MITEN TYÖTÄ JA TULOJA METSIEN AINEETTOMISTA ARVOISTA?

Transkriptio

1 MITEN TYÖTÄ JA TULOJA METSIEN AINEETTOMISTA ARVOISTA? KYSELY PK-YRITYKSILLE Saara Lilja-Rothsten Nora Arnkil

2 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 3 Kyselyyn vastanneet yritykset 3 Virkistyskauppasopimukset ja maksuhalukkuus 3 Vapaapalautteet 4 1 KYSELY: MITEN TYÖTÄ JA TULOJA METSIEN AINEETTOMISTA ARVOISTA? 5 2 KYSELYN YRITYKSET 5 Yrityksen toiminta-alue 5 Yrityksen toimiala 6 Yrityksen toimialueen metsät 8 3 VASTAAJIEN JA HEIDÄN YRITYSTENSÄ TAUSTA 9 4 VALINTAKYSYMYKSET 11 Virkistysarvokauppasopimus 11 Virkistysarvokaupan toimenpiteet 13 Valmius maksullisiin virkistysarvokauppasopimuksiin 14 Metsänomistajan kanssa tehdyt sopimukset 17 5 VAPAAPALAUTTEET 19 6 YRITYSTEN TULEVAISUUS 21 LIITE 1. AVOINTEN KYSYMYSTEN PALAUTTEET 23

3 TIIVISTELMÄ Kysely tehtiin osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Ekosysteemipalveluiden tuotteistaminen -hanketta. Kyselyllä kerättiin tietoa pienten ja keskisuurten yritysten esteistä ja mahdollisuuksista hyödyntää metsien aineettomia arvoja. Kysely lähetettiin aiemmin tehtyjen yrityskartoitusten perusteella erityyppiseen luontomatkailuun keskittyneille yrityksille. Lisäksi kyselyyn haettiin vastaajia erilaisista sidosryhmistä julkista linkkiä jakamalla. Yhteensä 54 yritystä vastasi kyselyyn. Kyselyyn vastanneet yritykset Vastaajat jakaantuivat alueellisesti siten, että pääpaino oli Keski- ja Etelä-Suomessa sijaitsevilla yrityksillä. Suurin osa kyselyn yrityksistä toimii Kanta- ja Päijät-Hämeen sekä Pirkanmaan alueella, reilu viidennes Uudellamaalla. Kolme neljästä yrityksestä ilmoitti toimialansa olevan luontomatkailu; elämyspalveluita tuotti reilut puolet vastaajista ja majoituspalveluita neljäkymmentä prosenttia yrityksistä. Yli puolet yrityksistä oli kiinnostunut ottamaan tulevaisuudessa käyttöönsä metsän tuottamia terveyspalveluita. Työhyvinvointi- ja liikuntapalvelut kiinnostivat noin neljääkymmentä prosenttia vastaajista. Kyselyyn vastanneista yrityksistä noin puolet toimii pääasiassa yksityismetsässä ja vajaa kolmannes kansallispuistoissa. Noin neljäkymmentä prosenttia kyselyn vastaajista oli metsänomistajia, joista reilu puolet toimii pääasiassa yksityismetsissä. Kaksi kolmasosaa kaikista vastaajista oli halukas laajentamaan yrityksensä toimintaa erilaisiin, yksityisten tahojen ja esimerkiksi valtion tai kunnan omistamiin metsiin. Valtaosa yrityksistä työllistää ympärivuotisesti yhden henkilön tai vähemmän, enemmän kuin kaksi henkilöä työllisti viidesosa yrityksistä; kyselyyn osallistuneet yritykset ovat siis keskimäärin melko pieniä. Valtaosa yritysten asiakkaista on suomalaisia, lisäksi Euroopasta ja muualta maailmasta tulleita asiakkaita oli noin neljälläkymmenellä prosentilla yrityksistä. Virkistyskauppasopimukset ja maksuhalukkuus Suurin osa vastaajista ei ollut kuullut virkistysarvokauppasopimuksesta. Noin puolet vastaajista oli kiinnostunut sopimuksen laatimisesta metsänomistajan kanssa, jotta metsä säilyisi vetovoimaisena yritystoiminnalle. Loput eivät olleet kiinnostuneita tai eivät osanneet vastata; näistä noin neljäkymmentä prosenttia oli itse metsänomistajia. Metsänomistajuus on mahdollisesti vaikuttanut siihen, että nämä vastaajat eivät ole olleet kiinnostuneita virkistysarvokauppasopimuksesta: erityisesti sellaisilla metsänomistajilla, joiden yritys toimii pelkästään omassa metsässä, ei välttämättä ole tarvetta sopimukselle. Virkistysarvokaupasta kiinnostuneet vastaajat olivat kiinnostuneita erityisesti ulkoilureitin ylläpitämisestä, nuotiopaikan perustamisesta ja lähiympäristön hoitamisesta, sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Kolmannesta vastaajia kiinnosti myös metsikön päätehakkuun siirtäminen sovitulla vuosimäärällä eteenpäin. Vastaajat ilmoittivat kiinnostaviksi virkistysarvokaupan toimenpiteiksi myös mm. seikkailurakenteiden pystyttämisen, ratsastusvaellusreitin perustamisen sekä syöttöpaikkojen perustamisen eläinten valokuvaamista varten. 3

4 Kaikilta vastaajilta kysyttiin heidän valmiuttaan maksaa erilaisista virkistysarvokaupan toimenpiteistä. Kysyttäessä valmiutta maksaa metsänomistajalle avohakkuun siirtämisestä, neljäkymmentä prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa valmiita maksamaan alle 100 euroa hehtaarilta vuodessa. Sadan euron ylittäviä summia avohakkuiden siirtämisestä olivat valmiita maksamaan vajaa kymmenen prosenttia vastaajista. Kyselyn vastaajista suurin osa olisi valmis maksamaan metsänomistajalle 20 euroa per kerta varustellun nuotiopaikan ja polttopuiden käyttämisestä. Noin kymmenen prosenttia vastaajista oli valmis maksamaan nuotiopaikan käytöstä 50 euroa per kerta, ja muutama prosentti tätä enemmän. Kyselyyn vastanneista reilu kymmenen prosenttia oli valmis maksamaan metsänomistajalle metsän pitämisestä peitteisenä 100 euroa hehtaarilta vuodessa; vajaa puolet vastaajista ei osannut vastata. Kaikista vastaajista, jotka eivät olleet valmiita maksamaan erilaisista virkistysarvokaupan toimenpiteistä, noin puolet oli metsänomistajia. Puolet kyselyyn vastanneista on tehnyt jonkinlaista yhteistyötä käyttämänsä metsäalueen metsänomistajan kanssa, vajaa kolmannes vastaajista ilmoitti itse olevansa kyseisen alueen metsänomistaja. Metsänomistajan kanssa oli esimerkiksi sovittu ulkoilu- tai latureittien käytöstä, nuotiopaikoista ja teiden käytöstä. Joka kymmenes vastaaja oli sopinut kaadettavista puista tai hakkuualan rajauksesta ja muutama prosentti hakkuun tekemättä jättämisestä. Vastaajat olivat sopineet myös mm. maisema-arvojen säilyttämisestä ja luonnonmateriaalien keräämisestä. Metsänomistajan kanssa sopimuksen tehneistä suurin osa oli tehnyt suullisen sopimuksen. Vapaapalautteet Kyselyn vastaajilta tiedusteltiin mielipidettä metsien aineettomien palveluiden tuotteistamisen esteistä. Yleisenä huolenaiheena oli maksajien ja maksuhalukkuuden puuttuminen, sekä aineettomien palveluiden tuotteistamisen ja arvottamisen hankaluus. Metsänomistajien ja yrittäjien väliset eriävät asenteet sekä maanomistuksen yleinen pirstaleisuus nähtiin myös esteinä ekosysteemipalveluiden tuotteistamiselle. Metsäalueiden omistajuuden selvittäminen ja metsänomistajien tavoittaminen nähtiin useammassa palautteessa esteenä, samoin yrittäjien tiedon sekä markkinointiosaamisen puute. Vastaajilta tiedusteltiin myös sitä, minkälaista tietoa vastaajat tarvitsisivat tuotteistaakseen metsien aineettomia palveluita paremmin ja kasvattaakseen liiketoimintaansa. Vastaajat toivoivat apua ja osaamista markkinointiin, tietoa potentiaalisten asiakkaiden tarpeista ja siitä missä he sijaitsevat, sekä esimerkkejä onnistuneista aineettomien palveluiden tuotteistamisista. Vastauksissa nousi myös toistuvasti esiin tarve saada tietoa siitä, miten metsänomistajien kanssa voitaisiin tehdä yhteistyötä ja miten heidät voitaisiin tavoittaa. Vastauksissa toivottiin myös verkostoitumista saman alan yrittäjien kesken. 4

5 1 KYSELY: MITEN TYÖTÄ JA TULOJA METSIEN AINEETTOMISTA ARVOISTA? Kysely tehtiin osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Ekosysteemipalveluiden tuotteistaminen -hanketta. Kyselyn tavoitteena oli selvittää pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia hyödyntää metsien aineettomia arvoja. Kysely lähetettiin aiemmin tehtyjen yrityskartoitusten perusteella erityyppiseen luontomatkailuun keskittyneille yrityksille; yrityskartoituksessa hakusanoina käytettiin esimerkiksi luontomatkailuyrittäjät, luontomatkailupalvelu ja luontoelämyspalvelu. Lisäksi kyselyyn haettiin vastaajia erilaisista sidosryhmistä julkista linkkiä jakamalla. Kysely lähetettiin kaikkiaan 197 toimijalle, joista 54 vastasi (vastausprosentti 35,5). Vastausaika oli Kyselyyn vastanneita: 54 / 197 kpl Vastausprosentti 35.5 Loppuun asti tehneet 27.4 Kesken jättäneet 8.1 Eivät osallistuneet KYSELYN YRITYKSET Yrityksen toiminta-alue Suurin osa vastaajien yrityksistä, eli vajaa kolmannes (30 %), toimii Kanta- ja Päijät-Hämeen sekä Pirkanmaan seudulla. Reilu viidennes yrityksistä toimii Uudellamaalla. Reilu viidennes yrityksistä toimii myös Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella. Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa toimii vajaa viidennes kyselyyn vastanneista yrityksistä. Vastaajat ovat voineet valita useamman vaihtoehdon. 5

6 Yrityksen toimiala 74 % vastaajista ilmoitti yrityksensä toimialan olevan luontomatkailu. Reilu puolet (58 %) vastaajista merkitsi elämyspalvelut yrityksensä toimialaksi. Majoituspalveluita tuotti 40 % yrityksistä. Työhyvinvointi- ja luontoliikuntapalveluita tarjoavia yrityksiä oli vajaa 40 % vastaajista. Reilu viidennes yrityksistä listasi toimialakseen metsäterveyden, vajaa viidennes valokuvauksen. Vähemmistössä toimialoista olivat metsästysmatkailu (8 % yrityksistä), metsäratsastus (8 %) ja erilaiset keruutuotteet (10 %). Vastaajat ovat voineet valita useamman vaihtoehdon. Avoimessa vastauksessa toimialaksi mainittiin mm. green care, nuorisotyön palvelut, metsänhoitoyhdistys sekä muutamia muita vaihtoehtoja, jotka voidaan katsoa kuuluvaksi esimerkiksi luontomatkailuun tai elämyspalveluihin (retkeily, linnut ja kasvit). 6

7 Muu: mikä? frisbeegolf vammaistoiminta, Green Care nuorisotyön palvelut eläin-, lintu- ja maisemakuvaus linnut ja kasvit villieläinten kasvatus ja ravintola retkeily perinteinen maatila (naudanlihantuotanto) päätoimiala metsänhoitoyhdistys 7

8 Yrityksen toimialueen metsät Vastaajien yrityksistä reilu kolmannes toimii metsässä tai metsän lähellä, jonka omistaa oma yritys. Suurin piirtein saman suuruinen osuus yrityksistä toimii valtion omistamissa metsissä. Yrittäjän perheen/sukulaisen omistamissa metsissä toimii vajaa neljännes yrityksistä, naapurin metsissä taas kymmenesosa vastaajien yrityksistä. Vastaajat ovat voineet valita useamman vaihtoehdon Valtaosa (n. 47 %) vastaajien yrityksistä toimii pääasiassa yksityismetsässä. Kolmannes yrityksistä toimii kansallispuistoissa, vajaa viidennes kunnan tai kaupungin omistamissa metsissä. Kun vastauksia suodatettiin metsänomistajien näkökulmasta ( yrityksesi toimii metsässä tai metsän lähellä, jonka omistaa oma yritys), näistä reilu puolet (n. 60 %) toimii pääasiassa yksityismetsissä, loput kansallispuistoissa. 8

9 Kaikki vastaajat: Metsänomistajat: 3 VASTAAJIEN JA HEIDÄN YRITYSTENSÄ TAUSTA Kyselyyn vastanneista reilu puolet (56 %) oli yli 50 vuotiaita miehiä. Naisia vastaajista oli 44 %, ja samansuuruinen osuus oli vuotiaita vastaajia. Reilu kolmannes vastaajista ilmoitti työllistävänsä yhden henkilön ympärivuotisesti, vajaa kolmannes vähemmän kuin yhden henkilön. 14 % yrityksistä työllisti kaksi henkilöä ja vajaa kymmenes yli 5 henkilöä ympärivuotisesti. 9

10 Yritysten asiakkaista suurin osa on keski-iältään 40-vuotiaita, loput asiakkaista jakautuvat melko tasaisesti tätä nuorempiin ja vanhempiin. Valtaosa (n. 90 %) vastaajista ilmoitti asiakkaikseen suomalaiset. Lisäksi Euroopasta ja muualta maailmasta tulleita asiakkaita oli noin neljälläkymmenellä prosentilla vastaajista. 10

11 4 VALINTAKYSYMYKSET Virkistysarvokauppasopimus Valtaosa vastaajista ei ollut kuullut virkistysarvokauppasopimuksesta. Vajaa puolet (noin 47 %) kaikista vastaajista ilmoitti olevansa kiinnostunut virkistysarvokauppasopimuksen laatimisesta metsänomistajan kanssa. Loput eivät olleet kiinnostuneita tai eivät osanneet vastata; näistä noin neljäkymmentä prosenttia oli itse metsänomistajia, mikä on saattanut vaikuttaa vastaajien mielipiteeseen. 11

12 Kaikki vastaajat: Metsänomistajat: 12

13 Virkistysarvokaupan toimenpiteet Virkistysarvokaupasta kiinnostuneet vastaajat saivat valita itselleen mieluisia virkistysarvokaupan toimenpiteitä, joista he voisivat laatia sopimuksen metsänomistajan kanssa. Näistä suosituimmat toimenpidevaihtoehdot olivat ulkoilureitin ylläpitäminen (63 % vastaajista), nuotiopaikan perustaminen ja lähiympäristön hoitaminen (63 %), sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen (noin 56 % vastaajista). Kolmannesta vastaajia kiinnosti myös metsikön päätehakkuun siirtäminen sovitulla vuosimäärällä eteenpäin. Vastaajat saivat valita useamman vaihtoehdon. Kaiken kaikkiaan jokaiselle toimenpidevaihtoehdolle löytyi useampi kiinnostunut vastaaja. Muu-vaihtoehtoon vastanneet ilmoittivat kiinnostaviksi toimenpiteiksi mm. seikkailurakenteiden pystyttämisen ja kiipeilyn kallioilla, ratsastusvaellusreitin perustamisen ja syöttöpaikkojen perustamisen eläinten valokuvaamista varten. Muu: mikä? väliaikaisten seikkailurakenteiden pystyttäminen maisemat ahman ja lintujen kuvaus ja syöttöpaikan perustaminen 13

14 frisbeegolf seikkailuvaeltaminen ja kiipeily sopivilla kallioilla ratsastusvaellusreitin perustaminen Valmius maksullisiin virkistysarvokauppasopimuksiin Kaikilta vastaajilta kysyttiin heidän valmiuttaan maksaa erilaisista virkistysarvokaupan toimenpiteistä. Kysyttäessä valmiutta maksaa metsänomistajalle avohakkuun siirtämisestä, vajaa 40 % kaikista vastaajista ilmoitti olevansa valmis maksamaan hakkuiden siirtämisestä alle 100 euroa hehtaarilta vuodessa. Sadan euron ylittäviä summia olivat valmiita maksamaan vajaa kymmenen prosenttia vastaajista. Reilu puolet vastaajista ilmoitti olevansa haluttomia maksamaan mitään; näistä noin puolet oli itse metsänomistajia. Kaikki vastaajat: 14

15 Metsänomistajat: Vastaajilta kysyttiin myös heidän valmiuttaan maksaa metsänomistajalle varustellun nuotiopaikan käyttämisestä. Vajaa 70 % vastaajista olisi valmis maksamaan metsänomistajalle 20 euroa per kerta nuotiopaikan ja polttopuiden käyttämisestä. Noin kymmenen prosenttia vastaajista oli valmis maksamaan 50 euroa per kerta, ja muutama prosentti tätä enemmän. Vajaa viidennes vastaajista ilmoitti olevansa haluttomia maksamaan mitään; näistä puolet oli itse metsänomistajia. Kaikki vastaajat: 15

16 Metsänomistajat: Vastaajilta kysyttiin myös heidän valmiuttaan maksaa metsänomistajalle metsän peitteisenä pitämisestä. Kyselyyn vastanneista reilu kymmenen prosenttia oli valmis maksamaan metsänomistajalle metsän pitämisestä peitteisenä 100 euroa hehtaarilta vuodessa. 40 % vastaajista ei ollut valmis maksamaan, ja noin puolet kaikista vastaajista ei osannut kertoa maksuhalukkuudestaan; näistä metsänomistajia oli vajaa puolet vastaajista. Kaikki vastaajat: 16

17 Metsänomistajat: Metsänomistajan kanssa tehdyt sopimukset Kyselyn vastaajilta tiedusteltiin heidän tekemästään yhteistyöstä ja sopimuksista metsänomistajien kanssa. Puolet kyselyyn vastanneista on tehnyt jonkinlaista yhteistyötä käyttämänsä metsäalueen metsänomistajan kanssa. Vajaa kolmannes vastaajista ilmoitti itse olevansa kyseisen alueen metsänomistaja. Metsänomistajan kanssa eri metsän hakkuutavoista on keskustellut vajaa kymmenen prosenttia vastaajista, valtaosa (noin 70 %) ei ollut keskusteluja käynyt. Reilu viidesosa vastaajista ilmoitti olevansa itse käyttämänsä metsäalueen metsänomistaja. Vastaajilta tiedusteltiin, millaisia sopimuksia he olivat metsänomistajan kanssa tehneet: metsänomistajan kanssa oli esimerkiksi sovittu ulkoilu- tai latureittien käytöstä (noin 40 % vastaajista), nuotiopaikoista (n. 36 %) ja teiden käytöstä (n. 30 %). Vastaajat saivat valita useamman vaihtoehdon. Noin kymmenen prosenttia vastaajista oli sopinut kaadettavista puista tai hakkuualan rajauksesta, ja muutama prosentti hakkuun tekemättä jättämisestä. Muu- kenttään vastanneet mainitsivat sopineensa metsänomistajan kanssa mm. maisema-arvojen säilyttämisestä ja erilaisten luonnonmateriaalien keräämisestä. 17

18 Yli puolet vastaajista ei ollut tehnyt metsänomistajan kanssa minkäänlaista sopimusta; näistä vajaa puolet oli itse metsänomistajia. Sopimuksen tehneistä suurin osa oli tehnyt suullisen sopimuksen metsänomistajan kanssa. Muusta: mistä? luonnonkoristemateriaalien kerääminen, aitatarpeiden kerääminen pyrkimyksestä säilyttää maisema-arvoja kallion käytöstä kaupalliseen kiipeilyyn ratsastuksesta 18

19 Kaikki vastaajat: Metsänomistajat: 5 VAPAAPALAUTTEET Kyselyssä vastaajilta kysyttiin kolme kysymystä, joihin he saivat vastata vapaalla palautteella. Vastauksia kertyi runsaasti. Ensimmäisessä avoimessa kysymyksessä tiedusteltiin vastaajien mielipidettä tärkeimmistä esteistä metsien aineettomien palveluiden tuotteistamiselle. Monissa vastauksissa nousi esiin epäilys siitä, löytyykö Suomesta maksajia ja maksuhalukkuutta; Suomessa on totuttu jokamiehenoikeuksiin ja esimerkiksi maisemasta nauttimiseen ilmaiseksi, eikä maksajia aineettomille palveluille näin ollen välttämättä löydy. Ihmiset valitsevat halvimman vaihtoehdon, eli ilmaisen, jos on tarjolla. Yleensä on. Erään vastaajan mielestä metsiä pidetään itsestäänselvyyksinä, eikä niiden olemassaoloa osata arvostaa tai siitä maksaa. Aineettomia palveluita on myös hankala tuotteistaa; miten voidaan esimerkiksi arvottaa tai määrittää hinta tietylle maisemalle tai metsäalueelle. Epäiltiin myös, voiko aineettomista palveluista saatava tuotto kilpailla puuntuotosta saatavien korvauksien kanssa. 19

20 Metsänomistajien ja yrittäjien väliset eriävät mielipiteet ja asenteet sekä maanomistuksen yleinen pirstaleisuus nähtiin myös esteinä ekosysteemipalveluiden tuotteistamiselle; esimerkiksi yksittäisen maanomistajan vastustus voi estää laajemmalla alueella tapahtuvan virkistystoiminnan kokonaan. Toisaalta pelättiin metsänomistajien päätäntäoikeuksiin puuttumista. Metsäalueiden omistajuuden selvittäminen ja metsänomistajien tavoittaminen nähtiin useammassa palautteessa esteenä, samoin tiedon sekä markkinointiosaamisen puute. Toisessa avoimessa kysymyksessä tiedusteltiin, minkälaista tietoa vastaajat tarvitsisivat tuotteistaakseen metsien aineettomia palveluita paremmin ja kasvattaakseen liiketoimintaansa. Vastauksissa toivottiin apua ja osaamista markkinointiin, tietoa potentiaalisten asiakkaiden tarpeista ja siitä missä he sijaitsevat eli minne suunnata, sekä esimerkkejä ja tietoa onnistuneista aineettomien palveluiden tuotteistamisista. Yhdessä palautteessa mainittiin, että tietoa jo on, joten tarvitaan ratkaisuja ja toimenpiteitä että aineettomat palvelut saataisiin huomioiduksi taloudellisestikin merkittävänä metsien käyttömuotona. Tietoa toivottiin kuitenkin monessa muussa palautteessa lisää, esimerkiksi maiden vuokraamisesta yrityskäyttöön ja erilaisista yrittäjien ja maan/metsänomistajien välisistä sopimuksista. Vastauksissa toivottiin myös verkostoitumista saman alan yrittäjien kesken, jotta voitaisiin jakaa ajatuksia ja mielipiteitä sekä kokemuksia toiminnasta. Verkostoitumista toivottiin myös esimerkiksi ohjelmajärjestäjien ja matkatoimistojen kesken. Vastauksissa nousi toistuvasti esiin tarve saada tietoa siitä, miten metsänomistajien kanssa voitaisiin tehdä yhteistyötä ja miten heidät voitaisiin tavoittaa; yhdessä vastauksessa ehdotettiin esimerkiksi sellaisen internet-sivun perustamista, josta yrittäjä voisi nähdä metsäalueiden omistajat ja heidän yhteystietonsa. Viimeisessä avoimessa kysymyksessä vastaajille tarjottiin mahdollisuutta antaa palautetta huomioitta jääneistä/huomionarvoisista asioista. Vastauksia kertyi muutama, ja palautteet olivat laidasta laitaan. Yhdessä vastauksessa kritisoitiin kyselyssä käytettyjä keinotekoisia käsitteitä, kuten metsäterveyttä: mikäli yrittäjät ja asiakkaat halutaan metsään, on käytettävä ymmärrettäviä ja selkeitä käsitteitä. Sama palautteenantaja koki vieraaksi sen, että kyselyssä luontoarvojen säilyttäminen on liitetty rahaan, ja että kyselyn ajatus tuntuu olevan, että rahalla saa kaikkea. Toisessa palautteessa haluttiin alleviivata aineettomien palveluiden tuotteistamisen tärkeyttä ja sitä, että asian käsittelyssä ollaan jo hieman myöhässä. Palautteenantajan mielestä luontomatkailu ei ole tarjonnut riittävän houkuttelevaa vaihtoehtoa metsien taloudelliseksi hyödyntämiseksi, eikä matkailuelinkeino ole kyennyt puolustamaan etujaan toimintamahdollisuuksien säilyttämiseksi. Valtion mailla tulisi voida huomioida metsien aineeton käyttö ja juuri esim. luontomatkailun tarpeet muutenkin huomattavasti nykyistä paremmin. Liitteestä 1 löytyvät kaikkien avointen kysymysten vastaukset kokonaisuudessaan. 20

21 6 YRITYSTEN TULEVAISUUS Kysyttäessä vastaajien halukkuutta yrityksen toiminta-alueen laajentamisesta kolmasosa vastaajista ilmoitti olevansa halukas laajentamaan toimintaansa yksityismetsiin ja neljännes kansallispuistoihin. Vajaa kolmasosa vastaajista ei aikonut laajentaa toiminta-aluettaan. Valtion talousmetsien käytöstä olivat kiinnostuneet noin kymmenen prosenttia vastaajista. Muu-kenttään vastanneet mainitsivat laajentumiskohteiksi mm. virkistys- ja luonnonsuojelualueet sekä kunnan metsät. Muuta: mitä? omistajalla ei ole minulle väliä virkistysalueet, luonnonsuojelualueet kunnan metsää eri metsiä eri tarkoituksiin Kysyttäessä vastaajien kiinnostusta ottamaan metsien matkailutuotteita yrityksessään käyttöön, valtaosa vastaajista mainitsi metsän tuottamat terveyspalvelut (60 % vastaajista). Elämyspalveluista olivat kiinnostuneita reilu puolet vastaajista, ja työhyvinvointi- ja liikuntapalveluista noin 40 % vastaajista. Vastaajat saivat valita useamman vaihtoehdon. Neljännes vastaajista ilmoitti muiksi mahdollisiksi matkailutuotteiksi valokuvauksen, ruokailupalvelut ja keruutuotteet. Muu-kenttään vastanneet mainitsivat metsien matkailutuotteista mm. kalastuksen ja vesistöjen käytön, vammaispalvelut ja luontohyvinvoinnin. 21

22 Muu: mikä? kalastus ja vesistöjen käyttö vammaispalvelut, luontohyvinvointi lintu-, eläin- ja luontokuvaus retkeilypalvelut korpikuusen kyynelten tiputtelu vaellusratsastus 22

23 LIITE 1. AVOINTEN KYSYMYSTEN PALAUTTEET 1. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät esteet metsien aineettomien ekosysteemipalvelujen tuotteistamiselle? - Suomessa maisemaa pidetään usein itsestäänselvyytenä ja sitä kautta sen käyttäminen ei voi maksaa... - Puututaan metsänomistajan/omistajan päätäntäoikeuteen - Maisemanäkymän hinnan/arvon määrittely. - Yhtiöiden omistamat maat - Ei ole totuttu sellaiseen - Kauniita maisemia paljon, niistä ei ole pulaa - Metsämaan arvoa voidaan mitata monella eri tavalla, esimerkiksi eläinten ja lintujen kuvauspaikoista jos ne säilytettään koskemattomana voi maksaa hyvästä paikasta hehtaari. Maisemallisia suoalueita voitais käyttää ja olisi yrittäjät valmiita ostamaan tai vuokraamaan yrityskäyttöön lintu- ja eläinkuvauksiin. Saa vain ihmetellä kuinka ollaan kielteisiä myymään yrittäjille suoalueita jotka ei tuota maanomistajille mutta oikein hyödynnettynä yrittäjä vois saada muutaman hehtaarin koskemattomasta suoalueesta kymmenien tuhansien vuosituoton ja vielä turisteilta jotka saapuvat ympäri maailmaa. - Olettamus jokamiehenoikeudesta (eli maisemat eivät muutu koskaan...). Ulkomaisten turistien vähyys saastuneilta alueilta. Oma laiskuus... - Asenteet - kauniit maisemat mielletään jokamiehen oikeudeksi. Metsänomistajien ja luontoyrittäjien eriävät näkemykset metsästä. Ratkaisuna voisi olla mieluummin ekologinen metsänkorjuu, jossa luontoa säästetään mahdollisimman paljon vaikka metsätalous on tuottoisaa. Hiljaisena toiveena myös olisi, että kauniita paikkoja säästettäisiin metsänhoitoyhdistysten toimesta - Asenteet, arvot, tiedon ja tietoisuuden puute. - Avohakkuut. Tässäkin kyselyssä oletetaan, että avohakkuun välttämisestä pitäisi maksaa. Todellisuudessa avohakkuun välttäminen lisää metsänomistajan tuloja. Avohakkuuta voidaan tarvita alikasvuksettomassa vanhassa kuusikossa, muuten ei. - Maiseman muutoksiin sopeudutaan kuitenkin yllättävän pian, "kamala" hakkuuaukea on kuitenkin kaunis kaukomaisemana. - Suojelualueita on täällä pohjoisessa paljon, maiseman suojelua pidetään lakisääteisenä asiana ja maksaminen tuntuu ihmisistä vieraalta. - Omistajuuden ja kuviokoon pirstaloituminen - Hinnan määritys? Keskittyvän asutuksen tieltä tuhotaan viljelysmaisemaa kyselemättä, perikuntien metsiköt lojottavat hoitamatta, mikä puska on sitten minkin arvoinen? - Ensinnäkin, niitä kauniita paikkoja on vaikea löytää. Varsinkin, kun niitä kukaan ei markkinoi. Metsänomistajan pitäisi sallia kauniin luontopaikan yleinen käyttö, vaikka pientä korvausta vastaan - Asenteet. Tuntuu hölmöltä maksaa jollekin siitä, että hän/se jättää jotakin tekemättä metsälleen. Vähän sama kuin autoilijoille maksettaisiin siitä, että he suostuvat olemaan törttöilemättä liikenteessä. Eikö metsänomistajan pitäisi ihan oma-aloitteisesti ymmärtää luontoarvojen päälle? Elleivät osaa, heitä pitää kouluttaa. En pidä ajatuksesta, että metsänomistaja saa mahdollisuuden kiristää luonnonvaraisen metsän ystäviä (naapureita tms.) sillä, että avohakkaan metsän, ellette maksa sen säilyttämisestä. - Ihmiset valitsevat halvimman vaihtoehdon, eli ilmaisen, jos on tarjolla. Yleensä on. - Uudet tielinjat eivät saa pilata maisemaa. Tärkeä olisi saada myös naapureiden pellot kauniiksi - Asialle on hankala saada maksajaa. - Metsänomistuksen selvittäminen ja omistajan tavoittaminen ei ole kovin helppoa ratsastusvaellusreittiä suunniteltaessa. Vaellusten hinnoittelu on jo nyt osin niin alhaista, että maisemasta ei välttämättä voi maksaa ylimääräistä. Teiden/reittien tai taukopaikkojen käytöstä voi ja pitääkin jotain ammattimaisessa toiminnassa korvata. Valmiita sopimuspohjia tähän olisi hyvä olla, jos sopijaosapuolet toisilleen ennalta tuntemattomia. Nyt on sovittu suullisesti vain tuntemieni naapureiden kanssa. 23

24 - Luulen että monet ajattelevat: ei mun juttu. Ei mun asia. Metsän arvoa ei oikein ymmärretä. Itsestäänselvyys että meillä on metsiä. - Metsänomistajien tietojen saaminen. - Markkinointiosaamisen puute, tuotteistus - Ainakin omalla toimialueellani Itä-Suomessa huomattava osa metsistä ja maisemista on metsänhoidon jäljiltä siinä tilassa (hakkuu/uudistusala, taimikko, tiheikkö, ryteikkö, ojitettu, vesakoitunut, hakkuutähteiden ja maanmuokkauksen runtelema) että niiden tuotteistaminen luontomatkailun tarpeisiin on jokseenkin mahdotonta. Toimintamahdollisuudet rajoittuvat pääasiassa muutamille suojelukohteille, mutta usein ongelmana on niiden saavutettavuus (pitkät kuljetusmatkat). Valtion mailla - jotka kuitenkin ovat tietyssä mielessä yhteistä omaisuutta - tulisi huomattavasti paremmin huomioida aineettomien palvelujen tuottamisen mahdollisuudet. Näiden palveluiden taloudellinenkin tuotto tietyillä, rajatuilla alueilla voi olla selvästi parempi kuin metsätalouden keskimääräinen tuotto hehtaaria ja vuotta kohti - ilman että metsään kajotaan millään tavalla (ja se usein onkin toiminnan edellytys). Esimerkiksi olen laskenut, että yrityksemme keskeisillä toiminta-alueilla metsän tuotto on enintään n.200eur/ha/a, mutta yrityksemme toiminnan kautta syntyy samoihin alueisiin tukeutuen liikevaihtoa vähintään n eur/ha/a, jopa enemmänkin, hieman tarvittavan alueen pinta-alan arvioinnista riippuen. Tuotteidemme houkuttelevuus on täysin riippuvaista ympäröivien metsien ja maisemien laadusta, johon emme itse pysty vaikuttamaan. Niinkin suurille pinta-aloille (satoja tai 1000ha) ei ole mahdollista maksaa järkevän suuruisia maisema-arvokaupan korvauksia. Toimimme pääosin yleishyödyllisesti, ei-kaupalliselta pohjalta. - "Pirstaloitunut" maanomistus: pieniä maanomistajia alueella, jolloin jo yhdenkin kielteinen kanta virkistyskäyttöön voi estää koko alueen käytön virkistystoimintaan - Yksityisten maanomistajien asenne aineettomiin arvoihin on usein nihkeä, samoin asenne yritystoimintaan; pelätään mm. maan kulumista ja toisaalta ongelmia saattaa tulla siitä, että kuvitellaan yrittäjän tienaavan suuria summia maa-alueen käytöllä - Huono tuotto verrattuna puunmyyntituloihin - Suomalaiset yksityismatkailijat ovat tottuneet ilmaisiin palveluihin. En usko, että ovat valmiita maksamaan lähitulevaisuudessa. - Tasapuolisuuden puuttuminen, miksi joku maksaisi maisemasta ja toinen katselisi ilmaiseksi. Vaikeasti valvottavissa ja perusteltavissa. - Suomessa on totuttu siihen että jokamiehenoikeuksien myötä luonnosta nauttiminen on kaikilta osin ilmaista. Aineettomia asioita on hankala tuotteistaa. - Maksajia on liian vähän. Korvauksen alhainen hinta metsänomistajalle. Omistaja metsälle vaihtuu - Ihmiset eivät vielä ole valmiita maksamaan aineettomista palveluista 2. Minkälaista tietoa tarvitsisit, jotta voisit tuotteistaa metsien aineettomia ekosysteemipalveluita paremmin ja liiketoimintasi kasvaisi? - En tietoa itselleni vaan asiakkaille, markkinointiin resursseja... - Hyviä tarjouksia - Miten tehdä yhteistyötä metsänomistajien kanssa. Saada yhteyksiä heihin, miten tehdä sopimuksia. - Metsänomistajat helposti tietoon - Tietoa metsänomistajille hellemmistä vaihtoehdoista - Asenteiden muutosta ja järkeä metsien hakkuissa - Tietoa tulevista hakkuista? - Ei viitsi lähteä tuotteistamaan, kun metsänomistajien asenteet ovat niin päinvastaiset kuin "vihreän matkailun Suomessa" pitäisi olla. Itse pienen maapläntin omistajana ja metsästysporukan jäsenenä tunnen paikallisia metsänomistajia ja samoilla linjoilla metsänhoidosta emme ole. Paras olisi jos monen sukupolven metsänomistajat arvostaisivat metsiä myös virkistyskäyttöä - Metsämaan hankinnasta yrityskäyttöön valtion ja virmojen maakauppoina tai vuokralle. 24

25 Lähinnä metsähallitus. - Maanomistajatiedot helpommin saataville. Esim. kun katson karttaa netistä, haluaisin samalla tietää kuka omistaa maa-alueen ja mistä s-postista tai puhelinnumerosta omistajan tavoittaa! - Verkostoitumista kaikenlaisten ohjelmajärjestäjien ja matkatoimistojen kesken. Lisäksi markkinointiapua. - Markkinoinnin osaamista - Tietoa muiden saman alan yrittäjien ajatuksista, mielipiteistä, kokemuksista ja toiminnasta. Tarvitsisin myös tietoa potentiaalisten asiakkaiden tarpeista ja siitä, mistä he ovat eli minne markkinointi kannattaa suunnata. - Mistä metsänomistajat saa kiinni, eli yhteystiedot heistä. - Voisi perustaa hankeen kokoamaan tietoa - Ei ehkä sovi suoraan edustamalleni organisaatiolle. - Tietoa metsänomistuksesta (yhteystietoja) sekä jo olemassa olevien teiden käyttömahdollisuuksista. Toivoisin metsäteiden pintamateriaalissa huomioitavan myös virkistyskäyttöä eli ei liian karkeaa sepeliä pintaan (hepojen kaviot ei kestä eikä marjastajien autonrenkaat) - Olisin mahdollisesti metsänomistajana kiinnostunut sopimuksesta. Kysely oli tehty enemmän yrityksen kannalta jolla ei ole omaa metsää. - Liiketoiminnan kehittyminen ohjaa mielestäni luonnollisesti tiedon äärelle sitä mukaa kun tarvetta. Tapio tullee mitä todennäköisimmin tärkeäksi infokanavaksi jatkossa. - Tietoa on, tarvitaan ratkaisuja ja toimenpiteitä että aineettomat palvelut saataisiin huomioiduksi taloudellisestikin merkittävänä metsien käyttömuotona. - Tietoa rahoitusmahdollisuuksista ja rahoituksen hakemisesta tuotekehitykseen sekä tuotteiden koemarkkinointiin ja testaukseen - Esimerkkejä ja tietoa onnistuneista tuotteistamisista. - Tietoja perinnemaisemapaikoista, retkeilyreiteistä, lähialueella olevista palveluista, liikenneyhteyksistä, metsänomistajista - Miten ja kenelle markkinoida aineettomia palveluita? 3. Jäikö jotain tärkeää kysymättä/sanomatta? - Useamman vuoden kokemuksella voisin sanoa että kuvaustuotteet jos vois saada esim. suoalueita jotka ovat luontotilassa saatais oikein hyödynnettynä asiakkaalta (tällä hetkellä asiakas viipyy 1-3 vuorokautta per kuvauspaikka) - jos saatais erilaisia maisemallisia alueita - saatais asiakas viipymään yhdellä kojulla noin 2 vrk 3 erilaisella alueella 6 vrk majoituksineen ruokineen noin 250 vrk. Siis enemmän tuloa alueelle ja vielä ulkomaan valuuttaa, hyvästä oikein sijoitetusta kuvauskojusta esim. norjalaiset olisivat valmiit maksamaan tuplahinnan. Niin ja mikä matkailullinen arvo saadaan kuvaajien kautta muuhunkin kuin kuvausturistiin. - Vaikka halukkuutta olisi investoida tukikohtamme kehitykseen, edellytyksenä olisi hyvät tuotteet. Palvelupakettien monipuolisuuteen liittyvät metsäalueet, mutta viidessä vuodessa on puolet metsistä hakattu kirjanpainajan takia. Tilanne vetää hiljaiseksi, puita kun ei saa hetkessä takaisin. - Mielestäni kyselyssä käytetyt käsitteet vaikuttavat osittain keinotekoisilta, esimerkiksi metsäterveys - mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Jos käytetään metsäterveyden kaltaisia monitulkintaisuudessaan hämäriä käsitteitä, olisi kerrottava, mitä niillä ko. yhteydessä tarkoitetaan. Mikäli yrittäjät ja asiakkaat halutaan metsään, on käytettävä ymmärrettäviä ja selkeitä käsitteitä. Huomiotani kiinnitti myös se, että kyselyssä puhutaan metsän hyödyntämisestä, mutta ei kiinnitetä huomiota siihen, miten metsää suojellaan, kun sitä hyödynnetään. Minusta on myös arveluttavaa liittää luontoarvojen säilyttäminen vain rahaan. Kyselyssä ajatus tuntuu olevan, että rahalla saa kaikkea, esimerkiksi maiseman kymmeneksi vuodeksi; tuhon saa estetyksi (jokisikin aikaa) vain rahalla. Aika karu käsitys ihmisestä sekä ihmisen ja luonnon suhteesta. - Aihe on erittäin tärkeä. Asiaan ollaan herätty osittain liian myöhään. Huomattava osa metsien esim. esteettisistä tai virkistyskäyttöarvoista on suuresta, ehkä jo suurimmasta osasta metsiä jo menetetty hyvin pitkäksi aikaa. 25

26 Tämä johtuu tietenkin elinkeinoelämän menemisestä puunjalostus edellä, esim. luontomatkailu ei ole tarjonnut riittävän suuruista ja houkuttelevaa vaihtoehtoa metsien taloudelliseksi hyödyntämiseksi. Matkailuelinkeino ei ole myöskään kyennyt puolustamaan etujaan toimintamahdollisuuksiensa säilyttämiseksi. Yksityisesti omistetulla maalla kaupallisesti toimittaessa jonkinlainen vuokra- ja maisema-arvokauppa voi olla ratkaisu. Valtion maa-alueilla tulisi voida huomioida metsien aineeton käyttö ja juuri esim. luontomatkailun tarpeet muutenkin huomattavasti nykyistä paremmin. Kyseessä on useimmiten kuitenkin hyvin rajatut kohteet ja alueet. Asia tulisi huomioida metsähallituksen tulostavoitteissa, jolloin joustavat ratkaisut tulisivat mahdollisiksi. Kansantalouden kannalta olisi järkevämpää luoda edellytykset ja antaa esim. yksityisten matkailuyritysten tehdä hyvää (metsätaloutta parempaa) tuottoa ja vientituloja näissä kohteissa. - Suomessa on mielestäni riittävästi luonnontilaisia metsiä 26