VAROAJAT: Maito 0 vrk Teurastus 4 vrk MYÖS TUOTANTOELÄIMILLÄ. COMFORION VET 100 mg/ml injektioneste

Transkriptio

1 1/2008

2 VAROAJAT: Maito 0 vrk Teurastus 4 vrk MYÖS TUOTANTOELÄIMILLÄ ON OIKEUS TEHOKKAASEEN KIVUNHOITOON. COMFORION VET 100 mg/ml injektioneste Vaikuttava aine Ketoprofeeni 100 mg/ml Kohde-eläinlajit Hevonen, nauta, sika Käyttöaiheet Hevonen: Lihasten, luuston ja nivelten tulehdus- ja kiputilojen hoito. Ähkyyn liittyvien sisäelinkipujen lievitys. Nauta: Liikuntaelinten ja utareen tulehdusja kiputilojen hoito. Sika: Hengitystietulehduksiin liittyvien tulehdus- ja kiputilojen hoito. MMA-syndroomaan (mastiitti, metriitti, agalaktia) liittyvien tulehdus- ja kuumetilojen hoito. Vasta-aiheet Yliherkkyys ketoprofeenille tai valmisteen apuaineille. Vakava maksan tai munuaisten toiminnanvajaus, mahan tai suoliston alueen haavaumat, runsas verenvuoto. Haittavaikutukset Toistuvat lihaksensisäiset injektiot voivat aiheuttaa lievää ohimenevää ärsytystä. Koska ketoprofeenin vaikutus perustuu prostaglandiinisynteesin estoon, voi mahalaukun ja suoliston ärsytystä tai haavautumia esiintyä. Käyttöön liittyvät erityiset varotoimet Valtimonsisäisiä injektioita tulee välttää. Käytettävä varoen eläimillä, joilla on nestetasapainon häiriöitä tai alentunut verenpaine. Ähkyn hoidossa uusinta-annoksen saa antaa vasta perusteellisen tutkimuksen jälkeen. Valmistetta ei tule käyttää alle 15 vrk:n ikäisille varsoille. Suositeltuja annoksia ja hoidon kestoaikoja ei tule ylittää. Tiineys ja laktaatio Ketoprofeenia on tutkittu kantavilla laboratorioeläimillä ja naudoilla ilman haittavaikutuksia. Valmisteen turvallisuutta tiineillä tammoilla tai emakoilla ei ole selvitetty. Annostus ja antotapa Hevonen: laskimonsisäisesti (iv) 2,2 mg ketoprofeenia elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Esimerkiksi 11 ml/500 kg/vrk laskimonsisäisesti korkeintaan 3 päivän ajan. Nauta: laskimonsisäisesti (iv) tai lihakseen (im) 3 mg ketoprofeenia elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Esim. 3 ml/100 kg/vrk laskimonsisäisesti tai syvälle lihakseen korkeintaan 3 päivän ajan. Sika: lihakseen (im) 3 mg ketoprofeenia elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Esim. 3 ml/100 kg/vrk syvälle lihakseen korkeintaan 3 päivän ajan. Varoaika Teurastus: 4 päivää. Maito: 0 päivää. Pakkauskoko 100 ml Lisätietoja Suomen Eläinlääkkeet -kirja MYYNTILUVAN HALTIJA Orion Oyj Orion Pharma Eläinlääkkeet, PL 425, Turku, puh , faksi ,

3 Jotain vanhaa, jotain uutta Toimikautensa aloittava uusi valtuuskunta valittiin poikkeuksellisesti sopuvaaleilla, koska syksyllä pidettyyn valtuuskunnan vaaliin ilmoittautui vain kaksi ehdokasta enemmän kuin valtuuskunnassa on jäseniä. Kaksi henkilöä jäi suosiolla varajäseniksi, joten työllistävältä ja kustannuksiakin aiheuttavalta vaalimenettelyltä vältyttiin. Ehdokasasettelun aktiivisuudessa oli alueellisia eroja johtuen ehkä paikallisseurojen sekä eri yhdistysten ja muiden taustaryhmien vaihtelevasta paneutumisesta asiaan. Viime vuoden lopulla pidetyssä väistyvän ja uuden valtuuskunnan yhteisessä seminaarissa pohdittiin syitä vähäiseen aktiivisuuteen ehdokasasettelussa. Eräänä syynä pidettiin ehdokasasettelun ja vaalimenettelyn monimutkaisuutta, toisaalta taas pidettiin valtuuskunnan yksittäisten rivijäsenten vaikutusmahdollisuuksia varsin rajallisina. Vallan on koettu luisuneen valtuuskunnalta hallitukselle ja lyhyet kokoukset nähty osin jo etukäteen sovittujen asioiden turhauttavina vahvistamistilaisuuksina. Seminaarissa keskusteltiin myös kokevatko uuden valtuuskunnan jäsenet toimivansa valtuuskunnassa taustaryhmiensä edustajina vai edustavatko he lähinnä vain itseään. Käydyssä keskustelussa selvisi, että suurin osa jäsenistä kokee olevansa kuitenkin pääasiassa taustaryhmiensä edustajia. Hyvä niin ja se tuonee mukanaan aktiivista yhteydenpitoa jäsenkuntaan. Valtuuskunnan sopuvaali ei ole paras vaihtoehto liiton päätöksenteon demokraattisuutta ajatellen. Vaaleilla valittuina tai ei: uusi valtuuskunta on nyt haasteiden edessä. Liiton jäsenet odottavat valtuuskunnalta aktiivista otetta liiton päätöksenteossa, onhan valtuuskunta liiton ylin päättävä toimielin. Tämän toteutumiseen vaikuttaa merkittävästi valtuuskunnan jäsenten oma motivaatio ja aloitteellisuus. Uusi valtuuskunta osoittikin keskusteluaktiivisuutta jo ennen järjestäytymiskokoustaan; valtuuskunnan riveistä tuotiin esille ehdotus liiton puheenjohtajan toimen muuttamisesta kokopäivätoimiseksi. Kokouksen jälkeen tuotiin myös esille ajatus valtuuskunnan oman keskustelupalstan luomisesta liiton keskustelupalstan yhteyteen Internetiin. Tämä toive toteutettiinkin loppuvuodesta, mutta keskustelu ei toistaiseksi ole ollut kovinkaan aktiivista. Vastaavaa keskustelupalstaa on kokeiltu aiemminkin, mutta se lopetettiin käyttämättömänä. Keskustelupalsta on hyvä foorumi asioiden pohtimiseen ja valmisteluun jo ennen kokouksia, joten sitä on syytä käyttää aktiivisesti. Liiton jäsenten kannattaa niin ikään aina tarvittaessa olla yhteydessä valtuuskunnan jäseniin, sillä heitä vartenhan valtuuskunta viime kädessä toimii. Alkaneen valtuustokauden tärkeimpiä lähiajan haasteita ovat ympäristöterveydenhuollon käsittely yhtenä kokonaisuutena sekä eläinlääkintähuoltolain uudistuksen käytännön toteutus. Valtio-, kunta- ja yksityissektorin tuottamat palvelut tulee käytettävissä olevien voimavarojen rajoissa voida toteuttaa toisiaan tukien ja päällekkäisyyksiä välttäen. Tavoitteena tulee olla liiton toiminnan kehittäminen siten, että mukanaolo valtuuskunnan, hallituksen ja muiden luottamuselinten toiminnassa koetaan mielekkääksi. Liiton jäsenistö pitää saada mukaan vaikuttamaan, jotta seuraavaakin valtuuskuntaa ei valita sopuvaleilla. Valtuuskunta kokoontui tammikuun alussa ylimääräiseen kokoukseen päättämään liiton puheenjohtajan toimen mahdollisesta kokopäiväisyydestä sekä valitsemaan liitolle uutta puheenjohtajaa. Hallituksen esitys valtuuskunnalle oli, että puheenjohtajan toimi säilytetään edelleen osa-aikaisena. Puheenjohtajan asemaa sekä toimintaedellytyksiä parannetaan organisoimalla uudelleen liiton toimihenkilöiden ja puheenjohtajan tehtäviä. Aktiivisen keskustelun jälkeen valtuuskunta päätti säilyttää puheenjohtajuuden edelleen osa-aikaisena. Liiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Sanna Hellström. Onnittelut Sannalle puheenjohtajuudesta! Olli Ruoho Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja

4

5 E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I S U O M E N E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I L E H T I F I N S K V E T E R I N Ä R T I D S K R I F T 1/2008 Tieteelliset artikkelit 7 Lehmän hyvinvointiin vaikuttavat seikat pihatossa kirjallisuuskatsaus Osa 1. Naudan lajinomainen käyttäytyminen Factors affecting cow welfare in loose housing systems a review Part 1. Natural behavior of cattle Anna Kjällman, Johanna Seppänen, Mari Heinonen ja Kristiina Hakkarainen Muut artikkelit 20 Kylmäpihatto hevosen elinympäristönä Elena Autio ja Minna-Liisa Heiskanen 25 Mikä on diagnoosisi? Katri ja Antti Helminen 26 Eläinlääkäreitä Färsaarilla Anna Parkkari 32 Hevospraktiikkaa lyhyesti: Tulehduskipulääkkeiden käyttö hevosilla Kati Vainio 34 Onkologian opissa Karoliina Autio Vakiot 3 Pääkirjoitus: Jotain vanhaa, jotain uutta 6 Ledare: Något gammalt, något nytt 38 Eläinlääkäriliiton valtuuskunta Puheenjohtajan palsta: En päivääkään 42 Ajankohtaista 46 Lyhyesti: Emolehmien talviruokinta helpommaksi uusilla ruokintamalleilla 48 Ajankohtaista eläintautitutkimuksesta 49 Rapakon reunalta 50 Tikka 52 Uusia julkaisuja 53 Henkilöuutiset 56 Kurssit 60 Fennovet järjestää 62 Apurahat 63 Avoimet työpaikat Hevosten ryhmäkasvatus kylmäpihatoissa s. 20 Tusina eläinlääkäreitä Färsaarilla s. 26 Mikä on diagnoosisi? s. 25 Eläinlääkäriliiton valtuuskunta s.3 ja s. 38 Ur innehållet Den vetenskapliga artikeln berättar om det arttypiska beteendet hos nöt. I de övriga artiklarna skrivs bland annat om lösdrift som levnadsmiljö för hästar och om veterinärerna på Färöarna. I tidskriften presenteras Veterinärförbundets fullmäktige för åren med fotografier och ledaren härstammar från den nya fullmäktigeordförande. Årets första nummer bjuder på två splitternya kolumner: Kort om hästpraktik och Vilken diagnos ställer du? Därtill förmedlar vi Pia Hietarantas intryck från Pölens strand. Tieteellisesti tarkistettu Genomgått vetenskaplig granskning Kansikuva/Pärmbild: Talvipila. En vinterskoja. Kuva: Kirsti Tallila Kuluvan vuoden kansikuvat taiteilee nuori graafi nen suunnittelija ja taidemaalari Kirsti Tallila. Hänen tyylinsä on symbolistis-naivistis-expressiivinen ja hän on kuvittanut myös yhden satukirjan. Kannet tuottaa Orion Pharma Eläinlääkkeet.

6 Något gammalt, något nytt Suomen Eläinlääkärilehti 2008, 114, 1 Det nya fullmäktige som påbörjar sin verksamhetsperiod blev undantagsvis vald utan omröstning, eftersom man i valet på hösten ställde upp endast två kandidater flera än själva antalet fullmäktigeplatser. Två personer blev i godo suppleanter så man slapp en arbetskrävande och kostnadsskapande valprocedur. I kandidatnomineringen förekom regionala skillnader som eventuellt berodde på att stödgrupperna för lokalföreningarna och de olika föreningarna i varierande grad satte in sig i saken. Vid ett gemensamt seminarium för det avgående och nya fullmäktige i slutet av förra året begrundades orsakerna till den ringa aktiviteten i kandidatnomineringen. Den invecklade kandidatnomineringen och valproceduren ansågs vara en orsak, och man ansåg också att en enkel ledamot i ledet har rätt begränsade möjligheter att påverka. Man upplever att makten har glidit från fullmäktige till styrelsen och de korta mötena har delvis setts som frustrerande tillfällen att fastställa beslut som man på förhand kommit överens om. Under seminariet diskuterade man också huruvida medlemmarna i nya fullmäktige upplever sig som representanter för sina stödgrupper eller om de närmast representerar sig själva. Under debatten blev det klart att majoriteten av medlemmarna dock i huvudsak ser sig som representanter för sina stödgrupper. Det är bra så och torde medföra en aktiv kommunikation med medlemskåren. Ur en demokratisk synvinkel är ett val av fullmäktige utan omröstning inte bästa möjliga alternativ för förbundets beslutsfattning. Den nya fullmäktige, vald med eller utan omröstning, står emellertid nu inför utmaningar. Förbundets medlemmar förväntar sig ett aktivt grepp i förbundets beslutsfattande, fullmäktige är, när allt kommer omkring, högsta beslutande organ i förbundet. Att detta skall förverkligas beror i stor utsträckning på fullmäktigemedlemmarnas egen motivation och initiativförmåga. Redan innan sitt konstituerande möte uppvisade det nya fullmäktige också en aktivitet i att debattera; i fullmäktige föreslogs att arbetet som förbundets ordförande skulle omändras till ett heltidsarbete. Efter mötet framkastades också en tanke på att man i samband med förbundets diskussionsforum på Internet skulle skapa en egen diskussionsplats för fullmäktige. Denna önskan uppfylldes också i slutet på året, men tillsvidare har diskussionen inte varit särskilt aktiv. Ett motsvarande diskussionsforum har man provat på redan tidigare men det lades ned i brist på användning. Diskussionsforumet är ett bra forum för att begrunda och bereda saker redan innan möten och därför borde man använda det aktivt. Det lönar sig likväl för förbundets medlemmar att ha kontakt med fullmäktigemedlemmarna, fullmäktige verkar ju i sista hand för dem. Att miljöhälsovården behandlas som en helhet samt den praktiska utformningen av veterinärvårdslagen hör till de viktigaste utmaningarna, under den fullmäktigeperiod som har vidtagit. De tjänster som stats-, kommun- och den privata sektorn producerar måste kunna verkställas inom gränserna för till buds stående resurser så att de stödjer varandra och undviker överlappningar. Man bör sträva efter att utveckla förbundets verksamhet så att ett deltagande i fullmäktige, styrelsen och de övriga förtroendeuppdragen upplevs som meningsfullt. Förbundets medlemmar måste fås med i att fatta beslut så att inte också nästa fullmäktige väljs utan omröstning. Fullmäktige sammanträdde i början av januari till ett urtima möte för att besluta om att eventuellt omforma ordförandeposten till ett arbete på heltid samt för att välja ny ordförande för förbundet. Styrelsens proposition till fullmäktige var att tjänsten fortfarande bibehålls som ett arbete på deltid. Ordförandes ställning samt verksamhetsvillkor förstärks genom en omorganisering av tjänstemännens och ordförandes uppgifter. Efter en aktiv diskussion beslöt fullmäktige att ordförandeskapet fortfarande sköts på deltid. Till ny ordförande för förbundet valdes Sanna Hellström. Grattis Sanna till ordförandeskapet! Olli Ruoho Ordförande i Veterinärförbundets fullmäktige Suomen Eläinlääkärilehti Finsk Veterinärtidskrift Suomen Eläinlääkäriliitto ry:n jäsenlehti Medlemsblad för Finlands Veterinärförbund r.f. Vuodesta Päätoimittaja Huvudredaktör: Sanna Hellström (vastaava toimittaja, ansvarig redaktör) puh Tieteellinen toimittaja Vetenskapligt redaktör: Jouko Koppinen, jouko.koppinen@fimnet.fi Toimitussihteeri Redaktionssekreterare: Anna Parkkari puh. (09) faksi (09) toimitus@sell.fi Kirjoitusohjeet Direktiv för skribenter: Kotisivulla on kirjoitusohjeet erikseen tieteellisille artikkeleille ja muille artikkeleille. Tieteellisen ohjeen alussa kerrotaan, mihin käsikirjoitukset lähetetään arvioitavaksi. Osoite on: kohta Eläinlääkärilehti, kohta kirjoitusohjeet. Tarvittaessa tilaukset: riitta.puro@sell.fi. Ilmoitusasiat Anmälningsärenden: Pirkko Nousiainen puh pirkko.nousiainen@sell.fi Poikkeuksena työpaikkailmoitukset, jotka lähetetään toimitussihteerille toimitus@sell.fi. Toimitusneuvosto Redaktionsråd: Puheenjohtaja Janne Lunden Jäsenet: Kaisa Hartikainen, Mari Heinonen, Raisa Iivonen, Taina Kivistö, Jouko Koppinen, Antti Nurminen, Kati Vainio ja sihteeri Anna Parkkari. Toimitus Redaktion: Suomen Eläinlääkäriliitto Mäkelänkatu 2 C, 4. krs Helsinki puh. (09) faksi (09) toimitus@sell.fi Pääkirjoituksen ruotsinnos/ Översättning av ledaren Leif Wikman Painos Upplaga: Tilaushinnat 2008 Prenumerationspriser 2008: 90 e, eläinlääketieteen opiskelijoille, jotka eivät vielä ole liiton jäseniä ja liiton eläkkeellä oleville jäsenille 40 e, pohjoismaisten eläinlääkäriliittojen jäsenet 45 e. 90 e, för vet.med. studerande och pensionerade 40 e, för medlem nordiska veterinärförbund 45 e. ISSN Painopaikka Uusimaa Oy, Porvoo Aikakauslehtien liiton jäsen

7 Anna Kjällman, Johanna Seppänen, Mari Heinonen ja Kristiina Hakkarainen Lehmän hyvinvointiin vaikuttavat seikat pihatossa kirjallisuuskatsaus Osa 1. Naudan lajinomainen käyttäytyminen Factors affecting cow welfare in loose housing systems a review Part 1. Natural behavior of cattle YHTEENVETO Naudan lajinomaisessa käyttäytymisessä korostuvat syömiseen, märehtimiseen ja lepoon käytettävä aika sekä halu toimia samanaikaisesti lauman jäsenten kanssa. Ryhmien sekoittaminen aiheuttaa stressiä eläimille, ja esimerkiksi poikineiden hiehojen on todettu pärjäävän pihatossa parhaiten omana ryhmänään. Yksittäisellä ja ryhmäpoikimakarsinalla on omat hyvät puolensa poikimaympäristönä. Poikimakarsinan hyvä alusta sekä runsas kuivitus ovat ensisijaisen tärkeitä. Ahtaassa pihatossa lehmät joutuvat kilpailemaan, käyttäytymisen synkronia ei toteudu ja usein kiimakäytös heikkenee. Kilpailu ja ruokintapöytätila vaikuttavat syöntikäyttäytymiseen. Syöntitilannetta voidaan rauhoittaa jakamalla ruokintapöytä ruokintapaikkoihin. Vapaa veden saanti on maidontuotannon perusedellytys, joten vesipisteitä on oltava riittävästi ja ne on sijoitettava oikein. SUMMARY Time spent for eating, ruminating and resting as well as the need for behavioral synchrony are important for the natural behavior of cattle. Mixing groups causes stress to animals. Heifers, for instance, do best if they are managed separately in their own groups in loose housing systems. Both separate and group calving pens have advantages. In calving pens, good flooring and abundant bedding material are essential. In crowded loose housing systems cattle compete, suffer from behavioral asynchrony and their oestrus behavior may be impaired. Eating behavior is affected by competition and limited space for eating. Feeding places with partitions enable the cows to eat undisturbed. Free access to water is necessary for milk production. There must be a sufficient number of water troughs and they must be correctly located. JOHDANTO Navettasuunnittelu on kompromissien tekemistä. Taloudelliset resurssit ovat rajalliset, ja toteutukseen vaikuttavat ympäristö, rakennustekniset seikat sekä tilan hoitoon käytettävissä oleva työvoima. Hyvien kompromissien tekeminen vaatii tietoa valittujen ratkaisujen seurauksista sekä kykyä priorisoida. Parempia navettoja pystytään suunnittelemaan ja rakentamaan, kun ymmärretään niiden päivittäisten käyttäjien, nautojen, käyttäytymistä ja tarpeita. Investoinnin vastapainoksi saadaan aiempaa terveempiä, kestävämpiä ja tuottavampia lehmiä. Eläinten hyvinvoinnin edistäminen parantaa lypsykarjatalouden mainetta sekä kuluttajien luottamusta elintarvikkeiden laatuun ja turvallisuuteen. 1 Nautojen hyvinvoinnin kannalta ollaan menossa parempaan suuntaan, kun siirrytään pihattoihin ja Naudoilla on voimakas taipumus synkronoida toimintojaan, mikä on huomioitava ruokintapöytätilassa ja makuuparsien määrässä. Syönnin edistämiseksi kannattaa ruokintapöytä jakaa kunnollisiin ruokintapaikkoihin esimerkiksi ruokintaparsiin. Hiehot pärjäävät parhaiten omana ryhmänään ja ne on totutettava ajoissa makuuparsiin ja väkirehuautomaattiin. 7

8 ryhmäkasvatukseen, joilla pystytään tarjoamaan laumaeläimelle luonnollisemmat olosuhteet kuin parsinavetoissa. 2,3 Jatkossa tarvitaan lisää tutkimuksia rakennussuunnittelun vaikutuksista eläinten terveyteen. 1 Esittelemme navettaympäristön yhteyttä lehmien terveyteen ja hyvinvointiin. Keskitymme tärkeimpiin lehmän hyvinvointiin, terveyteen ja karjan tuotokseen vaikuttaviin seikkoihin. Kirjallisuuskatsauksen ensimmäisessä osassa käsitellään ryhmittelyyn, poikimiseen, eläintiheyteen ja syöntiolosuhteisiin liittyviä asioita. Katsaus on valmistunut osana hankkeita Lypsykarjarakennusten toiminnalliset vaihtoehdot ja Eläinterveydenhuollon kehittäminen Pohjois-Savossa (ELKE) ja niissä meneillään olevia ( ) pihattotutkimuksia. Kirjallisuuskatsaus on luettavissa laajempana, osana pihattotutkimuksen loppuraporttia, osoitteessa (teknologia). Naudan lajinomainen käyttäytyminen ja siihen vaikuttavat tekijät pihatossa Nauta on sosiaalinen laumaeläin, jonka käyttäytymiseen vaikuttavat perimä, kokemukset ja oppiminen. Ravinnon hankinta on eläinten tärkein huolenaihe, ja syömiskäyttäytyminen on yksi tärkeistä ylläpitotoiminnoista. Naudan elämästä prosenttia kuluu syömiseen ja märehtimiseen. Nauta noudattaa syömisessään vuorokausirytmiä. Syönti on aktiivisimmillaan auringonnousun ja -laskun aikaan. Lämpötilan nousu vähentää syöntiä. Nautojen syöntikäyttäytymiseen vaikuttavat rehun laatu, rehunjakokerrat ja syöntitilanteessa esiintyvä kilpailu. 4 Naudat juovat keskimäärin kahdesta viiteen kertaa päivässä mieluiten haaleaa tai lämmintä vettä. 4,5 Laumaeläiminä naudoilla on voimakas taipumus synkronoida toimintojaan. Siksi naudan lepääminen tai syöminen innostaa toisia tekemään samoin. 4 Laitumella ollessaan lehmät toimivat ryhmässä niin, että useimmat eläimet syövät, märehtivät ja lepäävät yhtä aikaa. 6 Laumakäyttäytymisestä on olosuhteista riippuen joko hyötyä tai haittaa. Ryhmässä ollessaan naudat syövät enemmän ja kauemmin kuin yksin. 4,7 Laiduntaessaan naudat levittäytyvät tasaisesti laitumelle, mutta kerääntyvät tiiviiksi ryhmäksi lepäämään. 4 Aikuinen nauta lepää lähes puolet valveillaoloajastaan, 4 keskimäärin seitsemästä kymmeneen tuntia vuorokaudessa. Lepoaika jakautuu noin viiteen 1,5 tunnin jaksoon. 4 Siitä suurin osa vietetään makuulla, yleisimmin rinnan päällä, ja merkittävä aika levosta kuluu märehtien. 4 Lehmät märehtivät kuudesta kahdeksaan tuntia vuorokaudessa. 4 Jos lehmän eri toimintoihin käytettävissä olevaa aikaa rajoitetaan, makuuajan suhteellinen osuus kasvaa muihin toimintoihin käytettävän ajan vähentyessä. 8 Riittävä makuuaika on siis lehmälle erittäin tärkeää. Naudat ovat sosiaalisia ja seuraavat johtajalehmää laitumelle ja takaisin, lypsylle ja ruokintapöydän ääreen. Luonnossa naudat liikkuvat laitumella jatkuvasti ja vaeltavat pitkiä matkoja ravinnon ja veden perässä. Myös selvitellessään lauman arvojärjestystä, toteuttaessaan naudoille tyypillistä kiimakäyttäytymistä ja etsiessään sopivaa poikimispaikkaa lehmät liikkuvat paljon. 4 Emä nuolee vastasyntynyttä vasikkaa. Tämä luo perustan emän ja vasikan väliselle suhteelle. Lehmä imettää luonnossa vasikkaa 8,5 11 kuukautta vastasyntyneen vasikan imiessä 5 14 kertaa päivässä ja kolmen kuukauden ikäisen kahdesta neljään kertaa päivässä. Kehonhoito on tärkeä ylläpitotoiminto ja sillä on suuri merkitys lauman sosiaaliselle rakenteelle. Naudat hoitavat sekä omaa että laumatovereiden kehoa nuolemalla, rapsuttamalla, hankaamalla ja hieromalla. Kiiltävä karvapeite ja hyväkuntoinen iho kertovat paljon naudan terveydentilasta. 4 ELÄINTEN JÄRKEVÄ RYHMITTELY Lypsykarjapihatoissa eläimiä siirretään ryhmästä toiseen tarkoituksena muodostaa tasaisia ryhmiä maitotuotoksen, kuntoluokan, tiineysvaiheen ja terveydentilan perusteella. 3 Ruokinta voidaan näin sovittaa vastaamaan kunkin ryhmän ravitsemuksellisia tarpeita. 9 Ryhmien muuttelu voi aiheuttaa sekä tuotannollisia että eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia. 3 Lauman arvoasteikossa eri tavoin sijoittuvien yksilöiden sopeutumisessa muuttuviin olosuhteisiin on eroja. 1 Lisätietämys ryhmän muodostumisesta ja muista sosiaalisista tekijöistä mahdollistaisi sellaisten hoito- ja käsittelytekniikoiden ja -tapojen kehittämisen, jotka vähentäisivät ryhmämuutosten ongelmia. Uudelleenryhmittelyn haittojen vuoksi on suositeltavaa, että karjanhoidossa vältettäisiin turhia ryhmien sekoittamisia. 3 Ryhmämuutokset aiheuttavat stressiä Toisilleen vieraiden eläinten yhdistäminen samaan ryhmään voi aiheuttaa aggressiivisuutta, rauhattomuutta ja sosiaalista stressiä erityisesti arvoasteikossa alimpina oleville eläimille. 1,3 Se lisää liikkumista, vähentää syöntimäärää ja maitotuotosta sekä nostaa maidon solulukua. Maidontuotannon muutoksien normalisoituminen voi kestää yli kaksi viikkoa. 3 Eläinten sekoittelu häiritsee syöntikäyttäytymisen vuorokausirytmiä lisäten yöllistä syöntiä. 4 Tutkimusten välillä on suurta vaihtelua siinä, kuinka paljon eläinryhmien yhdistely laskee maitomäärää. Tähän lienee osittain syynä eripituisten seurantaaikojen käyttö. 5 Ryhmien yhdistäminen aiheuttaa useammin ongelmia uusille kuin 8

9 TAULUKKO 1 TABLE Hiehojen syönti ja tuotos hiehoryhmässä verrattuna sekaryhmään Boen ja Faerevikin mukaan 3. Feed intake and milk yield of heifers housed in separate heifer groups compared with groups of heifers mixed with cows according to Boe and Faerevik. 3 Syöntiaika Syöntifrekvenssi Syöntimäärä Maitotuotos Eating time Eating frequency Feed intake Milk yield Hiehoryhmä vs. sekaryhmä % 0,5 2-kertainen % % Heifer group vs. mixed group 0,5-2 fold jo aiemmin ryhmään kuuluneille eläimille. Nautojen aiemmalla sosiaalisella kokemuksella, yhdistettävien eläinten lukumäärällä ja ryhmän rakenteella on vaikutusta. 3 Naudat näyttävät toisaalta tottuvan ryhmien muutteluun. Esimerkiksi vaikutukset maitotuotokseen pienenevät. 3,5 Sosiaalisen hierarkian muodostumiseen kuluu enintään kaksi vuorokautta, jos eläimet ovat aiemmin eläneet laumassa. Laumaelämään tottumattomilta arvojärjestyksen muodostumiseen kuluu pidempään, kahdesta neljään vuorokautta. 3 Käyttäytyminen on tasapainoa tarpeiden välillä; eläinten sekoittelun yhteydessä aggressio on dominoiva voima, mutta rehun hankinta alkaa dominoida, kun lauman sosiaalinen arvojärjestys on muotoutunut. 4 Ryhmäkoon vaikutusta ryhmämuutosten jälkeiseen käyttäytymiseen ei naudoilla ole tutkittu paljon. 3 Tutkimukset viittaavat siihen, että yksittäisten eläinten siirtämistä tulisi välttää. Uskotaan, että siirrettävien eläinten väliset sosiaaliset siteet vähentävät ryhmämuutoksen aiheuttamaa stressiä. Suuri eläintiheys aiheuttaa ylimääräistä sosiaalista häiriötä. 1 Pienissä ryhmissä stabiili tila saavutetaan nopeammin kuin isoissa ryhmissä. 5 Kiimassa olevien eläinten siirtämistä uuteen ryhmään tulee välttää lisääntyneen aggressiivisuuden takia. Myös tiineyden vaiheella saattaa olla merkitystä. 3 Agonistiseksi käyttäytymiseksi kutsutaan hierarkian ylläpitämiseen liittyvää käyttäytymistä, kuten hyökkäys, tappelu ja alistuminen. Agonistista käyttäytymistä esiintyy vähän stabiilissa laumassa. Tällaisen lauman muodostamisessa helpottavat nupoutus, jolloin taistelut ruokintapöydän äärellä vähenevät, sekä matalatuottoisten dominoivien ja toisaalta arvoasteikossa heikkojen lehmien poistaminen karjasta. 4 Eläinryhmiä kannattaa muuttaa harkiten ja siirtää eläimiä pienissä ryhmissä, ei yksitellen. 4,10 LEHMIEN RYHMITTELY ON TAITOLAJI Vaikka lehmät ovat herkässä tuotantovaiheessa poikiessaan ja herutusvaiheessa, niiden ryhmittelyä ja osastointia on tutkittu vähän. Näissä tuotannon vaiheissa lehmien fysiologinen tila, ruokinta sekä hoito muuttuvat ja syntyy tarve siirtää eläimiä osastosta toiseen. Eläinten siirtely on välttämätöntä nykyaikaisissa lypsykarjoissa, mutta Cook ja Nordlund 1 suosittelevat rajoittamaan siirtelyä poikimisen läheisyydessä ja alkulypsykaudella. He pitävät eläintiheyttä kriittisenä tekijänä. Makuuparsia on oltava vähintään yksi eläintä kohden ja ruokintapöytätilaa 0,76 m/lehmä. Koska naudan koko on tärkeä arvoasteikossa sijoittumista määrittävä tekijä, pienet eläimet, erityisesti hiehot, ovat asteikossa alempana kuin suuret. Alkulypsykauden laihtuminen voi vaikuttaa eläimen asemaan. Nämä seikat lisäävät ryhmämuutosten aiheuttamaa stressiä herutusvaiheessa. 1 Ruokinnan onnistumisen takia korkeatuottoiset lehmät kannattaa pitää kahdesta kolmeen viikkoa poikimisen jälkeen omana ryhmänään omalla rehuseoksella, jolloin esimerkiksi sorkkakuumeen esiintyvyys vähenee. Kun kuiva-aineen syönti pysyy yllä tämän kriittisen jakson ajan, voidaan välttyä myös monilta muilta terveysongelmilta. 9 Ummessa olevat lehmät voidaan pitää omana ryhmänään makuuparsiosastossa, kestokuivikkeella ja kesäisin laitumella noin 40 vuorokautta umpeenpanon jälkeen. Keskimäärin kahdesta kolmeen viikkoa ennen odotettua poikimista eläimet tulee siirtää poikivien ryhmään tunnutusta ja tarkempaa seurantaa varten. 9 Hiehot voivat parhaiten omana ryhmänään Hiehojen siirtäminen lypsävien pihattoryhmään aiheuttaa stressiä. Hiehot on suositeltavaa pitää omana ryhmänään. 1,3 Boen ja Faerevikin 3 kirjallisuuskatsauksen mukaan omana ryhmänään pidettävien hiehojen syöntiaika on pidempi ja syöntifrekvenssi, syöntimäärä sekä maitomäärä suurempi kuin lehmien kanssa samassa ryhmässä pidettävillä hiehoilla (taulukko 1). Omana ryhmänään 9

10 pidettävät hiehot makaavat pidempiä jaksoja verrattuna yhdessä vanhempien lehmien kanssa pidettäviin hiehoihin, jotka liikkuvat enemmän ja syövät enemmän öisin. Lypsylehmien seassa hiehot käyttävät huonosti väkirehuautomaattia; kahdeksan prosenttia hiehoista ei käyttänyt automaattia lainkaan lypsävien ryhmään siirtämistä seuraavan viikon aikana. Lehmien joukossa hiehot makasivat enemmän lantakäytävällä (29 prosenttia hiehoista) kuin saman ryhmän vanhemmat eläimet (kolme prosenttia lehmistä). Suurissa karjoissa ongelma on helposti ratkaistavissa järjestämällä hiehoille oma ryhmä. 3 Joka tapauksessa hiehoille on annettava riittävästi aikaa sopeutua uuteen ympäristöön sekä opetella makuuparsien ja väkirehuautomaatin käyttöä. 11 Ensikoiden jalkaterveyden kannalta on oleellista, osaavatko ne käyttää makuuparsia maidontuotannon alkaessa. Siksi tiineet hiehot kannattaa kasvattaa makuuparsiosastossa. 9 Lehmien seassa pidettyjen hiehojen riski on muita suurempi, sillä ne joutuvat liikkumaan paljon väistellessään ylempiarvoisia eläimiä. Ne seisovat usein vain etujalat makuuparressa, jolloin takajalkoihin ja -sorkkiin kohdistuu paljon painetta. 5 Ensikoiden pitäminen omana ryhmänään vähentää tapaturmista aiheutuvia loukkaantumisia. 9 Yksittäisen hiehon siirtäminen lypsylehmien joukkoon aiheuttaa enemmän sosiaalista vuorovaikutusta lauman jäsenten kanssa, kuin jos kerralla yhdistetään hiehoryhmä, joka toimii alaryhmänä uudessa laumassa. Aiheesta on kuitenkin ristiriitaisia tutkimustuloksia. Optimaalista siirrettävän lypsylehmä- tai hiehoryhmän kokoa ei tunneta. 3 Poikimisympäristön pitää olla hygieeninen ja rauhallinen Poikimiskäyttäytyminen vaihtelee suuresti. Poikimapäivänä lehmä hakeutuu kauemmaksi laumatovereistaan, muttei eristäydy täydellisesti. Hiehojen ja vanhempien lehmien käyttäytymisessä, esimerkiksi välimatkassa muuhun laumaan, on eroja. Poikiva lehmä ei häiriinny vasikoiden läheisyydestä, vaikka haluaa pitää välimatkaa aikuisiin. 12 Laitumella lehmät valitsevat kuivan, pehmeän ja muuta aluetta korkeamman paikan, jossa on esimerkiksi puun tarjoamaa suojaa sekä vettä lähistöllä. 4,12 Rauhallisessa paikassa vasikan leimautuminen emään sujuu häiriöittä. 5 Sopiva poikimispaikka on laumasta eristäytymistä tärkeämpi seikka. Lehmät kykenevät selviytymään erilaisista ympäristöön liittyvistä ja sosiaalisista ongelmatekijöistä poikimisen yhteydessä. 12 Yksittäinen vai ryhmäpoikimakarsina? Hyvä karjanpito edellyttää, että poikivat eläimet hoidetaan muista erillään, poikimakarsinassa tai erillisessä poikimisosastossa, mikä vähentää stressiä ja tautipainetta. Vaihtoehtoina ovat yksittäis- ja ryhmäpoikimakarsinat. Pihattojen poikimakarsinoiden määrässä ja rakenteissa on puutteita. 13 Yksittäisten poikimakarsinoiden rakennuskustannukset ovat suuremmat kuin ryhmäpoikimakarsinoiden. Myös tarvittava työmäärä on suurempi. Karjoissa, joissa on yksittäispoikimakarsinat, vasikat ovat terveempiä ja vasikkakuolleisuus on pienempi kuin karjoissa, joissa on ryhmäpoikimakarsinat. Tämä johtunee ryhmäpoikimakarsinan suuremmasta tautipaineesta. Karsinan desinfektio onnistuu paremmin poikimisten välillä yksittäisissä poikimakarsinoissa. 14 Optimaalista aikaa, jonka lehmän tulisi viettää poikimakarsinassa, ei tiedetä. 1 Yksittäispoikimakarsinan kooksi suositellaan 3,65 x 3,65 m. Tämä tila riittää poikimisavun antamiseen ja lehmä mahtuu makaamaan kyljellään. 10 Poikimakarsinassa on hyvä olla sulkulaite. Alustan pito, pehmeä kuivitus sekä puhtaus ovat ensiarvoisen tärkeitä. 1,15 Vasikan syntymäpaikan tulee olla vedoton. 4 Poikimakarsinaan siirto suositellaan tehtävän noin 24 tuntia ennen poikimista. Poikimisen ennustaminen on vaikeaa ja lehmä viipyy poikimakarsinassa yleensä noin viikon. 1 Karsinarakenteiden on hyvä olla irrotettavissa. Lehmä on saatava tarvittaessa lukittua pöytään ja ihmisten kulkemista varten tulee joka karsinassa olla portti tai kulkuaukko. Rakenteiden tulee mahdollistaa runsaan olkikuivituksen käyttö. 10 Tanskalaisten suositusten mukaan pihatossa tulee olla yksi poikimakarsina 30:tä lehmää kohden, jos poikimiset jakaantuvat tasaisesti. 10 Tarvittavien karsinoiden lukumäärä riippuu sekä poikimisten ajoittumisesta että vierihoidon määrästä (taulukko 2). 16 Poikimakarsinoista on usein puutetta. 15 Tutkimuksessa, jossa selvitettiin makuuparsipihattojen poikimisolosuhteita, kävi ilmi, että liki 80 prosenttia lehmistä poiki makuuparsipihatossa muiden joukossa ja vain 13 prosenttia poikimakarsinassa. Osa poiki laitumella ja osa kytkettynä. Yli 30 prosentissa pihattonavetoista ei ollut lainkaan erillistä poikimakarsinaa. Suurimmat syyt siihen, miksi lehmät suurelta osin poikivat makuuparsipihatossa muiden joukossa, ovat poikimakarsinoiden rakentamiskustannukset pienissä karjoissa sekä poikimisten kasaantuminen ajallisesti, jolloin poikimakarsinoiden määrä on riittämätön. 15 Tilavien kuivitettujen yhteispoikimakarsinoiden käyttöä kertatäyttö-periaatteella suositellaan. Ryhmä lehmiä siirretään samaan karsinaan kahdesta kolmeen viikkoa ennen poikimista ja siirretään poikimisen jälkeen samanaikaisesti seurantaryhmään. Lehmät poikivat ryhmäkarsinan vieressä olevassa poikimakarsinassa tai ryhmäpoiki- 10

11 makarsinassa. Ryhmäkarsinan toimivuuden edellytyksiä ovat hyvä viemäröinti, runsas kuivikkeiden käyttö, helppo puhdistettavuus, leveä kulkualue ruokintapöydältä makuualueelle sekä perusteellinen puhdistus ja kuivitus ryhmien välillä kolmesta neljään viikon välein. Makuualaa ryhmäpoikimakarsinassa tulee olla 11 m² eläintä kohti. Makuualue ei saa olla syvä ja kapea. Lehmät makaavat mielellään seinän vieressä, jolloin muodoltaan leveällä makuualueella lehmien matka ruokintapöydältä seinän vierustoille on lyhyt ja alusta pysyy puhtaana. Ruokintakäytävän tulee olla noin 3,7 m leveä. Vesipisteet sijoitetaan ruokintakäytävälle. 1 Kuvassa 1 esitetään piirros poikivien osastosta. Kuvassa 2 on suomalaisen pihaton poikimakarsinaratkaisu. Poikimakarsinat on sijoitettava niin, että lehmän ja vasikan tarkkailu on helppoa. 10 Poikimakarsinat kannattaa rakentaa ummessa olevien ja poikimattomien hiehojen makuuparsi- tai kestokuivikeosaston läheisyyteen. Karsinoiden vieressä ei saa olla vilkasta liikennettä. Poikineet lehmät on hyvä pitää muutaman vuorokauden ajan pienemmissä ryhmissä hyvin kuivitetussa karsinassa, missä synnytykseen liittyviä sairauksia on helpompi hoitaa kuin makuuparsipihatossa muiden joukossa. 1 Vierihoito kannattaa Luonnossa vasikka makaa omassa rauhassaan kasvillisuuden suojassa pitkiä aikoja emän laiduntaessa ja palatessa välillä imettämään. Vieroituksen stressiä on tutkittu seuraamalla lehmän veren kortisolipitoisuutta, sydämen sykettä ja ääntelyä. Kolmen vuorokauden ikäisen vasikan vieroituksen on arvioitu aiheuttavan vain lievää stressiä emälle. Osaselitys lienee se, ettei vasikka luonnossa jatkuvasti seuraa emän rinnalla. Useat tutkimukset puoltavat emän ja vasikan pitämistä yhdessä vähintään 24 tunnin ajan. Emä stimuloi vasikkaa, joka juo enemmän. Tällöin vasta-aineet imeytyvät tehokkaasti. 4 Vasikkansa kanssa olevan lehmän käyttäytymisessä havaitaan vähemmän maidontuotannon alkamisesta ja muusta tuotantorasituksesta johtuvaa levottomuutta kuin vasikastaan heti poikimisen jälkeen erotetulla lehmällä. 10 Ahtaudella on monia negatiivisia vaikutuksia KUVA 1 PICTURE Esimerkki ummessa olevien ja poikivien ryhmittelystä suurehkossa pihatossa. Grouping of cows in a loose housing system. Ummessa = dry cows, tunnutus = transition cows (late dry period), poikimista odottavat = about to calve, vierihoito = cows with calves, poikimakarsina = calving pen. KUVA 2 PICTURE Vierihoitoa ryhmäpoikimakarsinassa suomalaisessa pihatossa. Karsinassa on makuualueella kestokuivikepohja ja ruokailualueella ritilä. Cows and their calves together in a Finnish maternity pen. The resting area is covered with straw bedding and the feeding area with slatted floor. Nykyaikaisissa navetoissa eläinten liikkuminen on rajoitettua. Eläintiheys on suuri. 4 Ryhmäkoon suurentuessa eläimillä on vaikeuksia muistaa laumatovereiden sosiaalinen status, jolloin agonistinen käyttäytyminen lisääntyy. Siitä, kuinka paljon lajitovereita nauta kykenee tunnistamaan ja muistamaan, ei ole varmaa tietoa. Arviot vaihtelevat 50:stä 70:een eläintä. Tätä suuremmat laumat jakaantuvat yleensä alaryhmiksi. 5 Jotta eläimet voisivat käyttäytyä luonnollisella tavalla, käytettävissä olevalla tilalla on suuri merkitys. Lehmä pitää vähintään metrin välimatkan naapurieläimeen, jollei eläinten välillä ole jotakin fyysistä estettä, kuten parrenerottajaa. 17 Koska nauta aistii ympäristöä lä- 11

12 TAULUKKO 2 TABLE Tarvittava poikimakarsinoiden määrä Krötzlin mukaan. 16 The recommended number of calving pens according to Krötzl. 16 Poikimakarsinoiden lukumäärän suhde lehmien kokonaismäärään (%). Proportion (%) of calving pens of the number of cows in the herd. Vierihoitopäivien lukumäärä The number of days when cows and calves are kept together Poikimakuukausia karjassa /vuosi Calving months /year , , hinnä haju-, näkö- ja kuuloaistien avulla, naudan kokema henkilökohtainen tila on pään ympärille hahmottuva ympyrän muotoinen alue. Siksi yksilöiden välimatka on mitattava päiden välisenä etäisyytenä. Laitumella aikuiset naudat pitävät etäisyyttä laumatovereihin tyypillisesti kahdesta neljään metriä. 10 Lisää tilaa ja vähemmän kilpailua Ahtaus huonontaa eläinten mahdollisuutta säilyttää haluttu etäisyys naapurieläimiin. Jos tilaa lisätään, kilpailu, liikkuminen ja toisen eläimen pois ajaminen sekä loukkaantumiset vähenevät. 3,18 Naudoilla esiintyy vähemmän agonistista käyttäytymistä laitumella kuin pihatossa, 1,3 mikä johtunee lisääntyneestä tilasta ja mahdollisuudesta väistää dominoivia yksilöitä. Agonistinen käyttäytyminen vähenee, jos eläimillä on yöaikaan mahdollisuus ulkoiluun. 3 Ruuhkaisen tilan aggressioita voidaan ehkäistä vähentämällä kilpailutilanteita esimerkiksi pitämällä rehua jatkuvasti tarjolla, lisäämällä vesipisteiden ja makuuparsien lukumäärää sekä ruokintapöydän rakenneratkaisuilla ja rehunjakotavoilla. 4 Pihaton väljyys helpottanee erityisesti arvoasteikossa alempana olevien lehmien elämää, sillä dominanssin ja eläinten välisen etäisyyden välillä on havaittu yhteys. 19 Karkeasti sanottuna alempiarvoiset lehmät haluavat olla mahdollisimman kaukana dominoivista yksilöistä ja yhdessä samanarvoisten kanssa. Jos ruokintatilaa tai -paikkoja on liian vähän, alempiarvoiset eivät välttämättä uskalla mennä syömään, jos vapaa paikka on dominoivan vieressä. Lattiatilan suurentaminen kasvattaa lehmien välistä etäisyyttä 20 ja tilan vähentäminen lisää agonistista 21 tai aggressiivista käyttäytymistä. 20 Fregonesi ja Leaver 21 eivät kuitenkaan havainneet eroja syöntikäyttäytymisessä tai tuotoksessa ahtaammassa ja väljemmässä pidettyjen lehmien välillä. Tosin kokeessa oli vain kahdeksan lehmää ja tarkasteluaika oli lyhyt. Käyttäytymisen synkronia kärsii tilan puutteessa Naudat toimivat mielellään samanaikaisesti. On tärkeää, että ruokintapöytätilaa ja makuuparsia on niin paljon, että tämä käyttäytymistaipumus voi toteutua. 1 Käyttäytyminen synkronisoituu huonommin navetassa kuin laitumella. 6,22 Laitumella lehmät käyttävät 27 prosenttia ajastaan maaten, 34 prosenttia laiduntaen ja 39 prosenttia muihin toimintoihin. Navetassa lehmät makaavat huomattavasti suuremman osan ajastaan, ja vastaavat luvut ovat 59 prosenttia, 17 prosenttia ja 24 prosenttia. Mahdollinen syy käyttäytymisen eroon on lehmien pyrkimys välttää kilpailutilanteita ja aggressiivisia kohtaamisia. Navetassa ravinto on saatavilla helposti ja nopeasti, ja lehmille jää enemmän aikaa muuhun toimintaan. Lattia on alustana erilainen kuin laidun. Navetassa lehmät sosiaalisesta statuksestaan riippumatta käyttävät paljon aikaa ollen varuillaan ja tarkkaillen laumatovereita sekä lisäksi uhkailevat ja väistelevät muita lehmiä. Lehmä on prosenttia ajastaan sosiaalisen jännityksen alaisena. Agonistisesta käyttäytymisestä suurin osa tapahtuu ruokintakäytävällä (67 prosenttia), noin neljännes (26 prosenttia) muilla kulkukäytävillä ja seitsemän prosenttia makuuparsissa. Muut lehmät estävät erityisesti arvoasteikossa alhaisten lehmien vapaata kulkua. Navetassa ainoa aika, jolloin lähes koko lauma toimii yhtäaikaisesti, on tuoreen rehun jakamisen jälkeen. Tunnin kuluttua yhdessä syövien lehmien määrä on vähentynyt 58 prosenttiin, kahdessa tunnissa 30 prosenttiin ja kaikkina myöhempinä aikoina 25 prosenttiin. Yhtä 12

13 aikaa makaavien lehmien määrä vaihtelee 35:stä 95 prosenttiin. 6 Ahtaus häiritsee kiimakäyttäytymistä Ahtaus voi heikentää lehmien kiimakäyttäytymistä. Mikäli pihatossa on ahdasta tai liukasta, lehmät eivät ole halukkaita hyppimään tai hyppivät eniten myöhään illalla ja yöllä, jolloin käytävillä on väljempää. Tämä tuottaa ongelmia kiimantarkkailulle. 5 Kiimakäyttäytyminen voimistuu yleensä välittömästi, jos lehmät pääsevät kahdesti päivässä maapohjaiselle jaloittelualueelle vähintään tunniksi kerrallaan. On kuitenkin mahdollista, että kerran liukkaalla betonilla liukastunut lehmä on haluton hyppimään pitävälläkin pohjalla. 4 Ummessa olevat vaativat tilaa Koska ummessa olevat lehmät tarvitsevat enemmän tilaa kuin varhaistiineet, ummessa olevien osasto täyttyy aiemmin kuin lypsävien osasto. Seuraavan lypsykauden tuotoksen on todettu kärsivän, jos eläinten lukumäärän suhde makuuparsien lukumäärään nousee yli 80 prosentin. Tuotos laskee 0,7 kg/pv 10 prosentin nousua kohden. Ummessa olevat kärsivät leveytensä takia myös ruuhkasta ruokintapöydällä. Ummessa olevien lehmien osaston ruokintapöytätilan rajoituksen on todettu lisäävän juoksutusmahasairauksien riskiä. 1 Syöntikäyttäytyminen ruokarauhaa lehmille Lehmien syöntikäyttäytymisessä on huomattavia yksilöiden välisiä eroja. Kokonaissyöntimäärä muodostuu eri lehmillä hyvin erilaisista aterioiden lukumääristä ja kestoajoista. 23,24 Korkeatuottoiselle lehmälle on syödyn rehun määrän lisäksi merkitystä sillä, kuinka paljon se joutuu käyttämään aikaa ja energiaa saadakseen tarvitsemansa ravinnon ja kuinka suurelle stressille se altistuu. Syönnin edistäminen navettaolosuhteissa on kriittistä maidontuotannon ja lehmien terveyden näkökulmasta. 25 Rehun syöntimäärä ja tuotos paranevat, jos lehmille tarjotaan rehua silloin, kun niiden tarvitsee ja ne haluavat syödä. 4 Lisääntynyt kilpailu ruokintatilanteissa voi vähentää syöntimäärää ja -nopeutta, mikä saattaa lisätä metabolisten sairauksien riskiä. 26 Kilpailu ja ruokintapöytätila vaikuttavat syöntikäyttäytymiseen Lehmien on pääsääntöisesti havaittu syövän useammin ja kauemmin parsinavetassa kuin pihatossa. Tämä johtunee suurelta osin ryhmän kilpailusta. 27 Kirjallisuuden mukaan syömisen kesto vaihtelee suuresti. Kokonaissyöntiaika vaihtelee minuuttia/vrk, aterian kestoaika 5 60 minuuttia ja syöntikertojen määrä 6 49 kertaa/ vrk. Menetelmien ja määritelmien erojen lisäksi eroja aiheuttavat yksilön, tuotantoympäristön ja käytettävän rehun ominaisuudet. Eläinyksilön ominaisuudet sekä lehmien ryhmittely ja lauman ikärakenne vaikuttavat käyttäytymiseen. Dominoivat eläimet syövät kilpailutilanteessa kauemmin 28,29 ja nopeammin 4 kuin alemmassa asemassa olevat. Mitä voimakkaampi kilpailutilanne on, sitä voimakkaampi on yhteys syöntimäärän ja dominanssin välillä. 29 Joissakin tutkimuksissa syöntiajan vaihtelulla ei todettu yhteyttä syöntimäärään tai lehmän painoon. Osa vähentyneestä syöntiajasta voidaan kompensoida syöntinopeutta lisäämällä. Käytännössä tällä asialla voi olla merkitystä silloin, jos pihatossa on ruuhkaa kulkukäytävillä, lypsy kestää kauan tai lehmät joutuvat jonottamaan kauan väkirehuautomaatille. 8 Ruokintapöydällä havaitaan suurin lehmätiheys 90 minuutin kuluessa tuoreen karkearehun jakamisesta. 30 Eniten kilpailua esiintyy ruokintapöydällä noin 45 minuutin ajan rehun jakamisen jälkeen. 28 Rehun tarjollaoloajan rajoittamisen on havaittu vähentävän syöntimäärää ja maitotuotosta. 27 Automatisoitujen ketju- tai nauharuokkijoiden avulla karkearehun jakaminen usein helpottuu. Ruokintapöytätilan rajoittaminen aiheuttaa lisääntynyttä kilpailua erityisesti suosittuina syöntiaikoina, 31 jolloin osa lehmistä joutuu muuttamaan käyttäytymistään välttääkseen aggressiivisia kohtaamisia 6 ja käymään syömässä esimerkiksi myöhään illalla. Arvoasteikon alhaisimmat ovat todennäköisimmin niitä, joiden pääsy rehun äärelle on rajoitettua yleisimpinä syöntiaikoina. 28 Tällainen voi olla ongelmallista rehun valikoinnin vuoksi, 32 erityisesti jos kyseessä on seosrehuruokinta, jolloin aremmat eläimet saavat rehun tähteet. Ruokintapöydän riittävän pituuden katsotaan riippuvan rehun tarjollaoloajasta. 27 Robottilypsyssä lehmiä on vähemmän ruokintapöydän ääressä ja yhtäaikaa syövien lehmien määrä on stabiilimpi kuin asemalypsyssä. Syöntiajan huiput eivät ole yhtä selvät. Robottiryhmästä lehmiä on enimmillään ruokintapöydässä 20 prosenttia ryhmäkoon ollessa keskimäärin 36 lehmää. Lehmiä on odottamassa robotille pääsyä prosenttia (kolmesta viiteen lehmään) suosituimpina lypsyllä käyntiaikoina (klo ja 14 19) ja keskimäärin yhdestä kolmeen prosenttia myöhäisillasta aamuyöhön. 33 Mielestämme ruokintapöytätilaa tarvitaan robottilypsyssä vähemmän, jos lehmien liikettä ohjataan yksisuuntaisin portein. Ruokarauhaa kunnollisten ruokintapaikkojen avulla Arvoasteikossa alhaisemmat lehmät saavat syödä kauemmin, kun pöytä on jaettu ruokintapaikkoihin. 27 Toisistaan erotetuilla ruokintapaikoilla 13

14 KUVA 3 PICTURE Sorkkapallia voidaan käyttää syöville lehmille. Ruokintakäytävällä on tilaa lehmäliikenteelle. A short feeding platform can be used for cows during feeding. There is space for other cows to move around. ruokinta on rauhallista ja rehua hukkaantuu vähän. Ruokintapaikan suositeltava leveys on noin 0,65 0,75 m lehmää kohden. Paikat voivat olla lukittuvat tai voidaan käyttää ruokintaparsia. Lehmien lukitsemista pöytään suositellaan ruokinta-ajan alussa, jotta myös ensikot ja heikommat lehmät saavat syödä rauhassa. 10 Olofsson 34 totesi, että agonistinen käyttäytyminen lisääntyi, makuuaika väheni ja seisomisaika lisääntyi, kun ruokintapaikkaa kohden oli neljä lehmää verrattuna tilanteeseen, jossa joka lehmälle oli ruokintapaikka. Arvoasteikossa matalalla olevat lehmät ajettiin muita useammin pois kesken syömisen tavallisesti kahden tunnin kuluessa lypsystä eli suosituimpana syöntiaikana. Poisajamisten lukumäärä päivässä viisinkertaistui, kun syöntipaikkojen lukumäärä lehmää kohden väheni. Syöntikerrat ja yöllä syöminen lisääntyivät, kun kilpailua oli enemmän. Väljemmissä oloissa lehmät käyttivät ruokintapöytää 19 prosenttia ja ahtaammassa 61 prosenttia käytettävissä olevasta ajasta. Seisomisen suhteellinen osuus lisääntyi erityisesti arvoasteikossa alhaalla olevilla lehmillä. Olofsson esitti, ettei syöntipaikkojen väheneminen heikennä lehmien tuotosta tai terveyttä. Useimmissa kokeissa lehmiä tarkkailtiin kuitenkin lyhyen aikaa tai eläinmäärä oli pieni (Olofssonin tutkimuksessa kahden viikon aikana 16 lehmää). 34 Mielestämme lisääntynyt seisomisaika yhdistettynä kilpailun aiheuttamilla äkkilähdöillä voi olla haitallista sorkkaterveydelle. Tanskalaisten suositusten mukaan ruokintapaikkoja pitäisi olla vähintään yksi jokaista lehmää kohden ja lisäksi kahdesta kolmeen ylimääräistä ruokintapaikkaa, ellei rehua ole saatavilla rajoituksetta tuntia vuorokaudessa. Jos karkearehua on vapaasti saatavissa, saisi lehmiä olla korkeintaan kolme ruokintapaikkaa kohden. Jos ruokintapaikkoja on vähemmän kuin lehmiä, tulee paikatta jäävien lehmiä olla vähintään 15. Silloin lehmät muodostavat kunnolliset alaryhmät. Kaikkein eniten häirintää ruokintatilanteessa aiheuttanee se, että vain pari yksilöä on vailla ruokintapaikkaa. 10 Huzzey ym. 35 vertailivat kokeessaan kahta erilaista ruokintaestettä, yksittäin lukittuvaa paikkaa ja pelkkää niskapuomia. Lehmät söivät hieman kauemmin, kun ruokintaesteenä oli pelkkä niskapuomi. Tämä saattaa johtua siitä, että lehmien on helppoa mennä pöytään, kun ruokintaeste on malliltaan avoin. Lehmät saattavat välttää lukittuvia ruokintapaikkoja, joissa tehdään ajoittain hoitotoimenpiteitä. Kun ruokintaesteessä oli lukittuvat paikat, esiintyi vähemmän paikan vaihtoja ja toisen lehmän pois ajamista. Lehmien syöntiaika väheni ja toimettomana ruokinta-alueella seisominen lisääntyi molemmilla ruokintaestetyypeillä, kun lehmäkohtaista ruokintatilaa oli vähemmän. 35 DeVries ja von Keyserlingk 36 suosittelevat syöttöparsien käyttöä ja ruokintapöytätilan lisäämistä. He tutkivat ruokintaesteen mallin (pelkkä niskapuomi syöttöparsien asemasta) ja ruokintapöytätilan vaikutuksia lehmien syöntikäyttäytymiseen. Kun ruokintapöytätilaa oli enemmän (92 cm lehmää kohti 64 cm:n asemesta), syöntiin käytettiin lisää aikaa ja toimettomana ruokinta-alueella seisominen sekä yhteenotot vähenivät. Tilan lisäämisen vaikutus voimistui, kun ruokintaeste jaettiin syöttöparsilla. Tällöin lehmät joutuivat muuttamaan strategiaansa ja tekemään enemmän työtä, jos ne halusivat ajaa toisen lehmän pois. Ruokintatilan kasvattamisen ja syöttöparsien käytön vaikutuksista hyötyivät erityisesti laumassa alhaisessa arvoasemassa olleet lehmät. 36 Ruokintapöydän pinnan korkeus vaikuttaa syöntikäyttäytymiseen. Lehmät syövät mieluummin matalalta tasolta, jolloin ne työntelevät, lajittelevat ja heittelevät rehua vähemmän. Syödessään pää alhaalla lehmät erittävät enemmän sylkeä, millä on vaikutusta pötsin toimintaan. Syöntikorkeuden tulisi olla 0,15 0,20 m. Rehun vetäminen lehmien jalkoihin estetään etukynnyksellä, jonka korkeus on noin 0,50 0,60 m lantakäy- 14

15 rasittaa kuitenkin väkirehuautomaatin kapasiteettia Vapaa veden saanti on tuotannon perusedellytyksiä KUVA 4 PICTURE Ruokintaparret parrenerottajineen rauhoittavat syöntitilanteen. Long feeding platforms with partitions enable the cows to eat undisturbed. tävän pinnasta. Ruokintaesteen kallistaminen pöydälle päin parantaa lehmien ulottuvuutta rehuun. Rehun työntyminen pöydälle päin lehmien ulottumattomiin estetään reunarakenteella. 10 Lattian viettäminen pöydän pituussuunnassa enemmän kuin yksi prosenttia haittaa lehmän syömistä. Jos viettoa on kolme prosenttia, lehmillä on taipumus liikkua alaspäin syödessään. Lehmät alkavat epäröidä pöydän ääreen menoa, jos viettoa on yli viisi prosenttia. 27 Ruokinta-alueelle voidaan rakentaa koroke eli sorkkapalli, jolla lehmät seisovat syödessään. Sorkkapalli estää ulostamisen ruokintapöydälle, tekee pinnan mukavammaksi sorkille ja estää käytävällä kulkevaa lantakolaa häiritsemästä syöjiä. Suositeltava korotuskorkeus on 0,10 m. Alue valetaan viettämään kahdesta kolmeen prosenttia käytävälle päin. Korotus voidaan tehdä osittain (kuva 3) etujalkoja varten, jolloin sopiva pallin leveys on 0,40 0,50 m. Myös koko ruokinta-alue voidaan korottaa (kuva 4), jolloin korotuksen leveys on 1,60 m. Tällöin suositellaan alueen jakamista ruokintaparsilla pitkittäisliikenteen estämiseksi. Alue voidaan kattaa kumimatolla mukavuuden lisäämiseksi. 10 Väkirehun tarjontatapa, jakopisteiden lukumäärä, jakokerrat ja kerrallaan jaettavat määrät vaikuttavat eläinliikenteen sujuvuuteen ja aikaan, jonka lehmä voi käyttää muuhun toimintaan. 37,38 Väkirehuautomaatit on sijoitettava ruokinta-alueelle, jotta makuuparsialueella oleville lehmille aiheutuu mahdollisimman vähän häiriötä. Ruokinta-automaatin ympäristössä on oltava vähintään 3,5 m tilaa. Automaatin tulee suojata joka puolelta sitä käyttävää lehmää muiden häiriköinniltä. Takaportti on ruokarauhan kannalta tarpeellinen, sillä väkirehuautomaateilla esiintyy voimakasta kilpailua. 37,38 Tanskalaiset suosittelevat automaatin sisäleveydeksi 0,85 m. Yksi automaatti riittää korkeintaan 25 lehmälle. 10 Kokemukset osoittavat, että automaattien määrää on lisättävä, jos automaatti jakaa kaiken väkirehun. Korkeatuotoksiselle karjalle voidaan suositella yhtä automaattia 15:tä lehmää kohden. Pääsääntöisesti on sitä parempi mitä useammin ja useammasta paikasta väkirehua jaetaan. Väkirehun jakaminen liian pienissä erissä Vuorokauden aikana lehmät kuluttavat noin l vettä. Kulutukseen vaikuttavat veden laatu, rehun ja vesipisteen välinen etäisyys, sääolosuhteet, kuiva-aineen syönti, maidontuotanto ja sosiaaliset tekijät. 39 Lehmät juovat enemmän, jos veden lämpötila on C. Runsas juominen lisää maidontuotosta. 10 Vesikupin pitää olla sellainen, että lehmä voi juodessaan laskea koko turpansa veteen. Lehmät juovat l minuutissa, jos vettä on vapaasti saatavilla. 10 Lehmän juominen vähenee, kun vesikuppien virtausta vähennetään 12:sta kahteen litraan minuutissa. 39 Virtauksen vesikupeissa on oltava vähintään 10 l minuutissa, kun 20 prosenttia eläimistä juo yhtä aikaa. 10 Jos vettä on vähemmän saatavilla, maidontuotanto sekä kuiva-aineen syöntimäärä kärsivät ja lehmä laihtuu. 40 Makuualueen kastumisen välttämiseksi vesikupit sijoitetaan pihatossa ruokinta- tai lantakäytävälle. 10 Lehmät juovat mielellään isoista altaista. 39 Pihattoihin suositellaan vesialtaita kuppien sijaan. Vesialtaita pitää olla pihatto-osastossa vähintään kaksi, jotta myös heikommat yksilöt pääsevät juomaan. Altaat voidaan sijoittaa esimerkiksi poikkikäytävälle tai ruokintakäytävälle. Altaiden äärellä esiintyy kilpailua, joten ne kannattaa sijoittaa kohtiin, joissa on tilaa väistää. Täysikasvuista nautaa kohden tulee olla 10 cm allasreunaa. Vesiallas voidaan sijoittaa korokkeelle tai varustaa etureuna kaiteella, jotta allas ei likaantuisi ulosteella. 10 KIRJALLISUUS 1. Cook NB, Nordlund KV. Behavioral needs of the transition cow and considerations for special needs facility design. 15

16 Vet Clin North Am Food Anim Pract. 2004;20: Raussi S. Human-cattle interactions in group housing. Appl Anim Behav Sci. 2003;80: Boe KE, Faerevik G. Grouping and social preferences in calves, heifers and cows. Appl Anim Behav Sci. 2003;80: Albright JL, Arave CW. The behaviour of cattle. CABI Publishing, New York; Phillips C. Cattle behaviour and welfare. 2. painos. Blackwell Science; Miller K, Woodgush DGM. Some effects of housing on the social-behavior of dairy cows. Anim Prod. 1991;53: Arave CW, Albright JL, Armstrong DV, Foster WW, Larson LL. Effects of isolation of calves on growth, behavior, and first lactation milk yield of Holstein cows. J Dairy Sci. 1992;75: Munksgaard L, Jensen MB, Pedersen LJ, Hansen SW, Matthews L. Quantifying behavioural priorities effects of time constraints on behaviour of dairy cows, Bos taurus. Appl Anim Behav Sci. 2005;92: Radostits O M. Herd health: food animal production medicine. W.B.Saunders; Anonymous. Interdisciplinary report Housing design for cattle Danish recommendations. 3. painos. 2001; Kjaestad HP, Myren HJ. Failure to use cubicles and concentrate dispenser by heifers after transfer from rearing accommodation to milking herd. Acta Vet Scand. 2001;42: Lidfors LM, Moran D, Jung J, Jensen P, Castren H. Behavior at calving and choice of calving place in cattle kept in different environments. Appl Anim Behav Sci. 1994;42: Heinrichs AJ, Graves RE, Kiernan NE. Survey of calf and heifer housing on Pennsylvania dairy farms. J Dairy Sci. 1987;70: Bewley J, Palmer RW, Jackson-Smith DB. A comparison of free-stall barns used by modernized Wisconsin dairies. J Dairy Sci. 2001;84: Kjaestad HP, Simensen E. Management of calving in Norwegian cubiclehoused dairy herds. Acta Vet Scand. 2001;42: Krötzl H. Parresta pihattoon, naudan lajinmukainen käyttäytyminen rakentamisen perustana. Jyväskylä: Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Jyväskylän yliopistopaino, Julkaisuja 39; Sumner J. Design of dairy cow housing systems in the United Kingdom. Dairy, Food and Env Sanit. 1991;11: Menke C, Waiblinger S, Folsch DW, Wiepkema PR. Social behaviour and injuries of horned cows in loose housing systems. Anim Welfare 1999;8: Manson FJ, Appleby MC. Spacing of dairy-cows at a food trough. Appl Anim Behav Sci. 1990;26: Kondo S, Sekine J, Okubo M, Asahida Y. The effect of group-size and space allowance on the agonistic and spacing behavior of cattle. Appl Anim Behav Sci. 1989;24: Fregonesi JA, Leaver JD. Influence of space allowance and milk yield level on behaviour, performance and health of dairy cows housed in strawyard and cubicle systems. Livestock Prod Sci. 2002;78: O Connell J, Giller PS, Meaney W. A comparison of dairy cattle behavioral patterns at pasture and during confinement. Irish J Agric Res. 1989;28: Vasilatos R, Wangsness PJ. Feedingbehavior of lactating dairy cows as measured by time lapse photography. J Dairy Sci. 1980;63: DeVries TJ, von Keyserlingk MAG, Weary DM, Beauchemin KA. Measuring the feeding behavior of lactating dairy cows in early to peak lactation. J Dairy Sci. 2003;86: Grant RJ, Albright JL. Feeding behavior and management factors during the transition period in dairy cattle. J Anim Sci. 1995;73: Shaver RD. Nutritional risk factors in the etiology of left displaced abomasum in dairy cows: a review. J Dairy Sci. 1997;80: Albright JL. Feeding behavior of dairy cattle. J Dairy Sci. 1993;76: Friend TH, Polan CE. Social rank, feeding behavior and free stall utilization by dairy cattle. J Dairy Sci. 1974;57: Friend TH, Polan CE, McGilliard ML. Free stall and feed bunk requirements relative to behavior, production and individual feed-intake in dairy cows. J Dairy Sci. 1977;60: DeVries TJ, von Keyserlingk MAG, Beauchemin KA. Short communication: diurnal feeding pattern of lactating dairy cows. J Dairy Sci. 2003;86: DeVries TJ, von Keyserlingk MAG, Weary DM. Effect of feeding space on the inter-cow distance, aggression, and feeding behavior of free-stall housed lactating dairy cows. J Dairy Sci. 2004;87: Leonardi C, Armentano LE. Effect of quantity, quality, and length of alfalfa hay on selective consumption by dairy cows. J Dairy Sci. 2003;86: Wagner-Storch AM, Palmer RW. Feeding behavior, milking behavior, and milk yields of cows milked in a parlor versus an automatic milking system. J Dairy Sci. 2003;86: Olofsson J. Competition for total mixed diets fed for ad libitum intake using one or four cows per feeding station. J Dairy Sci. 1999;82: Huzzey JM, DeVries TJ, Valois P, von Keyserlingk MA. Stocking density and feed barrier design affect the feeding and social behavior of dairy cattle. J Dairy Sci. 2006;89: DeVries TJ, von Keyserlingk MA. Feed stalls affect the social and feeding behavior of lactating dairy cows. J Dairy Sci. 2006;89: Collis KA, Quick AJ, Newman G, Albright JL. Behavior of lactating dairy cows in an electronic concentrate feeding system. J Dairy Sci. 1979;62: Collis KA. Effect of an automatic feed dispenser on the behavior of lactating dairy cows. Appl Anim Eth. 1980;6: Andersson M, Schaar J, Wiktorsson H. Effects of drinking water flow rates and social rank on performance and drinking behavior of tied-up dairy cows. Livestock Prod Sci. 1984;11: Pinheiro Machado Filho LC, Teixeira DL, Weary DM, von Keyserlingk MAG, Hötzel MJ. Designing better water troughs:dairy cows prefer and drink more from larger troughs. Appl Anim Behav Sci. 2004;89: KIRJOITTAJIEN OSOITTEET Anna Kjällman (ent. Sorsa), ELL, eläinlääkäri Vethaus Oy Päivärinne 1, Hattula anna.sorsa@vethaus.fi Johanna Seppänen, ELL, vs. kliininen opettaja Mari Heinonen, ELT, kliininen opettaja Kristiina Hakkarainen, ELL, kliininen opettaja Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, Saaren yksikkö Pohjoinen pikatie 800, Saarentaus

17 Se edullinen ja alkuperäinen fenbendatsoli Madottoman hyvä olla! Uutuus - 5 kg pakkaus! Axilur vet. 4 % jauhe sioille Vaikuttava aine: 1 gramma jauhetta sisältää: fenbendatsoli 40,00 mg. Käyttöaiheet: Matolääke sikojen maha- ja suolistonematodien torjuntaan (Hyostrongylus rubidus, Oesophagostomum spp., Ascaris suum). Erityiset varotoimenpiteet: Valmistetta käsiteltäessä ja sekoitettaessa rehuun on vältettävä pölyn hengittämistä ja on suositeltavaa käyttää kasvosuojainta. Käytön jälkeen tulee pestä kädet ja muut tuotteen kanssa kosketuksissa olleet ihoalueet. Käyttö tiineyden tai laktaation aikana: Soveltuu käytettäväksi tiineyden ja laktaation aikana. Yhteisvaikutukset: Yhteisvaikutuksia käytettäessä samanaikaisesti muiden lääkkeiden kanssa ei tunneta. Annostus ja antotapa: Tavallinen annos on fenbendatsolia/kg (3 g/25 kg, 12,5 g/100 kg, kg, 37,5 g/300 kg) rehuun sekoitettuna. Annetaan kerta-annoksena suun kautta. Varoaika: Teurastus 3 vrk. Kestoaika: 4 vuotta. Säilytys: Säilytetään huoneenlämmössä o C. Pakkaus: Jauhe 500 g, polyetyleenistä valmistettu purkki (sisältää annosmitan 3 g). Jauhe 5 kg, polyetyleenistä valmistettu pussi (sisältää annosmitan, jossa jaotus 12,5 g, 25 g, 37,5g) muovi-astiassa. Hinta 5 kg: 89,50 (alv 0%) Intervet Oy Sinimäentie 10 C Espoo Puhelin: info.finland@intervet.com Schering-Plough

18 ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE VÄIVE JA ANGIOSTRONGYLUS-SYDÄNMATO Euroopan komissio hyväksyi viime vuonna Advocate-valmisteen käyttöaiheen laajennuksen koirille. Käyttöaiheisiin lisättiin koirien väivetartuntojen hoito sekä Angiostrongylus vasorum (ranskalainen sydänmato) -tartunnan hoito. Väive (Trichodectes canis) Väive on kellertävä hyönteinen, jonka iso ja suorakulmainen pää on pituuttaan leveämpi. Väive on noin 1,5 2 millimetriä pitkä, joten se on suhteellisen helppo havaita koiran turkista. Väive kuuluu täi-hyönteisiin, kuten sen sukulainen vertaimevä täi (Linognathus setosus). Täi eroaa väiveestä muun muassa pitkän ja kapean päänsä osalta. Lajitunnistus on mahdollista tehdä valomikroskoopin avulla. Kuten täi, väivekin munii munansa koiran karvoihin. Munat kiinnittyvät lujasti karvan varsiin. Väiveen koko elinkierto kestää 3 5 viikkoa. Aikuiset loiset syövät pääasiassa ihon hilsettä sekä talia. Väiveet liikkuvat paljon ja aiheuttavat tämän takia koirassa kovaa kutinaa ja ihoärsytystä. Raapiminen saattaa rikkoa ihon ja aiheuttaa tulehduksen. Väiveet ovat lajispesifi siä. Koiran väiveet eivät tartu toisiin eläimiin tai ihmisiin. Tartunta koirasta toiseen tapahtuu joko suoran kosketuksen tai esimerkiksi harjojen ja pyyhkeiden tai irronneiden karvojen välityksellä. Tartuntaa esiintyy yleisimmin huonosti hoidetuilla tai hyvin vanhoilla koirilla, jotka toimivat oireettomina kantajina. Erityisesti ahtaissa ja huonosti hoidetuissa kenneleissä väivepopulaatio saa tilaisuuden kukoistaa. Koirassa väiveet viihtyvät yleensä eläimen selkäpuolella ja ne on helpointa löytää pään, niskan tai kaulan seudulta sekä korvien takaa ja selästä. Väiveet pysyttelevät syvällä turkissa ihoa vasten. Koirasta, jonka turkki on hyvin hoidettu, löytyy harvoin väiveitä. Hoito Väiveen munat ja osa väiveistä saadaan poistettua turkista täikamman avulla. Tehokkaampi keino on koiran turkin ajelu. Ympäristön saneeraus on tärkeää. Advocate-paikallisvaleluliuoksella on rekisteröity käyttöaihe väivetartunnan hoitoon kerta-annoksena. Tartunnan hoito saattaa vaatia uusintakäsittelyn, sillä uusi tartunta ympäristöstä on tavallista, kun koiran ympäristöön jääneistä munista kuoriutuu uusia väiveitä. Koska väive kirpun ja täin lailla voi toimia koiranheisimadon (Dipylidium caninum) väli-isäntänä, tartunnan saaneesta koirasta kannattaa häätää heisimadot. Angiostrongylus vasorum ranskalainen sydänmato Angiostrongylus-sydänmadot ovat punaisia, lankamaisia matoja, joita löytyy suurina määrinä koiran keuhkovaltimosta ja oikeasta sydämen kammiosta. Loiset viihtyvät parhaiten leudossa ja kosteassa ilmastossa, joka sopii tartuntaa levittäville etanoille. 18

19 ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE Pääisäntänä toimivat ketut, mutta tartunnan voivat saada myös koirat, jotka syövät esimerkiksi ruohon mukana tartuntaa kantavia etanoita. Tartuntaa esiintyy paikoin yleisesti. Suurin tartuntariski on Tanskassa, Lounais-Englannissa, Lounais-Ranskassa, Irlannissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Muissa maissa Angiostrongylus on harvinainen ja sitä tavataan lähinnä koirissa, jotka ovat oleskelleet tartunta-alueilla. Elinkierto Aikuiset Angiostrongylus-madot elävät sydämessä ja keuhkovaltimossa ja vapauttavat munansa verenkiertoon. Toukat kuoriutuvat keuhkojen hiussuonissa ja vaeltavat keuhkorakkuloihin, joista ne yskitään ylös. Nielusta toukat päätyvät ruuansulatuskanavaan ja ulosteiden mukana edelleen ympäristöön. Siellä toukat säilyvät hengissä muutamia päiviä tai viikkoja, jonka aikana niiden täytyy päätyä väli-isäntään jatkaakseen elinkiertoaan. Koira saa tartunnan syömällä tartuntaa kantavan väli-isännän eli etanan. Myös esimerkiksi sammakot voivat levittää tartuntaa. Suolessa toukat tunkeutuvat suolenseinämän läpi päätyen mesenteriaali-imusolmukkeisiin. Noin kymmenen vuorokautta tämän jälkeen ne jatkavat matkaansa imunesteen ja laskimoveren mukana sydämeen ja keuhkovaltimoon. Infektion saanut koira voi levittää tartuntaa loppuelämänsä. Diagnoosi ja hoito Koiralla sydäntaudin oireet näkyvät vasta kroonisessa vaiheessa, kuukausia tai vuosia tartunnan jälkeen. Diagnoosiin yleensä päädytään, kun sydän- ja keuhko-oireiden lisäksi koiralla todetaan Angiostrongyluksen toukkia ja munia ulosteessa tai syljessä. Sydänmatotartuntaa sairastavan koiran hoidossa on tärkeää lepo sekä hengitys- ja sydänoireiden hoito. Myös sekundääriset bakteeri-infektiot tulee hoitaa. Itse loisen häätöön on Suomessa kahdella valmisteella rekisteröity käyttöaihe. Milbemysiinioksiimia sisältävällä valmisteella voidaan alentaa infektion voimakkuutta antamalla lääke neljä kertaa viikon välein. Moksidektiinia sisältävä Advocate-paikallisvaleluliuos hoitaa tartunnan kerta-annoksella. Kontrollikäyntiä suositellaan kuitenkin kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta, sillä jotkut koirat voivat vaatia uusintakäsittelyn. Vaikka tartunnan saanut koira hoidetaan, on tärkeää huomioida, että tartunnan lähde jää koiran ympäristöön vielä useaksi vuodeksi. Hoitoa aloitettaessa täytyy myös esimerkiksi koiran ulkoilutarha saneerata tartuntaa kantavien etanoiden hävittämiseksi. ELL Agata Makowiecka (arikkelissa on käytetty pohjana teosta F. Rochette: Dog parasites and their control) TUOTETIETOUTTA Megestrol vet 20 mg 16 tabletin myyntilupa päättyi Eläinlääkäripäivillä kyselyymme vastanneiden kesken arvottiin viisi täytekakkua. Voittajat ovat Taina Lehtonen, Kokkola, Annukka Markkula, Helsinki, Riikka Nikula, Pohjakuru, Taina Niskanen, Helsinki ja Reetta Lehtinen, Hyrynsalmi. Onnea voittajille! 19

20 Kylmäpihatto hevosen elinympäristönä Hevosten ryhmäkasvatus kylmäpihatoissa on yleistynyt viime vuosikymmenen aikana. Kylmä ympäristö ja ryhmässä pito lisäävät hevosten hoidon haasteita. Tiedon ja osaamisen puute on joissakin tapauksissa johtanut hevosten hyvinvointiongelmiin ja herättänyt keskustelua pihattokasvatuksen sopivuudesta olosuhteisiimme. TEKSTI: ELENA AUTIO JA MINNA-LIISA HEISKANEN, KUVAT: HEVOSTIETOKESKUS Suuri osa Suomessa vuosittain syntyvästä noin 4000 varsasta viettää nykyään ensimmäiset elinvuotensa kylmäpihatossa. Pihaton etuina perinteiseen tallikasvatukseen verrattuna pidetään raikasta ilmaa, vapaata liikkumismahdollisuutta ja sosiaalisia kontakteja muihin hevosiin. Kylmän elinympäristön vaikutukset Pihaton on tarjottava suojaa kosteutta, kylmyyttä ja vetoa vastaan. Kolmiseinäinen katos ei ole pihatto. Katoksesta tulee pihatto, kun sen neljäs seinä on tarvittaessa suljettavissa. Tuulikaappi on ilmastossamme tarpeellinen, ja se voidaan sijoittaa joko rakennuksen ulko- tai sisäpuolelle. Hevoset altistuvat pihatossa ympäristön lämpötilan, tuulen nopeuden, sademäärän ja ilman kosteuden vaihteluille. Vaikka ympäristön lämpötilaa pidetään suurimpana yksittäisenä tekijänä, joka vaikuttaa ulkona pidettävien eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, niin näiden tekijöiden yhteisvaikutus kuitenkin ratkaisee, kuinka haasteellinen säätila on hevoselle. Hevonen pärjää suurikokoisena eläimenä suhteellisen hyvin talven kuivilla pakkaskeleillä. Sen sijaan tuulisina, koleina sadepäivinä hevonen voi palella jo huomattavasti korkeammissa lämpötiloissa kuin kuivina pakkaspäivinä, mikäli karvapeite kastuu. Hevosen sopeutuminen kylmään elinympäristöön kestää muutamia viikkoja. Siksi on tärkeää, että hevoset viedään pihattoon tarpeeksi ajoissa ennen kovien pakkasten tuloa. Tallissa pidettyä hevosta ei ole hyvä viedä pihattoon kesken talven, vastaavasti pihatossa pidetty hevonen voi kokea lämpöstressiä, mikäli se siirretään lämpimään talliin. Hevoset reagoivat kylmiin jaksoihin syömällä enemmän lisätäkseen lämmöntuottoa sekä muuttamalla käyttäytymistä, kuten hakeutumalla suojaan, vähentämällä aktiivisuutta ja lepäämällä ryhmässä toisiaan lämmittäen. Lisäksi hevosten karvapeite paksuuntuu talvea kohti ja hengitystiheys voi hieman alentua lämmönhukan vähentämiseksi. Termoneutraalilla lämpötilaalueella hevosen ei tarvitse lisätä lämmöntuottoa ruumiinlämpötilan ylläpitämiseksi, vaan siihen riittävät lämmönhukkaa vähentävät keinot: pintaverisuonten supistus, käyttäytyminen, karvapeitteen pörhistys. Termoneutraalialueen alarajaa, jonka alapuolella lämmöntuoton on lisäännyttävä, kutsutaan alemmaksi kriittiseksi lämpötilaksi. Alempaan kriittiseen lämpötilaan vaikuttavat monet tekijät, kuten hevosen ikä, koko, rotu, aktiivisuus, sopeutuminen ja ruokinta, minkä vuoksi arvot vaihtelevat suuresti. Aikuisilla hevosilla kriittinen lämpötila oli ruotsalaistutkimuksessa kesällä noin 5 C. Kanadalaistutkijat puolestaan saivat aikuisille hevosille kriittiseksi lämpötilaksi 20