Raportti hyönteiskartoituksista Tampereen kaupungin alueella 2012

Transkriptio

1 Raportti hyönteiskartoituksista Tampereen kaupungin alueella 2012 Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry Kuultomittari (Malacodea regelaria)

2 Sisällys 1. Johdanto Tutkitut hyönteislajit Lajikohtaiset havaintotiedot Kuultomittari Malacodea regelaria, NT Viheryökkönen Calamia tridens, EN Nunnamittari Baptria tibiale ssp. fennica, VU Korokoi Elatobia fuliginosella, VU Ajuruohosulkanen Merrifieldia leucodactyla, NT Täplälampikorento Leucorrhinia pectoralis Dir IV(a) Noropalkonen Hydroptila occulta, VU Viherasekärpänen Oplodontha viridula, NT Yhteenveto Kirjallisuus... 10

3 1. JOHDANTO Tampereen Hyönteistutkijain Seura (THS) ry suoritti Tampereen kaupungin tilauksesta eräiden uhanalaishyönteisten esiintymien tarkastamista ja uusien esiintymien kartoittamista vuoden 2012 aikana. Tämä raportti sisältää tiedot havaintokäynneistä ja keskeisimmistä tuloksista. Myös tutkittujen lajien elinvaatimuksia ja vanhoja havaintotietoja on kommentoitu lajikohtaisissa teksteissä. 2. TUTKITUT HYÖNTEISLAJIT Vuoden 2012 tutkimuskohteiksi oli valittu viisi perhoslajia (kuultomittari, viheryökkönen, nunnamittari, korokoi ja ajuruohosulkanen), yksi vesiperhoslaji (noropalkonen), yksi kärpäslaji (viherasekärpänen) sekä yksi sudenkorentolaji (täplälampikorento). Lajit ovat valtakunnallisen uhanalaisarvioinnin (Rassi ym. 2010) mukaisesti uhanalaisia tai lähes uhanalaisia, osin myös erityisesti suojeltavia lajeja. Poikkeuksena joukossa on täplälampikorento, joka on Suomessa elinvoimaiseksi luokiteltu, mutta erityisen seurannan kohteena ollessaan sisällytettynä EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajeihin. 3. LAJIKOHTAISET HAVAINTOTIEDOT 3.1 Kuultomittari Malacodea regelaria, NT Taustaa: Kuultomittari on yleislevinneisyydeltään pohjoinen, Suomessa lähes koko maahan levinnyt laji. Lajin tunnetut esiintymät ovat kuitenkin aina olleet varsin paikoittaisia ja 2000-luvulla lajin havainnot ovat olleet siinä määrin niukkoja, että laji on nostettu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi (NT; Rassi ym. 2010). Lajin uhkatekijöiksi on arvioitu metsien uudistus- ja hoitotoimet sekä ilmastonmuutos. Kuultomittari elää valoisissa kuusimetsissä, lajin yksilöitä on usein löydetty aivan kuusikon aurinkoiselta reunalta, mutta valoisilta kohdilta myös selvästi kuusikoiden sisäpuolelta. Kuultomittari vaikuttaisi suosivan melko varttunutta puustoa. Kuultomittari aikuistuu aikaisin keväällä, lajin yksilöitä on tavallisimmin löydetty kuusten rungoilta siinä vaiheessa kun lumi voi vielä osin peittää maata. Perhosten havainnoinnissa yleisesti käytetty UV-valo houkuttelee huonosti siivellistä koirasta, joten se on yleensä etsittävä kuusten rungoilta. Samaa pätee lajin siivettomään naaraaseen. Kuultomittarin toukat elänevät melko korkealla kuusissa, joten niiden havainnointi lienee hyvin vaikeaa. Kuultomittari tunnetaan Tampereelta pitkältä ajalta ja perhosharrastajien keskuudessa eräät lajin tunnetuimmat elinpaikat sijaitsevat Tampereella. Kuultomittarin tunnetuin esiintymä sijaitsee Kaupissa, vesitornin mäellä ja laajemminkin UKK-instituutille johtavaa tietä ympäröivällä alueella. Lisäksi lajia on tavattu ainakin Lentävänniemestä (runsas vanha esiintymä), Epilästä, Rukkamäestä, Härmälän leirintäalueen liepeiltä, Lukonmäestä, Halimasjärven ls. alueelta, Linnainmaalta ja Leinolasta. Kuultomittarin havainnot Tampereella tyrehtyvät 2000-luvulle tullessa. Havainnointi 2012: THS ry järjesti kuultomittarin etsintätalkoot , jolloin lajia etsittiin 7 henkilön toimesta Kaupin vanhoilla tunnetuilla esiintymäpaikoilla. Samana iltana lajia etsittiin Härmälän esiintymäpaikalta 2 henkilön toimesta ja Hervantajärventä itäpuoliselta metsäalueelta yhden henkilön toimesta. Olosuhteet ja ajankohta lajin etsimiseen olivat kaikissa tapauksissa hyvät. Etsintämenetelmä oli sama: yksilöiden havainnointi tarkoin silmin kuusten rungoilta. Samaa menetelmää on käytetty hyväksi onnistuneesti vielä 1990-luvulla, mutta runsaasta etsinnästä huolimatta emme saaneet lajista ainoatakaan havaintoa. Lajista on aivan viime vuosilta havaintoja ainakin Pirkkalasta ja Orivedeltä, joten kokonaan laji ei ole Pirkanmaalta vielä kadonnut. Pohdintaa: Vaikuttaisi selvältä, että lajin kannat ovat Tampereella hyvin niukat tai laji saattaa olla jopa tyystin hävinnyt nälitä esiintymäpaikoiltaan. Häviämisen todentaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä hyönteiskantojen ollessa vähälukuisia yksilöiden löytyminen on satunnaista. Vähälukuisetkin hyönteiskannat voivat pa-

4 lautua melko nopeasti ennalleen olosuhteiden käydessä suotuisiksi. Kuultomittarin tilanne Tampereella on kuitenkin vuoden 2012 perusteella hälyttävä ja seurantaa tulee jatkaa. Kuva 1. Kuultomittarin esiintymisalue Kaupissa. Keväällä 2012 havainnointi keskittyi Tähtitornin, UKK-Instituutin ja pallokenttien väliselle alueelle. 3.2 Viheryökkönen Calamia tridens, EN Taustaa: Viheryökkönen on aiemmin esiintynyt melko harvinaisena Etelä- ja Keski-Suomessa, kuivilla niityillä, useimmiten hiekkapohjaisilla alueilla. Lajin toukka elää Perhoswikin (2012) mukaan heinäkasvien (Poa, Festuca, Brachypodium) korsissa ja juurituppaissa, lajin toukka koteloituu silkillä vuorattuun onkaloon maahan. Toukkabiologiasta on kuultu myös erilaista tietoa ja siinä lieneekin vielä selvitettävää. Punaisen kirjan (Rassi ym 2010) mukaan lajin elinympäristöä ovat kuivat niityt ja kedot, ruderaattialueet, tienvieret ja ratapenkereet sekä palaneet kuivahkot ja sitä karummat kankaat. Viheryökkösen havaintotiedot ovat vähentyneet Kuva 2. Viheryökkönen (Calamia tridens). Valokuva: Tero Piirainen selvästi 2000-luvulle tultaessa ja laji on nostettu erittäin uhanalaisten kategoriaan. Lajin uhkatekijöiksi on arvioitu 1) avoimien alueiden sulkeutuminen: mm. niitty- ja hakamaiden sekä metsälaidunten sulkeutuminen laidunnuksen ja niiton loputtua, so-

5 rakuoppien ja muiden avointen kenttien metsittäminen ja umpeenkasvu sekä 2) kuloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen. Viheryökkösestä on kaikenkaikkiaan melko vähän havaintoja Tampereelta. Pirkanmaa on yleisemmin ottaen ollut kuitenkin lajin melko vahvaa esiintymäaluetta, vanhoja havaintoja on paljon mm. Valkeakoskelta ja Kangasalta. Viheryökkönen esiintyikin 1990 alkupuolella säännöllisesti mm. Lentolan laajalla sorakuoppaalueella. Ainoa tuoreempi havainto Tampereelta on Aakkulanharjun rinteestä yksi yksilö vuodelta Viheryökkönen tulee jossain määrin valopyydyksiin ja syötille, mutta tehokkain tapa lajin löytämiseksi lienee sen etsiminen (otsa)lampun avulla heinäkasvien röyhyiltä. Havainnointi 2012: Aakkulanharjun vanhaa havaintopaikkaa tutkittiin ja lajia etsittin heinäkasveilta Lamminpään lasketturinteessä Lajia ei havaittu. Koetimme havainnoida lajia myös sen entisellä esiintymäpaikalla Kangasalan Lentolassa, ilman tulosta. Pohdintaa: Aakkulanharjun vanha havaintopaikka on käytännössä täysin tuhoutunut. Ilmeisesti Messukylän seurakunnalle kuuluva avoin harjunrinne on peitetty mullalla ja istutettu osin puustolle tai nurmikolle. Rinteessä ei ole käytännössä lainkaan kuivakkokasvillisuutta tai hiekkapohjaista aluetta jäljellä eikä täten käytännössä mitään elinpaikkaa viheryökköselle tai monelle muullekaan avoimien kuivakkobiotooppien lajeille. Lamminpään laskettelurinne on yksi niitä harvoja paikkoja Tampereella, jossa viheryökkönen saattaisi pesiä tai johon se voisi pesiytyä. Lamminpään laskettelurinteen hoito avoimena paahdeympäristönä voisi edesauttaa viheryökkösen esiintymistä paikalla (kts myös ajuruohosulkanen). 3.3 Nunnamittari Baptria tibiale ssp. fennica, VU Taustaa: Nunnamittari on puolivarjoisissa lehtometsissä konnanmarjojen (Actaea) lehtiä toukkana ravinnokseen kelpuuttava, Suomessa hyvin paikoittaisesti esiintyvä laji. Lajin kannat vaihtelevat varsin paljon ja toisinaan paikoin runsastuva nunnamittari saattaa pian hävitä esiintymäpaikoiltaan. Nunnamittarin suomalaiset populaatiot sisältävät kaksi alalajia: ssp. fennica ja ssp. borealis. Ensin mainittu esiintyy Etelä- ja Keski- Suomessa, jälkimmäinen lähinnä Kuusamon alueella. Nunnamittarin uhkatekijöiksi on nostettu (Rassi ym. 2010) metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä metsien puulajisuhteiden muutokset: mm. lehtipuiden väheneminen ja lehtojen kuusettuminen. Tampereella lajille sopivia biotooppeja on jossain määrin jäänyt myös rakentamisen alle. Pirkanmaa osana Etelä-Hämeen lehtokeskusta on perinteisesti ollut lajin tärkeimpiä esiintymäalueita Suomessa ja lajista on historian saatossa tehty havaintoja Tampereeltakin, muun muassa Peltolammin- Rukkamäen alueelta. Viimeisimmät Tampereen havainnot lajista ovat Vuoreksesta (1994), Hervannasta (toukkahavainto 2005) sekä Soukonvuoresta (näköhavainto 200x). Havainnointi 2012: Nunnamittaria etsittiin Kaupin Soukonvuoren alueelta , josta on muutaman vuoden takainen näköhavainto lajista. Nunnamittari jäi havaitsematta hyvistä keliolosuhteista huolimatta. Pohdintaa: Nunnamittari on suhteellisen vaikea havaita: lajin lentoaika alkukesästä on suhteellisen lyhyt, nopeasti lentävä nunnamittari jää helposti huomaamatta puolivarjoisessa metsässä, eikä se mene perhospyydyksiinkään. Niinpä lajin varma puuttuminen tutkituilta alueilta on vaikea todentaa. Sopivia konnanmarjaa kasvava elinpaikkoja tulee siis jatkossakin seurata. Lisäksi lajia voisi yrittää etsiä toukkana, joskin toukat ovat nekin arkoja ja pudottautuvat kasvilta herkästi maahan.

6 3.4 Korokoi Elatobia fuliginosella, VU Taustaa: Korokoi on valtakunnallisesti harvinainen, elintavoiltaan puutteellisesti tunnettu pikkuperhoslaji. Korokoin elintapoihin toi hieman valoa Villilänsaaren länsipuolelta vuonna 1994 (Saarela & Sippola 1995) tehty lajin kasvatus. Kaksi toukkaa löytyi Nokian moottoritien ja Pyhäjärven välisellä kapealla kannaksella, valoisalla paikalla kasvavasta ikimännystä. Toukat ilmeisesti käyttävät muiden hyönteisten (ehkä kaarnakuoriaisten tai jäärien) tekemiä käytäviä ja kaarnan rakoja suojapaikkoinaan. Toukat oletettavasti syövät kuolleiden hyönteisten tai hämähäkkien osia tai käytävissä kasvavaa sienirihmastoa. Tällaisia käytäviä on runsaiten vanhoissa puissa, jotka vaikuttaisivat täten merkittäviltä lajin kannalta. Punainen kirja (Rassi ym 2010) luettelee elinympäristöiksi kuivahkot ja sitä karummat kankaat, harjumetsät sekä metsäpaloalueet. Vuoden 1994 havainto korokoista on hieman matkaa Nokian puolella ja tietöistä huolimatta juuri se mänty josta laji on löydetty on tiettävästi vielä tallella. Yllättäen laji löytyi seuraavan kerran Pirkanmaalta Tampereen Sorsapuistosta Tällöin havaittiin yksi aikuinen koroi lehtikuusen rungolta. Korokoi on ilmeisen vaikeasti havaittava laji, mutta sitä voi yrittää etsiä aikuisena sopivien puiden rungoilta kopistelemalla ja myös valopyynnin avulla. Lisäksi lajin toukkia voi havaita niiden tekemien (varsin vähäisten) seittien avulla. Varsinkin toukat elävät kuitenkin ilmeisen piilottelevaa elämää mäntyjen tai lehtikuusten runkojen pienissä käytävissä. Havainnointi 2012: Lajia pidettiin kesän mittaan silmällä useammassakin paikassa, mutta erityisesti Pitkäniemen hevoshaassa, jossa suoritettiin valvontavalopyyntiä ja lajin lentoaikaan. Hevoshaassa on vanhoja mäntyjä, joissa laji saattaisi elää, mutta näillä havaintokäynneillä korokoita ei todennettu. Pohdintaa: Korokoi todennäköisesti piileskelee vähälukuisena Tampereen lämpimillä, sopivia vanhoja mäntyjä tai lehtikuusia kasvavilla paikoilla. Se voisi löytyä erityisesti Villillänsaaresta läheltä vuoden 1994 havaintopaikkaa tai paikoin Tampereen läpikulkevalta harjujaksolta. Lajin havaitseminen vaikuttaa kuitenkin varsin satunnaiselta, ainakin käytetyin menetelmin. 3.5 Ajuruohosulkanen Merrifieldia leucodactyla, NT Taustaa: Ajuruohosulkanen esiintyy maamme ajuruohokasvustoissa Dragsfjärdistä Kuusamoon. Lajin esiintymät ovat varsin paikoittaisia ja monen esiintymän tuhoutumisen vuoksi laji on nostettu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi. Punaisen kirjan mukaan lajin uhkatekijöitä ovat kuloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen sekä avoimien alueiden sulkeutuminen: mm. niitty- ja hakamaiden sekä metsälaidunten sulkeutuminen laidunnuksen ja niiton loputtua, sorakuoppien ja muiden avointen kenttien metsittäminen ja umpeenkasvu. Pirkanmaan harvat ajuruohosulkasesiintymät sijoittuvat harjujaksolle, nykyisin elinvoimaisimmat populaatiot ovat Ylöjärven Pinsiössä, Hämeenkyrön Ulvaanharjussa ja Jämijärven lentokentällä. Elinvoimaisimpien esiintymien joukkoon voidaan laskea myös Tampereen-Ylöjärven rajalla, Horhan-Lamminpään laskettelurinteen ajuruohosulkasesiintymä, josta on lajin havaintoja pitkältä ajalta. Havainnointi 2012: Horhan-Lamminpään laskettelurinteessä tehtiin selvityskäynti lajin parhaaseen lentoaikaan Ajuruohosulkanen oli kohtalaisen lukuisasti lennossa. Lajia tavattiin noin 20 yksilöä, ennen kuin kaatosade keskeytti selvitystyöt. Lisäksi paikalla esiintyi erityisen runsaslukuisena niinikään ajuruoholla elävä Scrobipalpa artemisiella jäytäjäkoi, joka on valtakunnallisesti vaarantuneeksi (VU) luokiteltu. Pohdintaa: Horhan-Lamminpään laskettelurinne on vähitellen, mutta varmasti umpeutumassa metsäksi. Samalla ajuruohosulkasen ja Scrobipalpa artemisiella-jäytäjäkoin sekä muiden rinteessä elävien paahdehyönteisten elinmahdollisuudet vähenevät. Suosittelemmekin avoimena pitäviä hoitotoimenpiteitä, kuten mäntyjen poistoa rinteen keskiosista.

7 Kuva 3. Lamminpään-Horhan laskettelurinne. 3.6 Täplälampikorento Leucorrhinia pectoralis Dir IV(a) Taustaa: Iidesjärveltä löydettiin kesäkuussa 2011 luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetun täplälampikorennon (Leucorrhinia pectoralis) esiintymä. Laji on mukana Luontodirektiivin IV(a) - liitteessä, jossa luetellut lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Lisääntymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Tampereen kaupungin toimeksiannosta THS havainnoi täplälampikorennon esiintymistä Iidesjärvellä kesäkaudella Havainnointi 2012: Aikuishavaintojen perusteella täplälampikorento esiintyy vakituisena Iidesjärvellä. Lajista tehtiin aikuishavaintoja järven itäpään niitty- ja ranta-alueilla välisenä aikana kolmella havainnointikerralla. Lajin yksilömäärät olivat vähäiset, kullakin havainnointikerralla havaittiin vain yksi yksilö. Muualta Iidesjärveltä ei tehty lajin aikuishavaintoja. Kuva 4. Täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis) Iidesjärvellä kesäkuussa Valokuva: Martti Tuure. Lokakuussa 2012 havainnoitiin sudenkorentojen toukkia niiltä alueilta, joilla aikuisia korentoja oli havaittu. Sudenkorentojen toukkia löydettiin runsaasti, mutta täplälampikorennon toukista ei voitu tehdä yhtään varmaa havaintoa. Pienten sudenkorentotoukkien määritys ei ole mahdollista, ja suurikokoisia lampikorennon toukkia ei paikoilta löydetty.

8 3.7 Noropalkonen Hydroptila occulta, VU Taustaa: Noropalkonen on hyvin pieni vesiperhonen, joka esiintyy hyvin harvinaisena Etelä- Suomessa. Lajille tunnetaan alle 10 havaintopaikkaa Suomesta. Noropalkonen elää aikuishavaintojen perusteella kivikkoisissa pienten jokien tai suurten purojen koskipaikoissa, suhteellisen hyvälaatuisessa vedessä. Lajin toukkaa ei tunneta, mutta se elänee koskisammalien tai koskien kivien leväpintojen tarjoamien antimien turvin. Noropalkonen tavattiin ensi kerran Tampereelta vuonna 2009 Peltolammin-Pärrinkosken hyönteisselvityksen yhteydessä, 1 koirasyksilö. Havainnointi 2012: Noropalkosta etsittiin Vormiston myllypurosta haavimalla, Pärrinkoskelta haavin ja otsalampun avulla ja uudelleen Pärrinkoskelta 8W:n akkuvalon avulla ja Ainoastaan tärppäsi, tuolloin akkuvalolle lensi kolme noropalkosen naarasyksilöä. Kuva 5. Täplälampikorennon toukkien etsiminen tapahtui Iidesjärvellä vesihaavilla. Valokuva: Tero Piirainen. Pohdintaa: Vaikka noropalkonen on melko vaikea laji havainnoida, toistuvat yritykset ja etenkin akkuvalon käyttö tuottivat tulosta Pärrinkoskella. Kolmen naarasyksilön toteaminen varmisti lajin pysyvän esiintymän Pärrinkoskella. Yksilöt löytyivät voimakkaasti virtavaan, hyvin kivikkoisen koskiosuuden pienen suvannon tuntumasta. Erittäin todennäköisesti laji elää toukkana aivan havaintopaikan likellä, ja pitemmälläkin matkalla Pärrinkosken pitkää koskijaksoa. Lajin elinympäristöksi voitaneen rajata Pärrinkosken suojeltu koskiosuus, mutta suuri merkitys lajin säilymiselle on myös laajemmalta yläpuoliselta valuma-alueelta kertyvän veden laadulla. Kuva 6. Noropalkosen havaintopaikka (täplä) ja lajin keskeisimmäksi elinympäristöksi arvioitu osuus Pärrinkoskea (rajattu alue).

9 3.8 Viherasekärpänen Oplodontha viridula, NT Taustaa: Viherasekärpänen on erikoisen värinen: sen etu- ja keskiruumis ovat metallinkiiltoiset, kirkkaan vihreän takaruumiin päällipuolella on muodoltaan vaihteleva tumma pitkittäisjuova. Lajista on Suomessa harvakseltaan havaintoja Ahvenanmaalta Tornion seudulle asti. Valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi laji on nostettu niukkojen uusien havaintojen vuoksi. Tampereelta laji on havaittu vain Iidesjärveltä. Lajin elinympäristöt ovat erilaisilla niitty- ja luhtarannoilla sekä lettosoilla. Lajin uhkatekijöiksi on arvioitu peltomaiden muutokset: salaojitus, viljelytapojen muutokset, karjanhoidon muutokset (ei laidunten sulkeutuminen), koneiden käyttö ja viljeltävien lajien vaihdot (ei torjunta-aineet) sekä vesirakentaminen: voimalaitokset, saha- ja myllypadot, vesien säännöstely, ruoppaukset ja perkaukset (myös purojen), rantavyöhykkeen rakenteellinen muuttaminen (esim. pengerrykset), järvien laskut, tekoaltaiden rakentaminen, pohjaveden otto ja lähteiden hyödyntäminen, mm. pohjaveden pinnan laskun aiheuttamat muutokset. Havainnointi 2012: Lajin esiintymää Iidesjärvellä tarkastettiin , ja laji havaittiinkin (1 yksilö) Palvaanniemen kosteikolla. Pohdintaa: Lajia on havaittu Iidesjärvellä yli 10 vuoden ajan, joten ilmeisesti Iidesjärven itäpään peltoniittyalueen olosuhteet ovat lajille suotuisat. Aiemmin alueella oli laidunnusta, mikä auttoi pitämään kasvillisuutta matalana. Luultavasti laji hyötyisi laiduntamisen palaamisesta alueelle. Suurempia muutoksia alueen vesitalouteen eikä rantavyöhykkeeseen ylipäänsä pidä tehdä. Kuva 7. Viherasekärpäsen havaintopaikka Palvaanniemessä YHTEENVETO Kaikkia selvitettäviä lajeja pyrittiin havainnoimaan kesäkauden 2012 aikana, mutta puolet kahdeksasta lajista: kuultomittari, viheryökkönen, korokoi ja nunnamittari jäivät kuitenkin havaitsematta. Etenkin kaden ensiksi mainitun lajin nykytila Tampereella on varsin huolestuttava. Ajuruohosulkasen elinympäristö kaipaa selvästi hoitotoimenpiteitä, ja ne on vielä mahdollista tehdä ajoissa ennen kuin Lamminpään-Horhan laskettelurinne umpeutuu liiaksi. Tutkimustoimiin Tampereen kaupungin alueella osallistuivat seuraavat henkilöt: Iso-Tuisku, Jussi Jaakkola, Marko Koskinen, Marika Latvalehto, Johannes Piirainen, Tero Rasimus, Ilari Saarela, Esko Salokannel, Juha Salokannel, Merja Seuranen, Ilkka Sippola, Leo Tuure, Martti

10 5. KIRJALLISUUS Perhoswiki 2012: Calamia tridens. (haettu ) Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. ja Mannerkoski I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010, Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 685 s., Helsinki. Saarela, E. & Sippola, L. 1995: Mielenkiintoisia pikkuperhoskasvatuksia Etelä-Hämeestä. Diamina