Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta. Palauta elämänilo

Transkriptio

1 Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta Palauta elämänilo

2 Mitä lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta on? Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta eli Cushingin oireyhtymä on yksi koirilla yleisimmin diagnosoiduista endokriinisistä sairauksista. Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta voi olla iatrogeenista tai luonnollisesti (spontaanisti) kehittyvää. Latrogeeninen liikatoiminta aiheutuu eksogeenisten glukokortikoidien pitkäaikaisesta käytöstä. Spontaanit tapaukset johtuvat glukokortikoidien kroonisesta liikatuotannosta lisämunuaisissa. Pitkäkestoiset suuret glukokortikoidipitoisuudet (lähinnä kortisolipitoisuudet) plasmassa aiheuttavat elimistössä monenlaisia fyysisiä ja biokemiallisia muutoksia. Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintatyypit Aivolisäkeperäinen lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta Spontaani lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta johtuu useimmiten (80 85 %) aivolisäkkeen kasvaimesta, jolloin ACTH:ta erittyy liikaa. Tästä aiheutuu kummankin lisämunuaisen hyperplasia, jonka seurauksena glukokortikoidien eritys lisääntyy. Lisämunuaisperäinen lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta Loppuosa (15 20 %) spontaaneista tapauksista johtuu autonomisista glukokortikoideja tuottavista aivolisäkkeen adenoomista tai karsinoomista. Kortisolin liikaeritys estää ACTH:n eritystä aivolisäkkeessä, mikä johtaa sen lisämunuaiskuorikudoksen atrofioitumiseen, joka ei ole muuntunut kasvaimeksi.

3 Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan hoidon kolme vaihetta Diagnoosi Hoito Seuranta Diagnoosi Kliiniset oireet Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan oireet ovat suhteellisen epäspesifisiä eikä sairautta voi koskaan diagnosoida niiden perusteella. Taulukko 1. Koiran lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan kliiniset oireet. Oireiden mainittu yleisyys perustuu niiden esiintyvyyteen ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä i. Yleiset Polydipsia Polyuria Polyfagia Läähätys Vatsan pullotus Endokriininen alopesia Hepatomegalia Lihasheikkous Korkea systeeminen verenpaine Melko harvinaiset Letargia Hyperpigmentaatio Talirauhastulpat Ohentunut iho Huono karvankasvu Virtsankarkailu Insuliiniresistentti diabetes mellitus Harvinaiset Tromboembolia Jännerepeämä Kasvohermohalvaus Pseudomyotonia Kivesatrofia Pitkäaikainen kiiman puuttuminen Taulukko 2. Koirilla lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan yhteydessä usein havaittavat laboratorioarvojen muutokset i. Hematologia Neutrofiilinen leukosytoosi Lymfopenia Eosinopenia Trombosytoosi Lievä erytrosytoosi Biokemia Kohonnut alkalinen fosfataasi (AFOS) Kohonnut alaniiniaminotransferaasi Hyperkolesterolemia Hypertriglyseridemia Hyperglykemia Virtsanäyte Ominaispaino 1,018 1,020 Proteinuria Virtsatietulehduksen viitteet

4 Hoitamattoman lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan komplikaatiot voivat vähitellen johtaa koiran kuolemaan. Esimerkkejä tällaisista komplikaatioista ovat diabetes mellitus, korkea systeeminen verenpaine, haimatulehdus, virtsakivet ja keuhkoveritulppa ii. Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta vaikuttaa kuitenkin huomattavasti sekä koiran että sen omistajan elämänlaatuun jo paljon ennen näiden komplikaatioiden kehittymistä. Dr. S. Galac Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan tyypilliset oireet 11-vuotiaalla mäyräkoiralla. Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan tyypilliset oireet bichon frisé rotuisella koiralla.

5 Spontaanin lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan diagnosointi Journal of Veterinary Internal Medicine lehdessä julkaistiin vuonna 2013 konsensuslausunto i koiran spontaanin lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan diagnosoinnista. Konsensuslausuntoon tutustumista suositellaan tarkempien tietojen saamiseksi. Kliininen tilanne: diagnostisten näytteiden ottaminen Epäily lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnasta perustuu anamneesiin ja kliiniseen tutkimukseen. Endokriiniset kokeet tehdään vain, jos kliiniset oireet sopivat lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaan. Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan diagnoosi pyritään varmistamaan ensisijaisesti siksi, että potilaalla on kliinisen tutkimuksen yhteydessä todettu yksi tai useita sen tavallisimmista oireista ja löydöksistä (taulukko 1). Mitä enemmän poikkeavia löydöksiä todetaan, sitä varmemmin diagnostiset tutkimukset ovat aiheellisia. Jos harvinaisemmat löydökset todetaan vasta kliinisessä tutkimuksessa, tarkasta anamneesista, kliinisessä tutkimuksessa todetuista muista löydöksistä sekä rutiiniluonteisten laboratoriotutkimusten vastauksista (taulukko 2) saadaan usein lisätietoja, jotka vahvistavat sairausepäilyä. Jos mitään taulukoissa 1 ja 2 luetelluista poikkeavuuksista ei todeta, sen voidaan katsoa osoittavan suhteellisen varmasti, että kyseessä ei ole lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta. Biokemiallisten, hematologisten, virtsanäytteen ja virtsan valkuais-kreatiniinisuhteen analyysitulokset sekä verenpainemittaus eivät sinänsä anna riittävästi aihetta diagnostisten tutkimusten tekemiselle. Seulontatutkimukset Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan diagnosointiin ei ole olemassa 100-prosenttisesti luotettavaa testiä. Diagnoosin luotettavuus lisääntyy (valitusta testistä riippumatta), kun vain sellaiset eläimet tutkitaan tarkemmin, joilla on selviä kliinisiä lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan oireita. Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan diagnoosi edellyttää, että joko: 1) 1) kortisolituotanto on lisääntynyt tai 2) 2) hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPAA) herkkyys negatiiviseen glukokortikoidipalautteeseen on vähentynyt. Mikä tahansa seulontatesti voi olla lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaa sairastavalla potilaalla negatiivinen. Jos lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaa epäillään edelleen negatiivisesta analyysituloksesta huolimatta, on tehtävä jokin muu testi. Jos testitulokset eivät tue lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintadiagnoosia, on mahdollista, että potilaalla ei ole Cushingin oireyhtymää. Vaihtoehtoisesti potilaalla saattaa olla niin lievä lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta, että koetulokset ovat normaalit. Tällöin suositellaan uusintatestausta 3-6 kuukauden kuluttua, jos koiralla on yhä selviä lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaan viittaavia kliinisiä oireita.

6 Diagnoosin varmistaminen Endokriinisiä laboratoriotutkimuksia on kolme, ja jokaiseen näistä liittyy niille tyypillisiä hyötyjä ja haittoja. Testi Herkkyys ja tarkkuus Lisätietoja ACTH-stimulaatiotesti Low Dose Dexamethasone Suppression Test (LDDST) Virtsan kortisolikreatiniinisuhde Näistä kolmesta testistä suurin spesifisyys, mutta heikko herkkyys. Testin herkkyys on huono, jonka vuoksi saadaan sein vääriä negatiivisia tuloksia. Positiivinen tulos on luotettavampi. Hyvä herkkyys ja kohtalainen spesifisyys. Hyvä luotettavuus negatiivisten analyysitulosten suhteen, väärät positiiviset tulokset ovat mahdollisia. Näistä kolmesta testistä suurin herkkyys, mutta huono tarkkuus. Paras luotettavuus negatiivisten analyysitulosten suhteen, väärät positiiviset tulokset suhteellisen tavallisia. Suhteellisen nopea testi (1 tunti) Paras testi iatrogeenisen lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan selvittämiseen, jos koiraa on lääkitty. Hidas testi (8 tuntia) Pystyy joissakin tapauksissa erottamaan PDH:n ja ADH:n. Jotta väärät positiiviset analyysitulokset voidaan välttää, virtsanäyte pitää ottaa kotona vähintään kaksi päivää eläinlääkärikäynnin jälkeen. PDH:n ja ADH:n erottaminen toisistaan Aivolisäkeperäinen (PDH) ja lisämunuaisperäinen (ADH) lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta pitää erottaa toisistaan, jotta voidaan antaa oikeasuuntaisempi ennuste ja kertoa eläimen omistajalle käytettävissä olevista hoitovaihtoehdoista. Testejä, joiden avulla PDH ja ADH voidaan erottaa toisistaan, ovat endogeenisen ACTH:n määritys, ACTH:n tuotannon jarruttaminen pienellä/suurella deksametasoniannoksella, ultraäänitutkimus ja kuvantamismenetelmät, kuten magneettikuvaus ja TTkuvaus. Bokserin magneettikuva, jossa näkyy aivolisäkkeen makroadenooma ( Ruth Dennis, The Animal Health Trust, UK) Aivolisäkkeen makroadenooma Tiivistelmä Jos koiran kliiniset oireet sopivat lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaan, diagnoosi pitää varmistaa endokriinisillä testeillä.

7 Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan diagnosointi Anamneesi ja kliininen tutkimus TAVANOMAISET LABORATORIO- KOKEET Hematologia Biokemia Virtsanäyte VARMISTAVAT TESTIT Virtsan kortisolikreatiniinisuhde ACTHstimulaatio LDDS-testi EROTUSTUTKIMUKSET Endogeeninen ACTH:n määritys LDDST HDDST Vatsan ultraäänitutkimus Tietokonetomografia/magneettikuvaus

8 Hoito Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaa voidaan hoitaa lääkehoidolla, kirurgisesti (lisämunuaisen tai aivolisäkkeen poistoleikkaus) tai aivolisäkkeen sädehoidolla. Koska sekä leikkaus- että sädehoito ovat vaativia toimenpiteitä, on lääkehoito usein helpoin hoitomuoto. Vetoryl on ainoa aivolisäkeperäisen (PDH) ja lisämunuaisperäisen (ADH) lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan hoitoon hyväksytty eläinlääke. Vetoryl sisältää trilostaania, joka estää selektiivisesti ja palautuvasti 3ß-hydroksisteroididehydrogenaasientsyymijärjestelmää, joka osallistuu monien steroidien, kuten kortisolin ja aldosteronin, synteesiin. Vetoryl vaikuttaa suositeltuina annoksina käytettynä selektiivisemmin glukokortikoidien tuotantoon iii, mutta hoitavan eläinlääkärin pitää aina huomioida, että myös aldosteronin tuotannon estyminen on mahdollista. Vetoryl pienentää veren kortisolipitoisuutta, mikä johtaa kliinisten oireiden lievenemiseen. Vetoryl-valmisteen neljän kapselivahvuuden (10 mg, 30 mg, 60 mg ja 120 mg) avulla annostus on joustava ja tarkka, mikä mahdollistaa huomattavasti paremman elämänlaadun sekä koiralle että koiranomistajalle Saatavana 30 kapselin läpipainopakkauksina.

9 Vetoryl annetaan suun kautta kerran päivässä ruoan kanssa. Aloitusannos on noin 2 mg/kg, joka muodostetaan yhdistelemällä käytettävissä olevia kapselivahvuuksia. Kun hoito on aloitettu, koiranomistajaa pitää neuvoa tarkkailemaan koiran käyttäytymistä, ruokahalua ja nesteensaantia. Jos koirassa havaitaan viitteitä siitä, ettei se voi hyvin, koiranomistajan pitää lopettaa hoito ja ottaa heti yhteyttä eläinlääkäriin. Annosta säädetään yksilöllisesti hoidon tehon perusteella, joka arvioidaan koiran kliinisten oireiden ja laboratoriokoevastausten perusteella. Jos oireita ei saada riittävästi hallintaan annosten välisen vuorokauden ajaksi, pitää harkita lääkkeen antamista kaksi kertaa päivässä. Lisätietoja on hoitoa ja sen seurantaa kuvaavassa kaaviossa. Useimmissa trilostaanilla tehdyissä tutkimuksissa on ollut mukana koiria, joiden lääkehoito on aloitettu kerran päivässä otettavina annoksina. Joissakin tutkimuksissa iv,v,vi,vii on osoitettu, että trilostaanihoito voidaan aloittaa antamalla lääkettä koiralle kaksi kertaa päivässä. Siitä ei kuitenkaan ole näyttöä, että tämä parantaisi hoitotulosta. Hoito voi tehota nopeammin, mutta haittavaikutukset voivat samalla lisääntyä. Tällä hetkellä saatavissa oleva tieto viittaa siihen, että noin 25 % koirista tarvitsee trilostaanihoitoa kaksi kertaa päivässä, mikä tarkoittaa, että annostus kerran päivässä tehoaa hyvin 75 %:iin koirista.

10 Seuranta Vetorylin annostus on yksilöllistä. Oikea annos määritellään kliinisten oireiden ja laboratoriotestien mukaan. Verikoe (mukaan lukien elektrolyytit) ja ACTH-stimulaatiokoe tehdään ennen hoitoa sekä 10 päivää, 4 ja 12 viikkoa hoidon aloituksesta; myöhemmin joka kolmas kuukausi. Näin tulee toimia heti diagnoosin tekemisen että jokaisen annosmuutoksen jälkeen. Estovaikutus kortisolipitoisuuteen on suurimmillaan 3-8 tuntia Vetorylin annon jälkeen. ACTHstimulaatiotesti pitää tämän vuoksi tehdä 4-6 tungtia lääkkeen annon jälkeen. Näin saadaan analysoitua tila, jolloin lääkkeen vaikutus on suurimmillaan ja kortisolipitoisuus pienimmillään. Kliinisten oireiden lieveneminen ja ACTH-stimulaatiotestin tulos nmol/l 4-6 h lääkityksen jälkeen osoittavat halutun vasteen Vetoryl-hoitoon. Tarkempia tietoja Vetoryl-hoitoa saavien koirien seurannasta ja annosmuutoksista on hoitoa ja sen seurantaa kuvaavassa kaaviossa.. Vetoryl-hoidon teho Lääkityksen aiheuttamat muutokset koiran oireissa näkyvät nopeasti viii. 80% Selvitys koiranomistajan havaitsemista muutoksista kliinisissä oireissa ennen hoitoa sekä 9 12 päivän ja 12 viikon hoidon jälkeen. 70% % koirista, joilla on kliinisiä oireita 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0 Polydipsia Polyuria Polyfagia Läähätys Letargia Ennen hoitoa 9 12 päivän hoidon jälkeen 12 viikon hoidon jälkeen Kliinisten oireiden, kuten polydipsian, polyurian, polyfagian, läähätyksen ja letargian, väheneminen on havaittavissa pian hoidon aloittamisen jälkeen. Iho-, turkki- ja lihasmuutosten korjautuminen kestää pidempään (tavallisesti 3 6 kuukautta).

11 Ensimmäinen seurantakäynti 10 päivän hoidon jälkeen Koira juo ja virtsaa vähemmän. Sen ruokahalu on normalisoitunut ja voimakas läähätys vähenee. Hoito tehoaa nopeasti myös letargiaan: monet omistajat huomaavat jo kymmenessä päivässä hoidon aloituksesta, että koira on energisempi. Seurantakäynti 12 viikon hoidon jälkeen Vatsan ympärysmitta on pienentynyt. Lihastonus ja voima ovat lisääntyneet. Turkin takaisinkasvua on havaittavissa. 6 kuukautta hoidon aloittamisen jälkeen Suurin osa lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan kliinisistä oireista on lieventynyt tai hävinnyt. Dechran 60 koiralla tekemien 6 kuukautta kestäneiden tutkimusten päättyessä vain 15 %:lla koirista oli enää lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaan liittyviä kliinisiä oireita viii. Tiesitkö, että... Vetoryl pitää antaa ruoan kanssa, koska ruoka tehostaa trilostaanin imeytymistä. Seuranta on tärkeää, koska Vetoryl-annostusta saattaa olla jonkin ajan kuluttua tarpeen pienentää. Vetoryl-annos pitää antaa myös näytteenottopäivänä. ACTH-stimulaatiotesti pitää tehdä 4 6 tuntia Vetoryl-hoidon antamisen jälkeen, koska trilostaanin vaikutus on silloin suurimmillaan. Lisämunuaisen kuorikerroksen äkillinen vajaatoiminta (Addisonin kriisi) on mahdollinen haittavaikutus.

12 Optimaalista tukea lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan hoitoon Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta vaati lääke- tai leikkaushoitoa. Muista tukitoimenpiteistä saattaa toki olla hyötyä sairauden tiettyjen tavallisten oireiden hoitoon. Dechran tuotevalikoimassa on myös tällaisia hoitoa tukevia ja edistäviä tuotteita Potilas tarvitsee riittävästi ihon kuntoa tukevia ravintoaineita, jotta lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaan liittyvä ihon ja turkin huonokuntoisuus korjautuu. SPECIFIC CED Endocrine Support sisältää ainutlaatuisen runsaasti omega-3-rasvahappoja ja ihon kuntoa parantavia välttämättömiä ravintoaineita. Se on kehitetty erityisesti endokriinisten sairauksien hoidon tueksi. Runsas omega-3- rasvahapposisältö ja beetaglukaanilisä voivat muuttaa eikosanoidien ja sytokiinien tuotantoa ja tukea immuunivastetta. Dermatologiset komplikaatiot ovat lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan yhteydessä yleisiä. Dechran tuotevalikoimassa on myös hoitotuotesarja ihon ja turkin pitämiseksi terveenä.

13 Malaseb shampoo Ainoa topikaalinen lääkemuoto, jonka teho koiran ihon bakteeri- ja Malassezia-infektioiden hoitoon on osoitettu ix Shampoo on hyväksytty eläinlääkevalmiste, joka estää tehokkaasti sienten ja bakteerien kasvua. Specific CED Endocrine Support DermAllay Oatmeal Sumutebalsami Rauhoittava ja kosteuttava kaurajauhobalsami. Ei huuhdella pois. Parantaa ihon ja turkin kuntoa. DermAllay Oatmeal Shampoo Rauhoittava ja kosteuttava kaurajauhoshampoo. Parantaa ihon ja turkin kuntoa. DermaBenSs Shampoo Bentsyyliperoksidia ja salisyylihappoa sisältävä rasvaa poistava ja ihohuokosia puhdistava shampoo eläimille, joilla on seborrooisia iho-oireita Kosteuttava keramidi edistää kuivan ja vaurioituneen ihon paranemista. DermAllay Sensitive Shampoo Mieto kookosöljyä sisältävä shampoo herkälle iholle. Kookosöljyn luonnollinen tuoksu ja kosteuttavat ominaisuudet. Sopii myös pennuille.

14 Vetoryl -valmisteen sopivuus koiran hoitoon Vetoryl -hoitoa saavilla koirilla yleisimmin todettuja haittavaikutuksia ovat oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, heikkous ja letargia. Veren glukokortikoiditason akuutti lasku Pienelle osalle koirista voi kehittyä 7 10 päivää Vetoryl-hoidon aloittamisen jälkeen kortikosteroidipitoisuuksien vähenemiseen liittyvä vieroitusoireyhtymä eli hypokortisolemia, koska veren kortikosteroiditaso vähenee akuutisti X. Kliiniset oireet muistuttavat huomattavasti Addisonin kriisin varhaisvaihetta, joten oireiden syyn varmistamiseksi pitää tehdä ACTH-stimulaatiotesti ja määrittää seerumin elektrolyyttipitoisuudet (natrium ja kalium). Jos koiralle kehittyy kortikosteroidipitoisuuksien vähenemiseen liittyvä vieroitusoireyhtymä, hoidoksi riittää seitsemän päivän hoitotauko, minkä jälkeen Vetoryl-hoitoa voidaan jatkaa pienemmällä annoksella. Näin kortisolipitoisuutta koiran seerumissa voidaan pienentää hitaammin. Lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta Iatrogeenisen lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnan kliinisiä oireita ovat heikkous, letargia, ruokahaluttomuus, oksentelu ja ripuli. Julkaistussa tutkimuksessa, jossa 78 koiraa sai trilostaanihoitoa, vain kahdelle koiralle (2,6 %) kehittyi hoidon aikana Addisonin kriisi XI. Lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnan näin vähäinen ilmaantuvuus on erittäin myönteistä verrattuna 5 17 %:n esiintyvyyteen mitotaanihoitoa saaneilla koirilla XII. Trilostaanille ei ole olemassa erityistä vastalääkettä. Hoito pitää lopettaa vähitellen, ja tukihoito (mukaan lukien kortikosteroidit, elektrolyyttitasapainon korjaaminen ja nesteytys) voi olla aiheellista kliinisistä oireista riippuen. Iatrogeeninen lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta korjautuu tavallisesti pian sen jälkeen, kun hoito on lopetettu. Joillakin koirilla vaikutukset voivat kestää pidempäänkin. Lisämunuaisen nekroosi Kirjallisuudessa on julkaistu hyvin vähän tapauksia, joissa Vetoryl-hoidosta on aiheutunut histopatologisesti varmistettu lisämunuaisen nekroosi XIII,XIV. Trilostaanin ja lisämunuaisen nekroosin kehittymisen välisestä yhteydestä ei ole selkeää näyttöä. Erilaisten tekijöiden yhdistelmä voi altistaa lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaa sairastavan koiran lisämunuaisen nekroosin kehittymiselle. Tällaisia tekijöitä ovat kortisolituotannon pitkäaikainen liiallinen suppressio, kohonneet ACTH:n pitoisuudet plasmassa, tromboembolia ja sekundaariset vaikutukset, kuten endotoksemia. Vetoryl-hoitoa saavien koirien verenkierrossa on osoitettu suuria ACTH-pitoisuuksia, koska kortisolin negatiivinen palaute aivolisäkkeessä on vähentynyt. Vuonna 2011 julkaistu tutkimus tukee olettamusta, että trilostaanihoitoa saaneilla lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaa sairastavilla koirilla havaitut lisämunuaisvauriot johtuvat endogeenisen ACTH:n suurentuneista pitoisuuksista XV. Yliannostus Yliannostuksesta voi aiheutua lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnan oireita (letargiaa, ruokahaluttomuutta, oksentelua, ripulia, kardiovaskulaarisia oireita ja kollapseja). Suositusannoksiin nähden kolminkertaisten annosten antaminen pitkäaikaisesti ei aiheuttanut terveiden koirien kuolemia, mutta jos lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaa sairastaville koirille annetaan suurempia annoksia, kuolemia voidaan olettaa esiintyvän.

15 Vasta-aiheet, varotoimet ja yhteisvaikutukset Diabetes mellitus ja lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta Samanaikainen diabetes ja lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta edellyttävät erityistä seurantaa. Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta voi aiheuttaa insuliiniresistenssin, mikä voi tietyillä koirilla johtaa diabeteksen kehittymiseen. Vaikka kortisolipitoisuudet pienenevätkin tehokkaasti, diabetes ei todennäköisesti enää häviä täysin. On huomioitava myös, että diabetekseen liittyy metabolinen stressitila. Tämän johdosta elimistön kortisolitaso saattaa nousta ja vaste ACTH-stimulaatiotestille ja LDDS-testille voi olla epänormaali. Seurauksena voi olla väärä positiivinen testitulos koiralla, jonka diabetes on huonossa hoitotasapainossa. Primääri maksasairaus ja munuaisten vajaatoiminta Trilostaanin on osoitettu erittyvän rotilla pääasiassa ulosteeseen, joten sen tärkein metaboliareitti on erittyminen sapen mukana. Apinoilla trilostaania erittyy yhtä paljon ulosteeseen ja virtsaan. Vetoryliä ei saa käyttää koirille, joilla on primaarinen maksasairaus ja/tai munuaisten vajaatoiminta. ACE:n estäjät ja kaliumia säästävät diureetit Hyperkalemian kehittymisen riski tulee ottaa huomioon, jos trilostaania käytetään yhdessä kaliumia säästävien nesteenpoistolääkkeiden tai ACE-inhibiittoreiden kanssa. Eläinlääkärin tulisi arvioida näiden valmisteiden yhteiskäytön riski-hyötysuhde, koska kuolemia (myös äkkikuolemia) on raportoitu muutamassa tapauksessa koirilla, jotka ovat saaneet trilostaania ja ACE-inhibiittoria samanaikaisesti. Piilevän sairauden puhkeaminen Lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan hoito ja siitä aiheutuva endogeenisen kortisolin erittymisen väheneminen voi johtaa aiemmin kehittyneen taustalla olevan immuunivälitteisen tulehdussairauden (esim. niveltulehduksen ja atopian) tai neoplasioiden paljastumiseen. Hoito voi paljastaa myös subkliinisen munuaisten toimintahäiriön. Taustamateriaali Koiran lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan hoitoa ja seurantaa kuvaava kaavio. Specific -ruokavaliot koiran lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnan hoidon lisänä Johtavien asiantuntijoiden Webcast-lähetykset Dechra Academy Materiaali eläimen omistajalle Cushingin oireyhtymä esite koiranomistajalle Tekninen tuki Ota yhteyttä sähköpostitse:

16 Viitteet I Behrend et al (2013) Diagnosis of Spontaneous Canine Hyperadrenocorticism: 2012 ACVIM Consensus Statement (Small Animal) JVIM 1-13 II Mooney (2009) Hyperadrenocorticism - to treat or not to treat? UK Vet 14(6): 1-5 III Wenger et al (2004) Effects of trilostane on serum concentrations of aldosterone, cortisol and potassium in dogs with pituitary-dependent hyperadrenocorticism. AJVR 65(9): IV Vaughan et al (2008) Evaluation of twice-daily, low dose trilostane treatment administered orally in dogs with naturally occurring hyperadrenocorticism. JAVMA 232(9): V Feldman (2011) Evaluation of twice-daily lower-dose trilostane treatment administered orally in dogs with naturally occurring hyperadrenocorticism. JAVMA 238: VI Augusto et al (2012) A comparison of once and twice daily administration of trilostane to dogs with hyperadrenocorticism. Tierarztliche Praxis Kleintiere 40: VII Cho et al (2013) Efficacy of low- and high-dose trilostane treatment in dogs (< 5 kg) with pituitary-dependent hyperadrenocorticism. JVIM 27: VIII Internal report VET60 IX Muller et al (2012) A review of topical therapy for skin infections with bacteria and yeast. Veterinary Dermatology 23: Malaseb vet. 20 mg/ml + 20 mg/ml shampoo Vaikuttavat aineet: klooriheksidiiniglukonaatti 20 mg, mikonatsolinitraatti 20 mg. Käyttöaiheet: Koirat: Seborrooisen ihottuman hoitoon ja ylläpitohoitoon, kun ihottuman aiheuttajana on Malassezia pachydermatis- ja Staphylococcus intermedius kannat. Kissat: Silsan hoidon apuna yhdessä griseofulviinin kanssa, kun silsan aiheuttajana on Microsporum canis kanta. Annostus ja antotapa: Ks. valmisteyhteenveto. Vasta-aiheet: Yliherkkyys vaikuttaville aineille tai apuaineille. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: Valmistetta käytettäessä on otettava huomioon mikrobilääkkeiden käyttöä koskevat ohjeet. Huolehdittava, ettei valmistetta joudu eläimen silmiin, nenään tai suuhun käsittelyn aikana. Eläin ei saa nuolla itseään ennen kuin turkki on kuivunut. Tiineys ja laktaatio: Ei saa käyttää yhdessä griseofulviinin kanssa tiineillä kissoilla. Koiran ja kissan pennut eivät saa olla kosketuksissa imettävän emon kanssa ennen kuin emon turkki on kuivunut. Haittavaikutukset: Kutina ja/tai punoitus erityisesti atooppisilla koirilla ja allergista ihosairautta sairastavilla kissoilla. Pakkaukset ja hinnat (tmh) : 250 ml pullo 20,83. Reseptilääke. Tutustu valmisteyhteenvetoon ennen lääkkeen määräämistä. Vetoryl kapseli, kova 10 mg, 30 mg, 60 mg, 120 mg koiralle Vaikuttava aine: trilostaani. Käyttöaiheet: Aivolisäke- ja lisämunuaisperäisen lisämunuaiskuoren liikatoiminnan (Cushingin taudin/oireyhtymän) hoito koiralla. Annostus ja antotapa: Ks. valmisteyhteenveto. Vasta-aiheet: Ei saa käyttää koirille, joilla on primaarinen maksasairaus ja/tai munuaisten vajaatoiminta. 10 ja 30 mg kapselit: Ei saa käyttää alle 3 kg painaville koirille. 60 mg kapselit: Ei saa käyttää alle 10 kg painaville koirille. 120 mg kapselit: Ei saa käyttää alle 20 kg painaville koirille. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: Hoito edellyttää tiivistä seurantaa (ACTH-stimulaatiotestit ja mm. maksan entsyymit, elektrolyytit, urea, kreatiniini). Yhteisvaikutukset: Kliinisissä tutkimuksissa ei ole havaittu yhteisvaikutuksia. Kuolemia (myös äkkikuolemia) on raportoitu muutamassa tapauksessa koirilla, jotka ovat saaneet trilostaania ja ACE-inhibiittoria samanaikaisesti. Tiineys ja laktaatio: Ei saa käyttää tiineyden tai laktaation aikana eikä siitoseläimillä. Haittavaikutukset: Heikkoutta, letargiaa, anoreksiaa, oksentelua ja ripulia voi esiintyä, jos seuranta on riittämätöntä. Akuutti Addisonin kriisi (kollapsi) on mahdollinen. Harvinaisia: ataksia, lisääntynyt syljeneritys, turvotus, lihasvapina, ihomuutokset. Satunnaisia: lisämunuaisten nekroosi, äkkikuolema. Pakkaukset ja hinnat (tmh) : 10 mg 30 kaps. 27,77, 30 mg 30 kaps. 38,71, 60 mg 30 kaps. 51,23, 120 mg 30 kaps. 81,97. Reseptilääke. Tutustu valmisteyhteenvetoon ennen lääkkeen määräämistä. Lisätietoja: Dechra Veterinary Products Oy, Puh: Sähköposti: info-med@dechra.com Dechra Veterinary Products A/S Syyskuu 2014