LAUSUNTOTIIVISTELMÄ POSTIDIREKTIIVI

Transkriptio

1 1 LAUSUNTOTIIVISTELMÄ POSTIDIREKTIIVI

2 2 SISÄLLYSLUETTELO Anttila Oy...3 FiCom...4 Kauppa- ja teollisuusministeriö...11 Keskuskauppakamari...12 Kilpailuvirasto...13 Kuluttajat - Konsumenterna Ry...15 Kuluttajavirasto...16 Kuntaliitto...17 Mainostajien liitto...18 Oikeusministeriö...19 Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry...21 Sisäasiainministeriö...22 Suomen Posti Oyj...23 Suomen Yrittäjät...30 Tietosuojavaltuutetun toimisto...31 Valtiovarainministeriö...32 Viestinnän keskusliitto...33 Viestintävirasto...34 Väestörekisterikeskus...36

3 3 Anttila Oy Etäkaupppa Lausunto koskien Euroopan yhteisöjen komission ehdotusta postipalveludirektiivin muuttamisesta Anttila Oy kiinnittää lausunnossaan postipalveludirektiivistä huomion seuraaviin asioihin: 1. Business to Business palvelut pitää sisältyä direktiiviin, sillä kuluttajathan ovat yrityspalveluiden loppuasiakkaita. Tästä johtuen on tärkeää saada lisää palvelutasoraportointia, joka tänä päivänä ei ole riittävää. 2. Tulisi huolehtia, että yhteystietopalvelujen osalta vallitsee riittävä kilpailumahdollisuus. Kilpailu tulisi avata myös osoitetietokantapalveluiden suhteen. Postipalveluyritysten tulisi avata yhteystietoinfrastruktuurinsa kilpailulle riippumatta maan yhteystietomarkkinasta. 3. Kilpailun avaaminen paperilla ei vielä edistä postipalveluiden tilannetta. On olennaista seurata ja tehostaa toimia, joilla aidosti mahdollistetaan kilpailijoiden pääsy postilaitosten hallinnoimille jakelumarkkinoille. Kunnioittaen, Mika Leiponen Etäkaupan myyntijohtaja Anttila Oy

4 4 FiCom Euroopan yhteisöjen komission ehdotus postipalveludirektiivin muuttamisesta Pyydettynä lausuntona Euroopan yhteisöjen komission ehdotuksesta direktiiviksi, jolla muutettaisiin postipalveludirektiiviä 97/67/EY), FiCom ry lausuu kunnioittaen seuraavaa. Yleistä Komission ehdotuksessa vahvistetaan postipalveludirektiivissä asetettu aikataulu yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräiselle avaamiselle mennessä. Ehdotuksen mukaan kansallisilla postialan toimijoilla ei jatkossa enää olisi monopolia tietyn painorajan alittavissa postilähetyksissä (ns. varatut palvelut). FiCom pitää ehdotusta kilpailun avaamisesta vuonna 2009 kannatettavana, sillä kilpailun avaamisesta on odotettavissa positiivisia vaikutuksia postipalvelujen laatuun ja hinnoitteluun sekä postiyritysten toiminnan tehostamiseen EU:n alueella. Myönteistä on myös se, että direktiiviehdotuksessa on lisätty jäsenvaltioiden mahdollisuuksia valita kansallisiin olosuhteisiin sopivimmat tavat varmistaa yleispalvelun tarjoaminen käyttäjille. Haluamme kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että markkinat Euroopassa ja erityisesti Suomessa ovat murroksessa varsinkin teknologian kehityksen ja perinteistä postiliikennettä korvaavien sähköisten palvelujen vuoksi. Pystyäkseen vastaamaan muuttuneeseen markkinatilanteeseen postiyritysten on voitava uudistaa tuote- ja palvelutarjontaansa joustavasti asiakastarpeiden mukaan. FiComin näkemys on, että postitoiminnan eurooppalaisen ja kansallisen sääntelyn on oltava vähimmäissääntelyä, jolla turvataan kuluttajien peruspalvelut mutta taataan samalla postiyrityksille mahdollisuus toimia joustavasti muuttuvien markkinoiden ja asiakastarpeiden palvelemiseksi. Tätä periaatetta pitäisi lisätä muutoinkin EU-tasoisessa sääntelyssä. Direktiiviehdotus ei kuitenkaan kaikilta osin riittävästi lisää sääntelyn joustavuutta, eikä siten turvaa postiyritysten toiminnan tehostamisen ja kehittämisen aiheuttamia tarpeita. Tältä osin direktiiviehdotusta tulisikin muuttaa. Toissijaisesti Euroopan yhteisöjen postisääntelyyn tulisi vähintäänkin kirjata tavoitteeksi, että kilpailun avaamisen jälkeen alan erityissääntelyä tullaan vähentämään. Yksityiskohtaisia kommentteja Määritelmät, 2 artikla FiCom katsoo, että direktiivin 2 artiklan 6 kohdan mukaista postilähetyksen määritelmää olisi tarkistettava vähintään niin, että kansallisesti jäisi harkittavaksi erityissääntelyn ulottaminen sanomaja aikakauslehtien kuljetukseen ja jakeluun. Suomessahan on nykyisen postipalvelulain säätämisen yhteydessä tehty tätä tarkoittava soveltamisalan rajaus. EU-tasoisen sääntelyn kattavuuden voisi perustellusti rajata myös niin, että kansalliseen harkintaan jäisi kaikki muu paitsi suljettu osoitteellinen, ilmeisen henkilökohtaiseksi tarkoitettu kirje. Suoramainonnan määritelmän poistaminen 2 artiklan 8 kohdasta on sinänsä perusteltua, kun termiä ei jatkossa enää käytettäisi direktiivissä. Toteamme kuitenkin, että nykyisessä direktiivissä oleva suoramainonnan määritelmä on ollut selkeä ja tarpeellinen tulkittaessa kansallisesti postipalvelulain 18 :ssä olevaa postiyrityksen velvollisuutta selvittää todennäköisesti henkilökohtaiseksi tarkoitetun lähetyksen vastaanottaja ja toisaalta oikeutta hävittää muu kuin todennäköisesti henkilökohtaiseksi

5 5 tarkoitettu postilähetys. Ennen sääntelyn muuttamista tulisikin selvittää, mitä mahdollisia taloudellisia tai muita vaikutuksia sillä olisi. Yleispalvelu, 3-6 artikla Komission ehdotuksen mukaan yleispalvelun laajuus ja laatuvaatimukset säilyisivät sellaisina kuin ne ovat voimassa olevassa postipalveludirektiivissä. FiComin mielestä direktiiviehdotusta pitäisi tarkistaa niin, että yleispalvelun tarvetta pystyttäisiin arvioimaan joustavasti kansalliset olosuhteet ja tarpeet huomioon ottaen. Yleispalvelun sisältö 3 artiklassa tulisi rajata koskemaan lähtökohtaisesti vain kuluttajien sekä pienten ja keskisuurten yritysten palveluja. Kilpailun avaamisen kautta suurten yritysasiakkaiden palvelutarpeet on turvattu eikä erityissääntelyn voimassa pitämiselle näiden asiakassegmenttien osalta ole enää perusteita. Lisäksi direktiiviä tulisi tarkentaa niin, että yleispalvelun ei voitaisi tulkita ulottuvan kaikkiin määriteltyjen painorajojen sisälle jääviin postiyrityksen tuotteisiin, vaan yleispalveluvelvoitteen täyttämiseksi on katsottava riittävän, että koko maassa on tarjolla yksi kirjelähetystuote, yksi pakettilähetystuote sekä Maailman Postiliiton yleissopimuksen edellyttämä kirjattujen ja vakuutettujen lähetysten palvelu. Vain näin voidaan jatkossakin turvata yleispalvelua tarjoavan postiyrityksen mahdollisuudet innovatiivisten uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen. FiCom kiinnittää ministeriön huomiota myös direktiivin 3 artiklan 3 kohdan johdantolauseessa mainittuihin poikkeuksellisiin maantieteellisiin olosuhteisiin. Suomi on pinta-alaltaan suuri ja niin harvaanasuttu maa, että Suomessa pitäisi olla 148 miljoonaa asukasta, jotta Suomen asukastiheys vastaisi esimerkiksi Hollannin ja 80 miljoonaa vastatakseen Saksan asukastiheyttä. Osoitteellisten kirjelähetysten (1. lk., 2. lk. ja joukkokirje) määrä vuodessa maan pinta-alaan suhteutettuna on Suomessa kpl/km², kun Hollannissa vastaava jakelutiheyttä kuvaava luku on kirjettä/km² eli 37-kertainen ja Saksassa kirjettä/ km², eli 18-kertainen Suomeen verrattuna. Artiklan kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä tulisi ottaa nämä olosuhteiden eroavuudet paremmin huomioon ja korjata nykyisen postipalvelulain säännöstä valitsemalla Suomessa soveltuvimmat mekanismit yleispalvelun turvaamiseksi alueilla missä yleispalvelua ei voida varmistaa markkinavoimin FiCom pitää myönteisenä komission 4 artiklaan esittämää muutosta, jonka seurauksena kansallisilla viranomaisilla ei olisi enää ehdotonta velvollisuutta nimetä ennakkoon yleispalvelun tarjoajia, vaan koko yleispalvelun tai sen osien tarjonta voitaisiin jättää markkinavoimien varaan. Artiklan tekstiä tulisi kuitenkin vielä tarkistaa niin, että tämä perustelumuistiossa esitetty vaihtoehto nimenomaisesti mainittaisiin. FiCom katsoo, että yleispalvelun tarjoaja on nimettävä vain, jos se on välttämätöntä yleispalvelun tarjonnan takaamiseksi tietyllä maantieteellisellä alueella. Tätä tukee myös se, että Suomessa on jo ennen postipalveludirektiivin voimaantuloa ollut voimassa kansallinen lainsäädäntö, jossa yleispalvelun tarjoamisesta ei ollut erityissääntelyä. Kokemukset tuolta ajalta osoittavat, että erityissääntelyn puuttumisesta ei aiheutunut käyttäjille ongelmia. Yleispalvelua koskevien tietojen julkaisemista koskee direktiivin 6 artikla, jota ehdotetaan nyt muutettavaksi niin, ettei se kohdistu välittömästi yleispalvelun tarjoajaan, vaan jäsenvaltiot voivat päättää itse, mikä on paras tapa asettaa tiedot yleisesti käyttäjien ja postipalveluja tarjoavien yritysten saataville. Mielestämme muutetun artiklan muotoilu on jossain määrin epäonnistunut. Epäselväksi jää ainakin, tarkoittavatko artiklassa mainitut julkaistavat tiedot viranomaisten määräämiä yleispalvelun erityispiirteitä vai yleispalvelua tarjoavan yrityksen palveluehtoja. Säännöstä

6 6 tulisi selkiyttää niin, että siitä kävisi selvästi ja tarkkarajaisesti ilmi, mihin tahoihin jäsenvaltioiden toimenpiteet voivat kohdistua. Yleispalvelun rahoittaminen, 7 artikla Komissio ehdottaa 7 artiklaan muutosta, joka poistaisi mahdollisuuden rahoittaa yleispalvelun tarjonta varaamalla tietyt palvelut yleispalvelun tarjoajan yksin- tai erityisoikeudeksi. Direktiivissä on jätetty kunkin jäsenvaltion päätettäväksi, millainen rahoitus soveltuu kansalliseen tilanteeseen. Artiklassa esitetyt rahoitusvaihtoehdot ovat julkinen korvaus suorien valtiontukien kautta, välillinen rahoitus julkisten hankintamenettelyjen kautta taikka korvausrahaston käyttöönotto, johon palveluntarjoajilta ja/tai käyttäjiltä perittäisiin maksu yleispalvelun nettokustannusten kattamiseksi. FiCom kannattaa näitä ehdotettuja muutoksia ja toteaa samalla, että laaja ja asiakastarpeeseen perustumaton yleispalveluvelvoite edellyttää jonkinlaisen rahoitusmekanismin käyttöönottamista. Postiyrityksen ei tule joutua tarjoamaan yleispalveluita tappiolla. Jos yleispalveluvelvoitteesta huolehtiminen aiheuttaisi kohtuutonta taloudellista rasitusta postiyritykselle, yleispalvelusta aiheutuvien nettokustannusten korvaaminen on välttämätöntä perustuslain omaisuuden suojan ja oikeudenmukaisten kilpailuedellytysten turvaamisen kannalta. Postipalvelujen tarjoamisen edellytykset, 9 artikla Artiklassa säännellään jäsenvaltioiden oikeutta ottaa käyttöön toimilupa- ja muita valtuutusmenettelyjä. Ehdotuksen mukaan muilta kuin yleispalvelun tarjoajaksi nimetyiltä palveluntarjoajilta ei saa edellyttää samanaikaisesti sekä yleispalveluvelvoitteita vastaavia laatu-, saatavuus- ja tehokkuusvaatimuksia että osallistumista yleispalvelun kustannusten rahoittamiseen. Yleispalvelun kustannusten rahoittamiseen osallistumiseen velvoittamisesta FiCom haluaa tuoda esille haja-asutusalueiden postitoiminnan turvaamiseksi perittävästä maksusta annetun lain (708/1997) (verolaki), jonka mukaisesti valtiolle perittävä maksu postipalveluiden myynnistä on toimijan liikevaihtoon perustuva ja määräytyy toimilupa-alueen väestöntiheyden perusteella. Verolain mukaan maksua ei peritä valtiolle lainkaan, mikäli väestöntiheys on palveluntarjoajan toimilupa-alueella vähemmän kuin 250 asukasta maaneliökilometriä kohden. Maksu ei verolain mukaan ohjaannu direktiivin 7 artiklassa esitettyyn rahoitusmekanismiin yleispalvelun kustannusten rahoittamiseksi. Kyseistä verolakia ei näin ollen voitane tulkita siten, että se estäisi asettamasta palveluntarjoajalle samanaikaisesti yleispalveluvelvoitteita vastaavia laatu-, saatavuus- ja tehokkuusvaatimuksia. Yleispalveluyritykseksi nimetyn yrityksen tarjoamien palvelujen turvallisuuteen tai toimintavarmuuteen ei pitäisi kohdistaa suurempia vaatimuksia, kuin mitä postipalveluihin yleensä kohdistetaan. Tiukempien ehtojen asettamisesta yleispalveluyritykselle aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia ja sillä heikennetään kilpailun toimivuutta markkinaehtoisesti. Ehdotetussa 9 artiklan 2 kohdassa on lista kielletyistä toimilupaehdoista. Kiellot eivät kuitenkaan koske nimettyjä yleispalvelun tarjoajia, joihin saatetaan soveltaa erilaista sääntelyä. Vastustamme tätä ehdotusta erityisesti siltä osin, kun säännöksen perusteella yleispalvelun tarjoajaksi nimettyyn yritykseen olisi sallittua soveltaa kohtuuttomia tai perusteettomia teknisiä tai toiminnallisia ehtoja (ks. komission ehdotuksen perustelut s. 7). Miltään postipalveluja tarjoavalta yritykseltä ei voida edellyttää muita teknisiä tai toiminnallisia ehtoja kuin sellaisia, jotka ovat tarpeen direktiivin mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi.

7 7 Postiverkkoon pääsyn ehdot, 11a artikla Kilpailun avaamisen yhteydessä postidirektiiviin ehdotetaan uutta 11a artiklaa, jossa jäsenvaltioille asetetaan velvollisuus arvioida, onko joitakin osia postialan infrastruktuurista avattava kilpaileville toimijoille. Ehdotuksessa mainitut infrastruktuurin osat ja palvelut ovat postinumerojärjestelmä, osoitetietokanta, kirjelaatikot, osoitemuutostiedot, jälkilähetyspalvelu ja perille toimittamattomien lähetysten palautuspalvelu. Infrastruktuuriin pääsyn sääntelemisen edellytyksenä olisi, että se on käyttäjien ja kuluttajien edun suojelemiseksi tai tosiasiallisen kilpailun edistämiseksi tarpeen. FiCom katsoo, että jäsenvaltioissa vallitsee sangen erilaiset olosuhteet postialan infrastruktuurien osalta. Esimerkiksi Suomessa on viranomainen, joka hoitaa maan kattavasti osoitetietokantaa ja on siten kunkin yksittäisen postiyrityksen käytettävissä. Tältä osin infrastruktuurin avaamista kilpailun edistämiseksi ei siis ole tarpeen. Näkemyksemme mukaan kilpailu postiyritysten välillä tulee ensisijaisesti toteuttaa verkkojen välisenä kilpailuna, jotta varmistetaan yritysten kyky ja halukkuus tulevaisuudessakin investoida omaan infrastruktuuriinsa. Infrastruktuurin yhteisestä käytöstä voidaan sopia yritysten välisin kaupallisin ehdoin ja yleinen kilpailuoikeus riittää huolehtimaan kilpailevien yritysten tasapuolisesta ja syrjimättömästä kohtelusta. FiCom katsoo, että postipalveluiden infrastruktuuriin pääsyn säänteleminen postialan erityissääntelyllä on tarpeetonta, ja ehdottaa että uutta 11a artiklaa ei hyväksyttäisi postidirektiiviin. Edellä mainitulla perusteella FiCom pitää lisäksi tarkoituksenmukaisena komission ehdotusta, että direktiiviin ei lisätä sääntelyä varsinaiseen lajittelu- ja jakeluverkkoon pääsystä. Postialan infrastruktuurin osat ovat monesti räätälöityjä yrityksen omaa toimintaa ja järjestelmiä varten, jolloin infrastruktuurin osien avaaminen kilpailijoiden käyttöön saattaa aiheuttaa huomattavia investointeja. Jos infrastruktuuriin pääsystä katsottaisiin välttämättömäksi ottaa direktiiviin säännöksiä, direktiiviehdotuksen tekstiä olisi täsmennettävä siten, että siinä nimenomaisesti säädettäisiin infrastruktuurin haltijalle velvoitteesta aiheutuvien kustannusten täysimääräisestä korvaamisesta. Lisäksi 11a artiklassa tarkoitettu velvoite tulisi voida asettaa vain sillä edellytyksellä, että samalla turvataan infrastruktuurin käyttö sen omistavan postiyrityksen omaan käyttöön eikä velvoitteen asettaminen uhkaa postiyrityksen tai sen asiakkaiden tulevaa käyttötarvetta. Artiklassa mainittujen yksittäisten infrastruktuurin osien ja palvelujen osalta toteamme, että osoitetietokantaan pääsy tulisi direktiivissä rajoittaa niin, että pääsy ei koske postiyrityksen asiakastietoja tai postinsaajatietoja. Postinumerojärjestelmään pääsyn avaaminen ei saa loukata postiyrityksen omaa nykyistä ja tulevaa tarvetta postinumeroavaruuden käyttämiseen. Postilokeroihin tai kirjelaatikoihin pääsyn avaaminen ei ole mahdollista ilman investointivelvollisuutta, joka tulisi edellä mainituin tavoin täysimääräisesti korvata. Kilpailevien yritysten yhteisen kirjelaatikkojärjestelmän toteuttaminen kustannustehokkaasti on käsityksemme mukaan liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla mahdotonta. Viimeisenä artiklassa mainittujen jälkilähetyspalvelun ja perille toimittamattomien lähetysten palautuspalvelun tarpeellisuutta tulisi ylipäätään harkita, sillä niiden toteuttaminen toiselle postiyritykselle silloin, jos samanaikaisesti ei ole asetettu velvollisuutta avata pääsyä postiverkkoon, ei käsityksemme mukaan ole mahdollista. Lisäksi FiCom katsoo, että jos toiselle postiyritykselle avataan pääsy osoitteenmuutostietoihin, ei jälkilähetyspalvelun tarjoaminen ole mielekästä tai edes tarpeellista. Hinnoitteluperiaatteet, 12 artikla

8 8 Ehdotuksen 12 artiklan (b) kohdan mukaan yleispalvelun hintojen on oltava kustannuslähtöisiä ja tuotettava tehokkuusetuja. Ehdotuksessa ei kuitenkaan ole tarkemmin perusteltu mitä tällä vaatimuksella tarkoitetaan. FiComin käsityksen mukaan 12 artiklaa olisi selvennettävä, erityisesti siltä osin mitä tarkoitetaan hintojen tehokkuusetujen tuottamisella. Mikäli vaatimuksella hintojen tehokkuusetujen tuottamisesta on tarkoitus kannustaa postiyritystä tehokkuusetujen saavuttamiseen, FiCom pitää periaatetta sinänsä positiivisena. Vaatimus hintojen tehokkuusetujen tuottamisesta ei saa kuitenkaan merkitä sitä, että postiyritystä voitaisiin vaatia alentamaan hintojaan samassa suhteessa kuin ne mahdollisesti tuottaisivat tehokkuusetuja. Mielestämme postiyrityksellä tulee olla oikeus päättää miten se hyödyntää toiminnassaan saavuttamansa tehokkuusedun ilman, että sääntelyn kautta pakotetaan postiyritys mukauttamaan hintatasonsa hintojen tuottamien tehokkuusetujen mukaiseksi. Hintojen tehokkuusedun mittaaminen on käytännössä vaikeaa. Liberaaleilla markkinoilla toimiva postiyritys joutuu joka tapauksessa ottamaan hinnoittelussa huomioon toiminnan tehostumisen. Esimerkiksi kirjevolyymien vähentyessä hinnoittelu edellyttää välttämättä tehostamistoimenpiteitä, koska hintoja ei muuten voitaisi pitää direktiivin ja ehdotuksen 12 artiklan a)-kohdan edellyttämällä tavalla kohtuullisina. Ehdotuksessa ja sen perusteluissa olisi myös tuotava selvästi esiin se, että hintojen kustannussuuntautuneisuus ei tarkoita sitä, että hintojen tulisi olla muodostettu tai johdettu kustannuksista. Postiyrityksen hinnoitteluun vaikuttaa kustannusten lisäksi useita muita tekijöitä, kuten volyymiarviot, markkinoiden ja asiakkaiden kysyntä, asiakkaiden käyttäytyminen, yrityksen arvio kyvystä tehostaa toimintaa ja muut vastaavat asiat. Hinnoitteluun vaikuttavat tekijät perustuvat usein arvioihin tulevaisuudesta, joten hinnat eivät voi muodostua vain toteutuneiden kustannusten perusteella. Tältä osin sanamuoto hintojen kustannussuuntautuneisuudesta käsityksen mukaan sisältää sen, että hinnoittelussa on otettava huomioon muitakin tekijöitä kuin kustannukset. Jos yleispalvelu jätetään markkinavoimien hoidettavaksi eli kun ei ole nimettyä yleispalvelun tarjoajaa, FiComin käsityksen mukaan direktiivin ei tulisi velvoittaa kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun vaan direktiivissä tulisi olla ainoastaan 12 art. ensimmäisen alakohdan velvollisuus yleispalvelujen kohtuullisesta hinnoittelusta. Haluamme kiinnittää huomiota 12 artiklan viimeiseen alakohtaan, joka edellyttää muiden kuin yleispalvelujen hintojen läpinäkyvyyttä ja syrjimättömyyttä. Muiden kuin yleispalvelun hinnoittelua ei tulisi säännellä erityisregulaatiolla. Muiden palvelujen hinnoittelu on jätettävä yleisen kilpailulainsäädännön mukaan arvioitavaksi, koska niihin ei kohdistu direktiivin edellyttämiä erityissääntelytarpeita. Siltä osin kuin yleispalvelun tarjoaja on kilpailulainsäädännön mukaisessa määräävässä markkina-asemassa, kilpailulainsäädäntö sisältää kyseistä alakohtaa vastaavat velvoitteet. Kustannuslaskennan sääntely, 14 artikla Kuten lausuntopyynnössänne todetaan, kustannuslaskennan sääntely sinänsä pysyy ehdotuksen mukaan entisellä tasolla. Kiinnitämme huomiota muutamaan keskeiseen muutokseen nykyiseen direktiiviin verrattuna. Ehdotuksen 14 artiklan 2. kohdan mukaan yleispalvelun tarjoajan on pidettävä erillään sisäisessä kirjanpidossa yleispalvelu ja muut palvelut vain siinä tapauksessa, että kyseisessä jäsenvaltiossa on otettu käyttöön yleispalvelun rahoitusjärjestelmä. Nykyinen direktiivi ja postipalvelulaki edellyttävät yleispalvelun tarjoajan pitävän sisäisessä laskennassaan yleispalveluun kuuluvat palvelut eril-

9 9 lään muista palveluista eikä kustannuslaskennan eriyttämisvelvollisuutta ole kytketty yleispalvelun rahoitusmekanismin käyttöön. Ehdotettu 14 artiklan 2. kohta on nykyistä sääntelyä johdonmukaisempi, koska yleispalvelun eriyttämiselle kirjanpidossa ei ole tarvetta, mikäli postiyritys ei saa ulkopuolista rahoitusta yleispalvelun tarjoamiseen. Ehdotuksen 14 artiklan 3 alakohdissa a)-iii) on määritelty periaatteet, joiden mukaan mm. yleispalvelusta aiheutuneet kustannukset tulee jaotella ja kohdistaa. Kyseiset periaatteet eivät ole sisällöllisesti muuttuneet voimassaolevan direktiivin 14 artiklan mukaisista periaatteista. FiComin mielestä on tärkeää, että direktiivi mahdollistaa yleispalvelusta aiheutuvien kustannuksien kohdistamisen yleispalvelua hoitamaan nimetyn yrityksen kustannuslaskennassa. Yleispalveluvelvollisuuden hoitamisesta aiheutuu kustannuksia, jotka korottavat yleispalveluvelvollisen yrityksen kustannuksia verrattuna yritykseen, jolla ei ole yleispalveluvelvoitetta. Nämä kustannukset on otettava huomioon yleispalveluvelvollisen yrityksen hinnoittelussa ja kustannuslaskennassa osana yleispalveluvelvoitetta ja velvoitetta kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun. Pidämmekin siten perusteettomana, että ehdotuksen mukaan 14 artiklan 3 kohdan mukaisia kohdistamisperusteita voitaisiin soveltaa ainoastaan 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kirjanpitojärjestelmässä, eli vain silloin kun on otettu käyttöön yleispalvelun rahoitusmekanismi. FiCom pitää oleellisena sitä, että yleispalvelun kustannus on kohdistettava ja otettava huomioon aina, kun yleispalvelun tarjoamiseen on nimetty yritys, jolla on velvollisuus 12 artiklan mukaiseen kustannuslähtöiseen hinnoitteluun. Edelleen pidämme outona ja tarpeettomana 14 artiklan 8. kohtaa siltä osin, kun kansallinen sääntelyviranomainen voi käyttää harkintavaltaa kustannuslaskennan eriyttämisvelvollisuuden asettamisessa. Kun kirjanpidon eriyttäminen koskee 14 artiklan 2 kohdan mukaan vain tukea saavia palveluja ja muita palveluja, eriyttämisvelvollisuutta ei voi asettaa silloin, kun mitään rahoitusmekanismia ei ole käytössä. Yleispalveluvelvollisen postiyrityksen, jolla on velvollisuus kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun, on kuitenkin voitava kohdistaa yleispalvelusta aiheutuvat kustannukset hinnoittelussaan riippumatta siitä, onko jäsenvaltiossa käytössä yleispalvelun rahoitusjärjestelmä tai päättääkö kansallinen sääntelyviranomainen olla soveltamatta 14 artiklan säännöksiä. Toisaalta jos yleispalvelu jätetään markkinavoimien hoidettavaksi eli jos yleispalvelun tarjoajaa ei ole nimetty, tulee direktiivin mahdollistaa 14 artiklan kaikkien vaatimusten soveltamatta jättäminen. Edellä mainituilla perusteilla katsomme, että 14 artiklan 8 kohta tulisi kirjoittaa uudestaan. Kyseisessä kohdassa tulisi nimenomaisesti todeta, että yleispalvelua hoitamaan nimetyllä postiyrityksellä on oikeus soveltaa 14 artiklan 3. kohdan a) iii) mukaisia kustannusten kohdistamisperusteita riippumatta yleispalvelun rahoitusjärjestelmän käyttöönottamisesta tai muista edellytyksistä. Edelleen 8 kohtaa tulisi muuttaa siten, että siitä poistetaan kansallisen sääntelyviranomaisen oikeus olla soveltamatta 14 artiklan vaatimuksia. Sen sijaan 8. kohdassa tulisi todeta, että postiyrityksellä on oikeus olla soveltamatta 14 artiklan vaatimuksia siinä tapauksessa, että sitä ei ole nimetty yleispalvelun tarjoajaksi. FiCom kiinnittää vielä huomion 14 artiklan 6. kohtaan, jonka mukaan kansallisen sääntelyviranomaisen on pidettävä saatavilla riittävän yksityiskohtaisia tietoja yleispalvelun tarjoajan käyttämistä kirjanpitojärjestelmistä ja annettava nämä tiedot komissiolle tämän pyynnöstä. FiComin käsityksen

10 10 mukaan 14 artiklan 6.kohta ei ole sopusoinnussa uuden 22 a artiklan mukaisen tietojenantovelvollisuuden kanssa, koska 14 artiklan 6.kohdassa ei ole 22 a artiklan mukaista rajoitusta, jonka mukaan tietopyyntöjen on oltava tarkoituksenmukaisia ja perusteltuja. Mielestämme14 artiklan 6. kohtaan tuleekin lisätä viittaus kyseiseen rajoitukseen. Edelleen 6. kohtaan tulee lisätä viittaus direktiiviehdotuksen johtolauseeseen 33, jonka mukaan tietopyynnöt eivät saa aiheuttaa yritykselle kohtuutonta rasitetta. Valitusmenettelyistä, 19 artikla Ehdotetussa uudessa 19 artiklassa muutetaan nykyistä valitusmenettelyitä koskevaa sääntelyä siten, että 1 kappaleen mukainen velvollisuus koskisi kaikkia postipalveluja tarjoavia yrityksiä, ei vain yleispalvelun tarjoajia. FiCom kannattaa tätä ehdotusta valitusmenettelyjä koskevien vähimmäisperiaatteiden soveltamisesta myös muihin postiyrityksiin kuin yleispalvelun tarjoajiin. FiCom kuitenkin toteaa, että artiklassa tulisi tätä periaatetta noudattaa johdonmukaisesti ja velvoittaa kaikki postipalveluja tarjoavat yritykset myös julkaisemaan tiedot, joista käy ilmi valitusten määrä ja niiden käsittelytapa. Ei ole perusteltua asettaa julkaisemisvelvollisuutta vain yleispalvelun tarjoajalle tai (jäsenvaltion harkinnan mukaan) yleispalveluun kuuluvia palveluja tarjoaville yrityksille.. Tietojen antaminen, 22a artikla Ehdotetussa uudessa 22a artiklassa kansallisille sääntelyviranomaisille annettaisiin valtuudet kerätä tietoja markkinatoimijoilta. Tietopyyntöjen on oltava tarkoituksenmukaisia ja perusteltuja. Direktiiviluonnoksen johdantolauseen 33 mukaan tietopyynnöt eivät saa aiheuttaa yrityksille kohtuutonta rasitetta. Tämä näkökulma on otettava huomioon säännöstä sovellettaessa, erityisesti arvioitaessa 22a artiklan 2. kohdan mukaista velvollisuutta toimittaa pyydetyt tiedot viipymättä kansallisen sääntelyviranomaisen edellyttämässä aikataulussa ja edellyttämällä tarkkuudella. Viranomaisen oikeutta rajoittaa säännöksessä mainitulla tavalla se, että pyydettyjen tietojen on oltava oikeasuhtaisia viranomaisen tehtävien suorittamiseen nähden. Katsomme, että varsinaiseen artiklatekstiin tulisi kirjoittaa selvästi esiin myös asetetun velvoitteen kohtuullisuus postiyrityksen kannalta. Muilta osin viittaamme Suomen Posti Oyj:n direktiiviluonnoksesta antamaan lausuntoon. Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry Reijo Svento toimitusjohtaja

11 11 Kauppa- ja teollisuusministeriö EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSION EHDOTUS POSTIPALVELUDIREKTIIVIN MUUT- TAMISESTA Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt kauppa- ja teollisuusministeriöltä lausuntoa komission ehdotuksesta postipalveludirektiivin muuttamiseksi. Kauppa- ja teollisuusministeriön markkinaosasto ilmoittaa lausuntonaan seuraavan. Komission esityksen tavoitteena on toteuttaa postimarkkinoiden avaaminen kilpailulle jäsenvaltioissa ja toisaalta turvata yleispalvelun tarjoaminen. Esityksellä pyritään toteuttamaan postipalveluiden sisämarkkinoiden toiminta ja takaamaan yleispalvelun yhtenäinen taso. Koska monet jäsenvaltiot edelleen ylläpitävät erilaajuisia monopoleja postitoiminnan alalla, on arvioitu, että asiassa tarvitaan yhteisön tason toimenpiteitä. Markkinaosasto pitää ehdotuksen tavoitteita kannatettavina ja sääntelyn yhtenäistämistä Euroopan tasolla tarpeellisena sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi. Postitoiminta on Suomessa vapautettu kilpailulle postitoimintalain säätämisen yhteydessä vuonna Komission ehdotus ei siten merkitse Suomessa samanlaista sääntely-ympäristön muutosta kuin niissä maissa, joissa postitoimintaa ei ole vielä vapautettu kilpailulle. Toisaalta markkinoiden avaaminen ei ole Suomessa johtanut kilpailun syntymiseen ydinpostitoiminnassa. Kilpailun tosiasialliseen syntymiseen vaikuttavat muun muassa toimilupien myöntämisen ehdot, postitoimintamaksu ja yleispalveluvelvoitteen sääntely. Voidaan arvioida, että komission esitys jättää jäsenvaltioiden harkintavaltaan edelleen varsin monia seikkoja, joilla voidaan vaikuttaa alan kilpailutilanteeseen. Direktiiviehdotuksessa jäsenvaltioille annetaan vaihtoehtoisia tapoja järjestää yleispalveluvelvoitteen rahoittaminen. Näitä ovat muun muassa julkinen korvaus suorien valtiontukien kautta ja välillinen rahoitus julkisten hankintamenettelyjen kautta. Kauppa- ja teollisuusministeriön markkinaosasto katsoo, että tällä tavoin voidaan entistä paremmin varmistaa rahoituksen objektiivisuus ja läpinäkyvyys, koska näihin em. menettelyihin sovelletaan EY:n valtiontukia ja julkisia hankintoja koskevia säännöksiä. Kauppa- ja teollisuusministeriön markkinaosasto kiinnittää huomiota siihen, että komission ehdotuksessa jäsenvaltioille on jätetty varsin laaja harkintavalta päättää, miten yleispalveluvelvoite käytännössä toteutetaan. Tämä koskee myös yleispalvelun tarjoajan toiminnan valvontaa. Jäsenvaltioiden arvioitavaksi jää esimerkiksi se, tarvitaanko erityissääntelyä, jonka perusteella valvotaan, ettei yleispalvelun tarjoaja vääristä kilpailua ns. ristikkäistukien avulla. Myös velvollisuus päästää kilpailevat yritykset käsiksi postialan keskeiseen infrastruktuuriin ja tärkeimpiin palveluihin on jätetty jäsenvaltioiden harkintavaltaan. Tätä koskeva säännös ainoastaan velvoittaa jäsenvaltioita arvioimaan asiaa koskevaa sääntelyä. Tämä voi tietyissä tilanteissa johtaa myös siihen, että uusien yritysten on vaikea päästä mukaan toimintaan. Komission ehdotusta voidaan pitää kokonaisuudessaan oikeansuuntaisena. Erityisesti on perusteltua luopua yksin- ja erityisoikeuksista postialalla ja korvata ne muilla vähemmän sisämarkkinoiden toimintaa vääristävillä mekanismeilla. Jäsenvaltioille jätetyn laajan harkintavallan vuoksi jatkossa voi kuitenkin olla tarpeen arvioida, riittävätkö esitetyt toimenpiteet varmistamaan kilpailun tosiasiallista toteutumista. Ylijohtaja Hallitussihteeri Raimo Luoma Lauri Tenhunen

12 12 Keskuskauppakamari EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSION EHDOTUS POSTIPALVELUDIREKTIIVIN MUUT- TAMISESTA Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Keskuskauppakamarin lausuntoa Euroopan yhteisöjen komission ehdotuksesta direktiiviksi, jolla muutettaisiin postipalveludirektiiviä 97/67/EY. Keskuskauppakamari lausuu asiasta seuraavan. Keskuskauppakamari pitää ehdotusta postipalvelujen täysimääräisestä avaamisesta avoimelle kilpailulle vuoden 2009 alkuun mennessä kannatettavana. Kilpailunrajoitusten poistamisesta on odotettavissa myönteisiä vaikutuksia postipalvelujen hintoihin, laatuun ja toiminnan tehokkuuteen kaikissa EU:n jäsenmaissa. Keskuskauppakamari korostaa huolella valmistellun sääntelyn merkitystä tehokkaalle ja toimivalle kilpailulle. Tämä tarkoittaa osaltaan sitä, että postitoiminnan sääntelyä uudistettaessa tulee harkita, missä määrin voitaisiin lisätä sääntelyn joustavuutta. Ehdotus ei kaikilta osin täytä tätä vaatimusta. Ylimääräistä sääntelyä, joka estää tehokasta ja toimivaa kilpailua, tulee välttää. Keskuskauppakamari katsoo, ettei sillä ole tässä vaiheessa valmistelua tarkempaa kommentoitavaa ehdotuksen osalta. KESKUSKAUPPAKAMARI Kari Jalas toimitusjohtaja

13 13 Kilpailuvirasto EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSION EHDOTUS POSTIPALVELUDIREKTIIVIN MUUT- TAMISESTA Kilpailuvirasto kannattaa komission ehdotusta avata postimarkkinat täydellisesti kilpailulle vuoteen 2009 mennessä. Virasto yhtyy Valtioneuvoston ja Eduskunnan liikennevaliokunnan aikaisemmista postipalveludirektiivin uudistuksista esittämiin kannanottoihin ja katsoo, että oikeudellisesti yhdenmukainen toimintaympäristö sisämarkkinoilla lisäisi postiyritysten mahdollisuuksia kilpailla keskenään ja vaihtoehtoisten viestintämuotojen kanssa ja olisi kuluttajien ja yritysten kannalta paras keino taata korkeatasoinen yleispalvelu. Postimarkkinoiden kilpailun avaamisen vaikutuksia arvioitaessa on usein todettu, että uudistus ei olennaisesti muuttaisi Suomen nykyistä tilannetta, sillä koko postisektorimme on vapautettu kilpailulle jo vuonna 1994 säädetyllä postitoimintalailla. Vaikka lakisääteiset yksinoikeudet on poistettu eikä tiettyjä, nykyisessä direktiivissä säädetyt painorajat alittavia palveluja ole varattu yleispalvelujen tarjoajalle, kilpailua Suomen Postin ydintoimialalle eli kirjeiden, pakettien ja muiden osoitteellisten lähetysten keräilyyn ja jakeluun ei ole syntynyt. Tämä on johtunut ensinnäkin postipalvelulaista, jonka laatu-, saatavuus- ja palveluvelvoitteista pääosa koskee yleispalvelun tarjoajan ohella kaikkia muitakin postiyrityksiä, mikä asettaa liian tiukkoja vaatimuksia mahdollisille uusille alalle tulijoille. Toinen syy on ollut laki haja-asutusalueiden postitoiminnan turvaamiseksi perittävästä maksusta, jonka mukaan uudelta, toimintansa oletettavasti ensin rajatulta alueelta aloittavalta postiyritykseltä peritään enimmillään 20 % liikevaihdosta vievä veronluonteinen maksu. Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioilla on useita vaihtoehtoisia tapoja järjestää yleispalveluvelvoitteen toteutus: yleispalvelun tarjonta markkinavoimin, yhden tai useamman yrityksen nimeäminen määräajaksi tarjoamaan yleispalvelun eri osia tai kattamaan jäsenvaltion alueen eri osia sekä julkinen palveluhankinta. Yleispalvelusta aiheutuvat kustannukset jäsenvaltiot voivat määrätä katettaviksi yleispalvelun piiriin kuulumattoman toiminnan voitoista, korvata ne julkisista varoista suorien valtiontukien kautta tai välillisellä rahoituksella hankintamenettelyjen kautta taikka jakaa ne palvelujen tarjoajien ja/tai käyttäjien kesken. Jäsenvaltiot voivat myös perustaa korvausrahaston ja velvoittaa postiyrityksen joko maksamaan tukiosuuden kyseiseen rahastoon taikka noudattamaan yleispalvelu- ja laatuvelvoitteita. Tukiosuuden suuruutta määriteltäessä on noudatettava suhteellisuusperiaatetta ja käytettävä avoimia ja syrjimättömiä perusteita. Kilpailuvirasto katsoo, että ehdotetun postipalveludirektiivin täytäntöönpano edellyttäisi tarkistuksia postilainsäädäntöömme. Tarkistettavia kohtia ovat ainakin postipalvelulaissa muille postiyrityksille kuin yleispalvelun tarjoajalle asetetut vaatimukset ja laki haja-asutusalueiden postitoiminnan turvaamiseksi perittävästä maksusta. Samassa yhteydessä on harkittava, onko tosiasiallisen kilpailun edistämiseksi syytä taata kaikille postiyrityksille direktiiviehdotuksen mukaisesti avoin ja syrjimätön pääsy seuraaviin postialan infrastruktuurin osiin: postinumerojärjestelmä, osoitetietokanta, postilokerot, kirjelaatikot, osoitemuutostiedot, jälkilähetyspalvelu ja perille toimittamattomien lähetysten palautuspalvelu. Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava kuuleminen ja yhteistyö postialan sääntelyviranomaisen ja kilpailu- ja kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten välillä. Vaikka kilpailusääntöjen noudattamisen varmistaminen postialalla voitaisiin direktiiviehdotuksen mukaan antaa Viestintäviraston tehtäväksi, Kilpailuvirasto pitää tarkoituksenmukaisimpana nykyistä järjestelyä, jossa Viestintävirasto valvoo postipalvelulainsää-

14 14 däntöä ja Kilpailuvirasto kilpailulainsäädäntöä ja virastot toimivat tarvittaessa yhteistyössä keskenään. Direktiiviehdotus jättää jäsenvaltioille runsaasti liikkumavaraa postialan sääntelyn suhteen. Tämän vuoksi on tärkeää, että direktiivin soveltamista valvotaan säännöllisesti ja tarvittaessa arvioidaan, vaaditaanko markkinoiden avaamisen varmistamiseksi lisäsääntelytoimia. Ylijohtaja Kilpailuasiainneuvos Juhani Jokinen Riitta Ryhänen

15 15 Kuluttajat - Konsumenterna Ry KOMISSION EHDOTUS POSTIPALVELUDIREKTIIVIN MUUTTAMISESTA Kuluttajat-Konsumenterna ry:n lausunto: Yhdistys kannattaa Kuluttajaviraston esittämiä näkökohtia postipalveludirektiivin muuttamisesta. Yleispalvelujen osalta on tärkeää, että niiden tarjoaminen tasapuolisesti, syrjimättömästi ja keskeytyksettä toteutuu myös käytännössä. Tämä koskee etenkin sellaisia tapauksia, joissa postipalveluita valitaan julkisilla hankinnoilla. Kuluttajanäkökulmasta olennaista on se, että postipalveluja tarjotessa lähtökohtana pidetään kuluttajan etua sekä kiinnitetään erityistä huomiota ns. heikompien kuluttajaryhmien asemaan. Kaikilla kuluttajilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet postipalveluiden asianmukaiseen käyttämiseen. Sinänsä postipalveluiden kilpailuttaminen on omiaan tuomaan markkinoille entistä monipuolisempia ja kuluttajan kannalta kustannustehokkaampia vaihtoehtoja. Varattujen palveluiden poistamisen osalta Kuluttajat-Konsumenterna ry viittaa edellä esitettyyn. Artiklan 9 kohdalla yhdistys pitää erityisen kannatettavana sitä, että palveluntarjoajalle voitaisiin asettaa velvollisuus noudattaa laatu-, suoritus- ym. vaatimuksia. Laatukriteerit parantaisivat omalta osaltaan kuluttajien asemaa siten, etteivät tehokkuus- ym. näkökohdat syrjäyttäisi kuluttajien oikeutta laadultaan korkeatasoisiin postipalveluihin. Kuluttajat-Konsumenterna ry Maili Mustonen puheenjohtaja Kaisa Pannimaa-Pätsi toiminnanjohtaja

16 16 Kuluttajavirasto POSTIPALVELUDIREKTIIVIN MUUTTAMINEN Euroopan yhteisöjen komissio ehdottaa postipalveludirektiiviä koskevassa muutosehdotuksessaan, että postipalvelut avattaisiin kilpailulle täysimääräisesti vuoden 2009 alkuun mennessä. Yleispalvelun ala ja määritelmä säilyisivät ennallaan, mutta jäsenmailla olisi kuitenkin mahdollisuus määritellä nykyistä joustavammin se, miten yleispalvelun tarjonta eri alueilla ja palveluissa turvataan. Ainoana keinona ei olisi enää yleispalvelun tarjoajan määrääminen vaan yleispalvelu voitaisiin turvata myös esimerkiksi hankkimalla joitakin postipalveluja julkisilla hankinnoilla. Voimassa olevassa direktiivissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus varata tietyt palvelut (kuten enintään 50 gramman painoiset kirjelähetykset) postipalvelun yleispalvelun tarjoajan yksinoikeudeksi. Komission ehdotuksessa varattujen palvelujen alue poistettaisiin ja postipalvelut avattaisiin kilpailulle. Hinnoittelun osalta direktiiviehdotuksessa todetaan, että hintojen tulee olla kustannussuuntautuneita. Mahdollisuus määrätä yhtenäisestä hinnoittelusta rajattaisiin kotimaan ja ulkomaan postin yksikköhintaisiin lähetyksiin. Kuluttajavirasto pitää tärkeänä, että periaate postipalvelujen käyttäjien oikeudesta yleispalveluun, johon sisältyy tiettyjen postin peruspalveluiden pysyvä tarjonta kaikille käyttäjille kohtuullisin hinnoin koko maan alueella, turvataan myös postipalveludirektiiviä muutettaessa. Direktiivin valmistelussa on tarpeen varmistaa se, että kilpailun avaaminen postipalveluissa EU-alueella tapahtuu hallitusti ja että jäsenvaltioilla on käytössään tarvittavat keinot ja menettelytavat yleispalvelun varmistamiseen kunkin maan omista lähtökohdista lähtien. Suomessa, jossa markkinoiden avaaminen kilpailulle on tapahtunut lainsäädännön tasolla jo vuonna 1994, on tarpeen huolehtia myös siitä, ettei markkinoilla tapahtuvilla mahdollisilla muutoksilla vaaranneta kuluttajien oikeutta hyvälaatuiseen yleispalveluun ja postipalveluiden tasapuoliseen saatavuuteen. Direktiiviehdotuksessa todetaan, että tavoitteena on lujittaa ja selkeyttää periaatetta, jonka mukaan yleispalvelun hintojen on oltava kustannuslähtöisiä. Mahdollisuus määrätä yhtenäisestä hinnoittelusta on ehdotuksessa rajattu lähinnä kotimaan ja ulkomaan postin yksikköhintaisiin lähetyksiin, kuten postimerkein maksettuihin lähetyksiin. Näitä lähetyksiä käyttävät usein kuluttajat ja yhtenäisen hinnoittelun säilyttäminen koko maan alueella on nähdäksemme näiden ja muiden vastaavantyyppisten lähetysten osalta tärkeää. Kustannuslähtöisen hinnoittelun osalta kuluttajien kannalta on keskeistä se, että palveluista ei peritä käyttäjiltä ylihintaa ja että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on riittävät keinot valvoa hinnoittelun kohtuullisuutta. Kilpailun avaamiseen liittyy yleensä ajatus toiminnan tehostumisesta ja tätä kautta kuluttajille tulevista hyödyistä muun muassa palveluiden hinnoittelussa. Hinnan ohella myös palveluiden hyvä laatu on kuluttajien kannalta keskeinen seikka ja kilpailua avattaessa on seurattava ja valvottava markkinoiden kehitystä myös tältä osin. Johtaja Lakimies Anja Peltonen Jukka Kaakkola

17 17 Kuntaliitto LAUSUNTO KOMISSION EHDOTUKSESTA POSTIPALVELUDIREKTIIVIN MUUTTAMISESTA Kuntaliitolla ei ole tässä vaiheessa huomautettavaa ministeriön muistiossa esitettyihin näkökohtiin. Kuntaliitto on perinteisesti korostanut yleispalvelun määrittelyä laajasti ja joustavasti niin, että Suomen pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto, saaristoisuus, harva asutus yms. olosuhdetekijät yhtäältä pitää ottaa huomioon ja toisaalta niin, että asiakkaat ovat yhdenvertaisessa asemassa (tasapuolisuus, syrjimättömyys ja keskeytymättömyys). Yleispalvelun kustannuksia tulee edelleen subventoida valtion varoista nykyiseen tapaan, kuntia ei siihen tule velvoittaa. Yksittäiset kunnat toki halutessaan voivat subventoida esim. jakelua yhteispalvelupisteissään tai kuljetuksissaan edelleenkin. Lisäksi direktiivin muutoksen valmistelussa ja täytäntöönpanossa Suomessa on otettava huomioon viranomaistoiminnassa mm. kuntien virkakirjeissä edellytetty luottamuksellisuus määräaikoihin ja siihen, että kirjeen sisältö ei joudu vääriin käsiin. Tältä osin toiminnassa mahdolliset virheet on sanktioitava ja toimilupaehdoissa on mahdollisten vahinkojen korvausperusteista määrättävä. Antti Iso-Koivisto Maakunta-asiamies

18 18 Mainostajien liitto Euroopan yhteisöjen komission ehdotus postipalveludirektiivin muuttamisesta Mainostajien Liitto on valtakunnallinen, mainontaa ostavien yritysten ja yhteisöjen edunvalvoja. Jäsenyritykset (noin 400) edustavat kauppaa, teollisuutta, palvelualoja ja julkisyhteisöjä. Näiden panostukset ovat yli 80 prosenttia markkinointiviestinnän kokonaiseuromäärästä Suomessa. Mainostajien Liitto kiittää liikenne- ja viestintäministeriön päivätystä lausuntopyynnöstä (määräaika ) ja toteaa, että liitolla ei ole aiheesta lausuttavaa. Kunnioittavasti MAINOSTAJIEN LIITTO Pekka Tefke puheenjohtaja Ritva Hanski-Pitkäkoski toimitusjohtaja

19 19 Oikeusministeriö EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSION EHDOTUS POSTIPALVELUDIREKTIIVIN MUUT- TAMISESTA Liikenne- ja viestintäministeriö on viitekohdassa mainitulla kirjeellään pyytänyt oikeusministeriön lausuntoa Euroopan yhteisöjen komission ehdotuksesta postipalveludirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelujen laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä, 97/67/EY) muuttamisesta. Tarkasteltuaan ehdotusta valtiosääntöoikeudelliselta ja yksityisoikeudelliselta kannalta oikeusministeriö esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavan. Yleistä Hyvälaatuisten postipalveluiden saatavuuden turvaaminen tasapuolisin ehdoin koko maassa on yksilön viestintään liittyvien oikeuksien kannalta tärkeää. Oikeusministeriö korostaa tarvetta huolehtia postipalveluiden tarjontaan liittyvästä (alueellisesta) yhdenvertaisuudesta myös tulevaisuudessa. Ehdotettu direktiivin muutos ei sinällään sisällä mitään selvästi tämän tavoitteen kanssa ristiriidassa olevia määräyksiä. Asian jatkokäsittelyssä on kuitenkin varmistuttava, ettei ongelmia yhdenvertaisuuden suhteen tule myöskään vastaisuudessa. Monet ehdotuksen määräykset asettavat postipalvelua harjoittaville yrityksille velvoitteita tai muita ehtoja postipalvelutoiminnan harjoittamiselle. Määräykset liittyvät perustuslain 18 :ssä turvattuun elinkeinovapauteen. Määräysten tavoitteita on oikeusministeriön näkemyksen mukaan pidettävä hyväksyttävinä ja itse velvoitteita tavoitteisiin nähden oikeasuhtaisina. Oikeusministeriöllä ei siten ole näihin määräyksiin huomautettavaa. Artikla 11a Direktiiviin ehdotetaan lisättäväksi uusi 11a artikla, joka koskee käyttäjien ja kilpailevien palveluntarjoajien pääsyä postipalveluiden infrastruktuuriin. Infrastruktuuriin kuuluvia elementtejä olisivat direktiivin mukaan muun muassa postinumerojärjestelmä, keräilylaatikot ja osoitetietokanta. Direktiivissä tarkoitetut infrastruktuurin elementit, kuten osoitetietokanta, voivat sisältää henkilötietoja. Artiklan tavoitteena on avoimien ja syrjimättömien ehtojen määrittely direktiivissä mainittuihin tietoihin pääsylle käyttäjien edun ja kilpailun edistämisen turvaamiseksi. Tavoitetta voidaan sinänsä pitää hyväksyttävänä. On kuitenkin korostettava, että artikla ei voi määrittää sitä, millä perusteella henkilötietoja on luovutettava. Henkilötietojen luovutus määräytyy henkilötietojen luovutusta koskevien erillisten säännösten mukaan. Artiklan tavoitteena voi siten olla vain artiklassa tarkoitettuihin tietoihin pääsyn tasapuolisuuden turvaaminen. Tietoihin sisältyvien henkilötietojen luovuttamisen edellytykset määräytyvät erikseen. Artiklan sisältämä ilmaus in the light of national conditions näyttäisi viittaavan paitsi kansallisiin olosuhteisiin, myös kansalliseen lainsäädäntöön. Jotta tämä kävisi selvästi ilmi itse artiklan tekstistä, voisi olla perusteltua, että direktiivin tekstissä mainittaisiin kansallisten olosuhteiden lisäksi myös kansallinen sääntely. Tällöin jo itse artiklan tekstin perusteella olisi selvää, että tarkoituksena on viitata molempiin.

20 20 Artikla 19 Artiklan 1 kappaleen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että postiyrityksillä on asiakasvalitusten käsittelyä varten transparent, simple and inexpensive procedures. Tekstin perusteella on jossain määrin epäselvää, mitä ilmaisu inexpensive procedures tässä yhteydessä tarkoittaa. Jos ajatuksena on ollut se, ettei reklamaation tekemisestä ja käsittelystä saa koitua postipalvelun käyttäjälle muita kustannuksia kuin tavanomaiset välttämättömät yhteydenotto- tai selvityskulut, säännös on periaatteessa hyväksyttävissä. Tällöinkin tulisi varmistaa, ettei säännös vaikuta käyttäjän oikeuteen saada kaikista kuluistaan korvaus, jos postiyrityksen suoritus on ollut virheellinen ja reklamaatio on ollut perusteltu. Hyväksyttävää ei sitä vastoin ole se, että postiyritys voisi periä itselleen edes vähäisiä korvauksia reklamaatioiden käsittelystä. Artiklan neljännen kappaleen mukaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käyttäjät voivat saattaa asian kansallisen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jos yleispalvelun tarjoajalle tehtyä käyttäjän valitusta ei ole tyydyttävästi ratkaistu. Artiklasta ei käy tarkemmin ilmi, minkälaisia valitusasioita viranomaiskäsittelyyn voitaisiin viedä ja miten viranomainen niitä käsittelisi. Lopuksi oikeusministeriö huomauttaa, ettei yksityisoikeudellisten riita-asioiden ratkaiseminen kuulu Suomen oikeusjärjestelmässä valvontaviranomaisen tehtäviin, vaan tuomioistuimelle tai tuomioistuimen ulkopuoliselle riitojen ratkaisuelimelle, kuten kuluttajavalituslautakunnalle. Direktiivin jatkovalmistelussa tekstiä tulisikin selventää, jotta valvontaviranomaisten ja oikeussuojaviranomaisten toimivallan jako ei tarpeettomasti hämärtyisi. Osastopäällikön sijainen, lainsäädäntöjohtaja Lainsäädäntösihteeri Jan Törnqvist Laura Nordenstreng