EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI,

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2009)28 lopullinen 2009/0007 (CNS) C6-0061/09 Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI, keskinäisestä avunannosta veroihin, tulleihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä FI FI

2 PERUSTELUT EHDOTUKSEN TAUSTA 110 Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Perintää koskevista keskinäisen avunannon järjestelyistä säädettiin ensimmäistä kertaa keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 15 päivänä maaliskuuta 1976 annetulla neuvoston direktiivillä 1976/308/ETY, sellaisena kuin se on kodifioituna 26 päivänä toukokuuta 2008 annetulla neuvoston direktiivillä 2008/55/EY. Tämä säädös on kuitenkin osoittautunut riittämättömäksi täyttämään viimeisten 30 vuoden aikana kehittyneiden sisämarkkinoiden vaatimukset. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että verotusalan tehokas yhteistyö- ja perintäjärjestelmä on yksi sisämarkkinoiden kulmakivistä. Kyseisen järjestelmän avulla voidaan estää syrjivät suojatoimenpiteet rajatylittävissä liiketoimissa, sillä se kannustaa jäsenvaltioita lopettamaan tällaiset veropetosten ja veromenetysten pelossa toteuttamansa toimenpiteet. Jäsenvaltiot ovat yhä uudelleen harmitelleet niillä direktiivin 1976/308/ETY nojalla käytettävissä olevien lainsäädännöllisten toimenpiteiden riittämättömyyttä (ne ovat hitaita ja yhteensopimattomia ja niiden koordinointi ja avoimuus ovat puutteellisia). Sen vuoksi nyt näyttää tarpeelliselta säätää sisämarkkinoilla käyttöön otettavasta parannetusta saatavien perintäjärjestelmästä, jolla taataan nopeat, tehokkaat ja yhdenmukaiset perintää koskevat avunantomenettelyt jäsenvaltioiden välille. 120 Yleinen tausta Perinnästä annettuja kansallisia säännöksiä sovelletaan ainoastaan kansallisella alueella. Hallintoviranomaiset eivät itse pysty perimään veroja oman jäsenvaltionsa alueen ulkopuolella. Samanaikaisesti henkilöiden ja pääoman liikkuvuus lisääntyy ja huijarit käyttävät hyväkseen viranomaisten toimivallan alueellisia rajoitteita hakeutumalla maksukyvyttömiksi maissa, joissa niillä on verovelkoja. EY:n perustamissopimuksen vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten vuoksi jäsenvaltioiden on vaikeaa pyytää vakuuksia niiden alueella kannettavien verojen maksamista varten. Sen vuoksi jäsenvaltiot yhä useammin pyytävät toisilta jäsenvaltioilta perintäapua. (Vuonna 2003 jäsenvaltiot vastaanottivat avunantopyyntöä; vuonna 2007 niitä oli jo ). Kuitenkin vain noin viisi prosenttia avunantopyyntöjen kohteena olleesta kokonaismäärästä saatiin perittyä. Koska perintäavun tarve kasvaa jatkuvasti, mutta tähän asti saavutetut tulokset ovat olleet heikkoja, on ehdottoman tarpeellista uudistaa keskinäisen perintäapujärjestelmän toiminta perinpohjaisesti. Jotta verovirkailijat voisivat selviytyä pyyntöjen lukumäärän kasvusta, on tarpeen antaa helpommin sovellettavia uusia sääntöjä ja helpottaa avunantovälineiden käyttöä käytännössä. Perinnän tehostamiseksi on tarpeen muuttaa edellytyksiä, joilla avunantoa voidaan pyytää, ja kehittää oma-aloitteisen tietojenvaihdon järjestelmä. Tällainen uudistus on erityisen tärkeä pyrittäessä torjumaan alv-petoksia, joista suuri FI 2 FI

3 osa johtaa sisämarkkinoiden tavanomaisten kilpailuolosuhteiden vääristymiseen merkittävällä tavalla ja joilla on suuri vaikutus jäsenvaltioiden ja yhteisön talousarvioon. Direktiivillä 2000/65/EY poistettiin jäsenvaltioiden mahdollisuus tehdä veroedustajan nimeäminen pakolliseksi, ja tämä yhdessä alv-petosten (erityisesti ns. karusellipetosten) yleistymisen kanssa on johtanut tilanteeseen, jossa 57,50 prosenttia kaikista perintää koskevista avunantopyynnöistä koskee alv-saatavia (tilanne vuonna 2007). Uuden lainsäädännön soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että siihen kuuluvat kaikki verot ja tullit sekä verojen ja tullien maksamatta jättämisen aiheuttamien menetysten korvausvaatimukset, mikä sekin edellyttää sitä, että perintää koskeva keskinäinen avunanto on organisoitava uudella tavalla jäsenvaltioiden välillä. 130 Voimassa olevat aiemmat säännökset Voimassa oleva lainsäädäntö perustuu keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 15 päivänä maaliskuuta 1976 annettuun direktiiviin 1976/308/ETY, sellaisena kuin se on kodifioituna 26 päivänä toukokuuta 2008 annetulla direktiivillä 2008/55/EY. Voimassa olevan lainsäädännön soveltamisala on rajallinen. Siinä ei säädetä perintä- tai varotoimenpiteet mahdollistavista yhdenmukaisista asiakirjoista. Nykyisten avunantosääntöjen tehottomuus johtuu suurelta osin toisesta jäsenvaltiosta tulevien asiakirjojen tunnustamiseen ja kääntämiseen liittyvistä ongelmista. Lisäksi voimassa olevien säännösten mukaisesti keskinäistä avunantoa koskeviin pyyntöihin sovelletaan tiukkoja ehtoja, joilla on kielteinen vaikutus perinnän tehokkuuteen. 141 Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Ei sovelleta. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Intressitahojen kuuleminen 211 Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista Jäsenvaltioiden kuuleminen järjestettiin lähettämällä kyselylomake ja käymällä keskusteluja perintäkomiteassa. 212 Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon Jäsenvaltiot katsoivat yleisesti ottaen, että nykyistä perintäapua on parannettava ja tehostettava. EY:n lainsäädännön soveltamisalaa ehdotettiin laajennettavaksi, jotta verohallintojen ei tarvitsisi soveltaa eri sopimuksia ja jotta avunantopyyntömahdollisuudet laajentuisivat ja keskinäinen avunanto helpottuisi. Nämä ehdotukset on otettu huomioon tässä ehdotuksessa. Asiantuntijatiedon käyttö Ulkopuolisia asiantuntijoita ei tarvittu. Vaikutusten arviointi FI 3 FI

4 Tästä ehdotuksesta ei ole tehty vaikutusten arviointia. Oikeudellinen säädös on annettava, jotta kansallisten viranomaisten perintävaltuuksia koskevien alueellisten rajoitteiden aiheuttamat ongelmat voitaisiin ratkaista. Toinen tarkasteltu vaihtoehto koski voimassa olevan direktiivin muuttamista. Tätä ei kuitenkaan pidetty sopivana vaihtoehtona ehdotetun uudistuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT 305 Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Komissio ehdottaa uutta neuvoston direktiiviä keskinäisestä avunannosta veroihin, tulleihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä. Perintää koskevan keskinäisen avunannon soveltamisalaa olisi laajennettava koskemaan nykyisten lisäksi myös muita veroja ja tulleja, sillä sisämarkkinoiden moitteeton toiminta voi häiriintyä maksamatta jätettävän veron tai tullin lajista riippumatta. Soveltamisala olisi myös laajennettava koskemaan pakollisia sosiaaliturvamaksuja. Perintä- tai varotoimenpiteet mahdollistavat yhdenmukaiset asiakirjat on otettava käyttöön, jotta vältyttäisiin toisesta jäsenvaltiosta tulevien asiakirjojen tunnustamiseen ja kääntämiseen liittyviltä ongelmilta. Tästä syystä on myös aiheellista ottaa käyttöön vakiomuotoinen lomake, jota käytetään saatavia koskevien asiakirjojen ilmoittamisessa toisen jäsenvaltion alueella. Jotta perintään tarvittavat tiedot voitaisiin saada, kansallisten virkamiesten olisi oltava toimivaltaisia toimimaan muiden jäsenvaltioiden alueella. Lisäksi olisi kehitettävä oma-aloitteisen tietojenvaihdon järjestelmä. Avunantopyyntöjen edellytyksiä olisi lievennettävä ainakin tietyissä olosuhteissa, jotta perinnän suorittamiseen olisi paremmat mahdollisuudet. Myös yhteisten pyyntölomakkeiden käyttöönotto helpottanee avunantoa. Samoin muilla tarkistuksilla pyritään helpottamaan käytännön avunantoa ja lainsäädännön soveltamista. 310 Oikeusperusta EY:n perustamissopimuksen 93 ja 94 artikla. 320 Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin seuraavista syistä. 321 Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään yksittäisten jäsenvaltioiden toimin seuraavista syistä: yhteiset säännöt ja yhdenmukaiset asiakirjat on otettava käyttöön, jotta perintää koskeva tehokas avunantojärjestelmä voitaisiin FI 4 FI

5 perustaa. Lisäksi veropetosten torjunta edellyttää EU:n tasolla toteutettavia toimia, kuten useissa komission asiakirjoissa on jo todettu. 323 Viranomaisten välinen perintää koskeva keskinäinen avunanto voisi myös perustua kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin. Tällaisia määräyksiä sisältyy tavallisesti kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin. Niiden soveltamisala rajoittuu kuitenkin yleensä tuloveroihin, kun taas perintäapua olisi annettava myös muiden verojen ja tullien osalta. Lisäksi jäsenvaltioiden yksittäiset toimet eivät riitä torjumaan rajatylittäviä veropetoksia. Ehdotuksen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä: Yhteisön toimet tehostuvat kaikenlaisiin veroihin ja tulleihin sovellettavien sitovien EU-sääntöjen käyttöönoton ansiosta. Viranomaisten työ helpottuu ja avunannon tulokset paranevat, kun samoja asiakirjoja, lomakkeita, edellytyksiä ja perintää koskevan keskinäisen avunannon menetelmiä sovelletaan kaikkiin veroihin ja tulleihin. Asianomaiset viranomaiset pystyvät käsittelemään pyyntöjä helpommin ja nopeammin ja vaihtamaan asiaankuuluvia tietoja ripeämmin. Niiden mahdollisuudet toteuttaa perintä- ja varotoimenpiteitä paranevat. Perintää koskevasta keskinäisestä avunannosta annettu EY:n lainsäädäntö koskee kansallisten viranomaisten välisiä suhteita. Ehdotus ei kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan määrittää perintä- ja varotoimenpiteitä sisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Sen vuoksi ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä. 331 Pelkästään se, että perintää koskevasta keskinäisestä avunannosta annetaan yhteiset säännöt kaikenlaisten verojen osalta, on huomattava yksinkertaistus. Päivittäisten hallinnollisten käytänteiden helpottamiseksi on tarpeen ottaa käyttöön yhteiset säännöt avunannon edellytyksistä, avunantomenetelmistä, perintä- tai varotoimenpiteet mahdollistavien asiakirjojen muodosta sekä pyyntölomakkeista. Jäsenvaltioilla on edelleen kokonaisvastuu tavasta, jolla ne toteuttavat perintä- tai varotoimenpiteitä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. 332 Ehdotettu toimi ei lisää yhteisön, kansallisten hallitusten, alue- ja paikallisviranomaisten, talouden toimijoiden tai kansalaisten rahoituksellista tai hallinnollista taakkaa, vaan sillä sen sijaan järkiperäistetään käytettävissä olevia resursseja ja alennetaan kustannuksia. Sääntelytavan valinta Ehdotettu sääntelytapa: direktiivi. Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavista syistä: FI 5 FI

6 Eri jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten välisen perintää koskevan keskinäisen avunannon oikeusperustan luomiseksi on annettava oikeudellinen säädös. Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on korvata voimassa oleva direktiivi 2008/55/EY. Uudet kohdat, kuten velvoite ilmoittaa eräät tiedot oma-aloitteisesti (5 artikla), esittäjäjäsenvaltion virkamiehille tarjottava mahdollisuus olla läsnä vastaanottajajäsenvaltion alueella tehtävissä hallinnollisissa tutkimuksissa ja osallistua niihin aktiivisesti käyttäen vastaanottajajäsenvaltion virkamiehille myönnettyjä tarkastusvaltuuksia (6 artikla), asiakirjojen ilmoittamisessa käytettävän yhdenmukaisen vakiomuotoisen lomakkeen käyttöönotto (8 artikla), perintätoimenpiteet mahdollistavan yhdenmukaisen asiakirjan käyttöönotto (11 artikla), varotoimenpiteet mahdollistavan yhdenmukaisen asiakirjan käyttöönotto (15 artiklan 3 kohta), veloitettavien kustannusten vähimmäismäärät (19 artikla), yhteinen vakiomuotoinen pyyntölomake (20 artikla) ja sellaisissa tilanteissa pakollisesti sovellettava kansallinen lainsäädäntö, joissa avunantopyyntö täytetään sellaisen veron tai tullin osalta, jonka kaltaista maksua ei ole vastaanottajajäsenvaltiossa (22 artikla), ylittävät selvästi sen, mitä pelkällä kansallisella lainsäädännöllä voitaisiin saavuttaa. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET 409 Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon. LISÄTIEDOT Yksinkertaistaminen Ehdotuksella yksinkertaistetaan lainsäädäntöä sekä (EU:n tai kansallisten) viranomaisten hallinnollisia menettelyjä. Lainsäädäntö yksinkertaistuu, koska ehdotettuun säädökseen sisältyy helposti tulkittavia ja sovellettavia yhteisiä toimenpiteitä. Lisäksi tämän direktiivin ansiosta jäsenvaltioiden ei enää tarvitse tehdä kahden- tai monenvälisiä sopimuksia perintää koskevan avunannon järjestämiseksi. Hallintoviranomaiset voivat käyttää yhteisiä välineitä ja asiakirjoja etukäteen määritellyssä organisaatioverkossa (esim. perintä- tai varotoimenpiteet mahdollistava yhdenmukainen asiakirja, joka ei edellytä tunnustamista eikä korvaamista vastaanottajajäsenvaltiossa; vakiomuotoiset pyyntölomakkeet; asiakirjojen ilmoittamisessa käytettävät vakiomuotoiset lomakkeet; vakiomuotoisten lomakkeiden automaattinen kääntäminen; sähköinen yhteydenpito; digitaalisten asiakirjojen yleinen hyväksyminen; kiinteät vähimmäiskustannukset). Se helpottaa viranomaisten työtä. EU:n lainsäädännön soveltamisalan laajentamisen ansiosta hallintoviranomaisten ei tarvitse soveltaa eri säädöksiä, joissa jokaisessa on omat sääntönsä ja edellytyksensä avunantopyynnön kohteena olevan saatavan tyypistä riippuen. Lainsäädännön kumoaminen Ehdotuksen hyväksymisestä seuraa, että aiempaa lainsäädäntöä kumotaan. 570 Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus FI 6 FI

7 I luvussa on yleiset säännökset, joissa määritetään kohde (1 artikla), soveltamisala (2 artikla) ja organisointia koskevat säännökset (3 artikla). Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat kaikki jonkin jäsenvaltion kantamat tai sen tai EY:n puolesta kannettavat verot ja tullit sekä jäsenvaltioiden maantieteellisten tai hallinnollisten osa-alueiden kantamat tai niiden puolesta kannetut verot ja tullit sekä pakolliset sosiaaliturvamaksut. II luku koskee tietojenvaihtoa. Jäsenvaltiot voivat pyytää tietoja (4 artikla), mutta lisäksi niiden on vaihdettava tietoja oma-aloitteisesti (5 artikla). Lisäksi esittäjäjäsenvaltion virkamiehet voivat olla läsnä vastaanottajajäsenvaltion hallinnollisissa virastoissa tai osallistua aktiivisesti vastaanottajajäsenvaltion alueella tehtäviin hallinnollisiin tutkimuksiin käyttäen samoja toimivaltuuksia kuin vastaanottajajäsenvaltion virkamiehet (6 artikla). III luku koskee asiakirjojen ilmoittamista koskevaa avunantoa (7 ja 8 artikla). Ilmoitusmenettelyä yksinkertaistetaan. Myös muiden ilmoitusmenettelyjen käyttö on mahdollista. IV luku koskee perintä- tai varotoimenpiteitä. Pyynnön esittämistä koskevia edellytyksiä lievennetään. Kokemus on osoittanut, että mitä vanhempi saatava on, sitä huonommat ovat perinnän onnistumismahdollisuudet. Eräissä olosuhteissa olisi mahdollista lähettää perintäpyyntöjä aikaisessa vaiheessa (10 artikla). Vastaanottajajäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavan yhdenmukaisen asiakirjan käyttöönoton (11 artikla) myötä kansallisia asiakirjoja ei tarvitse tunnustaa, täydentää, korvata eikä kääntää. Varotoimenpiteiden osalta direktiiviä sovellettaisiin myös tapauksiin, joissa saatavasta ei ole vielä tehty esittäjäjäsenvaltiossa suoritettavaa perintää mahdollistavaa asiakirjaa (15 artikla). Tämän ansiosta voitaneen välttää tilanteet, joissa huijarit hakeutuvat maksukyvyttömiksi ennen perinnän mahdollistavan asiakirjan laatimista. Tällaisen toimen olisi perustuttava vastaanottajajäsenvaltiossa toteutettavat varotoimenpiteet mahdollistavan yhdenmukaisen asiakirjan käyttöönottoon. Myöskään tässä tapauksessa kansallisia asiakirjoja ei tarvitsisi tunnustaa, täydentää, korvata eikä kääntää. Lisäksi direktiivissä vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt sille, kuinka perintää koskevaan avunantovelvoitteeseen sovellettava viiden vuoden määräaika lasketaan (17 artikla). Vanhentumisen lykkäämis- ja keskeyttämisjärjestelmä uudistetaan, jotta sitä olisi helpompi soveltaa ja perinnän onnistumismahdollisuudet paranisivat (18 artikla). Mahdollisuus veloittaa taattu kustannusten vähimmäismäärä henkilöltä, joka ei vapaaehtoisesti maksa pyydettyä määrää, voi kannustaa vastaanottajajäsenvaltioita varaamaan riittävästi resursseja perintää koskevaa avunantoa varten (19 artikla). V luvussa on yleisiä sääntöjä, jotka koskevat kaikentyyppisiä avunantopyyntöjä. Ne koskevat vakiomuotoisten lomakkeiden käyttöä, sähköistä yhteydenpitoa (20 artikla), käytettäviä kieliä (21 artikla), pyynnön täyttämiseen sovellettavaa lainsäädäntöä (22 artikla) sekä asiakirjojen ja tietojen toimittamista (23 artikla). Loppusäännökset ovat VI luvussa. Kun tätä direktiiviä sovelletaan, jäsenvaltioiden ei tulisi käyttää muita keskinäistä avunantoa koskevia järjestelyjä (24 artikla). Tämän luvun säännökset koskevat myös perintäkomiteaa (25 artikla), täytäntöönpanosäännöksiä (26 artikla), arviointia (27 artikla), saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä (28 artikla), voimassa olevan direktiivin kumoamista (29 artikla) ja direktiivin voimaantuloa (30 artikla). FI 7 FI

8 E (Explanatory memorandum validated characters - complying with DGT norm.) FI 8 FI

9 2009/0007 (CNS) Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI, keskinäisestä avunannosta veroihin, tulleihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 ja 94 artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen 1, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 2, ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 3, sekä katsoo seuraavaa: (1) Yhteisön taloudellisia etuja ja kansallisia taloudellisia etuja on suojattava, jotta sisämarkkinoiden kilpailukyky ja verotuksen tasapuolisuus voitaisiin varmistaa. (2) Perintää koskevista keskinäisen avunannon järjestelyistä säädettiin ensimmäistä kertaa keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 15 päivänä maaliskuuta 1976 annetulla neuvoston direktiivillä 1976/308/ETY. Mainittu direktiivi ja sen muutossäädökset kodifioitiin keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 26 päivänä toukokuuta 2008 annetulla neuvoston direktiivillä 2008/55/EY 4. Vaikka mainituilla järjestelyillä lähennettiin sovellettavia kansallisia sääntöjä ja otettiin siten ensimmäinen askel kohti perintämenettelyjen parantamista yhteisössä, ne osoittautuivat riittämättömiksi vastaamaan viimeisten 30 vuoden aikana kehittyneiden sisämarkkinoiden vaatimuksiin. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että verotusalan tehokas yhteistyö- ja perintäjärjestelmä on yksi sisämarkkinoiden kulmakivistä. Kyseisen järjestelmän avulla voidaan estää syrjivät suojatoimenpiteet rajatylittävissä liiketoimissa, sillä se kannustaa jäsenvaltioita lopettamaan tällaiset veropetosten ja -menetysten pelossa toteuttamansa toimenpiteet. (3) Jotta avunantopyyntöjen lukumäärän kasvusta voitaisiin selviytyä ja saavuttaa paremmat tulokset, on tarpeen tehdä tällainen perintäapu tehokkaammaksi ja toimivammaksi sekä helpottaa avun antamista käytännössä. Sen vuoksi olisi EUVL C, s.. EUVL C, s.. EUVL C, s.. EUVL L 150, , s. 28. FI 9 FI

10 määriteltävä selkeästi säännöt, joita jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava apua antaessaan, sekä kaikkien asianomaisten osapuolten oikeudet ja velvoitteet. (4) Direktiivin ei tulisi vaikuttaa jäsenvaltioiden toimivaltaan määrittää perintätoimenpiteitä sisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti. On kuitenkin tarpeen varmistaa, että kansallisten lakien väliset erot ja toimivaltaisten viranomaisten välisen koordinaation puuttuminen eivät vaaranna tässä direktiivissä säädetyn keskinäisen avunannon järjestelmän moitteetonta toimintaa. (5) Jotta jäsenvaltioiden taloudelliset edut ja sisämarkkinoiden tasapuolisuus voitaisiin turvata paremmin, on tarpeen laajentaa perinnän osalta annettavan keskinäisen avunannon soveltamisala direktiivissä 2008/55/EY jo säädettyjen saatavien lisäksi muihin veroihin ja tulleihin liittyviin saataviin. Tavanomaiset kilpailuedellytykset voivat nimittäin vääristyä maksamatta jätettävän veron tai tullin lajista riippumatta. Lisäksi tällainen soveltamisalan laajentaminen vastaa muiden kansainvälisten perintäapuvälineiden kehitystä. Perintäapua koskevia sääntöjä olisi sovellettava myös pakollisten sosiaaliturvamaksujen perintään sekä sellaisten saatavien perintään, jotka johtuvat Euroopan maatalouden tukirahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston kokonais- tai osittaisrahoitusjärjestelmään kuuluvista eri toimenpiteistä. Niitä olisi sovellettava myös tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin saataviin liittyvien korkojen, hallinnollisten rangaistusmaksujen ja sakkojen, lukuun ottamatta rikosoikeudellisia seuraamuksia, sekä kustannusten perintään. (6) Keskinäisen avunannon olisi tapahduttava seuraavasti: vastaanottajaviranomaisen olisi toimitettava esittäjäviranomaiselle tämän tarvitsemat tiedot ensin mainitun viranomaisen jäsenvaltiossa syntyneiden saatavien perimiseksi ja ilmoitettava velalliselle kaikista esittäjäjäsenvaltiosta peräisin olevista ja näihin saataviin liittyvistä asiakirjoista sekä perittävä esittäjäviranomaisen pyynnöstä saatavat, jotka ovat syntyneet esittäjäjäsenvaltiossa, tai toteutettava varotoimenpiteitä tällaisten saatavien perinnän varmistamiseksi. (7) Toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien asiakirjojen tunnustamiseen ja kääntämiseen liittyvät ongelmat, jotka ovat eräs tärkeimmistä syistä nykyisten avunantojärjestelmien tehottomuuteen, ratkennevat sillä, että otetaan käyttöön yhdenmukaiset asiakirjat, jotka mahdollistavat vastaanottajajäsenvaltiossa toteutettavat perintä- ja varotoimenpiteet, sekä asiakirjojen ilmoittamisessa ja saatavaan liittyvissä päätöksissä käytettävä vakiomuotoinen lomake. (8) Tietoja olisi vastedes vaihdettava perintätarkoituksissa muutoinkin kuin pelkästään esittäjäviranomaisen pyynnöstä. Erityisiä veronpalautuksia koskevaa oma-aloitteista tietojenvaihtoa olisi harjoitettava, ja veroviranomaisten olisi voitava olla läsnä hallinnollisissa virastoissa ja osallistua aktiivisesti hallinnollisiin tutkimuksiin toisessa jäsenvaltiossa taikka tehdä yhtaikaisia tarkastuksia. Avunannon nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi olisi säädettävä myös suoremmasta tietojenvaihdosta yksikköjen välillä. (9) Koska liikkuvuus on lisääntynyt sisämarkkinoilla ja perustamissopimuksessa ja muussa lainsäädännössä on määrätty rajoituksia kansallisen alueen ulkopuolelle sijoittautuneilta veronmaksajilta pyydettäville vakuuksille, olisi laajennettava mahdollisuutta pyytää perintä- tai varotoimenpiteiden toteuttamista toisessa FI 10 FI

11 jäsenvaltiossa. Koska saatavan syntymisestä kulunut aika on ratkaiseva tekijä, jäsenvaltioiden olisi voitava pyytää keskinäistä avunantoa silloin, kun perinnän voidaan olettaa tapahtuvan nopeammin ja tehokkaammin vastaanottajajäsenvaltiossa, vaikkei kaikkia kotimaisia perintäkeinoja olisikaan vielä käytetty. (10) Jäsenvaltiot pystynevät käsittelemään pyynnöt nopeammin ja helpommin, kun yleiseksi velvoitteeksi asetetaan pyyntöjen ja asiakirjojen toimittaminen digitaalisessa muodossa sähköistä verkkoa käyttäen ja kun pyyntöjen ja asiakirjojen kääntämisestä on laadittu tarkat säännöt. (11) Kun perintämenettely on käynnissä vastaanottajajäsenvaltiossa, asianomainen henkilö voi riitauttaa saatavan, esittäjäjäsenvaltion viranomaisten tekemän ilmoituksen tai saatavan perinnän mahdollistavan asiakirjan. Olisi säädettävä, että tällaisissa tapauksissa asianomaisen henkilön on nostettava kanne esittäjäjäsenvaltion toimivaltaisessa elimessä ja että vastaanottajaviranomaisen on lykättävä aloittamansa perintämenettelyt siihen saakka, kun mainittu toimivaltainen elin on tehnyt päätöksen asiassa, jollei esittäjäviranomainen toisin vaadi. (12) Jotta jäsenvaltioita kannustettaisiin varaamaan riittävästi resursseja muiden jäsenvaltioiden saatavien perintään, vastaanottajajäsenvaltion olisi voitava periä velalliselta perintään liittyvät kustannukset. Kiinteiden kustannusten veloittamismahdollisuuden on tarkoitus vastaanottajaviranomaisen toteuttamien perintätoimien tehokkuutta. (13) Kun avunantopyyntö täytetään, vastanottajaviranomaisen olisi periaatteessa käytettävä toimivaltaa, josta määrätään samanlaisiin veroihin tai tulleihin taikka, jos samanlaisia tulleja tai veroja ei ole, samankaltaisiin veroihin tai tulleihin liittyviin saataviin sovellettavissa kansallisissa laeissa. Jos samankaltaista veroa tai tullia ei ole, vastaanottajaviranomaisen olisi käytettävä henkilökohtaisista tuloista kannettavaan veroon liittyviin saataviin sovellettavassa jäsenvaltionsa laissa määrättyä toimivaltaa. Tällaista kansallisen lainsäädännön käyttöä olisi sovellettava myös vastaanottajajäsenvaltiossa syntyneiden saatavien etuoikeuksiin. (14) Voimassa olevia vanhentumista koskevia sääntöjä on tarpeen yksinkertaistaa säätämällä, että vanhentumisen lykkääminen tai keskeyttäminen määritetään yleensä vastaanottajajäsenvaltiossa voimassa olevien lakien mukaisesti, paitsi jos vanhentumisen lykkääminen tai keskeyttäminen ei ole mahdollista kyseisen valtion voimassa olevien lakien mukaan. (15) Olisi säädettävä, että keskinäisen avunannon aikana toimitettuja asiakirjoja ja tietoja saadaan käyttää muihin tarkoituksiin, jos tämä sallitaan asiakirjat ja tiedot vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä. (16) Jotta vältyttäisiin monimutkaisuudelta ja helpotettaisiin perintäapupyyntöjä käsittelevien virkamiesten työtä, tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien saatavien perintää koskevan jäsenvaltioiden välisen keskinäisen avunannon olisi perustuttava ainoastaan tähän direktiiviin eikä muihin kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin. FI 11 FI

12 (17) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 mukaisesti. (18) Koska tavoitetta, joka on yhdenmukaisen perintäapujärjestelmän tarjoaminen sisämarkkinoilla, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan vaadittavan yhdenmukaisuuden, tehokkuuden ja toimivuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. (19) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN: I LUKU YLEISET SÄÄNNÖKSET 1 artikla Kohde Tässä direktiivissä säädetään säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten hallintoviranomaisten on kussakin jäsenvaltiossa annettava apua 2 artiklassa tarkoitettujen, toisessa jäsenvaltiossa syntyneiden saatavien perimiseksi. 2 artikla Soveltamisala 1. Tätä direktiiviä sovelletaan saataviin, jotka liittyvät kaikenlaisiin jäsenvaltioiden kantamiin taikka niiden tai yhteisön puolesta kannettaviin veroihin ja tulleihin. 2. Tätä direktiiviä sovelletaan saataviin, jotka liittyvät a) kaikkiin jäsenvaltioiden maantieteellisten tai hallinnollisten osa-alueiden, mukaan lukien paikallisviranomaisten, kantamiin tai niiden puolesta kannettaviin veroihin ja tulleihin; b) jäsenvaltiolle, jäsenvaltion osa-alueelle taikka julkisoikeuden nojalla perustetuille sosiaaliturvalaitoksille maksettaviin pakollisiin sosiaaliturvamaksuihin; c) hyvityksiin, interventioihin ja muihin toimenpiteisiin, jotka kuuluvat Euroopan maatalouden tukirahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen 5 EYVL L 184, , s. 23. FI 12 FI

13 maatalousrahaston kokonais- tai osittaisrahoitusjärjestelmään, mukaan lukien näiden toimien yhteydessä perittävät määrät; d) sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn mukaisiin maksuihin. 3. Tätä direktiiviä sovelletaan saataviin, jotka liittyvät a) asianomaisten verojen ja tullien kantamisesta vastaavien toimivaltaisten hallintoviranomaisten langettamiin rangaistusmaksuihin ja sakkoihin, jotka liittyvät saataviin, joista voidaan pyytää keskinäistä avunantoa 1 ja 2 kohdan mukaisesti; b) korkoihin ja kustannuksiin, jotka liittyvät saataviin, joista voidaan pyytää keskinäistä avunantoa 1 ja 2 kohdan mukaisesti. 3 artikla Organisointi 1. Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset, jäljempänä toimivaltaiset viranomaiset, joiden nimissä tätä direktiiviä sovelletaan joko suoraan tai valtuuttamalla. 2. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi keskusyhteystoimisto, jäljempänä keskusyhteystoimisto, jolla on oltava pääasiallinen vastuu yhteydenpidosta muihin jäsenvaltioihin ja komissioon tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan keskinäiseen avunantoon liittyvissä kysymyksissä. 3. Kukin jäsenvaltio voi nimetä yhteystoimistoja, joiden on vastattava yhteydenpidosta muihin jäsenvaltioihin kysymyksissä, jotka liittyvät yhtä tai useampaa 2 artiklassa tarkoitettujen verojen ja tullien erityistyyppiä tai -luokkaa koskevaan keskinäiseen avunantoon. 4. Kukin jäsenvaltio voi nimetä yhteysviranomaiseksi jonkin muun kuin keskusyhteystoimiston tai yhteystoimiston. Yhteysviranomaisten on pyydettävä tai myönnettävä tämän direktiivin mukaista keskinäistä avunantoa, joka liittyy erityiseen alueelliseen toimivaltaan tai erityiseen toiminnalliseen vastuuseen. 5. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle nimeämästään keskusyhteystoimistosta ja mahdollisesti nimeämistään yhteystoimistoista ja yhteysviranomaisista. 6. Jos yhteystoimisto tai yhteysviranomainen lähettää tai vastaanottaa avunantopyynnön tai vastauksen tällaiseen pyyntöön tai jos se lähettää virkamiehiä toiseen jäsenvaltioon tai vastaanottaa virkamiehiä toisesta jäsenvaltiosta 6 artiklan mukaisesti, sen on ilmoitettava tästä jäsenvaltionsa keskusyhteystoimistolle jäsenvaltionsa säätämien järjestelyjen mukaisesti. FI 13 FI

14 II LUKU TIETOJENVAIHTO 4 artikla Tietojen pyytäminen 1. Jäsenvaltion keskusyhteystoimiston, yhteystoimiston tai yhteysviranomaisen, jäljempänä esittäjäviranomainen, esittämästä pyynnöstä vastaanottajajäsenvaltion keskusyhteystoimiston, yhteystoimiston tai yhteysviranomaisen, jäljempänä vastaanottajaviranomainen, on annettava esittäjäviranomaiselle kaikki tiedot, joista voi olla sille hyötyä 2 artiklassa tarkoitettujen saatavien perinnässä. Jotta nämä tiedot voitaisiin antaa, vastaanottajaviranomaisen on järjestettävä tarvittavat hallinnolliset tutkimukset. 2. Vastaanottajaviranomaisen ei tarvitse toimittaa tietoja a) joita se ei voisi hankkia sen sijaintijäsenvaltiossa, jäljempänä vastaanottajajäsenvaltio, syntyneiden samanlaisten saatavien perimiseksi; b) jotka paljastaisivat kaupallisen, teollisen tai ammattisalaisuuden; c) joiden toimittaminen vaarantaisi todennäköisesti vastaanottajajäsenvaltion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen. 3. Vastaanottajaviranomaisen on ilmoitettava esittäjäviranomaiselle syyt, joiden vuoksi tietopyyntöä ei voida täyttää. 5 artikla Oma-aloitteinen tietojenvaihto Keskusyhteystoimistojen on annettava toisilleen kansallisten veroviranomaisten palauttamia muita veroja kuin arvonlisäveroja koskevat tiedot, jos nämä palautukset koskevat muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneita henkilöitä ja niiden suuruus on yli euroa. 6 artikla Läsnäolo virastoissa ja osallistuminen hallinnollisiin tutkimuksiin 1. Esittäjäviranomaisen valtuuttamat virkamiehet voivat esittäjäviranomaisen ja vastaanottajaviranomaisen välisestä sopimuksesta ja jälkimmäisen vahvistamien järjestelyjen mukaisesti olla 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamiseksi läsnä virastoissa, joissa vastaanottajajäsenvaltion hallintoviranomaiset suorittavat tehtäviään. Kun asianomaiset tiedot sisältyvät asiakirja-aineistoon, joka on vastaanottajajäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä, kyseisestä aineistosta on annettava jäljennökset sen jäsenvaltion virkamiehille, jossa esittäjäviranomainen sijaitsee, jäljempänä esittäjäjäsenvaltio. FI 14 FI

15 2. Esittäjäviranomaisen valtuuttamat virkamiehet voivat esittäjäviranomaisen ja vastaanottajaviranomaisen välisestä sopimuksesta ja jälkimmäisen vahvistamien järjestelyjen mukaisesti olla 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamiseksi läsnä esittäjäjäsenvaltion alueella tehtävissä hallinnollisissa tutkimuksissa. Kun esittäjäjäsenvaltion virkamiehet ovat läsnä hallinnollisissa tutkimuksissa ensimmäisen alakohdan mukaisesti, ne voivat käyttää vastaanottajajäsenvaltion virkamiehille myönnettyjä tarkastusvaltuuksia, jos ne käyttävät näitä valtuuksia vastaanottajajäsenvaltion lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti. Jos tutkittavana oleva henkilö vastustaa esittäjäjäsenvaltion virkamiesten tarkastustoimenpiteitä, vastaanottajajäsenvaltion on pidettävä tätä sen omiin virkamiehiin kohdistuvana vastustuksena. 3. Esittäjäviranomaisen valtuuttamien virkamiesten, jotka käyttävät 1 ja 2 kohdassa tarjottuja mahdollisuuksia, on milloin tahansa voitava esittää kirjallinen valtuutus, josta ilmenee heidän henkilöllisyytensä ja virka-asemansa. III LUKU ASIAKIRJOJEN ILMOITTAMISTA KOSKEVA AVUNANTO 7 artikla Eräiden saataviin liittyvien asiakirjojen ilmoittamispyyntö 1. Vastaanottajaviranomaisen on esittäjäviranomaisen pyynnöstä ilmoitettava vastaanottajalle kaikista esittäjäjäsenvaltiosta saaduista asiakirjoista ja päätöksistä, myös oikeudellisista asiakirjoista ja päätöksistä, jotka ovat peräisin esittäjäjäsenvaltiosta ja jotka liittyvät 2 artiklassa tarkoitettuun saatavaan tai sen perintään. 2. Vastaanottajaviranomaisen on ilmoitettava viipymättä esittäjäviranomaiselle ilmoituspyynnön perusteella mahdollisesti toteuttamistaan toimista ja erityisesti päivämäärä, jona asiakirjasta tai päätöksestä ilmoitettiin vastaanottajalle. 8 artikla Ilmoitustapa 1. Vastaanottajaviranomaisen on varmistettava, että ilmoitus tehdään vastaanottajajäsenvaltiossa jollakin seuraavista tavoista: a) ilmoitus tehdään vastaanottajajäsenvaltiossa voimassa olevien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisen määräysten mukaisesti; b) vakiomuotoinen lomake, jonka liitteenä on esittäjäjäsenvaltiosta peräisin oleva asiakirja tai päätös, lähetetään kirjattuna kirjeenä tai sähköisesti; vakiomuotoisena lomakkeena on käytettävä liitteessä I olevaa mallia. FI 15 FI

16 Edellä b alakohdassa tarkoitettu vakiomuotoinen lomake on käännettävä vastaanottajajäsenvaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä. Sen liitteenä olevaa asiakirjaa tai päätöstä ei kuitenkaan tarvitse kääntää vastaanottajajäsenvaltion viralliselle kielelle. 2. Edellä 1 kohta ei rajoita sitä, että esittäjäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tekee muunlaisen ilmoituksen kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti. Esittäjäjäsenvaltioon sijoittautunut toimivaltainen viranomainen voi ilmoittaa kaikista asiakirjoista kirjattuna kirjeenä tai sähköisesti suoraan toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevalle henkilölle. IV LUKU PERINTÄ TAI VAROTOIMENPITEET 9 artikla Perintäpyyntö 1. Vastaanottajaviranomaisen on esittäjäviranomaisen pyynnöstä perittävä saatavat, joihin sovelletaan esittäjäjäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavaa asiakirjaa. 2. Esittäjäviranomaisen on toimitettava vastaanottajaviranomaiselle kaikki perintäpyyntöön johtaneeseen asiaan liittyvät tiedot heti ne saatuaan. 10 artikla Perintäpyyntöä koskevat edellytykset 1. Esittäjäviranomainen ei voi esittää perintäpyyntöä, jos ja niin kauan kuin saatava ja/tai esittäjäjäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistava asiakirja on riitautettu mainitussa jäsenvaltiossa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa sovelletaan 13 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa. 2. Ennen kuin esittäjäviranomainen esittää perintäpyynnön on noudatettava sen jäsenvaltiossa käytössä olevia asianmukaisia perintämenettelyjä, lukuun ottamatta seuraavia tilanteita: a) kun mainittujen menettelyjen ei oleteta johtavan siihen, että saatava maksetaan kokonaisuudessaan; b) kun esittäjäviranomaisella on erityisiä tietoja, joiden perusteella se uskoo, että perintä voidaan suorittaa ainoastaan vastaanottajajäsenvaltiossa tai että se voidaan tehdä nopeammin ja tehokkaammin kyseisessä valtiossa; tällaisessa tapauksessa pyyntö on perusteltava asianmukaisella tavalla; c) kun saatava syntyy neuvoston direktiivin 2006/112/EY 205 artiklan soveltamisen vuoksi ja verovelvollisen, joka on katsottu yhteisvastuulliseksi arvonlisäverovelan maksamisessa, liiketoiminnan kotipaikka on FI 16 FI

17 vastaanottajajäsenvaltiossa eikä verovelvollisella ole liiketoimintapaikkaa esittäjäjäsenvaltiossa. 11 artikla Vastaanottajajäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistava asiakirja ja muut saateasiakirjat 1. Perintäpyynnön mukana on oltava vastaanottajajäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistava yhdenmukainen asiakirja, joka on laadittava liitteessä II olevaa vakiomuotoista mallia käyttäen. Vastaanottajajäsenvaltiossa toteutettavien perintä- ja varotoimenpiteiden on perustuttava tällaiseen vastaanottajajäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavaan yhdenmukaiseen asiakirjaan. Siihen ei saa kohdistaa minkäänlaisia tunnustamista, täydentämistä tai korvaamista koskevia toimia kyseisessä jäsenvaltiossa. 2. Esittäjäjäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistava alkuperäinen asiakirja, joka koskee perintäapupyynnön kohteena olevaa saatavaa, on liitettävä vastaanottajajäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavaan yhdenmukaiseen asiakirjaan. Tällaiseen alkuperäiseen asiakirjaan ei saa kohdistaa minkäänlaisia tunnustamista, täydentämistä tai korvaamista koskevia toimia vastaanottajajäsenvaltiossa. Vastaanottajajäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavan yhdenmukaisen asiakirjan perusteella mainitussa valtiossa toteutettujen perintä- ja varotoimenpiteiden pätevyyteen ei vaikuta se, että esittäjäjäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavaa alkuperäistä liitteenä olevaa asiakirjaa ei ole käännetty vastaanottajajäsenvaltion viralliselle kielelle. 3. Saatavaa koskevan perintäpyynnön mukana voi olla muita saatavaan liittyviä asiakirjoja, jotka on annettu esittäjäjäsenvaltiossa. 12 artikla Perintäpyynnön täyttäminen 1. Jotta perintä voitaisiin suorittaa vastaanottajajäsenvaltiossa, kaikkia saatavia, joista on esitetty perintäpyyntö, on kohdeltava samalla tavalla kuin jos ne olisivat vastaanottajajäsenvaltion saatavia, jollei tässä direktiivissä toisin säädetä. Vastaanottajajäsenvaltion on perittävä saatava omana valuuttanaan. 2. Vastaanottajaviranomaisen on ilmoitettava viipymättä esittäjäviranomaiselle toimista, joita se on toteuttanut perintäpyynnön johdosta. 3. Vastaanottajaviranomaisen on maksettava perimänsä saatava kokonaisuudessaan esittäjäviranomaiselle. FI 17 FI

18 4. Vastaanottajaviranomaisen on perittävä korkoa viivästyneistä maksuista perintäpyynnön vastaanottopäivästä alkaen siinä määrin kuin tämä sallitaan vastaanottajajäsenvaltion laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä. Myös mainittu korko on maksettava esittäjäjäsenvaltiolle. 5. Vastaanottajaviranomainen voi jäsenvaltionsa voimassa olevien lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten niin salliessa ja esittäjäviranomaista kuultuaan myöntää velalliselle maksuaikaa tai antaa tälle mahdollisuuden maksaa vähittäin. Vastaanottajaviranomaisen tältä lisäajalta mahdollisesti perimä korko maksetaan sekin esittäjäjäsenvaltiolle. 13 artikla Riidat 1. Saatavaa koskevien riitojen ja esittäjäjäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavan alkuperäisen asiakirjan tai vastaanottajajäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavan yhdenmukaisen asiakirjan sekä esittäjäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemän ilmoituksen pätevyyttä koskevien riitojen on kuuluttava esittäjäjäsenvaltion toimivaltaisten elinten toimivaltaan. Jos asianomainen osapuoli riitauttaa perintämenettelyn aikana saatavan, esittäjäjäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavan alkuperäisen asiakirjan tai vastaanottajajäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavan yhdenmukaisen asiakirjan, vastaanottajaviranomaisen on ilmoitettava kyseiselle osapuolelle, että tämän on nostettava kanne esittäjäjäsenvaltion toimivaltaisessa elimessä siellä voimassa olevien lakien mukaisesti. 2. Vastaanottajajäsenvaltiossa toteutettuja perintätoimenpiteitä tai vastaanottajajäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemän ilmoituksen pätevyyttä koskevat riidat on käsiteltävä mainitun jäsenvaltion toimivaltaisessa elimessä sen lakien ja asetusten mukaisesti. 3. Kun 1 kohdassa tarkoitettu kanne on nostettu esittäjäjäsenvaltion toimivaltaisessa elimessä, esittäjäviranomaisen on ilmoitettava tästä vastaanottajaviranomaiselle ja mainittava, missä määrin saatavaa ei ole riitautettu. 4. Kun vastaanottajaviranomainen on vastaanottanut 3 kohdassa tarkoitetut tiedot joko esittäjäviranomaiselta tai asianomaiselta osapuolelta, sen on keskeytettävä perintämenettely riitautetun saatavan osalta siihen saakka, kun tässä asiassa toimivaltainen elin on tehnyt päätöksen, jollei esittäjäviranomainen toisin pyydä tämän kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti. Vastaanottajaviranomainen voi toteuttaa varotoimenpiteitä perinnän varmistamiseksi, jos se pitää niitä tarpeellisina, siinä määrin kuin sen jäsenvaltiossa voimassa olevat lait ja asetukset mahdollistavat tällaisen toiminnan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15 artiklan soveltamista. Esittäjäviranomainen voi jäsenvaltionsa lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen mukaisesti pyytää vastaanottajaviranomaista perimään riitautetun saatavan tai riitautetun osan saatavasta, siinä määrin kuin vastaanottajajäsenvaltion FI 18 FI

19 asiaankuuluvat lait, asetukset ja hallinnolliset käytänteet mahdollistavat tällaisen toiminnan. Kaikki tällaiset pyynnöt on perusteltava. Jos riitautus ratkaistaan velallisen hyväksi, esittäjäviranomainen on velvollinen maksamaan takaisin kaikki perityt määrät ja kaikki vastaanottajaviranomaisen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien mukaiset korvaukset. 14 artikla Perintäapupyynnön muuttaminen 1. Esittäjäviranomaisen on ilmoitettava vastaanottajaviranomaiselle viipymättä sen perintäpyyntöön myöhemmin tehdyistä muutoksista tai sen pyynnön peruuttamisesta sekä muutosten tai peruuttamisen syyt. 2. Jos pyynnön peruuttamisen syynä on 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen elimen tekemä päätös, esittäjäviranomaisen on toimitettava vastaanottajajäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistava tarkistettu asiakirja. Vastaanottajaviranomaisen on sen jälkeen jatkettava perintätoimenpiteitä tarkistetun asiakirjan perusteella. Tarkistettuun asiakirjaan sovelletaan 11 ja 13 artiklaa. 15 artikla Varotoimenpiteitä koskeva pyyntö 1. Vastaanottajaviranomaisen on esittäjäviranomaisen pyynnöstä toteutettava varotoimenpiteitä saatavan perinnän varmistamiseksi. 2. Jos pyyntö koskee riitautettua saatavaa tai saatavaa, josta ei vielä ole esittäjäjäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavaa asiakirjaa, esittäjäviranomainen voi esittää varotoimenpiteitä koskevan pyynnön ainoastaan, jos tällaiset toimenpiteet ovat mahdollisia sen jäsenvaltion lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen mukaan. Tällaisissa tapauksissa pyyntö on perusteltava, paitsi jos pyyntö on esitetty jäsenvaltiolle, joka ei edellytä tätä yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tekemissään keskinäistä perintäapua koskevissa järjestelyissä. 3. Kaikkien varotoimenpiteitä koskevien pyyntöjen mukana on oltava vastaanottajaviranomaisen jäsenvaltiossa toteutettavat varotoimenpiteet mahdollistava yhdenmukainen asiakirja, joka on laadittava liitteessä III olevaa vakiomuotoista mallia käyttäen. Vastaanottajajäsenvaltiossa toteutettavien varotoimenpiteiden on perustuttava tällaiseen vastaanottajajäsenvaltiossa toteutettavat varotoimenpiteet mahdollistavaan yhdenmukaiseen asiakirjaan. Siihen ei saa kohdistaa minkäänlaisia tunnustamista, täydentämistä tai korvaamista koskevia toimia kyseisessä jäsenvaltiossa. Esittäjäjäsenvaltiossa toteutettavat varotoimenpiteet mahdollistava alkuperäinen asiakirja, joka koskee saatavaa, josta on pyydetty keskinäistä apua, on liitettävä vastaanottajajäsenvaltiossa toteutettavat varotoimenpiteet mahdollistavaan yhdenmukaiseen asiakirjaan. Tällaiseen alkuperäiseen asiakirjaan ei saa kohdistaa FI 19 FI

20 minkäänlaisia tunnustamista, täydentämistä tai korvaamista koskevia toimia vastaanottajajäsenvaltiossa. Vastaanottajajäsenvaltiossa toteutettavat varotoimenpiteet mahdollistavan yhdenmukaisen asiakirjan perusteella mainitussa valtiossa toteutettujen varotoimenpiteiden pätevyyteen ei vaikuta se, että esittäjäjäsenvaltiossa toteutettavat varotoimenpiteet mahdollistavaa alkuperäistä liitteenä olevaa asiakirjaa ei ole käännetty vastaanottajajäsenvaltion viralliselle kielelle. 4. Varotoimenpiteitä koskevan pyynnön mukana voi olla muita kyseiseen saatavaan liittyviä asiakirjoja, jotka on annettu esittäjäjäsenvaltiossa. 16 artikla Varotoimenpiteitä koskevaan pyyntöön sovellettavat säännöt Edellä 15 artiklan täytäntöönpanemiseksi sovelletaan 9 artiklan 2 kohtaa, 12 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 13, 14 ja 17 artiklaa soveltuvin osin. 17 artikla Vastaanottajaviranomaisen velvoitteisiin kohdistuvat rajoitukset 1. Vastaanottajaviranomaisen ei tarvitse antaa 9 15 artiklassa säädettyä apua, jos saatavan perintä aiheuttaisi velallisen tilanteen vuoksi vakavia taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia vastaanottajajäsenvaltiossa siinä määrin kuin tällainen poikkeus sallitaan kansallisille saataville mainitussa jäsenvaltiossa voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa käytännöissä. 2. Vastaanottajaviranomaisen ei tarvitse antaa 4 ja 6 15 artiklassa säädettyä apua, jos 4, 6, 7, 9 tai 15 artiklan mukainen alkuperäinen avunantopyyntö esitetään yli viisi vuotta vanhoista saatavista, mikä lasketaan saatavalle esittäjäjäsenvaltiossa vahvistetun erääntymispäivän ja alkuperäisen avunantopyynnön päivämäärän välisestä ajasta. Jos kuitenkin saatava tai esittäjäjäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistava alkuperäinen asiakirja riitautetaan, viiden vuoden määräajan katsotaan alkavan päivänä, jona esittäjäjäsenvaltiossa vahvistetaan, ettei saatavaa tai perintää mahdollistavaa asiakirjaa voida enää riitauttaa. Lisäksi jos esittäjäjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet maksun lykkäystä, viiden vuoden määräajan katsotaan alkavan päivänä, jona maksuaika päättyy. 3. Vastaanottajaviranomaisen on ilmoitettava esittäjäviranomaiselle syyt, joiden vuoksi avunantopyyntöä ei voida täyttää. FI 20 FI

21 18 artikla Vanhentumista koskevat kysymykset 1. Vanhentumista koskevia kysymyksiä sääntelevät yksinomaan esittäjäjäsenvaltiossa voimassa olevat lait. 2. Vastaanottajaviranomaisen toteuttamien tai sen puolesta toteutettujen saatavien perimistä koskevien avunantopyynnön mukaisten toimien, jotka aiheuttavat vanhentumisen lykkäytymisen tai keskeytymisen vastaanottajajäsenvaltiossa voimassa olevien lakien mukaisesti, on katsottava aiheuttavan samat vaikutukset esittäjäjäsenvaltiossa, jos vanhentumisen lykkääminen tai keskeyttäminen on mahdollista esittäjäjäsenvaltiossa voimassa olevien lakien mukaan. Jos vanhentumisen lykkäytyminen tai keskeyttäminen ei ole mahdollista vastaanottajajäsenvaltiossa voimassa olevien lakien mukaan, vastaanottajaviranomaisen toteuttamien tai sen puolesta toteutettujen saatavan perintää koskevien avunantopyynnön mukaisten toimien, joiden vaikutuksesta vanhentuminen olisi lykkääntynyt tai keskeytynyt esittäjäjäsenvaltiossa voimassa olevien lakien mukaisesti siinä tapauksessa, että esittäjäviranomainen olisi toteuttanut ne tai ne olisi toteutettu sen puolesta sen jäsenvaltiossa, on katsottava toteutetuiksi viimeksi mainitussa valtiossa kyseisen vaikutuksen osalta. Ensimmäinen ja toinen alakohta eivät vaikuta esittäjäjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten oikeuteen toteuttaa toimenpiteitä vanhentumisen lykkäämiseksi tai keskeyttämiseksi mainitussa jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien mukaisesti. 3. Esittäjä- ja vastaanottajaviranomaisen on ilmoitettava toisilleen viipymättä kaikista toimista, joiden johdosta perinnän tai varotoimenpiteiden kohteena olevan saatavan vanhentuminen lykkäytyy tai keskeytyy tai joilla voi olla tällainen vaikutus. 19 artikla Kustannukset 1. Vastaanottajaviranomaisen on perittävä asianomaiselta henkilöltä kaikki sille mahdollisesti aiheutuvat perintään liittyvät kustannukset ja pidettävä perityt määrät. Nämä kustannukset veloitetaan vastaanottajajäsenvaltion lakien ja asetusten mukaisesti. 2. Jos asianomainen henkilö ei maksa vaadittua määrää vastaanottajaviranomaisen asettamassa tai sen puolesta asetetussa määräajassa, vastaanottajaviranomainen voi 1 kohdan mukaisen kustannusten perinnän sijaan veloittaa seuraavat kiinteät kustannukset: a) 100 euroa, jos maksu suoritetaan vasta ainakin yhden hallinnollisen muistutuksen lähettämisen jälkeen; b) 200 euroa, jos vastaanottajaviranomainen toteuttaa tai sen puolesta toteutetaan muita hallinnollisia toimenpiteitä; c) 500 euroa, jos vastaanottajajäsenvaltiossa toteutetaan muita perintätoimenpiteitä. FI 21 FI

22 Asianomainen henkilö voi nostaa kanteen mainittujen kiinteiden kustannusten soveltamista vastaan vastaanottajaviranomaisessa ja sellaisessa elimessä, jolla on toimivalta käsitellä vastaanottajajäsenvaltiossa toteutettuja perintätoimenpiteitä vastaan nostettuja kanteita. Joka tapauksessa tällaisia kiinteitä kustannuksia ei sovelleta, jos 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen elin päättää, että perintätoimenpiteet ovat perusteettomia saatavan oikeellisuuden, esittäjäjäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavan alkuperäisen asiakirjan pätevyyden, vastaanottajajäsenvaltiossa suoritettavan perinnän mahdollistavan yhdenmukaisen asiakirjan pätevyyden taikka ilmoituksen tai vastaanottajajäsenvaltiossa toteutettujen perintätoimenpiteiden pätevyyden osalta. 3. Keskinäisen avunantopyynnön kohteena olevan saatavan, mukaan lukien pääoma, korko, rangaistusmaksut, sakot ja kustannukset, perinnän on oltava etusijalla vastaanottajaviranomaiselle tai sen puolesta aiheutuneiden kustannusten perintään nähden. 4. Jäsenvaltioiden on luovuttava vastavuoroisesti kaikesta sellaisten kustannusten korvaamisesta, jotka johtuvat niiden tämän direktiivin nojalla antamasta keskinäisestä avunannosta. Jos kuitenkin perintä aiheuttaa erityisen ongelman, siihen liittyy erittäin suuret kustannukset tai se koskee järjestäytynyttä rikollisuutta, esittäjä- ja vastaanottajaviranomaiset voivat sopia kyseessä olevassa tapauksessa sovellettavista erityisistä korvausjärjestelyistä. 5. Sen estämättä, mitä 4 kohdassa säädetään, esittäjäviranomaisen on korvattava vastaanottajaviranomaiselle kaikki kustannukset ja menetykset, jotka aiheutuvat saatavan oikeellisuuden tai esittäjäviranomaisen antaman perinnän ja/tai varotoimenpiteet mahdollistavan asiakirjan pätevyyden osalta perusteettomiksi todetuista toimista. V LUKU KAIKENTYYPPISIÄ AVUNANTOPYYNTÖJÄ KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖT 20 artikla Vakiomuotoiset lomakkeet ja yhteydenpitovälineet 1. Edellä 4 artiklan 1 kohdan mukaiset tietopyynnöt, 7 artiklan 1 kohdan mukaiset ilmoituspyynnöt, 9 artiklan 1 kohdan mukaiset perintäpyynnöt tai 15 artiklan 1 kohdan mukaiset varotoimenpidepyynnöt on mahdollisuuksien mukaan lähetettävä sähköisesti vakiomuotoista lomaketta käyttäen. Mahdollisuuksien mukaan näitä lomakkeita on myös käytettävä muussa pyyntöön liittyvässä yhteydenpidossa. Vastaanottajajäsenvaltiossa suoritettavan perinnän tai siellä toteutettavat varotoimenpiteet mahdollistava yhdenmukainen asiakirja ja esittäjäjäsenvaltiossa suoritettavan perinnän tai siellä toteutettavat varotoimenpiteet mahdollistava FI 22 FI