54. VUOSIKERTA NUMERO 3 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO MAALISKUU 2002 LIAHONA

Transkriptio

1 54. VUOSIKERTA NUMERO 3 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO MAALISKUU 2002 LIAHONA

2 54. VUOSIKERTA NUMERO 3 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO MAALISKUU 2002 LIAHONA ERIKOISARTIKKELIT 2 ENSIMMÄISEN PRESIDENTTIKUNNAN SANOMA: YHTEYS PYHÄÄN HENKEEN PRESIDENTTI JAMES E. FAUST 8 ELÄVÄN PROFEETAN SANOJA 10 UHRAUKSEN LAKI VANHIN M. RUSSELL BALLARD KANSIKUVA Edessä: Harry Andersonin maalaus Abraham Mamren tammistossa. Takana: Jerry Harstonin maalaus Iisakin uhraaminen. Ks. Uhrauksen laki, s KOTIKÄYNTIOPETUSSANOMA: VOIMME KASVATTAA TODISTUSTAMME JEESUKSESTA KRISTUKSESTA TUTKIMALLA PYHIÄ KIRJOITUKSIA 28 VOIMAA KAMPPAILUJEN AIKANA VANHIN L. LIONEL KENDRICK 36 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN KERTOMAA: VALMIS OTTAMAAN VASTAAN SEN KIRKKAUDEN USKON VOIMA MARIBEL HERRERA CHACÓN SOUTUJOUKKUE HUMBERTO EITI KAWAI VIIMEIN PÄÄSIN KOTIIN MAVIS GRACE JONES VIHDOINKIN LÖYSIN NE! MADELEINE KURTZ 48 KUINKA KÄYTTÄÄ LIAHONAN TÄTÄ MAALISKUUN NUMEROA SINULLE, NUORI 21 ANNOIN ANTEEKSI VELJELLENI DIOSAFLOR TEMBLOR 22 LIAHONAN KLASSIKOITA: HERUKKAPENSAS VANHIN HUGH B. BROWN YSTÄVÄN KANSIKUVA Kaikilla lapsilla on ainakin yksi yhteinen ystävä heidän Vapahtajansa Jeesus Kristus. Ks. Ystäväuutisia, s PYSYKÄÄ JUNASSA VANHIN GLENN L. PACE 42 RIVI RIVIN PÄÄLLE: USKO JEESUKSEEN KRISTUKSEEN 44 SEURAAVA ASKEL JANE FORSGREN YSTÄVÄ 2 PROFEETTAMME JA APOSTOLIMME PUHUVAT MEILLE: KUNNIOITUS VANHIN L. TOM PERRY 4 KUISKAUS SYDÄMESSÄNI WILLARD ROSANDER JA ALISA MCBRIDE 7 UUDEN TESTAMENTIN KERTOMUKSIA: JEESUS KERTOO KOLME VERTAUSTA; EKSYNYT LAMMAS; KADONNUT HOPEARAHA 12 YSTÄVÄUUTISIA 14 YHTEINEN TUOKIO: JUMALAN HUONE VICKI F. MATSUMORI 16 SELLAISIA KUIN MINÄ OLEN VANHIN SPENCER J. CONDIE KS. S. 28.

3 Maaliskuu 2002, 54. vuosikerta, numero 3 LIAHONA Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon virallinen suomenkielinen julkaisu Ensimmäinen presidenttikunta: Gordon B. Hinckley, Thomas S. Monson, James E. Faust Kahdentoista koorumi: Boyd K. Packer, L. Tom Perry, David B. Haight, Neal A. Maxwell, Russell M. Nelson, Dallin H. Oaks, M. Russell Ballard, Joseph B. Wirthlin, Richard G. Scott, Robert D. Hales, Jeffrey R. Holland, Henry B. Eyring Päätoimittaja: Dennis B. Neuenschwander Neuvojat: J. Kent Jolley, W. Rolfe Kerr, Stephen A. West Opetusohjelmaosasto: Johtaja: Ronald L. Knighton Suunnittelun ja toimituksen johtaja: Richard M. Romney Graafinen johtaja: Allan R. Loyborg Toimituksen henkilökunta: Toimituspäällikkö: Marvin K. Gardner Toimitussihteerin apulainen: Jenifer Greenwood Toimitussihteeri: Roger Terry Toimituksen avustaja: Susan Barrett Julkaisuavustaja: Collette Nebeker Aune Taitto: Julkaisun graafinen johtaja: M. M. Kawasaki Taiteellinen johtaja: Scott Van Kampen Pääsuunnittelija: Sharri Cook Suunnittelija: Thomas S. Child, Randall J. Pixton Tuotantopäällikkö: Jane Ann Peters Tuotanto: Reginald J. Christensen, Denise Kirby, Kelli Pratt, Rolland F. Sparks, Kari A. Todd, Claudia E. Warner Digitaalinen sivunvalmistus: Jeff Martin Tilaukset: Levikkijohtaja: Kay W. Briggs Jakelupäällikkö: Kris T. Christensen Kotimaansivut: Mirkku Karumo Keltarousku 4, ESPOO puhelin (09) mirkku.karumo@kolumbus.fi Tilaukset, valitukset ja osoitteenmuutokset: Paikallisen seurakunnan Liahona-edustajan tai suoraan Pohjoismaiden palvelukeskuksen kautta: Utlandagatan 24, S Göteborg. Puhelin: Faksi: NORDEA , tilaushinta 17,50 euroa USA and overseas (surface mail) US $10.00 Ilmestyy 12 kertaa vuodessa. Lähettäkää käsikirjoitukset ja tiedustelut osoitteella: Liahona, Floor 24, 50 East North Temple, Salt Lake City, UT , USA tai sähköpostitse osoitteeseen CUR-Liahona-IMag@ldschurch.org Liahona (Mormonin Kirjan sana tarkoittaa kompassia tai suunnanosoittajaa ) ilmestyy albanian, armenian, bulgarian, cebuanon, englannin, espanjan, fidïin, haitinkreolin, hiligayonin, hollannin, ilokon, indonesian, islannin, italian, japanin, kambodïan kiinan, kiribatin, korean, kroatian, latvian, liettuan, malagassin, marshallin, mongolin, norjan, puolan, portugalin, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, samoan, sloveenin, suomen, tagalogin, tahitin, tamilin, tanskan, telugun, thain, tongan, t ekin, ukrainan, unkarin, venäjän, vietnamin ja viron kielellä. (Ilmestymiskerrat vaihtelevat kielittäin.) 2002 by Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. Printed in the United States of America. For Readers in the United States and Canada: March 2002 Vol. 54 No. 3. LIAHONA (USPS ) Finnish (ISSN ) is published monthly by The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 50 East North Temple, Salt Lake City, UT USA subscription price is $10.00 per year; Canada, $15.50 plus applicable taxes. Periodicals Postage Paid at Salt Lake City, Utah, and at additional mailing offices. Sixty days notice required for change of address. Include address label from a recent issue; old and new address must be included. Send USA and Canadian subscriptions to Salt Lake Distribution Center at address below. Subscription help line: Credit card orders (Visa, MasterCard, American Express) may be taken by phone. (Canada Poste Information: Publication Agreement # ) POSTMASTER: Send address changes to Salt Lake Distribution Center, Church Magazines, PO Box 26368, Salt Lake City, UT KIITOKSET KYMMENYSSELVITYSARTIKKELISTA Minut kastettiin kirkon jäseneksi vuonna 1986, ja aina siitä lähtien (portugalinkielinen) A Liahona on ollut osa elämääni. Se on auttanut minua niinä hetkinä, kun olen tuntenut itseni hengellisesti heikoksi. Olen voinut tuntea sen voiman lähetystyössä, käydessäni kotiopetuksella ja ollessani ystävieni kanssa, jotka eivät ole vielä saaneet tilaisuutta kuulla tosi evankeliumista. Erityisen kiitollinen olen siitä, että joulukuun 2000 numerossa julkaistiin artikkeli Kymmenysselvityksen merkitys. Tämä artikkeli on auttanut minua pitämään onnistuneita kymmenysselvityspuhutteluja tehtävässäni piispana. Amarildo Martins Parque Dorotéian seurakunta Diademan vaarna, Brasilia TAIVAALLINEN ISÄ VASTAA RUKOUKSIIN Luettuani (ukrainankielistä) Liahonaa tunsin Pyhän Hengen niin voimakkaana, että halusin kertoa todistuksestani. Hengelliset koetukseni tuntuvat toisinaan ylipääsemättömiltä. Olen perheessäni ainoa kirkon jäsen, eivätkä ystäväni pidä kirkosta tai sen tasovaatimuksista. Valitettavasti en ole onnistunut muuttamaan heidän käsityksiään. Tiedän, että minunkaltaisiani on monia. Mutta tiedän myös, että taivaallinen KIRJEITÄ TOIMITUKSELLE Isä rakastaa meitä kaikkia ja haluaa meidän olevan vahvoja. Kun olen masentunut, ajattelen, kuinka suuresti taivaallinen Isä on minua siunannut. Hän kuulee rukoukseni ja auttaa minua aina joskus ystävien ja sukulaisten kautta, joskus Liahonan kautta. Tässä lehdessä on monia ihania todistuksia ja kertomuksia. Kun luen tätä lehteä, todistukseni kasvaa. Jelena Sivopljas T ernigovin keskinen seurakunta Kiovan lähetyskenttä, Ukraina LEHTI ON IHME Lehtenne on kodissamme todellinen ihme. Joka kerta kun tuon kotiin uuden (venäjänkielisen) Liahonan, se katoaa! Seuraavana päivänä isäni, joka ei ole kirkon jäsen, kertoo vieneensä sen työpaikalle ja lukeneensa siitä kaiken ja pitäneensä siitä hyvin paljon. Tai äitini, joka ei myöskään ole jäsen, kertoo, ettei pystynyt koko aamuna lopettamaan lehden lukemista. Erityisesti häntä kiinnosti artikkeli Japani: idän sarastava valo maaliskuun 2001 numerossa. Kiitän teitä tästä ihmeestä. Se antaa minulle voimaa jatkaa ponnistelujani perheeni hyväksi. Maria Konovalova Kurganin keskinen seurakunta Jekaterinburgin lähetyskenttä, Venäjä M A A L I S K U U

4 Henkilökohtaista ilmoitusta saadaan todistuksena totuudesta sekä opastukseksi hengellisissä ja ajallisissa asioissa. Myöhempien aikojen pyhät tietävät, että Hengen kuiskauksia voi saada kaikissa elämän kysymyksissä, myös jokapäiväisissä ja jatkuvissa päätöksissä.

5 ENSIMMÄISEN PRESIDENTTIKUNNAN SANOMA YHTEYS PYHÄÄN HENKEEN VALOKUVAKUVITUS DEREK ISRAELSEN; VALOKUVA PRESIDENTTI FAUSTISTA DON BUSATH Presidentti James E. Faust toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Eräässä lehdistötilaisuudessa joitakin vuosia sitten presidentti Gordon B. Hinckleyltä kysyttiin: Mikä on kirkkonne suurin ongelma nykyaikana? Hän vastasi, että se on nopea kasvu. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustamisesta on kulunut yli 170 vuotta. Miksi kirkko kukoistaa ja kasvaa jatkuvasti niin huomiota herättävällä tavalla? Millä tavoin se eroaa kaikista muista kirkkokunnista? Vastauksena voisimme sanoa, että uskollamme on useita ainutlaatuisia piirteitä. Näitä ovat mm. sen järjestys profeettoineen ja apostoleineen, joiden Paavali sanoi olevan kirkon perustus (ks. Ef. 2:20), seitsemänkymmenen koorumit, pappeuden maallikkojohtajisto, lähetystyöjärjestelmä, huolto-ohjelma, temppelit, sukututkimustyö sekä monet muut ainutlaatuiset piirteet. Kasvullemme on olemassa kuitenkin vielä yksi syy syy, joka on kaikkia muita tärkeämpi. Profeetta Joseph Smithin ja Yhdysvaltain silloisen presidentin Martin Van Burenin välisestä keskustelusta vuonna 1839 kerrotaan seuraavaa: Keskustellessamme presidentin kanssa hän tiedusteli meiltä, millä tavoin uskontomme eroaa aikamme muista uskonnoista. Veli Joseph sanoi, että ero on kastamistavassa ja Pyhän Hengen lahjan antamisessa kätten päällepanon kautta. Meidän mielestämme kaikki muut näkökohdat sisältyvät Pyhän Hengen lahjaan. (History of the Church, osa 4, s. 42.) Yksi syy siihen, että profeetan vastaus oli niin innoitettu, oli se, että oikeus päästä osalliseksi Pyhän Hengen ihmeellisistä lahjoista annetaan jokaiselle kirkon jäsenelle heti kasteen jälkeen. Näin täyttyy Vapahtajan lupaus: Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti (Joh. 14:16). VALISTUSTA JA YMMÄRRYSTÄ Tämä voimallinen lahja antaa kirkon johtajille ja kaikille kelvollisille jäsenille oikeuden päästä osallisiksi Pyhän Hengen lahjoista ja toveruudesta jumaluuden jäsenen, jonka tehtävänä on innoittaa, ilmoittaa ja opettaa kaikki. Tämän lahjan ansiosta kirkon johtajat ja jäsenet ovat kirkon perustamisesta lähtien saaneet ja saavat edelleenkin ilmoitusta ja innoitusta, joka opastaa heitä oikeaan ja hyvään. Innoitus ja ilmoitus ovat jotakin niin tavanomaista, niin laajaa ja niin yleistä kirkon johtajien ja jäsenten keskuudessa, että kaikella, mitä tehdään, on vahva hengellinen pohja. Tämä voidaan havaita niin suurissa kuin pienissäkin kirkon kokouksissa. Miksi kirkko kasvaa ja kukoistaa? Siksi, että sen johtajat M A A L I S K U U

6 ja jäsenet saavat jumalallista ohjausta. Se alkoi meidän aikanamme, kun Isä Jumala ja Jeesus Kristus ilmestyivät Joseph Smithille varhain keväällä vuonna Me väitämme kuitenkin, ettei Jumalan innoitus rajoitu myöhempien aikojen pyhiin. Ensimmäinen presidenttikunta on antanut seuraavan lausunnon: Maailman suuret uskonnolliset johtajat, kuten Muhammed, Konfutse ja uskonpuhdistajat, sekä sellaiset filosofit kuin Sokrates, Platon ja monet muut, saivat osan Jumalan valkeudesta. Jumala antoi heille moraalisia totuuksia valistaakseen kokonaisia kansoja ja saattaakseen ihmiset korkeammalle ymmärryksen tasolle. Uskomme, että Jumala on antanut ja antaa kaikille kansoille riittävästi tietoa auttaakseen näitä matkalla iankaikkiseen pelastukseen. ( Statement of the First Presidency regarding God s Love for All Mankind, 15. helmikuuta 1978.) Julistamme kuitenkin vakavasti, että tiedämme pelastumisen tulevassa maailmassa riippuvan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin vastaanottamisesta sellaisena, kuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko sitä opettaa. Yksi pelastuksen osatekijä on henkilökohtainen ilmoitus. Joseph Smith on sanonut: Kukaan ei voi saada Pyhää Henkeä saamatta ilmoituksia. Pyhä Henki on ilmoituksenantaja. (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 326.) HENKILÖKOHTAINEN ILMOITUS Saatuaan Pyhän Hengen lahjan kätten päällepanon kautta myöhempien aikojen pyhät ovat oikeutettuja saamaan henkilökohtaista innoitusta niin elämän pikkutapahtumissa kuin kohdatessaan elämän jättiläismäisiä goljateja. Jos olemme kelvollisia, me olemme oikeutettuja saamaan ilmoituksia itseämme varten, vanhemmat lapsiaan varten ja kirkon jäsenet omissa tehtävissään. Mutta oikeus ilmoitukseen muita varten ei ulotu oman huoneenhallitustehtävämme ulkopuolelle. Iisain nuorin poika Daavid, joka oli vain paimenpoika, tarjoutui taistelemaan jättiläismäistä Goljatia vastaan. Tämän pelottavan jättiläisen nöyryyttävät pilkkahuudot olivat loukanneet Daavidia ja koko Israelin sotajoukkoa, mutta Daavid tiesi, että innoitus oli ohjannut häntä, jotta hän pelastaisi Israelin. Tämän nuorukaisen usko ja päättäväisyys tekivät kuningas Sauliin niin suuren vaikutuksen, että hän lähetti tämän taistelemaan Goljatia vastaan. Goljat pilkkasi Daavidin nuoruutta ja tämän sotavarusteiden puutetta. Daavid vastasi, että hän tuli Herran Sebaotin, Israelin sotajoukkojen Jumalan, nimissä ja että koko tuo suuri joukko tulisi tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla, sillä sota on Herran vallassa (1. Sam. 17:47). Sitten Daavid linkosi kiven niin voimakkaasti ja tarkasti, että se upposi Goljatin otsaan. Goljat kaatui kuolevana maahan, ja filistealaiset pakenivat peloissaan. Mitä on tapahtunut Daavidin elävälle Jumalalle? On mitä suurin loukkaus järkeä vastaan esittää, että Jumala, joka puhui niin auliisti Vanhan testamentin profeetoille, olisi nyt mykkä, puhumaton ja vaikeneva. Voimme hyvin kysyä: Rakastaako Jumala meitä vähemmän kuin niitä, joita muinaiset profeetat johtivat? Tarvitsemmeko me Hänen opastustaan ja neuvojaan vähemmän? Järki sanoo, että näin ei voi olla. Eikö Jumala välitä? Onko Hän menettänyt puhekykynsä? Onko Hän lähtenyt pysyvästi lomalle? Nukkuuko Hän? Näiden ehdotusten järjettömyys on ilmeistä. Kun Vapahtaja opetti Kapernaumin synagogassa, Hän julisti selkeästi olevansa Jumalan Poika. Apostoli Johannes sanoo: Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan. Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: Aiotteko tekin lähteä? Simon Pietari vastasi hänelle: Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä. (Joh. 6:66 69.) Me tunnustamme ja todistamme, että myös meillä on L I A H O N A 4

7 GLEN S. HOPKINSONIN MAALAUS ENSIMMÄINEN NÄKY Miksi kirkko kasvaa ja kukoistaa? Siksi, että sen johtajat ja jäsenet saavat jumalallista ohjausta. Se alkoi meidän aikanamme, kun Isä Jumala ja Jeesus Kristus ilmestyivät Joseph Smithille varhain keväällä vuonna sama pyhä tieto ja todistus Kristuksen jumalallisuudesta, joka Pietarilla oli. Henkilökohtaista ilmoitusta saadaan todistuksena totuudesta sekä opastukseksi hengellisissä ja ajallisissa asioissa. Myöhempien aikojen pyhät tietävät, että Hengen kuiskauksia voi saada kaikissa elämän kysymyksissä, myös jokapäiväisissä ja jatkuvissa päätöksissä. Kuinka ilman kaikkivaltiaan Jumalan innoituksen tavoittelemista kukaan voisi ajatella tekevänsä sellaisia päätöksiä kuten: Kenestä on tuleva kumppanini? Mikä on oleva ammattini? Missä tulen asumaan? Kuinka aion elää? Henki on varoittanut monia uskollisia myöhempien aikojen pyhiä, kun nämä ovat joutuneet kohdakkain onnettomuuden tai mahdollisen kuoleman kanssa. Yksi heistä on presidentti Wilford Woodruff, joka on kertonut: Kun palasin pioneerimatkalta talvileiriin [1847], presidentti [Brigham] Young sanoi minulle: Veli Woodruff, haluan sinun ottavan vaimosi ja lapsesi ja lähtevän Bostoniin ja viipyvän siellä, kunnes saat kootuksi kaikki Jumalan pyhät Uudesta-Englannista ja Kanadasta ja lähetetyksi heidät Siioniin. Tein hänen käskynsä mukaan. Kaikkien kokoaminen vei minulta kaksi vuotta, ja tulin pois viimeisen joukon mukana (heitä oli noin sata). Saavuimme Pittsburghiin eräänä päivänä auringon laskiessa. Emme halunneet jäädä sinne, joten menin ensimmäisen lähdössä olevan höyrylaivan luokse. Tapasin kapteenin ja varasin meille paikat sille laivalle. Olin juuri tehnyt sen, kun Henki sanoi minulle hyvin voimakkaasti: Älä mene joukkoinesi tuolle höyrylaivalle. Menin tietenkin puhumaan kapteenin kanssa ja sanoin hänelle, että olin päättänyt odottaa. Laiva lähti matkaan ja oli päässyt vasta viiden mailin [kahdeksan kilometrin] päähän joella, kun se syttyi tuleen, ja kolmesataa ihmistä paloi kuoliaaksi tai hukkui. Ellen olisi totellut Henkeä vaan olisin mennyt tuolle höyrylaivalle muun joukon kanssa, niin voitte arvata, mitkä olisivat olleet seuraukset. (The Discourses of Wilford Woodruff, toim. G. Homer Durham, 1946, s ) KUINKA SAADA ILMOITUSTA Ihmisen täytyy noudattaa muutamia ohjeita ja sääntöjä voidakseen saada ilmoitusta ja innoitusta. Hänen täytyy 1) yrittää rehellisesti ja vilpittömästi pitää Jumalan käskyt, 2) olla hengellisesti virittynyt vastaanottamaan jumalallisen sanoman, 3) pyytää Jumalalta nöyrässä, palavassa rukouksessa ja 4) etsiä vastauksia horjumattomassa uskossa. Todistan, että innoitus voi olla jokaiselle ihmiselle M A A L I S K U U

8 VALOKUVAKUVITUS DEREK ISRAELSEN toivon, opastuksen ja voiman lähde. Se on yksi elämän suuria aarteita. Siihen kuuluu rajattoman tiedon saaminen Jumalasta. Kuinka ilmoituksen ja innoituksen saaminen tapahtuu? Jokaisessa ihmisessä on sisäinen vastaanotin, joka oikein viritettynä voi vastaanottaa jumalallisia viestejä. Elihu sanoi Jobille: Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys (Job 32:8). Tarvittaessa on mahdollista olla Nefin tavoin täydellisesti Hengen johdatettavana edeltä käsin tietämättä, mitä pitäisi tehdä (ks. 1. Ne. 4:6). Miten innoitusta vastaanotetaan? Enos sanoi: Ja sillä aikaa, kun minä näin taistelin hengessä, katso, Herran ääni tuli minulle (Enos 1:10). Ihminen ei välttämättä kuule korvin kuultavaa ääntä. Ilmoituksen henki tulee jumalallisen varmuuden tunteena. Katso, minä olen puhuva sinulle ymmärryksessäsi ja sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka on tuleva päällesi ja asuva sydämessäsi, sanoo Herra (LK 8:2). Kuinka tisbeläinen Elia kuuli Herran äänen? Se ei ollut raju ja mahtava myrsky, [joka] repi vuoria rikki ja murskasi kallioita, eikä se ollut myrskyn jälkeen tullut maanjäristys eikä maanjäristystä seurannut tulenlieska. Se oli hiljaista huminaa. (Ks. 1. Kun. 19:11 12.) Hengen sisäinen ääni kykenee kuiskaamaan ja lävistämään kaiken (ks. LK 85:6). Pyhät kirjoitukset opettavat, Saatuaan Pyhän Hengen lahjan kätten päällepanon kautta myöhempien aikojen pyhät ovat oikeutettuja saamaan henkilökohtaista innoitusta niin elämän pikkutapahtumissa kuin kohdatessaan elämän jättiläismäisiä goljateja. ettei se ollut ukkosen ääni eikä mikään ankarasti pauhaava ja raju ääni, vaan katso, se oli hiljainen ääni, josta kuvastui täydellinen lempeys, ikään kuin se olisi ollut kuiskaus, ja se tunkeutui sieluun asti (He. 5:30). Näin Herra antaa ilmoituksen kautta ihmisen mieleen innoitusta, ikään kuin ääni puhuisi. Kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä ollessaan vanhin Harold B. Lee ( ) lausui seuraavan todistuksen: Minulla on lapsena saamani yksinkertaisen todistuksen vuoksi uskova sydän. Olin luullakseni kymmenen ehkä yksitoistavuotias. Olin isäni kanssa pelloilla kaukana kotoa, ja yritin saada päiväni kulumaan puuhailemalla kaikenlaista kunnes isäni olisi valmis lähtemään kotiin. Maitamme ympäröivän aidan toisella puolen oli joitakin ränsistyneitä latoja, jotka kiinnostivat uteliasta poikaa seikkailunhaluinen kun olin. Aloin kiivetä aidan yli, kun kuulin äänen sanovan minua nimeltä puhutellen yhtä selvästi kuin te kuulette minun ääneni: Älä mene sinne! Käännyin katsomaan isää nähdäkseni, puhuiko hän minulle, mutta hän oli kaukana pellon toisessa päässä. Ketään ei ollut näkyvissä. Ymmärsin silloin lapsena, että on L I A H O N A 6

9 olemassa persoonia, joita en nähnyt, ja olin kuullut äänen. Ja koska olen lukenut ja kuullut näitä profeetta Joseph Smithin kertomuksia, minäkin tiedän, mitä merkitsee kuulla ääni, sillä olen kuullut näkymättömän olennon puhuvan. (Kirkon presidenttien opetuksia: Harold B. Lee, 2001, s. 47.) ILMOITUS KIRKOSSA NYKYÄÄN Vaikka jokaisella uskollisella kirkon jäsenellä on oikeus saada henkilökohtaista ilmoitusta, maan päällä on vain yksi mies, joka saa ilmoitusta kirkkoa varten. Presidentti Wilford Woodruff ( ) on sanonut: Jumalan kirkko ei voisi pysyä hengissä vuorokauttakaan ilman ilmoitusta (Discourses of Wilford Woodruff, s. 61). Eräs jäsen on kirjoittanut: Joka päivä miehet ja naiset tulevat ilmoituksen kautta ymmärtämään sen perustotuuden, että Jumala on palauttanut evankeliuminsa ja kirkkonsa. Joka päivä kirkon johtajat kaikkialla maailmassa saavat ilmoitusta kirkon yleisten ja paikallisten asioiden hoitamisessa. Joka päivä ilmoituksen henki vaikuttaa kirkon lähetyssaarnaajiin, niin että he voivat todistaa, tietävät mitä sanoa, tietävät mitä tehdä ja opettavat ilmoituksen hengen avulla. Joka päivä ilmoituksen henki valistaa myöhempien aikojen pyhien mieltä, niin että he ymmärtävät ohjekirjoissa ilmoitetun Herran mielen ja tahdon. Joka päivä usko lisääntyy uskollisten sydämessä heidän elämässään ilmenevän ilmoituksen ansiosta avioliittoa, ammatinvalintaa, kotiasioita, liiketoimia ja oppiaiheiden valmistamista koskevissa päätöksissä ja varoituksena vaaroista itse asiassa kaikissa elämän vaiheissa. Jokainen myöhempien aikojen pyhä voi ilmoituksen hengen kautta tietää, että presidentti Joseph Fielding Smith [ ] puhui totta sanoessaan: Herra ei siunaa ainoastaan niitä miehiä, jotka johtavat ja pitävät hallussaan valtakunnan avaimia, vaan Hän siunaa myös jokaista uskollista yksilöä innoituksen hengellä. (Roy W. Doxey, Walk with the Lord, 1973, s ; kursivointi alkuperäisen mukainen.) Kuka on maailman profeetta tänä päivänä? Todistan, että tänä päivänä maan päällä oleva profeetta on Gordon B. Hinckley, joka palvelee kirkon presidenttinä. Hän on ainoa henkilö, joka pitää hallussaan Jumalan valtakunnan kaikkia avaimia maan päällä. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on Jumalan kirkko maan päällä, ja pelastuminen Jumalan kasvojen eteen edellyttää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden vastaanottamista sellaisena, kuin sitä opetetaan Hänen kirkossaan. Miksi kirkko on kasvanut niin nopeasti yli 170 vuoden ajan? Miksi se kasvaa jatkuvasti yhä nopeammin? Se johtuu suureksi osaksi jumalallisesta ilmoituksesta ja innoituksesta. Rukoilen, että voisimme elää niin, että pääsisimme osallisiksi Pyhän Hengen toveruudesta, sillä Pyhä Henki on kaikkivaltiaan Jumalan johdolla ohjannut tätä kansaa ja sen johtajia kirkon vaatimattomasta alusta alkaen siksi suureksi hengelliseksi voimaksi, joka se on tänä päivänä. AJATUKSIA KOTIOPETTAJILLE 1. Oikeus päästä osalliseksi Pyhän Hengen ihmeellisistä lahjoista annetaan jokaiselle kirkon jäsenelle heti kasteen jälkeen. 2. Pyhän Hengen lahja oikeuttaa jäsenet saamaan henkilökohtaista innoitusta niin elämän pikkutapahtumissa kuin kohdatessaan elämän jättiläismäisiä goljateja. 3. Seuraavassa on neljä ohjetta siihen, kuinka saada ilmoitusta ja innoitusta Pyhältä Hengeltä: ihmisen tulee 1) yrittää rehellisesti ja vilpittömästi pitää Jumalan käskyt, 2) olla hengellisesti virittynyt vastaanottamaan jumalallinen sanoma, 3) pyytää Jumalalta nöyrässä, palavassa rukouksessa ja 4) etsiä vastauksia horjumattomassa uskossa. M A A L I S K U U

10 PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEYN AJATUKSIA JA NEUVOJA Elävän profeetan LIITTOKANSA Te olette liittokansa. Kun teidät kastettiin tähän kirkkoon, teidät asetettiin velvoituksen alaisiksi elää niin kuin Hän haluaisi teidän elävän, ja tämä velvoite säilyy teillä koko elämänne ajan. Joka viikko te nautitte sakramentin, vertauskuvat Hänen uhristaan, Hänen kärsimyksestään teidän edestänne, sekä muistutuksen tekemästänne liitosta ottaa Jeesuksen Kristuksen nimi päällenne ja pitää Hänen käskynsä. Ja Hän tekee liiton teidän kanssanne, että Hän on siunaava teitä Hengellään. 1 hempien aikojen pyhä. Täytyy vain olla hyvä ja kunnollinen ja hyväntahtoinen ja lempeä ja ystävällinen ja avulias, niin Herra on hyväksyvä ponnistelunne ja tukeva teitä ja siunaava teitä ja saattava siunaukset kotinne ylle ja perheenne ylle ja lastenne ylle. Olkaamme myöhempien aikojen pyhiä. Olkaamme hivenen parempia esimerkkejä, kohottakaamme päämme hivenen pystymmäksi ja kulkekaamme siten kuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenille on soveliasta. 4 on halukas avaamaan taivaan ikkunat ja vuodattamaan runsaita siunauksia heidän päälleen. Olen nähnyt tämän yhä uudestaan ja uudestaan. 6 TOIVO Ihmiset eivät ole vailla toivoa. Jokaisen tulee ymmärtää, että äärimmäisissäkin olosuhteissa on mukana hitunen toivoa siitä, että ihmiset voivat tehdä parannuksen tekemästään, että he voivat onnistua paremmin, että he voivat tehdä täyskäännöksen, että he voivat kehittyä ja sen kautta lisätä onnellisuuttaan. 7 ANTAKAA OMA LISÄNNE MAAILMAN HYVYYTEEN Me uskomme, että me olemme kaikki Jumalan poikia ja tyttäriä, jotka ovat syntyessään saaneet jumalallisen perintöoikeuden, että meissä on hyvää ja että meidän tulee jalostaa ja vaalia sitä hyvää ja tuoda sitä esiin ja sen kautta antaa oma lisämme maailman yleiseen hyvyyteen. 2 ARVOSTAKAA ERI KULTTUUREITA Väärinkäsitykset ovat tulosta tietämättömyydestä ja epäilyksestä. Kun opimme tuntemaan ja arvostamaan eri kulttuureihin kuuluvia ihmisiä, me opimme arvostamaan myös heidän kulttuuriaan. 3 OLKAA HYVIÄ MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIÄ Ei ole vaikeaa olla hyvä myö- OLKAA KELVOLLISIA SAAMAAN HÄNELTÄ SIUNAUKSIA Polvistukaa joka ilta ja joka aamu. Älkää päästäkö elämäänne mitään sellaista, joka veisi teiltä halun rukoilla. Puhukaa taivaallisen Isänne kanssa. Puhukaa rakkautta tuntien. Ilmaiskaa Hänelle kiitollisuutenne saamistanne siunauksista. Pyytäkää Häneltä niitä asioita, joita arvostatte eniten, niin Hän kuulee teitä ja vastaa rukouksiinne. Hän avaa eteenne tien, jos anotte Häneltä ja elätte kelvollisina saamaan Häneltä siunauksia. 5 USKOLLISIA KYMMENYSTEN MAKSAJIA En voi olla tuntematta kiitollisuutta tämän kirkon uskollisista kymmenysten maksajista. Tiedän, että Herra rakastaa heitä. Tiedän Hänen rakastavan heitä niin paljon, että Hän APUYHDISTYS Tämä merkittävä järjestö [Apuyhdistys] tarjoaa mahdollisuuden kanssakäymiseen, mahtavia tilaisuuksia palvella, se tarjoaa valistusta ja opetusta, puutteessa olevien tarpeista huolehtimista sekä monia muita tilaisuuksia. [Teille naisille] Apuyhdistys on rakas ja huolehtiva äiti. Myötä- ja vastamäissä se siunaa elämäänne. Se suo teille tilaisuuksia kasvaa ja kehittyä. Se tarjoaa teille maailman parhaiden naisten ystävyyden. Se lohduttaa teitä surun hetkinä, siunaa teitä ahdistuksen hetkinä ja antaa teille verratonta iloa kanssakäymisestä kaltaistenne kanssa. 8 VIITTEET 1. Kokous, Nouméa, Uusi-Kaledonia, 17. kesäkuuta Boston Globen haastattelu, 14. elokuuta VASEMMALLA: VALOKUVA JED A. CLARK; OIKEALLA: VALOKUVAKUVITUS STEVE BUNDERSON L I A H O N A 8

11 sanoja 3. Puhe, National Press Club, 8. maaliskuuta Aluekonferenssi, Ogden, Utah, Yhdysvallat, 21. toukokuuta Kokous, Pago Pago, Amerikan Samoa, 17. kesäkuuta Puhe, Salt Laken 10. seurakunnan seurakuntakeskuksen uudelleen vihkiminen, 2. tammikuuta Standing for Something -kirjan julkaisemisen yhteydessä pidetty lehdistön haastattelutilaisuus, 11. helmikuuta Brigham Youngin yliopiston entisille opiskelijoille järjestetty hartaustilaisuus, 12. syyskuuta Joka viikko te nautitte sakramentin, muistutuksen tekemästänne liitosta ottaa [Hänen nimensä] päällenne.

12 Uhrauk Uhrauksen lain kahtena päätarkoituksena on tutkia ja koetella meitä sekä auttaa meitä tulemaan Kristuksen tykö. Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista Muutama vuosi sitten perheeni ja minä vierailimme Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa ja Kirtlandissa Ohiossa sekä Nauvoossa Illinoisissa. Tuon matkan aikana loimme silmäyksen kirkon varhaiseen historiaan ja meitä muistutettiin niistä suunnattomista uhrauksista, joita kirkon perustajat tekivät vakiinnuttaakseen Jumalan valtakunnan tässä viimeisessä armotaloudessa. Näiden varhaisten jäsenten nöyrän kuuliaisuuden pohtiminen sai mieleni keskittymään uhrauksen lain iankaikkiseen luonteeseen. Tämä laki on välttämätön osa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Uhrausta harjoitettiin Vanhan testamentin, Uuden testamentin ja Mormonin Kirjan aikoina. Vaikka Uuden testamentin aikakaudella uhrauksen lain käytäntö muuttui, sen tarkoitukset pysyivät entisellään senkin jälkeen, kun Kristuksen sovitustyö oli täyttänyt Mooseksen lain. Tavallisesti kun ihmiset kuulevat sanat Mooseksen laki, niin ensimmäinen heidän mieleensä tuleva ajatus on eläinuhri. Veriuhrin jokseenkin hirvittävä luonne on saanut muutamat kysymään: Kuinka sellaisella toiminnalla voi olla mitään tekemistä rakkauden evankeliumin kanssa? Ymmärrämme vastauksen tähän kysymykseen paremmin, kun ymmärrämme, mitkä ovat uhrauksen lain kaksi päätarkoitusta. Nämä tarkoitukset soveltuivat Aadamiin, Abrahamiin, Moosekseen ja Uuden testamentin apostoleihin, ja ne soveltuvat meihin nykyään hyväksyessämme L I A H O N A 10 JOHN SCOTTIN MAALAUS VIIMEINEN TUOMIO

13 sen laki M A A L I S K U U

14 tämän uhrauksen lain ja eläessämme sen mukaan. Tämän lain kahtena päätarkoituksena on tutkia ja koetella meitä sekä auttaa meitä tulemaan Kristuksen tykö. Sillä minä olen sydämessäni päättänyt, sanoo Herra, että koettelen teitä kaikessa nähdäkseni, pysyttekö te minun liitossani aina kuolemaan asti, jotta teidät havaittaisiin kelvollisiksi. Sillä jos te ette pysy minun liitossani, te ette ole minulle soveliaita. (LK 98:14 15, kursivointi lisätty.) Uhrauksen laki tarjoaa meille mahdollisuuden osoittaa Herralle, että rakastamme Häntä enemmän kuin mitään muuta. Sen seurauksena tie käy joskus vaikeaksi, koska tämä on se täydelliseksi kehittämisen prosessi, joka valmistaa meitä selestistä valtakuntaa varten asuaksemme Jumalan ja hänen Kristuksensa kasvojen edessä aina ja iankaikkisesti (LK 76:62). Seuraavaksi, presidentti Ezra Taft Benson ( ) on selittänyt, että kirkon pyhä tehtävä on kutsua kaikkia Kristuksen tykö (LK 20:59) (ks. Tulkaa Kristuksen tykö ja tulkaa täydellisiksi hänessä, Valkeus, heinäkuu 1988, s. 76; ks. myös Moro. 10:32). Tässä valossa uhrauksen laki on aina ollut Jumalan lapsille keino tulla Herran Jeesuksen Kristuksen tykö. Kuinka uhraus auttaa meitä tulemaan Kristuksen tykö? Kukaan ei koskaan ota vastaan Vapahtajaa ilman, että ensin uskoisi Häneen. Tästä syystä evankeliumin ensimmäisenä periaatteena on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen. Sen mukaisesti profeetta Joseph Smith ( ) on selittänyt, miten tärkeä yhteys uskon periaatteen ja uhrauksen periaatteen välillä vallitsee: Huomatkaamme, että uskonnolla, joka ei vaadi kaiken uhraamista, ei ole milloinkaan riittävästi voimaa saada aikaan elämään ja pelastukseen johtavaa uskoa, juuri kaiken maallisen uhraamisen kautta ihmiset itse asiassa saavat tietää tekevänsä sitä, mikä on Jumalalle mieleen. Kun ihminen on uhrannut kaiken, mitä hänellä on, totuuden vuoksi, jopa henkensä, ja uskomalla Jumalan edessä, että hänet on kutsuttu antamaan tämä uhri, koska hän pyrkii tekemään Hänen tahtonsa, hän todellakin tietää mitä varmimmin, että Jumala hyväksyy hänen uhrinsa ja uhrauksensa nyt ja tulevaisuudessa, ja ettei hän ole etsinyt tai etsivä Hänen kasvojaan turhaan. Näissä oloissa hän voi siten saada tarpeellisen uskon saadakseen iankaikkisen elämän. (Lectures on Faith, 1985, s. 69; ks. myös Dallin H. Oaksin lainaamana Valkeus, heinäkuu 1994, s. 35; M. Russell Ballardin lainaamana Valkeus, tammikuu 1990, s. 32.) Yhteenvetona: meidän täytyy tietää, että se, mitä teemme, on Jumalalle mieleen, ja meidän täytyy ymmärtää, että tämä tieto tulee meille uhrauksen ja kuuliaisuuden kautta. Ne, jotka tällä tavoin tulevat Kristuksen tykö, saavat varmuuden, joka kuiskaa rauhaa heidän sielulleen ja joka lopulta tekee heidät kykeneviksi voittamaan omakseen ikuisen elämän. MITÄ UHRAUS OPETTAA Uhraus suo meille tilaisuuden oppia jotakin itsestämme mitä me olemme kuuliaisuutemme kautta halukkaita antamaan Herralle. Veli Truman G. Madsen kertoo vierailusta, jonka hän teki Israeliin presidentti Hugh B. Brownin ( ) kanssa, joka oli Herran apostoli ja palveli ensimmäisessä presidenttikunnassa ensin toisena neuvonantajana ja sitten ensimmäisenä neuvonantajana. Hebroninlaaksossa, jossa perimätiedon mukaan sijaitsee Isä Abrahamin hauta, veli Madsen kysyi presidentti Brownilta: Mitä ovat Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin siunaukset? Ajateltuaan hetkisen presidentti Brown vastasi: Jälkeläiset. Veli Madsen kirjoittaa: Miltei huudahdin: Miksi sitten Abrahamia käskettiin menemään Morian vuorelle ja antamaan uhriksi ainoa toivonsa jälkeläisistä? Oli selvää, että [presidentti Brown], miltei yhdeksänkymmenvuotias, oli ajatellut ja rukoillut ja murehtinut tämän kysymyksen johdosta aiemmin. Viimein hän sanoi: Abrahamin täytyi oppia jotakin Abrahamista. (The Highest in Us, 1978, s. 49.) Tarkastelkaamme nyt toista tapaa, jolla uhrauksen laki toi ihmisiä Kristuksen tykö. Muinoin veriuhrit toivat ihmisiä Kristuksen tykö siten, että ne antoivat enteitä Hänen elämästään ja tehtävästään ja olivat niistä vertauskuvana. Aadamille opetettiin, että uhraaminen alttarilla oli L I A H O N A 12

15 Isän Ainosyntyisen uhrin vertauskuva (KH Moos. 5:7). Tämä opettaa meille, että alunperin Isämme lapset ymmärsivät, mikä yhteys heidän uhriensa ja Jumalan Karitsan uhraamisen välillä oli (ks. LK 138:12 13). Mormonin Kirjasta löydämme eräät selvimmät opilliset opetukset uhrauksen lain tarkoituksesta siten kuin sitä noudatettiin Mooseksen lain aikana. Nefi opetti, että niin tehtiin vertauskuvana Kristuksen uhrista (ks. 2. Ne. 11:4). Hän kirjoitti: Me noudatamme Mooseksen lakia ja odotamme kestävinä Kristusta. Sillä tätä varten on laki annettu. (2. Ne. 25:24 25.) Alman kirjassa sanotaan: He odottivat Kristuksen tulemista, sillä he pitivät Mooseksen lakia hänen Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: Meidän on edelleen käsketty uhrata, mutta ei vuodattamalla eläinten verta. Korkeimman uhrimme me annamme silloin, kun teemme itsestämme pyhempiä. Sen me teemme olemalla kuuliaisia Jumalan käskyille. Näin kuuliaisuuden ja uhrauksen laki liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Kun me noudatamme näitä ja muita käskyjä, meille tapahtuu jotakin ihmeellistä. Meistä tulee pyhempiä enemmän Herramme kaltaisia. ( Mitä voimme oppia Eevasta, Valkeus, tammikuu 1988, s. 82.) Itse asiassa [englanninkielinen] sana sacrifice tarkoittaa kirjaimellisesti tehdä pyhäksi. Profeetta Joseph Smith on opettanut: Huomatkaamme, että uskonnolla, joka ei vaadi kaiken uhraamista, ei ole milloinkaan riittävästi voimaa saada aikaan elämään ja pelastukseen johtavaa uskoa. ALVIN GITTINSIN MAALAUS JOSEPH SMITH tulemisensa vertauskuvana. Mooseksen laki oli vahvistuksena heidän uskollensa Kristukseen. (Al. 25:15 16.) Profeetta Joseph Smith on opettanut: Aina kun Herra ilmaisi itsensä ihmisille muinaisina aikoina ja käski heidän uhrata Hänelle uhreja, se tapahtui siksi, että he uskossa suuntaisivat katseensa Hänen tulemiseensa ja turvautuisivat Hänen sovituksensa voimaan syntiensä anteeksisaamiseksi (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 60; ks. myös s. 58). Presidentti Spencer W. Kimball ( ) selitti kerran eräälle nuorelle miehelle, joka kamppaili todistuksensa kanssa, että ponnisteleminen ja kamppaileminen ovat välttämättömiä pelastuaksemme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän kertoi ystävälleni: Uhrauksen ja palvelemisen kautta ihminen oppii tuntemaan Herran. Kun uhraamme itsekkäät halumme, palvelemme Jumalaamme ja muita, niin meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan. LAKI ALUSTA ALKAEN Ensimmäiset uhrauksen lakia samoin kuin muita evankeliumin periaatteita koskevat opetuksemme alkoivat aikaisemmassa olemassaolossamme. Meille opetettiin evankeliumin täyteyttä ja pelastussuunnitelmaa (ks. LK 138:56). Me tiesimme Vapahtajan tehtävästä ja Hänen tulevasta sovitusuhristaan, ja me auliisti hyväksyimme Hänet Vapahtajaksemme ja Lunastajaksemme. Itse asiassa Ilmestyskirjassa, luvun 12 jakeissa 9 ja 11, meille kerrotaan, että Karitsan veren (Kristuksen sovitusuhrin) ja oman todistuksemme avulla me voimme voittaa Saatanan. Presidentti Joseph F. Smith ( ) on selittänyt: Herran aikomuksena oli alussa asettaa ihmisen eteen tieto hyvästä ja pahasta, ja Hän antoi hänelle käskyn pitää kiinni hyvästä ja karttaa pahaa. Mutta jos hän epäonnistuisi, Herra antaisi hänelle uhrauksen lain ja varaisi hänelle Vapahtajan, jotta hänet voitaisiin tuoda takaisin Jumalan kasvojen eteen ja Hänen mielisuosioonsa ja jotta ihminen voisi yhdessä Hänen kanssaan elää M A A L I S K U U

16

17 VASEMMALLA: YKSITYISKOHTA HARRY ANDERSONIN MAALAUKSESTA RISTIINNAULITSEMINEN; OIKEALLA YLHÄÄLLÄ: YKSITYISKOHTA DEL PARSONIN MAALAUKSESTA AADAM JA EEVA UHRAAMASSA; OIKEALLA ALHAALLA: YKSITYISKOHTA LONNI CLARKEN MAALAUKSESTA VAPAHTAJAN MUISTOKSI iankaikkisesti. Tämä oli lunastussuunnitelma, jonka Kaikkivaltias valitsi ja saattoi alulle ennen kuin ihminen asetettiin maan päälle. (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 98.) Aadamille ja Eevalle opetettiin uhrauksen laki ja heitä käskettiin noudattamaan sitä antamalla uhreja. Näihin sisältyi kaksi vertauskuvaa: laumojen esikoiset ja pellon ensihedelmät. Aadam ja Eeva olivat kuuliaisia eivätkä he kyseenalaistaneet käskyä (ks. KH Moos. 5:5 6). Presidentti David O. McKay ( ) on huomauttanut: Tämä [laki] merkitsi sitä, että parasta osaa maan sadosta taikka lauman parhaita yksilöitä ei pitänyt käyttää itseä varten vaan ne tuli antaa Jumalalle ( The Atonement, Instructor, maaliskuu 1959, s. 66). Sellaisena aikana historiassa, jolloin ruoan hankkiminen perheelle oli kamppailua, niitä, jotka pyrkivät palvelemaan Herraa, käskettiin uhraamaan paras osa toimeentulostaan. Se oli todellinen Aadamin ja Eevan uskon koetus, ja he olivat kuuliaisia. Myös Abel, Nooa, Abraham, Iisak, Jaakob ja kaikki pyhät profeetat Aadamista Moosekseen uhrasivat Herralle uhreja samalla tavoin. MOOSEKSEN LAKI Israelin lasten kapinallisen luonteen vuoksi uhrauksen lain käytäntöä muutettiin Mooseksen päivinä. Siitä tuli ankara laki, joka edellytti menojen ja toimitusten päivittäistä suorittamista. Mooseksen aikana uhrauksen lain alaisten uhrilahjojen määrä ja valikoima paisuivat. Mooseksen lain uhrit koostuivat viidestä uhrilahjojen pääryhmästä, jotka jaettiin kahteen pääluokkaan pakollisiin ja vapaaehtoisiin. Pakollisten ja vapaaehtoisten uhrilahjojen välistä eroa voitaisiin verrata kymmenysten lain ja paastouhrilain väliseen eroon. Kaikissa näissä uhrilahjoissa säilyi yksi asia samana: Mooseksen lain uhreissa kaikki keskittyi Kristukseen. Kristuksen tavoin pappi toimi välittäjänä kansan ja sen Jumalan välillä. Kristuksen tavoin papin täytyi olla oikeata syntyperää toimiakseen tehtävässään. Kristuksen tavoin uhrilahjan antaja uhrasi auliisti kuuliaisuuden kautta sen, mitä laki edellytti. Se osa uhraamista, joka oli parhaiten rinnastettavissa Vapahtajaan, oli uhrilahja itse. Tarkastelkaamme yhdessä muutamia näistä yhtäläisyyksistä. Vapahtajan viimeisen uhrin jälkeen sakramenttitoimitus korvasi uhraustoimituksen. Eräässä mielessä uhraus vaihtui uhrilahjasta uhraajaan. Ensimmäiseksi, Kristuksen tavoin eläinkin valittiin ja voideltiin kätten päällepanon kautta. (Heprealainen nimitys Messias ja kreikkalainen nimitys Kristus tarkoittavat kumpikin voideltua.) Toiseksi, eläimen veri piti vuodattaa. Kolmanneksi, eläimen piti olla virheetön täysin ilman fyysisiä vikoja, kokonainen, terve ja täydellinen. Neljänneksi, uhrin täytyi olla puhdas ja kelvollinen. Viidenneksi, uhrin täytyi olla kesytetty; eli ei villi vaan kesy ja hyödyllinen ihmiselle (ks. 3. Moos. 1:2 3, 10; 22:21). Kuudenneksi ja seitsemänneksi, Aadamin alkuperäistä uhria ja Mooseksen lain yleisintä uhria varten eläimen piti olla esikoinen ja uros (ks. 2. Moos. 12:5; 3. Moos. 1:3; 22:18 25). Kahdeksanneksi, viljaa uhrattaessa se piti jauhaa jauhoksi ja valmistaa leiväksi, joka muistuttaa meitä Herramme nimityksestä elämän leipä (ks. Joh. 6:48). Yhdeksänneksi, uhrina annetut laumojen esikoiset muistuttavat meitä siitä, että Kristuskin nousi ylösnousemuksen esikoisena M A A L I S K U U

18 GARY L. KAPPIN MAALAUS KOLME NEFILÄISTÄ Jeesus kertoi nefiläisille apostoleilleen, ettei Hän enää ottaisi vastaan polttouhreja vaan että Hänen opetuslastensa tulee uhrata särjetty sydän ja murtunut mieli. Sen sijaan että Herra vaatisi meiltä eläimiämme tai viljaa, Hän haluaa meidän luopuvan nyt kaikesta, mikä on jumalatonta. (ks. 1. Kor. 15:20). (Ks. myös Bible Dictionary, Sacrifices ; Encyclopedia of Mormonism, toim. Daniel H. Ludlow, 5 osaa, 1992, osa 3, s ) LAIN TÄYTTYMINEN Moosekselle annettua uhrauksen lakia uhrilahjajärjestelmineen noudatettiin yhä Uuden testamentin aikoina. Uuden testamentin Jeesus Kristus oli Vanhan testamentin Jehova Hän, joka yleensäkin antoi Mooseksen lain ja määräsi lain elementit, jotka nimenomaan viittasivat Hänen tulevaan sovitusuhriinsa. Hän oli siis se, jolla oli valtuus täyttää laki, ja Hänen viimeiset sanansa Se on täytetty (Joh. 19:30) osoittavat, että näin oli tapahtunut. Amulek selitti lain täyttymisen tällä tavalla: Sen tähden on suuri ja viimeinen uhri tarpeen, ja silloin on verenvuodatus loppuva ; silloin on Mooseksen laki täyttyvä; Ja katso, tämä on lain koko tarkoitus, ja joka kirjain siinä viittaa siihen suureen ja viimeiseen uhriin; ja tämä suuri ja viimeinen uhri on Jumalan Poika, ääretön ja iankaikkinen. (Al. 34:13 14.) Tähän sisältyy hyvin tärkeä totuus: Meidän tulee ymmärtää, ettei Mooseksen laki ole yhtä kuin uhrauksen laki. Vaikka Mooseksen laki täytettiin, uhrauksen lain periaatteet ovat edelleen osa kirkon oppia. Uhrauksen lain ensisijaisena tarkoituksena on yhä koetella meitä ja auttaa meitä tulemaan Kristuksen tykö. Vapahtajan äärettömän uhrin jälkeen tämän lain noudattamiskäytäntöön tehtiin kaksi muutosta. Ensimmäiseksi, sakramenttitoimitus korvasi uhraustoimituksen, ja toiseksi, tämä muutos siirsi uhrauksen painopisteen henkilön eläimestä henkilöön itseensä. Eräässä mielessä uhraus vaihtui uhrilahjasta uhraajaan. Kun pohdimme eläinuhrin korvaamista sakramentilla, emme voi olla huomaamatta sitä, kuinka voimakas yhteys näiden kahden välillä on: Sekä uhriin että sakramenttiin vaikuttavat henkilön asenne ja kelvollisuus (ks. Aam. 5:6 7, 9 10, 21 22; 3. Ne. 18:27 29; Moro. 7:6 7). L I A H O N A 16

19 Uhri ja sakramentti ovat kumpikin tarkoitettu Aaronin pappeuden viroissa toimivien pappien suoritettavaksi (ks. LK 13:1; 20:46). Sekä uhri että sakramentti keskittyvät Kristukseen (ks. Luuk. 22:19 20; Al. 34:13 14). Molemmissa käytetään vertauskuvia, jotka edustavat Kristuksen lihaa ja verta (ks. Luuk. 22:19 20; KH Moos. 5:6 7). Kumpikin tarjoaa keinon, jonka avulla ihminen voi tehdä ja uudistaa liittoja Jumalan kanssa (ks. 3. Moos. 22:21; LK 20:77, 79). Sekä uhri- että sakramenttitoimitus suoritetaan säännöllisesti sekä lepopäivänä että muissa erityistilaisuuksissa (ks. 3. Moos. 23:15; LK 59:9 13). Sekä uhri että sakramentti liittyvät ruoka-aineisiin, jotka vertauskuvallisesti edustavat sovitusta (ks. 3. Moos. 7:16 18; Matt. 26:26). Kumpikin ovat ainoita pelastavia toimituksia, joihin jäsenet osallistuvat omasta puolestaan useammin kuin kerran. Sekä uhri että sakramentti tarjoavat tärkeän askeleen parannusprosessissa (ks. 3. Moos. 19:22; 3. Ne. 18:11; KH Moos. 5:7 8). Presidentti Joseph F. Smith on sanonut, että sakramentin tarkoituksena on se, että me pitäisimme jatkuvasti mielessämme Jumalan Pojan, joka on lunastanut meidät iankaikkisesta kuolemasta ja evankeliumin voiman avulla saattanut meidät jälleen elämään. Ennen Kristuksen maan päälle tulemista maan asukkaat, pitivät tämän mielessään toisen toimituksen [veriuhrin] avulla, joka oli sen suuren uhrin vertauskuva, joka annettaisiin aikojen keskipäivänä. (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 102.) ITSEMME UHRAAMINEN Kuolevaisuudessa suorittamansa palvelutyön jälkeen Kristus kohotti uhrauksen lain uudelle tasolle. Kuvaillessaan sitä, kuinka laki jatkuisi, Jeesus kertoi nefiläisille apostoleilleen, ettei Hän enää ottaisi vastaan polttouhreja vaan että Hänen opetuslastensa tulee uhrata särjetty sydän ja murtunut mieli (3. Ne. 9:19 20; ks. myös LK 59:8, 12). Sen sijaan että Herra vaatisi meiltä meidän eläimiämme tai viljaa, Hän haluaa meidän luopuvan nyt kaikesta, mikä on jumalatonta. Tämä uhrauksen lain korkeampi käytäntö ulottuu ihmisen sisällä olevaan sieluun. Vanhin Neal A. Maxwell kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: Todellinen henkilökohtainen uhraus ei ole koskaan ollut eläimen asettamista alttarille. Se on sen sijaan sitä, että olemme halukkaita asettamaan meissä olevan eläimellisen alttarille ja annamme sen palaa! ( Luopukaa kaikesta jumalattomuudesta, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 69.) Kuinka me osoitamme Herralle, että olemme vertauskuvallisesti asettaneet itsemme nykypäivän uhrialttarille? Me osoitamme sen Hänelle elämällä suurimman ja tärkeimmän käskyn mukaan: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi (Matt. 22:37). Kun voitamme omat itsekkäät halumme ja asetamme Jumalan elämässämme ensimmäiseksi ja teemme liiton palvella Häntä hinnalla millä hyvänsä, silloin me elämme uhrauksen lain mukaan. Yksi parhaimmista keinoista varmistua siitä, että pidämme tämän suurimman ja tärkeimmän käskyn, on pitää se toinen yhtä tärkeä käsky. Mestari itse opetti: Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle (Matt. 25:40). Kuningas Benjamin on opettanut, että te lähimmäistenne palveluksessa ollessanne olette yksistään Jumalanne palveluksessa (Moosia 2:17). Rakkautemme määrää Herraa ja lähimmäisiämme kohtaan voi mitata sillä, mitä me olemme halukkaita uhraamaan heidän hyväkseen. Uhraus on osoitus puhtaasta rakkaudesta. Toisinaan kaikkein tehokkain tapa opettaa jotakin periaatetta on antaa siitä käytännön esimerkki. Saanen kertoa teille kaksi itselleni tuttua esimerkkiä ollen samalla tietoinen siitä, että monet muut kirkon jäsenet voisivat kertoa oman perheensä keskuudesta yhtä merkittäviä kertomuksia uhrauksesta. Isoisoisäni Henry Ballard liittyi kirkkoon Englannissa, muutti Amerikkaan ja kärsi suuresta puutteesta matkatessaan länteen Utahiin. Samalla tavoin isoisoäitini Margaret McNeil Ballard kärsi monista vastoinkäymisistä M A A L I S K U U

20 ylittäessään tasangot 11-vuotiaana tyttösenä. Kun muutama vuosi sitten matkasin perheeni kanssa pitkin pioneerireittiä, huomasin miettiväni sitä, kuinka uskolliset isoisovanhempani koskaan selvisivät siitä matkasta ja kuinka heidän oli mahdollista tehdä kaikki se, mitä he tekivät läpi elämänsä. Varmastikin he tulivat tuntemaan Jumalan ja Hänen Pyhän Poikansa antaessaan Heitä palvellakseen auliisti kaiken, mitä heillä oli. Henry Ballard palveli uskollisesti Loganin 2. seurakunnan piispana vain muutamaa kuukautta vaille 40 vuotta. Hänen uskollinen vaimonsa Margaret palveli Apuyhdistyksen johtajana 30 vuotta. Meidän omistautumisemme valtakunnalle tulisi olla samanlaista kuin uskollisten esivanhempiemmekin, vaikka uhrimme ovatkin erilaisia. Voimme löytää nykyään kirkossa monia esimerkkejä, jotka auttavat meitä ymmärtämään, että meidän on yhä välttämätöntä uhrautua evankeliumin hyväksi ja että Kristuksen tykö tuleminen edellyttää nykyään yhtä paljon omistautumista ja pyhittäytymistä kuin aikaisemminkin. Esimerkiksi, jokin aika sitten sain tehtäväksi johtaa aluekonferenssia La Pazissa Boliviassa. Jotkut jäsenet tulivat kaukana sijaitsevista pikkukaupungeista ja kylistä osoittaen suurta uhrausta ja sitoumusta osallistua kokouksiin. Ennen pappeuden johtajistokoulutuskokousta tervehdin veljiä heidän kokoontuessaan paikalle. Huomasin, että erään vanhemman veljen paita oli erivärinen kainaloista alaspäin; yläosa oli valkoinen, kun taas alaosa oli rusehtavan punainen. Hän ja kolme hänen toveriaan, kaikki Melkisedekin pappeuden haltijoita, olivat kulkeneet monia tunteja ja suurimman osan matkasta he olivat tulleet jalan. He olivat kahlanneet kahden joen poikki, joissa rusehtavan punainen vesi oli ulottunut kainaloihin saakka. He olivat päässeet rekan kyytiin ja seisseet sen lavalla matkansa kahden viimeisen tunnin ajan. Näiden veljien uhrautuminen ja heidän asenteensa uhrausta kohtaan sai minut tuntemaan hyvin suurta nöyryyttä. Yksi näistä uskollisista veljistä sanoi minulle: Vanhin Ballard, sinä olet yksi Herran apostoleista. Veljeni ja minä tekisimme kaiken, mitä tahansa vaadittaisiinkin, saadaksemme opetusta sinulta. Onko meidän asenteemme samanlainen, kun meitä kehotetaan osallistumaan vaarnan tai seurakunnan tai piirin ohjekokouksiin? UHRAUKSEN SIUNAUKSET Me laulamme: Uhria seuraa aina siunaus Herran ( Kunnia miehelle, MAP-lauluja, 15). Tämä on tosi periaate. Saanen valaista sitä henkilökohtaisen kokemuksen avulla. Minut kutsuttiin Salt Lake Cityn erään esikaupunkialueen seurakunnan piispaksi vuonna 1958, ja niihin aikoihin paikalliset jäsenet maksoivat 50 prosenttia kirkkorakennusten rakennuskustannuksista. Muutama viikko ennen rakennuksemme vihkimistä sain yhden tärkeimmistä johtajana osakseni tulleista kokemuksista. Seurakuntamme, joka koostui nuorista perheistä, jotka kamppailivat saadakseen rahat riittämään, oli vielä saatava kokoon Amerikan dollaria. Paastosin ja rukoilin tietääkseni, mitä minun pitäisi sanoa heille tämän velvollisuuden tiimoilta. Me olimme jo pyytäneet heiltä paljon. Kun veljet kokoontuivat pappeuskokoukseen, sain innoitusta lukea heille todistuksen, jonka isoisäni vanhin Melvin J. Ballard oli lausunut, kun hänet asetettiin kahdentoista apostolin koorumiin 7. tammikuuta Lainaan pienen osan, jossa kerrotaan hänen kokemuksestaan vuonna 1917, jolloin hän oli rukoillen etsinyt Herraa tilanteessa, jollaisesta ei ollut opastavaa ennakkotapausta: Sinä yönä sain suurenmoisen ilmestyksen ja tunteen, joka ei ole koskaan jättänyt minua. Minut tuotiin tähän paikkaan tähän huoneeseen. Näin itseni täällä teidän kanssanne. Minulle kerrottiin, että oli olemassa eräs etuoikeus, joka oli suotu minulle; ja minut johdatettiin huoneeseen, missä minulle kerrottiin, että tulisin tapaamaan jonkun. Astuessani huoneeseen näin ylempänä sijaitsevalla korokkeella istumassa kirkkaimman olennon, mitä koskaan olen kuvitellut, ja minut johdatettiin eteenpäin Hänelle esiteltäväksi. Lähestyessäni Hän hymyili, lausui nimeni ja ojensi käsivartensa minua kohti. Hän syleili minua ja suuteli minua, painoi minut rintaansa vasten ja siunasi minua, niin että värisin kauttaaltani. Kun Hän oli tehnyt niin, lankesin Hänen jalkojensa juureen ja näin naulojen jäljet; ja kun suutelin niitä syvän ilon L I A H O N A 18