KANSAINVÄLISTEN PERHEIDEN KOULUTUSPALVELUT TOISELLA ASTEELLA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA 2008

Transkriptio

1 KANSAINVÄLISTEN PERHEIDEN KOULUTUSPALVELUT TOISELLA ASTEELLA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA 2008

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto Muistiossa käytetyt käsitteet ja lyhenteet Työsuunnitelma ja seuranta Hankkeen tavoitteet Nykytilan kuvaus Toisen asteen perustutkinnot Yhteiskunnan jäsenyys Hankkeen aikana esille tulleita näkökulmia PKS-KV -ryhmän toimenpide-ehdotukset Toimenpide-ehdotukset opetusministeriölle Rakenne...17 Rahoitus...19 Koulutus Toimenpide-ehdotukset pääkaupunkiseudun kunnille ja muille koulutuksen järjestäjille Rakenne...20 Koulutus Toimenpide-ehdotukset pääkaupunkiseutukuntien yhteistyöryhmille Rakenne Lukiokoulutuksen yhteistyöryhmä...22 Rakenne Ammatillisen koulutuksen yhteistyöryhmä Hankkeen ennakkoarviointi ja arviointi

3 LIITEOSA 8 Selvitykset Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajanuorten mahdolliset opintopolut toiselle asteelle Vieraalla kielellä koulutusta tarjoavat toisen asteen oppilaitokset pääkaupunkiseudulla Lukiolaisten kotikunnat pääkaupunkiseutukuntien suomen- ja vieraskielisissä lukioissa Lukiolaisten äidinkielet pääkaupunkiseutukuntien suomen- ja vieraskielisissä lukioissa Lukiolaiset suomi toisena kielenä (S2) opetuksessa pääkaupunkiseutukuntien suomen- ja vieraskielisissä lukioissa Opiskelijoiden äidinkielet suomenkielisissä ammatillisissa oppilaitoksissa pääkaupunkiseutualueella Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaa koulutusta (MAVA) pääkaupunkiseudulla Tilastotietoja maahanmuuttajien ammatillisiin opintoihin valmistavasta koulutuksesta (MAVA) pääkaupunkiseudulla Toisen asteen tutkintojen maksut sekä pääkaupunkiseudun IB-linjoille pyrkineiden ja hyväksyttyjen opiskelijoiden määrät eri kouluissa Yksityisten lukioiden kehittämissuunnitelmat ja epäkohdat suhteessa erilaisiin kansainvälisiin perheisiin ja erityisesti vieraalla kielellä annettavaan opetukseen L Ecole Française Jules Verne Eiran aikuislukio Englantilainen koulu / The English School Helsingin kansainvälinen koulu - International School of Helsinki Helsingin saksalaisen koulun lukio / Deutsche Schule Kulosaaren yhteiskoulun lukio / Kulosaari Upper Secondary School Maunulan yhteiskoulu ja Helsingin matematiikkalukio Yleisen kielitutkinnon taitotasoasteikko

4 KANSAINVÄLISTEN PERHEIDEN KOULUTUSPALVELUT TOISELLA ASTEELLA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA 2007 Hankkeessa on selvitetty vieraskielisten ja Suomeen palaavien perheiden nuorten toisen asteen (lukio- ja ammatillinen koulutus) koulutuspalveluiden järjestämistä pääkaupunkiseudulla toimivalla ja vetovoimaisella tavalla. Hanke on jatkoa vuoden 2006 kansainvälisten perheiden perusasteen koulutusta selvittäneelle hankkeelle ja liittyy osaavan työvoiman saatavuuteen, hallituksen maahanmuuttopolitiikkaan ja maahanmuuttajien koulutukseen. 1 Johdanto Suomella on haasteellinen vuosisata edessään. Väestörakenteessa on odotettavissa merkittäviä muutoksia, ja ennusteita julkisten palveluiden mahdollisuuksista sekä jatkuvuudesta on tarjolla useasta tutkimusjärjestöstä, kaikki toistaen samaa: Suomen väestön huoltosuhde kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä (Etla B230, 2007). Maahanmuuttopolitiikkaan ja maahanmuuttajien palveluihin on panostettava merkittävästi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Pääkaupunkiseudulla on herätty aikaisin. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, joka perustettiin vuonna 2004, toteaa yksikantaan esittelyssään, että kilpailukyky ja asukkaiden hyvinvointi tukevat toisiaan. Asuminen, infrastruktuuri, hyvinvointipalvelut ja osaaminen ovat edellytyksiä kilpailukyvylle, joka mahdollistaa näiden ylläpidon ja kehittämisen. Kaikki strategiset päämäärät turvaavat sosiaalista eheyttä.. Tätä mukaellen pääkaupunkiseudun yhteisessä visiossa todetaan, että pääkaupunkiseutu on kehittyvä tieteen, taiteen, luovuuden ja oppimiskyvyn sekä hyvien palvelujen voimaan perustuva maailmanluokan liiketoiminta- ja innovaatiokeskus, jonka menestys koituu koko Suomen hyväksi. Metropolialuetta kehitetään yhtenäisesti toimivana alueena, jossa on luonnonläheinen ympäristö ja hyvä asua, oppia, työskennellä sekä yrittää.. (Helsinginseutu.fi -sivusto, 2008) Tässä hankkeessa kartoitettiin vieraskielisten vuotiaiden nuorten toisen asteen nivelvaihetta ja toisen asteen koulutusjärjestelyjä pääkaupunkiseudulla. Esitetyissä toimenpide-ehdotuksissa on pyritty selkeyttämään maahanmuuttajanuorten koulutuspalveluiden tarjontaa ja järjestämistä erityisesti asiakasnäkökulmasta. Pääkaupunkiseudun alueen kasvukehitys edellyttää oikeiden toimenpiteiden käynnistämistä oikeaan aikaan tasokkaan ja moninaisia tarpeita vastaavien koulutuspalveluiden tarjonnan jatkumisen hyvinvointipalveluna, ja siten varmistaa alueella jatkuva osaavan työvoiman resurssi. Hanke on jatkoa vuoden 2006 aikana toteutetulle kaupunkiohjelmahankkeelle, jossa selvitettiin kansainvälisten perheiden lasten ja nuorten perusopetuksen järjestäminen pääkaupunkiseudun palvelualueella. Näiden kahden hankkeen aikana on selvitetty kunnan tehtävänä olevien vuotiaiden lasten ja nuorten kansainvälinen koulutuksen järjestäminen pääkaupunkiseutualueella. Hankkeessa on toimeksiannon mukaisesti selvitetty ja tehty toimenpide- ja 4

5 menettelytapaehdotukset vieraskielisten ja Suomeen palaavien perheiden lasten ja nuorten toisen asteen koulutuspalveluiden järjestämisestä pääkaupunkiseudulla siten, että alueelle muuttavien perheiden tarpeet huomioidaan riippumatta asuinkunnasta tai koulutuksen järjestäjästä (asiakasnäkökulma). Kansainvälisten perheiden koulutuspalvelut toisella asteella pääkaupunkiseudulla - hankkeen toteutuksesta ovat vastanneet jokaisen pääkaupunkiseudun neljän kunnan opetustoimen edustajasta koostuva ohjausryhmä ja sen puheenjohtaja, neljä ohjausryhmän jäsenten nimeämää alatyöryhmää, joissa on ollut edustettuna alueen kuntien opetustoimet sekä Yksityiskoulujen liitto ry., sekä hankkeeseen palkattu päätoiminen projektipäällikkö. Ritva Tuomi-Rautiaisen siirryttyä muihin tehtäviin alkaen Annika Lindfors aloitti hankkeen projektipäällikkönä. Toimeksiannon mukaisesti pääkaupunkiseudun kansainvälisten perheiden toisen asteen koulutusta selvittävät työryhmät (PKS-KV -ryhmä) ovat laatineet toimenpide-ehdotuksia opetusministeriölle sekä alueen kunnille ja niiden opetustoimille sekä muille toisen asteen koulutuksen järjestäjille. Ehdotusten pohjaksi hankkeen puitteissa on tehty runsaasti selvitystöitä, jotka esitetään raportin lopuksi. Hankkeen kesto on ollut Hankkeen vastuuorganisaatio on ollut Helsingin kaupungin opetusvirasto. Ohjausryhmä kiittää kaikkia työhön osallistuneita tahoja ja jättää ehdotuksensa kunnioittavasti asianomaisille viranomaisille. Helsingissä Eeva Penttilä Kansainvälisten asioiden päällikkö, Helsingin opetusvirasto Ohjausryhmän puheenjohtaja Eila Kunnari Opetuspäällikkö, Helsinki Antti Rönkä Koulutoimen johtaja, Kauniainen Ilpo Salonen Opetuspäällikkö, Espoo Paula Ylöstalo-Kuronen Va. apulaiskaupunginjohtaja, Vantaa Ritva Tuomi-Rautiainen Annika Lindfors Projektipäällikkö, Helsinki Projektipäällikkö, Helsinki Ohjausryhmän sihteeri Ohjausryhmän sihteeri

6 2 Muistiossa käytetyt käsitteet ja lyhenteet Tässä hankkeessa ja sen toimenpide-ehdotuksissa on käytetty seuraavia käsitteitä ja lyhenteitä. - IB-tutkinto tarkoittaa International Baccalaureate -tutkintoa, jota valvoo International Baccalaureate Organization (IBO). - Kaksikielisellä opetuksella tarkoitetaan opetusta, joka annetaan sekä suomen tai ruotsin että jollain vieraalla kielellä. - Kansainvälisellä perheellä tarkoitetaan kansainvälisesti liikkuvaa perhettä (Internationally Mobile Family, IMF) tai maahanmuuttajataustaista perhettä (MMT-perhe). - Kansainvälisesti liikkuvalla perheellä (Internationally Mobile Family, IMF) tarkoitetaan perhettä, joka pääasiassa työperusteisesti muuttaa väliaikaisesti (yleensä alle kolmeksi vuodeksi) maahan. Perhe voi olla joko suomalaissyntyinen tai ulkomaalainen. - Maahanmuuttajalla tarkoitetaan Suomeen väliaikaisesti tai pysyvästi muuttanutta kansainvälisen perheen jäsentä. - Maahanmuuttajataustaisella perheellä (MMT-perhe) tarkoitetaan perhettä, jossa molemmat vanhemmat puhuvat äidinkielenään jotakin muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia. Perheen lähtökohtana on yleensä asettua asumaan pysyväisluontoisesti Suomeen ja perhettä tuetaan Suomeen kotoutumiseksi. - Oman äidinkielen opetuksella tarkoitetaan maahanmuuttajanuoren saamaa viikoittaista kahden tunnin opetusta lapsen äidinkielellä tai kotona puhutulla kielellä taikka ulkomailla hankitun kielitaidon ylläpitokielellä. - PKS-KV -ryhmällä (pääkaupunkiseudun kansainvälisten perheiden toisen asteen koulutusasioita selvittävä yhteistyöryhmä) tarkoitetaan tässä hankkeessa toimineita ohjausryhmän ja alatyöryhmien jäseniä. - Pääkaupunkiseutu ja kehyskunnat tarkoittaa Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan lisäksi Hyvinkään, Järvenpään, Keravan, Kirkkonummen, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisten, Sipoon, Tuusulan ja Vihdin kuntia. - S2/R2 -opetus tarkoittaa suomen/ruotsin kielen opiskelua toisena kielenä tilanteessa, jossa lapsen äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. - Yleinen kielitaito, YKI-taitotaso, tarkoittaa yleisen kielitutkinnon perusteissa määritettyä kielitaidon tasoasteikkoa 1-6, jossa 6 edustaa kaikenlaisen puheen ja kirjoitetun vaikeuksitta ymmärtämistä. - Vieraan kielen opetuksella tarkoitetaan muiden kuin suomen, ruotsin tai saamen kielen opetusta. - Vieraskielisellä nuorella tarkoitetaan äidinkielenään muuta kuin suomen, ruotsin tai saamen kieltä puhuvaa henkilöä - Vieraskielisellä opetuksella tarkoitetaan jollain muulla kuin suomen, ruotsin tai saamen kielellä annettavaa opetusta. 6

7 3 Työsuunnitelma ja seuranta 1. Ohjausryhmän puheenjohtajan (Helsingin kaupungin opetusvirasto) ja päätoimisen projektipäällikön (Helsingin kaupungin opetusvirasto, toimii myös työryhmän sihteerinä) valinta 3/ PKS -ohjausryhmän asettaminen (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa) 4/ PKS-alatyöryhmien asettaminen 4/ Toimeksiannon tarkentaminen 3-4/ Koulutusverkoston sitouttaminen hankkeeseen 3 4/ Olemassa olevan koulutustarjonnan kartoittaminen 4 7/ Koulutustarpeen ennakoinnin kehittäminen 3 8/ Koulutustarjonnan järjestämistavan, koulutuksen tarjonnan ja koulutustarpeen ennakoinnin sekä tiedottamisen suunnittelu 9/2007-1/ Loppuraportointi ja loppuseminaari 4/2008 Kansainvälisten perheiden koulutuspalvelut toisella asteella pääkaupunkiseudulla -hanke kuuluu pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelman toiminta- ja taloussuunnitelmaan 2007, jonka pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelman johtoryhmä hyväksyi kokouksessaan Uudenmaan liiton maakuntahallitus myönsi päätöksellään (päätös 48) hankkeelle euroa maakunnan kehittämisrahana ja euroa pääkaupunkiseudun kuntien yhteisrahoituksena. Helsingin kaupungin opetusvirastolle jäi vastuuvirastona hankkeen muu rahoitusvastuu. Hankkeen alkamisajankohta oli ja päättymisajankohta Helsingin kaupungin opetustoimen johtaja Rauno Jarnila päätti perustaa kaupunkiohjelmahankkeen Kansainvälisten perheiden toisen asteen koulutuspalvelut pääkaupunkiseudulla -työryhmän (ohjausryhmän) ajaksi seuraavasti: puheenjohtajaksi kansainvälisten asioiden päällikkö Eeva Penttilän, jäseneksi Helsingin opetusviraston edustajana vs. opetuspäällikkö Mervi Pekkarin ja sihteeriksi projektipäällikkö Ritva Tuomi-Rautiaisen. Samalla opetustoimen johtaja Rauno Jarnila päätti pyytää pääkaupunkiseudun muita kuntia nimeämään ohjausryhmään omat toisen asteen koulutusta edustavat jäsenensä sekä hankkeen lukio- ja ammatillisen koulutuksen ryhmiin asianomaisia tahoja edustavat yksiköt nimeämään itseään edustavat jäsenensä mahdollisimman pian. 7

8 Hankkeen ohjausryhmässä ovat olleet: Kansainvälisten asioiden päällikkö Eeva Penttilä, Helsinki, puheenjohtaja Opetuspäällikkö Eila Kunnari, Helsinki Vs. opetuspäällikkö Mervi Pekkari, Helsinki Koulutoimen johtaja Antti Rönkä, Kauniainen Opetuspäällikkö Ilpo Salonen, Espoo Opetustoimen johtaja Paula Ylöstalo-Kuronen, Vantaa Projektipäällikkö Ritva Tuomi-Rautiainen, Helsinki, sihteeri Projektipäällikkö Annika Lindfors, Helsinki, sihteeri Kansainvälisten perheiden lukiokoulutustarjontaa, vieraskielisten koulujen kouluverkkoa ja opetussuunnitelmia selvittäneessä alatyöryhmässä ovat olleet: Kansainvälisten asioiden päällikkö Eeva Penttilä, Helsinki, puheenjohtaja Rehtori Harri Rinta-aho, Espoon kaupungin lukiot Rehtori Ari Huovinen, Helsingin kaupungin lukiot Rehtori Tapani Ala-Reinikka, Kauniaisten kaupungin lukiot Rehtori Risto Väyrynen, Vantaan kaupungin lukiot Rehtori Gun-Maj Roiha, ruotsinkieliset PKS-lukiot Rehtori Anja-Liisa Alanko, Yksityiskoulujen liitto ry Projektipäällikkö Ritva Tuomi-Rautiainen, Helsinki, sihteeri Kansainvälisten perheiden ammatillista peruskoulutustarjontaa, vieraskielisten koulujen koulu-verkkoa ja opetussuunnitelmia selvittäneessä alatyöryhmässä ovat olleet: Kansainvälisten asioiden päällikkö Eeva Penttilä, Helsinki, puheenjohtaja Rehtori Harriet Ahlnäs, Practicum Kehityspäällikkö Carita Cruz, Amiedu Rehtori Tuula Lapila, Helsingin palvelualojen oppilaitos Helpa Rehtori Eeva Rahikainen, Vantaan ammattiopisto Varia Lehtori Auni Pajari, Espoon seudun koulutuskuntaryhmä Omnia Rehtori Sinikka Sartonen, Mercuria Suunnittelupäällikkö Irene Surakka, Espoon kaupunki Projektipäällikkö Ritva Tuomi-Rautiainen, Helsinki, sihteeri Syrjäytymisuhan alla olevien maahanmuuttajien ohjaamista koulutuksen piiriin liittyviä asioita selvittäneessä alatyöryhmässä ovat olleet Kansainvälisten asioiden päällikkö Eeva Penttilä, Helsinki, puheenjohtaja Koulutussuunnittelija Ulla Juhanko, Helsingin kaupunki Maahanmuuttajaopettaja Anu Kyyhkynen, Kauniaisten kaupunki Koulutuspäällikkö Marja Repo, Vantaan kaupunki Koulutussuunnittelija Marja Suur-Uski, Espoon kaupunki Projektipäällikkö Ritva Tuomi-Rautiainen, Helsinki, sihteeri 8

9 Ohjausryhmä päätti perustaa suunnittelijaryhmän valmistelemaan toimenpideehdotukset. Suunnittelijaryhmässä ovat olleet : Kansainvälisten asioiden päällikkö Eeva Penttilä, Helsinki, puheenjohtaja Koulutussuunnittelija Ulla Juhanko, Helsingin kaupunki Maahanmuuttajaopettaja Anu Kyyhkynen, Kauniaisten kaupunki Koulutussuunnittelija Marja Suur-Uski, Espoon kaupunki Opetustoimen suunnittelija Marja Viljamaa, Vantaan kaupunki Projektipäällikkö Ritva Tuomi-Rautiainen, Helsinki, sihteeri asti Projektipäällikkö Annika Lindfors, Helsinki, sihteeri Ohjausryhmä kokoontui kuusi kertaa ja alatyöryhmät kokoontuivat yhteensä 19 kertaa. Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja ja projektipäällikkö ovat raportoineet vuoden 2007 aikana kaupunkiohjelman johtoryhmän pyyntöjen mukaisesti toiminnan sisällöstä ja varojen käytöstä. Puheenjohtaja on lisäksi raportoinut toiminnasta kaksi kertaa pääkaupunkiseudun opetus- ja sivistystoimen johtajille. Varojen käytöstä raportoitiin hankkeen päätyttyä maksatushakemusten yhteydessä Uudenmaan liittoon. Aineisto kerättiin ja analysoitiin Hankkeen tavoitteet Työn tavoitteena on ollut: - kansainvälisten perheiden aseman parantaminen toisen asteen koulutuspalvelujen käyttäjinä palveluja kehittämällä sekä palveluiden yhteiskäytöllä ja yhteisellä tarjonnalla, - pysyvästi maahan asettuneiden ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten toisen asteen opetusjärjestelyiden sekä opetuksen tukitoimien kartoittaminen ja kuvaaminen pääkaupunkiseudulla syrjäytymisvaaran ehkäisemiseksi ja opiskeluvalmiuksien vahvistamiseksi, - koulutuspalveluiden yhteisen tiedottamisen koordinointi. Lapsen ja nuoren oikeus hyvään koulutukseen ja tasaveroisiin mahdollisuuksiin muiden lasten kanssa on keskeisimpiä suomalaisen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimuksien sekä demokratiakäsityksemme määrittelevistä oikeuksista tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Nykyinen kansainvälistynyt ilmapiiri ja laaja globalisaation vastaanotto maailmassa on tehnyt näistä oikeuksista ja niiden toteutumisesta kilpailukykyiset tekijät myös vanhempien työmarkkinoilla. Jotta oikeus hyvään koulutukseen ja tasaveroisiin mahdollisuuksiin muiden kanssa voidaan toteuttaa, lasten ja nuorten erilaiset elämäntilanteet on otettava huomioon myös koulutusta ja koulutuksen tukipalveluja järjestettäessä. Pääkaupunkiseutualueen houkuttavuus työperäistä maahanmuuttoa ajatellen edellyttää myös sitä, että koulutuksensa jo muualla aloittaneille nuorille tarjotaan tarkoituksenmukaisia koulutuspalveluita, ja että niihin kiinni pääseminen on helppoa siitä huolimatta milloin perhe kouluvuoden aikana saapuu maahan. Toisen asteen koulutuksesta voidaan Suomessa siirtyä suoraan työelämään, 9

10 mutta ennen kaikkea toisen asteen koulutuksen on luotava edellytykset myös jatko-opintoja varten, myös kansainvälisesti. Tämä puolestaan edellyttää, että koulutuspalvelutarjonta on laadukasta, toimivaa ja hyvin koordinoitua. Monessa suhteessa pääkaupunkiseudun kuntien on järkevää toimia yhteisesti koulutuspalveluiden järjestämisessä, täydentäen ja tukien toisiaan, jolloin palveluiden laatua voidaan parantaa kustannustehokkaasti. Tähän hankkeeseen ovat tästä syystä osallistuneet sekä yksityiset ja valtioiden omistamat että pääkaupunkiseudun kaupungit ja niiden ammatilliset ja yleissivistävät oppilaitokset. Hankkeen kohderyhmä on perheiden eri syistä johtuvan maahanmuuton seurauksena pääkaupunkiseudun toisen asteen koulutuspalveluja käyttävät vuotiaat maahanmuuttajanuoret. Hankkeen edunsaajia ovat paitsi koulutuspalveluita käyttävät nuoret ja heidän perheensä myös pääkaupunkiseudun kulttuuri- ja elinkeinoelämä, jotka enenevässä määrin pystyvät houkuttelemaan lisää työperäisiä maahanmuuttajia paikkaamaan muun muassa ikääntymisestä johtuvaa työvoimapulaa. 10

11 5 Nykytilan kuvaus Tässä hankkeessa on hyödynnetty pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan kuntaja palvelurakenneuudistushankkeen toteuttaman väestö- ja palvelutarveselvityksen 2015 ja 2025 lukuja, maahanmuuton ja väestönkasvun ennakointilukuja ja tilastoja sekä Helsingin kaupungin tietokeskuksen laatimia tilastoja ja väestöennusteita. Näiden ennusteiden, sekä hankkeen ensimmäisen vaiheen yhteydessä tehdyn ulkosuomalaisille suunnatun kyselyn vastausten, valossa on selvää, että pääkaupunkiseudun yhteiskunnan rakenne on muutoksen edessä. Väestö kansainvälistyy, matkailu alueella lisääntyy, ja kuntalaiset kohtaavat yhä useammin arjessa globalisaation myötä kasvavan kansainvälistymisen. Koulutuksen osalta tämä merkitsee paitsi valtaväestön monikulttuurisuuskoulutukseen liittyviä haasteita myös vieraskielisten perheiden nuorten kouluttamiseen liittyviä rakenteellisia haasteita. Opetusministeriön selvityksessä 32/2007 todetaan, että vuoteen 2012 mennessä 6-18-vuotiaiden kokonaismäärä tulee pienenemään jonkin verran, mutta samalla vieraskielisten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa, sillä suomalaiset ikäryhmät pienenevät ja vieraskielisten kokonaismäärät kasvavat. Eurooppalaisen väestön muuttoliike on muistion mukaan voimistunut ja voimistunee edelleen, ja hallituksen maahanmuuton lisäämiseen tähtäävät tavoitteet ja toimenpiteet vaikuttanevat siihen, että vieraskielisten väestöosuus kasvanee viime vuosia nopeammin, muun muassa siksi, että syntyvyys vieraskielisessä väestössä on suurempaa kuin Suomessa keskimäärin. Pääkaupunkiseudulle on keskittynyt merkittävästi suurempi määrä maahanmuuttajia kuin mihinkään muualle Suomeen. Alueen ennakoidusta väestönkasvusta vuoteen 2025 mennessä 75 prosenttia muodostuu maahan muuttavista Suomen ja muiden valtioiden kansalaisista. Siksi myös palveluiden saatavuuden ja tarjonnan on oltava laajempaa ja sitä on tuotettava useammalla kielellä kuin muualla maassa. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan väestö- ja palvelutarveselvityksessä ennakoidaan, että vuotiaiden ryhmässä vieraskielisten nuorten määrä kasvaa vuoden 2006 yhdeksän prosentin osuudesta vuonna prosenttiin ja 2025 peräti 19 prosenttiin. Koska toisella asteella enenevässä määrin hakeudutaan myös muiden kuntien alueella sijaitseviin oppilaitoksiin, on paikallaan ottaa huomioon ennusteet, joissa ikäluokan nuorista vuonna 2006 neljännes asui pääkaupunkiseudun kehyskunnissa, ja heidän osuutensa arvioidaan 2025 olevan jo 31 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että viidessätoista vuodessa alueen koulutuspalveluita käyttävistä nuorista liki joka kolmas asuu pääkaupunkiseutukuntien ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulla toimii myös useita erikoistehtävän saaneita oppilaitoksia, jotka houkuttelevat suomalaisia nuoria myös Uudenmaan maakunnan ulkopuolelta. Äidinkieleltään vieraskielisiä opiskelijoita on merkittävä osuus pääkaupunkiseudulla suhteessa muuhun maahan. Lukiokoulutuksessa vuonna 2005 vieraskielisten opiskelijoiden osuus oli noin kuusi prosenttia koko maan vajaaseen kolmeen prosenttiin nähden, ammatillisessa koulutuksessa heitä oli vajaa kahdeksan prosenttia (koko maassa vajaa neljä prosenttia). Toisaalta, vieraskielisten nuorten osallistuminen toisen asteen koulutukseen on pääkaupunkiseudulla toistaiseksi ollut selvästi heikompaa suhteessa suomen- ja ruotsinkielisiin nuoriin vuotiaista vieraskielisistä nuorista vain 55,5 11

12 prosenttia opiskelivat toisella asteella vuonna 2005 (suomenkielisistä 87,4 ja ruotsinkielisistä 88,9 prosenttia). Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa tämän ilmiön keskeisenä syynä ovat maahanmuuttajien puutteelliset kielitaidot. Koko maan toisen asteen opiskelijoista vieraskielisistä lukiolaisista vajaa puolet ja ammatillisista opiskelijoista noin 35 prosenttia opiskelee pääkaupunkiseudulla. Opetusministeriön asettamaan tavoitteeseen, jossa 95 prosenttia vuotiaista on suorittanut perusasteen jälkeisiä opintoja vuoteen 2020 mennessä, on maahanmuuttolukujen valossa paljon tehtävää seuraavan kymmenen vuoden aikana. Opetuksen ja koulutuksen saralla muutosten toteuttaminen ja tulosten saaminen kestää suhteellisen kauan, ja siksi ennakointi on erityisen tärkeää opetus- ja koulutuspalveluiden osalta. Toisen asteen koulutuspalveluiden kartoittaminen on tärkeää myös siksi, että jatko-opintoihin pääsee helpommin toisen asteen tutkinnon saavuttaneena. Työvoimatilastoissa pääkaupunkiseutu yhdistetään mielellään kehyskuntiinsa yhdeksi, Helsingin seudun, alueeksi, sillä se mielletään yhtenäiseksi työmarkkinaalueeksi. Alueella on muuta maata korkeampi työllisyysaste, ja koska työvoima on nuorempaa kuin muualla maassa, työvoimapoistuma alueella tullee olemaan suhteellisesti vähäisempää. Arviot työvoiman tarvittavasta muuttovoitosta kotimaassa on vuosittain noin työntekijää. Vaikka suurin osa työpaikoista avautuu korkeakouluista valmistuneille, pääosa alueen laskennallisista aloituspaikoista tulee kohdentaa juuri toisen asteen koulutukseen, koska suurin poistuma tapahtuu työtehtävistä, joihin sopivin koulutus on toisen asteen koulutus. Toiselle asteelle tarvitaan jatkossa myös maahanmuuttajataustaisia opettajia täyttämään suurten ikäluokkien eläköitymisestä johtuvaa opettajapulaa sekä edistämään monikulttuurisuutta oppilaitoksissa. Moni maahanmuuttajataustainen opettaja jättää kuitenkin suomalaisen lainsäädännön edellyttämät pätevöitymiskoulutukset ja tutkintojen vastaavuustodistukset hankkimatta prosessin vaativuuden ja siitä aiheutuvien kustannusten vuoksi. Opetushallituksen lausunto ulkomaisten tutkintojen vastaavuudesta on maksullinen, kaikkiaan noin 120 /tutkinto. Lausunnon saaminen muun kuin pohjoismaiden tai englanninkielisten todistusten perusteella edellyttää virallisen kääntäjän suorittamaa käännöstä todistuksista sekä muista koulutukseen liittyvistä asiakirjoista. Lisäksi todistuskopioiden on oltava virallisesti oikeaksi todistettuja (maistraatin, kihlakunnan viraston tai Suomen ulkomaanedustuston antamia). Maahanmuuttajataustaisten opettajien asema opettajina on kollegoitansa heikompi ilman pätevöitymisprosessia, minkä vuoksi he usein jättävät opettajan tehtävät siirtyäkseen muihin tehtäviin. Tästä seuraa natiiviopettajien nopeaa vaihtuvuutta, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa oppimisprosessiin. Opettajan virkakelpoisuudesta toisella asteella muun muassa opetuskielen osalta säädetään asetuksessa opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998). Pätevöityneen maahanmuuttajataustaisen opettajan virka saattaa muodollisesta kelpoisuudesta huolimatta jäädä saamatta suomen/ruotsin kielen taitovaatimusten takia. 12

13 5.1 Toisen asteen perustutkinnot Maahanmuuttajanuorille on pääkaupunkiseudulla tarjolla toisella asteella sekä suomen-, ruotsin- että vieraskielistä lukiokoulutusta ja ammatilliseen perustutkintoon tähtäävää koulutusta. Nämä koulupolut on kuvattu selvitysosassa 7.1 (s. 23) ja oppilaitokset esitellään selvityksessa 7.2 (s ). Koulutusmuodon valinta sekä oikean oppilaitoksen löytäminen aloitetaan kartoittamalla maahanmuuttajanuoren koulutustausta. Suomessa peruskoulun päättötodistuksen suorittaneet maahanmuuttajanuoret ovat jo ehtineet tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään, ja heidän osaltaan myös kielitaito on kartoitettu perusopintojen yhteydessä. Juuri maahan tulleen nuoren osalta on ensin tehtävä kielitaidon sekä lähtömaasta saadun tietotason kartoitus. Tämän jälkeen lähdetään selvittämään nuorelle sopivin koulutuspaikka. Mietittäessä toisen asteen koulutuspalveluja tälle ryhmälle, ratkaisevassa asemassa on kielten opetuksen jatkuvuus sekä hänelle soveltuvan opiskelijaohjauksen sekä tukipalveluiden tarjonta. PKS-KV -ryhmä pitää olennaisena, että heille kuitenkin tarjotaan oikeanlaista tukea heidän koulutuksensa kehityksen edetessä. Oman äidinkielen opetuksen on selkeästi todettu tukevan nuorten itsetunnon ja identiteetin muodostumista, eikä sitä tulisi rajoittaa maassa oloon perustuvilla aikamääreillä, vaan opiskelijan oman tarpeen mukaan. Mikäli nuori saapuu Suomeen kesken lukuvuotta, hänelle ei pahimmassa tapauksessa voida osoittaa sopivaa opiskelupaikkaa koko lukuvuonna. Tämä eristää nuoren tehokkaasti oman ikäluokan ystävyyssuhteista sekä voi pahimillaan laskea nuoren opiskelumotivaatiota. Erityisen hankala tilanne on nuorelle, joka jää Suomeen vain tilapäisesti, sillä jos nuoren opinnot keskeytyvät turhan pitkäksi aikaa, hänen voi olla vaikeaa edetä valitsemallaan koulutuslinjalla Suomesta lähdettäessä. Toinen ongelma on eri maista ja koulutustaustoista saapuvien nuorten arviointi keskenään opiskelupaikkoja myönnettäessä. Vaikka rehtoreilla on virkansa puolesta mahdollisuus myöntää opiskelupaikkoja opiskelijaksi ottamisen yhteishakujärjestelmän ulkopuolelta, ulkomailta saapuvat nuoret ovat keskenään epätasa-arvoisessa asemassa, koska vieraskielisille opiskelijoille ei ole omaa opiskelijaksiottojärjestelmää kansallisen yhteishaun rinnalla. Monessa tapauksessa äsken maahan saapunut nuori voi tarvita myös yleissivistävien opintojen valmistavaa koulutusta, etenkin silloin, jos nuorelle ei voida tarjota vieraskielistä koulutuspaikkaa lukiosta joko siksi, ettei nuoren kielitaito riitä vieraskieliseen koulutukseen, tai avoimia paikkoja ei ole tarjota. Mikäli nuoren suomen tai ruotsin kielitaito ei ole ehtinyt kehittyä tarpeeksi, vaikka muut yleissivistävään opiskeluun tarvittavat valmiudet ovat olemassa, koulutusta ei myöskään voi aloittaa suoraan. Näissä tapauksissa toisen asteen tutkinnon suorittaminen ja nuoren mahdollisuudet edetä jatko-opintoihin ovat uhattuna. Toisen asteen nivelvaihe muodostuu erityisen haasteelliseksi niille nuorille, joilla on perusopetuksen päättötodistus ulkomailta, tai se on jäänyt suorittamatta. Näitä nuoria tuetaan ohjaavalla ja valmistavalla opetuksella nuoren iän ja tilanteen puitteissa joko toisen asteen oppilaitoksissa, kansanopistoissa tai aikuiskoulutusoppilaitoksissa. Tämän jälkeen tulee eteen oman koulutuspolun laatiminen. Nivelvaiheessa on tärkeää löytää jokaiselle opiskelijalle asianmukainen tukipalvelu, mikäli toisen asteen koulutusta ei voida käynnistää ilman lisätukea. 13

14 Suomessa toisen asteen tutkinnon voi suorittaa joko yleissivistävänä tai ammatillisena perustutkintona. Yleissivistävä toisen asteen tutkinto suoritetaan lukiossa tai aikuislukiossa, ja sillä tähdätään korkea-asteen opintoihin siirtymiseen tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimiseen. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä tarjolla lukio-opetusta paitsi suomen- ja ruotsinkielisenä myös englannin, saksan ja ranskan kielillä. Osittain vieraskielistä lukio-opetusta tarjotaan ranskaksi ja venäjäksi. Pääkaupunkiseudulla lukiotutkinnon voi suorittaa joko suomalaisen opetussuunnitelman mukaisesti, International Baccalaureate-tutkintona, sekä yksityisissä ja muiden valtioiden kouluissa asianomaisen oppilaitoksen seuraaman opetussuunnitelman ja käyttämän tutkintojärjestelmän mukaan (joko mukaeltu suomalainen opetussuunitelma; AICE-tutkinto, baccalauréat tai Reifeprüfung). Näillä näkymin syksyllä 2008 toimintansa aloittavassa Helsingin eurooppalaisessa koulussa voi suorittaa lukion oppimäärän ja European Baccalaureat -tutkinnon vuodesta 2010 alkaen. Lukion oppimäärän suorittamisen jälkeen opiskelija voi osallistua ylioppilastutkintoon suomen tai ruotsin kielellä. Suomalaisen ylioppilastutkinnon suorittaminen on mahdollista vain suomen ja ruotsin kielillä. Tämä asettaa vieraskieliset opiskelijat ja paluumuuttajat hankalaan asemaan tutkintoa suoritettaessa, sillä heillä ei ole ollut mahdollisuutta oppia suomen tai ruotsin kieltä riittävissä määrin. Erityisen hankalaa sopeutuminen on silloin, kun opetuskieli on ollut muu kuin suomi tai ruotsi. Rehtorin kirjoittama puoltolausunto heikon kielitaidon osalta voi hyvittää vain yhden kokeen arvosanaa, vaikka kielitaito on ollut yhtä puutteellinen muissakin aineissa kuin äidinkielessä tai reaalikokeessa. Ammatillista koulutusta tarjotaan englannin kielellä Helsingin Palvelualojen oppilaitoksessa, Espoossa Omnian ammattiopistossa, Ravintolakoulu Perhossa Helsingissä, Suomen Liikemiesten kauppaoppilaitoksessa (yhdistyy Helsinki Business Collegen kanssa Suomen Liikemiesten kauppaopistoksi, joka aloittaa toimintansa ) Helsingissä sekä Vantaan ammattiopisto Variassa valikoiduissa tutkinto-ohjelmissa, joista osa on ylioppilaskoulutusperusteisia linjoja. Yhdistelmätutkintona voi suorittaa sekä ammatillisen että lukiotutkinnon, sekä suorittaa ylioppilastutkinnon lukio-opiskelijoiden tavoin. Ammatillisissa perustutkinnoissa edellytetään myös ammattiosaamisen näyttöjen suorittamista tutkintotodistuksen saamiseksi. Sekä lukio- että ammatillinen perustutkinto antavat mahdollisuuden hakeutua korkeakoulu- ja ammattikorkeakoulukoulutukseen. Oppisopimuskoulutus on osa toisen asteen koulutusta. Maahanmuuttajanuorille tämä ei kuitenkaan ole ensisijainen koulutusmuoto, sillä oppisopimuksella opiskelevan nuoren on itse löydettävä työnantaja, joka palkkaa hänet ja sitoutuu kouluttamaan nuoren ammattiin työpaikalla. Etenkin vieraskieliselle opiskelijalle tämä voi olla vaikeaa toteuttaa. Lisäksi oppisopimuskoulutuksen tietopuolinen koulutus edellyttää yleensä hyvää suomen kielen taitoa itsenäisesti tehtävien opintojen suorittamiseksi. Mikäli nuorella kuitenkin on ammatillinen koulutustausta ulkomailta, ja perusedellytykset harjoittaa ammattiaan myös Suomessa, oppisopimuskoulutus voi olla sopiva tapa hankkia tarvittavat lisäkoulutukset ja sertifikaatit sekä siten virallistaa ammattinsa harjoittamisluvan. Maahanmuuttajille joustavia mahdollisuuksia suorittaa osatutkintoja sekä ei-tutkintotavoitteisia koulutuksia voidaan tarjota oppisopimuskoulutuksen kautta. Oppisopimuskoulutuksessa maahanmuuttajaopiskelija voi esimerkiksi suorittaa yrittäjän ammatti- tai erikoisammattitutkinnon, jolla hän vahvistaa yrittäjäosaamistaan Suomessa. 14

15 5.2 Yhteiskunnan jäsenyys Toisen asteen koulutuksella tähdätään ensisijaisesti nuoren yhteiskuntaan integroimiseen sekä työelämään siirtymisen mahdollistamiseen. Myös maahanmuuttajanuoren kannalta suomalaisen yhteiskunnan jäsenyys on ratkaisevassa asemassa nuoren päättäessä jäädä maahan pysyvästi. Kun nuori pääsee opiskelu- ja työelämään, hänen edellytyksensä kotoutua sekä motivaationsa jäädä ja työllistyä myöhemmin elämässään vahvistuvat merkittävästi. Mikäli haluamme kannustaa maahanmuuttajia jäämään pysyvästi Suomeen ja siirtyvän menestyksekkäästi työelämän pariin, koulutuspalveluita suunniteltaessa on otettava huomioon myös maahanmuuttajanuoren sosiaaliset tarpeet. Nuoren osallistumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja omien sosiaalisten piirien muodostumista edesautetaan tarjoamalla suomi/ruotsi toisena kielenä opetusta koko toisen asteen koulutuksen ajan sekä tukemalla nuoren oman äidinkielen kehitystä. Ohjaavien ja valmistavien koulutusten tarjonta maahanmuuttajille on tärkeä tekijä nuoren opiskelutekniikan kehittämisessä. Etenkin äskettäin maahan muuttaneille vuotiaille, joiden koulutustausta on täysin suomalaisesta poikkeava, on tärkeää tarjota valmistavaa ja ohjaavaa koulutusta myös varsinaisen tutkintotavoitteisen koulutuksen ohella, jotta nuoret eivät jää ulkopuolisiksi opiskelijoiden keskinäisessä sosiaalistumisessa. Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavassa koulutuksessa on myös voitava ottaa huomioon ammatillisen alan valinnan vaihtaminen, sillä joskus valitun ammatinalan harjoittaminen osoittautuu vääräksi valinnaksi, jolloin valmistavalle opetukselle voi olla tarvetta myös toisen alan opintojen alkuvaiheessa Hankkeen aikana esille tulleita näkökulmia Pääkaupunkiseudun alueellinen kokonaisuus mielletään maahan muuttoa miettivien parissa yhdeksi hallinnolliseksi alueeksi. Työryhmissä on siksi mielletty tärkeäksi, että kaikkien pääkaupunkiseudulla sijaitsevien oppilaitosten ja tarjottavien koulutuspalvelujen tulee olla avoimia kaikille palvelualueella asuville nuorille, ja suunnittelussa tulee vastaavasti miettiä työelämän kehitystä koko Uudenmaan maakunnassa ja toteuttaa työtä opiskelijalähtöisesti. Olennaiseksi muodostuu etenkin maahanmuuttajien asioiden ohjauksen keskittäminen. Organisoimalla yhteisiä palvelutoimintoja ja palvelupisteitä uusia toimintoja voidaan sijoittaa olemassa oleviin järjestelmiin. Näistä hyvänä esimerkkinä voivat toimia helsinginseutu.fi -portaali, sekä Selma-net.fi -portaali, jonne voidaan koota tietoa tarjolla olevista koulutuspalveluista sekä tukitoimista ja siten jalkauttaa tietoa maahanmuuttajille. Kotoutumisessa on monia tärkeitä näkökulmia. Kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja opintojärjestelmään on tärkeää jokaiselle Suomeen jäävälle maahanmuuttajanuorelle taustasta riippumatta. Kotoutumiseen vaikutetaan vahvistamalla ja kehittämällä opintopolkuja, sekä turvaamalla tarvittava tuki yksittäiselle opiskelijalle. Joidenkin opiskelijoiden kohdalla tulee kuitenkin tunnustaa lyhytaikaisen maassa vierailun erityispiirteet ja lähestyä tilannetta eri näkökulmasta. Maahanmuuttajanuorten taustat ovat erilaisia, minkä vuoksi heidän ohjauksen tarpeensa vaihtelevat. Suomalaisen koulutusjärjestelmän tuntemus ei voi juuri 15

16 maahan muuttaneella nuorella olla samalla tasolla kuin koko elämänsä suomalaisen opetussuunnitelman mukaan opiskelleella nuorella. Opintoohjauksella on näissä tapauksissa suuri merkitys, ja maahanmuuttajanuorten osalta on usein ratkaisevaa saada yksilöllistä opinto-ohjausta, jonka aikana myös selvitetään, mitkä hänen opiskeluedellytyksensä toisella asteella ovat. Kaikkea opiskeluun ohjaavaa toimintaa tulee kehittää maahan muuttaville nuorille. Maahanmuuttajanuoren koulutustaustan selvittäminen on peruslähtökohta koulutuksen alkaessa. Aikaisemmin hankitun osaamisen kartoittamismenetelmiä tulee kehittää prosessin tehostamiseksi myös niin, ettei takerruta kieleen. Tässä suhteessa on tärkeää tarkentaa terminologiaa ja ohjata työhön tarvittavat resurssit. Maahanmuuttajanuoren osallistuessa ammatilliseen koulutukseen hänen kannaltaan on tärkeintä saavuttaa se kielitaito, jota hän ammatinharjoittamisessaan tarvitsee. Siksi koulutuksessa tulee painottaa alakohtaista kielitaitoa, joka omalta osaltaan edistää nuoren työllistymistä sekä liikkuvuutta. Toisen asteen nivelvaihetta helpotetaan kartoittamalla maahanmuuttajanuorten suomen/ruotsin kielen taitotaso perusopetuksen kahdeksannella luokalla erilaisin testein, jolloin yhdeksännen luokan aikana voitaisiin kohdentaa opetusta ongelmaalueisiin ja edesauttaa kielitaidon osalta toisen asteen opinnoissa selviytymistä. Maahanmuuttajanuorten siirtymistä työelämään on tuettava monipuolisesti. Nuoren työllistymisen keinoja kehitetään ja tuetaan tarjoamalla aiempaa enemmän yksilöllisiä koulutuspolkuja. Ammatillisen koulutuksen käytännönläheisyyttä kehitetään suunnittelemalla opiskelua eri koulutusaloilla sekä opiskelua ja työtä vuorottelemalla. Työllistymistä edistetään myös lisäämällä oppisopimuskoulutuspaikkoja, ja tukemalla nuoria oppisopimuskoulutukseen liittyvällä opinto-ohjauksella sekä neuvonnalla. Nuorten koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia lisätään mahdollistamalla tutkinnon suorittaminen joko yhdistelmäopintoina tai osakokonaisuuksina. Toisen ja korkea-asteen opintojen yhteistyön mahdollisuuksia tulee kehittää etenkin englanninkielisessä opiskelussa. 16

17 6 PKS-KV -ryhmän toimenpide-ehdotukset Hankkeessa on selvitetty ja laadittu toimenpide-ehdotuksia kansainvälisten perheiden koulutuksen järjestämiseen liittyviin rakenteisiin, rahoitukseen sekä opetukseen. Opetusministeriölle osoitetuissa toimenpide-ehdotuksissa haetaan erityisesti maahanmuuttajanuorten etua ajavien rakennemuutosten tuomaa lisäarvoa nuoren koulutusmahdollisuuksiin. Joissain tapauksissa jo hyvän käytänteen jatkaminen ja sen edelleen kehittäminen siinä laajudessa, mikä on tarkoituksenmukaista, edellyttää lisäresurssien järjestymistä, ja joissain tapauksissa ehdotuksistamme koulutuspalveluiden kehittämiseksi on hyötyä myös kansallisella tasolla. Pääkaupunkiseudun kunnille osoitetuissa toimenpide-ehdotuksissa tähdätään kunnallisen yhteistyön ja yhteissuunnittelun lisäämiseen ja rakenteiden ja palveluiden yhtenäistämiseen. Osa toimenpiteistä on myös toteutettavissa virkamiesyhteistyönä kuntien opetustoimissa Toimenpide-ehdotukset opetusministeriölle Rakenne 1. Toisen asteen nivelvaiheessa maahan muuttaneille vuotiaille nuorille tarjotaan valtionosuuden piiriin kuuluvaa perusopetuksen päättötodistukseen tähtäävää valmistavaa opetusta, jota tarvittaessa jatketaan kaksivuotiseksi. Valmistava opetus on välttämätön esiaskel maahanmuuttajanuoren hakeutuessa jatkokoulutukseen, johon edellytetään perusopetuksen päättötodistusta. Yhden vuoden valmistava opetus ei aina riitä antamaan päättötodistuksen suorittamiseen tarvittavia riittäviä kielellisiä ja tiedollisia valmiuksia. Koko valmistavasta opetuksesta on maksettava täysimääräistä valtionosuutta. 2. Helpotetaan maahanmuuttajataustaisten toisen asteen opettajien pätevöitymisprosessia Suomessa. Opetushallituksen antaman tutkinnon vastaavuustodistuksen tulee olla maksuton Suomeen muuttaville opettajille. Euroopan unionin alueella opettajapätevyyden saavuttanut henkilö tulee katsoa kelpoiseksi myös Suomessa. Maahanmuuttajataustaisten opettajien saaminen suomaisille työmarkkinoille edellyttää Euroopan unionin ulkopuolelta saapuvien opettajien pätevöitymisprosessin selkeyttämistä. Laissa Helsingin eurooppalaisesta koulusta (1463/2007) todetaan, että opetushenkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Asetusehdotuksessa opettajaksi voidaan nimittää myös lähtömaassa kyseistä oppiainetta opettamaan kelpoiseksi todettu henkilö. 17

18 3. Lukion opiskelijaksi ottamista koskeva lainsäädäntö tarkistetaan määrittämään tarveharkintaisen sisäänoton periaatteet. Opiskelijaksi ottamisessa tulee huomioida myös maahan tulevien kansainvälisesti liikkuvien perheiden tausta ja tarpeet. Opetusministeriön asetuksessa opiskelijaksi ottamisen perusteista lukiokoulutuksessa todetaan, että koulutuksen järjestäjä voi ottaa osan opiskelijoista muilla perusteilla kuin perusopetuksen päättötodistuksen keskiarvolla, jolloin ottamispäätös tehdään koulutuksen järjestäjän arvioitua hakijan edellytykset suoriutua lukio-opinnoista. Vaikka tämä mahdollistaa ulkomaisen todistuksen perusteella hakevan opiskelijan ottamisen lukiopaikalle, asetuksessa on syytä määrittää miten ulkomaalaiset hakijat tulee huomioida hakuprosessissa ja toisaalla suhteuttaa perusopetuksen päättötodistuksella hakeviin. Käytännön arviointi oppilaitoskohtaisesta opiskelijavalintakriteereiden täyttymisestä tulee määrittää opetusministeriön toimesta, jotteivät ulkomaiset hakijat joudu keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. 4. Englanninkielinen kansallinen ylioppilastutkinto otetaan pysyvästi käyttöön ja suoritetaan niissä lukioissa, joissa lukion oppimäärä suoritetaan englannin kielellä suomalaisen opetussuunnitelman mukaan. Englanninkielisen ylioppilastutkinnon kokeilu päättyi vuonna 2001 muun muassa alhaisen kokelasmäärän vuoksi. Vieraskielisten opiskelijoiden määrä on kolminkertaistunut vuodesta 1998 vuoteen 2007, jolloin rehtorit kirjoittivat 480 vieraskielisen kokelaan puoltolausuntoa ylioppilastutkintolautakunnalle. Yhä useampi nuori hyötyisi englanninkielisen lukio-opetuksen lisäämisestä sekä englanninkielisen ylioppilastutkinnon suorittamisesta, kun aikaisemmat koulutustaustat ja toisaalta tulevaisuuden kannalta edellytetyt koulutustarpeet huomioidaan. Ylioppilastutkinnossa mitataan suomen ja ruotsin kielen taitoa myös vieraiden kielten kokeissa silloin, kun tehtävän asettelu annetaan vain suomen ja ruotsin kielillä. Englanninkielisen lukiokoulutuksen hallitulla lisäämisellä vastataan pääkaupunkiseudun voimakkaasti lisääntyvän työperäisen maahanmuuton tarpeisiin. 5. Valtionosuuden piiriin otetaan lukioon valmistava koulutus (LUVA) vuotiaille nuorille. LUVA on joustava tukimuoto niille opiskelijoille, joiden perusopetuksen päättötodistus tai vastaava todistus lähtömaasta riittää lukio-opintoihin, vaikka kielelliset valmiudet lukio-opintoihin ovat vielä puutteelliset ja/tai valmius opiskella suomalaisen opetussuunnitelman mukaan on heikko. 18

19 6. Laajennetaan valtionosuuden piiriin kuuluvaa maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen valmistavaa koulutusta (MAVA-koulutus) kaksivuotiseksi siten, että erityisistä syistä on mahdollista opiskella valmistava lisävuosi toisella koulutusalalla. MAVA-koulutus on tarkoitettu maahanmuuttajanuorille, joiden kielitaito tai opiskeluvalmiudet ammatilliseen koulutukseen ovat puutteelliset, ja siihen on varattu valtionapua yhden vuoden ajalta. Yhden vuoden valmistava koulutus ei välttämättä riitä kaikille nuorille. Joissain tapauksissa on tarpeellista, että nuorelle sallitaan tarvittaessa opiskelupaikka jonkin toisen alan valmistavassa koulutuksessa ensimmäisen vuoden jälkeen. 7. Ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavaa ja valmistavaa koulutusta (OHVA) vakiinnutettaessa siihen annettavat aloituspaikat lisätään koulutuksenjärjestäjälle myönnettävään järjestämislupaan. Tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelupaikkojen väheneminen estetään lisäämällä OHVA:n koulutuksenjärjestäjien järjestämislupaan OHVAaloituspaikkojen määrä. Rahoitus 8. Suomi ja ruotsi toisena kielenä -opetuksen valtionosuutta maksetaan myös yli neljä vuotta Suomessa asuneiden suomi/ruotsi toisena kielenä - oppimäärän mukaan opiskelevien maahanmuuttajanuorten osalta. Kaikki nuoret eivät omaksu opinnoissa tarvittavaa suomen tai ruotsin kieltä ensimmäisen neljän vuoden aikana. S2/R2 -opetukseen tarvittavat resurssit on turvattava koulutuksenjärjestäjille tasapuolisesti opetuksen jatkuvuuden varmistamiseksi myös neljännen maassaolovuoden jälkeen. 9. Jokaisesta International Baccalaureate lukiokoulutuksen paikasta maksetaan korotettua yksikköhintaa. Voimakkaasti kasvavan työperäisen maahanmuuton takia Suomeen tulevat, määräaikaisesti maahan jäävät, nuoret valitsevat mielellään tutkintomuodon, jota heidän on helppo jatkaa tai täydentää seuraavassa kohdemaassa. Pääkaupunkiseudulla on erikoisluonne muuhun maahan verrattuna, koska maahanmuuttajien tulomuutto täällä on suhteessa suurempi kuin muualla maassa. Siksi ei voida edellyttää, että pääkaupunkiseudun kunnat vastaavat nopeasti kasvavan koulutustarpeen täyttämisestä, ja tämän takia opetusministeriön tulee myöntää pääkaupunkiseudulle enemmän korotetun yksikköhinnan IBlukiopaikkoja. 10. Maahanmuuttajanuorille annettavasta oman äidinkielen opetuksesta maksetaan erillistä valtionavustusta myös ammatillisessa koulutuksessa. Maahanmuuttajien oman äidinkielen tukeminen parantaa opinnoissa suoriutumista muun muassa identiteetin vahvistumisen ja laajemman sanastoymmärryksen 19

20 seurauksena kasvavan itseluottamuksen takia. Tämän takia on luonnollista, että koulunkäyntinsä Suomessa aloittaneiden opiskelijoiden hyvää kehitystä on syytä jatkaa, sekä sallia uusien tulokkaiden aloittaa oman äidinkielen opinnot, myös toisen asteen koulutuksessa, jolloin siihen on varattava tarvittavat resurssit. 11. Korotettua valtionapua maksetaan kattamaan vierailla tukikielillä annettava ammatillinen opetus. Suomen kielen taitotasovaatimus ei saisi olla edellytys ammatillisten perustutkintojen opintojen aloittamiselle. Kielitaidon harjaannuttua opintojen aikana ammatin harjoittamiselle ei ole esteitä valmistumisen jälkeen, jolloin olennaisemmaksi muodostuu opiskelijoiden saattaminen koulutuspalvelujen pariin ennen kuin he syrjäytyvät puutteellisten kielitaitojen takia. Vieraan tukikielen opetuksen lisäkustannukset ovat perusteltuja opintojen alkuvaiheessa silloin, kun on tärkeää saattaa opiskelija opintojen alkuun ja kielellinen ymmärrys vielä kaipaa lisätukea. Koulutus 12. Opetushallitus kehittää ja laatii maahanmuuttajanuorille soveltuvia oppimista mittaavia testejä, joissa kartoitetaan myös muita kuin kielellisiä valmiuksia. Erityisopetuksen ja erityisen tuen työkaluja on kehitettävä vastaavasti. Oppimisvaikeuksien varhainen tunnistaminen on olennaista opintojen menestyksekkään loppuunsaattamisen kannalta. Jos kielitaidot ovat puutteelliset, on vaikea päätellä, johtuvatko oppimisvaikeudet opiskelukielen ymmärtämättömyydestä vai todellisista oppimisesteistä, esimerkiksi lukihäiriöstä. Oppimisvaikeuksista kärsivien maahanmuuttajanuorten on saatava tarvittavat tukitoimet ja työkalut käyttöönsä, jotta heidän opiskelunsa ei muodostu kohtuuttoman vaikeaksi Toimenpide-ehdotukset pääkaupunkiseudun kunnille ja muille koulutuksen järjestäjille Rakenne 13. Pääkaupunkiseudun kunnat ja muut alueella toimivat koulutuksen järjestäjät perustavat tai laajentavat jo olemassa olevaa pääkaupunkiseudun lukiokoulutuksen yhteistyöryhmää sisällyttämällä siihen kuntien lisäksi alueen muut koulutuksenjärjestäjät. Lisäksi kuntien tulee huolehtia siitä, että perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen yhteistyöryhmien välillä on jatkuvaa yhteistyötä. Lukiokoulutuksen yhteistyöryhmä toimisi jo perustetun pääkaupunkiseudun ammatillisen koulutuksen yhteistyösopimuksen mukaisen yhteistyöryhmän rinnalla. Pääkaupunkiseutukuntien yhteistyönä tehtävä maahanmuuttajanuorten erikoistarpeisiin vastaavien koulutuspalvelujen koordinointi tarjoaa mahdollisesti työhön osallistuville tahoille koulutuskustannussäästöjä sekä laajemmat koulutuspalvelut kuin yksittäisten tahojen on mahdollista toteuttaa. 20

21 Osa palvelurakenteista on mahdollista koordinoida myös virkamiestyönä sovitulla yhteistyörakenteella ja kustannusten jakoperiaatteilla. 14. Nykyistä vieraskielisen opetuksen kouluverkkoa ylläpidetään ja vahvistetaan lisäämällä hallitusti vieraskielistä lukio- ja ammatillista koulutusta, kehittämällä harvinaisten kielten asemaa yhteisen kurssitarjonnan kautta sekä tarvittaessa laajentamalla vieraskielistä opetustarjontaa sekä kielitarjonnan (opetettavat kielet) että opetuskielten osalta. Opetuskielten sekä opetettavien kielten valikoimaa sekä opetuksen määrää tulee tukea. Kielten opetuksessa ja kurssitarjonnassa tulisi hyödyntää uusinta teknologiaa opetusjärjestelyissä. Työvoiman liikkuvuus huomioon ottaen pääkaupunkiseudulla tarvitaan lisää vieraskielistä, erityisesti venäjänkielistä, ammatillista koulutusta. Lisäksi pääkaupunkiseudun IB-paikkojen määrää tulee tarkistaa vuosittain ja lisätä tarpeen mukaan ottaen huomioon muun muassa määräaikaisesti maahan muuttavien kansainvälisten perheiden tilanteet. 15. Vieraalla kielellä sekä maahanmuuttajanuoria opettaville opettajille kehitetään täydennyskoulutusta sekä monikulttuurisuuskoulutusta. Pääkaupunkiseudulla yhteistyössä kehitetyt ja järjestetyt täydennyskoulutukset luovat mahdollisuuksia opettajien keskinäiselle verkostoitumiselle sekä hyvien käytänteiden leviämiselle. 16. Laaditaan maahanmuuttajanuorten syrjäytymistä ehkäisevistä hankkeista kokoava tutkimus ja kerätään parhaat tulokset erilaisista tukitoimimalleista erityisesti perusasteen ja toisen asteen nivelvaiheen koulutuksen kehittämiseksi. Kehitettäessä perus- ja toisen asteen nivelvaiheen koulutuksia ja tukitoimia tulisi niihin pyrkiä sisällyttämään mahdollisimman laajat parhaita tuloksia saavuttaneet mallit maahanmuuttajanuoren syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Koulutus 17. Laaditaan yhteinen toisen asteen opintoihin valmistavan opetuksen opetussuunnitelma, joka ottaa huomioon vasta maahan muuttaneiden nuorten tarpeet pääkaupunkiseudulla. Koulutusta tarjotaan opiskelijoiden asuinalueilla. Pääkaupunkiseudun koulutuksenjärjestäjien tarpeet huomioon ottava valmistavan opetuksen opetussuunnitelma varmistaa tarjottavien palveluiden tasavertaisuuden asuinpaikasta riippumatta. Silloin, kun lukio- tai ammatillisten opintojen aloittaminen edellyttää opintoalakohtaista valmistavaa opetusta, voidaan koulutuksenjärjestäjien yhteistyötä syventää hyödyntämällä käytettävissä olevat resurssit ja tarjota valmistavaa opetusta siellä, missä opiskelijat asuvat. 21

22 18. Maahanmuuttajanuorille tehdään yhteenveto tarjolla olevista opiskelijahuollon ja erityisopetuksen palveluista sekä valmistavista koulutuksista, ja tiedotetaan näistä keskitetysti myös muilla kuin koulujen opetuskielillä. Pääkaupunkiseudulle muuttaville perheille on tärkeää nopeasti löytää tarvittavat erityiskoulutuspalvelut, etenkin jos heidän lapsillaan on jo todettuja oppimisvaikeuksia. Yhdistämällä tiedottamisen voimavarat kunnat pystyvät tarjoamaan monipuolista ja ajan tasalla olevaa tietoa koulutuksenjärjestäjien erityispalveluista opiskelijan kotikunnasta riippumatta. 19. Järjestetään vieraiden tukikielten avulla osittain kaksikielisiä lyhyt- ja pätevöitymiskoulutuksia (muun muassa hygieniapassi tai työturvallisuuskortti). Pätevöitymiskoulutus, josta suoritettujen opintojen jälkeen myönnetään taitotason varmentava sertifikaatti, ei laajuudeltaan aina edellytä täydellistä suomen kielen osaamista. Antamalla lyhyt- ja pätevöitymiskoulutuksia vieraiden tukikielten avustamana mahdollistetaan myös heikommin suomen kieltä taitavien maahanmuuttajien työllistyminen niihin tehtäviin, joiden suorittamiseen edellytetään sertifikaatilla varmennettua taitotasoa. 20. Tehostetaan pääkaupunkiseudulla opetuksessa tarvittavien yhteisten tulkkipalveluiden käyttöä. Hyödyntämällä yhteisiä tulkkipalveluita vältetään turhaa kuntarakenteiden päällekkäisyyttä ja saavutetaan kustannussäästöjä Toimenpide-ehdotukset pääkaupunkiseutukuntien yhteistyöryhmille Rakenne Lukiokoulutuksen yhteistyöryhmä 21. Pääkaupunkiseudun lukiokoulutuksen yhteistyöryhmä perustaa resurssikeskuksen, jossa yksityiset tai muiden valtioiden omistamat lukiot toimivat kieltensä ja edustamiensa kulttuurien osaamisen ja hyvien käytänteiden jakajina, ja osallistuu sen toiminnan koordinointiin. Kansainvälisten perheiden koulutuspalvelut perusopetuksessa pääkaupunkiseudulla hankkeen aikana esitettiin resurssikeskuksen perustamista. Resurssikeskuksen toiminnan jatkuminen myös lukiokoulutuksessa on tärkeää. 22