Kovakuoriais- ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004: Mätäoja- Vaskivuori, Pitkäkoski ja Vehkalanmäki

Transkriptio

1 Kovakuoriais- ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004: Mätäoja- Vaskivuori, Pitkäkoski ja Vehkalanmäki Espoo 2005

2 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Sisällysluettelo Tiivistelmä 3 1. Johdanto 4 2. Kohteet Mätäoja ja Vaskivuori Pitkäkoski Vehkalanmäki 5 3. Tulokset Kovakuoriaiset Mätäoja-Vaskivuori Pitkäkoski Vehkalanmäki Perhoset Mätäoja-Vaskivuori Pitkäkoski Vehkalanmäki Esiselvitys Malikaapuyökkönen Viheryökkönen Ruttojuuriyökkönen Ahdepikkumittari Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Kohteiden merkitys kovakuoriaislajistolle Mätäoja-Vaskivuori Pitkäkoski Vehkalanmäki Kohteiden merkitys perhoslajistolle Mätäoja-Vaskivuori Pitkäkoski Vehkalanmäki Pitkäkosken hoito Mätäoja-Vaskivuoren alueen hoito Vehkalanmäen hoito Kirjallisuus 18 Liite 1. Menetelmät kovakuoriaisselvityksissä 24 Liite 2. Havaitut uhanalaiset, silmälläpidettävät ja muut huomionarvoiset kovakuoriaislajit 28 Liite 3. Menetelmät perhosten esiselvityksissä ja Vehkalanmäen perhosselvityksessä 46 Liite 4. Havainnot uhanalaisista, silmälläpidettävistä ja puutteellisesti

3 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna tunnetuista perhoslajeista Vehkalanmäellä 49 Liite 5. Vehkalanmäeltä havaittujen uhanalaisten, silmälläpidettävien ja puutteellisesti tunnettujen perhoslajien esittelyt 54 Liite 6. Perhosten esiselvitysten tulokset 56 Liite 7. Lehtohabitaattien (Mätäoja, Pitkäkoski) esiselvitykseen sisältyneet kasvilajit 66 Liite 8. Paahdehabitaattien (Vehkalanmäki) esiselvitykseen sisältyneet kasvilajit 67 Liite 9. Esiselvityksen perusteella kohteissa mahdollisesti elävät uhanalaiset ja silmälläpidettävät perhoslajit sekä lajikuvaukset 68 Kannen kuva: Pitkäkosken kuviolla 6 oli joitakin luontaisesti syntyneitä melko valoisia aukkoja, jotka ovat tärkeitä useille alueen huomionarvoisille kovakuoriaisille ja perhosille. Kuvat Faunatica Oy; kuva 26 Petri Martikainen Karttakuvat Vantaan kaupunki Kirjoittajat: Marko Nieminen, Kari Nupponen, Pekka Robert Sundell (Faunatica Oy) ja Pertti Rassi (kovakuoriaiset). Kiitokset: Jaakko Vähämäki ja Jukka Luokkala (Vantaan kaupunki); Ilpo Mannerkoski (kovakuoriaisselvitys); Karl-Erik Lundsten (perhosselvitys); Essi Lind (kovakuoriaispyydysten koenta); Kimmo Silvonen (toukkien määrityksen varmentaminen); Tero Koskinen, Tomi Salin, Pasi Sihvonen ja Jaakko Vähämäki (viheryökköshavaintoja); Jyrki Muona (kovakuoriaisyksilön määritys).

4 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Tiivistelmä Vantaalla selvitettiin Mätäoja-Vaskivuoren, Pitkäkosken ja Vehkalanmäen alueiden luontoarvoja kovakuoriais- ja perhoslajiston perusteella vuonna Työn tilaajana oli Vantaan kaupungin ympäristötoimisto ja toteuttajana Faunatica Oy. Kaikissa kohteissa selvitettiin kovakuoriaislajistoa runkoikkuna- ja/tai kuoppapyydyksillä sekä aktiivihavainnoinnilla. Lisäksi kohteissa tehtiin uhanalaisten ja pääkaupunkiseudulla huomionarvoisten perhoslajien esiselvitys, jossa paikallistettiin näiden lajien esiintymisen kannalta merkittävimmät osa-alueet sekä sopivat ravintokasvit ja elinympäristöt. Vehkalanmäellä selvitettiin myös neljän alueelta aiemmin tavatun perhoslajin esiintyminen. Raportti sisältää: kuvauksen tutkimusmenetelmistä ja havainnoinnista listat ja kuvaukset suojelun kannalta arvokkaimmista havaituista kovakuoriaislajeista kuvauksen havaitun kovakuoriaislajiston yleis- ja erityispiirteistä kuvauksen uhanalaisista ja silmälläpidettävistä perhoslajeista, joilla on kohteissa elinmahdollisuuksia kuvauksen Vehkalanmäellä havaituista uhanalaisista ja silmälläpidettävistä perhoslajeista kuvauksen kohteiden merkityksestä kovakuoriais- ja perhoslajistolle arviot Mätäoja-Vaskivuoren alueen, Pitkäkosken ja Vehkalanmäen hoitotarpeista. Selvitysalueiden kovakuoriaislajisto on monipuolista ja sisältää merkittäviä lajeja. Mätäoja- Vaskivuorelta löytyi yksi hävinneeksi luokiteltu kovakuoriaislaji (haapasepikkä) ja 23 muuta huomionarvoista lajia; Pitkäkoskelta yksi uhanalainen, kolme silmälläpidettävää ja 23 muuta huomionarvoista lajia; Vehkalanmäeltä kaksi uhanalaista (keisarilyhytsiipi ja lehtipuupääkkö), kaksi silmälläpidettävää ja 31 muuta huomionarvoista lajia. Haapasepikän, keisarilyhytsiiven ja lehtipuupääkön esiintymät ovat valtakunnallisesti merkittäviä. Esiselvityksen perusteella Mätäoja-Vaskivuorella voisi elää kaksi vaarantunutta ja viisi silmälläpidettävää perhoslajia; Pitkäkoskella yksi vaarantunut ja viisi silmälläpidettävää lajia; Vehkalanmäellä kaksi vaarantunutta ja kuusi silmälläpidettävää lajia. Vehkalanmäellä on havaittu seitsemän uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltua perhoslajia, joista kuudella on siellä pysyvä populaatio. Viheryökkösen esiintymä on valtakunnallisesti merkittävä. Mätäojan ja Pitkäkosken tärkeimpiä hoitotarpeita ovat kuusettumisen estäminen ja alueiden pitäminen osittain valoisina. Vaskivuoressa lahojen kuusien määrä on oleellista. Vehkalanmäki kannattaisi säilyttää nykyisellään ja siellä pitäisi saada säilymään myös kasvittomia tai niukkakasvustoisia alueita. Kohteille olisi suotavaa laatia hoito- ja käyttösuunnitelmat.

5 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Johdanto Vantaalla selvitettiin kolmen kohteen (Mätäoja-Vaskivuori, Pitkäkoski ja Vehkalanmäki) luontoarvoja kovakuoriais- ja perhoslajiston avulla vuonna Kohteissa tehtiin kovakuoriaisselvityksiä sekä uhanalaisten ja pääkaupunkiseudulla huomionarvoisten perhoslajien esiselvityksiä. Lisäksi Vehkalanmäellä tehtiin selvitys neljän alueelta aiemmin tavatun perhoslajin esiintymisestä. Kohteet esitellään jaksossa 2 ja menetelmien yksityiskohdat liitteissä 1 & 3. Selvitysten ja esiselvitysten tilaajana oli Vantaan kaupungin ympäristötoimisto ja toteuttajana Faunatica Oy. Raportti sisältää listat ja lyhyet kuvaukset suojelun kannalta arvokkaimmista havaituista kovakuoriaislajeista sekä kuvauksen lajiston yleis- ja erityispiirteistä. Raportissa kuvataan myös kohteiden merkitys perhoslajistolle ja listataan uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit, joilla on kohteissa elinmahdollisuuksia. Lisäksi esitämme arviot Mätäoja-Vaskivuoren alueen, Pitkäkosken ja Vehkalanmäen hoitotarpeista. Raportti sisältää myös yksityiskohtaisen kuvauksen tutkimusmenetelmistä ja havainnoinnista. 2. Kohteet Tässä luvussa esitellään selvityskohteiden sijainnit ja kussakin kohteessa tehdyt selvitykset yleisesti. Menetelmät kuvataan tarkasti liitteissä 1 & Mätäoja ja Vaskivuori Selvitysalueena oli Mätäojan kosteikko Helsingin rajalta Hämeenlinnanväylälle sekä Vaskivuoren metsäalue, yhteensä n. 40 ha (kuva 2). Selvitysalue rajoittuu ympäröivään asutukseen ja peltoihin. Kohteessa selvitettiin maassa liikkuvaa kovakuoriaislajistoa kuoppapyydyksillä sekä uhanalaista ja silmälläpidettävää lahopuilla elävää kovakuoriaislajistoa ikkunapyydyksillä ja aktiivihavainnoinnilla. Lisäksi tehtiin uhanalaisten ja huomionarvoisten perhoslajien esiselvitys. Esiselvityksen kuvaus on esitetty liitteessä Pitkäkoski Selvitysalueena oli Pitkäkosken luonnonsuojelualue sekä siihen suunniteltu laajennusosa, joka jatkuu suojelualueelta länteen peltoihin asti, yhteensä n. 20 ha (kuva 1). Kohteessa selvitettiin maassa liikkuvaa kovakuoriaislajistoa kuoppapyydyksillä sekä uhanalaista ja silmälläpidettävää lahopuilla elävää kovakuoriaislajistoa ikkunapyydyksillä ja aktiivihavainnoinnilla. Lisäksi tehtiin uhanalaisten ja huomionarvoisten perhoslajien esiselvitys.

6 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Vehkalanmäki Selvitysalueena oli Vehkalan täyttömäki ja sen länsipuolella oleva kosteikko- ja niittyalue, yhteensä n. 35 ha (kuva 3). Selvitysalueen länsirajana on Petikon teollisuusalue ja metsä, muualla rajan muodostavat ympäröivät metsät ja pellot. Kohteessa selvitettiin maassa liikkuvaa kovakuoriaislajistoa kuoppapyydyksillä sekä uhanalaista ja silmälläpidettävää kovakuoriaislajistoa aktiivihavainnoinnilla. Kohteessa tehtiin myös uhanalaisten ja huomionarvoisten perhoslajien esiselvitys. Lisäksi selvitettiin alueelta aiemmin havaittujen kahden uhanalaisen, yhden silmälläpidettävän ja yhden harvinaisen perhoslajin mahdollisen esiintymisen laajuus ja arvioitiin niiden runsaus. Kuva 1. Pitkäkosken selvitysalueen rajaus (keltaiset viivat), esiselvityskuvioiden rajaukset (kuviot 4-7; erotettu mustalla katkoviivalla) sekä kuoppapyydyslinjojen (E & F) ja runkoikkunapyydysten (10-14) sijainnit.

7 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Kuva 2. Mätäojan-Vaskivuoren selvitysalueen rajaus (keltaiset viivat), esiselvityskuvioiden rajaukset (kuviot 1-3) sekä kuoppapyydyslinjojen (C & D) ja runkoikkunapyydysten (1-7) sijainnit.

8 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Kuva 3. Vehkalanmäen selvitysalueen rajaus (keltainen viiva), esiselvityskuvioiden rajaukset (kuviot 8-14; erotettu mustilla katkoviivoilla) sekä kuoppapyydyslinjojen (A & B) sijainnit. 3. Tulokset 3.1. Kovakuoriaiset Kovakuoriaisia määritettiin pyydysaineistoista yksilöä ja aktiivihavainnoinnin yhteydessä ilmeisesti joitain tuhansia yksilöitä. Määritettyjen kovakuoriaisten määrä oli siis yhteensä lähes yksilöä. Näistä noin 1800 yksilöä preparoitiin tarkempaa määrittämistä varten. Uhanalaisista, silmälläpidettävistä ja muista huomionarvoisista lajeista on koottu havaintotiedot ja lajikuvaukset liitteeseen 2.

9 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Mätäoja: ikkunapyydykset 2 Pitkäkoski: ikkunapyydykset Yksilömäärä 1,5 1 0,5 Yksilömäärä 1,5 1 0, Koentajaksot Koentajaksot Yksilömäärä Vehkalanmäki: kuoppapyydykset Koentajaksot Yksilömäärä Pitkäkoski: kuoppapyydykset Koentajaksot Kuva 4. Mätäojan ja Pitkäkosken runkoikkunapyydysten yksilömäärät (yksilöitä/pyydys/vrk) eri koentajaksoilla sekä Vehkalanmäen ja Pitkäkosken kuoppapyydysten yksilömäärät eri koentajaksoilla. Koska pyynnissä olleiden pyydysten määrä vaihteli hieman eri jaksoina Pitkäkoskella, ikkunapyydysten saalismäärien vaihtelut on esitetty yksilöinä pyydystä kohden vuorokaudessa Mätäoja-Vaskivuori Kuoppapyydykset oli keskitetty yhdelle alueelle (kuva 2), mutta kahdelle hieman toisistaan poikkeavalle elinympäristötyypille, jotka ovat Mätäojan alueella esiintyvistä yleisimmät: kuivempi koivu- ja haapa-alue sekä kosteampi pajuvaltainen alue. Niiden lajistoissa olikin selviä eroja. Tästä huolimatta tuloksia ei voi yleistää koko laajaa, yli 2 km pitkää aluetta koskeviksi. Mätäojan alueella kuoppapyydyksiin kertyi paljon kariketta, joka vaikeutti kovakuoriaisten erottelua ja aiheutti saaliin osittaisen hajoamisen etenkin loppukesästä. Tästä syystä tarkan yksilömäärän laskeminen ei ollut mahdollista. Otosluonteisten laskentojen perusteella yksilömäärä oli n eli noin 1,3 yks. pyydystä kohden vuorokaudessa. Mätäojan saalismäärä oli siten selvästi suurin tutkituista kolmesta alueesta. Näytteen koko on hyvin edustava. Runkoikkunapyydysten saalis, yhteensä yks. eli 1,1 yks. pyydystä kohden vuorokaudessa, oli huomattavasti suurempi kuin Pitkäkoskella (kuva 4). Mätäojalla onkin suuressa määrin lahoja lehtipuita, joskin pääsääntöisesti läpimitaltaan varsin pieniä. Niistä oli löydettävissä runsaasti kääpiä kasvavia runkoja pyydysten kohteiksi. Mätäojalla kovakuoriaisten lentokausi jatkui hieman pidempään kuin Pitkäkoskella (kuva 4). Kovakuoriaisten havaitsemisen kannalta tärkeä syysparveilu jäi kuitenkin huonojen säiden

10 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna vuoksi tälläkin alueella merkityksettömäksi. Uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja löytyi Mätäojalta vain yksi eli haapasepikkä (ks. liite 2 & kuva 26). Havainto on erityisen arvokas, sillä haapasepikkä on luokiteltu hävinneeksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Kun hävinneeksi arvioitu laji löytyy uudelleen, se katsotaan arviointiperusteiden mukaan kuuluvaksi uhanalaisuuden korkeimpaan luokkaan eli äärimmäisen uhanalaiseksi, ellei havainnon laatu edellytä muuta. Tässä tapauksessa kyse on erittäin todennäköisesti paikallisesta esiintymästä, joka on siis ainoa Suomesta ja siksi valtakunnallisesti erittäin merkittävä. Haapasepikän lisäksi alueelta havaittiin 23 huomionarvoista lajia (liite 2) Pitkäkoski Pitkäkosken monipuolisen alueen kovakuoriaisfaunasta saatiin suhteellisen suppealla pyydysmäärällä tietoja vain osasta aluetta. Näidenkin tulosten perusteella alue vaikuttaa kovakuoriaisten kannalta mielenkiintoiselta. Pitkäkoskelta tuli kuoppapyydyksiin yhteensä kovakuoriaisyksilöä. Saalista kertyi pyydystä kohden keskimäärin vuorokaudessa noin 1,1 yks., mikä on korkea määrä alueen luonne ja vuoden 2004 sääolot huomioon ottaen. Näytteen koko on siis edustava. Eri koentakertojen saalismäärät vastasivat Vehkalanmäen tuloksia (kuva 4). Kostean viileässä lehdossa jäi kuitenkin keväthuippu pois. Ikkunapyydysten saalis jäi odotettua vähäisemmäksi. Pyydysten kohteiksi ei juuri ollut tarjolla suuriläpimittaisia lahoja lehtipuita. Sateiden vuoksi myös sopivat kovakuoriaisten parveilusäät jäivät vähäisiksi. Suuremman yksilö- ja samalla lajimäärän saamiseksi olisi tullut käyttää suurempaa määrää runkoikkunapyydyksiä tai huomattavasti tehokkaampia parvekelaatikkopyydyksiä. Näiden käyttö ei kuitenkaan ilkivaltavaaran vuoksi ollut mahdollista. Ikkunapyydyksistä tuli yhteensä 548 yksilöä eli noin 0,7 yks. pyydystä kohden vuorokaudessa. Kuvasta 4 on nähtävissä, että kovakuoriaisten lentokausi päättyi Pitkäkosken alueella käytännössä jo elokuun puolivälin jälkeen vuonna Pitkäkosken alueelta havaittiin yksi uhanalainen (vaarantunut) ja kolme silmälläpidettävää sekä 23 muuta huomionarvoista lajia (liite 2) Vehkalanmäki Vehkalanmäeltä tuli kuoppapyydyksiin yhteensä kovakuoriaisyksilöä. Pyydystä kohden keskimäärin vuorokaudessa tullut yksilömäärä (n. 0,9 yks.) on kohtalaisen suuri, etenkin kun otetaan huomioon vuoden 2004 sateisuus. Vehkalanmäeltä kuoppapyydyksillä kerätty näyte antaa siten edustavan kuvan kohteen kovakuoriaislajistosta. Yksilöiden jakautuminen eri tyhjennyskerroille oli vuonna 2004 poikkeuksellinen (kuva 4). Sääoloiltaan keskimääräisenä vuotena, kuten esim. 2003, kuoppapyydysten yksilömäärä

11 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna kasvaa aluksi huhtikuusta kesäkuun alkupuoliskolle saakka ja laskee sitten suhteellisen tasaisesti marraskuuhun asti. Vuonna 2004 touko-kesäkuun ja elokuun lopun sekä syyskuun huonot sääjaksot vähensivät huomattavasti saalista. Vehkalanmäen alueelta havaittiin kaksi uhanalaista (vaarantunutta) lajia: keisarilyhytsiipi ja lehtipuupääkkö. Molempien lajien esiintymät ovat valtakunnallisesti merkittäviä. Lisäksi havaittiin kaksi silmälläpidettävää ja 31 muuta huomionarvoista lajia (liite 2). Näistä huomattavan merkittäviä olivat mm. hietavakosonkiainen, martikaslaji Xantholinus audrasi ja kalmistokaarniainen Perhoset Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja puutteellisesti tunnetuiksi luokiteltujen perhosten lajihavainnot esitetään yksityiskohtaisesti liitteissä 4 ja 5 sekä esiselvitysten tulokset liitteessä 6. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät perhoslajit, joilla on elinmahdollisuuksia eri kohteissa, esitellään liitteessä 9. Monen lajin mahdollista esiintymistä ei kuitenkaan voida arvioida pelkän esiselvityksen perusteella (moniruokaiset tai elintavoiltaan huonosti tunnetut lajit), vaan lajisto tulisi selvittää monipuolisesti erilaisia menetelmiä käyttämällä, erityisesti valopyydyshavainnoinnilla Mätäoja-Vaskivuori Mätäojan alue on tyypillistä tuorepohjaista eteläsuomalaista lehtoa. Perhosten kannalta alueen merkittävyyttä laskevat lehtometsävyöhykkeen kapeus sekä toisaalta umpeenkasvu ja metsän sisällä olevien aukkojen puuttuminen. Lahon puuaineksen runsaus ja metsän reunalla kasvavat vanhat lehtipuut lisäävät kohteen monipuolisuutta. Vaskivuori on melko umpeutunut ja aluskasvillisuus kulutuksen vuoksi niukkaa, mutta lakiosan avokalliolla ja sen eteläpuolisella lehdolla kalliojyrkänteineen saattaisi olla merkitystä joidenkin harvinaisten perhoslajien elinpaikkana. Esiselvityksen perusteella alueella voisi elää kaksi vaarantuneeksi luokiteltua ja viisi silmälläpidettävää perhoslajia (liite 9). Lisäksi kohteesta löytyy sopivaa elinympäristöä joillekin harvinaisille lahopuilla eläville koiperhoslajeille Pitkäkoski Pitkäkosken esiselvityskohde on rehevä jokivarsilehto. Alue on paikoin melko umpeutunut kuusten vallattua alaa, ja metsän sisällä on aukkoja vain vähän. Vanhan jokitörmän yläpuolinen istutuskuusikko on supistanut perhosten kannalta merkittävän elinympäristön pinta-alaa. Myöskään lämpimiä metsänreunoja alueelta ei löydy, mutta sen sijaan lahopuuta on kohtalaisesti. Esiselvityksen perusteella alueella voisi elää yksi vaarantuneeksi luokiteltu ja viisi

12 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna silmälläpidettävää perhoslajia (liite 9). Lisäksi kohteesta löytyy sopivaa elinympäristöä joillekin harvinaisille lahopuilla eläville koiperhoslajeille sekä eräille vaateliaita lehtokasveja ravintonaan käyttäville lajeille, kuten konnanmarjamittarille (Eupithecia actaeata) ja usvapikkumittarille (Eupithecia immundata) Vehkalanmäki Esiselvitys Vehkalanmäki on laaja, avoin ja monipuolinen ruderaattialue, jonka parhaissa osissa etelä- ja lounaisrinteillä on runsaasti paahdekasvillisuutta ja kohtalaisen paljon myös paljasta maanpintaa. Kohde on perhosten kannalta merkittävä monipuolisen kasvillisuutensa ja laajan avoimen alueen vuoksi. Alueelta on havaittu seitsemän uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltua perhoslajia, joista kuudella on siellä pysyvä populaatio. Paikalla esiintyy myös harvinainen lupiineilla (Lupinus spp.) elävä Agonopterix nervosa koiperhonen, jolla tunnetaan vain kymmenkunta elinpaikkaa Suomesta. Esiselvityksen perusteella paikalla voisi lisäksi elää kaksi vaarantunutta ja kuusi silmälläpidettävää lajia (liite 9) Malikaapuyökkönen Malikaapuyökkönen (Cucullia absinthii) on Suomessa luokiteltu vaarantuneeksi (VU) ja erityisesti suojeltavaksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Lajia on löydetty yleensä vain saaristosta ja aivan merenrannan tuntumasta. Sisämaasta tunnetaan vain muutama vanha löytö, mutta Vantaalta sitä ei aiemmin ole löydetty. Tässä selvityksessä havaittiin yhteensä viisi toukkaa pujoilta. Toukat olivat eri puolilla aluetta. Koko Vehkalanmäen avoin alue on lajille sopivaa esiintymisaluetta. Toukkien ravintokasvia pujoa esiintyy alueella lajille riittävästi, kunhan alue pidetään jatkossakin avoimena. Malikaapuyökkösen leviämistä sisämaahan rajoittanevat ilmastolliset tekijät, ja äärialueilla lajin populaatiot ovat yleensä niukkoja. Tämä lienee syynä siihen, miksi Vehkalanmäeltä löytyi vain vähän toukkia hyvälaatuisen elinympäristön laajuudesta huolimatta Viheryökkönen Koska vuoden 2004 havainnointi tuotti havaintoja vain neljästä vaarantuneeksi (VU) luokitellusta viheryökkösestä (Calamia tridens), päätettiin tähän raporttiin koota myös aikaisempia havaintoja lajin esiintymisestä, jotta lajin elinpaikasta saataisiin parempi käsitys. Havaintoja kerättiin haastattelemalla, ja tietoja kertyi yhdeksän henkilön 14 käynnistä ja noin 550 yksilöstä. Näiden tietojen perusteella Vehkalanmäellä saattaa hyvinkin olla viheryökkösen runsain esiintymä Suomessa (liite 4), joka on myös valtakunnallisesti merkittävä.

13 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Suurin osa viheryökköhavainnoista tehtiin aktiivihavainnoinnilla, jossa lajin kasvillisuudessa istuvia yksilöitä etsittiin yöllä taskulampun valossa. Yksilöt istuivat usein melko korkealla ruohovartisissa kasveissa ja ne näkyivät helposti voimakkaan lampun valossa yli 10 m päähän. Erityisesti perhosten silmät loistivat valossa. Samanaikaisesti tehdyn valvontavalohavainnoinnin tuloksena havaittiin useimmiten (Sihvonen & Salin) vain yksi yksilö, vaikka taskulampun valossa kasveilta istumasta löytyi kymmeniä. Vain yhdellä kerralla valvontavalolla havaittiin illan aikana noin 15 yksilöä, mutta näistäkin useimmat laskeutuivat kasvillisuuden sekaan monen metrin päähän valvontavalopisteestä. Sihvonen kertoo kirjoituksessaan, että lajin yksilöt ruokailivat timotein ja apilan kukilla (Sihvonen 2001). Asiasta käydyssä keskustelussa Sihvonen totesi, ettei ollut varma, oliko viheryökkösten imukärsä ulkona, mutta ainakin samanaikaisesti kukilla runsaana havaituilla kalvassekoyökkösillä (Amphipoea fucosa) näin tapahtui (Pasi Sihvonen, suull. tieto). Muut havainnoitsijat eivät nähneet kukilla ruokailevia viheryökkösyksilöitä, vaikkakin joitakin muita lajeja niillä oli erittäin runsaasti. Havainnot Keski-Euroopasta tukevat Sihvosen havaintoa (Steiner & Ebert 1998). Kirjallisuuden perusteella laji tulee jonkin verran syötille (Mikkola & Jalas 1979, Sundell ym. 2002). Lajin havaintoalue oli kaikilla haastatelluilla avoin maastonkohta, jossa kasvoi harvahkoa heinikkoa, puna-apilaa ja pietaryrttiä. Korkeamman kasvillisuuden alueilla, pohjoisrinteessä tai etelärinteen alaosassa lajia ei etsinnöistä huolimatta kukaan havainnut. Tosin eri henkilöiden havainnoimien alueiden välillä oli melkoisia eroja, ja havainnointi myös keskittyi niille alueille, joissa lajia esiintyi runsaimmin. Viheryökkönen oli vielä 1970-luvulla melko laajalle Etelä-Suomessa levinnyt laji. Pääosa sen elinpaikoista oli aurinkoisia kuivahkoja hiekkapohjaisia alueita, mutta sitä tavattiin myös rehevämmissä tuorepohjaisissa elinympäristöissä (Mikkola & Jalas 1979). Vielä vuoden 1991 uhanalaismietinnössä sitä ei pidetty edes silmälläpidettävänä harvinaisena lajina (Rassi ym. 1992). Vasta vuoden 2001 mietinnössä se arvioitiin vaarantuneeksi (Rassi ym. 2001). Lajin romahdus onkin ollut nopea: se havaittiin x 10 km 2 ruudussa ennen vuotta 1988, vuosina ruudussa, joista 49 oli yhteisiä vanhojen ruutujen kanssa (Huldén ym. 2000). Nykyisin tunnettuja lajin elinpaikkoja Suomessa lienee enää kymmenkunta: tiedossamme ovat Maarianhaminan lentokenttä, Dragsfjärdin Örö, Helsingin Vuosaaren maantäyttöalue, Vantaan Vehkalanmäki, Tampere ja Kangasalan Pohtiolampi. Viheryökkösen kantojen romahduksen syistä tehdyt päätelmät perustuvat olettamuksiin, koska aiheesta ei ole julkaistuja tutkimuksia. Lajin tarkat elinpaikat voidaan kuitenkin päätellä myös aikuishavainnoista, koska vastakuoriutuneita yksilöitä löytää helposti kuoriutumispaikaltaan kasvillisuuden seasta. Vertailemalla elinpaikkojen tilan kehitystä viime vuosikymmenien aikana voidaan habitaattien umpeenkasvu tulkita todennäköisimmäksi taantumisen syyksi. Monien vanhojen paahdeympäristöjen muuttuminen umpeutumisen seurauksena on tunnettu ilmiö, mutta myös kosteapohjaisemmilla paikoilla, kuten vanhoilla pakettipelloilla, näyttäisi nykyään olevan selvästi vähemmän paljasta maanpintaa kuin vielä 1970-luvulla. Kaikki havainnot viheryökkösen elinpaikkavaatimuksista Suomessa viittaavat siihen, että laji vaatii menestyäkseen nimenomaan sellaisia avoimia alueita, joissa on paljasta maanpintaa matalan kasvillisuuden lomassa. Vastaavia havaintoja on tehty myös Saksassa (Steiner & Ebert 1998) ja Etelä-Uralilla (K. Nupponen, julkaisematon).

14 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Ruttojuuriyökkönen Vehkalanmäeltä on havaittu silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltu ruttojuuriyökkönen (Hydraecia petasitis; 1 yksilö , Pekka Sundell leg.). Esiselvityksessä lajin ravintokasvia, etelänruttojuurta (Petasites hybridus) ei havaittu, joten lajilla ei voi olla populaatiota selvitysalueella. Ruttojuuriyökkösen on usein havaittu harhautuneen kauas elinympäristöstään, ja myös Vehkalanmäen havainto koskee harhautunutta yksilöä Ahdepikkumittari Ahdepikkumittari (Eupithecia millefoliata) on Suomessa luokiteltu puutteellisesti tunnetuksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Viime vuosina laji on runsastunut ja tietoja sen elintavoista on saatu tarkennetuiksi. Toukan ravintokasveja ovat siankärsämö (Achillea millefolium) ja pietaryrtti (Tanacetum vulgare), joiden kuivia kukintoja se syö syys-lokakuussa. Lajin parhaita elinympäristöjä ovat kedot ja avoimet, niukkakasvuiset ruderaattialueet. Tällaisten ympäristöjen uhkatekijöitä ovat umpeenkasvu ja kaupunkiympäristöissä rakentaminen. Tässä selvityksessä havaittiin kaksi aikuista yksilöä sekä noin 40 toukkaa. Lisäksi siitä on Vehkalanmäeltä havaintoja yhdeksästä yksilöstä vuodelta 2002 (liite 4). 4. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 4.1. Kohteiden merkitys kovakuoriaislajistolle Mätäoja-Vaskivuori Mätäojan alue on pitkä ja kapea kosteikkoalue, jonka reunamilla on reheviä niittyjä ja tuorepohjaisia lehtimetsiä, joissa on myös vanhoja lehtipuita (etenkin haapoja ja koivuja; kuvat 5 & 6). Kosteikko on erittäin märkää ja vaikeakulkuista, lähinnä tiheäkasvuista pajukkoa. Avoimia metsänreunoja ja aukkoja on niukalti. Paikoin on pieniä avovesilampareita. Reuna-alueilla lehtokasvillisuus on melko monipuolista, mutta niukkaa, ja umpeenkasvu (mesiangervo, nokkonen, vadelma) on todennäköisesti tukahduttanut vaateliaita kasveja laajoilla aloilla. Lahopuuta on paikoin kohtalaisia määriä. Metsävyöhyke on erittäin kapea, ja sen parhaat osat sijaitsevat kuvion pohjoisosassa Jokiuomanpuiston eteläpuolella. Kosteikon eteläosan itäreunalla sijaitseva Vaskivuori on eteläosiltaan lehtomainen ja pohjoisesta kuusikkoinen mäki. Itäosassa on suppeahko avokallioalue (kuva 8). Vaskivuoren alue näyttää toimivan lähivirkistysalueena ja on osin pahoin kulunut (kuva 7) ja myös roskaantunut. Mätäojan kaltaiselta alueelta ei ole julkaistuja vertailuaineistoja. Tällaisissa kohteissa on harrastettu kovakuoriaisten keräilyä muutenkin varsin vähän. Tämän selvityksen yhteydessä

15 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna kertyneen aineiston valossa tämä on vahinko, ja vastaavat alueet ansaitsisivat laajempia selvityksiä. Mätäojan alue on saatujen tulosten perusteella mielenkiintoinen kovakuoriaisten suhteen. Lajisto on monipuolista ja joukossa on harvinaisuuksia (mm. Mycetoporus debilis ja Rhizophagus parallelocollis; liite 2). Erityisen merkittävää on hävinneeksi luokitellun haapasepikän löytyminen, ja Mätäoja on siis lajin ainoa tunnettu elinpaikka Suomessa. Vaskivuoren alueella on kohtuullisen paljon, tosin suurelta osin melko pieniläpimittaista kuusilahopuuta. Lähivuosina tilanne paranee kovakuoriaisten kannalta, sillä ikääntyvät isot kuuset alkavat kuitenkin todennäköisesti yhä suuremmassa määrin kuolla. Alueen lahokuusiin liittyy jo nyt merkittäviä lajeja (havuliekokeiju ja isolymylaakanen; liite 2). Tarkemmissa tutkimuksissa arvokasta lajistoa löytyisi todennäköisesti lisää Pitkäkoski Pitkäkosken luonnonsuojelualue on jokivarsilehto (kansikuva, kuvat 10 & 13), jossa paikoin kasvaa vaateliaita lehtokasveja, kuten mustakonnanmarjaa (Actaea spicata), lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum) ja pähkinäpensasta (Corylus avellana). Yksittäin esiintyy myös suuria haapoja, koivuja ja raitoja sekä jonkin verran lahopuuta. Valtaosa alueesta on kuusettumassa ja kasvamassa tai jo kasvanut umpeen. Suomessa on jonkin verran tutkittu lehtojen kovakuoriaislajistoja, esimerkiksi Bromarvin Framnäsin luonnonsuojelualue, Espoonlahden Fiskarsinmäen luonnonsuojelualue sekä Kangasalan Suoramanjärven luonnonsuojelualue (P. Rassi, julkaisemattomat aineistot). Suurimman mielenkiinnon kohteina ovat olleet hemiboreaalisen vyöhykkeen lehdot jaloine lehtipuineen, jotka eivät erilaisen luonteensa vuoksi kelpaa Pitkäkosken aineiston vertailukohdaksi. Muualta Etelä-Suomesta on vain julkaisemattomia aineistoja. Vertailukohtien puuttuessa Pitkäkosken lajiston rakennetta ei voida verrata muihin alueisiin, mutta havaittuja lajeja toki voidaan arvioida niiden yleisyyden perusteella. Pitkäkosken suojelualueen kovakuoriaislajisto osoittautui ehkä yllättävänkin mielenkiintoiseksi. Jo melko pienellä pyydysmäärällä saatiin esiin joukko harvinaisuuksia (ks. liite 2). Erikoiseen lajistoon on todennäköisesti syynä alueen luonne. Kyseessä on melko jyrkästi etelään viettävä lämmin rinnelehto. Pitkäkosken lehtoalue näyttää kuitenkin olevan nopeasti heikkenemässä. Kuuset valtaavat alaa lehtipuilta ja vaikka eräiltä paikoilta pähkinäpensaiden ympäriltä onkin raivattu hieman kuusia, toimet ovat riittämättömiä. Osa alueella tavatuista harvinaisista kovakuoriaislajeista vaatii nimenomaan melko avointa paahteista metsää. Nämä lajit tulevat väistymään, jos alueen kuusettuminen jatkuu. Pitkäkosken suojelualueen toinen vakava puute on kuolleiden suuriläpimittaisten lehtipuiden, erityisesti haapojen puuttuminen. Vantaalla Vantaanjoen varrella, Pitkäkoskelta kymmenkunta kilometriä pohjoisluoteeseen sijaitsevalla Linnan kartanon alueella oli luvulla yksi Suomen merkittävimmistä uhanalaisten kovakuoriaisten keskittymistä, joka perustui nimenomaan suuriin lahoaviin haapoihin. Osa siellä tavatuista lajeista (kuten esim.

16 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna nyt löydetty poppelinnorkkokärsäkäs) voisi aivan hyvin elää myös Pitkäkoskella. Mäen yläpuolella olevalla istutuskuusikolla (kuva 11) ei havaittu, kuten odottaa saattoikin, mitään merkitystä kovakuoriaisten suojelun kannalta Vehkalanmäki Vehkalanmäki on laaja ja avoin ruderaattialue, jonka parhaissa osissa etelä- ja lounaisrinteillä on runsaasti paahdekasvillisuutta (kuvat 15 & 16). Pohjoisosassa jatkuva maanläjitys, itäreunan varastoalueet ja paikan yleinen kulutus ovat muokanneet kohteesta mosaiikkimaisen, erityyppisiä kasvillisuuslaikkuja sisältävän alueen, jossa on kohtalaisen paljon myös paljasta ja niukkakasvistoista alaa. Vastaavia yhtä laajoja ja pitkään avoimena säilyneitä ruderaattialueita on pääkaupunkiseudulla vain muutama. Ruderaattialueiden kovakuoriaispyynneistä ei ole vertailuaineistoksi sopivia julkaistuja yhteenvetoja. Vehkalanmäen lajiston vertailukohtana on käytetty Pertti Rassin vuosina keräämää laajaa aineistoa Kaakkois- ja Etelä-Suomen paahdealueiden kovakuoriaisista. Vertailumahdollisuuden tarjosi myös samanaikaisesti suoritettu laaja pyynti Helsingissä Vuosaaren maantäyttöalueella (Faunatica 2005a). Erilaiset maanläjitysalueet vastaavat tietyissä kehitysvaiheissaan vanhan kulttuurin luomia paahdealueita. Niissä voi olla runsaasti avointa niukkakasvistoista alaa. Elinympäristön yksityiskohdat muuttuvat kuitenkin varsin nopeasti. Läjitysten loputtua alueet kasvavat varsin nopeasti umpeen ja paahdelajisto joutuu väistymään. Nopeiden muutosten vuoksi ruderaattialueiden kovakuoriaislajisto ei määrällisesti näytä yltävän parhaiden vanhaan kulttuuriin liittyvien paahdealueiden tasolle. Lajisto voi kuitenkin olla erikoislaatuista ja muualla hyvinkin harvinaiset lajit voivat olla runsaita. Ruderaattialueilla on usein erikoislaatuinen kasvillisuus. Sen myötä mm. kovakuoriaislajistossa voi olla hyvinkin erikoisia lajeja. Hyvistä kovakuoriaiskasveista mainittakoon mm. valkomesikkä (Melilotus albus) ja rohtomesikkä (M. officinalis), jotka ovat runsaita Vehkalanmäen alueella. Vehkalanmäen kovakuoriaislajisto on melko edustava. Lajisto ei silti yllä parhaiden ruderaattialueiden tasolle, vaikka huomionarvoisiksi tulkittuja vähintään frekvenssipisteluokkaan 30 kuuluvia lajeja tavattiin yhteensä 35, joista uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja oli kumpiakin vain kaksi. Toisaalta mäestä näyttää puuttuvan tai olevan ainakin hyvin niukkoja melkoinen joukko vastaavilla paikoilla yleensä esiintyviä huomionarvoisia lajeja (mm. kolokkaat [Colon spp], multapallokkaat [Leiodes spp.], monet suurlyhytsiivet, jne.). Mäen lounaispuolella olevan kosteikkoalueen arvo kovakuoriaisten kannalta ei tässä yhteydessä selvinnyt riittävässä määrin. Pajukkoalue on suurelta osin käytännössä mahdotonta liikuttavaksi. Lisäksi osa alueesta oli etenkin vuonna 2004 liian märkää liikkumisen kannalta.

17 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Kohteiden merkitys perhoslajistolle Mätäoja-Vaskivuori Vastaavien Etelä-Suomen lehtoalueiden perhoslajistoa on tutkittu jonkin verran, mutta vertailukelpoisia julkaistuja tutkimustuloksia on hyvin niukalti (Faunatica 2005b). Esiselvityksen perusteella alueella voisi elää seitsemän uhanalaista tai silmälläpidettävää perhoslajia. Lehdoissa elää myös monia uhanalaisia ja harvinaisia perhoslajeja, joiden esiintymistä ei voi päätellä kasvillisuuden perusteella. Tällaisia ovat esimerkiksi lahopuulla elävät Tineidae- ja Oecophoridae-heimojen koiperhoset, kuten siniaitokoi (Stenoptinea cyaneimarmorella, DD; lajia on ehdotettu vuonna 2003 luokkaan EN ja erityisesti suojeltavaksi), jota tavataan erittäin paikoittaisena Lounais-Suomen ja Uudenmaan lehdoissa (ks. Nupponen 2003). Koska siis monen lehdoissa elävän uhanalaisen perhoslajin mahdollista esiintymistä ei voi arvioida pelkän esiselvityksen perusteella, lajisto tulisi selvittää monipuolisesti erilaisia menetelmiä käyttämällä, erityisesti valopyydyshavainnoinnilla. Mätäojan vaikeakulkuisten kosteikkoalueiden merkitystä perhosten elinpaikkana on vaikea arvioida, koska alue on suurelta osin mahdotonta liikuttavaksi, eikä perhostutkimuksia vastaavilta alueilta ole julkaistu Pitkäkoski Pitkäkosken paras osa perhosten kannalta on vanha jokitörmä ja sen alapuolella oleva rehevä rantalehto (kuviot 5 ja 6), mutta senkin tila on huonontunut kuusettumisen seurauksena. Lisäksi luontaisesti syntyneitä aukkoja on liian vähän ja ne ovat pienialaisia. Esiselvityksen perusteella alueella voisi elää kuusi uhanalaista tai silmälläpidettävää perhoslajia. Sopivaa elinympäristöä on myös muutamille harvinaisille lehtolajeille, esimerkiksi mustakonnanmarjalla eläville usvapikkumittarille (Eupithecia immundata) ja konnanmarjamittarille (Eupithecia actaeata) sekä eräille lahopuilla eläville koilajeille (heimot Tineidae & Oecophoridae). Vanhan jokitörmän yläpuolella oleva istutuskuusikko (kuvio 7) on nykyisellään sopimaton minkään uhanalaisen tai muulla tavoin merkittävän perhoslajin elinpaikaksi Vehkalanmäki Vehkalanmäen perhoslajisto on edustava ja monipuolinen. Alueelta on havaittu seitsemän uhanalaiseksi luokiteltua perhoslajia, joista kuudella on siellä pysyvä populaatio. Esiselvityksen perusteella paikalla voisi lisäksi elää useita muitakin uhanalaislajeja. Vertailuaineistoa vastaavien elinympäristöjen lajistosta pääkaupunkiseudulla on julkaistu Helsingin Vuosaaren maantäyttöalueesta (Faunatica 2005a), ja näiden tietojen perusteella voidaan arvioida Vehkalanmäen olevan Vuosaaren maantäyttöalueen veroinen paahde- ja ketoperhosten esiintymispaikka ja yksi seudun merkittävimmistä avoimista ruderaattikohteista.

18 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Mäen lounaispuolella olevan kosteikkoalueen arvoa perhosten kannalta on vaikea arvioida. Vaikeakulkuisen alueen inventointi on vaativaa ja lajiston kattava selvitys vaatisi pyydysten käyttöä. Vastaavissa kosteikoissa elävistä lajeista valtaosa ei vaadi mitään erityistä ravintokasvia, joten pelkästään kasvitietojen perusteella näiden lajien esiintymistä ei voi arvioida. On täysin mahdollista, että yksi tai useampia harvinaisia kosteikkolajeja elää myös Vehkalanmäellä, mutta esiintymisen toteaminen vaatisi siis erillistä selvitystä Pitkäkosken hoito Pitkäkosken lehtoalueen hoitosuositukset ovat hyvin samanlaisia sekä kovakuoriaisten että perhosten kannalta. Tarkempia kuviokohtaisia suosituksia esitetään liitteessä 6. Kuusettumisen aiheuttama varjostuminen ja maaperän happamoituminen tulisi estää eli alue tulisi pitää lehtipuuvaltaisena ja osittain valoisana. Pieniläpimittaiset kuuset tulisi poistaa koko eteläiseltä rinnealueelta. Suuriakin kuusia voisi vähitellen kaataa tai ainakin tappaa pystyyn paikoilta, joissa ne eivät ole vaaraksi ulkoilijoille. Myös vanhaa jokitörmää varjostavia suuria kuusia tulisi poistaa, jolloin aukkojen määrä kasvaisi ja lehdon paahteisuus lisääntyisi. Puut tulee jättää maastoon lahoamaan. Alueella mahdollisesti elävän haavan kovakuoriaislajiston tarpeisiin tulisi alueella mahdollisimman pian kaulaamalla tappaa pystyyn isoja haapoja. Myös muiden lahojen lehtipuiden määrää tulisi merkittävästi lisätä. Pohjoisreunan istutuskuusikko tulisi poistaa mahdollisimman pian. Kuusten istutus on osaltaan heikentänyt alueen tilaa arvokkaana lehtoalueena, ja kuusikon ennallistaminen lehdoksi olisi jatkossa tärkeää. Kuusikon seassa kasvaa vielä hieman monen lehtokasvin yksilöitä ja lehtipuiden taimia. Raivauksen jälkeen oksa- ja neulaskarike tulisi polttaa happamoittavan vaikutuksen minimoimiseksi Mätäoja-Vaskivuoren alueen hoito Mätäojan alue tulisi kovakuoriaisten kannalta säilyttää koskemattomana, sillä sen arvo hyönteisten kannalta perustuu lähinnä lahopuun määrään ja vanhojen lehtipuiden säilyttämiseen. Myöskään perhoslajiston kannalta alueella ei ole erityistä hoitotarvetta. Tarkempia kuviokohtaisia suosituksia esitetään liitteessä 6. Kaatuneet puut ja pudonneet oksat tulee jättää paikoilleen. Mahdollista kuusettumista tulee seurata ja tarvittaessa poistaa kuusentaimet ennen kuin ne alkavat tukahduttaa muuta kasvillisuutta. Haapasepikän esiintymä tulisi paikallistaa alueelta ja sille tulisi laatia suojeluohjelma, jossa otetaan kantaa esiintymän ympäristön hoitotarpeeseen. Lajin esiintymiä tunnetaan Itä- Karjalasta (ks. liite 2), joten niiden pohjalta hoitosuosituksia voidaan perustellusti antaa. Vaskivuoren alueelle olisi suotavaa laatia hoitosuunnitelma, jonka mukaisesti kulutusta

19 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna voitaisiin ohjata niin, että se ei uhkaisi lahopuita. Erityisesti eteläosan kalliojyrkänteen ja sen alapuolisen lehdon kulutusta tulisi rajoittaa Vehkalanmäen hoito Sekä kovakuoriais- että perhoslajiston perusteella mäki kannattaisi säilyttää nykyisellään tai mieluummin pyrkiä muuttamaan vielä avoimemmaksi varsinkin luoteisosistaan, koska kaikki kohteessa toistaiseksi havaitut uhanalaislajit elävät paahdeympäristöissä. Tämä edellyttäisi aika ajoin liian tiiviiksi kasvavan kasvillisuuden raivaamista, erityisesti korkean heinikon ja lupiinikasvustojen niitto sekä puiden ja pensaiden taimien poisto lisäisi paahteisuutta. Niitto tulisi suorittaa laikuittain ja keskittää polunvarsien matalakasvuisten kohtien lähelle. Varsinkaan lupiineja ei pidä niittää samanaikaisesti koko alueella, koska selvitysalueella esiintyy harvinainen Agonopterix nervosa -koiperhonen, jonka toukka elää kesäkuussa lupiinin kukinnoissa. Mäessä pitäisi saada säilymään myös kasvittomia tai niukkakasvustoisia alueita. Tämä voisi olla mahdollista mm. jatkamalla läjitystä hiekkapitoisilla aineilla. Tarkempia kuviokohtaisia suosituksia esitetään liitteessä 6. Mäelle olisi suositeltavaa laatia yksityiskohtainen hoito- ja käyttösuunnitelma. 5. Kirjallisuus Faunatica Oy 2005a: Vuosaaren maantäyttöalueen hyönteis- ja kasvillisuuskartoitus Raportti Helsingin kaupungille. Faunatica Oy 2005b: Vantaan Viinikanmetsän perhosselvitys. Raportti Vantaan kaupungille. Huldén, L. (toim.), Albrecht, A., Itämies, J., Malinen, P. & Wettenhovi, J. 2000: Suomen suurperhosatlas. Suomen Perhostutkijain Seura & Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Mikkola, K. & Jalas, I. 1979: Suomen perhoset. Yökköset 2. Otava, Helsinki. Nupponen, K. 2003: Siniaitokoin (Stenoptinea cyaneimarmorella) esiintyminen Suomessa. Raportti Perhostensuojelutoimikunnalle. Rassi, P. 1993: Suomen kovakuoriaisten (Coleoptera) frekvenssipisteet Maailman Luonnonsäätiön WWF Suomen rahaston raportteja Nro 6, Helsinki. Rassi, P., Kaipiainen, H., Mannerkoski, I. & Ståhls, G. (toim.) 1992: Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1991:30. Valtion painatuskeskus.

20 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sihvonen, P. 2001: Calamia tridens runsaana timotein kukinnoilla. Baptria 26:86. Steiner, A. & Ebert, G. 1998: Die Schmetterlinge Baden-Württembergs. Band 7, Nachtfalter V. Verlag Eugen Ulmer, Stuttgart. Sundell, P. R., Nieminen, M., Salokannel, J. & Perhostensuojelutoimikunta 2002: Perhoslajiston selvitysten periaatteet ja ohjeisto. Baptria 27: Weigt, H.-J. 1991: Die Blütenspanner Mitteleuropas (Lepidoptera, Geometridae: Eupitheciini). Teil 4: Eupithecia satyrata bis indigata. Dortmunder Beiträge zur Landeskunde Heft 25:5-106.

21 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Kuvat 5 & 6. Eräs Mätäojan avovesilammikko sekä lehtomaista kasvillisuutta kuviolla 1. Kuva 7. Vaskivuoren kuusikossa on kulutuksen voimakkuuden vuoksi niukka aluskasvillisuus. Kuva 8. Vaskivuoren kallioketoa. Kuva 9. Pitkäkosken kuvio 4. Alueella ei ole nykyisellään merkitystä uhanalaisille kovakuoriaisille tai perhosille. Kuva 10. Pitkäkosken kuvion 6 harmaalepikkoa, johon osa alueen kovakuoriaispyydyksistä sijoitettiin.

22 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Kuvat 11 & 12. Luonnonsuojelualueen kyltti Pitkäkosken istutuskuusikon (kuvio 7) reunassa. Kuusikko tulisi raivata ja palauttaa alueelle lehtometsä. Kuva 13. Pitkäkosken kuviolla 6 oli joitakin luontaisesti syntyneitä aukkoja, joissa lehtokasvillisuus uudistuu. Kuva 14. Malikaapuyökkösen (Cucullia absinthii) toukka pujolla (kuvassa keskellä) Vehkalanmäen tien reunassa. Kuvat 15 & 16. Vehkalanmäen kuviota 11: vasen kuva alarinteestä ja oikea kuva ylempää viheryökkösen (Calamia tridens) elinalueen alareunalta.

23 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Kuva 17. Kuoppapyydykset suojattiin katolla Kuva 18. Kuoppapyydyslinjan 3 asennus mm. estämään pyydysnesteen haihtumista huhtikuussa Vehkalanmäellä. sekä toisaalta sadeveden valumista purkkiin. Kuva 19. Ilmeisesti supikoiran ylöskaivama kuoppapyydys Mätäojalla. Kuva 20. Kuoppapyydyslinja A Vehkalanmäellä Kuvat 21 & 22. Ikkunapyydykset 13 ja 14 Pitkäkosken kuviolla 6.

24 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Kuva 23. Lahopuurungon tutkimista keväällä Kuva 24. Ikkunapyydyksen asennus Vaskivuoressa. keväällä Mätäojalla. Kuva 25. Runkoikkunapyydys 7 Mätäojalla. Petri Martikainen Kuva 26. Haapasepikän (Hylochares cruentatus) aikuinen yksilö ja toukan tekemä kuoriutumisaukko (halkaisijaltaan n. 3 mm).

25 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Liite 1. Menetelmät kovakuoriaisselvityksissä. Kaikissa kohteissa selvitettiin maassaliikkuvaa kovakuoriaislajistoa katollisilla kuoppapyydyksillä (kuvat 17-20). Uhanalaista ja silmälläpidettävää erityisesti lahopuilla elävää kovakuoriaislajistoa selvitettiin asettamalla runkoikkunapyydyksiä tärkeimpiin lahopuupaikkoihin (kuvat 21-25). Pyydyksille sopivat kohdat valittiin pyydyksiä maastoon sijoitettaessa elinympäristötyypin kovakuoriaislajiston erityispiirteiden mukaisesti. Tallennusnesteenä käytettiin suolavettä, jossa oli loraus Fairya. Kuoppapyydykset vietiin maastoon (kaikkiin kohteisiin) ja runkoikkunapyydykset (Mätäojalle ja Pitkäkoskelle) Pyydykset koettiin noin kolmen viikon välein eli yhteensä kahdeksan kertaa. Ne poistettiin maastosta Kuoppapyydyksiin tulevien yksilöiden määrä riippuu monista tekijöistä. Yksi sateisena kesänä 2004 tärkeäksi muodostunut tekijä on, että suolaliuos laimenee kovissa sateissa liiaksi ja saalis alkaa pilaantua. Tämä sekä kuoppapyydyksiin toisinaan kuolevat ja mätänemään alkavat päästäiset houkuttelevat suuressa määrin tiettyjä kovakuoriaislajeja, mikä oli erityisesti huomattavissa loppukesän lajistossa. Pyydysten lisäksi kovakuoriaisia etsittiin erilaisilla aktiivihavainnointimenetelmillä (tarkemmin ks. alla). Näiden maastokäyntien aikana kovakuoriaisasiantuntija kävi mielenkiintoiset kohteet läpi ja etsi kovakuoriaisia erilaisista mikrohabitaateista. Valikoidut yksilöt otettiin talteen ja määritettiin myöhemmin. Aktiivihavainnointi on lajiston löytymisen kannalta tehokasta sekä merkittävästi taloudellisempaa kuin pelkästään pyydyksillä kattavasti tehtävä selvitys. Aktiivihavainnointi vaatii kuitenkin lajiston erittäin hyvin tuntevia asiantuntijoita. Sen tekivät Ilpo Mannerkoski ja Pertti Rassi. Kovakuoriaisten aktiivihavainnointia voidaan tehdä useilla menetelmillä. Yksinkertaisin niistä on visuaalinen etsintä ja nähtyjen yksilöiden poiminta talteen. Tähän voidaan yhdistää mm. kuolleiden puiden kaivaminen tai kuoriminen. Etsinnässä löydettyjä kovakuoriaistoukkia ja -koteloita voidaan ottaa kasvatukseen. Kenttähaavi on kovakuoriaishavainnoinnin perusväline. Sitä käytetään mm. lyöntihaavina, jolloin haavilla piestään puiden oksia, pensaita tai kenttäkerrosta. Haaviin voidaan myös karistaa esim. puiden rungoilta ja oksilta, kasvien lehdiltä ja kukilta sekä kääviltä ja muilta sieniltä kuoriaisia. Haavilla voidaan siepata lentäviä hyönteisiä. Monille kuoriaislajeille tunnusomaista on iltaparveilu. Tällöin umpimähkäinenkin haaviminen jollakin avoimella, tyynellä alueella voi tuottaa hyvän tuloksen. Hyönteisseula on yksi tärkeimmistä havainnointivälineistä. Se on erityisen käyttökelpoinen syksyllä, kun suuri osa kuoriaisista hakeutuu talvehtimaan maahan karikkeen joukkoon. Seula on rakenteeltaan verkko, jonka alla on pussi. Erilaista orgaanista materiaalia, kuten kariketta, lahopuuta, sieniä, lantaa jne. voidaan kasata verkon päälle. Kun verkkoa ravistetaan kuoriaiset putoavat alla olevaan pussiin ja pääosa karikkeesta jää verkolle. Aineistosta määritettiin uhanalaiset, silmälläpidettävät sekä muut erityisen mielenkiintoiset lajit. Hankalia ja vähemmän merkityksellisiä ryhmiä jätettiin määrittämättä lajilleen ajan ja

26 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna kustannusten säästämiseksi. 1. Mätäoja-Vaskivuori Kohteessa selvitettiin maassaliikkuvaa kovakuoriaislajistoa kuoppapyydyksillä sekä lahopuilla elävää uhanalaista ja silmälläpidettävää kovakuoriaislajistoa aktiivihavainnoinnilla ja runkoikkunapyydyksillä. Kohteeseen asetettiin kaksi kuoppapyydyssarjaa (50 pyydystä). Kuoppapyydykset olivat Mätäojan pohjoisosassa (kuva 2), jossa sijaitsivat parhaat kuoppapyydyksille sopivat paikat. Kesä 2004 oli hyvin sateinen ja Mätäojan alue oli hyvin vetistä. Kuoppapyydyksiä ei kannata asettaa paikkoihin, joissa on suuri tulvariski, sillä tulvan sattuessa materiaali menetetään. Märkyyden vuoksi luhtaisimmilta alueilta ei saatu kerättyä näytteitä. Vaskivuoren alueelle ei asetettu kuoppapyydyksiä, sillä Mätäojan reunoilla elää oletettavasti huomattavasti mielenkiintoisempi maassaliikkuva kovakuoriaislajisto. Aktiivihavainnointikäynnit Ilpo Mannerkoski keräsi näytteitä kenttähaavilla Pertti Rassi otti seulontanäytteitä alueen keskiosan kosteikoilta ja Vaskivuoren alueelta (yht. 330 yks.). Havaintoja tehtiin myös pyydysten asettamisen yhteydessä ja 6.5. Kuoppapyydyslinjat Linja C: 25 pyydystä. Pyydykset 2-3 m välein puronvarsikosteikon pohjoispuolella olevassa lehdossa, jossa järeämmän puuston (koivu, haapa, harmaaleppä) lisäksi melko runsaasti lahopuuta sekä runsaasti tuomia ja kuusamia. Linja D: 25 pyydystä. Pyydykset 2-3 m välein. Elinympäristö vastaava kuin linjalla C. Koennat 8.5., 29.5., 19.6., 11.7., 1.8., 23.8., & Ongelmat 6.5. linjasta C nostettu ylös (supikoira?) 5 kpl ja linjasta D 1 kpl pyydykset asennettiin uudestaan linjasta D hävinnyt 1 kpl ja 2 kpl täynnä lehtiä linjasta D hävinnyt 1 kpl linjasta C nostettu ylös 2 kpl ja kansi nostettu ylös 2 kpl linjasta C nostettu ylös 8 kpl; linjasta D kansi nostettu ylös 2 kpl linjasta C nostettu ylös 3 kpl; linjasta D nostettu ylös 8 kpl ja kansi nostettu ylös 7 kpl linjasta D kansi nostettu ylös 2 kpl linjasta C nostettu ylös 3 kpl; linjasta D nostettu ylös 1 kpl.

27 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Pitkäkoski Kohteessa selvitettiin maassaliikkuvaa kovakuoriaislajistoa kuoppapyydyksillä sekä lahopuilla elävää uhanalaista ja silmälläpidettävää kovakuoriaislajistoa aktiivihavainnoinnilla ja runkoikkunapyydyksillä. Kohteeseen asetettiin kaksi kuoppapyydyssarjaa (30 pyydystä). Pyydysten sijainnit näkyvät kuvasta 1. Aktiivihavainnointikäynnit Ilpo Mannerkoski keräsi näytteitä kenttähaavilla 9.7. Pertti Rassi otti seulontanäytteitä alueen länsiosasta ja pohjoisreunan kuusikosta ja itäosan lepikosta sekä keski- ja länsiosan haavikoista (yht. 239 yks.). Havaintoja tehtiin myös pyydysten asettamisen yhteydessä ja 6.5. Kuoppapyydyslinjat Linja E: 10 pyydystä. Pyydykset 2-3 m välein jyrkässä eteläkaakkoon suuntautuvassa rinteessä (vanha joenrantatöyräs). Paikka on puolivarjoinen lehtorinne, jossa lahopuuta (esim. koivuja, harmaaleppiä ja pähkinäpensaita). Rinteen ja joen välissä kosteikkolaikku rinteen alla ja kookkaita kuusia joenrannassa. Rinteen pohjoispuolella tasaisella maalla tiheä, n. 15 m korkea istutuskuusikko. Linja F: 20 (15 + 5) pyydystä. Pyydykset 2-4 m välein jyrkässä etelärinteessä (vanha joenrantatöyräs): 15 pyydystä luontopolun portaikon länsi- ja 5 itäpuolella. Elinympäristö on samanlainen kuin linjalla E, mutta valtapuuna harmaaleppä ja pähkinäpensaita vain muutama. Rinteen alla on kosteikon sijasta umpeutunutta lehtimetsää ja joenrannassa kookkaita kuusia. Koennat 8.5., 29.5., 19.6., 11.7., 31.7., 23.8., & Ongelmat linjasta F muutamasta kannet nostettu ylös linjasta F kansi nostettu ylös 4 kpl ja kansi hävinnyt 1 kpl linjasta F kansi nostettu ylös 1 kpl linjasta F kansi nostettu ylös 1 kpl linjasta F kansi nostettu ylös 1 kpl.

28 Kovakuoriais ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna Runkoikkunapyydykset Pyydys 10: Ei löytynyt koennassa 29.5., mutta löytyi taas Pyydys 13: Purkki irrotettu ja jätetty maahan pystyyn; kertynyt näyte tallessa. Pyydys 14: Purkki irrotettu ja näyte kaadettu maahan. 3. Vehkalanmäki Kohteessa selvitettiin maassaliikkuvaa kovakuoriaislajistoa kuoppapyydyksillä. Kohteeseen asetettiin kaksi kuoppapyydyssarjaa (50 pyydystä). Pyydysten sijainnit näkyvät kuvasta 3. Muuta uhanalaista ja silmälläpidettävää kovakuoriaislajistoa selvitettiin aktiivihavainnoinnilla (kenttähaavilla ja seulomalla). Koska alueella on hyvin vähän lahopuuta, niin lahopuulajistoa ei selvitetty ikkunapyydyksillä. Aktiivihavainnointikäynnit Ilpo Mannerkoski keräsi näytteitä kenttähaavilla Pertti Rassi otti seulontanäytteitä mäen lounaispuolella olevalta kosteikkoalueelta 24. & (yht. 336 yks.). Havaintoja tehtiin myös pyydysten asettamisen yhteydessä Kuoppapyydyslinjat Linja A: 20 pyydystä. Pyydykset n. 2 m välein korkeimman huipun viereisessä etelärinteessä. Elinympäristö ketomainen, osin heinikkoinen Linja B: 30 ( ) pyydystä. Pyydykset n. 2 m välein lounaisrinteessä: 19 pyydystä ylärinteessä korkeamman heinikon alueella ja loput 11 pyydystä alempana erittäin matalakasvuisessa paahderinteessä. Ylä- ja alarinteiden osien välissä n. 5 m väli. Koennat 9.5., 29.5., 20.6., 11.7., 31.7., 23.8., & Ongelmat ajoneuvo ajanut linjan B yli kansi painunut maahan kiinni n. 10 kpl ajoneuvo ajanut linjan B yli kansi painunut maahan kiinni n. 5 kpl.