Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat I/II

Transkriptio

1 TRUST Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat I/II Sääntelyn soveltamisala, poikkeukset ja toimilupavelvoite Mika J. Lehtimäki titutionaalisiin sijoittajiin, jotka sijoittavat Rahastoihin. Tarkempi sääntely Sääntely täsmentyy vuoden 2013 alkupuolella, kun EU Komission teknisiä vaatimuksia koskeva asetus hyväksytään Euroopan Parlamentin ja Neuvoston toimesta. Mika J. Lehtimäki, asianajaja OTM Helsinki, M.Jur Oxford, M.St. Oxford Puh Asianajotoimisto TRUST. 1 JOHDANTO EU:n nk. vaihtoehtoisia rahastonhoitajia (jäljempänä Rahastonhoitaja ) koskeva sääntely 1 tulee voimaan heinäkuussa Sääntely koskee kaikkien pääomasijoitusrahastojen, venture capital rahastojen, hedge fundien, kiinteistörahastojen ja useiden sijoitusyhtiöiden hallinnoijien toimintaa ja toimilupia, rahastojen perustamista ja niiden raportointia, pääomia ja läpinäkyvyyttä. Vaikka sääntelyn täydelle sovellettavuudelle on asetettu minimirajat, soveltuu osa sääntelystä kaikkiin rahastonhoitajiin ja sijoitusyhtiöihin - koosta riippumatta. Tässä muistiossa on käsitelty uuden sääntelyn perusrakenne eli soveltamisala, poikkeukset ja toimilupavelvoitteet. Keskeiset toimintaedellytykset, markkinointi, avoimuusvaatimukset, vaikutukset Rahastojen portfoliohankintoihin ja kuvaus sääntelyn vaikutuksesta institutionaalisten sijoittajien rahastosijoituksiin kuvataan helmikuussa 2013 julkaistavassa muistion toisessa osassa. Euroopan Arvopaperimarkkinakomitea ( ESMA ) on antanut luonnoksen ohjeiksi liittyen määritelmiin: vaihtoehtoinen sijoitusrahasto ((jäljempänä Rahasto ); pääoman hankinta ; määritelty sijoituspolitiikka ; ja useat sijoittajat. ESMA on tehnyt samana päivänä teknistä standardia koskevan konsultaation, jolla määritellään nk. avoimen ja suljetun Rahaston ominaisuudet. Koska osa teknisestä sääntelystä saattaa muuttua konsultaatio- ja hyväksymiskierrosten aikana ja, koska säädösten implementointi Suomen oikeuteen antaa kansallisesti liikkumavaraa, on mahdollisilla muutoksilla vaikutus tässä muistiossa käsiteltyihin asioihin. Keskeisiä päivämääriä (osin arvioita) Joulukuu 2012: EU komission AIFM-asetus annettu; Huhtikuu 2013: ESMA:n ja EU:n lopullinen tekninen sääntely valmistuu; Heinäkuu 2013: AIFM-sääntely kansallisesti voimaan; Heinäkuu 2014: toimiluvan siirtymäaika päättyy; Syyskuu 2015: EU-passi saatavilla Rahastoyhtiöille, jotka eivät ole EU-Rahastoyhtiöitä; ja 2018 puolivälissä: Kansalliset poikkeukset, jotka koskevat Ei-EU Rahastojen tarjoamista instituutioille, lakkaavat (private placement excemptions). Tämän muistion loppuun on koottu listaus mielestämme keskeisistä toisessa tässä ja toisessa muistiossa käsiteltävistä vaikutuksista Rahastoihin ja ins- 1 Euroopan Parlamentin ja Neuvoston Direktiivi 2011/61/EU, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta sekä siihen liittyvä Komission asetus ja ESMA:n tekniset säännökset.

2 2 TOIMINTA JOHON SÄÄNTELY SOVELTUU Perusteet Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva direktiivi asettaa kyseiselle toiminnalle toimilupavelvollisuuden. Toimilupa haetaan Suomessa Finanssivalvonnalta. EU-sääntely ei koske itse Rahastoja, vaan niiden Rahastonhoitajia, jotka voivat olla joko Rahaston sisäisiä toimielimiä (esim. hallintoneuvosto) tai ulkoisia toimijoita, eli omia yhtiöitään. Sääntely soveltuu Rahastojen osuuksien tarjoamiseen ammattimaisille sijoittajille (mm. institutionaaliset sijoittajat) ja se asettaa myös minimistandardit, jos tällaisia rahastoja sallitaan tarjottavan kansallisesti myös vähittäissijoittajille. Rahastonhoitajat kuuluvat aina sääntelyn piiriin, jos ne ovat sijoittautuneet EU-alueelle tai markkinoivat Rahastoja EU:n alueella. EU:n ulkopuolisten rahastojen ja rahastonhoitajien sääntelyä koskevat siirtymäsäännökset (2015 saakka) ja kansalliset nk. Private placement-poikkeukset (aina 2018 saakka). Varsinaisen Rahaston sääntely on edelleen kansallisessa päätösvallassa. Suomessa ei ole itse Rahastoja (tavallisesti kommandiittiyhtiöitä, tai sijoitusyhtiöiden osalta osakeyhtiöitä) koskevia säädöksiä, poikkeuksena verotus. Toisaalta esimerkiksi sijoitusyhtiön toiminta saatetaan jo nytkin tietyissä tilanteissa (esim. harjoitettaessa arvopaperikaupintaa) katsoa sijoituspalvelu-yritystoiminnaksi, jota koskevat toimilupavelvoitteet ja niihin liittyvät toiminnalliset velvoitteet. Puhdas sijoitusyhtiötoiminta ei tosin ole Suomessa toimiluvanvaraista. Sijoituspalveluyhtiö tai pankki ei voi toimia Rahastonhoitajana (se tosin voi markkinoida tietyissä tilanteissa Rahastoja) ja Rahastojen tuleekin erikseen arvioida ennen sääntelyn voimaantuloa, miten niiden kannattaa organisoida eri toimintonsa. Rahasto Sen arvioiminen, milloin sääntely tulee sovellettavaksi vaatii useiden edellytysten täyttymisen arvioimista. Perusteet ovat seuraavat. Vaihtoehtoinen sijoitusrahasto (eli tässä muistiossa Rahasto) on: yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys (mukaan lukien sen ala rahastot); joka hankkii pääomaa useilta sijoittajilta; sijoittaakseen ne määritellyn sijoituspolitiikan mukaisesti kyseisten sijoittajien eduksi. Rahastonhoitaja Vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja (tässä Rahastonhoitaja) on oikeushenkilö, joka hoitaa säännöllisenä liiketoimintanaan vaihtoehtoista sijoitusrahastoa. Sen oikeudellisella muodolla ei ole merkitystä. ESMA on valmistelut tarkempaa ohjeistusta Rahastonhoitajadirektiivin keskeisistä käsitteistä. Vaikka oheistus voi vielä muuttua konsultaatioprosessissa, määritelmät tuskin muuttuvat merkittävästi nykyisestä versiosta. Alla oleva pohjautuu annettuun ohjeluonnokseen. Mitä tarkoittaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys? 1. Se ei ole normaali liikeyritys, jolla on liiketoiminnallinen tarkoitus; 2. Se kerää yhteen pääomia, joita se hankkii useilta sijoittajilta tarkoituksenaan varojen sijoittaminen yhdistetyn tuoton hankkimiseksi sijoittajille niiden tekemistä sijoituksista (eri sijoittajat voivat saada tuoton myös eri perustein); 3. Sijoittajilla tai omistajilla ei ole päivittäistä kontrollia yhtiön hallinnoimiin varoihin. Huomioitavaa: Nämä kohdat täyttyvät useimpien liikeyritysten osalta. Ensimmäinen kohta tosin rajoittaa soveltamisalaa sijoitustoimintaa harjoittaviin yhtiöihin. Käytännön soveltamisen kannalta tärkein on kohta 2, jota on täsmennetty alla. Mitä tarkoittaa yhteinen tuotto? Yhteen kootusta riskistä saatu tuotto, joka saadaan hankkimalla, omistamalla ja myymällä sijoitusvarallisuutta (eli tämä ei koske tilannetta, jossa yhteisö toimii omaan lukuunsa ja hallinnoi varallisuutta osana liiketoiminnallista tai yritystoimintaa). Huomioitavaa: Keskeistä on sijoitusvarallisuuden, hankinta, omistaminen ja myynti ja tätä toimintaa harjoitetaan nimenomaan tuoton hankkimiseksi sijoittajille. Esimerkiksi konsernin emoyhtiön divestoinnit ja normaalit konsernirakenteen hallinnointitoimet eivät johda suoraan sääntelyn soveltamiseen. Kaikkien edellytysten tulee täyttyä, jotta yhtiö katsottaisiin Rahastoksi. Näitä edellytyksiä on täsmennetty tällä ja seuraavalla sivulla.

3 Mitä tarkoittaa useilta sijoittajilta? Tämä koskee kaikkia tilanteita, pois lukien ne, joissa laki, perustamisasiakirjat tai muut oikeudellisesti sitovat asiakirjat estävät sijoitusten hankinnan yhtä useammalta taholta: - vaikka yhtiössä olisi todellisuudessa vain yksi sijoittaja; ja - Vaikka olisi kyse järjestelystä, jossa yksi taho sijoittaa keräämiään varoja toiseen yhtiöön (esim. feederrakenteet ja edustussopimukset). Mitä tarkoittaa pääoman hankkiminen? 1. Kaikki suorat ja välilliset toimet pääoman siirtämiseksi tai sitoumusten saamiseksi yhtiöön yhdeltä tai useammalta taholta yhdistetyn tuoton (pooled return) hankkimiseksi sijoittajille niiden tekemistä sijoituksista ja/tai 2. Kaupallinen yhteydenpito yhtiön tai sen edustajan ja mahdollisten sijoittajien välillä tarkoituksena hankkia pääomia tai niitä koskevia sitoumuksia. Seuraavien tahojen sijoituksia ei lähtökohtaisesti lueta yllä oleviin Mitä tarkoittaa määritelty sijoituspolitiikka? Alla olevat ovat esimerkkejä seikoista, jotka yhdessä otetaan huomioon arvioinnissa (ei edellytä kaikkien täyttymistä) 1. Sijoituspolitiikka määritellään ja sidotaan viimeistään, kun sijoittajien sitoumukset yhtiötä kohtaan tulevat sitoviksi; 2. Sijoituspolitiikka on esitetty asiakirjassa, joka tulee (tai johon viitataan) perustamisasiakirjoissa; 3. Yhtiötä hallinnoivalla taholla on velvollisuus, johon sijoittajat voivat vedota oikeudellisesti, noudattaa sijoituspolitiikkaa (muutoksineen); ja 4. Sijoituspolitiikka määrittää sallitun sijoitustoiminnan mm. seuraavien kriteerien osalta: - Sijoittaminen tiettyihin varallisuuseriin tai sitoutuminen rajoituksiin tiettyjen varallisuuserien osalta; - Noudattaa valittuja strategioita - Sijoittaa valituille maantieteellisille alueille; - Sitoutua velkavivun käyttöä koskeviin rajoituksiin; - Sitoutua sijoitusten vähimmäispitoaikoihin; tai - Sitoutua muihin riskin hajauttamisen edellyttämiin rajoituksiin. 3. Saman yhtiön hallinnollisen toimielimen jäsen tai yhtiö, joka hallinnoi sijoittavaa yhtiötä; 4. Saman yhtiön tai sitä hallinnoivan yhtiön työntekijä, jonka ammatillisella panoksella on merkittävä vaikutus samaisen sijoittavan yhtiön (tai yhtiöiden) riskiprofiiliin; 5. Nk. aiemman ryhmän jäsen, jonka (tai joiden) varallisuuden yksinomaista hallintaa varten yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys on yksinomaan perustettu Huomioitavaa: käytännössä useimmat varainhankintatoimet täyttävät nämä edellytykset. Jos konserni tai yhtiö rahoitetaan sisäisesti tai yhtiön johdon toimesta, edellytys ei täyty. Mitä tarkoittaa aiempi ryhmä? Ryhmä henkilöitä, joita yhdistää läheinen suku- tai perheyhteys, joka edeltää yhteissijoitusyrityksen perustamista.

4 3 SOVELTAMISPOIKKEUKSET Vaikka kohdan 2 mukaiset soveltamisedellytykset täyttyisivätkin, sääntelyä ei sovelleta seuraaviin toimijoihin: POIKKEUKSET 1. UCITS-rahastot eli yleisölle suunnatut avoimet sijoitusrahastot, jotka ovat jo kattavan EU-sääntelyn piirissä; 2. Holdingyhtiöt; 3. Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ja niiden hallinnoinnista vastaavat/puolesta toimivat hyväksytyt yhteisöt tai omaisuudenhoitajat (jos ne eivät hoida vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja) 4. Keskuspankit ja tietyt ylikansalliset laitokset sekä kansalliset ja alueelliset hallitukset, elimet tai laitokset, jotka hoitavat sosiaaliturvaja eläkejärjestelmiä tukevia rahastoja; 5. Henkilöstöedustus- ja henkilöstön talletusjärjestelmät; 6. Arvopaperistamisissa käytettävät erillisyhtiöt. Yllä-mainituista, holdingyhtiön määritelmä saattaa aiheuttaa epäselvyyksiä useissa konserneissa varsinkin, jos yhtiöitä ostetaan konserniin ja divestoidaan usein. Holdingyhtiö tarkoittaa tässä tilanteessa yhtiötä, jonka tarkoituksena on toteuttaa liiketoimintastrategiaansa omistamiensa yritysten kautta vaikuttaen niiden pitkän aikavälin arvoon ja: 1. joka toimii omaan lukuunsa ja jonka osakkeet on listattu säännellyllä markkinalla; tai 2. jota ei ole perustettu pääasiassa tuottamaan tytäryritystensä tai osakkuusyritystensä myynnin avulla voittoa sijoittajilleen (mikä ilmenee myös sen vuosikertomuksesta tai virallisista asiakirjoista). Poikkeuksen soveltuminen tiettyihin sijoitusyhtiöihin, jotka toimivat holdingyhtiöinä edellyttää siis huolellista dokumentointia ja sen varmistamista, että tämä otetaan huomioon myös perustamisasiakirjoissa ja yhtiön julkisissa asiakirjoissa. Sääntelyä ei sovelleta myöskään Rahastonhoitajiin, jos Rahaston ainoita sijoittajia ovat kyseiset hoitajat itse tai niiden konserniyhtiöt, jos mikään näistä sijoittajista ei ole itse Rahasto. Esimerkiksi sukujen omaisuudenhoitoyhteisöinä toimivia sijoitusyhtiöitä, jotka sijoittavat ainoastaan yksityisomaisuutta ilman ulkopuolista pääomaa, ei pidetä sääntelyn tarkoittamina Rahastoina tai Rahastonhoitajina. Pienet sijoitusrahastot Sääntelyä sovelletaan vain osittain Rahastonhoitajiin, 2 jotka suoraan tai välillisesti (määräys- tai vaikutusvalta) hoitavat Rahastojen salkkuja, joiden hoitamat varat: vivutuksella hankitut varat mukaan luettuina, eivät ylitä 100 miljoonaa euroa; tai eivät ylitä 500 miljoonaa euroa, kun Rahastojen salkut ovat vivuttamattomia ja niissä ei ole oikeutta vaatia lunastusta viiden vuoden sisällä kunkin yksittäisen Rahaston alkusijoituksesta. Suuri osa kotimaisista Rahastoiksi määriteltävistä pääomasijoittajista, Venture Capital rahastonhoitajista, muista rahastoista ja sijoitusyhtiöistä kuuluu tämän poikkeuksen piiriin. Näissä tilanteissa sovelletaan ainoastaan alla listattuja velvoitteita. Rahasto voi tosin halutessaan hakeutua täyden sääntelyn piiriin, ja sen täytyy näin tehdä, jos se haluaa hyötyä nk. notifikaatiomenettelystä (mahdollistaa Euroopan laajuisen toiminnan). Pienten Rahastojen tärkeimmät velvoitteet: Rekisteröintivelvoite Finanssivalvontaan; Velvollisuus antaa Finanssivalvonnalle: o Nk. tunnistetiedot itsestään ja hoitamistaan Rahastoista; o Tiedot Rahastojen sijoitusstrategioista; ja o Tiedot tärkeimmistä välineistä, joilla ne käyvät kauppaa; sekä o Tiedot hoitamiensa Rahastojen tärkeimmistä sijoituskohteista ja riskikeskittymistä. Nämä velvoitteet yksilöidään muistiossamme II/II. Alle 100 miljoonan euron rahastojen osalta tulee huomioida ainakin kolme käytännön seikkaa: Portfoliohankintojen velkavipu (lainaraha) lasketaan täysimääräisesti Rahaston varoihin; Rajan väliaikaisesta ylittymisestä annetaan EU-tasolla tarkat tekniset ohjeet (monitorointi tärkeää aina); ja Johdannaispositiot lasketaan mukaan suojatun varallisuuserän nimellisarvoon. Tämä tarkoittaa, että velkavivun ja johdannaisten käyttö johtaa helpohkosti 100 miljoonan rajan ylittymiseen. 2 Tämä ei kuitenkaan rajoita arvopaperimarkkinaviranomaisten toimivaltuuksia tai tutkintavaltuuksia.

5 Rajojen laskentaa koskevat säännöt Pääsäännöt näiden rajojen laskemiseksi on määritelty Komission Asetuksessa ja ovat seuraavat: Pääsäännöt 1. Rahastonhoitaja ottaa huomioon kaikki Rahastot joissa se toimii nk. ulkoisena Rahastonhoitajana, jota se hoitaa sisäisesti (eli on Rahaston orgaani); 2. Rahastonhoitaja laskee yhteen jokaisen hallinnoimansa Rahaston varat (mukaan lukien velkavivulla hankitut varat käteisen, yms.) ja arvostaa ne Rahaston kotimaan arvostussääntöjen ja/tai Rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti; 3. Laskenta suoritetaan vähintään vuosittain samana päivänä viimeisimpien arvojen perusteella; 4. Rahastoille kohdistuvia vastuita ei vähennetä summasta; 5. Johdannaispositiot ja muut suojaukset otetaan huomioon täydestä määrästään eli laskennassa otetaan suoraan huomioon johdannaisen pohjalla olevien varallisuuserien arvo. Laskenta siis suoritetaan siihen arvoon kuin Rahasto olisi suoraan hankkinut johdannaisten kohteena olevat varallisuuserät; 6. Rahastonhoitajalla tulee olla menetelmät varojen jatkuvaan monitorointiin. Jos Rahastonhoitaja sijoittaa Rahastoon, joka sijoittaa toiseen Rahastoon, jota sama Rahastonhoitaja myös hallinnoi, sijoitusta ei kuitenkaan lasketa kahteen kertaan. Myös sijoitukset UCITS-rahastoihin on suljettu laskennan ulkopuolelle. Rahastot, joiden hoito on delegoitu ulkopuolelle otetaan lähtökohtaisesti laskentaan mukaan. Kohdan (yllä 5) mukaisten johdannaisten arvostaminen on sääntelyssä otettu tietoinen poliittinen valinta ja perustuu tavoitteeseen hallita johdannaisten aiheuttamaa järjestelmäriskiä täysimääräisesti. Erityyppisten johdannaisten arvostamismekanismit on otettu Komission Asetuksen Liitteeseen III, joka sisältää kattavan teknisen sääntelyn asiasta.

6 4 KESKEISIÄ VELVOITTEITA Rahastonhoitajavelvoite Sääntelyn mukaisella Rahastolla tulee olla joko ulkopuolinen Rahastonhoitaja tai Rahastonhoitajan tehtävää voi hoitaa Rahaston oma toimielin. Molemmissa tilanteissa vaaditaan toimilupa. Rahastonhoitaja vastaa siitä, että sääntelyä noudatetaan. Jos se epäilee, että tätä ei kyetä varmistamaan, tulee sen ilmoittaa asiasta Finanssivalvonnalle ja pyrkiä korjaamaan tilanne. Jollei tilannetta kyetä korjaamaan, vaatii Finanssinvalvonta Rahastonhoitajaa eroamaan tehtävästä ja Rahaston markkinointi kielletään EU-alueella. Sallitut tehtävät Lähtökohtaisesti ulkoinen Rahastonhoitaja saa hoitaa ainoastaan Rahastonhoitajan tehtäviä ja toimiluvanvaraisesti myös UCITS-rahastojen hoitoa. Sisäinen Rahastonhoitaja saa hoitaa ainoastaan Rahastonhoitajan tehtävää. Fiva voi kuitenkin antaa ulkoiselle Rahastonhoitajalle luvan harjoittaa (Rahaston hoitamisen ohessa, ei muutoin): Sijoitussalkkujen hoitoa, sijoittajien antamien valtuutusten mukaisesti, harkinnanvaraisesti ja asiakaskohtaisesti; 3 Salkunhoidon liitännäispalveluna (edellyttää aina lupaa salkunhoitoon): o sijoitusneuvontaa; o yhteissijoitusyritysten osuuksien säilytystä ja hallinnointia; ja o rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä. Rahaston hoitamisen on aina sisällytettävä molemmat riskienhallinta- ja salkunhoitotoiminto (ei pelkästään hallinnollisia tehtäviä). Näiden edellytysten seurantaa varten Rahastonhoitajan tulee toimittaa Finanssivalvonnalle tarpeelliset tiedot. Rahastonhoitajalle sallitut (usein ulkoistetut tehtävät) koskevat: hallinnollisia tehtäviä, markkinointia ja Rahaston varojen hallinnointitoimia. Tässä vaiheessa ei ole selvää otetaanko Suomessa käyttöön EU-lainsäädännön mahdollistama rajoitus sille, että Rahastonhoitaja ei saa tarjota sijoituspalveluyrityksen toimiluvan kattamia palveluita. Jos näin tehdään, muuttuvat Rahaston ja Rahastonhoitajan sopimusrakenteet ja operatiivinen toiminta merkittävästi. Toimilupa Toimilupaa haetaan Finanssivalvonnalta ja toimiluvan saatuaan palveluita voi tarjota nk. notifikaatiomenettelyn nojalla koko EU ja ETA-alueella. TOIMILUPAHAKEMUKSEN PERUSSISÄLTÖ 1. tiedot henkilöistä, jotka harjoittavat Rahastonhoitajan liiketoimintaa; 2. tiedot osakkeenomistajina tai jäseninä suoraan tai välillisesti olevista tahoista, joilla on 10% osakkeista tai äänistä (tai muu huomattava vaikutusmahdollisuus) ja omistuksien määrät; 3. toimintaohjelma, jossa esitetään Rahastonhoitajan organisaatiorakenne sekä tiedot siitä, miten se aikoo täyttää sääntelyn mukaiset velvoitteensa (kohdittain) - tätä täsmennetään teknisellä standardilla; 4. tiedot palkka- ja palkkiopolitiikasta ja - käytännöistä; 5. tiedot järjestelyistä, joilla toimintoja on siirretty kolmansien osapuolten hoidettaviksi. 6. tiedot sijoitusstrategioista, (ml. kohderahastojen tyypit, jos Rahasto on syöttörahasto) 7. tiedot velkavivutuksen käyttöä koskevasta Rahastonhoitajan politiikasta sekä hoidettavien Rahastojen riskiprofiileista ja muista piirteistä sekä Rahastojen kohde- ja sijaintivaltiot; 8. tiedot siitä, minne kohderahastona toimiva Rahasto on sijoittautunut, jos Rahasto toimii syöttörahastona; 9. rahaston säännöt tai perustamisasiakirjat kustakin Rahastosta; 10. tiedot järjestelyistä säilytysyhteisön nimeämiseksi kustakin Rahastosta; ja 11. direktiivin mukaiset sijoittajan suojaksi edellyttämät lisätiedot (tapauskohtainen pidempi lista). Finanssivalvonnan on lähtökohtaisesti päätettävä toimiluvasta kolmen kuukauden määräajassa. Toimiluvan myöntämisedellytyksinä ovat: 4 Rahastonhoitaja kykenee täyttämään sääntelyn mukaiset velvoitteensa; Liiketoimintaa harjoittavat henkilöt ovat hyvämaineisia ja kokeneita toimialan osalta; Omistajien soveltuvuus, jotta varmistetaan Rahastonhoitajan moitteeton ja huolellinen hoito; ja 3 Tähän sisältyy lisäksi eläkerahastojen ja tiettyjen työeläkevakuutusyhtiöiden omistamien sijoitussalkkujen hoito. 4 Tietyissä tilanteissa, joissa yhtiöllä tai sen omistajalla on liittymiä muihin EU-tai ETA-valtioihin, Finanssivalvonta pyytää kyseisen valtion valvovan viranomaisen lausunnon.

7 Rahastonhoitajan tosiasiallinen ja sääntömääräinen kotipaikka ovat samassa maassa. Perustamispääoma ja omat varat Rahastonhoitajilla on oltava vähintään (kansallisesti voidaan asettaa tiukempia rajoja) seuraavat perustamispääomat: 1. Sisäinen Rahastonhoitaja: euroa; ja 2. Ulkoinen Rahastonhoitaja: euroa. Jos hoidettujen Rahastojen salkkujen arvo ylittää 250 miljoonaa euroa, omien varojen määrää tulee lisätä niin, että lisävarojen määrä on 0,02% Rahastonhoitajan salkkujen arvon 250 miljoonaa ylittävästä määrästä. Yläraja kaikissa tilanteissa on kuitenkin 10 miljoonaa euroa. 5 Sijoituspalveluyrityksiä koskevasta lainsäädännöstä seuraa lisävaatimus, että omia varoja tulee kuitenkin aina olla määrä, joka vastaa neljännestä edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista. Omien lisävarojen määrän voi alittaa 50%:lla, jos Rahastonhoitajalla on pankin tai vakuutusyhtiön takaus kattamatta olevalle määrälle. Rahastonhoitajilla tulee yllä mainittujen varojen lisäksi olla ammatillisten vastuiden kattamiseksi, joko: 1. Riittävä lisämäärä kattamaan mahdollisen vastuuriskin; tai 2. Vähintään saman määrän kattava vastuuvakuutus. 6 Tässä muistiossa esitetyt kannanotot ovat ainoastaan yleisluonteisia käsityksiä rahastojen ja rahastonhoitajien sääntelyyn liittyvistä kysymyksistä. Käytännön tilanteet tulee aina arvioida tapauskohtaisesti ja erillisen oikeudellisen neuvonannon pohjalta. M.J.L. 5 Kolmansien hoitoon siirretyt Rahastot otetaan omia varoja arvioitaessa huomioon normaalisti. Rahastonhoitajalle siirrettyjä salkkuja ei puolestaan oteta laskennassa huomioon. Omat varat on aina säilytettävä riittävän likvidissä muodossa eikätkä instrumentit saa olla spekulatiivisia. 6 Tarkemmat säännöt annetaan Komission Asetuksella.

8 Rahastonhoitajien rakenteeseen vaikuttavia huomioita 1. Arviointi konsernissa mille osalle tai yhtiölle haetaan toimilupa Rahastonhoitajana toimimiselle (portfolionhallinta ja riskinhallinta); 2. Arviointi pitääkö Rahaston nimetä (tai uudelleennimetä) Rahastonhoitaja hallinnoimaan Rahastoa uuden sopimuksen nojalla (sopimukselle annettu useita sisällöllisiä vaatimuksia); 3. Jos toimintoja ulkoistetaan, tulee harkita yhteistyö-/konsernirakenteessa, millä tahoilla tulee olla sijoituspalvelutoimilupa (Sipayritys ei voi olla Rahastonhoitaja) - lakiin perustuvat vastuut poikkeavat toisistaan; 4. Rahastoyhtiön (konsernin) rahoitusrakenne tulee suunnitella uudelleen, koska pääoma, omien varojen ja likviditeettivaatimukset poikkeavat toisistaan (pankki, Rahastonhoitaja, Sipa-yritys ja UCITS rahasto); 5. Toimintojen uudelleenjärjestelyt vaikuttavat todennäköisesti Rahastonhoitajien verotukseen, joten rahoitus- ja sopimusrakenteen muutokset tulee arvioida yhdessä verovaikutusten kanssa; 6. Rahastonhoitajan ja Rahaston tulee suunnitella uudelleen likviditeetin hallinta ja riskinhallintaa koskevat toiminnot (ja eriyttää nämä) sekä suunnitella velkavipua koskeviin rajoituksiin liittyvät sisäiset toimintonsa; 7. Hallinnoitavien varojen laskenta tulee eriyttää riskinhallinnasta ja portfolionhallinnasta - myös säilytysyhteisössä laskenta ja säilytys tulee eriyttää toisistaan; 13. Rahastojen tulee laatia AIFM-sääntelyn hyväksymät palkkioita koskevat säännöt kaikkien keskeisten henkilöiden osalta; 14. Itse Rahastoa koskevan DD:n merkitys kasvaa institutionaalisille sijoittajille - dokumentaatio ja esim. yrityskauppojen riskianalyysi ja likviditeetinhallinta entistä kattavampaa, listaamattomien sijoitusten suhde listattuihin säännelty osin eri tavalla (määräysvallan käyttö, rahoitus), omien varojen riittävyys, vakuutusten kattavuus, Rahaston ja Rahastonhoitajien säilytys- ja prime broker sopimukset, jne.; ja 15. Useat sääntelystä johtuvat velvoitteet aiheuttavat käytännössä muutoksia Rahaston sijoittajasitoumuksia koskeviin sopimuksiin sekä Rahaston perustamissopimukseen (kommandiittiyhtiö tai osakeyhtiö) ja hallinnointisopimukseen sekä saattavat vaikuttaa osapuolten neuvotteluasemiin. Sopimuksellisia ja prosessimuutoksia 8. Sijoittajadokumentaatio, DD-tarkastukset, kausiraportointi tulee arvioida uudestaan (sääntely asettaa näille selkeät vaatimukset); 9. Markkinointi- ja jakelumenettelyt tulee muuttaa täyttämään AIFM-sääntelyn velvoitteet; 10. Päävälittäjäsopimus (prime broker) tulee todennäköisesti neuvotella uudelleen. Sääntely muuttaa velvoitteita ja vastuita niin, että olemassa olevat sopimukset eivät usein ole käyttökelpoisia - sama koskee rahoitusinstrumenttien säilytyssopimuksia; 11. Ulkoistamis- ja palvelusopimukset saattavat edellyttää uudelleenneuvottelua, koska Rahastonhoitajilla on uusia velvoitteita, jotka tulee kattaa sopimuksilla (ja raportoida Fivalle); 12. Rahastonhoitajien tulee laatia prosessit yrityskauppoja ja DD-tarkastuksia varten, koska sääntely asettaa ilmoitus- ja riskianalyysivelvollisuuden määräysvallan hankinnasta sekä rajoituksia kohdeyritysten varojenkäytölle, divestoinneille (asset-stripping) - Koskee vain listattuja yhtiöitä ja yhtiöitä muita kuin PK-yrityksiä;