9M Silver Resources Oy. Taivaljärven hopeakaivoshanke Ympäristön perustilaselvitys Osa II (kesä 2007-talvi 2008)

Transkriptio

1 9M Silver Resources Oy Taivaljärven hopeakaivoshanke Ympäristön perustilaselvitys Osa II (kesä 2007-talvi 2008)

2 9M Taivaljärven hopeakaivoshanke, ympäristön perustilaselvitys, osa II (kesä 2007-talvi 2008) 1 Sisältö 1 JOHDANTO SELVITYSALUE KALATALOUSSELVITYKSET Sähkökoekalastukset Kalojen vierasainepitoisuudet POHJAELÄINTUTKIMUKSET Jokinäytteet Järvinäytteet KASVILLISUUSSELVITYKSEN TARKENNUKSET Kasvillisuusselvityksen tarkoitus Lajien suojelusta Jäkäläsuon länsiosa, tulokset Taivaljärven itäpuoli, tulokset ELÄIMISTÖSELVITYKSET EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaisten lajien esiintyminen alueella Liito-orava Viitasammakko Saukko Lepakot Suurpetojen esiintyminen alueella Linnusto ja metsäkanalintujen soidinpaikat VESISTÖSELVITYKSET Veden laatu Kaivostunnelin ja tuuletusnousun vesien laatu Sedimentin laatu TIIVISTELMÄ VIITTEET Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Karttaliite Sähkökoekalastukset Sähkökoekalastuskohteiden valokuvat

3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Liite 11 Kalojen metallipitoisuus Pohjaeläinnäytteiden perustulokset Kasvillisuuskäynnin tutkimusalueet ja havainnot Valokuvia kasvillisuuskäynniltä Vesistö- ja sedimenttitarkkailupisteet, kartta Vesistötarkkailutulokset, huhtikuu 2008 Kaivostunnelin ja kaivoskuilun vedenlaatunäytteiden tulokset 2006 Sedimenttitulokset, huhtikuu M Pöyry Environment Oy Juha Parviainen, FM Sari Ylitulkkila, FM Eero Taskila, FM Marja-Leena Heikkinen, FM Silver Resources Oy toim. joht. Jouko Jylänki Yhteystiedot Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A Kiilakiventie Oulu OULU puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com sähköposti jjylanki@silver.fi

4 9M JOHDANTO Sotkamon Taivaljärvelle suunnitellun hopeakaivoksen ympäristöstä on tehty alustava perustilaselvitys v (Pöyry Environment 2006). Tässä raportissa esitetään vuosien tehtyjen lisäselvitysten tulokset. Selvitykset käsittivät v sähkökoekalastuksia, kalojen vierasainemäärityksiä, pohjaeläintutkimuksia, selvityksiä alueen eläimistöstä sekä kasvillisuusselvityksen täydennyksen. Talvella v alueella tehtiin vedenlaatu- ja pohjasedimenttitutkimuksia. Lisäksi tässä yhteydessä on esitetty kaivosalueen kaivostunnelin ja tuuletusnousun vedenlaatututkimuksen tulokset vuonna SELVITYSALUE Taivaljärven hopeakaivoshanke sijaitsee Sotkamossa noin 40 km Sotkamon kirkonkylältä kaakkoon Tipasjärvien eteläpuolella (liite 1). Kaivosalue sijaitsee vedenjakaja-alueella, josta vedet lähtevät Tipasjärven suuntaan kahta reittiä ja Iso-Sapsojärven suuntaan reittiä Koivupuro Ollinjoki Nimisenjoki. Tipasjärveen vedet laskevat Taivaljärven Taivalpuron kautta ja toisaalta reittiä Hanhilampi Kangaslampi Levälampi Kolkonjärvi Myllypuro. Kaivosvedet on tarkoitus johtaa Iso-Sapsojärven suuntaan. Tipasjoen reitillä veden fosforipitoisuudet ovat olleet lievästi rehevien rehevien vesien tasoa. Typpipitoisuudet ovat olleet karujen tai lievästi rehevien vesien tasoa. Klorofylli-a:n pitoisuudet ovat ilmentäneet enimmäkseen rehevyyttä. Vesi on melko tummaa ja humusvaikutteista. Happitilanne on ollut pintavedessä hyvä, mutta useimpien järvien syvänteissä happitilanteen on todettu talvisaikaan joskus heikentyneen. Sapsojoen reitillä vesi on ollut huomattavasti tummempaa ja ravinteikkaampaa kuin Tipasjoen reitillä; etenkin kokonaisfosforia vedessä on ollut runsaasti. Happitilanne on ollut kesäaikana hyvä, mutta talvella reitin järvissä ajoittain heikko. Vesi on ollut hieman happamampaa ja humuspitoisempaa kuin Tipasjoen reitillä. 3 KALATALOUSSELVITYKSET 3.1 Sähkökoekalastukset Sähkökoekalastukset tehtiin Koivupurolla ja Nimisenjoella (liite 1) molemmilla yhdessä kohteessa. EF 400 B-laitteella noin 700 V jännitettä käyttäen. Nimisenjoella koeala kalastettiin kolmeen kertaan. Koivupurolla koekalastuskohde oli pieni puro, joka kalastettiin kertaalleen. Joissa oli heinä-elokuussa vettä niin paljon, että koekalastuksia ei voinut silloin suorittaa. Koekalastushetkellä vesi oli laskenut joissa lähelle normaalia alivirtaamakautta. Koealueiden kohdekuvaukset ja koekalastusten perustulokset on esitetty liitteessä 2 ja kohteiden valokuvat liitteessä 3. Nimisenjoen Vääräkoski oli kivikkokoskea, jossa keskisyvyys oli 0,3 m ja pintavirrannopeus keskimäärin 0,7 m/s (liite 2). Vesisammalta (Fontinalis dalecarlica) oli melko runsaasti eli 50 %:n peittävyytenä. Rihmamaisia viherleviä tai ruskeaa pohjasakkaa ei ollut. Koivupuron kalastuskohde (Pehkola) oli pieni, osin maan alle häviävä puro. Purosta kalastettiin noin 40 m matkalta näkyvän veden osuus ja pieni kooltaan noin 2 m x 2 m oleva lampare. Kohde ei varsinaisesti sovellu sähkökoekalastuskohteeksi. Maastohavaintojen mukaan Ollinjoki Koivupuron alapuolella oli suomaastossa virtaavaa suvantomaista jokea eikä siellä ollut soveliaita sähkökoekalastuskohteita.

5 9M Koivupuron kalastuskohteelta ei saatu saalista ollenkaan ja Nimisenjoen kalasto oli hyvin niukka. Nimisenjoen koealalta saatiin saaliiksi vain yksi ahven ja yksi made eli molempien tiheydeksi tuli 0,6 yksilöä aarilla (liite 2). 3.2 Kalojen vierasainepitoisuudet Pieni-Hietasesta syyskuussa 2007 pyydetyistä ahven- ja haukinäytteistä määritettiin eri metallien pitoisuus. Ahvennäyte oli kokooma 5 kalasta, joiden pituus oli mm ja keskipaino 96 g. Haukinäyte oli kokooma 2 kalasta, joiden pituus oli mm ja keskipaino 701 g. Analyysitulokset on esitetty liitteessä 4. Tutkitut metallipitoisuudet olivat pieniä (taulukko 1). Elintarvikkeena käytettävälle kalalle on määrätty enimmäispitoisuus lyijyn, kadmiumin ja elohopean osalta (EY-asetus 466/2001). Lyijyn suurin sallittu pitoisuus on 0,2 ja kadmiumin pitoisuus 0,05 mg/kg. Suurin sallittu elohopeapitoisuus on hauella 1,0 ja muilla kaloilla 0,5 mg/kg. Pieni-Hietasella ko. metallien pitoisuudet jäivät alle käyttöpitoisuusrajoitusten. Taulukko 1 Ahven- ja haukinäytteiden metallipitoisuus (mg/kg tuorepainoa) Pieni-Hietasella v Kalalaji As Cd Hg Ni Co Cr Cu Mo Zn V Pb Ahven 0,04 0,04 0,12 0,09 0,06 0,02 0,36 <0, ,03 <0,03 Hauki 0,01 <0,01 0,54 0,01 <0,01 <0,01 0,10 <0,01 3,1 <0,01 <0,02 4 POHJAELÄINTUTKIMUKSET Pohjaeläimistön lajistokoostumusta ja yksilömääriä selvitettiin syksyllä 2007 otetuilla näytteillä. Näytteitä otettiin Nimisenjoesta ja Koivupurosta sekä Pienestä Tipasjärvestä, Isosta Tipasjärvestä ja Pieni-Hietasesta. (liite 1). Jokinäytteet otettiin standardia SFS 5077 soveltaen potkuhaavinäytteinä kolmena yhden minuutin potkintana/näytealue. Järvinäytteet otettiin standardin SFS 5076 mukaisesti Ekman-näytteenottimella siten, että jokaiselta näytealueelta otettiin viisi osanäytettä jotka käsiteltiin erillisinä näytteinä. Näytteet seulottiin silmäkooltaan 0,5 mm:n seulalla. Näytteet säilöttiin 70 % etanoliin ja määritettiin laboratoriossa pääsääntöisesti lajitasolle. Järvinäytteistä punnittiin lisäksi märkäbiomassa. Pohjaeläinnäytteiden perustulokset on esitetty liitteessä Jokinäytteet Koivupuron näytteiden pohjaeläimistön kokonaisyksilömäärä oli 276 yksilöä ja Nimisenjoella vastaavasti 342 yksilöä. Koivupurolla näytteiden keskihajonta oli varsin pieni eli 15 yksilöä ja myös Nimisenjoella näytteet olivat yksilömääriltään varsin yhteneviä (keskihajonta 25 yks.). Näytepaikat erosivat taksonikoostumukseltaan toisistaan, mikä selittyy pitkälti niiden elinympäristöjen erilaisuudella. Koivupuro on kapea, osaksi maan sisässä kulkeva puro/oja, jonka pohja oli näytteenottoalueella pääosin pölisevää hienojakoista sakkaa, mikä osaltaan vaikeutti näytteenottoa. Koivupuron pohjaeläimistön valtataksoneja olivat koskikorennot (Plecoptera), joista erityisesti latvavesille tyypilliset Leuctra-suvun lajit olivat runsaslukuisia (kuva 1). Koivupuron pohjaeläinlajisto oli myös muilta osin varsin tyypillistä pienien latvapurojen lajistoa. Koskikorentojen lisäksi kaksisiipisten (Diptera) osuus lajistosta oli huomattava. Vesiperhosten (Trichoptera) osuus oli selvästi pienempi ja päivänkorentoja (Ephemeroptera) ei näytteissä tavattu lainkaan.

6 9M Nimisenjoella valtataksoneja olivat kaksisiipiset ja koskikorennot. Koskikorennoista valtalajina oli Taeniopteryx nebulosa ja esim. Leuctra-suvun lajien yksilömäärät olivat pieniä. Vesiperhosia ja päivänkorentoja esiintyi näytteissä selvästi Koivupuroa enemmän. Nimisenjoen pohjaeläimistö on tyypillistä pienien jokien lajistoa. Jokinäytteet osuus yksilömäärästä 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Koivupuro Nimisenjoki Muut Diptera Plecoptera Ephemeroptera Trichoptera Kuva 1 Jokipohjaeläinnäytteiden taksonikoostumus Koivupurossa ja Nimisenjoessa Järvinäytteet Järvien pohjaeläimistö on näytteiden perusteella niukkaa ja koostuu pääasiassa sulkasääsken (Chaoborus) ja surviaissääskien (Chironomidae) toukista (kuva 2). Vähähappisissa oloissa toimeentulevia sulkasääsken toukkia tavattiin erityisen runsaasti Pieni-Tipasjärvessä. Surviaissääskien osuus oli suurin Iso-Tipasjärvessä. Harvasukamatoja (Oligochaeta) tavattiin vain Pieni-Hietasen näytteistä. Kokonaisyksilömäärä oli korkein Iso-Tipasjärvellä (471 yks./m 2 ) ja pienin Pieni-Hietasella (291 yks./ m 2 ). Järvinäytteet yks./m Pieni-Tipasjärvi Iso-Tipasjärvi Pieni-Hietanen Chaoborus Chironomidae Oligochaeta Kuva 2 Järvipohjaeläinnäytteiden päasiallinen taksonikoostumus

7 9M KASVILLISUUSSELVITYKSEN TARKENNUKSET Kasvillisuusselvityksen tarkoitus Vuonna 2006 tehtyä kasvillisuusselvitystä (Pöyry Environment Oy 2006) tarkennettiin tarkistamalla maastossa kolme kohdetta: 1. Jäkäläsuon länsiosassa v havaittu kämmekkäesiintymä 2. Nokkavaaran N-puolella v havaittu soikkokaksikkoesiintymä 3. Nokkalammen S-puolen lettolaikulla v havaittu kämmekkäesiintymä Tarkistusalueiden sijainti on esitetty kartalla liitteessä 6 ja liitteessä 7 on valokuvia maastokäynniltä. 5.2 Lajien suojelusta Uhanalaisten lajien esiintymien säilyminen on pyrittävä varmistamaan maankäytön suunnittelussa. Luonnonsuojelulain (N:o 1096, 46 ) mukaan on määrätty uhanalaisiksi lajit, joiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa. Lajin rauhoitus (luonnonsuojelulaki 42 ) puolestaan kieltää kasvin tai sen osien poimimisen tai hävittämisen. Lisäksi on laadittu listaukset valtakunnallisesti silmälläpidettävistä ja alueellisesti uhanalaisista lajeista. Alueellisesti uhanalaisten lajien osalta Taivaljärven alue kuuluu alueeseen 3b (Keskiboreaalinen, Pohjois-Karjala - Kainuu). Alueelta ei ole havaittu alueellisesti uhanalaisia lajeja. Taulukossa 2 on esitetty kootusti alueella vuosina havaitut huomioitavat kasvilajit ja niiden suojelustatus. Taulukko 2 Selvitysalueelta havaitut huomioitavat kasvilajit ja niiden suojelustatus (VU = Vulnerable l. vaarantunut; NT = Near Threatened l. silmälläpidettävä, ei uhanalainen; LC = Least Concern l. elinvoimainen, ei uhanalainen). suomeksi lajinimi valtak. rauh. kaitakämmekkä Dactylorhiza traunsteineri VU punakämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata NT soikkokaksikko Listera ovata LC X valkolehdokki Platanthera bifolia LC X 5.3 Jäkäläsuon länsiosa, tulokset Jäkäläsuon länsireunalla havaittiin v kämmeköitä (kohde 1). Alue tarkastettiin v kämmeköiden parhaaseen havainnointiaikaan. Jäkäläsuon luoteisosasta löydettiin laaja ja runsas kämmekkäesiintymä, jossa kasvaa runsaasti punakämmeköitä Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata, maariankämmeköitä Dactylorhiza maculata, kaitakämmeköitä Dactylorhiza traunsteineri sekä risteymiltä vaikuttavia yksilöitä (leveälehtisiä pilkullisia, kapealehtisiä pilkuttomia, vaaleakukkaisia pilkuttomia jne.). Koska kämmekkälajit risteytyvät hyvin herkästi, on niiden lajinmääritys epävarmaa. Kaitakämmekkä on itsessäänkin hyvin monimuotoinen laji. Em. kolmesta kämmekkälajista kaitakämmekkä on vaateliain, se kuuluu kalkinsuosijalajeihin. Kaitakämmekkä on luokiteltu valtakunnallisesti vaarantuneeksi lajiksi. Kämmeköitä on Jäkäläsuon luoteisosassa yhteensä satoja yksilöitä. Jäkäläsuon kaakkoisosan kasvillisuus on lähinnä suursaranevaa, jossa on paikoin luhtaisuutta. Reunaosissa on myös tupasvillarämettä. Kasvillisuus ei ole lettoista, kämmeköiden lisäksi alueella ei havaittu muuta vaateliasta lajistoa. Alueen uhanalaisrekisteritiedoissa ei ole mainintoja puna- tai kaitakämmeköistä.

8 9M Taivaljärven itäpuoli, tulokset 5 Nokkavaaran pohjoispuolen ojitetulla letolla on havaittu soikkokaksikkoa Listera ovata v (kohde 2). Esiintymän suuruus on ollut muutamia yksilöitä 2-3 aarin lettolaikuissa. Soikkokaksikolta on havaittu samana vuonna useita esiintymiä myös maantien (9005) pohjoispuoliselta laajalta niemekkeeltä. Soikkokaksikkoa ei havaittu maastokäynnillä. Esiintymän sijaintitieto on koordinaatteina hehtaarin tarkkuudella, mutta uhanalaiskorttiin on merkitty sen tarkka sijainti. Alueella on ojituksen kuivattamaa lettoa, jolla on rämemäisiä mättäitä ja runsaasti siniheinää sekä katajaa. Kasvillisuus muistuttaa lähinnä lettorämettä. Lettolaikku vaihettuu kaakossa metsän laitaan. Alueella havaittiin 8 punakämmekkää. Nokkavaaran taimikkoisella luoteisrinteillä havaittiin kaksi valkolehdokin Platanthera bifolia esiintymää, joista etelänpuoleisessa oli 15 yksilöä ja toisessa esiintymässä kaksi valkolehdokkia. Lajia esiintynee Nokkavaaran rinteessä enemmänkin. Valkolehdokki on rauhoitettu laji. Havaittujen esiintymien sijainnit on esitetty liitteen 6 kartalla. Nokkavaaran lakialueilla on paikoin rehevää kasvillisuutta (mm. näsiää). Nokkalammen eteläpuolelta löydettiin kesällä 2006 lettolaikusta kämmekän jäänteitä (kohde 3). Alue tarkistettiin v eikä kämmeköitä havaittu. Alue on kasvillisuudeltaan keskustavaikutteista lettorämettä, jolla on merkkejä ojituksen aiheuttamasta kuivumisesta. 6 ELÄIMISTÖSELVITYKSET Keväällä ja kesällä 2007 selvitettiin EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaisten eläinlajien esiintymistä Taivaljärven alueella. Selvitettyjä lajeja tai lajiryhmiä olivat liito-orava, viitasammakko, saukko sekä lepakot. Lisäksi selvitettiin suurpetojen esiintymistä suunnittelualueella. Taivaljärven alueen vallitsevaa lintulajistoa selvitettiin maastolaskennoilla ja kartoitettiin metsäkanalintujen mahdollisia soidinpaikkoja alueella. 6.1 EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaisten lajien esiintyminen alueella Liito-orava Liito-orava (Pteromys volans) suosii iäkkäitä kuusivaltaisia sekametsiä, joissa sekapuuna kasvaa useimmiten haapaa, koivua ja leppää. Liito-oravan kannalta potentiaalisia elinympäristöjä kartoitettiin Puulajisuhteiltaan lajille soveltuvia yhtenäisempiä metsäkuvioita on Taivaljärven ympäristössä vain vähän. Yhtenäisimmät kuusikot sijaitsivat aiemmin Koivumäen alueella, mutta v alueella tehtiin hakkuita, joiden seurauksena kuusikoiden pinta-ala pieneni huomattavasti. Jäkäläsuon pohjoispuolella oleva kuusivaltainen metsäkuvio on myös lajin potentiaalista elinaluetta. Molemmilta alueilta etsittiin papanajälkiä liito-oravasta, mutta lajin ei havaittu esiintyvän kummallakaan alueella. Kokonaisuudessaan liito-oravalle sopivia elinalueita on Taivaljärven ympäristössä vain vähän. Alueen metsät ovat puulajisuhteiltaan liitooravan kannalta pääosin epäsuotuisia ja hakkuiden seurauksena yhtenäisiä kuusikoita on jäljellä vain vähän Viitasammakko Viitasammakon (Rana arvalis) potentiaalisia elinympäristöjä kartoitettiin Viitasammakoita tapaa yleensä mm. kosteilla niityillä, viidoilla ja kedoilla. Laji suosii kosteampaa ympäristöä kuin tavallinen sammakko. Viitasammakolle potentiaalisia

9 9M elinympäristöjä esiintyy lähinnä Pienessä-Tipasjärvessä Olkilahden alueella. Taivaljärven itäpuolella sijaitsevat Nokkalampi ja Likolampi ovat myös lajin potentiaalisia elinalueita. Taivaljärvellä voimakas vedenpinnankorkeuden vaihtelu heikentää viitasammakon esiintymismahdollisuuksia. Viitasammakon esiintymisen havainnointi tapahtuu varmimmin lajin kutuaikana, joka ajoittuu Kainuussa keskimäärin huhtikuun loppupuolelle. V inventoinnin tarkoituksena oli todentaa lajin potentiaaliset elinympäristöt selvitysalueella ja maastotyöt ajoittuivat viitasammakon kutuajan ulkopuolelle. Maastotutkimuksen yhteydessä lajin ei havaittu esiintyvän selvitysalueella Saukko Saukon esiintymistä Taivaljärven alueella selvitettiin Sotkamon riistanhoitoyhdistyksen petovastaavalta (Väinö Karppinen) sekä paikallisen metsästysseuran puheenjohtajalta (Esa Kähkönen). Tietojen mukaan saukkoja ei ole kahden viimevuoden aikana tavattu Taivaljärven lähialueella. Pienellä Tipasjärvellä saukon jälkiä on havaittu viimeksi talvella Lepakot Kaikki Suomessa luonnonvaraisesti tavattavat lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain 38 :n mukaan rauhoitettuja. Lepakot ovat olleet rauhoitettuja Suomessa vuodesta 1923 lähtien. Lepakkolajeja koskevat luonnonsuojelulain 39 :n rauhoitussäännökset, ja kiellettyä on lajeihin kuuluvan yksilön tahallinen tappaminen ja pyydystäminen, tahallinen vahingoittaminen sekä tahallinen häiritseminen erityisesti eläinten lisääntymisaikana tai muutoin niiden elämänkierron aikana tärkeillä paikoilla. Koska kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) lueteltuihin lajeihin, luonnonsuojelulain 49 :n kiellot koskevat niitä. Kiellettyä on luonnossa selvästi havaittavien lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen, lepakoiden hallussapito, kuljetus, myyminen ja vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi ja vaihdettavaksi. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan 39 :n rauhoitussäännöksistä ja 49 :n kielloista voidaan poiketa luontodirektiivin artiklassa 16(1) mainituin perustein. Luvan haltuunottoon voi myöntää alueellinen ympäristökeskus ja hallussapitoon Suomen ympäristökeskus. Taivaljärven alueen lepakkokantoja selvitettiin elokuussa 2007 suoritetulla maastohavainnoinnilla. Aiempia varmoja tietoja lepakkojen esiintymisestä alueella ei ollut. Lepakoiden tiedetään esiintyvän Sotkamossa ainakin mm. Tuhkakylällä sekä Vuokatin vaarajonon alueella. Taivaljärven alueella lepakoiden esiintymistä selvitettiin yliääni-ilmaisimen (Pettersson D240x) avulla illalla, alkuyöllä sekä aamuyöllä Havainnointi aloitettiin n. puoli tuntia ennen auringon laskua ja sitä jatkettiin edelleen kunnes auringon laskusta oli kulunut n. kolme tuntia. Havainnointireitti kulki Taivaljärven kiertävää tieuraa pitkin reittiä Nokkavaara-Hanhikangas-Jäkäläsuo. Valtaosa lepakoiden ääntelystä sijoittuu yliäänten eli äänenkorkeudeltaan yli 20 khz:n alueelle. Koska ihmisen kuulokyky päättyy 20 khz:n alapuolella, on lepakoiden havainnointiin käytettävä apuvälinettä, joka tuo muuten liian korkeat äänet ihmisen kuuloalueella. Yliääni-ilmaisin rekisteröi sisään tulevan äänen, vertaa sitä ennakolta valittuun äänenkorkeusalueeseen ja tuottaa taajuudeltaan lasketun, ihmisen kuuloalueelle mahtuvan äänen kaiuttimen tai kuulokkeiden kautta ulos. Lepakoiden kartoitus yliääni-ilmaisimen avulla perustuu siihen, että eri lajit päästävät erilaisia ääniä, jotka poikkeavat yleensä lajikohtaisesti toisistaan äänenkorkeudeltaan, rytmiltään tai intensiteetiltään. Tarkasti kuuntelemalla ja myöhemmin nauhoitettuja ääniä tietokoneella analysoimalla useimmat lajit voidaan erottaa toisistaan.

10 9M Havainnot Lepakoista tehtiin äänihavaintoja kolmessa kohtaa. Nokkavaaran eteläpuoleisen tienhaaran kohdalla havaittiin tielinjan yläpuolella saalistuslennolla ollut yksittäinen pohjanlepakko. Hanhikankaan ympäristössä tavattiin 3-4 pohjanlepakkoyksilöä, jotka saalistivat hyönteisiä louhoksen suuaukon ja läheisten kivikasojen alueella. Kolmas pohjanlepakkohavainto tehtiin Koivumäen vanhan metsäkämpän pihapiiristä, missä detektorihavainnointia suoritettiin aamuyöllä Havaintojen mukaan lepakoilla on vapaa kulkuyhteys rakennuksen kellariin ja vesikaton alle, jotka voivat olla mahdollisia pesimis- tai talvehtimispaikkoja. Tehdyt havainnot viittaavat siihen, että pohjanlepakoita esiintyy varsin yleisesti Taivaljärvellä ja sen ympäristössä. Muista lepakkolajeista ei tehty havaintoja. 6.2 Suurpetojen esiintyminen alueella Karhun, suden, ahman ja ilveksen esiintymistä Taivaljärven alueella selvitettiin Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitokselta (RKTL), Sotkamon riistanhoitoyhdistyksen petovastaavalta (Väinö Karppinen) sekä paikallisen metsästysseuran puheenjohtajalta (Esa Kähkönen). Taivaljärven alueella liikkuu 5-6 suden lauma, jonka reviirin keskeistä aluetta on Taivaljärven- Koivumäen-Jäkäläsuon -alue. Laumasta on tehty useita jälki- ja näköhavaintoja viimeksi tammikuussa Lauma liikkuu aktiivisesti Pienen-Tipasjärven pohjoispuolisilla alueilla ja toisaalta etelämpänä Valtimon kunnan puolella. Myös pienempi kolmen suden muodostama lauma on havaittu Pienen-Tipasjärven ympäristössä talvella Metsästäjien havaintojen mukaan susien määrä on viimeisten vuosien aikana edelleen kasvanut Sotkamon riistanhoitopiirin alueella. Samaan tulokseen päädyttiin myös maaliskuussa 2007 suoritetussa riistakolmiolaskennassa (RKTL). Karhusta on tehty Jäkäläsuon alueelta jälki- ja jätöshavaintoja kesällä 2008 ja alue kuuluu lajin vakituiseen elinalueeseen. Pesäpaikkoja ei tiettävästi sijaitse Taivaljärven lähialueella. Ahmoja esiintyy Taivaljärven alueella useampia, arviolta 3-5 kpl. Ahmat liikkuvat aktiivisesti laajalla alueella Pienen-Tipasjärven ja Hiidenportin kansallispuiston ympäristössä. Ilveksiä Taivaljärvellä ja Tipasjärven alueella esiintyy säännöllisesti useampia yksilöitä. Talvella on tehty useita jälkihavaintoja ilveksestä mm. Hanhikankaalta. 6.3 Linnusto ja metsäkanalintujen soidinpaikat Alueen linnustoa selvitettiin maastokäynnillä Karttatarkastelun perusteella linnustollisesti keskeisimpiä kohteita alueella ovat Jäkäläsuo sekä Taivaljärvi. Jäkäläsuolla tehtiin linnuston kartoituslaskenta Koskimiehen & Väisäsen (1988) sekä Turveteollisuusliitto ry:n (2002) linnustolaskennasta antamia toimintaohjeita soveltaen. Taivaljärven lajistoa selvitettiin pistelaskennan avulla. Jäkäläsuolla havaittiin yhteensä 11 lintulajia ja 24 lintuparia (taulukko 3). EU:n lintudirektiivin lajeja alueella tavattiin kaksi: kapustarinta ja liro. Suomen kansainvälisiä erityisvastuulajeja (EVA) havaittiin kolme: valkoviklo, liro ja pikkukuovi. Runsaslukuisimpia pesimälajeja olivat pikkukuovi ja pajulintu. Suon keskiosassa pesi pieni kalalokkiyhdyskunta.

11 9M Jäkäläsuo on linnustollisesti varsin edustava avonainen suo, jolla pesii useita soille tyypillisiä lajeja. Muuttoaikoina suo on keskeinen ruokailu- ja levähdysalue mm. kurjelle. Jäkäläsuota lukuun ottamatta muut Taivaljärven lähialueen suot ovat linnustollisesti vähemmän merkittäviä. Taulukko 3 Jäkäläsuolla havaitut lintulajit ja niiden suojelustatus (EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji) Suojelullinen asema EU:n lintudirektiivi EVA Parimäärä Riekko Lagopus lagopus 2 Kapustarinta Pluvialis apricaria x 1 Valkoviklo Tringa nebularia x 1 Liro Tringa glareola x x 1 Pikkukuovi Numenius phaeopus x 4 Kalalokki Larus canus 3 Niittykirvinen Anthus pratensis 3 Keltavästäräkki Bombycilla garrulus 2 Haarapääsky Hirundo rustica 2 Pajulintu Phylloscopus trochilus 4 Peippo Fringilla coelebs 1 24 Taivaljärvi on vesi- ja rantalinnuille hyvin sopivaa elinympäristöä. Vedenpinnanvaihtelun seurauksena järven ranta-alueilla on ajoittain runsaasti kahlaajille sopivaa ruokailuhabitaattia ja myös koko- ja puolisukeltajasorsat viihtyvät järvellä. Maastokäynnin yhteydessä järvellä havaittiin tukkasotkia, telkkiä, valkoviklo sekä töyhtöhyyppä. Paikallisten metsästäjien mukaan Taivaljärvellä ja sen itäpuolisilla Nokka- ja Likolammilla tavataan lähes vuosittain metsähanhia eteenkin kevätmuuton aikaan. Alueella ei ole tiedossa olevia suurten päiväpetolintujen pesäpaikkoja. Tipasjärvien pohjoispuolella on pesinyt maakotka, mutta pesä hävitettiin keväällä Maakotkan on kuitenkin nähty kiertelevän Tipasjärven alueella vielä loppukesällä Muilta osin Taivaljärven suunnittelualueen linnusto on tyypillistä kainuulaista mäntyvaltaisten sekametsien lajistoa, johon kuuluvat mm. hömötiainen, viherpeippo, metsäkirvinen sekä iäkkäämmän puuston alueilla esim. hippiäinen ja palokärki. Teerien keskeisimmät soidinalueet sijaitsevat alueen soiden reunamilla esim. Jäkäläsuon ympäristössä. Myös Taivaljärven jäälle kertyy kevättalvella runsaasti teeriä soitimelle. Metsojen soidinalueet sijaitsevat kangasalueilla, joilla puusto on pääasiassa iäkästä mäntyä. Tällaisia alueita on mm. Perävaarassa, Hanhivaaran alueella sekä Nokkavaarassa. Hakkuut ovat monin paikoin pienentäneet metson soidinalueita esim. Koivumäen alueella. 7 VESISTÖSELVITYKSET 7.1 Veden laatu Vesinäytteitä otettiin huhtikuun alussa v yhteensä kuudesta eri havaintopisteestä Tipasjoen ja Sapsojoen laskureiteiltä. Taivaljärvestä ei saatu vesinäytettä, koska järvi oli kuivillaan. Vesinäytteiden havaintopisteet on esitetty liitteen 8 kartassa sekä tulokset taulukossa 4 ja tulokset kokonaisuudessaan liitteessä 9.

12 9M Tipasjoen laskureitti Pieni-Tipasjärvi (Olkilahti), Tipasjoki Tipasjoen reitiltä otettiin vesinäytteet Tipasjärven Olkilahdesta sekä Tipasjoesta. Tipasjärven ja Tipasjoen veden laatu oli hyvin samanlaista. Tipasjoessa ja Tipasjärven pintavedessä happitilanne oli huhtikuussa hyvä (happea n. 10 mg/l), Tipasjärven pohjan tuntumassa happitilanne oli sen sijaan heikentynyt (5,4 mg/l). Vesi oli Tipasjärvessä ja Tipasjoessa ravinnetasoltaan lievästi rehevää, melko tummaa ja humuspitoista. Veden ph oli hieman happaman puolella ja veden puskurointikyky oli alkaliniteettipitoisuuksien perusteella tyydyttävää tasoa. Määritetyt alkuainepitoisuudet jäivät pääosin pieniksi sekä Tipasjärvessä että Tipasjoessa. Rautapitoisuudet olivat kuitenkin melko korkeita. Sapsojoen laskureitti Ollinjoki, Nimisenjoki, Pieni-Hietanen Sapsojoen reitiltä otettiin vesinäytteet Ollinjoesta, Nimisenjoesta ja Pikku-Hietasesta. Sapsojoen reitin vesistöjen vedessä oli happea pääosin riittävästi (n. 10 mg/l), Pieni-Hietasen pohjan tuntumassa happitilanne oli kuitenkin heikentynyt (5,8 mg/l). Sapsojoen reitin vesi oli laadultaan ravinteikkaampaa kuin Tipasjoen reitillä, etenkin kokonaisfosforia oli vedessä runsaammin. Vesi oli Sapsojoen reitin vesistöissä tummempaa ja humuspitoisempaa kuin Tipasjoen reitin vesistöissä. Lisäksi vesi oli hieman happamampaa kuin Tipasjoen reitin vesistöissä. Veden puskurointikýky oli alkaliniteettipitoisuuksien perusteella tyydyttävää tasoa. Määritetyt alkuainepitoisuudet jäivät pääosin pieniksi kaikissa Sapsojoen laskureitin vesistöissä. Rautapitoisuudet olivat kuitenkin melko korkeita. Taulukko 4 Veden laatu Tipasjoen ja Sapsojoen laskureittien vesistöissä Tunnus Otto- lämpö- happi happi ph S-joht. alkali- COD Mn Väri Sameus Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2 -N NH 4 -N syv. tila niteetti komp. NO 3 -N m C mg/l kyll.% ms/m mmol/l mg/l mg/l Pt FTU µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Olkilahti 1,0 0,9 10,4 73 5,8 2,7 0, , ,0 3,4 5,4 41 5,9 3,9 0, , Tipasjoki P2 0,2 0,9 10,1 71 5,8 2,4 0, , Ollinjoki P5 0,1 0,9 8,4 59 4,5 2,7 <0, , Nimisenjoki P7 1,0 0,3 9,8 68 5,6 2,2 0, , Pieni-Hietanen 1,0 0,4 9,7 67 5,8 2,6 0, , ,0 1,3 8,6 61 5,6 2,6 0, , ,0 2,7 5,8 43 5,6 2,9 0, , Kaivostunnelin ja tuuletusnousun vesien laatu Taivaljärven kaivosalueella sijaitsevat kaivostunneli ja tuuletusnousu (kuilu) ovat täyttyneet vedellä. Kaivostunnelista ja tuuletusnoususta otettiin vesinäytteet (kuva 3). Kaivoskuilusta otettiin näytteitä useilta eri syvyyksiltä: 3 m, 50 m ja 75 m. Vedenlaatutulokset on esitetty liitteessä 10.

13 9M Vesi oli tunnelissa ja tuuletusnousussa kirkasta. Fosforipitoisuus oli molemmissa pieni, typpipitoisuus vaihteli välillä µg/l. Kaivostunnelista ja tuuletusnoususta määritetyt muut pitoisuudet olivat pääosin pieniä verrattaessa luonnonvesien pitoisuuksiin sekä talousvedelle asetettuihin suosituksiin. Sinkkipitoisuus oli hieman koholla kaivostunnelissa ja tuuletusnousussa (18 88 µg/l). Tuuletusnousun eri syvyyksien veden laadussa ei ollut juurikaan eroa. 10 Kuva 3 Vesinäytteenottoa Taivaljärven kaivosalueella (kuva: Jouko Jylänki). 7.3 Sedimentin laatu Sedimenttinäytteitä otettiin huhtikuun alussa v yhteensä viidestä eri havaintopisteestä Tipasjoen ja Sapsojoen laskureiteiltä. Sedimenttinäytteiden havaintopisteet on esitetty liitteen 8 kartassa sekä tulokset liitteessä 11. Sedimenttien alkuainepitoisuudet olivat pääosin alueelle tyypillisiä (vrt. Lahermo ym. 1998). Kuitenkin Pieni-Tipasjärven Naurislahden sekä Olkilahden sedimenteissä oli hieman koholla olevia pitoisuuksia. Erityisesti arseeni-, barium-, kadmium-, rauta-, mangaani-, natrium-, nikkeli-, lyijy- ja sinkkipitoisuudet olivat Naurislahden ja Olkilahden sedimenteissä hieman koholla ja pitoisuudet olivat muita havaintopisteitä suurempia. 8 TIIVISTELMÄ Sotkamon Taivaljärvelle suunnitellun hopeakaivoksen perustilaselvitysten mukaan kaivosvesien suunnitellun purkureitin kalasto oli hyvin niukka. Sähkökoekalastusten mukaan Koivupuron koealalta ei saatu saalista ja Nimisenjoen koealalta saatiin vain yksi ahven ja made. Pieni- Hietasen ahven- ja haukinäytteiden metallipitoisuudet olivat pieniä eivätkä ne heikentäneet kalojen käyttökelpoisuutta.

14 9M Jäkäläsuon luoteisosassa on laaja kämmekkäesiintymä, jossa kasvaa yhteensä satoja yksilöitä puna-, kaita- ja maariankämmekkää sekä edellisten risteymiä. Kaitakämmekkä on valtakunnallisesti vaarantunut laji ja punakämmekkä silmälläpidettävä (ei uhanalainen). Alueen kasvillisuus on lähinnä suursaraista nevaa ja alueella on paikoin luhtaisuutta. Nokkavaaran länsi- ja pohjoisrinteessä kasvaa rauhoitettua valkolehdokkia. Vaaran alapuoliselta lettomuuttumalta on havaittu v rauhoitettua soikkokaksikkoa. Samalla alueella kasvaa silmälläpidettävää punakämmekkää. Koivupuron pohjaeläimistön valtataksoneja olivat koskikorennot (Plecoptera), joista erityisesti latvavesille tyypilliset Leuctra-suvun lajit olivat runsaslukuisia. Koivupuron pohjaeläinlajisto oli myös muilta osin varsin tyypillistä pienien latvapurojen lajistoa. Nimisenjoella valtataksoneja olivat kaksisiipiset ja koskikorennot. Vesiperhosia ja päivänkorentoja esiintyi näytteissä selvästi Koivupuroa enemmän. Nimisenjoen pohjaeläimistö on tyypillistä pienien jokien lajistoa. Järvien pohjaeläimistö on näytteiden perusteella niukkaa ja koostuu pääasiassa sulkasääsken (Chaoborus) ja surviaissääskien (Chironomidae) toukista Taivaljärven ympäristössä on liito-oravalle soveltuvia metsäkuviota vain vähän ja ne ovat hakkuiden seurauksena varsin pirstoutuneita. Liito-oravan ei havaittu esiintyvän selvitysalueella. Viitasammakolle suotuisia elinalueita on mm. Nokkalammella ja Likolammella sekä Pienen-Tipasjärven ranta-alueilla, mutta lajia ei havaittu selvitysalueella. Saukosta ei ole tehty Taivaljärven lähialueella havaintoja kahden viime vuoden aikana. Pohjanlepakoita esiintyy havaintojen mukaan Taivaljärven ympäristössä varsin yleisesti. Taivaljärven alueella liikkuu 5-6 suden lauma, joka liikkuu aktiivisesti Pienen-Tipasjärven pohjoispuolisilla alueilla ja toisaalta etelämpänä Valtimon kunnan puolella. Myös pienempi kolmen suden muodostama lauma on havaittu Pienen-Tipasjärven ympäristössä talvella Metsästäjien havaintojen mukaan susien määrä on viimeisten vuosien aikana edelleen kasvanut Sotkamon riistanhoitopiirin alueella. Karhusta on tehty Jäkäläsuon alueelta jälki- ja jätöshavaintoja kesällä 2008 ja alue kuuluu lajin vakituiseen elinalueeseen. Pesäpaikkoja ei tiettävästi sijaitse Taivaljärven lähialueella. Ahmoja esiintyy Taivaljärven alueella useampia, arviolta 3-5 kpl. Ilveksiä Taivaljärvellä ja Tipasjärven alueella esiintyy säännöllisesti useampia yksilöitä. Taivaljärven ympäristön linnustollisesti keskeisimpiä alueita ovat Jäkäläsuo sekä Taivaljärvi. Muilta osin linnusto on tyypillistä Kainuun vaaraseutujen lajistoa. Teerien keskeisimmät soidinalueet sijaitsevat alueen soiden reunamilla esim. Jäkäläsuon ympäristössä. Myös Taivaljärven jäälle kertyy kevättalvella runsaasti teeriä soitimelle. Metsojen soidinalueet sijaitsevat kangasalueilla, joilla puusto on pääasiassa iäkästä mäntyä. Tällaisia alueita on mm. Perävaarassa, Hanhivaaran alueella sekä Nokkavaarassa. Hakkuut ovat monin paikoin pienentäneet metson soidinalueita esim. Koivumäen alueella. Suoritetun näytteenoton mukaan Sapsojoen reitin vesi oli laadultaan ravinteikkaampaa kuin Tipasjoen reitillä. Tipasjoen reitillä veden ravinnetaso voidaan luokitella lievästi reheväksi tai reheväksi ja Sapsojoen reitillä lähinnä reheväksi. Vesi oli Sapsojoen reitin vesistöissä tummempaa ja humuspitoisempaa kuin Tipasjoen reitin vesistöissä. Vesi oli Sapsojoen reitillä myös hieman happamampaa kuin Tipasjoen reitin vesistöissä. Veden puskurointikýky oli alkaliniteettipitoisuuksien perusteella tyydyttävää tasoa molempien laskureittien vesistöissä. Happitilanne oli kevättalvella alueen vesistöjen pintavedessä hyvä, mutta järvien alusvedessä happitilanne oli hieman heikentynyt. Määritetyt alkuainepitoisuudet jäivät pääosin pieniksi sekä Tipasjoen että Sapsojoen laskureittien vesistöissä. Suoritetun näytteenoton mukaan mukaan vesi oli kaivostunnelissa ja tuuletusnousussa kirkasta ja ravinnepitoisuudet pieniä. Kaivostunnelista ja tuuletusnoususta määritetyt muut pitoisuudet 11

15 9M olivat pääosin pieniä verrattaessa luonnonvesien pitoisuuksiin sekä talousvedelle asetettuihin suosituksiin. Sinkkipitoisuus oli hieman koholla kaivostunnelissa ja tuuletusnousussa (18 88 µg/l). Tuuletusnousun eri syvyyksien veden laadussa ei ollut juurikaan eroa. Sedimenttien alkuainepitoisuudet jäivät pääosin pieniksi ja olivat alueelle tyypillisiä. Pieni- Tipasjärven Naurislahden sekä Olkilahden sedimenteissä oli kuitenkin hieman koholla olevia pitoisuuksia. 9 VIITTEET Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, 2. Painos. Helsinki. Lahermo, P, Väänänen, P., Tarvainen, T., Salminen, R Suomen geokemian atlas: Ympäristögeokemia purovedet ja sedimentit. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. Pöyry Environment Oy Taivaljärven hopeakaivoshanke. Ympäristön perustilaselvitys. Osa I (kesä-syksy 2006). Moniste. Turveteollisuusliitto ry. 2002: Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi. Ohjeita turvetuotannon luonto- ja naapuruussuhdevaikutusten arvioimiseksi. Jyväskylä.

16

17 Liite 2 Sähkökoekalastukset Koivupuro, Pehkola ( / ) Pieni ja osin maan alle häviävä puro. Kalastettu kertaalleen noin 40 m matka näkyvissä olevaa vettä ja pieni noin 2 m x 2 m oleva lampare. Ei sovellu sähkökoekalastuskohteeksi. Ei saalista. Nimisenjoki, Vääräkoski, n. 1 km jokisuulta ( / ) 6x30 m =180 m 2, syv. 0,1-0,5 x 0,3 m, virt. 0,2-1,0 x 0,7 m/s. Pohja louhikko-kivikko 100 %, sora +, pintakiviä 3 %. Fontinalis dal. 50 %, Hygrohypnum sp. +. Ei rihmamaisia viherleviä eikä ruskeaa pohjasakkaa, sammal puhdasta. Varsin hyvännäköinen koskihabitaatti. yks./100 m 2 I II III yhteensä ahven 0, ,56 made - 0,56-0,56 1,12 ahven made 1 kpl, 167 mm, 52 g 1 kpl, 210 mm, 58 g

18 Liite 3 (valokuvat: Eero Taskila) Koivupuro, Pehkola Nimisenjoki, Vääräkoski

19 Kalojen metallipitoisuus Liite 4

20 Tutkimustodistus (1) Pöyty Environment Oy Eero Taskila PL Oulu Näytetiedot Näyte Kalat Näyte otettu Näytteen ottaja Eero Taskila Saapunut Näytteenoton syy Velvoitetarkkailu Tutkimus alkoi Tutkimus valmis Viite 9M Silver Resources Oy Pieni-Hietanen Analyysi Menetelmä Yksikkö Mittausepä varmuus Kalat Ahven Kalat Hauki 2 ICP-OES (12 # Alihankinta Liite Liite alkuainetta) # Jyväskylän Yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Leena Ravaska Laboratorion hoitaja Jakelu: eero.taskila@poyry.com Analyysitulokset pätevät ainoastaan analysoiduille näytteille. Analyysitodistuksen saa kopioida vain kokonaan. Muussa tapauksessa kopioinnista on saatava lupa. Nab Labs Oy? Y-tunnus / VAT no. FI ? Laskutusosoite PL Helsinki Otakaari Espoo? Tikkalantie Rauma? Nevantie Kärsämäki Nuottasaarentie Oulu? Harjutie Kaustinen? Vuoksenniskantie Imatra Puh. maa-analytiikka , vesianalytiikka , prosessianalytiikka , mikrobiologia , ilmapäästömittaukset

21 Lab. näytenumero: Tilaaja: Pöyry Environment Oy / Eero Taskila Näytteet saapuivat: Silver Resources Oy, kalat Projekti: 9M Pieni-Hietanen, pyyntiaika syyskuu Määritykset kuiva-aine As Cd Hg Ni Co Cr Cu Mo Zn V Pb # # # # # # # # # # # Menetelmä SFS-EN ISO SFS-EN ISO CVAAS :05 ISO ISO SFS-EN ISO ISO ISO ISO SFS-EN ISO : :05 (618B) : : : : : : :05 Näyte modif. modif. modif. modif. modif. modif. modif. modif. modif. modif. % mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg ahven 26,8 0,04 0,04 0,12 0,09 0,06 0,02 0,36 <0, ,03 <0, hauki 19,3 0,01 <0,01 0,54 0,01 <0,01 <0,01 0,1 <0,01 3,1 <0,01 <0,02 Raportoija: Leena Ravaska Pvm: Kalat on pyydetty elo-syyskuussa 2007 Tulokset on laskettu tuorepainoa kohti. # Näytteet on analysoitu Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskuksessa Nab Labs Oy Y-tunnus / VAT no. FI Laskutusosoite: PL Helsinki Otakaari Espoo Vuoksenniskantie Imatra Harjutie Kaustinen Sammonkatu Oulu Tikkalantie Rauma Lämpömiehenkuja 3 J Espoo Nevantie Kärsämäki Asiakaspalvelu: maa p , vesianal. p , prosessianal , mikrobiologia p , päästömittaukset p

22 Silver Resources, pohjaeläimet Liite 5.1 Hanke Päivämäärä Näytesyvyys (cm) Virtausnopeus (m/s) Pohjan laatu Näytteenotto Näytteenottaja Muuta Koivupuro ,1-0,2 Pehmeä lieju 100 % 3 x 1 min. potkinta FM J. Parviainen Kapea puro/oja, osaksi maan alla. Sopii erittäin huonosti näytepaikaksi. Nimisenjoki ,3-0,7 Kivikko 99 %, sora 1% 3 x 1 min. potkinta FM J. Parviainen Lyhyt koskipätkä Näyte I II III Yht. I II III Yht. OLIGOCHAETA Eiseniella tetraedra 8 8 LAMELLIBRANCHIATA Sphaerium sp. 1 1 NEUROPTERA Sialis fuliginosa EPHEMEROPTERA Heptagenia sulphurea Leptophlebia sp Paraleptophlebia sp PLECOPTERA Taeniopteryx nebulosa Isoperla difformis 1 1 Leuctra digitata Leuctra sp Nemoura sp. (cinerea) Protonemura meyeri 1 1 Capnopsis schilleri 2 2 TRICHOPTERA Hydropsyche spp Plectrocnemia conspersa Polycentropus flamomaculatus Neureclipsis bimaculata Lepidostoma hirtum Rhyacophila nubila ACARINA 1 1 HEMIPTERA Corixa sp. 2 2 COLEOPTERA Elmis aenea l Elmis aenea ad. 2 2 Limnius volckmari l. 1 1 Agabus sp DIPTERA Chironomidae Ceratopogonidae Simuliidae Limoniidae Yhteensä k.a./näyte k.h./näyte det. FM J. Parviainen

23 Silver Resources, pohjaeläimet Liite 5.2 PISTE Pieni-Tipasjärvi, Olkilahti Iso-Tipasjärvi SYVYYS (m) 6,5 15,0 POHJAN LAATU Lieju 100 % Lieju 100% l ll lll IV V yht (kpl) yht (g) l ll lll IV V ACARINA ,0011 LAMELLIBRANCHIATA 1 1 0,0171 Pisidium. sp yht (kpl) yht (g) DIPTERA Chironomini 1 1 0, ,3024 Tanytarsini , ,0031 Tanypodinae (Procladius spp) ,0162 Chaoborus sp , ,5239 Yhteensä , ,8456 PISTE SYVYYS (m) POHJAN LAATU Pieni-Hietanen 11,0 Lieju 100% l ll lll IV V yht (kpl) yht (g) OLIGOCHAETA Stylaria lacustris 2 2 0,0040 ACARI 1 1 0,0002 DIPTERA Chironomini ,0028 Tanytarsini ,0017 Tanypodinae (Procladius spp) ,0228 Chaoborus sp ,0651 Yhteensä ,0966 PISTE Pieni-Tipasjärvi, Olkilahti Iso-Tipasjärvi SYVYYS (m) 6,5 15,0 POHJAN LAATU Lieju 100 % Lieju 100% yks/m 2 g/m 2 yks/m 2 g/m 2 ACARINA 14 0,0076 LAMELLIBRANCHIATA 7 0,1184 Pisidium. sp DIPTERA Chironomini 7 0, Tanytarsini 28 0,0187 Tanypodinae (Procladius spp) Chaoborus sp , Yhteensä 395 1, ,8549 PISTE Pieni-Hietanen SYVYYS (m) 11,0 POHJAN LAATU Lieju 100% yks/m 2 g/m 2 OLIGOCHAETA Stylaria lacustris 14 0,0277 ACARI 7 0,0014 DIPTERA Chironomini 28 0,0194 Tanytarsini 21 0,0118 Tanypodinae (Procladius spp) 76 0,1579 Chaoborus sp ,4508 Yhteensä 291 0,6689 det. FM J. Parviainen

24

25 Liite 7 Valokuvia kasvillisuuskäynniltä (valokuvat: Sari Ylitulkkila) Kuva 1. Jäkäläsuon luoteisosassa on runsaasti kämmeköitä (kohde 1). Kuva 2. Jäkäläsuon luoteisosa on suotyypiltään pääasiassa suursaraista nevaa (kohde 1). Kuva 3. Punakämmeköitä ojitetulla letolla. Alueella on havaittu v soikkokaksikkoa (kohde 2). Kuva 4. Nokkalammen eteläpuolen lettorämeellä havaittiin kämmeköitä v (kohde 3). Kuva 5. Silmälläpidettävä punakämmekkä Jäkäläsuolla. Kuva 6. Rauhoitettu valkolehdokki Nokkavaaran länsirinteen taimikossa.

26

27 SILVER RESOURCES VESISTÖTARKKAILU Analyysitulokset Nab Labs Oy Tunnus Otto- Otto- lämpö- happi happi ph S-joht. alkali- COD Mn Väri Sameus Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2 -N NH 4 -N Ba S Si Ag Al pvm syv. tila niteetti komp. NO 3 -N m C mg/l kyll.% ms/m mmol/l mg/l mg/l Pt FTU µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l µg/l Olkilahti ,0 0,9 10,4 73 5,8 2,7 0, , ,0 2,4 0, ,0 3,4 5,4 41 5,9 3,9 0,11 22, , ,9 4,4 0, Tipasjoki P ,2 0,9 10,1 71 5,8 2,4 0,05 17,0 90 0, ,0 2,5 0, Ollinjoki P ,1 0,9 8,4 59 4,5 2,7 <0, , ,62 3,1 0, Nimisenjoki P ,0 0,3 9,8 68 5,6 2,2 0, , ,64 4,4 0, Pieni-Hietanen ,0 0,4 9,7 67 5,8 2,6 0, , ,0 0,68 4,9 0, ,0 1,3 8,6 61 5,6 2,6 0, , ,0 0,68 4,1 0, ,0 2,7 5,8 43 5,6 2,9 0, , ,67 4,2 0, Tunnus Otto- Otto- B Ca Cd Cu Fe K Mg Mn Na Pb Sb Se U As Cr Mo Ni Zn pvm syv. m µg/l mg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Olkilahti ,0 <20 2,8 <0,05 1, ,3 0, ,71 0,8 0,2 <1 0,1 0,8 1,4 <0,5 1,4 6 5,0 <20 4,4 <0,05 1, ,5 1, ,00 1,2 0,2 <1 <0,1 2,4 1,2 <0,5 2,0 9 Tipasjoki P ,2 <20 2,5 <0,05 0, ,3 0, ,73 0,7 0,1 <1 <0,1 0,6 1,9 <0,5 1,9 4 Ollinjoki P ,1 <20 1,5 <0,05 0, ,3 0, ,54 0,9 0,1 <1 <0,1 <0,5 0,8 <0,5 1,1 4 Nimisenjoki P ,0 <20 2,1 <0,05 0, ,4 0, ,89 0,5 <0,1 <1 <0,1 <0,5 0,9 <0,5 0,9 3 Pieni-Hietanen ,0 <20 2,4 <0,05 3, ,6 0, ,10 4,8 0,1 <1 <0,1 <0,5 1,2 <0,5 1,1 6 5,0 <20 2,4 <0,05 1, ,4 0, ,98 1,2 <0,1 <1 <0,1 <0,5 2,5 <0,5 1,2 3 10,0 <20 2,4 <0,05 0, ,4 0, ,98 0,4 <0,1 <1 <0,1 <0,5 1,0 <0,5 1,2 3 Liite 9

28 SILVER RESOURCES: KAIVOSTUNNELIN JA KAIVOSKUILUN VEDENLAATUNÄYTTEET Analyysitulokset Kainuun ympäristökeskus Tunnus Otto- lämpö- happi happi ph S-joht. COD Mn Väri Sameus Kok.P Kok.N Cl Fe pvm tila komp. C mg/l kyll.% ms/m mg/l mg/l Pt FNU µg/l µg/l mg/l µg/l Taivaljärvi tunneli, 1,5 m ,2 6,2 48 6,6 17,8 2,4 5 <0, <2,5 51 Taivaljärvi kuilu, 3 m ,8 2,7 21 6,6 20,5 1,8 <5 <0, <2,5 <20 Taivaljärvi kuilu, 50 m ,9 2,5 20 6,6 20,5 1,8 <5 <0, <2,5 <20 Taivaljärvi kuilu, 75 m ,2 2,5 20 6,6 20,4 1,8 <5 <0, <2,5 <20 Tunnus Otto- Mn Zn Cu Pb Ni As Co Cr Al Cd U pvm µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Taivaljärvi tunneli. 1,5 m ,6 0,21 1,3 0,19 0,05 0,6 12 0,06 0,11 Taivaljärvi kuilu, 3 m ,3 0,27 1,0 0,32 <0,05 0,2 3,3 0,14 0,12 Taivaljärvi kuilu, 50 m <5 87 2,3 0,34 0,7 0,37 <0,05 0,3 3,7 0,16 0,13 Taivaljärvi kuilu, 75 m <5 86 2,6 0,35 0,7 0,31 <0,05 <0,2 3,2 0,14 0,13 Liite 10

29 SILVER RESOURCES: SEDIMENTTINÄYTETULOKSET Analyysitulokset Nab Labs Oy Tunnus Otto- Otto- N hehk. kuiva- Ag Al As B Ba Ca Cd Cr Cu Fe pvm syv. häviö aine m % paino % % mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Taivaljärvi , < , , , < , ,2 17 7, Naurislahti ,8 26 6, , , , , <0,1 28 7, Olkilahti , < , , ,6 42 5,9 < , , ,7 46 5,9 < , , Pirttilampi , < ,3 < ,1 30 8, , < , , Pikku-Hietanen , < , , , < , , Liite 11.1

30 SILVER RESOURCES: SEDIMENTTINÄYTETULOKSET Analyysitulokset Nab Labs Oy Tunnus Otto- Otto- K Mg Mo Mn Na Ni Pb S Se Si Sb Zn U pvm syv. m mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Taivaljärvi , <2 380 <2 51 0, , ,8 < <2 390 <2 28 <0,1 Naurislahti , < , , <2 340 < ,0 Olkilahti , <2 630 < , , < < , , < < ,9 Pirttilampi , <2 290 <2 43 0, , <2 360 <2 51 1,0 Pikku-Hietanen , <2 310 <2 46 0, , <2 370 <2 61 1,0 Liite 11.2