UUSIOMATERIAALIEN KÄYTTÖ VÄYLÄRAKENTAMISESSA Luonnos

Transkriptio

1 Väyläviraston julkaisuja xx/2019 Liite 2 / 1 (1) UUSIOMATERIAALIEN KÄYTTÖ VÄYLÄRAKENTAMISESSA Luonnos Väylävirasto PL HELSINKI Puhelin

2

3 Verkkojulkaisu pdf ( ISSN-L X ISSN ISBN xxx-x Väylävirasto PL HELSINKI Puhelin

4

5 UUSIOMATERIAALIEN KÄYTTÖ VÄYLÄRAKENTAMISESSA, LUONNOS xx.xx.201x LIVI/xxx/xxx/201x Osasto tai yksikkö Vastaanottaja Väylävirasto, ELY-keskukset/liikenne ja infrastruktuuri Säädösperusta Laki Väylävirastosta 2.1 Laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä 13 Ratalaki 5 Kohdistuvuus Väylävirasto, ELY-keskukset/liikenne ja infrastruktuuri Korvaa/muuttaa Sivutuotteiden käyttö tierakenteissa, Tiehallinto 2007 Uusiomateriaaliopas, Uusiomateriaalien käytön kehittäminen UUMA2-ohjelman väylähankkeilla, luonnos Voimassa xx Asiasanat Uusiomateriaalit, kiertotalous, suunnittelu, hankinta Uusiomateriaalien käyttö väylärakentamisessa, luonnos Tätä ohjetta noudatetaan Väylävirastossa ja ELY-keskuksissa suunniteltaessa uusiomateriaalien käyttöä ja päätettäessä uusiomateriaalien käyttämisestä väylärakentamisessa. Ohjeessa esitellään tyypillisiä uusiomateriaaleja väylähankkeilla, Väyläviraston uusiomateriaalien materiaalihyväksyntä, lyhyesti uusiomateriaalien käyttöä ohjaava lainsäädäntö sekä uusiomateriaalien käyttö väylähankkeilla. Ohjeessa ei käsitellä ylijäämämaiden käyttöä tai kierrätystä tai pilaantuneita maita. Ohjeen liitteenä on esitetty informatiivista tietoa uusiomateriaalien teknisen kelpoisuuden selvittämistä varten sekä tavallisimpien uusiomateriaalien ominaisuuksia materiaalikorteissa. Johtaja Minna Torkkeli Väylärakenneasiantuntija Laura Pennanen Ohje hyväksytään sähköisellä allekirjoituksella. Sähköisen allekirjoituksen merkintä on viimeisellä sivulla. LISÄTIETOJA Laura Pennanen Väylävirasto

6 4 Esipuhe Ohjeen kirjoitustyö on tehty Destia Oy:ssä Väyläviraston ohjeiden mukaan. Materiaalikortit on laatinut Ramboll Finland Oy. Väylävirastosta työhön ovat osallistuneet Laura Pennanen, Soile Knuuti, Marja Wuori ja Timo Tirkkonen. Destia Oy:stä työhön ovat osallistuneet Marja-Terttu Sikiö, Aarno Valkeisenmäki ja Sanna Torniainen. Ramboll Finland Oy:stä työhön on osallistunut Juha Forsman. Welado Oy:stä työhön on osallistunut Elina Ahlqvist. Suurimmat muutokset aikaisempiin ohjeisiin ovat: Uusiomateriaalien materiaalihyväksyntäkäytäntö on päivitetty. Yleinen materiaalihyväksyntä on kuvattu luvussa 4 ja hankekohtainen materiaalihyväksyntä luvuss 5.4. Aiempien ohjeiden vastaavat menettelyt olivat vuoden 2007 Sivutuoteohjeessa Tyyppihyväksyntä ja vuoden 2013 luonnoksena julkaistussa oppaassa Liikenneviraston materiaalihyväksyntä. Ohjeesta on vähennetty materiaalien ympäristökelpoisuuden osoittamiseen liittyvää tekstiä. Väyläviraston ja ELY-keskusten hankkeilla uusiomateriaalien ympäristökelpoisuuden varmistamisessa tukeudutaan ympäristölainsäädäntöön ja sen mukaisiin menettelytapoihin. Ohjeessa on esitelty Väyläviraston ja ELY-keskusten hankkeilla syntyviä uusiomateriaaleja (luku 2.2). Uusiomateriaalien käyttöön liittyvään lukuun 5 on koottu Väyläviraston ja ELYkeskusten hankkeita varten ohjeistusta uusiomateriaalien käyttämisestä. Helsingissä xxxkuussa 201x Väylävirasto Tekniikka ja ympäristö / Tie- ja geotekniikka

7 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO Ohjeen tarkoitus Uusiomateriaalien käytön ohjeet Käsitteet TYYPILLISIÄ UUSIOMATERIAALEJA VÄYLÄHANKKEILLA Maarakentamisessa käytettävät uusiomateriaalit Väylähankkeilla syntyvät uusiomateriaalit ja kierrätyskelpoiset jätteet Yleistä Betonijätteet Asfalttirouhe ja asfalttimurske Muut rakenteesta poistetut materiaalit Rakenteesta poistetut uusiomateriaalit KESKEINEN LAINSÄÄDÄNTÖ VÄYLÄVIRASTON MATERIAALIHYVÄKSYNTÄ Yleistä Materiaalihyväksyntämenettely Hyväksyntäasiakirjojen sisältö Ympäristökelpoisuus Käyttöturvallisuus Tekninen kelpoisuus Tiedot käyttöhistoriasta Uusiomateriaalien vaikutus muihin rakenteisiin Uusiomateriaalin käyttöön liittyvien riskien arviointi Tiedot valmistustavasta ja tuotannon aikaisesta laadunvarmistamisesta Rakenteiden suunnittelu- ja mitoitusohjeet sekä mitoitusparametrit Rakentamisen työ- ja laadunvarmistusohjeet Kunnossapito-ohjeet ja ohjeet käytöstä poistamiseksi UUSIOMATERIAALIEN KÄYTTÖ Uusiomateriaalien käytön tavoitteet Uusiomateriaalien käytön suunnittelu Yleissuunnitelma Tiesuunnitelma Rakennussuunnitelma Vaihtoehtojen vertailun menetelmät suunnittelussa Uusiomateriaalien käytön ympäristöriskien hallinta Uusiomateriaalien käytön edistäminen hankkeilla Uusiomateriaalien tietopyynnöt Uusiomateriaalin käytön taloudellisten kannusteiden käyttö Urakoitsijan tarjoamien uusiomateriaalirakenteiden hyväksyminen Hankekohtainen materiaalihyväksyntä Uusiomateriaalirakenteiden rekisteröinti ja raportointi Väyläviraston järjestelmiin LIITE 1 UUSIOMATERIAALIEN TEKNISEN KELPOISUUDEN SELVITTÄMINEN JA MITOITUSPARAMETRIEN MÄÄRITTÄMINEN LIITE 2 MATERIAALIKORTIT... 37

8 1 Johdanto 1.1 Ohjeen tarkoitus Uusiomateriaalien käyttö väylärakentamisessa -ohjeen tavoitteena on edistää ja lisätä uusiomateriaalien käyttöä sekä esittää selkeät vaatimukset uusiomateriaalien käytölle väylärakentamisessa. Tässä ohjeessa uusiomateriaaleilla tarkoitetaan: Teollisuuden sekä purku- ja kierrätystoiminnan jätteitä tai jäteperäisiä tuotteita, joita käytetään maarakentamisessa joko ympäristöluvan tai MARA-asetuksen perusteella. Teollisissa prosesseissa tai purku- ja kierrätystoiminnassa syntyneitä materiaaleja, jotka ovat tuotteita joko hallinnollisilla tai oikeudellisilla päätöksillä tai EoW -kriteerien täyttymisen myötä. Näiden tuotteiden käyttöön ei tarvita ympäristölupaa. Rakenteesta poistettua uusiomateriaalia, jota käytetään uudelleen Uusiomateriaaleiksi ei tässä ohjeessa lueta käytöstä poistettuja väylärakenteesta tai tietai rata-alueelta peräisin olevia luonnonmateriaaleja. Tämä ohje ei koske ylijäämämaita eikä myöskään lievästi pilaantuneita maita. Maarakentamisessa käytettävät uusiomateriaalit ovat yleensä syntyneet teollisissa prosesseissa (esimerkiksi erilaiset tuhkat) tai ne on jalostettu purkumateriaaleista (esimerkiksi betonimurske) tai käytöstä poistetuista tuotteista (esimerkiksi rengasrouhe). Joitain uusiomateriaaleja tai niiden raaka-aineita, kuten betonijäte ja asfalttirouhe, syntyy Väyläviraston ja ELY-keskusten hankkeilla. Uusiomateriaalien käyttö väylärakentamisessa -ohjetta noudatetaan käytettäessä uusiomateriaaleja maanteiden ja rautateiden rakentamisessa ja parantamisessa. Ohje on suunnattu palvelemaan hankkeiden suunnittelun ja toteutuksen päätöksentekoa. Ohjeen käyttäjiä ovat: investointi- ja parantamishankkeiden tilaajat ja heitä avustavat konsultit tie- ja ratahankkeiden suunnittelua tekevät konsultit ja suunnittelun tilaajat tie- ja ratahankkeiden rakennuttajat ja valvojat uusiomateriaalien tuottajat urakoitsijat Väyläviraston, ELY-keskusten, aluehallintovirastojen (AVI) ja kuntien ympäristöasiantuntijat Ohjeen tavoitteena on lisätä uusiomateriaalien käyttöä Väyläviraston ja ELY-keskusten hankkeilla. Uusiomateriaalien käytön tulee olla: teknisesti kestävää ympäristön kannalta hyväksyttävää ja kestävää taloudellista kiertotalouden periaatteiden mukaista ilmastopäästöjä vähentävää tai sellaista, että rakenteen elinkaaren aikaiset päästöt eivät lisäänny luonnonvaroja säästävää. Uusiomateriaalien käytölle Väyläviraston hankkeilla vaaditaan Väyläviraston uusiomateriaalien yleinen (luku 4) tai hankekohtainen (luku 5.4) materiaalihyväksyntä. Uusiomateriaalien käyttömahdollisuus selvitetään alustavasti kaikissa tie- ja ratahankkeissa. Hankkeissa, joissa uusiomateriaalien käyttö olisi hankkeen massatalouden,

9 kustannusten ja ympäristönäkökohtien mukaan perusteltua sekä teknisesti mahdollista, selvitetään käyttöä tarkemmin suunnittelun yhteydessä. Selvityksessä voidaan hyödyntää Väyläviraston julkaisun Väyläsuunnittelun uusiomateriaaliselvitykset 6/2018 periaatteita. 1.2 Uusiomateriaalien käytön ohjeet Tässä luvussa on kuvattu lyhyesti keskeisimmät uusiomateriaalin käytön suunnittelussa huomioon otettavat Väyläviraston ohjeet ja muu ohjeistus. Kunkin ohjeen ja julkaisun kohdalla on esitetty keskeisimmät rajaukset tähän ohjeeseen. Tierakenteen suunnittelu (Liikenneviraston ohjeita 38/2018) -ohjeessa esitetään maanteiden päällysrakenteen suunnitteluperiaatteet ja laatuvaatimusten asettaminen päällysrakenteelle. Ohjeessa esitetään myös päällysrakenteiden kuormituskestävyys- ja routamitoituksen tekotapa, sekä mitoituksissa tarvittavat parametrit. Ohjetta noudatetaan myös nykyisten vilkasliikenteisten teiden rakenteiden hyödyntämiskelpoisuuden arvioinnissa ja parantamisen suunnittelussa. Lisäksi ohjetta noudatetaan maantie- tai rautatiehankkeisiin liittyvien jalankulku- ja pyöräteiden, sorateiden, puunkuormauspaikkojen ja vastaavien rakenteiden suunnittelussa. Tierakenteen suunnittelu ohjeessa on esitetty rakenteen mitoituksessa käytettäviä uusiomateriaalien E-moduuleja, joita käytetään laskennallisessa mitoituksessa. Uusiomateriaalien tuottajien omissa julkaisuissa esitetyt E-moduulit ja muut mitoitusparametrit eivät ole Väylävirastoa sitovia, ellei Väylävirasto ole niitä hyväksynyt materiaalihyväksynnässä. Rakenteen parantamisen suunnittelu (TIEH ) -ohjeessa käsitellään vähäliikenteisten maanteiden leventämistä, vaurioiden korjaamista tai kuivatuksen parantamista sekä kaikkien maanteiden pehmeiköllä tapahtuvaa leventämistä ja painumakorjauksia. Rakenteen parantamisen suunnitteluohjeessa ei ole kuitenkaan käsitelty uusiomateriaalien käyttöä teiden parantamisessa. Urakoitsijan laaturaportointi (TIEH ) -ohjeessa on esitetty hankkeiden laaturaportoinnin periaatteet. Kevennysrakenteiden suunnittelu, Tien pohjarakenteiden suunnitteluohjeet, , Liikenneviraston ohjeita 5/2011 -ohjeessa on esitelty yleiset vaatimukset kevennysrakenteiden suunnittelulle. Uusiomateriaalien osalta ohjeessa on esitelty yksityiskohtaisesti rengaskevennysten suunnittelu. Lisäksi ohjeessa on esitetty suppeammin kevennysrakenteiden suunnittelu vaahtolasimurskeella (ohjeen lisälehti vaahtolasimurskeelle (2014)), pohjatuhkalla, lentotuhkalla sekä terästeollisuuden kuonilla. Päällysrakenteen stabilointi (TIEH v-07) -ohje sisältää bitumi-, sementti-, masuunihiekka- ja komposiittistabiloinnin valintaa, mitoitusta, materiaaleja, ennakkokokeita ja työn suorittamista koskevia ohjeita kantavan ja jakavan kerroksen stabiloinneille. Ohjeessa ei ole käsitelty uusiomateriaalien stabilointia. Väyläviraston ohjeessa Ratatekniset ohjeet (RATO) 20 Ympäristö ja rautatiealueet, Liikenneviraston ohjeita 18/2012 on esitetty ympäristöön ja rautatiealueisiin liittyvää ohjeistusta, jota on noudatettava rautateiden suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon hankkeissa. Ohjeessa on esitetty radan huoltoteiden suunnittelu ja meluvallien suunnittelun periaatteet. Rautatiehankkeisiin liittyvien maanteiden suunnittelu tehdään Väyläviraston maanteiden suunnittelun ohjeistuksen mukaisesti ja katujen suunnittelu paikallisten kadunsuunnittelun ohjeiden mukaisesti. Radanpidon ympäristöohjeessa, Liikenneviraston ohjeita 22/2013 on esitetty mm. materiaalien hankinnan ja käytettävien materiaalien ympäristönäkökohtien huomioiminen radanpidossa. Ohjeen mukaan jätehuollossa huomioidaan jätelain etusijajärjestys ja materiaalien koko elinkaari. Materiaalien käytön tulee olla tehokasta ja elinkaaren aikaiset päästöt ja energiankulutus tulee minimoida.

10 Tiesuunnittelun, yleissuunnittelun ja rakennussuunnittelun sisältö ja menettelytapaohjeissa on kuvattu maanteiden suunnitteluprosessin aikaisia toimintatapoja sekä syntyvän suunnitelmatiedon sisältöä. Ohjeissa on kuvattu myös materiaalien käytön suunnittelu. Väyläviraston oppaaseen Rakennustuotteiden CE-merkintä on koottu luettelo liikenneväylien rakentamisessa ja kunnossapitämisessä käytetyistä rakennustuotteista, jotka on CE-merkittävä. Selvityksessä Väyläsuunnittelun uusiomateriaaliselvitykset (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 6/2018) on esitetty ehdotuksia uusiomateriaaliselvitysten tekemiseksi väyläsuunnitteluhankkeissa eri suunnitteluvaiheissa. Kokemuksia uusiomateriaaleista tierakenteissa (Väyläviraston tutkimuksia 7/2019) taustaselvityksessä on selvitetty erilaisten uusiomateriaalirakenteiden pitkäaikaistoimivuutta. Selvitykseen on valittu kohteita, jotka on raportoitu aikaisemmin kattavasti koerakentamisen yhteydessä. Taustaselvityksen pohjalta tullaan myöhemmin laatimaan käsikirja. Siltojen ja muiden taitorakenteiden purkubetonijätteen hyödyntäminen (Väyläviraston tutkimuksia 8/2019) -selvityksessä on esitetty kuvaus purkubetonijätteen käsittelystä ja jalostuksesta purkukohteissa sekä niihin liittyvien oleellisten asioiden huomioimisesta siltojen purkutöiden suunnittelussa, tilaamisessa ja valvonnassa. Selvityksessä on lisäksi esitetty tietoja Väyläviraston hallinnoimien siltojen betonimääristä, purkutöiden kustannuksista sekä betonimurskeen hyödyntämisestä. Rakennustieto Oy:n julkaisussa InfraRYL on esitetty teiden rakennekerroksissa käytettävät materiaalit, niiden laatuvaatimukset sekä vaatimustenmukaisuuden todentamisen menettelyt. Normaalikäytännön mukaan kohdekohtainen suunnitelma on pätemisjärjestyksessä InfraRYL:n edellä. InfraRYL:ssä on esitetty joidenkin uusiomateriaalien osalta rakennekerroksittain, miten materiaalivaatimusten täyttyminen osoitetaan ja miten uusiomateriaalien käyttäminen vaikuttaa rakennekerrosten tekemiseen. Käytännössä hankkeilla täytyy asettaa InfraRYL:n vaatimusten lisäksi myös muita vaatimuksia uusiomateriaaleille, jos esimerkiksi käyttöön valitusta uusiomateriaalista on kertynyt vain vähän käyttökokemuksia. Asfalttinormit 2017 tai uudempi on Päällystealan neuvottelukunnan (PANK ry) julkaisema asiakirja, jossa esitetään asfalttipäällysteiden, asfalttimassojen ja asfaltin raakaaineiden Suomessa käytettävät laatuvaatimukset. Asfalttinormeissa on esitetty vaatimukset asfalttimassassa käytettävälle asfalttirouheelle (luku 9) ja uusiomateriaaleille (luku 12). Rakennustuoteasetuksen mukaisesti harmonisoidut tuotestandardit. CEmerkintävaatimukset koskevat kaikkia tierakentamisessa käytettäviä tuotteita ja materiaaleja, mikäli rakennustuote kuuluu yhdenmukaistetun (harmonisoidun) tuotestandardin piiriin. CE-merkintä osoittaa, että rakennustuotteen perusominaisuudet täyttävät yhdenmukaistetun tuotestandardin mukaiset suoritustasot. Maa- ja vesirakentamisessa sekä tierakenteissa käytettäviä sitomattomia ja hydraulisesti sidottuja kiviaineksia koskee yhdenmukaistettu tuotestandardi SFS-EN ja sen kansallinen soveltamisstandardi SFS Uusiomateriaaleista on yleensä määritettävä suunnittelua ja rakentamista varten myös muita kuin CE-merkinnän edellyttämiä ominaisuksia. Lisätietoa rakennustuotteiden CE-merkinnästä ja kelpoisuuden arvioinnista on esitetty Liikenneviraston oppaassa Rakennustuotteiden CE-merkintä LIVI/6305/ /2015. Tuotestandardissa SFS-EN on esitetty määritelmät: luonnonkiviaines, keinokiviaines ja uusiokiviaines. Tuotestandardissa uusiokiviaineksella tarkoitetaan kiviainesta, joka on valmistettu aikaisemmin rakentamisessa käytetystä epäorgaanisesta aineesta, esimerkiksi betonimurske. Keinokiviaineksella tarkoitetaan mineraalisesta materiaalista lämpökäsittelemällä tai muulla tavalla muunnettua, teollisesti valmistettua kiviainesta. Keinokiviaineksia ovat esimerkiksi terästeollisuuden kuonista valmistetut murskeet ja hiekat, yhdyskuntajätteen polton pohjakuonasta jalostetut kiviainekset, vaahtolasimurske, tuhkarakeet ja muut mineraaliset materiaalit, joilla on käyttöhistoria.

11 Materiaalitoimittajien ohjeet ovat materiaalitoimittajien julkaisemia ohjeita, joita voidaan käyttää suunnittelun ja rakentamisen ohjeina väylähankkeilla, jos niille on saatu yleinen (luku 4) tai hankekohtainen (luku 5.4) hyväksyntä. Uusiomateriaalientoimittajien omissa julkaisuissa esitetyt E-moduulit ja muut mitoitusparametrit eivät ole Väylävirastoa sitovia, ellei Väylävirasto ole niitä hyväksynyt materiaalihyväksynnässä. Tuhkaohjekortti: Tuhkien käyttö maarakentamisessa. Metsä- ja energiateollisuuden tuhkamateriaalit. Infra on Rakennustietosäätiön julkaisema ohjekortti, jossa käsitellään metsä- ja energiateollisuuden energiantuotannossa syntyviä tuhkamateriaaleja, pois lukien yhdyskuntajätteen polton tuhkat ja kuonat. 1.3 Käsitteet Uusiomateriaali Tässä ohjeessa uusiomateriaaleilla tarkoitetaan maarakentamisessa käytettäviä, teollisuudessa tai purku- ja kierrätystoiminnassa syntyneitä jätteitä tai jäteperäisiä tuotteita Maarakentamisessa käytettävät jätteet ovat yleensä syntyneet teollisissa prosesseissa (esimerkiksi erilaiset tuhkat) tai ne on jalostettu purkumateriaaleista (esimerkiksi betonimurske) tai käytöstä poistetuista tuotteista (esimerkiksi rengasrouhe). Uusiomateriaaleiksi ei lueta käytöstä poistettuja väylärakenteesta tai tie- tai rata-alueelta peräisin olevia luonnonmateriaaleja, vaan ne ovat ylijäämämaita. Tämä ohje ei koske myöskään lievästi pilaantuneita maita. EoW, jätteeksi luokittelun päättyminen Jätteeksi luokittelun päättymisellä tarkoitetaan sitä, että jäte on hyödyntämistoimien (mukaan lukien kierrätys) seurauksena lakannut olemasta jätettä eikä siihen näin ollen enää sovelleta jätelain säännöksiä. Euroopan komission ja neuvoston asetuksissa määritellään EoW-kriteerit rauta-, teräsja alumiiniromulle, lasimurskalle sekä kupariromulle. Mainitut materiaalit lakkaavat olemasta jätettä, jos ne täyttävät materiaaleittain annetuissa asetuksissa säädetyt edellytykset. EoW -kriteerien kansallinen määrittelytyö ja asetusvalmistelu on käynnissä (2019) betonimurskeelle ja puujätteelle. Sivutuote Jätelain mukaan aine tai esine ei ole jäte vaan sivutuote, jos se syntyy sellaisessa tuotantoprosessissa, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole tämän aineen tai esineen valmistaminen, ja täyttää jätelaissa esitetyt aineen tuotantoprosessiin, ominaisuuksiin ja käytön varmuuteen liittyvät kriteerit. Sivutuotteen määritelmä ei sisältynyt aiemmin jätelakiin, mistä syystä termiä on käytetty aiemmin suunnitelmissa ja selvityksissä synonyyminä uusiomateriaali -termille. Koska sivutuotteet eivät ole jätteitä, niiden käyttö ei edellytä jätelain perusteella ympäristölupaa tai MARA-asetuksen perusteella rekisteröinti-ilmoituksen tekemistä. Sivutuotteen käyttö väylänpidossa edellyttää kuitenkin, että sivutuotteella on tämän ohjeen mukaisesti joko Väyläviraston materiaalihyväksyntä tai sille haetaan hankekohtainen materiaalihyväksyntä. Tässä ohjeessa sivutuotetermiä käytetään vain jätelain perusteella sivutuotestatuksen saaneista uusiomateriaaleista. Lain mukaan aineelle tai esineelle voidaan myöntää sivutuotestatus tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Prosessi käynnistyy yleensä jätteen haltijan aloitteesta. Ympäristövalvonta- ja lupaviranomaiset tekevät asiasta päätöksen. Tällä hetkellä Suomessa ei ole markkinoilla maarakentamiskäyttöön soveltuvia sivutuotteita.

12 Hallinnollisella tai oikeudellisella päätöksellä tuotteeksi luokitellut materiaalit Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen /3502 mukaan Outokummun Tornion tehtaan ferrokromikuonia ja niistä valmistettuja tuotteita ei ole pidettävä jätelaissa tarkoitettuina jätteinä. Ko. tehtaalla syntyvä ferrokromi on siten tuotevastuulain (694/1990) alainen tuote. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on Raahen terästehtaalle antamassaan ympäristöluvassa Nro 13/06/2 soveltanut KHO:n päätöstä ja todennut, että granuloitua masuunikuonaa ja ilmajäähdytetystä masuunikuonasta tehtyjä murskeita ei ole pidettävä jätteinä. Vastaavasti on Länsi-Suomen ympäristölupavirasto todennut Koverharin tehtaalle antamassaan ympäristöluvassa, että masuunikuonasta valmistettuja murskeita ei ole pidettävä jätteinä. Ko. tehtaiden materiaalit kuuluvat tämän jälkeen tuoteturvallisuuden piiriin. Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupapäätöksessään ISAVI/50/04.08/2010 todennut, että maarakennuksessa käytettävä Lappeenrannan kaivoksen rikastushiekasta valmistettu suodatinhiekka ei ole jätettä, kun tietyt lupaehdoissa esitetyt materiaalin ominaisuuden täyttyvät. Lisäksi lupapäätöksessä on todettu, että tuotetta voidaan käyttää maarakentamisessa alueilla, jotka eivät sijaitse tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n Kujalan jätekeskukselle antamassaan ympäristöluvassa Dnro ESAVI/11011/2015 Nro 82/2016/1 todennut, että hakemuksen ja lupamääräysten mukaisesti valmistettu kattohuoparouhe (Bitumenmix) ei ole jätettä. Tarpaper Recycling Finlad Oy huolehtii kattohuopajätteen vastaanottamisesta ja -rouheen valmistuksesta Kujalan jätekeskuksen alueella. Jäteluokituksen poistaminen on perusteltu jätelain 5 4 momentin kriteereillä (EoW -kriteerit). Vastaava päätös on tehty myös Joutsan kunnan teknisen lautakunnan Tarpaper Recycling Finlad Oy:lle myöntämässä ympäristöluvassa Joutsassa toimivalle kattohuoparouheen tuotantolaitokselle. Kattohuoparouhetta käytetään asfaltin valmistuksessa korvaamaan bitumia. Rakenteesta poistettava jäte Väylärakenteita parannettaessa tai purettaessa voidaan sieltä joutua poistamaan sinne aiemmin rakennettaessa sijoitettuja jätteitä. Poistettavat jätteet voidaan käyttää uudelleen, jos siihen on saatu ympäristölupa tai jos jätteet on sijoitettu rakenteeseen voimaan tulleen valtioneuvoston asetuksen (VNa 843/2017 / MARA-asetus) mukaisesti ja uudelleen käyttö täyttää asetuksen edellytykset. Kiertotalous ja kierrätys Kiertotaloudessa pyritään lisäämään materiaalien ja tuotteiden sekä niihin sitoutuneen arvon kiertoa taloudessa mahdollisimman pitkään. Kiertotaloudessa tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä ja lähtökohtana on jätteen synnyn ehkäiseminen ei jätteen määrällisesti mahdollisimman suuri hyödyntäminen raakaaineena tai energiana. Jätteen hyödyntäminen raaka-aineena toisessa prosessissa on määritelmän mukaan kierrättämistä, ei kiertotaloutta. Tuotteistaminen Uusiomateriaalin tuotteistamisella tarkoitetaan uusiomateriaalin kehittämistä kaupalliseksi tuotteeksi. Kaupallistettu rakennustuote voi olla jätelainsäädännön mukaisesti jätettä. Tuotteistamiseen kuuluu mm. materiaalin ominaisuuksien selvittäminen, suunnittelu- ja työohjeiden laatiminen, tuote-esitteiden laatiminen sekä tarvittavien laadunvarmistuskäytäntöjen kehittäminen. Uusiomateriaalin valmistaja tai toimittaja vastaavat sen tuotteistamisesta. Harmonisoitu tuotestandardi

13 Harmonisoitu tuotestandardi eli hen on Eurooppalaisen standardisoimisjärjestön CE- Nin laatima CE-merkintään johtava tuotestandardi, josta on julkaistu ilmoitus komission virallisessa lehdessä. Se määrittää tuoteryhmäkohtaisesti tuotteilta selvitettävät ominaisuudet, valmistuksen laadunvalvonnan vaatimukset ja CE-merkinnässä ilmoitettavat tiedot. Suoritustasoilmoitus Suoritustasoilmoitus (suoritustasoilmoitus eli DoP (declaration of performance) kertoo tuotteen ominaisuuksien ilmoitetut arvot ja luokat. Valmistaja laatii suoritustasoilmoituksen ja vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Se on laadittava kaikille CE-merkityille rakennustuotteille alkaen. Suoritustasoilmoituksessa esitettävät asiat on kuvattu rakennustuoteasetuksen liitteessä III. CE-merkintä Tierakenteissa käytettävät uusiomateriaalit, kuten muutkin tierakentamisen materiaalit, kuuluvat rakennustuotedirektiivin piiriin eli ne tulee CE-merkitä soveltamisalan mukaisen harmonisoidun tuotestandardin mukaan. CE-merkintävastuu on tuottajalla. Rakennustuotedirektiivissä on määritelty rakennustuotteille asetettavat keskeiset vaatimukset, joita ovat muun muassa mekaaninen lujuus, ympäristönäkökohdat ja pitkäaikaiskestävyys. Niiden täyttyminen, eli rakennustuotteen kelpoisuus rakennustuotemarkkinoille, osoitetaan suoritustasoilmoituksella (suoritustasoilmoitus eli DoP (declaration of performance)). Uusiomateriaalin CE-merkintä ei ole riittävä osoitus rakennustuotteen teknisestä kelpoisuudesta esimerkiksi väylärakenteisiin. Rakennustuotteen teknisen kelpoisuuden osoittaminen rakennuskohteeseen tehdään hankekohtaisten laatuvaatimusten ja Infra- RYL:ssä esitettyjen laatuvaatimusten mukaisesti. Ylijäämämaa Ylijäämämaat ovat väylärakenteesta tai tie- tai rata-alueelta peräisin olevia luonnonmateriaaleja, joita ei ole pystytty hankkeella hyödyntämään ja ne on poistettu käytöstä joko niiden heikkolaatuisuuden tai hankkeen massaylijäämän vuoksi. Jotkut kaupungit tulkitsevat ylijäämämaan uusiomateriaaliksi. Materiaalin ympäristökelpoisuus Materiaalin ympäristökelpoisuudella tarkoitetaan sitä, että materiaalin käytöstä ei arvioida aiheutuvan vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Ympäristökelpoisuuden arviointi edellyttää siten sekä materiaalin että materiaalin käyttäytymisen tuntemista. Ympäristökelpoisuus arvioidaan tyypillisesti erikseen määritellyn arviointimenettelyn ja siinä käytettävien arviointikriteerien avulla. Ympäristöturvallisuus Ympäristöturvallisuudella tarkoitetaan sellaista toiminnan tilaa, jossa toiminnan aiheuttamat ympäristöhaitat pysyvät lainsäädännön määrittelemissä rajoissa ja ympäristövahinkojen esiintyminen on epätodennäköistä ennaltaehkäisyn, viranomaisvalvonnan ja torjuntavalmiuden avulla. Käyttöturvallisuus ja käyttöturvallisuustiedote Osa uusiomateriaaleista saattaa olla herkkiä pölyämään varastoinnin ja käytön aikana. Niistä irtoava pöly tai niiden vesiliuos saattavat esimerkiksi ärsyttää silmiä ja limakalvoja sekä aiheuttaa herkistymistä ja iho-oireita. Uusiomateriaalien käytön haitalliset vaikutukset tulee tuntea ja ottaa huomioon niin, että voidaan ehkäistä käytöstä aiheutuvia haittoja ympäristölle, terveydelle ja turvallisuudelle. Käyttöturvallisuustiedote on asiakirja, jolla välitetään tietoa aineen tai seoksen ominaisuuksista, riskeistä sekä turvallisesta käyttötavasta. Velvoite käyttöturvallisuustiedot-

14 teen toimittamisesta perustuu Euroopan unionin kemikaalien käyttöä sääntelevään REACH-asetukseen ja se koskee myös esineissä tai materiaaleissa olevia kemikaaleja tai aineita. Käyttöturvallisuustiedotteen sisällön vaatimukset on esitetty REACHasetuksen liitteessä II. Käyttöturvallisuustiedote on toimitettava vaarallisista, myrkyllisistä, biokertyvistä ja erittäin hitaasti hajoavista aineista ja seoksista. Lisäksi käyttöturvallisuustiedote on toimitettava pyydettäessä tietyistä muista aineista. Käyttöturvallisuustiedotteen laatii kemikaalin valmistaja tai maahantuoja, ja se toimitetaan ensimmäisen kemikaalitoimituksen yhteydessä. Sidottu päällysrakennekerros Sidottu päällysrakennekerros koostuu runkoaineesta ja sideaineesta. Tierakenteissa käytettäviä sidottuja päällysrakennemateriaaleja ovat asfalttibetonit, betonit ja stabiloidut materiaalit. Asfalttibetonia ja betonia käytetään tien kulutuskerroksessa ja muissa vaativissa rakenteissa. Stabiloituja materiaaleja käytetään kantavassa kerroksessa ja jakavassa kerroksessa. Päällysrakennekerroksen stabiloinnissa runkoaineeseen sekoitetaan sideaine joko paikalla tai asemasekoitusmenetelmällä. Stabiloinnin runkoaineena käytetään rakennuspaikalta saatavaa vanhaa tiemateriaalia, hankkeelta saatavaa muuta materiaalia tai muualta tuotavaa materiaalia. Sideaineena käytetään vaahdotettua tai emulgoitua bitumia, sementtiä, bitumin ja sementin yhdistelmää, masuunihiekkaa tai sementillä aktivoitua masuunihiekkaa.

15 2 Tyypillisiä uusiomateriaaleja väylähankkeilla 2.1 Maarakentamisessa käytettävät uusiomateriaalit Uusiomateriaaleja on mahdollista käyttää useissa eri infrarakenteiden rakennusosissa. Maanteillä uusiomateriaaleja voidaan käyttää mm. penkereissä, kerrosrakenteissa, päällysteessä, kevennysmateriaalina, syvästabiloinnin sideaineseoksissa ja lämmöneristeenä. Rautatiehankkeilla uusiomateriaaleja voidaan käyttää hankkeen yhteydessä toteutettavilla teillä, kaduilla, huoltoteillä ja meluvalleissa. Uusiomateriaalien tuotantotapa ja ominaisuudet poikkeavat paljon toisistaan. Rakeisia luonnonkiviaineksia muistuttavien uusiomateriaalien käyttäytyminen muistuttaa useimmiten vastaavan rakeisuuden omaavan luonnonmateriaalin käyttäytymistä. Se voi kuitenkin erota esimerkiksi materiaalien keveyden, sitoutumiskyvyn, routimisherkkyyden, paisumisalttiuden ja lämmöneristyskyvyn johdosta. Poikkeavien ominaisuuksien vaikutus materiaalin käyttäytymiseen rakenteessa tulee selvittää ennen käyttöä Väyläviraston materiaalihyväksynnän yhteydessä. Seuraavassa on lueteltu esimerkkejä luonnonkiviaineksia ja muita rakennusmateriaaleja korvaavista uusiomateriaaleista. Luettelossa esitetyistä uusiomateriaaleista on käyttökokemuksia väylärakentamisessa ja niiden teknisestä kelpoisuudesta on tutkittua tietoa. Monista luettelon uusiomateriaaleista on esitetty yleistietoa liitteen 2 materiaalikorteissa. Korkealaatuiset uusiomateriaalit tulisi aina ensisijaisesti käyttää laatuvaatimuksiltaan korkeatasoisissa rakennusosissa luvussa 5.1 esitettyjä kiertotalouden periaatteita noudattaen. Penkereissä ja meluvalleissa käytettyjä uusiomateriaaleja lentotuhka pohjatuhka leijupetihiekka jätteenpolton käsitelty pohjakuona Suodatinkerroksessa käytettyjä uusiomateriaaleja masuunihiekka ferrokromista jalostettu hiekka pohjatuhka leijupetihiekka Kantavassa ja jakavassa kerroksessa käytettyjä uusiomateriaaleja betonimurske masuunimurske masuunihiekka ferrokromimurske asfalttirouhe ja asfalttimurske rakennuskivilouhimoiden sivukivistä valmistetut murskeet Stabiloidussa kerroksessa käytettyjä uusiomateriaaleja asfalttirouhe ja asfalttimurske (sitoutumista lisätään bitumilla) lentotuhka (tarvittava sementin, kalkin tai muun sideaineen lisäys on tutkittava ennakkokokeilla) Stabiloinnin sideaineena tai sideaineen komponenttina käytettyjä uusiomateriaaleja masuunihiekka lentotuhka

16 Päällysteessä käytettyjä uusiomateriaaleja asfalttirouhe ja asfalttimurske ferrokromimurske kattohuopamurske Kevennysmateriaalina käytettyjä uusiomateriaaleja rengasrouhe/-leike kokonaiset autonrenkaat (vain meluvalleissa tai vastaavissa rakenteissa) vaahtolasimurske Lämpöeristeenä käytettyjä uusiomateriaaleja ferrokromimurske vaahtolasimurske masuunihiekka masuunimurske lentotuhka Seuraavassa on lueteltu esimerkkejä sellaisista uusiomateriaaleista, joista on kertynyt vain vähän käyttökokemuksia väylärakentamisessa, mutta jotka voivat tuotteistettuna olla potentiaalisia materiaaleja väylärakentamishankkeille. Penkereissä ja meluvalleissa: malmikaivosten sivukivet, tiilimurske Suodatinkerroksessa: valimohiekka, kaivosteollisuuden rikastushiekka Tierakenteissa käytettävät uusiomateriaalit, kuten muutkin tierakentamisen materiaalit, kuuluvat rakennustuotedirektiivin piiriin eli ne tulee CE-merkitä soveltamisalan mukaisen harmonisoidun tuotestandardin mukaan. CE-merkintävastuu on tuottajalla. Uusiomateriaalin CE-merkintä ei ole riittävä osoitus rakennustuotteen teknisestä kelpoisuudesta esimerkiksi väylärakenteisiin (luku 4, luku 5.4 ja liite 2). Uusiomateriaalien ympäristökelpoisuus tulee varmistaa aina, kun käyttöä lähdetään suunnittelemaan. Uusiomateriaalien käyttö ympäristöltään herkäksi arvioiduilla alueilla (esimerkiksi 1- ja 2- luokan pohjavesialue tai sisämaan tulvavaara-alue) vaatii ympäristöluvan. 2.2 Väylähankkeilla syntyvät uusiomateriaalit ja kierrätyskelpoiset jätteet Yleistä Väylärakentamisessa sekä siltojen purkamisessa ja korjaamisessa syntyviä maarakentamiskäyttöön soveltuvia jätteitä ovat muun muassa asfalttijäte, betonijäte, kokonaiset EPS-blokit, kevytsora sekä rakenteesta poistetut uusiomateriaalit. Tämä ohje ei käsittele väylärakenteesta tai tie- tai rata-alueelta peräisin olevia luonnonmateriaaleja, jotka hyödynnetään väylärakentamisessa tai jotka päätyvät läjitykseen. Hankkeelta peräisin olevien jätteiden jalostaminen jatkokäyttöön sopivaksi, kuten purkubetonin murskaus, saattaa edellyttää myös esimerkiksi meluilmoituksen tekemistä. Käytettäessä helposti syttyviä materiaaleja esimerkiksi meluvallissa, varmistetaan palokatkojen tarve. Lupien tarve varmistetaan tapauskohtaisesti ympäristönsuojeluviranomaiselta ennen toiminnan aloittamista.

17 2.2.2 Betonijätteet Betonimurske on esitelty yleisluontoisesti liitteen 2 materiaalikortilla. Purkubetonijätteen käsittelyä ja betonimurskeen hyödyntämistä on esitelty Väyläviraston tutkimuksessa Siltojen ja muiden taitorakenteiden purkubetonijätteen hyödyntäminen. Betonimurske on luokiteltu jätteeksi, jonka hyötykäyttö on mahdollista MARA-asetuksen (VNa 843/2017) ilmoitusmenettelyllä väylä- ja kenttärakenteissa. MARA-asetuksen mukaisessa hyödyntämisessä murskeen maksimiraekoko on 90 mm. Betonijätettä syntyy Väyläviraston hankkeilla siltojen ja muiden betonirakenteiden purkamisessa. Kun betonirakenteiden purkamisessa ja betonijätteen välivarastoinnissa on huolehdittu, että jätteeseen ei sekoitu merkittävästi muita materiaaleja ja murskeen valmistaminen on tehty tarkoituksenmukaisella menetelmällä ohjerakeisuuskäyrien mukaiseksi, on betonimurske laadukasta kierrätyskiviainesta. Betonijätteestä tehdyt betonimurskeet jaetaan laatuluokkiin BEM I-IV niiden teknisten ominaisuuksien perusteella. Väyläviraston hankkeilta syntyvän betonimurskeen laatuluokka on BEM II, BEM III tai BEM IV. Purkubetonijätteen ympäristökelpoisuuteen ja tekniseen laatuun vaikuttavat mm. purettavan rakenteen materiaalit ja pintakäsittelyaineet. Betoni saattaa sisältää esimerkiksi asbestia tai PCB:tä, joita sisältävää betonimursketta ei voida hyödyntää MARAasetuksen mukaisella ilmoituksella. Betonimurskeen hyödyntämisellä voidaan saavuttaa hankkeilla isoja kustannussäästöjä. Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti purkubetoni tulisi hyödyntää mahdollisimman korkeassa jalostusarvossa ja mahdollisimman lähellä syntypaikkaansa. Jätehierarkian mukaisesti korkeammalla tasolla olevaa kierrätystä betonimurskeen hyödyntäminen on silloin, kun siitä valmistetaan tuotestandardien mukaista, kaikki käyttötarkoituksen tekniset vaatimukset täyttävää kierrätyskiviainesta. Betonijätteen murskaus on ympäristölainsäädännön mukaan luvanvaraista jätteen käsittelyä eli toiminnalle tulee olla ympäristölupa. Betonijätteen murskaamiseen purkutyömaalla on voinut sen lyhytkestoisuuden ja vähäisten ympäristövaikutusten vuoksi riittää meluilmoitus ympäristönsuojeluviranomaiselle. Luvantarve murskaamista varten varmistetaan ja lupa haetaan purkupaikan sijaintikunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. Jos betonijätteen murskausta ei voida tehdä purkukohteessa ja betonijäte kuljetetaan muualle murskattavaksi, tulee toiminnalle hakea ympäristölupa. Lupa haetaan murskauspaikan sijaintikunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta Asfalttirouhe ja asfalttimurske Asfalttirouhe ja asfalttimurske on esitelty yleisluontoisesti liitteen 2 materiaalikortilla. Asfalttijätettä syntyy tie-, katu- ja aluerakenteita purettaessa sekä kaivantojen tekemisen ja päällystystöiden yhteydessä. Asfalttijäte on jätelain etusijajärjestyksen perusteella toimitettava ensisijaisesti kierrätykseen eli asfalttiasemille raaka-aineeksi. Asfalttijätteen käyttö sitomattomissa väylä- ja kenttärakenteissa on sallittua MARA-asetuksen mukaisella rekisteröinti-ilmoituksella, kun hyödynnettävän asfalttijätteen määrä on enintään 1000 tonnia. Hyödynnettävän asfalttijätteen enimmäismäärän rajoittaminen ei perustu jätteen ympäristökelpoisuuteen, vaan tavoitteeseen käyttää asfalttimurske ensisijaisesti raaka-aineena uusioasfaltin valmistamisessa. Tässä ohjeessa ei käsitellä asfalttijätteen uudelleenkäyttöä asfaltissa, mikä on ohjeistettu julkaisussa Asfalttinormit (PANK Ry) tai asfalttimurskeen käyttöä vähäliikenteisten teiden parantamisessa remix-stabiloinnilla, mikä on ohjeistettu Väyläviraston julkaisussa Päällysrakenteen stabilointiohje. Asfaltin käyttö paikallaan jokseenkin välittömästi samassa kohteessa uudelleen (remixer ja repaving päällystäminen sekä remixstabilointi ja päällysteen ja kantavan kerroksen sekoitusjyrsintä) ei ole käytöstä poistetun asfaltin uusiokäyttöä eikä siis edellytä ympäristölupaa tai MARA-asetuksen mukaisen rekisteröinti-ilmoituksen tekemistä. Asfalttijätteen ympäristökelpoisuus täytyy tutkia vain erityistapauksissa, eli jos asfalttijäte on esimerkiksi peräisin kiinteistöltä, jolla on käsitelty polttoaineita.

18 2.2.4 Muut rakenteesta poistetut materiaalit Kevytsora Kevytsorajäte on luokiteltu jätteeksi, jonka hyötykäyttö on mahdollista MARA-asetuksen (VNa 843/2017) ilmoitusmenettelyllä väylä- ja kenttärakenteissa. Kevytsoran uudelleenkäyttö kevennyksenä edellyttää huolellista ennakkosuunnittelua ja materiaalin ominaisuuksien tutkimista ennakkokokein, jotta voidaan varmistua, että se täyttää uuden rakennusosan tekniset vaatimukset. Tiilimurske Tiilimurske on luokiteltu jätteeksi, jonka hyötykäyttö on mahdollista MARA-asetuksen (VNa 843/2017) ilmoitusmenettelyllä väylä- ja kenttärakenteissa. Purkutyössä syntyvä tiilimurske käsitellään mahdollisimman puhtaaksi muusta purkujätteestä ja usein murskataan työmaalla. Tiilimurskeen ympäristökelpoisuus tulee tutkia purkukohdekohtaisesti. EPS-solumuovi Käytöstä poistettujen EPS-solumuovista valmistettujen blokkien uudelleenkäyttöä varten tulee hakea ympäristölupa. EPS-solumuovi on palava rakennusmateriaali, joten rakennusosan suojaaminen tai mahdollisten palokatkojen rakentaminen selvitetään aina tapauskohtaisesti. EPSsolumuovin uudelleenkäyttö kevennyksenä edellyttää huolellista ennakkosuunnittelua ja materiaalin ominaisuuksien tutkimista ennakkokokein. Ennakkokokeilla varmistetaan, että rakenteesta poistettava EPS-solumuovi täyttää uuden rakennusosan tekniset vaatimukset Rakenteesta poistetut uusiomateriaalit Väylärakenteita parannettaessa tai purettaessa, voidaan sieltä joutua poistamaan sinne aiemmin sijoitettuja jäteperäisiä uusiomateriaaleja. Poistettavat jäteperäiset uusiomateriaalit voidaan käyttää uudelleen, jos ne ovat teknisesti kelpoisia rakennusosaan ja jos uudelleenkäyttöön on saatu uusi ympäristölupa tai jos jätteet on sijoitettu rakenteeseen MARA-asetuksen mukaisesti ja uudelleenkäyttö täyttää uudessa MARA-asetuksessa VNa 843/2017 esitetyt vaatimukset.

19 3 Keskeinen lainsäädäntö Uusiomateriaalien käytön kannalta tärkeimpiä kansallisia lakeja ja säädöksiä ovat: EU:n rakennustuoteasetus (EU 305/2011), laki (954/2012) ja asetus (555/2013) eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä Laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä (503/2005) Ratalaki (110/2007) Ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja -asetus (713/2014), Jätelaki (646/2011) ja -asetus (179/2012), Jäteverolaki (1126/2010), Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa eli MARA-asetus (843/2017) Näiden lisäksi uusiomateriaalien ja sivutuotteiden käyttöä osaltaan ohjaavat muun muassa maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) sekä -asetus ja maa-aineksen ottoa koskevat lait ja asetukset, joista olennaisimpia ovat maa-aineslaki (555/1981) ja Valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta (926/2005). Parhaillaan (2019) valmisteilla on valtioneuvoston asetus maa-ainestenjätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa ns. MASA-asetus. Lisäksi uusiomateriaalirakenteiden rakenteista purettavien materiaalien loppusijoitusta koskee säännös: Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (VNa 331/2013) Rakennustuotelainsäädäntö koskee kaikkia rakentamisessa käytettäviä materiaaleja niiden jätestatuksesta riippumatta. Lainsäädännön tavoitteena on varmistaa, että rakennustuotteista saatava tieto on luotettavaa ja vertailukelpoista, kun suunnittelija ja rakentaja arvioivat tuotteiden soveltuvuutta rakennettavaan kohteeseen. EU:n rakennustuoteasetuksessa (EU 305/2011) määritellään menettelyt, joilla toimijoiden on ilmoitettava rakennustuotteiden suoritustasot sekä säädetään CE-merkinnän käytöstä rakennustuotteissa. Jos rakennustuote kuuluu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan, osoitetaan CE-merkinnällä, että tuote täyttää harmonisoidussa tuotestandardissa esitetyt vaatimukset eli CE-merkintä osoittaa tuotteen kelpoisuuden rakennustuotemarkkinoille. Hankinnoissa ei tarvitse erikseen vaatia rakennustuotteille CE-merkintää. Tuotteen CE-merkintä yksin ei kuitenkaan ole riittävä osoitus rakennustuotteen kelpoisuudesta tietylle rakennushankkeelle vaan CE-merkintävaatimuksen lisäksi käytetään yksilöityjä vaatimusluokkia tai ominaisuuksien raja-arvoja sekä hankintasopimuksissa mahdollisesti asetettavia lisävaatimuksia. Jos rakennustuotteelle ei ole määritelty EUtason harmonisoitua tuotestandardia, voidaan rakennustuote saattaa markkinoille vain, jos se täyttää kyseisen maan kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Nämä vaatimukset on esitetty laissa eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä (954/2012), jota on tarkennettu asetuksella eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä (555/2013). Lain liikennejärjestelmästä ja maanteistä (503/2005) tarkoituksena on mm. ylläpitää ja kehittää liikkumis- ja kuljetustarpeiden vaatimia, toimivia, turvallisia ja kestävää kehitystä edistäviä maantieyhteyksiä osana liikennejärjestelmää. Lain 13 mukaan maantieverkkoa on kehitettävä ja kunnossapidettävä ja siihen on investoitava mm. siten, että edistetään ympäristölle asetettavien tavoitteiden toteuttamista ja että maantieverkon ja liikenteen ympäristölle aiheuttamat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi ja luonnonvaroja käytetään säästeliäästi. Ratalain (110/2007) tarkoituksena on mm. ylläpitää ja kehittää rautateiden henkilö- ja tavaraliikenteen vaatimia, toimivia, turvallisia ja kestävää kehitystä edistäviä rautatieyhteyksiä osana liikennejärjestelmää. Lain 5 mukaan rataverkkoa on kehitettävä ja kunnossapidettävä ja siihen on investoitava mm. siten, että edistetään ympäristölle asetettavien tavoitteiden toteuttamista ja että rataverkon ja rautatieliikenteen ympäristölle aiheuttamat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi ja luonnonvaroja käytetään säästeliäästi.

20 Ympäristönsuojelulain (527/2014) tavoitteena on mm. ehkäistä ympäristön pilaantumista ja edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä. Lain perusperiaatteina ovat toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuus sekä velvollisuus järjestää toiminta siten, että ympäristön pilaantuminen voidaan estää ennakolta tai rajoittaa se mahdollisimman vähäiseksi. Ympäristönsuojelulaissa on määrätty maaperän sekä pohjaveden pilaamiskielto. Lakiin sisältyy myös maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuus. Ympäristösuojelulain liitteessä I on määritelty ympäristöluvan varaiset toiminnat. Ympäristöluvanvaraisessa toiminnassa laki velvoittaa käyttämään parasta käyttökelpoista tekniikkaa, käyttämään energiaa tehokkaasti ja tarkkailemaan päästöjä sekä varautumaan ennalta onnettomuuksiin ja poikkeustilanteisiin. Luvanvaraisuuden rinnalla laissa on uudistuksen 2014 myötä mukana myös rekisteröintivelvollisuus. Rekisteröintivelvolliset toiminnat on määritelty lain liitteessä II. Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) täydentää ympäristönsuojelulakia. Jätelain (646/2011) tarkoituksena on ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle sekä vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta. Lisäksi jätelain tarkoituksena on edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä, varmistaa toimiva jätehuolto sekä ehkäistä roskaantumista. Jätelain 8 mukaista etusijaisuusjärjestystä tulee noudattaa kaikessa toiminnassa mahdollisuuksien mukaan ja viranomaisten tulee omassa toiminnassaan edistää etusijaisuusjärjestyksen noudattamista (11 ). Jätedirektiivi (EY 98/2008) on Euroopan Unionin direktiivi, jolla pyritään yhdenmukaistamaan jätepolitiikkaa EU:n jäsenmaissa. Jätedirektiivissä on asetettu tavoite, että rakennus- ja purkujätteestä kierrätetään 70 % vuonna Jäteasetus (179/2012) tarkentaa ja täydentää jätelaissa määritettyjä asioita. Asetuksessa säädetään mm. rakennus- ja purkujätteen erilliskeräyksestä ja hyödyntämisestä. Keräys tulee järjestää siten, että mahdollisimman suuri osa jätteestä valmistellaan uudelleenkäyttöön, kierrätetään tai hyödynnetään muulla tavoin. Jäteverolaki (1126/2010) tukee osaltaan ympäristölainsäädännön jätteisiin kohdistuvia tavoitteita. Jätteiden hyödyntämistä maarakentamisessa säädellään valtioneuvoston asetuksella eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (843/2017) eli MARAasetuksella. Jos jätteen laji ja laatu sekä sen aiottu käyttökohde vastaavat MARAasetuksen vaatimuksia, sen hyödyntäminen maarakentamisessa on ilmoitusmenettelyllä mahdollista. Muutoin jätteiden hyödyntäminen maarakentamisessa edellyttää ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa. Asetusta sovelletaan seuraaviin jätelajeihin: betonimurske, kevytbetonijäte, kevytsorajätteet, kivihiilen, turpeen ja puuperäisen aineksen polton lentotuhkat, pohjatuhkat, leijupetihiekka, tiilimurske, asfalttimurske ja -rouhe, käsitelty jätteenpolton kuona, valimohiekat, kalkit, kokonaiset renkaat ja rengasrouhe sekä rakenteesta poistettu jäte (poistetun jätteen hyödyntäminen uudelleen asetuksen mukaisesti). MARA-asetuksen soveltaminen on rajattu tiettyihin käyttökohteisiin, kuten esimerkiksi väyliin, kenttiin, valleihin ja näiden rakennekerroksiin sekä teollisuus- ja varastorakennusten pohjarakenteisiin. Väyliin luetaan myös metsäautotiet. Jäteperäisten materiaalien käyttö ympäristöltään herkäksi arvoiduilla alueilla (esimerkiksi 1- ja 2- luokan pohjavesialue tai sisämaan tulvavaara-alue) vaatii asetuksen mukaisesti ympäristöluvan. MARA-asetuksen keskeisenä lähtökohtana on jätteen hyödyntämishankkeen suunnitelmallisuuden ja laadunhallinnan riittävyyden varmistaminen. Kun jätettä hyödynnetään maarakentamisessa MARA-asetuksen mukaisesti, tekee hyödyntämispaikan haltija ilmoituksen ELY-keskukselle, joka merkitsee ilmoituksen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Jätteiden hyödyntämisen tulee perustua lakisääteiseen suunnitelmaan, lupaan, ilmoitusmenettelyyn tai kunnan rakennusjärjestykseen - siis esimerkiksi tiesuunnitelmaan. Jätteen hyödyntämiselle on asetettu MARA-asetuksessa myös muita vaatimuksia. Ympäristöministeriö on laatinut MARA-asetuksen soveltamisohjeen, yhtenäistämään ja selkeyttämään asetuksen käytännön toimeenpanoa ja tulkintaa. Jätelain (646/2011, 8 ) mukaista etusijajärjestystä tulee noudattaa hankkeilla. Ensisijaisesti syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta on vähennettävä. Jos jätettä kuitenkin syntyy, on jätteen haltijan valmisteltava jäte ensisijaisesti uudelleen käyttöä varten ja toissijaisesti kierrätettävä se.

21 Rakennusjätteen haltijan tulee huolehtia, että rakennusjäte hyödynnetään, jos se on teknisesti mahdollista ilman että siitä aiheutuisi kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna jätehuoltoon. Valtioneuvoston päätöksessä rakennusjätteistä (295/1997, 5 ) määrätään jätteen talteenoton ja hyödyntämisen järjestämisestä siten että hyödynnettävissä olevat jätelajit ja päätöksessä luetellut tietyt jätelajit pidetään erillään tai lajitellaan erilleen toisistaan ja muista rakennusjätteistä ja -aineista. Päätöksessä luetellut tietyt jätelajit ovat: betoni-, tiili-, kivennäislaatta-, keramiikka- ja kipsijätteet, kyllästämättömät puujätteet, metallijätteet sekä maa-aines-, kiviaines- ja ruoppausjätteet. Jätteen välivarastointiin liittyvä ympäristöluvan tarve selvitetään tapauskohtaisesti. MARA-asetuksen piiriin kuuluvien jätteiden välivarastointia voidaan joissain tapauksissa tehdä rekisteröinti-ilmoituksen perusteella. MARA-asetuksessa on esitetty vaatimukset mm. jätteiden välivarastointiajalle ja välivarastointitavalle ja asiaa on ohjeistettu MARA-asetuksen soveltamisohjeessa. Yli vuoden kestävä tai useista eri kohteista samalle alueelle toimitetun jätteen varastointi edellyttää pääsääntöisesti ympäristölupaa. Asetuksessa välivarastoinnilla ei tarkoiteta jätteen väliaikaista varastointia, joka tapahtuu ennen jätteen luovuttamista hyödyntämiseen esimerkiksi jätteen tuottajan kiinteistöllä.

22 4 Väyläviraston materiaalihyväksyntä 4.1 Yleistä Uusiomateriaalien käyttöön Väyläviraston hankkeilla tarvitaan jatkossa joko Väyläviraston yleinen tai hankekohtainen materiaalihyväksyntä. Hyväksymismenettely ei ole uusi, sillä aiemmissa ohjeissa on kuvattu vastaavat menettelyt: Tyyppihyväksyntä ja Liikenneviraston materiaalihyväksyntä. Tämän ohjeen mukaisesta materiaalihyväksynnästä annetaan Väyläviraston kirjallinen päätös. Väyläviraston materiaalihyväksynnän tavoitteena on varmistaa uusiomateriaalirakenteiden tekninen toimivuus. Tavoitteena on myös helpottaa uusiomateriaalien käyttöä hankkeilla sekä varmistaa, että hankkeilla on käytössään selkeät ja riittävät ohjeet uusiomateriaalien käytöstä sekä luotettava tieto uusiomateriaalien ominaisuuksista ja uusiomateriaalien ympäristöturvallisesta käytöstä. Tarvittavien tutkimusten periaatteita on esitelty liitteessä 1 ja materiaalihyväksynnän asiakirjojen sisältöä on kuvattu luvussa 4.3. Väyläviraston materiaalihyväksyntä on tarkoitettu sellaisille uusiomateriaaleille, joille oletetaan olevan laajaa käyttöä maantie- ja ratahankkeilla. Materiaalihyväksyntä voidaan myöntää uusiomateriaalille, jolle on käyttötarve väylärakentamisessa ja josta on riittävä käyttökokemus väylärakentamisessa tai muussa vastaavassa rakentamisessa ja jolle uusiomateriaalitoimittaja on laatinut tarvittavat ohjeet suunnittelua ja käyttöä varten. Materiaalihyväksynnän saamisen jälkeen uusiomateriaalia voidaan käyttää Väyläviraston ja ELY-keskusten väylähankkeilla ilman erillistä hankekohtaista materiaalihyväksyntää. Tällöinkin uusiomateriaalin toimittajan tulee osoittaa, että tuote-erä täyttää käyttökohteen ympäristökelpoisuusvaatimukset ja rakennusosalle asetetut tekniset vaatimukset sekä materiaalihyväksynnän ehdot. Rakennustuotelainsäädännön mukainen tuotevastuu säilyy toimittajalla myös Väyläviraston materiaalihyväksynnän saamisen jälkeen. Jos rakennustuote kuuluu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan, tulee se CE-merkitä. Uusiomateriaalien ympäristökelpoisuuden varmistamisessa tukeudutaan ympäristölainsäädäntöön ja sen mukaisiin menettelytapoihin. Jos uusiomateriaalilla ei ole Väyläviraston materiaalihyväksyntää, on käyttö hyväksyttävä jokaisella hankkeella erikseen. Hankekohtaisen materiaalihyväksynnän (luku 5.4) myöntämisen periaatteet ovat samat kuin Väyläviraston yleisen materiaalihyväksynnän periaatteet. Hankekohtaisessa hyväksynnässä materiaali hyväksytään kyseiseen rakennusosaan ja kyseisen kohteen rakentamisolosuhteisiin. 4.2 Materiaalihyväksyntämenettely Väyläviraston uusiomateriaalien materiaalihyväksyntä ei ole määrämuotoinen, mutta se yleensä etenee tässä luvussa esitettyä etenemistapaa noudatellen. Hyväksyntämenettely etenee yleensä neuvotellen, mutta hyväksyntää on mahdollista hakea myös toimittamalla hakemusasiakirjat Väylävirastolle. Materiaalihyväksyntää voi hakea esimerkiksi uusiomateriaalin valmistaja, valmistuttaja tai maahantuoja. Heistä käytetään tässä ohjeessa nimitystä uusiomateriaalitoimittaja. Materiaalihyväksyntä tullaan myöntämään kevennetyllä menettelyllä uusiomateriaaleille, joiden laatuvaatimukset tai työohjeet on julkaistu InfraRYL:ssä tai joiden osalta Väylävirasto on julkaissut ohjeissaan mitoitusparametrejä. 1. Uusiomateriaalin materiaalihyväksynnän käynnistäminen Uusiomateriaalin materiaalihyväksynnän käynnistämisvaiheessa uusiomateriaalitoimittajan on suositeltavaa käydä keskustelemassa materiaalihyväksynnästä Väyläviras-

23 tossa. Keskustelussa käsitellään uusiomateriaalitoimittajan tutkimustuloksia uusiomateriaalin soveltuvuudesta väylärakentamiseen sekä suunnitelmaa materiaalihyväksyntää varten mahdollisesti tarvittavista lisätutkimuksista ja kelpoisuusasiakirjojen laatimisesta. Keskustelun tavoitteena on selvittää tarvittavat lisäselvitykset ja materiaalihyväksynnän alustava aikataulu. Keskustelussa käsitellään myös uusiomateriaalin ohjeistuksen tilannetta. 2. Testaus ja koerakentaminen Testaus- ja koerakentamisvaiheessa tutkitaan materiaalihyväksyntää varten tarvittavien teknisten ominaisuuksien arvot ja niiden vaihteluvälit. Tarvittavat materiaalitutkimukset riippuvat uusiomateriaalista ja suunnitellusta käyttökohteesta. Osa tutkimuksista on voinut tapahtua jo ennen materiaalihyväksynnän käynnistämistä. Liitteessä 1 on esitetty opastusta uusiomateriaalien teknisen soveltuvuuden selvittämiseen ja mitoitusparametrien määrittämiseen. Materiaalitutkimuksista ja koerakentamisesta toimitetaan Väylävirastolle tutkimusraportit ja muut tarvittavat tiedot materiaalihyväksyntähakemuksen liitteenä. Väylävirasto voi teettää materiaalihyväksyntää varten omia tutkimuksia uusiomateriaalille uusiomateriaalitoimittajan teettämien tutkimusten lisäksi. 3. Materiaalihyväksyntähakemus Materiaalihyväksyntähakemus on vapaamuotoinen. Hakemuksessa tai sen liitteissä esitetään uusiomateriaalista seuraavat tiedot: A. Tiedot uusiomateriaalitoimittajasta lyhyt kuvaus yrityksestä ja yrityksen liiketoiminnasta yhteystiedot B. Uusiomateriaalin yleiskuvaus yleiskuvaus uusiomateriaalista raaka-aineet ja valmistustapa tekniset ominaisuudet ja ominaisuuksien laadunvaihtelu (luku 4.3.3) uusiomateriaalin mahdollinen laatuluokittelu (luku 4.3.3) saatavuus (tuotantomäärät, tuotantopaikat, saatavuuden vuodenaikaisvaihtelut) ympäristökelpoisuus (luku 4.3.1) materiaalin valmistuksen ja varastoinnin aikainen laadunvarmistus (luku 4.3.7) C. Uusiomateriaalin soveltuvuus eri rakennusosiin (luvut ) käyttökohteet ja rakennusosat, joille hyväksyntää haetaan soveltuvuus eri väylätyyppien rakennusosiin uusiomateriaalin mitoitusparametrit rakennusosia koskevat uusiomateriaalin laatuvaatimukset vaatimukset materiaalin ylä- tai alapuolisille rakennekerroksille D. Uusiomateriaalin ohje/ohjeet (luvut ) rakenteiden suunnittelu- ja mitoitusohjeet varastointiohjeet käyttöturvallisuus (kuljetus, rakentaminen, kunnossapito, käytöstä poistaminen) rakentamisen työ- ja laadunvarmistusohjeet uusiomateriaalin tunnistamisohje rakennustyömaata varten rakenteiden kunnossapito- ja käytöstä poisto-ohjeet harmonisoidun tuotestandardin mukainen suoritustasoilmoitus

24 E. Hakemuksen perustelumuistio ja tutkimusraportit yhteenveto käyttöhistoriasta ja käyttökokemuksista osoitus uusiomateriaalirakenteiden teknisestä toimivuudesta ja pitkäaikaistoimivuudesta eri rakenneosissa (ikääntymisen ja sääilmiöiden vaikutukset huomioiden) perustelut esitetyille mitoitusparametreille uusiomateriaalin käyttöön liittyvien riskien arviointi laaditut tutkimusraportit liitteenä tai viite julkisiin tutkimus- ja muihin vastaaviin julkaisuihin. 4. Arvio materiaalihyväksyntähakemuksesta Materiaalihyväksyntä voidaan myöntää, jos: Uusiomateriaalilla arvioidaan olevan laajaa käyttöä väylärakentamisessa (vaatimus ei koske hankekohtaista materiaalihyväksyntää) Uusiomateriaali ei ole jätettä tai sitä voidaan käyttää MARA-asetuksen perusteella (uusiomateriaaleja, joiden käyttö vaatii ympäristöluvan, voidaan käyttää hankekohtaisella päätöksellä) Uusiomateriaalin tuotannon laatua valvotaan hyväksytyn laadunvalvontajärjestelmän mukaisesti Uusiomateriaalin tekniset ominaisuudet täyttävät suunnitellun käyttökohteen rakennusosalle asetetut yleiset laatuvaatimukset Ikääntymisen ja sääolojen vaikutus uusiomateriaalin teknisiin ominaisuuksiin on selvitetty Uusiomateriaalin käytöstä on laadittu tarvittavat ohjeet Uusiomateriaalin käyttö ei riskien arvioinnin mukaan lisää merkittävästi esimerkiksi käyttöikään liittyviä riskejä suunnitellun käyttökohteen rakennusosassa 5. Päätös materiaalihyväksynnästä Väylävirasto päättää hakemuksen perusteella joko antaa uusiomateriaalille materiaalihyväksynnän tai palauttaa hakemuksen uudelleen valmisteluun. Hyväksyminen osoitetaan Väyläviraston hyväksymiskirjeellä, joka on julkinen asiakirja. Hyväksyntähakemus ja tarkastuspöytäkirja liitteineen eivät ole julkisia asiakirjoja. Uusiomateriaalitoimittajalle toimitetaan materiaalihyväksynnästä tarkastuspöytäkirja liitteineen. Hyväksyntäkirjeessä esitetään: Materiaalihyväksynnän kestoaika (määrätyt hankkeet, tietty voimassaoloaika tai toistaiseksi). Rakennusosat, joihin uusiomateriaali on hyväksytty Uusiomateriaalin mitoitusparametrit ja laatuvaatimukset Hyväksyntäkirjeessä uusiomateriaalitoimittaja velvoitetaan: Ilmoittamaan Väylävirastolle uusiomateriaalitoimittajaa koskevista muutoksista (esimerkiksi yrityskaupat tai vastuuhenkilön muutos) Ilmoittamaan Väylävirastolle uusiomateriaalin ominaisuuksiin vaikuttavista tuotemuutoksista tai uusiomateriaalin laadussa havaituista puutteista Päivittämään uusiomateriaalin tuoteinformaatiota ja ohjeistusta sekä ilmoittamaan muutoksista Väylävirastolle Hyväksytyt tuotteet lisätään Väyläviraston Hyväksytyt uusiomateriaalit sisältävään oppaaseen tai vastaavaan Väyläviraston ylläpitämään asiakirjaan/tiedostoon. 4.3 Hyväksyntäasiakirjojen sisältö Ympäristökelpoisuus Uusiomateriaalien tulee täyttää lainsäädännössä tai ympäristöluvassa asetetut ympäristökelpoisuusehdot. Materiaalihyväksynnän hakija ilmoittaa hakemuksessaan, onko

25 uusiomateriaalin käyttö sallittua ympäristöluvalla, MARA-asetuksen mukaisella ilmoituksella vai onko uusiomateriaalilla jollain perusteella tuotestatus. Tapauskohtaisesti esitetään lisäksi alla luetellut lisätiedot perusteluineen. Jätteille, joiden käyttöön tarvitaan kohdekohtainen ympäristölupa, voidaan myöntää vain hankekohtainen materiaalihyväksyntä luvun 5.4 mukaisesti. 1. Tuotteet, joiden käyttöön ei tarvita ympäristölupaa: esitetään tuotestatuksen peruste a. hallinnolliset tai oikeudelliset päätökset, b. jätelain mukainen sivutuote tai c. jätelain mukaisten EoW-kriteerien täyttyminen esitetään osoituksena tuotestatuksesta a. päätöksen yksilöintitiedot b. tiedot päätöksen mukaisista uusiomateriaalien laadunvalvontavelvoitteista ja käytön rajoituksista esitetään tiedot uusiomateriaalin valmistuksen ja varastoinnin laadunvalvonnasta (luku 4.3.7) 2. MARA-asetuksen mukaisella ilmoituksella käytettävät uusiomateriaalit esitetään tiedot uusiomateriaalin valmistuksen ja varastoinnin laadunvalvonnasta (luku 4.3.7) 3. Jätteet, joiden käyttöön tarvitaan kohdekohtainen ympäristölupa voidaan myöntää vain hankekohtainen materiaalihyväksyntä (luku 5.4) esitetään ympäristöluvan hakemista varten tarvittavat perustiedot uusiomateriaalista esitetään tiedot uusiomateriaalin valmistuksen ja varastoinnin laadunvalvonnasta (luku 4.3.7) Käyttöturvallisuus Jos uusiomateriaalista on laadittu käyttöturvallisuustiedote, tulee se toimittaa materiaalihyväksyntähakemuksen liitteenä Väylävirastolle. Jos uusiomateriaali on herkästi palamaan syttyvää materiaalia, esitetään tiedot rakennusosan suojaamistarpeesta tai mahdollisten palokatkojen rakentamistarpeesta sekä uusiomateriaalin käytön suunnittelussa tarvittavat tiedot paloturvallisuuden varmistamiseksi. Jos uusiomateriaali on ominaisuuksiltaan sellaista, että se saattaa varastoinnin tai käytön aikana altistaa ihmisiä haitallisille tekijöille, esimerkiksi ihon ja silmien ärsytys pölyämisen tai emäksiselle vesiliuokselle altistumisen vuoksi, esitetään uusiomateriaalin ohjeessa tiedot uusiomateriaalista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Uusiomateriaalin käyttöturvallisuutta koskeva ohjeistus sisällytetään uusiomateriaalin käyttöä varten laadittaviin ohjeisiin (luvut ) Tekninen kelpoisuus Uusiomateriaalihyväksynnän hakija osoittaa uusiomateriaalin teknisen kelpoisuuden suunniteltuun käyttökohteeseen. Uusiomateriaalin suunniteltu käyttökohde määrittelee sen, mitä materiaaliominaisuuksia uusiomateriaalista tulee tutkia. Teknisen kelpoisuuden osoittamisessa voidaan käyttää vertailuparitekniikkaa, jossa uusiomateriaalin vertailuparina laboratorio- ja kenttäkokeissa käytetään vastaavaa luonnonmateriaalia. Liitteessä 1 on esitetty opastusta uusiomateriaalien teknisen kelpoisuuden selvittämistä ja mitoitusparametrien määrittämistä varten.

26 Materiaalitutkimuksilla ja koerakentamisella uusiomateriaalihyväksynnän hakija osoittaa myös uusiomateriaalien laboratorio- ja kenttäkokeilla määritettyjen ominaisuuksien ja väylärakenteiden suunnittelussa käytettävien mitoitusparametrien väliset riippuvuudet. Joillekin uusiomateriaaleille on määritetty laatuluokat, joita voidaan käyttää materiaalien esittämiseksi suunnitelmissa. Laatuluokkien laatuvaatimukset ja mitoituksen kannalta oleellisia mitoitusparametrejä on esitetty InfraRYL:ssä, muissa yleisissä ohjeissa tai uusiomateriaalitoimittajan ohjeissa. Mikäli materiaalihyväksynnässä vaaditaan muita mitoitusparametreja tai jos uusiomateriaalitoimittaja haluaa uusiomateriaalille laatuluokituksesta poikkeavat mitoitusparametrit, osoitetaan ne materiaalihyväksynnässä kuten laatuluokittelemattomilla materiaaleilla Tiedot käyttöhistoriasta Uusiomateriaalihyväksynnän hakija toimittaa Väylävirastolle pitkäaikaiskestävyyden toteamista varten seuraavat tiedot uusiomateriaalin käyttöhistoriasta: Käyttökohde (rakennushanke, tieosoite, sijainti koordinaatteina) Ympäristöasiakirjat (esimerkiksi ympäristölupa tai MARA-asetuksen mukainen rekisteröinti-ilmoitus sekä loppuraportti jätteen hyödyntämisestä maarakentamisessa) Toteutetun kohteen tiedot (liikennemäärä, päällyste, tieluokka, hoitoluokka) Suunnitelma (suunnitelmakartta, työselostus, rakennepoikkileikkaus) Tiedot rakenteen toteutuksesta (toteutuksen mukainen rakennepoikkileikkaus ja tarkka kartta koeosuuksien sijainneista, tiedot laadunvarmistuksen ja toimivuustestauksen tuloksista) Tiedot pitkäaikaiskestävyyden seurannan tuloksista (vaurio- ja urasyvyyskartoitus, tehdyt kunnostustoimenpiteet, kantavuusmittaukset). Joillekin uusiomateriaaleille edellä esitettyjä tietoja löytyy olemassa olevista julkaisuista. Ne käyvät osaksi käyttöhistorian osoittamista mahdollisesti puuttuvilla tiedoilla tarpeen mukaan täydennettyinä Uusiomateriaalien vaikutus muihin rakenteisiin Uusiomateriaalien käyttö ei saa aiheuttaa korroosiota tai muita vaurioita sen kanssa kosketuksissa oleviin materiaaleihin tai rakenteisiin. Uusiomateriaalista liukenevien haitta-aineiden mahdolliset vaikutukset muihin materiaaleihin tulee huomioida tapauskohtaisesti osana uusiomateriaalin teknisen kelpoisuuden arviointia sekä maarakentamiskohteen suunnittelua ja toteutusta Uusiomateriaalin käyttöön liittyvien riskien arviointi Uusiomateriaalien käyttöön liittyvien riskien arvioinnissa noudatetaan yleisiä riskien arvioinnin periaatteita. Riskienarviointiin kuuluu riskien tunnistaminen, todennäköisyyden ja vakavuuden arviointi sekä toimenpiteiden määrittäminen riskien poistamiseksi tai pienentämiseksi. Materiaalitutkimusten ja koerakentamisen perusteella (liite 1) uusiomateriaalitoimittajan on määriteltävä, missä olosuhteissa ja miten käytettynä uusiomateriaali ja siitä toteutetut rakenteet toimivat odotetusti sekä miten käy poikkeavissa olosuhteissa ja miten rakentamiseen liittyviä riskejä voidaan hallita. Myös rakentamisen työvirheiden vaikutus uusiomateriaalirakenteiden riskeihin on arvioitava sekä esitettävä miten materiaali poikkeaa tältä osin luonnonmateriaaleista. Uusiomateriaalirakentamisen merkittävimmät riskit aiheutuvat tavallisesti uusiomateriaalien laadunvaihtelusta, rakentamisen tai käytön aikaisten kuormitusten

27 virhearvioinneista tai huomioimattomuudesta (esimerkiksi kuivatus tai alusrakenteen routivuus) sekä rakentamisessa saavutettavasta tiiveydestä Tiedot valmistustavasta ja tuotannon aikaisesta laadunvarmistamisesta Uusiomateriaalihyväksynnän hakija toimittaa Väylävirastolle tiedot uusiomateriaalin valmistustavasta ja tuotannon aikaisesta laadunvarmistuksesta. Valmistustavan osalta kuvataan valmistuksessa käytetyt raaka-aineet, valmistusmenetelmät, valmistuspaikka, keskimääräinen tuotantokapasiteetti, tuotannon määrän kausivaihtelut sekä ympäristöluvassa esitetyt uusiomateriaalia ja sen käyttöä koskevat velvoitteet. Tuotannon aikaisen laadunvarmistuksen osalta kuvataan laadunvarmistuksen testaustiheydet, testausmenetelmät sekä laadunvarmistustestauksen tulokset ja testitulosten vaihteluvälit sekä vaihtelun tilastolliset parametrit. Jos uusiomateriaali kuuluu harmonisoidun tuotestandardin piiriin, toimitetaan materiaalista lisäksi harmonisoidun tuotestandardin mukainen suoritustasoilmoitus ja muut asiakirjat, jotka osoittavat tuotteen olevan tuotestandardin vaatimusten mukainen Rakenteiden suunnittelu- ja mitoitusohjeet sekä mitoitusparametrit Uusiomateriaalien erityispiirteiden vuoksi uusiomateriaalirakenteiden suunnittelussa ja rakentamisessa toimitaan uusiomateriaalitoimittajan laatimien ja tilaajan hyväksymien ohjeiden mukaisesti. Joidenkin pitkään käytössä olleiden uusiomateriaalien osalta uusiomateriaalitoimittajan laatimaa ohjeistusta on sisällytetty InfraRYL:n tai Väyläviraston omiin ohjeisiin. Uusiomateriaalihyväksynnän hakija laatii uusiomateriaalirakenteiden suunnittelu- ja mitoitusohjeet väylähankkeita varten. Suunnittelu- ja mitoitusohjeessa esitetään uusiomateriaalin tekniset ominaisuudet, käyttökohteet (rakennusosat), tarvittavat tiedot laatuvaatimusten asettamista varten sekä suunnittelussa käytettävät mitoitusparametrit. Myös mahdolliset materiaalin mitoituksessa ja suunnittelussa huomioitavat erityispiirteet esitetään suunnittelu- ja mitoitusohjeissa. Mikäli uusiomateriaalille on yleisiä ohjeita, voidaan niihin viitata tarkoituksenmukaisessa laajuudessa. Väylävirasto tekee päätöksen uusiomateriaalien suunnittelu- ja mitoitusohjeiden hyväksymisestä uusiomateriaalin materiaalihyväksynnän yhteydessä Rakentamisen työ- ja laadunvarmistusohjeet Uusiomateriaalihyväksynnän hakija laatii tarvittavat rakentamisen työ- ja laadunvalvontaohjeet koerakentamisen kokemusten sekä kenttä- ja laboratoriotutkimusten perusteella (liite 1). Ohjeessa esitetään uusiomateriaalin käytössä huomioitavat erityispiirteet, joita voivat olla esimerkiksi tiiviystavoite ennen liikenteelle avaamista, vähimmäislujittumisaika ennen talvea, päällysteen vesitiiviyttä koskeva vaatimus (esimerkiksi vaatimukset päällysteen tyypille ja tyhjätilalle), materiaalin rakeisuus, materiaalin herkkyys rakentamisolosuhteiden (kosteustila ja lämpötila) vaihtelulle, materiaalin varastointitapa, varastoinnin vaikutus materiaalin teknisiin ominaisuuksiin, tarvittavan sideainemäärän selvittäminen sekä uusiomateriaalirakenteen tai kaivannon korjaustapa, uusiomateriaalin uudelleenkäyttö sekä uusiomateriaalin käytöstä poistaminen. Väylärakenteen rakenteissa käytettyjen rakennustuotteiden teknisen kelpoisuuden osoittaminen tehdään hankekohtaisten vaatimusten ja InfraRYL:ssä esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Mikäli InfraRYL:ssä esitetyt vaatimukset eivät ole jollekin uusiomateriaaleille mahdolliset tai mielekkäät, on tämä esitettävä perusteluineen rakentamisen työ- ja laadunvarmistusohjeissa. Lisäksi rakentamisen työ- ja laadunvarmistusohjeissa on esitettävä materiaalille soveliaat laatuvaatimukset sekä mittausmenetelmät ja testaustiheydet uusiomateriaalin ja rakentamisen laadun todentamista varten.

28 Kunnossapito-ohjeet ja ohjeet käytöstä poistamiseksi Uusiomateriaalihyväksynnän hakija esittää uusiomateriaalirakenteiden tarvittavat kunnossapito-ohjeet ja ohjeet uusiomateriaalin käytöstä poistamiseksi.

29 5 Uusiomateriaalien käyttö 5.1 Uusiomateriaalien käytön tavoitteet Väylärakentamisessa uusiomateriaalien käytöllä pyritään vähentämään luonnonmateriaalien (erityisesti sora ja hiekka sekä hankkeen ulkopuolelta tuotavat pengermateriaalit) käyttöä. Uusiomateriaalien käytössä noudatetaan seuraavia kiertotalouden mukaisia periaatteita: Hankkeiden suunnittelun yhtenä tavoitteena on massatalouden optimointi. Massataloutta tarkastellaan mahdollisuuksien mukaan myös hankkeen ulkopuolisten toimijoiden mahdollisuudet huomioiden. Hyödynnetään ensin hankkeelta saatavat materiaalit ja oman toiminnan jätteet Korvataan hankkeen ulkopuolelta hankittavia luonnonmateriaaleja uusiomateriaaleilla, jos se on teknisesti mahdollista, ympäristön kannalta hyväksyttävää ja taloudellista Käytetään uusiomateriaaleja tarkoituksenmukaisesti, materiaalien käytölle tulee olla hankkeella aito tarve Hyvälaatuisia materiaaleja ei käytetä toissijaisiin tarkoituksiin, vaan materiaalit pyritään pitämään mahdollisimman korkea-arvoisessa käytössä Kirjataan rekistereihin uusimateriaalien käyttötiedot (luku 5.5) Hankkeilla uusiomateriaalien käyttöä voidaan edistää: Aktivoimalla uusiomateriaalien toimittajia lisäämään uusiomateriaalien tarjontaa (luku 5.3.1) Sisällyttämällä tilaajan suunnitelmiin uusiomateriaalirakenteita (luku 5.2.3) Käyttämällä rakennuttamisessa hankekohtaisesti räätälöityjä kannusteita uusiomateriaalien käytön edistämiseksi (luku 5.3.2). 5.2 Uusiomateriaalien käytön suunnittelu Yleissuunnitelma Maantien yleissuunnittelussa selvitetään vaihtoehdot, tien likimääräinen sijainti ja kytkennät maankäyttöön sekä liikenteelliset ja tekniset perusratkaisut, hankkeen vaikutukset ja alustava kustannusarvio sekä ympäristöhaittojen torjumisen periaatteet. Suunnittelun tarkkuustaso sovitetaan sellaiseksi, että ratkaisujen tekninen, taloudellinen ja ympäristöllinen toteuttamiskelpoisuus voidaan varmistaa. Yleissuunnittelussa arvioidaan karkeasti hankkeen maarakennusmateriaalien tarve, hankkeen omien materiaalien määrä sekä hankkeen ulkopuolelta tarvittavien materiaalien (luonnonmateriaalit ja uusiomateriaalit) määrä. Jos hankkeen materiaalitilanne on haastava, laaditaan jo yleissuunnitteluvaiheessa alustava massataloussuunnitelma ja siinä selvitetään massa-alijäämäisillä hankkeilla myös uusiomateriaalien saatavuutta Tiesuunnitelma Tiesuunnitelma on juridinen asiakirja, joka antaa tienpitäjälle oikeuden alueiden ja oikeuksien lunastamiseen. Vaatimukset tiesuunnitelman sisällölle on esitetty laissa liikennejärjestelmästä ja maanteistä. Tiesuunnitelmassa esitetään mm. tien suuntaus, tien liikennetekninen poikkileikkaus, tien pituusleikkaus ja tiealue. Tiesuunnitelman vaikutukset selvitetään osana suunnittelua.

30 Tiesuunnitelmaan sisällytetään Väyläviraston ohjeen Tiesuunnitelma, toimintaohjeet mukaisesti hankkeen massataloussuunnitelma, jossa esitetään massavarat ja massatarpeet eriteltynä materiaaleittain ja käyttötarkoituksittain. Materiaalitarkasteluissa arvioidaan hankkeelta saatavien kierrätettävien materiaalien käyttömahdollisuudet. Näitä voivat olla esimerkiksi asfalttijäte, purkubetonijäte, purettavien rakenteiden luonnonmateriaalit ja uusiomateriaalit, kevytsora, vaahtolasimurske sekä EPS-blokit (luku 2.2). Jos hankkeen ulkopuolisia materiaaleja tarvitaan, sisällytetään materiaalitarkasteluihin Väyläviraston materiaalihyväksynnän saaneet käyttökohteeseen soveltuvat uusiomateriaalit. Myös uusiomateriaalit, joiden materiaalihyväksyntä on vireillä, voidaan ottaa tapauskohtaisen harkinnan perusteella huomioon. Materiaalitarkastelun yhteydessä arvioidaan myös uusiomateriaalien saatavuus. Tiesuunnitelmavaiheessa arvioidaan myös, tuleeko hankkeella varautua uusiomateriaalien käyttöön jollain muulla tavalla. Esimerkiksi tavallista laajemman tiealueen tai välivarastointialueen hankinta voi joissain tapauksissa edesauttaa uusiomateriaalien käyttöä Rakennussuunnitelma Rakennussuunnitelma on yksityiskohtainen suunnitelma. Rakennussuunnitelmassa tekniset ratkaisut suunnitellaan niin yksityiskohtaisesti, että niiden perusteella voidaan laskea/todeta rakentamisen määrät ja toteuttaa ratkaisut suunnittelijan tarkoittamalla tavalla. Kokonaisurakointia varten laaditussa rakennussuunnitelmassa esitetään yksi valmiiksi suunniteltu tekninen ratkaisu. Tästä voidaan tehdä hankekohtaisesti harkittuja poikkeuksia tilaajan suostumuksella, kun vaihtoehtoiset ratkaisut pysyvät tiesuunnitelman tilavarausten sisällä ja ovat muiltakin osin tiesuunnitelman periaatteiden mukaisia. Tilaajan rakennussuunnitelmassa voidaan tehdä vaihtoehtoratkaisu hankkeella käytettäväksi ehdotetulla uusiomateriaalilla ja ratkaisulle voidaan hakea tarvittaessa ympäristölupa, jos seuraavat edellytykset toteutuvat: kohde ei sijaitse pohjavesialueella uusiomateriaalilla on Väyläviraston materiaalihyväksyntä tai hankekohtainen materiaalihyväksyntä tai materiaalihyväksyntä on meneillään väylähankkeelta ei ole saatavissa riittävästi uusiomateriaalin suunniteltuun käyttötarkoitukseen soveltuvaa materiaalia ja uusiomateriaalien käyttö on luvussa 5.1 esitettyjen kiertotalouden periaatteiden mukaista uusiomateriaalien käyttö on taloudellista ja teknisesti tarkoituksenmukaista uusiomateriaalien saatavuudesta on riittävä varmuus uusiomateriaalista rakennetun rakenteen kasvihuonekaasupäästöt eivät ole suurempia, kuin vaihtoehtoisen luonnonmateriaaleista tai muusta teollisesta materiaalista rakennetun rakenteen kasvihuonekaasupäästöt rakenteen elinkaaren aikana (luku 5.2.4) Tien rakennusosat ja varusteet kuvataan laatuvaatimuksin, joissa ei mainita tiettyä valmistajaa tai tuotetta. Rakennussuunnitelmaan sisällytettävät uusiomateriaalit esitetään rakennussuunnitelman massavarojen yhteenvedossa, kustannusarviossa, rakenteellisissa poikkileikkauksissa sekä mitoituksen perustelumuistiossa. Tapauksissa, missä uusiomateriaalien käyttö perustuu tilaajan ehdotukseen, tilaaja vastaa ympäristölupahakemuksen tai MARA-asetuksen mukaisen rekisteröinti-ilmoituksen laatimisesta. Luvan hakijana on silloin yleensä tilaaja.

31 5.2.4 Vaihtoehtojen vertailun menetelmät suunnittelussa Väylärakentamisen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen Väylärakentamisessa pyritään vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä. Vertailtaessa eri rakenne- ja materiaalivaihtoehtoja ilmastopäästöjen vähentämisen näkökulmasta on varmistettava, että valittavan vaihtoehdon päästöt eivät ole ainakaan merkittävästi muita vaihtoehtoja suuremmat. Uusiomateriaalien käyttö voi lisätä rakennusosan rakentamisen kasvihuonekaasupäästöjä, jos pengermateriaaleina käytettävien uusiomateriaalien kuljetusmatkat ovat pitkiä tai jos hienorakeisten uusiomateriaalien lujittamiseen käytetään runsaasti ilmastopäästöjä tuottavia sideaineita, kuten sementtiä. Eri rakennevaihtoehtojen ilmastopäästöjen vertailu tehdään LCA-laskelmilla. Ohjeen julkaisuhetkellä Väylävirastolla ei ole ohjeistusta LCA-laskennasta väylähankkeilla. Jos käytettävissä ei ole Väyläviraston hyväksymää väylärakentamisen ilmastopäästöjen laskentatapaa, voidaan rakennevaihtoehtojen vertailuun käyttää alla esitettyjä perussääntöjä. Jos nämä perussäännöt eivät toteudu, on uusiomateriaalien kasvihuonekaasupäästöjä lisäävälle käytölle esitettävä muut perustelut ja niille tulee saada tilaajan hyväksyntä. Pengermateriaaleina käytettävien, hankkeen ulkopuolelta tuotavien, uusiomateriaalien kuljetusmatkat eivät ole yli 20 km pidempiä kuin hankkeen ulkopuolelta tuotavien penkereeseen soveltuvien luonnonmateriaalien kuljetusmatkat olisivat. Stabiloitujen uusiomateriaalirakenteiden CO2ekv -päästöt eivät ole suuremmat, kuin vaihtoehtoisilla rakenteilla. CO2ekv -päästöjen vertailussa otetaan huomioon materiaalien kuljetusten päästöt tuotantopaikalta hankkeelle ja stabiloinnin sideaineen tuotannon CO2ekv -päästöt. Kuljetusten päästöjen laskennassa voidaan käyttää 19 tonnin ominaiskapasiteetin maansiirtoautoa, jonka ominaispäästöt ovat 0,56 kg/km tyhjänä ja 0,76 kg/km täytenä. Sideaineen käytöstä johtuvien CO2ekv -päästöjen laskennassa voidaan käyttää joko sideaineen valmistajan tarkastetussa ympäristöselosteessa ilmoittamaa päästöarvoa tai sementille arvoa 750 kg CO2ekv/tonni, bitumille (ei polymeerimodifioitu) arvoa 230 kg CO2ekv/tonni, bitumiemulsiolle arvoa 260 kg CO2ekv/tonni, kalkille (CaO) arvoa 530 kg CO2ekv/tonni sekä masuunikuonalle arvoa xxx (täydennetään) kg CO2ekv/tonni. Päästölaskelmassa voidaan ottaa huomioon päästövähennykset, jos esimerkiksi stabiloidun kantavan kerroksen rakentaminen mahdollistaa rakenteissa ohuemmat päällystekerrokset. Rakenne- ja materiaalivaihtoehtojen taloudellisuus Eri rakenne- ja materiaalivaihtoehtojen taloudellisuutta arvioidaan ensisijaisesti rakennuskustannusten perusteella. Jos rakennevaihtoehtojen kestoiät ja ylläpitotarpeet poikkeavat merkittävästi toisistaan, vertaillaan taloudellisuutta elinkaarikustannusten perusteella. Jos uusiomateriaalien käytöllä voidaan vähentää hankkeen ulkopuolelta hankittavan soran tai murskeen määrää tai ohentaa sidottuja päällystekerroksia, voidaan myös kalliimpi vaihtoehto hyväksyä. Tekniset riskit ja uusiomateriaalien saatavuus Käytettäessä Väyläviraston materiaalihyväksynnän saaneita uusiomateriaaleja materiaalihyväksynnän mukaisesti, voidaan useimpien käyttöön liittyvien riskien katsoa olevan hyväksyttävällä tasolla. Erityistä huomiota on kuitenkin kiinnitettävä uusiomateriaalien saatavuuteen, jota voidaan selvittää esimerkiksi uusiomateriaalien toimittajille suunnatuilla tietopyynnöillä (luku 5.3.1).

32 5.2.5 Uusiomateriaalien käytön ympäristöriskien hallinta Väylähankkeilla tilaajan (rakennuttajan), urakoitsijan, uusiomateriaalitoimittajan, suunnittelijan ja ympäristöviranomaisen toimilla pyritään varmistamaan materiaalien ympäristökelpoisuus ja toiminnan ympäristöriskien hallinta. Uusiomateriaalien käytön ympäristöriskien katsotaan olevan hallinnassa, jos: uusiomateriaalia käytetään ympäristöluvan ehtojen mukaisesti tai uusiomateriaalia käytetään MARA-asetuksen ehtojen mukaisesti tai uusiomateriaali on hallinnollisella tai oikeudellisella päätöksellä luokiteltu tuotteeksi (luku 1.3) ja uusiomateriaali ja sen käyttö täyttää ko. päätöksessä esitetyt kriteerit Uusiomateriaalin käytön ympäristökelpoisuus varmistetaan lisäksi uusiomateriaalitoimittajan laatujärjestelmän mukaisilla laadunvarmistusmenettelyillä sekä noudattamalla uusiomateriaalien käytössä uusiomateriaalin toimittajan laatimia käyttöturvallisuusohjeita sekä uusiomateriaalirakenteiden suunnittelu- ja työohjeita. 5.3 Uusiomateriaalien käytön edistäminen hankkeilla Uusiomateriaalien tietopyynnöt Tietopyyntöjen tavoitteena on kehittää uusiomateriaalien markkinoita niin, että Väyläviraston materiaalihyväksynnän saaneiden uusiomateriaalien tarjonta lisääntyisi ja uusiomateriaalitoimittajat parantaisivat valmiuksiaan hakea hankekohtaista materiaalihyväksyntää. Tietopyynnöillä välitetään tietoa tulevista väylähankkeista ja niiden materiaalitarpeesta myös muiden maarakennusmateriaalien toimittajille. Tietopyynnöllä voidaan selvittää esimerkiksi: Väyläviraston materiaalihyväksynnän saaneiden uusiomateriaalien saatavuutta uusiomateriaalien toimittajien valmiuksia toimittaa uusiomateriaaleja hankkeelle hankekohtaisen materiaalihyväksynnän menettelyä noudattaen ylijäämämaiden saatavuutta ja ylijäämämaiden vastaanottajia eri materiaalien toimituspaikkoja ympäristöluvan tarvetta markkinoilla oleville uusiomateriaalille tietoja markkinoilla olevien uusiomateriaalien aiemmista referenssikohteista Uusiomateriaalin käytön taloudellisten kannusteiden käyttö Jos väylähankkeelle joudutaan hankkimaan hiekka-, sora- tai murskemateriaaleja hankkeen ulkopuolelta, uusiomateriaalien käytölle voidaan asettaa rakennuttamisvaiheessa kannusteita. Uusiomateriaalien käytön tulee tällöinkin olla kiertotalouden periaatteiden mukaista ja eikä se saa lisätä päästöjä luonnonmateriaalien käyttöön verrattuna.

33 5.3.3 Urakoitsijan tarjoamien uusiomateriaalirakenteiden hyväksyminen Tilaaja ottaa kantaa urakoitsijan uusiomateriaaleja sisältäviin ratkaisuihin mm. seuraavissa tilanteissa: Tilaaja tarkastaa urakoitsijan laatiman rakennussuunnitelman, missä on käytetty uusiomateriaaleja sisältäviä rakenneratkaisuja. Urakoitsija tarjoaa tilaajan suunnitelmiin nähden vaihtoehtoista rakenneratkaisuja, jossa ehdotetaan käytettäväksi uusiomateriaaleja. Uusiomateriaali voidaan hyväksyä käytettäväksi hankkeella seuravilla edellytyksillä: Käyttökohde ei sijaitse pohjavesialueella. Uusiomateriaalien käyttö on luvussa 5.1 esitettyjen kiertotalouden periaatteiden mukaista. Tarjottavalla uusiomateriaalilla on Väyläviraston materiaalihyväksyntä (luku 4) tai hankekohtainen materiaalihyväksyntä (luku 5.4) Urakoitsija on laatinut uusiomateriaalirakenteen rakennussuunnitelman Väyläviraston suunnitteluohjeiden sekä Väyläviraston tai hankekohtaisen materiaalihyväksynnän ehtojen mukaisesti Urakoitsijan ratkaisun kasvihuonekaasupäästöt eivät ole suurempia kuin vaihtoehtoisten rakenteiden päästöt (mahdolliset päästövähennykset muissa rakennusosissa huomioiden) (luku 5.2.4) Hankkeelle toimitettava uusiomateriaali on ominaisuuksiltaan suunnitelman mukainen, uusiomateriaali täyttää asetetut laatuvaatimukset ja uusiomateriaalirakenne on mahdollista toteuttaa suunnitelman mukaisena. Uusiomateriaalin käytöstä ei aiheudu tilaajalle muita haittoja tai riskejä, joita tilaaja ei halua ottaa. 5.4 Hankekohtainen materiaalihyväksyntä Hankekohtainen materiaalihyväksyntä on tarkoitettu etenkin sellaisille materiaaleille, jotka tarvitsevat ympäristöluvan tai materiaaleille, joita syntyy vähän tai paikallisesti. Väyläviraston materiaalihyväksynnän (luku 4) ja hankekohtaisen materiaalihyväksynnän periaatteet ja uusiomateriaalien hyväksymiskriteerit ovat samat, mutta hankekohtaisesti materiaali hyväksytään yleensä yhteen käyttökohteeseen. Hankekohtaisen materiaalihyväksynnän myöntämisen edellytys on, että suunniteltu käyttökohde on sellainen, että uusiomateriaalin käytöstä aiheutuvat riskit ovat vähäisiä. Uusiomateriaalille voidaan myöntää hankekohtainen materiaalihyväksyntä, kun hyväksyntää varten toimitetuissa ennakkokokeisiin ja käyttöhistoriaan perustuvissa suunnittelu- ja käyttöohjeissa on otettu huomioon kyseessä olevan rakennushankkeen ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit (esimerkiksi pohjamaa tai rakentamisen ajankohta), vaikka materiaalin soveltuvuudesta kaikenlaisiin rakentamisolosuhteisiin (esimerkiksi heikosti kantavat pohjamaat tai märät olosuhteet) ei olisikaan vielä varmuutta. Hankekohtaisen materiaalihyväksynnän kriteerit uusiomateriaaleille, joille on tarkoitus hakea Väyläviraston yleistä materiaalihyväksyntää, arvioidaan tapauskohtaisesti.

34 5.5 Uusiomateriaalirakenteiden rekisteröinti ja raportointi Väyläviraston järjestelmiin Urakoitsija toimittaa Väylävirastolle tai ELY-keskukselle tässä luvussa esitetyt tiedot toteutetusta uusiomateriaalirakenteesta. uusiomateriaali mihin rakennusosaan käytetty (päällyste, kantava, jakava, suodatin, penger, siirtymäkiila, meluvalli ym.) rakenteen sijainti (tierekisteriosoite sekä rakenteen alku- ja loppupisteen koordinaatit tien keskilinjalta) rakentamisen ajankohta (alku pvm, loppu pvm) uusiomateriaalin käyttömäärä (tonnia) mihin käyttö perustuu (MARA-asetuksen mukainen rekisteröinti-ilmoitus tai ympäristölupa tai ei kumpikaan edellä mainituista) liittyykö kohteeseen seurantaa. Väyläviraston tiestötietoja koskevaa järjestelmää kehitetään ohjeen laatimisen kanssa saman aikaisesti (2019). Tiestötietojärjestelmän kehityshankkeen yhteydessä toteutetaan Väylävirastolle myös suunnitelma- ja toteumatietovarasto. Tiestötietojärjestelmän ja suunnitelma- ja toteumatietovaraston toteuttamisen aikana märitellään tarkemmin myös se, miten urakoitsija toimittaa hankkeiden tiedot esimerkiksi uusiomateriaalirakenteista Väylävirastolle tai ELY-keskukselle.

35 LIITE 1 Uusiomateriaalien teknisen kelpoisuuden selvittäminen ja mitoitusparametrien määrittäminen Yleistä Väyläviraston materiaalihyväksynnän tavoitteena on varmistaa uusiomateriaalirakenteiden tekninen toimivuus. Uusiomateriaalien ja niistä toteutettujen rakenteiden tulee olla kestäviä, riittävän tasalaatuisia ja niiden pitkäaikaiskestävyys täytyy tuntea. Tekninen kelpoisuus osoitetaan materiaalitutkimusten ja koerakentamiskohteilta tehtyjen mittausten sekä pitkäaikaisseurannan tuloksilla. Tarvittavat materiaalitutkimukset riippuvat uusiomateriaalista ja suunnitellusta käyttökohteesta (rakennusosasta). Uusiomateriaalien erityispiirteiden vuoksi uusiomateriaalirakenteiden suunnittelussa ja rakentamisessa toimitaan uusiomateriaalitoimittajan laatimien ja tilaajan hyväksymien ohjeiden mukaisesti. Joidenkin pitkään käytössä olleiden uusiomateriaalien osalta uusiomateriaalitoimittajan laatimaa ohjeistusta ja muita tuoteasiakirjoja on sisällytetty InfraRYL:iin tai Väyläviraston ohjeisiin. Uusiomateriaalien ominaisuuksien ja väylärakenteiden suunnittelussa käytettävien mitoitusparametrien väliset riippuvuudet osoitetaan materiaalitutkimuksilla ja koerakentamisella. Kun uusiomateriaalien mitoitusparametrejä määritetään, arvioidaan uusiomateriaalin soveltuvuutta tiettyyn käyttötarkoitukseen tai laaditaan uusiomateriaalin käyttöohjeita, otetaan huomioon seuraavat mahdollisesti riskejä aiheuttavat asiat: uusiomateriaalin ja sen raaka-aineen sekalaatuisuus ja laatuvaihtelu uusiomateriaalin teknisten ominaisuuksien ja rakennettavuuden herkkyys rakentamisolosuhteiden vaihtelulle lujittuvien materiaalien lujittumisolosuhteet ja -aika materiaalin hauraus tai paisumisominaisuudet varastointitavan ja -ajan vaikutus uusiomateriaalien ominaisuuksiin. Laboratoriotutkimukset Uusiomateriaalin teknisen kelpoisuuden selvittämiseksi tarvittavat tutkimukset valitaan tapauskohtaisesti uusiomateriaalin ja suunnitellun käyttökohteen rakennusosan mukaan. Tekninen kelpoisuus osoitetaan soveltuvilla standardoiduilla tutkimusmenetelmillä tehtyjen materiaalitutkimusten ja koerakentamiskohteilta tehtyjen mittausten tuloksilla. Mikäli materiaalitutkimuksen menetelmä poikkeaa standardoidun menetelmän soveltumattomuuden tms. syyn takia standardoidusta menetelmästä, on tämä perusteltava asiantuntijalausunnolla. Väyläviraston uusiomateriaalihyväksyntää varten osoitetaan Tierakenteen suunnittelu - ohjeessa, InfraRYL:ssä ja Asfalttinormeissa asetettujen laatuvaatimusten täyttyminen. Uusiomateriaalirakenteiden suunnittelussa käytettävät mitoitusarvot määritetään samoin perustein kuin niitä vastaavilla luonnonmateriaaleilla. Kun mitoitusparametrit määritetään laboratoriotutkimuksiin perustuen, tulee tutkimusolosuhteiden vastata rakennustyömaan olosuhteita ja työmaalla saavutettavaa tiiviysastetta. Tutkimusten tulosten tulkinnassa on otettava huomioon, että laboratorio kokeet eivät aina korreloi uusiomateriaalien todellisen käyttäytymisen kanssa samalla tavalla kuin luonnonmateriaaleilla.

36 SEURAAVA TAULUKKO TARKISTETAAN VIELÄ Käyttökohde Tekninen ominaisuus Viittaus testausmenetelmään ja suunnitteluohjeeseen Kaikki käyttötarkoi- Maan sisäinen leikkauskes- Kolmiaksiaalikoe tukset, jossa uusiomateriaali korvaa luonnonkiviaineksia Teiden kerrosrakenteissa ja tiepenkereissä Teiden kerrosrakenteissa Tiepenkereissä käytettävät kevyet pengermateriaalit tävyyskulma eli kitkakulma Optimivesipitoisuus SFS-EN ja SFS-EN Kuivatilavuuspaino SFS-EN Tiivistämiskelpoisuus Materiaalin plastiset ominaisuudet, koerakentamiskokemukset, InfraRYL Hienonemisherkkyys Arvioidaan käyttökokemusten perusteella tai vertailuparitekniikalla (Uusiomateriaaliopas) Routivuus /Routaturpoama Routanousukoe, Tierakenteiden routanousumittaukset Tierakenteen suunnittelu, luvut 2.3 ja Routaturpoama E-moduuli Materiaalin vastaavuus eristävyyden kannalta (lämmönjohtavuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino), em. Ominaisuuksien vaihtelu pitkäaikaisessa maa-asennuksessa Rakenteen suurin sallittu laskennallinen routanousu Tilavuuspaino eri kosteustiloissa Tierakenteen suunnittelu, luvut 2.3 ja Tierakenteiden levykuormituspudotuspainimittaukset. Kolmiaksiaalikoe, vertailuparitekniikka Tierakenteen suunnittelu, luvut 2.3, ja 4.5 Vertailuparitekniikka, SFS-EN 12667, SFS-EN , Tierakenteen suunnittelu, luku Tierakenteen suunnittelu, luku 3.3 taulukko 8 Koerakentaminen Koerakenteita tarvitaan uusiomateriaalien teknisten ominaisuuksien ja pitkäaikaiskestävyyden tutkimiseksi sekä työtekniikoiden kehittämiseksi. Koekohteiden valinta ja koerakenteiden suunnittelu tulee tehdä huolellisesti ja hyödyntää uusiomateriaalista aikaisemmin hankitut tiedot. Kenttäkokeiden koerakenteet kannattaa toteuttaa mahdollisimman yksinkertaisina. Koerakenteet kannattaa valita niin, että vertailurakenne ja uusiomateriaalirakenne ovat mahdollisimman samanlaiset mm. pohja- ja kuivatusolosuhteiltaan sekä mitoiltaan (rakenteen pituus, leveys ja rakennepaksuus). Kuormitus- tai routakestävyyden kannalta riskialttiita uusiomateriaalirakenteita ei kokeilla vilkasliikenteisillä teillä. Koekohteina voivat tulla kyseeseen esimerkiksi yleisille teille johtavat raaka-aineiden ottopaikkojen yhdystiet, väliaikaiset kiertotiet tai muut vastaavat tiet, joille nopeahko vaurioituminen on jotenkin hyväksyttävissä. Kun koerakentamista tehdään sellaisella uusiomateriaalilla, jonka toimivuudesta on aikaisempaa kokemusta ja josta halutaan lisätietoa jonkin ominaisuuden, rakentamistekniikan tai muun vastaavan syyn takia on koerakentaminen mahdollista toteuttaa muuallakin. Seuraavat erot on otettava koekohteita valittaessa ja suunniteltaessa: Vilkasliikenteisillä teillä, missä päällystekerrosten kokonaispaksuus on suuri, kantavaan kerrokseen kohdistuvat rasitukset ovat suhteellisen pieniä. Lisäksi

37 paksu ehjä päällyste suojaa rakennekerroksia veden ja suolan vaikutuksilta. Rakenteiden vaurioitumisnopeus on pieni, joten ne soveltuvat huonosti koerakenteiksi. Vähäliikenteisellä tiellä, missä on 40 mm paksu PAB-päällyste, kantavaan kerrokseen kohdistuu suuri liikennerasitus. Lisäksi PAB-päällyste läpäisee vettä ja suolaa, tosin PAB-päällysteitä ei yleensä suolata. Liikennerasituksen lisäksi kantavaan kerrokseen kohdistuu suuri ilmastorasitus. Keskiliikenteisellä tiellä, missä on melko ohut AB-päällyste, kantavaan kerrokseen kohdistuu suuri liikennerasitus. Kun AB-päällyste alkaa ajan myötä halkeilla, vesi ja suola pääsevät tunkeutumaan rakennekerroksiin. Näin ollen liikennerasituksen lisäksi kantavaan kerrokseen kohdistuu suuri ilmasto- ja kemiallinen rasitus. Jos halutaan verrata uusiomateriaalirakenteen ja luonnonmateriaalista tehdyn rakenteen pitkäaikaiskestävyyttä, voi alimitoitettujen rakenteiden käyttö hyvin suunnitellussa koerakentamisessa olla joissain tapauksissa perusteltua, jolloin tuloksia saadaan nopeammin. Ikääntymisen ja sääolojen vaikutus uusiomateriaaliin Kun uusiomateriaaleja käytetään teiden penkereisiin ja päällysrakenteen kerroksiin tai muihin liikennekuormitettuihin rakenteisiin, on niiden pitkäaikaiskestävyys osoitettava käyttöhistorialla. Pitkäaikaiskestävyyden arvioinnissa kiinnitetään erityisesti huomiota seuraaviin: liikennerasitus ilmastorasitus (lämpötila- ja kosteusvaihtelut, routanousut) mahdollinen kemiallinen rasitus (erityisesti liukkaudentorjunta-aineet) Uusiomateriaalin kosteusvaihtelua tulisi seurata koerakentamiskohteissa esimerkiksi rakenteeseen asennettavalla kosteusanturilla. Kosteusanturi kannattaa asentaa vähintään ulomman pyöräuran kohdalle eli noin 1,2 m etäisyydelle tien reunasta ja mittauksia kannattaa tehdä vähintään yhtä usein kuin kantavuusmittauksia tehdään. Kosteustilan muutokset selittävät kantavuuden mittaustulosten vaihtelua. Materiaalin korkein vesipitoisuus on todennäköisesti kriittisin tilanne rakenteen kantavuuden kannalta. Kosteusmittauksia voidaan varmentaa näytteenotolla. Näytteistä selvitetään ainakin vesipitoisuus ja puristuslujuus ko. vesipitoisuudessa. Koerakenteen liikennemäärän tulisi olla vähintään 50 raskasta raaka-ainekuljetusten ajoneuvoa päivässä, jos uusiomateriaalin soveltuvuus ajoneuvoliikenteeseen käytettäville teille halutaan selvittää. Koerakennetta seurataan kolme vuotta. Pidempi aika voi olla tarpeen, jos liikennemäärä on alhainen tai koerakenne on hyvin kantavalla pohjamaalla. Mitoitusparametrien määritys Uusiomateriaalien mitoitusparametrien määrittämisessä voidaan käyttää vertailuparitekniikkaa, jossa samat laboratorio- ja kenttäkokeet tehdään sekä uusiomateriaalille että vertailumateriaaliksi valitulle luonnonmateriaalille. Vertailumateriaaliksi valitaan sellainen tunnettu luonnonmateriaali, joka on teknisesti kelpoinen siihen rakennusosaan, johon uusiomateriaalin käyttöä suunnitellaan. Vertailuparin käyttäminen on tärkeää erityisesti keskeisten mitoitusparametrien määrittämisessä. Mitoitusparametrien määrittämisessä otetaan huomioon myös ikääntymisen ja sääolojen vaikutus sekä tämän liitteen 2 alussa esitetyt riskit. Uusiomateriaalin mitoitusmoduulin määrittäminen

38 Uusiomateriaalin mitoitusmoduulin määrittämisessä käytetään vertailuparitekniikkaa ja moduulin takaisinlaskentaan perustuvia laskentakaavoja (kaavat 1 ja 2). Takaisinlaskettu moduuli riippuu merkittävästi mittaushetken olosuhteista sekä päällysteelle takaisinlaskennassa oletetusta moduulista ja muista laskentaotaksumista. Vertailuparia käyttämällä voidaan olosuhteiden ja otaksumien vaikutus moduulin arvoon ottaa paremmin huomioon ja uusiomateriaalin mitoitusmoduulin arvon luotettavuus saadaan samalle tasolle kuin muilla materiaaleilla. Tästä syystä uusiomateriaalien mitoitusmoduuleja ei yleensä hyväksytä, ilman samanaikaisia tutkimuksia tunnetulla vertailuparilla. Jos laboratoriossa tutkitun uusiomateriaalin moduulin hajonta on pienempi kuin vastaavalla luonnonmateriaalilla, saadaan uusi mitoitusmoduuli suoraan moduulien suhteena seuraavalla kaavalla (kaava 1): = E = uuden materiaalin alustava mitoitusmoduuli Et = uuden materiaalin takaisinlaskettu moduuli Ept = perinteisen materiaalin takaisinlaskettu moduuli Ep = perinteisen materiaalin mitoitusmoduuli Jos laboratoriossa tutkitun moduulin vaihtelu on suurempi kuin perinteisellä materiaalilla, lasketaan uusi alustava mitoitusmoduuli seuraavalla kaavalla (kaava 2): = ( ) St = uuden materiaalin takaisinlasketun moduulin keskihajonta Spt = perinteisen materiaalin takaisinlasketun moduulin keskihajonta Esimerkki: Tutkittavan materiaalin keskimääräiseksi moduuliksi takaisinlaskettiin 450 MN/m 2 ja keskihajonnaksi 70 MN/m 2. Perinteiselle materiaalille laskettiin moduuliksi 350 MN/m 2 ja hajonnaksi 50 MN/m 2. Kun perinteisen materiaalin mitoitusmoduuli on 280 MN/m 2, saadaan uuden materiaalin mitoitusmoduuliksi: = ( ) = 280 (450 70) = Uusiomateriaalin alustavan mitoitusmoduulin arvoon vaikuttaa kantavuusmittauksen ajoitus, jos tutkittava uusiomateriaali ja vertailuparina käytettävä luonnonmateriaali lujittuvat koerakenteessa eri nopeudella. Tapauskohtaisesti päätetään, minkä ajankohdan kantavuusmittauksen perusteella mitoitusmoduuli vahvistetaan. Uusiomateriaalin mitoitusmoduuli vahvistetaan alustavan mitoitusmoduulin arvoa alhaisemmaksi, jos koerakentamiskohteita on ollut vain yksi tai laboratoriokokeissa tai muiden vastaavien materiaalien tutkimuksista on saatu viitteitä, että uusiomateriaalirakenteen kantavuus laskee ajan mittaan. Myös vertailupariksi valitun luonnonmateriaalin huono edustavuus tai huono vastaavuus voi estää laskentamenetelmän käytön.

39 LIITE 2 Materiaalikortit, luonnos Tässä liitteessä esitettyjen uusiomateriaalien materiaalikortit on tarkoitettu maarakennushankkeiden tilaajien, suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden käyttöön. Materiaalikortit ovat yleisluonteisia tietoiskuja uusiomateriaaleista ja niissä on esitetty keskeisimmät materiaalitiedot, kuten esimerkiksi materiaalien syntytapa, koostumus, teknisiä ominaisuuksia, käyttömahdollisuuksia ja käyttöön liittyvä ympäristölainsäädäntö. Korteissa esitetyt tekniset tiedot ja materiaaliparametrit ovat viitteellisiä vaihteluvälejä, mikä tarkoittaa sitä, että suunnittelussa ja mitoituksessa käytettävät materiaalikohtaiset parametrit ja arvot tulee selvittää aina tapauskohtaisesti. Materiaalikorteissa on hyödynnetty ohjeista ja julkaisuista peräisin olevia tietoja sekä materiaalivalmistajien aineistoja, valokuvia ja ohjeita. Kortteja ei ole tarkoitettu korvaamaan sellaisenaan mitään edellä mainituista julkaisuista. Uusiomateriaalien tekniset ominaisuudet sekä ympäristökelpoisuus tulee varmistaa aina ennen niiden käyttöä. Tässä liitteessä on esitetty seuraavat uusiomateriaalit: 1. Asfalttirouhe ja asfalttimurske 2. Betonimurske 3. Ferrokromimurske ja Ferrokromihiekka 4. Käsitelty jätteenpolton pohjakuona 5. Kalkkikivimurske 6. Lentotuhka 7. Masuunihiekka 8. Masuunikuonamurske ja Kappalekuona 9. Pohjatuhka ja Leijupetihiekka 10. Rengasleike ja kokonaiset renkaat (jäteluettelossa rengasrouhe) 11. Rikastushiekka, kalsiitin erottamisesta 12. Teräskuona 13. Vaahtolasimurske

40 1. Asfalttirouhe (RA) ja asfalttimurske (RAP) 3/2019 Materiaalikuvaus Kuvia materiaalista Asfalttirouhetta (RA - Reclaimed asphalt) muodostuu jyrsittäessä tiepäällystettä. Asfalttimurske / kerätty asfaltti (RAP - Reclaimed asphalt pavement) on päällystys- tai rakennuskohteista kerättyä vanhaa asfalttia, josta voidaan murskata asfalttirouhetta. Asfalttirouhe käytetään pääasiassa uuden asfalttimassan raaka-aineena, mikä on esitetty tarkemmin julkaisussa Asfalttinormit (PANK 2017). Asfalttirouhe ja -murske koostuu kiviaineksesta sekä bitumista ja niiden tekniset ominaisuudet riippuvat murskatun päällysteen ominaisuuksista. Asfalttirouheen raekoko on tyypillisesti 0/20 mm. Asfalttirouheen ja -murskeen teknisiä etuja luonnonkiviainekseen verrattuna on pienempi vedenherkkyys hienoaineksen ollessa sitoutuneena bitumiin, mikä pienentää myös routivuutta. Asfalttirouheella ja -murskeella on myös luonnonkiviainesta jonkin verran paremmat jäykkyysominaisuudet. Asfalttirouhetta ja - mursketta voidaan hyödyntää esimerkiksi kantavassa kerroksessa, kulutuskerroksessa sekä stabiloidussa kantavassa kerroksessa. Asfalttirouheelle ja -murskeelle ei voida todennäköisesti hakea standardin SFS-EN mukaista CE-merkintää, niiden sisältämästä bitumista peräisin olevan orgaanisen aineksen vuoksi. (kuvat: Lars Forstén, Lemminkäinen Infra Oy) Ympäristölainsäädäntö Asfalttirouhe ja -murske on luokiteltu jätteiksi, joiden hyötykäyttö on mahdollista MARA -ilmoitusmenettelyllä väylä- ja kenttärakenteissa, kun hyödynnettävän asfalttirouheen tai -murskeen enimmäismäärä maarakentamiskohteessa on tonnia (VNa 843/2017). Asfalttirouheen ja -murskeen käytön ympäristölainsäädäntöä koskevia asioita on esitetty yksityiskohtaisemmin ohjeen kappaleessa Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL-rakennusosissa Asfalttipäällysteet 1) Sitomattomat kulutuskerrokset 2) Kantavat kerrokset 2) 1) Käyttö esitetty PANK 2017 ja Liikennevirasto ) Käyttö esitetty Liikennevirasto 2018 Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita Erilaisista päällysteistä jyrsityn asfalttijätteen varastointi ja lajittelu tulee tehdä suunnitellusti, jotta eri asfalttilaadut eivät pääse sekoittumaan keskenään. Asfalttirouhe- ja -murskekasat jähmettyvät pitkäaikaisessa varastoinnissa, mikä vaikuttaa myös materiaalin sitoutuvuusominaisuuksiin. Asfalttirouheen ja -murskeen ympäristökelpoisuutta ei pääsääntöisesti tarvitse osoittaa erikseen. Materiaalien raaka-aineena käytettävä asfalttijäte ei saa olla peräisin alueelta, jolla käsitellään tai varastoidaan vaarallisia aineita (VNa 843/2017, liite 3). Kirjallisuus Liikennevirasto, Tierakenteen suunnittelu. Liikenneviraston ohjeita 38/2018. PANK. Päällystealan neuvottelukunta Asfalttinormit Tiehallinto, Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 27/2005. Höynälä, H Sivutuotteet ja uusiomateriaalit maarakenteissa Materiaalit ja käyttökohteet. Tekes.

41 2. Betonimurske (BeM) 3/2019 Materiaalikuvaus Kuvia materiaalista Suomessa muodostuu rakennus- ja purkutyömailla sekä betoniteollisuudessa vuosittain noin 1,5 milj. tonnia betonijätettä (tarkka määrä ei ole tiedossa). Betonijätteestä valmistettava betonimurske muistuttaa ulkonäöltään ja käsiteltävyydeltään luonnon kiviainesmursketta. Betonimurskeen teknisiin ominaisuuksiin sekä ympäristökelpoisuuteen voidaan vaikuttaa lajittelevan purkutekniikan avulla. Betonimurskeille on käytössä laatuluokitus, jossa ne on jaettu teknisten ominaisuuksiensa perusteella neljään luokkaan (BeM I-IV). Betonimurske sisältää reagoimatonta sementtiä ja se on näin ollen osittain sitoutuva materiaali. Lujittuneen betonimurskeen E-moduuli on suurempi kuin vastaavan rakeisuuden luonnonkiviaineksella. Lujittuneen betonimurskeen kaivuvastus on suurempi kuin luonnon kiviaineksen, mutta kaivu on silti toteutettavissa tavallisella kaivinkoneella ja materiaali voidaan tiivistää uudelleen takaisin kaivantoihin. Betonimurskeelle on uusiokiviaineksena mahdollista toteuttaa standardin SFS-EN mukainen CE-merkintä. (kuvat: Rudus Oy, arkisto) Ympäristölainsäädäntö Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL-rakennusosissa Betonimurske on luokiteltu jätteeksi, jonka hyötykäyttö on mahdollista Rakennusosa Laatuluokka MARA -ilmoitusmenettelyllä väylä- ja kenttärakenteissa, Kantavat ker- kun betonimurskeen maksimiraekoko on 90 mm ja kohde muutoin rokset I, II täyttää asetuksessa VNa 843/2017 esitetyt vaatimukset Jakavat kerrokrokset Muutoin hyödyntäminen tapahtuu ympäristöluvalla. set I, II, III Suodatinkerrokset II, III Vastapenkereet III Maapenkereet III Betonimurskeiden laatuluokitusperusteet (InfraRYL) Ominaisuus BeM I BeM II BeM III Betoniteollisuus Raaka-ainelähde Betoniteollisuus, rakennus- tai purkutyömaa Uudelleenlujittuminen Kyllä Kyllä Epävarmaa Rakeisuus 1) 1) 1) Routivuus Routimaton Puristuslujuus (28d), MPa > 1,2 > 0,8 - Betonin osuus, paino-% Betoni+kiviaines+lasi, paino-% Tiilen maksimiosuus, paino-% 10 Muiden materiaalien maksimiosuus, p-% 2) 1 Kelluvat ainekset, cm 3 /kg 3) ) murskeen tulee täyttää InfraRYL:n mukaiset käyttökohteen rakeisuusvaatimukset 2) puu, muovi yms. 3) solumuovit, mineraalivilla yms. Betonimurskeille tyypillisiä ominaisuusarvojen vaihteluvälejä Optimivesipitoisuus wopt = % Maksimikuivairtotiheys ρdmax = kg/m³ Vedenläpäisevyys k-arvo 1x10-5 m/s ph 11 (emäksinen) Lämmönjohtavuus λ 1,5 W/mK (vastaa luonnonkiviaineksen lämmönjohtavuutta vastaavissa olosuhteissa) Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita Betonimurskeen korkea ph voi aiheuttaa alumiinin korroosiota tai polyesterista valmistetun lujitteen lujuuden alenemista. Betonimurskeen ei ole todettu aiheuttavan tavanomaisesti käytettyjen putkimateriaalien korroosiota. Asia on varmistettava tarvittaessa. Rakenteesta lajittelevasti esiin kaivetun betonimurskeen uudelleenkäyttö on mahdollista MARA-asetuksen mukaisesti. Kuivan betonimurskeen pöly saattaa ärsyttää silmiä, limakalvoja ja ihoa. Materiaalia käsiteltäessä käytettävä tavanomaisia henkilösuojaimia. Kirjallisuus Liikennevirasto, Tierakenteen suunnittelu. Liikenneviraston ohjeita 38/2018. Rakennustieto, InfraRYL Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset. SFS, SFS 5884 Betonimurskeen maarakennuskäytön laadunvalvontajärjestelmä. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.

42 3. Ferrokromimurske ja Ferrokromihiekka 3/2019 Materiaalikuvaukset Kuvia materiaaleista Ferrokromimurskeen ja -hiekan raaka-aine on ferrokromikuona, jota syntyy ferrokromia valmistavassa terästeollisuudessa Torniossa. Ferrokromimurske valmistetaan murskaamalla ilmajäähdytettyä ferrokromikuonaa ja ferrokromihiekka vesijäähdyttämällä (granuloimalla) ferrokromikuonaa. Ferrokromihiekka on valmistustavasta johtuen huokoista, joten sen lämmönjohtavuus on vastaavaa luonnonmateriaalia alhaisempi. Ferrokromihiekkaa on hyödynnetty teiden, katujen ja kenttien päällysrakenteiden suodatinkerroksessa, routaa eristävänä ja kuivattavana kerroksena. Ferrokromimurske vastaa kovuudeltaan I -luokan kiviainesta, joten se soveltuu käytettäväksi päällysrakennekerroksien lisäksi myös asfalttipäällysteiden runkoaineena. Ferrokromikuonalle on keinokiviaineksena mahdollista toteuttaa standardin SFS-EN mukainen CE-merkintä. (kuvat: Outokumpu Oy, 2010) Ympäristölainsäädäntö Ferrokromikuona on lähtökohtaisesti luokiteltu jätteeksi, mutta Suomessa ainoan valmistajan ferrokromikuonamateriaalit on todettu valmistajan ympäristöluvassa tuotteeksi (ohjeen kappaleet 1.3 ja 3). Ferrokromimurskeen teknisiä ominaisuuksia Raekokojakauma 0/22 mm Irtotiheys = 1,4 1,6 Mg/m³ Lämmönjohtavuus λ= 1,14 W/mK Vedenläpäisevyys, k-arvo = 1x10-0,5...1x10-4 m/s ph 9 (emäksinen) Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL-rakennusosissa Ferrokromimurske Ferrokromihiekka Asfalttipäällysteet Kantavat kerrokset Jakavat kerrokset Suodatinkerrokset Ferrokromihiekan teknisiä ominaisuuksia Raekokojakauma 0/11 mm Irtotiheys = 1,10 1,35 Mg/m³ Lämmönjohtavuus λ= 0,5 0,7 W/mK (eristävä) Vedenläpäisevyys, k-arvo = 1x x10-4 m/s ph 9 (emäksinen) Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita Voidaan varastoida suojaamatta. Heikosti lämpöä johtava materiaali ei välttämättä ehdi kunnolla sulaa kesäaikaan, mikäli varastointi tehty kosteissa oloissa talvella ja varastokasan koko on suuri. Materiaalin saatavuus on varmistettava. Rakenteesta lajittelevasti esiinkaivetun ferrokromimurskeen ja -hiekan uudelleenkäyttö on mahdollista. Aukikaiveton materiaalin tekninen soveltuvuus ja ympäristölupavelvollisuus selvitettävä tapauskohtaisesti. Ferrokromikuonasta valmistetun materiaalin on täytettävä InfraRYL Liite T1 taulukossa asetetut vaatimukset. Kirjallisuus Rakennustieto, InfraRYL Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset.

43 4. Käsitelty jätteenpolton pohjakuona 3/2019 Materiaalikuvaus: Kuvia materiaalista Pohjakuona on jätteenpoltossa syntyvää palamatonta ainesta. Suomessa syntyvistä kuonista 90 % on lähtöisin arinapoltosta ja loput kaasutus- tai leijupetipoltosta. Kaasutus- ja leijupetilaitoksissa polttoon menevää jätettä esikäsitellään enemmän (mm. esilajittelu, metallien erottelu ja murskaus) kuin arinapolttolaitoksissa. Arinapolttolaitoksilla pohjakuona käsitellään polton jälkeen. Pohjakuona koostuu lasista, magneettisista- ja ei magneettisista metalleista, keramiikasta, kivestä, tiilestä, betonista, tuhkasta, sulamistuotteista sekä palamattomasta orgaanisesta aineksesta. Pohjakuonasta erotellaan metallit talteen ennen sen hyödyntämistä maarakentamisessa. Käsitelty jätteenpolton pohjakuona on pääosin harmaata, karkearakeista mineraaliainesta. Sen rakeista osa on huokoisia ja osa kiinteitä partikkeleita. Kuonan rakeisuus vastaa hiekkaa tai soraa ja sen maksimi raekoko on yleensä enintään 50 mm. Käsitellyn jätteenpolton pohjakuonan käytöstä maarakentamisessa ei ole vielä pitkäaikaisia käyttökokemuksia Suomessa, mutta sitä on käytetty penkereissä, suodatinkerroksessa ja jakavassa kerroksessa. Jätteenpolton pohjakuonalle on keinokiviaineksena mahdollista toteuttaa standardin SFS-EN mukainen CE-merkintä. Ympäristölainsäädäntö: Käsitelty jätteenpolton pohjakuona on luokiteltu jätteeksi, jonka hyötykäyttö on mahdollista MARA -ilmoitusmenettelyllä väylä-ja kenttärakenteissa, kun pohjakuonan maksimiraekoko on 50 mm (VNa 843/2017). Käsitellyn jätteenpolton pohjakuonan teknisiä ominaisuuksia Optimivesipitoisuus wopt = % Maksimikuivairtotiheys ρdmax = kg/m³ Lämmönjohtavuus λ = 0,3 1,1 W/mK ph 10 (emäksinen) Vedenläpäisevyys, k-arvo = 1x10-5 1x10-7 m/s. Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita: (kuvat: Ramboll Finland Oy, arkisto) Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL-rakennusosissa: Maapenkereet (liikennekuormitettu ja ei liikennekuormitettu) Kuonan mineraaliaines hienontuu tavanomaista kiviainesta herkemmin, joten materiaalia ei suositella käytettäväksi kantavassa kerroksessa. Hienonemisherkkyys on huomioitava tiivistämisessä. Varastointi on suositeltavaa tehdä säältä suojattuna, koska varastokasan pintaosa voi kovettua veden vaikutuksesta. Oikeassa vesipitoisuudessa tiivistettynä, rakenne lujittuu jonkin verran ajan myötä. Voi sisältää pieniä teräviä kuonarakeita ja/tai metallikappaleita. Pohjakuonan korkea ph voi aiheuttaa alumiinin korroosiota tai polyesterista valmistetun lujitteen lujuuden alenemista. Rakenteesta lajittelevasti esiinkaivetun pohjakuonan uudelleenkäyttö on mahdollista MARA-asetuksen mukaisesti. Voi pölytä kuivissa olosuhteissa. Materiaalia käsiteltäessä käytettävä tavanomaisia henkilösuojaimia. Kirjallisuus Sormunen, A Recovered Municipal Solid Waste Incineration Bottom Ash: Aggregate-Like Products for Civil Engineering Structures. väitöskirja. Tampereen teknillinen yliopisto. Julkaisu 1503.

44 5. Kalkkikivimurske (KlsM) 3/2019 Materiaalikuvaus: Kuvia materiaalista Kalkkikiven louhinnassa sekä siitä jalostettavien tuotteiden valmistuksessa syntyy merkittäviä määriä kalkkikivipitoista sivukiveä. Kalkkikivi on pääosin kalsiumkarbonaatista koostuva sedimenttikivilajike. Kalkkikivimursketta valmistetaan eri fraktioihin ja sitä voidaan käyttää maarakentamisessa tavanomaisten kiviainesten tavoin, mikäli se täyttää rakennuskohteelle asetetut tekniset vaatimukset. Kalkkikivi on isku- ja kulutuskestävyydeltään tavanomaista kiviainesta heikompaa, mikä tulee huomioida rakenteen suunnittelun yhteydessä. Kalkkikivimurskeen käyttöä on tutkittu myös mm. soratien kulutuskerroksessa, josta saadut kokemukset ovat olleet positiivisia. Kalkkikivi on emäksisyydestään johtuen neutraloiva materiaali, joten se soveltuu hyödynnettäväksi myös esimerkiksi happamien hulevesien ph:n nostamisessa. Asfaltissa kalkkikivimurskeen hienoainesta (kalsiittia) on käytetty täytejauheena. Kalkkikivimurskeelle on kiviaineksena mahdollista toteuttaa standardin SFS-EN mukainen CE-merkintä. Ympäristölainsäädäntö Kalkkikivimurske on kalliomursketta, joten sen käyttö ei edellytä ympäristölupamenettelyä (kuvat: Oy Nordkalk Ab) Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL-rakennusosissa: Jakavat kerrokset 1) Suodatinkerrokset Maapenkereet 1) Soveltuvuus varmistettava tapauskohtaisesti Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita: Ei tavanomaisesta poikkeavia rajoitteita varastoinnille tai rakentamiselle Luonnonkiviainesta alhaisemmat lujuusominaisuudet Kirjallisuus

45 6. Lentotuhka (LT) 3/2019 Materiaalikuvaus Kuvia materiaalista Lentotuhkaa syntyy metsä- ja energiateollisuuden polttoprosesseissa savukaasujen mukana poistuvana palamattomana hienonaineksena. Tuhkien ominaisuuksiin vaikuttavat poltto- ja käsittelyprosessi ja käytetty polttoaine. Muodostuessaan tuhka on kuivaa, pölyävää ja hienojakoista materiaalia ja sen rakeisuus vaihtelee välillä 0,002 0,1 mm. Tuhka on itselujittuva ja sen lujittumista voidaan nopeuttaa aktivaattoreilla (esim. sementti ja kalkki). Lentotuhkat luokitellaan maarakentamiskäyttöön teknisten ominaisuuksiensa perusteella luokkiin LT I, II ja IV (ohje Infra , 2018). Suunnitelmassa ilmoitetaan käytettävä tuhkan laatuluokka ja materiaalitoimittaja vastaa siitä, että kohteeseen toimitettava tuhka on ko. laatuluokan vaatimusten mukaista ja esitetyt mitoitusparametrit toteutuvat. Ohjeessa (Infra , 2018) esitettyjen käyttökohteiden lisäksi lentotuhka soveltuu käytettäväksi sideaineena stabiloidussa kantavassa kerroksessa sekä massa- tai pilaristabiloinnissa sideaineseoksen osakomponenttina tai sellaisenaan. Standardin SFS-EN mukainen CE-merkintä lentotuhkalle voi olla mahdollista, mutta monet sen menetelmät soveltuvat huonosti lehtotuhkille. CE-merkintä kevytkiviaineksena SFS-EN voi olla mahdollista, mutta monet lentotuhkat eivät tiheytensä vuoksi täytä standardin kevytkiviainesmäärittelyä. (kuvat: ylempi, Ramboll Finland Oy, alempi, Skanska Infra Oy) Ympäristölainsäädäntö Lentotuhka on luokiteltu jätteeksi, jonka hyötykäyttö on mahdollista MARA -ilmoitusmenettelyllä väylä-ja kenttärakenteissa, tuhkamursketeissä sekä stabilointiaineena edellä mainituissa kohteissa (VNa 843/2017). Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL-rakennusosissa Rakennusosa Laatuluokka Sitomattomat kulutuskerrokset 1) I, II ja IV Stabiloidut kantavat kerrokseneena Side- ja seosai Jakavat kerrokset I ja II 2) Maapenkereet I, II ja IV (liikennekuormitettu) 3) Maapenkereet I, II ja IV (ei liikennekuormitettu) 1) Tuhkamursketie 2) Sidottu jakava kerros (päällä oltava riittävän paksut kerrokset) 3) Routivat tuhkat vain routasyvyyden alapuolella Lentotuhkan käyttöluokat (Infra ) Ominaisuus LT I LT II LT IV 1-aksiaalinen puristuslujuus 28 vrk [MPa] Lujuuden alenema jäätymis-sulamiskokeen jälkeen < 15 < 30 - [%] Routivuusluokitus Routimaton Routimaton / routiva Vedenläpäisevyys k-arvo [m/s] 1 x Huom! Laatuluokitus perustuu laboratoriossa määritettyihin materiaaliparametreihin. Parametrien saavutettavuus ja suuruusluokka voivat vaihdella tuhka- ja kohdekohtaisesti. Lentotuhkille tyypillisiä ominaisuusarvojen vaihteluvälejä Optimivesipitoisuus wopt = 20 xx % kivihiilen polton tuhkilla ja xx 50 % muilla tuhkilla Maksimikuivairtotiheys ρdmax = kg/m³ Lämmönjohtavuus λ= 0,4...0,6 W/mK (eristävä) ph 11 (emäksinen) Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita Lentotuhkan vesipitoisuuden on oltava optimivesipitoisuusalueella tiivistettäessä. Tiivistyksen epäonnistuminen vaarantaa rakenteen pitkäaikaiskestävyyden. Tuhkan tekniset ominaisuudet ja erityisesti lujittuminen heikentyy, mikäli se varastoidaan suojaamattomana. Tuhka häiriintyy herkästi sateen vaikutuksesta. Valmis tiivistetty rakenne suojataan suunnitelman mukaisella yläpuolisessa kiviaines tms. kerroksella. Tuhkan lujittuminen hidastuu alhaisessa lämpötilassa (< +5 C) Tuhkan korkea ph voi aiheuttaa alumiinin korroosiota tai polyesteristä valmistetun lujitteen lujuuden alenemista. Lujittuneen tuhkan kaivuvastus saattaa olla suurempi kuin luonnon kiviaineksen, mutta kaivu on toteutettavissa tavallisella kaivinkoneella. Lujittuneeseen tuhkarakenteeseen palautettavan tuhkan lujittumisominaisuudet on yleensä palautettava sideainelisäyksen avulla. Rakenteesta poistetun lentotuhkan uudelleenkäyttö on mahdollista MARA-asetuksen mukaisesti. Tuhka voi pölytä kuivissa olosuhteissa. Materiaalia käsiteltäessä käytettävä tavanomaisia henkilösuojaimia. Kirjallisuus Infra , Tuhkien käyttö maarakentamisessa. Metsä- ja energiateollisuuden tuhkamateriaalit. Ohje. Rakennustietosäätiö. 21 s.

46 7. Masuunihiekka (MaHk) 3/2019 Materiaalikuvaus Kuvia materiaalista Masuunihiekka valmistetaan granuloimalla (vesijäähdytys) masuunikuonaa, jota muodostuu raakaraudan valmistuksen yhteydessä pelkistettäessä rautaoksidia hiilen avulla malmirikasteen sivukivestä sekä koksista ja kalkkikivestä. Masuunikuonan tekniset ominaisuudet riippuvat sen kemiallisesta koostumuksesta sekä sulan kuonan jäähdytysmenetelmästä. Sula kuona voidaan jäähdyttää myös ilmajäähdytyksellä, jolloin materiaali jähmettyy isommiksi kappaleiksi (kts. masuunikuonakortti). Granuloitu masuunikuona eli masuunihiekka on ulkoisesti luonnonhiekkaa muistuttava huokoinen materiaali ja sen raekoko on tyypillisesti 0 6 mm. Rakeiden särmikkyydestä johtuen materiaali tiivistyy lujaksi rakenteeksi. Masuunihiekka sitoutuu hydraulisesti luonnonkosteassa tilassa ja sen sitoutumisreaktiot tapahtuvat rakeiden pinnalla. Reaktiopinnan rikkoutuessa, reaktio käynnistyy uudella pinnalla, jolloin rikkoontuneen masuunihiekkarakenteen on mahdollista sitoutua uudelleen. Masuunihiekka soveltuu teiden-, katujen- ja kenttien päällysrakenteiden jakavaan kerrokseen ja suodatinkerrokseen sekä stabiloidun kantavan kerroksen sideaineeksi. Markkinoilla olevalle masuunihiekalle on toteutettu keinokiviaineksena standardin SFS-EN mukainen CE-merkintä. (kuvat: ylempi kuva, SSAB Europe Oy alempi kuva, Höynälä, 2000) Ympäristölainsäädäntö Granuloitu masuunikuona on lähtökohtaisesti luokiteltu jätteeksi, mutta Suomessa muutamien valmistajien granuloidut masuunikuonat ja niistä valmistetut tuotteet on todettu valmistajan ympäristöluvassa tuotteeksi (katso ohjeen kappaleet 1.3 ja 3). Tuotetta voidaan käyttää maarakentamisessa alueilla, jotka eivät sijaitse luokitellulla tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella. Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL-rakennusosissa Stabiloidut kantavat kerrokset 1) Jakavat kerrokset Suodatinkerrokset 1) Käyttö esitetty Päällysrakenteen stabilointi -ohjeessa Masuunihiekan teknisiä ominaisuuksia Optimivesipitoisuus wopt = % Maksimikuivairtotiheys ρdmax = kg/m³ Lämmönjohtavuus λ= 0,3...0,75 W/mK ph 12 (emäksinen) Vedenläpäisevyys, k-arvo = 1x10-4 m/s. Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita Masuunihiekkakerrosta ei saa kuormittaa liian nopeasti rakentamisen jälkeen Lujittuneen masuunihiekan kaivuvastus saattaa olla suurempi kuin luonnon kiviaineksen ja kaivu saattaa joissain tilanteissa olla hankalaa tavallisella aukikaivussa käytetyllä kalustolla. Masuunihiekan sitoutuminen tapahtuu hitaasti ja vaatii kosteuden lisäksi lämpöä, joten lujittuvana mitoitetun kerroksen rakentamista ei tule tehdä myöhään syksyllä. Masuunihiekka voidaan varastoida suojaamatta, kunhan tuotteen päällä ei ajeta työkoneilla varastoinnin yhteydessä. Pitkäaikainen varastointi tai varastoinnin yhteydessä tapahtuva tiivistyminen voivat aiheuttaa tuotteen paakkuuntumista. Rakenteesta lajittelevasti poistetun masuunihiekan uudelleenkäyttö on mahdollista. Materiaalia käsiteltäessä käytetään tavanomaisia henkilösuojamia. Kirjallisuus Liikennevirasto, Tierakenteen suunnittelu. Liikenneviraston ohjeita 38/2018. Rakennustieto, InfraRYL Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset. Liikennevirasto, Kevennysrakenteiden suunnittelu. Liikenneviraston ohjeita 05/2011. Tiehallinto, Päällysrakenteen stabilointi.

47 8. Masuunikuonamurske (MaKu) ja Kappalekuona (KapKu) 3/2019 Materiaalikuvaus Kuvia materiaalista Masuunikuonamurske valmistetaan ilmajäähdyttämällä masuunikuonaa, jota muodostuu raakaraudan valmistuksen yhteydessä pelkistettäessä rautaoksidia hiilen avulla malmirikasteen sivukivestä sekä koksista ja kalkkikivestä. Masuunikuonamurskeen tekniset ominaisuudet riippuvat sen kemiallisesta koostumuksesta ja sulan kuonan jäähdytysmenetelmästä. Sula kuona voidaan jäähdyttää myös suurella vesimäärällä (granulointi), jolloin kuona jähmettyy rakeiseksi materiaaliksi (kts. masuunihiekkakortti). Ilmajäähdytettyä masuunikuonaa voidaan murskata ja seuloa eri kokoisiksi lajitteiksi, masuunikuonamurskeeksi. Masuunikuonamurskeen rakeet ovat teräväsärmäisiä ja huokoisia. Suurirakeisesta masuunikuonamurskeesta käytetään nimitystä kappalekuona, jota on hyödynnetty päällysrakenteissa runsaasti. Kappalekuonaa on saatavissa Pohjois- Suomessa. Etelä-Suomessa kappalekuonarakenteita kohdataan lähinnä vanhojen rakenteiden aukikaivun ja purkamisen yhteydessä. Masuunikuonamursketta on hyödynnetty teiden-, katujen- ja kenttien päällysrakenteissa pohjavesialueiden ulkopuolella. Masuunikuonille on keinokiviaineksena mahdollista toteuttaa standardin SFS-EN mukainen CE-merkintä. Ympäristölainsäädäntö Masuunikuona on lähtökohtaisesti luokiteltu jätteeksi, mutta Suomessa muutamien valmistajien masuunikuonat ja niistä valmistetut tuotteet on todettu valmistajan ympäristöluvassa tuotteeksi (katso ohjeen kappaleet 1.3 ja 3). Tuotetta voidaan käyttää maarakentamisessa alueilla, jotka eivät sijaitse luokitellulla tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella. (kuvat: ylempi kuva, SSAB Europe Oy alempi kuva, Höynälä, 2000) Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL-rakennusosissa Kantavat kerrokset Jakavat kerrokset Suodatinkerrokset Masuunikuonamurskeen teknisiä ominaisuuksia Lämmönjohtavuus λ = 0,7 0,9 W/mK (eristävä) ph 11 (emäksinen) Irtotiheys 1,15 1,45 t/m 3 Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita Masuunikuonamurskeella on vältettävä tarpeetonta mahdollisesti rakenteiden hienonemista aiheuttavaa tiivistämistä. Lujittuneen masuunikuonamurskeen kaivuvastus saattaa olla suurempi kuin luonnon kiviaineksen, mutta kaivu on silti toteutettavissa tavallisella kaivinkoneella. Kappalekuona ei lujitu kuten masuunikuonamurske, joten kaivu ei eroa tavanomaisesta kiviaineksesta. Masuunikuonan sitoutuminen tapahtuu hitaasti ja vaatii kosteuden lisäksi lämpöä, joten lujittuvana mitoitetun kerroksen rakentamista ei tule tehdä myöhään syksyllä. Rakenteesta lajittelevasti puretun masuunikuonan uudelleenkäyttö on mahdollista. Materiaalia käsiteltäessä käytetään tavanomaisia henkilösuojaimia. Kirjallisuus Liikennevirasto, Tierakenteen suunnittelu. Liikenneviraston ohjeita 38/2018. Rakennustieto, InfraRYL Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset. Liikennevirasto, Kevennysrakenteiden suunnittelu. Liikenneviraston ohjeita 05/2011.

48 9. Pohjatuhka (PT) ja Leijupetihiekka (LpHk) 3/2019 Materiaalikuvaus Kuvia materiaalista Pohjatuhkaa muodostuu metsä- ja energiateollisuuden polttoprosesseissa arina- ja pölypolttokattiloissa polttotason alapuolelle. Leijupetihiekka muodostuu vastaavasti leijupetikattiloissa. Pohjatuhkien ja lei- a jupetihiekkojen ominaisuuksiin vaikuttaa poltto- ja käsittelyprosessi ) sekä käytetty polttoaine. Pohjatuhkat ja leijupetihiekat luokitellaan maarakentamiskäyttöön teknisten ominaisuuksiensa perusteella luokkiin PT I, II ja LpHk I ja II (ohje Infra , 2018). Pohjatuhka koostuu särmikkäistä, huokoisista sekä osittain myös lasittuneista rakeista ja se vastaa rakeisuudeltaan hiekkaa tai hienoa soraa (0, mm). Leijupetihiekan rakeet ovat pyöreämpiä kuin pohjatuhkan ja se vastaa rakeisuudeltaan hiekkaa tai soraa (0, mm). Pohjatuhka ja leijupetihiekka eivät ole lujittuvia materiaaleja, vaan ne säilyvät rakenteessa rakeisina. b Pohjatuhkaa ja leijupetihiekkaa on hyödynnetty mm. tie-, katu- ja kenttärakenteiden suodatinkerroksessa sekä penger- ja täyttörakenteissa. Pohjatuhkan ja leijupetihiekan (PT I ja LpHk I) käyttö jakavan kerroksen materiaalina voi olla mahdollista kohteissa, joissa rakenteeseen ei kohdistu suuria liikennekuormituksia. Pohjatuhkalle ja leijupetihiekalle on keinokiviaineksena mahdollista toteuttaa standardin SFS-EN mukainen CE-merkintä. a) Pohjatuhka b) Leijupetihiekka (kuvat: Ramboll Finland Oy) Ympäristölainsäädäntö Pohjatuhka ja leijupetihiekka on luokiteltu jätteiksi, joiden hyötykäyttö on mahdollista MARA - ilmoitusmenettelyllä väylä- ja kenttärakenteissa, tuhkamursketeissä sekä stabilointiaineena edellämainituissa kohteissa (VNa 843/2017). Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL-rakennusosissa Rakennusosa Laatuluokka Sitomattomat kulutuskerrokset 1) Jakavat kerrokset PT I, LpHk I 2) Suodatinkerrokset PT I, LpHk I PT I, II Vastapenkereet LpHk I, II PT I, II Maapenkereet 3) LpHk I, II 3) 1) Tuhkamursketie. Soveltuvuus tutkittava tapauskohtaisesti 2) Vain alhaisen kuormituskestävyysvaatimuksen kohteisiin 3) Routivat materiaalit vain routasyvyyden alapuolella Pohjatuhkan ja leijupetihiekan käyttöluokat (Infra ): Ominaisuus PT I / LpHk I PT II / LpHk II Raekokojakauma InfraRYL, suodatinhiekka Ilmoitettava *) Routivuusluokitus Routimaton Routimaton / Routiva Vedenläpäisevyys k-arvo 1 x [m/s] *) Rakeisuusjakauma sijoittuu 90 %:sti esitetylle alueelle (PT I ja LpHk I 0, mm, PT II ja LpHk II 0, mm), poikkeama tästä ilmoitettava. Pohjatuhkien ja leijupetihiekkojen teknisiä ominaisuuksia Optimivesipitoisuus wopt = PT % ja LpHk % Maksimikuivairtotiheys ρdmax = PT kg/m³ ja LpHk kg/m³ Lämmönjohtavuus λ = 0,7...1,0 W/mK (hieman vastaavia luonnonmateriaaleja eristävämpi) ph 9 (emäksinen) Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita Varastoinnilla ei ole merkittävää vaikutusta pohjatuhkien ja leijupetihiekkojen tekniseen laatuun. Pohjatuhkan ja leijupetihiekan korkea ph voi aiheuttaa alumiinin korroosiota tai polyesteristä valmistetun lujitteen lujuuden alenemista. Rakenteesta lajittelevana purkuna poistetun pohjatuhkan ja leijupetihiekan uudelleenkäyttö on mahdollista MARA -asetuksen mukaisesti. Materiaalia käsiteltäessä käytetään tavanomaisia henkilösuojaimia. Käsiteltäessä käytetään tavanomaisia henkilösuojaimia. Eivät pölyä merkittävästi. Kirjallisuus Infra , Tuhkien käyttö maarakentamisessa. Metsä- ja energiateollisuuden tuhkamateriaalit. Ohje. Rakennustietosäätiö. 21 s.

49 10. Rengasleike ja kokonaiset renkaat (RL) 3/2019 Materiaalikuvaus Kuvia materiaalista Rengasleike on rengasrouhe jäteluettelossa ja aikaisemmissa ohjeissa. Maarakentamisessa käytettävät rengasrleikkeet ja kokonaiset renkaat ovat lähtöisin ajoneuvokäytöstä poistetuista renkaista. Rengasleike on rengasleikkurilla paloiteltua kierrätysrengasmateriaalia ja se jaetaan kolmeen tuoteryhmään palakokonsa mukaisesti. Palakoot vaihtelevat välillä mm (RL3 RL1). Neljäs tuoteryhmä on kokonaiset renkaat (RL 0). Kokonaisia renkaita voidaan niputtaa myös valmiiksi rengasnipuiksi, joista käytetään nimitystä rengaspaali. Materiaali koostuu pääasiassa kumista, mutta se sisältää myös nokea sekä renkaan tukena olevia teräslankoja ja runkovahvisteita. Rengasmateriaalien käytön yhteydessä on huomioitava niiden joustavuus ja alhainen moduuli, minkä takia rengasmateriaalikerroksen päälle on toteutettava paksut rakennekerrokset. Rengasleike ja kokonaiset renkaat soveltuvat alhaisen tilavuuspainonsa johdosta kevennysrakenteisiin. Renkaat ja rengasleikkeen palat ovat vettä raskaampia, jolloin materiaali ei kellu, eikä siten aiheuta nosteesta johtuvaa rakenteellista riskiä tulva-alueilla. Muita käyttökohteita renkaille ja rengasleikkeelle ovat eristys- ja kuivatusrakenteet sekä meluvallit. Kuivatus- ja salaojarakenteissa käytetään lähinnä leikettä. Meluvalleissa käytetään lähinnä kokonaisia renkaita. (kuvat: ylempi kuva, Ramboll Finland Oy alempi kuva, Klaus Nurmi) Rengasmateriaaleille ei ole olemassa soveltuvaa CE-merkintään johtavaa tuotestandardia. Ympäristölainsäädäntö Rengasleike ja kokonaiset renkaat on luokiteltu jätteiksi, joiden hyötykäyttö on mahdollista MARA -ilmoitusmenettelyllä väylä-ja kenttärakenteissa sekä vallirakenteissa (VNa 843/2017). Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL-rakennusosissa Kevennetyt penkereet Rengasrouheen ja kokonaisten renkaiden teknisiä ominaisuuksia Lämmönjohtavuus λ = 0,15...0,3 W/mK (eristävä) Vedenläpäisevyys, k-arvo = 1x x10-3 m/s Tilavuuspaino, rengasleike kn/m³, kokonaiset renkaat 2 4 kn/m³. Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita Ei säästä aiheutuvaa rajoitusta rakentamiselle tai varastoinnille. Rengasmateriaalien kokoonpuristuvuus on huomioitava. Kokoonpuristuvuus on suurin kokonaisilla renkailla. Rengasleikkeen tiivistymistä saattaa tapahtua liikennekuorman alla vielä 1-2 vuotta rakentamisen jälkeen. Muutokset rengasleikkeen palakoossa voi vaikuttaa rakenteen tiivistymiseen. Rengasmateriaalikerroksen päälle on asennettava suodatinkangas ja/tai lujite ennen sen päälle rakennettavaa kerrosta. Rakenteesta lajittelevana purkuna poistetut rengasmateriaalit ovat uudelleen käytettävissä MARA-asetuksen mukaisesti. Kirjallisuus Rakennustieto, InfraRYL Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset. Liikennevirasto, Kevennysrakenteiden suunnittelu. Liikenneviraston ohjeita 05/2011.

50 11. Rikastushiekka, kalsiitin rikastamisesta (RiHk) 3/2019 Materiaalikuvaus Kuvia materiaalista Kaivosteollisuudessa muodostuu louhinnan sivutuotteena sivukiveä sekä malmien rikastuksessa muodostuvia rikastushiekkoja. Kalkkikiven louhinnassa jalostettavien tuotteiden valmistuksessa muodostuva rikastushiekka poikkeaa ympäristökelpoisuudeltaan metallimalmien rikastushiekasta ja se sisältää huomattavasti vähemmän haitallisia aineita. Kalsiitin rikastamisessa muodostuva rikastushiekka on kemialliselta koostumukseltaan kalkkikiveä ja rakeisuudeltaan hiekkaa keskimääräisen raekoon ollessa noin 0,12 mm. Rikastushiekan rakeet ovat hieman luonnonhiekkaa teräväsärmäisempiä ja sen kitkakulma on suurempi kuin luonnonhiekalla. Materiaali on tiivistettävissä luonnonhiekan tavoin. Rikastushiekka on routimaton, hyvin vettä läpäisevä materiaali ja se soveltuu käytettäväksi päällysrakenteiden suodatinkerroksessa. Kalsiitin rikastushiekalle on kiviaineksena mahdollista toteuttaa standardin SFS-EN mukainen CE-merkintä. (kuvat: ylempi kuva, Oy Nordkalk Ab alempi kuva, Höynälä, 2000) Ympäristölainsäädäntö Kalsiitin rikastushiekka on lähtökohtaisesti luokiteltu jätteeksi, mutta Suomessa ainoan valmistajan rikastushiekasta valmistettu suodatinhiekka on todettu valmistajan ympäristöluvassa tuotteeksi. Tuotetta voidaan käyttää maarakentamisessa alueilla, jotka eivät sijaitse luokitellulla tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella. Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL-rakennusosissa Suodatinkerrokset Rikastushiekan tyypillisiä ominaisuuksia Optimivesipitoisuus wopt = 13 % Maksimikuivairtotiheys ρdmax = kg/m³ ph 10 (emäksinen) Vedenläpäisevyys, k-arvo = 1x x10-5 m/s Lämmönjohtavuus λ = 1,1...1,5 W/mK. Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita Ei tavanomaisesta poikkeavia teknisiä vaatimuksia varastoinnille tai rakentamiselle Rakenteesta lajittelevana purkuna poistetun rikastushiekan uudelleenkäyttö on mahdollista. Tekniset ominaisuudet ja ympäristölupavelvollisuus selvitettävä tapauskohtaisesti. Rikastushiekan korkea ph voi aiheuttaa alumiinin korroosiota tai polyesteristä valmistetun lujitteen lujuuden alenemista Materiaalia käsiteltäessä käytetään tavanomaisia henkilösuojamia. Lisätietoa saatavilla:

51 12. Teräskuona (TeKu) 3/2019 Materiaalikuvaus Kuvia materiaalista Teräskuonaa syntyy Suomen terästeollisuudessa valokaariuunissa sekä raakaraudan valmistuksessa materiaalin hiilipitoisuutta laskettaessa konvertterissa. Valokaariuunin teräskuonaa muodostuu rautaromun kanssa uuniin lisättävästä kalkista (CaO), johon sekoittuu romun sisältämän raudan, piin, mangaanin ja muiden teräksen seosaineiden palamistuotteita. Kuonatuotteet valmistetaan ulkoilmassa paikallaan jäähdytetystä ja kostutetusta kuonasta murskaamalla, seulomalla ja poistamalla siitä metallista rautaa sisältävät kuonakappaleet. Valokaariuunin teräskuona on raekooltaan 0 60 mm (hienoainesta alle 4 %). Konvertteriteräskuonan (LD-kuona) raekoko vaihtelee tyypillisesti mm välillä (hienoainesta alle 7 %). Teräskuona on sitoutuva materiaali ja sillä on luonnonmateriaaleja alhaisempi lämmönjohtavuus. Teräskuona soveltuu teiden-, katujen ja kenttien päällysrakenteisiin päällystekiviaineeksi sekä päällystettyjen rakenteiden kantavaan ja jakavaan kerrokseen. Konvertteriteräskuonan (LD-kuonan) ja masuunihiekan seoksille eri seossuhteilla on keinokiviaineksena mahdollista toteuttaa standardin SFS-EN mukainen CE-merkintä. Ympäristölainsäädäntö: Valokaariuunin teräskuona on luokiteltu pysyväksi jätteeksi, jonka käyttöön tarvitaan ympäristölupa. Konvertteri (LD)- teräskuonan seostettuna masuunihiekan kanssa ei vaadi lupakäytäntöä. Teräskuonan teknisiä ominaisuuksia: Optimivesipitoisuus wopt = 6 10 % Maksimikuivairtotiheys ρdmax = kg/m³ Eristävä materiaali ph 9 (emäksinen) Vedenläpäisevyys, k-arvo = 1x10-3 1x10-5 m/s. (kuvat: ylempi kuva, Tielaitos 1996 alempi kuva, SSAB Europe Oy) Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL -rakennusosissa Asfalttipäällysteet Jakavat kerrokset Suodatinkerrokset Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita Teräskuonarakenne on alkuvaiheessa sitomaton rakenne, mutta se lujittuu vuosien saatossa jonkin verran muodostaen puolijäykän rakenteen. Teräskuona voi paisua tuoreena kosteuden vaikutuksesta (jopa 10 %). Paisuminen ei saa ylittää sallittuja rajaarvoja (testimenetelmä EN ). Paisuminen hallitaan vanhentamalla materiaalia kostutettuna varastoituna. Voidaan varastoida suojaamatta. Materiaalia käsiteltäessä käytetään tavanomaisia henkilösuojamia. Pölyäminen on ehkäistävissä kastelun avulla. Kirjallisuus

52 13. Vaahtolasimurske (VaM) 3/2019 Materiaalikuvaus Kuvia materiaalista Vaahtolasimurske on puhdistetusta kierrätyslasista valmistettu kevytkiviaines. Valmistusprosessissa lasi jauhetaan ja siihen lisätään vaahdotusainetta. Tämän jälkeen massa paisutetaan uunissa 900 C:ssa, jolloin se kovettuu ja jäähtyessään halkeaa murskeeksi. Vaahtolasimurske muistuttaa ulkonäöltään ja olomuodoltaan karkeaa seulottua kiviainesmursketta tai betonimursketta. Vaahtolasimursketta valmistetaan tyypillisesti raekokoihin välillä mm. Vaahtolasirae on huokoinen materiaali ja siitä valmistetun murskeen tilavuuspaino rakenteessa on alhainen. Vaahtolasimurskeen lämmöneristävyys on luonnonkiviainesta suurempi. Vaahtolasimursketta on hyödynnetty mm. tie-, katu- ja kenttärakenteiden jakavassa ja suodatinkerroksessa routaeristeenä, keventävänä rakenteena ja/tai kuivatuskerroksena. Vaahtolasimurske soveltuu lisäksi siltapenkereisiin ja tukimuurien taustatäyttöihin. Vaahtolasimurskeelle on toteutettu standardin SFS-EN mukainen CE-merkintä. (kuvat: Ramboll Finland Oy) Ympäristölainsäädäntö: Suomessa ainoan valmistajan vaahtolasimurske on tuote, joten sen käyttö ei vaadi ympäristölupa- tai MARA-ilmoitusmenettelyä. Vaahtolasimurske kuuluu tuotesäädösten piiriin (katso ohjeen kappale 3). Tyypillisiä käyttökohteita InfraRYL -rakennusosissa Kevennetyt penkereet Vaahtolasimurskeen tyypillisiä ominaisuuksia: Maksimikuivairtotiheys ρdmax = kg/m³ Lämmönjohtavuus λ = 0,11...0,2 W/mK (eristävä) ph = 10 (emäksinen) Vedenläpäisevyys, k-arvo = noin 1x10-1 m/s Suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioitavia asioita Vaahtolasimurske voidaan tiivistää kosteana ja kuivana Vaahtolasimurske voidaan varastoida suojaamatta Rakenteesta lajittelevana purkuna poistettu vaahtolasimurske on uudelleen käytettävissä. Tekniset ominaisuudet ja ympäristölupavelvollisuus on selvitettävä tapauskohtaisesti. Materiaalia käsiteltäessä käytetään tavanomaisia henkilösuojaimia. Pölyäminen on ehkäistävissä kastelun avulla. Kirjallisuus Liikennevirasto, Tierakenteen suunnittelu. Liikenneviraston ohjeita 38/2018. Liikennevirasto, Kevennysrakenteiden suunnittelu. Liikenneviraston ohjeita 05/2011. Liikennevirasto Vaahtolasimurskeen käyttö maa- ja pohjarakentamisessa. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 14/2014.