RADIOSANOMAT. Suomen Radioamatööriliiton perustietopaketti kesä Mitä se semmoinen radioamatööritoiminta on?

Transkriptio

1 RADIOSANOMAT Suomen Radioamatööriliiton perustietopaketti kesä 2005 Mitä se semmoinen radioamatööritoiminta on? Tähtäimessä DX, sivu 3. Nuoren radioamatöörin kokemuksia, sivu 5. Kerhotoimintaa Riihimäellä, sivut 6. Räyskälä leiriliite, sivut 7-10 Rakentelu on kehittävää ja hauskaa!, sivut Digitaalisesti nyt, eikä vasta vuonna 2007, sivu 13 Radioamatööri on henkilö, jolla on oma radioasema. Sillä hän pitää radioyhteyksiä toisten radioamatöörien kanssa mm. rakennellakseen radiolaitteita ja antenneja, kokeillakseen radiokelejä sekä yleensä vain jutellakseen ystäviensä kanssa. Radioamatööri ei tavoittele taloudellista hyötyä, joten hän ei lähetä maksullisia viestejä. Hän voi keskustella mistä tahansa, kunhan välttää politiikasta ja uskonnosta puhumista. Radioamatööri käyttää aina yhteyttä pitäessään radioasemansa asemantunnusta, kutsumerkkiä. Hän ei siis puhu anonyymisti. Päinvastoin hän samastuu radioasemaansa niin täydellisesti, että hänet tunnetaan asemansa kutsumerkin perusteella. Radioamatööritoiminnassa on eräs viehätys, mikä puuttuu esim. puhelimella (kännykällä) soitettaessa: yhteys ei aina toimi sataprosenttisesti. Niinpä hänellä on on usein tarkoituksena saada yhteys pienellä teholla ja yksinkertaisella antennilla mahdollisimman kauas. Tämä jos mikä edellyttää vankkaa radiokelien tuntemusta. Yleensä radioamatööri pyrkii saamaan tyydytystä yhteyksien pitämisestä. Mutta radioamatööritoiminnassa on myös omat kilpailunsa ja arvoasteikkonsa, jotka teettävät töitä yhtä lailla kuin vaikkapa huippu urheilussa. Radioamatöörien toiminta on hyvin kansainvälistä. Yhteyksien pitäminen ulkomaille on jokapäiväistä puuhaa. Jutustelu tapahtuu tavallisimmin englanniksi, mutta mitä tahansa kieltä saa käyttää. Mikäpä sen paremmin kohentaa kielitaitoa, kuin päivittäinen ajatustenvaihto vaikkapa espanjalaisten ystävien kanssa. Radioamatööri toimii edelleen myös sähkötyksellä. Täysin kielitaidotonkin voi täysin nauttia yhteyksien pitämisestä, sillä tarvittavat liikennelyhenteet on helppo oppia. Sähköttää voi tietysti myös selväkielellä, ja kynnys ulkomaan puheyhteyksien pitämiseen mataloituu. Radioamatööri käyttää myös digitaalista teksti ja kuvalähetystä. Radioamatööri Radioamatööri on hyvin erikoinen radiolähettimen käyttäjä, sillä hän saa itse päättää, mitä taajuutta käyttää. Hän siis voi valita taajuusalueen yhteystarpeensa mukaan - kotimaan yhteyksiin tai kaukomaille - ja alueen sisällä hän hän voi valita käytettävän taajuuden. Tästä syystä hänellä on huomattavasti enemmän vastuuta kuin esim. PR radion (LA puhelimen) käyttäjällä, jolla on vain yksi taajuusalue ja siellä määrätyt kanavat. Vastuuta voidaan antaa vain osoitetun pätevyyden mukaan: radioamatöörin on suoritettava tutkinto, jossa hän osoittaa tuntevansa radioamatöörejä koskevat määräykset ja liikennöintimenetelmät. Koska hän saa itse rakentaa radioasemansa, on hänen osoitettavat myös sähkö ja radiotekniikan sekä Miten radioamatööriksi pääsee?, sivu 13 sähköturvallisuusmääräyksien tuntemuksensa. Radioamatöörioikeuksia on kahdenlaisia: laajemmat oikeudet saa suorittamalla vaikeamman tutkinnon. Lyhytaaltoalueille pääsemiseksi ei enää tarvitse osata sähköttää, kuten viime vuosituhannella. Sähkötysyhteyksiä pidetään silti erittäin paljon. Radioamatööriyhteyksien pitämistä voi kuka tahansa harjoitella jonkun radioamatöörin asemalla, kunhan toimintaa valvoo luvan omaava radioamatööri. Onhan minulla jo kännykkä - mitä minulta puuttuu? Kännykkä on mitä mainioin viestintäväline, se kulkee mukana mihin tahansa, sillä voi soittaa mihin tahansa, ja varsinkin sillä voi lähettää tekstiviestejä. Miten siis radioamatööriyhteys vielä voisi olla tarpeen? Kännykällä voi soittaa kenelle haluaa - maksullisesti. Radioamatöörialueilla pidettävät yhteydet sen sijaan ovat ilmaisia. Radioamatöörin lupamaksu, tällä hetkellä 16 euroa vuodessa, on vähäinen verrattuna vaikkapa puhelinliittymän perusmaksuun. Radioamatööri juttelee tietysti kavereidensa kanssa, mutta suuri osa hänen pitämistään yhteyksistä tapahtuu kuitenkin täysin vieraiden ihmisten kanssa. Radioamatööri ilmoittaa aina asemansa kutsumerkin: toista asemaa kutsuttaessa tiedetään heti, missä vasta asema on. Tällä tavoin voidaan suunnata yhteyden saanti haluttuun maahan tai maanosaan. Radioamatöörin kutsumerkki 1920 luvun lopulla annettiin maailman kaikille radioasemille kutsumerkit, joiden alkuosa kertoo aseman sijaintipaikan. Tätä varten kukin valtio on saanut oman kolmikirjaimisena ilmoitettavan kutsusarjansa. Suuret maat valitsivat aikanaan kirjaimensa maan nimen alkukirjaimen mukaan, niinpä esim. Isolla Britannialla on sarja GAA-GZZ, Italialla sarja IAA-IZZ ja Japanilla JAA-JSZ. Suomelle annettiin alun perin OH:lla alkava sarja, joka myöhemmin laajeni sarjaksi OFA-OJZ. Niinpä suomalaisten lentokoneiden rekisteritunnus, joka samalla on radiokutsu, alkaa edelleen OH:lla ja on muotoa OH LRY. Radioamatööriasemien maatunnus on yleensä kaksikirjaiminen, sitten seuraa numero sekä yksi, kaksi, kolme tai jopa neljä kirjainta. Numero osoittaa usein maansisäistä piirijakoa. Suomalaisten radioamatöörien kutsumerkit alkavat OH:lla, esim. OH2A on Suomen Radioamatööriliiton asema, OH3NE Tampereen Radioamatöörit ry:n asema, OH9OM mikkeliläisen Vesa Laukkasen asema ja OH6LMH kauhajokelaisen Jussi Pekka Turjan asema. Vesa Laukkanen tunnetaan amatöörien keskuudessa kuitenkin yleensä Oohoo yhdeksän Otto Mattina. Vesa Laukkasia Suomessa on toki useita, mutta maailmassa on ainoastaan yksi OH9OM. Radioamatöörejä on joka paikassa ainakin melkein. Suomessa amatöörilupia on runsaat viisi tuhatta, Japanissa miljoona. Kaikkiaan radioamatöörejä on pari miljoonaa, joten vasta asemia yleensä riittää. On tietysti maita, joissa vakituisia radioamatöörejä ei ole, mutta sellaiset paikat aktivoidaan vierailijoiden toimesta, mikäli mahdollista. Harvinaisten maiden jahtaaminen onkin eräs amatöörityöskentelyn tärkeimpiä tavoitteita. Maiden ja erilaisten työskentelytodisteiden jahtaamiseen liittyy olennaisesti yhteyksien kuittaaminen kirjallisesti. Tätä varten radioamatöörit vaihtavat yhteyskortteja eli QSL:liä. Heikki E. Heinonen, OH3RU

2 2 Radiosanomat Radiosanomat Puheenjohtajan tervehdys SRAL Suomen Radioamatööriliiton kesäleiri Lopen kunnan Räyskälässä nyt vuonna 2005 on hienoa jatkoa kymmenvuotisjaksolle, vuosille 1975, 1985, Riihimäen Kolmoset ry OH3AD on todella ottanut leiriasian omakseen, koska jo yli vuosi sitten tiedusteltiin Liitolta, josko OH3AD:lle suotaisiin mahdollisuus, ja viime kesänä Jyväskylässä saimme kuulla hyvin seikkaperäiset kuvaukset olosuhteista. Räyskälän leirin toteutuksen laajuutta ja vaativuutta kuvatkoon lyhyt toteamus, että tänne on pitänyt järjestää myös huolto, ruoat ja juomat. Liiton kannalta uutta on sääntömääräisen kevätkokouksen pitäminen kesäleirin yhteydessä. Kokemuksista otetaan oppia ja viimeistään syyskokouksessa sanotaan se oppi julki. Kiitän Riihimäen Kolmoset ry:tä ja sen aktiivisia jäseniä siitä, että saamme tänne tulla. Kaunis maasto kangasmetsineen ja järvineen, bandilta tuttujen hamssien tapaamismahdollisuus ja hieno ohjelma houkuttelevat käymään Räyskälän leirillä. Toivotan jokaisen tervetulleeksi Suomen Radioamatööriliiton kesäleirille Räyskälään. Pasi Bergman Puheenjohtaja, SRAL SRAL -Suomen radioamatöörien yhdysside Koska radioamatööritoiminta ei ole mikä tahansa harrastus, ei myöskään Suomen Radioamatööriliitto ry. ole mikä tahansa yhdistys. SRAL tai Liitto, niinkuin sitä tuttavallisesti kutsutaan on iältään jo kunnioitettavasti 84 vuotias. Liitto perustettiin vuonna 1921, ensimmäisten joukossa maailmassa. Vuosiensa varrella liitto on nähnyt, kokenut ja ollut mukana monessa. Eikä vähiten kehittämässä radioamatööritoimintaa. SRAL:n toimisto sijaitsee Helsingin Lassilassa, os. Kaupinmäenpolku 9. Liiton jäsenmäärä on välillä hitaammin, välillä nopeammin noussut yli henkeen. Suomalaiset radioamatöörit kuuluvat lähes poikkeuksetta liittoon. Mitä liitto sitten tekee? Miksi kaikki haluavat olla sen jäseninä? SRAL on ensinnäkin kaikkien suomalaisten radioamatöörien etujärjestö. Se ajaa suomalaisten radioamatöörien etua neuvotteluissa viranomaisten ja muiden tahojen kanssa. Liitto seuraa valppaasti tapahtumia radioaaltojen käytössä ja kehityksessä ja pyrkii huolehtimaan siitä, että kaikilla radioamatööreillä on tarvittava määrä aaltoja ja ennen kaikkea, että ne ovat häiriöttömiä. Taajuuksien edunvalvontaa SRAL tekee myös olemalla jäsen kansainvälisessä radioamatööriliitossa, IARU. SRAL on myös kouluttaja. Liitto suunnittelee ja valmistaa oppimateriaalia ja liiton lukuisat kerhot järjestävät kursseja radioamatööritoiminnasta kiinnostuneille. Tapahtuu oppiminen sitten kursien tai itseopiskelun kautta, tuskin kukaan on suorittanut pätevyystutkintoa käyttämättä liiton tuottamaa oppimateriaalia. Meiltä saat myös henkilökohtaista palvelua ma-to klo ja pe klo Pistäydy sisään! Radioamatööriksi varusmiespalveluksessa? Useimmissa Puolustusvoimien viestivaruskunnissa maa-, meri- ja ilmavoimissa löytyy perinteisesti sotilasradioamatöörikerhoasema. Näillä Puolustusvoimien toimintaan liittyvillä kerhoasemilla on muista radioamatöörikerhoista poiketen käytössä OI-alkuiset radioamatööritunnukset, esimerkiksi Viestirykmentin kerhoasema OI3AX, Viesti- ja Sähkötekninen Koulu OI3W tai Ilmasotakoulun OI6AY. Sotilasradioamatöörikerhot järjestävät esimerkiksi varusmiespalvelustaan suorittaville nuorille sekä sotilasalan opiskelijoille radioamatöörikursseja sekä tarjoavat heille mahdollisuuksia pitää vapaa-aikana yhteyksiä kerhoasemilta. Kannattaa myös pitää mielessä, että ennen varusmiespalvelustaan radioamatööriksi tulleella henkilöllä on muita hakijoita paremmat mahdollisuudet päästä kutsunnoissa palvelemaan viestivaruskuntiin tai erilaisiin viesti- ja elektronisen sodankäynnin alan varusmiestehtäviin ja johtajakoulutukseen. Luettelo Puolustusvoimien joukko-osastojen sotilasradioamatöörikerhoasemista ja lisätietoja sotilasradioamatöörikerhojen toiminnasta löytyy Puolustusvoimien internet-sivuilta Viesti- ja Sähköteknisen Koulun joukko-osastoesittelysivulta (tai laita Google-hakukoneeseen sana sra-toiminta ). Radioamatöörinä varusmiespalvelukseen? Marko Saarela OH2LRD SRAL on tiedottaja. Liitto pyrkii tiedottamaan harrasteesta paitsi kaikille suomalaisille myös erikseen valituille kohderyhmille. Liitto ja sen jäsenkerhot ovat mukana messuilla, erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Tärkeä tiedottamiseen liittyvä toiminta on Radioamatööri-lehti, joka ilmestyy 12 kertaa vuodessa, vuoden jokaisena kuukautena. Lehden sivumäärä on yleensä 52-56, mutta usein lehden paksuutta lisää johonkin taphtumaan tai toimintaan liittyvä erikoisliite. Radioamatööri-lehti kertoo kaikista harrasteen monista osa-alueista unohtamatta aloittelijoita. SRAL on valmentaja. Liitto on monessa mukana aktivoimassa ja sparraamassa radioamatööritoimintaa. Monet viikottaiset, kuukausittaiset tai vuotuiset kilpailut ovat liiton järjestämiä ja sponsoroimia. Toimintaa aktivoivat myös teemapäivät, kesäleirit ja muut liiton järjestämät tilaisuudet. SRAL on yhdysside. Liiton toimiston henkilökunta pystyy auttamaan ja neuvomaan uskomattoman monessa radioamatööritoimintaan liittyvässä asiassa. Mikäli vähänkin olet epätietoinen tai tunnet kaipaavasi apua ja neuvoja, ota yhteys liiton toimistoon. Radiosanomat Radioamatööriharrastuksen esittelylehti kaikille kiinnostuneille Julkaisija: Suomen Radioamatööriliitto ry, PL 44, Helsinki (09) YLE:n teksti-tv sivu 590 Lehden toimitti: Riihimäen Kolmoset ry, OH3AD Päätoimittaja: Jorma Heinonen, OH3EX Painopaikka: Riihimäen Kirjapaino Oy Taitto: Jukka Tamminen, OH3OJ

3 Radiosanomat Radiosanomat 3 Tähtäimessä DX Kirjoittaja ystäviensä seurassa Pitcairn - saarella DX ja DXeri Radioamatööritoiminnassa puhutaan monista asioista lyhentein, joita sivulliset eivät ymmärrä. Monelle radioamatöörille hyvin tärkeät kirjaimet DX (Distant X) tarkoittavat kaukaista, yleensä toisessa maanosassa sijaitsevaa tuntematonta tai meidän tapauksessamme paremminkin harvinaista asemaa. DX-toiminta on kaikkea näihin asemiin liittyvää toimintaa. DXeri (lausutaan dii-ekseri) on radioamatööri, joka harrastaa yhteyksien pitämistä nimenomaan DX-asemien kanssa. Tätä kutsutaan radioamatöörikielellä DX-jahdiksi. Ensimmäisenä DXerinä pidetään Guglielmo Marconia, joka vuonna 1901 onnistui vastaanottamaan ensimmäisenä ihmisenä Atlantin toiselta puolelta lähetetyn radiosignaalin. Hänen jälkeensä lukemattomat DXerit ovat rakentaneet toinen toistaan taidokkaampia radioasemia saadakseen kiinni sen kaikkein liukkaimman DX:n toisella puolella maapalloa. DXerit uhraavat asemansa ja aivan OHDXF ry erityisesti antenniensa huippukuntoon hiomiseen paljon aikaa ja vaivaa. Yhteydenottotaktiikka ja -tekniikka on myös saatava sellaiseen vireeseen, että muita häiritsemättä saadaan nopeasti haluttu tulos eli yhteys kirjatuksi lokiin (asemapäiväkirjaan). DX-toiminnan päämääränä on tavallisesti yhteyden ja kuittauskortin saaminen kaikista maista. Radioamatööreillä on aivan oma, tarkkaan määritelty tapansa laskea maapallon maiden lukumäärä. Nykyään radioamatöörimaita on 335. Suomessa on ainakin 72 amatöörillä kaikki maat työskenneltynä. Kun kuitenkin lyhytaaltoalueita on yhdeksän ja yleisesti käytettävissä olevia lähetyslajejakin useita (puhe, sähkötys, digimodet), metsästettävien maiden lukumäärä voidaan vielä kertoa usealla kymmenellä. Tätä vuosikymmenten pituista maiden metsästystä kutsutaan sattuvasti nimellä Marathon. Internetistä löydät monia mielenkiintoisia DX-toimintaa käsitteleviä sivuja hakusanalla DXing tai vain DX. On kuitenkin muistettava, että lyhennettä DX käyttävät myös DXkuuntelijat, jotka pyydystävät kaukaisia yleisradioasemia. Siksi saamasi vastaukset eivät ole pelkästään radioamatööritoimintaan liittyviä. Tarkentamalla hakua vaikkapa sanoilla amateur radio saat täsmällisempiä tuloksia. QSL-kortti on todiste yhteydestä Jotta epävarmoja haamuyhteyksiä ei tulisi laskuihin mukaan, tarvitaan yhteyden kuittaus tai vahvistus ns. QSL-kortin muodossa. Lähes kaikilla radioamatööreillä on oma, itse suunniteltu kortti, jolla voi kertoa itsestään ja asemastaan kuvin ja sanoin. Korttien vaihtaminen ensi yhteyden vakuudeksi on alusta alkaen kuulunut hyviin tapoihin. Painatuskulut eivät nykyään ole kiinnostavan ja persoonallisen kortin suunnittelun ja painatuksen este. Kortteja on mukava selailla ja panna parhaat radiohuoneen seinälle tai kansioon maittain järjesteltyinä. Korteista Suomalaiset DXerit ovat vuonna 2000 perustaneet oman yhdistyksen, OH DX Foundationin, joka avustaa erityisesti suomalaisten omia peditioita, mutta myös muitakin harvinaisiin kohteisiin suuntautuvia peditioita. OHDXF:n kotisivut ovat osoitteessa Sivuja kehitetään jatkuvasti vastaamaan lukijakunnan yhä kasvaviin tarpeisiin. OHDXF järjestää DX-forumeja SRAL:n tapahtumien yhteydessä. Yhteistyö suomalaisten kontesterien yhdistyksen, Contest Club Finlandin (CCF), kanssa on tiivistä. on iloa silmälle, mutta myös hyötyä erilaisia todisteita (awardeja ja diplomeja) anottaessa. Todisteet usein kehystetään ja pannaan seinälle osoituksena sitkeän uurastuksen tuomista saavutuksista. Aloita tätä aihetta koskeva nettihaku sanalla QSL ja tarkenna sitten hakua lisäämällä sellaisia hakusanoja kuin design, collection, famous, rare jne. DXeri ja kontesteri Maita on helpointa saada nopeasti osallistumalla johonkin kansainväliseen kilpailuun eli kontestiin. Voikin aiheellisesti kysyä: Mikä ero on DXerin ja kontesterin välillä? Vastaus löytyy työskentelytyylistä ja antennivarustuksesta. DXeri pitää yhteyksiä pääasiassa kilpailujen välisenä aikana, mutta napsii kilpailuissa ainakin rusinat pullasta. DXerin antennivarustukseen kuuluvat kaikkien amatöörialueiden antennit. Kontesteri keskittyy yhteyksien pitämiseen vain (tai lähinnä) kilpailujen kuluessa, mutta saalistaa niissä sitten sitäkin innokkaammin kaiken vastaantulevan. Kontesterin antennivarustukseen eivät yleensä ns. WARC-antennit kuulu, sillä WARCbandeilla (30, 17 ja 12 m) ei järjestetä kontesteja. Yhteistä molemmille radioamatööriryhmille on pyrkimys käyttää suuria, matalan lähtökulman omaavia antenneja. Innokkaimman kontesterin antennit ovat usein kerrostettuja eli stakattuja. Siksi hänellä on monta mastoa, äärimmäisessä tapauksessa yksi kullekin bandille eli taajuusalueelle. Lähetysteho ei ole läheskään aina suurin määräyksien sallima, vaan valinta on jokaisen oma asia. Kaikkein arvokkaimpia yhteyksiä ovatkin mahdollisimman pienellä teholla pidetyt kaukoyhteydet. QRP-teho tarkoittaa enintään viiden watin tehoa. QRP-laitteiden suosio kasvaa jatkuvasti, koska haastetta tulee tällöin harrasteeseen paljon enemmän kuin kilowattien käyttäjille. Ei ole mikään konsti saada yhteys Uuteen Seelantiin tuhannella watilla, mutta teepä sama yhdellä watilla, jos haluat saada osaksesi kunnioittavia katseita. Kaikkein innokkain DXeri pysyttelee tiukasti kotona, jotta hän ei menettäisi bandille mahdollisesti ilmestyvää harvinaista asemaa. Tiettävästi sellainenkin DXeri on olemassa, joka varmuuden vuoksi nukkuu yönsä kuulokkeet korvilla vastaanotin viritettynä DX-taajuudelle 3795 khz. Ettei vain mitään harvinaista menisi ohi Totuuden nimissä on todettava, että vain harvat radioamatöörit ovat puhtaasti joko DXereitä tai kontestereita. Hyvin usein roolit sekoittuvat, minkä huomaa esimerkiksi DXereiden ja kontestereiden yhteisissä tapaamisissa, joita järjestetään silloin tällöin. Google-vihjeet: contesting amateur radio DX-bulletiinit Innokkaimpien DXereiden tarpeisiin on kehitetty aluksi painotuotteena ilmestyviä, mutta nyttemmin yhä useammin myös internetissä ilmestyviä ja sähköisessä muodossa saatavia DX-bulletiineja eli -tiedotuksia. Internet ei ole radioamatöörien vihollinen, päinvastoin. Tosin hieman liioitellen voi todeta, että kotitietokoneiden yleistymisen aiheuttama huuma vei meiltä yhden sukupolven innokkaita radioamatöörejä. Vaikka radioamatööritoiminta muistuttaakin hieman tietokonerupattelua (chat), ensin mainittu on paljon antoisampaa kun siihen kunnolla tutustuu. Esimerkkejä suosituimmista DXbulletiineista: DX-klusterit Tietokoneet ja varsinkin internet ovat monin tavoin muuttuneet radioamatöörien kilpakumppaneista heidän avustajikseen. Kun joku harvinainen asema tulee ääneen millä tahansa taajuudella, se nopeasti spotataan eli siitä tehty havainto välitetään netissä toimivan DX-klusterin välityksellä silmänräpäyksessä muille DXereille. Ei siis kulu kuin pari minuuttia, kun DX-aseman peittää satojen, joskus jopa tuhansien kutsujien muodostama huutokuoro, jota nimitetään pailapiksi (engl. pile-up). Silloin ovat hyvät neuvot eli työskentelytaidot todellakin tarpeen. Koin tämän korviintuntuvasti viettäessäni vuoden 2000 keväällä kolme kuukautta kaukaisella Pitcairnin saarella. Tästä retkestä enemmän alempana. Internet-vihje: oh2aq.kolumbus.com/dxs/ ja sen DX- SPOTS -valikosta vaikkapa 50 HFvihjettä. DXeristä DXpeditioneriksi Jotkut DXerit lähtevät itse harvinaiseen ja/tai kaukaiseen DXCCmaahan tarjoamaan kavereille kokonaan uutta maata tai ainakin uutta bandipinnaa (uutta maata jollakin bandilla ja/tai modella). Tällaista DXeriä kutsutaan nimellä DXpeditioner. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että DXerin uran huippu on se, kun hän lähtee peditiolle mahdollisimman kaukaiseen ja haluttuun paikkaan ja kokee millaista on olla tuhansien harrastekavereiden mielenkiinnon kohteena. Eri DXCC-maiden harvinaisuus käy ilmi vuosittain julkaistavista MOST WANTED listoista, niistä voi hakea omalle kukkarolle ja seikkailumielelle sopivan matkakohteen. DX-retkeä kutsutaan siis tuttavallisen lyhyesti peditioksi (sanasta expedition, tutkimusretki). Useiden lähialueille suuntautuneiden peditioiden jälkeen olin vuonna 2000 itsekin valmis kokeilemaan siipieni kantavuutta lähtemällä Suomesta katsottuna kaikkein kaukaisimpaan ja hankalapääsyisimpään paikkaan maapallolla. Retkeni kohde oli jo pitkään ollut tiedossa, olinhan jo kolmisenkymmentä vuotta aiemmin lukenut Pitcairnin saarta käsittelevän matkakirjan ja siitä lähtien haaveillut matkasta tuolle paratiisisaarelle. Pitcairn sijaitsee eteläisellä Tyynellä merellä kaukana kaikista mantereista ja suurista saarista. Se on kuin Ranskan Polynesian saarten jatke Pääsiässaaren suuntaan eli itään. Saari on sammuneen tulivuoren 330 metriä korkea huippu, jolla asuu vain nelisenkymmentä ihmistä. Saaren historia on ainutlaatuisen kiinnostava ja siksi siitä on tehty useita kokoillan elokuvia (Mutiny on the Bounty) tunnettujen tähtien johdolla. Viimeisin heistä oli Mel Gibson Seuraavalle sivulle =>

4 4 Radiosanomat Koska saari on pieni, siellä ei ole tarpeeksi tilaa lentokentälle. Valtamerilaivat eivät pääse lähelle saarta vaarallisten, teräväsärmäisten karien vuoksi. Ainoa keino rantautua saarelle on laskeutua köysitikkaita saarelaisten pieneen avoveneeseen ja luottaa heidän merimiestaitoihinsa. Perille päästyä sinua odottaa sydämellinen ja hieman uteliaskin vieraanvaraisuus. Olethan saapunut kaukaiselle saarelle ulkomaailmasta, jossa voi katsella televisiota ja lukea tuoreita lehtiä. Pitcairnilla se ei ole mahdollista. Vietin tuolla kaukaisella saarella kolme kuukautta, jotka olivat elämäni parasta aikaa. Sain nauttia yhteyksien pidosta kaikkiin maanosiin eri bandeilla ja modeilla. Kaiken kukkuraksi tulin tietämättäni tehneeksi radioamatööriyhteyksien maailmanennätyksen. Asian minulle selvittyä sain ennätykseni hyväksytyksi Guinnessin maailmanennätysten joukkoon. Pitcairnin retkestä voit lukea enemmän osoitteessa oh2br. Kiinnostaako? Olen muutamin sanoin yrittänyt kertoa oman radioamatööritoimintani keskeisistä kokemuksista ja elämyksistä. Olen jäsen radioamatöörien veljeskunnassa, jonka edustajia on kaikissa maapallon maissa. Meitä kaikkia yhdistää voimakas tunne siitä, että voimme radion avulla olla yhteydessä toisiimme paikasta ja ajasta riippumatta. Emme tarvitse tietokonetta ja internetiä pitääksemme yhteyttä keskenämme, mutta käytämme niitä monin tavoin hyödyksemme. Kännykkäkin on radio, mutta tukiasemiin ei saa aina ja kaikkialta Radiosanomat yhteyttä. Ne voivat myös olla tukossa tai niiden virransyöttö voi olla poikki. Silloin oma radioasema on ainoa yhteysväline muuhun maailmaan. Oletko sinä mahdollisesti tuleva radioamatööri tai kenties vielä täsmällisemmin DXeri?. Jukka Heikinheimo, OH2BR Mitä kaikkea radioamatööritoiminta on? Puheyhteydet Yhteyksien pitämistä puheella. Käytössä voi olla täydellinen, hyvin varustettu radioamatööriasema tai suunnilleen matkapuhelimen kokoinen käsiradio. Laitteista ja antenneista riippuen yhteydet voivat kantaa muutamista kilometreistä tuhansiin kilometreihin. Kaikkia maailman kieliä saa käyttää. Satelliittiyhteydet Radioamatööreillä on omia satellitteja. Niiden välityksellä saa pidempiä yhteyksiä kuin suoraan. Satelliittiyhteyksissä tarvitaan kääntyvät suunta-antennit ja tietokoneohjelma, joka kertoo missä satelliitit kulloinkin ovat. Helsingin Sanomat

5 Radiosanomat Radiosanomat 5 Radioamatööritoiminta on yksi parhaista harrastuksista, mitä olen tähän ikääni (14v) mennessä kokeillut, tai ehkäpä sittenkin se paras. Mukavinta siinä on, että saat ystäviä ympäri maapalloa. Heitä voi sitten joskus käydä moikkaamassa. ja vaihtaa kuulumisia kasvoista kasvoihin. Ja onhan ihan toista mennä vieraaseen maahan, kun sinua on ystävä vastassa. Mukavaa ja monipuolista Radioamatööritoiminta on joustavaa ja leppoisaa. Se vie aikaa vain niin paljon kuin itse haluat ja olet valmis panostamaan. Ei se vaadi paljon rahaakaan jos et välttämättä halua törsätä. Vaivaisella 100 eskon summalla pääset harrastamaan sydämesi kyllyydestä ;). Radioharrasteen voi myös yhdistää moneen muuhun harrasteeseen, esim. suunnistukseen, postimerkkeilyyn, partioon tai vaikka tietokoneisiin ja moniin moniin muihin. Radioitahan tapaa nykyään joka paikassa. Hyvänä esimerkkinä ovat kännykät eli matkapuhelimet, jotka ovat itse asiassa radioita. Tähän harrastukseen ei todellakaan kyllästy (kokeile itse!) harrastuksen monipuolisuuden, hauskuuden ja uusien asioiden oppimisen takia. Kavereita mistä vain Kavereitten kanssa on hauskaa sopia treffit bandille (tietylle taajuudelle) ja jutella siellä vaikka kuinka pitkään tietysti maksutta! Kaverisi voi olla vaikka pallon toiselta puolen ja silti juttelet hänen kanssaan kaikista arkipäiväisistä asioista joita et varmaan viitsisi soittaa satelliittipuhelimella. Totta kai voit chattailla hänen kanssaan tietokoneen avulla, mutta huomaat pian että radion välityksellä jutustelu on kiinnostavampaa. Samalla opit paljon uusia asioita radiokeleistä, antenneista ja laitteista. Niitä tietoja voit tarvita kun elämä tuo eteen uusia haasteita. Voit myös olla taitoinesi avuksi vapaaehtoisen pelastuspalvelun viestittäjänä mahdollisen kriisin yllättäen kohdatessa Suomea tai omaa paikkakuntaasi. Helposti mukaan Radioamatööriksi on helppo tulla. Lue vaikkapa tämä Radiosanomat-lehti tai katso netistä ( Suomen Radioamatööriliiton (SRAL ry) toimiston numero/osoite/ i ja pyydä sieltä ilmainen tutustumispaketti. Tai marssi suoraan lähimpään kerhoon, jonka osoitteen löydät netistä tai tutustumispaketista. Voit tietysti yhtä hyvin ottaa yhteyttä Liiton toimistoon ja kysyä heiltä lähimmän kerhon osoitteen. Itse aloitin harrastamisen keväällä 2004 kun kiinnostuin sähkötyksestä ja eksyin googlesta SRAL:in sivuille. Sieltä löysin toimiston sähköpostiosoitteen, joka on helposti muistettava toimisto@sral.fi. Seuraavana päivänä olin jo kerrostalon katolla purkamassa antenneja. Sain vaivojeni palkaksi paljon tietoja ja kirjallisuutta, myöhemmin myös käytettyjä, mutta toimivia laitteita. Vanhemmat hamit (radioamatöörit) ovat todella avuliaita mistä suurkiitos heille! Sähkötys on kivaa, mutta vapaaehtoista Sähkötys on 170 vuotta vanha viestintämuoto, mutta radioamatöörit käyttävät sitä vielä nykyäänkin paljon. Sähkötys on poistettu vaatimuksista Nuoren radioamatöörin kokemuksia ESKO, OH2GTS pari vuotta sitten. Se ei siis enää ole ongelma, koska sitä ei ole pakko osata pätevyystutkinnossa. Sähkötys on kuin rummutusta tai musiikkia ja siksi se on niin kivaa että sitä kuuntelee ihan mielikseen. Voit tietysti pitää yhteyksiä lähes millä tavalla tahansa - puhumalla, sähköttämällä tai vaikka tietokoneen avulla, jolloin kirjoitat vain näppäimillä mitä haluat sanoa. Radio antenneineen hoitaa yhteyden ylläpitämisen monella jännällä eri tavalla, joita on hauska kokeilla vaikka mökillä tai missä vain maastossa liikkuessa. Helpot tutkinnot Pari sanaa vielä kokeista eli pätevyystutkinnoista. Vain meillä Suomessa on hieno mahdollisuus mennä jo ennen mitään tutkintoja jollekin kerhoasemalle tai jonkun läheisen hamin asemalle kokeilemaan yhteyksien pitoa aseman haltijan valvonnassa (olet tällöin ns. Second operator ). Käytä tätä mahdollisuutta hyväksesi, jos se suinkin on mahdollista. Jotta saisit ikioman kutsumerkin ja asemaluvan, sinun täytyy ensin suorittaa kaksi helppoa koetta. Niissä kysellään radioamatöörien liikennesääntöjä eli määräyksiä sekä vähän sähkötekniikkaa ja -turvallisuutta. Ei ole kovin vaikeaa - kokeile jos epäilet. Kokeiden ja luvan saamisen jälkeen voit perustaa oman aseman, se on pieni ja järkevä sijoitus. Voit opetella tässä harrasteessa vaikka mitä asioita. Niistä on todennäköisesti hyötyä jatkossa. Käväisin äskettäin itse 17 m korkean maston huipulla katselemassa maisemia, huvin vuoksi ja hyödyn kannalta. Olen opetellut myös kaiken maailman sähköteknisiä juttuja, antennihommia, mastohommia, hitsausta, vääntämistä, kääntämistä ym. ym. Tekniikkaa sinun ei kuitenkaan tarvitse paljon opetella, jos et ole siitä erityisemmin kiinnostunut. Voit yhtä hyvin keskittyä yhteyksien pitämiseen uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Kilpailut ovat myös mukavia, niissä unohdat täysin kouluasiat. Mutta mikä saattaa olla ehkä tärkeintä: radioamatööriharrasteesta voit itse asiassa löytää monta hyvin palkattua ammattia. Sopii kaikille Harrastus sopii todellakin ihan kaikille eli kaiken ikäisille, pituisille, painoisille, viisaille, hulluille, tytöille, pojille jne... Radioita saa ostettua käytettynä todella halvalla ja antenni ei maksa käytännössä yhtään mitään, sillä antennin voit rakentaa itse tarpeista, jotka voit saada ilmaiseksi kun vain vaivaudut kysymään.oma varustukseni, jolla saa kusoja (kuso tarkoittaa samaa kuin yhteys) ympäri maapalloa, on 20 vuotta vanha radio, jonka ostin käytettynä halvalla. Siihen liitin lanka-antennin, jonka sain ilmaiseksi. Se muistuttaa pyykkinarua johon tulee johto. Ei siis mikään kallis tai iso juttu vaikka kaupasta ostettuna. Hameilla on vuodessa kaksi suurta kokoontumista, kesäleiri ja syyspäivät. Muuten kokoonnutaan kerhoilloissa ja tietysti bandilla (radiotaajuuksilla). Suuria kansainvälisiä kilpailuja, joissa yrität saada tunnissa tai vuorokaudessa mahdollisimman monta yhteyttä, on monia vuodessa. Kotimaisia tunninparin mittaisia kisoja on kerran viikossa. Harrastus sopii koko perheelle ja etenkin naisille/tytöille, koska he saavat ruuhkatilanteessa paljon helpommin yhteyksiä korkean äänensä takia, mikä on minusta epäreilua x). Tosin nuorilla pojilla on sama etu, ainakin vähän aikaa. Bandille menoa ei kannata ujostella, mene vaikka suoraan 3799 khz taajuudelle, niin varmasti onnistuu. Tai voit harjoitella kuson pitoa ilman radiota jonkun kaverin kanssa tai jonkun kokeneen hamin kanssa. Radioamatööriharrastuksesta on helppo siirtyä työelämään, töihin vaikka Nokialle pienten jatko-opiskeluiden jälkeen, koska tässä harrastuksessa oppii jo nuorena niin monia asioita, että opiskelukin on meillä helpompaa kuin muilla. Lopuksi toteaisin: asuitpa missä tahansa kaupungissa, kylässä tai korvessa, voit aina saada paljon uusia, mukavia ystäviä. Ryhdy siis hamiksi! Esko Mattila, OH2GTS matties@jippii.fi Mitä kaikkea radioamatööritoiminta on? Sähkötysyhteydet Perinteinen ja vieläkin suosittu lähtetelaji. Sähköttäminen tapahtuu Morse-aakkosten avulla. Kielitaidotonkin voi pitää sähkötysyhteyksiä ulkomaille, sillä radioamatööreillä on käytössään erityisiä sähkötyslyhtenteitä, joita käytetään yhteyksissä. Lyhenteet nopeuttavat yhteyden pitoa. Sähkötys on myös varma yhteysmuoto, sillä se ei ole yhtä häiriöherkkä kuin puheyhteydet ja sillä saa usein pitempiä yhteyksiä, kuin puheella. Televisio Radioamatööriyhteyksiä voidaan pitää myös TV-kuvia vaihtamalla. Maailmanlaajuisesti käytetään pysäytyskuvia (SSTV). Paikallisissa yhteyksissä voi lähettää myös liikkuvaa kuvaa (FSTV). Pakettiradio Digitaalinen yhteydenpitomuoto, jossa radio ja tietokone kytketään toisiinsa radiomodeemilla. Tietokoneen näppäimistöllä kirjoitettu teksti siirtyy vasta-asemalle radion välityksellä. Pakettiradiolähetyksissä käytetään apuna ns. runkoverkkoa, joka välittää sanomia. Viestejä on mahdollisuus käydä lukemassa myös pakettiradiopostilaatikoista, joihin voi lisäksi jättää omia viestejä. Kuun kautta pidettävät yhteydet Ns. EME-työskentely (Earth-Moon- Earth). Näissä yhteyksissä radioaallot kimpoavat kuusta. Tämä lisää myös yhteysväliä, kuten satelliittien välitykselläkin pidetyissä yhteyksissä. EME-työskentely on kuitenkin tarkempaa ja vaativampaa kuin satellittityöskentely. Meteor Scatter Yhteydenpitotapa, jossa radiosignaali heijastetaan ionisaatiovanasta, joka syntyy meteoroidin iskeytyessä ilmakehään. Niin sanotut meteorisateet, joita on muutaman kerran vuodessa, tarjoavat meteor scatter-työskentelylle kaikkein parhaat olosuhteet. Awardit Awardit eli työskentelytodisteet ovat todistus pidetyistä yhteyksistä. Awardeja on lukemattomia erilaisia. Niitä julkaisevat kansalliset radioamatööriliitot ja radioamatöörikerhot. Jokaisessa awardissa on omat sääntönsä. Työskentelytodisteen saamiseksi voidaan vaati esimerkiksi yhteys jokaiseen Suomen kuntaan.

6 6 Radiosanomat Radiosanomat Kerhotoimintaa Riihimäellä Riihimäen Kolmoset ry, OH3AD Uusi puheenjohtaja Kauko OH3GCI aloitti kerhomme puheenjohtajana vuoden 2005 alusta. Kerhomme hoidettavaksi on tullut valtakunnallisia tilaisuuksia ihan vaivaksi asti ja muutenkin toiminta kaipasi tuoretta verta ja henkilövaihdoksia. Pidämme tietoisesti nuoret mukana myös kerhon johtotehtävissä, sillä näin toiminnan kehitys etenee tasaisesti eikä toivotonta ukkoutumista pääse syntymään kerhon hallintoon. Tavoitteena onkin ollut, että kaikki hallituksen jäsenet ovat alle 60-vuotiaita. Leiripäällikkö Jokke, OH3MUS käskyttää Räsykälä leirin tiimoilta Yhteistyö naapurikerhojen kanssa Nykyinen aktiviteettikausi alkoi 2003, jolloin OH3AA järjesti SRAL:n kesäleirin ja me riihimäkeläiset olimme harjoittelemassa. Nyt vuonna 2005 vastuut ovat toisin eli me järjestämme ja Hämeenlinnan kerho avustaa. Tähän väliin sattui vielä liiton talvipäivien järjestäminen 2004 syksyllä. Olemme oppineet aika lailla näistä tilaisuuksista ja annamme mielellään tulevien tilaisuuksien järjestäjille apuamme. Kootut leirikokemuksethan toimitetaan SRAL:n toimistoon missä halukkaat järjestäjät voivat selvittää edellisten aivoituksia. Myös Hyvinkään kerho OH2AU on ollut mukana yhteistyössä. Yhteistyötä muiden kanssa Olemme käynnistäneet paikkakunnan pursiseuran kanssa yhteistyötä merivhftutkinnon suorittamiseenliittyvän koulutuksen antamiseen. Halukkaita tuntuu löytyvän henkilöä näinkin pieneltä paikkakunnalta. Samalla voimme esitellä myös muuta radioamatööritoimintaa ja HF-radioiden mahdollisuuksia kaukoyhteyksissä. Paikallinen AMK oli myös aktiivinen ja kerhomme esitteli heille amatööritoimintaa hyvällä menestyksellä. Seuraava kohderyhmä tulee olemaan paikalliset tietokoneharrastajat. Tässä lehdessäkin on oma artikkelinsa digimodeworkkimisesta. Koulutustoiminnasta Riihimäellä on olosuhteista johtuen koulutettu suuri osa OH - amatööreistä. Myös OH3AD on osallistunut tähän työhön omalta osaltaan. Ihan riihimäkeläissilmälasien kautta katsottuna se on ollut jonkin verran turhauttavaakin työtä, koska valtaosa koulutuksen tuotoksesta leviää ympäri Suomea kun varusmiesjakso tai AMK - koulutus päättyy. Olemme kuitenkin olleet tyytyväisiä itseemme, kun paikkakunnalle saadaan joka vuosi 1-2 uutta nuorta amatööriä. Tavoite ei tunnu kovin suurelta, mutta on siinä silti tekemistä. Heikin OH3RU tilastojen mukaan tähän tavoitteeseen on päästy ainakin yli 20 vuoden ajan. Viestivaruskunta Viestivaruskunnan sijainti paikkakunnalla on antanut kerhomme Riihimäen Kolmoset ry:n toimintaan omat leimansa ja vivahteensa. Yhteistyö varuskunnan kanssa on ollut rakentavaa ja molemminpuolista. Varuskunta on tullut meitä vastaan mahdollisuuksiensa mukaan erilaisien tapahtumien yms. tilajärjestelyissä ja me kerhona tai yksittäisinä kerholaisina olemme taas osaltamme osallistuneet toiminnan esittelytilaisuuksiin, koulutuksen antamiseen ja tutkintojen pitämiseen. Nyt neljättä kertaa pidettävä SRAL:n kesäleiri Viestirykmentin harjoitusalueella Räyskälässä on hieno osoitus yhteistyön sujuvuudesta läpi vuosikymmenten. Tässä lehdessä on toisaalla artikkeli näiden leirien 40- vuotisesta historiasta. Varsinainen radioaktiivisuus Riihimäen kerhoasemaa ei kovin usein kuule bandeilla äänessä vaikka meillä on suhteellisen moderni asemakokonaisuus ja toimivat antennit mastoineen. Aktiivisuus on keskittynyt yksittäisten jäsenten workkimiseen omilta asemiltaan ja sitten toisaalta erilaisten yhteisprojektien kanssa työskentelyyn. Viimeisimpiä suunnitelmiamme ja osin jo keskeneräisiä toteutuksia on kerhon laitteiden kaukokäyttömahdollisuuden rakentaminen sekä koko etelä-suomen kattavan toistinaseman käynnistys Erkylään. Kiitos Digitan olemme saaneet sieltä erinomaisen mastopaikan ja kunhan vielä päästään eroon muiden samaa mastoa käyttävien aiheuttamista harhalähetteistä yms. niin toistin saadaan kunnolla ääneen ja se kuulu sitten koko eteläisen Suomen alueella. Kerhoterveisin Jorma Heinonen, OH3EX Kunnolla suunniteltu on puoliksi tehty: Räyskälän leirisuunnittelua kesäkuussa 2005 Hallitus ja toimihenkilöt 2005 Puheenjohtaja: Kauko Siren Hallituksen jäsenet: Marko Saarela Jorma Heinonen Lasse Kurkela Heikki Tamminen Norbert Kelzenberg Timo Kaipainen Tilintarkastajat Kalevi Kaipainen Kauko Ahonen Varatilintarkastajat Pertti Virtanen Jouko Virtanen Varapuheenjohtaja Heikki Tamminen Rahastonhoitaja Jorma Heinonen QSL - manageri Heikki Tamminen QSL - toimisto Jouko Viitanen Olavi Kilpinen Rauno Aalto Pakettiradiomanageri Lasse Kurkela PEPA - manageri Timo Kaipainen OH3GCI OH2LRD OH3EX OH3JAJ OH3JF OH3NXL OH3HS OH3NH OH3JO OH3PW OH3YY OH3JF OH3EX OH3JF OH3MUS OH3QL OH3MF OH3JAJ OH3HS Toistiasemien tekninen tuki Markku Tanninen OH3FP Toistinasemien hoitajat Lasse Kurkela Norbert Kelzenberg Marko Saarela Toistinasemien valvojat Kari Kärkkäinen Markku Vesterinen Koulutustuki Marko Saarela Sihteeri Jukka Tamminen OH3JAJ OH3NXL OH2LRD OH3HDR OH3HY OH2LRD OH3OJ OH3AD:n yhteystiedot: Postiosoite: Riihimäen Kolmoset ry, c/o Kauko Siren, Kalevankatu 2-4 C 7, RIIHIMÄKI. Kerhoilta: Keskiviikkoisin kerhotalolla osoitteessa Herajoentie 2 kello 18:00 alkaen Lisätietoja: Puheenjohtajalta Kauko Siren, OH3GCI, kauko.siren@rss.fi, sihteeriltä Jukka Tamminen, OH3OJ, oh3oj@sral.fi, Internet: tai

7 Radiosanomat Radiosanomat 7 Arvoisat Suomen Radioamatööriliiton kesäleirin osanottajat Perinteen mukaisesti aina kymmenen vuoden välein järjestetään Suomen Radioamatööriliiton metsäleiri. Radioamatööritoiminnalla yleensä ja tällä valitulla Räyskälän leirialueella on monia erinomaisia yhtymäkohtia Suomen puolustusvoimien toiminnan kanssa. Luonnollisesti ja luontevasti viestiaselaji on saanut olla radioamatöörien keskeinen yhteistyökumppani puolustusvoimien puolella. Näin ollen viestitarkastajana suostuin mielihyvin ja aselajiylpeyttä tuntien leirin pääorganisaattorin OH3MUS Jouko Viitasen pyyntöön toimia tämän Räyskälän leirinne suojelijana Saamani tehtävä on myös henkilökohtaisesti lämmittävä ja rintaa kohottava aloittelinhan sotilaan Aluksi mallina partioleiri Kun OH-ykköset järjestivät Suomen ensimmäinen radioamatöörileirin kesällä 1948 Säkylän Pyhäjärven rannalla, oli mallina partioleiri: mentiin luontoon ja asuttiin teltassa. Ensimmäinen SRAL:n leiri eli liiton leiri Kangasalan Keisarinharjulla kesällä 1949 noudatti samaa kaavaa. Mutta kun vuosikymmenien aikana liiton leirejä järjestettiin niin maalla kuin kaupungeissakin, tukeuduttiin yleensä leirintäalueisiin, lomakeskuksiin ja hotelleihin eikä menty luontoon ja telttaan. Ei siis tarvitse ihmetellä, että Räyskälän leirillä tuli olemaan oma viehätyksensä, ja suomalaisten radioamatöörien tietoisuuteen iskostui todellinen leiri. Vuodesta 1975 lähtien se on Räyskälässä toistunut kymmenen vuoden välein. Riihimäen Kolmoset sen ovat järjestäneet - OHkansa on virrannut Lopella olevalle mäntykankaalle hiekkaa syömään. Liiton leiri Räyskälän käsite on varsin myöhään syntynyt, sillä radioamatöörikerhot olivat järjestäneet leirejä joka kesä jo vuodesta 1948 lähtien. SRAL:n nimen saaneita leirejä alettiin järjestää säännöllisesti kesästä 1959 lähtien. Yleensä yksi kerho tai useampi kerho yhdessä hoiti järjestelyt, ja kunnia-asiana oli järjestää edellisiä parempi leiri. Niinpä 1973 leiri jäi järjestämättä ja 1975 oltiin saman uhan edessä. Oli tullut todellisen amatöörileirin aika. Riihimäen leirit vauhtiin Radioamatöörikerho Riihimäen Kolmoset ry, OH3AD haki toimintansa suuntaa 1950-luvun lopulla. Vuoden 1958 toimintasuunnitelmaan otettiin myös leirit, ei pelkästään kesäleiriä, vaan myös muita, esim. kilpailutyöskentetelyyn liittyviä. Seuraavina kahtena vuotena järjestettiinkin sekä talviettä kesäleiri. Kesällä 1958 oli Leo Lappalainen, OH3NJ kuitenkin aloittanut Riihimäellä mielenkiintoisemman puuhan, kettujahdin. (Nimi on myöhemmin pidentynyt radioamatöörisuunnistukseksi). Jahteja järjestettiin 60-luvun alussa useana kesänä jopa suomenmestaruustasolla. Leirit saivat odottaa. Kun 1970 juhlittiin Riihimäen satavuotisjuhlia ja kerhon 20-vuotisjuhlia, järjestettiin myös kesäleiri. Paikkana oli Riihimäen kau-pungin kesänviettopaikka Riihisalo Lopella, Kaartjärven rannalla. Leiri sai nelisenkymmentä kävijää, ja niin kerhon leirejä alettiin järjestää joka kesä. Vuonna 1974 haluttiin saada myös vierailijoita mukaan, ja kun Riihisaloon ei mielellään saanut viedä vieraspaikkakuntalaisia, pyydettiin lupaa päästä puolustusvoimien harjoitusalueelle Lopen Räyskälään, vain muutaman kilometrin päähän Riihisalosta. Räyskälä vetikin kävijöitä noin sata, heitä tuli ympäri Etelä-Suomea. Kaikki ihastelivat paikkaa niin luonnon kuin läheisyyden takia -Helsingistä vain sata kilometriä. Ensi kertaa liiton leiri Räyskälään kuin sattumalta Ei ollut itsestään selvää, että liiton leiri joskus uraani HF-radistina juuri näissä samoissa maisemissa Viestirykmentin reservinaliupseerikoulun oppilaana 1971 ja sitten uudestaan sotilasradistien kouluttajana juuri valmistuneena luutnanttina Vuonna 1921 perustettu SRAL on viisine tuhansine jäsenineen huomattava toimija järjestöjen kentässä. Radioamatöörien panos vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa kenttätoiminnasta keskustoimikuntaan asti lienee yleisesti tunnettua samoin kuin liiton harjoittama yhteistyö SESKO:n ja Allianssin kanssa. Nuoriso on varmuudella tämänkin toiminnan ja kaikkinensa tulevaisuuden voimavara. Viime vuonna pidimme Riihimäellä sotilasradioamatööriseminaarin, jossa SRAL:n puheenjohtaja Pasi Bergman oli myös mukana. Siellä totesin puheenvuorossani, että maavoimissa vallitsee myönteinen ja aito intressi SRA-asiaan ja arvelin tilanteen olevan sama aktiviteetista päätellen myös meri- ja ilmavoimissakin. Sotilasradioamatöörikerhojen toiminnan voidaan katsoa olevan selkeällä järjestettäisiin Räyskälässä. Mutta kun liiton leirien perinne oli alkanut rakoilla, ei vuoden 1975 järjestelyoikeutta hakenut yksikään kerho. SRAL:n yhteiskirjeessä kerhoille 1/75 todettiinkin, että kesäleiri jää pitämättä. Toisin kuitenkin piti käydä. SRAL:n vuosikokouksen iltaa viettäessään pohtivat liiton puheenjoh-taja Axel, OH5NW ja Riihimäen Kolmosten puheenjohtaja Osmo, OH3KN liiton leirin kohtaloa. Osmo tuli ehdottaneeksi, että leirinhän voisi järjestää Räyskälässä, kun leiripaikasta oli edelliskesä-nä saatu miellyttäviä kokemuksia. Riihimäen Kolmosten toimintasuunnitelmassa oli sovittu, että kerhon kesäleiri järjestettäisiin joskus kesä-heinäkuulla Räyskälässä, joten nyt piti vain saada kerholaiset mukaan järjestämään laajempaa leiriä. Oltiin jo maaliskuussa, kun OH3KN sai lähinnä puhelimella soitellen riittävän määrän Riihimäen kolmosia lupautumaan leiriä järjestämään. Anomus lähetettiin SRAL:n hallitukselle, ja pikaisten alkusuunnitelmien valmistuttua saatiin huhtikuun lopussa puolustusvoimien suostumus leirialueen käyttämiseen On muuten omituista, että Riihimäen Kolmosten muuten täydelliseen arkistoon ei ole jäänyt leirisuunnitelmista juuri muuta kuin anomus leirialueen käytöstä ja anomus PTH:lle saada käyttää leiriasemalla tunnusta OF3AD. nousu-uralla. RÄYSKÄLÄ 2005 kesäleiriliite Torstaista sunnuntaihin kestävän metsäleirinne ohjelma näyttää hyvin vaikuttavalta ja monipuoliselta. Tunnistamistani monista luennoitsijoista päätellen sisältö tulee olemaan korkeatasoista. Tällaisen tapahtuman järjestäminen on huomattava ponnistus. Varmana onnistumisestanne haluan jo etukäteen onnitella leirivastaavia ja koko järjestelyorganisaatiota tärkeän tapahtuman järjestämisestä. Toivotan omasta, viestiaselajin ja varmasti koko puolustusvoimien puolesta antoisaa kesäleiriä täällä Lopen Räyskälässä Suomen Ilmailuopiston ja Viestirykmentin tiloihin ja alueisiin tukeutuen. Räyskälän leiri toiselle vuosituhannelle OH-väki Räyskälässä otsikoi Seppo, OH1VR juttunsa Räyskälän ensimmäisestä liiton leiristä. Leirivääpeli Osku, OH3KN totesi: Meni paremmin kuin uskalsin toivoa. Kävijöitä oli 643, mikä todistaa aikaisempien arvelujen leiripaikan sopivuudesta osuneen oikeaan. Leiriohjelma oli monipuolinen, oli esitelmä RTTY:stä, oli kokelaspalaveri, puhuttiin pelastuspalvelusta ja seurattiin liiton hallituksen leirikokousta. Kesällä 1975 oli vielä erityisen tärkeää, että leirillä oli kunnon laitteet ja antennit. Kun PTH oli antanut käyttöön eksoottisen erikoiskutsun OF3B, kulki kuso kummasti ja yhteyksiä kertyi parisen tuhatta. Oma osansa oli Jaskan, OH8QD:n kerholle lahjoittamalla nelielementtisellä kahdenkympin jagilla ja Komdelin lainaamalla Yaesu - linella. - Hallituksen kokousta seurasi noin sata kuulijaa, jotka innokkaasti osallistuivat kokuksen kulkuun. Aiheina olivat mm. liikennekuri ja kielenkäyttö bandeilla (sic!), liiton taloudellinen tilanne sekä Radioamatöörin sivuluvun kasvattaminen, vaikka se saattaisi johtaa Viestitarkastaja Eversti Esko Vainio jäsenmaksun nousemiseen. Riihimäen Kolmoset oli nyt näyttänyt taitonsa leirin järjestäjänä. Kesän 1974 viikonloppuleirin onnistuminen antoi uskoa laajemman liiton leirin järjestämiseen. Osku junaili FB leirin! Räyskälä 1985 alulle Kun Riihimäen Kolmoset piti vuosikokoustaan tammikuussa 1984, ilmoitti Osku, OH3KN jatkavan-sa puheenjohtajana vain, jos 1985 järjestetään liiton leiri Räyskälässä. Normaalien vuosikokousaiheiden lisäksi käytiin vilkas keskustelu kerholle tarjotusta mahdollisuudesta järjestää SRAL:n kesäleiri 1985 Räyskälässä. Vuosikokous kannatti asiaa yksimielisesti ja valtuutti johtokunnan jatkamaan asian valmistelua. Leirin järjestäminen tulee vaatimaan koko jäsenistöltä melkoisia ponnisteluja sekä talkoohenkeä, jota ainakin vuosikokouksessa paikalla olleilta tuntui löytyvän. Näin kertoi kerhon tiedotuslehti Rixun Kolmonen n:o 3 keväällä Nyt oltiin siis mahdottoman hyvissä ajoin liikkeellä ja innostuneesti. SRAL:n hallitukselle lähetettiin tiedot kesällä 1985 järjestettävän leirin järjestelyistä ja alustavasta leiriohjelmasta. Tammikuun alussa 1985 Rixun III n:o 4 kuulutti: SRALLIN KESÄLEIRI RÄYSKÄLÄ 85 Kerhomme on saanut järjestääkseen Suomen Radioamatööriliiton tämän vuoden kesäleirin. Leiri pidetään Räyskälässä Viestirykmentin leirialueella eli samassa paikassa, missä järjestimme vuoden 1975 liiton leirin. SRAL:n hallitus on hyväksynyt alustavan leiriohjelman, jossa paino on perinteisillä kesäleiritoiminnoilla. Kerhomme jäsenille riittää puuhaa sekä suunnittelussa, ennakkovalmisteluissa että järjestelytehtävissä. Kaikkien panos on nyt tarpeen - päättihän viime vuosi- Jatkuu sivulla 16 =>

8 12: :00 13:45 15:00 15:45 16:00 16:45 17:00 17:45 Radiosanomat Radiosanomat OHJELMA JA TAPAHTUMAT Torstai Avajaiset lippukentällä Johtola-rakennuksen edessä: - Lipunnosto - Tervetuliaissanat: Kesäleiripäällikkö Jouko Viitanen OH3MUS - Leirin avaus: Leirin suojelija, Viestitarkastaja eversti Esko Vainio FOORUMIHALLI Sotilasradioamatööritoiminnan kehittyminen Suomessa Heikki Heinonen OH3RU Infoa aloittelijoille: Oman HF-aseman rakenne, HF-bandeilla liikennöinti ja radiokelien huomiointi Marko Saarela OH2LRD Infoa aloittelijoille: Oman VHF/UHF-aseman rakenne, suhinabandeilla liikennöinti ja etenemisilmiöiden huomiointi Marko Saarela OH2LRD Infoa aloittelijoille: Sähkötysharjoittelu kokemuksia ja vinkkejä CW:n opettelemiseksi Kesäleiriasemalta Johtola-rakennuksen viereisestä metsästä on mahdollisuus käydä workkimassa sotilaskalustolla kusoja ja tutustua PV:n radiokalustoon. Lisäksi lentävä sotilasradioamatöörikerhoasema OI6A/AM asema lähtee lentokentältä päivittäin tapahtuman yläpuolelle ja on workittavissa HF/VHFtaajuuksilla. Radio Hami lähettää paikallisradio-ohjelmaa yleisradiotaajuuksilla koko tapahtuman ajan. Ota siis paristokäyttöinen matkaradio mukaan leirille ja tarkasta lähetystaajuus Johtola-talon ulkoseinältä. Perjantai avoimet ovet Poronorolla, aivan kesäleirin naapurissa. Tutustuminen RA-lehden taittoon ja kotieläimiin (kaneja, vuohia) mahdollista klo välisenä aikana. Osoite: Pääjärventie 27. Mahdollista myös torstaina tai sunnuntaina sopimuksen mukaan puh. (019) tai (Markku Hirvenoja). Pileup - kilpailu lauantaina SSB ja CW kopituskisa Radio Hamin välityksellä. Tulokset kilpailun aikana toimitettava SIL-luokkatalon luokkaan tai Johtola-rakennuksen aulaan. Tarkat säännöt kuultavissa luokassa ja Radio Hamissa klo 10:00 alkaen. Pentti Pelto OH3GQM Infoa aloittelijoille: Kuinka liikennöimään radioamatöörisatelliittien välityksellä Marko Saarela OH2LRD Paneelikeskustelu: Miltä näyttää radioamatööritoimintamme tulevaisuus? Juontaja: Teemu Komulainen OH7KAA 20:00 Nokkakusoiluilta mukavan musiikin parissa Leiriruokailut Olipa tavoitteesi mikä tahansa - säästä tavoitetilille. Keittokatoksesta tarjoillaan päivittäin ruokaa edullisesti * aamupalaa klo (puuro, kahvi, tee, sämpylöitä, yms.) * lounasta klo (kenttäkeittiöruoka +leipä, maito, voi) * kahvia/teetä ja pullaa lounaalla noudatetaan vanhaa perinnettä eli santsata saa samaan hintaan Sotilaskotiauto on Johtolan kentällä perjantaina ja lauantaina iltapäivän/illan ajan. Viestimuseo avoinna Riihimäen Varuskunnassa joka leiripäivä klo Opastetut kierrokset päivittäin klo Kesäleirisunnuntaina opastettu kiertoajelu (omilla autoilla) Riihimäen varuskunnassa klo Kokoontuminen varusmiesten parkkipaikalla klo 13:50. Kysy ajo-ohje varuskuntaan kesäleirin toimihenkilöiltä. Mannerheimin metsästysmaja Marskin maja, museoalue avoinna päivittäin klo Museoon tutustuminen aikuiset EUR 2, lapset EUR 1. Mahdollisuus erilaisiin ryhmäruokailuihin, kuten kuuluisa Marskin perinneateria, erikseen tilattaessa. Etäisyys leiripaikalta n. 7 kilometriä. Osoite Marskintie 216 Loppi, Riihimäen Lasimuseo ja Suomen Metsästysmuseo avoinna joka päivä klo Riihimäellä osoitteessa Tehtaankatu 23, lippuhinta museoon aikuiset EUR 5, lapset 7-16v EUR 2,5 ja perhe EUR 10, ostamalla lippu toiseen museoon on toisen museon sisäänpääsymaksu puolella hinnalla. Tervakosken Puuhamaa, avoinna joka päivä klo Sisäänpääsymaksu EUR 16 /henkilö, alle 3- vuotiaat ilmaiseksi. Kaikki toiminnot käytössä sisäänpääsymaksulla. Etäisyys kesäleiripaikalta n. 40 kilometriä. RÄYSKÄLÄ powered by OH3AD - 11:00 11:45 12:00 12:45 13:00 13:45 14:00 14:45 15:00 15:45 Perjantai FOORUMIHALLI SIL-LUOKKATALO Radion pioneeriajan tekniikka 100 vuotta sitten Pintaliitoskomponenttien juottaminen, piirilevyjen valmistus ja eri juottamismenetelmät Heikki Lempola OH2BGX Tauno Rupponen..radion pioneeriajan tekniikkaluento jatkuu Koulutus- ja kerhotoimintafoorumi pätevyystutkijoiden tapaaminen Heikki Lahtivirta OH2LH Ohjelmistoradioteknologia (SDR), Pätevyystutkinnot: Puolustusvoimien uusi ohjelmistoradiohanke OHRA K-, T1 ja T2-modulit etukäteisilmoittautumisella varmistat paikkasi: oh2lrd@sral.fi Heikki Rantanen / Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos tai puh.: Viestintäviraston katsaus ajankohtaisiin radioamatööriasioihin..pätevyystutkinnot jatkuvat Pekka Länsman / Viestintävirasto 5 MHz taajuusalue kokemukset uudesta bandista ja toiminnan mahdollisia kehittämisajatuksia RÄYSKÄLÄ 2005 kesäleiriliite Mikro-ohjaimet, niiden mahdolliset radioamatöörisovellukset Marko Saarela OH2LRD Pentti Vahtera 16:00 HF-antennien filosofiaa nykyaikaisia antenniratkaisuja Digitaaliradioiden esittely ja 16:45 sunnuntaiworkkijalle ja kontestihaille käytännön maastokelpoisuusvertailu: - TETRA DMO - SECURENET - APCO 25 Juha Tuovinen OH1JT - ICOM D-STAR 17:00 Lokiohjelmien anatomiaa, esittelyssä kotimainen lokiohjelma radiotestaus jatkuu 17:45 Loki5ac Matti Jokinen OH2KXO Pentti Grönlund OH3BK 18:00 OHDXF ry vuosikokous Pakettiradio- ja APRS-foorumi 18:45 Henri Olander OH3JR Jouni Ståhl OH2JIU 19:00 QRP-harrastajien ja rakentelijoiden foorumi 19:45 AMSAT-OH-foorumi Michael Fletcher OH2AUE 20:00 Illanvietto yhdellä bandilla, elävää musiikkia, nokkakusoilua, seurustelua, tanssia

9 Radiosanomat Radiosanomat 9 10:00 10:45 Lauantai FOORUMIHALLI SIL-LUOKKATALO OPISTON LUOKKA OPISTON TAKKAHUONE Harrastukseksi purjelento? Pileup-kilpailu! Katso edellisen sivun SRAL Vaali-valiokunnan DXCC-tarkastukset inforuutu kokous Räyskälän purjelentoharrastajat Jukka Klemola OH6LI ja Toni Linden OH2UA John Ahlbom OH5NZ 11: :00-12:45 13:00 13:45 14:00 14:45 15:00 15:45 Suomen Radioamatööriliiton hallituksen kyselytunti Majakkaviikonlopputapahtuman ja radioamatööreille merkityksellisten Suomen majakoiden esittely Pileup-lokien tarkastus DXCC-tarkastukset SRAL puheenjohtaja Pasi Bergman OH3WS Anders Furu OH1KVD OH2UA John Ahlbom OH5NZ (Contest Club Finland): Kansainvälisten kilpailujen anatomiaa mistä syntyvät erot kilpailuissa, miten menestyä tribanderilla ja 100W:lla kilpailuissa. Analyysi WRTC2006 OH-karsintakilpailutuloksista Kuinka workkia HF-digimodeilla, ohjelmat ja liikennöinti esittelyssä: Windows MixW Linux gmfsk YL-tapaaminen DXCC-tarkastukset (luokkavaiheen jälkeen ulkoilmademonstraatioita) Ilkka Korpela OH1WZ Linux- ja Windows-Digimodeharrastajat Jatta Koski OH2IO John Ahlbom OH5NZ HF-kilpailufoorumi Luento, palkintojen jakoa VAPEPA-foorumi Handiham - tapaaminen DXCC-tarkastukset Jukka Klemola OH6LI Timo Ärlig OH3FN Kari Kärkkäinen OH3HDR John Ahlbom OH5NZ (OH DX Foundation): VHF/UHF-foorumi QSL-managerien Viimeisimmät DX-kuulumiset mm. palkintojen jakoa tapaaminen OHDXF edustajat Juho Kukkula OH6ZZ Olavi Kilpinen, OH3QL Puolustusvoimat mukana Combined Endeavor järjestelmätestausharjoituksissa Jouni Penttinen / Viesti- ja Sähkötekninen Koulu 16:00 Suomen Radioamatööriliiton kevätkokous :00--- illanvietto kolmella bandilla, siis runsaasti elävää musiikkia, ohjelmaa, tanssia Sunnuntai :00 12:00 SIL-LUOKKATALO Radioamatööritutkinnot: K-, T1, ja T2-modulit Etukäteisilmoittautumisella varmistat paikkasi: oh2lrd@sral.fi tai :00 Lipun lasku lippukentällä Johtola-rakennuksen edessä Kesäleiripäällikön OH3MUS johdolla. Räyskälä-Säätiö tarjoaa mahdollisuuden tutustumislentoon purjekoneella opettajan kanssa kello Ilmoittautuminen kisatoimistossa kahviorakennuksessa. Lennon hinta 38 eur. Viestiupseeriyhdistys on viestialan upseerien, opistoupseerien, erikoisupseerien tai sähköisen viestialan johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivien ja toimineiden henkilöiden yhteinen maanpuolustusjärjestö. Viestiupseeriyhdistys tarjoaa erinomaisen yhdyssiteen ja kontaktien luomismahdollisuuden sähköisen viestinnän parissa työskenteleville. Yhdistys yhdistää vakinaisessa palveluksessa ja reservissä toimivat sähköisen viestialan edustajat omaksi aselajijärjestökseen. Viestiupseeriyhdistys järjestää muun muassa juhla-, esitelmä- ja seminaaritilaisuuksia sekä opinto- ja tutustumismatkoja. Yhdistys harjoittaa myös julkaisu- ja tiedotustoimintaa, esimerkkinä neljä kertaa vuodessa ilmestyvä ja jäsenetuihin kuuluva Viestimies. Lähde sinäkin mukaan viestimiesten oman, yhteisen järjestön toimintaan!! Lisätiedot ja jäseneksi liittyminen: RÄYSKÄLÄ 2005 kesäleiriliite

10 10 Radiosanomat Radiosanomat VX-2E duanband käsirigi Erittäin pienikokoinen Paino vain 132 grammaa Kaksi bandia (144/432 MHz) Laaja vastaanotin (0,5 960 MHz) Teho akkukäytössä max. 1,5 wattia 144MHz, 1 watti 432 MHz 1300 muistipaikkaa, monipuoliset skannausominaisuudet. Li-ion akku ja laturi! Erä! 189 / kpl ESIMERKKEJÄ TARVIKKEISTA: UKKOSSUOJA CA-35 RS 25 UKKOSSUOJA CA-23 RS 29 ANTENNINVAIHTAJA 2:lle 25 MFJ-G5RV 65 FALKOS 40m/80m dipoli 99 KW-520 DUALBAND SWR-mitt. 139 GPM-1500 HF-ANTENNI 259 WIMO WINDOM 89 MINI MAG 2m/70cm autoantenni 25 DIAMOND GSV-3000 muuntaja 189 ALINGO DM-330MVE 30A 189 NH27 teleskooppi 2m/70cm 10 **************************************************************************************************************************************************************** YAESU KENWOOD ICOM **************************************************************************************************************************************************************** ALINGO DM-330 virtalähde 30 A 5-15 V jännite <= h. 189 YAESU FT-857D HF / VHF / UHF rigi teho 100 W DSP, 200 muistia <= h. kysy! YAESU FT-7800 VHF / UHF autorigi teho 50 W 2m <= h. 249 MFJ sähkötysavain h. 15 ALAN KW-520 HF/VHF/UHF mittar 5 / 20 / 200 W h. 139 => ICOM AH-4 Automaattiviritin 3,5-50 MHz h. 369 MFJ-971 Reissutuneri 1,8-30 MHz h. 159 UMA CS-110 GPS-paikannin USP-liitin h. edullinen!!! Maailman huippuoperaattoreiden valitsemat YAESU-rigit: parhaat HF-rigit FM-mobilerigit FM-käsirigit YAESU roottorit ARRL:n runsaasta kirjavalikoimasta löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa jokaiselle radioamatöörille tai sellaiseksi aikovalle. RSGB:n kirjat täydentävät mukavasti jokaisen radioamatööritoiminnasta kiinnostuneen kirjastoa. Huippurigeihin sopivat parhaiten alkuperäiset lisävarusteet. Niillä saat viritetyksi lähes täydellisestä asemastasi vieläkin täydellisemmän. Huolehdi siitä, että antennisi todellakin vetää! Antennivirittimet, SWR/POWER-mittarit, kaapelit ja liittimet edullisilla päivän hinnoilla. Antenneja joka tarpeeseen: dipoli, Windomi, G5RV Multiband, vertikaali, GP, yagi. Lanka-antennien rakenteluun runsaasti tarvikkeita mm: antennijohtimet, eristimet, dipolin keskikappaleet ja balunit Pankkikortti, Visa, Visa Electron, Mastercard, Maestro, Käyttöluotto, Aktiiviraha, OP-Käteisluotto Virtalähde kuuluu jokaisen aseman vakiovarusteisiin. Muuntaja- tai hakkurimalleja 20-30A Meiltä saat kaiken muunkin tarpeellisen: adapterit, liittimet, ferriitit, toroidit, sähkötysavaimet, antennikytkimet, tunerit, modeemit, kartat, lokikirjat, RA-kansiot, CD:t, QSL-kortit jne. Tuotemerkkejämme: YAESU, DIAMOND, AMIDON, AMPHENOL, BUTTERNUT, WIMO, HEIL, BENCHER, MICROSET, KENT, VIBROPLEX, SMARTEQ, MFJ, SRAL Tarkista viimeisimmät hinnat ja tarjoukset: KALEVAN PUISTOTIE 13 TAMPERE Puh tai Fax Avoinna arkisin ja lauantaisin puh. (09) fax. (09) sp. myynti@srat.fi radioamatöörien oma palveleva kauppa Suomen Radioamatööritarvike Oy Kaupinmäenpolku 9, HELSINKI Avoinna Ma - To Pe TERVETULOA OSASTOLLEMME SRAL:in KESÄLEIRILLÄ! RÄYSKÄLÄ 2005 kesäleiriliite

11 Radiosanomat Radiosanomat 11 Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Suomessa ja radioamatöörien panos sen laajassa yhteistyössä Vuosi 2004 oli maassamme Vapaaehtoisen pelastuspalvelun juhlavuosi, sen täyttäessä 40 vuotta. Toiminta sai Suomessa alkunsa 5 vuotiaan tytön eksyttyä tunturimaastoon Muoniossa Häntä etsimässä oli nimismiehen johdolla yli 400 henkinen joukko viranomaisia, kyläläisiä ja muualta tulleita siviiliauttajia. Tyttö löytyi etäältä kotoaan hukkuneena. Löytö tapahtui Ounasjoen rantavedestä useita päivä kestäneiden etsintöjen jälkeen. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu perustettiin tämän tapauksen seurauksena Vapaehtoista pelastuspalvelua koordinoi Suomen Punainen Risti. Tämän rinnalla Vapaaehtoista merija sisävesipelastusta koordinoi Suomen meripelastusseura ja Vapaaehtoista kulo- ja pelastuslentotoimintaa koordinoi Suomen Ilmailuliitto. Vapaaehtoisella pelastuspalvelulla on Suomessa 1332 hälytysryhmää, joissa on koulutettuja toimijoita hieman yli henkeä. Nämä joukot tulevat 47 eri järjestöstä tai yhteisöstä. Viranomaiset pyytävät Vapaaehtoisen pelastuspalvelun apua silloin kun niiden omat voimavarat eivät yksin riitä tilanteen hoitamiseen. Viime vuonna Vapaaehtoinen pelastuspalvelu hälytettiin viranomaisten tueksi 461 kertaa, siis lähes joka päivä! Näistä tehtävistä oli kadonneiden henkilöiden etsintätehtäviä 282. Viranomaisten kynnys hälyttää avukseen vapaa- ehtoisia on alentunut vuosittain ja samalla tehtäväkirjo on etsintöjen ohella monipuolistunut nopeasti. SRAL on Vapaaehtoisen pelastuspalvelun ainoa yksinomaan viestitoimintaan keskittyvä järjestö. Koulutettua viestiosaamista löytyy tämän ohella kaikista hälytysryhmistä. Viime vuonna SRAL:n jäsenet olivat mukana 46 hälytystehtävässä tehden auttamistyötä yhteensä 820 henkilötyötuntia. Tämä on melkoinen saavutus piskuiselta, noin 300 henkiseltä, viestialan vapaaehtoisjoukolta! Tyypillisimmät tehtävämme liittyvät radioverkkojen rakentamiseen, kalustamiseen ja niiden erikoisratkaisuihin. SRAL:n tekemän Vapaaehtoisen pelastuspalvelun yhteistyötä ja tiedottamista helpottaa Radioamatööri lehden vakituinen, noin aukeaman kokoinen, tätä toimintaa käsittelevä palsta ja liiton serverissä ylläpidetty aihetta käsittelevä avoin sähköpostipalvelu. SRAL:n toimintaa Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa vetää Vapepa-ohjaaja, jolla on apunaan 14 alueellista ohjaajaa. Tavoitteenamme on laajentaa tämä alueellinen ohjaajajärjestelmä vastaamaan Suomen pelastusviranomaisten uutta 23 pelastusaluetta koskevaa jakoa. Useimmista maamme radioamatöörikerhoista löytyy lisäksi oma kenttätason Vapaaehtoisen pelastuspalvelutoimintamme ohjaaja. Suurimpana näytösluontoisena osaamisemme esiintulona voidaan pitää Turva 2003 harjoitusta, jossa kaikissa Suomen kunnissa oli sähköverkosta ja televerkoista riippumaton radioamatööriasema. Nämä asemat muodostivat koko maan kattavan solumuotoisen puheradioverkon, joka toteutti sanomaliikenteen valtakunnalliselle johtoasemalle. Timo Ärlig, oh3fn SRAL:n Vapaaehtoisen pelastuspalvelutoiminnan ohjaaja oh3fn@sral.fi Rakentelu on kehittävää ja hauskaa! Kuva 1. Timo Ojansuun, OH2BFZ:n kotikutoinen radioasema: ylin hylly, kaikki hyllyt vasemmalta: virtalähde 13,8 V/18 A (hieman piilossa hämärässä); 3,5 MHz:n 100 W pääteaste kytkinfeteillä (päällä jäähdytyslevy+tuuletin) ja SWR-mittari. Toinen hylly alaspäin: sweepgeneraattori; yleismittari; virtalähde 12 V/ 1 A jonka päällä ledimatriisi-taajuuslaskin ja säädettävä virtalähde 1,5-24 V. Kolmas hylly: Philips-taajuuslaskin; 21 MHz:n pääteaste/25 W; SWR-mittari; T-tyyppinen viritin, jossa kondensaattorit valitaan vipukytkimillä ja lähetin-vastaanotin (TRX) 21 MHz/1,5 W. Pöydällä 4-bandin 7-28 MHz:n sähkötys-suorasekoitus TRX ja 3,5 MHz:n TRX/5 W. Lisäksi pöydällä Wellerin juotinasema ja automaatti-sähkötysavainnusosa. Paitsi runsaasti varusteltua omatekoista asemakokonaisuutta, kannattaa panna merkille pieneen tilaan kalustamalla saatu asema. Omien radiolaitteiden rakentelu on kuulunut perinteisesti radioharrasteen tärkeimpiin alueisiin. Niin on ollut jo monia vuosia ja vuosikymmeniä sitten. Näyttää kuitenkin siltä, että olemme havahtuneet huomaamaan rakentelun hyvät puolet uudelleen. Seuraavassa tarkastellaan, mitä radio- ja elektroniikka-ala tarjoaa rakentelijoille. Myös vastaalkajat mukaan lukien - kaikki me olemme jostakin aloittaneet. Monia mahdollisuuksia Mitä radioharrastaja voi rakentaa? Tarkastelen asiaa oman harrasteeni radioamatööritoiminnan kannalta. Kun suoritetaan radioamatöörin pätevyys, voi sen jälkeen rakentaa tietyin ehdoin radiolaitteita. Myös sellaisia, jotka kytketään Valtakunnan verkkoon eli 230 V:n verkkojännitteeseen. Ja sen vuoksi radioamatöörin tulee tuntea sähköturvamääräykset, jotka suoritetaan radioamatööritutkinnon yhteydessä. Edellinen tarkoittaa sitä, että radioamatööri voi rakentaa koko radioasemansa (kuva 1): lähettimet ja vastaanottimet ja siihen liittyvät laitteet kuten virtalähteet, lisävahvistimet, antennit ja mittalaitteet aivan itsenäisesti ja omaa suunnitteluaan toteuttaen. Luonnollisesti on aina huolehdittava siitä, että ulkopuolisille ja itselleen ei aiheuteta mitään vaaraa tai käyttöongelmaa. Häiriö-tilanteita varten on olemassa omat menettelytapansa, ja jokaisen radioamatöörin kunnia-asia onkin mahdollisten häiriötilanteiden hoitaminen asiallisesti. Mainittakoon myös, että radioamatöörilähetin on luvanvarainen laite. Tämän aiheen kirjoittajalla ei ole ollut ensimmäistäkään häiriöongelmaa omien tai ulkopuolisten laitteiden kanssa yli 40 vuoden radioamatööritoiminnan aikana, jolloin olen työskennellyt eri puolilla Suomea, ulko-mailta ja mm. useammalta laivaasemalta /Maritime Mobile. Koputtelen tässä kohtaa tietysti puuta... Mitä rakenteluun tarvitaan? Rakentelu liittyy hyvin oleellisesti radioharrasteeseemme, vaikka lähes kaikkia laitteita ja välineitä saa kaupan hyllyltä. Mitä rakenteluun sitten tarvitaan? Ei kovin paljoa, lyhyesti voisi tehdä pääkohdin seuraavan listan, jonka mukaiset hankinnat pystyy suorittamaan kohtalaisen pienellä rahalla. Laadusta riippuen: Yleismittari, mielellään sekä ns. analoginen että digitaalinen (tarkoittaa näytön rakennetta), kuva 2. Eräissä kalliimmissa mittareissa em. näytön ominaisuudet on yhdistetty. Monet mittalaitteet kuten yleismittarikin voidaan rakentaa myös itse. Yleismittari mallia halpahalli (esim. M830B) ja hinnaltaan alle 10 euroa riittää hyvin alkuun harrastelijalle. Juotin, pieniin tinajuotoksiin n W tehoinen, erilaisilla kärjillä varustettu juotin, jonka jännitesyöttö olisi mie-luiten ma-talajännitteinen (esim V) sekä iso-tehoinen juotin n W esim. antenniraken-teiden juot-teluun. Lisäksi tarvitaan eri paksuista juotostinaa ym. lisätarvikkeita. Pieniin juotoksiin esim. radiolaitteita rakennettaessa käy 0,7-1 mm:n tina hyvin, ja sitä saa nykyisin myös ympäristö-ystävällisenä lyijyttömänä juotoslankana. Työkaluja: kuten esim. erilaisia kärkipihtejä ja sivuleikkureita. Työkalut työn mukaan, eli järeämpiä työkaluja esim. antennin rakenteluun. Radionkorjaajan tai rakentajan välinesarjoja on myytävänä alan liikkeissä, ja kunnolliseen sarjaan, joka säilyy parhaiten omassa laukussaan, kannattaa sijoittaa hieman enemmänkin rahaa. Jos aikoo rakentaa esim. laitekotelot itse, pitää hankkia metallityövälineitä tarkoitusta varten. Eräät yksityisyrittäjät ja alihankkijat myös antavat palvelujaan tässä tarkoituksessa kohtuuhintaan, Kuva 2. Yleismittari kuuluu radioaseman ja radioalan harrastelijan perusvarus-tuksiin. Sillä voidaan mitata jännitettä, virtaa, vastusta ja eräitä muitakin suureita. Tässä on digitaalinäytöllä varustettu yleismittari SOAR hieman laadukkaammasta päästä.

12 12 Radiosanomat Radiosanomat mikä kannattaa huomioida. Työtilat: Ideoimalla selviää jopa kaupunkiasunnossa: sopiva työtila voidaan tehdä vaikkapa kaappiin tai hyllystöön (vrt. kuva 1). Kaupunkiasunto ei muutenkaan ole este radiolaitteiden käytölle ja kokeiluille: voidaan käyttää taajuusalueita, joiden antennit ovat pieniä, tai käyttää mahdollisimman pienikokoisia antenneja tai vaikkapa käyttää asemaa ajoneuvossa. Nykyaikainen asema voidaan rakentaa hyvin pieneen tilaan, joten sitä voidaan käyttää kätevästi useimmissa kulkuneuvoissa, kuten asuntovaunussa, veneessä tai mökillä. Suomen mittakaavassa mahdollisuuksia on. Kuva 3B. G4TJG:n RX valmiina kansi auki. Se on sijoitettu muovikoteloon (metallinen olisi parempi). Vasemmalla alhaalla on taajuussäätö (välityksellä varustettu hienosäätötyyppinen nuppi) ja oikealla äänenvoimakkuuden (pientaajuus) säätö. Ylhäällä vasemmalla on koaksiaalikaapelin liitin antennia varten ja ylhäällä keskellä johdin ulos kuulokkeita Kuva 4. Englantilaisen Walfordin vastaanotin-lähetin (Midney-Kingsdon) yhdistelmä koottuna. Vastaanotin voidaan rakentaa aluksi erikseen kotelon etuosaan ja täydentää sitä takaosaan tulevalla lähetinyksiköllä, joka käyttää vastaanottimen yksiköitä. Siten saadaan TRX tietylle bandille eli taajuusalueelle, joka voi olla 1,8-14 MHz ( m). Paljon muutakin saattaa mittalaitepuoleen kuulua: yleisesti radioasemalla käytetään esim. SWR-teho siltamittaria, joka myös on oivallinen rakentelukohde. Järeimmästä päästä otettuna mainittakoon lisäksi taajuuslaskin tai oskilloskooppi. Oskilloskooppi on kehittyneen, vaativan rakentelijan mittausväline, jollaisen saa käytettynä ja jopa uutena hintaan, mikä ei käsittääkseni ole este hankinnalle. Nykytekniikka mahdollistaa lisäksi tietokoneen käytön mittalaitteena tai sen osana, joka mahdollistaa edullisen ja käyttökelpoisen ratkaisun. Kaksi tapaa rakentaa radiolaitteita Jos ajatellaan rakentelua eri rakentamistapojen kannalta, on pääasiallisesti kaksi mahdollisuutta: Joko rakennetaan oman tai muiden tekemän suunnitelman mukaan tai käytetään ns. rakennussarjoja. Radiotekniikassa esim. vastaanottimen rakenne ilmaistaan piirikaaviona, jossa erilaisin yleisesti hyväksytyin symbolein kuvataan kytkennässä käytetyt osat. Kaaviopiirros, johon usein liittyy muita rakennepiirroksia on ikään kuin rakennusprojektin resepti. Komponenttien symbolit on hyvä opetella, ja käytännössä ne tulevatkin tutuiksi rakentelijalle. Esimerkkinä tästä tekotavasta on englantilaisen David J. Silvesterin suunnittelema ja rakentama vastaanotin (RX) 14 MHz:n amatööribandille, kuvat 3A-B. Tähän rakentelutapaan liittyy usein sellainen piirre, että laitetta parannellaan ajan myötä, joka tuon oman lisämielenkiintonsa rakenteluun. Tämä RX on suunniteltu 1990-luvun alkupuolella, mutta se ei lopputulosta mitenkään huononna. Vaikka käytetty suorasekoitus kytkentä on yksinkertainen, tässä kytkennässä on käytetty rakenneratkaisuja, jotka takaavat mm. hyvän suursignaali- ja häiriösiedon sekä käyttökelpoisen selektiivisyyden/valintatarkkuuden mahdollisimman pelkistetyssä muodossa. Ominaisuuksia: Taajuusalue: khz (mahdollista rakentaa muullekin taajuusalueelle). Selektiivisyys, low-passsuodin n. 3 khz, soveltuu CW-SSB (sähkötys-puhetaajuudet) kuunteluun. Nimelliskäyttöjännite on 12 V. Virrankulutus riippuu lähinnä äänenvoimakkuudesta, kuulokekuuntelussa se on arviolta n ma. Antenniliitäntä 50/75 ohmia. Pientaajuus (AF) lähtöteho n. 1-2 W/8 ohmia. Kokonaisvahvistus 75 db. Kuva 3A. D. Silvesterin, G4TJG:n suoran vastaanottimen (RX) rakennusresepti eli kytkentäkaavio. Siitä käy selville käytetyt komponentit ja niiden väliset kytkennät. Rakenteessa on onnistuneesti pyritty käyttämään valmiita komponentteja, jotta mm. aloittelijalle hankala kelojen rakentaminen ja virittäminen jäisi mahdollisimman vähiin. IC3-4 voi olla esim. TL071 ja muitakin osia voi korvata tarvittaessa muuntyyppisillä, kunhan tietää, mitä tekee. Jos tehdään kaikki alusta pitäen itse, se on vaativin mahdollisuus, muttei ollenkaan mahdotonta vaikkapa vasta-alkajalle. Projekti, jota ryhdytään toteuttamaan, on vain mitoitettava rakentelijan taidon mukaan. Siinä arvioinnissa on hyvä käyttää kokeneemman rakentelijan apua ja pyrittävä hitaasti mutta tarkasti kiiruhtaen lopputulokseen. Aloittelevan rakentelijan oivallinen apu on rakennussarja, jos sellainen löytyy. Se tietysti sitoo tiettyyn rakenteeseen ja ratkaisuun. Vaikka rakennussarjoja onkin monenlaisia, ei esim. helppotekoista lähetin-vastaanotin rakennussarjaa ole aina helppo löytää. Parhaat valikoimat löytyvät ulkomailta, mutta nykyisin ei ulkomailta rakennussarjan tilaaminen ole kovinkaan vaikeaa. EU on osaltaan helpottanut sitäkin asiaa. Mikä on rakennussarja? Rakennussarjoja on käytetty ja käytetään hyvin monilla aloilla, ei pelkästään elektroniikan ja radiotekniikan alueella. Jopa taloja saa rakennussarjana, jolloin rakennuksen seinät tai muut osat voivat olla elementteinä. Todettakoon esimerkkinä, että ensimmäiset televisiot niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa valmistettiin rakennussarjoista! Siinä oli kenelle tahansa pientä puuhaa muutamaksi ajaksi, jopa viikkokausiksi. Rakennussarjojen käyttöön on liittynyt aina enemmän tai vähemmän ajatus tehdä jokin laite halvemmalla kuin kaupasta ostaen tai sitten tehdä laite, jollaista kaupasta ei saa. Vaikka valmiiden tuotteiden hinnat ovat painuneet alas, rakentelussa on edelleen ytyä. Hyvät asiat eivät maailman muutoksissa tule menettämään merkitystään. Elektroniikan rakennussarjoissa kaikki komponentit, sen osat on valikoitu sarjan valmistajan toimesta. Sarja kootaan ns. piirilevylle, joka sekin liittyy useimmiten rakennussarjaan. Tärkeintä tietysti on, että rakennussarjalla voidaan tuottaa valmis, toimiva laite, joka on spesifioitu eli tarkoitettu tiettyyn tehtävään tietyillä ominaisuuksilla. Elektroniikan rakennussarja voi olla eri tasoisesti kokoonpantu, varsinkin, jos kyseessä on mutkikas ja isokokoinen laite. Ostaja voi halutessaan ottaa sarjan joko kotelolla varustettuna tai ilman jne. Kaiken kaikkiaan elektroniikan rakennussarjoja löytyy aivan yksinkertaisista laitteista hyvinkin monimutkaisiin laitteisiin. Varsin laadukkaita radioamatöörilaitteitakin on saatavana rakennussarjana. Jäljempänä muutama osoite. Esimerkki radioamatöörin ja kuuntelija-amatöörin rakennussarjasta Radioharrastuksen peruselementti on kuuntelu. Siksi olen ottanut vastaanottimet esimerkiksi. Vastaanotin voi olla ns. suora tai superi. Suora vastaanotin on lyhyesti todeten yksinkertainen, mutta sen toimintaan liittyy taajuusalueillamme usein haittoja, kuten riittävän selektiivisyyden eli valintatarkkuuden saavuttamisen vaikeus. Superi taas on monimutkaisempi rakenteeltaan, vaikeampi rakentaa, eikä senkään rakenne ole vailla heikkouksia. Saatavuus ja hintakin tulisi olla kohdallaan. Päädyin seuraavaan englantilaisen Walford Electronicsin sarjaan = vastaanotin (RX) Midney ja lähetin (TX) Kingsdon seuraavista syistä: Vastaanottimen superi rakenne, jolloin selektiivisyys (ko. 6 MHz:n välitaajuudella ja SSB-kidesuotimella) saadaan kohtuulliseksi ja käyttökelpoiseksi. Lisäksi vastaanottimessa on erillinen CW-audiosuodin. Vastaanotin (ja lähetin) voidaan saada toimimaan millä tahansa amatööribandilla m:n (1,8-14 MHz) taajuusalueilla. Erillinen rakenne RX/ TX on helpompi saada toimimaan. Vastaanottimeen liittyy lähetin, ja kokonaisuus kytketään lähetinvastaanottimeksi (TRX) samaan koteloon. Jos molemmat yksiköt hankitaan yhdessä, saa alennusta hinnasta. Sekä puhe/ssb lähete että sähkötys/cw molemmissa yksiköissä RX/TX. 5 watin lähetin, joka tekee asemasta ns. QRP-eli pienen tehon aseman, mutta asiallisella antennilla taajuusalueesta riippuen pienikin teho mahdollistaa pitkätkin yhteydet erityisesti sähkötyksellä. Kohtuullinen hinta, tosin hiukan vanhahtavan rakenteen kustannuksella. Rakentelijan taitojen kehittyessä esim. kotelorakennetta voidaan ehostaa vaikka kuinka hienoksi. VFO/VCO voidaan korvata DDS-yksiköllä /digitaalinäytöllä jne. Kuvassa 4 on Midney ja Kingsdon yhdistelmä asennettuna samaan koteloon peräkkäin kummankin piirilevy on kooltaan 100x160 mm. Rakentaminen on hyödyllistä! Emeritusprofessori, Suomen Radioamatööriliitto r.y:n kunniapuheenjohtaja Osmo A. Wiio, OH2TK, kiinnitti joku vuosi sitten huomattavaa tiedepalkintoa vastaanottaessaan huomiota käden taitojen häviämiseen. Saman havainnon on työelämän puolella tehnyt päällekirjoittanut, ja varmaan moni muukin. Meillä on selkeästi sellaisia ammattialoja, joilla käden taitoja tullaan edelleen tarvitsemaan. Eikä pelkästään tietyssä ammatissa, vaan aivan jokapäiväisessä

13 Radiosanomat Radiosanomat 13 elämässä. Rakentelu soveltuu jo esikouluikäisille (mielellään ohjattuna) ja kaikenikäisille siitä eteenpäin. Oikeastaan on kysymys kahdesta hyödystä: saada toimiva laite ja oppia rakentaessa jotakin. Rakentaminen on hauskaa! Yksilön kannalta se tärkein on vielä jäänyt mainitsematta. Paitsi että rakentaminen on kehittävää, se on hauskaa eikä edes kallista. Lisäksi vedän alalta saadun kokemuksen voimalla sellaisen yhteenvedon, että elektroniikka-ala, jos mikä, soveltuu niin miehille kuin naisillekin yhtä lailla. Digitaalisesti nyt, eikä vasta vuonna 2007 Rakentaessa perehtyy moniin asioihin, hermot lepäävät (jopa silloinkin, kun oma ala sivuaa sitä), ja toimivan laitteen aikaansaaminen on aina mieltä piristävä, iloinen tapahtuma. Ellei laite heti toimi, se aiheuttaa lisätöitä, jossa taas ns. pitkä pinna kehittyy. Tärkeä ominaisuus sekin. Vähiten ehkä tulevat mieleen rakenteluharrastuksen hyvät vaikutukset jokaisen pääkopan sisällä eli henkisellä puolella. Tätäkään puolta ole syytä väheksyä. Tietoa rakentelusta Radioamatöörikerhot antavat apua mahdollisuuksien mukaan rakenteluun liittyvissä ongelmissa. Myös monet yksityiset radioamatöörit antavat apuaan: käytämme joskus heistä nimitystä Elmeri. Yhteysmahdollisuuksista saa tietoa Suomen Radioamatööriliitosta, p tai Elektroniikan rakennussarjoja valmistaa ja toimittaa mm. Kouluelektroniikka Oy, p , Rakenteluun liittyvää kirjallisuutta: The ARRL Handbook The American Radio Relay League, ARRL. Tämä USA:n ARRL:n toimittama vuosittainen perusteos on laaja mutta hinnaltaan edullinen ja sitä toimittavat useat radioamatööritarvike kaupat ja kirjakaupat Suomessa. Eräiltä osin, kuten radioamatöörimääräysten osalta se ei sovellu oloihimme, mutta tekniikkaan ja rakenteluun liittyvät asiat ovat perusteelliset. Todettakoon, että tämän artikkelin kirjoittaja alkoi koulupoikana opiskella omatoimisesti englantia ko. kirjan lukemista varten. Tiimissä hamssiksi 1-2, Heikki E. Heinonen, OH3RU. Julkaisut ovat tarkoitettu radioamatööritekniikan tutkintojen suorittamista varten, mutta sisältävät hyödyllistä tietoa - pääasiassa teoreettista - myös rakentelijalle. Lisäksi mainittakoon lyhyesti nimeltä seuraavat julkaisut, monia muitakin löytyy: RSGB Technical Compendium; Radio&Electronics Cookbook; Practical Receivers for Beginners; Practical Transmitters for Novices; QRP Basics; Low Power Scrapbook; Practical Projects; HF Digital Handbook; The Radio Amateur s Satellite Handbook ja ARRL s Wire Antenna Classics. Timo Kiiski, OH1TH Kuva 1. Digimode-työskentelyn yleisnäkymä Syystä tai toisesta suurella yleisöllä on radioamatööritoiminnasta valitettavan yksipuolinen käsitys. Kyllä, sähkötyksestähän amatöörit on aina tunnettu eikä siinä sinänsä mitään negatiivista ole. Mutta aina niin eksoottisen sähkötyksen varjoon ovat jääneet monet muut radioamatöörien kehittämät uudet lähetelajit uusine tekniikoineen ja ratkaisuineen. Esimerkiksi sellaiset digitaaliset lähetelajit kuin PSK31 ja HD-SSTV sekä uuden sukupolven pakettidataratkaisut, APRS- paikannustietojärjestelmä tai vaikkapa digitaalinen puhelähete, ovat olleet jo jonkin aikaa amatöörien päivittäis- tai kokeilukäytössä. Kehityksen kelkka on siis kulkenut ja kulkee yhä amatöörimaailmassakin. Yleisradiokin uhkaa siirtyä tv-lähetyksissään kokonaan digitaalitekniikkaan vuonna Amatööriradiotekniikka on ollut digivalmis jo pitkään. Digimodet Esimerkkinä amatöörien käyttämistä uusista tekniikoista esitellään tässä yhteydessä digitaalisia lähetelajeja, joista käytetään yleisesti nimitystä digimode. Ne perustuvat tietotekniikan hyväksikäyttöön, jolloin amatööriradio on vain yksi, mutta olennainen osa langatonta viestintäjärjestelmää. Yksittäisen radioamatöörin kannalta digimode-järjestelmän käyttöönotto ja sen kokonaishallinta vaatii uudenlaista ajattelua sekä moninaisten asioiden yhdistämistä ja omaksumista. Teknologisesti ajateltuna digimodeissa yhdistyvät niin elektroniikka, radio-, digitaali-, kuin tietotekniikka kiinteästi toisiinsa. Kun vielä tiedostetaan, että mainittuihin teknologioihin liittyy radioamatööritoiminnalle olennaiset käytännön kokeilut ja varsinainen viestintä (qso) eli yhteydenpidot ympäri maailmaa oleviin vasta-asemiin, tai jopa satelliitteihin, voidaankin todeta radioamatööriharrasteen olevan kaiken kaikkiaan moderni, monipuolinen ja kehittyvä harrastemuoto, jossa digimodet näyttelevät vain yhtä osaa sen uusista ja perinteisistä osa-alueista. Työskentely Digimodeilla Digimode-työskentelyllä tarkoitetaan yhteydenpitoja vasta-asemiin, siis aivan samoin kuin mitä tehdään esimerkiksi sähkötyksellä. Erona on kuitenkin, että käytetään osin jo alkukappaleessa mainittuja digitaalisia lähetelajeja kuten PSK31, MFSK, MT63 ja HD-SSTV. Digimodella tapahtuva viestintä muistuttaa jonkin verran nykynuorison suosimaa internet chattailua (jutustelu), esimerkiksi tyyliin MSN Messenger (Mese). Chatissa lähetettävä informaatio tuotetaan tyypillisesti suoraan tietokoneen näppäimillä. Olennainen ero on siinä, että Messengerillä siirtotienä on internet, kun taas digimodeilla se on radioyhteys radioamatöörin hallinnoimalta asemalta toisen amatöörin asemalle ja päinvastoin. Ja totta kai radioamatööriliikennöintiin kuuluu olennaisena osana tietyt amatööriprotokollat ja niin sanottu liikennekuri. Edellä mainittuja digitaalisia lähetelajeja muunnelmineen (variantit) on useita kymmeniä, joita siis kokeillaan ja testaillaan. Uusiakin modeja syntyy aika ajoin. Osalle niistä jää elintilaa, toisille enemmän, toisille vähemmän. Näin se evoluutio toimii tässäkin yhteydessä. Kokonaissuorituskyvyllä ja käyttötarkoitukseen sopivuudella on tällöin suuri merkitys. Jokaista modea ei tietenkään tarvitse heti hamuta. Muutamalla perusmodella pääsee mainiosti alkuun. Muihinkin kannattaa toki perehtyä ja niitä on kiva kokeilla harrasteen edetessä. Jos olet digimodeilla aivan noviisi, mutta olet aiheesta kiinnostunut, kannattaa aloittaa vaikkapa suositulla PSK31- modella. Sitä tapaa päivittäin esimerkiksi taajuuksilla 14,070, 21,070 tai 7,040 MHz. Radion ja tietokoneen yhdistäminen Digimodeissa radio on siis osa viestintäjärjestelmää, jossa tietokone on siihen tavalla tai toisella liitettynä. Nykyisin yleisimmin käytetty liitäntätapa on käyttää tietokoneen äänikorttia siten, että radion analoginen lähtöaudio (speaker) liitetään tietokoneen äänikortin tulo (line in/ Mic) -liittimeen ja vastaavasti radiontulo (mic) liitetään äänikortin lähtö (line out/speaker) -porttiin. Äänikortti toimii kyseisessä rajapinnassa siten ana-digi/digi-ana- muuntimena. Radion lähettimen ohjaamiseen (päälle/ pois) tarvitaan lisäksi PTT:n (Push To Talk) signaaliohjaus esimerkiksi tietokoneen sarjaportilta. Kuvassa 1 on esitetty digi-työskentelyn eräänlainen yleisnäkymä, jossa radion ja tietokoneen välissä on käytetty yksinkertaista sovituselektroniikkaa eli digisovitinta. Sovituselektroniikan tarkoitus on lähinnä erottaa radio ja tietokone galvaanisesti toistaan. Sen käyttö ei kuitenkaan ole aivan pakollista. Monet amatöörit käyttävätkin ns. suoraa kaapelia, jonka kanssa voi kuitenkin tulla ongelmia. Tyypilliset ongelmat ovat häiriöt lähetteessä, mutta epäedullisissa olosuhteissa galvaanisesti suora kaapeli voi aiheuttaa jopa laitevaurioita. Sovittimen tuoma galvaaninen erotus luo siis tiettyä turvallisuutta ja käyttövarmuutta ja siksi sitä suositellaan käytettäväksi. Sen rakenne on erittäin yksinkertainen, joten se sopii hyvin tee se itse -miehelle. Sopivia komponenttejakin on saatavana mistä tahansa elektroniikkakaupasta. Hyviä erotusmuuntajia (600/600 ohmia) voi hankkia vaikka purkamalla niitä Kuva 2. Digitaalilähetyksen lohkokaavioesitys

14 14 Radiosanomat Radiosanomat vanhoista PC- modeemeista jne. Kuvan 1 kytkentä on ohjeellinen, joten sitä joutuu soveltamaan muiden muassa liittimien osalta omaa radiotaan vastaavaksi. Valmiitakin ratkaisuja on saatavana suoraan kaupan hyllyltä. Toiminnallisuudesta riippuen tehdastekoisten sovittimien hintahaitari liukuu muutamasta kympistä kolmeen sataan euroon (ks. linkit). Digimode-ohjelmat Digimode-työskentelyyn tarvitaan radion, tietokoneen ja mainitun digisovittimen lisäksi sopiva digimode-ohjelma. Sen tehtävänä on toimia muun muassa käyttäjäliittymänä ja se tekee moduloinnit, demoduloinnit sekä muut tarvittavat digitaalisen signaalinkäsittelyn toiminnot. Ohjelmassa voi edellä mainittujen toimintojen näiden lisäksi olla monia käytännön työskentelyä helpottavia aputoimintoja, kuten lokeja ja karttasovellutuksia. Digiohjelmat ovat pääsääntöisesti ilmaisia tai ne maksavat (shareware) korkeintaan muutaman kympin. Eri lähetelajeille niitä on saatavana runsain mitoin muun muassa internetistä (ks. linkit). Aloittelevalle suositeltavia ovat esimerkiksi sellaiset ilmaisohjelmat kuin Digipan ja HamRadioDeluxe. Digipan on helppokäyttöinen ja pikkunäppärä ohjelma, kun taas HamRadioDeluxe on näyttävä ja monipuolinen ja ehkä siitä syytä se on hiukan raskaampi ja vaikeakäyttöisempi kuin Digipan. Molemmilla edellä mainituista kyetään muun muassa PSK31- työskentelyyn. Varsinainen Digimode-tehopakkaus on MixW- niminen ohjelma. Se kykenee useisiin eri lähetelajeihin jopa samanaikaisesti. MixW:n 15 päivän demoversio on ilmainen, ja sen lisensointi maksaa 50$. Audiotason säätäminen Audiotason säädöt sekä lähtevän, että tulevan audion osalta tehdään yleensä käyttöjärjestelmän Mixer-ohjelmasta (äänen voimakkuus) käsin. Nämä audio-säädöt löytyvät myös varsinaisen digiohjelman asetuksista, yleensä sellaisista valikoista kuten Soundcard tai Configure. Digimoden yksityiskohtaista säätämistä ja siihen liittyvää problematiikkaa on käsitelty muun muassa OH3AB:n internetsivuilla (ks. Linkit). Radion ja tietokoneen yhdistäminen TNC modeemin avulla Toinen tapa kytkeä radio tietokoneeseen olisi käyttää erillistä radiomodeemia, joka kytketään tietokoneen dataporttiin. Tällöin lähetyslajien signaalin käsittelyt tehdään kyseisessä modeemissa. Radiomodeemien (TNC= Terminal Node Controller) käyttö on selvästi vähentynyt viime vuosina, koska äänikorttiliitännän käyttäminen on monessa suhteessa monipuolisempaa ja huomattavasti edullisempaa kuin TNC-modeemien käyttö. Tietyille lähetyslajeille omistetut TNC:t tarjoavat kuitenkin omat etunsa ja ne ovat siksi yhä laajalti käytössä. Digimode-tekniikan perusteita. Digimode-lähetelajit perustuvat digitaaliseen modulaatioon, jossa digitaalinen tieto muutetaan analogiseksi kantataajuussignaaliksi. Modulaatiomenetelmiä ovat amplitudi-, taajuus-, ja vaihemodulaatio. Tietyissä tilanteissa käytetään näiden yhdistelmiä. Modulaatiomenetelmillä on eroja muun muassa spektritehokkuudessa, eli kuinka hyvin käytetään hyväksi käytössä olevaa taajuusaluetta, energiatehokkuudessa, eli kuinka paljon energiaa tarvitaan bittien lähettämiseen, sekä häiriöiden sietokyvyissä. Kuvassa 2 on esitetty yksinkertaistettu lohkokaavio digitaalilähetyksestä, jossa lähetyssignaali kulkee lähetysasemalta A vastaanottoasemalle B. Vinkkejä Vinkki 1. Digimode-työskentelyä voi niin sanotusti kuivaharjoitella ihan ilman radioita. Tähän tarvitaan kaksi tietokonetta, joissa on kaiuttimet, mikrofonit sekä digimode-ohjelmat. Tällöin tietokoneella A lähetetään digiohjelmasta esim. PSK31-lähetettä ja ohjataan se äänikortin kautta kaiuttimeen. PSK31:n livertelyä muistuttava ääni pitäisi olla kuultavissa kovaäänisistä siis aina kun lähetys on päällä. Vastaavasti tietokone B toimii vasta-asemana, jossa A:n lähettämä PSK31 audiosignaali tuodaan mikrofonin ja äänikortin kautta digi-ohjelmalle tulkittavaksi jne. Vinkki 2. Digimoden vastaanotto onnistuu kohtalaisesti ilman mitään liitäntäkytkentöjä. Tähän tarvitaan SSB:hen kykenevä radiovastaanotin, mikrofonilla varustettu PC sekä digi-ohjelma. Mikäli radion asettaa digi- taajuudelle, niin sieltä pitäisi alkaa kuulua PSK31:n livertelyä. Kun mikrofoni asetetaan kaiuttimen lähelle, lähete pitäisi siten olla digi-ohjelmalla luettavissa, kuten vinkissä 1. signaalin vastaanotto kuvataan. Digimodet ja suorituskyky Digitaalisuus on siis ajan henki, niin kaupallisissa, sotilaallisissa kuin viranomaisten radiojärjestelmissä. Puhtaasti teknologiselta näkökannalta tarkasteltuna digitaalisen signaalinkäsittelyn avulla päästään parempaan spektritehokkuuteen sekä signaalikohinasuhteeseen kuin vastaavilla analogisilla lähetteillä. Tämän lisäksi digitaalinen signaalinkäsittely tekee mahdolliseksi poistaa siirtotien aiheuttamia virheitä lähetteestä jne. Digitaalitekniikan tuomat edut ovat kiistattomia, varsinkin silloin kun tehokkuus ja suorituskyky ovat avainasemassa. Amatöörejä askarruttavia seikkoja ovat olleet muutkin kuin edellä mainitut suorituskykyyn liittyvät tekijät. Toisen sanoen, mitä etua tai hyötyä Linkit: Digimode- artikkeleita: yhdistykset.vlk.fi/radioamatoorit/ (-> DIGI) Yleistä suomenkielistä amatööritietoutta: wiki.ham.fi/etusivu Digitaalilähetteet (yleistä): ja home.teleport.com/~nb6z/ Linux digimode: gmfsk.connect.fi/ (by Toni Manninen oh2bns) Lähetteiden taajuusjakosuosituksia: Windows digimode- ohjelmia: MixW: Digipan: HamRadioDeluxe: hrd.ham-radio.ch/ Digisovittimet: RigExpert: Microham: ja ennen kaikkea iloa digitalisoituminen tuo tullessaan? Vai pilaako se vain kaiken? Asiaa pitäisi siis tarkastella monelta eri osaalueelta, ottaen huomioon myös harrastajan näkökulmat. Tuolloin pelkkä tehokkuus ei ole aina perusteltua. Vertauskuvallisesti pohdiskeltuna, tuskin mikään kaupallinen laivayhtiö rahtaa tavaroita purjeveneillä, silti monen purjehdusta harrastavan mielestä kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Niin sanottujen titareiden mielestä kyseinen fraasi sopii hyvin käytettäväksi myös esimerkiksi sähkötyksestä. Radioamatööriksi päästäkseen on suoritettava Viestintävirastolle (entinen Telehallintokeskus) pätevyystutkinto. Tuo tutkinto koostuu osakokeista eli moduleista. Moduleita voi suorittaa niin halutessaan vaikka vain yhden kerrallaan. Se mitä moduleita pitää suorittaa, riippuu sitä mihin radioamatööriluokkaan radioamatööriksi haluava tähtää. Helpointa on aloittaa Perusluokasta, jota varten on suoritettava liikennöintiä ja määräyksiä käsittelevä K-moduli ja radio- sekä sähkötekniikan alkeita sisältävä T1-moduli. Tutkintoon voi opiskella radioamatöörikerhojen järjestämillä kursseilla, omatoimisesti tai vaikka tutun radioamatöörin opastuksella. Radioamatöörikurssit alkavat yleensä syksyisin, mutta kannattaa kysellä kerhoilta tarkempia tietoja. Vaikka lähimmällä kerholla ei alkaisikaan kurssia, kerholta saa kuitenkin apua opiskeluun ja vastauksia kysymyksiin. Vaikka radioamatöörin pitääkin suorittaa pätevyystutkinto, kuka tahansa voi pitää yhteyksiä radioamatööriasemalta radioamatöörin valvonnassa. Kannattaa siis mennä kerholle tai tutun radioamatöörin luo kokeilemaan miltä yhteyksien pitäminen tuntuu. Lisätietoa radioamatööritutkinnoista ja tutkintoon valmentautumisesta saa Suomen Radioamatööriliiton toimistosta osoitteesta toimisto@sral.fi Radioamatööriharrastukseen voi myös tutustua kuuntelija-amatöörinä. Kuuntelija kuuntelee radioamatöörien liikennöintiä, kirjoittaa ylös niin sanottuun lokikirjaan kuka piti yhteyttä Radioamatööriharrasteen digitalisoituminen ei näillä näkymin ole syrjäyttämässä ns. perinteisiä amatööriharrasteen osa-alueita. Varsin yleisen näkemyksen mukaan esitetyt digitaaliset lähetelajit ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen. Tätä todistaa muun muassa ne tuhannet digiaikaan siirtyneet amatööriasemat ympäri maailmaa. Kyse ei kuitenkaan ole joko / tai -valinnasta, vaan digimodet voidaan sujuvasti ottaa käyttöön muiden lähetelajien rinnalle. Näin tehtynä digimodet tarjoavat uusia haasteita ja lisämausteita amatööriharrastamiselle. Sellaiselle, joka on vähänkään kiinnostunut digi- modeista, suositellaan niihin tutustumista - ehdottomasti. Ja vaikkei innostuksen kipinä olisikaan vielä syttynyt, tutustuminen niihin kannattaa silti. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka se syttyisi? Periaatteessa ei - ongelmaa aiheesta tuskin kannattaa tehdä. Tietotekniikka osana amatööriharrastusta ei ole uhka vaan mahdollisuus. Mikko Nieminen / oh3htu oh3htu@sral.fi Miten radioamatööriksi pääsee? kenenkin kanssa ja milloin ja lähettää yhteydestä niin sanotun kuittaus- eli QSL-kortin kuulemilleen asemille. Kuuntelijalla on myös oma kuuntelijatunnus. Lisätietoa kuuntelija-amatööritoiminnasta saa Veijo Saariselta, OH3-911, oh3-911@sral.fi Mihin radioamatööriluokkaan opiskelisin? Radioamatööriluokkia on nykyään vain kaksi: Perusluokka ja Yleisluokka. Se mitä moduleita pätevyystutkinnossa suoritat, riippuu siitä kumpaan luokkaan haluat: Perusluokka Perusluokkaan vaaditaan liikennöintiä ja määräyksiä käsittelevä K-moduli ja radio- sekä sähkötekniikan alkeita sisältävä T1-moduli. Perusluokassa saa käyttää muutamia HF- eli lyhytaaltoalueita sekä useimpia VHF-, UHF- ja SHF-taajuuksia. HF-alueet mahdollistavat yhteydet ympäri maailmaa. Muilla perusluokan taajuuksilla yhteydet kantavat antenneista ja olosuhteista riippuen muutamista kymmenistä muutamiin satoihin kilometreihin. Suurin sallittu lähetysteho on Perusluokan pätevyystodistuksella 120 W. On myös sallittua rakentaa itse lähettimensä, vastaanottimensa, antenninsa tai muita radioamatööriasemaan kuuluvia laitteita. Yleisluokka Yleisluokkaan vaaditaan liikennöintiä ja määräyksiä käsittelevä K-moduli ja

15 Radiosanomat Radiosanomat 15 radio- sekä sähkötekniikan soveltamista käsittelevä T2-moduli. Yleisluokkalainen saa käyttää kaikkia radioamatööreille osoitettuja taajuusalueita. HF-alueilla lähetystehoa saa olla jopa 1000 Wattia. Huomaa, että modulit ovat elinikäisiä. Kerran suoritettu moduli pysyy voimassa. Kun siirryt Perusluokasta Yleisluokkaan, ei jo kerran suoritettua K-modulia tarvitse suorittaa uudestaan, vaan riittää kun suoritat T2- modulin. Modulit voi suorittaa vaikka yksi kerrallaan tai yhdellä kertaa kaikki. Millaisia tutkinnot ovat? K-moduli koostuu määräys- ja liikennekysymyksistä. Tutkinnossa on 60 väittämää, joissa sinun tulee valita kunkin väittämän kohdalla, onko väittämä oikein (merkitset plusmerkin tutkintolomakkeeseen) vai onko väittämä väärin (merkitset miinusmerkin tutkintolomakkeeseen). Tutkinto jakautuu kolmeen osa-alueeseen. Tärkein on hätä- ja turvallisuusasioita käsittelevä osa. Tutkinnon maksimipistemäärä on 60 ja läpäisyraja on 45 pistettä. T1-moduli koostuu viidestätoista radioja sähkötekniikan perusteisiin sekä sähköturvallisuuteen liittyvästä kysymyksestä. Jokaiseen kysymykseen on annettu neljä valmista vastausvaihtoehtoa, joista 1-4 vaihtoehtoa on oikein. Sinun tehtävänäsi on jälleen merkitä oikeat vaihtoehdot plusmerkillä ja väärät vaihtoehdot miinusmerkillä. Tutkinnon maksimipistemäärä on 60 ja läpäisyraja on 45 pistettä. T2-moduli käsittelee radiotekniikan soveltamista, esim. virityspiirien mitoittamista, monielementtisten antennien mitoittamista, erilaisten lähetyslajien vertailua, sähköturvallisuutta ym. Jokaiseen kysymykseen on annettu neljä valmista vastausvaihtoehtoa, joista 1-4 vaihtoehtoa on oikein. Sinun tehtävänäsi on jälleen merkitä oikeat vaihtoehdot plusmerkillä ja väärät vaihtoehdot miinusmerkillä. Osaan kysymyksistä sisältyy myös lohko- tai kytkentäkaaviotason piirroksien tunnistamista. Tutkinnon maksimipistemäärä on 60 ja läpäisyraja on 45 pistettä. Tutkinnosta aiheutuvat kustannukset Osallistuessasi pätevyystutkintoon Viestintävirasto veloittaa sinua jokaisesta tutkintomoduulista 12,95 euroa. Viestintävirasto veloittaa tutkintomaksun jälkikäteen postissa saapuvalla laskulla. Saadaksesi oikeuden käyttää radioamatööriasemaa itse ilman valvontaa, sinun on lisäksi lunastettava pätevyystodistus (vertaa auton ajokorttiin), joka maksaa 43,75 euroa ja on voimassa lunastamisen jälkeen jatkuvasti ilman muita maksuja. Jos lisäksi haluat pystyttää oman aseman, ja saada henkilökohtaisen kutsumerkin, esimerkiksi muotoa OH6FXB, sinun pitää vielä hakea Viestintävirastolta asemalupaa (vertaa auton rekisteriotteeseen), joka maksaa 16 euroa/vuosi. Asemalupaa voit anoa jo pätevyystutkinnon suorittamisen yhteydessä. Tutkinnot tulevaisuudessa Radioamatööritutkintoja kehitetään koko ajan. Tämän lehden julkaisun aikaan on menossa selvitystyö, jossa tutkitaan mahdollisuuksia saada pätevyystutkintojen käytännön järjestelyjen hoitaminen Viestintävirastolta Suomen Radioamatööriliiton toimeksi. Radioamatööriluokkien vaatimuksiakin kehitetään, mahdollisesti Suomessakin tullaan näkemään muutaman vuoden sisällä radioamatööriluokka, jossa pääsyvaatimukset ja pätevyyden antamat oikeudet ovat melko alhaiset, mutta samalla luodaan perusteet päästä esim. kouluikäisenä helposti sisään harrastukseen. Tätä ei pidä kuitenkaan ymmärtää niin, että nykyiset tutkinnot olisivat muka liian vaikeita kaikki radioamatööritutkintomodulien kysymykset, vastaukset ja niiden harjoitteluohjelmat löytyvät internetistä ja siten niiden pienellä harjoittelulla ja moduliasioiden opiskelulla jokaisesta halukkaasta voi varmasti tulla radioamatööri. Tulevaisuuden tutkinto- ja pätevyysluokkauudistuksista saa parhaiten tietoja seuraamalla Suomen Radioamatööriliiton internetsivujen tutkinnoista ja opiskelusta kertovia sivuja tulevaisuudessakin: Eikö sähkötystä enää testakaan radioamatööritutkinnossa? Mitä ovat digimodet? Ei testata enää. Sähkötys poistui HFtaajuuksille pääsyn vaatimuksista vuoden 2003 lopussa. Sähkötysliikenne ei ole tietenkään poistunut radioamatööritaajuuksilta, mutta sen opiskelu on nykyään vapaaehtoista. Sähkötyksen opettelemista varten löytyy tietokoneohjelmia esimerkiksi Suomen Radioamatööriliiton internet-sivuilta. Digimodeista puhuttaessa tarkoitetaan tavallisesti radioon kytketyn tietokoneen äänikortin avulla lähetettäviä ja vastaanotettavia signaaleja, joilla on mahdollista viestitellä, chättäillä, HF- ja V/UHF-taajuusalueilla. Digimodejen suosio kasvaa koko ajan ja uusia tehokkaampia digilähetteitä keksitään alituiseen lisää. Miten ilmoittaudun tutkintoon? Tutkintoon haluava voi itse sopia tutkinnon vastaanottajan kanssa missä ja milloin suorittaa tutkinnon. Tutkinnon vastaanottajia on joka puolilla maata. Kerhot järjestävät myös toisinaan suurempia tutkintotilaisuuksia, joista tiedotetaan etukäteen. Radioamatööritutkintoja vastaanotetaan kaikkialla Suomessa ja tutkintotilaisuus on mahdollista sopia vaikka tutkinnossa olisi vaikka vain yksi suorittaja. Lista eri paikkakuntien tutkinnonvastaanottajista löytyy Suomen Radioamatööriliiton kotisivuilta kohdasta Koulutus / Kurssit. Radioamatööritutkintoon opiskelu Radioamatööritutkintoon opiskelemista varten on olemassa Perus- ja Yleisluokan opiskelupaketit. Perusluokan opiskelupaketti sisältää: Materiaalin K-moduliin: o Liikennevihko: perustiedot liikennöinnistä, taajuusalueet, sähkötyslyhenteet, hätäliikenne. o Radioamatöörimääräykset o RATUTKIN-tietokoneohjelma, joka sisältää K-modulin kysymykset. Materiaalin T1-moduliin: o Heikki E. Heinosen, OH3RU, kirja Tiimissä hamssiksi o RATUTKIN-tietokoneohjelma, joka sisältää T1-modulin kysymykset Materiaalia T2-moduliin o RATUTKIN-tietokoneohjelma, joka sisältää T2-modulin kysymykset Yleisluokan opiskelupaketissa on Tiimiissä Hamssiksi-kirjan tilalla T2- modulin opaskirja Tiimissä Hamssiksi 2. Perusluokan opiskelupaketti maksaa toimituskuluineen 32 euroa ja yleisluokan paketti 36 euroa. Kaikkea pakettiin sisältyvää opiskelumateriaalia voi myös tilata erikseen. Voit tilata opiskelupaketin SRAT Oy, puh tai sähköposti myynti@srat.fi Radioamatööritutkintoon opiskelemista varten ei ole välttämätöntä ostaa opiskelupakettia, vaan tarvittavaa tietoa löytyy myös Suomen Radioamatööriliiton kotisivuilta kohdasta Koulutus / Kurssit. Sivuilta löytyy myös linkitys Tapion, OH2KKU, laatimille internet-tenttisivuille, jossa radioamatööritutkinnon moduleja voi kokeilla ja harjoitella internet-selaimella. Suora linkki tenttiharjoittelusivuille: Pätevyystodistus saapui, mitäs nyt? Suoritettu radioamatööritutkinto on vain yksi etappi radioamatööriksi alkamisessa. Tämän jälkeen alkaakin sitten selvittely, mitä kaikkia sektoreita harrastuksestamme löytyy ja mikä niistä on itselleen on: Joku tykkää rakennella laitteita ja tehdä kokeiluja, joku toinen pitää vaikkapa satelliittiyhteyksiä mielenkiintoisena, joku aloittaa radioamatöörikilpailemisen ja jonkun sydäntä lähellä ovat esimerkiksi vapaaehtoisen pelastuspalvelun viestiyhteydet taikka DXmaiden ja yhteydenkuittaus- eli QSLkorttien kerääminen. Yhtä kaikki, kaikenlaiset radioamatööriharrastuksen sektorit ovat yhtä tärkeitä ja jokaiselle löytyy varmasti oma kiinnostuksen aihe niistä. Lisätietoja harrastuksen eri osa-alueista kannattaa kysellä radioamatöörikerhoilta, käydä Suomen Radioamatööriliiton tapahtumissa luentoja kuuntelemassa sekä tietenkin aiheista voi lukea Radioamatööri-lehden artikkeleista. Aloittelevien radioamatöörien neuvoja on saatavilla tarvittaessa myös Suomen Radioamatööriliiton toimistosta osoitteesta toimisto@sral.fi sekä Radioamatööriliiton Perusluokan ohjaajalta osoitteesta oh2lrd@sral.fi Marko Saarela, OH2LRD oh2lrd@sral.fi Muista naputella selaimeesi tiedon alkulähteen osoite:

16 16 Radiosanomat Radiosanomat kokouksemme yksimielisesti leirin järjestämisestä. Leirin nettotuloilla hankitaan kerhollemme ajanmukaiset laitteet ja antennit. - Kerhossa oli tuohon aikaan nelisenkymmentä jäsentä, joista aktiivisia noin puolet. XYL:t lupautuivat hoitamaan muonituksen. RA:ssa 4/85 oli leiritiedote. Tämän kesän leiri on sijainniltaan poikkeava verrattuna muutamiin edellisiin leireihin. Nyt menemme joukolla luontoon ja aitoon leiriympäristöön, pois asutuskeskusten läheisyydestä.. Huhtikuun lopulla Rixun III n:o 5 tiedottaa: Leirivalmistelut ovat sujuneet suunnitelmien mukaisesti. Leirille tulee lainaksi laitteita sekä DXantennit ja masto. Lisäksi luvataan painaa leirilehti, johon kaivataan ilmoituksia Riihimäeltä tai muualta. - Leiriesite on liiton leirillä aina paikallaan, jos saadaan sponsoreita! SRAL:n kesäleiri RÄYSKÄLÄ 1985 järjestäjän silmin Riihimäen Kolmoset ry OH3AD järjesti SRAL:n tämänvuotisen kesäleirin puolustusvoimilta vuokratulla Räyskälän leirialueella Lopella. Normaalista leirisäästä huolimatta kävijämäärä nousi 980 ilmoittautuneeseen tavoitteeksi asetettu tuhannen kävijän raja rikkoontui varmasti, sillä paikalla oli myös melkoinen joukko sellaisia, jotka pitivät meidän järjestäjien mielestä kohtuullista 40 mk leirimaksua suurena ja jättivät ilmoittautumatta. Vaikka kaukaisimmat leirivieraat olivat VU ja W maista saakka, jäi ulkomaisten kävijöiden määrä luvattua pienemmäksi, noin 30 henkeen. Leirijärjestelyt aloitettiin paikan päällä jo edellisellä viikolla, ja ne huipentuivat Jaskan OH8QD:n johdolla tapahtuneeseen DX -aseman 36 metrisen maston ja suunta antennien pystytykseen. Ammattimiehen suorittaman pystytyksen seuraamisesta saadut kokemukset ja vinkit sekä uusi kokemus eli workkiminen kunnon antenneilla vaikuttavat Riihimäen seudun mastotiheyteen todennäköisesti jo tänä kesänä. Lähtökohtana leirin järjestämisessä oli tarjota mahdollisuus metsän keskellä leiriytymiseen ei haluttukaan kilpailla kaupunkiympäristössä sijaitsevien kaupallisten alueiden tason kanssa. Kun juuri tällaista leiriä oli toivottu, olivat kävijät tyytyväisiä, eikä ongelmia aiheutunut kuin muutamille. Mutta heillehän oli tarjottu majoitustilaa Laakasalon palvelusten ääreltä... Leiritunnelmaa haluttiin erityisesti korostaa kenttäruokailulla, ja jo soppatykin näkeminen herätti monessa herkkiä muistoja. Tykkiä hoiti alan ammattilainen, ja heti ensimmäisenä päivänä saatiin vakuuttava näyttö ruoan laadusta, kun muuan kuutonen pisteli suuhunsa viisi lautasellista makkara-keittoa (á 0,5 litraa)! Meille järjestäjille oli ruokailun ehdoton kohokohta tietysti perunateatteri, jossa omien kykyjen lisäksi kunnostautuivat OH2BZX ja XYL Berit, OH2NP ja OH1OG sekä monet muut. Leiritunnelmamme nousi keskiviikkoiltana jo monta sataa prosenttia. Poikamiesmajoitukseen käytettyjen sotilastelttojen varustetaso nousi lähelle viiden tähden hotellia, kun aktiiviset asukkaat huomasivat varustaa teltat Johtolan hetekoilla. Jari OH2BU isännöi paikalla ollutta sotilasradioamatööriasemaa OI3AX ja Viestimuseon sivukonttoria, jossa oli näytteillä vanhaa mutta niin rakasta sotilasradiokalustoa. Yhteistyö Räyskälän lentokeskuksen kanssa oli hyvä, sillä esitelmätilaisuudet saatiin pitää luentosaliksi kalustetussa lentokonehallissa. Oli siellä hallituksen kyselytuntiakin kuulemassa toista sataa henkeä, vaikka hallitus muutti istuntonsa leirin ruokalaan! Mikäpä siellä hallissa olisi ollut vastaillessa, kun oli kaiutinlaitteetkin valmiina. Leiriaikaa ei haluttu täyttää ylenmäärin kaikenlaisella ohjelmalla, mutta esitelmien lomaan oli kuitenkin järjestetty sekä totista että hupaisaa kisailua. Vakavammasta puolesta mainittakoon Reiskan OH3MA:n järjestämät laitteiden mittauspalvelu ja antennigainikilpailu, hupia taas olivat heittopainonheitto ja onkikilpailut. Mukana oli tietysti myös ketunjahdin eli radiosuunnistuksen SM kilpailu. Siinä osanottajamäärä jäi kai tavanomaistakin pienemmäksi. Ihmetellä täytyy, miksei tämä erinomainen liikuntamuoto ole vieläkään juurtunut OH kansaan. Leiriohjelman erikoisuudeksi oli tarkoitettu virallisen sähkötysvastaanottokokeen suorittaminen. Tässä kohtaa näkyi ehkä pahiten järjestäjien vähälukuisuus: koe päästiin toteuttamaan vasta lauantaina. Koetta ei ollut tarkoitettu kilpailuksi, vaan henkilökohtaisen suorituskyvyn mittariksi onhan samantapaisia kokeita jopa radion välityksellä järjestetty muualla kymmenien vuosien ajan. Vaikka kokeessa kävikin vain runsas kymmenen henkeä, näkyi tällaisen testin tarpeellisuus selvästi: muutamat hyvinkin suurella nopeudella QSOja pitävät totesivat, ettei kaunokirjoitustaito riitä... Tahteja oli tarjolla välillä mki/min, mutta nopeimpia ei edes kokeiltu vielä. Parhaat saivat läpi tahdin 125 mki/min. Leirin parasta antia tuntui kuitenkin olevan vapaa seurustelu mm. kahden saunan avulla. Villeintä saunajuttua ei tässä uskalla tois-taa... Mainittakoon vielä paikallisen lentotoiminnan seuraaminen onhan Räyskälä Etelä Suomen tärkein purjelentokeskus. Parasta lentotoiminnassa olivat kuitenkin OH3VT/AM:n 2 m QSOt laskuvarjosta! Riihimäen Kolmoset ry kiittää kaikkia leirivieraita onnistuneen leiritunnelman luomisesta. Omalta kohdaltamme toteamme, että onnistui se sittenkin näin pienellä porukalla. Vielä kauniit kiitokset leiriasemien laitteita lainanneille Erkin TV huollolle, Mikrolog Oy:lle ja Sotkamon Jaskalle sekä onnentoivotukset porilaisille, jotta Hampori 86 onnistuu Yyterissä. OH3AD (kirjurina OH3EX) Ei se kahteen kertaan voinut jäädä Räyskälän leiristä oli muodostunut käsite. OHkansa alkoi 1990-luvulle tultaessa kysellä ja lopulta vaatia leiriä kesäksi Ja Riihimäen Kolmoset otti asian tosissaan: - kerhon vuosikokouksessa tammikuussa 1993 päätettiin anoa liiton hallitukselta leiriä vuodeksi liiton hallitus lykkäsi päätöksenteon syksyyn, jotta ensin saataisiin kesäksi 1994 leiri - syyskuussa 1993 kerhon puheenjohtaja kävi selvittämässä leiriasioita SRAL:n hallitukselle; hallitus myönsi järjestämisoikeuden, vaikka vanhoille jäsenille ei ole leirillä hotellimajoitusta - lokakuussa 1993 pidettiin kerhon yleinen kokous, jossa leirin vetäjäksi lupautui Jouko, OH3MUS; muodostettiin leiritoimikunta ja lyötiin toiminnan suuntaviivat lukkoon: leiriohjelman pohjustaminen, yhteistyökumppanien kanssa toimiminen ja mahdollisesti oman ravintolatoiminnan käynnistäminen; leirin nimeksi sovittiin RÄYSKÄLÄ 95; kerhon kaikkia jäseniä rohkaistiin tulemaan järjestelyihin mukaan - toimikunta hoiti asioita menestyksellisesti, ja niin voitiin tulevan leirin paikat esitellä SRAL:n toiminnanjohtajalle Hannu Latulle, OH6KT:lle siis runsasta vuotta ennen leirin alkua! - Naantalin leirillä tutustuttiin kesän 1994 leiriin, jotta järjestelykokemuksia voitaisiin käyttää hyväksi - lokakuussa 1994 oli Rixun Kolmosessa leirin valmisteluaikataulu ajalle viikko 42/94 - viikko 29/ 95 - leiriohjelmaan tuli mm. oma ravintola oluenmyynteineen. Leirijulkaisusta haluttiin saada näyttävä, jotta se saataisiin painettua ilmoitustuloilla. Lisätulot olivat muutenkin tarpeen, sillä ilmoittautuminen tulisi järjestettäväksi ulkopuolista työvoimaa käyttäen. - voimallista leiripropagandaa tehtiin mm. liiton vuosikokouksessa ja Radioamatööri-lehdessä - valmis ohjelma julkaistiin Rixun Kolmosessa sivuinen leirijulkaisu tuli painosta leiriä edeltävällä viikolla; se lähetettiin kaikille kerholaisille, jotka samalla kutsuttiin leirille, vaikkeivät olisi olleet järjestelyissä mukana. RÄYSKÄLÄ 1995 Kesäleirille osallistui yli 1500 radioamatööriä - aurinkokin malttoi pysyä Räyskälässä alusta loppuun. Näin oli otsikoitui Mika Peltosen ja Reino Janhusen, OH2HK selostus leiristä RA:ssa 8/95. Kun muitakin kirjoittajia oli useita, sai Räyskälä 95 Radioamatöörissä enemmän palstatilaa kuin mikään aikaisempi leiri. Muutamia leirin kohokohtia otsikoista: - Ukkonen kiinnosti leiriläisiä - luennoitsijana Tapio Tuomi Ilmatieteen laitoksesta - Radio Hami äänessä, Työskentelemme Radio Hamissa lähinnä huvin vuoksi, sanoi Jari, OH6SJ - Bror tuli Ruotsista Räyskälään ja viihtyi - Bror, SM0RBO löysi leirillä poteron, jonka kaivoi kesällä Kesäleirin tutkintoon osallistui 53 henkilöä - Runsaasti Field Day -asemia Räyskälän leirikisassa - Vammaiset amatöörit tapasivat kesäleirillä, Amatööriharrastus tuo ihmiset meitä lähelle - Toimivuus ratkaisi antennikilpailun voiton, pelkkä persoonallisuus ei riittänyt - Kettujahti kesäleirillä - Leiriasemat käyttivät taas eksoottista kutsua: OI3C - Terveiset kesäleiriltä: perus- ja tietoliikenneluokalle leirikysely sekä lähetelajikeskustelua - Kesäleirin järjestäjien terveisiä: hyvistä yrityksistä huolimatta ei tuhatwattisia sterodeja saatu hiljenemään poikamiesleirillä, joten luupäille esitettiin oman meluleirin järjestämistä vaikka jonkin rokkitapahtuman kylkiäisenä - Leiri päätettiin yhteiseen leirikirkkoon Lopen vanhassa kirkossa. Lopussa kiitos seisoo Kerran taas Riihimäen Kolmoset olivat näyttäneet järjestelykykynsä. Haittapuolena tällaisissa tapauksissa on kerhotoiminnan hiljeneminen. Niinpä leirin peijaisista ei tahtonut tulla mitään, ennen kuin SRAL juhli 75 vuottaan marraskuussa Sinne kerho kustansi kaikki leirijärjestelyissä mukana olleet. Palkkioksi leirin vetämisestä Jokke, OH3MUS huudettiin vuoden 1996 alusta lähtien kerhon puheenjohtajaksi. Tästä leiristä jäi muuten runsaasti dokumentteja, noin 5 senttiä niitä on mapissa. Jäi toki jotakin hyödyllistäkin: Jokke teki SRAL:lle leirioppaan. Eivät OH3AD:n leirit ole jääneet tässä mainittuihin, sillä viikonloppuleirejä on järjestetty yli 30 kertaa. Eivätkä Joken työt leirioppaan tekemiseen päättyneet: hän on kesäleirin Räyskälä 2005 leiripäällikkö. Heikki E. Heinonen, OH3RU