============================================================================

Transkriptio

1 Koiranpennun luovutusiän nostaminen Lähettäjä Marita :08 Kävin pari viikkoa sitten Koirakoulu Vision kasvatus- aiheisella kurssilla. Luennoitsijana Tuire Kaimio ja hän esitteli uutta tietoa liittyen koirien käyttäytymisestä, lisääntymisestä ja pentujen psyykkisestä kehityksestä. Päivä oli erittäin mielenkiintoinen, o kiinnostavaa oppia uutta. Kaimio esitteli mm ajatusta koiranpentujen luovutusiän nostamisesta. Kuulemma tutkimusten valossa luovutusikää pitäisi nostaa jopa viikkoon. Luovutusiän nostamiselle löytyi ihan päteviä perusteluita, luonnollisesti ne perustuivat pentujen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Esim pentu kestää huonosti eron pentuesisaruksistaan ja kotipesästään juuri tuossa iässä. Satunnaisia eroja emostaan pentu kestää hyvin, kunhan saa olla kotipesässä sisarustensa kanssa. Lisäksi juuri kyseisessä iässä pentu herkästi säikähtää ja saattaa saada traumoja. Ja sitten varsinainen ilouutinen (tai sitten ei), 7-8 viikkoisena pentu oppii tekemään tarpeensa tietylle alustalle. Talvipennut oppivat pissimään lumeen ja ovat keväällä ihmeissään, kun ei löydy lunta. Kesäpennut arastelevat lumelle pissimistä. Jos pentu oppii tekemään tarpeensa paperille sisälle, niin siitä tavasta pois opettaminen voi olla työlästä. Viitteitä olisi myös siitä, että pennut voisi hyvin pitää emonsa kanssa lämmitetyssä ja eristetyssä "koiratalossa". Kuulemma ei tarvitse asua ihmisten kanssa, jotta sosiaalistuu ihmisiin. Ympäristöön totuttamiseen riittää pari kertaa viikossa totuttelu. Kaimio ehdotti, että pakatkaa pennut häkkiin ja autoon ja viekää häkki vaikka rautatieasemalle, saavat pennut yhdessä ihmetellä suurta maailmaa. (Tässä vaiheessa mulla nousi mieleen kuva hikoilevasta malamuutti- kasvattajasta, joka raahaa häkillistä 10- viikkoisia pentuja turuilla ja toreilla.) Luennoitsija myös ehdotti, että jos matka ei ole este, perheen tuleva pentu voisi käydä tutustumassa tulevaan kotiinsa päivän ajan emonsa kanssa! Mitäs mieltä olette, kuulostaako hyvältä? Lähettäjä Nemichan :26 Muistaakseni Tuikku ei ole itse yhtäkään pentuetta kasvattanut, joten saattaapa olla että muuttuisi mieli aika paljon jos olisi asiaan enemmän perehtynyt;) Kyllä kun jaloissa pyörii 13 seitsemänviikkoista pentua, monella kasvattajalla kyllä tulee jo ajatus että pääsisi jo pennuista hetkeksi rauhaan;) Ja onhan noita tutkimuksia tehty vuosikausia, ja aina tulokset vaihtelevat riippuen siitä, miltä kantilta asiaa katsellaan. Moni on sitä mieltä, että pentujen olisi parempi olla emonsa kanssa pitempään, mutta harva ajattelee asiaa emon kannalta. Itse olen seurannut läheltä vain neljän pentueen kehitystä, mutta jo näissä tapauksissa näki selvästi, että vaikka emo kuinka hyvin huoleht pennuistaan, se aloitti luonnollisen "vieroituksen" jo suunnilleen pentujen ollessa viiden viikon ikäisiä. Ja usein pennut ovat nartulle sen verran suuri rasite, että kyllä se narttu ansaitsee jo leponsa hoidettuaan pennut sinne 7 viikonkin ikään. Koiralla osuu juuri paras nopean oppimisen kausi 8-12 viikolle, ja omasta mielestäni se on paras aika pennun oppia uuden perheensä tavoille. Tutkimusten mukaan 13 viikolla alkaakin ns. "arvojärjestyksen kausi" jolla pentu oppii laumansa järjestyksestä paljon. Itse ajattelisin asian niin, että olisi parasta jos ennen tätä pentu olisi jo ehtinyt sopeutua muutaman viikon ajan perheeseensä. Sekin muuttaa asiaa paljon, mihin tarkoitukseen pentua on ajateltu. Pelkästään perheen lemmikiksi tarkoitettu koira voi saadakin enemmän irti pidemmästä ajasta emon kanssa, oppii ns. koirien tavoille. Jos pennusta on tarkoitus kasvattaa ja kouluttaa johonkin harrastukseen sopiva koira, on ehkä parasta, että koira leimaantuisi jo varhaisesta vaiheesta asti ohjaajaansa, eikä niinkään emoon ja pentuesisaruksiin. Mitenkään Tuiren ammattitaitoa väheksymättä voisin kyllä veikata että hänen käytännön kokemuksena koirista ei ole niin laajaa, voisi yhtä tutkimusta pitää mitenkään ainoana totuutena. (Vaikka tähän vaikuttaakin henkilökohtainen pettymykseni Tuikun koirankoulutuskurssiin jolla opimme sen, miten norsuja koulutetaan Intiassa) Itselle ensimmäinen koira tuli vasta 12 viikkoisena, ja kyllä ensikoiran omistajalle se oli turhan vaikea ikä, kun pennun luonne oli jo ehtinyt kehittyä niin valtavasti. Toinen koira, ja ensimmäinen malamuuttini tuli 9 viikkoisena, ja sen kanssa olikin iän puolesta helpompaa, vaikka suoraan ei voidakaan verrata kahta niin erilaista rotua, ja yleensä kahta eri koiraa. Ja mitä tulee pentujen asumiseen eristetyssä "kenneltilassa", voisin todeta, että varmasti pennut sosiaalistuvat ihmiseen yhtä lailla, vaikka asuisivatkin eri rakennuksessa. Ongelma vain onkin se, että pennun tulisi sosiaalistua niin moneen muuhunkin asiaan, kuten päivittäisiin elämän ääniin.

2 Tunnen yhden koiran, joka oli asunut pentuaikansa kennelrakennuksessa, ja vaikka muuten olikin yhtä hyvin sosiaalistettu ja hoidettu kuin muutkin pennut, sille oli ylitsepääsemättömän pelottavaa se, kun talossa vedettiin vessa. Ja olisihan se hienoa, jos kasvattaja jaksaisi raahata pentuja paikasta toiseen tottumaan kaikkeen mahdolliseen, mutta kyllä sillekkin tulisi joku raja olla mikä on kasvattajan harteilla... Kyllä se pentu oppii tottumaan kaikkeen kun sitä sitten uudessa kodissa totutellaan:) Lähettäjä Marita :42 Kyllä minä ymmärsin, että hän on myös kasvattaja, aikaisemmin kasvattanut kettuterriereitä, nyttemmin jack russel terriereitä. Meitä oli melkoinen määrä ihmisiä kuuntelemassa luentoa, ainoa kohta jolloin hieman nousi epäuskoa yleisön joukosta, oli silloin kun hän esitti, että penntuetestauksella ei voi enustaa pennun tulevaa käyttäytymistä. Ja tämä tutkimus oli tehty Opaskoirakoulussa. Meillä Suomessa on melko alhainen luovutusikä verrattuna muihin Euroopan maihin, saa nähdä tuleeko tähän jossain vaiheessa muutos. Lähettäjä Kira :11 Tuikku on pätevä temppukouluttaja ja varmasti tietää paljon asioita enkä ota nyt periaatteessa sen isompaa kantaa tähän pennun luovutusikäkysymykseen, koska miulla ei ole minkäänlaista kokemusta itselläni tästä eikä tietoakaan sen enempää. Mutta mie en ihan sulata hänen käsitystään siitä, että koira EI ole laumaeläin jolla olisi hierarkia ;) Tämän jutun jälkeen olen suhtautunut Tuikun teorioihin ns. kyseenalaistaen :D Sen verran tämä apina räveltää omaa mielipidettään asiaan josta ei mitään tiedä, että: pitäisin nykyisen 7 viikkoa hyvänä erottaa emästä. Näin vähennetään riskiä, että koirasta tulisi koiran koira eikä ihmisen koira. Mitä nopeammin se sulautuu ihmislaumaan, parempi koiran ja ihmisen väliselle suhteelle. Olen myös Nemichanin kanssa samaa mieltä siitä, että emo käy jo vieroittamaan viisiviikkoista. Olen nähnyt nuutuneita emoja, jotka juoksevat kirjaimellisesti kakaroitaan jo karkuun kun kiinteällä ruualla olevat luovutusikäiset emon nähdessään alkavat tissiä vaatia :D Lähettäjä Marita :03 En ole minäkään kasvattaja, joten en voi alkaa vänkäämään, että "näin on aina tehty, ja tullaan aina tekemään, niin on paras ja k kasvatinomistajat ovat olleet NIIN tyytyväisiä". On kuitenkin eri asia tehdä tutkimushaku ja esitellä tuloksia kuin olla itse tutkijana. Tietääkseni T.K. ei tee tutkimustyötä vaan tuo julki muiden tekemiä tutkimuksia. Se mikä minua kiusaa on, ettei alkuperäiseen lähteeseen viitattu missään vaiheessa, että olisi voinut tiedot tarkistaa.tosin onhan hänen kirjoissaan yleensä lähdeluettelot... Lähettäjä Tuula Mäenpää :50 Marita kirjoitti: Meillä Suomessa on melko alhainen luovutusikä verrattuna muihin Euroopan maihin, saa nähdä tuleeko tähän jossain vaiheessa

3 muutos. Kerrotko mitkä nämä Kaimion siteeraamat tutkimukset ovat ja missä ne on julkaistu? Mistä Euroopan maista on kysymys? -Tuula Lähettäjä Nemichan :16 Ai, ilmeisesti Tuikulla on sitten tapana vähätellä osaamistaan koirien parissa:)itse sain vaan sen käsityksen että hän ei koiria kasvata, ei siis perustunut mihinkään tietoon:) Ja onhan osa hänen jutuistaan ihan fiksuja, mutta itsellä nousee aina niskakarvat pystyyn kun ruvetaan hehkuttamaan jonkun tietyn ihmisen taitoja;) Suomalaisilla kun on tapana nostaa joku kouluttaja jalustalle, ja siellä sitä sitten keikutaan ja uskotaan mitä ikinä sanotaan. Niin oliko Tuire kertonut että opaskoirakoulu on tutkinut noita pentutestauksia? Ihmettelen vaan kun siellä viimeksi kävin niin kovin hehkuttivat sitä kuinka heillä pennut testataan ja kuinka heillä on niin hyvä testaaja:d Onko kerrankin opaskoirakoulu myöntänyt olleensa väärässä:blink: (Ei sillä että olisin samaa mieltä asiasta, mutta kun vähän niitä ihmisiä tuntee niin vaikuttaa uskomattomalta:laugh: ) Ja juuri se onkin se ongelma, kun koira on "liian kauan" emonsa luona, se oppii kyllä koirien tavoille, mutta leimaantuminen ihmiseen on vaikeampaa. Samantapaisia ongelmia esiintyy jo paikoissa, joissa on paljon koiria perheessä, ja pentu viettää liikaa aikaa muiden koirien kanssa. Lähettäjä Marita :19 Pakkohan se on selvittää, missä iässä muualla luovutetaan,kun kerran asiaan tuli viitattua. Tänään en ehdi, koska on edessä neljätoistatuntinen työpäivä, mutta huomenna yritän kaivaa tiedon esiin. Lähettäjä Kati :32 Pistän nyt minunkin lusikan tähän soppaan:) Eka malamuutti tuli 8 1/2 vko:n ikäisenä, toinen noin 12 vko vanhana. Ensimmäisen kanssa kaikki meni ihan normaalisti. On sosiaalinen sekä ihmisille että muille koirille. Mahdollisuudet itse raahata koiraa mukana tiiviisti ympäri kyliä oli toki paremmat, koska oli vain yksi koira. Toinen, 12 viikkoinen pentu tuli meille rytinällä. Ei mitään ihmettelyjä, vaan ihmiset ja koirat olivat itsestään selviä juttuja. (Molemmat pennut olleet kasvattajalla sekä ihmisten että muiden koirien kanssa tekemisissä) Luonnollisesti pentu leimautui toiseen koiraan ja huutaa edelleen ikäväänsä jos vanhempi koira lähtee johonkin ilman nuorempaa. Vanhempi koira taas on paljon itsenäisempi. Sitä ei hetkauta suuntaan eikä toiseen jos nuorempi lähtee. Hyvä että noteeraa edes ihmiset... Kahdeksan viikkoisena meille ensimmäiseksi koiraksi tullut ei ole kontaktin haluinen kun taas 12 viikkoinen on tapittanut silmiin ensimmäisestä päivästä lähtien. En silti lähtisi vetämään mitään johtopäätöksiä vain näiden kahden koiran kohdalta. Muuttuvia tekijöitä on niin paljon. Luonne-ero ollut ainoa koira, toinen ei, meidän omistajien tapa suhtautua pentuihin muuttunut jne. En siis itse huomaa muuta eroa luovutusikien välillä, kun että vanhemman pennun pentuaika meni ihan liian nopeasti:(

4 Lähettäjä Kati :54 Kävin uteliaisuuttani katsomassa muilla koirapalstoilla keskusteluja samasta aiheesta, eli muutkin Tuiren luennoilla olivat asiaa pohtineet. Koirat.comin keskustelussa joku sanoi tietävänsä, että esim. Sveitsissä, Saksassa ja Iso-Britanniassa luovutusikä olisi 10-12vko. Onhan se 10-12vko varmaan ihan kiva ikä ottaa pentu jos kasvattajalla on ollut aikaa touhuta pentujen kanssa ja aloittaa koulutus + sosiaalistamiset. Meillä kävi niin hyvä säkä. Mutta jos ajatellaan, että kennelliiton säännöt muutttuisivat ja siten se kos kaikkia koirankasvattajia; kuvitelkaa tyypillinen kerrostalokasvattaja. 12 viikkoiset pennut (esim. 6-12kpl) ovat aidattu sanomalehdin vuorattuun huoneeseen, josta emokin on karannut jo viikkoja sitten. Tuollaisissa tapauksissa ehdottomasti mitä nopeammin pentu pääsee uuteen kotiin sen parempi. Kaverini haki sakemannin pennun tuollaiselta kerrostalokasvattajalta. Pentu pääsi silloin ensimmäistä kertaa ulos ja voi että kun sitä pelotti! Kaikki kasvattajat eivät vaan ole niin reippaita ja pennulla menee 4 viikkoa kankkulan kaivoon. Lähettäjä salosi :09 Itselleni kaikki pennut ovat tulleet luovutusikäisinä 7-9 viikkoisina ja olen pitänyt niiden ikää oikeana tulla uuteen kotiin :) Ruotsissa luovutusikä on 8 viikkoa ja Saksassa 9 viikkoa (tai näin on kasvattaja minulle sanonut kun olen sieltä ekan pennun tuonut) -Sirpa- Täytyy sanoa että kymmenkunta 12 viikkoista malamuutin pentua on kyllä sitten jo täysipäiväinen työ :P Lähettäjä Nemichan :01 Niinhän se on, että kaikki pennut ovat yksilöitä, ja samoin kaikki pennun omistajat ja kasvattajat ovat yksilöitä. Olisi myös kiinnostavaa kuulla, että millä roduilla tutkimuksia on tehty, itse kun voisin kuvitella että rotujen väliset erot ovat suuria tässäkin asiassa. Esim. toissa kesänä hoidin samaan aikaan kahta pentuetta, toisessa bernejä ja toisessa hirvikoiria. Sanoisin että hirvikoirat kehittyivät berniin verrattuna hurjaa vauhtia. Pennuilla alkoi olla jo roimasti omaa luonnetta ja tahtoa kun taas viikon vanhemmat bernit olivat vielä luovutusiässäkin melko "mitäänsanomattomia". Ja ihan fyysinenkin kehitys oli todella erilaista. Ja voin vain kuvitella millainen ero on vaikkapa chihun ja mastiffin välillä, tuskin kehitys on aivan samoilla raiteilla:p Lähettäjä pantse :28 Nemichan kirjoitti: Sanoisin että hirvikoirat kehittyivät berniin verrattuna hurjaa vauhtia. Niinhän se menee, että tuskin tässäkään asiassa on mitään yhtä totuutta sopivalle pennun luovutusiälle. Esimerkiksi malamuutin pennut ovat 4-5 viikon ikäisinä fyysisesti jo sellaisia menijöitä, että monessa muussa rodussa luovutusikäiset ovat paljon vauvempia. Voisi siis kuvitella, että tällaisilla alkukantaisilla roduilla mahdollisesti henkinenkin kehitys on pentuaikana nopeampaa kuin keskimäärin muissa roduissa. En halua edes kuvitella, millaista olisi elää esimerkiksi 12-viikkoisen ja vaikkapa kahdeksan riiviötä sisältävän malamuuttipentueen kanssa. Sellaista taloa tai tarhaa ei ole olemassakaan, mikä ei menisi remonttiin... Toivottavasti luovutusikäasiassa ei tulevaisuudessa tehdä jotakin täysin hölmöä ja kaikkia rotuja ja kasvattajia sitovaa päätöstä iän nostamisek

5 Pantse Lähettäjä Marita :44 No niin, työ haittasi hieman harrastuksia, mutta nyt vapaalla voi taas keskittyä malamuuttijuttuihin. Minusta tämä aihe on oikein kiinnostava. Valitettavasti täytyy nyt todeta, että en ole ottanut selvää, kenen toimesta kyseiset tutkimukset on tehty. Itse peräänluulutan aina lähdekritiikin perään, olen ilmeisesti sortunut nyt hirveään hyväuskoisuuteen uskoessani, että luennoitsija ei puhu ihan pehmeitä.nöyrin anteeksipyyntöni. No, anyway...kirjoittelin aamulla useammallekin malamuutti- kasvattajalle ulkomaille aiheeseen liittyen ja yksi ehti jopa jo vastata minulle! Kiitokset kennel Mountain pack Ranskasta. Ja kyseiseen kenneliin kirjoitin, koska en osaa ranskaa, enkä siis saa haluamaani tietoa Ranskan kenneltoiminnasta muulla tapaa. Ja asiahan koski koiranpennun luovutusikää ja miten kyseinen malamuuttikasvattaja asiassa toimii. Ranskassa pentua ei saa luovuttaa ennen kahdeksan viikon ikää, niin sanoo laki. Mountain pack kennelissä pennut eivät lähde ennen 8-10 viikon ikää, koska kasvattajien mielestä pentuaika on niin tärkeä ja koska he haluavat sosiaalistaa pentuja.erityisesti malamuutinpentujen ollessa kyseessä! Vaikka tulevat omistajat ovatkin tässä asiassa tärkeässä asemassa, niin heillä tosiaan toimitaan näin. Britannian kennel clubilla on tarkat ohjeet kasvattajille ja "Code of ethics", mutta en onnistunut löytämään suositusta pentujen luovutusiästä. Sensijaan Britannian malamuuttiklubi ei suosittele pentujen luovuttamista ennen seitsemän viikon ikää. Tosin jotkut pitävät pentuja pidempäänkin, toivon saavani siis Britanniasta jotain viestiä... Mitä tulee malamuuttipentueen kasvattamiseen, lienee selvää, että kerrostalossa hommasta tulee kauhea urakka. Pennuille liikkuminen vapaana pihalla on hyvin tärkeää, tasapainon ja koordinaation kehittymisen vuoksi, ovathan ne tulevia rekikoiria.tästä me olemme kai samaa mieltä? Malamuutti on mielestäni nimenomaan laumakoira ja sille on tärkeää oppia koirien kieli ja sosiaalisia taitoja. Kuin myös tietenkin ihmisten kanssa eläminen ja oleminen. Miellän malamuutit myös vahvasti työkoiraksi, koiraksi joka tekee töitä muiden malamuuttien kanssa. En siis koe kauhean ahdistavana, jos koirani viihtyvät keskenään. Olen siitä yksinomaan iloinen. Miksi on niin kauheaa, että joku vihjaa, että ne pennut voisivat olla kauemminkin kuin 7 viikkoa kasvattajalla? Jotkut jo tekevät niin. Kaikki kunnia kasvattajille, pentujen hoitaminen on rankka homma, oli sitä sitten 7 taikka 10 viikkoa, sitäpaitsi se sisältää aina taloudellisen riskin. En siis missään tapauksessa kyseenalaista kasvattajien osaamista, toin vain esiin mitä olin koulutuksessa kuullut. Jos joku nyt kovin pahoitti mielensä, niin olen todella pahoillani. On pentujen pitämisessä pidempään jotain hyviäkin puolia: pystyy tarkemmin seuraamaan painonkehitystä ja tietää varmasti mitä pennuille syötetään, pentujen rakenteet ja luonne tulevat tutummiksi, pennut saavat liikkua ja leikkiä ikäisessään seurassa, kasvattajan luona voi turvallisesti tutustua perheen muihin aikuisiin koiriin. Palailen asiaan, jos saan niinkuin toivon, piakkoin sähköpostia. Lähettäjä Nemichan :36 Kyllä varmasti pentujen luovutusiän nostamisessa on hyvätkin puolensa, mutta itse juuri pelottaa tuo ajatus että tästä tulisi pakko kaikille roduille ja pennuille. (Eihän tietenkään yksi tutkimus tarkoita että tätä edes suomen kennelliitto harkitsisi, mutta joskus sielläkin tehdään päätökset niin vauhtia, ettei siinä mukana pysy:) ) Itsellä ei ole kokemusta malamuuttipentueista, joten en voi sitä asiaa sen enempää kommentoida, ajatelin vain tuoda asiaan vähän näkemystä muidenkin rotujen kannalta. Kyllähän suomessakin on jo monia kasvattajia, jotka pitävät pentuja pidempään kuin suositus kertoo. Jotkut myös pitävät pidemp osan pennuista, joiden luonne tai kehitys heidän mielestään sitä vaatii. (Esim. eräs suomenlapinkoirakasvattaja piti pentueen uroksia pidempään luonaan, koska pennut olivat harvinaisen "pomottavia" jo nuorella ikää)

6 Kasvattajalle voi olla helpompaa pitää esim. narttuja pidempään, ajatellen vaikkapa sijoituskoiran valintaa. Ja kyllähän niitä uroksiakin sijoitetaan:) Itselläni on kasvatustyö vielä tulevaisuuden näkymänä, (rotuna siis berninpaimenkoira, muuttijalostukseen en ole nokkaani tunkemassa:lol: )mutta näitä asioita nyt on tullut jo tässä vaiheessa paljon mietittyä. Varsinkin juuri sijoitus tai itselle jäävän koiran valinnassa voisi mennä pitempikin aika, kuin nykyinen luovutusikä. Toisaalta en voi olla ajattelematta myös pennunostajan asemaa, moni harrastuskoiraa etsivä todella haluaa pennun mahdollisimman aikaisin, koska yksinkertaisesti koulutus on helpompaa mitä aikaisemmin sen aloittaa. Rekikoiralla asia voi todella ollakkin erilainen, kun jo usein koiran elinolosuhteet ovat erilaiset. Koiralla joka elää vaikkapa tarhassa isomman koirajoukon kanssa, on varmati kovinkin erilainen suhde laumaansa, ja leimaantuminen toisiin koiriin voi olla eduksi. Usein kun sohvalla kellivien sisäkoirien suhde laumaan on hieman epäselvä, varsinkin jos koko perhe ei ole sitoutunut koirien koulutukseen.;) Mutta hienoa keskustelua on ollut, mukavaa kuulla muidenkin mielipiteitä tällaiseenkin asiaan:) Lähettäjä rainti :05 itsellä kokemusta vasta yhdestä pesueesta 5kpl pentuja jotka olivat sisällä pääsääntöisesti 6vko asti ja niistä kaksi läksi uusiin koteihinsa 8:vkosina. kaksi sovitusti 11:vkosena. missään vaiheessa ei tullut tunne että haluaisin luovuttaa niitä aikaisemmin.ja raja kulkee 8vkossa.riippuu myös pennusta, toiset on valmiimpia kuin toiset. kasvattajan pitää tuntea niistä jokainen persoona. olihan ne villejä sellaiset on geenit.:laugh: mutta myös niin oppivaisia ja vastaanottavaisen avoimia ottamaan kontaktia, kuulemaan ja kiinnittymään ihmiseen. kun kiinteän ruoan jakaja on se tärkein ihminen ne älysivät olla ajoin super kilttejäkin tärkeimmälle ihmiselle. aika kultaa muistot..he, mutta pääasiassa jokapäivä meistä oli vaan ihana kun pennut oli sisällä ja levitoineet persoonansa kukin minnekkin. meillä ei ole sisällä hienoa,vaan tavallista ja vanhaa eikä sinänsä myöskään m menetettävää, hampaanjäljet tuo patinaa ja muistoja.:lol: mitään ei ainakaan kokonaan nielty, leluillansa leikkivät. ikävä on ajoin heistä jokaista, no Aura-pentu on niin hurja pakkaus että ikävä nopeasti haihtuu:laugh: terveiset WAYOK muksuille.ninni Lähettäjä pantse :37 Nemichan kirjoitti: Koiralla joka elää vaikkapa tarhassa isomman koirajoukon kanssa, on varmati kovinkin erilainen suhde laumaansa, ja leimaantuminen toisiin koiriin voi olla eduksi. Mun mielestä malamuutin kaltaisen ja erittäin vahvasti laumasuuntautuneen rodun kanssa pennun luovutusikää voi miettiä myös siltä kantilta, meneekö pentu kotiin ainoaksi koiraksi, vai onko uudessa kodissa aikuisia koiria valmiina koulimaan pentua osaksi koiralaumaa. Tietysti kodin ihmislaumaan leimautuminen on vähintäänkin yhtä tärkeää, mutta silti väittäisin, että malamuu kaipaa koirana samanlaisia jäseniä ympärilleen. Täyspäiset aikuiset koirat, ja usein nimenomaan varttuneemmat urokset, ovat kaikkein parhaita koulimaan malamuutinpentua tavoille. Mulla tulisi mieleen, että valmiiseen laumaan olisi ehkä helpompaa antaa luovutusiältään nuorempaa pentua, kun taas ainoaksi koiraksi menevä saattaisi hyötyä emon ja muun alkukodissa olevan lauman koulutuksesta hieman pidempään. Itsellä on kokemusta vain yhden pentueen kasvattamisesta useamman vuoden takaa, mutta onhan noita sen jälkeen tullut tietysti vastaanotettua eri ikäisinä 8-viikkoisesta 5-kuukautiseen. Olisipa mukavaa kuulla kokeneiden kasvattajien ajatuksia ja perusteluja tästä luovutusikäasiasta. Pantse Lähettäjä Tuula Mäenpää :22 Olisi ollut kiinnostava tietää mihin tutkimuksiin Tuire Kaimio mielipiteensä perustaa. Ymmärrän että luovutusikä on esim. 4 kuukautta jos on vaikka kyseessä nämä rodut, joille ei puhkea esim hampaat ajoissa. Mutta silloin alkaa tulla jo kiire muissa asioissa..

7 Suosittelen luovutusiästä kiinnostuneille seuraavaa kirjaa The Culture Clash (Paperback) by Jean Donaldson (Author),ISBN-10: ISBN-13: Löytyy esim amazon.co.uk. Tässä kirjassa on seikkaperäisesti perusteltu koiran biologiasta käsin miksi koiranpentu tulee luovuttaa uuteen kotiin noin 7-8 viikon iässä. Ihan lyhyesti kyse on koiraeläinten ns. sosiaalistumisikkunan pituudesta. Sosiaalistumisikkunan aikana pentu ottaa vastaan helpommin kaikki vaikutteet ja myöhemmin kaiken uuden opettaminen on huomattavasti työläämpää. Tämä johtuu villi-eläintenkin biologiassa tunnetusta sopeutumisilmiöstä: sosiaalistumisikkunan aikana saadut vaikutteet koetaan 'asiaankuuluvina' eli niihin ei vastata pelolla tai aggressiolla. Koiraeläinten sosiaalistumisikkuna sulkutuu jo noin 5 kuukauden iässä. On siis vain kolme kuukautta luovutuksen jälkeen aikaa totuttaa pentu kaikkeen siihen mikä on tavallista uudessa kodissa ja uudessa elinympäristössä. Tämä aika ei ole pitkä koska toistoja tarvitaan paljon. Tämän ajan jälkeenkin tottumista tapahtuu mutta se on koiralle vaikeampaa eli se on jo kouluttamista. En kyllä alkaisi suosittelemaan kenellekkään pentueen viemistä emän kanssa rautatieasemalle tai emän ajeluttamista yhden pennun kanssa minne milloinkin muiden pentujen jäädessä kotiin ihmettelemään missä äitee on. -Tuula Lähettäjä Marita :24 Mukava lukea kommentteja. Koskapa en itse ole siis yhtään pentuetta kasvattanut, niin pitää sitten kysyä kokemuksia muualta. Lähetin s-postia Yhdysvaltoihin Sue ja Roy Fullerille Mountain Home kenneliin ja kysyin heidän mielipidettään pennun luovutusikä- asiassa. Ja ilokseni he vastasivat! He yleensä luovuttavat pentunsa kotimaahan 8- viikkoisina, mutta ovat viime aikoina kokeneet, että 9 viikkoa olisi kuitenkin parempi luovutusikä. Heidän mielestään pennut oppivat niin paljon juuri 7-9 viikkoisina. He tietävät kyllä, ett kirjallisuudessa suositellaan 7 viikon luovutusikää. Heidän mielestään 7 viikkoa on liian vähän. Tuula- pitäisiköhän tässä lähestyä luennon järjestänyttä tahoa ja pyytää selvennystä, mihin tutkimukseen/tutkimuksiin viitataan, k suosittelemaan myöhäisempää luovutusajankohtaa. Taidanpa alkaa hoitaa asiaa heti huomenna... Lähettäjä Nemichan :29 Minua kiinnostaisi myös tuo tutkimusten lähde! Aina on mielenkiintoista lueskella uutta tietoa näistä asioista, saapahan tukea mielipiteelleen oli se sitten puolesta tai vastaan:) Varsinkin kiinnostaisi tutkimuksen laajuus, moni koiratutkimus kun on harmillisen suppeasta kannasta otettu, ja silti tuloksia pidetään täysin vedenpitävinä... Kyllä olisi jännä tietää mitä nämä "koiratiedemiehet" jo oikeasti tietävät asioista, tutkimuksia kun saa lukea yleensä vasta vuosia jälkikäteen. Oma koira oli vuonna 2006(?) mukana eräässä yliopiston tutkimuksessa, ja vieläkään ei ole täyttä virallista tulosta saatu julkaistu