ARVOSTELUPERUSTEET 2010

Transkriptio

1 ARVOSTELUPERUSTEET 2010 KYSYMYS 1 A.1. Kannustintyyppisten verojen ensisijaisena tavoitteena on kannustaa ympäristön kuormittajia vähentämään saastuttamista tai ympäristöresurssien käyttöä. (1 p) A.2. Tavoitteena on, että ympäristöveron määrä heijastaa ympäristölle aiheutuvia haittoja ja veron pitäisi kohdistua sellaiseen toimijaan tai kuluttajaan, joka käyttää ympäristöresurssia tai ympäristölle haitallista tuotetta. (1 p) A.3. Kannustinvaikutusta vahvistaa se, että verovelvollinen voi vaikuttaa veron määrään vähentämällä veronalaisen tuotteen tai ympäristöresurssin käyttöä. (1 p) A.4. Käytännössä ympäristöperusteisilla veroilla on usein myös fiskaalisia tavoitteita (1 p), eli ympäristötavoitteiden ohella niiden päämääränä on valtion verotulojen kerryttäminen (1 p). B.1. Panttijärjestelmässä yritysten tai kotitalouksien on maksettava pantti, kun ne ostavat tiettyjä erityistavaroita (esimerkiksi lasipulloja tai paristoja). (1 p) B.2. Käytön jälkeen yritysten tai kotitalouksien on pantin saamiseksi takaisin palautettava tavara kauppaan, jakelupisteeseen tai liikkeeseen. (1 p) C.1. Ympäristöperusteisilla tuilla voidaan kannustaa kuormittajia ympäristötavoitteiden toteuttamiseen. (1 p) C.2. Ympäristöperusteiset tuet voivat olla myös puhtaasti rahoitustyyppisiä (1 p), jolloin niillä avustetaan toiminnanharjoittajia eikä niillä ole itsenäisiä ympäristönsuojelutavoitteiden toteutumiseen tähtääviä ohjaustavoitteita. (1 p) KYSYMYS 2 Pääsykoekirja 3/2010, s. 100 A.1. Sosiaalisessa teon teoriassa - painotetaan filosofista teon teoriaa suoremmin sitä (1 p), että - teko on merkityksellistä sosiaalisen todellisuuden muotoilemista (1 p). (kaksi pistettä on kohdassa A.1. saanut myös siitä, jos on viittaamatta filosofiseen teoriaan ilmaissut jotenkin sen, että sosiaalisen teon teoriassa painotetaan sitä, että teko on merkityksellistä sosiaalisen todellisuuden muotoilemista) A.2. Sosiaalinen teon teoria voidaan määritellä myös siten, että kyse on - inhimillisen tahdon hallitsemasta (1 p) tai - hallittavissa olevasta (1 p) - sosiaalisesti merkityksellisestä käyttäytymisestä (1 p). A.3. Keskeistä on tällöin, että toiminnan sosiaalinen merkitys arvioidaan kulloinkin sovellettavan rikossäännöksen näkökulmasta (1 p).

2 A.4. Negatiiviselle teon teorialle on ominaista ajatus siitä, että teon ja laiminlyönnin erottamisella ei ole merkitystä rikosoikeudellisen vastuun näkökulmasta (1 p). A.5. Teorian mukaan teossa ja laiminlyönnissä on kyse nimenomaan siitä, että vahingollinen seuraus on aiheutunut, koska henkilö ei ole välttänyt sitä, mikä olisi ollut vältettävissä (1 p). A.6. Lisäksi hän olisi - kyennyt (1 p) - ja hänellä olisi ollut velvollisuus välttää vahingon aiheuttaminen (1 p). KYSYMYS 3 Pääsykoekirja 1/2010, s. 56 A.1. Sisäinen uudelleentarkastelu perustuu Århusin sopimuksen (0,5 p) täytäntöönpanoa koskevaan asetukseen (0,5 p). B.1. Pyynnön esittäminen edellyttää, että pyynnön tekijä (järjestö) on a) valtioista riippumaton voittoa tavoittelematon oikeushenkilö jonkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai käytännön nojalla (1 p); * b) järjestön ensisijaisena ilmoitettuna tavoitteena on edistää ympäristönsuojelua (0,5 p) ympäristölainsäädännön puitteissa (0,5 p); c) se on ollut olemassa yli kahden vuoden ajan (0,5 p) ja se pyrkii aktiivisesti b-alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen (0,5 p). B.2. Uudelleentarkastelupyynnön aiheen on kuuluttava järjestön sääntömääräisen tavoitteen ja toimialan piiriin. (1 p) C.1. Pyyntö on tehtävä kirjallisesti (1 p) kuuden viikon kuluessa (1 p) hallintotoimen hyväksymisestä, siitä ilmoittamisesta tai sen julkaisemisesta sen mukaan, mikä näistä on tehty viimeksi (1 p). C.2. Väitetyn hallintotoimen laiminlyönnin osalta pyyntö on tehtävä kuuden viikon kuluessa ajankohdasta, jolloin hallintotoimi olisi pitänyt tehdä (1 p). D.1. Järjestö voi tehdä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön ilman, että asia koskee sen etua tai että sen on osoitettava oikeuksiensa heikentyvän. (1 p) * Kohta sisältää kolme edellytystä: (1) järjestön on oltava valtioista riippumaton, (2) voittoa tavoittelematon ja (3) oikeushenkilö jonkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai käytännön nojalla. Yhden arvosteluperusteiden kohtaan sisältyvän edellytyksen mainitsemisesta on hyvitetty 0,5 pisteellä. Kohdan mukaiseen täyteen pistemäärään (1 p) on riittänyt kahden edellytyksen mainitseminen vastauksessa. Pääsykoekirja 3/2010, s

3 KYSYMYS 4 A.1. Sovitusteorioissa (retributiivisissa (0,5 p), absoluuttisissa (0,5 p) teorioissa) rangaistuksen oikeutus haetaan ajallisesti menneestä tapahtumasta eli tehdystä teosta (1 p). B.1. Rangaistuksen oikeutus perustuu siihen, että rikoksentekijän katsotaan ansaitsevan rangaistuksen (1 p) rikottuaan yhteisesti sovittuja sääntöjä (1 p). B.2. Näin ollen rangaistuksen tehtävänä pidetään rikoksen oikeudenmukaista sovitusta (1 p). C.1. Sovitusteoria ei kuitenkaan kykene antamaan tyydyttävää vastausta sellaiselle henkilölle, joka vaatii järkisyitä rankaisemiselle (1 p). C.2. Tehtyä rikosta ei saa tekemättömäksi (1 p). D.1. Rangaistuksen ainoaksi perusteeksi ei riitä se, että ihmisten mielissä asuva sovituksen vaatimus edellyttää, että rikoksentekijät saavat ansioidensa mukaan (1 p). D.2. Vetoaminen sovitukseen johtaa pahimmillaan eräänlaiseen kostonkierteeseen ja mielivaltaan (1 p). (1 p hyvitykseen on riittänyt maininta joko kostonkierteestä tai mielivallasta). E.1. Rikosoikeudellisen järjestelmän pitäisi toimia yksityisen sosiaalisen kontrollin suuntaajana ja "kesyttäjänä" (1 p). Pääsykoekirja 1/2010, s. 15 KYSYMYS 5 A.1. Lojaliteetti- eli vilpittömän yhteistyön periaate kuuluu primäärioikeuteen kuuluviin EUoikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin, joille on leimallista perustavanlaatuisuus ja osin kirjoittamattomuus (1 p) ja jotka ovat muotoutuneet Euroopan yhteisön tuomioistuimen (nykyisin unionin tuomioistuin) käytännössä (1 p). B.1. Lojaliteetti- eli vilpittömän yhteistyön periaate määrittelee unionin ja sen jäsenvaltioiden keskinäissuhdetta. (1 p) B.2. SEU:n 4 artiklan 3 kohdan mukaan: Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään. SEU 4 artiklaan kirjattu vilpittömän yhteistyön periaate vahvistaa EY:n tuomioistuimen jo aiemmin esittämän tulkinnan, jonka mukaan vilpittömän yhteistyön periaate velvoittaa myös unionin toimielimiä suhteessa jäsenvaltioihin. (1 p) C.1. Periaate sisältää kaksi ulottuvuutta. Ensinnäkin se edellyttää, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen (1 p) (positiivinen ulottuvuus (0,5 p)). C.2. Toiseksi se edellyttää, että jäsenvaltiot pidättäytyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan EU:n perussopimusten tavoitteiden saavuttamisen (1 p) (negatiivinen ulottuvuus (0,5 p)).

4 C.3. EY:n tuomioistuin on useissa ratkaisuissaan vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan lojaliteettiperiaate sitoo jäsenvaltioiden kaikkia viranomaisia, tuomioistuimet mukaan lukien. (1 p) D.1. Periaate koskee samalla tavoin myös unionin toimielinten välisiä suhteita ja yhteistyötä. (1 p) E.1. Lojaliteettiperiaatteeseen liittyy tehokkuusperiaate. Lojaliteettiperiaate antaa tukea EY:n tuomioistuimen kehittämille periaatteille EU-oikeuden välittömästä oikeusvaikutuksesta, EUoikeuden etusijasta ja EU-oikeuden tulkintavaikutuksesta. (1 p) Pääsykoekirja 3/2010, s , 24 KYSYMYS 6 A. Radbruchin kaava A.1. Äärimmäisen epäoikeuden mukainen laki (1 p) A.2. ei ole tuomaria tai muuta lainsoveltajaa velvoittavaa oikeutta (1 p). B. Deregulaatio B.1. Oikeudellisen sääntelyn tietoinen (1 p) B.2. purkaminen ja kumoaminen (1 p). Pääsykoekirja 2/2010, s. 73 ja Pääsykoekirja 2/2010, s. 186 ja 191 C. Positiivinen erityiskohtelu C.1. Aiemmin syrjityn/yleisesti heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevan ryhmän edustajille (1 p) C.2. on annettava etusija yhteiskunnassa avautuvien virkojen tai uusien resurssien jaossa (1 p). Pääsykoekirja 2/2010, s. 142 ja 295 D. Oikeudellinen desuetudo D.1. Muodollisesti voimassa olevaa oikeussääntöä ei sovelleta, (1 p) D.2. koska sääntö katsotaan vanhentuneeksi (0,5 p) D.3. tai muutoin yhteiskunnallisesti epätarkoituksenmukaiseksi (0,5 p). Pääsykoekirja 2/2010, s. 211 E. Yleinen shikaanikielto E.1. Kielto käyttää/toteuttaa sinänsä lainmukaista oikeutta (1 p) E.2. vain toista henkilöä vahingoittaakseen/toisen ja hänen oikeuksiensa vahingoittamistarkoituksessa (1 p). Pääsykoekirja 2/2010, s. 3, 93 ja 95

5 KYSYMYS 7 A.1. Laillisuusperiaatteen (1 p) retroaktiivisuuskielto eli taannehtivuuskielto (1 p) tarkoittaa sitä, että lainsäätäjä ei saa kriminalisoida tekoja, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa./ Kielto koskee luonnollisesti sellaisia uusia kriminalisointeja, jotka on tarkoitus saattaa voimaan taannehtivasti./ Lainsäätäjä ei saa määrätä taannehtivasti rangaistavaksi sellaisia tekoja, jotka eivät ennen lakia olleet kriminalisoituja. (1 p) B.1. Lisäksi kielto kattaa myös ne tilanteet, joissa lainsäätäjä ankaroittaa aikaisemmin säädettyä rangaistusuhkaa siten, että ankaroittamisella on taannehtivia vaikutuksia. (1 p) B.2. Kielto koskee sekä rangaistusasteikon ankaroittamista (rangaistusmaksimin ja -minimin korottamista) (1 p) B.3. että rangaistuslajin ankaroittamista. (1 p) B.4. Lisäksi kiellon piiriin kuuluvat muut rikosoikeudelliset seuraamukset. (1 p) C.1. Sallittua ei ole myöskään antaa lainmuutokselle sellaista taannehtivaa vaikutusta, joka merkitsisi vanhentumisajan pidentämistä (1 p) C.2. tai syyttäjän syyteoikeuden laajentamista suhteessa asianomistajarikoksiin. (1 p) Jos maininnut ainoastaan, että koskee syyttäjän syyteoikeuden laajentamista, mutta ei täsmentänyt, että koskee syyttäjän syyteoikeuden laajentamista suhteessa asianomistajarikoksiin, saa kohdasta C.2. 0,5 pistettä. D.1. Lisäksi tuomari ei saa soveltaa taannehtivasti lakia sellaisen teon rankaisemiseksi, joka tekohetkellä ei ollut vielä rangaistava. (1 p) KYSYMYS 8 A.1. Luonnonoikeusfilosofia mieltää oikeuden ideaalisena eli sellaisena kuin sen pitäisi olla (1 p), A.2. kun asiaa arvioidaan ehdottoman yhteisöllisen tai uskonnollisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta (1 p). B.1. Oikeusrealistit ja sosiologisen oikeustieteen edustajat samoin kuin historiallisen koulun kannattajat tarkastelevat oikeutta sellaisena kuin se tosiasiallisesti on (1 p) B.2. joko tuomioistuinten ja muiden lakia soveltavien viranomaisten tekemien yksittäisten päätösten (= oikeusrealismi ja sosiologinen koulu) (1 p) B.3. tai yhteiskunnassa vallitsevien tavanomaisoikeudellisten yhteisöllisten käytäntöjen ja juristikunnan hyväksymien käsitysten kokonaisuutena (= historiallinen koulu) (1 p). C.1. Oikeuspositivistien käsitys oikeudesta yhdistää aineksia sekä ideaalis-normatiivisesta että empiiris-tosiasiallisesta oikeuskäsityksestä. (1 p)

6 C.2. Oikeus on analyyttisen ja institutionaalisen oikeuspositivismin mukaan lainsäätäjän ja tuomioistuinten tahdonvaltaisesti luotavissa, muutettavissa ja kumottavissa oleva ilmiö. (1 p) C.3. Tämä on oikeuspositivistisen oikeuskäsityksen empiiris-tosiasiallinen ainesosa, sillä sanotut päätökset ovat löydettävissä erilaisista oikeudellisista asiakirjoista: valtiopäiväasiakirjoista, tuomioistuinpöytäkirjoista, viranomaisten tekemistään päätöksistä pitämistä pöytäkirjoista ja vastaavista asiakirjoista. (1 p) C.4. Sanotut institutionaaliset, oikeudelliset päätökset sisältävät samalla normatiivisen ainesosan (1 p, edellyttää myös C.6. kohdan tietoa) C.5. viranomaisia ja/tai kansalaisia oikeudellisesti velvoittavien oikeussääntöjen ja oikeusperiaatteiden merkityksessä. (1 p, edellyttää myös C.6. kohdan tietoa) C.6. Tämä on oikeuspositivistisen oikeuskäsityksen ideaalis-normatiivinen ainesosa. (pisteytys kohtien C.4. ja C.5. yhteydessä, ei erillistä hyvitystä). Pääsykoekirja 2/2010, s. 29, 32 ja 131