SOTAMIES HEIKKI MATINPOIKA STENSIÖN SUKU. Asko Vuorinen

Transkriptio

1 SOTAMIES HEIKKI MATINPOIKA STENSIÖN SUKU Asko Vuorinen

2 SOTAMIES HEIKKI MATINPOIKA STENSIÖN SUKU ASKO VUORINEN 1

3 Sotamies Heikki Matinpoika Stensiön suku 2015 Ekoenergo Oy Lokirinne 8 A Espoo ISBN (sid.) ISBN (nid.) ISBN (PDF) Kirja on saatavissa pdf-muotoisena kirjana tekijän kotisivuilta osoitteesta ja se voidaan saada myös painettuna pehmeäkantisena kirjana Ekoenergo Oy:stä tilauksesta askovuorinen (at) gmail.com. Ekoenergo Oy on vuonna 1979 perustettu yritys, joka on julkaissut useita kirjoja. Kirjojen tiedot löytyvät Ekoenergo Oy:n kotisivuilta 2

4 SISÄLLYSLUETTELO Esipuhe JOHDANTO Stensiön suku Kolunsaran suku Keisarin suku Strangin ja Spangarin suku Muita tutkimuksia suvustamme Kirjoja Jatkotutkimuksia SUOMEN HISTORIASTA Suomalaiset Vanha Ruovesi Vanha Keuruu ( ) Ähtäri VÄÄKSYN KARTANO Kartanon omistajia Juhana III Kaarina Hannuntytär Pontus de la Gardie Jakob de la Gardie Laiska Jaakko Henrik Horn af Kankais Kirkkoherra Arvid Adolf Arvidsson Adolf Ivar Arwidsson HANKAVEDEN RÄLSSITALOT PIRKANPOHJAN erämaat Tiainen eli Moksu Hankola TIAINEN ELI TUOMARNIEMI NIEMISVEDEN RÄLSSITALOT Hokkala eli Hokkanen (1:1) Makkola eli Makkonen

5 5.3 Korpi-Hokkala eli Korpi-Hokkanen Viitala (1:2) Ritokangas Tenhula eli Tenhunen (2:1) Kauppala (3:1) Hautala (3.2) Metsola ÄHTÄRIN JA SOININ TALONPOIKAISTALOT Nyyssölä Pahankala Korsumäki Pöyhölä eli Pöyhönen Hämeenniemi Veteläsuo Pekkanen eli Leppäkangas PYLKÖNMÄEN JA MULTIAN TALONPOIKAISTALOT Rautalammin erämaat Riekko eli mietala Leppälä eli Hokkala Pylkönmäellä Uusi Leppälä Lauttamäki Santunmäki Multia eli Multianniemi (Multian kylä n:o 3) Talojen koot SODAT JA SUVUN SOTAMIEHET Ruotusotamiehet Hattujen sota Kustaa III:n sota Suomen sota Sisällisota Talvisota Jatkosota Jälleenrakennus SUVUN HENKILÖITÄ Koulutus

6 9.2 Suvun akateemisia Kristian Tjäder, Metsola Herman Tjeder, Tenhunen Onni Hokkanen Arvi Kivimaa Antti Pohjonen HARRASTUSTOIMINTA JA LUOTTAMUSTEHTÄVÄT Urheilu Harrastustoiminta Luottamustehtävät Rakentaminen Pelit ja leikit DNA-TUTKIMUS STENSIÖN SUVUSTA Suvun miesten Y-haploryhmä Muita ominaisuuksia Mitokondria-testit SUKUTAULUJA Henkilöluettelo suku- ja myöhemmän sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä

7 6

8 ESIPUHE Sotamies Heikki Matinpoika Stensiö s oli Porin läänin jalkaväkirykmentin Ruoveden komppanian ruotusotamies. Hän on edellisen kirjani Sotamies Tuomas Tjederin isä. Näin tämä kirja sisältää myös samat henkilötiedot kuin edellinen kirjani, mutta henkilöiden tiedot on annettu vain 1915 ja sitä aikaisemmin syntyneiltä Heikki Stensiön jälkeläisiltä. Nyt kirjassa on Tuomas Tjederin jälkeläisten lisäksi mukana myös Heikki Stensiön muiden lasten jälkeläiset. Heikillä ja hänen ensimmäisellä vaimolla, Kaisa Juhontyttärellä, oli neljä lasta, joista vain Maria Heikintyttären lapset on löydetty tähän mennessä. Heikillä oli toisen vaimonsa, Vappu Juhontytär Makkosella, kanssa myös neljä lasta, joista Tuomas Heikinpoika Tjederin ja Liisa Heikintyttären lapset on tutkittu. Näistä puutteista huolimatta tiedostoihin on koottu yhteensä nimeä, joista on Heikki Matinpoika Stensiön jälkeläisiä ja loput puolisoita ja heidän vanhempiaan. Suvussa on ollut paljon sotilaita. Tämän vuoksi suvun miehet ovat taistelleet melkein kaikissa sodissa. Heikki Stensiö palveli sotilaana vuodet Hänen poikansa, Heikki Heikinpoika Lång s. 1762, palveli vuodet Heikin toinen poika, Tuomas Heikinpoika Tjeder s. 1765, palveli vuodet ja taisteli Kustaan sodassa ja Suomen sodassa. Heidän lisäkseen Tuomas Tjederin vävy, Juho Wik s. 1787, palveli hänen kanssaan yhtä aikaa Suomen sodassa. Suvun miehet antoivat myös suuren panoksen sisällissodassa, talvisodassa ja jatkosodassa. Aika monet heistä jäivät rintamalle sankarivainajina. Sukumme on sotilassuku ja sodat antavat tälle sukukirjalle tärkeän sisällön. Tämän lisäksi suvun miehet ja naiset ovat kunnostautuneet myös monissa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Kuitenkin pääosan ammattina on maatalous sotavuosiin asti. Suvulla on ollut hallussaan monia Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen suuria tiloja, jotka on pilkottu myöhemmin lukuisiksi pieniksi tiloiksi. Suomen sodan jälkeen Ähtärin rälssitiloista suvun hallussa ovat olleet Moksu, Hokkala, Tenhula ja Kauppala. Niiden lisäksi suvun tiloja ovat olleet monet suuret perintötilat Ähtärissä, Soinissa, Karstulassa ja Multialla. Sodan jälkeen monet suvun nuoremmat polvet ovat muuttaneet kaupunkeihin ja antaneet panoksensa monissa ammateissa. Monet sukulaisemme kuuluvat myös suuriin eteläpohjalaisiin Keisarin, Kolunsaran sekä Strangin ja Spangarin sukuihin, joista on tehty parikymmentä eri sukukirjaa. Sotilastaustan takia kirja käsittelee laajasti esiisiemme käymiä sotia. Sen lisäksi luodaan katsaus suvun vanhimpiin ja suurimpiin taloihin ja niiden isäntiin. Espoossa elokuussa 2015 Asko Vuorinen 7

9 8

10 1 JOHDANTO 1.1 STENSIÖN SUKU Heikki Matinpoika Stensiö s oli Porin jalkaväkirykmentin Kivijärven ruodun nro 48 ruotusotamies, joka asui Korsumäen torpassa. Hänet on mainittu vuoden 1733 elokuun katsastusluettelossa (Vanhan Ruoveden historia II.2). Hän erosi palveluksesta oltuaan palveluksessa 29 vuotta. Alustavan selvityksen mukaan (Keuruun rippikirjat 1600-luvulta palaneet Hankolassa) Heikin vanhemmat olivat Matti Pekanpoika Moksu ja Beata Heikintytär. Matti Pekanpojasta tuli vuonna 1690 Tiainen eli Moksun rälssitalon lampuoti. Moksu kuului Kangasalan Vääksyn kartanon alustiloihin. Heikillä oli myös sisar Anna Matintytär, joka meni naimisiin Mikko Ristonpoika Marttisen kanssa. Mikko Marttinen oli muuttanut Vehkoosta ja hänestä toimi aluksi Kuitinlahden talon isäntänä vuosina ja Tiainen eli Moksun rälssitalon lampuotina vuosina Mikon ja Annan tytär oli Sofia, jonka mies Juho Matinpoika Kömi toimi Moksun lampuotina vuosina Heidän poikansa Juho Matinpoika Moksu toimi Moksun lampuotina vuosina TAULU 1 I Matti Pekanpoika Moksu, Moksun isäntä , s. n Matti väittää ostaneensa Moksun talon. 1. puoliso: Maria Moksu,. 1. Anna Moksu, s. n Tauluun Jaakko Moksu, s. n Tauluun puoliso: Beata Heikintytär,. Isä: Heikki. 3. Heikki Stensiö, s Tauluun 20. TAULU 2 (taulusta 1) II Anna Matintytär Moksu, s. n Anna Matintytär Moksu oli tuomittu noituudesta vuonna Annan kerrottiin nousseen pääsiäisaamuna pellavahaasian päälle ja sieltä taikoneen varikset pois pellavamailtaan toivottaen ne toisiin kyliin. Rangaistuksena hän istui kahtena sunnuntaina jalkapuussa. Puoliso: Mikko Ristonpoika Marttinen, Moksu, Kuitinlahden isäntä, Tiaisen eli Moksun isäntä Vanhemmat: Risto Marttinen ja Marttinen. 1. Sofia Moksu. Tauluun Samuel Moksu,. TAULU 3 (taulusta 2) III Sofia Mikontytär Moksu, k Ähtäri. Puoliso: Juho Matinpoika Kömi, Moksu, Tiainen eli Moksun isäntä , s Pihlajavesi, Kömi, k. Ähtäri. Vanhemmat: Matti Sipinpoika Mäki, Kömi ja Vappu Ollintytär Kömi. 1. Matti Moksu, s Tauluun Juho Moksu, Tiainen, s Ähtäri. Tauluun Liisa Moksu, s Tauluun Erkki Erik Moksu, Perander, s Ähtäri, Moksu. Tauluun Maria Moksu, s Ähtäri, Hankavesi, Moksu. Tauluun Kirsti Moksu, s Ähtäri, Hankavesi, Moksu. Tauluun 17. 9

11 7. Vappu Moksu, s Ähtäri, Moksu, Hankavesi. Tauluun Kaisa Moksu,. TAULU 4 (taulusta 3) IV Matti Juhonpoika Moksu, Vääksyn lampuoti, Tiainen eli Moksun isäntä , s , k puoliso: Maria Tuomaantytär Pylkkäältä, s. 1710, k Erkki Moksu, s Tauluun puoliso: Anna Erkintytär Savolainen, s , k TAULU 5 (taulusta 4) V Erkki Matinpoika Moksu, Vääksyn lampuoti, Tiainen eli Moksun isäntä , Ähtärin kappalainen, s. 1732, k Puoliso: Sofia Tuomaantytär Tenhunen, Moksu, s. 1730, k TAULU 6 (taulusta 3) IV Juho Juhonpoika Moksu, Tiainen, Tiainen eli Tuomariniemen kruununtalollinen , s Ähtäri, k Ähtäri. Asui perheineen aluksi kotonaan Moksussa ja myöhemmin Hankaveden kylän Tiaisella eli Tialassa. Puoliso: Elisabeth Simontytär Cannelin, s Uusikaupunki, k Ähtäri. Muutti leskenä poikansa Erkki Juhonpojan mukana Ähtärin kylän Nyyssösen talon Kyntölän torppaan, jossa vietti vanhuudenpäivänsä. Vanhemmat: Simon Tuomaanpoika Cannelin ja Helena Jaakontytär Eichman, Cannelin. 1. Maria Moksu, s Tauluun Erkki Tiainen, Kyntölä, s Tauluun Liisa Moksu, Hangonmäki, s Ähtäri. Tauluun Anna Moksu, s Tauluun Helena Moksu, s Kaisa Moksu, s TAULU 7 (taulusta 6) V Maria Juhontytär Moksu, s , k Soini. Puoliso: Heikki Erkinpoika Kukkola, s , k Soini. TAULU 8 (taulusta 6) V Erkki Tiainen, Kyntölä, Kyntölän torpan isäntä, s , k Ähtäri. Hänen jälkeläisensä on lueteltu Kolunsaran kirjassa Kyntölän suku, jossa on 2409 sukutaulua. Puoliso: Sofia Kolunsarka, Kyntölä, s Ähtäri, k Ähtäri. Vanhemmat: Matti Kolunsarka ja Maria. TAULU 9 (taulusta 6) V Liisa Juhontytär Moksu, Hangonmäki, s Ähtäri, k Ähtäri. Puoliso: 1766 Erkki Matinpoika Kolunsarka, Hangonmäki, Hangonmäen torppari, s Ähtäri, k Ähtäri. Erkin jälkeläiset on lueteltu Kolunsaran sukukirjassa Erkki Hangonmäen jälkeläisiä. Kirjassa on yhteensä 1640 Hangonmäen jälkeläisten taulua. Vanhemmat: Matti Kolunsarka ja Maria. TAULU 10 (taulusta 6) V Anna Juhontytär Moksu, s , k Puoliso: Erkki Juhonpoika Nyyssönen, Nyyssölän isäntä , s Ähtäri. Lautamies, kirkonisäntä , Nyyssölä kuului Kangasalan Toikkolan talon erämaihin. Vanhemmat: Juho Heikinpoika Nyyssönen ja Sofia Ristontytär Nyyssönen. TAULU 11 (taulusta 3) IV Liisa Moksu, s. 1717, k Virrat. Puoliso: Heikki Matinpoika Heikkilä, s , k Virrat. TAULU 12 (taulusta 3) IV Erik Juhonpoika Moksu, Perander, Hankaniemen isäntä , Ähtärin 10

12 kappalainen, s Ähtäri, Moksu, k Ähtäri. Ylioppilas Turussa Toimi kotiopettajana Virtain kappalaisen Abraham Indreniuksen perheessä. Vihittiin papiksi Ähtärin kappalainen Muutti nimensä Erik Peranderiksi. Perusti kruununmaalle Hankaveden kylään Hankaniemen tilan ja oli sen isäntänä Tila toimi pappilana, koska seurakunnalla ei ollut papin virkataloa. Myi talon papin ja lukkarin virkataloksi. Puoliso: 1747 Ähtäri Maria Simontytär Cannelin, Perander, s Maaria, k Ähtäri. Vanhemmat: Simon Tuomaanpoika Cannelin ja Helena Jaakontytär Eichman, Cannelin. 1. Hedvik Perander, s , k Ähtäri. 2. Abraham Perander, s Tauluun Maria Elisabet Perander, s , k Vaasa. 4. Anna Perander, Nordling, s Tauluun Erik Perander, s Tauluun Karl Perander, Ilmajoen lukkari, s Ähtäri, k Ilmajoki. Vaasan triviaalikoulun oppilas Ylioppilas Turussa Ilmajoen apulaislukkari 1796, lukkari Katarina Sofia Perander, s , k Ähtäri. Hankaniemen isäntä Johannes Perander, s , k Ähtäri. TAULU 13 (taulusta 12) V Abraham Erkinpoika Perander, Laihian kirkkoherra, s , k Laihia. Ylioppilas Turussa Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa Lohtajan kappalainen 1782, ajoittain kirkkoherra. Oriveden kirkkoherra Laihian kirkkoherra Rovasti Puoliso: Tukholma Eva Juliana Villandt, Perander, s Reisijärvi, k Laihia. Vanhemmat: Adam Magnus Villandt ja Maria Erkintytär. TAULU 14 (taulusta 12) V Anna Perander, Nordling, s , k Vaasa. Puoliso: Jöran Nordling, lasimestari, s Vaasa, k Vaasa. TAULU 15 (taulusta 12) V Erik Erikinpoika Perander, Ähtärin ja Ylistaron lukkari, s , k Ylistaro. Puoliso: Ähtäri Margareta Gedda (Gädda), Perander, s Veteli, k Ylistaro. Vanhemmat: Matti Erkinpoika Puustinen, Gedda ja Margareta Ollitytär Gedda. TAULU 16 (taulusta 3) IV Maria Moksu, s Ähtäri, Hankavesi, Moksu, k Puoliso: Matti Heikinpoika Abbor, s , k TAULU 17 (taulusta 3) IV Kirsti Juhontytär Moksu, s Ähtäri, Hankavesi, Moksu, k Ähtäri. Puoliso: Matti Heikinpoika Giers, s TAULU 18 (taulusta 3) IV Vappu Juhontytär Moksu, s Ähtäri, Moksu, Hankavesi. Puoliso: Yrjö Antipoika Roponen, s TAULU 19 (taulusta 1) II Jaakko Matinpoika Moksu, Tiainen eli Moksun lampuoti , s. n Jaakko Moksun arvellaan kuolleen sodassa, koska Moksun talon isännäksi tuli hänen jälkeensä hänen sisarensa Anna Matintytär Moksun puoliso Mikko Ristonpoika Marttiselta. Puoliso: Maria Paavontytär Moksu,. 11

13 TAULU 20 (taulusta 1) II Heikki Matinpoika Stensiö, ruotusotamies, s puoliso: Korsumäki Kaisa Juhontytär Kolhosta,. 1. Matti Stensiö, s Keuruu, Kivijärvi, Korsumäki. 2. Maria Stensiö, s Keuruu, Kivijärvi, Korsumäki, Stensiö. Tauluun Anna Stensiö, s Keuruu, Kömi. 4. Kaisa Stensiö, s Keuruu, Kivijärvi, Korsumäki. 2. puoliso: Keuruu. Kivijärvi/Makkola Vappu Juhontytär Makkonen, s Keuruu, Makkola. Vanhemmat: Juho Antinpoika Makkonen ja Liisa Laurintytär Nyyssönen. 5. Heikki Stensiö, Lång, s Keuruu, Niemisvesi, Hokkala. Tauluun Tuomas Tjeder, s Keuruu, Niemisvesi. Tauluun Liisa Stensiö, s Keuruu, Niemisvesi. Tauluun Sofia Stensiö, s Keuruu, Niemisvesi, Makkola. Heikki Matinpoika Stensiö meni ensimmäisen avioliittoon Kolhosta kotoisin olevan Kaarina Juhontyttären kanssa vuonna Tuosta avioliitosta syntyi neljä lasta: Matti s. 1735, Maria s. 1738, Anna s ja Kaisa s Kaarina ilmeisesti kuoli nuorena, koska Heikki meni vuonna 1761 uudelleen naimisiin. Heikin uusi vaimo oli Vappu Juhontytär, josta avioliitosta syntyi myös neljä lasta: Heikki s. 1762, Tuomas s. 1765, Liisa s ja Sofia s Heikin jätettyä sotamiehen tehtävät perhe muutti Niemisvedelle ja Heikin ja Kaarinan lapset olivat syntyneet Niemisveden Hokkalassa ja Makkolassa. Heikki ilmeisesti asui lopuksi Makkolassa, joka oli hänen toisen vaimonsa kotitalo. Hokkala oli Kangasalan Wääksyn kartanon alustila ja Makkola oli Hokkalan rälssitorppa. Maria Heikintytär Viitala s meni naimisiin Heikki Juhonpoika Makkolan kanssa ja he asuivat Hokkalan rälssitaloon kuuluvassa Viitalan torpassa, josta tuli myöhemmin itsenäinen 1952 ha suuruinen talo. Heille syntyi seitsemän lasta, joiden jälkeläiset kattavat tämän kirjan sivuista suurimman osan. Heikki Heikinpoika Viitala nai Saara Yrjöntytär Korsumäen, joka kuului Kolunsaran sukuun. Siksi suvun henkilöt on tutkittu Kolunsaran sukukirjassa Yrjö Korsumäen jälkeläisiä. Heikki Heikinpoika Lång s oli liittynyt sotaväkeen 1787 ja kuului siihen vuoteen 1806 asti. Sodan jälkeen hänet oli merkitty Vehu eli Paavolan talon isännäksi vuodesta 1806 alkaen. Hänen lastensa jälkeläisistä ei ole vielä löytynyt tietoja. Tuomas Heikinpoika Tjeder s oli myös ruotusotamies, joka kuului Pirttimäen ruotuun nro 51. Sodan jälkeen Tuomaksesta tuli Niemisveden etelärannalla Tenhulan talon naapurissa olevan Hautalan rälssitorpan lampuotina. Hautalan torpassa syntyivät hänen lapsensa. Myöhemmin Tuomas toimi Tenhulan talon lampuotina. Tuomas Heikinpoika sai sukunimekseen Tjeder eli Metso Ruotsin armeijassa. Siellä kaikille sotilaille oli tapana antaa ruotsikieliset nimet. Tuomas Tjeder oli mukana Kustaan sodassa ja Suomen Sodassa

14 Erkki Matinp. Matti Juhonp. Moksu Mikko Ristonp Juho Matinp. Moksu Marttinen Kömi Moksu Moksu Erkki Juhonp Juho Juhonp. Tiainen Anna Sofia Tiainen Kyntölä Matintytär Mikontytär Tuomarniemi Kolunsarkoja Matti Moksu Moksu Pekanpoika Liisa Juhont. Moksu Jaakko Matti Erik Juhonp. Moksu Matinpoika Heikinpoika Perander Hangonmäki 1. pso Maria Moksu Kolunsarkoja Maria Viitalan 2. pso Beata Heikintytär sukuhaara Heikki Matinpoika Anna Stensiö Heikintytär s pso Kaisa Kaisa Juhontytär Heikintytär Juho Antinp. Kolhosta Makkonen 2. pso Vappu Heikki Liisa Laurint. Juhontytär Lång Nyyssönen Makkonen Tuomas Tjederin Tjeder sukuhaara Liisa Heikintytär Sofia Heikintytär Stensiön suvun sukupuu. Kaavioon on merkitty myös Moksun ja Tuomarniemen rälssitalojen isäntiä ja heidän isäntänäolovuotensa. Tuomas meni naimisiin Liisa Tuomaantyttären (s. 1766) kanssa ja heille syntyi neljä lasta, joista muodostui neljä sukuhaaraa. Lasten nimet vanhimmasta alkaen olivat Leena, Heikki, Abraham ja Liisa. Tästä sukuhaarasta tuli Niemisveden suurten Hokkalan, Tenhulan ja Kauppalan rälssitalojen isäntiä. Useimmat olivat kuitenkin tavallisia talollisia tai torppareita Ähtärissä, Soinissa ja Karstulassa. 13

15 1.2 KOLUNSARAN SUKU Kolunsaran suku on lähtöisin Ähtärin Kolunkylän Kolunsaran talosta, jonka isäntänä oli vuonna 1700 syntynyt Matti Kolunsarka. Hänellä oli seitsemän lasta, joiden jälkeläisistä monet menivät naimisiin Stensiön suvun jälkeläisten kanssa, koska Kolunsaran talo oli hyvin lähellä Stensiön suvun päätaloja Korsumäkeä, Hokkalaa Kauppalaa ja Tenhulaa. Vanhaan aikaan oli tapana, että talolliset menivät naimisiin vain toisten talollisten kanssa. Kolunsaran suvusta on tehty kuusi sukukirjaa, joista viimeisin on Erkki Hangonmäen jälkeläisiä, Maria Halla-ahon jälkeläisiä (2011). Kirja on toinen painos ensimmäisestä samannimisestä sukukirjasta, joka on tehty vuonna Tässä Stensiön sukukirjassa on myös paljon Heikki Stensiön jälkeläisiä, koska Kustaa Hangonmäki s meni naimisiin Hokkalan talon vanhimman tyttären Eveliina Wik-Hokkasen kanssa. Samassa kirjassa on kerrottu myös yhteys Moksun ja Hangonmäen sukujen välillä, kun Juho Juhonpoika Moksun tytär Liisa meni naimisiin Erkki Matinpoika Kolusarka/Hangonmäen kanssa ja siitä kasvoi Kolunsaran suvun Hangonmäen sukuhaara, jonka kaikki jäsenet kuuluvat Heikki Matinpoika Stensiön isän, Matti Pekanpoika Moksun, sukuun. Huomattava osa Stensiön suvun jäsenistä löytyy myös vuonna 2000 tehdystä kirjasta Yrjö Korsumäen jälkeläisiä, Juho Koivulan jälkeläisiä. Yrjö Korsumäen tytär Saara Korsumäki meni naimisiin Stensiön sukuun kuuluvan Heikki Heikinpoika Viitalan s kanssa. Heidän jälkeläisiään, puolisoita ja puolisojen vanhempia on taltioitu Stensiön suvun jälkeläisten tiedostoihin yhteensä noin Stensiön sukuun liittyy myös Erkki Juhonpoika Tiainen, Kyntölän (s. 1741) sukuhaara, jonka jäset on tallennettu vuonna 2003 tehtyyn Kolunsaran sukukirjaan Sofia Kyntölän jälkeläisiä ja Antti Mytkänimen jälkeläisiä. Sinne on tallenettu 2400 taulua Sofian jälkeläisiä, jotka käsittävät myös noin henkilön tiedot. Samassa kirjassa on esitetty myös Erkki Kyntölän vanhempien Juho Tiaisen ja Elisabeth Cannelin esivanhempien sukupuut, jotka johtavat myös pastori Jaakko Finno/Suomalaiseen, joka laati 1500-luvulla ensimmäisen suomenkielisien virsikirjan. 1.3 KEISARIN SUKU Monet meistä Stensiön suvun jäsenistä kuuluvat myös muutamaan muuhun eteläpohjalaiseen sukuun. Niistä ehkä suurin on Keisarin suku, joka alkaa Vilppu Keisarista s Keisarin suvun alkutalo oli Keisarin talo Alajärven Kuninkaankylässä. Kuitenkin suurin osa Keisarin suvun sukukirjoihin tallennetuista henkilöistä on lähtöisin Pylkönmäen Pääjärven kylän Riekon talon perustaneesta 14

16 Mulikan suvusta. Riekon talo on ollut lähisukuni omistuksessa yli sata vuotta ja sen omistajasuku kuuluu sekä Stensiön että Keisarin sukuun. Keisarin suvusta on tehty viisi paksua sukukirjaa, joiden nimet ovat lyhyen version mukaan I, Ib, II, III ja IV. Niistä Ib on uusin ja se käsittää kaikki sukuhaarat aina seitsemänteen sukupolveen asti. Sukukirjat II, III ja IV käsittävät Paavo Mulikan eri sukuhaarojen jälkeläisiä. Sukukirjoihin on listattu yli henkilöä, joista monet kuuluvat myös Stensiön sukuun. Mulikan sukulaisia on muuttanut myös 1600-luvulla Amerikkaan. Allekirjoittaneella oli mahdollisuus vierailla New Jerseyssä, jossa on vieläkin nähtävillä Eric ja William Mullican 1700-luvun alussa rakentamat talot. Olen tehnyt kotisivuilleni englanninkielisen kertomuksen Antti Mulikka and his descendants, jonka tarkoituksena on löytää Yhdysvaltoihin muuttaneita Antti Mulikan jälkeläisten jälkeläisiä. 1.4 STRANGIN JA SPANGARIN SUKU Strangin ja Spangarin suvut ovat lähtöisin Vimpelin seudulta. Täältä heidän jälkeläiset ovat muuttaneet eri puolille Etelä-Pohjanmaata ja Keski-Suomea. Näin monet Stensiön sukulaiset kuten allekirjoittanutkin ovat myös Strangin ja Spangarin suvun jäseniä. Strangin ja Spangarin suvun jäsenet on koottu kuuteen vihreäkantiseen sukukirjaan, joista viimeisin on julkaistu kesällä Koska suvut ovat lähtöalueitaan verraten kaukana toisistaan, Stensiön sekä Stangin ja Spangarin sukujen välillä ei ole yhtä paljon avioliittoja kuin Stensiön sekä Keisarin ja Kolunsaran sukujen välillä. Kuitenkin Strangin ja Spangarin sukukirjoihin on tallennettu yhteensä noin sukulaisen nimet. 1.5 MUITA TUTKIMUKSIA SUVUSTAMME Stensiön suvun henkilöitä on luetteloitu myös monien muiden sukututkijoiden toimesta. Sukuumme kuuluu myös muita sukututkijoita. Aimo J. Autio on koonnut tietoja omista esivanhemmistaan, joista yksi on Heikki Matinpoika Stensiö. Sukuumme kuuluu myös Kolunsaran sukuseuran monivuotinen puheenjohtaja Liisa Keisala sekä sukututkija Kerttu Luoma. Myös Kolunsaran sukuseuran perustajajäsen Väinö J. Notko on Heikki Matinpoika Stensiön jälkeläinen. 15

17 Suuri apu on ollut myös Matti Villikarin keräämistä Ähtärin Hokkalan talon historiasta ja sen asukkaista, joista useat kuuluvat sukuumme. Myös Heikki Kauppalan tekemät vihkoset omista Kasakan ja Kauppalan talosta lähteneestä suvustaan ovat lisänneet tietoja runsaasti. Aika paljon sukulaisia on löytynyt suoraan Kansallisarkiston rippikirjoista, joissa on tallennettu tietoja luvun ihmisistä. Osa tiedoista on saatu myös tilaamalla suoraan asianomaisten seurakuntien kirkkoherranvirastoista. 1.6 KIRJOJA Sukulaiset ja muutkin ovat kunnostautuneet myös kirjoittamalla useita kirjoja, jotka liittyvät suvun tapahtumiin. Seuraavassa on muutamia suvun henkilöistä tehtyjä kirjoja: Kirjoittaja Kirja Julkaistu Nieminen Reetta Arvi Kivimaa, kirjailija ja teatterimies 1978 Notko Väinö Seitsemän polvea Kolunsaran sukua 1983 Ahonen Arvi Maassa ovat sukuni juuret 1992 Kartiovaara Aino Sukupolvien tarina historian kehyksessä 2004 Vuorinen Asko Sotamies Tuomas Tjederin suku 2008 Reetta Nieminen on tehnyt väitöskirjan Arvi Kivimaan elämästä ja tuotannosta v Väinö Notkon kirja Seitsemän polvea Kolunsaran sukua oli lähtökohta Kolunsaran sukuseuran perustamiselle. Tähän sukuun kuuluvat myös monet Stensiön jälkeläiset. Arvi Ahosen kirja Maassa ovat sukuni juuret kertoo Kolunsaran suvun elämästä romaanimuodossa. Aino Kartiovaaran kirja, Sukupolvien tarina historian kehyksessä, kertoo romaanimuodossa elämästä Tjederin ja Korsumäen taloissa. Kerttu Luoma s on ollut yhdyshenkilönä Kolunsaran sukukirjojen kokoamisessa. Aika monessa niistä kerrotaan myös Stensiön suvun ihmisistä, taloista ja tapahtumista. Sen lisäksi sukulaiset ovat kirjoittaneet useita romaaneita ja tietokirjoja. Arvi Kivimaa s on kirjoittanut useita novellikokoelmia, kirjoja ja näytelmiä. Ähtärin kunnallispolitiikkaan liittyviä kirjoja on kirjoittanut Erkki Herman Hokkanen s Matti Hokkanen s on kirjoittanut kolme romaania ja kaksi novellikokoelmaa. Allekirjoittanut on kirjoittanut sukukirjojen lisäksi neljä energiakirjaa, joita on käytetty myös oppikirjoina. 16

18 1.7 JATKOTUTKIMUKSIA Tämän kirjan sukututkimus on keskittynyt yhteen isänäitini Alina Vuorisen os. Hokkalan esivanhempien linjaan, jonka lähtökohtana on ollut vastata kysymykseen, mistä Pylkönmäen Mulikkaan Hokkalan talon rakentaneet henkilöt Heikki Wik, Hokkanen ja Kaisa Ulvotuinen ovat lähtöisin. Tämä on selvinnyt aiemmin vuonna 2008 tekemästäni sukukirjasta Sotamies Tuomas Heikinpoikan Tjederin suku. Nyt käsillä olevassa kirjassa on tutkittu Tuomas Heikinpojan isän Heikki Matinpoika Stensiön jälkeläisiä. Sen lisäksi olisi mahdollista tutkia myös monia muita esivanhempien linjoja. Eri vaihtoehdot löytyvät seuraavan sivun Alinan kaukaisimpien sukulaisien luettelosta. Listasta löytyy tutkittujen sukujen lähtöhenkilöitä: Vimpelistä Strang ja Spangar, Ähtäristä Matti Kolunsarka ja Soinista Vilppu Keisari. Listasta löytyy myös aatelismiehiä: Akaasta aatelissuvut Ichtydys ja Köfverblad, Saksan Holsteinistä Kleeblatt ja Ruotsista Suomeen tullut piispa Rothovius. Rothovius tuli merkittäväksi siitä, kun hänen johdollaan tehtiin ensimmäinen suomenkielinen Raamattu, jota painettiin 1200 kappaletta. Ehkäpä mielenkiintoisin lähtöhenkilö on pastori Jaakko Finno, Suomalainen, joka teki ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan vuosien tienoilla. Hänen pojastaan, Henrik Jaakonpoika Finnoosta, lähtee sukujuonne Hangonmäen sukuun, josta on kerrottu Kolunsaran sukukirjassa Erkki Hangonmäen jälkeläisiä, Maria Halla-ahon jälkeläisiä. Jaakko Finnoon tyttärestä, Agnes Jaakontytär Finno, Plagmannista, lähtee sukujuonto Ehrnroothien kahteen aatelissukuun. Olen listannut Jaakko Finnoon jälkeläisiä kotisivuilleni Mielenkiintoinen sukujuonto Alina Hokkala, Vuorisesta kulkeen myös Saarijärven ensimmäiseen valtionpäivämieheen Pekka Markunpoika Liimataiseen, joka syntyi n Saarijärven Pyyrinlahden Liimattalassa. Kaikki nmä henkilöt olisivat sukukirjan arvoisia. Tämän kirjan jatko-osa on kuitenkin luontevinta tehdä Heikki Matinpoika Stensiön isän Matti Pekanpoika Moksun jälkeläisistä. Jälkeläisiä on löydettävissä suoraan Kyntölän ja Hangonmäen -sukukirjoista runsaasti. Matti Pekanpoika Moksun jälkeläisiin kuuluu myös Peranderin pappissuku Matti Juhonpoika Moksusta alkaen. 17

19 Alina Vuorinen os. Hokkalan kaukaisimmet esi-isät: Kunta Nimi Syntynyt Syntymäpaikka Akaa Ichtydius Jakobus Matthiae 1620 Akaa Klövfverblad, Ichtydius Christina 1624 Akaa Alajärvi Svarvar Markus Heikinpoika 1617 Alajärvi, Kurejoki, Svarvar Pynttäri Simo Jaakonpika 1579 Alajärvi, Pynttäri Skrabb Olavi Pietarinpoika 1603 Alajärvi, Skrabb Torpp Tuomas Pietarinpoika 1597 Alajärvi, Torp Torpp, Puumala Helga Tuomaantytär 1613 Alajärvi, Torpp Holstein Kleeblatt, Klöfverblad-Hollstein Johan Ottosson Holstein Karstula Kemppainen, Vähä-Möttölä Tuomas Johanneksenpoika Karstula, Kiminki Möttönen Elias Matinpoika n Karstula, Kiminki, Iso-Möttölä Muhola Kaisa Tuomaantytär Karstula, Muhola Keuruu Tjeder Liisa Tuomaantytär Keuruu Tapaninmäki Elias Eliaksenpoika 1717 Keuruu Rämälä Heikki Tuomaanpoika 1696 Keuruu, Kivijärvi Ulvotuinen Heikki Heikinpoika Keuruu, Kivijärvi Tjeder Tuomas Heikinpoika Keuruu, Niemisvesi Nyyssönen Liisa Laurintytär 1695 Keuruu, Nyyssölä Kuortane Hallila Sofia Iisakintytär Kuortane Heikkilä, Hallila Iisak Jaakonpoika 1,1695 Kuortane Heikkilä Jaakko Tuomaksenpoika n Kuortane Heikkilä Tuomas Heikinpoika n Kuortane Kokkila Matti Juhonpoika 3,1722 Kuortane Kuhalampi, Heikkilä Heikki Markunpoika 1602 Kuortane Kyyjärvi Noponen Juho Heikinpoika 1665 Kyyjärvi, Noponen Lappajärvi Ollila Niilo Olavinpoika 1618 Lappajärvi, Ollila Lapua Hissala, Lahti, Hiipakka Erkki Tuomaanpoika 11,1719 Lapua, Lahti Lehtimäki Laasanen Antti Paavonpoika 1606 Lehtimäki, Laasanen Padasjoki Wik Juho Joonaksenpoika Padasjoki Pietarsaari Strang Pietari s. n Pietarsaari, Kållby Pihlajavesi Kömi, Moksu Juho Matinpoika 1683 Pihlajavesi, Kömi Ruotsi Rothovius Isac Birgeri Ruotsi, Växsjö Saarijärvi Laurila Heikki Laurinpoika Saarijärvi, Pyyrinlahti Liimatainen Kalle Pekanpoika 1661 Saarijärvi, Pyyrinlahti Liimatainen Pekka Kallenpoika 1690 Saarijärvi, Pyyrinlahti Kunelius Liisa Israelintytär Saarijärvi, Pyyrinlahti, Liimattala Paajanen Antti Antinpoika 1638 Saarijärvi, Pääjärvi, Paajala Kemppainen, Vähä-Möttölä Juho Tuomaanpoika Saarjärvi, Vahanka Soini Laasanen, Katajamäki Taavetti Taavetinpoika Soini, Laasanen Keisari Vilppu 1562 Sääksjärvi Sääksjärvi Marketta Jaakontytär 1614 Sääksjärvi Turku Eichman Jakobus Casperinpoika 1642 Turku Finno, Suomalainen Jaakko n Turku Töysä Ollikainen, Mutka Kaarle Heikinpoika 1670 Töysä Vimpeli Spangar Helga Olavintytär 1596 Vimpeli Spangar Martti Olavinpoika 1587 Vimpeli Strang, Storsstrang Martti Heikinpoika 1601 Vimpeli Ähtäri Moksu Matti Pekanpoika n.1660 Ähtäri Maria 1701 Ähtäri Kolunsarka Matti 1700 Ähtäri Savola, Hyvönen Yrjö Kristianinpoika Ähtäri Ollikkala Erkki Matinpoika Ähtäri, Ollikkala Ollikkala Matti Matinpoika Ähtäri, Ollikkala Tapaninmäki Brita Yrjöntyär Ähtäri, Tapaninmäki 18

20 2 SUOMEN HISTORIASTA 2.1 SUOMALAISET Suomalaisten on havaittu olevan alkuperältään erillinen heimo, jonka pääosa on tullut Itämeren ja Laatokan rannikolle idästä. Idästä tulleiden suomalaisten miesten DNAperimä kuuluu haploryhmään N1c1. N1c1-haploryhmään kuuluu noin 62 % suomalaismiehistä, mutta myös Pohjois-Norjassa, Venäjällä ja Baltian maissa on samaan ryhmään kuuluvaa väestöä. Tähän suomalaisten klaanin kuuluvaa väestöä on joskus kutsuttu mammutinmetsästäjiksi, koska mammutit kuolivat sukupuuttoon noin vuotta sitten samoihin aikoihin, kun N-haploryhmän miehet asuivat vielä Uralin takana. Laatokan seudulle muutto tapahtui noin EAA. Heidän asumisesta muistuttavat kampakeraamiset astiat, joita on löydetty samoilta seuduilta, missä N1c1- haploryhmää esiintyy. Suomalaisten miesten yleisin haploryhmä on N1c1, johon kuluu 62 % suomalaisista miehistä. N-ryhmän miesten kulkureitillä on edelleen monia suomalais-ugrilaisia heimoja, jotka puhuivat myös suomalais-ugrilaista kieliä. Venäjällä asustaa edelleen noin viisi 19

21 miljoonaa N-haploryhmään kuuluvaa henkilöä, jotka ovat lähtöisin samoista esi-isistä kuin kantasuomalaiset ja karjalaiset. Kielikartta suomalais-ugrilaisista kansoista (Kalevi Wiik, 2011). Suomessa on lisäksi N-haploryhmän heimoja, joita ovat idästä päin tulleet karjalaiset ja savolaiset. DNA-tutkimusten mukaan Heikki Matinpoika Stensiön haploryhmä oli N-CST10082, joten hänen esi-isiänsä oli tullut Suomeen Savo-Karjalan suunnalta. Ruoveden seudut asutettiin 1500-luvulla, kun kuningas Kustaa Vaasa julisti erämaiden kuuluvan kuninkaalle ja antoi samalla kaikille sinne muuttaneille oikeuden perustaa sinne uudistaloja. Kuitenkin monet talot esimerkiksi Ähtärissä jäivät aatelisten omistukseen ja erämaiden talonpojista tuli aatelisten omistamien kartanoiden alaisia lampuoteja. Hämäläiset asuivat Hämeenlinnan ja Pirkkalan seuduilla ja he saattoivat olla myös N- haploryhmään kuuluvia heimoja, jotka tulivat Suomeen Viron kautta. Savolaisia ja karjalaisia siirtyi länteen päin vähitellen. Suurin osa Keski-Suomen ja Ähtärin seudun uudisasukkaista oli savolaisia. Niiden mukana Keuruun seudulle muutti myös Heikki Matinpoika Stensiön esi-isät. Stensiön suvun DNA-tutkimuksesta on kerrottu tarkemmin luvussa

22 Toiseksi yleisin haploryhmä Suomessa on I1, joka on yleinen gooteilla, germaaneilla ja skandinaavien väestöllä. Siihen kuuluu noin 28 % suomalaisista miehistä. Gootit hallitsivat Itämeren eteläosaa noin 500-luvulla, jolloin heidän keskuspaikkansa oli Gotlanti. Sieltä on tavattu läheisimmät I-halporyhmän suomalaismiesten lähisukulaiset. Varsinaissuomalaisten reitistä on taas monia teorioita. Varsinaisuomalaiset saattoivat olla alkuperältään I1-haploryhmään kuuluneita gootteja ja viikinkejä. Heistä suurin osa asustaa edelleen Oslon ja Göteborgin seudulla. Suhteellisesti eniten (50 %) I1- haploryhmän miehiä asuu Gotlannissa, joka saattaa olla Suomen I1-miesten lähtömaa.. Haplorymään I1 kuuluvat miehet tulivat Suomeen ilmeisesti Ruotsista, Saksasta ja Tanskasta. Heitä muutti myös Laatokan rannoille asti. Suomalaisista löytyy myös monia muita DNA-ryhmiä, joista kaksi yleisintä ovat R1a (keltit) ja R1b (slaavit). Niitä on tullut Suomeen eri puolilta Eurooppaa. R1a-ryhmään suomalaismiehistä kuuluu noin 5 % ja R1b-ryhmään kuuluu noin 3,5 %. 21

23 2.2 VANHA RUOVESI Keskiajalla Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan eräalueet oli jaettu Pirkkalan ja Sääksmäen talojen kesken. Erämaille kuljettiin kesäisin veneellä vesistöjä pitkin ja niiden avulla saatiin talven varalle kalaa ja riistaa. Hämäläisten eräreitit. 22

24 Ähtärinjärven ympäristössä erämaiden omistajia löytyi Kangasalan lisäksi myös Pirkkalan, Lempäälän ja Vesilahden kylistä. (Lähde: Mauno Jokipii. Vanhan Ruoveden historia). Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa julisti vuonna 1542, että asuttamattomat erämaat kuuluvat Meille (kuninkaalle) ja Ruotsin kruunulle. Kruunu taas kehotti asuttamaan erämaat, jotta kruunulle saadaan lisää verotuloja. Tämän seurauksena erämaihin muutti ensiksi paljon savolaisia, joilla ei ollut omia erämaita. Vuonna 1551 hämäläiset talonpojat tekivät sotaretken savolaisia uudisasukkaita vastaan ja polttivat heidän talonsa. Tästä seurasi heille rangaistuksia ja erämaat peruutettiin lopullisesti kruunulle. Tämän jälkeen erämaiden asuttaminen alkoi ja erämaille tuli lisää savolaisia uudisasukkaita. Myös Vääksyn kartanolle kuuluvat erämaat asutettiin, mutta niihin otettiin asukkaiksi lampuoteja, jolloin talot säilyivät kartanon alaisina rälssitaloina. Monet muut talot olivat aluksi kruununtiloja, jolloin niiden omistusoikeus kuului kruunulle. Erämaat jaettiin 1500-luvun loppupuolella jakokuntiin. Niemisveden ympärille muodostui tällöin Hokkalan, Kivijärven ja Niemisveden jakokunnat. Näistä Hokkalan, Hankalan ja Niemisveden jakokunnat olivat Kangasalan Vääksyn kartanon omistuksessa. 23

25 Erämaa-alue jaettiin jakokuntiin 1500-luvun lopulla. Niiden mukaan syntyivät tilat ja kylien rajat (Lähde: Vanhaa Ähtäriä. Jaakko Numminen. Vaasa 1951). Suvun ensimmäiset tiedetyt asuinsijat olivat Niemisveden rannoilla Ähtärinjärven itäpuolella. Mauno Jokipiin mukaan Niemisveden erämaiden omistajina mainitaan vuoden 1552 erämaaluettelossa Kangasalan Vääksyn kartanon omistaja Jöns Westgöte, joka oli myös toiminut Ylä-Satakunnan kihlakunnan tuomarina ja kartoittanut erämaita. Alue oli vielä silloin asuttamaton. Jöns Westgötellä oli erämaa myös Kivijärvellä. Pirkkalan Heikki Aarikkalalla oli myös erämaa Kivijärvellä. Vähitellen väkiluku kasvoi ja Ruovedestä muodostettiin oma kirkkopitäjä. Vuonna 1560 mainitaan kirkollisissa lähteissä, että Olavi Martinpoika Sarkki toimi eräänlaisena erämaan kirkkoherrana. Pian Ruovedelle rakennettiin myös ensimmäinen kirkko, jonka kirkonkellon lahjoitti Vääksyn kartanon omistaja, Ylä-Satakunnan vouti Lars Hordeel (kuoli v. 1591). 24

26 2.3 VANHA KEURUU ( ) Keruun kirkko Ruoveden seurakunnasta muodostettiin Keuruun kappeliseurakunta. Keuruulla oli ensimmäinen pappi ainakin vuonna Vuonna 1630 Keuruun pappi Aksel Theodorikinpoika kutsuu itseään Keuruun kirkkoherraksi. Sen mukaan Keuruusta oli muodostettu oma seurakunta tätä ennen. Keuruun vanha kirkko (Thessleffin maalaus vuodelta 1809, Kansallismuseo). Stensiön suvun alkuvaiheet liittyvät näin Keuruun pitäjän Hankaveden, Niemisveden, Kivijärven ja Vehunperän kyliin ja suvun vanhat rippikirjat löytyvät Keuruun seurakunnan kirkonkirjoista 1700-luvun alusta alkaen. Sitä vanhemmat rippikirjat paloivat Hankolassa vuonna Vuoden 1680 maakirjassa Keruulla oli neljä vanhaan rälssiin kuuluvaa taloa, joista kolme kuului Kustaa Hornin jälkeläisille. Nämä olivat Ampialan Paavali Pohjalaisen talo, Niemisveden Hokkanen ja Tenhunen. Kustaa Hornille kuului myös Ähtärin Hankaveden Tiainen eli Moksu. Keuruun vanhassa kirkossa oli vuonna 1738 kiinteä istumajärjestys. Naisten puolella istuivat 12 penkissä Kauppalan, Hokkalan, Korsumäen ja Vehun talojen isäntäväki. Miesten puolella Hokkalan, Tenhulan ja Kauppalan talon isäntäväki istui kymmenennessä penkissä. 25

27 Suuret kuolinvuodet Ruotsia ja Suomea kohtasi suuret kuolonvuodet, kun maata kohtasi kylmän ilmanalan takia katovuosia. Auringon säteily oli poikkeuksellisen heikkoa, jonka vuoksi halla tuhosi viljan ensi kerran elokuussa Tämän vuoksi Suomessa nähtiin seuraavana talvena nälkää. Helmikuussa 1696 lähtivät jäät järvistä ja viljaa kylvettiin. Maaliskuussa tuli kuitenkin ankara halla, joka tuhosi sadon. Kylvöt myöhästyivät ja elokuun 18. päivän vastaisena yönä ollut halla palellutti sadon. Sitä seurasi toinen hallayö syyskuun 2. päivänä, joka vei loputkin sadosta. Talvella maahan tuli ankara nälänhätä. Suuret kerjäläisjoukot lähtivät vaeltamaan ruuan perässä eri puolella maata. Samalla kulkutaudit levisivät talosta taloon ja monet kuolivat kulkutautien seurauksena, vaikka ruokaa olisi riittänytkin. Keuruun seurakunnassa kuoli vuonna 1697 yhteensä 500 henkeä. Isoviha Onnettomuudet jatkuivat 1700-luvun alussa, kun Kaarle XII armeija hävisi Pultavan taistelussa ja Suomi jäi vaille kunnollista puolustusta. Venäjän armeijan joukot valloittivat Suomen ja Suomea puolustanut Armfeltin armeija tuhoutui Napuen taistelussa melkein viimeiseen mieheen. Siitä alkoi Isovihan kausi. Pahinta hävitystä tekivät Napuen taistelusta palaavat Venäjän sotajoukot, jotka kulkivat Keuruun kautta. Pohjanmaan taloista autioitui vuoteen 1717 mennessä lähes puolet. Myös suomalaisten sissien toiminta aiheutti vahinkoja siviiliväestölle. Keuruulla tulivat kuuluisaksi kirkkoherra Yrjö Herpmannin pojat, Gabriel ja Johannes. Venäläiset vangitsivat kirkkoherran ja kappalaisen. Rangaistukseksi he vielä ryöstivät pappilan. Herpmannin molemmat ylioppilaspojat tapasivat kohtalonsa Keuruun Ampialan talossa, jossa heidät yllätettiin. Venäjän miehityksen aikana monet kirkot ryöstettiin ja kirkonkirjat poltettiin. Keuruun vanhimmat kirkonkirjat paloivat vuonna 1769 Hankolan pappilan palossa eli vähän myöhemmin. Tämän takia Keuruulla asuneiden ihmisten juuria on melkein mahdoton selvittää sitä ennen. Isovihan päättymisen jälkeen vuonna 1721 Keuruun Niemisvedellä asui 15 henkeä, joista asui Heikki Hokkasella 5 henkeä, Samuel Tenhusella 2 henkeä, Juho Tenhusella 3 henkeä ja Antti Kauppalassa 5 henkeä. Kuolonvuosien aikana Suomen väkiluku laski noin asukkaasta noin asukkaaseen eli noin 30 %. Isovihan aikana väkiluku polki paikallaan. Vuonna 1750 suoritettiin ensimmäinen väestönlaskenta, jolloin Suomen väkiluvuksi saatiin henkeä. Toisaalta Venäjän puolelle oli jäänyt ns. Vanha-Suomi, jossa asui noin suomalaista tai karjalaista eli 20 % koko Suomen entisestä väestöstä. Vuonna 1750 Keuruulla oli 104 taloa, joista 44 oli Keuruulla, 25 Multialla, 9 Pihlajavedellä ja 26 Ähtärissä. Ähtärin taloista 3 oli Niemisvedellä. Keuruun asukasluku 26

28 oli 1548, joista 366 kuului Ähtärin kylään. Keuruun väliluku kasvoi vuoteen 1800 mennessä 3399 asukkaaseen. Vuoteen 1845 mennessä alueen asukasluku oli kasvanut jo 9307 asukkaaseen. Tällöin asukkaista 4182 asui uusissa Keuruun, 1451 Multian, 656 Pihlajaveden ja 1488 Ähtärin pitäjissä. Niemisveden kylä oli samaan aikaan liitetty Ähtäriin. Vuonna 1845 Keuruusta erosi Kivijärven kylä (I), Kolunkylä, Niemisjärven kylä (Niemisvesi) ja Vehunperä. Kylät liitettiin ensiksi Ähtäriin. Kun Soini perustettiin, niin Vehunperä liitettiin Soiniin. Multia (III) erosi 1872 omaksi pitäjäkseen. Näin monet Tjederin suvun ihmiset vaihtoivat kuntaa, vaikka olisivat asuneet paikallaan koko ajan. 2.4 ÄHTÄRI Ähtäriin rakennettiin kirkko vuosina Kirkon rakentamiseen ottivat osaa myös Niemisveden Rämälän, Korsumäen, Tenhusen, Kauppalan ja Hokkasen isännät, joille olisi Ähtärin kirkolle lyhempi matka kuin Keuruun kirkolle. Kirkon valmistuttua he saivat sinne oman kirkonpenkin. Oman penkin avulla kuudennusmies pystyi helposti valvomaan kyläläisten kirkossakäyntejä. Niemisveden asukkaat kuuluivat siihen aikaan vielä Keuruun seurakuntaan, joten Ähtärin kirkonkirjoihin heitä ei vielä merkitty. Vuonna 1845 Niemisvesi, Kivijärvi ja Vehunperä liitettiin Ähtäriin, jolloin tämän jälkeen myös kirkonkirjat löytyvät Ähtärin seurakunnasta. Myöhemmin Vehunperä liitettiin perustettuun Soinin pitäjään. Näin suvun uudemmat kirkonkirjat on tallennettu myöhemmin pääasiassa Ähtärin ja Soinin seurakunnan arkistoihin. Niitä ei ole kuitenkaan 27

29 käytettävissä kuin vuoteen 1910 asti, koska laki estää sata vuotta nuorempien rippikirjojen nähtävillä pidon. Kuitenkin uudempia tietoja on saatu paljon suoraan asianomaisten seurakuntien kirkkoherranvirastoista. Ähtärin ja Saarijärven välille sijoittuu suurin osa suvun taloista. Suomen sota Kovia aikoja koettiin myös Suomen Sodan vuotena Sodan alkaessa 1808 Ähtärin väkiluku oli 786 henkeä. Vuoden 1810 alkuun mennessä väkiluku oli pienentynyt 748 henkeen. Näistä talollisia oli 41, torppareita 23, mäkitupalaisia 5, itsellisiä 7, räätäleitä 2 ja seppiä 3. 28

30 Pahimmin kärsivät myös sotilaat, joista monet menehtyivät. Kuitenkin sodasta palasivat Heikki Stensiön pojat Heikki Lång ja Tuomas Tjeder sekä hänen vävynsä Juho Wik. Tuomas Tjederistä tuli sodan jälkeen Tenhulan lampuoti ja Juho Wikistä Hokkalan lampuoti. Rauhan kausi Suomen sodan jälkeiset vuodet olivat Suomessa nopean kasvun aikaa. Suomesta tuli suuriruhtinaskunta ja maa alkoi vaurastua. Ähtärin väkiluku kasvoi nopeasti. Vuonna 1810 Ähtärissä oli 748 asukasta, 1820 asukkaita oli 803 (+7 %), vuonna 1830 oli 1069 (+33 %) asukasta, vuonna (+17 %) asukasta ja vuonna 1850 jo 2112 (+69%) asukasta. Nopea kasvu vuonna 1850 aiheutui siitä, kun Niemisvesi, Kivijärvi ja Vehunperä oli silloin liitetty Ähtäriin. Vuonna 1840 alkoi myös teollisuuden kasvu, kun Tuomarniemen ruukin isäntä, laamanni Erik Rosschier anoi Vaasan läänin kuvernööriltä lupaa Ähtärin Hankaveden kylään Inhajoen varteen rautaruukkia. Malmintutkija G. Albrecht arvioi, että malmivarat riittävät 4000 kippunnan vuosituotantoon 62 vuoden ajaksi. Inhan ruukki aloitti toimintansa vuonna 1854 Gustaf Wasastjernan toimesta. Sinne pystytettiin 2-piippuinen harkkohytti ja kankivasara kaksine ahjoineen. Ruukin kasvu alkoi, kun sen omistajaksi tuli August Keirkner ( ). Hän aloitti rautamalmin tuonnin Ruotsista. Ruukista tuli vähitellen Ähtärin suurin työnantaja. Itsenäisyyden aika Itsenäisyyden alkuvuosina Ähtärin väkiluku oli 7800 asukasta. Vuonna 1960 Ähtäri oli tyypillinen maatalouspitäjä. Asukkaita oli 8400, joista 60 % sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti ja vuonna 1985 alkutuotannon osuus oli enää 20 %. Palvelualalla työskenteli jo 50 % ihmisistä ja teollisuudessa ja rakennustoiminnassa 30 %. Ähtärin suurin teollinen työnantaja on ollut Inhan tehdas. Vuodesta 1918 alkaen Inhan tehdas on kuulunut Fiskars-yhtymään, joka tuottaa tehtaalla Buster-merkkisiä alumiiniveneitä. Se tuli tutuksi myös allekirjoittaneelle, kun välitimme tehtaalle sen tarvitseman sähkön vuosina ollessani Wärtsilän palveluksessa. Fiskars on puolestaan yksi Wärtsilän suurimmista omistajista. Ähtärin nähtävyyksistä ehkä tärkein on Ähtärin eläinpuisto, joka on tehty vanhoille Moksun rälssitalon maille. Ähtärin kirkon vieressä myös vanha Hankolan talo, jonne on koottu paljon vanhoja esineitä entisiltä ajoilta. Talo on ollut välillä myös Stensiön suvun jälkeläisten omistuksessa, joten on paljon mahdollista, että sieltä löytyy esi-isiemme käyttämiä työkaluja ja esineitä. 29

31 3. VÄÄKSYN KARTANO 3.1 KARTANON OMISTAJIA Suvun talot Moksu Hankavedellä sekä Hokkala, Tenhula ja Kauppala Niemisvedellä olivat Kangasalan Vääksyn kartanon alustiloja ja ne luokiteltiin rälssitiloiksi. Sen vuoksi monet niiden omistajista kuuluivat ylhäisaatelistoon, joista kuuluisimpia olivat Juhanaherttua ja Juhanan avovaimo Kaarina Hannuntytär sekä heidän jälkeläisensä. Vääksyn kartano oli Juhana-kuninkaan avovaimon Kaarina Hannuntyttären ja heidän jälkeläisensä asuinpaikkana 1580-luvulta 1700-luvulle asti. Iiris Hakolan ja Erkki Teräväisen kirjassa Kartanon mailla kerrotaan seuraavaa: On sanottu, että Vääksyn kartano Kangasalan Huutijärvellä oli Turun linnan ohella ainoa paikka, jossa saattoi nähdä vilauksen hovielämästä 1500-luvun Suomessa. Ylä-Satakunnan tuomarina toiminut Jöns Westgöte omisti Vääksyn kartanon luvun lopulta vuoteen 1556 asti. Hän joutui epäsuosioon ja kuningas Kustaa Vaasa pakotti lapsettoman Jöns Wesgöten luovuttamaan allodiaalioikeuden Vääksyn kartanoon ja sen alustiloihin pojalleen Suomen herttua Juhanalle Juhanasta tuli Ruotsin kuningas, Juhana III. Kun Juhana valtiollisista syistä avioitui Puolan prinsessan, Katariina Jagellonican, kanssa, hän lahjoitti v Vääksyn kartanon avovaimolleen Kaarina Hannuntyttärelle. Kaarina ei päässyt muuttamaan kartanoon, koska sen edellisille asukkaille oli luvattu asumisoikeus kartanossa. 30

32 Vääksyn kartano on Kangasalalla Vesijärven ja Längelmäveden välissä. Eino Kivilahti on kertonut kartanon omistajista Ähtärin Joululehdessä 1982 seuraavista omistajista: Kaarina avioitui Jönsin veljen, Klaus Westgöten kanssa. Kun tämä kuoli, Kaarina meni naimisiin Ylä-Satakunnan voudin Lars Hordeelin kanssa. Kaarinan kuoltua suurimman osan tiloista perivät hänen lapsensa, mutta Vääksyn kartanon alustiloineen Anna Hordeel. Anna avioitui eversti Hannu Boijen kanssa. Anna Boijen kuoltua Moksun, Hokkalan, Kauppalan ja Tenholan rälssitilatperi hänen tyttärensä Margareta Boije, joka oli avioitunut eversti Henrik Hornin kanssa. Vuoteen 1785 mennessä talot olivat siirtyneet Moksun rälssitalossa asuneen Keuruun kirkkoherra Abraham Indreniuksen omistukseen. Idreniuksen kuoltua talot joutuivat hänen poikansa fil.kand. A.N. Indrenin omistukseen. Indren hoiti huonosti talojaan ja Moksu joutui pakkomyyntiin ja Niemisveden rälssitalot osti 4450 riikintaalarin kauppahinnalla Laukaan kirkkoherra Arvid Arvidsson vuonna Arvidsson myi rälssitilat 1828 Indrenin vaimon veljelle, Keuruun nimismiehelle, A.N. Kingelinille Riikintaalarin kauppahinnalla. Kingelin myi tilat lampuodeille vuosina Suvun rälssitalot Niemisvedellä olivat 1770-luvulla asti Vääksyn säterikartanon lampuotitaloja, Vääksyn kartanon omistajat valitsivat lampuodit ja keräsivät lampuotitalojen vuokrat. Vääksyn kartano oli ns. vanhan rälssin talo, joka oli vapautettu veroista. Seuraavassa kerrotaan ensin Vääksyn kartanon merkittävimmistä omistajista ja kartanossa eläneistä merkkihenkilöistä. 31

33 Vääksyn kartanon ja Ähtäri rälssitalojen omistajia Vääksyn ja Keuruun rälssitalojen omistajia Jöns Westgöte, Ylä-Satakunnan tuomari 1555 Kustaa Vaasa lahjoitti tilan Juhanalle, hallintaoikeus Jönsin pso Kerstinille 1561 Juhana lahjoitti kartanon Kaarina Hannuntytärelle, Juhanan rakastajattarelle Klaus Wesgöte Kaarinan 1. puoliso Arvid Westgöte sai Vääksyn lahjana Erik XIV:ltä, Klaus Westgöte mestattiin 1564 Kaarina Hannuntytär sai Vääksyn takaisin Juhanalta Lars Hordeel, Kaarinan 2. puoliso, Ylä-Satakunnan vouti Ed. Tytär Anna Larsintytär Hordeel pso Hannu Boije s Anna Hordeelin tyttären lapset mm. Margareta Boije Margareta Hannuntytär Boije sai Forsbyn ratsutilan ja Moksun, jolloin yhteys Vääksyyn katkesi 1. pso Henrik Horn af Kanckas, eversti 2. pso Arvid Forbus, valtaneuvos, vapaaherra Eversti Kustaa Henrikinpoika Horn af Kanckas pso Anna Helena von Gerthen Helena von Gerthen ja lapset Ähtärin rälssitalojen omistajia: Moksu: Christer Carpelanin perilliset, Hokkala: laamanni Erik Stålhanske Tenhola ja Kauppala: Keuruun kirkkoherra Abraham Indrenius 1785 Abraham Indrenius, Keuruun kirkkoherra osti kaikki em. tilat Abraham Indreniuksen perilliset Abraham Niklas Indren (Indrenius), fil. kandidaatti pso. Christina Kingelin, muuttivat Moksuun Adolf Arvidsson, Laukaan kirkkoherra huusi Moksun, Hokkalan, Kauppalan ja Tenhulan pakkohuutokaupassa 1828 Keuruun nimismies Andreas Johan Kingelin osti tilan Arvidssonilta Tilojen siirtyminen talonpoikaisomistukseen Kingelin myi tilat rälssitorppareille ja lampuodeille Josef Tapaninmäki, Sara-aho, Moksu osti Moksun tilan Kingeliniltä Moksun pinta-ala oli noin 1100 ha Heikki Tjeder osti Hokkalan Kingeliniltä ja myi siitä Viitalan rälssitorpan Juho Nyyssöselle, (Hokkala 3238 ha, Viitala 1952 ha) Abraham Tjeder osti puolet Tenholasta, Juho Saarimäki osti 1/4 Tenholasta (Mäkelän rälssitorppa) Gabriel Muhonen osti 1/4 Tenholasta (Muholan rälssitorppa) Heikki Nygård osti 3/4 Kauppalasta, Abraham Virkamäki osti 1/8 (Virkamäki) Henrik Tenhola osti 1/8 (Hautalan rälssitorppa) 32

34 3.2 JUHANA III Juhana III oli Kustaa Vaasan keskimmäinen poika, joka syntyi Stegeborgin linnassa v Kun Kustaa Vaasa kävi Suomessa 1556, hän päätti antaa Juhanalle läänitykseksi osan Suomea. Vuonna 1556 hän suurensi Juhanan läänitystä, jolloin hänen herttuakuntaansa kuuluivat Ahvenanmaan, Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Raaseporin läänit sekä Vihdin ja Lopen pitäjät. Sen lisäksi Juhana määrättiin Suomen ylimmäksi käskynhaltijaksi ja Suomessa olevan Junana III oli punatukkainen sotaväen ylipäälliköksi. Johan Uthernin maalauksen mukaan. Hänellä oli neuvonantajina mm. Jöns Westgöte ja Henrik Klaunpoika Horn. Ylä- Satakunnan läänintuomari Jöns Westgöte oli Vääksyn kartanon omistaja ja hänelle kuuluivat samalla myös Niemisveden rälssimaat. Kustaa Vaasa pakotti lapsettoman Jöns Westgöten lahjoittamaan Vääksyn pojalleen Juhanalle, jonka omistukseen siirtyivät samalla myös Niemisveden rälssimaat. Juhana valitsi asuinpaikakseen Turun linnan ja hänellä oli avopuolisona luultavasti Turusta kotoisin oleva Kaarina Hannuntytär. Yhdessä he tekivät Turun linnasta loistokkaan linnan, joka veti vertoja Tukholman linnalle. Juhana harrasti myös ulkopolitiikkaa ja lähetti 1558 Henrik Klaunpoika Hornin neuvottelemaan Tallinnan antautumisesta. Neuvottelut eivät sillä kertaa onnistuneet, mutta vuonna 1561 Tallinna päätyi Ruotsin suojelukseen ja kuninkaan alamaiseksi. Juhana valitsi v puolisokseen puolalaisen prinsessan, Katariina Jagellonican. Samalla hän lahjoitti avovaimolleen, Kaarina Hannuntyttärelle Vääksyn kartanon ja valitsi hänen puolisokseen Klaus Antinpoika Westgöten, joka oli Jöns Westgöten sukulainen. Juhana toi uuden puolisonsa Turun linnaan, jossa he viettivät aluksi rauhalista hovielämää. Kustaa Vaasan kuoltua hänen vanhimmasta pojastaan Erikistä tuli Ruotsin kuningas Erik XIV. Pian Erik halusi riistää kaiken vallan veljeltään Juhanalta ja marssitti Turkuun noin vahvuisen sotajoukon. Sen ansiosta Juhana antautui elokuussa Juhana vietiin puolisoineen Ruotsiin ja hänet teljettiin Gripsholman linnaan. Erik sairastui ja Ruotsin kuninkaaksi valittiin vuonna 1569 Juhana, josta tuli kuningas nimellä Juhana III. Nyt puolestaan Erik joutui Juhanan vangiksi Turun linnaan. Entiset 33

35 maatilat ja kartanot palautettiin Kaarina Hannuntyttärelle. Vastaavasti Erik-kuninkaan vaimo, entinen kuningatar Kaarina Maununtytär sai asua Erikin hänelle lahjoittamassa Liuksialan kartanossa. Juhanan hallitusaikana aateliston valta kasvoi Suomessa ja talonpojat kävivät usein valittamassa kuninkaalle aateliston kohtelusta. Juhanan ja Katariinan pojasta tuli Puolan kuningas nimellä Sigismund. Turun linna 1700-luvulla. 3.3 KAARINA HANNUNTYTÄR Kaarina Hannuntytär (Lähde: Kangasalakirja) Kaarina Hannuntyttären äiti oli Ingeborg Åkentytär, joka oli valtaneuvos Åke Hansinpoika Tottin avioton tytär. Isän nimestä ei ole varmuutta. Kaarina joutui nuorena palvelukseen kuningatar Katarina Stenbockin hoviin ja tutustui siellä Juhanaan. Ensimmäinen mainita Kaarinasta löytyy Turun linnan asiakirjoista vuodelta 1559, jolloin hän asui Turun linnassa ja oli ilmeisesti Juhana-herttuan avovaimo. Asuessaan Turun linnassa vuosina Kaarina synnytti Juhanalle neljä lasta, joiden nimet olivat ikäjärjestyksessä Sofia s. 1556, k.1583, Augustus s k. 1560, Julius Gyllenhielm s k ja Luceretia s. 1560, k Kustaa Vaasa pakotti v Jöns Wesgöten testamenttaamaan Juhanalle Kangasalan Vääksyn kartanon omistusoikeuden, mutta piti hallintaoikeuden vaimollaan Kerstin Perintyttärellä. Kun Jöns Westgöte v kuoli, kartano jäi Kerstin Perintyttären haltuun hänen kuolemaansa asti. 34

36 Kun Juhana meni naimisiin Katariina Jagellonikan kanssa, hän lahjoitti lokakuussa 1561 Kaarina Hannuntyttärelle Kangasalan Vääksyn, Pirkkalan Benktilän ja Paraisten Kapellstrandin kartanot. Kaarina meni vähän tämän jälkeen naimisiin Klaus Andersinpoika Westgöten kanssa, joka oli Kangasalan Viikin kartanon omistajan Anders Westgöten poika. Koska Vääksyn kartanossa asui kuitenkin Jöns Westgöten leski Kerstin Perintytär, Klaus Westgöte ja Kaarina Hannuntytär muuttivat v ensin Kangasalan Viikin kartanoon. Kun Erik tuli Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1563, syttyi veljessota ja Klaus Westgöte sai kärsiä hengellään uskollisuutensa Juhanalle. Kartanot ryöstettiin ja Kaarina kertoi, että häneltä vietiin kaikki. Hänen tyttärensä, Anna Larsintytär Hordeelin, kertomuksen mukaan Klaus Westgöten kuoleman jälkeen Kaarina joutui käärimään lapsensa esiliinasta tehtyyn kapaloon, kun muita vaatteita ei ollut käytettävissä. Kun Juhanasta tuli Ruotsin kuningas v. 1568, Katariinalle palautettiin vanhat oikeudet. Hän meni vuonna 1572 Lars Henrikinpoika Hordeelin kanssa. Heille syntyi v tytär Anna, joka esiintyy kirkonkirjoissa nimellä Anna Larsintytär Hordeel. Juhana III aateloi Lars Hordeelin vuonna Lars Hordeelista tuli Turun linnanvouti ja hän asui Kaarinan Hannuntyttären ja hänen lastensa ja tyttärensä, Sofia de la Gardien lasten kanssa Turun linnassa. Talvisin perhe asui Vääksyn kartanossa, koska Turun linna oli asuinpaikkana liian kylmä. Kaarinan poika Julius Gyllenhielm kuoli v Vuonna 1583 kuoli myös Kaarinan tytär Sofia synnytyksen yhteydessä. Kun Kaarinan mies Lars Hordeel kuoli vuonna 1591, Kaarina siirtyi lastenlastensa kanssa asumaan Vääksyn kartanoon. Hänellä oli seuranaan usein läheisessä Kangasalan Liuksialan kartanossa asunut Erik-kuninkaan puoliso, leskikuningatar Kaarina Maununtytär. Kaarina Hannuntyttären tarina on kerrottu ehkä parhaiten C.J. Gardbergin kirjassa (v. 1986) Turun linnan kolme Katariinaa. Kaarinan viimeisiä päiviä ei tunneta varmasti. Santeri Ivalon kirjassa, Erämaan nuijamiehet (v. 1922), kerrotaan, kuinka Sysmän nuijamiehet valtasivat Vääksyn kartanon. Vääksyn kartanossa oli paikalla Kaarina Hannuntytär, joka makasi sairaana kuolinvuoteellaan, kun nuijamiehet saapuivat kartanoon joulupäivänä Heidän lisäkseen tuvassa olivat Ruotsin entinen kuningatar, Eerikin leski, Kaarina Maununtytär Liuksialan kartanosta sekä Kaarinan Hannuntyttären Sofian lapset, joista Jakob de la Gardie oli kahdeksanvuotias. Nuijamiesten ollessa vielä tuvassa Kaarina Hannuntytär kuoli. Sen vuoksi nuijamiehet jättivät talon polttamatta, vaikka olivat polttaneet monta taloa sitä ennen. Myös Liuksialan kartano jäi heiltä polttamatta, koska he kunnioittivat vanhaa Ruotsin kuningatarta. Liuksialan kartanon alustiloja olivat samaan aikaan olleet Ähtärin Nyyssölä ja Pylkönmäen Riekko eli Mietala ja Leppälä eli Hokkala. 35

37 Nuijamiesten kohtaloksi tuli vähän myöhemmin tappio Nyystölässä, jossa nuijamiehet antautuivat. Heidän kohtalokseen tuli antautumisen jälkeen petos, kun Ivar Tavastin huovijoukko riisti nuijamiehet aseista, jonka jälkeen nuijamiestä menetti henkensä. Kaarinan jälkeläisistä tärkeään asemaan nousi Sofia Juhanantytär, joka meni naimisiin Ranskassa syntyneen sotapäällikön ja diplomaatin Pontus de la Gardien kanssa. TAULU 1 I Kaarina Hannuntytär. Juhanan avopuoliso, jolle Juhana lahjoitti vuonna 1561 Kangasalan Vääksyn, Pirkkalan Benktilän ja Paraisten Kapellstrandin kartanoiden omistusoikeudet. 1. puoliso: Juhana III, Ruotsin kuningas, s Stegeborgin linna, k Tukholman linna. Vanhemmat: Kustaa Vaasa ja Margareta. 1. Sofia Gyllenhielm, s Tauluun Augustus, s. 1557, k Julius Gyllenhielm, s. 1559, k Luceretia, s. 1560, k puoliso: Klaus Andersinpoika Westgöte,. 3. puoliso: Lars Henrikinpoika Hordeel,. 5. Anna Hordeel, Boije af Gennas, s Tauluun 7. TAULU 2 (taulusta 1) II Sofia Juhanantytär Gyllenhielm, s. 1556, k Puoliso: Pontus de la Gardie, sotapäällikkö, valtaneuvos, vapaaherra, s Ranska, k Viro, Tallinna. Pontus korotettiin vapaherraksi Brita de la Gardie, s. 1581, k Johan de la Gardie, valtaneuvos, Turun ja Hämeen linnaläänien käskynhaltija, s. 1582, k Jakob de la Gardie, s Tallinna. Tauluun 3. TAULU 3 (taulusta 2) III Jakob de la Gardie, marski, valtaneuvos, kreivi, s Tallinna, k Tukholma. Jakob korotettiin kreiviksi Puoliso: Ebba Brahe, hovineiti, kreivitär, s Lerjeholm, k Tukholma. Vanhemmat: Magnus Brahe ja Brita Leijonhuvud. 1. Pontus de la Gardie, s. 1619, k Chrstina de la Gardie, s. 1620, k Sofia de la Gardie, s. 1621, k. nuorena. 4. Magnus Gabriel de la Gardie, drotsi, valtakunnankansleri, s. 1622, k Brita de la Gardie, s. 1624, k. nuorena. 6. Gustaf Adolf de la Gardie, s. 1626, k Maria Sofia de la Gardie, s Tauluun Jakob Kasmir de la Gardie, kenraali, valtaneuvos, s. 1629, k Pontus Fredrik de la Gardie, Tarton hovioikeuden presidentti, kenraali, valtaneuvos, s. 1630, k Christina Catharina de la Gardie, s. 1632, k Johan Carl de la Gardie, s. 1634, k Birgitta helena de la Gardie, s. 1636, k. nuorena. 13. Axel Julius de la Gardie, s Tauluun Ebba Margareta de la Gardie, s. 1638, k TAULU 4 (taulusta 3) IV Maria Sofia de la Gardie, s. 1627, k Puoliso: Gustaf Oxentierna,. Isä: Gabriel Oxentierna. TAULU 5 (taulusta 3) IV Axel Julius de la Gardie, valtaneuvos, kenraali, s. 1637, k Tukholma. Puoliso: Sofia Juliana Forbus, de la 36

38 Gardie, s. 1646, k Vanhemmat: Arvid Forbus ja Margareta Boije af Gennas. 1. Magnus Julius de la Gardie, s Tukholma. Tauluun 6. TAULU 6 (taulusta 5) V Magnus Julius de la Gardie, s Tukholma, k Puoliso: 1711 Hedvig Catharina Lillje, de la Gardie,. TAULU 7 (taulusta 1) II Anna Larsintytär Hordeel, Boije af Gennas, s sai perintönä Vääksyn kartanon Puoliso: Hans Mårtensson Boije af Gennas, valtaneuvos, eversti, s Raseporin linna, k Tukholma. 1. Karin Boije af Gennas, s Tauluun Margareta Boije af Gennas, Horn af Kanckas, s Ruotsi, Växjö. Tauluun 9. TAULU 8 (taulusta 7) III Karin Hannuntytär Boije af Gennas, s Puoliso: Axel Axelinpoika Stålarm, s Karjaa. TAULU 9 (taulusta 7) III Margareta Boije af Gennas, Horn af Kanckas, s Ruotsi, Växjö, k Margareta sai perintönä Vääksyn kartanon yhdessä sisarustensa kanssa vuonna Puoliso: Henrik Göransson Horn af Kanckas, everstiluutnantti, s. n. 1580, k kaatui, Saksa. Kustaa Horn af Kanckas, s Tauluun 10. TAULU 10 (taulusta 9) IV Gustaf Henriksson Horn af Kanckas, eversti, Pohjanmaan rykmentin komentaja, s. 1627, k Vääksyn kartanon omistaja Puoliso: Anna Helena von Gerten, Horn af Kanckas, s. 1640, k Arvid Bernhard Horn af Ekebyholm,. 2. Anna Juliana Horn af Kanckas, de la Gardie,. 3. Margareta Elisabet Horn af Kanckas,. 4. Bengt Johan Horn af Kanckas,. 3.4 PONTUS DE LA GARDIE Pontus de la Gardie oli syntynyt Ranskassa ja oli aluksi sotimassa Tanskan joukoissa Ruotsia vastaan, mutta jäi vangiksi. Vapauduttuaan hän taisteli Ruotsin joukoissa ja saavutti suosionsa auttaessaan Juhanaa veljessodassa. Juhanan kruunajaisissa 1569 hänet lyötiin ritariksi ja valittiin myöhemmin Ruotsin armeijan ylipäälliköksi. Kaarina Hanuntyttären vanhin lapsi oli Sofia Juhanantytär, joka aateloitiin myöhemmin nimellä Gyllenhielm. Sofia meni vuonna 1580 naimisiin Ruotsin armeijan ylipäälliköksi valitun Pontus de la Gardien kanssa. He saivat lapset Brita, Johan ja Jakob de la Gardie. Sofia oli viettänyt nuoruutensa Vääksyn kartanossa ja mentyään naimisiin Pontuksesta tuli Vääksyn kartanon isäntä. Vääksyn kartanon osoite on tämän vuoksi vielä tänäänkin Pontuksentie 12, Kangasala. 37

39 Pontus de la Gardie Vuonna 1580 Pontus de la Gardiestä tuli merkittävä sotapäällikkö ja hänen onnistui voittamaan venäläiset 25-vuotisen sodan taisteluissa useita kertoja. Hänen lähimmät miehensä olivat suomalaiset Herman Fleming, Yrjö Boije ja Kaarle Henrikinpoika Horn. Hän saapui Viipuriin lokakuussa 1580, jolloin tehtiin sotaväen katselmus. Sen mukaan hänellä oli 1538 ratsumiestä, 163 rälssin ratsumiestä, 122 tykkimiestä, 237 laivamiestä ja 12 jalkaväen lippukuntaa, joissa oli yhteensä 5000 miestä. Suomalaisia näistä oli 868 ratsumiestä ja 6 jalkaväen lippukuntaa. Hän valloitti mm. Käkisalmen marraskuussa Siellä antautuneet asukkaat saivat lähteä rauhassa kotiinsa. Narvan linnoitus antautui v Narvassa hänen sodankäyntitapansa oli keskiaikaisen verinen. Siellä valtauksen aikana hyökkääjiä kannustettiin siten, että he saivat valloituksen jälkeen 24 tuntia rauhassa ryöstää kaupunkia. Ryöstö tehtiin perusteellisesti ja samalla surmattiin noin 7000 kaupunkilaista naisia ja lapsia säästämättä. Tämän verilöylyn seurauksena antautui myös Ivananlinna Inkerinmaalla. Näin osa Inkeriä ja Viro joutuivat taas Ruotsin vallan alaisuuteen. Näiden voittojen jälkeen Juhana korotti v Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Loppuelämänsä Pontus ja Sofia viettivät Tallinnassa, kun Pontus oli Tallinan käskynhaltijana. Sofia kuoli kesäkuussa 1583 synnytykseen, kun hänen nuorin lapsensa Jakob syntyi. Pontus kuoli joulukuun 19 p:nä vuonna 1585, kun hän oli tulossa neuvottelumatkalta. Joen yli mennyt lautta kaatui ja monet hukkuivat hänen kanssaan. Hänet on haudattu yhdessä vaimonsa Sofian kanssa Tallinan tuomiokirkkoon. 38

40 Pontus de la Gardien hauta Tallinnan tuomiokirkossa. 3.5 JAKOB DE LA GARDIE LAISKA JAAKKO Jakob Jaakko de la Gardie oli Juhana III:n ja Kaarina Hannuntyttären tyttären Sofia Gyllenhielmin ja hänen puolisonsa Pontus de la Gardien nuorin poika. Hän oli syntynyt Tallinnassa 20. kesäkuuta 1583 Tallinnassa, kun Pontus oli Tallinan käskynhaltijana. Hänen syntyessään Sofia kuoli lapsivuoteeseen 27-vuotiaana. Tämän jälkeen lapset asuivat isoäitinsä, Kaarina Hannuntyttären luona Turun linnassa. Vuonna 1585 linnassa asuivat Kaarinan lisäksi hänen puolisonsa Lars Hordeel, hänen tyttärensä Brita Klauntytär ja Anna Larsintytär sekä Sofian lapset Brita, Johan ja Jakob. Tämän jälkeen Kaarina asui yhä enemmän Vääksyn kartanossa. Hänen kanssaan asuivat Pontuksen ja Sofian lapset Brita, Johan ja Jakob de la Gardie. Näin tästä seuraavastakin sotapäälliköstä tuli Vääksyn kartanon asukki, joka vietti nuoruutensa Vääksyn kartanossa. Häntä kutsuttiin nuorena punapää-jaakoksi, koska hänellä oli punertava tukka. Samasta syystä sai sukunimen Tjeder (metso) Heikki Stensiön poika Tuomas, koska hänellä tiedettiin myös olevan punainen tukka. Tämä antaa aiheen spekuloida siitä, että olisiko sotamiessukumme lähtöisin näistä samoista Vääksyn kartanon omistajista. Jos näin on, niin se antaisi hyvän syyn sille, miksi Tuomas Tjeder valittiin Tenhulan rälssitalon lampuodiksi. Todennäköisempi syy oli se, kun Tuomas Tjeder oli Juho Wikin appi ja Juho Wik oli syntynyt Padasjoella ja oli ilmeisesti Tenhulan ja Hokkalan omistajan Arwid Adolf Arvidssonin vanhoja tuttuja jo siltä ajalta, kun Arvidsson oli Padasjoen kappalainen. 39

41 Jakob de la Gardien oli kuuluisa sotapäällikkö. Hänet tunnettiin Vääksyn kartanossa nimeltä punapää-jaakko. Jaakko vietti lapsuutensa Vääksyn kartanossa isoäitinsä Kaarina Hannuntyttären hoivissa, koska hänen oma äitinsä kuoli synnytyksen yhteydessä. Jakob taisteli ensin Ruotsin joukoissa Puolassa, jossa hän joutui 1602 vangiksi vietti Puolassa neljä vuotta. Sen jälkeen hän lähti Alankomaihin oppimaan uusia sodankäyntitaitoja Moritz Oranialaisen joukoissa. Kaarle IX nimitti 25-vuotiaan Jakobin vuonna 1609 koko Ruotsin armeijan ylipäälliköksi. Hänet lähetettiin Venäjälle, jossa hänen piti auttaa tsaari Vasili Suiskia taistelussa puolalaisia vastaan. De la Gardie matkasi pääasiassa palkkasotilaista koostuneen armeijansa kanssa Novgorodiin, jonka käskynhaltija, Mikael Shopin-Suiski otti hänet ilolla vastaan. Siitä matka jatkui kohti Moskovaan, jota puolalaiset uhkasivat. Heinäkuussa 1609 syntyi taistelu Tverin lähellä, jossa de la Gardien taisteli voitokkaasti yhdessä ratsumiestensä kanssa. Maaliskuussa 1610 de la Gardie saapui Moskovaan, jossa joukko otettiin iloiten vastaan. Moskovaa lähestyi myös noin 5000 miehen vahvuinen puolalaisten ratsumiesten muodostama armeija. Tämän vuoksi monet de la Gardien palkkasotureista vaihtoivat puolta ja hänen 4000 miehen vahvuisesta armeijastaan oli jäljellä vain 400 miestä. Heidän ja suomalaisten sotapäälliköittensä kanssa de la Gardie matkasi takaisin Suomeen. Vasili Suiski pakotettiin 17. heinäkuuta 1610 luopumaan kruunusta ja Puolan prinssi Vladislav nousi Venäjän tsaariksi. Kaarle IX määräsi de la Gardien etenemään lähimpiin kohteisiin Karjalassa. Maaliskuussa 1611 antautui Käkisalmen linna. Taistelujen käydessä vielä kuumimmillaan, de la Gardien ja Evert Hornin johtamat joukot lähtivät kesäkuussa 40

42 1611 kohti Novgorodia. Heinäkuussa Novgorod tunnusti Ruotsin kuninkaan suojelijakseen. De la Gardie tunnusti puolestaan Novgorodin ja muun Venäjän loukkaamattomuuden ja antoi vakuutuksen, että ortodoksisen uskonnon turvaamisesta. Vasta vuonna 1617 solmittiin Stolbovan kylässä rauha, jonka mukaan Ruotsi sai liitettyä alueisiinsa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan linnoineen. Ruotsi antoi Venäjälle takaisin Novgorodin, joka oli ollut ruotsalaisten joukkojen hallussa. Pääneuvottelijana toimi Jakob de la Gardie, jota alettiin kutsua Laiska-Jaakoksi, koska hänen joukkonsa olivat miehittäneet pitkään Novgorodia. Tämän jälkeen Jakob de la Gardie nimitettiin valtakunnan marskiksi ja Vironmaan kenraalikuvernööriksi. Käkisalmen lääniä ei liitetty Ruotsiin tavanomaiseksi maakunnaksi ja se sai säilyttää ortodoksisen uskontonsa jonkin aikaa. Jakob sai läänityksekseen Käkisalmen läänin, josta hän keräsi verot ja ylläpiti niiden avulla sotilasjoukkoja ja Käkisalmen linnan puolustusta. 3.6 HENRIK HORN AF KANKAIS Vääksyn kartanon omistus säilyi Kaarina Hannuntyttären jälkeläisten omistuksessa, koska hänen tyttärensä Anna Hordeel meni naimisiin eversti Hannu Boijen kanssa ja heidän tyttärensä, Margareta Boije, meni naimisiin eversti Henrik Hornin kanssa. Margareta oli perinyt Vääksyn 1646 Anna Hordeelin kuoltua. Vääksyn kartanon omistajina oli vuodesta 1647 alkaen aina 1770-luvulle asti Horn-suku, joka oli kunnostautunut lähes kaikissa Ruotsin sodissa. Nykyisin kartanon omistaa Alströmin suku. Eversti Henrik Hornin ja Margareta Hannuntytär Boijen poika oli eversti Kustaa Henrikinpoika Horn, joka toimi Pohjanmaan prikaatin päällikkönä vuosina Kustaa Horn meni naimisiin Helena von Gertenin kanssa ja avioliitosta syntyi seitsemän lasta, joiden hallussa tilat olivat vuosina Vanhimmasta lapsesta, Arvid Bernhard Hornista tuli kenraaliluutnantti. Bengt Johan oli Kaarle XII henkivartija ja hän kuoli Narvan piirityksen aikana vuonna Jakob de la Gardien pojan Axel Juliuksen pojanpojan tytär oli Hedvig Ulrika de la Gardie. Hän meni naimisiin valtaneuvos Kustaa Mauritz Armfeltin s kanssa. Armefelt oli kenraalina sekä Ruotsin että Venäjän armeijassa. Hänen ansiotaan oli paljon, että Suomen autonominen asema muodostui vahvaksi ja Suomeen liitettiin Vanha-Suomi. Hän oli myös ensimmäisiä, jotka näkivät Suomen aseman valtiona. Armfeltin suvun omistuksessa oli Joensuun kartano vuosina Nykyään kartanon omistaa liikemies Björn Wahlrosin suku. 41

43 3.7 KIRKKOHERRA ARVID ADOLF ARVIDSSON Karjalan ratsurykmentin pastori A. A. Arvidsson valittiin Padasjoen kappalaiseksi vuonna Hänen isänsä oli syntyisin Ruotsin Taalainmaalta ja muuttanut Suomeen. Poika oli käynyt koulunsa Vaasassa ja Turun yliopistossa, jossa hänet tutkinnon suoritettuaan vihittiin papiksi vuonna Ollessaan ratsuväkirykmentin pappina hän joutui Padasjoelle. Hänestä tuli Padasjoen kappalainen solmittuaan avioliiton rikkaan talon tyttären Anna Katariina Molinin (s. 1768) kanssa. Vaimon perintönä hän sai hallintaansa Mikkolan ratsutilan, joka oli kuulunut Molinien suvulle. Padasjoella ollessaan hän oli mukana perustamassa myös Arrakosken sahaa ja oli sen osakkaana. Arvid Adolf Arvidsson valittiin Laukaan kirkkoherraksi vuonna 1804, jonka jälkeen hän muutti perheineen Laukaaseen. Kirkkoherra osasi huonosti suomea ja hänen kerrotaan varoittaneen laukaalaisia sunnuntaisaarnoissaan: Viimeisenä päivänä pitää teidän tiiliä tekemän. Arvid Adolf Arvidsson oli Padasjoen kappalainen ja Laukaan kirkkoherra. Hän oli huomattava maanomistaja 1800-luvulla. Arvidsson asui Pellosniemen pappilassa ja hän harjoitti siellä maanviljelystä. Lisäksi hän omisi Varsanhännän uudistilan, jonka nimi muutettiin 1829 Onnelaksi. Padasjoella hänellä oli edellä mainitut Molinien tilat. Hänen omistuksiinsa kuului muun muassa Keuruun Hokkalan ja Tenhulan talot 1810-luvulla, A. A. Arwidsson otti Hokkalan rälssitalon lampuodiksi Padasjoella syntyneen sotamies Juho Joonaksenpoika Wikin, joka meni naimisiin Tuomas Tjederin tyttären Leena Tjederin kanssa Juho muutti Hokkalan talon lampuodiksi Laukaasta ja oli ilmeisesti Arwidsonin tuttu jo Padasjoen ajoilta. Juho Wik oli Hokkalan lampuotina vuoteen 1818 asti, jolloin pääsi Leppäkankaan talon osakkaaksi ja hänestä tuli talollinen. A. A. Arwidsson otti myös Tenhulan talon lampuodiksi vuonna 1820 Juho Wikin apen, Tuomas Tjederin. A. A. Arwidsson myi rälssitilat Keuruun nimismiehelle ja Viikin tilan omistajalle A. N. Kingelinille vuonna A. N. Kingelin myi Hokkalan Heikki Tuomaanpoika Tjederille ja Tenhulan Abraham Tuomaanpoika Tjederille. Kirkkoherra Arvidssonin huomattava omaisuus perustui osittain siihen, että tuohon aikaan ei ollut luottolaitoksia ja pitäjäläiset turvautuivat varakkaiden antamiin luottoihin. Luottojen takauksena oli usein talo. Tästä syystä Arvidsson sai haltuunsa taloja, joita hän myi saadakseen lainapääoman takaisin. 42

44 3.8 ADOLF IVAR ARWIDSSON Adolf Ivar Arwidsson (s Padasjoki, kirjoitti nimensä w:llä) liittyy Niemisveden rälssitaloihin, koska hänen isänsä Laukaan kirkkoherra Arvid Adolf Arvidsson oli ostanut talot vuonna 1810 pakkohuutokaupassa. Adolf Ivar Arwidsson lienee ollut Juho Wikin ikäinen ja hänen tuttujansa, koska molemmat olivat muuttaneet vuonna 1805 yhtä aikaa Padasjoelta Laukaalle. A. I. Arwidsson lähti vuonna 1806 Porvoon lyseoon. Suomen Sodan syttyessä v Juho Wik lähti sotimaan. Pappila joutui Venäjän sotaväen hallintaan ja se joutui luovuttamaan karjaa sotaväelle. Vuonna 1810 A. I. Arwidsson kirjoittautui Turun akatemiaan ja hän valmistui maisteriksi 1815 ja hänet nimitettiin v.1817 historian dosentiksi. Tästä alkoi hänen uransa kirjailijana ja suomalaisuuden herättäjänä. Hän alkoi julkaista Turussa ollessaan v lehteä Åbo Morgonbladet, jossa hän vaati suomen kielen kehittämistä ja kansallismielen synnyttämistä. Arwidsson alkoi puhua Suomesta valtiona ja vaati, että Suomen kansalliset runot ja myytit täytyy ottaa osaksi kansalliseen sivistykseen. Kirjoitustensa vuoksi A. I. Arwidssonia vaadittiin eroamaan ja hänelle ei jäänyt käytännössä muuta vaihtoehtoa, kuin matkustaa Ruotsiin v Maineensa takia hän sai Ruotsin kansalaisuuden vasta vuonna Hän sai silloin amanuenssin viran kuninkaallisessa kirjastossa, kun Ruotsi ei halunnut ärsyttää Venäjää. Hän kävi Suomessa tutkimusmatkalla v. 1827, mutta viranomaiset karkottivat hänet takaisin. Hänet nimitettiin vuonna 1843 kuninkaallisen kirjaston johtajaksi. Hän kirjoitti Suomen historian ja maantieteen oppikirjan: Lärobok i Finlands historia och geografie. Hänen sanomaksi mainitaan lause: Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia. Samanlainen lausuma löytyy myös häntä edeltävien kansallismielisten henkilöiden arkistoista. A.I. Arwidsson vieraili Suomessa vuonna 1858, jolloin häntä juhlittiin Henrik Gabriel Porthanin työn jatkajana. Hän kuoli yllättäen kesken kiertomatkansa ja hänet on haudattu Laukaalle. Hänen hautakivessään on Elias Lönnrothin säkeet: Maan oma rakkaus vei hänet maasta, nyt hänet ain omanaan kätkee oma maa. 43

45 4 HANKAVEDEN RÄLSSITALOT 4.1 PIRKANPOHJAN ERÄMAAT Pirkanpohjan erämaa-alueet jaettiin keskiajalla hämäläisten talojen kesken. Ruotsista tullut aatelismies Jöns Vestgöte perusti v Vääksyn säterikartanon Kangasalalle yhdistämällä useita maatiloja ja samalla hänen haltuunsa joutui myös Niemisveden erämaa-alue. Vuonna 1552 ollessaan Ylä-Satakunnan tuomarina Jöns Vestgöte luetteli Pirkanpohjan erämaa-alueet. Hokkalan, Niemisveden ja Hankalan jakokunnista tuli Kangasalan Vääksyn kartanon alustiloja ja siksi näistä tiloista tuli samalla rälssitiloja. Isojaon aikana Ähtärin talot oli jaettu jakokuntiin, jotka nimettiin kunkin alueen päätalon tai kylän mukaisesti. Hankalan, Hokkalan ja Niemisveden jakokunnat kuuluivat rälssimaihin, joiden ei tarvinnut luovuttaa liikamaita isojaon yhteydessä. 44

46 4.2 TIAINEN ELI MOKSU Vuoden veroluetteloiden mukaan 1635 kaikki kolme Hankaveden taloa, Hankola, Tuomarniemi ja Moksu, olivat Vääksyn kartanon alustiloja ja rälssitaloja. Moksun rälssitalon maat sijaitsivat nykyisen Ähtärin eläipuiston ja golfkentän alueella, mutta tila myytiin Ähtärin kaupungille. Moksun vanha rälssitalo sijaitsee Ähtärin golfkentän alueella Moksunniemessä ja sitä kunnostetaan Caddiemaster- taloksi (Kuvan omistaa Eeva-Liisa Alakuijala). Moksun rälssitalon isäntien luettelo alkaa seuraavassa: 1) Juho Tiainen , muutti Töysän Ponnejärvelle 2) Tapani Tiainen -1592, talo autiona 3) Niilo Antinpoika Tiainen (k. 1656) pso Marketta Laurintytär 4) ed. poika Olavi Niilonpoika pso Anna 5) ed. poika Perttu Olavinpoika pso Vappu 2. pso Barbro Paavontytär 6) Markku Pentinpoika pso Pirkko Mikontytär Kahilasta 7) Matti Pekanpoika Moksu pso Maria 8) ed. poika Jaakko Matinpoika Moksu 1694 n pso Maria Paavontytär 9) ed. sisarenmies Mikko Ristonpoika Marttinen Kuitinlahdelta pso Anna Matintytär Moksu 45

47 10) ed. vävy Juho Matinpoika Kömi pso Sofia Mikontytär Moksu 11) ed. poika Matti Juhonpoika Moksu (s k. 1770) 1. pso Maria Tuomaantytär s k pso Anna Erkintytär (s k. 1813) 12) ed. poika Erkki Matinpoika Moksu (s k. 1796) pso Sofia Tuomaantytär Tenhuselta (s k. 1795) 13) ed. poika Erkki Erkinpoika Moksu (s. 1760) muutti Mesimäkeen pso Kaisa Yrjöntytär 14) ed. veli Israel Erkinpoika Moksu (s. 1773) pso Sofia Matintytär (s. 1772) 15) talon omistaja, Keuruun kirkkoherra Abraham Nils Indrenius oli Moksun isäntänä (s k. 1820) Talon 7. lampuoti Matti Pekanpoika Moksu väitti ostaneensa Moksun rälssitalon vuonna Matti Pekanpoika Moksu oli todennäköisesti myös Heikki Matinpoika Stensiön isä. Keuruun vanhimmissa rippikirjoissa (Matti J. Kankaanpää s. 21) kerrotaan, että Matti Stensiön äiti, Beata Heikintytär, asui viimeiset vuotensa Moksussa ja hänen siskonsa Anna Matintytär muutti ensin Marttisen taloon ja hänen puolisostaan, Mikko Ristonpoika Marttisesta, tuli Moksun talon 9. isäntä vuonna Tämän jälkeen Moksun talon lampuoteina jatkoivat Matti Pekanpoika Moksun perilliset aina vuoteen 1799 asti, jolloin Keuruun kirkkoherra Abraham Indrenius osti Moksun talon ja muutti sinne asumaan. Hänen jälkeensä Moksu siirtyi talonpoikaisomistukseen. Jooseppi Erkinpoika Hyvönen, Tapaninmäki, Sara-aho, Moksu s osti Moksun talon Kingeliniltä. Tämän jälkeen talo säilyi tämän sukuhaaran hallussa, kunnes talo myytiin Ähtärin kaupungille. Tähän sukuhaaraan liittyy myös Hankolan talo, jonka isäntänä oli Kaarlo Tjeder ja emäntänä Moksun tytär Hulda Maria Kaarlentytär Moksu. TAULU 1 I Jooseppi Hyvönen, Moksu, talollinen, Moksun isäntä , s Ähtäri, Hyvönen. Jooseppi osti Moksun talon Anders Johan Kingeliniltä. Tilan pinta-ala oli tällöin 1100 ha. Puoliso: Ähtäri, Sara-aho Anna Sofia Eliaksentytär Stepanius, Moksu, lukkatintytär, s Ähtäri. 1. Kaarlo Moksu, s Ähtäri. Tauluun 2. TAULU 2 (taulusta 1) II Kaarlo Joosepinpoika Moksu, talollinen, Moksun isäntä , s Ähtäri, k Ähtäri. Kaarlo Moksun isä Jooseppi Erkinpoika Tapaninmäki osti Moksun talon Klingeliniltä Moksun pinta-ala oli tuolloin 1100 ha ja sillä oli 3/12 manttaalia. Puoliso: Maria Abrahamintytär Stenbacka,. 1. Julius Moksu, s Ähtäri. Tauluun Hulda Maria Moksu, Tjeder, s Tauluun 5. TAULU 3 (taulusta 2) III Julius Kaarlonpoika Moksu, talollinen, Moksun isäntä , s Ähtäri, k Ähtäri. Julius peri Moksun talon vuonna 1878 isältään Kaarlolta. Vuonna 1887 talosta omistivat 1/3 hänen tyttärensä Maria, Aino ja Anna. 46

48 Puoliso: Maria Aleksanterintytär Haapaniemi, Moksu,. 1. Maria Moksu, Lehtonen. Tauluun Aino Moksu,. 3. Anna Moksu,. TAULU 4 (taulusta 3) IV Maria Juliuksentytär Moksu, Lehtonen, Moksun kantatilan emäntä. Moksu jakaantui vuonna 1909 viiteen osaan, joista Maria ja Juho Lehtoselle jäi Moksun kantatila, jossa oli noin 316 ha. Puoliso: Juho Lehtonen, Moksun kantatilan isäntä.. TAULU 5 (taulusta 2) III Hulda Maria Kaarlentytär Moksu, Tjeder, s Puoliso: Ähtäri Kaarlo Vihtori Kaarlonpoika Tjeder, talollinen, Hankolan isäntä Ähtäri, Hankavesi, Hankola. Vanhemmat: Kaarlo Aaponpoika Tjeder ja Ada "Aata" Maria Collin, Tjeder. 1. Kaarlo Urho Tjeder, s Ähtäri, Hankavesi, Hankola. 2. Kerttu Helvi Emilia Tjeder, s Ähtäri, Hankavesi, Hankola 4.3 HANKOLA Hankolan talo oli perustettu vuonna 1567 Pirkkalan Messukylän erämaille. Sen perustajalla Sipi Seppällä oli kaksi poikaa, joista Sipi Sipinpoika oli isäntänä Sipisepän jälkeen vuosina Hans Boije sai Vääksyn kartanon lahjoituksena allodiaaliehdoin, joka vuoksi Sipi Sipinpojasta tuli rälssilampuoti. Vuoden 1637 maakirjassa talo oli kooltaan 1/3 manttaalia ja sen isäntänä oli Heikki Sipinpoika. Hankolan talo Ähtärin kirkon vieressä toimi kappalaisen pappilana. Ähtärin kappalaisena toimi 1700-luvun alussa Johannes Collin. Johannes Collinista tuli Ruoveden kirkkoherra ja hänen jälkeläisistään kasvoi laaja Collinin sukuhaara. Talon isäntänä toimi Johannes Collinin jälkeen hänen poikansa Daniel Collin. Daniel Collinin poika Fredrik Collin oli talon haltija tämän jälkeen. Fredrik Collinin poika oli Aleksanteri Collin, joka meni naimisiin Heikki Wikin tyttären Loviisa Heikintyttären kanssa ja Aleksanterista tuli Pöyhölän talon isäntä. Hankolan talo tuli Tjederin suvulle 1860-luvulla, kun Kaarlo Aaponpoika Tjeder/Hankola (s. 1837) meni naimisin Collinin suvun tyttären Ida Maria Collinin kanssa. Hänen isännyyden aikana ( ) talo oli 1/9 manttaalin suuruinen. Hänen poikansa Kaarlo Vihtori Tjeder/Hankola peri talon vanhemmiltaan luvulla. 47

49 Hankolan talo on Ähtärin kirkon vieressä. (Lähde: Maanmittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). Hankola I:n isäntiä (Tjederin suvun henkilöt tummennettu): 1) Johannes Collin, Ruoveden kirkkoherra (s. 1673), pso Sofia Katariina Vilenius 2) Daniel Johanneksenpoika Collin 1703, Ähtärin kappalainen, isäntänä pso Elisabet Maria Hinnel 3) Kustaa Adolf Lepsen (s k 1781) isäntänä ) kersantti Iisakki Danielinpoika Collin (s. 1732) isäntänä pso Brita Leena Gabrielintytär Talo jaettu 48

50 5) ed. poika Fredrik Iisakinpoika Collin (s.1782) pso Katariina Erkintytär (s. 1793) 6) ed. poika Herman Kristian Collin (s. 1812) pso Kustaava Haapaniemi (s. 1823) 7) ed. vävy Kaarlo Aaponpoika Tjeder/Hankola (s. 1837) pso Ida Maria Collin, isäntänä ) ed. poika Kaarlo Vihtori Kaarlonpoika Tjeder/Hankola (s. 1864) pso Hulda Maria Moksu Hankola II 9) Heikki Heikinpoika (s k. 1800), lampuotina ) Matti Juhonpoika Hytönen, Hankola (s k. 1795) lampuotina pso Anna Kaisa Tuomaantytär lampuotina Juho Matinpoika Hankola (s. 1781) 1803 pso Anna Heikintytär Viitala (s. 1770) Nykyisin Hankolan talo toimii Ähtärin kotiseutumuseona Hankolan päätalosta vuonna 1802 erotetulla talonosuudella, kirkon naapurissa. Nykyisen päärakennuksen on todennäköisesti rakentanut pitäjän seppä, talollinen Heikki Heikinpoika Hankola, joka oli isäntänä Rakennus on toiminut myöhemmin mm. puhelinkeskuksena ( ). Vuonna 1959 talo siirtyi Ähtäri Seuralle. Museo aloitti toimintansa Hankolan talossa säilytettiin Keuruun vanhoja kirkonkirjoja. Hankolan talo paloi vuonna 1769 ja samassa yhteydessä tuhoituivat Keuruun vanhimmat kirkonkirjat. Ainoastaa pastorin mukana ollut viimeisin kirkonkirja säästyi. Tästä syystä monia sukulaisuusuhteita ei 1600-luvulla ole voitu perustaa kirkonkirjoihin. 4.4 TIAINEN ELI TUOMARNIEMI Tiainen eli Moksun perustaja Juho Tiainen perusti myös Tiainen eli Tuomarniemen uudistalon vuonna 1567 ja toimi sen isäntänä vuoteen 1570 asti, jolloin muutti Moksun taloon. Talon isäntinä toimivat seuraavat henkilöt: 1) Juho Tiainen ) Tapani Tiainen ) ed. poika Pekka Tapaninpoika Tiainen ) ed. poika Antti Pekanpoika Tiainen ) ed. poika Erkki Antinpoika Tiainen pso Sesilia 2. Pirkko 6) ed. poika Olavi Erkinpoika k pso Marketta 7) ed. poika Lauri Olavinpoika lm pso Liisa 2. pso Kaisa 49

51 8) ed. veli Juho Olavinpoika (k. 1760) pso Maria Martintytär Ikkalassa 9) Juho Juhonpoika Moksu lm (s k. 1780) pso Elisabet Simontytär Cannelin (s k. 1789) 10) ed. poika Erkki Juhonpoika Kyntölä (s k. 1797) pso Sofia Matintytär Kolunsarka (s k. 1808) 11) tuomari Jakob Herman Gadd (s k. 1811) isäntänä Juho Juhonpoika Moksu oli Juho Matinpoika Moksun ja Sofia Mikontytär Moksun poika ja kuului näin Matti Pekanpoika Moksun jälkeläisiin. Vuonna 1787 Tuomarniemestä tuli kruunun virkatalo ja käräjätalo. Sen isännäksi tuli tuomari Jakob Herman Gadd, joka oli Pohjanmaan itäisen tuomiokunnan tuomari. Tuomarniemi oli venäläisen sotaväen majoitustilana Suomen sodan aikana kesällä Tuomarniemessä on toiminut vuodesta 1903 lähtien metsänvartijakoulu. 50

52 5 NIEMISVEDEN RÄLSSITALOT Suvun historia alkaa vaatimattomasti Korsumäen talon sotilastorpasta, jossa Heikki Stensiö asui. Hänen pojistaan tuli kuitenkin aika pian Niemisveden rälssitalojen lampuoteja ja myöhemmin niiden omistajia. Rälssitaloja olivat Hokkala, Tenhula ja Kauppala, jotka jakaantuivat isojaossa kymmeneksi pienemmäksi taloksi, joiden pintaalat olivat 167 ha ja 3237 ha välillä. Niemisveden rälssitalojen jakaantuminen Oinonen ha v Isojaossa muodostetut talot 1606 No 2 Tenhula 1830 Rno 2:1 Tenhula 1804 ha 1217 ha 1830 Rno 2:2 Mäkelä 167 ha 1830 Rno 2:3 Muhonen 420 ha No 1 Hokkala 1829 Rno 1:1 Hokkala ha 3237 ha Rno 1:2 Viitala 1952 ha No 3 Kauppala Rno 3:1 Kauppala 3862 ha 871 ha Rno 3:2 Hautala 232 ha Rno 3:3 Virkamäki 702 ha Rno 3:4 Nygård 1448 ha Rno 3:5 Tuohimäki 609 ha 51

53 Adolf Arvidsson otti Hokkalan talon lampuodiksi sotamies Juho Wikin ja Tenhulan talon lampuodiksi korpraali Tuomas Tjederin, jotka molemmat olivat Suomen sodan veteraaneja. Juho Wik oli syntynyt Padasjoella, josta hän oli tullut Arvidssonin mukana Laukaaseen. Juho Wik meni naimisiin Tuomas Tjederin tyttären kanssa ja näin molemmat rälssitalot saivat lampuodikseen Stensiön sukuun kuuluvat henkilöt. Rälssitaloista tuli suuria, koska valtiopäivillä oli päätetty, että aatelisten taloista ei oteta kruunulle liikamaita, vaikka muiden talojen koko sai olla korkeintaan 1800 tynnyrinalaa eli noin 900 ha. Kun lampuotitilat Hokkala ja Tenhula siirtyivät isojaon yhteydessä Tuomas Tjederin lasten omistukseen, köyhistä sotamiesten pojista tuli suurten rälssitalojen omistajia. 5.1 HOKKALA ELI HOKKANEN (1:1) Entinen sotamies Juho Wik s tuli Hokkalan rälssitalon lampuodiksi heinäkuussa Joulukuussa 1812 Juho meni naimisiin Leena Tuomaantytär Tjederin kanssa. Juho muutti perheineen 1818 Soiniin, kun hänestä tuli Leppäkankaan talon osakas. Hokkalan talon osti Heikki Tuomaanpoika Tjeder, joka möi siitä erotetun Viitalan rälssitorpan viikkoa myöhemmin Johannes Nyyssölälle. Johannes Nyyssölä oli Heikki Stensiön toisen vaimon sukulainen ja Heikki Tjederin pikkuserkku. Hokkalan talo sijaitsi mäen päällä Niemisveden tuntumassa. (Lähde: Niemisveden, Hokkaset. Matti Villikari). 52

54 Hokkalan talon Tjederin suvun isännät ovat olleet (Tjederin jälkeläiset tummennettuna): 1) Juho Joonaksenpoika Wik (s. 1787) pso Leena Tuomaantytär Tjeder. rälssilampuoti Juho muutti Laukaasta Keuruulle 2) Heikki Tuomaanpoika Tjäder (s. 1794) pso Maija Stina Juhontytär. Isäntä ja talollinen ) ed. vävy Erkki Niilo Matinpoika Hokkanen (s. 1814) pso Loviisa Heikintytär Tjäder s ) ed. poika Hermanni Aaponpoika Tjeder (s. 1832) pso Vilhelmiina Möttönen. Isäntänä ) ed. poika Kaarlo Hermanninpoika Tjeder (s. 1858) pso Ida Maria Lehtomäki. Isäntänä ) ed. poika Aapo Kaarlonpoika Hokkanen (s. 1891) pso Hilja Lyydia Puttonen. 7) ed. vävy Pertti Kalevi Ahopelto pso Kaisa Hokkanen (s.1928) 8) ed. poika Aapo-Matti Hokkanen (s. 1958) pso Marjatta Ström Hokkalan (Hokkanen) talo on Niemisveden pohjois- ja Tenhulan (Tenhunen) talo sen etelärannalla. 53

55 Hokkalan rälssitalon lohkominen 1930-luvulle asti Hokkala 1835 Etalämäki Makkola Korpi-Hokkala Hokkala Hautakangas Kuusela Lehonkangas Perttula Etelämäki Ala-Makkonen Heinälampi Kiusala Makkola Mantere Ranta-Hokkala Ohra-aho Hyvösaho Hokkala Välilehto Kiviaho Reijonkoski Hautamäki 1922 Koulu Tapiola 1925 Korpi-Hokkala 1925 Honkala 1921 Rantala 1921 Kivipuro 1921 Kehäkangas 1916 Hokkalan talo on lohkottu vuosien saatossa lukuisiksi pienemmiksi tiloiksi. Vanhimmat Hokkalasta lohkotut talot olivat ensin kauan Hokkalan torppia, mutta tulleet itsenäiseksi myöhemmin. Makkola, Korpi-Hokkala ja Hokkala on edelleen lohkottu pienemmiksi. Hokkalan mailta on lohkottu myös Niemisveden kyläkoulu, joka on nykyisin metsästysseuran virkistyskäytössä. 54

56 5.2 MAKKOLA ELI MAKKONEN Heikki Stensiön toinen vaimo oli Vappu Juhontytär Makkola (s. 1737), joka isä oli Makkolan rälssitorpan isäntä Juho Antinpoika Makkola (s.1697). Viimeisimpinä Makkolan isäntäpareina ovat olleet seuraavat henkilöt: 1) Heikki Hermanninpoika Tjeder, Makkonen (s. 1860) ja Hilta Erkintytär Veteläsuo (s. 1868), joiden aikana torppa siirtyi talonpoikaisomistukseen ja tila jaettiin: 2) ed. poika Kaarlo Kalle Tjeder, Makkonen (s. 1888) ja Maija Makkonen (s. 1889) saivat Makkolan. 3) ed. poika Pentti Makkonen (s. 1923) ja Eila Makkonen os. Kuisma (s. 1924) 4) ed. poika Heikki Makkonen (s. 1947) ja Pirkko-Liisa Makkonen os. Kuivasmäki (s. 1948) Ala-Makkonen 5) Heikki Tjeder, Makkosen poika Lauri Heikinpoika Makkonen (s. 1909) pso Tyyni Aura Annikki Kaskeala (s. 1923) 6) ed. poika Tapio Makkonen (s. 1950) ja Irma Makkonen os. Pohjola (s. 1950) Makkolassa oli 1900-luvun alussa vielä kaksi vanhaa taloa. Nyt molemmat talot on poissa ja tilalla on uudempi talo. (Kuvan omistaa Pirkko-Liisa Makkonen). 55

57 5.3 KORPI-HOKKALA ELI KORPI-HOKKANEN Vilhelmiina Miina Wik s meni naimisiin Heikki Abrahaminpoika Kolunsaran s kanssa ja he hankkivat omistukseensa Hokkalasta lohkaistu Korpi- Hokkalan talon, jonka koko oli tuolloin 1/36 manttaalia. Heidän jälkeensä taloa isännöivät Heikki Heikinpoika Hämeenniemi ja Miinan ja Heikin tytär Eveliina Heikintytär Hokkanen s Niemisveden rälssitaloja, jotka olivat Tjederin suvun omistuksessa. 5.4 VIITALA (1:2) Maria Stensiö s meni naimisiin Heikki Juhonpoika Makkolan s kanssa ja heistä tuli Viitalan rälssitorppareita. Heidän jälkeensä Viitalan rälssitorpparina jatkoi heidän poikansa Heikki Heikinpoika Viitala s Tämän jälkeen torpparina jatkoi 56

58 Nappari 1904 Haukkamäki 1904 Perä-Aho 1904 Ritokangas 1904 Valkeinen 1904 Soidinmäki 1904 Viitala 1904 hänen poikansa Heikki Heikinpoika Viitala s Koska hänellä ei ollut lapsia, torppa siirtyi hänen veljensä Jooseppi Heikinpoika Viitalan s haltuun. Heikki Tuomaanpoika Tjeder myi Hokkalasta lohkaistun Viitalan rälssitorpan Johannes Erkinpoika Nyyssölälle (s ), jonka vaimo oli Maria Kyntölä (s ). Isojaossa (v. 1935) tuli talon pinta-alaksi 1952 ha. Talon rälssitorpparina toiminut Jooseppi Heikinpoika Viitalan osti Viitalasta vuonna 1843 Johannes Erkinpoika Nyyssölältä ja näin Jooseppi Viitalasta tuli talollinen. Johannes ja Maria Nyyssölän poika Juho Nyyssölä meni naimisiin Jooseppi ja Katariina Viitalan tyttären Loviisa Viitalan kanssa Tämän jälkeen Johannes Erkinpoika Nyyssölä luovutti Viitalasta omistamansa toisen puolikkaan Juho ja Loviisa Viitalalle. Juho ja Loviisa Viitala myivät puolet omistamastaan Viitalasta Kustaa Matinpoika Kasakalle ja lopun Pylkönmäeltä kotoisin olevalle Jaakko Okermannille. VIITALA RITOKANGAS Viitalan rälssitorpasta lohkotuista taloista vain Ritokangas on säilynyt tähän päivään asti Stensiön suvun omistuksessa. Talon isäntäntäparina olivat: 1) Aapo Heikinpoika Ritokangas (Majaniemi) (s. 1820) ja hänen vaimonsa Loviisa Kaapontytär Ritokangas (s. 1824) 2) heidän poikansa Kalle Aaponpoika Ritokangas (s. 1857) ja Matilda Tilda Karoliina Erkintytär (s , jonka isä oli Erkki Johanneksenpoika Ritokangas (s. 1826), jonka isä oli Heikki Heikinpoika Viitala (s. 1768), jonka isä oli puolestaan Heikki Juhonpoika Makkola Viitala (s. 1732). 3) Heidän poikansa Kallen ja Matildan poika Aarne Ritokangas (s. 1900) ja Elma Jousmäki. Talon nykyiset omistajat ovat Taito Keisala ja Liisa Keisala os. Ritokangas. Liisa Keisala on Aarnen ja Elman tytär ja Kolunsaran sukuseuran monivuotinen puheenjohtaja. 57

59 5.6 TENHULA ELI TENHUNEN (2:1) Tenhulan talon isäntäpareina ovat toiminet seuraavat henkilöt: 1) Tuomas Heikinpoika Tjeder (s. 1765) tuli Tenhulan lampuodiksi v Kun talo siirtyi talonpoikaisomistukseen, talon osti hänen poikansa 2) ed. poika Abraham Tuomaanpoika Tjeder (s. 1799) ja samana päivänä osan talosta ostivat Johan Saarimäki (Mäkelä) ja Gabriel Muhonen (Muhola). 3) ed. poika Abraham Aapo Abrahaminpoika Tjeder (s. 1828) ja Maria Esaijantytär. 4) ed. poika Herman Aaponpoika Tenhunen (s. 1865), jonka vaimo oli Edla Samulintytär Pohjonen. Tenhula on säilynyt suvun omistuksessa tähän päivään asti ja sen nykyinen isäntäpari on Timo ja Terttu Härkönen. Tenhulan, Hautalan ja Kauppalan talot ovat Niemisveden etelärannalla. Tuomas Tjeder oli Hautalan lampuoti vuoteen 1820 asti, jolloin hänestä tuli Tenhulan lampuoti. (Lähde: Maanmittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). 58

60 5.7 KAUPPALA (3:1) Kauppalan talo siirtyi puolestaan Stensiön suvun taloksi naimakauppojen kautta. Samalla tavalla kauppalan talon jälkeläisistä tuli myös Hokkalan omistajia, kun Kauppalan talon pojat menivät naimisiin Hokkalan talon tyttärien kanssa. Kauppalan talon isännäksi tuli Aapo Metsola e. Tjeder (s.1864), joka meni naimisiin Maria Hermannintytär Kauppalan kanssa. Heikki Hermanninpoika Kauppala meni puolestaan naimisiin Ida Tjederin kanssa ja hänestä tuli Hokkalan isäntä. Kaikki em. talot olivat noin 10 km x 10 km alueella, joten oli tavallista, että naimakaupat tehtiin lähellä olevien talollisten kesken. Kauppalan vanha talo (Kuvan omistaa Heikki Kauppala). 5.8 HAUTALA (3.2) Tuomas Heikinpoika Tjeder oli aluksi Hautalan lampuotina, kunnes siirtyi Tenhulan lampuodiksi. Hautalassa syntyivät Tuomas ja Liisa Tjederin lapset. Nykyisen talon (kuva) rakensi Kustaa Heikinpoika Hautala pso Anna Loviisa Heikintytär Hautala, jolta talon peri hänen poikansa Herman Kustaanpoika Hautala s pso Hilda Miina Kortteinen s Talo lohkottiin Hermannin lasten kesken ja talon omistaa nykyisin Espoossa asuva toimittaja Mirja Ekholm os. Pöyhönen. 59

61 Kustaa Heikinpoika Hautala rakensi nykyisen Hautalan talon. Talossa toimi vähän aikaa Ähtärin ensimmäinen kansakoulu. (Kuvan omistaa Mirja Ekholm). Metsolan talo on Niemisveden Reijossa Niemisvedestä laskevan joen varrella (Kuvan omistaa Asko Vuorinen). 60

62 5.9 METSOLA Abraham Tjeder Metsola s.1853 tuli isännäksi Tenhulan talosta lohkaistuun Metsolan taloon, kun hän nai Maria Hermannintyttären v Metsolan taloa isännöivät heidän jälkeensä heidän tyttärensä Saima Metsola, Hokkanen s ja hänen miehensä Kustaa Hokkanen s Kustaa Hokkanen oli puolestaan Kauppalan isännän Heikki Kauppalan s poika. Heidän jälkeensä talo on ollut kesämökkikäytössä ja sitä ovat isännöineet sisarukset Eeva-Maija Virpiö os. Hokkanen (s. 1931) ja Tuula Riipinen os. Hokkanen (s. 1944). 61

63 6 ÄHTÄRIN JA SOININ TALONPOIKAISTALOT 6.1 NYYSSÖLÄ Nyyssölän talo Ähtärissä on rakennettu 1700-luvulla. Se on ollut Heikki Matinpoika Stensiön toisen vaimon Vappu Juhontytär Makkolan äidin Liisa Laurintytär Nyyssösen isän suvun Lauri Nyssölän sukutalona (Kuvan omistaa Timo Nyyssölä). Nyyssölä eli Nyyssönen Ähtärinjärven länsipuolella oli Kangasalan Toikkolan entistä erämaata. Vuosina se kuului Kangasalan Liuksialan kartanon takamaihin. Nyyssölän talo liittyi myös Stensiön sukuun. Heikki Matinpoika Stensiö meni naimisiin Vappu Juhontytär Makkolan kanssa. Vappu Makkolan äiti oli Liisa Laurintytär Nyyssölä ja isä Juho Antinpoika Makkola s Lauri Nyyssölä oli puolestaan Nyyssölän talonpojan Lauri Antinpojan poika. Näin kaikki Heikki Stensiön ja Vappu Makkolan jälkeläiset kuuluvat myös Nyyssölän talon vanhojen isäntien jälkeläisiin. Talon isäntiä: 1) Reko Vihavainen talosta erotettiin v Savola 2) Lauri Nyyssönen ) ed. poika Antti Nyyssönen pso Kerttu (Liisa) Paavontytär 4) ed. poika Lauri Antinpoika Nyyssönen pso Pirkko Yrjöntytär 5) ed. poika Tuomas Laurinpoika Nyyssönen pso Liisa Paavontytär 62

64 6) ed. poika Simo Tuomaanpoika , sotamieheksi 1704, talo autiona pso Maria Erkintytär. talo maakirjassa Heikki Tarsaisen eli Nyysäisen nimellä 7) Juho Nyyssölä , pso Liisa 8) Heikki Nyyssölä pso Maria 9) ed. poika Juho Heikinpoika Nyyssölä (s k. 1770) pso Sofia Ristontytär (s. 1717) 10) ed. poika Erkki Juhonpoika (s k. 1828) pso Anna Juhontytär Johannes Erkinpoika Nyyssölä toimi isäntänä vuoteen 1857 asti, jolloin hänen tyttärensä Karoliina Nyyssölä ja hänen miehestään, Antti Antinpoika Mytkäniemestä, tuli talon isäntäpari. Talo myyntiin vuonna 1868 maakauppias Akusti Sakarinpoika Stenlundille (s Keuruu), joka alkoi käyttää sukuniemenään nimeä Nyyssölä. Talon säilynyt tässä Nyyssölän sukuhaarassa, jota edustaa sen nykyinen isäntä Timo Nyyssölä, jonka vaimo Pauliina Nyyssölä os. Urrila (s. 1971) kuuluu Stensiön sukuun. Talo toimii nykyisin maatilamatkailutilana, josta voi vuokrata huoneita tai koko talon suurempia juhlia varten. Stensiön suvun vanhimmat talot olivat Ähtärin pohjoispuolella Ähtärinjärven ja Niemisveden tuntumassa. 63

65 6.2 PAHANKALA Pahankalan talo on ilmestynyt maakirjoihin vuonna 1704, jolloin sen isännäksi oli merkitty Heikki Laasanen. Talon on säilynyt Pahankalan suvussa vuodesta 1740 asti: 1) Matti Matinpoika , pso Pirkko Erkintytär Kukosta 2) ed. poika Haikki Matinpoika pso Anna Erkintytär 3) ed. pojanpoika Heikki Matinpoika pso Liisa Erkintytär Koivulasta 4) ed. poika Matti Heikinpoika Pahankala pso. Sofia Heikintytär Viitala (s. 1759) isäntänä ) ed. poika Heikki Matinpoika Pahankala (s. 1780) pso Helena Erkintytär isäntänä ) ed. poika Matti Heikinpoika Pahankala (s. 1804) pso Maria Juhontytär Leppälä isäntä ) ed. poika Heikki Matinpoika Pahankala (s. 1829) pso 1 Helena Taavetintytär Isoskyttä pso 2 Loviisa Heikintytär Halla-aho isäntänä ) ed. vävy Timo Kallenpoika Honkola, Pahankala (s. 1855) pso ed. tytär Karoliina Heikintytär Pahankala (s. 1870) isäntänä ) ed. poika Väinö Johannes Timonpoika Pahankala (s. 1897) pso Helmi Matilda Heikinmäki 10) ed. poika Jaakko Ilmari Pahankala (s. 1927) pso Maire Anneli Kuula 11) ed. poika Timo Tapani Pahankala (s. 1956) Talo oli 1800-luvun puolivälissä vielä ¼ manttaalin suuruinen. Tilan nykyinen isäntä on Timo Tapani Pahankala. 6.3 KORSUMÄKI Korsumäen talo oli aluksi torppa ja talon haltijoina ovat olleet seuraavat isännät (Tjederin suvun henkilöt tummennettu): 1) Tuomas Niilonpoika Korkealehdosta , (k 90 v. 1731) pso Maria Paavontytär Vehu-Paavolasta, (k 1722) 2) ed. poika Heikki Tuomaanpoika, otettu sotamieheksi (k. 1703) pso Aune Jaakontytär 1703 n ) ed. sisarenmies Antti Jaakonpoika Suihkolta (1709) 1734, (s 1678, k 1757) pso Pirkko Tuomaantytär (s 1679, k 1751) 4) ed. poika Tuomas Antinpoika , (s 1713, k 1788) 64

66 5) ed. veli Antti Antinpoika , (s 1718, k ) pso Vappu Heikintytär Pirttimäestä (s 1719, k ) 6) ed. poika Antti Antinpoika 1773 (1809), (s 1748, k 1810) pso Liisa Heikintytär Sipilästä s ) ed. tyttärenpoika Kristian Aaponpoika Tjeder (s. 1839) pso Maria Sofia Hermannintytär 8) ed. vävy Teofilus Korsumäki e. Pitkäaho (s. 1900) ja Aino Kristianintytär Korsumäki e. Tjeder (s ). 9) ed. poika Kaarle Veikko Korsumäki (s ) pso Sisko Paula Annikki Impilä (s ). Korsumäki II 10) Yrjö Matinpoika Kolunsaralta , (s 1738, k 1803) pso Kaisa Heikintytär (s 1736, k 1819) 11) ed. poika Heikki Yrjönpoika n (1809) (s 1760, k 1837) pso Vappu Tuomaantytär Tenhulasta (s 1764, k 1843) Korsumäen talo lännestä katsottuna. (Lähde: Vanhaa Ähtäriä. Jaakko Numminen. Vaasa Kuvan omistaa E. Ala-Könni 1951). 65

67 Korsumäen talo sijaitsee korkealla (226 m) mäellä Kivijärven länsipuolella soiden keskellä (Lähde: Maanmittauslaitos Kopiointilupa 260/KP/08). 6.4 PÖYHÖLÄ ELI PÖYHÖNEN Pöyhölä eli Pöyhönen on Ähtärin Ouluveden talo, joka siirtyi Tjederin suvun taloksi, kun Loviisa Heikintytär Wik meni naimisiin talon isännän Abraham Heikinpoika Pöyhölän kanssa Abraham kuoli nuorena ja Loviisa oli ensin jonkin aikaan yksin tilan haltijana, kunnes meni uudelleen naimisiin Aleksanteri Hermanninpoika Collinin kanssa. Tämän jälkeen Herman Collinista tuli talon isäntä. Herman Collinin isännyyden aikana Pöyhölä oli 1/3 manttaalin kokoinen talo ja sillä oli peltoa 65 ha. Talon isäntiä: 1) Abraham Heikinpoika Pöyhölä pso Loviisa Heikintytär Wik (s. 1839) toinen pso Santeri Hermanninpoika Collin/Pöyhölä (s. 1837) pso Loviisa Heikintytär Wik (s. 1839) 2) ed. poika Heikki Santerinpoika Pöyhölä (s. 1874) pso Hilma Kallentytär Kivilahti 66

68 Pöyhösen tila oli Ouluveden itärannalla. Nyt samalla paikalla on Pöyhösen kaupunginosa. (Lähde: Maanmittauslaitos Kopiointilupa 260/KP/08). 6.5 HÄMEENNIEMI Heikki Aaponpoika Tjeder (s. 1836) tuli Hämeenniemen talon isännäksi rippikirjojen mukaan, kun hän meni vuonna 1858 naimisiin talon tyttären Liisa Erkintyttären (s. 1842) kanssa. Hämeenniemi oli Peränteen kylän talo N:o 1, jossa oli 1/6 manttaalia. Peränteen kylä sijaitsee Ähtäristä Virroille menevän tien itäpuolella. Hämeenniemen komeita rakennuksia (Ähtärin Historia II). 67

69 Hämeenniemen talo oli Vähä-Peränteen niemessä Ähtärin kirkolta Virtojen suuntaan. Hämeenniemen talo oli perustettu vuonna 1567, jolloin isäntänä oli Matti Juhonpoika. Vuonna 1802 talo oli jaettu veljesten kesken, jolloin toiselle veljekselle lohkottiin Hämeenniemi II eli Kantoniemi. Kantoniemi on edelleen toiminnassa oleva suurtila, joka harrastaa maitotaloutta. Hämeenniemestä on lohkottu Nuuttila, joka on säilynyt edelleen sukumme hallussa. Nuuttila sijaitsee Virtaintien varrella. 6.6 VETELÄSUO Vilhelmiina Miina Hermannintytär Hokkanen (e. Tjeder s. 1867) meni naimisiin Veteläsuon talon pojan Hermanni Erkinpoika Veteläsuon kanssa Tästä syntyi ketju Veteläsuon talon isäntiä, joista seuraava oli Herman Alarik Hermanninpoika Veteläsuo s ja seraavana hänen poikansa Arvo Kalervo Veteläsuo s

70 Veteläsuon talo. (Lähde: Vanhaa Ähtäriä). 6.7 PEKKANEN ELI LEPPÄKANGAS Niemisveden Hokkalan lampuoti Juho Wik (s. 1787) tuli vuonna 1818 osaomistajaksi Leppäkankaan taloon ja lopulta sen isännäksi. Hän myi talon sukulaisilleen Antti Viitalalle (s. 1806) ja hänen vaimolle Liisa Tjederille (s. 1806) vuonna 1834 ja muutti Pylkönmäelle, josta hankki Leppälä eli Hokkalan talon. Liisa Tjeder oli Juho vaimon Leena Wik os. Tjederin (s. 1792) sisko. Näin Leppäkankaan talo tuli kahta kautta Stensiön suvun omistukseen. Isäntänä jatkoi seuraavana Aleksanteri Antinpoika Leppäkangas (s. 1832) puolisona Loviisa Leppäkangas os. Kantomäki (s. 1831). Hänen jälkeensä isäntäparina jatkoivat Antin ja Liisan toinen poika Herman Antinpoika Leppäkangas s ja hänen vaimonsa Vilhelmiina Heikintytär Hautala s

71 Leppäkankaan tila sijaitsee Vehun kylässä Niemisvedeltä noin 20 km koilliseen. Leppäkankaan taloa ei ole olemassa sen nimisenä. Se saattaa olla myös joku karttaan merkityistä taloista. (Lähde: Maan-mittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). 70

72 7 PYLKÖNMÄEN JA MULTIAN TALONPOIKAISTALOT 7.1 RAUTALAMMIN ERÄMAAT Pylkönmäen seudulla kävivät pyyntiretkillä hämäläiset, jotka jakoivat eräalueet kylittäin. Vanhan Saarijärven historian kirjassa kerrotaan, että vuonna 1455 Pääjärven erämaa kuului Sääksmäen Lahisten kartanon herralle Olavi Tavastille. Pääjärven erämaa oli ainakin kolmen miehenosan suuruinen. Rautalammen historian kirjan mukaan (Kuva) Pääjärven ja Karankajärven erämaa kuului Sääksmäen eräalueisiin. Saarijärven historian kirjassa kerrotaan myös, että Urjalan Björn Pietarinpoika omisti vuonna 1507 Pääjärven eteläpäässä oleva erämaan. Rautalammen vanhan hallintopitäjän länsiosa, jossa Sääksmäen talot on merkitty vihreällä ristillä (Lähde: Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia). Monet Pylkönmäen talot, mm. Mulikan ensimmäinen talo Riekko ja siitä lohkaistu Lepppälä, kuuluivat 1560-luvulta alkaen Siuntiossa olevan Sjundbyn kartanon alustiloihin. Kartanon omistaja oli tuolloin Jaakko Henrikinpoika Hästesko. Hänen kuoltua kartano siirtyi hänen puolisonsa, Kerstin Henrikintytär Horn af Kanckasin omistukseen. Kun Kerstin meni uudelleen naimisiin Claes Åkenpoika Tottin kanssa, läänitykset siirtyivät Tottien suvulle. Claes Åkenpoika Tott toimi Suomen käskynhaltijana vuonna

73 Sjundbyn kartano on Suomen vanhin asuinrakennuksena toimiva aateliskartano. Kartanon rakennustyöt aloitti 1560-luvulla Jaakko Henrikinpoika Hästesko ja se valmistui Claes Åkenpoika Tottin aikana. Henrik Claesinpoika Tott peri kartanon isältään Claes Åkenpoika Tottilta ja meni naimisiin Ruotsin entisen kuningattaren lesken Kaarina Maununtyttären tyttären Sigfrid Erikintytär Vaasan kanssa. Samalla heidän omistuksessaan oli myös Liuksialan kartano Kangasalla. Kartanot ja niiden alustilat olivat Henrik Klaunpoika Tottin ja Sigrid Erikintytär Vaasan omistuksessa ainakin vuoteen 1621 asti. Heidän jälkeensä kartanot siirtyvät sotamarsalkka Åke Tottin s omistukseen. Åke Tott kunnostatui 30-vuotisessa sodassa. Ruotsin kuninkaan Erik XIV:n jälkeläisten liittyminen Sjundbyn ja Liuksialan kartanoihin sekä Pääjärven lampuotitaloihin on kerrottu seuraavissa tauluissa. TAULU 1 I Erik XIV Vaasa, Ruotsin kuningas, s Ruotsi, Tukholman linna, k Ruotsi, Örbyhusin linna. 1. puoliso: Karin Jacobsdotter,. 1. Margareta Vaasa, s puoliso: Kaarina Maununtytär, Ruotsin kuningatar, Liuksialan kartanon emäntä, s Ruotsi. Vanhemmat: Ingrid ja Måns Helsing. 2. Sigfrid Vaasa, s Ruotsi, Svartsjön linna. Tauluun Gustaf Vaasa, Ruotsin prinssi, s Ruotsi, Nyköpingin linna. 4. Henrik Vaasa, s Ruotsi, k Arnold Vaasa, s Ruotsi, Gripsholmen linna, k

74 TAULU 2 (taulusta 1) II Sigfrid Eriksdotter Vaasa, Ruotsin prinsessa, s Ruotsi, Svartsjön linna, k Kangasala, Liuksiala. Sigfried peri äidiltään Kaarina Maununtyttäreltä Liuksialan kartanon. Puoliso: Henrik Claesson Tott, s. 1552, k Puola. Henrik Claesson peri äidiltään Kerstin Hornilta, joka oli Jakob Hästeskon ensimmäinen vaimo, Sjunbyn kartanon ja sen mukana Pääjärven lampuotitalot. Vanhemmat: Claes Åkesson Tott ja Kerstin Henriksdotter Horn af Kanckas, Tott. 1. Anna Tott, s. 1595, k Åke Tott, valtaneuvos, sotamarsalkka, s Lohja, k Eura. Sai perintönä Sjundbyn, Kirkniemen ja Liuksialan kartanot ja niiden lampuotitalot 3. Emerentia Tott, s. 1600, k Taivassalo. 4. Claus Tott, s. 1600, k Erik Tott, s. 1602, k Latvia. 6. Maria Tott,. 7. Johan Tott,. 8. Kerstin Tott 7.2 RIEKKO ELI MIETALA Antti Mulikka perusti Mulikan kylän ensimmäisen talon Riekko eli Mietalan vuonna Talo oli todennäköisesti Mulikan mäen korkeammalla kohdalla. Talosta on aikanaan ollut hyvä näköyhteys Karankajärvelle, joten se voisi hyvinkin olla se paras paikka talolle. Juho Wikin sukulaisille talo tuli, kun ensimmäisen kerran, kun Juho Wikin ja Leena Tjederin tytär Anna Leena (s Keuruu) meni naimisiin Riekon eli Mietalan talon pojan Antti Juhonpojan kanssa vuonna 1844 ja Antti Juhonpoika on rippikirjoissa merkitty talon isännäksi vuonna Riekon eli Mietalan talo oli ollut vuodesta 1789 Matti Yrjönpojan suvun hallussa ja Antti Juhonpoika oli hänen jälkeläisiään. Tjederin suvulle talo tuli toisen kerran, kun Kristian Heikinpoika Tjäder (s. 1843) osti talon 1860-luvulla. Kristian meni naimisiin Maria Johanna Eliaantyttären (s. 1846) kanssa. Kristian meni uudelleen naimisiin ja osti Multianniemen tilan Multian kirkonkylästä. Kolmannen kerran talo tuli sukuun, kun Hokkalan talon isännän Santeri Hokkasen (s. 1837) tytär Emilia Hokkanen (s. 1873) meni vuonna 1893 naimisiin Mietalan talon pojan Elias Mietalan kanssa. Elias Mietalasta tuli talon isäntä vuonna Talo on säilynyt suvussa 1800-luvun puolivälistä aina nykyhetkeen asti. Vuonna 1930 talon pinta-ala oli 233 ha, josta oli peltoa 25 ha, laidunta 10,8 ha ja metsää 197,2 ha. 73

75 Pylkönmäen Riekko eli Mietalan vanha talo, joka on purettu. Riekon talon perusti vuonna 1564 Antti Mulikka, joka on myös melkein kaikkien Keisarin suvun henkilöiden lähtöhenkilö. Talo oli 27 metriä pitkä ja 7 metriä leveä. (Kuvan omistaa Voitto Mietala). Mulikan kartta 1750-luvulta. Kartassa näkyvät talot Mulikka (Riekko), Hokkala ja Jokela. 74

76 Leppälän eli Hokkalan tilan päärakennuksen Pääjärvellä rakensi Heikki Juhonpoika Wik-Hokkanen vuonna Talo on tehty lähes samojen piirustusten mukaan kuin Ähtärissä oleva Nyyssölä talo. (Kuvan omistaa Asko Vuorinen, 2007). 7.3 LEPPÄLÄ ELI HOKKALA PYLKÖNMÄELLÄ Leppälän eli Hokkalan talo Pylkönmäellä oli muodostunt Riekko eli Mietalan talosta vuonna Molemmat talot olivat tuolloin edellä mainittujen kartanoiden alustiloja ja samalla rälssiluonteisia tiloja. Talot siirtyivät kuitenkin talonpoikaisomistukseen isojaon aikoihin, jonka jälkeen Leppälä siirtyi Stensiön suvun omistukseen. Juho Wik (pso Leena Tjeder) oli ollut Ähtärin Hokkalan talon lampuoti. Hän osti joulukuussa 1834 Pylkönmäeltä suuren Leppälän talon, jota alettiin kutsua hänen poikansa, Heikki Wik, Hokkasen jälkeen Hokkalaksi ilmeisesti Ähtärin Hokkalan talon mukaisesti. Näin monet isännistä muuttivat talon mukaan nimensä esimerkiksi Leppäkangas, Hokkanen ja Tenhunen. Nämä nimet olivat taas tulleet talot perustaneiden savolaisten henkilöiden sukunimistä Hokkanen ja Tenhunen, joiden sukulaisuutta Stensiön sukuun on mahdoton todistaa. Leppälän eli Hokkalan isäntiä: 1) Juho Wik (s. 1787) pso Leena Tuomaantytär Tjeder (s. 1792) isäntänä ) ed. poika Heikki Juhonpoika Wik, Hokkanen (s. 1813) pso Anna Kaisa 75

77 Ulvotuinen 3) ed. poika Santeri Wik, Hokkanen (s. 1837) pso 1. Sofia Möttönen 2. Anna Leena Heikintytär 4) ed. vävy Kustaa Hangonmäki, Hokkala (s. 1857) pso ed. tytär Eveliina Wik, Hokkanen 5) ed. poika Niilo Hokkala (s. 1894) pso 1. Josefiina Koskinen 2. Elsa Manninen isäntänä ) Toivo Huuha (s. 1912) pso Anni Anneli Kuivikko isäntänä 1927 Mulikan Riekko eli Mietalan ja Hokkalan talot sijaitsevat Karankajärven pohjoispäässä ja Leppälän talo sen länsirannalla. Sillanpää on lohkottu Hokkalan talosta Mietala eli Riekko on Hokkalan vieressä (Lähde: Maanmittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). 76

78 Kustaa Hokkala e. Hangonmäki osti vuonna 1893 Hokkalan vanhemman päätalon 2/27 manttaalia 8500 markan kauppahinnalla. Hokkalan talon kooksi tuli 4/27 manttaalia eli noin 1000 ha. Vanhasta päätalosta tuli ensin meijeri ja myöhemmin Mulikan ensimmäinen kansakoulu. Sotien jälkeen talo purettiin ja sen hirsistä tehtiin lato. Juho Wikin jälkeen Hokkalan talo säilyi hänen jälkeläistensä omistuksessa 1920-luvulle asti ja siitä lohkaistu Leppälä vuoteen 1935 asti. Hokkalan viimeinen Stensiön suvun isäntä oli 1920-luvulla Niilo Hokkala, jonka aikana talo joutui pankin haltuun, jolta sen omistus siirtyi Huuhan suvulle. Hokkalan pinta-ala vuonna 1930 oli vielä 485 ha, mutta tila ei ollut enää suvun hallussa. Siitä oli 25 ha peltoa ja 448 ha metsää. 7.4 UUSI LEPPÄLÄ Hokkalan talo jaettiin lasten kesken vuonna Siitä lohkaistiin Juho ja Alina Vuoriselle os. Hokkalalle Leppälä. Leppälän pinta-ala oli lohkomisen jälkeen 290 ha. Leppälästä lohkottiin useita pieniä tiloja torpparien saatua oikeuden omaan maahansa. Vuonna 1930 oli 189 ha, josta 32 ha oli peltoa ja 100 ha metsää. Tilan peri Juho ja Alina Vuorisen poika Eero Vuorinen, joka aikana tila joutui pankin haltuun ja myytiin Viinasen suvulle. Eero muutti Helsinkiin 1936 ja perusti Herttoniemeen metalliverstaan. Leppälän talo on lohkottu Hokkalan talosta. Talon rakensi Juho Vuorinen (Kuvan omistaa Asko Vuorinen). 77

79 Lauttamäen talon pihalla pidettiin vuonna 2008 Tjederin suvun toinen sukukokous. (Kuvan omistaa Asko Vuorinen). 7.5 LAUTTAMÄKI Lauttamäen talo sijaitsee Hokkalan talon eteläpuolella. Talo on ollut Lauttamäen suvulla kaksisataa vuotta. Stensiön suvulle talo joutui, kun Saima Elviira Jokinen (s.1897) meni naimisiin Lauttamäen sukuun kuuluvan Vihtori Lauttamäen (s.1919) kanssa. Talon on säilynyt suvussa siitä asti. Vihtorin jälkeen talon isäntänä oli hänen poikansa Voitto Lauttamäki (s. 1919) ja hänen jälkeensä Voitto Lauttamäen poika Lauri Lauttamäki (s. 1951). Viimeisinä vuosina talo on toiminut myös maatilamatkailun keskuksena. Siellä pidettiin v Tjederin suvun toinen sukukokous, kun ensimmäinen oli pidetty samana päivänä Niemisvedellä. 7.6 SANTUNMÄKI Santunmäen tila tuli Tjederin suvulle, kun Heikki Jokinen (s. 1854) osti tilan. Heikin vaimo oli Tjederin sukuun kuulunut Hilda Kaisa Hokkanen, joka oli syntynyt Hokkalan talossa

80 Santunmäen taloa hoiti Heikki Jokisen kuoleman jälkeen hänen tyttärensä Vilma Johanna Jokinen s Hänen jälkeensä isäntänä oli Fanny Maria Jokisen poika Lauri Rämänen s. 1912, joka rakensi Santunmäelle uuden päärakennuksen ja navetan. Vilma Jokinen asui talossa syytinkiläisenä. Lauttamäen ja Santunmäen talot sijaitsevat Saarijärveltä Kolkanlahdelle menevän tien varrella Kuoppalan kylässä. Talo on ollut Lauttamäen suvulla kaksisataa vuotta. Santunmäki on Lauttamäen itäpuolella. (Lähde: Maanmittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). 79

81 Santunmäen talon osti Heikki Jokinen e. Kauppala 1800-luvun lopussa. 7.7 MULTIA ELI MULTIANNIEMI (MULTIAN KYLÄ N:O 3) Multianniemen talon isäntänä ollut talollinen Samuel Multia myi talon opettaja Abraham Ruoraselle. Hän oli perustanut Multianniemen taloon Multian ensimmäisen kansakoulun vuonna Hänen jälkeensä talon omistaja oli talollinen August Huttunen. Kristian Tjäder (s Ähtäri) osti Multianniemen talon vuonna 1881 August Huttuselta. Talossa toimi kestikievari, jota oli hoitamassa myös Kristianin vaimo Elina Witikka. Talo oli Kristianin aikana 7/54 manttaalin kokoinen (Rippikirja ). Kristian myi talon metsät Rosenlewille v 1897, mutta piti itse päätalon ja pellot. 80

82 Multianniemen talo Multialla. (Kuvan omistaa Sirpa Juhala). Multianniemen talo on Multian keskustassa (Lähde: Maanmittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). 81