VESAISTEN YMPÄRISTÖARVOT JA TOIMINTAVINKIT

Transkriptio

1 VESAISTEN YMPÄRISTÖARVOT JA TOIMINTAVINKIT VESAISTEN KESKUSLIITTO

2 2

3 VESAISTEN YMPÄRISTÖARVOT JA TOIMINTAVINKIT Sinulle luonnon ja ympäristön ystävä Vesaisten ympäristöarvot on hyväksytty vuonna Myöhemmin näiden ympäristöarvojen pohjalta on muokattu lapsille ja perheille sopiva ympäristökasvatusaineisto. Tässä aineistossa Vesaisten ympäristöarvot ovat konkretisoituneet. Mukaan on liitetty luontoaiheista tekemistä ja pohdintaa, laajat kuukausittaiset toimintavinkit, leikkejä ja pelejä sekä luontoaiheisia lauluja. Lauluissa on mukana sointumerkinnät, vaikkapa leirinuotiolle kitaran säestystä tukemaan. Aineiston tekstejä, tehtäviä ja vinkkejä on vähän lainattu myös muista luontoaiheisista lapsille tarkoitetuista oppaista. Toivottavasti lainaukset eivät aiheuta harmia, vaan pikemminkin iloa siitä, että omat leikit ja tehtävät on haluttu ahkeraan käyttöön. Tämän ympäristökasvatusaineiston valmistumiseen on saatu tukea Opetusministeriöltä. Hauskoja hetkiä matkalle metsään - kiivettäessä kalliolle, saavuttaessa suolle sekä ympäristön ymmärtämiseen! VESAISTEN KESKUSLIITTO 3

4 VESAISTEN YMPÄRISTÖARVOT JA TOIMINTAVINKIT SISÄLLYSLUETTELO Sinulle luonnon ja ympäristön ystävä 3 Sisällysluettelo 4 Ymmärrämme, että luonto ja ihminen ovat kumppanuksia 5 Luonto mahdollistaa ihmiselle elämän edellytykset 5 Ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella luontoa 5 Linnunpöntön valmistusohjeet 5 Lyhteen teko-ohje 7 Pyrimme luonnonvarojen järkevään käyttöön kestävän kulutuksen periaatteella 8 Vaalimme luonnon monimuotoisuutta 8 Suojelemme eläimiä ja kasveja 8 Suojelemme suomalaista maisemaa 9 Tunnistamme ja opetamme lapsemme tuntemaan luonnon antimet ja luonnon vaarat 9 Sieniretki on hauska hetki 9 Virkistävä marjaretki aarremetsään 11 Kasveilla värjääminen 12 Kunnioitamme ja toteutamme jokamiehenoikeuksia 13 Jokamiehenoikeudet lyhyesti 13 Tietokilpailu jokamiehenoikeuksista 14 Haluamme välittää uusille sukupolville luonnon merkityksen 14 Tavoitteenamme läheinen suhde luontoon 14 Metsäseikkailu 14 Laavuretki 14 Miten toimin jos tuli on irti? 14 Tavoitteenamme on oppia lukemaan luonnonmerkkejä 15 Luonnonmerkit apuna suunnan määrityksessä 15 Luonnonmerkit 18 Suosimme kierrätystä sekä vältämme jätteiden ja päästöjen syntymistä 18 Suosimme kotimaisia tuotteita ja lähiruokaa 18 Sadonkorjuujuhlien järjestäminen 18 Käytämme julkisia kulkuneuvoja aina kun on mahdollista 19 Vältämme tarpeettomia pakkauksia ja kertakäyttövälineitä 20 Kierrätys 20 Kirpputori 20 Kompostointi 20 Säästämme energiaa ja luonnonvaroja 21 Vinkkilista lämmitykseen 21 Satuja 21 Luontoaiheisia leikkejä 21 Lemmikkikerho 22 Luontoaskartelu 22 Luontopolku 23 Luontoaiheinen piirustuskilpailu 23 Kaupunkiympäristö 23 Luontopeli 23 Luontoaiheisia lauluja 24 Kuukausittaiset toimintavinkit 28 4

5 VESAISTEN YMPÄRISTÖARVOT JA TOIMINTAVINKIT 1. Ymmärrämme, että luonto ja ihminen ovat kumppanuksia Luonto mahdollistaa ihmiselle elämän edellytykset. Puhdas vesi, maa ja ilma ovat elämän perustekijöitä. Tämä ei ole automaatio, eikä itsestään selvyys. Elämän perustekijöistä huolehtiminen ja laadun vaaliminen vaatii huolellisuutta ympäristötoimissamme. Luonnon monimuotoisuus on arvokas asia, jonka säilymiseen jokainen meistä voi toimillaan vaikuttaa. Vihreät kasvit valmistavat ravintoyhdisteitä hiilidioksidista ja vedestä yhdessä maasta saatavan typen ja fosforin kanssa. Kasvit tuottavat happea. Kun kasvin tarvitsee käyttää osa varastoimastaan energiasta, se käyttää happea "polttaakseen" ravintoaineensa. Näin tehdessään se valmistaa sivutuotteena vettä ja hiilidioksidia. Eläimet käyttävät hyväkseen kasveihin varastoitunutta energiaa siten, että ne joko syövät kasveja tai syövät kasveja syöviä eläimiä. Sekä kasvit että eläimet tarvitsevat lisäksi vettä moninaisiin toimintoihinsa: Esimerkiksi ravinteiden kulkeutuminen kasvin juurista ylös johtuu veden haihtumisesta lehdistä. Ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella luontoa. Maataloudessa, metsätaloudessa ja maaseutuyrittämisessä sovitetaan ekologinen, taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys yhteen. Talonpoikainen tapa on jättää tila ja yritys seuraaville sukupolville paremmassa kunnossa kuin sen itse aikoinaan lunasti hoidettavakseen. Luonnon uusiutumiskyvystä ja kunnosta on pidettävä hyvää huolta viljelemällä ja varjelemalla luontoa. Kestävyys on sopusointua luonnon kanssa. Kestävyyden eräs perusta on yksityinen maanomistusoikeus, johon sisältyy myös vastuu luonnosta ja tulevaisuudesta. Luonnon monimuotoisuuden, uusiutumiskyvyn ja puhtaiden tuotteiden kilpailukyvyn turvaamiseksi on tärkeää vähentää jätteiden määrää ja niiden haittavaikutuksia. Linnunpöntön valmistusohjeet Nykyisissä metsissä puiden koloissa pesivien lintujen on vaikea löytää sopivia pesäpaikkoja, koska metsissä on vähän vanhoja ja lahoja sekä kolopuiksi hyviä haapoja, koivuja sekä leppiä. Kololinnuista tikat sekä hömö- ja töyhtötiainen kovertavat pesäkolonsa itse. Muut kololintumme pesivät näiden lajien vanhoissa koloissa tai puihin lahoamalla syntyneissä onkaloissa. Kololintuja voidaan auttaa jättämällä hakkuissa valmiita kolopuita pystyyn ja säästämällä lehtipuita, etenkin haapoja, tuleviksi kolopuiksi. Tämä on kuitenkin hidas tapa. Nopeammin kololintuja autetaan rakentamalla linnunpönttöjä. Pihojen lisäksi linnunpönttöjä kannattaa viedä metsiin, peltojen reunoille, rannoille ja muihin sopiviin paikkoihin. Tässä pesäpönttöjen mittoja (mitat millimetrejä): Lentoaukon halkaisija Pöntön korkeus Seinän leveys Lentoaukosta kattoon mm Erikokoisten pönttöjen tyypilliset käyttäjät 1 kirjosieppo, sinitiainen, hömötiainen, töyhtötiainen, kuusitiainen 2 talitiainen, varpunen, kirjosieppo 3 kottarainen, leppälintu, tervapääsky, käenpiika, varpuspöllö, liito-orava 4 helmipöllö, leppälintu, orava, liito-orava 5 telkkä, lehtopöllö, uuttukyyhky, naakka 6 viirupöllö, isokoskelo 5

6 Pönttöjen katot on syytä tehdä avattaviksi puhdistuksen helpottamiseksi. Katto on helpointa kiinnittää katon yli kulkevalla rautalangalla ja pöntön sisälle sopivalla sisäkatolla. Puihin kiinnittäminen onnistuu parhaiten muovinarulla tai galvanoidulla rautalangalla. Langan ja puun väliin on syytä laittaa puupalikat, jottei lanka painu puuhun (muista myös löysentää lankaa tarpeen vaatiessa). Pöntön takaseinään kannattaa laittaa poikkipuut tai pystyrima lahoamisen hidastamiseksi. Kirjosiepon ja talitiaisen pöntöt Pöntöt voi sijoittaa noin metrin päähän toisistaan. Pihassa pöntöt on hyvä sijoittaa 3-5 metrin korkeudelle, ettei liikkuminen häiritse lintuja. Rauhallisissa metsissä korkeudeksi riittää 1,5-2 metriä, jolloin pöntöt on helppo huoltaa maasta käsin. Pöntöt on hyvä sijoittaa paikoilleen ennen vappua, sillä ensimmäiset tiaiset aloittavat pesintänsä jo huhtikuun lopulla. Pönttöpuulla ja ilmansuunnalla ei juurikaan ole merkitystä, vaan maaston laatu määrää pöntön paikan. Linnut pesivät parhaiten jonkinlaisen aukean reunassa. Tällöin lentoaukko on hyvä sijoittaa aukealle päin. Pönttöihin ei pidä tehdä "lauluortta", sillä siitä hyötyvät lähinnä pesärosvot. Lentoaukon ympärille laitettu pelti estää tikkoja ja oravia suurentamasta lentoaukkoa ja ryöstämästä pesää. Pelti ei ole välttämätön, mutta se lisää pöntön käyttöikää. Kottaraisen ja leppälinnun pöntöt Kottaraisen pönttöjä voi asettaa muita pikkupönttöjä tiheämpään. Kottarainen on vähentynyt runsaasti viime vuosina, joten kaikkiin pönttöihin ei löydy asukkaita. Pöntöt voi sijoittaa vierekkäisiinkin puihin 3-6 metrin korkeudelle. Leppälintu pesii erityisen mielellään matalissa (20 cm) pöntöissä (lentoaukko 4-7 cm). Leppälinnun pesään voi munia käki, jos lentoaukko on riittävän suuri (6 cm tai suurempi). Leppälinnulle pönttöjä voi tarjota pihoissa ja mäntykankailla. Sopiva välimatka pöntöillä on sata metriä ja korkeus 1,5-2 metriä. Varpuspöllö käyttää kottaraispönttöjä talvivarastona, joissa voi olla jopa kymmeniä myyriä. Metsissä varpuspöllö voi hyvällä tuurilla pesiäkin pöntössä. Mahdollisuuksia voi parantaa tekemällä etuseinästä paksun (lentoaukon kohdalta yli 7 cm). Liito-orava tekee varastoja ja pesii mielellään metsissä olevissa kottaraispöntöissä, jos lähellä on lehtipuita ruokailupuiksi. Tervapääsky voi pesiä kottaraispöntöissä, jos pönttö sijaitsee riittävän korkealla eikä lentoreitillä ole esteitä. Pöntön pohjalle on laitettava hieman puruja pehmikkeeksi. Tervapääskylle voi tehdä myös omia pönttöjä. Erikoispöntöt Jo mainitun tervapääskyn pöntön lisäksi harmaasiepolle voi tehdä avopönttöjä, joista hautova lintu näkee koko ajan ulos. Pönttöjä voi sijoittaa harvakseltaan metsien reuna-alueille, rannoille ja pihoihin. Ripustuskorkeudeksi riittää 1-2 m, pihoissa hyvä paikka on räystään alla. Myös västäräkki voi kelpuuttaa pöntön, sen ollessa seinässä. (Kuvassa tervapääskyn, harmaasiepon ja puukiipijän pöntöt). 6

7 Puukiipijä pesii luonnossa ahtaissa pystyraoissa. Sen voi saada pesimään kuvan mukaiseen kolmiopönttöön, jossa yhden seinän muodostaa puunrunko ja jossa on kaksi rakomaista lentoaukkoa sivuilla. Pönttöjä voi sijoittaa rauhallisiin metsiin (kuusikoihin) reilun metrin korkeuteen paksuihin puihin. Pöllön- ja telkänpöntöt Kaikkiin isoihin pönttöihin tulee muistaa laittaa pohjalle esimerkiksi puruja pehmikkeeksi. Pöllöt ja telkkä eivät itse tuo pesää mitään pehmusteita. Pöllönpöntöt olisi hyvä viedä maastoon jo syksyllä. Pesimisen pöllöt aloittavat maaliskuussa. Erikokoisia pöllönpönttöjä ei kannata laittaa kovin lähelle toisiaan. Jos aiot viedä maastoon pöllönpönttöjä, kannattaa ottaa yhteyttä paikallisiin petolintuharrastajiin, ettei pönttöjä tule liian lähelle toisiaan. Paikoin pöllönpönttöjä on varsin paljon maastossa. Pönttöjä myös seurataan tarkoin ja linnut pyritään myös rengastamaan. Petoharrastajat voivat antaa myös vinkkejä hyvistä pönttöjen paikoista. Telkkä pesii pönttöihin vesistöjen läheisyydessä. Telkkä on vesistön laadun suhteen vaatimaton. Vesi voi olla pieni joki, suolampi, järvi tai meri. Telkkä voi pesiä pöntössä myös varsin kaukana vedestä. Paras ripustuspaikka on kuitenkin veden ääressä 1-3 metrin korkeudessa paikan rauhallisuudesta riippuen. Pönttöpuun alustan ei saisi olla kovin risuinen tai kivikkoinen, jotta poikaset pääsevät aikanaan vaivatta veteen. Telkänpönttöjä voi olla melko tiheässä, muutaman sadan metrin välein. Jos telkänpöntön ripustaa näkyvälle paikalle 4-5 metrin korkeuteen ison peltoalueen reunametsään tai pienehköön, valoisaan metsäsaarekkeeseen, voi pönttöön saada pesimään harvinaisen uuttukyyhkyn. Rehevissä metsissä ja lehdoissa telkän kokoluokan pöntöissä voi pesiä lehtopöllö. Suupohjassa lehtopöllö on harvinainen. Lehtopöllön pöntöt kannattaa sijoittaa peltojen laidoille tai rehevimpiin metsiin, mielellään koivikoihin. Pöntöt ripustetaan 3-5 metrin korkeudelle ja pönttöjen väliin tulee jättää 1,5-2 kilometriä. Suurin pöntössä pesivä pöllö on viirupöllö. Se on melko yleinen, joskin vähälukuinen. Se pesii mielellään rehevissä metsissä isojen aukkojen tai peltojen lähellä. Tavallisen pöntön lisäksi viirupöllölle voi tehdä katottoman avopöntön. Siinä ei ole lentoaukkoa ja se on noin 50 cm korkea. Pöntöt kannatta nostaa 3-5 metrin korkeudelle rauhalliseen paikkaan. Pönttöjen väliin on syytä jättää vähintään 2 kilometriä. Emot puolustavat pesäänsä tehokkaasti, joten pönttöä ei ole syytä mennä tarkastamaan ilman suojavarustusta. Tuulihaukan pönttö Tuulihaukka pesii pelloilla (mielellään isoille) latojen päädyissä olevissa pöntöissä. Pönttöjä voi ripustaa myös isojen hakkuuaukkojen reunoille. Pöntöt tulisi ripustaa mahdollisimman korkealle, isot ladot ovat hyviä ripustuspaikkoja (kysy omistajan lupa). Tuulihaukan pönttöjä voi sijoittaa noin kilometrin välein. Vuosina, jolloin myyriä on paljon, hiiripöllö voi pesiä tuulihaukan pöntöissä varsinkin hakkuuaukkojen reunoilla. Myös tuulihaukan pönttöihin tulee muistaa laittaa pehmusteita. Koskelonpöntöt Isokoskelo pesii suurten järvien ja meren rannalle sijoitetuissa pöntöissä. Rauhallisessa paikassa ripustuskorkeudeksi riittää 1-2 metriä. Tukkakoskelolle voi rakentaa kumolleen laitettavia laatikoita, joissa on kulkuaukko sivulla. Laatikon sivun sopiva leveys on 40 cm ja korkeus 20 cm. Laatikoita voi sijoitella rantakivikoihin ja rannoilla olevien rakennusten alle. Pönttöjen huolto Pöntöt on syytä puhdistaa vuosittain. Vanhat pesäainekset ja jätteet poistetaan. Paras puhdistusaika on syyskesällä. Hömö- ja töyhtötiaisten sekä pöllöjen ja telkkien pönttöihin laitetaan tarvittaessa uudet purut. Pönttöjen kiinnitys on syytä tarkastaa puhdistuksen yhteydessä. Kauralyhteen tekoon Kauralyhteitä tehdään enää harvoin itse. Yksinkertaisinta on ostaa valmis lyhteen jäljitelmä marketista tai ekokaupasta. Mikäli kuitenkin päätät valmistaa kauralyhteen talvilinnuille tässä muutama käytännön vinkki ja ohje. 7

8 Kauralyhteen teko on melko hidasta käsityötä. Syksyllä ennen puinteja ja kuivalla säällä voi niittää kauraa lyhteen tekemistä varten. Vilja niitetään sirpillä tai viikatteella. Niitetty vilja kerätään varovasti, varistamatta jyviä maahan. Vähemmällä käsittelyllä ja siirtelyllä jyvät pysyvät lyhteessä paremmin kiinni. Lyhde kerätään tyvipäät tasan. Kerää kauroja lyhteeseen sen verran, että sitomiskohdasta ympärysmitta on noin 40 cm. Lyhde sidotaan kauran oljista tiukaksi kierretyllä pannalla. Sitten lyhde varastoidaan kuivaan ja ilmavaan paikkaan pikkujyrsijöiden ulottumattomiin. Pyrimme luonnonvarojen järkevään käyttöön kestävän kulutuksen periaatteella. Lapsi kiinnostuu luonnosta, rakennetusta ympäristöstä ja lähiyhteisön toiminnasta. Hän oppii havainnoimaan ja jäsentämään ympäristöään, nauttimaan ympäristön monimuotoisuudesta ja kauneudesta sekä tulee tietoiseksi oman toimintansa vaikutuksista. Hän ymmärtää riippuvuutensa ja vastuunsa sekä luonnosta että rakennetusta ja sosiaalisesta ympäristöstä. Hän oppii arkipäivän kestäviä toimintatapoja. Tulevaisuudessa tarvitaan ekotehokasta taloutta, joka säästää luonnonvaroja ja vahvistaa palveluja. Teknologisen kehityksen myötä tuotteiden ja palvelujen valmistukseen tarvitaan vähemmän nykyisin kuluvasta raaka-ainemäärästä. Uusi teknologia ei kuitenkaan yksin riitä; tarvitaan myös yhteiskunnallista ohjausta, vastuullista liiketoimintaa ja muutoksia kulutustottumuksissa. Ympäristön huomioon ottavien tuotteiden kasvavat markkinat johtavat uusiin keksintöihin, työllisyyden paranemiseen ja uudenlaisen liiketoiminnan mahdollisuuksiin. Ympäristön pilaaminen on tehtävä kannattamattomaksi. Kierrätys pitää tehdä mahdollisimman edulliseksi ja käteväksi. Jätteiden vähentämiseen tarvitaan paitsi vero-ohjausta, normeja ja sopimuksia myös neuvontaa kuluttajille ja yrityksille siitä, miten materiaaleja korvataan ja miten niiden käyttöä vähennetään. 2. Vaalimme luonnon monimuotoisuutta Suojelemme eläimiä ja kasveja Uhanalainen on sellainen kasvi- tai eläinlaji, joka on häviämässä maapallolta ihmisen toiminnan takia. Ihminen muuttaa lajien luontaisia elinympäristöjä. Monia eläinlajeja on myös metsästetty sukupuuttoon. Vuonna 2000 ilmestyneen uhanalaisten lajien tarkastelun mukaan Suomessa on yhteensä 1505 uhanalaista lajia! Suomessa lajeja uhkaavat mm. elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen, metsästys, vaaralliset kemikaalit ja ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos uhkaa mm. saimaannorppaa ja Itämeren hylkeitä. Uhanalaisia lajeja Suomessa ovat mm: ahma, vesikko, tammihiiri, jokihelmisimpukka, kiljuhanhi, useat lepakkolajit, liito-orava, muuttohaukka, tunturihaukka, merikotka, naali, pyöriäinen, saimaannorppa, valkoselkätikka, tunturikiuru, kultasirkku, etelänsuosirri, nieriä, kangaskäärme, harjusinisiipi, isoapollo, luolahämähäkki, kangasvuokko, seljakämmekkä, sammaleet, putkilokasvit ja jäkälät. Eläimiä näkee istuen ja odottaen Kun haluat nähdä arkoja eläimiä, pukeudu maaston värisiin vaatteisiin, liiku hiljaa ja käytä hyväksesi maaston tarjoamaa suojaa. Pyri olemaan mahdollisimman hiljaa. Jos säntäilet paikasta toiseen, näet vain murto-osan siitä mitä saatat nähdä, kun liikut ääneti ja rauhallisesti. Nisäkkäillä on hyvä hajuaisti, joten liiku tuulen alapuolella. Iltamyöhään tai aamuhämärissä monet eläimet liikkuvat aktiivisemmin. 8

9 Milloin eläin tarvitsee apua Pihalla pomppii jäniksenpoikanen. Onkohan se orpo? Ikkunaan lensi lintu ja tuupertui maahan. Mitä pitäisi tehdä? Eläinsuojelulain 13. pykälässä sanotaan, että sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Luonnon kiertokulku on vääjäämätön ja siihen kuuluu sekin, että osa eläimistä kuolee saalistuksen, sairauksien tai ravintopulan seurauksena. Kaikkia ei voi pelastaa, vaikka haluaisikin. Eläimet tarvitsevat harvemmin apuamme kuin itse arvaammekaan. Esimerkiksi orvolta vaikuttava poikanen ei useinkaan ole orpo. Emo seuraa usein poikastaan etäämpänä, ihmisen huomaamattomissa. Jäniksen poikasia otetaan usein tarpeettomasti huostaan. Emo käy imettämässä niitä yöllä ja päivät ne saavat viettää omissa oloissaan. Silti ne ovat harvoin orpoja. Älä siis ryntää auttamaan löytämääsi poikasta, vaan tarkkaile sitä rauhassa ja etäältä. Monet linnut saattavat hylätä poikasensa, jos ihminen koskee niihin, joten siksikin on hyvä jättää poikaset omiin oloihinsa. Luonnonvaraiset eläimet myös stressaantuvat ihmisen käsittelyssä. Ahdinkoon joutuneen eläimen käsittely saattaa olla vaikeaa ja vaarallistakin sekä eläimelle itselleen kuin auttajallekin. Lisäapua voi pyytää eläintenhoitoloista ja eläinsuojeluyhdistyksiltä tai oman kunnan eläinlääkäriltä. Eläimen kiinniottajan on suojattava aina kädet paksuilla rukkasilla. Jotkut eläimet purevat ja saattavat kantaa ihmiseen tarttuvaa tautia. Kädet on pestävä heti kiinnioton jälkeen ja aina kun eläintä kosketetaan, vaikka olisi toiminut rukkasetkin kädessä. Hoitopaikkaan on soitettava etukäteen, jotta eläimen kuljetus ja vastaanotto järjestyvät. Kuljetuslaatikoksi käy vanha, kestävä pahvilaatikko, johon on tehty ilmareikiä tahi koiran tai kissan kuljetuslaatikko. Laatikon pohjalle voi laittaa heiniä liukastumisen estämiseksi. Ruokaa ei pidä laittaa. Suojelemme suomalaista maisemaa: metsiä, vesistöjä, niittyjä, soita, tuntureita, harjuja ja arvokkaita kulttuuriympäristöjä. Kulttuuriympäristöön kuuluvat arkeologinen perintö, rakennetut ympäristöt ja perinnemaisemat. Kulttuuriympäristön suojelu ja vaaliminen perustuu lainsäädäntöön sekä ympäristö- ja kulttuurihallinnon yhteistyöhön. Kunnilla ja omistajilla on vastuu rakennusperinnön ja hyvän elinympäristön turvaamisesta ja kansalaisilla mahdollisuus osallistua siihen. Suomen perustuslain mukaan vastuu ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille kansalaisille. Luonnon- ja kulttuuriperinnön jatkuvuus turvataan maankäytön suunnittelussa. Arvokkaita maisemia ja kulttuuriympäristöjä hoidetaan ja kehitetään suunnitelmallisesti. Tunnistamme ja opetamme lapsemme tuntemaan luonnon antimet ja luonnonvaarat. Sieniretki on hauska hetki Sieniretkellä tutustutaan metsäluontoon. Metsästä löytyy kauniita kääpiä ja ravinnoksi kelpaavia herkullisia sieniä. Retkellä keskitytään myös metsän tuoksuihin ja tunnelmaan sekä opitaan tunnistamaan syötäväksi kelpaamattomat ja peräti myrkylliset sienet. Varustautuminen tehdään sään mukaisesti. Retkelle mukaan sienikori ja -veitsi, omat eväät ja maastoretkelle sopivat varusteet. Sieniretkelle yhdessä aikuiset ja lapset, ei siis lapset yksinään. Itse kerättyjä sieniä arvaa ja haluaa maistaa. Suomi on sienestäjän paratiisi. Sienimetsän aarteet: Tatit, rouskut, haperot, ja vahverot sisältävät runsaasti kivennäisaineita ja D-vitamiineja. Laihduttajalle ilahduttava tieto on se, että sienistä ei juuri löydä rasvoja eikä kaloripitoisuuskaan juuri eroa vihanneksista ja hedelmistä. Suomessa kasvaa noin 200 ruokasienilajia. Metsissä on arviolta noin 2-5 miljardia kiloa sieniä, joista poimitaan arviolta 2-15 miljoonaa kiloa vuosittain. Tunnetko sienten ravintoarvon? Sienet sisältävät vain vähän rasvaa ja energiaa. Energiamäärä on sama kuin yleensä raaoissa kasviksissa. Kuitumäärä on suunnilleen sama kuin lehtivihanneksissa, esimerkiksi pinaatissa. Kivennäisaineita kuten kaliumia, sinkkiä, ja seleeniä on sienissä kasviksiin verrattuna paljon. Sienistä saa paljon D-vitamiinia. 9

10 Proteiinia on sienissä runsaasti, yhtä paljon kuin nestemäisissä maitovalmisteissa. Sienten ravintoarvo riippuu maaperästä ja myös sienen ikä vaikuttaa ravintoarvoihin. Sienet saattavat raakoina aiheuttaa allergisia oireita, joten ne on aina hyvä kypsentää. Sieniretkelle kannattaa ottaa mukaan kunnollinen sienikirja. Poimiminen on hyvä aloittaa tutuista ja helposti tunnistettavista sienistä. Tällaisia ovat esimerkiksi kantarelli, yleisimmät rouskut, haperot, suppilovahverot, mustatorvisieni ja tatti. Tarkkana kannattaa olla, ettei koriinsa kerää myrkyllisiä sieniä. Suomessa kasvaa muutama tappavan myrkyllinen sienilaji, ja sadoittain syötäväksi kelpaamattomia. Punainen kärpässieni on kaikille tuttu (sisältää keskushermostoon vaikuttavia aineita), mutta vielä myrkyllisempi on valkoinen kärpässieni (sisältää solumyrkkyä). Myös ympäristömyrkyt voivat kerääntyä sieniin ja sitä kautta tehdä ne myrkyllisiksi. Sieniharrastuksen ensiaskeleet: Kun päätät lähteä sienimetsään pyydä mukaan joku ennestään sieniä tunteva henkilö. Silloin saat heti paikan päällä vastaukset esille tuleviin kysymyksiin, eikä tarvitse kuljetella huonoja ja/tai myrkyllisiä sieniä kotiin asiantuntijalle näytettäväksi. Mene mukaan sieniseurojen järjestämille sieniretkille. Näillä retkillä on aina mukana monia kokeneita sienestäjiä. Paras tapa opetella poimimaan sieniä on pitää jokin hyvä sienikirja mukana metsässä. Sienten tunnistaminen: Sieniä pitää tutkia joka suunnasta ja verrata kirjan antamiin viitteisiin. Kuva on vain tuki sienen tunnistamisessa. Tärkeintä on katsoa, mitä oppaassa sanotaan seuraavista seikoista: SIENEN PERUSULKONÄKÖ: Onko sienellä lakki, vai onko se maljamainen, poimuttunut, haaroittunut, nuijamainen... LAKIN YLÄPINTA: lakin väri ja muoto, pinnan rakenne, onko suojusjätteitä, limaisuus... LAKIN ALAPINTA: onko sienellä heltat, pillit, oraat vaiko poimuttunut tai sileä lakin alapinta... Jos sienellä on HELTAT, niin ovatko ne tiheässä vaiko harvassa, paksut ja vahamaiset tai ohuet ja veitsenterämäiset. Lisäksi HELTTOJEN TYVELLÄ on suuri merkitys sienen tunnistuksessa. Heltat voivat olla irtotyviset, kapeatyviset, tasatyviset, kolotyviset, kolotyviset ja lyhyelti johteiset, hieman johteiset ja johteiset. HELTTOJEN VÄRI on myös usein ratkaiseva tekijä, kun yritetään erottaa kaksi lähes samannäköistä sientä toisistaan. Väri saattaa olla erilainen riippuen sienen iästä. Useimmiten nuoremmalla sienellä vaaleampi kuin vanhalla sienellä. Myös HELTTOJEN TERÄ saattaa olla ratkaiseva tuntomerkki jollekin. Vaikka heltat muuten ovat valkoiset, niin niiden terä (harjakohta) voi olla sininen, punainen, keltainen. Helttojen välillä voi myös olla tarkkaan katsottuna ns. poikkiharjanteita. Tällaisia on esim. joillakin haperoilla. Jos sienellä on PILLIT - PILLISTÖ, minkä värinen se on? Onko se helposti irtoava? Minkä väriset ovat pillien suut? Kuinka suuret ne ovat? Ovatko ne pyöreät vai kulmikkaat? Minkälainen TUOKSU sienessä on? Aina ei kirjan tuoksukuvaukset osu yksiin omien ilmaisujen kanssa, vaikka sieni olisikin sama. Pane merkille sienen KASVUPAIKKA ja jos tunnet kasveja, niin minkälaisia kasveja esiintyy samalla paikalla. Puhutaan esim. mustikkatyypin metsästä, sammaleisesta tai karikkeisesta kuusimetsästä tai ruohikkoisesta koivikosta, kanervakankaista ja jäkäläisestä mäntymetsästä. Sienen KASVUAIKA saattaa joissakin tapauksissa auttaa tunnistamaan sieni oikein. Esim. keväällä kasvava korvasieni ei kasva enää syyskuussa. Siispä korvasientä muistuttava sieni, jonka löytää elo- tai syyskuussa on todennäköisesti piispanhiippa tai pohjanpiispanhiippa. Jos jostakin sienestä ei ole varma, niin se on parasta jättää metsään, kuten useimmat kirjat neuvovat. Suppilovahveropitsa Pohjan ainekset: Vehnäjauhot, vesi, suola, kuivahiiva Täytteen ainekset: 5 dl suppilovahveroita, joista vesi on kiehutettu pois ruokaöljyä 4 isoa tomaattia 1 paprika 1-2 sipulia 10

11 5 dl kiehautettuja parsakaalinpaloja 5 dl juustoraastetta suolaa, rouhittua mustapippuria Tee löysähkö taikina vedestä, vehnäjauhoista ja hiivasta: sekoita 1 pussi kuivahiivaa n. 5 dl vehnäjauhoja. Lämmitä 3 dl vettä 42 asteiseksi, sekoita veteen 1,5 tl suolaa. Vaivaa taikina, lisää tarvittaessa jauhomäärää. Hakkaa suppilovahverot pieniksi paloiksi ja paista niitä ruokaöljyssä pannulla. Mausta suolalla ja mustapippurilla (illanistujaisruoka saa olla suolaisempi). Viipaloi tomaatit ja paprikat. Voitele uunipelti runsaasti ruokaöljyllä. Kumoa taikina pellille ja levittele se öljyisillä käsillä tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele taikinan päälle puolet juustoraasteesta ja levitä niiden päälle puolet tomaateista. Levitä tomaattien päälle paistettu sienihakkelus, sitten paprika- ja sipulisuikaleet sekä parsakaalinkukinnot. Niiden päälle loput tomaattiviipaleet ja juustoraaste. Paista 200-asteisessa uunissa n. puoli tuntia. Virkistävä marjaretki aarremetsään Tulkaa koko perhe mukaan marjaretkelle aarremetsään. Tehdään yhdessä retki metsään, jossa katsellaan luontoa ja kuunnellaan ääniä, haistellaan ja maistellaan metsän antimia tämä voi olla elämys. Miltä puolukat maistuvat? Missä muurahaiset asuvat? Osaatko tehdä käpylehmiä? Ihmisillä on monenlaisia henkisiä lataamoja. Monet mukavat muistot liittyvät luontoon. Iltalenkki metsässä, vaellus, kalareissu, marjaretki korpeen tai suon laitaan, nuotiohetki tutussa seurassa. Toki virtaa saa myös kulttuuririennoista, musiikin kuuntelusta, elokuvista, teatterista, mutta marjaretki ei ole ainakaan rahasta kiinni. Metsä löytyy läheltä ja jokainen voi kerätä metsän aarteita omiin tarpeisiinsa. Retkemme tavoitteena on saada lapsiperheet isovanhempineen mukaan metsään. Meillä täällä Suomessa on hyvät ja monipuoliset marjamaat. Marjastus on suomalaisten harrastus, sillä yli puolet maamme asukkaista poimii vuosittain marjoja. Keskimäärin jokainen suomalainen kerää noin 5 ämpärillistä marjoja vuodessa. Marjaretki tarjoaa varsinaisen poiminnan lisäksi virkistystä ja rentoutumista. Marjastaminen kuuluu jokamiehen oikeuksiin. Eniten poimittuja marjoja ovat puolukka, mustikka ja suomuurain eli lakka tai hilla. Muita mahdollisia poimittavia marjoja ovat vadelma, karpalo, mesimarja, ahomansikka, juolukka, variksenmarja, pihlajanmarja ja tyrni. marjametsään on yleensä muutaman kilometrin matka ja siellä käydään noin kahdeksan kertaa vuodessa. Metsämarjat löytyvät runsaimpina satoina metsän eri kehitysvaiheissa. Kuivassa kangasmetsässä pääosin kanervan seurana ja aurinkoisilla rinteillä puolukka tuottaa voimakkaimman sadon. Mustikka on varjokasvi, eikä tuota juurikaan satoa aukeilla hakkuualueilla. Sen ohuet lehdet kuivuvat ja marjominen loppuu jo muutaman vuoden kuluttua avohakkuusta. Parhaat vadelmikot löytyvät muutaman vuoden päästä hakkuaukioilta. Metsämarjat ovat hyvä ja C-vitamiinipitoinen lisä ruokavalioomme. Myrkyllisiä marjoja ovat: oranssin väriset kielonmarjat, tummanpunaiset ja pienikokoiset oravanmarjat, musta yksittäin vartensa päässä kasvava sudenmarja, punaiset matalassa pensaassa ja lähellä runkoa kasvavat pienet näsiän marjat. Marjovista koristepensaista esimerkiksi marjakuusen kaikki osat ovat myrkyllisiä, lehtokuusaman kirkkaanpunaiset marjat ovat myrkyllisiä, samoin lumimarja ja tuhkapensaan marjat ovat myrkyllisiä. Myrkyllisiä marjoja ovat myös kalliokielo, musta konnanmarja ja korpipaatsama. Nämä ovat kypsinä mustia marjoja. Myrkyllisiä kasveja ovat: hukanputki, hullukaali ja myrkkykatko. Hiirenvirna, niittynätkelmä ja lupiini. Sinivuokko, valkovuokko ja rentukka. Sekä pihapiirin kasveista alppiruusu, sormustinkukat ja ukonhatut. Mitä tehdä myrkytystapauksessa? Mahdollisessa myrkytystapauksessa ensimmäinen toimenpide on suun tyhjentäminen sinne mahdollisesti jääneiden kasvin palojen poistamiseksi ja suun huuhtominen vedellä. On selvitettävä nopeasti, mitä potilas on syönyt ja otettava yhteyttä lääkäriin tai myrkytystietokeskukseen (puh ) tarkempien toimintaohjeiden saamiseksi. Myrkytystietokeskuksen www-sivuilla on luettelo myrkylliseksi luokitelluista kasveista ja sienistä. 11

12 Marjapiirakan valmistusohjeita Kevyempi marjapiirakka 4 kananmunaa 2 dl sokeria 2,5 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 1 dl ruokaöljyä haluamiasi marjoja pakasteena tai tuoreena jos käytät happamia marjoja, voit lisätä marjoihin sokeria tai makeutusainetta Sekoita taikinan aineet keskenään (leivinjauhe sekoitettuna jauhoihin). Paista 175 c:ssa kypsäksi (n. 25 min.) Marjapiiras 125 g margariinia tai voita 1 dl sokeria 1 kananmuna 1-2 dl kaurahiutaleita 1-2 dl vehnäjauhoja ripaus suolaa 1 tl leivinjauhetta 1 tl vaniljasokeria Päällys: Marjoja maun mukaan. Kahteen purkilliseen kermaviiliä sekoitetaan 2 munaa ja 2 tl vaniljasokeria. Pohjaseos kaadetaan pannulle ja sen päälle ripotellaan marjat. Päällysseos kaadetaan viimeiseksi ja paistetaan uunissa 175 asteen lämmössä noin 45 minuuttia niin, että piiras saa hiukan väriä. Tämä on marjapiiras, johon punaiset viinimarjat ja puolukat sopivat parhaiten. Ne antavat sopivan kirpeyden. Jos haluaa käyttää makeampia marjoja, on ehkä syytä vähentää sokeria. Kasveilla värjääminen Luonnonaineilla värjäämisessä on useita työvaiheita. Saat toimia biologina, kemistinä, fyysikkona ja kokkina. Lisäksi tarvitset kärsivällisyyttä, jos monen tunnin työn tulos ei vastaa kirjallisuuden antamia tietoja. Useimmiten kuitenkin värjäystulos, ylittää kaikki odotuksesi. Edessäsi on toisiinsa sointuvia kauniita tai jännittäviä värisävyjä. Innostut kokeilemaan uusia menetelmiä ja materiaaleja. Olet koukussa! Värjäysmateriaali o o o o keruu käsittely (pilkkominen, kuivaus, käyttäminen) värin liuotus (veteen, happoon, emäkseen) usein monen tunnin keitto, siivilöinti Värjättävä materiaali o o o o o pesu esipuretus värjäys (samanaikaispuretus) jälkipuretus jälkikäsittely (pesu, kuivatus) Yksityiskohtaisia ohjeita eri kasveilla ja sienillä värjäämiseen löydät runsaasta kirjallisuudesta. Kerää kaarnaa, kuoria ja käpyjä Puiden kaarna ja kuori irtoavat helpoimmin juuri keväällä, kun nesteet alkavat vapautua. Älä kuitenkaan kuori kasvavia puita, vaan valitse kaadettu tai kaatunut puu tai risukko. Koivun kaarna, lepän kaarna ja kuori, 12

13 haavan, tuomen, vaahteran, pihlajan, omenapuun sekä pajujen kuori antavat erilaisia ruskeita, vihertäviä ja punertavia värisävyjä. Kävyistä saat punaruskeaa väriä. Jäkälät, käävät, naava, havut - kaikki kelpaavat Jäkäliä, kääpiä, naavaa ja havuja voit poimia läpi vuoden. Jäkälä irtoaa alustaltaan parhaiten kosteana. Parhaita värjäysjäkäliä ovat kivisammal, ja poronjäkälä. Voimakkaan keltaisen, oranssin tai punaisen värisiä keltajäkäliä kannattaa myös kerätä. Kivisammal värjää langat voimakkaan ruosteenruskeiksi ja poronjäkälä beigen ja ruskean sävyisiksi. Napajäkälistä ja keltajäkälistä irtoaa voimakkaita punaisen ja punaruskean sävyjä vasta käymisreaktion jälkeen. Useimmat kääpien värjäävät aineet ovat ligniinin hajoamistuotteita. Käävillä saadaan beigen, ruskean, oliivin ja harmaan eri sävyjä. Kuusen- ja männynhavuilla syntyy harmaanvihreää. 3. Kunnioitamme ja toteutamme jokamiehenoikeuksia Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen Suomessa oleskelevan mahdollisuutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Jokamiehenoikeuksista nauttimiseen ei tarvita maanomistajan lupaa eikä siitä tarvitse maksaa. Jokamiehenoikeutta käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä. Jokamiehenoikeudet ovat yleisesti hyväksytty maan tapa, ja ne perustuvat eri lakeihin. Jokamiehenoikeudet koskevat myös ulkomaalaisia. Jokamiehenoikeudet lyhyesti Saat: liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta; oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua - voit esimerkiksi telttailla suhteellisen vapaasti, kunhan pidät huolen riittävästä etäisyydestä asumuksiin; poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia; onkia ja pilkkiä sekä veneillä, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä Et saa: aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille; häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia; häiritä poroja ja riistaeläimiä; kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tms. toisen maalta; tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta; häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla; roskata ympäristöä; ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa ja kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia. Eräs perussääntö suomalaisessa eräretkeilyssä on pyrkimys liikkua ja toimia luonnossa niin, että siitä ei jää mitään jälkiä eikä aiheudu häiriötä ihmisille eikä eläimille. Älä siis häiritse eläimiä äläkä vahingoita turhaan kasveja Siivoa aina jälkesi Tuo roskat pois maastosta Älä metelöi turhaan metsässä Salliiko jokamiehen oikeudet nuotion sytyttämisen pellolle? 13

14 Tietokilpailu jokamiehenoikeuksista 1. Salliiko Jokamiehen oikeudet nuotion sytyttämisen pellolle? a Kyllä b Ei c Vain, jos sataa kaatamalla 2. Minkä näistä tavaroista ottaisit mukaan pitkälle vaellukselle kesällä? a Puukko, kirves, radio b Ruokaa, keitin, teltta c Sandaalit, Havaiji-paita ja auringonvarjo 3. Mitkä seuraavista ovat vedensuodattimen tärkeimmät osat? a Hyttysverkkoa ja märkä sukka b Hiekkaa ja muovipussi c Mätänevää rahkasammalta ja hiiltä 1b, 2b, 3c 4. Haluamme välittää uusille sukupolville luonnon merkityksen Tavoitteenamme läheinen suhde luontoon Metsäseikkailu Metsäseikkailua järjestämään kannattaa kysellä mukaan luonnosta kiinnostuneita ja osaavia luontoihmisiä. Eri alojen opiskelijoita. lastentarhanopettajia ja muita päiväkotien toimijoita. Seikkailu järjestetään yhteistyössä eri tahojen kanssa. Kustannukset ja seikkailun kesto kannattaa sopia ennakkoon. Tavoite: antaa tietoa lapsille suomalaisesta metsästä sadun, elämystarjonnan ja omakohtaisen havainnoinnin ja tekemisen avulla. Pienetkin lapset jaksavat kävellä metsäpolkuja ihmetellen leppäkerttuja, muurahaispesiä ja mustikoita. Isommista on jännää piiloutua kivenkoloihin ja puiden taakse. Kouluikäistä kiinnostaa eläinten, kasvien ja jälkien tutkiminen. Lapset janoavat seikkailuja vielä enemmän kuin aikuiset. Vinkkejä laavuretken järjestämiseen Laavuretkelle kannattaa lähteä mukavalla eräporukalla ja hyvän suunnitelman turvin. Rinkat tai reput pakataan hyvissä ajoin ennen retkeä. Mukaan pakataan riittävästi lämmintä vaihtovaatetta ja ruokaa. Mukaan myös karttaa, kompassia, tulitikut ja taskulamppu. Lähtiessä ilmoitetaan kotiväelle mihin suuntaan lähdetään ja milloin palataan takaisin kotiin. Laavulle saavuttua kannattaa varmistaa polttopuiden riittävyys ja sopia muutoinkin työnjaosta. Elämyksellistä reissua retkeilijöille! Lupa tulentekoon ja polttopuiden ottoon Avotulen teko maastoon ja polttopuiden otto ovat sallittuja vain maanomistajan luvalla. Retkikeittimen käyttöä ei katsota avotuleksi, joten sillä voi aina valmistaa aterian. Maanomistajan lupaa ei tarvita myöskään silloin, kun käyttää merkittyjä tulentekopaikkoja. Miten toimin, jos tuli on irti? Metsäpalo vaatii ripeitä toimenpiteitä Ilmoita metsäpalosta aina yleiseen hätänumeroon 112! Yritä pysäyttää tuli tuulen yläpuolelta. Kaada pieni kuusi tai kataja ja tee siitä hosa karsimalla siitä niin paljon oksia, että latvaosaan niitä jää noin metrinmittainen tupsu. Kastele hosat ennen käyttöä, jos lähellä on vettä. Älä huiski tulta suurin liikkein, koska silloin kipinät lentävät ympäri ja tuli vain yltyy. Lakaise palavaa kohtaa tulta päin, ja paina samalla hosaa maata vasten niin, että tuli tukehtuu. Estä tulen leviäminen myös raivaamalla maasta tulen alapuolella olevia risuja ja oksia ja repimällä irti sammalta. 14

15 Toimi nopeasti, jos vaatteet syttyvät Jos omat vaatteesi syttyvät, suojaa välittömästi käsillä kasvosi, heittäydy maahan ja kierittele maassa, jotta tuli tukehtuu. Jäähdytä kytevät vaatteet vedellä. Jos jonkun toisen vaatteet palavat, laita henkilö nopeasti pitkälleen kasvojen suojelemiseksi. Tukahduta huovalla tai vaatteella kasvoista jalkoihin päin niin, etteivät liekit pääse lyömään kasvoihin. Jäähdytä lopuksi hehkuvia vaatekappaleita vedellä min. Toimita potilas lääkäriin, jos iho on palanut. Jos pukeudut helposti syttyviin materiaaleihin, älä valitse pään yli vedettävää mallia. Edestä helposti auki saatava vaate on syttyessään vähemmän hengenvaarallinen. Esimerkiksi fleece-puserot ja tuulipuvut syttyvät herkästi. Päällimmäiset vaatekerrokset altistuvat tulelle ensin, joten paksu villapaita ohuen tuulipuvun alla saattaa pelastaa henkesi. Avotulilla Vaelluksille ja retkille valitaan usein yöpymistä varten teltta, mutta avotulilla nukkuminenkin on mukava tapa nauttia sekä talvisista että kesäisistä öistä. Varsinkin jos matkaan on lähtenyt vain muutama reissaaja, on avotulimajoite yllättävän kevyt ja kätevä yösija. Kesäisin hyttyset saattavat tosin hieman häiritä yöunia. Avotulilla yöpyminen eroaa jonkin verran teltassa yöpymisestä. Nuotio majoituksen edessä toimii lämmönlähteenä läpi yön. Yöpyjät jakavat keskenään kipinävuorot, joissa yöpyjistä aina yksi kerrallaan valvoo ja kohentaa tulta sekä vartioi etteivät nukkujat ja varusteet vieri nuotioon. Avotulimajoitteita on useampia erilaisia, mutta yhteistä niille on keveys ja lämmin yöpyminen, koska niissä nukutaan kohti tulta. Majoitteet pystytetään mieluiten tuuleen nähden sivuttain, jolloin savusta on vähiten haittaa. Laavu havuista tai kankaasta Laavu voidaan rakentaa joko puita ja havuja käyttäen, pressusta tai laavukankaasta. Monilta ulkoilualueilta löytyy myös valmiiksi rakennettuja laavuja. Puita käytettäessä tulee huomioida, että laavun rakentaminen vaatii materiaalia melkoisesti, ja havulaavua ei saa koskaan rakentaa ilman maanomistajan lupaa. Laavua pystyttäessä kannattaa käyttää vanhoja tai tuulen kaatamia rankoja, joista oksat on hyvä karsia tarkasti pois, ettei kangas repeydy. Laavussa nukutaan jalat nuotioon päin, ja varsinkin talvisin on myös laavussa yövyttäessä hyvä pitää kipinävuoroja. Laavussa on erittäin mukava yöpyä, jos sen eteen sytytetään esimerkiksi rakovalkea. Tavoitteenamme on oppia lukemaan luonnonmerkkejä Luonnonmerkit apuna suunnan määrityksessä Retkelle tulee aina varustautua kartalla ja kompassilla. Jos jostakin syystä kompassia ei kuitenkaan voi käyttää, on hyvä osata hyödyntää luonnonmerkkejä apuna ilmansuuntien määrityksessä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksi luonnonmerkki ei riitä vahvistamaan suuntaa, vaan merkkejä tarvitaan useampia. Auringon avulla Ilmansuunnat voidaan arvioida karkeasti, kun tiedetään, missä ilmansuunnassa aurinko on eri kellonaikoina. Talvella aurinko on idässä klo 6 (kesällä klo 7), etelässä klo 12 (kesällä klo 13) ja lännessä klo 18 (kesällä klo 19). Kelloa voi käyttää myös pohjoissuunnan määrittämiseen. Kellonaika jaetaan kahdella ja saatu aika suunnataan kohti aurinkoa, jolloin kellotaulun yläreuna (klo 12) osoittaa kohti pohjoista. Eli jos kello on illalla kahdeksan, niin jaetaan 20 kahdella. Saatu tulos, 10 tähdätään kohti aurinkoa, jolloin 12 osoittaa pohjoista kohti. Kesällä on syytä lisätä tunti kellonaikaan, jotta se vastaisi normaaliaikaa eli talviaikaa. 15

16 Luonnonmerkkien avulla Muurahaiskekojen loivin sivu osoittaa yleensä etelään ja keot ovat yleensä kivien eteläpuolella. Yksinäisessä puussa on etelän puolella eniten oksia ja ne ovat myös muita oksia kookkaampia ja tuuheampia. Koivussa valkea tuohi ulottuu alimmaksi etelän puolella. Jäkälät kasvavat kuusen ja kiven eteläpuolella. Keväällä on etelän puolella pälviä lumessa. Kivet ja puut sammaloituvat enemmän ja korkeammalta pohjoisen puolella. Pohjoisen voi löytää myös tähtikuvioiden avulla. Kuvittele viiva, joka kulkee suoraan Otavan kahden viimeisen tähden kautta. Noin viiden tähden välin pituisen matkan päässä on Pohjantähti, joka on aina pohjoisessa. Tarkastuspisteet Valitaan etukäteen reitin varrelta varmoja tarkastuspisteitä, joiden avulla pystytään helposti tarkastamaan, kuinka pitkälle ollaan tultu. Tällaisia pisteitä voivat olla risteävä tie, polku, puro tai vaikka tunturinhuippu. Nämä pisteet myös helpottavat paikallistamista, jos jostakin syystä harhaudutaan reitiltä. Aika ennen säätiedotuksia Ennen vanhaan ympäröivän luonnon tarkkailu oli olennainen osa maanviljelijänkin arkea. Kun säätiedotuksia ei ollut, täytyi säätä havainnoida kasvien ja eläinten käyttäytymisestä. Luonnon merkeistä ennustettiin myös tulevaa. Monet sääennustukset perustuivat almanakkaan - esimerkiksi pääsiäisen sään uskottiin kertovan samalla millainen sää oli särjen kutuaikana, joka puolestaan kertoi millainen sää tuli olemaan viljan kypsyessä. Almanakkaan perustuvat säännöt pohjautuivat vuosien aikana kerätyille havainnoille, ja esimerkiksi Markun päivänä 25. huhtikuuta sanottiin, että "Markku auran pellolle kantaa, Valpuri käelle kielen antaa". Kevätkynnöt oli siis aloitettava, sillä alkukesän varma merkki, käen kukuntakin alkoi heti kohta vapun, eli Valpurin päivän jälkeen. Yleisöhavaintojen mukaan tämä tapahtui esimerkiksi vuonna 2004 Etelä- Suomessa 9. päivä toukokuuta. Pilvet Untuvapilvet ennustavat jalaksenmuotoisina lämpimän sään lähestymistä ja huononevaa säätä. Tasaisina ja tiheinä lauttoina ne kertovat hyvän sään jatkuvan. Palleropilvi, "rastaanrinta", ennustaa kaunista säätä. Harsopilvi ennustaa sään huononemista. Hahtuvapilvet ennustavat kaunista säätä. Verhopilvi ennustaa huonoa säätä - esiintyy usein harsopilven jälkeen. Sadepilvet satavat tasaisesti. Kumpukerrospilvet on useimmiten kauniin sään pilvi, mutta kertoo joskus sadesään lähestymisestä. Sumupilvi leijuu matalalla ja on huonon sään pilvi. Kumpupilvi on poutasään pilvi, mutta korkeat kumpupilvet ennustavat iltapäiväkuuroja ja ukkostakin. Kuuro- tai ukkospilvi ennustaa sadekuuroja ja ukkosta. Tuuli pohjoistuuli tuo sateita luodetuuli on taivaan luuta tuuli ennen sadetta tietää kaunista ilmaa; sade, joka tulee ennen tuulta, rumaa ilmaa kun tuuli kääntyy myötäpäivään, tulee hyvä sää; kun tuuli kääntyy vastapäivään, tulee sade minne poro kulkee, sieltä tuulee seuraavana päivänä kuruja pitkin kulkeva sumu ennustaa tuulia sieltä päin, minne sumu kulkee Ilmanpaine 16

17 Kun ilmapuntarissa ilmanpaine nousee... on odotettavissa pohjois- tai luodetuulta, kuivaa ja/tai tuulen heikkenemistä jatkuva nousu huonon sään aikana ennustaa sään paranemista parissa päivässä kun lämpömittarikin nousee, tämä on hyvän sään merkki samoin on asteittainen, mutta vakaa nousu pieni nousu alhaisesta lukemasta ennustaa tuulta ja kuivaa jos ilma kylmenee ja kuivuu, odotettavissa on koillistuulta hidas nousu tietää kauan kestävää, vakaata säätä nopea nousu tietää sään muutosta ja kovaa tuulta Kun ilmapuntarissa ilmanpaine laskee... odotettavissa etelätuulta, tuulen kääntymistä kaakosta lounaaseen, sadetta ja/tai tuulen voimistumista jos lämpömittari nousee, on odotettavissa sadetta jos lasku on jatkuvaa ja taivas kirkas, sataa vuorokauden sisällä vakaa, asteittainen lasku ennakoi sadetta tai epävakaata pieni lasku korkeasta lukemasta tietää sadetta, rumaa säätä ja tuulta hidas lasku tietää vakaata säätä nopea lasku tietää sään muutosta, ehkä sadekuuroja ja tuulta alhainen ilmapuntari ennustaa myrskyistä säätä Muut luonnonmerkit tähtien tuikkiminen ennustaa säänmuutosta taivaan sinisyydestä: hyvin tumma sini viittaa epävakaiseen säähän; keskisinisestä loistavan vaaleansiniseen viittaan kauniin sään jatkumiseen; taivaan muuttuminen sinisestä valkeaksi tai harmaaksi viittaa sään muuttumiseen iltarusko: kellertävä tai valkea iltarusko merkitsee pilvistymistä; jos samalla näkyy liikkuvia pilviä, on odotettavissa huonompaa säätä; vain puhdas iltarusko pilvettömällä taivaalla ennustaa kaunista säätä haloilmiöt yhdessä harsopilven kanssa enteilevät sateen tuloa auringon tai kuun kehä lupailee sadetta sateenkaari aamupäivällä tietää sadekuuroja lännestä; iltapäivällä se kertoo sadepilvistä idässä salamointi ennustaa voimakkaita sadekuuroja ukkosen aikana Lisäksi tässä on joitakin kansanomaisia ennustuksia: Sateista ja pahaa säätä on odotettavissa, kun: muurahaiset nousevat puihin tai sammakko maalle tunturien laet "savuavat" kärpäset purevat kovasti hämähäkit pysyvät suojuksissaan kalat hyppivät vedestä ja haukkovat ilmaa vesilinnut pesevät itseään viklo ja rantasipi lentävät korkealla suola pysyy kosteana savu laskeutuu maahan sumu nousee ylös tähdet näyttävät himmeiltä ja kuun sarvet tylpiltä Kuivaa ja kaunista säätä on odotettavissa, kun: pääskyset lentävät korkealla koskien pauhu alkaa sateella kuulua paremmin etana näyttää sarviaan hyttyset tanssivat illalla heinäsirkka sirisee hämähäkit kutovat sateella 17

18 pöllöt huutavat yöllä savu nousee ylös Yleisesti pätee seuraava Juankoskelta peräisin oleva sääennuste: "Ilma jos ei pysy tämmöisenä, niin se alkaa muuttua." Luonnonmerkit Lumi sulaa ensin etelärinteiltä Leskenlehdet ilmestyvät ensin maanteitten eteläpuolille Yksinäisen puun etelänpuoleiset oksat ovat lehtevämmät ja tuuheammat (ei koske rantojen puita) Koivun ja haavan kuori, jopa männynkin, ovat puhtaampia ja vaaleampia etelän puolella Muurahaiskeot sijaitsevat pääosin puiden ja rinteiden eteläpuolilla ja ovat loivempia etelä-lounas-suuntaan Vuoret ovat loivempia pohjoispuoliltaan Kivet ja puut ovat sammaleisempia pohjoispuolella Yöllä pohjantähti on pohjoisessa Yksinäisen kannon vuosirenkaat ovat kapeampia pohjoispuolella Jääkauden aiheuttamat vaot kallion pinnassa kulkevat suunnassa luode-kaakko Myrskyn lähestyessä monet linnut siirtyvät lentämään lähelle maanpintaa. Tähän on useita mahdollisia selityksiä. 1) Linnuilla on herkät aistit ja aleneva ilmanpaine aiheuttaa epämiellyttävyyden tunnetta. Paine on suurin maanpinnan lähellä ja siksi linnut lentävät matalalla. 2) Hyönteiset pysyttelevät pinnan lähellä ilmanvirtausten vuoksi. Myös niitä ravinnokseen käyttävät linnut siirtyvät lentämään lähemmäksi maanpintaa. 3) Selkeällä säällä esiintyvät nousuvirtaukset auttavat lintuja lentämään ylempänä. "Huonon" sään lähestyessä voimakkaita nostovirtauksia ei esiinny. Jotkut linnut eivät toisaalta lennä lainkaan myrskyn edellä. Ilmeisenä syynä on mainittu lentämisen olevan vaikeampaa alhaisessa ilmanpaineessa. Eräät kasvit, kuten tulppaanit ja apilat, vetäytyvät nuppuun ilmankosteuden lisääntyessä ja sateen lähestyessä, mutta aukeavat jälleen auringon tullessa esiin. Jopa kivet, tiilet ja metallit voivat toimia indikaattoreina sään muutoksille. Niiden pinnalle erittyy kosteutta suhteellisen kosteuden lähestyessä kyllästyspistettä. Onkin sanottu, että mikäli metalli ruostuu yön aikana, seuraavana päivänä sataa. Nuotion savuvanan käyttäytyminen voi antaa merkkejä säätilasta. Hyvin kosteassa ilmassa normaalisti vain hieman ilmaa kevyemmät hiukkaset keräävät kosteutta, tulevat näin ilmaa raskaammiksi ja savuvana painuu maata kohden. Iltaruskon sanotaan merkitsevän kaunista ja aamuruskon sateista ilmaa tulevana päivänä. Leveysasteillamme sadealueet liikkuvat usein lännestä itään ja varsinkin vaaleanpunaiset sävyt Auringon laskiessa ovat merkkinä siitä, että valon säteet ovat kulkeneet pitkän matkan ilmakehässä. Sadealueiden saapuminen tästä ilmansuunnasta ei siten ole välittömästi odotettavissa. Vastaavasti aamurusko on merkkinä siitä, ettei idän suunnalla ole "huonoa" säätä, joten seuraava sadealue voi hyvinkin olla jo lähestymässä lännestä. 5. Suosimme kierrätystä sekä vältämme jätteiden ja päästöjen syntymistä Suosimme kotimaisia tuotteita ja lähiruokaa Kasvihuoneilmiö on planeettojen kaasukehien ominaisuus, jonka seurauksena pinnan lämpötila nousee korkeammaksi kuin ilman kaasukehää. Kasvihuoneilmiössä planeetan kaasukehän vaikutus nostaa planeetan lämpötilaa. Järjestetään sadonkorjuujuhlat Kesäkauden päättyessä on mukavaa järjestää vielä ulos pieni ruokailu- ja juhlahetki. Alkusyksyn päivät ovat 18

19 vielä kesäisen lämpimiä ja iltaisin valo kaunista. Paikkana tässä tapauksessa voi olla maalaismaisemassa oleva niitty. Juhlan voi helposti soveltaa myös terassille tai parvekkeelle. Pöytä tuotiin tässä tapauksessa sisätiloista. Pöydän ulkonäöllä ei ole väliä, sillä se on tarkoitus peittää kokonaan kankailla. Ja niiden päälle asetellaan astiat ja tarjottavat herkut. Kattauksen osat toistavat tekstiili- ja värivalintoja. Kasvit voi hankkia silmällä pitäen jo syksyn istutuksia. Ruukkujen krysanteemit siirtyvät juhlien jälkeen terassille. Fiikukset, muratit ja kissukset ovat vain lainassa sisältä; helppo tapa saada näyttävyyttä ulos. Lyhdyillä ja värivaloilla saa juhlakattaukseen haluamaansa tunnetta ja tunnelmaa. Pöytäkukkien ei aina tarvitse olla leikkokukkia, vaan ne voivat olla kauden ruukkukukkia. Niistä saa helposti ja nopeasti kaunista ja näyttävää aikaan. Juhlan jälkeen ne voi istuttaa ruukkuihin koristamaan parveketta tai terassia. Mainion lisän somisteisiin antavat hedelmäiset hedelmäpuun oksat tai luonnosta kerätyt kasvit. Yrtit, juurekset ja hedelmät antavat myös näyttävää somistusta sen lisäksi, että niitä löytyy sadonkorjuujuhlien pitopöydästä. Tarjottavat: pastat, keitot, salaatit, raasteet, marjat, vihannekset, hedelmät, sienet, kalat, maustetut leivät ja yrttilevitteet, piiraat ja piirakat, hedelmäkakut ja boolit. Käytämme julkisia kulkuneuvoja aina kun on mahdollista Kun polttoaineen kemiallinen energia muutetaan auton moottorissa mekaaniseksi energiaksi, syntyy päästöjä. Polttoaineen palamistuotteena syntyy hiilidioksidia ja vesihöyryä, jotka yhdessä ilman typpikaasun kanssa muodostavat noin 99 % auton pakokaasuista. Pakokaasut sisältävät kemiallisten reaktioiden seurauksena myös haitallisia yhdisteitä kuten häkää eli hiilimonoksidia (CO), palamattomia hiilivetyjä (HC) ja typenoksideja (NOx). Dieselmoottoreiden pakokaasut sisältävät lisäksi hiukkasia. Tieliikenteen typenoksidipäästöjen kehitys ja ennuste Liikenne on pahin melun lähde Euroopassa. Noin 65 prosenttia Euroopan väestöstä, eli noin 450 miljoonaa ihmistä, altistuu liian kovalle melutasolle. Heistä lähes miljoona on suomalaisia. Euroopassa kuolee liikenneonnettomuuksissa vuosittain arviolta ja loukkaantuu 2,5 miljoonaa ihmistä. Suomessa kuoli 389 ihmistä liikenneonnettomuuksissa vuonna Euroopassa ilmansaasteiden aiheuttamista kuolemista noin 35 prosentin arvioidaan johtuvan liikenteestä. Pitkäaikainen kaupunkiliikenteen ilmansaasteille altistuminen aiheuttaa Euroopassa vuosittain noin aikuisen kuoleman. Suomessa ilmansaasteet, erityisesti typen oksidit ja pienhiukkaset, aiheuttavat vuosittain ennenaikaista kuolemaa, astmaoireiden pahentumista ja lasten hengitystieinfektiota. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on eräs liikenteen ympäristöpolitiikan keskeisimmistä haasteista. Liikenteen osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on noin 22 prosenttia. Autonkäyttö lisää sosiaalista eristyneisyyttä. Lontoon peruskirjassa muistutetaan, että liikenteen psyykkisten vaikutusten väheksyminen merkitsee moottoriliikenteen terveyshaittojen aliarviointia. 19

20 Luonnon kannalta: Liikenne aiheuttaa elinympäristöjen pirstoutumista, jolloin (eläin-)populaatioiden perintöaines saattaa kaventua tai populaatiot kokonaan kadota. Lisäksi väylien rakentaminen ja väylien rakentamiseen tarvittavan mineraaliaineksen louhinta hävittävät elinalueita ja kuluttavat uusiutumattomia luonnonvaroja: Teiden ja kiitoteiden liukkaudentorjunnassa käytettävä suola ja kemikaalit sekä vaarallisten kemikaalien kuljetukset aiheuttavat maaperän ja pohjavesien saastumista. Lisäksi: Vilkasliikenteiset liikenneväylät pirstovat ihmisten elinympäristöt. Lapsia ei voi laskea vapaasti pihoille leikkimään, jos vieressä on vaarallinen liikenneväylä. Joki ja moottoritie erottavat yhtälailla alueita toisistaan. Miksi joenrantatonteista kilpaillaan, moottoritien reunalla ei kukaan halua asua? Auto- ja lentoliikenteen meluhaittoja ehkäistään parhaiten kaavoituksella ja liikennesuunnittelulla. Myös tekniset parannukset ovat mahdollisia. Liikennemelu muodostuu pääasiassa moottorin ja/ tai renkaiden aiheuttamasta melusta. Hiljaisten nopeuksien taajamissa korostuu moottorista kuuluva melu, korkeammilla nopeuksilla taas rengasmelu. Meluongelmaa on pyritty ratkomaan mm. kaavoituksen ja liikennesuunnittelun sekä meluesteiden ja erilaisten tiepinnoitteiden avulla. Vältämme tarpeettomia pakkauksia ja kertakäyttövälineitä Kierrätys Ympäristön kannalta paras ratkaisu on jätteiden kierrättäminen. Yhdyskuntajäte sisältää monenlaista käyttökelpoista raaka-ainetta. Ongelmaksi muodostuu jätteiden lajittelu. Käytännössä jätteet tulisi lajitella niiden syntysijoilla eli kuluttajan kotona, tehtaissa tai rakennusten purkutyömailla. Tämä vaatii ihmistyövoimaa ja tulee kalliiksi. Yhdyskuntajätteiden koneellista lajittelua on myös kokeiltu, mutta tämäkin tulee kalliiksi. Jätteen lajittelu ja hyötykäyttö toimivat eri paikkakunnilla eri tavoin. Tarkemmat ohjeet ja tiedot keräyspisteistä saat oman kotikuntasi jätehuoltoviranomaiselta, jäteneuvojalta tai jätehuoltoyritykseltä. Pari kierrätystehtävää Tutki ja selvitä mitä eri materiaaleja voidaan kierrättää? Miten Suomi sijoittuu kierrätyksen vertailussa muihin maihin nähden? Kirpputorien hyödyntäminen Kirpputori on tuottoisa ja riskitön tapa kerätä matkakassa, järjestää luokkaretki tai rahoittaa leirikoulu. Lisäksi se on kestävä tapa luopua tarpeettomasta. Kirpputori koostuu myyntipöydistä, kahviosta ja muista kirpputoriin kuuluvista oheispalveluista. Voit tulla itse paikalle myymään tai jättää tavarasi myyntiin itsepalvelukirpputorille. Aidon kirpputorihengen mukaisesti kauppaa käydään käytetyllä tavaroilla ja mm. puhtaaksi pestyillä vanhoilla vaatteilla. Kompostointi Kompostoria täytetään pari kertaa viikossa keittiöjätteillä ja leikatulla nurmikolla tai muilla puutarhajätteillä, jotka käyvät myös seosaineiksi. seosaine tasapainottaa kompostin kosteutta, vähentää hajuja ja kuohkeuttaa kompostia. Kompostoria sekoitetaan parin viikon välein, jotta kompostimassa pysyy ilmavana ja pieneliöt sekä hajottajamikrobit saavat toiminnalleen tärkeää happea. Kompostori tyhjennetään keväällä tai syksyllä, jolloin puutarhassa on eniten käyttöä kompostimullalle. Kompostiin saa laittaa keittiöstä ruoantähteet, kananmunankuoret, kahvinporot, suodatinpussit, perkuujätteet, hedelmät, vihannekset, juurekset ja niiden kuoret, kukkamulta, kasvinjätteet, talouspaperi ja lautasliinat. puutarhasta lehdet, pienet oksat, ruohosilppu ja haravointijätteet. 20