ALPPIPERHONEN. Pleissin virallinen leirilehti // 5. numero // pleissi19.fi/leirilehti

Transkriptio

1 ALPPIPERHONEN Pleissin virallinen leirilehti // 5. numero // pleissi19.fi/leirilehti 1

2 PÄÄKIRJOITUS Leirimme on nyt täysilukuinen. Paikalle on saapunut sudenpentuja ja perheleiriläisiä, ja pääluku on noussut lähelle 330 henkeä. Näinkin suurella leirillä on hyvin tärkeää pitää huolta omista tavaroistaan. Leirialueella pyörii tuhansia tavaroita, ja jos kaikki levittelevät nimeämättömiä tavaroitaan ympäriinsä, kaaos on väistämätön. Pitäkää siis huolta omista tavaroistanne ja nimikoikaa niitä mahdollisuuksien mukaan. Lämpötila on pudonnut puoleen viikonlopun helteistä. Myös yöt ovat kylmiä. Päivällä on hyvä etsiskellä jalkaan pitkälahkeista housua ja päällystakkia, mutta myös yöksi on hyvä varata lämmintä vaatetta. Pipo voi olla myös kultaakin kalliimpi. Yöllä ei ole mukavaa herätä kylmyyteen. leirisää C 6 m/s C 5 m/s C 5 m/s C 2 m/s C 1 m/s KIOSKI METROLAKU Auki lounaan ja päivällisen jälkeen Steissillä keskiviikon erikoistarjous: leiripaidat rajoitettu erä! LEHDEN TOIMITUS: Päätoimittaja: Laura Nykänen Valokuvat: Kuisma Vesisenaho, Jussi Puuri, Aarni Salomaa 2

3 Kokeneiden partiolaisten hurjimmat partiokokemukset Tarja Sovijärvi kertoi meille hurjimmasta partiokokemuksestaan. Mä olin sudari vuonna 1991 Tosisuunta-leirillä Bengtsårissa, Hangossa. Siellä oli iltaohjelmana tällainen Päivänsäde ja menninkäinen -ohjelma, johon kuului yhteisleikki, jossa taputettiin sateelle. Ensin taputettiin sormilla ja sitten polviin. Seuraavana yönä tuli sitten semmonen aika raju sade. Me nukuttiin meidän porukan kanssa siis puolijoukkueteltassa. Meidän teltta ei ollut ainut, joka sieltä sitten evakuoitiin. Me mentiin jonnekkin hökkeliin nukkumaan, koska se leiri oli saaressa ja sitä vettä tuli kaatamalla. Mun isä oli sillä leirillä myös. Seuraavana iltana oli mun mielestä sellainen koko leirin iltanuotio, jossa vedettiin tää sama ohjelma uudestaan. Ja muistaakseni isäni, joka oli mukana leirillä, sanoi silloin Jos taivaalta tulee yksikin pisara, minä etsin tuon henkilön ja heitän sen mereen. Se on ollut sellainen hyvin mieleenpainuva reissu. Valokuvakilpailu Jokaisessa leirilehden numerossa annetaan aihe, jonka mukaisia valokuvia toimistotiimille voi lähettää. Toimistotiimistä koostuva raati valitsee mielivaltaisesti kuvista parhaan ja julkaisee sen seuraavan päivän lehdessä. Eilen aiheena oli Leiriruokaa!. Toimistotiimistä koostuvan raadin mielestä seuraava kuva vastasi parhaiten tehtävänantoa. Onnea kuvan ottajalle! Tämän päivän aihe: Parhaat leirirakennelmat! Kuvia voi lähettää WhatsAppilla numeroon Kuvia otetaan vastaan joka päivä kello 20 asti. Muista liittää kuvan yhteyteen nimesi! Kuva: Aino Savolainen 3

4 Tekstiviestipalsta Tässä lehdessä myös lukijat voivat vaikuttaa. Otamme sekä vastaan juttuideoita että annamme leiriläisille sananvapautta tekstiviestipalstan muodossa. Juttuideat ja tekstiviestit voi lähettää Whatsappilla numeroon: Huomioithan, että julkaisemme vain asiallisia viestejä. Siis mikä tää juttu hilloliigasta oikein on? Onks se jotain syötävää? Voiko sen suurentaa? -Rinkankantaja Heippa! Vartsualaleirissä härkäpapu-ja hillogate! Ei riitä rehellisille partiolaisille. Lieneekö ruokakoordinaattorin omassa mahassa kun niin hymyilyttää! -kysyn vaan vaikka nälkäkin olis.. MIELIPIDEKIRJOITUS EI SAA TAPUTTAA!! Tuo huuto kuului jälleen kerran tiistaina iltanuotiolla melkein vihaisesti sen jälkeen kun osa katsojista innostui taputtamaan hauskan sketsin päätteeksi. En ole koskaan ymmärtänyt miksi partiossa ei saisi taputtaa? Ymmärrän sen, että huudot kuuluvat partioon, mutta miksei voisi olla molempia, sekä huutoja että taputuksia? Huutojen ongelma on se, että ne toimivat parhaiten porukalla ja se tarkoittaa sitä, että jonkun pitää organisoida ja vetää se huuto. Käytännössä siis sanoa mitä huudetaan ja sitten... kolmannella... HUU DE TAAN! Mutta usein käy niin, että hyvänkin esityksen jälkeen, paikassa jossa spontaanit aplodit (tai huuto) olisi ehdottomasti paikallaan, ei kukaan tajua vetää huutoa, jolloin jäljelle jää vain kiusallista hiljaisuutta. Tähän loppuun haluaisin vetää huudon: TA PU TUK SET TAKAS JO TUODAAN! HUU DOT PÄÄL LE PARHAIMMILLE SUODAAN! T. Partiolainen vuodesta

5 leirilehtivisa Leirilehti julkaisee joka päivä viisi kysymystä, joihin voitte pähkäillä vastauksia joko yksin tai yhdessä kaverin kanssa. Oikeat vastaukset löytyvät seuraavan päivän numerosta. Edellisen päivän vastaukset: 1. Hevosen suitsien suuhun tuleva osa on kuolaimet. 2. Otava kuuluu Ison Karhun tähtikuvioon. 3. Heksagoni on kuusikulmio. 4. Kasper, Jesper ja Joonatan olivat Kardemumman kaupungin iloiset rosvot. 5. Ihmisellä on 12 paria kylkiluita. Uudet kysymykset: 1. Montako kieltä on harpussa? 2. Minkä värinen jalokivi on safiiri? 3. Mikä on Romeon ja Julian kotikaupunki? 4. Mitä planeettaa sanotaan punaiseksi planeetaksi? 5. Mikä tai mitä on pergamiini? saksalaisten kokemuksia The Rose Nose Touch Race Es war einer der schönsten Haik Tage an einem unbekanntem See im tiefem finnischem Wald. Da begab es sich zur Mittagszeit, dass 10 deutsche Pfadfinder und zwei finnische Freunde sich zu einem der spektakulärsten Rennen der finnischen Geschichte vorbereiteten. Das legendäre Rose Nose Touch Race. Simon (GER) und Olli (FIN) traten gegeneinander an. Mit einem Ruderboot wurde eine Strecke über den See gepaddelt und am anderem Ufer eine Seerose mit der Nase berührt. Wer in der kürzesten Zeit wieder zurück ist, hat das Rennen gewonnen. Zuerst startete der deutsche Rennfahrer Simon mit leichten Problemen bei der Berührung der Rose mit der Nase und kam mit einer Bestzeit von 1:56 min. ins Ziel zurück. Bald darauf machte sich Olli startklar. Die Zuschauer warteten gespannt am Ufer. Wird der finnische Rennfahrer die Zeit übertreffen? Nach der Analyse seines Gegners traf seine Nase zielsicher die Rose und er kehrte mit dem finnischem Rekord 1:18 min. unter lautem Gejubel ins Ziel. Feierlich wurde ihm das goldene Seerosenblatt als Wanderpokal überreicht. 5

6 Nenä lumpeenkukkaan -kisa Olipa kerran yksi kauneimmista haikkipäivistä tuntemattoman järven rannalla syvällä suomalaisessa metsässä. Keskipäivän lähestyessä kymmenen saksalaista ja heidän kaksi suomalaista kaveriaan valmistautuivat spektaakkelimaiseen kisaan. Legendaariseen Nenä lumpeenkukkaan -kisaan. Simon (GER) ja Olli (FIN) asettuivat vastakkain. Kisassa oli tarkoituksena soutaa järven poikki ja koskettaa nenällä toisella rannalla olevaa lumpeenkukkaa. Ensimmäisenä oli saksalainen Simon, joka pienistä vaikeuksista huolimatta sai nenänsä lumpeeseen ja pääsi soutamaan takaisin maaliin ajassa 1 min 56 s. Pian sen jälkeen Olli asettui lähtöviivalle. Katsojat odottivat jännittyneinä rannalla. Onnistuisiko suomalainen kisaaja alittamaan saksalaisen ajan? Vastustajan suorituksen analysoinnin jälkeen Olli kosketti nenällään lummetta ja palasi takaisin suomenennätysajassa 1 min 18 s raikuvien suosionosoitusten saattelemana. Voittoa seurasi juhlallinen lumpeenlehden luovutus voiton merkiksi. 6

7 viidennen leiripäivän tunnelmia Aamulla kokoonnuttiin alaleirien omiin raamiksiin. Kuvassa Villinlännen raamis. Leirikeittiöillä loihdittiin härkisrisottoa. Sudenpennut ja perheleiriläiset saapuivat leirille. Leirin kokonaisvahvuus on täten noin

8 Saksalaisen insinööritaidon ilmentymä: narupatja. Eräilylaaksossa päästiin tekemään teetä risukeittimillä. Teroituspisteellä sai ehostettua puukoista uudenveroisia. 8

9 Pulmalaaksossa pähkäiltiin muunmuassa hammasrattaiden parissa. Liikuntalaaksossa nähtiin vauhdikkaita vesisotia. Kastumiselta ei säästytty. Metsägolf tarjosi golffareille täysin uudenlaisia haasteita. 9

10 Illalla kokoonnuttiin ensimmäiselle koko leirin yhteiselle iltanuotiolle. Musiikista vastasi tuttuun tapaan Omituisten otusten kerho. Iltaohjelmassa esitelty suurennuskone vaatii vielä hiukan hienosäätöä. 10