RETKIMELONTASEURA ESPOON ESKIMOT RY:N JÄSENLEHTI 3/2004 ESKIMOTIEDOTE

Transkriptio

1 RETKIMELONTASEURA ESPOON ESKIMOT RY:N JÄSENLEHTI 3/2004 ESKIMOTIEDOTE ESPOOLAISTA MELONTAA VUODESTA 1986

2 JOHTOKUNTA: Postiosoite: Poste Restante Espoo Pankkiyhteys: Nordea Vajan osoite: Rullaniementie 8, Espoo 3/2004 ESKIMOTIEDOTE SISÄLTÖ: Puheenjohtajan melanveto 1 Ajankohtaista Eskimoasiaa 2-7 Suomi Meloo Lähisaarten melontaopas Inkoon ja Tammisaaren vesillä Kotajoelta Jänisjoelle Kansikuvan otti Jef Maion Eskimoiden retkimelontakurssilla 2004 Jyri Heilimo p jyri.heilimo@ssf.fi PJ Leena Arpiainen VPJ, talous p leenaarpiainen@hotmail.com Joanna Ylänen sihteeri p joanna.ylanen@luukku.com Seija Mämmelä p seija.mammela@if.fi Aku Antman p aku.antman@luukku.com Jouko Kaaja p joxikaaja@mac.com retket kalusto, vaja tiistaimelonnat Arto Katajamäki koulutus p arto.katajamaki@yhtyneetlaboratoriot.fi Anu Leino Jäsenrekisteri (ei johtokunnassa) anu.leino@tietoenator.com Tiedotteen toimitus Mirkka Kaaja (ei johtokunnassa) p mirkka.kaaja@hut.fi

3 PUHEENJOHTAJAN MELANVETO Taas kerran tuli syksy liian nopeasti. Niin monta melontareissua jäi tekemättä niin monta paikkaa näkemättä. Itselläni ainakin melontakertojen määrä vähenee paljon Heinäkuun jälkeen, enkä varmasti ole ainoa seurassa, jolle näin käy. On syynä sitten mikä tahansa, harmitaa se silti aina näin syksyllä. No, jääpähän sitten nälkää ensi kesälle. Kauniita ja kirpsakoita melontapäiviä kuitenkin riittää vielä. Melontakausi jatkuu hyvinkin jäiden tuloon asti. Syksyllä ja talvella täytyy kuitenkin muistaa pukea päälle hyvät melontavarusteet ja riittävästi lämpökerroksia kuivavarusteiden alle. Melomaan ei myöskään pidä lähteä yksin, vaan aina reskutustaitoisen kaverin tai ryhmän kanssa. Kylmä merivesi jäähdyttää nopeasti ja hypotermia uhkaa, jolloin reskutuksen on tapahduttava nopeasti ja tehokkaasti. Myös kuivat vaihtovaatteet täytyy olla mukana vesitiiviisti pakattuna. Elokuussa on Moisöfjärdenillä pyörinyt melojia terrorisoiva vesiskootteri, kastellen tahallisesti useita melojia, minut mukaan lukien. Toivottavasti tämä ilmiö on ainutkertainen, eikä jatku enää ensi kesänä. Toivoisin että kaikki jotka ovat joutuneet ko. terroristin uhriksi, ilmoittaisivat minulle, niin saisin tilastoitua vaaratilanteiden määrän. Syksyn tullessa suurimmalla osalla jäsenistöä melontakausi alkaa olla ohi. Tänäkin talvena Eskimoilla on uimaallas vuoro Lauttasaaren Yhteiskoulun uimahallissa. Hallivuorolla on hyvä harjoitella melontatekniikoita ja pelastautumis- ja reskutustaitoja. Ensimmäiset hallivuorot ovat jo nyt Syyskuussa, ja jatkuvat syyskaudella joka toinen sunnutai aina Joulukuun puoleen väliin saakka. Kevään allasvuoroista tiedotetaan myöhemmin. Hallivuorot ovat jo pari vuotta kuuluneet osaksi vuotuista jäsenmaksua, joten niistä ei tule lisäkustannuksia. Rohkesti mukaan vaan harjoittelemaan, hallilta löytyy aina kokeneempia melojia, jotka ovat halukkaita opastamaan esimerkiksi eskimokäännöksen harjoittelussa tai vaikkapa rodeo-temppujen teossa. Syyskokouksessa on jälleen aika valita erovuorossa oleville hallituksen jäsenille seuraajat. Hallituksessa olo avartaa näkemystä seuran toiminnasta ja antaa mahdollisuuden toteuttaa omia ideoita Eskimoiden kehittämiseksi. Hallitus antaa myös oivan tilaisuuden oppia tuntemaan seuramme jäsenistöä paremmin, tai sitten ainakin sinut tunnetaan paremmin. Jokaisella on annettavaa Seurallemme. Jos tunnet halukuutta hallitustyöskentelyyn, mutta et oikein tiedä millaista hallituksessa on toimia, ota vapaasti yhteyyttä minuun tai muihin hallituksen jäseniin. Hyvää Syksyä. -Jyri-

4 ESKIMOTIEDOTE 3/04 ALLASVUOROT Lauttasaaren uimahallissa Syksyn allasvuorot Lauttasaaren yhteiskoulussa alkavat 12.9 ja jatkuvat joka toinen sunnuntai joulukuulle. Päivät ovat siis 12.9, 26.9, 10.10, 24.10, 7.11, sekä Kellonaika on entinen eli

5 ohjattu ESKIMOKÄÄNNÖSTREENI Tilaisuus opetella/harjoitella eskimokäännöstä ja kokeilla sitä erilaisella kalustolla. Altaalle tuodaan myös pari merikajakkia ohjattu RESKUTUSTREENI Loput allasvuorot on tarkoitettu Eskimoiden jäsenille pääsääntöisesti OMA- EHTOISEEN harjoitteluun, altaalla voi harjoitella Eskimokäännöstä, pelastautumista ym.kanootin käsittelyä turvallisesti ja lämpimässä vedessä. Allasharjoittelu on erittäin suositeltavaa omien melontataitojen monipuolistamiseksi. Allasta ei kuitenkaan voi käyttää uimiseen (esim. mukana tulevat lapset) Eskimoiden vuoroilla, koska se on tavanomaista uimahalliallasta pienempi. Näinollen kanootit muodostavat turvallisuusriskin uimareille ja päinvastoin. Joten: jos tuot lapset, tuo heille kanootitkin. Kaluston kuljetusta hallille ei ole toistaiseksi järjestetty seuran puolesta, joten paikalle tulevia ohjeistetaan tuomaan kanootti mukanaan. Jos sinulla on auto, +traileri tai koukku ja voit osallistua kaluston kuljetukseen, ota yhteyttä johtokuntaan. Merikalustoa säilytetään talven vajalla, Lauttasaaren konttiin pyritään viemään poolokalustoa ym. soveltuvaa peruskalustoa. Muista mahdollisista teemavuoroista tiedotetaan erikseen. Allasvuorojen käyttö sisältyy Eskimoiden jäsenmaksuun jäsenillä. Vieraita voi tuoda vierasmelotussäännön mukaisesti. Hallituksen puolesta Leena A, vpj. Marja Napan onnistuneen eskimokäännöksen kuvasi Jyri Heilimo 5

6 ESKIMOTIEDOTE 3/04 Kuvat Eskimoiden retkimelontakurssilta Lisää kurssista seuraavassa numerossa. Kuvat otti Jef Maion. 6

7 AJANKOHTAISTA ESKIMOKALENTERI 2005 tullaan tekemään värillisenä. Kalenteriin kaivataan Eskimojäsenten kuva-aarteiston kätköistä valokuvia. Jos kokoelmistasi löytyy laadukkaita kuvia kalenteriin, ota yhteyttä Mirkka Kaajaan ( mirkka.kaaja@hut.fi, ). Huom! Digikuvat vähintään 300dpi. Printitkin kelpaavat. Seuraava Eskimotiedote 1/2005 tulee ilmestymään kevättalvella. Myös se kannattaa pitää mielessä ja kirjoitella juttuja menneen kesän retkistä ja muista melontaan liittyvistä asioista. Julkaistuista jutuista saa talkoopisteen! Jäsenmaksunsa maksamatta jättäneet Eskimojäsenet, maksakaa jäsenmaksunne välittömästi, muuten postiluukusta tulee kolahtamaan karhu. Tilikauden päättyessäjäsenmaksunsa maksamatta jättäneet jäsenet katsotaan seurasta eronneiksi, entisiksi eskimoiksi. 7

8 ESKIMOTIEDOTE 3/04 SYYSTALKOOT VAJALLA lauantaina alkaen klo 11 Mukaan kanget, lekat, moottorisahat ja taltat. Neopreeneillekin olisi käyttöä. Tervetuloa mukaan kokeilemaan mitä näillä voi saada aikaan! Kuva Eskimoiden melontakurssilta Kuvan otti Tapio Johtimo. 8

9 AJANKOHTAISTA Time-Saunailta Otahallin uudistetussa tilaussaunassa klo 19. Saunailta on tarkoitettu erityisesti Time-vetäjinä toimineille sekä Time-vetäjiksi haluaville. Luvassa purtavaa menneen kesän Time-illoista sekä ensi kesän Timeilyn ideointia. KUTSU Syyskokoukseen ja Pikkujouluihin Espoon Eskimoiden syyskokous pidetään pe klo 18 alkaen Otahallin kokous- ja saunatilassa (Otaranta 6). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, kuten ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valitaan johtokuntaan uudet jäsenet erovuorossa olevien tilalle. Virallisen kokousosuuden jälkeen jatketaan illanviettoa klo 22 asti pikkujoulujen merkeissä. Tarjolla glögiä, pikkupurtavaa, saunomista ja leppoisaa yhdessäoloa. Tervetuloa mukaan koko perheen voimin! t: Johtokunta p.s. Ota yhteyttä sihteeriin / ), jos haluat osallistua pikkujouluvalmisteluihin. Tarjolla vuoden viimeiset talkoopisteet. 9

10 ESKIMOTIEDOTE 3/04 SUOMI MELOO 2004 teksti Leena Arpiainen, kuvat Eija Rintala Kuva lähdöstä: Noin 1000 suomalaisen melojan kesään kuuluu ehdottomasti vuotuinen Suomi Meloo -kanoottiviesti. Tapahtuman ideana on meloa porukalla etappeihin jaettu n. 600 km:n matka pitkin Suomen vesistöjä viikon aikana. Reitti vaihtelee vuosittain, mutta viestin ajankohta on yleensä kesäkuun toinen kokonainen viikko ja se kulkee lauantaista lauantaihin yötä päivää. Eskimotkin on osallistunut Suomi Melooseen jo kymmenkunta kertaa. Kun menin vuosia sitten ensi kertaa joukkueeseen mukaan, oli Eskimoissa vasta n. 50 jäsentä ja seuran kalustona Suomi Meloossa yksi Eskimo -kajakki sekä Seestern-kaksikko, joka muuten on vieläkin käytössä (ja paras ikinä melomani kajakkikaksikko). Ihastuin heti tapahtuman hieman boheemiin luonteeseen, viikon täysmyllerrys normaaliin vuorokausirytmiin oli oiva tapata katkaista työputki kertaheitolla. Melontaa tuli aivan liikaa ja unta liian vähän, mutta ei se nuorempana niin haitannut. 10

11 SUOMI MELOO 2004 Lisäksi tapasin heti ensimmäisenä vuonna aivan loistavia persoonia, joista osasta on tullut ikiystäviäni. Viestin perusolemus ei ole tästä paljonkaan muuttunut. Edelleen ajatuksena on siis koota joukkue, josta 1-2 on kerrallaan vesillä, muut siirtävät autoja, syövät, nukkuvat tai seurustelevat. Kun koko karavaani porhaltaa teillä ja vesistöissä viikon ajan yötä päivää, siinä ehtii nähdä ja kokea kaikenlaista. Melontaosuudet vetää johtokanootti, jota melovat kokeneet Suomi Meloo - kävijät ja paikallisten vesistöjen asiantuntijat. Suunnistaa ei siis tarvitse itse ja matkavauhtikin on etukäteen säädetty kohtuulliseksi. Koko osuus melotaan ryhmässä, jossa on n. 100 kajakkia (ja muutama kanootti) vesillä yhtäaikaa. Juttuseuraa vesillä riittää varmasti. Vaihtopaikoilla on lisäksi usein palveluita, kylätoimikunnan tms. järjestämää ruokatarjoilua, ohjelmaa, saunaa ym. Nykyisin ei juuri omiin eväisiin tarvitse viikon aikana turvautua paitsi mitä ottaa melontaosuuksille naposteltavaa mukaan. Tapahtuma on avoin kaikille, mutta luonnon rauhaa ja hiljaisuutta etsiville Suomi Meloo ei ole oikea paikka. Koko ajan seurana on n muuta melojaa, maissa tai vesillä, joten yksityisyys on kortilla. Osallistujan ei kuitenkaan tarvitse olla kovinkaan kokenut meloja, kaksikolla pidemmätkin osuudet sujuvat turvallisesti ryhmässä meloen liikoja rasittumatta ja mukavia jutellen. Tämä on yksi tapahtuman parhaita piirteitä, siihen ottavat osaa kaikenlaiset ihmiset, on työporukkaa, harrastusyhdistystä, sukuseuraa ym. Toinen hyvä piirre on se, ettei kukaan oikeastaan voi hirveästi ryypätä, koska koko ajan pitää ajaa. Humalikkoja ei siis tässä tapahtumassa juuri näe. Viikon aikana tutustuu jo naapuriporukkaankin, varsinkin kun mukana on paljon samoja naamoja vuodesta toiseen. Eskimoidenkin joukkueessa on ollut mukana sekä kokeneempia jäseniä että uudempia seuraan tulijoita. Suomi Meloo onkin hyvä tapa tutustua oman seuran aktiiveihin ja saada melontakokemusta. Joukkueen optimikoko on 8-12 melojaa, joskus olemme olleet liikkeellä 4-5 hengen joukkueellakin, viime vuonna osallistujia taas oli satunnaiset vierailijat mukaan lukien peräti 14 ja tänäkin vuonna 12. Viime vuosina Eskimoiden joukkueessa on lisäksi ollut sekä kajakilla että inkkarilla melovia, joten olemme antaneet kattavan kuvan seuramme osaamisesta myös vesillä. Tällaisen ryhmän liikuttaminen vaatii kuitenkin jo hyvää organisointia ja aikataulutusta. Joukkueen kapteenina toimii yleensä joku kokenut Suomi Meloo kävijä. Paras tapa kasvaa joukkueen johtamisvastuuseen on rutinoitua siihen, mitä kaikkea tähän tapahtumaan osallistuminen vaatii. Eskimoissa kapteeneja on viime vuosina ollut kaksi. Tämä helpottaa järjestelyjä ja vastuunjakoa. Onhan kuitenkin kysymys siitä, että kapteenitkin viettävät vapaaehtoisesti ja korvauksetta lomastaan viikon tapahtumassa, joka vaatii jatkuvaa koordinointia, jossa tulee eteen kaikenlaista yllättävää, ja joka on vielä fyysisesti ja henkisestikin välillä melko rasittavaa. Miksi siis lähteä leikkiin mukaan ylipäätään? 11

12 ESKIMOTIEDOTE 3/04 Tähän kysymykseen on kapteeninkin näkökulmasta monta vastausta. Ensinnäkin on kiva lähteä samanhenkisen porukan kanssa reissuun ja jos on joukossa kokenein, miksei samalla voisi opastaa muita. Toiseksi saa meloa niin paljon kuin sielu ja hartiat sietävät - kaikkina vuorokauden aikoina, kaikissa keleissä ja kaikenlaisessa seurassa. Kolmanneksi kokee jotain unohtumatonta jokaisella osallistumiskerralla. Tämä onkin varmaan itselläni suurin syy, miksi olen mennyt mukaan aina uudestaan. Esim. yöpätkillä on aivan oma tunnelmansa, varsinkin viestin alkupäässä oleva pitkä n. 10 tunnin ja 50 km:n yösafari (joka Eskimoissa on yleensä varattu kapteeneille) on kokemisen arvoinen juttu. Olen sen nyt Maaren kanssa melonut kahdesti avokanootilla. Hyvin olemme kuitenkin vauhdissa inkkarillakin mukana pysyneet. Kapteenien tehtävänä on hoitaa etukäteen tapahtuvat käytännön järjestelyt sekä joukkueen juoksevat asiat viestin aikana. Työ alkaa jo kauan ennen itse viestiä. On ilmoitettava joukkue mukaan, mainostettava asiasta seurassa ja sitten koottava joukkue. Tämä onkin vaikein tehtävä, lähtijöitä on yleensä aina löytynyt, mutta kun kukin tulee mukaan ensisijaisesti omilla ehdoillaan, kuka osaksi aikaa, kuka tietyille pätkille, kuka välttämättä omalla autolla ym.ym., on yhteensovitettavia toiveita pian kasapäin. Todelliset joukkuepelurit ovat arvossaan, sillä asioiden sujuminen vaatii kaikilta osallistujilta joustoa. Eskimoissa homma hoidetaan yleensä niin, että mahdolliset lähtijät kutsutaan kasaan toukokuussa, jolloin annetaan yleisinfo tapahtumasta sekä kartoitetaan alustavasti lähtijät, paikallaoloajat, tulo- ja menotavat ym. seikat. Samalla korostetaan tapahtuman joukkuehenkisyyttä, jotta osallistujien odotukset olisivat mahdollisimman realistisia. Tämän jälkeen seura maksaa joukkue- ja melojamaksut Suomi Meloo ry:lle ja varmistaa näin osallistumisensa. Osuudet jaetaan melojille alustavasti, toiveita voi esittää ja kapteenit katsovat, että melontaa tulee kaikille lähtökohtaisesti 1 osuus vuorokautta kohden. Jo parina vuonna olemme saaneet seuran maksamana vuokrata joukkueen tukikohdaksi asuntoauton, mikä helpottaa logistiikkaa suuresti. Auto toimii asuntona 4-5 hengelle karrallaan ja huonon kelin sattuessa on edes joku kuiva paikka nukkua ja laittaa ruokaa. Viestin aikana kapteenit huolehtivat siitä, että jokainen tietää melontavuoronsa ja esim. yö- ja aamupätkille 12

13 SUOMI MELOO 2004 lähtijät heräävät valmistautumaan omalle osuudelleen ajoissa. On katsottava myös, että vaihtopaikalla on tulijalle vastaanottaja ja lähtijälle saattajat, oikea kalusto on oikeaan aikaan oikeassa paikassa, melojalla on kaikki varusteet, eväät ja juotavat mukana ym. ym. Tärkeä junailtava asia on myös autojen siirto, kuka ajaa mitäkin autoa minne ja kenen kanssa, jottei tulisi turhia kilometrejä. Usein suurimmat ongelmat ovatkin tässä: kuinka saada kaikki autot, kalusto ja ihmiset aina osuudelta eteenpäin järkevimmällä mahdollisella tavalla. Tähänkin rutinoituu pikkuhiljaa, yleensä kannattaa miettiä ajamiset kerrallaan noin päiväksi eteenpäin. Kipparointi saattaa nyt kuulostaa lukijalle melkoiselta paimentamiselta, mutta homma on aikamoista hässäköintiä vaihtopaikoilla eikä ole ollenkaan tavatonta, että esim. rätti, mela tai liivit puuttuvat, kun pitäisikin jo lähteä tai että lähtijä vie esim. siirrettävän auton avaimet mukanaan vesille. Pieniä kommelluksia on Eskimoillekin vuosien varrella sattunut: kalustoa tai autoja on viety väärään vaihtoon tai kanootti on unohtunut ottaa seuraavalle etapille lähdettäessä auton katolle mukaan, lähtijät ovat nukkuneet pommiin ym. ym. Kerran ovat tikkaat unohtuneet tien poskeen, kun kiristimme hihnoja pakun katolla kesken matkan, joukkueen jäseniä on "karkaillut" naapuriporukoiden miehistöihin ja muuta tämäntyyppistä. Yleensä siis tapahtuu jotain yllättävää jossain vaiheessa; viime vuonna kaksi osuutta peruutettiin liian kovan tuulen takia, ja jäimme jumiin yhden auton kanssa, kun se ei suostunut käynnistymään. Tänä vuonna taas katsastimme yhden joukkueen jäsenen auton poliisin käskystä puolimatkassa Lappeenrannassa ja traileria vetävään laina-ajopeliin taas jouduttiin vaihtamaan laturi kesken kaiken - tosin yhtään osuutta ei jäänyt väliin tämänkään takia. Toisaalta on vastapainoksi tosi hienojakin hetkiä, upeita tuokiokuvia vesillä, mukavaa yhdessäoloa, maistuvaa kotiruokaa, superhyviä saunoja, torkkuja luonnon helmassa, rentoa jutustelua ja ajanviettoa ym.ym. On selvää, että päreet saattavat kenellä tahansa väliin kiristyä, kun koko ajan ollaan tauotta menossa, mutta kapteeneilla on oma osuutensa myös tällaisten tilanteiden ehkäisyssä ja tasapainottamisessa: kun jo etukäteen on asiat järjestetty niin, että jokaiselle varmistetaan riittävä palautumisaika melontaosuuksien välillä, säilyy huumorintajukin joukkueessa loppuun asti. Eskimoissa on yleensä henki pysynyt hyvänä koko viikon ajan. Kapteenien on kuitenkin osattava ottaa huomioon myös yksilöllisiä tarpeita ja jaksettava rohkaista silloinkin, kun tunnelma kiristyy. Ainakin tässä saa uusia näkökulmia ihmisten persooniin... Suomi Meloo -kapteenilta vaaditaan siis ennen kaikkea pitkää pinnaa, kokemusta ja kykyä ottaa asiat rennosti. Yleensä yllätyksistäkin selvitään pienellä mietiskelyllä ja sanoohan vanha kiinalainen viisauskin, ettei oikeastaan mikään paitsi puutarhanhoito ole tärkeää - eikä sekään loppujen lopuksi kovin tärkeää. Kapteenina onnistumisen mitta on siinä, että joukkueen kokemus on ollut positiivinen ja että osallistujat tulevat mukaan joskus vielä uudestaan. Jos näissä onnistuu, takuuvarmaa on, että itselläkin on ollut mukava reissu! 13

14 ESKIMOTIEDOTE 3/04 LÄHISAARTEN MELONTAOPAS 14 Mirkka ja Joxi Kaaja Vaikka pääkaupunkiseudun saarista monet ovat asuttuja, Eskimoiden lähivesillä on monta hienoa ulkoilusaarta, joihin meloo vajalta tunnissa-parissa. Useimmista Espoon kaupungin omistamista ulkoilusaarista löytyy tulentekopaikat, polttopuut, puuceet ja jätehuoltokin on järjestetty. Joissakin saarissa telttailu on sallittua, toisissa ei. Gåsgrundetille, Rövarenille, Stora Herrösen ja Vasikkasaareen pääsee reittiveneellä Kivenlahdesta, Haukilahdesta, Nokkalasta ja Otaniemestä. Vähemmän väkeä on yleensä saarilla, joille pääsemiseen tarvitaan oma menopeli. Saarista Gåsgrund, Stora Herrö, Kaparen, Knapperskär, Stenskär ja Rövaren soveltuvat ilmeisesti veneilyyn paremmin kuin pienemmät Rövargrundet ja Torra Lövö, koska ensiksi mainituissa on yleensä enemmän veneitä. Saarista löytyy tietoa ainakin Espoon liikuntatoimen keskuksesta ( ja Eskimoiden nettisivuilta Hyvä kartta alueesta on Vesiretkeilykartta Porkkala-Helsinki-Pellinki 1: Karttaa saa kirjakaupoista ja Eskimoiden taloudenhoitajalta (ohjeet vajan ilmoitustaulussa). Merikorteista puuttuvat maastokäyrät ja maa-alueet on muutenkin niissä hyvin viitteelisesti esitetty. Ulkoilusaaret soveltuvat hyvin iltatai päiväretkien kohteiksi, sekä yönyliretkeilyyn. Auringonlasku, illan hämärtyminen saaressa, yön pimeys ilman katuvaloja voivat tarjota unohtumattomia elämyksiä, jotka korvaavat monin verroin yöpymisvarusteiden kuljettamisen vaivan. Uiminen mereltä tulevissa isoissa aalloissa tai peilityynellä järvellä Pentalassa päihittävät mennen tullen ruuhkaiset maauimalat ja uimarannat. Päiväretkilläkin on usein mukava nousta maihin nauttimaan evästä, laittaa ruokaa, uida ja ottaa aurinkoa. Tulenteko on kielletty muualle paitsi tulentekopaikkoihin. Kaupunki pitää huolen siitä, että tulentekopaikoilta löytyy polttopuita, sillä puiden kaataminen, kuolleidenkin, on kielletty. Syystä tai toisesta polttopuut on usein jätetty isoiksi pölleiksi. Jääpä siinä retkeilijöillekin jotain askaretta. Polttopuiden pilkkomista varten saarissa on yleensä työkalut, mutta joka haluaa varmistua työkalujen käyttökelpoisuuden, ottaa mukaan omat retkityökalut. Puuceet löytyvät kyllä kaikilta saarilta, mutta wcpaperin laita on joskus kehnommin. Jos saaressa on kaivo, kaivovesi on aina keitettävä ennen käyttöä. Sinileväkauden aikana meriveden käyttöä ei suositella ollenkaan talousvetenä, ei perunoiden keittoon eikä edes tiskaukseen. Kesähelteillä on hyvä varata puhdasta vettä matkaan vähintään 3-4l/henkilöä kohden/vrk. Säätiedotuksia kannattaa seurata tarkkaan radiosta. Forecan palveleva meteorologi kertoo täsmäsäätiedoituksia nrossa (2,95 e/min+pvm). Ilmatieteenlaitoksen vastaava palvelu maksaa 3,95e/min+pvm ja löytyy numerosta Vaikkei olisikaan kaukana vajalta, voi paluumatka huonossa säässä muodostua yllättävän rankaksi. Pahimmassa tapauk-

15 LÄHISAARTEN MELONTAOPAS sessa voi joutua jäämään saareen odottelemaan kelin tyyntymistä. Kannattaa varata mukaan ylimääräistä vettä ja ruokaa siltä varalta ettei paluumatka suju odotusten mukaan. Vesitiiviisti pakatun taskulampun ja kompassin tulee kuulua varsinkin iltojen pimetessä aina meloessakin käsillä olevaan varustukseen. Saaret Idästä Länteen: Korkeasaari (ei kartalla) Tapiolan edustalla, vajalta Itään sijaitseva saari, jossa ei ole mitään palveluja. Saaren itärannalla on mainio hiekkaranta, länsirannalta taas löytyy mukavia iltaaurinkoisia kallioita. Saarella ei saa telttailla eikä siellä ole keittokatosta. Tvijälp (ei kartalla) Westendin edustalla sijaitseva saari, jonka eteläosassa on komeita kallioita, pohjoisosa on metsäinen ja marjojakin siellä kasvaa. Ei palveluita, eikä telttailu ole sallittua. Iso Vasikkasaari Nokkalan edustalla sijaitseva suosittu retkeilysaari, perinteinen tiistaimelontakohde, jonne kulkee vesibussi vastapäisestä rannasta puolen tunnin välein. Va-...jatkuu 15

16 ESKIMOTIEDOTE 3/04 sikkasaaressa on rakennettuja reittejä ja liikuntapaikkoja, kahvila ja kesäravintola Gula Villan, joka oli auki myös ainakin viime talvena parhaimpaan jäällähiihtoaikaan. Saarella ei saa telttailla. Torra Lövö Melko karu ja kallioinen saari, etelärannalla hienoja silokallioita ja sopivia uimapaikkoja. Melojille sopivia rantautumispaikkoja. Vaikka saari on melko pieni, siellä on monta hienoa teltta- ja tulentekopaikkaa. Saaren eteläosissa ollaan jo Viron operaattorien valtakunnassa! Reittivene ei saarella pysähdy ja rannat ovat isommille veneille hankalat, joten saarella on harvoin tungosta. Stenskär Lehtisaarista vielä n.4km etelään, Kytöstä itään sijaitseva kallioinen, lähes puuton saari, joka on lintujen pesimäaikaan rauhoitettu. Maihinnousu on muuuten sallittu, ei palveluita. Gåsgrund Reittiveneen pysähdyspaikka ja rantautuminen veneellä helppoa, joten saari on suosittu retkeilykohde. Hienoja kallioita ja viehkeitä niittyjä, puusto melko vähäistä, hiekkaranta pohjoisrannalla. Keittokatos, valvonta viikonloppuisin sekä itsepalvelusauna (jonka käytöstä ei tosin kokemusta). Melontareitti vajalta saattaa kovilla tuulilla olla osin suojaton, suojaisin reitti lienee Suvisaariston Itälaidasta Malmkopplanin Itäpuolelle, josta Lehtisaarien kautta Gåsgrundetille. Lehtisaaretkin voi kiertää itäkautta, jos haluaa ihailla merimaisemia. Knapperskär Gåsgrundetin vierssä sijaitseva matalahko silokalliosaari. Saarella saa telttailla, ja siellä on keittokatos. Ruotsinlaivojen sisempi reitti kulkee alle kilometrin päästä Knapperskärin eteläpuolitse. Rövargrundet Kallioinen pieni saari, jossa kasvaa vain vähän puita. Rantautuminen käy helposti länsipuolen pienelle hiekkarannalle tai pujahtamalla eteläpään pienestä aukosta saaren sisällä olevaan pieneen laguuniin. Saaresta löytyy pari mainoita tulentekopaikkaa ja kaksi hyvää telttapaikkaa. Toinen on laguunista alkavan rantakallion eteläpäässä aivan kallion vieressä, toinen pohjoispäässä puiden juuressa. Nämäkään kaksi paikka eivät tarjoa suojaisaa telttapaikkaa kaikilla tuulilla. Rövargrundetin kallioilta on hauska katsella avomerelle tai rannikon suuntaan, sieltä näkee helposti joka puolelle. Rövaren Rövargrundetista etelään sijaitseva edellistä isompi saari, jossa myös reittivene pysähtyy. Saarelta löytyy monia hyviä telttailupaikkoja. Veneilijöitä varten rantakallioilla on kiinnityskoukkuja. Rövarenin kalliomänniköissä kasvaa mustikoita ja puolukoita. Kaparen Edellisen lounaispuolella sijaitsee veneilijöiden suosima Kaparen. Saarella on kiinnityskoukkuja veneille, mutta siellä ei saa telttailla. 16

17 INKOON JA TAMMISAAREN VESILLÄ Stora Herrö Osa Stora Herröstä on Espoon kaupungin, osa yksityisessa omistuksessa. Saaren lounaisosa on lintujen pesimäaikaan rauhoitettu. Rauhoitusalueen rajalla on lintutorni, josta avautuu hyvät näkymät lintujen valtakuntaan. Saari on sen verran iso, että suojainen leiriytymispaikka löytyy varmasti. Vajalta voi meloa Stora Herröseen paria vaihtoehtoista reittiä, kelistä ja ajankäyttömahdollisuuksista riippuen. Tyynenä syysiltana voi iltalenkiksi meloa vaikkapa Stora Herrön ympäri kuun ja tähtien valossa. Stora Herrön ja Lilla Herrön välistä pääsee kajakilla melomaan kapean salmen kautta. Eskimoiden saunaillat on veietty Stora Herrössä, kaupunki omistaa huvilan ja saunan, joita vuokrataan yhteisöille. Huvilassa ei saa kuitenkaan yöpyä. Pentala Osittain asuttu saari, jossa ei saa telttailla. Päiväretkikohteena Pentala on mainio, sillä etelärannalla on ihana hiekkaranta. Saaren sisäosissa on viehättävä lampi, jossa voi myös uida. INKOON JA TAMMISAAREN VESILLÄ Eija Rintala Inkoon, Tammisaaren ja Hangon saariston melonta- ja retkeilykartta. Tämähän oli liian hyvää ollakseen totta. Reissuun aikaa viikko ja oli jo päätetty pärjätä fillari-gt:llä ja kompassilla. Tässä uudessa karttakirjasessa oli järkevämpi mittakaava, väylät ja tarpeelliset palvelut merkittyinä pienten kuvausten kera ja jopa valmiita reittiehdotuksia. 17

18 ESKIMOTIEDOTE 3/04 Perjantaina alkuillasta lähdimme matkaan tarkoituksena meloa Inkoosta Tammisaaren kansallispuistoon ja kierrellä siellä maanantai-iltapäivään saakka. Vesillelaskupaikkana oli mantereelta Bärölandet-saareen vievän sillan vieressä sijaitseva pieni hiekkaranta. Aurinko paistoi ja matka taittui leppoisasti Kolaholmin virkistysalueelle. Mukava paikka, mutta auringon painuessa puiden taakse hyttysten määrä kasvoi niin suureksi, että oli pakko vetäytyä teltan suojiin. Aamiaisen ja uinnin jälkeen lähdimme kohti Raaseporin linnoitusta, jonne oli noin 6 km:n matka. Reitti kulkee ensin saarten suojissa merellä, sitten kaislikkoista Raasepori-jokea pitkin linnoitukselle. Kaislikko hallitsikin näkökenttää pitkään lukuunottamatta muutamia idyllisiä pihapiirejä ja venelaitureita. Raaseporin linnoituksen rauniot ovat peräisin 1300-luvulta, jolloin koko linna on ollut veden ympäröimä. Tänä lauantaina linnan vieressä vietettiin Snappertuna-päivää ja meidät ympäröi hetkeksi ruotsinkielisen kyläjuhlan tuntu. Raaseporista meloimme takaisin melkein edelliselle yöpymispaikalle saakka ja siitä vielä muutaman kilometrin Sandnäsin niemessä olevaan kauppaan täydentämään auringon sulattamia muonavaroja. Kaupalta jatkoimme kuuden aikoihin ja ilman ollessa hieno päätimme meloa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu kohti Tammisaaren saariston kansallispuistoa. Tuuli oli vastainen, mutta saaret tyynnyttivät sitä hieman. Kolme tuntia myöhemmin olim- 18

19 INKOON JA TAMMISAAREN VESILLÄ me Busön saaren pohjoispuolella ja sieltä löytyikin juuri meille sopiva pieni saari, johon oli hyvä rantautua ja telttapaikkakin oli niin pehmeä, että tuntui kuin olisi sänkyyn nukahtanut. Sunnuntaina lähdimme etelään kohti Jussarötä. Saarelle oli tänä vuonna mahdollisuus rantautua vain viikonloppuisin oppaan ollessa paikalla. Vuonna 2005 rajoitusta ei enää ole. Jussaröstä puolet on merivartioston käytössä, mutta toinen puoli kuuluu kansallispuistoon. Virkistysveneille oli Lilla Jussarön ja pääsaaren välissä laituri, mutta meille opas antoi luvan rantautua merivartioston puolelle, josta sitten kiipesimme aidan yli virkistysalueelle. Mukava opas kertoli meille Jussarön historiasta; kaivostoiminnasta ja armeijan saapumisesta. Se olikin tarpeen, sillä saarella ei vielä opaskylttejä tai -viittoja ollut. Matka Jussaröstä takaisin pikkusaarten suojiin kulki sivuvastaiseen aaltoja pitkin lasketellen. Saariston keskellä saatiin paikallisilta neuvoja siitä, mistä väleistä kajakilla mahtuisi kulkemaan. Yöpymispaikaksi kävimme katsastamassa Älgön saaresssa olevaa Rödjania, paikka ei kuitenkaan vaikuttanut erityisen mukavalta kuitukajakeilla rantautua, joten jatkoimme muutaman kilometrin Byxholmeniiin. Kyseinen saari on kokonaan virkistysaluetta ja saaren pohjoispuolella on aina auki oleva sauna, kaivo ja hyvät vessat. Telttapaikkojen suhteen se ei ole niitä parhaita, mutta kyllä niitäkin löytyi. Sauna toimii itsepalveluperiaatteella ja sen saattaa varata tunniksi kerrallaan enintään vuorokauden etukäteen. Teimme varauksen parin tunnin päähän ja täytyy myöntää että oli nautinnolliset löylyt. 19

20 ESKIMOTIEDOTE 3/04 sun ensimmäinen sadekin lähinnä virkisti. Matkamme päättyi Grobfjärdenin lossirantaan Skärlandetin ja Degeröön väliin ja siellä kajakeista kapusivat onnelliset eikä edes niin hirveän väsyneet melojat. Matkassa kirjoittajan lisäksi Heli Pessa Helsingin melojista Maanantaiaamuna kuvittelimme pääsevämme myötätuuleen ensimmäistä kertaa reissun aikana, mutta kuinka ollakaan, tuuli oli muuttanut yön aikana suuntaa lounaasta länsikoilliseen... Reittimme Skärlandetin eteläpuolella kulki kuitenkin sen verran suojassa ettei tuulesta ollut yhtä poikkeusta lukuunottamatta pahemmin haittaa, reishttp://uteliv.sydvast.fi/ssb/fi/ (tietoa Inkoon, Tammisaaren ja Hangon melonta- ja retkeilykartasta) Melontaretki Kotajoelta Jänisjoelle Anni Kuusinen &Jani Sassi. Koko matkapäiväkirja kuvineen löytyy osoitteesta: Faktoja: Matka n.90km Veden lämpötila 19oC Virtaama Isolla Jänisjoella (Ruskeakosken mittauspiste) n. 15m3/s Kajakit: Prijon Seayak, Arctic Star 500 (penkki vaihdettu Marista) 20

21 KOTAJOELTA JÄNISJOELLE Valmistautumishässäkkää Reitti löytyi netissä surffailemalla. Jänisjoki alkoi kiinnostaa sen erämaisuutensa sekä useiden koskien vuoksi. Kun Tohmajärven kunnalta vielä saatiin erittäin hyvä esite, oli paikka valittu. Seuraavaksi nousi päänvaivaksi hyvän jokiretkikajakin metsästäminen Annille. Janilla jo oli hyväksi testattu jokapaikanhöylä Prijon Seayak. Espoon Eskimoilta löytyi jokikäyttöön sopivia kajakkeja valitettavasti vain 5kpl: 4kpl Arctic Star 500 ja yksi ikivanha Prijon Seayak. Tämä Seayak todettiin aikansa eläneeksi, ja tälle retkelle sopimattomaksi. Anni päätti testata hieman merimäisemmän Star 500:n. Jo lyhyt melonta osoitti Starin valetun penkin soveltuvan lähinnä kidutusvälineeksi, ja paniikki alkoi hiipiä mieliimme. Viimeisenä epätoivoisena yritelmänä tarkistimme kaikki Star yksilöt ja yllätykseksi yhdessä huomasimme olevan lasikuituinen penkki, joka oli vaihdettu siihen ilmeisesti Marista valetun muovipenkin sijaan. Helpotus ja riemu pääsivät valloilleen, kun koemelonta osoitti tämän penkin toimivan hyvin. Retkeä varten oli kajakit löydetty! Vihdoin liikkeelle! Aamuöisen pakkaamisen, muutaman tunnin yöunen ja tavaroiden autoon sullomisen jälkeen pääsimme vihdoin liikkeelle. Suuntasimme matkamme Rääkkylään, Janin 81 vuotiaan isotädin luokse. Täällä saimme nauttia perinteisestä saunasta ja maalaisruoasta. Torstaiaamuna löysimme muutaman suunnittelemattoman näköalakierroksen jälkeen hyvän kaupan Tohmajärven kylässä, josta saimme jopa etsimämme pistaasipähkinät. Pähkinöinemme siirryimme reitin alkupisteeseen Korpijärvelle. Tässä vaiheessa helteet alkoivat, eivätkä ne enää hellittäneetkään ennen matkan loppua. Molempien matkalaisten ällistykseksi täydessä farmariautossa olleet tavarat siirtyivät ilman suurempia ongelmia kajakkeihin. Kajakkiinhan mahtuu aina juuri niin paljon kuin tarvitaan! Alkuosa taipaleesta sujui leppoisasti auringossa meloskellen ja mansikoita napostellen. Aivan taipaleen lopussa pääsimme pienen koskenkin makuun, Koskenniska (100m, I). Kosken rannalta löytynyt laavupaikka oli siisti ja liki ylellinen, eli matka alkoi erinomaisesti. Kuohuja Kotajoella (Melontapäivä 2) Seuraavana päivänä odotettavissa oli enemmän vaihtelua usean pienen ja miellyttävän kosken muodossa. Ensimmäiset kosket, Alajärven koski (200m, I), Alakoski (100m, I) ja Vääräkoski (300m, I-II-) olivat hieman kivisiä, mutta muuten helppoja koskia. Samaa odotimme myös päivän lopuista koskista. Myllykoski (300m, II) oli suositeltu tarkistettavaksi etukäteen ennen koskea maihin noustessa. Kuulimme jo tuttua jylinää, vaikkakin aikaisempaa uhkaavampana. Kosken yläpuolella olevalla riippusillalla tajusimme, mihin olimme joutumassa. Virta ahtautui kallioiden välistä kahta vinoaaltoa päin ja lyhyen kivikkomutkan jälkeen oli edes- 21

22 ESKIMOTIEDOTE 3/04 sä toinen aallokkoinen virta. Annin spontaani reaktio oli: NO HUHHUH, TOSTAKO PITÄS MENNÄ!. Jani vaikutti myös jotenkin hiljaiselta ja tunsi suunsa kuivaksi. Pienen miettimisen jälkeen Jani päätti kuitenkin mieluummin koettaa onneaan, kuin raahata kajakkia pitkin metsää. Annin mielestä tämä teko oli ehdottomasti dokumentoinnin arvoinen ja hän päätti jäädä riippusillalle ottamaan kuvia. Akrobaattisen kuvaussession aikana varafilmi pääsi koskeen uimaan, eikä sitä sen koommin nähty Jani ohjasi kajakkinsa ylhäältä kohti uhkaavana pauhuvan ahtauman korkeita aaltoja, jotka heittivät kajakin saman tien kosken mutkan oikeaan reunaan, jossa kivet kolisivat kajakin pohjaan. Jani sai keploteltua kajakkinsa takaisin keskivirtaan juuri ennen jälkimmäistä pudotusta. Alhaalla oli vastaanottoparaati valmiina, kun koskella kalassa olleet pojat saapuivat innoissaan auttamaan kajakin rantaan vetämisessä ihaillen uhkarohkealta näyttävää laskua. Tästä kaikesta Anni oli tehnyt oman päätelmänsä Näköjään tuostakin koskesta pääsee läpi. Tämän logiikan rauhoittamana Anni valmistautui omaan suoritukseensa. Anni laski kosken alas liki täsmälleen samaa reittiä kuin Janikin ja ilman suurempia ongelmia. Aalto heitti välillä kajakin yli ja pudotuksessa piti tasapainotella lantioliikkeillä, mutta Anni pysyi kuin pysyikin pystyssä koko kosken. Ihailtava suoritus naiselta, joka oli ensimmäisellä koskireissullaan kajakilla. Nyt oli aika hyvin ansaitulle lounastauolle. Pienen melonnan jälkeen vastassa oli Kalliokoski (100m, I+). Tämä koski sai meidät jälleen päivittelemään paikan koskiluokituksia. Ykkösen koski tarkoitti tässä tapauksessa koko kosken leveydeltä puolen metrin pudotusta, josta näytti pääsevän vain yhdestä kapeasta kohdasta läpi kajakilla. Heti pudotuksen alapuolella odotti stoppari. Myllykosken tuomalla varmuudella tästäkin koettelemuksesta silti selvittiin pienen epäröinnin jälkeen. Joki ei suonut meille vielä lepoa. Päivän suurin koettelemus Vekaruskoski (300m, II) odotti vielä vuoroaan. Vekaruskoski ei ole yhtä näyttävä tai meluisa kuin myllykoski, mutta selkeästi mutkaisempi ja kivisempi. Tässä vaiheessa päivän rasitukset alkoivat näkyä jo Annin olemuksessa, mutta hän kokosi itsensä ja päätti, että tämäkin koski lasketaan samana päivänä. Jani lähti taas ensimmäisenä. Tässä koskessa saikin tehdä töitä! Laskulinjaa oli etsittävä koko ajan, ja pohjakosketukset heittelivät kajakkia. Lisäksi rannoilla olevat terävät kallion kielekkeet ylettyivät välillä epämiellyttävän lähelle. Lopulta koski kuitenkin sylkäisi Janin vahingoittumattomana suustaan ja hän jäi odottamaan Annia sopivaan akanvirtaan. Kohta Anni lähestyikin melat viuhuen ja katosi taas mutkan taakse. Kun 22

23 KOTAJOELTA JÄNISJOELLE hän ei sieltä ilmestynytkään taas näkyviin, Janille tuli kiire. Hän meloi nopeasti kosken suun yli ja juoksi rantaa pitkin katsomaan tilannetta. Anni oli onneksi kunnossa ja rannassa. Hän oli pelästynyt koskiselostuksessa mainittua varoitusta vastapäiseen kallioseinämään paiskautumisesta, ja pohjakosketuksen avulla ujuttanut kajakkinsa rantaan puolessa välissä pitkää koskea, juuri ennen tätä kallioseinämää. Seinämän väistäminen kun alkoi sittenkin tuntua vaikeammalta, kuin miltä se rannasta katsottuna näytti. Tämän seurauksena Jani pääsi toteamaan, että koski heitteli samalla tavalla molempia kajakkityyppejä. Alkoi olla jo myöhä ilta ja olimme äärimmäisen väsyneitä. Tuntui kuin lihaksista ei olisi irronnut enää ollenkaan voimaa. Yöpymispaikalle oli kuitenkin vielä matkaa, sillä saimme meloa Kotajoen loppuun sakka ennen ensimmäistä merkittyä laavua. Sitä ennen ei sopivia rantautumispaikkoja näkynyt. Laavu oli Loitimojärvellä eräällä saarella, joka vielä jouduttiin epäselvän kartan vuoksi kiertämään ympäri laavun löytymiseksi. Onneksi vihdoin ja viimein kaislikon suojista pilkotti kutsuva laavu, jota ilta-auringon säteet vielä lämmittivät väsyneiden melojien iloksi. Paratiisisaari ja yömelontaa Loitimolla (Melontapäivä 3) Seuraavana päivänä heräsimme pitkien yöunien jälkeen auringon paahteeseen. Olimme ainoat ihmiset koko saarella, ja hiekkaranta kutsui aamu-uinnille. Tällaista paratiisisaarta ei löydy ihan joka paikasta, eikä täältä huvittanutkaan lähteä heti liikkeelle. Jymähdimme liki koko päiväksi uimaan, lepäilemään ja syömään. Illan hämärtyessä ja viiletessä hyttyset kuitenkin löysivät saaren, ja patistivat hyvin levänneet retkulaiset taas matkaan yli yöllisen Loitimo-järven. Yöllä melominen osoittautui hienoksi elämykseksi. Loitimo oli tyyni ja rauhallinen ja tumman veden yläpuolella taivas värjäytyi oranssista violetiksi mitä ihmeellisimmin värivivahtein. Matka järven yli tuntui taittuvan epätodellisen helposti, kuin lentäen jossakin unimaailmassa, jossa on irtautunut sekä ajasta että kaikista muistakin fysikaalisista tosiasioista. Ison Jänisjoen suulle saavuttuamme tapasimme myös matkan ainoan kerran muita melojia. Kaksi Joensuulaista miestä oli laskenut Pienen Jänisjoen la- 23

24 ESKIMOTIEDOTE 3/04 sikuituisilla merikajakeilla ja olivatkin jo lähdössä takaisin kotiin. Totesimme, että Kotajoelle heidän kajakeillaan ei olisi ollut asiaa. Jatkoimme miesten yllätykseksi vielä keskiyöllä matkaamme kohti Ruskeakosken patoa. Hiljainen sumu nousi Jänisjoen tyynestä vedenpinnasta ja Ruskeakoskea lähestyttäessä rannat alkoivat muuttua yhä jylhemmiksi korkeine kalliojyrkänteineen ja jylhine kuusimetsineen. Saatoimme vain kuvitella, millainen hurja satojen metrien kanjonikoski on tällä paikalla ollut ennen patoa, kun padollakin on pudotusta yli 20 metriä! Padon kupeessa päättäväisyytemme asetettiin taas koetukselle, sillä kahden täyden retkikajakin siirtäminen maata pitkin puoli kilometriä kello kaksi aamuyöstä ei ole todellakaan houkutteleva tehtävä. Onneksi paikalle jätetyt kärryt olivat edelleen tallessa ja tunnin urakalla kajakit saatiin onnistuneesti laskupaikalle. Nyt olikin taas aika asettua hyvin ansaituille yöunille tälle hieman epävirallisemmalle leiripaikalle. Padon pauhu lähes huumasi meidät jälleen kerran syvään uneen. Satujokea ja peikkometsää: (Melontapäivä 4) 24 Uusi päivä alkoi poikkeuksellisesti pilvisenä. Onnemme näytti hetkeksi kääntyneen. Harmaassa säässä laskettiin Peltokoski (250m, I), joka oli vain todella helppo ja rauhallinen kivetön virtakohta. Hieman tämän jälkeen pilvet kuitenkin väistyivät eikä uhka toteutunutkaan. Jänisjoki jatkui rauhallisena ja idyllisenä erämaisena maisemana. Hidasteita matkaan aiheuttivat lähinnä muutamien voimalaitospatojen ohitukset. Päätimme täydentää vesivarastojamme Uskalin kyläkaupassa, jota ennen näimme hetken peltomaisemaakin. Emme ensin uskoneet taloa kaupaksi, kun avoimesta ovesta astuimme pysähtyneen tuntuiseen valtakuntaan. Saimme kuitenkin kaupassa ystävällisen vastaanoton rullatuolissa liikkuvalta vanhalta naiselta, vesipullot täyteen, sekä varsin kattavan selonteon omistajapariskunnan koko suvun vaiheista viimeisen puolen vuosisadan ajalta. Tuolin selkänojan avulla pystyssä pysyvä vanha mies seurasi meitä vielä ulkoovelle jatkaen tarinaansa niin kauan kun vielä olimme kuuloetäisyyden päässä kaupasta. Kauppamatkan jälkeen reitillä oli vielä odotettavissa yksi mielenkiintoinen kohta, Kattilakoski (50m, I). Koski on lyhyt ja suhteellisen kivetön. Siitä kohosi kolme voimakasta viistoaaltoa, jotka heittivät Janin kajakin kannella olleet juomapullot uintireissulle. Tämä koski olisi ollut aivan loistava harjoittelupaikka, mutta emme jääneet siihen tällä kertaa pidemmäksi aikaa leikkimään. Melottavana oli vielä muutamia kilometrejä ilta-auringossa paistattelevaa satujokea. Rannoilla näkyi saukkojen liukumäkiä ja majavien pesiäkin. Majavaäiti kävi meitä vilkaisemassa, varmaan kiinnittääkseen huomion pois poikasistaan, mutta saukoista emme nähneet kuin vilauksen. Päivämatkamme päättyi syvän kuusikon keskelle peikkolaavulle. Pienen tottumisen jälkeen paikka tuntui hyvinkin idylliseltä eivätkä hyttysetkään jostain syystä häirinneet. Mahtoikohan tä-

25 KOTAJOELTA JÄNISJOELLE hän vaikuttaa metsän kuiva hiekkapohja? Täällä oli hyvä nukkua pehmeällä sammalpedillä kuin kaksi peikkolasta ikään. Rykäsy (Melontapäivä 5) Aamulla matkamme jatkui pitkin kaunista satujokea. Lounaan päätimme syödä Vääräkosken padolla. Kannettuamme kajakit laskupaikan tuntumaan ja käytyämme uimassa huomasimme, että kajakkien luokse oli ilmestynyt kaksi hyvin pynttäytynyttä teinityttöä, jotka nähtävästi odottivat salaperäinen ilme kasvoillaan salskeita melojamiehiä saapuvaksi kajakeilleen. Heidän mielenkiintonsa kuitenkin lopahti, kun paikalle saapuikin ensimmäiseksi nainen! No elämässä sattuu pettymyksiä. Matka jatkui kohti Patsolankosken laavua. Joki pysyi erämaisena ihmemaana, mutta koskista muistutti enää pari vähäistä sahia. Nyt tuntui molemmilla olevan menofiilis päällä, kun laavullekin saavuimme jo alkuiltana. Laavu oli kuitenkin järkytys: Ranta oli kaislikkoinen ja mutainen, hyttysiä oli karmaiseva määrä ja ympäristö kasvanut pöpeliköksi. Polttopuita ei ollut, roskia oli ympäri laavua ja roskiksissa pyöri raatokuoriaisia. Koko tähänastisen matkan surkein laavu! Päätimme laavulle jäämisen sijasta nauttia iltamelonnasta ja rykäistä vielä Värtsilään asti. Iloksemme saimme seurata matkalla taas telkkien ja majavien elämää. Värtsilässä yövyimme leirintäalueella. Paikan laituri oli hieman hajalla ja hyttystiheys oli käsittämätön, mutta muuten kyseessä oli hyvä yöpymispaikka. Teltta oli helppo pystyttää nurmikolle ja saimme olla rauhassa, koska olimme sillä hetkellä alueen ainoat asiakkaat. -Ja kun varsinainen melontamatka oli loppunut, yöllä alkoi luonnollisesti sataa. Sateen ropina telttakangasta vasten on yllättävän kodikasta. Kualikeitto ja sauna Aamulla toki paistoi taas aurinko, ja pitkien yöunien jälkeen pääsimme aamu-uinnille korjatulle laiturille. Täällä ilmeisestikin huolehditaan asiakkaista. Uinnin ja pakkaamisen jälkeen oli aika tilata taksi ja hakea meitä jo ikävöinyt auto Korpijärven majatalon parkkipaikalta. Illalla nautimme taas täydestä ylläpidosta kualikeiton ja saunan muodossa Rääkkylässä. Seuraavana päivänä ajellessamme takaisin kotia kohti naureskelimme rankkasadetta kuivina auton suojista. Nämä sateet jatkuivat eri puolilla Suomea aiheuttaen jopa katastrofaalisia tulvia. Meidän kahden onni retkisäiden suhteen näytti pysyvän entisellään. Saimme täydellisen helleviikon keskelle vuosikymmenien pahinta sadekesää. Opetuksia matkalta: (seuraavalla sivulla) 25

26 ESKIMOTIEDOTE 3/04 - Iso Jänisjoki on helpohko ja idyllinen kohde kaikille melojille (padot toki aiheuttavat työtä ja kajakkikärry on suositeltava matkavaruste) - Kotajoen vesi oli tällä virtaumalla hieman vaativampi mutta edelleen miellyttävä paikoin sopivasti haastavakin melontakohde. On helposti kuviteltavissa, että kevättulvien aikaan se saattaa olla hyvinkin vauhdikas jokiosuus. Tämän kertaista (Ruskeakoskelta mitattuna 15m3/s) alhaisemmalla virtaumalla Kotajoen koskien kivisyys saattaa muuttua esteeksi. Tämä heinäkuun loppu oli selkeästi tavallista runsasvetisempi sateisen alkukesän vuoksi. Virtauma oli keskimääräiseen nähden noin kaksinkertainen. - Kotajoen laavut olivat erittäin hyvin hoidettuja ja siistejä. Isolla Jänisjoella taso oli vaihtelevampi. Osa laavuista tuntui täysin unohdetuilta, kun taas toiset olivat oikein siistejä. - Kaasupoltinta käyttäen keittää todella nopeasti uudet perunat trangialla! :-) Tyylinäytteitä Eskimoiden melontakurssilta Kuva Tapio Johtimo 26