virallinen lehti C 290 Euroopan yhteisöjen Tiedonantoja ja ilmoituksia Suomenkielinen laitos Ilmoitusnumero Sisältö Sivu

Transkriptio

1 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Suomenkielinen laitos Tiedonantoja ja ilmoituksia ISSN X C vuosikerta 25. marraskuuta 2002 Ilmoitusnumero Sisältö Sivu I Tiedonantoja Tilintarkastustuomioistuin 2002/C 290/01 Erityiskertomus nro 5/2002 naudanliha-alan yhteisen markkinajärjestelyn laajaperäistämispalkkiojärjestelmästä sekä komission vastaukset 1 FI [ alkuun ] - [ koti ] - [ rekisteröinti ] - [ kartta ] - [ haku ] - [ ohje ] - [ palaute ] - [ ]

2 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 290/1 I (Tiedonantoja) TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN ERITYISKERTOMUS nro 5/2002 naudanliha-alan yhteisen markkinajärjestelyn laajaperäistämispalkkiojärjestelmästä sekä komission vastaukset (annettu EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan nojalla) (2002/C 290/01) SISÄLLYS Kohdat Sivu TIIVISTELMÄ... I VII 3 JOHDANTO Taustaa Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän sääntelykehys Mitä on laajaperäistäminen? Laajaperäistämisen ja naudanlihantuotannon välinen yhteys Erikoistuneen naudanlihantuotannon osuus on kasvanut EU:ssa Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen tavoitteet ja tarkastustapa RAHOITUSTA KOSKEVAT TIEDOT LAAJAPERÄISTÄMISPALKKIOJÄRJESTELMÄN RAKENNE Agenda uudistuksen mukanaan tuomat merkittävät muutokset Eläintiheys on ainoastaan summittainen tapa määritellä laajaperäiset tuotantomenetelmät Järjestelmä ei kannusta tuottajia alentamaan eläintiheyttä Laajaperäistämispalkkiojärjestelmä ja muut järjestelmät LAAJAPERÄISTÄMISPALKKIOJÄRJESTELMÄN TÄYTÄNTÖÖNPANO TARKASTUKSEN KOHTEENA OLLEISSA JÄSENVALTIOISSA Eläintietokantojen puutteet aiheuttivat ongelmia Järjestelmän tarkastus olisi kohdennettava paremmin Nautojen tarkastusmenetelmät vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän täytäntöönpanossa on poikkeamia Rehurapsi luetaan Skotlannissa rehukasviksi toisin kuin Englannissa Alppilaidunten (Almen) rehuala on ilmoitettu todellista suuremmaksi Tukikelpoisille tuottajille maksettiin Ranskassa laajaperäistämispalkkiota ilman erityistä pyyntöä

3 C 290/2 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Kohdat Sivu KOMISSIOLLA EI OLE TARPEEKSI TIETOJA LAAJAPERÄISTÄMISPALKKIOJÄRJESTELMÄN VAIKUTUKSISTA LAAJAPERÄISTÄMISPALKKIOJÄRJESTELMÄN VAIKUTUKSET Järjestelmä on yksi toimista tulotuen tarjoamiseksi laajaperäisen maatalouden harjoittajille Järjestelmällä ei pystytä kannustamaan voimaperäisen maatalouden harjoittajia käyttämään laajaperäisiä tuotantomenetelmiä Järjestelmän avulla ei pystytty edistämään tehokkaasti laajaperäistä maataloutta, vaikka siitä on erityisen paljon hyötyä laajaperäistä maataloutta harjoittaville tiloille PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET Päätelmät Suositukset Taulukko 1 Laajaperäistämispalkkion määrä... 4 Taulukko 2 Naudanliha-alan menot... 7 Taulukko 3 Naudanlihan erityispalkkioon, emolehmäpalkkioon ja laajaperäistämispalkkioon oikeutetun karjan määrä Soveltamisvuodet 1999 ja Taulukko 4 Tarkastuskohteena olleiden jäsenvaltioiden tuottajien palkkiohakemuksista poimittujen otosten tarkastelun tulokset Kaavio 1 Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän menot vuosina : yhteensä 4 039,4 milj. euroa... 8 Kaavio 2 Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän menojen kehitys EU:ssa... 9 Kaavio 3 Laajaperäistämispalkkioon oikeutetun karjan prosentuaalinen osuus keskimäärin vuosina Komission vastaukset... 18

4 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 290/3 TIIVISTELMÄ I. Tilintarkastustuomioistuin on toimittanut tarkastuksen, joka koski laajaperäistämispalkkiojärjestelmää ( 1 ) eli naudanliha-alan yhteiseen markkinajärjestelyyn kuuluvaa suoraa naudanlihapalkkiojärjestelmää, jonka tarkoituksena on kannustaa ympäristön kannalta kestävää laajaperäistä maataloustuotantoa ja pienentää naudanlihan ylituotantoa (ks. kohdat 2 ja 4). Tarkastuksen tavoitteena oli arvioida, kuinka hyvin laajaperäistämispalkkiojärjestelmällä on edistetty laajaperäistä karjankasvatusta EU:ssa, sekä tutkia Agenda 2000:n yhteydessä uudistetun järjestelmän täytäntöönpanoa (ks. kohdat 10 12). II. Kaksi kolmasosaa EU:ssa tuotettavasta naudanlihasta on peräisin lypsykarjasta (osuus tosin pienenee vähitellen ks. kohdat 6 ja 7), josta ei tavanomaisesti makseta laajaperäistämispalkkiota ja jota yleensä kasvatetaan voimaperäisemmin kuin naudanlihan tuotantoon erikoistunutta emolehmäkarjaa. Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän menot olivat kaudella yhteensä 4 039,4 miljoonaa euroa, ja palkkiosta hyötyivät erityisesti ne jäsenvaltiot, joissa on huomattavan paljon emolehmäkarjaa (ks. kohta 41). III. Yksi laajaperäistämispalkkiojärjestelmän puutteista korjattiin Agenda uudistuksen yhteydessä, kun eläintiheyttä laskettaessa päätettiin ottaa huomioon nautaeläinten todellinen määrä (ks. kohta 3) ja kun käyttöön otettiin laidunmaata koskeva vaatimus (ks. kohdat 14.b ja 18). Eläintiheys on ainoastaan summittainen perusta voimaperäisen ja laajaperäisen maatalouden erottamiseksi toisistaan (ks. kohdat 17 20). IV. Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän ohella sovelletaan pinta-alaperusteisia maatalouden ympäristötukija maaseudun kehittämisjärjestelmiä (ks. kohta 21), ja kahden eläintiheysrajan järjestelmässä kahden tärkeimmän eläinpalkkiojärjestelmän eläintiheyttä koskevia vaatimuksia ollaan parhaillaan tiukentamassa laajaperäistämispalkkiojärjestelmässä edellytetylle tasolle (ks. kohta 20). V. Järjestelmän täytäntöönpanossa oli ongelmia kaikissa tarkastuksen kohteena olleissa jäsenvaltioissa (ks. kohdat 22 28). Puutteita havaittiin tarkastusmenettelyissä ja nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmissä, ja joitakin ongelmia oli myös rehualojen määrittelyssä ja mittauksessa (ks. kohdat 29 32). Joillekin tuottajille maksettiin laajaperäistämispalkkiota ilman erityistä pyyntöä (ks. kohta 33). VI. Komissiolla ei ole riittävästi tietoa laajaperäistämispalkkiojärjestelmän vaikutuksista (ks. kohdat 34 ja 35). Järjestelmä toimii laajaperäisen karjankasvatuksen harjoittajien tulotukena, mutta sen vaikutus laajaperäiseen karjankasvatukseen on vähäinen. Sillä ei pystytä tehokkaasti kannustamaan voimaperäisen maatalouden harjoittajia käyttämään laajaperäisiä tuotantomenetelmiä eikä sillä pystytty edistämään laajaperäistä karjankasvatusta (ks. kohdat 36 45). VII. Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että komissio arvioisi laajaperäistämispalkkiojärjestelmän vaikuttavuuden ja tehokkuuden sekä sen yhdenmukaisuuden muiden järjestelmien, kuten maatalouden ympäristötukija luonnonhaittakorvausjärjestelmän kanssa. Olisi pohdittava asetusten muuttamista riskinarvioinnin ja valvonnan heikkouksien käsittelemiseksi (ks. kohta 53). ( 1 ) Järjestelmän englanninkielinen nimi Extensification Premium Scheme muutettiin muotoon Extensification Payment Scheme 1. tammikuuta 2000.

5 C 290/4 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti JOHDANTO Taustaa Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän sääntelykehys 1. Tammikuun 2000 alusta voimaan tulleiden Agenda uudistusten myötä naudanliha-alan yhteisessä markkinajärjestelyssä ( 1 ) tarjotaan tuottajille suoraa tukea, jolla korvataan hintojen laskemisesta ja varastoinnin, vientitukien ja tuonninvalvonnan muodossa saatavan markkinatuen vähenemisestä aiheutuvat tulonmenetykset. Suorat tuet koostuvat sonnien ja härkien kasvattajille maksettavasta erityispalkkiosta, emolehmäkarjan (eli erityisesti lihan vuoksi jalostettavan ja kasvatettavan karjan) kasvattamisesta maksettavasta palkkiosta, kaikenlaisten nautaeläinten teurastuspalkkiosta sekä eläinkohtaisten tukien ja/tai pinta-alatukien muodossa maksettavista lisäpalkkioista ( 2 ) (nämä kaksi tukimuotoa otettiin käyttöön Agenda uudistusten myötä). Karjasta, josta maksetaan jo erityispalkkiota tai emolehmäpalkkiota, voidaan maksaa lisäksi laajaperäistämispalkkiota. 2. Laajaperäistämispalkkiojärjestelmä otettiin käyttöön vuoden 1992 yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen ( 3 ) yhteydessä. Järjestelmän tarkoituksena on myöntää tukea naudanlihan tuotantoon erikoistuneille tuottajille, jotta heidän kilpailuasemaansa voitaisiin parantaa verrattuna voimaperäisen ja osittain intensiivisen naudanlihantuotannon harjoittajiin, jotka ovat saaneet kilpailuetua viljan markkinahintojen laskun ansiosta (ks. kohta 4). Järjestelmän tukikelpoisuusperiaatteita määriteltäessä pyrittiin ottamaan huomioon tilojen eläintiheys, eli kunkin tilan rehuntuotantomahdollisuudet suhteessa siellä pidettyjen eläinten lukumäärään ja lajiin. Laajaperäistämispalkkio maksettiin, jos tuottaja noudatti tiettyä eläintiheyden enimmäismäärää niiden eläinten osalta, joista haettiin erityispalkkiota ja emolehmäpalkkiota. Järjestelmää on muutettu kahdesti lisäpalkkioiden määrän nostamiseksi ja kahden eläintiheysrajan järjestelmän käyttöön ottamiseksi. Jälkimmäisen muutoksen tarkoituksena on ollut laajaperäistämispalkkiojärjestelmän vaikuttavuuden lisääminen siten, että niille tiloille maksetaan enemmän tukea, joissa noudatetaan alempaa eläintiheysrajaa (ks. taulukko 1). Taulukko 1 Laajaperäistämispalkkion määrä Asetus Soveltamisvuosi Palkkion määrä Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän eläintiheyshehtaarilta Naudanlihan erityispalkkio- ja emolehmäpalkkio järjestelmien eläintiheys hehtaarilta (ETY) N:o 2066/ ECU 30 < 1,4 (EY) N:o 2417/ ECU 36,23 < 1,4 (EY) N:o 2222/ ECU 36 ECU 52 <1,4 <1 (EY) N:o 1254/1999 (EY) N:o1254/1999 Yksi eläintiheysraja: vuodesta 2000 Kahden eläintiheysrajan järjestelmä: EUR 100 < 1,4 < 2 (pienennetään 1,8:aan vuonna 2003) 2000 ja 2001 EUR 33 EUR 66 < 2ja> 1,6 <1,6 <2 Naudanlihan erityispalkkiota ja emolehmäpalkkiota koskeva asetus (EY) N:o 1512/2001 vuodesta EUR 40 EUR 80 < 1,8 ja > 1,4 <1,4 <1, EUR 40 EUR 80 < 1,8 ja > 1,4 <1,4 <1,8 ( 1 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999, annettu 17 päivänä toukokuuta 1999, naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYVL L 160, ). ( 2 ) On olemassa myös kausiporrastuspalkkio, joka voidaan myöntää teurastuskauden ulkopuolella teurastetuista eläimistä. Palkkioon liittyvät menot eivät kuitenkaan ole merkittävät, ja siitä hyötyvät vain jotkin jäsenvaltiot. ( 3 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 805/68, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1968, naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYVL L 148, ), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksilla (ETY) N:o 2066/92, annettu 30 päivänä kesäkuuta 1992 (EYVL L 215, ), (EY) N:o 2417/95, annettu 13 päivänä lokakuuta 1995 (EYVL L 248, ), ja (EY) N:o 2222/96, annettu 18 päivänä marraskuuta 1996 (EYVL L 296, ).

6 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 290/5 3. Eläintiheyden laskemisessa otetaan huomioon eläinten määrä suhteessa eläinten laidunmaana olevaan rehualaan ( 1 ). Eläinten määrä lasketaan eläinyksiköinä (ey). Tällä hetkellä yhdeksi eläinyksiköksi lasketaan sonnit, lehmät ja muu yli kaksivuotias nautakarja, kun taas vähintään kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta vanha nautakarja vastaa 0,6:ta eläinyksikköä ja lampaat ja vuohet vastaavat kukin 0,15:tä eläinyksikköä. Voimassa oleva eläintiheyden enimmäismäärä (kaksi eläinyksikköä/hehtaari), joka oikeuttaa tuen saamiseen nautaeläinten palkkiojärjestelmistä, perustuu nitraattidirektiivissä säädettyyn orgaanisista lähteistä peräisin olevan typen enimmäismäärään, joka on 170 kiloa hehtaarilta. 4. Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän tavoitteita ei ole määritelty selvästi siitä annetuissa asetuksissa, mutta järjestelmä tarkoittaa toimia, joiden tavoitteena on pienentää naudanlihan ylituotantoa ja edistää ympäristön kannalta kestävää maataloustuotantoa ja parantaa elintarvikkeiden laatua ( 2 ) erityisesti torjumalla kasvavaa suuntausta voimaperäiseen tuotantoon ja kannustamalla laajaperäistä naudanlihantuotantoa ( 3 ). Tuotannon hallintaa koskevat tavoitteet lisättiin vuonna 1996 ( 4 )jaympäristötavoitteet Agenda uudistusten myötä ( 5 ). Tälle järjestelmälle ja muille yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmille on yhteistä maataloustulojen tukemisen yleistavoite. Tilintarkastustuomioistuin huomautti varainhoitovuotta 1996 koskevassa vuosikertomuksessaan ( 6 ), että eläintiheyden laskentamenetelmässä otettiin huomioon ainoastaan eläimet, joista oli haettu nautaeläinpalkkiota, ja suositti kaikkien tilan eläinten huomioon ottamista järjestelmässä. Kyseinen puute korjattiin Agenda uudistuksessa, jossa järjestelmän nimi muutettiin (Extensification Payments Scheme) ( 7 ). Tästä lähtien otettiin huomioon kaikki tilalla kasvatettava nautakarja sekä tietyt lampaat ja vuohet. Lisäksi 1. tammikuuta 2000 otettiin käyttöön tiukemmat tukikelpoisuusperusteet (ks. kohdat 14 16). Laajaperäistämispalkkio ei kuulu maatalouden ympäristötoimenpiteiden mukaisesti myönnettäviin laajaperäistämispalkkioihin. Tilintarkastustuomioistuin käsitteli maatalouden ympäristötoimenpiteitä erityiskertomuksessaan ympäristönäkökohtien tuomisesta yhteiseen maatalouspolitiikkaan ( 8 ). Mitä on laajaperäistäminen? 5. Käsitteitä laajaperäinen viljely ja laajaperäistäminen ei ole määritelty asianomaisessa lainsäädännössä. Laajaperäisenä karjankasvatuksena pidetään yleisesti karjankasvatusta, jossa eläimet saavat ravintonsa maasta, jolla ne laiduntavat, kun taas karjan tehokasvatuksessa eläimet pidetään yleensä sisätiloissa koko elinkauden ajan tai suurimman osan siitä ja niitä ruokitaan ostetulla rehulla. Voimassa olevassa naudanliha-alan yhteisessä markkinajärjestelyssä laajaperäisen ja voimaperäisen tuotantotavan erottamiseksi toisistaan on asetettu eläintiheyttä koskevat rajat (eli kutakin käytettävissä olevaa rehualahehtaaria kohti pidettävien eläinten enimmäismäärä) (ks. taulukko 1) ja täsmennetty, että vähintään puolet rehualasta olisi pidettävä laidunmaana (ks. kohta 14 b). Laajaperäistämisen ja naudanlihantuotannon välinen yhteys 6. Ainoastaan kolmannes EU:n naudanlihasta on peräisin naudanlihaan erikoistuneesta tuotannosta (eli emolehmäkarjasta, joka kuuluu lihakarjarotuun ja jota pidetään lihantuotantotarkoituksessa), vaikka kyseinen osuus onkin kasvamassa ( 9 ) (ks. kohta 7). Loput naudanlihasta on peräisin lypsykarjasta. Lypsylehmille ei myönnetä tärkeimpiä nautaeläintukia (emälehmäpalkkiota tai erityispalkkiota) eikä laajaperäistämispalkkiota (poikkeuksista kohdassa 45), ja niitä kasvatetaan yleensä voimaperäisemmin kuin muuta karjaa riittävän maidontuotannon varmistamiseksi. Suuntaus voimaperäiseen karjankasvatukseen maitoalalla todettiin myös komission vuonna 1999 teettämässä tutkimuksessa ( 10 ) nautakarjan kasvattamismenetelmistä EU:ssa. Tutkimuksesta kävi muun muassa ilmi, että EU:n erikoistuneista maitotiloista yhteensä 40 prosentissa eläintiheys oli suurempi kuin kaksi eläinyksikköä hehtaarilta, kun taas erikoistuneiden naudanlihatilojen osalta osuus oli 23 prosenttia. Vaikka jäsenvaltioiden tilanteissa on eroja, emolehmien eläintiheys suhteessa käytettävissä olevaan laidunmaahan ei yleensä ylitä yhtä eläintä hehtaarilta. ( 1 ) Rehuala tarkoittaa tilan alaa, joka on koko vuoden käytössä eläinten kasvatukseen. Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän mukaisesti rehualasta puolet olisi oltava laidunmaata, joka on paikallisen maanviljelyskäytännön mukaisesti tarkoitettu laiduntaville eläimille, ja lopun olisi oltava maata, jolla kasvatetaan rehukasveja. ( 2 ) YMP:n kehitys ja tulevaisuus: komission mietintö (KOM(91) 100 lopullinen, ). ( 3 ) Asetuksen (ETY) N:o 805/68 muuttamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 2066/92 johdanto-osa. ( 4 ) Asetuksen (ETY) N:o 805/68 muuttamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 2222/96 johdanto-osa. ( 5 ) Asetuksen (EY) N:o 1254/1999 johdanto-osan 14 kappale. ( 6 ) Vuosikertomus varainhoitovuodelta 1996, kohta 4.44 (EYVL C 348, ). ( 7 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999. Komission asetus (EY) N:o 2342/1999, annettu 28 päivänä lokakuuta 1999, naudanlihaalan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 yksityiskohtaisista säännöistä palkkiojärjestelmien soveltamisen osalta (EYVL L 281, ). ( 8 ) Erityiskertomus nro 14/2000 ympäristönäkökohtien tuomisesta yhteiseen maatalouspolitiikkaan kattaa kaikkien YMP:n järjestelmien ympäristönäkökohdat. Yhteisten markkinajärjestelyiden ympäristövaikutuksia vuoden 1992 jälkeen käsittelevän osan kohdat ja kohta 92 kattavat kotieläinjärjestelmät (EYVL C 353, ). Erikoistuneen naudanlihantuotannon osuus on kasvanut EU:ssa 7. Naudanlihan keskihinta EU:ssa laski vuosina noin 8 prosenttia ( 11 ), ja EU:n nautakarjan määrä pieneni hieman, ( 9 ) Lähde: YMP 2000 alustava asiakirja, Naudanliha-ala tilanne ja tulevaisuuden näkymät, komissio, huhtikuu ( 10 ) Institut National de la Recherche Agronomique (INRA): Typologie dessystèmesd élevage dansl Union européenne Étude réalisée à partir du Réseau d Information Comptable Agricole (RICA), loppukertomus, toukokuu Taulukko 6.4. ( 11 ) Hinnat vaihtelevat eläinluokan, jäsenvaltion ja kauden mukaan. Esimerkiksi vuoden 1995 kahdeksannen viikon ja vuoden 1999 kahdeksannen viikon välisenä aikana nuorten sonnien (laatuluokka A R3) EU:n keskihinta laski 312,85 eurosta 288,529 euroon ja härkien (laatuluokka C R3) keskihinta 298,419 eurosta 274,058 euroon sadalta teuraspainokilolta. Vuosien 1996 ja 2000 BSE-kriisien vuoksi hinnat alenivat myös jyrkästi joksikin aikaa. Hintalähde: EU market situation for bovine live cattle and carcasses, maatalouden pääosasto, 1. maaliskuuta 2001.

7 C 290/6 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti niin että urospuolisen karjan ja lypsykarjan vähentymistä tasoitti emolehmien määrän hienoinen nousu ( 1 ). Näin ollen emolehmäkarjasta peräisin olevan EU:n naudanlihantuotannon osuus on kasvanut samalla, kun lypsylehmien osuus kaikesta EU:n karjasta pieneni 73 prosentista 63 prosenttiin vuosina ( 1 ). 8. Niiden eläinten määrä pysyi samana, joista saatiin emolehmäpalkkiota ja erityispalkkiota vuosina , eli palkkiota maksettiin noin kolmanneksesta eläimiä. Myös laajaperäistämispalkkiojärjestelmän piiriin kuuluvan karjan määrä lisääntyi hieman. Tilanne vaihteli eri osissa EU:ta, mutta kaikissa jäsenvaltioissa Espanjaa lukuun ottamatta nautakarjan kokonaismäärä pieneni tai lisääntyi vain hieman. 9. Espanjassa sen sijaan nautakarjan määrä lisääntyi lähes 14 prosenttia ( eläintä). Espanjalaiset tuottajat voidaan perinteisesti jakaa kahteen luokkaan: he joko kasvattavat karjaa tai lihottavat ne teurastettavaksi lähellä suurkaupunkialueita, joissa liha kulutetaan. EU:n naudanlihapalkkiojärjestelmä on kuitenkin ollut yksi tekijöistä, jotka ovat edistäneet yhdennettyjen tilojen kehittymistä. Näissä tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon lisäarvoa tuotantoyksiköissä, niin että niissä eläimet sekä kasvatetaan että lihotetaan teurastettavaksi ( 2 ). a) kuinka tehokkaasti laajaperäisen maatalouden harjoittajat saatiin luopumaan tuotannon voimaperäistämisestä; b) kuinka hyvin voimaperäisen maatalouden harjoittajia kannustettiin laajaperäistämään tuotantoaan. Tilintarkastustuomioistuin tarkasteli erityiskertomuksessaan ympäristönäkökohtien tuomisesta yhteiseen maatalouspolitiikkaan, kuinka hyvin laajaperäistämispalkkiojärjestelmällä on saavutettu ympäristönsuojelua koskevat tavoitteet. Tilintarkastustuomioistuin ei kuitenkaan käsitellyt suoraan muita elintarvikkeiden laatuun ja tuotannon hallintaan liittyviä kysymyksiä, sillä niihin vaikuttavat kaikki naudanliha-alan toimet. 12. Tilintarkastustuomioistuin teki tarkastuskäynnit komissioon sekä viiteen jäsenvaltioon (Espanja, Ranska, Irlanti, Itävalta ja Yhdistynyt kuningaskunta). Tarkastajat tutkivat asianomaisten jäsenvaltioiden tai alueiden hallintomenettelyjä. Tämän lisäksi he osallistuivat 15:een paikallisten viranomaisten edunsaajien tiloille tekemään tarkastuskäyntiin ja tutkivat 30 laajaperäistämispalkkiojärjestelmän edunsaajien hakulomaketta kussakin maassa tai alueella kaudelta arvioidakseen järjestelmän vaikutuksia edunsaajien toimintaan. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen tavoitteet ja tarkastustapa 10. Tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuotta 1996 koskevassa vuosikertomuksessaan tekemä tärkein laajaperäistämistä koskeva suositus pantiin täytäntöön Agenda uudistuksissa (ks. kohta 4). Tilintarkastustuomioistuin päätti kuitenkin vuonna 2000 tarkastella uudestaan laajaperäistämisen edistämiskysymystä erityisesti uudistusten myötä kasvaneiden laajaperäistämispalkkiojärjestelmään liittyvien menojen osalta. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen tavoitteena oli tutkia uudistetun laajaperäistämispalkkiojärjestelmän täytäntöönpanoa tarkastuskäynnin kohteena olevissa jäsenvaltioissa ja pohtia, kuinka hyvin järjestelmällä on edistetty laajaperäistä karjankasvatusta EU:ssa. Lisäksi tarkasteltiin kyseisen järjestelmän toimintaa naudanlihantuottajien tulojen tukemisen kannalta. 11. Komissio ei ole määritellyt yksityiskohtaisia ja mitattavissa olevia tavoitteita, joten tilintarkastustuomioistuin tarkasteli seuraavia seikkoja tutkiessaan, edistettiinkö laajaperäistämispalkkiojärjestelmällä laajaperäistämistä: RAHOITUSTA KOSKEVAT TIEDOT 13. Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän menot varainhoitovuonna 2000 (raportointivuosi 2001) olivat 913,8 miljoonaa euroa ( 3 )(ks.taulukko 2 naudanliha-alan kokonaismenojen kehityksestä vuodesta 1994 alkaen laajaperäistämispalkkiojärjestelmä mukaan luettuna). Yli 80 prosenttia järjestelmän menoista jakautuu Ranskan ja sen jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Espanjan kesken. Vuodesta 1999 (viimeinen vuosi ennen Agenda 2000:n järjestelmäuudistusta) vuoteen 2000 niiden eläinten määrä pieneni, joista maksettiin molempia peruspalkkioita (emolehmäpalkkiota tai erityispalkkiota) ( 4 ) sekä laajaperäistämispalkkiota (ks. taulukko 3). Tilanne kuitenkin vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, ja uudistuksen pitkän aikavälin vaikutukset laajaperäistämispalkkiojärjestelmään kelpuutettavien eläinten määrän kannalta eivät ole vielä nähtävissä (ks. kaavio 1 laajaperäistämispalkkiojärjestelmän menoista vuodesta 1994 lähtien jäsenvaltioittain esitettynä ja ks. kaavio 2 järjestelmän menojen kehityksestä). ( 1 ) Lähde: Eurostatin New Cronos -tietokanta. ( 2 ) Lähde: Espanjan maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeriö. ( 3 ) Lähde: komission asiakirja EMOTR:n tukiosaston menoista vuonna 2001, budjettikohta B ( 4 ) Vuosina erityispalkkiota ja emolehmäpalkkiota saavan karjan määrä pieneni eläimellä: emolehmäpalkkiota saavan karjan määrä pieneni huomattavasti eläimellä, mutta tätä kompensoi erityispalkkiota saavan karjan määrän lievä kasvu eläimellä.

8 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 290/7 Taulukko 2 Naudanliha-alan menot Talousarvio (milj. EUR) Vientituet Varastointi (Huom. Vuodesta 1996 kaikki varastointi liittyy BSE-kriisiin) 3. Muut järjestelmät: 3.1. Tavanomaiset suoran tuen järjestelmät Laajaperäistämispalkkio Emolehmäpalkkio Emolehmälisäpalkkio Naudanlihan erityispalkkio Kausiporrastuspalkkio Teurastuspalkkio Lisämaksut Yhteensä BSE-kriisiin liittyvät suorat tuet: Ensimmäisen BSE-kriisin jälkeen käyttöön otetut toimet: Yhdistyneen kuningaskunnan yli 30 kuukauden ikäisten nautojen teurastusjärjestely (OTMS) Tulonmenetyskorvaus Vasikoiden prosessointijärjestelmä Vasikoiden aikaistettua markkinoille saattamista koskeva järjestelmä Karjojen teurastusjärjestelmät Vasikoiden teurastusjärjestelmät 52 Yhteensä Toisen BSE-kriisin jälkeen käyttöön otetut toimet: Hävittämisohjelmaan kuuluvat ostot 202 Erityinen ostojärjestelmä Yhteensä BSE-kriisiin liittyvät suorat tuet yhteensä: Muut Muut tukijärjestelmät yhteensä Naudanliha-alan yhteisen markkinajärjestelyn menot yhteensä Laajaperäistämisen osuus tavanomaisista suoran tuen järjestelmistä 19,8 % 17,7 % 14,7 % 16,9 % 18,9 % 19,3 % 19,6 % 18,8 % 14,5 % HUOM. Laajaperäistämispalkkiota on maksettu vuodesta Lähde: Maatalouden pääosasto, EMOTR-menojen kehitys vuosina Varainhoitovuoden 2002 talousarvio.

9 C 290/8 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Taulukko 3 Naudanlihan erityispalkkioon, emolehmäpalkkioon ja laajaperäistämispalkkioon oikeutetun karjan määrä Soveltamisvuodet 1999 ja 2000 ( 1 ) Emolehmäpalkkioon ja naudanlihan erityispalkkioon oikeutettujen eläinten määrä yhteensä Jäsenvaltio Eläimet joista maksetaan laajaperäistämispalkkiota Eläimet joista maksetaan laajaperäistämispalkkiota % Muutos (a) (b) (a)-(b) Belgia , ,5 18,2 Tanska , ,7 2,7 Saksa , ,0 15,9 Kreikka , ,9 14,0 Espanja , ,9 24,7 Ranska , ,2 12,9 Irlanti , ,5 3,5 Italia , ,3 14,6 Luxemburg , ,9 35,6 Alankomaat , ,5 12,1 Itävalta , ,3 22,8 Portugali , ,4 5,2 Suomi , ,2 13,7 Ruotsi , ,0 26,0 Yhdistynyt kuningaskunta , ,0 4,7 Yhteensä , ,9 9,2 ( 1 ) Maksuvuodet 2000 ja Lähde: Maatalouden pääosaston linjan D2 valmisteluasiakirjat. Kaavio 1 Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän menot vuosina : yhteensä 4 039,4 milj. euroa Lähde: EMOTR:n tukiosaston taloudelliset selvitykset.

10 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 290/9 Kaavio 2 Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän menojen kehitys EU:ssa HUOM. Menojen kasvu vuodesta 1997 vuoteen 1998 johtuu siitä, että käyttöön otettiin matalampi eläintiheysraja, jonka noudattamisesta maksetaan suurempi palkkio. Lähde: EMOTR:n tukiosaston taloudelliset selvitykset. LAAJAPERÄISTÄMISPALKKIOJÄRJESTELMÄN RAKENNE Agenda uudistuksen mukanaan tuomat merkittävät muutokset 14. Merkittävimmät 1. tammikuuta 2000 voimaan tulleet muutokset olivat seuraavat: a) kaikki tilan nautaeläimet ( 1 ) otetaan lukuun (ks. kohta 4); b) neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/ ja 13 artiklassa tarkoitetusta ilmoitetusta rehualasta vähintään puolet olisi pidettävä laiduntavien eläinten laidunmaana ( 2 ), mukaan luettuna maa, jolla kasvatetaan heinää ja säilörehua; c) maata, josta saadaan peltokasvien tukea, ei voida enää laskea rehualaksi laajaperäistämispalkkiojärjestelmässä, vaikka näin voidaan tehdä emolehmäpalkkiojärjestelmässä ja naudanlihan erityispalkkiojärjestelmässä. 15. Eläintiheyden laskemisen vakiomenetelmässä eläinyksiköt lasketaan ottamalla huomioon tuottajan tilalla tiettyinä eläintenlaskentapäivinä olevien eläinten määrä. Yksinkertaistetussa menetelmässä tuottajat sitoutuvat pitämään eläinten määrän jatkuvasti tietyn enimmäismäärän rajoissa. Kreikka, Espanja, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat valinneet yksinkertaistetun menetelmän, sillä se vähentää viranomaisten ja niiden laajaperäisen maatalouden harjoittajien hallinnollista taakkaa, jotka eivät todennäköisesti ylitä eläintiheyttä koskevia vaatimuksia (ks. kohta 44). 16. Järjestelmän tukikelpoisuusperusteena jäsenvaltiot voivat lisäksi soveltaa joko yhtä alhaista eläintiheysrajaa tai kahden eläintiheysrajan järjestelmää, jossa eri rajan osalta maksetaan eri palkkio ( 3 )(ks.taulukko 1). Kuusi jäsenvaltiota (Saksa, Kreikka, Espanja, Itävalta, Portugali ja Ruotsi) ovat päättäneet soveltaa ainoastaan yhtä eläintiheysrajaa ja maksaa suurempaa laajaperäistämispalkkiota niille tuottajille, joiden tiloilla eläintiheyson alhainen. Muut jäsenvaltiot ovat valinneet kahden eläintiheysrajan järjestelmän, jossa palkkiot ovat pienemmät ( 4 ). Espanjan ja Itävallan viranomaiset ilmoittivat tilintarkastustuomioistuimelle valinneensa ainoastaan yhden eläintiheysrajan, jotta tuottajat hyötyisivät suuremmista lisämaksuista, sillä suurin osa kyseisten maiden tuottajista pystyy helposti noudattamaan alempaa eläintiheysrajaa. Ranskan, Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat tilintarkastustuomioistuimelle valinneensa kahden eläintiheysrajan järjestelmän, sillä näin tuottajat voivat vähentää tuotantoaan useiden vuosien aikana ja/tai useammat tuottajat hyötyvät järjestelmästä. ( 1 ) Yli kuuden kuukauden ikäinen karja. ( 2 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999, I luku Suorat tuet, 1 jakso Palkkiot, 6 alajakso Laajaperäistämispalkkio, 13 artikla. ( 3 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999. ( 4 ) Lähde: maatalouden pääosasto.

11 C 290/10 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Eläintiheys on ainoastaan summittainen tapa määritellä laajaperäiset tuotantomenetelmät 17. Kun laajaperäistämispalkkiojärjestelmän eläintiheyttä koskevissa laskuissa otetaan huomioon nautakarja, lampaat ja vuohet, saadaan aikaan karkea jako voimaperäisten ja laajaperäisten tuottajien välille, sillä useat epäsuotuisten alueiden karjankasvattajat kasvattavat tiloillaan sekä lampaita että nautakarjaa. Kiintiön haltijan tilan eläintiheyttä laskettaessa otetaan huomioon nautakarjan osalta ( 1 ) kaikki tilalla fyysisesti olevat eläimet, mutta lampaiden ja/tai vuohien tapauksessa lasketaan ainoastaan ne eläimet, jotka kuuluvat palkkiojärjestelmään riippumatta siitä, ovatko eläimet fyysisesti tilalla. Lampaista ja vuohista palkkiota maksetaan ainoastaan yli vuoden vanhoista naaraista eikä urospuolisia eläimiä tai alle vuoden vanhoja karitsoja oteta mukaan eläintiheyslaskuihin. edistää laajaperäistämistä ottamalla käyttöön tiukemmat eläintiheysvaatimukset kahdessa edellä mainitussa palkkiojärjestelmässä. Vaatimusta rajoittaa tilan eläintiheys enintään kahteen eläinyksikköön hehtaarilta tiukennetaan 1,9 eläinyksikköön vuonna 2002 ja 1,8 eläinyksikköön vuodesta 2003 ( 6 ). Näin eläinpalkkiojärjestelmien eläintiheysvaatimukset saadaan samalle tasolle kuin laajaperäistämispalkkiojärjestelmässä (ks. taulukko 1). Vuodesta 2003 sovelletaan kahden eläintiheysrajan järjestelmää, ja tällöin käyttöön otettava rajoitus 1,8 eläinyksikköä hehtaarilta on sama kaikissa kolmessa järjestelmässä (ks. kohta 16) ( 7 ). Eläinpalkkiojärjestelmien ja uudistetun laajaperäistämispalkkiojärjestelmän väliset eläintiheyslaskelmat eroavat toisistaan kuitenkin rehualan perusteella (ks. kohdat 14 b ja 18) sekä eläintiheyslaskelmissa huomioon otettavien eläinten määrän perusteella (ks. kohdat 15 ja 17). Laajaperäistämispalkkiojärjestelmä ja muut järjestelmät 18. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 mukaisesti puolet ilmoitetusta rehualasta on oltava laidunmaata, joksi määritellään ruohoalue, joka paikallisen maanviljelyskäytännön mukaan on tarkoitettu laiduntaville nautaeläimille ja/tai lampaille ( 2 )(ks. kohta 14 b). Näin ollen laajaperäistämispalkkiojärjestelmässä ilmoitetun rehualan ei välttämättä tarvitse olla nautaeläinten laidunmaata, vaikka palkkiota maksetaankin nautaeläimistä eikä lampaista. Järjestelmä ei kannusta tuottajia alentamaan eläintiheyttä 19. Asetuksessa vahvistettujen eläintiheyttä koskevien rajoitusten tarkoituksena on rajoittaa voimaperäistä naudanlihan tuotantoa ( 3 ). Laajaperäistämispalkkion maksaminen eläinkohtaisesti kannustaa kuitenkin niitä tuottajia, joiden tilojen eläintiheys ei ole lähellä asetettuja rajoja, maksimoimaan tuotantonsa annetuissa rajoissa, jolloin he myös saavat mahdollisimman paljon tukea (ks. kohdat 37 44). Yhdistyneessä kuningaskunnassa Countryside Commission teetti asiasta kattavan tutkimuksen, josta saatiin vastaavat tulokset ( 4 ). 21. Laajaperäinen naudanlihantuotanto ja kotieläinten sekakasvatus tapahtuu useimmiten sellaisilla alueilla EU:ssa, joissa maan laadun, epäsuotuisten luonnonolojen ja ilmaston vuoksi tarjolla ei ole vaihtoehtoisia maatalouden tulonlähteitä. Suorien nautaeläin- ja lammaspalkkioiden lisäksi näiden alueiden kotieläinkasvattajat voivat saada myös EU:n rahoittamaa pintaalaperusteista maatalouden ympäristötukea ja epäsuotuisten alueiden luonnonhaittakorvausta. Näitä tukia täytäntöön panevat organisaatiot eivät yleensä ole samoja kuin laajaperäistämispalkkiojärjestelmää hallinnoivat organisaatiot. Kyseisistä järjestelmistä saatavan tuen edellytyksenä on hyvän maatalouskäytännön ja eläintiheysrajoitusten, jotka lasketaan eri tavoin kunkin järjestelmän edellytysten mukaisesti, noudattaminen. Näin ollen laajaperäisen maatalouden harjoittajat voivat saada useita korvauksia siitä, että he pitävät tilalla rajoitetun määrän eläimiä: eläintä kohti laskettavaa laajaperäistämispalkkiota ja ympäristötuki- ja luonnonhaittakorvausjärjestelmistä maksettavaa pinta-alaperusteista tukea. LAAJAPERÄISTÄMISPALKKIOJÄRJESTELMÄN TÄYTÄNTÖÖNPANO TARKASTUKSEN KOHTEENA OLLEISSA JÄSENVALTIOISSA 20. Jotta tuottaja voisi saada myös laajaperäistämispalkkiota, hänen on saatava myös emolehmäpalkkiota ja naudanlihan erityispalkkiota. Näissä kahdessa palkkiojärjestelmässä sovelletaan kahden eläinyksikön eläintiheyttä niiden eläinten määrään, joista on jätetty palkkiohakemus ( 5 ). Syksyllä 2000 alkaneen BSE-kriisin johdosta yksi neuvoston vuonna 2001 käyttöön ottamista toimista naudanlihan tuotannon vähentämiseksi tulevaisuudessa oli ( 1 ) Yli kuuden kuukauden ikäinen karja. ( 2 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999, I luku Suorat tuet, 1 jakso Palkkiot, 6 alajakso Laajaperäistämispalkkio, 13 artiklan 3 kohdan c alakohta. ( 3 ) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 johdanto-osan 13 kappale. ( 4 ) Countryside Commission, loppukertomus, maaliskuu 1998, 1 osa, päätelmät ja suositukset, kohta ( 5 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999, I luku Suorat tuet, 1 jakso Palkkiot, 5 alajakso Eläintiheys, 12 artiklan 2 kohdan a alakohta. Eläintietokantojen puutteet aiheuttivat ongelmia 22. Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintitietokantojen ( 8 ) luominen oli tarkoitus saada päätökseen 1. tammikuuta ( 6 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1512/2001, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2001, naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1254/1999 muuttamisesta, johdanto-osan 5 kappale ja 1 artiklan 9 kohta (EYVL L 201, , s. 1). ( 7 ) Kahden eläintiheysrajan järjestelmää sovelletaan yhdeksässä jäsenvaltiossa eli Belgiassa, Tanskassa, Ranskassa, Irlannissa, Italiassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. ( 8 ) Kuten edellytetään nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmästä sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemisen käyttöönottamisesta 21 päivänä huhtikuuta 1997 annetun asetuksen (EY) N:o 820/ artiklan b kohdassa (EYVL L 117, ).

12 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 290/11 Jäsenvaltiot voivat käyttää tietokantoja eläinyksikkömäärän määrittelemisessä, mikäli tietokanta tarjoaa jäsenvaltion mielestä riittävän varmuuden tietojen oikeellisuudesta. Muutoin jäsenvaltioiden on määriteltävä eläinyksiköt kultakin tuottajalta eläintenlaskentapäivinä saatujen tietojen perusteella ( 1 ). tutkittiin 30 tuottajalomaketta, joista 12:ssa (40 prosentissa) oli virheitä. Vendéen departementin tapauksessa menettely oli ongelmattomampi, sillä 30:stä lomakkeesta ainoastaan kahdessa oli virheitä ( 4 ). Järjestelmän tarkastukset olisi kohdennettava paremmin 23. Vaikka säännöstössä ei tietokantojen hyödyntämistä vaadita, niiden käyttö helpottaa eläinyksiköiden ja eläintiheyden laskemista. Tarkastuskäyntien aikaan (marraskuu 2000 heinäkuu 2001) ainoastaan Itävalta pystyi hyödyntämään tietokantaansa kyseiseen tarkoitukseen. Espanjassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaikki karja ei sisältynyt tietokantoihin, ja laajaperäistämispalkkiota hakeneiden tilojen eläintiheys laskettiin niiden vuoden varrella eläinlaskentapäivinä toimittamien tietojen perusteella. Eläintietokantojen tietoja voitiin hyödyntää paikalla toimitetuissa tarkastuksissa Itävallassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa muttei Espanjassa tai Irlannissa. 24. Ranskassa viranomaiset käyttivät nautaeläinten tunnistusja rekisteröintijärjestelmää eläinyksikköjen laskemiseksi laajaperäistämispalkkiojärjestelmää varten, vaikka järjestelmän toiminnassa ja tietojen oikeellisuudessa oli puutteita ( 2 ). Nautaeläinten kasvattajille lähetettiin vasta toukokuussa 2001 vahvistettavaksi lomakkeet, joissa oli asiaankuuluvat tiedot tiloilla pidettävästä karjasta vuonna Tästä syystä 20 prosenttia emolehmistä maksettavasta laajaperäistämispalkkiosta ja kaikki urospuolisesta nautakarjasta maksettavat laajaperäistämispalkkiot maksettiin säännöksissä säädetyn määräpäivän eli 30. kesäkuuta 2001 jälkeen ( 3 ). Lomakkeet toimitettiin karjatiloille asianmukaisesti 95:stä departementista ainoastaan viidessä. Yhteensä 19 departementissa yli 25 prosenttia lomakkeista toimitettiin virheellisesti, ja näistä kahdeksassa virheellisten toimitusten osuus oli yli 40 prosenttia. Saône-et-Loiren departementissa lomakkeet lähetettiin karjatilalliselle, vaikka departementissa on ainoastaan karjatilaa. Lisäksi lomakkeissa oli usein virheitä: Saône-et-Loiren osalta 25. Maksajavirastojen on tarkastettava paikalla vähintään 10 prosenttia eläintukihakemuksista ja 5 prosenttia pintaalatukihakemuksista, jotka valitaan riskinarvioinnin ja jätettyjen hakemusten edustavuuden perusteella ( 5 ). 26. Kaikissa tarkastuksen kohteena olleissa jäsenvaltioissa laajaperäistämistarkoituksessa tehdyt eläin- ja pintaalatukitarkastukset toimitettiin erikseen erillisten riskinarviointien perusteella, ja valvonnasta vastasivat joskus eri yksiköt. Laajaperäistämispalkkiojärjestelmään kuuluvissa eläintukitarkastuksissa, joihin yhteisön tarkastajat osallistuivat, jäsenvaltioiden tarkastusviranomaiset tutkivat järjestelmällisesti rehualan ja maankäytön ainoastaan Espanjassa ja joissakin tapauksissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. 27. Irlantia ja Ranskaa lukuun ottamatta eläin- ja pintaalatukitarkastusten riskinarvioinneissa arvioitiin erityisiin riskitekijöihin sisältyvän tuottajat, joiden laajaperäistämispalkkiojärjestelmään liittyvä eläintiheys on lähellä sallittua rajaa, sillä näiden tilojen tukikelpoisuus on suurimmassa vaarassa (jos tarkastuksessa havaitaan, että rehuala on ilmoitettu hieman todellista suuremmaksi tai eläinten määrä hieman todellista pienemmäksi). Irlannissa laajaperäistämispalkkiojärjestelmän eläintukitarkastuksissa ei tutkittu kyseistä riskitekijää, ja Ranskassa sitä ei tutkittu järjestelmään liittyvissä pinta-alatukitarkastuksissa. ( 1 ) Asetus (EY) N:o 2342/1999, annettu 28 päivänä lokakuuta 1999, 32 artiklan 3 kohta (EYVL L 281, ). ( 2 ) Kyseisten maksajavirastojen vuoden 2001 tilit tarkasti niiden varmentava elin, koska nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmässä ja yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä oli virheitä ja koska ristiintarkastuksissa havaittujen poikkeamien johdosta ei ollut toteutettu jatkotoimia. Varmentava elin havaitsi, että noudatettujen menettelyjen vuoksi oli olemassa merkittävä valvontariski erityisesti laajaperäistämispalkkiojärjestelmän osalta. Lähde: varmentavan elimen (Commission de Certification descomptesdesorganismespayeurs desdépensesfinancéespar le FEOGA-Garantie, CCCOP) vuotta 2001 koskevat selvitykset maksajavirastoista (Office Interprofessionnel des Viandes, OFIVAL, ja valtion hajautettu hallintoelin (Services déconcentrésde l Etat, SDE). ( 3 ) Komissio lykkäsi lieventävien asianhaarojen perusteella palkkion maksamisen määräaikaa Ranskan osalta 31. päivään heinäkuuta Palkkion myöhäisestä maksamisesta aiheutuneet korjaukset olivat yhteensä 0,29 miljoonaa euroa eli 0,1 prosenttia kaikista laajaperäistämispalkkiojärjestelmän menoista Ranskassa. Nautojen tarkastusmenetelmät vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen 28. Jäsenvaltioille on jätetty harkintavaltaa sen päättämisessä, kuinka yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetussa ( 4 ) Tilintarkastustuomioistuin on arvioinut, että varmentavan elimen ilmoittamien virheiden arvo on yhteensä 6,5 miljoonaa euroa OFI- VALin osalta (tästä 0,82 miljoonaa euroa liittyy erityisesti laajaperäistämispalkkiojärjestelmään) ja että virheet johtuvat pääasiassa nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän ongelmista. ( 5 ) Komission asetus (ETY) N:o 3887/92, annettu 23 päivänä joulukuuta 1992, tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallintoja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, 6 artiklan 3 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna (EYVL L 391, ).

13 C 290/12 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti asetuksessa edellytetyt tarkastukset toteutetaan ( 1 ). Tarkastusmenetelmät ovat erilaiset eri jäsenvaltioissa, mutta tulokset eivät ole täysin tyydyttäviä. Seuraavat esimerkit osoittavat, että useimpien tarkastuskohteena olleiden jäsenvaltioiden toteuttaman valvonnan vaikuttavuutta ja tehokkuutta voitaisiin parantaa vahvistamalla parhaita käytäntöjä ja varmistamalla näin, että kaikkia EU:n tuottajia kohdellaan yhdenmukaisesti. a) Laajaperäistämispalkkiojärjestelmää koskevat tarkastukset Irlannissa, Espanjassa ja Ranskassa on vuodesta 2001 toteutettu samanaikaisesti kahden eläinpalkkiojärjestelmän valvonnan yhteydessä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on otettu käyttöön tehokkaampi yhdennetty lähestymistapa, jossa tarkastus kattaa kaikki eläinpalkkiojärjestelmät ja niihin sisältyvät fyysiset ja asiakirjojen perusteella toimitetut tarkastukset. b) Irlannissa laajaperäistämispalkkiojärjestelmää varten lasketut eläinyksiköt täsmäytetään tuottajien kotieläinrekistereiden kanssa tiettyinä päivinä, mutta eläinten fyysiset ja asiakirjojen perusteella toimitettavat tarkastukset koskevat ainoastaan niitä eläimiä, joille on haettu tukea kahdesta eläinpalkkiojärjestelmästä. Eläintietokannasta saatavia luetteloita ei ole käytetty (ks. kohta 23), täydellistä eläinlaskentaa ei ole tehty eikä eläinten määrää ole täsmäytetty tilan eläinrekisterin kokonaismääriin. c) Ranskassa ei tarkastettu ilmoitusten määräaikojen noudattamista eikä hakemusten perustana olevia asiakirjoja. Kaikkea nautakarjaa ei tarkastettu eikä eläinten fyysistä sijaintia vahvistettu. Pinta-alatukitarkastusten osalta rehualatarkastuksista vastaava yksikkö ( 2 ) ei vahvistanut rehualaa laajaperäistämispalkkiojärjestelmää tai eläintiheyttä koskevia laskutoimituksia varten. d) Ranskassa ja Espanjassa tuottajien ei edellytetty kokoavan kaikkia eläimiä yhteen tarkastusta varten ja korvamerkinnät tarkastettiin tietyn välimatkan päästä tarvittaessa kiikareiden avulla. Näin ollen ei voida taata, että eläimet tunnistettiin oikein. Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän täytäntöönpanossa on poikkeamia Rehurapsi luetaan Skotlannissa rehukasviksi toisin kuin Englannissa 29. Pinta-alatukea saavia alueita ei lueta rehualaksi ( 3 ). Tämän kriteerin mukaisesti Englannin viranomaiset ovat sulkeneet pois ( 1 ) Jäsenvaltioiden on noudatettava yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä joulukuuta 1992 annettua komission asetusta (ETY) N:o 3887/92 (EYVL L 391, ), sellaisena kuin se on muutettuna, joka on korvattu 1. tammikuuta 2001 komission asetuksella (EY) N:o 2419/2001 (EYVL L 327, ). Yhdennettyyn hallintoja valvontajärjestelmään liittyvien maksettavia palkkioita koskevien tarkastusten lisäksi jäsenvaltioiden on tarkastettava, että nautaeläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevia yhteisön säännöksiä sekä muita terveyslainsäädännön vaatimuksia noudatetaan. ( 2 ) ONIC Office national interprofessionnel des céréales. ( 3 ) Asetuksen (EY) N:o 1254/ artiklan 2 kohdan b alakohta. laajaperäistämispalkkioon oikeuttavasta rehualasta ne alueet, joille on istutettu rehurapsia (ja joille ei myönnetä pinta-alatukea), kun taas Skotlannissa rapsia pidetään rehukasvina. Yhdistyneen kuningaskunnan viljelijöitä kohdellaan siis epäjohdonmukaisesti. Maan viranomaiset pyysivät lokakuussa 2000 komissiolta ohjeistusta. Vastauksessaan komissio toteaa selvästi, että voimassa olevassa lainsäädännössä ei eroteta toisistaan eri tyyppisiä rapsin siemeniä, joten mitään rapsin siemeniä ei pitäisi lukea laajaperäistämispalkkiojärjestelmään kuuluvaksi rehuksi. Itävallassa alppilaidunten (Almen) rehuala on ilmoitettu todellista suuremmaksi 30. Yli puolet nautakarjatilallisista vie karjansa (yli eläintä) joka kesä alppilaitumille (Almen) laiduntamaan. Itävallassa on noin alppilaidunta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1,6 miljoonaa hehtaaria, josta puolet luetaan rehualaksi. Tämä rehuala edustaa noin kolmannesta Itävallan rehualasta. Alppilaidunten laidunkestävyys on huomattavasti pienempi kuin muun laidunmaan. Suurin osa alppilaitumista on julkisessa omistuksessa, ja Almin hallintoviranomaiset (Almbewirtschafter) ovat vastuussa niiden jakamisesta yksityisille tuottajille. 31. Alppilaidunten kokonaisalue perustuu maarekisterissä oleviin tietoihin, mutta tuottajat käyttävät perusteena Almin hallintoviranomaisen arvioita ilmoittaessaan osuutensa rehualasta. Itävallan alueviranomaiset ovat hyödyntäneet vuodesta 1998 ilmakuvia todellisen rehualan määrittämiseksi. Itävallan maksajavirasto ei kuitenkaan ole saanut kyseisiä tietoja eikä näin ollen ole voinut käyttää niitä ilmoitetun alppilaitumien rehualan vertaamiseksi ilmakuvien avulla määriteltyyn todelliseen rehualaan. 32. Itävallan viranomaiset toimittivat vuonna 2000 yhteensä 554 tarkastusta paikalla. Ilmakuvat oli tarkastuksen yhteydessä saatavilla yhteensä 185 alppilaitumesta. Kun ilmoitettua hehtaarin rehualaa verrattiin ilmakuvien avulla määriteltyyn rehualaan, todelliseksi rehualaksi saatiin ainoastaan hehtaaria, mikä on 61 prosenttia ilmoitettua vähemmän. Ero johtuu siitä, että Almin viranomaiset olivat arvioineet alppilaidunalueen huomattavasti todellista suuremmaksi maarekisterissä olevien tietojen perusteella. Ongelma havaittiin, kun ilmakuvia alettiin hyödyntää vuonna Niitä on kuitenkin käytetty vain joillakin Itävallan alueilla, kuten Salzburgin osavaltiossa soveltamisvuonna Salzburgin osavaltiossa vuonna 2000 ilmoitettu rehuala oli kahden sattumanvaraisesti valitun alppilaitumen tapauksessa 52 prosenttia ja 33 prosenttia todellista suurempi, ja jos ilmoitetun rehualan sijasta otetaan huomioon todellinen rehuala, tilintarkastustuomioistuimen 11 tarkastamasta tilasta viisi menettäisi oikeuden laajaperäistämispalkkioon. Tukikelpoisille tuottajille maksettiin Ranskassa laajaperäistämispalkkiota ilman erityistä pyyntöä 33. Vuodesta 2000 lähtien kaikkien tuottajien, jotka hakevat laajaperäistämispalkkiota, on ilmoitettava tästä pintaalatukihakemuksessaan. Vaatimusta ei noudatettu Ranskassa, jossa

14 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 290/13 laajaperäistämispalkkio maksettiin kaikille siihen oikeutetuille tuottajille edellyttäen, että he olivat palauttaneet yksityiskohtaiset tiedot tilalla kasvatettavasta karjasta vuonna riippuvaista suorista nautaeläintuista ( 2 ), joita ilman tuottajat tekisivät vielä suurempaa tappiota tai eivät lainkaan voittoa. Järjestelmällä ei pystytä kannustamaan voimaperäisen maatalouden harjoittajia käyttämään laajaperäisiä tuotantomenetelmiä KOMISSIOLLA EI OLE TARPEEKSI TIETOJA LAAJAPERÄISTÄMISPALKKIOJÄRJESTELMÄN VAIKUTUKSISTA 34. Komissio tarvitsee riittäviä ja ajantasaisia hallinnointia koskevia tietoja, jotta se voi seurata, onko järjestelmä pantu asianmukaisesti täytäntöön ja onko asetetut tavoitteet saavutettu. Maatalouden pääosaston naudanlihan markkinoiden hallinnointiyksiköllä on tiedot eläimistä, joista maksetaan tukea eläinpalkkiojärjestelmien mukaisesti, ja niistä eläimistä, joista maksetaan myös laajaperäistämispalkkioita. Komissio saa riittävästi tietoa järjestelmän asianmukaisesta täytäntöönpanosta hyödyntämällä näitä tietoja yhdessä muiden pääasiassa tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyssä saatujen tietojen kanssa. Se ei ole kuitenkaan vielä kerännyt tietoja järjestelmällisesti arvioidakseen laajaperäistämispalkkiojärjestelmän vaikutusta laajaperäisiin tuotantomenetelmiin eikä se ole asettanut tätä varten selkeitä tavoitteita tai mitattavia suoritusindikaattoreita. LAAJAPERÄISTÄMISPALKKIOJÄRJESTELMÄN VAIKUTUKSET 37. Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän vaikutuksia laajaperäiseen karjankasvatukseen voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta: kuinka järjestelmällä on ylläpidetty nykyisiä laajaperäisiä tuotantomenetelmiä tai kannustettu voimaperäisen maatalouden harjoittajia siirtymään vähemmän voimaperäisiin menetelmiin. Käytännössä tuottajien päätöksiin vaikuttavat myös muut tekijät laajaperäistämispalkkiojärjestelmän lisäksi. Tärkeitä tekijöitä ovat muun muassa maan ja rakennusten saatavuus ja hinta, luonnonolot, muut tuet, maataloushinnat, kulutuskysyntä, BSE-taudin ja muiden eläintautien vaikutukset sekä vientimahdollisuudet. 38. Laajaperäistämispalkkiota maksetaan ainoastaan tuottajille, joille on jo myönnetty emolehmäpalkkiota tai naudanlihan erityispalkkiota ja joiden on jo nämä palkkiot saadakseen noudatettava sellaisia eläintiheyden enimmäisvaatimuksia, jotka sulkevat pois erityisen voimaperäistä maataloutta harjoittavat tuottajat. 39. Laajaperäistämispalkkiojärjestelmällä kannustetaan ainoastaan niitä tuottajia pienentämään tilojensa eläintiheyttä, joiden tiloilla se on lähellä tai yli sallitun rajan (he joko pienentävät eläinten määrää tai lisäävät rehualaa), sillä näin he saavat kaiken kaikkiaan enemmän tukea. Jotkut tuottajat ovat voineet lisätä eläintiheyttä sallituissa rajoissa ja saada laajaperäistämispalkkiota. 35. Lukuun ottamatta Agenda uudistuksen yhteydessä tehtyä selvitystä laajaperäistämispalkkiojärjestelmästä tai eläinpalkkiojärjestelmistä ei ole tehty arvioita ( 1 ) eikä komissiolla ole käytettävissään jäsenvaltioiden kyseisellä alalla toteuttamia arvioita tai tutkimuksia. Järjestelmä on yksi toimista tulotuen tarjoamiseksi laajaperäisen maatalouden harjoittajille 36. Laajaperäistämispalkkio on yksi toimista, joilla laajaperäisen karjankasvatuksen harjoittajille tarjotaan tulotukea. Järjestelmästä aiheutuvat talousarviomenot olivat vuonna 2001 noin 19 prosenttia (914 miljoonaa euroa) karjankasvattajille maksettaviin suoriin tukiin perustuvien järjestelmien yhteenlasketuista talousarviomenoista (4 862 miljoonaa euroa ks. taulukko 2). Yhdessä nämä tuet muodostavat huomattavan osan tuottajien tuloista, ja niillä voidaan kannustaa tuottajia jatkamaan maataloustuotantoa alueilla, jotka saattaisivat muuten jäädä asumattomiksi. Esimerkiksi Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joiden osuus laajaperäistämispalkkiojärjestelmän menoista on yli puolet (ks. kaavio 1), useiden naudanlihatuottajien toiminta on ( 1 ) Maatalouden pääosasto suunnittelee arvioinnin tekemistä naudanlihaalan markkinoista markkinointivuonna 2004/2005. ( 2 ) Ranska: Agenda uudistuksen myötä suorien tukien osuus maatilojen tuloista kasvoi. Tuista ovat riippuvaisia erityisesti naudanlihaa tuottavat tilat (133 prosenttia toiminnan tuloksesta), ja suorien tukien osuus on yli 150 prosenttia toiminnan tuloksesta lähes joka toisella tilalla. Lähde: INRA Le compromisde Berlin (Agenda 2000) conséquences pour l agriculture française, maatalouden kirjanpidon tietoverkon tietojen simulaatioanalyysi, huhtikuu Yhdistynyt kuningaskunta: Naudanliha-alan suorien tukien osuus maatalouden nettotuloista markkinointivuonna oli kaikkien tilatyyppien osalta keskimäärin 39 prosenttia. Sen sijaan kyseinen osuus vuoristoalueilla ja epäsuotuisilla alueilla nautaeläinten kasvatukseen tai kotieläinten sekakasvatukseen erikoistuneiden tuottajien maatalouden nettotuloista on 504 prosentista (eli tuesta saatavat tulot olivat lähes viisi kertaa suuremmat kuin nettotappiot) 270 prosenttiin. Suorien kotieläintukien prosentuaalinen osuus epäsuotuisten alueiden karjankasvattajien tuloista kasvoi vuosina prosentista 45 prosenttiin, ja näistä tuista laajaperäistämispalkkion osuus oli noin viidennes tai neljännes. Lähde: maataloustulojen analyysi, maatilojen toimintatukea koskevat ympäristö-, elintarvike- ja maaseutuasioiden ministeriön tiedot.

15 C 290/14 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Järjestelmän avulla ei pystytty edistämään tehokkaasti laajaperäistä maataloutta, vaikka siitä on erityisen paljon hyötyä laajaperäistä maataloutta harjoittaville tiloille 40. Kuten tilintarkastustuomioistuin on jo todennut ( 1 ), laajaperäistämispalkkiojärjestelmän pääasiallinen heikkous (ennen Agenda uudistusta) oli se, että järjestelmän tukikelpoisuusperusteita arvioitaessa ei otettu huomioon todellista eläintiheyttä. Naudanlihantuottajat saattoivat näin ollen hyötyä suuremmista eläintuista joko jättämällä pois naudanlihan erityispalkkiota tai emolehmäpalkkiota koskevista hakemuksista tietyn määrän eläimiä saadakseen alhaisemman teoreettisen eläintiheyden. Näin tuottajat saivat laajaperäistämispalkkiota kaikesta ilmoitetusta karjasta. Toinen keino oli hakea tukea ainoastaan 15 eläimestä, sillä pientuottajien ei edellytetä noudattavan eläintiheysvaatimuksia nautaeläinpalkkioita saadakseen. Nämä puutteet korjattiin Agenda uudistuksen myötä (ks. kohta 4). 41. Yli 65 prosenttia EU:n karjasta, josta kaudella maksettiin joko naudanlihan erityispalkkiota tai emolehmäpalkkiota, oli oikeutettu myös laajaperäistämispalkkioon (ks. kaavio 3). Kaksi kolmannesta EU:n emolehmäkarjasta on keskittynyt Ranskaan, Irlantiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, joissa karjankasvatus on perinteisesti ollut laajaperäistä. Näissä maissa laajaperäistämispalkkioon oikeutetun emolehmäkarjan osuus oli suurempi: Ranskassa 80 prosenttia, Irlannissa 75 prosenttia ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 76 prosenttia ( 2 ). Samalla aikavälillä alle 5 prosenttia laajaperäistämispalkkiojärjestelmän maksuista kohdistui jäsenvaltioihin, joissa vallalla on voimaperäinen nautakarjankasvatus (taloudellisen merkityksen mukaisessa järjestyksessä: Italia, Belgia, Tanska ja Alankomaat). Kaavio 3 Laajaperäistämispalkkioon oikeutetun karjan prosentuaalinen osuus keskimäärin vuosina Lähde: Komission valmisteluasiakirja Beef Premiums: Additional amount for extensive holdings. (1) NEP: naudanlihan erityispalkkio (2) ELP: emolehmäpalkkio (3) LPP: laajaperäistämispalkkio ( 1 ) Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 1996, luku 4, kohdat ( 2 ) Lähteet: laajaperäistämispalkkiojärjestelmän menot ja järjestelmään kuuluvan karjan määrä, maatalouden pääosasto; Eurostatin tutkimukset emolehmäkarjan määrästä.

16 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 290/ Tarkastajat tutkivat laajaperäistämispalkkiota koskevista hakemuksista poimitut otokset kussakin tarkastuksen kohteena olleessa jäsenvaltiossa ja havaitsivat, että järjestelmällä oli vain vähän vaikutusta tuottajien tekemiin tuotantopäätöksiin (ks. kohta 43 ja taulukko 4)( 1 ). Lisäksi uuden järjestelmän mukaiseen laajaperäistämispalkkioon oikeutetun karjan määrä pieneni soveltamisvuonna 2000 yhteensä 9,2 prosenttia (ks. taulukko 3). 43. Tutkittaessa laajaperäistämispalkkiojärjestelmän edunsaajista kussakin tarkastuskohteena olleessa jäsenvaltiossa poimittua otosta havaittiin, että 83 prosenttia kaudella palkkiota hakeneista tuottajista harjoitti jo laajaperäistä maataloutta sellaisena, kuin se on määritelty voimassa olevassa (vuoden 2000 jälkeen annetussa) laajaperäistämispalkkiojärjestelmää koskevassa lainsäädännössä (ks. taulukko 4). Ranskassa prosenttia palkkion saajista kaudella olisi saanut tukea myös siinä tapauksessa, jos kaudella olisi sovellettu tiukempia Agenda uudistuksen kriteereitä lukuun ottamatta Vendéen aluetta, jossa harjoitetaan voimaperäisiä ja osittain intensiivisiä tuotantomenetelmiä. Laajaperäistämispalkkiota vuonna 2000 hakeneista tuottajista prosenttia oli oikeutettu tukeen, jälleen lukuun ottamatta Vendéen aluetta; kyseisellä alueella sovellettavilla tiukemmilla säännöillä suljetaan pois ne tuottajat, jotka saivat aiemmin laajaperäistämispalkkiota muuttamalla hakemustensa eläintiheyslukuja, ja siellä voimaperäisen maatalouden harjoittajat eivät todennäköisesti siirry laajaperäiseen tuotantoon. Useimmat hakijat pystyisivät helposti noudattamaan eläintiheysvaatimuksia, ja joissakin tapauksissa he voisivat jopa lisätä eläintiheyttä ja saada edelleen palkkiota. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa laajaperäistä maataloutta (sellaisena kuin se määritellään voimassa olevassa lainsäädännössä) harjoittavista tuottajista tulee edelleen saamaan laajaperäistämispalkkiota. Lisäksi suurin osa tarkastajien paikalla tapaamista tuottajista totesi, etteivät he todennäköisesti muuttaisi tuotantomenetelmiään uudistetun laajaperäistämispalkkiojärjestelmän myötä. Taulukko 4 Tarkastuskohteena olleiden jäsenvaltioiden tuottajien palkkiohakemuksista poimittujen otosten tarkastelun tulokset Jäsenvaltiot Alue Otos joista palkkiohakemuksia vuosina Tukikelpoisia vuosina % Tukikelpoisia vuosina tiukempien ehtojen mukaisesti Osuus palkkiota saaneista vuosina joista haki palkkiota vuonna 2000 Tukikelpoisia vuonna 2000 % (a) (b) (c) (d) (e)=(d)/(c) (t) (g)=(t)/(d) (h) (l) (j)=(l)/(h) Itävalta Salzburg Ranska Saône-et-Loire Vendée Irlanti Irlanti Espanja Andalusia Yhdistynyt kuningaskunta Carlisle Skotlanti Yhteensä Lähde: Tilintarkastustuomioistuimen tutkimat tuottajien asiakirjat. ( 1 ) Yhdistyneessä kuningaskunnassa tieto vahvistettiin United Kingdom Countryside and Community Research Unitin tekemässä kattavassa tutkimuksessa, joka koski vuoden 1992 MacSharry-uudistuksen vaikutuksia Englannin maaseudulla. Lähde: Countryside Commission, loppukertomus, maaliskuu 1998, yhteisen maatalouspolitiikan vuoden 1992 uudistuksen vaikutuksista Yhdistyneen kuningaskunnan maaseudulla, osa 1, yhteenveto hankkeesta ja havainnoista sekä osa 1, tiivistelmä, naudanliha-ala, sivu XIV.

17 C 290/16 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Yhteensä 89 prosenttia palkkiota hakeneista tuottajista Espanjassa, 43 prosenttia Irlannissa ja 44 prosenttia Yhdistyneessä kuningaskunnassa (52 prosenttia Skotlannissa ja 40 prosenttia Englannissa) hakee laajaperäistämispalkkiota yksinkertaistetun järjestelmän kautta, jolloin he sitoutuvat pitämään eläintiheyden tietyn rajan alapuolella kaikkina aikoina. Tämä tarkoittaa, että kyseiset tuottajat ovat todennäköisesti laajaperäisen maatalouden harjoittajia. 48. Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän ja maatalouden ympäristötuki- ja luonnonhaittakorvausjärjestelmien samanaikainen soveltaminen johtaa siihen, että laajaperäisen maatalouden harjoittajat saavat tukea useista tukijärjestelmistä (ks. kohta 21) ja kahden eläintiheysrajan järjestelmässä eläinpalkkiojärjestelmien eläintiheyttä koskevat vaatimukset lähenevät laajaperäistämispalkkiojärjestelmän vaatimuksia (ks. kohta 20). 45. Itävallassa ja Suomessa tuottajat voivat saada laajaperäistämispalkkiota lypsylehmistä ( 1 ). Itävallassa suurin osa laajaperäistä maataloutta harjoittavista tiloista sijaitsee vuoristoalueilla, ja niillä kasvatetaan perinteisesti lypsykarjaa. Useimmat näistä tiloista saavat tulevaisuudessa enemmän laajaperäistämispalkkiota tukeen oikeuttavien eläinten määrän kasvaessa, eikä niiden tarvitse muuttaa karjan koostumusta tai tuotantotapojaan. Vuosina Itävallan laajaperäistämispalkkiojärjestelmän menot yli kaksinkertaistuivat 15,5 miljoonasta eurosta 37,98 miljoonaan euroon, josta 15,1 miljoonaa euroa oli lypsylehmistä maksettavaa laajaperäistämispalkkiota ( 2 ). Vaikka tilat, joilla kasvatetaan sekaisin lypsy- ja lihakarjaa, ovat tavallisia myös muilla EU:n epäsuotuisilla vuoristoalueilla, joissa vallalla ovat laiduntamiseen perustuvat tuotantomenetelmät, ainoastaan Itävallassa ja Suomessa maksettiin laajaperäistämispalkkiota lypsylehmistä. 49. Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmässä havaitut ongelmat ovat mutkistaneet laajaperäistämispalkkiojärjestelmän hallinnointia kaikissa tarkastuksen kohteena olleissa jäsenvaltioissa Itävaltaa lukuun ottamatta (ks. kohdat 22 24). 50. Puutteita havaittiin riskinarvioinnissa, jonka perusteella tarkastukset kohdennettiin Irlannissa ja Ranskassa (ks. kohta 27), ja kaikkien tarkastuksen kohteena olleiden jäsenvaltioiden toteuttamissa tarkastuksissa oli heikkouksia (ks. kohta 28). 51. Ongelmia havaittiin tiettyjen rehualojen (alppilaitumet) mittaamisessa Itävallassa ja rehualan (rehurapsi) määrittelemisessä Yhdistyneessä kuningaskunnassa (ks. kohdat 29 32). Järjestelmän hallinnoinnissa oli ongelmia Ranskassa, sillä siellä tukikelpoisille tuottajille maksettiin laajaperäistämispalkkiota ilman erillistä pyyntöä (ks. kohta 33). PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET Päätelmät 46. Alkuperäisessä laajaperäistämispalkkiojärjestelmässä mukaan luettiin ainoastaan eläinpalkkiojärjestelmissä ilmoitetut nautaeläimet, mikä tarkoitti, että jotkut tuottajat saivat palkkion muuttamalla eläinpalkkiojärjestelmiä koskevia hakemuksiaan sen sijaan, että he olisivat siirtyneet harjoittamaan laajaperäistä maataloutta tai jatkaneet sitä. Uudistetussa järjestelmässä on ratkaistu tämä ongelma (ks. kohdat 4 ja 14) ottamalla huomioon eläintiheyden laskemisessa kaikki tilalla todellisuudessa oleva karja. 52. Vaikka komissiolla on tietoja laajaperäistämispalkkiojärjestelmän hallinnoimiseksi, niitä ei kuitenkaan ole riittävästi järjestelmän vaikutuksen arvioimiseksi lukuun ottamatta Agenda uudistuksen yhteydessä tehtyä selvitystä (ks. kohta 34) eikä mitään arvioita ole vielä laadittu (ks. kohta 35). Järjestelmällä on ollut vain vähän vaikutusta karjankasvatusmenetelmiin, kun tarkastellaan voimaperäisen karjankasvatuksen vähentämistä (ks. kohdat 37 39) tai laajaperäisen karjankasvatuksen edistämistä (ks. kohdat 40 45). Järjestelmä on kuitenkin merkittävä tulonlähde, ja sen avulla laajaperäisen maatalouden harjoittajat voivat jatkaa toimintaansa (ks. kohta 36). Suositukset 47. Eläintiheyden laskeminen on edelleen likimääräistä, sillä tilalla olevien lampaiden ja vuohien todellista määrää ei huomioida (ks. kohta 17) ja ainoastaan lampaiden laidunmaaksi tarkoitettu maa luetaan tukeen oikeuttavaksi rehualaksi (ks. kohta 18). Lisäksi karjankasvattajat hyötyvät tuista eniten maksimoidessaan tuotantonsa (ks. kohta 19). ( 1 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999, 13 artiklan 4 kohta. ( 2 ) Itävallassa laajaperäistämispalkkiojärjestelmään hyväksyttiin ylimääräiset lypsylehmää, jolloin menot lisääntyivät 15,1 miljoonaa euroa. Suomessa laajaperäistämispalkkiota maksettiin lypsylehmästä, ja menot lisääntyivät 10,5 miljoonaa euroa. 53. Komission olisi: a) arvioitava laajaperäistämispalkkiojärjestelmän vaikuttavuutta ja tehokkuutta tulotukivälineenä ottaen huomioon muut tuet, joita järjestelmän edunsaajat voivat myös saada; b) määriteltävä laajaperäistämispalkkiojärjestelmälle selkeät ja keskenään yhdenmukaiset tavoitteet sekä laadittava tukitoimia, jotka on kohdennettu paremmin laajaperäistämisen edistämiseen;

18 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 290/17 c) arvioitava laajaperäistämispalkkiojärjestelmän yhdenmukaisuus muiden järjestelmien, kuten kohdassa 48 mainittujen maatalouden ympäristötuki- ja luonnonhaittakorvausjärjestelmien kanssa; d) pohdittava, kuinka ratkaista kohdassa 47 mainitut heikkoudet ja monimutkaisuudet; e) pyrittävä korjaamaan jäsenvaltioiden toteuttamassa valvonnassa havaitut heikkoudet edistämällä yhtenäistä paikalla tapahtuvaa tarkastuskäytäntöä kaikissa jäsenvaltioissa kaikkien lopullisten edunsaajien saamien palkkioiden osalta; f) parannettava riskinarviointia koskevia vaatimuksia eläin- ja pinta-alatuista toimitettavien tarkastusten osalta, jotta otettaisiin huomioon erityiset riskitekijät ja pystyttäisiin näin valitsemaan ne tuottajat, joiden tilojen eläintiheys on lähellä laajaperäistämispalkkiojärjestelmän rajaa. Tilintarkastustuomioistuin on hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 17. ja 18. heinäkuuta 2002 pitämässään kokouksessa. Tilintarkastustuomioistuimen puolesta Juan Manuel FABRA VALLÉS presidentti

19 C 290/18 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti KOMISSION VASTAUKSET TIIVISTELMÄ I III. Naudanlihan tuotantomenetelmistä voidaan todeta, että neuvosto on vahvistanut kaksi täydentävää välinettä, joiden tavoitteena on vähentää tuotannon voimaperäistämistä ja kannustaa sen laajaperäistämistä. Molemmissa tapauksissa eläintiheys on paras väline, koska se perustuu eläinten lukumäärän ja eläinten ruokintaan tarvittavan käytettävissä olevan pinta-alan välisen suhteen mittaamiseen. Ensin mainittuun tavoitteeseen (voimaperäisen tuotannon vähentäminen) pyritään soveltamalla peruspalkkiota saavien eläinten lukumäärän rajoittamiseksi käytettävää eläintiheyttä. Toiseen tavoitteeseen (laajaperäisen tuotannon kannustaminen) pyritään soveltamalla laajaperäistämispalkkioita varten käytettävää eläintiheyttä. Komissio laati analyysin Agenda 2000:n mukaista uudistusta koskevia ehdotuksia varten. Komissio katsoo, että laajaperäistämispalkkion vaikutukset syntyvät lisätuesta, jota tuottajille maksetaan, vaikka he jo soveltaisivat laajaperäisiä tuotantomenetelmiä. Palkkio kannustaa tällaisia tuottajia jatkamaan laajaperäistä tuotantoa. IV. Vaikka eläintiheydet ovat lähentyneet asetukseen (EY) N:o 1254/1999 heinäkuussa 2001 tehdyn muutoksen jälkeen, niiden laskentatavat vaihtelevat eläinyksiköittäin ja rehualaksi katsotuilla aloilla. Peruspalkkiota varten sovellettava eläintiheys rajoittaa tukikelpoisten eläinten määrää ja siten vähentää myönnettyjen palkkioiden määrää. Laajaperäistämispalkkiota varten sovellettava eläintiheys toimii kannustimena peruspalkkion lisätuelle. V. Komissio toteuttaa tilintarkastustuomioistuimen korostamien järjestelmän täytäntöönpanoon liittyvien vaikeuksien johdosta riittävät toimenpiteet. Se katsoo, että nämä vaikeudet ovat tavanomaisia uuden tukijärjestelmän täytäntöönpanoon liittyviä vaikeuksia. Ongelmat pyritään ratkaisemaan tavanomaisten menettelyjen yhteydessä (tilien tarkastaminen ja hyväksyminen, ks. tarkemmat tiedot oikeudellisesta tulkinnasta kohdista 29 33). VI. Järjestelmä on käynnistysvaiheessa, ja se arvioidaan vuonna Komissio katsoo, että tuottajille (riippumatta siitä, käyttäväkö nämä jo laajaperäisiä tuotantomenetelmiä vai ei) maksettavat laajaperäistämispalkkiot antavat mahdollisuuden tuottaa eri laatuista naudanlihaa, joka vastaa kuluttajien odotuksia. Kun otetaan huomioon naudanlihamarkkinoille jatkuvista lihan laatuun liittyvistä ongelmista aiheutuneet vaikeudet, komissio katsoo, että ilman erityistukea laajaperäisiä menetelmiä soveltavilla tuottajilla olisi ollut houkutus hylätä tämä naudanlihan tuotantomenetelmä. VII. Komissio toteuttaa naudanlihan yhteisen markkinajärjestelyn tehokkuutta koskevan arvion vuosina ja analysoi alalla sovellettavien eri välineiden ja erityisesti Agenda 2000:n yhteydessä käyttöön otetun uuden laajaperäistämispalkkiojärjestelmän vaikutuksia. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös kauden maaseudun kehittämissuunnitelmiin kuuluvia toimenpiteitä ja kiinnitetään erityistä huomiota näiden toimenpiteiden johdonmukaisuuteen markkinatoimenpiteiden kanssa. Komission asetuksessa (EY) N:o 2419/2001 otettiin käyttöön alkaen erityistä riskitekijää koskevia säännöksiä, ja siinä tehostettiin myös paikalla tehtäviä tarkastuksia koskevia menettelyjä sekä seuraamusjärjestelmää. Komissio aikoo Agenda 2000:n väliarvioinnin yhteydessä tehdä ehdotuksia, joissa määritellään aiempaa tarkemmin yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisen ja toisen pilarin välineiden tavoitteet kyseisellä alalla.

20 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 290/19 JOHDANTO 10. Tuotannon voimaperäistämisen vähentäminen ja laajaperäistämisen kannustaminen ovat asetuksessa käyttöön otetut kaksi täydentävää välinettä naudanlihan tuotantomenetelmien osalta. Molemmissa tapauksissa eläintiheys on paras väline, koska se perustuu eläinten lukumäärän ja eläinten ruokintaan tarvittavan käytettävissä olevan pinta-alan väliseen suhteeseen. Voimaperäisen tuotannon vähentämiseen pyritään soveltamalla eläintiheyttä peruspalkkiota saavien eläinten lukumäärän rajoittamiseksi. Tuotannon laajaperäistämistä kannustetaan soveltamalla laajaperäistämispalkkioita varten käytettävää eläintiheyttä. 11. Neuvosto pyrkii kahden voimaperäistä tai laajaperäistä naudanlihantuotantomenetelmää koskevan välineen avulla seuraaviin tavoitteisiin: tuotannon voimaperäistämisen vähentäminen siten, että eläinpalkkioiden määrää rajoitetaan tilan rehukapasiteetin ja siellä pidettyjen eläinten suhteen perusteella, sekä laajaperäistämiskannustimien tehostaminen peruspalkkion lisäksi myönnettävällä lisätuella. Komissio katsoo laajaperäistämispalkkion vaikutuksen olevan seurausta täydentävästä tuesta, jota tuottajille myönnetään, vaikka nämä jo soveltaisivat laajaperäisiä tuotantomenetelmiä. Järjestelmä kannustaa tällaisia tuottajia jatkamaan laajaperäisiä menetelmiään. Komissio aikoo arvioida järjestelmän vaikutuksia tarkemmin naudanlihan yhteisen markkinajärjestelyn arvioinnin yhteydessä. Tätä näkökohtaa käsitellään yleisemmin Agenda 2000:n väliarviointia varten laaditussa tutkimuksessa, jonka komissio hyväksyi 10. heinäkuuta 2002, ja sen osalta ehdotetaan uusia toimenpiteitä. 18. Rehualan rajaaminen laidunalalla laiduntavan eläinlajin mukaan olisi valvonnan kannalta vaikea toteuttaa. 19. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/ artiklassa säädetyllä eläintiheysrajalla pyritään vähentämään tuotannon voimaperäistämistä rajaamalla eläinpalkkiot tilan rehukapasiteetin ja sen eläinten lukumäärän suhteen perusteella. Sillä siis pyritään rajaamaan voimaperäistä tuotantoa harjoittaville tuottajille maksettavaa taloudellista korvausta rajoittamalla palkkion saavien eläinten lukumäärää. Tilintarkastustuomioistuimen esittämää kysymystä tarkastellaan Agenda 2000:n väliarviointia varten tehtävän uudistusehdotuksen valmistelun yhteydessä. Uudistusehdotuksen tavoitteena on rajoittaa palkkion saamisen edellyttämää tuotantovelvollisuutta sekä tiukentaa ympäristöehtoja. 20. Vaikka eläintiheydet ovat lähentyneet asetukseen (EY) N:o 1254/1999 heinäkuussa 2001 tehdyn muutoksen jälkeen, eläintiheyksien laskentatavat vaihtelevat eläinyksiköittäin ja rehualaksi katsotuilla aloilla. Asetuksen (EY) N:o 1254/ artiklassa säädetty eläintiheys rajaa peruspalkkion saavien eläinten lukumäärää ja siten vähentää myönnettyjen palkkioiden määrää. Laajaperäistämispalkkiota varten sovellettava eläintiheys toimii kannustimena peruspalkkion lisätuelle. LAAJAPERÄISTÄMISPALKKIOJÄRJESTELMÄN RAKENNE 16. Kahden eläintiheysrajan järjestelmällä pyritään antamaan jäsenvaltioille enemmän joustavuutta laajaperäistämiskannustimien soveltamisessa sekä varmistamaan, että tuottajat voivat jatkaa laajaperäisiä tuotantomenetelmiä. Huomattavalla osalla usean jäsenvaltion tuottajista olisi muutoin ollut vaikeuksia noudattaa yhden kynnysrajan järjestelmää. Tämä oli realistinen valinta, joka tehtiin yhden, tiukemman ja harvoja tuottajia hyödyttävän sekä useampia tuottajia koskevan vapaaehtoisen järjestelmän välillä. 17. Kaikkien tilalla tosiasiallisesti pidettyjen eläinten huomioon ottamisen kannalta Agenda 2000:n yhteydessä käyttöön otettu uusi laajaperäistämispalkkiojärjestelmä on merkittävä parannus. Eläinten tunnistusjärjestelmää koskevan voimassa olevan sääntelyn vuoksi lampaiden osalta otetaan kuitenkin huomioon vain palkkiojärjestelmään kuuluvat eläimet. Kaikkien lampaiden ja vuohien laskeminen olisi hallinnollisesti erittäin hankalaa, ja sitä olisi vaikea valvoa. Lampaiden ja vuohien tunnistusjärjestelmässä on kuitenkin odotettavissa edistystä, ja asiasta annetaan piakkoin komission ehdotus. 21. Maatalouden ympäristötukijärjestelmässä ja luonnonhaittakorvauksissa sovelletaan täysin eri perusteita kuin nauta- ja lammaspalkkiojärjestelmissä. Maatalouden ympäristötukijärjestelmässä viljelijöille maksetaan hyvitystä hyvää maatalouskäytäntöä tiukempien ympäristötoimien toteuttamisesta. Palkkiot lasketaan aiheutuneiden kustannusten ja aiempien tulojen perusteella, ja niihin sisältyy joissakin tapauksessa kannustimia. Sitoumukset perustuvat vapaaehtoisuuteen. Epäsuotuisten alueiden luonnonhaittakorvauksilla pyritään tukemaan viljelyä luonnonhaitoista kärsivillä alueilla tai alueilla, joilla on ympäristörajoituksia. Korvauksen taso suhteutetaan haittaan ja siinä otetaan huomioon kyseisellä alueella sovellettavat käytännöt eli tilan koko kotieläintalous, tilan tuotantosuunta sekä myös tulot, koska liiallisia korvauksia on vältettävä (asetuksen (EY) N:o 1257/ artiklan 1 kohdan mukainen suhteellisuusperiaate).