Alueellisesta yhteistyöstä voimaa toiminnan ja tietotekniikan kehittämiseen s / KUNTAYHTYMIEN SAIRAALAT JA TERVEYSKESKUKSET

Transkriptio

1 KUNTAYHTYMIEN SAIRAALAT JA TERVEYSKESKUKSET 2/ SAMKOMMUNERNAS SJUKHUS OCH HÄLSOCENTRALER ISSN Alueellisesta yhteistyöstä voimaa toiminnan ja tietotekniikan kehittämiseen s. 5 16

2 SAIRAALAVIESTI Nro 2/2001 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija Suomen Kuntaliitto Toinen linja HELSINKI puh. (09) Vastaava toimittaja Chefredaktör Jorma Back Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Soile Hellstén Kirjoitusten sisältöä voi vapaasti lainata, kun lähde mainitaan. Koko artikkelin lainaamiseen tulee kuitenkin saada kirjoittajan lupa. Painosmäärä 4500 kpl Kirjapaino: Savion Kirjapaino Oy Kerava ISSN Kuvat: Suomen Kuntaliitto Sisällysluettelo Kansalaiset: riittävästi rahaa terveyspalveluihin... 3 Invånarna vill satsa på hälso- och sjukvården... 4 Sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikkaa Kainuussa... 5 Kainuun alueverkko... 7 Alueellinen radiologian arkisto Kainuussa... 8 Hyvinvointia tietoteknologiahankkeilla parhaat toimintamallit yleiseen käyttöön... 9 Makropilottihanke toiminnan ja tekniikan kehittämisalustana Makropilotin haasteena asiakkaan saumattomia palveluja tukeva aluetietojärjestelmä Toimintaprosessin uudistaminen on keskeisin osa lähete palautejärjestelmien kehittämistä Kohti yhteistä potilaskertomusta yhtenäisen terminogolian avulla Kansalaisten yhdenvertaisuus vahvempi kuin säästöpäätös Ikäihmisten hoidon ja palvelujen laatusuositus valmis Kvalitetsrekommendationen för äldreomsorgen och äldreservicen har färdigställts Ajankohtaista kuntoutus- ja erityistyöntekijöiden palvelunimikkeistöä Kuntaliiton sosiaali- ja terveydenhuollon luokitukset Internetissä Matkailukausi lähestyy ulkomailla kotipaikan omaavien sairaanhoitokustannuksista Ilmestyneet julkaisut Voi onnettomia talousarvioita Saapunutta postia Kuntaliiton ja sen tytäryhtiöiden siirtyminen euroon Päiväkirurgian valtakunnallinen kongressi Kuntakoulutus kouluttaa Terveydenhuollon II laatupäivät Kansikuva Luonnonkuva-arkisto Jarkko Mäkineva Peippo omenapuun oksalla Taitto: Suomen Kuntaliitto Nina Palmu-Pietilä Seuraava numero ilmestyy syyskuussa 2001.

3 Kansalaiset: riittävästi rahaa terveyspalveluihin Useat selvitykset viime vuosilta osoittavat, että kansalaiset asettavat terveydenhuollon ensimmäiseksi julkisen talouden kehittämiskohteista. Jopa verotus on mielenkiinnon kohteista tämän jälkeen. Vanhustenhuoltoon osoitettavat varat ovat sijalla 3 tai 4. Urheilu, vapaaaika, kulttuuri ja moni muu ovat aivan hännillä. Tämän olettaisi olevan selvä viesti poliittisille päättäjille: riittävästi rahaa terveyspalveluihin. Jo usean vuoden ajan syynä kuntien tiukka talous monien sairaanhoitopiirien talousarviot on laadittu ja hyväksytty sellaisina, että tilinpäätös on osoittanut niiden riittämättömyyden. Näin on käynyt silloinkin, kun henkilöstöä ei ole lisätty eli tuskin sopimuksen mukaiset palkankorotusvarat on budjetoitu. On ymmärrettävää, että kunnat tasapainottavat omia talousarvioitaan myös leikkaamalla erikoissairaanhoidon varoja. Sairaanhoitopiireissä tämä on usean vuoden aikana toteutettu kohdentamalla menojen leikkaukset palvelujen ostoihin, aineisiin ja tarvikkeisiin. Sairaanhoitopiirien vuoden 2000 talousarvioiden toimintamenot ylittyivät yhteensä yli 800 miljoonalla markalla. Tästä palvelujen ostojen sekä aineiden, tarvikkeiden ja tavaroiden osuus oli yli 600 miljoonaa. Vuodelle 2001 tehdyissä sairaanhoitopiirien talousarvioissa sama ilmiö jatkuu. Oletetaan tai kuvitellaan, että selvitään jälleen selvästi edellistä vuotta alhaisemmilla palvelujen ostomenoilla sekä pienemmin materiaalimenoin. Oman lukunsa muodostavat lääkekustannukset, jotka kasvavat tasaisesti riippumatta siitä, onko maassa lama vai ei. Tämä tilanne terveydenhuollon rahoituksessa ei voi jatkua loputtomiin. Vastakkain ovat kuntien erittäin niukat resurssit suuressa osassa maata ja kansalaisten kasvava palvelujen tarve. Kysyntä ja sairaanhoidon kustannukset kasvavat väistämättä. Uudesta tietoteknologiasta saadaan apua palvelujen järjestämisessä, myös tehostamisessa. Tietoteknologiakin maksaa, se vanhenee nopeasti, samoin kuin hoidossa ja tutkimuksessa käytettävä lääketieteellinen teknologia. Jos ja kun halutaan tietoteknologiset ja potilaiden tutkimuksessa ja hoidossa käytetyt välineet ja laitteet pitää ajan tasalla, tämä tulee jatkossakin vaatimaan investointeja. Henkilöstö, josta syntyy suurin käyttökustannuserä, vaatii tulevaisuudessa oleellisesti nykyistä enemmän resursseja palkkojen tasaisesti kohotessa. Tämä yhtälö tullaan nykyistä paremmalla tavalla ratkaisemaan lähivuosina. Siinä kuntien ja kuntayhtymien päättäjillä ja johtavilla viranhaltijoilla tulee olemaan keskeinen rooli, jos kohta ammattijärjestöt tullevat näyttelemään myös tärkeätä osaa. Tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa niitä ratkaisuja, joita valtiovalta tulee tekemään esimerkiksi valtionosuusjärjestelmän kehittämisessä ja oman rahoitusosuutensa mitoittamisessa kunnallisiin peruspalveluihin. On syytä toivoa, että tavalla tai toisella menojen ja tulojen tasapaino saadaan aikaan ja sellaiselle tasolle, jossa terveydenhuolto ja erikoissairaanhoito saavat riittävän osuuden resursseista aivan kuten kansalaiset edellyttävät. Jorma Back 3

4 Invånarna vill satsa på hälso- och sjukvården Många utredningar under de senare åren har visat att invånarna ställer hälsooch sjukvården i främsta rummet när det gäller satsningar inom den offentliga sektorn. Till och med beskattningen hamnar längre ner på listan. Äldreomsorgen kommer på tredje eller fjärde plats. Idrott, fritid, kultur och mycket annat kommer först i slutändan. Det här borde vara ett klart budskap till de politiska beslutsfattarna: avsätt tillräckligt med medel för hälsotjänsterna. Redan i flera års tid har många sjukvårdsdistrikt p.g.a. kommunernas strama ekonomi gjort upp och godkänt budgetar som lett till att bokslutet har visat att de varit alltför knapphändigt tilltagna. Så har skett också när personalen inte har utökats man har knappt budgeterat för de avtalsenliga löneförhöjningarna. Det är förståeligt att kommunerna balanserar upp sina budgetar också genom att skära i resurserna för specialiserad sjukvård. Inom sjukvårdsdistrikten har man redan i flera års tid dragit in på köpta tjänster, material och förnödenheter. Sjukvårdsdistrikten överskred med över 800 miljoner mark de medel som de avsatt för verksamheten i sina budgetar för år Av denna summa utgjorde andelen för köpta tjänster, material, förnödenheter och varor mer än 600 miljoner mark. I sjukvårdsdistriktens budgetar för 2001 upprepas samma fenomen. Man antar eller föreställer sig att det igen skall gå att klara sig med klart mindre utgifter för köpta tjänster och material än året innan. Ett kapitel för sig utgör läkemedelskostnaderna, som växer jämnt oberoende av om det råder lågkonjunktur eller inte. Den här situationen kan inte fortgå i all oändlighet. Det råder en motsättning mellan kommunernas ytterst knappa resurser i stora delar av landet och invånarnas växande behov av service. Både efterfrågan på hälsotjänster och sjukvårdskostnaderna ökar ohjälpligen. Den nya informationstekniken är till hjälp när det gäller att organisera servicen, och också när det gäller att göra den effektivare. Men också informationstekniken kostar och den åldras fort, liksom även den medicinska teknik som används inom vården och forskningen. Om man vill att den informationsteknik och utrustning som används vid undersökning och behandling av patienter skall motsvara dagens behov, kommer det också framöver att kräva investeringar. Personalutgifterna, som är den största posten inom driftskostnaderna, kommer att kräva betydligt mer resurser än i dag på grund av att lönerna stiger i jämn takt. Den här ekvationen kommer under de närmaste åren att lösas på ett bättre sätt än hittills. I den här frågan kommer kommunernas och samkommunernas beslutsfattare och ledande tjänsteinnehavare att spela en avgörande roll, liksom också facket. I skrivande stund är det ovisst vilka lösningar statsmakten går in för t.ex. när det gäller statsandelssystemet och statens andel i finansieringen av den kommunala basservicen. Vi får hoppas att det på ett eller annat sätt går att nå en balans mellan utgifter och inkomster och att nivån blir sådan att hälso- och sjukvården och den specialiserade sjukvården får en tillräckligt stor andel av resurserna vilket är vad invånarna förutsätter. Jorma Back 4

5 Sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikkaa Kainuussa Toimitusjohtaja Hannu Leskinen, Kainuun sairaanhoito- ja erityishuoltopiirin ky. Kainuun väestöpohja on noin asukasta ja pinta-ala vastaa aluetta Helsinki Turku Tampere. Alueen kaikki kymmenen kuntaa ovat yhteensä pienempiä kuin Suomen suuret kaupungit. Taatakseen kuntalaiselle laadukkaat ja taloudelliset palvelut on niitä osittain hoidettava yhteistyönä. Tämä tulee korostumaan etenkin tietoteknillisissä ja ympärivuorokautisissa palveluissa. Tavoitteet Kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon sisäisten ja kuntien ja kuntayhtymän välisten palvelulinjojen ja hoitoketjujen tulisi syntyä luonnollisella tavalla ja vahvistaa kunnan asemaa asiakkaan/potilaan ensikontaktin hoitajana. Verkottunut järjestelmä lisää potilaan luottamusta esim. terveyskeskukseen tämän tehtävän hoitamisessa. Potilaiden eriarvoisuus vähenee, koska palvelut eivät keskity sinne, missä ovat suurimmat väestökeskittymät, vaan palvelut voidaan toteuttaa asiakkaan kannalta toimivassa ja tarkoituksenmukaisimmassa paikassa. Moderni tietotekniikka mahdollistaa palvelujen saatavuuden myös syrjäisiin toimipisteisiin. Tietotekniikan avulla tuetaan harvaan asuttujen alueiden elinkelpoisuutta. On huomattavaa, että kun sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikan tarpeisiin vastataan, niin palvellaan samalla koko infrastruktuuria, kouluja, yritystoimintaa ja yksityisiä kansalaisia. Potilaan kannalta verkottuminen merkitsee pyrkimistä yhden luukun tai yhden käynnin periaatteeseen tai palvelutapahtumaan, joka tapahtuu potilaan kotona joskus jopa ilman hoitavaa henkilökuntaa. Terveyskeskuksesta ja kotipalvelusta tai mistä tahan- sa vastaanottopisteestä tulisi voida olla yhteydessä kunnan ja kuntayhtymän vastaaviin palvelupisteisiin. Ajanvaraukset, lähetteiden toimitukset ja tutkimusten tulokset voidaan välittömästi hoitaa potilaalle ilman odotusaikoja tai pitkiä sairaalamatkoja. Kaikki palvelujärjestelmään kuuluva tieto tulisi olla yhtäaikaisesti kaikkien asiantuntijoiden käytössä. Kehitystyön edellytyksiä Alueellinen kehittämistyö onnistuu parhaiten, kun kaikki ovat omaksuneet yhteiset päämäärät ja ovat valmiit tekemään työtä niiden eteen. Jos jokaisesta hankkeesta pyritään mittaamaan maksimaalinen hyöty vain omalle organisaatiolle, alueelliset näkökohdat tahtovat unohtua. Kehittämishankkeissa on luottamusmiesten oltava vahvasti mukana virkamiesten kanssa. Myös kaiken tulee tapahtua avoimesti ilman muita päämääriä kuten kuntien yhdistämistä tai muuta vastaavaa, mikä tarvittaessa tehdään muissa yhteyksissä. Vain kuntien välisellä yhteistyöllä voidaan parhaiten taata kunnan olemassaolo. Kainuussa edellisiä periaatteita on pystytty toteuttamaan käytännössä ja se on johtanut projektien onnistuneisiin toteutuksiin. Kehitystyön kohteet on valittu tarkasti. Ei ole ruvettu kehittämään ulkopuolisella rahoituksella mitään sellaista, mitä ei olisi tehty omalla rahoituksella. Samoin lopputulokset tulee olla nopeasti hyödynnettävissä. Projektien organisaatio on pyritty pitämään mahdollisimman kevyenä ja joustavana. Rahoja ei ole tuhlattu hallintoon ja matkustamisiin, vaan kaikki tarpeellinen tehty työ on hankittu projektien käyttöön. Projektien puitteissa ei ole pyritty tekemään ensisijaisesti uusia tuotteita vaan saamaan hyötykäyttöön jo olemassa olevia tuotteita. Joissakin osuuksissa ei valmista ole ollut saatavana ja niissä on oltu mukana uuden tuotteen kehittelyssä ja osaltaan edesauttamassa kotimaista ohjelmistoteollisuutta vientipyrkimyksissä. Myös paikallista kainuulaista ja pohjoissuomalaista osaamista on hyödynnetty ja pyritty lisäämään. Projektien käytössä on ollut erinomaista asiantuntemusta, aivan maamme kärkiosaamista, mitä vastaavista organisaatioista löytyy. Myös projektien henki on ollut ei pelkästään selvittää asioita ja löytää niiden toteuttamiseen nykyistä parempi tapa, vaan ennen kaikkea toteuttaa se parempi tapa. Tällä tekemisen työtavalla on kohtuullisilla resursseilla saatu paljon aikaan. Kaikissa ratkaisuissa on pyritty luomaan koko Kainuuta palvelevia kokonaisratkaisuja eikä yhden ongelman erillisratkaisuja. Käytettävät ohjelmistot ja käyttötoiminta Käyttötoiminta ja sähköiset arkistot Kainuussa kuntasektorin toimijat ovat varsin pieniä ja luotettavien atk-palvelujen järjestäminen virka-aikana tuottaa suuria vaikeuksia saatikka sitten ympärivuorokautisesti virka-ajan ulkopuolella. Palvelujen parantamiseksi ja kustannustehokkuuden lisäämiseksi Kajaanin kaupunki ja Kainuun sairaanhoito- ja erityishuoltopiirin kuntayhtymä (Kass) päättivät yhdistää käyttötoimintansa. Samassa yhteydessä tarjouskierroksen perusteella ulkoistettiin käyttöpalvelut Kajaanin kaupungin atk-keskuksen tiloissa tapahtuvaksi. Sähköisten asiakas/potilasasiakirjojen säilytys toteutetaan Kassissa kahdessa eri palotilassa olevissa arkistovaatimukset täyttävissä palvelin- 5

6 tiloissa. Säilytyspalvelut käsittävät kuva-arkiston, laboratoriotulokset sekä diabetestiedot. Palveluja käyttävät myös alueen terveyskeskukset. Ohjelmistot Kass:ssa on vuonna 2000 käynnistynyt projekti potilashallinnon ja laboratorion ohjelmistojen uusimiseksi sekä kertomusohjelmiston hankkimiseksi. Kajaanin kaupunki on mukana ohjelmistojen valintaprosessissa. Ohjelmistojen hankinta pyritään toteuttamaan siten, että valittuja ohjelmistoja voisivat Kainuun kaikki kunnat käyttää itsenäisinä toimintayksikköinä alueellisena yhteisohjelmistona niin halutessaan. Uusien ohjelmistojen valinta tehdään nykyisen aikataulun mukaisesti vuoden 2001 aikana. Kehitysprojektit Tel-Kainuu Vuosina toteutettiin Tel- Kainuu projekti Nervus EEG-käyrien siirtoon soveltuva ohjelmisto. Projektiin osallistui Oulu Tech Oy, Kajaanin ammattikorkeakoulu, Kass ja PPSHP. Hankkeen kustannusarvio oli 2,4 miljoonaa markkaa ja rahoitukseen osallistuivat ESR, OPM, PPSHP, Kass, Acta Systems ja Neurocom. Projektissa luotiin EEG-käyrien siirtoon soveltuva ohjelmisto, jolla hoidetaan etäkonsultaatio, etäsijaisjärjestelyt ja ammatillinen vuorovaikutus. Ohjelmisto on pohjoisten sairaanhoitopiirien rutiinikäytössä. Kastike Vuosina toteutettiin Kastike-projekti alueen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon kehittämiseen tietotekniikan avulla hyvää tietoturvaa noudattaen. Projektiin osallistui Kainuun kuntia ja Kass. Hankkeen kustannusarvio oli 3 miljoonaa markkaa ja rahoitukseen osallistuivat EU, STM ja Kass. Projektissa toteutettiin seuraavat osiot: 1. laboratoriotulosten alueellinen arkisto 2. radiologian kuva-arkisto 3. videoneuvottelut 4. diabetespotilaiden hoitokanta ja alueellinen hoitoketju 5. intranet/ekstranet/internet järjestelmien toteuttaminen 6. henkilökunnan koulutus 7. alueellisen tietosuojan toteuttaminen. Osa järjestelmistä oli tuotantokäytössä projektin valmistuessa ja kaikki osuudet ovat käytössä vuoden 2001 aikana. Tel Care Vuosina toteutettiin Tel- Care projekti potilaan ensihoidon nopeuttaminen ja laadun kehittäminen. Projektiin osallistui Acta Systems, Oulu Tech Oy, Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Kass. Hankkeen kustannusarvio oli 1,1 miljoonaa markkaa ja rahoitukseen osallistuivat Tekes, Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Kass. Projektissa hankittiin Kajaanin ammattikorkeakoululle monivalvontalaitteisto ja ensihoitoon koulutukseen liittyvä tietopaketti. Projekti on tuotantokäytössä. Teleremcare Vuosina toteutettiin Tel- Care pohjoisen ulottuvuuden EU-projekti, jossa Kassin osuus oli suojatut sähköpostiyhteydet. Projektiin osallistui Skotlanti, Norja, Ruotsi, Islanti ja Suomi. Suomen osuuden koordinaattori oli OuluTech. Hankkeen Suomen osuuden kustannusarvio oli 0,9 miljoonaa markkaa ja rahoitukseen osallistuivat EU, OPM ja Kass. Projektissa hankittiin Kassille 72 suojattua sähköpostiyhteyttä. Projekti ei ole vielä tuotantokäytössä. Kainuun alueverkko Vuosina toteutetaan Kainuun alueverkko. Projektiin osallistuu Kainuun kunnat, Kass ja Kajaanin Puhelinosuuskunta (KPO). Hankkeen kustannusarvio on 3 miljoonaa markkaa ja rahoitukseen osallistuvat Kainuun kunnat, Kass ja EAKR. Projektissa luodaan Kainuun kuntien ja Kassin välille 34 Mbps ATM yhteydet, joissa on eri palveluille omat tietoturvatut yhteydet, kaistan hallinta ja palomuuriratkaisut. Verkko on jo nyt pääosin käytössä ja kokonaisuudessaan vuoden 2001 aikana. Sonetti Vuosina Kass osallistuu Itä-Suomen Sonettiohjelmaan. Ohjelmassa toteutetaan seuraavat osaalueet (projektit): 1. verkkoinfo (tietämystiedon alueellinen ekstranet) 2. kuva-arkisto 3. video Kass on vetovastuussa video-osuudesta ja sen lisäksi kiinnostunut verkkoinfo-osuudesta. Kassissa on jo hoidettu alueelliset kuva-arkistot. Videoosuudessa pyritään muun muassa tukemaan terveyskeskusten ammattilaisia asiointitilanteessa tarvittavilla etäyhteyksillä sekä muillakin etätoiminnoilla. 6

7 Kainuun alueverkko Risto Tervonen, projektipäällikkö Kainuun alueverkkoprojekti Alueverkon tärkeimpiä tavoitteita on luoda infrastruktuuri, joka mahdollistaa palvelutason kehittämisen kunnissa, vaikka kuntien resurssien kasvua ei odotetakaan. Alueverkko mahdollistaa parantuneen palvelutarjonnan kuntalaisten lisäksi matkailijoille ja vapaaajan asukkaille. Myös yritysten ja kuntalaisten kannalta on välttämätöntä kehittää tietoliikenneinfrastruktuuria ja tuoda lisää vaihtoehtoja maakuntaan. Kainuun alueverkon historia Kainuun kuntien johtajat päättivät vuonna 1998 pitämässään kokouksessa tehdä selvityksen, jonka tuloksena on saada yhteinen kuntaverkko koko Kainuuseen. Päätöksen taustalla lienee ollut kauaskantoinen näkemys tarpeesta kuntien toiminnan tehostamiseen yhteistyön kautta ja yhteistyön vaatimien nopeitten ja turvallisten tietoliikenneyhteyksien luominen. Kainuun kunnilla oli siinä tilanteessa kolmen teleoperaattorin toimittamia tietoliikenneyhteyksiä, joitten nopeudet vaihtelivat kunnittain 64 kbit/s 10 Mbit/s:iin. Toinen lähtökohta oli saada tietoliikennekustannuksien nousu pysäytettyä, jopa hieman laskettua, hankkimalla yhteisostona kaikille Kainuun kunnille samantasoiset ja riittävän nopeat tietoliikenneyhteydet kuntien johtajat päättivät aloittaa alueverkkoprojektin. Kainuun alueverkkoprojekti koostuu useasta eri alaprojektista. Projekti on alunperin haluttu osittaa, koska rahoittajilla ei olisi ollut mahdollista myöntää rahoitusta yhdelle suurelle projektille se olisi korvamerkinnyt esim. EU:n tavoite 6-ohjelmasta rahoitusta. Jotta vältyttäisiin katkoksilta hankkeen toteuttamisen ja suunnittelun välillä, toteutushanke on joudut- tu jakamaan kahteen osaan, sillä EU:n tavoitekausi vaihtui projektin aikana tavoite 6-ohjelmasta tavoite 1-ohjelmaksi. Projektit ovat seuraavat: 1. Kainuun alueverkkohanke Sisälsi alueverkkohankkeen esiselvityksen ja verkon suunnittelua Tämän projektin tuloksena on määritelty verkko, ja tarjouspyynnön tekeminen teleoperaattoreille ja laitetoimittajille 2. Kainuun alueverkkojatkohanke Sisälsi hankkeen vetämisen ja jatkosuunnittelun Tässä osaprojektissa on valittu alueverkon teleoperaattoriksi Kajaani Puhelinosuuskunta (KPO) Laitealustaksi valittiin Cisco Systems:in laitteet Laitetoimittaja on Cygate Finland 3. Kainuun alueverkko toteutusvaiheet I ja II Tässä osassa on toteutettu yhteisten laitteiden hankkiminen ja kuntien liittyminen alueverkkoon ja rahoitus siihen tarvittaville laitteille ja toimenpiteille. Projektin alkuhankkeissa on todettu, että Kainuun alueverkon malliksi on sopiva avointa laitearkkitehtuuria edustava Cisco-malli, jossa alueverkolla ei ole keskitettyjä laitteita, vaan keskitetyt toiminnot hoidetaan teleoperaattorin laitteilla. Alkuhankkeissa selvitettiin myös, mikä malli on toimivin Kainuussa ja selvitysten tuloksena kunnat valitsivat operaattorimallin eli alueverkko vuokraa tarvittavan tietoliikennekaistan teleoperaattorilta eikä rakenna tai rakennuta omia kuituyhteyksiä kuntien välille. Koska Kainuun kunnissa on asukkaita vain noin ja kuntien väliset etäisyydet ovat yhteensä noin 400 kilometriä, oman verkon rakentamiseen ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia, varsinkin kun kahdella teleoperaattorilla on jo yhteydet Kainuun kuntiin. Toteuttaminen Alueverkkokokonaisuus muodostuu kahdesta erilaisesta osa-alueesta; varsinaisesta verkon toteuttamisesta ja sen toiminnan kehittämisestä. Tähän alueeseen kuuluu mm. fyysisen verkon kehittämisen lisäksi kuntien yhteisten toimintamallien luominen sekä erityisesti tietoturvallisuuden kehittäminen. Alueverkkoon liittyvät kaikki Kainuun kunnat (Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo, Suomussalmi, Vaala ja Vuolijoki) ja Kainuun sairaanhoito- ja erityishuoltopiirin kuntayhtymä (KASS). Tätä tekstiä kirjoitettaessa verkkoon on jo liitetty 8 kuntaa. Kaikkiin kuntiin on hankittu samanlaiset reitittimet alueverkkoon päin ja kytkimet sisäverkkoon päin. Näin taataan yhteisten toimintojen käyttöönotto samantasoisina myös tulevaisuudessa. Verkon tiedonsiirtonopeudeksi on valittu kuntien kesken 34 Mbit/s ja verkosta ulospäin 10 Mbit/s kotimaahan ja 512 kbit/s ulkomaille. Sopimuksessa on optio nopeuden nostamiseksi kuntien välille 155 Mbit/s, mikäli yhteyksien nopeuttamiseen tulee tarvetta. Jokaiseen kuntaan toteutetaan virtuaaliverkoin eli VLAN:lla ainakin kolme erillistä virtuaaliverkkoa. Vapaa puoli eli koulu-vlan, terveydenhoito-vlan ja hallinto-vlan. Näin menetellen saamme rakennettua tietoturvalliset yhteydet eri kuntien eri hallintokuntien välille. Tämä virtuaalilanien määrittely on aiheuttanut kuntien omien sisäverkkojen rakenteen ja toiminnan tarkistamisen ja muuttamisen kytkentäiseksi niiltä osin, kun ne ei sitä vielä ollut ennen liittymistä. Seuraavana tehtävänämme on tehdä yhteisesti alueverkkoon liittyville kunnille ja kuntayhtymälle tie- 7

8 toturvasuunnitelma ja kun kaikki yksiköt ovat liittyneet verkkoon teettää myös tietoturvatutkimus. Tietoturvan lisäämiseksi on otettu käyttöön VLAN:ien lisäksi, access- eli pääsylistat reitittimissä ja kytkimissä ja tietenkin alueverkon ulosmenevän tietoliikenneyhteyden tietovirtaa valvoo ajanmukainen pelkästään tähän tehtävään valjastettu palomuurilaitteisto. Lisäksi lähes jokaisessa kunnassa on oma palomuurinsa, ja niissä kunnissa, joissa palomuureja ei vielä ollut liittymishetkellä, palomuurit ovat joko hankinnassa tai ostettuna palveluna teleoperaattorilta. Kainuun alueverkon yleiset tavoitteet Kainuun alueverkkoprojektilla tarkoitetaan laajaa kokonaisuutta, jossa useat muut kehityshankkeet ja osaprojektit tukevat varsinaista Alueverkkoprojektia. Telematiikan tukiprojekti on koordinoinut Kainuussa tietoyhteiskuntahankkeita jo pitkään ja on ollut määrittelemässä koko Kainuuta koskevia tavoitteita ja strategiaa. Kainuun tietoyhteiskuntastrategiassa on määritelty tietoyhteiskunnan tavoitteet. Kainuun alueverkko on suunniteltu toteuttamaan näitä strategioita käytännössä ja osaltaan synnyttämään uusia hankkeita erityisesti eri sisältöalueille. Tärkeimpiä sisältöalueita, joissa Kainuun alueverkon kautta syntyviä kehittyneitä tietoyhteyksiä voidaan hyödyntää on sähköinen asiointi, telelääketiede, koulutus, kuntien yhteistyö tietotekniikkansa hoitamisessa jne. Erittäin tärkeä rooli on kuntien välisen yhteistyön kehittymisellä, jossa maakunnan resurssit voidaan hyödyntää tehokkaasti ja alueverkon kehittymisen kautta osaaminen maakunnassa lisääntyy. Varsinaisten sisältöalueiden kehittämistä viedään eteenpäin omina projekteinaan. Osa projekteista on lähtenyt jo liikkeelle, kuten terveydenhuollon Kastike, koulutuksen Kainuun Kymppi, Kainuun kuntainfo sekä joitakin muita. Alueverkko on mukana käynnistämässä tai koordinoimassa sisältöhankkeita, jotka ovat kuntien eri sektoreiden yhteishankkeita ja tähtäävät kuntien väliseen yhteistoimintaan ja sen kehittämiseen. Yksi keskeinen osa-alue on palvelutuotannon kehittäminen tietoverkkoon. Verkon rakentamisen ohessa toimii sisältötyöryhmä, jonka tehtävänä on aktivoida kuntien hallintokuntia yhteisten palvelujen kehittämiseen ja käyttöönottoon ja tiedottaa hallintokunnille verkon ominaisuuksista ja käyttömahdollisuuksista. Tämän työryhmän toimintaan on osallistunut kuntien väen lisäksi myös edustaja KASS:sta. Suuri osa toiminnoista, jotka liittyvät verkon käyttöön, on terveydenhuollon saralla. KASS:iin on hankittu digitaalinen röntgenkuva-arkisto, johon talletetaan kaikkien Kainuun kuntien röntgenkuvat sitä mukaa, kun kunnat hankkivat digitaaliset kuvat mahdollistavat laitteistot. Kasvavat videoneuvotteluyhteydet sekä ryhmäettä henkilökohtaisin laittein ovat myös ottamassa oman osansa verkkoliikenteestä. Lisätietoja: Risto Tervonen, projektipäällikkö, Kainuun alueverkkoprojekti, puh. (08) , gsm , faksi (08) katso myös Alueellinen radiologian arkisto Kainuussa Ylilääkäri Jukka Lehtovirta, KASS Kainuun keskussairaalaan digitaalinen kuva-arkisto (PACS) tuli vuoden 1997 loppupuolella. Kaikki kuvat mammografiaa ja muutamia ortopedisia erikoistutkimuksia lukuun ottamatta on siitä lähtien arkistoitu digitaalisesti, ja sanelussa on siirrytty monitorityöskentelyyn. Alussa kun sairaalan ATK-verkko ei kaikilta osin ollut riittävän nopea eikä mikrojakaan ollut riittävästi, jouduttiin filmitulosteita käyttämään runsaasti. Sittemmin filmien kulutus on laskenut murto-osaan. Kliinikot ovat katsoneet kuvia tavallisiin mikroihin asennetulla ohjelmalla, mutta alueellisen arkistoinnin ja ylläpidon helppouden takia ollaan Kainuun keskussairaalassakin juuri siirtymässä web-ohjelmistoon. 8 PACS-järjestelmä oli suhteellisen arvokas hankinta ja se vaatii ylläpitotyötä. Oman järjestelmän hankkiminen terveyskeskuksiin ei ole järkevää. Sairaalan arkiston kapasiteettia oli alusta alkaen tarkoitus tarjota myös alueen terveyskeskusten käyttöön; vuonna 2000 Suomussalmen terveyskeskus tuli ensimmäisenä terveyskeskuksena arkiston käyttäjäksi. Seuraavana järjestelmään liittyy kesällä 2001 Kuhmon terveyskeskus. Sairaalaan hankittavan uuden radiologian työnohjausohjelman (RIS) on myös tarkoitus tulla alueelliseen käyttöön. Terveyskeskuksiin on hankittu kuvalevylaitteet sekä oma web-palvelin kuvien katsomista varten. Kuvat saadaan näkyville missä terveyskeskuksen toimipisteessä tahansa, kunhan sinne on verkkoyhteys ja siellä on selaimella varustettu tavallinen mikro. Oman web-serverin hankintakaan ei ole välttämätöntä, mutta se antaa toiminnalle varmuutta mahdollisten verkkoyhteyksien katkojen ajalle ja vähentää tarvetta tehdä kuvien hakuja arkistosta asti. Kuva-arkiston käyttäjät muodostavat jatkossa eräänlaisen virtuaalisen röntgenyksikön teknisesti on aivan sama, missä potilas käy tutkimuksessa. Kuva saadaan ilman potilaan lupaa näkyviin vain terveyskeskuksessa tai sairaalassa, joka tutkimuksen pyysi. Radiologisten tutkimusten myyntikin sairaalasta alueen pienille terveyskeskuksille helpottuu, kun tutkimukset pyydetään ja ajat varataan alueellisen RIS-ohjelman kautta.

9 Hyvinvointia tietoteknologiahankkeilla parhaat toimintamallit yleiseen käyttöön Johtaja Esko Hänninen Makropilotin valtakunnallinen koordinaattori, Stakes Saumattomien palvelujen kehittäminen on tullut mahdolliseksi sähköisten tietoverkkojen, organisaatioiden verkottumisen sekä tietoteknologian nopean kehittymisen myötä. Se mahdollistaa sosiaalitoimen, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja muun sosiaaliturvan keskinäisen yhteistyön joustavan järjestämisen. Uusien menetelmien avulla on mahdollista parantaa palvelujen laatua ja asiakaslähtöisyyttä, saatavuutta ja kustannustehokkuutta. Tarpeettomat päällekkäiset tai varmuuden vuoksi toistetut työvaiheet voidaan poistaa. Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti 1990-luvun alkupuolella toimenpiteet tietoteknologian hyödyntämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyötä tiivistävä hyvinvointiklusteritoiminta sekä vuoden 1996 alussa julkistettu sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntämisstrategia käynnistivät uuden kehitysvaiheen. Kolme jatkotyöryhmää selvittivät, miten tietoteknologiaa voidaan ja tulisi käyttää hyväksi palvelujen saumattomuutta, sähköistä asiointia, tietoturvaa ja asiakkaiden tietosuojaa kehitettäessä. Ne saivat ehdotuksensa valmiiksi keväällä Sen jälkeen sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä muiden valtakunnallisten yhteistyötahojen kanssa julkisti avoimen kutsun kuntien, alueellisten toimijoiden ja yritysten yhteistyöryppäille osallistua ns. Makropilottiin. Tarjouskilpailun perusteella Satakunta valittiin kokeilualueeksi ja hanke käynnistyi marraskuussa Kehittämis- ja kokeiluvaihe jatkuu saakka. Tulosten hyväksikäyttö laajenee sekä Satakunnassa että eräille Uudenmaan, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan alueille kokeilulain (811/2000) mahdollistamana vuoden 2003 loppuun saakka. Satakunnan Makropilotissa on kehitetty sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknisiä innovaatioita kuten saumattomat palvelumallit, itsenäistä suoriutumista ja omatoimisuutta tukevat turva- ja asiointipalvelut. Lisäksi on selvitetty optimipalveluketjujen rakenteita, kehitetty omaneuvojamalli ja palveluketjusuunnitelma. Teknisesti vaativin osa on ollut määritellä sähköisen aluetietojärjestelmän toiminnalliset ja tekniset vaatimukset. Myös kansalaisten ja ammattilaisten sähköiset asiointi- ja informaatiopalvelut sekä apuvälinepalvelut ovat kehittämiskohteina. Hankkeen yhteydessä on kehitetty sähköinen sosiaaliturvakortti yhdessä Kansaneläkelaitoksen ja muiden valtakunnallisten tahojen kanssa. Satakunnassa on uudistettu sosiaali- ja terveyspalvelujen alueellista ohjausjärjestelmää sekä vahvistettu kuntien yhteistyötä tilaajaosaamisen ja osaavan asiakkuuden kehittämiseksi. Tämä on tarpeen neuvotteluvoiman lisäämiseksi suhteessa yrityksiin. Yritysyhteistyössä noudatettavien periaatteiden määrittelyn tavoitteena on luoda aluetietojärjestelmän kaupallisille ratkaisuille ja tuotteille nykyistä toimivammat markkinat Suomessa, mahdollisesti myös kansainvälisesti. Käyttöönotto- ja juurruttamissuunnitelma Makropilotin lisäksi eri puolilla maata on vuodesta 1995 lähtien toteutettu tai on käynnissä yli kolmesataa pienempää sosiaali- tai terveysalan tietoteknologiahanketta. Kaikkien hankkeiden hyviksi arvioituja toimintamalleja ja teknisiä ratkaisuja tehdään tunnetuiksi ja niiden käyttöönottoa edistetään tasapuolisesti koko maassa. Saumattomien sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä sähköisen aluetietojärjestelmän käyttöönotto- ja juurruttamissuunnitelma tukee tätä prosessia asti eli saman ajan, jonka laki sosiaali- ja terveydenhuollon saumattoman palveluketjun ja sosiaaliturvakortin kokeilusta (811/2000) on voimassa. Juurruttamisprosessin keskeiset teemat on jaettu kolmeen koriin: 1) Saumattomuutta tukevat toiminnalliset ja tekniset innovaatiot (esim. sähköinen sosiaaliturvakortti) ja niiden yhteistoiminnallisuuden kehittäminen 2) Kuntien alueellinen yhteistyö ja tilaajaosaaminen 3) Yritysyhteistyön periaatteet Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta Stakes vastaa hyvien ratkaisujen käyttöönotto- ja juurruttamissuunnitelman toteutuksesta yhteistyössä muiden kansallisten ja alueellisten toimijoiden kanssa. Stakesiin on tätä tehtävää varten perustettu alkaen Alueyhteistyöryhmä. Se toimii yhdessä Stakesin sosiaali- ja terveysalan tietoteknologian osaamiskeskuksen (OSKE) ja muiden asiantuntijatahojen kanssa. Käyttöönotto- ja juurruttamistoimenpiteitä ohjaa ja valvoo sosiaali- ja terveysministeriö sekä sen yhteydessä toimiva tietoteknologiaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä koordinoiva asiantuntijaryhmä. Sosiaali- ja terveysalan hankkeissa kehitettyjen ja kehitettävien toiminnallisten ja teknisten ratkaisujen käytettävyyttä ja yleistettävyyttä arvioimaan perustetaan teemakohtaisia asiantuntijatyöryhmiä, joiden jäseniksi kutsutaan eri puolilta maata paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia asiantuntijoita, päätösten valmistelijoita ja päättäjiä. Työryhmien tehtä- 9

10 Keskitetty ja hajautettu juurruttaminen: ALHAALTA YLÖS - YLHÄÄLTÄ ALAS - ALUEELTA TOISELLE Sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologiastrategia ja hankkeet Kansallinen kehittämisverkosto Kansalliset juurruttajatahot Alueelliset ja paikalliset organisaatiot ja niiden mielipidejohtajat Paikalliset ja alueelliset verkostot ja kehittämisfoorumit Juurtumisen kohderyhmät: Innovaatiot: Kuntien päättäjät, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuottajat ja eri henkilöstöryhmät paikallisella ja aluetasolla Tilaajaosaaminen: Kuntien ja sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymien päättäjät, johtajat ja tilaajat Yritysyhteistyö: Yksityiset palveluntuottajat, tietoteknologiayritykset, palveluyritykset Järjestöt ja muu kolmas sektori, Kansalaiset ja asiakkaat ALUEYHTEISTYÖRYHMÄ vänä on tunnistaa hyvät ja parhaat käytännöt, jonka jälkeen niitä tehdään tunnetuksi koko maassa. Tavoitteena on, että vuoden 2003 loppuun mennessä kaikkien maakuntien ja sairaanhoitopiirien alueilla on käynnistynyt saumattomien palveluketjujen kehittäminen. Vuonna 2003 arvioidaan siihen mennessä saavutetut tulokset ja kohdennetaan jatkotoimet niille alueille, jotka eivät vielä tuolloin ole riittävästi mukana kehittämistyössä. Satakunta ja eräät muut edelläkävijäalueet toimivat juurruttamisprosessin viite- eli referenssialueina, joita muut käyttävät vertailu- ja oppimiskumppanina. Prosessi ohjautuu kunkin alueen tietoteknologiakokemuksista lähtien amebamaisesti tarjolla olevia mahdollisuuksia hyödyntäen. Hyvien ratkaisujen tunnistaminen ja levittäminen Stakesin tietoteknologian osaamiskeskus (OSKE) kokoaa ja koordinoi parhaiden toiminnallisten ja teknisten ratkaisujen tunnistamista ja levittämistä varten kansallisia asiantuntija- ja arviointityöryhmiä. OSKE analysoi ja arvioi eri hankkeiden paikallisia ja alueellisia tietojärjestelmäratkaisuja ja niiden tietoteknisiä toteutuksia sekä yhteistoiminnallisuuden että palveluketjulle annettavan tuen näkökulmista. Asiantuntija- ja arviointiryhmät tunnistavat parhaat yhteistoiminnallisuuden ratkaisumallit ja yleistävät niistä valtakunnallisia suosituksia. Yhteistyössä tietosuojavaltuutetun toimiston, Kuntaliiton ja muiden tietoteknologia-asiantuntijoiden kanssa OSKE varmistaa sen, että yksityisyyden suoja ja tietosuoja toteutuvat yhtäläisin periaattein. Asiantuntijaryhmien työn tuloksena syntyy mm. kansallisia tietojärjestelmien yhteistoiminnallisuutta tukevia hyvän yhteistoiminnallisuuden malleja, käsitteitä, termejä, luokituksia ja käytännön integraatioratkaisuja. Suositeltaviksi arvioidut ratkaisut pienentävät käyttöönotosta aiheutuvia riskejä eri alueilla ja myös virheinvestointien todennäköisyys vähenee. Tuloksia hyödynnetään yhteensopivien tietoteknologiaratkaisujen juurruttamisessa. Hyviksi arvioiduista toimintamalleista, teknisistä ratkaisuista ja niistä yleistetyistä valtakunnallisista suosituksista tiedotetaan yhteisö- ja verkostoviestinnällä, kohderyhmäviestinnällä, joukkoviestinnällä sekä erilaisilla koulutustilaisuuksilla, työkokouksilla ja seminaareilla. 10

11 Käyttöönoton edistäminen ja juurruttaminen Uusien tietoteknologialla tuettujen työtapojen ja työmenetelmien käyttöönotto edellyttää ammattilaisten osallistumista uudistuksen suunnitteluun, päätöksentekoon, testaamiseen, koulutukseen, käytettävyyden arviointiin ja varsinaiseen käyttöönottoon. Vasta kun uudistus on saavuttanut yleisen hyväksymisen työyhteisöissä se on otettavissa osaksi palveluprosesseja. Tällöin sen voidaan sanoa juurtuneen osaksi ammattikäytäntöjä. Saumattomien sosiaali- ja terveyspalvelujen edellytyksenä on, että sosiaalitoimen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluyksiköt kytketään osaksi yhteistä sähköistä aluetietojärjestelmää. Jotta asiakkaat ja ammattilaiset voisivat hyötyä tietoteknologialla tuetuista palveluista, aluetietojärjestelmä tulisi ottaa käyttöön lähes samanaikaisesti koko maakunnan tai sairaanhoitopiirin alueella. Asiasta kiinnostuneiden alueiden toimijat kootaan Stakesin vetämäksi kansalliseksi kehittämisverkostoksi, jossa alueellisuus on lähtökohtana. Sosiaali- ja terveysministeriö myöntää kokeiluluvat niille lupaa hakeneille alueille, jotka täyttävät sosiaali- ja terveydenhuollon saumattoman palveluketjun ja sosiaaliturvakortin kokeilulaissa (811/2000) säädetyt edellytykset. Uudet kokeilualueet muodostavat kärkialueiden verkoston. Kullakin alueella kootaan maakuntien hyvinvointipolitiikan keskeiset toimijat ja vastuutahot tietoteknologiaa hyödyntävään kehittämisfoorumiin. Kunnilla on niissä keskeinen asema järjestämis- ja rahoitusvastuun omistajina ja alueellisen kehittämisprosessin tilaajina. Kehittämisfoorumeissa valmistellaan tietoteknologian sekä toiminnallisten ja teknisten innovaatioiden hyödyntämisstrategia. Toteuttamistoimenpiteiden tulisi kattaa sosiaalitoimi, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Joissakin palveluketjuissa yhteistyötä tarvitaan myös koulutoimen, nuoriso- ja liikuntatoimen sekä poliisin ja oikeushallinnon kanssa. Vuoden 2003 loppuun mennessä jokaisella kehittämisalueella käynnistetään palvelutuottaja-tietokantojen kokoaminen. Kansalaisille ja ammattilaisille tulee luoda alueen omat sähköiset asiointi- ja informaatiopalvelut. Tätä varten internetiin kootaan alueen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin virtuaalinen palveluportaali kansallista luokitusta ja määrittelyjä noudattaen. Tietoteknologiaratkaisuja ja saumattomien palvelujen toimintamalleja pyritään ottamaan käyttöön myös Terveydenhuolto 2000-luvulle -hankkeen, Mielekäs Elämä! -ohjelman sekä Verkostoituvat erityispalvelut -hankkeen tuloksia sovellettaessa ja käynnistettäessä niiden jatkohankkeita. Kuntien tilaajaosaamisen kehittäminen Kuntien tilaajaosaamisen kehittäminen on tietoteknologiaa hyödynnettäessä noussut keskeisiksi haasteiksi. Kunnat ja kuntayhtymät tarvitsevat uusia alueellisen ja seudullisen yhteistyön organisoitumistapoja lisätäkseen neuvotteluvoimaansa tietoteknologiaratkaisuja tarjoavien yritysten kanssa. Yhteistyömalleista olisi hyötyä myös muussa hankintatoiminnassa ja tarjouskilpailujen järjestämisessä. Satakunnassa koko maakunnan, sairaanhoitopiirin ja erityishuoltopiirin kattavasta kuntien yhteistoimintamallista on kehittymässä toimiva esimerkki muille alueille. Keskeistä on myös rajankäynti, mihin saakka tilaajan toiminnalliset ja tekniset vaatimusmääritykset ulottuvat ja mistä alkaa yritysten tuotekehitys tekijänoikeuksineen. Yritysyhteistyön vaativin osa on sähköisen aluetietojärjestelmän, sen komponenttien sekä itsenäistä suoriutumista edistävien teknologiatuotteiden ja palvelujen kehittäminen sekä niiden integrointi yli organisaatiorajojen toimivaksi kokonaisuudeksi. Tähän on tarkoitus kehittää ja julkaista yritysyhteistyön pelisäännöt. Lisätietoja: Esko Hänninen, puh , Makropilottihanke toiminnan ja tekniikan kehittämisalustana Toiminnanjohtaja Jarmo Määttä Satakunnan Makropilotti Ry Makropilottihankkeen aloittaessa tuli yhdistyksen jäseniksi seitsemän kuntaa ja kaksi kuntayhtymää. Vuodenvaihteen jälkeen yhdistyksen jäseninä on 29 kuntaa ja kaikki Satakunnan sosiaalija terveydenhuollon kuntayhtymät. Kehittämisessä siirrytään pilottihankkeesta jatkuvan kehittämisen kauteen. Makropilotti käynnistyi vuoden 1998 lopulla Satakunnan kuntien voimakkaan sitoutumisen kautta. Seitsemän kuntaa ja kaksi kuntayhtymää, joista toinen sairaanhoitopiiri ilmoittivat olevansa hankkeen takana ja tukevansa sitä voimakkaalla taloudellisella panoksella. Miksi kunnat olivat kiinnostuneita rahallisesti panostamaan sosiaalija terveydenhuollon kehittämiseen samaan aikaan, kun jouduttiin sulkemaan kyläkouluja ja karsimaan esim. päivähoitopalveluja? Kuntien voimakkaan sitoutumisen takana oli aito huoli palvelujen tuottamisesta tilanteessa, jossa tarpeet kasvavat lähes hallitsemattomasti esim. väestön ikääntymisen takia. Toisaalta samaan aikaan kuntien ta- 11

12 loudellinen tilanne heikkenee ja resurssit sitä kautta käyvät yhä niukemmiksi. Tunnustetaan, että jotain tarttis tehdä. Ainoastaan panostamalla uusiin palvelumuotoihin ja asiakkaan omatoimisuuteen, voidaan ratkaista muuten mahdottomalta tuntuva yhtälö. Yhdistys alueellisen yhteistyön vetäjäksi Eräänä Makropilotin keskeisenä lähtökohtana oli jo alusta lukien alueellisen yhteistyön voimistaminen palvelutuotannossa. Jo hankkeen muodollinen järjestelykin rakentuu uudentyyppiseen yhteistyöhön. Hanketta varten perustettiin yhdistys, Satakunnan Makropilotti ry. Yhdistysmuoto on käyttökelpoinen ja nopea tapa tämän kaltaisen hankkeen läpivientiin. Yhdistys voi toimia myös pitkäjänteisemmän kehittämisen välineenä; Satakunnassa kehittämisyhdistyksen jäseniksi ovat liittyneet kaikki kunnat ja sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymät. Alueellisen yhteistyön lähtökohtana Makropilottihankkeessa on, ei perinteinen hallinnollinen lähestymistapa, vaan yhteistyön vaatimus asiakkaan saaman palvelun varmistamiseksi. Kehittämisen lähtökohdaksi asetettu kysymys kuuluu: miten voimme taata, että palvelu pelaa viivytyksettä ja laadullisesti korkeatasoisena silloinkin, kun se muodostuu eri kunnissa ja eri hallinnonaloilla toimivien yksiköiden palvelusta. Suomen kuntarakenne on pienkuntavaltainen. Pienen kunnan on tunnetusti vaikea järjestää yksinään erityispalveluja ja ylipäätään kalliimpia ja erityisasiantuntemusta vaativia palveluja. Terveydenhuollon sisällä yhteistyö on järjestetty kuntayhtymien toimesta. Sosiaalitoimen sisällä on erityishuoltopiirit. Kasvatus- ja perheneuvoloiden osalta yhteistyötä on purettu, samoin päihdehuollosta. Mitä on tullut tilalle? Saumattomia palveluita yli hallintoalojen Viime vuosikymmenen lama aiheutti sosiaalipalvelujen rajun leikkauksen kunnissa. Terveydenhuollon kuntayhtymät pitivät rahan jaossa puolensa. Kunnat joutuivatkin leikkaamaan sieltä, mistä se oli helpointa. Niin sosiaalitoimen peruspalveluja karsittiin. Nyt, kun alueellista yhteistyötä rakennetaan uusilla järjestelyillä, lähtökohdaksi otetaan, kuten sanottu, yhteistyö asiakkaan saaman palvelun varmistamiseksi. Nyt ei enää riitä, että yhteistyötä tehdään yhden hallinnonalan sisällä. Yhteistyön on laajennuttava koskemaan sosiaalipalvelujen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon muodostamaa palveluketjua. Puhutaan saumattomuudesta palveluissa. Makropilottihanke on käynnistänyt saumattomien palveluketjujen suunnittelun ja seurannan. Tähän mennessä on keskitytty kolmeen kohderyhmään: äitiyshuollon palveluihin, lasten ja nuorten psykososiaalisiin palveluihin sekä vanhustenhuollon palveluihin. Näiden palvelujen piirissä oleville laaditaan palveluketjusuunnitelmat ja tarvittaessa asiakkaalle nimetään henkilökohtainen omaneuvoja. Omaneuvoja on tarpeen varsinkin silloin, kun asiakkaalla on useita hoitamista vaativia joko sosiaali- tai terveyspalvelua tarvitsevia ongelmia. Usein ongelmat kasaantuvat ja juuri niissä tapauksissa omaneuvoja voi säästää sekä asiakkaan aikaa ja rahoja että jo muutenkin ylikuormitettua palvelujärjestelmää. Palvelutuotanto kuntien yhteistyöllä Makropilottihankkeessa kuntanäkökulma on asiakasnäkökulman lisäksi toinen keskeinen lähtökohta. Kunnat ovat perinteisesti tuottaneet palvelut. Vastaisuudessa kuntien vastuulle jää edelleenkin palvelujen järjestäminen kansalaisille. Enää ei kaikkea kuitenkaan tarvitse tehdä itse. Nyt onkin aika yhdessä pohtia, miten yhdistetään voimavaroja, miten saadaan tilaa yritystoiminnalle ja miten varmistetaan palvelujen laatu ja saatavuus. Hankkeen yhteydessä kuntien yhteinen sopiminen on organisoitu uudella tavalla. Palvelujen kehittämistä pohditaan usealla foorumilla: kuntaja kuntayhtymäjohtajat kokoontuvat säännöllisesti pohtimaan kehittämisen periaatteita ja hallinnollisia järjestelyjä. Sosiaali- ja terveysjohtajat taas pohtivat yhteistyökysymyksiä ammattialansa lähtökohdista. Kokeiluja ohjaa erillinen alueellinen ohjausryhmä, joka koostuu seutukuntien edustajista, TE-keskuksen, maakunnan liiton, korkeakoulujen jne. edustajista. Hankkeen hallinnoi yhteinen yhdistys. Makropilotissa edetään yhteistyöasioissa pienin askelin ja alhaalta ylöspäin. Järjestämällä palveluja erikseen sovituissa tapauksissa yhteisesti, päästään sopimaan seuraavista yhteisistä palveluista ja niin edelleen. Jatkossa saatetaan päästä hallinnon kokeiluihin ja vaikka sosiaali- ja terveyspiirin kokeiluun. Hallinto ei kuitenkaan ole itseisarvo. Asiakkaan palvelu sen sijaan kyllä. Satakunta maakuntana tulee muodostamaan myös Eurooppa -tasolla mielenkiintoisen ja piristävän poikkeuksen maakuntien joukossa. Kuntien ja alueiden tahdonmuodostus ei ole päässyt kunnolla organisoitumaan EU:n alueella sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämisessä. Satakunnassa tapahtuva kehittämistyö voikin muodostaa kehittämistyön mallin muullekin Euroopalle. 12

13 Makropilotin haasteena asiakkaan saumattomia palveluja tukeva aluetietojärjestelmä Kehittämispäällikkö Tuire Mikola Satakunnan Makropilotti Ry Makropilotin tavoitteena on sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisten, asiakaslähtöisten palveluiden kehittäminen ja vieminen käytäntöön. Asiakkaan kannalta tämä merkitsee käytännössä, että yhden palvelukontaktin aikana pyritään hoitamaan hänen asioitaan mahdollisimman paljon ja siten vähentää palvelukontaktien määrää. Organisaatioiden kannalta tavoitteena on mm. tehostaa ja nopeuttaa ammattilaisten päätöksentekoa ja vähentää mahdollisia päällekkäisyyksiä sekä tiivistää yhteistyötä. Tällaiset toimintamallit edellyttävät tiedon saamista aina kulloinkin sinne, missä sitä tarvitaan, yli organisaatiorajojen. Teknologia nähdään Makropilotissa muutoksen mahdollistajana ja työvälineenä, jolloin yhtenä haasteena on ollut löytää kehittämismalli, jossa varmistetaan toiminnallisten tavoitteiden konkretisoituminen ja toteutuminen myös tietojärjestelmissä. Saumattomien palveluiden tukemiseksi tarvitaan uudenlaisia sähköisiä palveluja; pelkästään nykyisten tiedon vaihdantatapojen siirtäminen tietojärjestelmien hoidettavaksi ei riitä tuomaan haluttua lopputulosta. Periaate tieto liikkuu, ei asiakas ja vaatimus saumattomista palveluista ovat tuoneet joukon uusia kysymyksiä, joihin Makropilotissa on haettu vastauksia Minkälaisilla teknisillä ratkaisuilla toiminnalliset tavoitteet voidaan toteuttaa? Miten tiedon vaihdannan lisäksi toteutetaan palveluiden ohjaus ja seuranta? Miten täytetään lainsäädännön vaatimukset liittyen asiakkaan suostumukseen ja muuhun tietoturvallisuuteen? Miten päästään käyttäjän kannalta eheään lopputulokseen, jonka toteuttajina toimii kuitenkin useita eri yrityksiä? Minkälaisia sähköisiä palveluita tarvitaan? Mitä tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen työssään eri tilanteissa tarvitsee? Ymmärtävätkö kaikki tuotetun tiedon samalla tavalla mikä riski on mahdollisilla väärintulkinnoilla? Löytyykö tarpeellinen tieto organisaatioiden nykyisin käytössä olevista asiakastietojärjestelmistä, mitä tietoa puuttuu? Miten tarvittava tieto saadaan näistä keskenään erilaisista ja standardoimattomista järjestelmistä yhdenmukaisena, alueellisten palveluiden käyttöön? Aluetietojärjestelmän toiminnallisuus Makropilotissa teknologian kehittämisen lähtökohtana on palveluprosesseja tukeva, avoimeen arkkitehtuuriin perustuva aluetietojärjestelmä. Aluetietojärjestelmä tukee erilaisia toimintamalleja ja sen ensisijaisena tehtävänä on mm. Asiakaskohtaisen tiedon välittäminen organisaatioiden järjestelmistä yli organisaatiorajojen ammattilaisen käyttöön, asiakkaan suostumuksella (viitetietokantaan perustuva ratkaisu). Asiakkaan palveluketjusuunnitelman ylläpito ja toteutumisen seuranta. Johdon näkökulmasta tapahtuva palveluiden ja palveluketjujen ohjaus sekä seuranta. Asiakkaan yksityisyyden suojan hallinta Eri tasoiset suostumukset Käytön seurannan mahdollistavat lokitiedot Asiakkaan mahdollisuus katsella mm. omaa palveluketjusuunnitelmaansa. Käyttäjän tunnistaminen Kelan HST-pohjaisen Sosiaaliturvakortin avulla sekä käyttöoikeuksien hallinta. Yleiset sosiaali- ja terveydenhuollon käyttöön perustuvat informaatiopalvelut ammattilaisten ja kansalaisten käyttöön. Lisäksi Makropilotissa on kehitetty ns. luotettu sähköposti, joka sallii asiakaskohtaisen tiedon vaihdannan asiakkaan palveluketjussa toimivien ammattilaisten kesken. Luotettu sähköposti tarkoittaa, että Makropilotissa kokeiltava, HST-pohjainen Kelan Sosiaaliturvakortti on integroitu tunnisteeksi organisaatioiden sähköpostijärjestelmiin. Tiedon tuottajina alueellisille palveluille toimivat organisaatioissa käytössä olevat erilaiset perusjärjestelmät, kuten organisaatiokohtaiset asiakastietojärjestelmät tai esimerkiksi asiakasryhmäkohtaiset järjestelmät. Näiden järjestelmien liittäminen toteutetaan avoimin rajapinnoin. Kukin järjestelmä tuottaa halutut tietopaketit aluetietojärjestelmän käyttöön, ja näille tietopaketeille on myös sovittu yhdenmukainen esittämistapa aluetietojärjestelmän palveluissa. Järjestelmäintegraatio perustuu uuteen XML-teknologian hyväksikäyttöön ja ns. CDA-rakenteeseen (CDA=clinical document architecture). Kukin perusjärjestelmätoimittaja toteuttaa valmiudet omiin järjestelmiinsä tietojen saamiseksi. Aluetietojärjestelmän kehittämisessä ovat tähän mennessä toimineet mm. seuraavat yritykset: Welfare Communications: yrityskonsortion kokoaminen, tuotekehityksen organisointi, aluetietojärjestelmän tarjoaminen palveluna. 13

14 Aluetietojärjestelmän toiminnalliset kokonaisuudet Informaatiopalvelut, palvelun tarjoajat, palvelut, mallipalveluketjut Asiakkaan tietojen katselu, Suostumukset, Katseluloki, Palveluketjut, Omaneuvojasopimukset, Asiakkaan palvelusivut Viitetietojärjestelmä ja viitetietokannat Alueelliset sovellukset Selainkäyttöliittymä, sosiaaliturvakortti ATJ:n yhteiset osat, Käyttäjähakemisto, Käyttäjien tunnistaminen, todentaminen, käyttöoikeudet, Istunnon hallinta, koodistojen hallinta ja vastaavuudet Perusjärjestelmäadapterit Yhteinen sanasto ja esitysmuoto Koodistopalvelut Musti Multilab Sinuhe (Pegasos) Sairaala- Pallas ( Oberon Jne...) Seniori Perusjärjestelmät ICL Invia: informaatiopalvelut, käyttäjän hallinta, istunnon hallinta. Posti/SysOpen: asiakaskohtainen tietojen katselu, suostumukset, viitetietokanta, palveluketjusuunnitelma. Porin Prinet: ns. konesalipalvelut, tietoliikenne Perusjärjestelmistä integroidaan aluksi pilotointialueella toimivien organisaatioiden järjestelmiä, kuten TietoEnatorin Sinuhe/Effica ja Pallas-Sosiaalitoimi, Compaqin Musti-järjestelmä ja Softeman Sairaala Seniori-järjestelmä. Aluetietojärjestelmän käyttöönoton tilanne Aluetietojärjestelmän käyttöönoton tilanne Satakunnan pilottialueella on seuraava: Sosiaali- ja terveydenhuollon yleisten informaatiopalveluiden sisältötuotanto ja hyväksikäyttö on käynnistynyt. Sisällön tuotanto on hajautettu noin 130 toimitussihteerille organisaatioihin. Sosiaaliturvakortteja on jaettu noin 300 kappaletta toimitussihteereiden, omaneuvojien ja tiimeissä toimivien ammattilaisten käyttöön. Jakeluprosessissa on tällä hetkellä lisäksi 960 asiakaskorttia ja 560 ammattilaiskorttia. Luotetun sähköpostin käyttöönotto asiakastiedon vaihtamisen välineenä ammattilaisten kesken on käynnistynyt. Asiakkaan tiedon katselu (ammattilaisen ja asiakkaan toiminnot), suostumuksen hallinta, viitetietokanta ja perusjärjestelmäintegraatio etenee siten, että kokeiluun ja käyttöönottoon päästään vaiheittain mennessä voidaan toteuttaa ns. Case-pohjainen pilotointi, joissa asiakaskohtaisia palveluita testataan valituilla asiakkailla. Laajamittaiseen viitetietokantaan perustuvan ratkaisun käyttöön päästään pilottialueella syksyn 2001 aikana. Tätä toimintaa varten on tarkoitus jakaa kaikkiaan noin 650 korttia ammattilaisille sekä n korttia kansalaisille vielä tämän kesän aikana. Aluetietojärjestelmän kehittäminen yritystoiminnan kannalta Yhtenäiseen arkkitehtuuriin perustuvien, palveluprosesseja tukevien ratkaisujen kehittäminen on suuri kulttuurimuutos myös yrityksille. Kehittämistyö vaatii yritysten keskinäistä verkostoitumista sekä eri asteista sopimista esim. käytettävistä välineistä ja rajapinnoista. Makropilotissa onkin ollut mm. seuraavanlaisia haasteita: Yritykset toimivat tuote- ja markkinalähtöisesti ja yritykset investoivat uusiin ratkaisuihin ainoastaan siinä tapauksessa, että niille löytyy riittävästi asiakkaita. Tällöin kysymykseksi on noussut, kiinnostavatko Makropilotin alulle saamat ratkaisut muita alueita. Yritysten olemassa olevat tuotteet on kehitetty pääosin organisaatiolähtöiseen malliin perustuviksi, ne eivät tue prosessilähtöistä ajattelua, mikä vaatii kehittämismallien muutosta myös yritysten tuoteke- 14

15 hityksessä. Yritysten keskinäinen verkostoituminen on hidas prosessi. Yritykset ovat halukkaita verkostoitumaan vain, jos he kokevat hyötyvänsä siitä. Aluetietojärjestelmän kaltainen ratkaisu vaatii yhteistä sopimista mm. arkkitehtuurin sisältämistä komponenteista ja teknisistä komponenteista sekä esim. käytön vaatimista palveluista. Miten organisoidaan jatkuva kehitystyö ja palvelutarjonta. Miten sovitaan erilaisiin omistus- ja käyttöoikeuksiin liittyvät kysymykset. Kehittämisprosessi jatkuu Ydinkysymykseksi jatkossa muodostuu, onko sosiaali- ja terveydenhuolto halukas siirtymään kohti tietoyhteiskuntaa ja panostamaan uusien palveluiden kehittämiseen sekä näiden käytöstä aiheutuviin kustannuksiin. Makropilotin tavoitteena on ollut käynnistää osaltaan aluetietojärjestelmän ja tarvittavien alueellisten palveluiden kehittämistyö ja testata toteutettujen ratkaisujen periaatteellinen toimivuus ja merkitys toiminnalle. Laajamittainen kehittämistyö ja käyttöönotto edellyttää kehittämisen jatkamista ja eri alueiden tiivistä yhteistyötä, sekä myös kansallisella tasolla sopimista mm. arkkitehtuurin ja tietoturvallisuuden peruslähtökohdista sekä käytettävien käsitteiden ja koodistojen jatkuvaa yhdenmukaistamista. Satakunnassa kehittämistyö laajenee koko Satakunnan alueen kattavaksi vielä tämän vuoden aikana ja ensisijaisina kehittämiskohteina ovat alueellinen ohjaus- ja seurantamalli, verkostoituneet kotihoidon palvelut sekä itsenäinen suoriutuminen (erityisesti apuvälineiden hallintapalvelujen organisointi). Aluetietojärjestelmän kannalta nämä merkitsevät kehitettyjen palveluiden toiminnallisuuden syventämistä ja uusien palveluiden toteuttamista peruskomponenttien päälle. Toimintaprosessin uudistaminen on keskeisin osa lähete palautejärjestelmien kehittämistä Erityisasiantuntija Kauko Hartikainen, Suomen Kuntaliitto Suomessa olemme tietoliikenteen verkottumisessa yksi Euroopan johtavia maita. Terveydenhuollossakin tietoyhteydet eri laitosten välillä ovat lähes aukottomat. Tästä huolimatta terveydenhuollossa tieto kulkee meillä edelleen pääasiassa paperilla. Tiedon hitaasta kulusta johtuen erikoissairaanhoidon hoitopalaute ei yleensä ole vielä käytettävissä, kun potilas saapuu kontrollikäynnille perusterveydenhuoltoon. Arto Vehviläisen 90-luvulla tekemän selvityksen mukaan joka toisesta hoitojaksosta hoitopalaute jää kokonaan puuttumaan. Tässä arvioinnissa Suomi oli Euroopan toiseksi huonoin. Lähete palautejärjestelmien kartoitus Sosiaali- ja terveysministeriön organisoimassa Terveydenhuolto 2000-luvulle projektissa päätettiin osaltaan selvittää, mikä on lähete palautejärjestelmän toimivuus tällä hetkellä ja ryhtyä mahdollisiin toimenpiteisiin, jos tarvetta siihen ilmenee. Alkuvuo- desta Suomen Kuntaliitto kartoitti asiaa. Kartoituksessa saimme 110 vastausta, joista 77 oli perusterveydenhuollon ja 33 erikoissairaanhoidon laitoksista. Käytettävä lähete palautejärjestelmä oli kaikissa yksiköissä edelleen pääosin paperipohjainen. Muutamissa yksiköissä oli tämän lisäksi myös käytössä sähköposti- tai suoria tiedonsiirtoyhteyksiä, joilla välitettiin myös hoitopalautteita ja lähetteitä. Lähetejärjestelmän toimivuuteen oltiin yleensä suhteellisen tyytyväisiä. Yhtenä syynä lähetejärjestelmän hyvälle toimivuudelle korostettiin lähetteen merkitystä maksusitoumuksena. Lähetejärjestelmän toimivuus sai erikoissairaanhoidon laitoksilta arvosanan 3,5 ja perusterveydenhuollon laitoksilta arvosanan 3,2, kun maksimiarvo oli 5. Sen sijaan palautteen toimivuuteen oltiin tyytymättömiä sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa. Molemmat antoivat sen toimivuudelle arvosanan 2,5. Sanallisissa arvioissa palautejärjestelmän huono toimivuus tuotiin esille lähes kaikissa vastauksissa. Palautteeseen oltiin tyytymättömiä, koska se useimmiten tuli perille liian myöhään, eli vasta potilaan kontrollikäynnin jälkeen ja suhteellisen usein jäi jopa kokonaan tulematta. Viiveelle esitettiin lukuisia syitä, joista kaikkein merkittävimpiä olivat välinpitämättömyys sekä lukuisista ruuhkaisista työvaiheista aiheutuvat hidasteet: perinteisesti lääkäri sanelee lausunnon, jonka jälkeen lausunto viedään konekirjoitukseen purettavaksi. Konekirjoituksen jälkeen lausunto menee takaisin lääkärille hyväksyttäväksi ja allekirjoitettavaksi. Tämän jälkeen lausunto postitetaan ja terveyskeskuksessa tiedot usein kirjoitetaan vastaanottavaan tietojärjestelmään. Tiedon raportoinnissa on siis useita pullonkauloja, jotka merkittävästi hidastavat tiedon saamista terveyskeskukseen. Toimintakulttuuria on pystyttävä uudistamaan Jos palaute muutetaan elektroniseen muotoon muuttamatta toimintakulttuuria, ei sillä nopeuteta prosessia kuin postituksen osalta. Jos palaute- 15

16 prosessissa halutaan saavuttaa merkittäviä hyötyjä, tulee koko prosessi uudistaa ja työvaiheita tulee karsia. Yksinkertaisimmaksi ja samalla myös nopeimmaksi prosessi saadaan, kun lääkäri kirjaa hoitopalautteen suoraan tietojärjestelmään ja samalla tieto saatetaan myös jatkohoidosta vastaavan terveyskeskuslääkärin käyttöön. Kolmasosa vastaajista ilmoittikin, että he ovat toteuttamassa tai suunnittelemassa toimintansa uudelleenjärjestelyjä. Kyselyssä selvitimme, miten lähete palautejärjestelmää tulisi kehittää. Suurin osa vastaajista (62 %) piti ensisijaisena toimintatapana sähköisen tiedonvälityksen kehittämistä. Toiminnallisia muutoksia kannatti 17 % sekä velvoitteita ja määräyksiä kannatti 14 % vastaajista. Sähköposti sai kannatusta vain 7 % vastaajista. Kun pyysimme vastaajia tarkemmin arvioimaan teknistä toteutusta, saivat suorat järjestelmien väliset tiedonvälitysyhteydet suurimman kannatuksen, mutta myös toisten järjestelmien suorat katseluyhteydet saivat runsaasti kannatusta (kuva). Siirtymävaihe elektroniseen tiedonvaihtoon on meneillään Lähete palauteprosessia ei kovinkaan laajasti valvota. Suurimmalla osalla vastaajista asia oli sopimatta kommunikoivien yksiköiden kesken. Potilaiden informoinnissa käytetään pääosin perinteisiä kirjeitä ja puhelinta, mutta jonkin verran käytetään myös sähköpostia. Esiin tuoduissa hankkeissa Pohjois-Savon Verkkoinfo-projektissa korostettiin potilaiden informoinnin kehittämistä. Koska lähete palautejärjestelmät ovat vielä pääosin manuaalisia, ei niistä yleensä ole liittymiä muihin laitosten järjestelmiin. Laajimmin tässä tarkoituksessa hyödynnetään ajanvarausta, laboratoriota, röntgeniä ja erilaisia tietämystietokantoja. Eniten suunnitteluvaiheessa olevia liittymiä oli hoitopalautteisiin, potilaskertomukseen sekä jono- ja hoidonvaraukseen. Liitetietojen välittäminen elektronisen lähetteen tai hoitopalautteen mukana rajoittuu pääosin radiologisiin kuvien ja EKG-käyrien välittämiseen. Hoitotyötietojen välittäminen elektronisessa muodossa rajoittuu vain muutamiin toteutuksiin tai kokeiluihin. Käytännesäännöt edesauttamaan tiedonvaihtoa Terveydenhuolto projekti järjesti Kuntaliitossa Lähete palauteseminaarin, jossa kartoitustulosten lisäksi oli esillä muutamia alueellisia toteutuksia. Seminaarissa jaettu materiaali on luettavissa osoitteesta: lapaes.htm Seminaarin keskeisenä tavoitteena oli sopia, kuinka lähete palautejärjestelmien kehittämistä voitaisiin valtakunnallisesti edistää. Lähete palautejärjestelmien toteutuksessa tarvitaan myös lukuisia teknisiä toteutuksia, kuten sähköinen allekirjoitus ja erilaiset tunnistamis- ja valtuutusmekanismit. Yhteentoimivuuden takaamiseksi näistä ei ole mielekästä tehdä toisistaan olennaisesti poikkeavia alueellisia toteutuksia. Valtakunnallisesti emme kuitenkaan voi laatia kovinkaan spesifisiä ohjeita, eikä myöskään normittaa asioita. Seminaarissa päätettiinkin nimetä työryhmä, joka kartoittaa ns. hyviä toteutuksia ja laatii hyvän lähete palautekäytännön perusperiaatteet eli ns. hyvän lähete palautejärjestelmän käytännesäännöt. Käytännesääntöjä voi käyttää esimerkiksi tarkistuslistana luotaessa omaa hyvin toimivaa lähete palautejärjestelmää. Työryhmätyöhön ovat lupautuneet: toimitusjohtaja Antero Ensio, Ensitieto Oy apulaisylilääkäri Kari Harno, HUS erityisasiantuntija Ritva Larjomaa, Suomen Kuntaliitto hallintoylilääkäri Matti Liukko, Suomen Kuntaliitto hallintoylilääkäri Hanna Mäkäräinen, Pohjois-Pohjanmaan shp teknologiavastaava Juha Sorri, Medici Data Oy ylilääkäri Arto Vehviläinen, Joroisten terveyskeskus erityissuunnittelija Pirkko Vuorela, Helsingin kaupungin terveysvirasto erityisasiantuntija Kauko Hartikainen, Suomen Kuntaliitto, sihteeri. Työryhmän toiminta on avointa ja toivommekin, että esitätte työryhmälle omia toiveitanne ja kommenttejanne. Niitä voi lähettää työryhmän sihteerille (kauko.hartikainen@kuntaliitto.fi). Työryhmä tiedottaa laatimistaan käytännesäännöistä Kuntaliiton sosiaali- ja terveyspalveluiden wwwsivuilla. Asiasta on tarkoitus järjestää uusi seminaari tämän vuoden lopulla tai viimeistään ensi vuoden alkupuolella. 16

17 Kohti yhteistä potilaskertomusta yhtenäisen terminologian avulla Tutkimusjohtaja Kaija Saranto, Kuopion yliopisto Tiedon tarve kliinisessä työssä ja tietotekniikka potilastietojen käsittelyssä on luonut yhtenäisen kielen kehittämistarpeen asiakas/ potilashoitoon. Asiakkaan / potilaan saumaton hoito edellyttää yhtenäisiä käsitteitä ja yhteistä kertomusrakennetta. Tietojärjestelmien kehittyessä oletetaan, että uusin tieto on verkoissa. Tiedonsiirto verkoissa ei kuitenkaan riitä se pitää myös ymmärtää lähettäjän tarkoittamalla tavalla. On itsestään selvää, että tietosisältöön voidaan luottaa turvallisen siirtotekniikan perusteella. Yhtenäisen terminologian kehittäminen ja käyttöönotto tietojärjestelmissä on suuri haaste koulutukselle, käytännölle, hallinnolle ja tutkimukselle. Tässä artikkelissa pohditaan yhtenäisen terminologian käyttöä sähköisessä potilaskertomuksessa. Terminologian tarpeet terveydenhuollossa Terveydenhuolto on täynnä termejä, joiden merkitys ei ole yksiselitteinen tai niitä käytetään merkitystä vaihdellen eri tilanteissa. Myös moniammatillisessa yhteistyössä yhtenäisten käsitteiden merkitys korostuu. Yhtenäinen terminologia helpottaa myös perinteistä sekakieltä, jossa suomi, englanti, latina ja slangisanat vilisevät. Perinteisesti standardien ja luokitusten kehittämistarpeet on koettu tilastoinnissa, josta vertailukelpoista tietoa on voitu hyödyntää suunnitteluun ja päätöksentekoon. Valtakunnallinen tietoteknologiastrategia (STM 1995) ja sen pilotointi (Makropilotti 2001) käynnisti kehittämistyön, jonka tavoitteena on erityisesti edistää asiakas/potilaslähtöistä saumatonta hoitoja palveluketjua tietotekniikan avulla. Potilasasiakirjalainsäädännön ja tietosuojaa ja -turvaa käsittelevien lakien kehittäminen on edistänyt sähköisten tietojärjestelmien rakennetta. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (N:o 785) antoi kuitenkin jo vuonna 1992 velvoitteen potilasasiakirjojen sisällön kehittämiseen. Niistä tulee käydä ilmi a) miksi potilas on tullut hoitoon, b) mitä hoitoa hän on saanut, c) miten hoito on vaikuttanut, d) miten hän on kokenut hoidon ja e) mihin potilas siirtyy jatkohoitoon. Miten tämä kysymyssarja on tulostettavissa potilasasiakirjoista suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi? Tällä hetkellä lähes yksinomaan kartoittamalla yksittäisten potilasasiakirjojen sisällöt, koska yhtenäistä terminologiaa ei ole käytössä. Luokituksia ja standardeja tarvitaan myös tiedonhakuun. Yhdysvalloissa National Library of Medicinen ylläpitämä Medical Subject Headings (MeSH) toimii Medlinen valvottuna asiasanastona. Se on suomennettu Duodecimin toimesta ja FinMeSH toimii Yleislääkärin käsikirjan asiasanastona. Tällä hetkellä se sisältää noin termiä luokiteltuna 15 asiakokonaisuuteen. Sairaanhoitajien koulutussäätiö (SHKS) on käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteena on tuottaa Hoitotieteellinen tietokanta. Myös tämä tietokanta hyödyntää MeSH:n hoitotyötä kuvaavia termejä. Asiasanaston avulla voidaan kliiniseen työhön yhdistää tutkittu tieto näyttöön perustuvan toiminnan vakiinnuttamiseksi. Terminologian käyttö potilastietojen kuvauksessa Asiakkaan/potilaan hoidon kuvausta on potilasasiakirjoissa jäsennetty WHO:n suositusten mukaan ongelmanratkaisumallin ns. prosessimallin perusteella 70-luvulta lähtien. Rakenteen mukaan potilastietojen kuvaus etenee loogisesti. Potilaan hoitoa koskevaa tietoa on manuaalisessa järjestelmässä perinteisesti koottu erikoisalakohtaisiin lehtiin. Nykyisissä sähköisissä potilastietojärjestelmissä potilasta koskevaa tietoa on yhdessä sairaalassa useissa kymmenissä eri järjestelmissä. Erillisjärjestelmien kehittämisellä on ollut omat perusteensa. Nyt kuitenkin kaivataan integrointia sekä toiminnallisesta, turvallisesta, teknisestä että taloudellisesta näkökulmasta. Sähköisissä potilastietojärjestelmissä oleva tieto ja sähköiseen potilaskertomukseen liittyvä tieto on toiminnallisesta, loppukäyttäjän näkökulmasta integroitavissa terminologian avulla. Kaikista näkökulmista on oleellista pohtia sisältömäärityksiä. Kansainvälistä ammattisanastojen (terminologies) kehittämisen yhteistyötä koordinoi myös National Library of Medicine. Unified Medical Language Systems (UMLS) on projekti, jonka tavoitteena on kehittää yhtenäistä kieltä potilaan hoidon kuvaamiseen. Tähän projektiin oleellisesti liittyy haasteet monialaisten luokitusten kuten ICD, ICIDH, SNO- MED, Read Codes käyttöönotto yhä laajemmin sähköisissä potilaskertomuksissa. Näitä käsitteellisiä (conceptoriented) luokituksia kutsutaan viitetietosanastoiksi (reference terminologies). Hoitotyötä koskevat kansainväliset luokitukset kuten Hoitotyön diagnoosiluokitus (Nanda), Hoitotyön toimintoluokitus (NIC), Hoitotyön tulosten luokitus (NOC), Omaha, ja Home Health Care Classification (HHCC) ovat käytössä sekä manuaalisissa että sähköisissä tietojärjestelmissä kuvaamassa potilaan hoitoa ja tilastointia ja edustavat siten sekä ns. käyttöliittymäsanastoja (interface terminologies) että hallinnollisia sa- 17

18 Sähköisen potilaskertomuksen yhtenäisen kielen tarpeet nastoja (administrative terminologies). Nämä ammattisanastot vaativat kuitenkin rinnalleen vapaata tekstiä, jotta ne soveltuvat kuvaamaan potilaan hoitoa edellä mainitun potilasasiakirjalainsäädännön tavalla. Sähköisen potilaskertomuksen rakenteen ja kielen mahdollisuuksia Sähköinen lähete- ja palautejärjestelmä on ollut käytössä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välisessä potilastietojen käsittelyssä. Sekä lähetteiden että hoitopalautteiden tietosisällöt ovat usein vailla rakennetta (vrt. prosessimalli) ja sanastoa (yhtenäistä kieltä). Lähetetietojen jatkohyödyntäminen on siten mahdotonta varsinaisessa potilaskertomuksessa. Prosessina etenevän potilaan hoitoa tulee voida kuvata yhtenäisin käsittein. Kuviossa keskeinen kehittämiskohde terminologian kannalta on hoidon diagnoosi- ja toimintoluokitukset sekä tulokset (kuvio). Vakiintuneella terminologialla potilaan hoitoprosessin eri vaiheista kerääntyy nykyisiin tietojärjestelmiin tietoa diagnoosista, tutkimuksista ja tehdyistä toimenpiteistä (esim. tautiluokitus, laboratorio- ym. tutkimusnimikkeistö, toimenpidetiedot ym.). Standardointityöhön ovat osallistuneet useat tahot kuten WHO, Stakes, Kuntaliitto, Kela, Lääkelaitos ym. Asiakkaan/potilaan tulotilanteessa kerätään runsaasti lomaketietoa, joka on osittain rakenteellista tietoa, mutta myös vapaatekstiä (esim. potilaan tausta). Potilaan hoitojakson alkaessa on oleellista määrittää hoidon diagnoosi vahvistetun terminologian avulla, jotta voidaan arvioida hoidon vaikuttavuutta potilaan tilan muutoksena (tulokset). Hoidon tavoitteet kuvataan tavoitelauseina, jotka sisältävät ammattisanastoa. Lauseet ovat vapaatekstiä eivätkä kaipaa standardointia potilaan yksilöllisyyden vuoksi. Potilaskertomuksessa tavoitteet tulisi priorisoida, jotta hoidon vaikuttavuutta voidaan helposti seurata. Potilaan tilan arviointi kuvataan vapaalla tekstillä. Tätä osiota voidaan käyttää korvaamaan nykyistä päivittäistä kirjaamista. Hoitotyön toimintojen sanasto on mahdollista pisteyttää, jolloin järjestelmä tuottaa automaattisesti mää- riteltyjen parametrien avulla arvion potilaan hoitoisuudesta resurssien allokointia ja seurantaa varten. Sähköisen potilaskertomuksen sisällön hallitsemiseksi ja tietojen jatkokäytön mahdollistamiseksi käytetyn ammattisanaston tulee olla viitetietosanasto. Tietojärjestelmissä käytettäviltä sanastoilta edellytetään atomisuutta (atomic-based), rakenteellisuutta (compositionality), pysyvyyttä (consept permanence), riippumattomuutta kielestä (language independence), hierarkkisuutta (multiple hierarchy), yksiselitteisyyttä (nonambiguity), täsmällisyyttä (nonredundancy) ja synonyymejä (synonymy). Suomalaisen kehittämistyön kannalta suurena etuna on nykyisin kansainvälisen patologijärjestön ja englantilaisten terveysviranomaisten yhteistyöhanke SNOMED CT (clinical terminology), jonka käsitteet kuvaavat potilaan hoitoa sekä lääketieteen että hoitotyön kannalta. Keskeistä kehittämistyössä on sanaston yhtenäisen kielen ohella pohtia potilaskertomuksen perusrakennetta miten asiakkaan/ potilaan hoitoa kuvataan prosessina tai yksittäisinä näkyminä. Yhteystiedot: Kaija Saranto, tutkimusjohtaja/ma professori Kuopion yliopisto, Terveyshallinnon ja -talouden laitos PL 1627, Kuopio Lähteet saatavissa kirjoittajalta Terveydenhuollon atk-päivillä Hoitotyön verkostoituminen -sessio käsittelee tietojärjestelmien käyttöön liittyviä kysymyksiä hoitotyön näkökulmasta. Session aikana kuullaan katsauksia koulutuksen, tutkimuksen, käytännön kehittämisprojektien ja kansainvälisyyden merkityksistä ja mahdollisuuksista hoitotyön yhtenäisen kielen kehittämiseen. 18

19 Kansalaisten yhdenvertaisuus vahvempi kuin säästöpäätös Heikki Punnonen, Suomen Kuntaliitto Etelä-Suomen lääninhallitus antoi maaliskuussa ratkaisun Karjaan kaupungin tekemästä palveluja rajoittavasta säästöpäätöksestä. Lääninhallituksen päätöksellä on yhtä kuntaa laajempi merkitys, minkä vuoksi se on tarpeen saattaa sairaanhoitopiirien, sairaaloiden ja niiden omistajakuntien tietoon. Kansalaisten tasavertaisuus sairaanhoidon palvelujen saannissa on ratkaisun keskeinen tekijä. Lehdistö julkisti näyttävästi Karjaan kaupungin perusturvalautakunnan tammikuussa tekemän säästöpäätöksen. Sen mukaan Karjaan kaupunki ei jälkeen maksa mm. ei-kiireellisiä leikkauksia, kuten suonikohju-, peräpukama-, nielurisa-, vaivaisenluu- ja nivustyräleikkaukset, plastiikkakirurgiset leikkaukset ja sterilisaatiot. Päätös koskee myös eml-potilaita. Saman päätöksen mukaan Karjaan kaupungin työntekijöille tehdään sairaanhoitosopimus työterveyshuollosta, jolloin karjaalaisten sairaskäynneistä saadaan palautusta KELAlta. Lisäksi terveyskeskuksen palveluja vähennetään ja vanhustenhuollon palveluja tehostetaan mm. sulauttamalla vanhusten laitospalveluja Meltolaan. Tavoitteena on vähentää kaupungin kustannuksia viisi miljoonaa markkaa. Etelä-Suomen lääninhallitus pyysi lehtitietojen perusteella Karjaan kaupunginhallitukselta selvityksen perusturvalautakunnan tekemän päätöksen johdosta. Kaupunki antoi kirjallisen vastauksen. Lisäksi pidettiin kuulemistilaisuus, jossa kuultiin kaupungin edustajia ja saatiin tarkemmat vastineet. Lääninhallitus teki päätöksen, josta alla olevaan on otettu ratkaisu ja ratkaisun perustelut. Lääninhallituksen ratkaisu Etelä-Suomen lääninhallitus toteaa, että Karjaan kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot ja tarvevakioidut menot ovat merkittävästi maan keskitasoa korkeammat. Karjaan kaupungin järjestämien palvelujen määrä on riittävä ja mm. leikkausjonot ovat HUS-piirin keskimääräistä tasoa. Lääninhallitus kehottaa Karjaan kaupungin perusturvalautakuntaa valmistelemaan uudestaan tekemänsä päätöksen ( / 018 ) siten, että kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon voimavarojen uudelleenkohdentaminen tehdään HUS- kuntayhtymän ja Meltolan terveyden edistämisalueen kanssa solmittavien palvelusopimuksien avulla. Yksittäisten kuntalaisten tarvitsemat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tulee tuottaa lakien ja asetusten mukaisesti. Tältä osin perusturvalautakunnan on katsottu rajoituksia asettaessaan poikenneen yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksista. Lääninhallitus edellyttää lisäksi, että Karjaan kaupunginhallitus antaa kuluvan vuoden sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnasta selvityksen kuuden kuukauden toteuman perusteella mennessä. Ratkaisun perustelut 1. Karjaan kaupungin perusturvalautakunnan päätöksessä on todettu että vakuutetut potilaat mm. työtapaturmapotilaat ohjataan ensisijaisesti yksityislääkäreille. Kaupunginhallituksen vastauksessa perusturvalautakunnan päätöstä selvennetään siten, että vain osa potilaista ohjataan yksityissektorille sen jälkeen, kun terveyskeskuksen henkilökunta on selvittänyt yksityislääkäripalvelujen saatavuuden ja niiden käytön mahdollisuuden potilaalle kussakin yksittäistapauksessa. Lääninhallituksen näkemyksen mukaan terveyskeskuksen henkilökunta ei voi ohjata vakuutettuja potilaita yksityislääkärin hoitoon selvittämättä ensin sekä hoidon kiireellisyyttä että hoidon kustannusvastuuta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Lain mukaan kiireellistä hoitoa on kaikissa tapauksissa heti annettava. Tapaturmavakuutuslain mukaan sairaanhoitoa on annettava tarpeettomia kustannuksia välttäen vahingoittuneen terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta. Nykyisen vakuutusoikeuskäytännön mukaan vakuutusyhtiö maksaa työtapaturmien hoidosta pääsääntöisesti korvauksen vain potilaalle ja vain potilasmaksujen osalta ja halvimman hoidon perusteella. 2. Karjaan kaupunginhallituksen vastauksessa on todettu ei-kiireelliseen erikoissairaanhoitoon lähettämisen osalta, että hoidon tarpeellisuuden arvioi jokaisessa tapauksessa lääkäri. Karjaan oman toiminnan osalta hoidon tarpeen arvioi potilaan omalääkäri. Yksityislääkärin ja työterveyslääkärin laatimat lähetteet arvioi Karjaan kaupungin ylilääkäri, joka liittää lähetteeseen kommenttinsa koskien hoidon tarpeellisuutta ja kiireellisyyttä. Kaupunginhallituksen vastauksen mukaan lukien ei Karjaan terveyskeskuksesta saa lähetettä perusturvalautakunnan päätöksessä tarkoitettuihin ei-kiireellisiin leikkauksiin. Lääninhallitus on päätöksessään ottanut selvän kannan, että kunnan on vastattava tarpeellisen erikoissairaanhoidon järjestämisestä myös ei-kiireellisen hoidon osalta. Erikoissairaanhoitoon ottaminen edellyttää lähetettä. Laillistetun lääkärin oikeutta tarpeellisen lähetteen laatimiseen ei voi rajoittaa, vaan tarpeellista erikoissairaanhoitoa edellyttävien potilaiden lähetteet on kirjoitettava viipymättä ja ohjattava suoraan erikoissairaanhoidosta vastaavaan sairaalaan hoidon 19

20 tarpeen arvioimiseksi. Erikoissairaanhoidon aloittamisesta päättää sairaalan ylilääkäri johtavan lääkärin antamien ohjeiden mukaisesti. Jos potilas joutuu odottamaan hoitoa on hänelle ilmoitettava syy ja arvioitu kesto. 3. Karjaan perusturvalautakunnan päätöksessä on todettu, että vanhusten laitoshoitoa tehostetaan sulauttamalla Solgården ja Svedjakoti Meltolaan ja vähentämällä paikkalukua 105:een ja tehostamalla kotihoitoa. Terveyskeskuksen osalta vähennetään kuvantamis- ja laboratoriotutkimuksia, psykologin käyntejä, terveystarkastuksia sekä koululaisten hammashuoltokäyntejä. Lääninhallitus katsoo, että kunta voi päättää kansanterveyslain ja sosiaalihuoltolain puitteissa vanhustenhoidon ja perusterveydenhuollon (mm. koululaisten hammashuollon) riittävistä järjestelyistä. Terveystarkastusten osalta kiinnitetään kuitenkin huomiota siihen, että tarpeelliset terveystarkastukset ja todistukset esim. ammatinharjoittamista ja opiskelua varten tulee kunnan järjestää. 4. Karjaan perusturvalautakunnan päätöksessä on tavoitteeksi asetettu noin viiden miljoonan markan säästö vuoden 2001 terveydenhuollon menoissa. Lääninhallitus kiinnittää kaupungin huomiota siihen, että Karjaan kaupungin terveydenhuollon menot ovat merkittävästi maan tarvevakioitua keskiarvoa korkeammat. Kunnan palvelut tulee tuottaa laadukkaasti, oikeaan aikaan ja kohtuullisin kustannuksin. Erikoissairaanhoitolain mukaan kunnan on maksettava sairaanhoitopiirille palveluista korvaus perussopimuksen mukaisesti. HUS-kuntayhtymän palvelusopimus vuodelle 2001 tulisi sovittaa Länsi-Uudenmaan ja Lohjan sairaaloiden edustajien kanssa neuvoteltujen päätösten mukaiseksi. Perusterveydenhuollon osalta vuodelle 2001 tehty palvelusopimus turvaa lääninhallituksen mielestä asianmukaiset palvelut. Lääninhallitus toteaa kuitenkin, että palvelusopimusten toteutumista tulee seurata väestön tarvitsemien palvelujen varmistamiseksi. Sovelletut oikeusohjeet Kansanterveyslaki 2, 14 ja 17 Erikoissairaanhoitolaki 3, 4, 31, 33 ja 44 Sosiaalihuoltolaki 3, 17, 24 Tapaturmavakuutuslaki 15 Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 22 Laki potilaan asemasta ja oikeudet sekä rekisterinpito 4 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjojen laatimisesta sekä niiden ja muun hoitoon liittyvän materiaalin säilyttämisestä 8 Muutoksenhaku Tähän päätökseen ei hallintolainkäyttölain 5 :n 1 momentin mukaan voi hakea valittamalla muutosta. Ikäihmisten hoidon ja palvelujen laatusuositus valmis Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoiteja toimintaohjelmaan sisältyvä ikäihmisten hoidon ja palvelun laatusuositus on valmistunut. Lopullinen laatusuositus noudattelee eräitä tarkistuksia lukuun ottamatta helmikuussa 2001 julkistettua luonnosta. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton yhteinen suositus antaa valtakunnalliset suuntaviivat hyvän vanhustenhuollon kehittämiseksi. Kunnissa ikäihmisten hoidon ja palvelujen kehittämisen lähtökohtana ovat paikalliset tarpeet ja olosuhteet. Suositus toimii yhteisenä tietopohjana, jota voidaan käyttää ja soveltaa paikallisiin oloihin. Se tukee kuntia oman toimintansa suunnittelemisessa ja arvioinnissa. Suositus ei ole kuntia sitova normi. Suositus on tarkoitettu kuntien päättäjille ja johdolle, jotka vastaavat kunnan vanhuspolitiikan ja vanhuspalvelujen toiminnallisista linjauksista ja resurssien ohjaamisesta tehtäviin. Kuntien tarkastuslautakunnille suositus tarjoaa välineen, jonka avulla ne voivat arvioida kunnan palvelujen asianmukaisuutta, tavoitteiden toteutumista ja resurssien käyttöä. Kuntalaisille suositus merkitsee osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien parantumista. Vanhuspoliittinen strategia jokaiseen kuntaan Laatusuositus koskee vanhuspolitiikan sekä vanhuksille tarkoitettujen palvelujen suunnittelua, toteuttamista, seurantaa ja arviointia kunnassa. Suositus painottuu ikäihmisten kotihoitoon, palveluasumiseen. Suosituksen mukaan jokaisella kunnalla tulee olla ajantasainen vanhuspoliittinen strategia, ja sen osana palvelurakennetta koskeva kehittämisohjelma. Strategiassa määritellään iäkkäiden kuntalaisten terveyden, hyvinvoinnin ja itsenäisen elämisen tukemiseen kuuluvat tavoitteet, toimenpiteet ja vastuut. Palvelurakenteen kehittämisohjelmassa palveluille asetetaan konkreettiset, ikäihmisten tarpeisiin perustuvat palvelujen määrää ja palvelutasoa koskevat tavoitteet, määritellään toimenpiteet sekä osoitetaan riittävät voimavarat toimenpiteiden toteuttamiseen. Tavoitteet tulisi asettaa koko 20