Rauno Vääräniemi. Hotelli Nafsika Rodoksen kaupungissa.

Transkriptio

1 Kreikka Rodos 2013 Tämä matkakertomus / kuvallinen matkapäiväkirja on kirjoitettu viikon Rodoksen lomalta. Matkan ajankohta oli Kirjoittaja oli reissussa yksin. Majoituin Rodoksen kaupungissa Hotelli Nafsikaan. Teksti ja asiat ovat kirjoitettu niin, kuin olen ne itse kokenut ja ymmärtänyt. Mikäli olen ymmärtänyt jotain matkalla väärin, voi virhe olla myös tekstissä, joten kaikkeen lukemaansa tulee suhtautua varauksella ja terveellä järjellä. Tietoisia virheitä tai valheita tekstissä ei ole. En ole Rodoksen enkä minkään muunkaan lomapaikan fani. Suhtaudun kaikkeen matkailuun avoimin mielin ja ilman turhanpäiväistä nipottamista. Tämä matkakertomus on kirjoitettu tovi reissun jälkeen matkapäiväkirjan pohjalta, joten varmaan jotain oleellista on jo unohtunut. Tässä on varmaan monelle hyvin tuttuja asioita, mutta aina tulee uusia reissaajia, jotka janoavat tietoa ja pienetkin tiedonmurut ja kokemukset voivat auttaa heitä tavalla tai toisella. Matkakertomus on pdf-muodossa. Rauno Vääräniemi Hotelli Nafsika Rodoksen kaupungissa. 1

2 Rodos, Kreikka päivä Keskiviikko Jälleen kerran oli käsillä se aika vuodesta, että pääsee tutustumaan uusiin maisemiin lomailemisen merkeissä. Tälläkin kertaa tuli matka otettua äkkilähdöistä parin viikon varoitusajalla. Kohteet ovat äkkilähdöissä usein mitä ovat, mutta onnistuin löytämään paikan joka kiinnosti myös itseäni. Ja olihan viime Kreikan matkasta jo kaksi vuotta, joten miksipä ei taas Kreikkaan. Aamu oli todella aikainen. Herätyskello herätti yöllä 20 yli kahden. Juu, eipä tullut paljoa nukuttua. Olin saanut Aurinkomatkoilta matkan ostaessani Lentoparkin etusetelin, joten hurautin tällä kertaa autollani sinne. Siellä oli loistavasti tilaa ja hyvin rauhallista asiakkaiden suhteen. Minun lisäksi bussissa oli yksi pariskunta. Nykytrendin mukaan olin tehnyt lähtöselvityksen netissä. Kävin vain tiputtamassa ruumaan menevän matkalaukun Drop on -pisteeseen. Siellä oli muutama henkilö, mutta mistään jonottamisesta ei voinut puhua. Nettilähtöselvitys on kätevä, niin ei tarvitse hermoilla kentällä jonoissa eikä automaateilla. Turvatarkastus oli läpihuutojuttu, mutta aamukahvi ei ollut. Olin tsekannut ennen turvatarkastusta olevan kahvion, mutta siellä oli jokaisella istumapaikalla joku nukkuja. Odottelin siis turvatarkastuksen toisella puolen neljään kahvion aukeamista ja nautin siellä kahvin + pullan (7,20 euroa). Rodoksen lentoasema. Lennolla investoin kuulokkeisiin 5 euroa, mikä oli hyvä sijoitus. Aika kului leffaa katsellen. Itse lento oli hieman myöhässä, mutta ei paljon. Kone oli täynnä, kuten myös hotellille menevä bussi. 2

3 Hotelli Nafsikan yhden hengen huone. Parvekkeelta oli kaksiosainen merinäköala. Matka hotellille meni nopsaan oppaan juttuja kuunnellen. Bussi jätti Nafsikan asukkaat reilun sadan metrin päähän Blue Sky hotellin eteen. Nafsikaan kirjautui samalla useita aurinkomatkalaisia. Kirjautuminen oli helppo, riitti kun jätti passin respaan. Hain sen takaisin pari päivää myöhemmin. Kirjautumisen yhteydessä otin ilmastoinnin, tallelokeron ja maksullisen langattoman netin huoneeseen 80 euron yhteishintaan. Antoivat pari euroa alennusta tuosta paketista. Netti maksoi 6 euroa 12 tunnin käytöltä. Ilmastointi maksoi viikoksi 56 euroa ja tallelokero 20 euroa. Joku voi nyt miettiä hintoja, mutta mielestäni jokainen oli hintansa väärti. Ilmastoinnin ansiosta nukuin todella hyvin eikä tarvinnut hikoilla huoneessa. Maksullinen netti toimi todella hyvin, paremmin kuin aulassa ja ravintolan terassilla toimiva ilmainen langaton netti. Tallelokero nyt on taas ihan selviö, mikäli ei halua stressata omaisuudestaan. Tiedoksi janoisille, että hotellin baarissa 0,5 litran Mythos olut maksoi 3,50 euroa. 3

4 Nafsikan läheinen gyros pita paikka. Aika pian alkoi nälkä vaivata ja muistin miten opas oli Blue Sky hotellin edessä kehunut siinä vastapäätä olevaa paikallista pikaruokapaikkaa. Oli kuulemma paikallistenkin suosiossa. Tartuin mainospuheisiin ja kävin nauttimassa siellä ensimmäisen Rodos-ateriani, gyros pitan (2,10 ) ja tölkin olutta (1,6 ). Hyvää oli ja riitti siihen nälkään. Myöhemmin kävin useammankin kerran kyseisessä paikassa hätistämässä pikkunälän tiehensä. Suihkulähde, joka yritti kastella kuvaajansa. 4

5 Vanhan kaupungin muureja. Vanhan kaupungin ostoskatu. Ensimmäinen tehtävä oli lähteä etsimään postikortteja, jotta ne kerkeäisivät edes samaan aikaan Suomeen kun itse palaan viikon lomalta. Löysin kortteja ja samasta kaupasta sain myös postimerkit. Menin myös uteliaisuuttani katselemaan alkoholipitoista juotavaa erääseen vanhan kaupungin liikkeeseen ja poistuin sieltä yhtä vahingossa 0,7 litran kolmen tähden Metaxa-pullon kanssa (9,90 ). Ennen hotellille paluuta bongasin tarjouksen, jossa oli 6 x 0,33 Mythosta 4,40. Sellainen löysi myös paikan hotellihuoneen jääkaapista. Jääkaappi oli hyvä varuste, siellä sai veden ja oluet kylmäksi. Rodoksen vesi on täysin juotavaa, joten vettä ei tarvinnut ostaa niin paljon kuin monissa muissa lomapaikoissa. Ainoa ongelma oli, että kylmää vettä tuli lähinnä vain aamuisin hetken aikaa. Muuten vesi ainakin minun huoneessa oli kuumaa tai vielä kuumempaa. Jääkaappi toimi onneksi moitteetta. Ensimmäisen ulkoilukierroksen jälkeen huilasin hotellilla pari tuntia. Kirjoittelin kortit ja tuijottelin pikkuruiselta parvekkeelta tuulista rantaa, joka todella oli nimensä veroinen. Sillä rannalla tuuli ihan jatkuvasti. Ei siitä mitään ongelmaa ollut hotellissa asumisen suhteen. Muutenkin hotelli oli rauhallinen. Vain yhtenä yönä heräsin, kun joku englesmanni räyhäsi kännissä jossain kadulla. 5

6 Rodoksen saaren kärki. Hieman myöhemmin lähdin tekemään vielä toisen kävelylenkin. Kartan tutkimisesta huolimatta suunnat olivat vielä hieman hukassa. Päätin käydä katsomassa rantaa ja päädyin saaren Turkin puoleiseen kärkeen. Sää oli mitä mainioin ja lämpöä piisasi todella mukavasti. Lämpötilat olivat koko viikon kolmenkymmenen kieppeillä. Yleensä ne olivat hieman yli. Saaren kärjestä suuntasin keskustaa kohti Rodoksen kasinon ohi. Päädyin Mandrakin satamaan. Satamassa bongasin kuuluisat satamaa vartioivat saksanhirvet, mutta myös suomalaisille tutun yökerho Ellin. Ensimmäinen ajatus oli, että tuonne en jalallani astu. Mitä minä muka tekisin siellä suomalaisten keskellä? No, siitä lisää tuonnempana matkakertomusta. Toinen Mandrakin sataman vahdeista. 6

7 Matka jatkui erilaisia paatteja ihmetellen. Satuin Yellow submarinen kohdalle ja sain käteeni heidän esitteen. Minulle tuli kyllä nimestä mieleen jotain muuta kuin mitä vene oli, mutta kieltämättä paatti kiinnosti risteilyn merkeissä. Aikani tarvottuani palailin takaisin hotellia kohti. Lähellä hotellia ja rantaa päätin viimein uskaltautua syömään. Valitsin summamutikassa ruokapaikaksi Miken tavernan. Tilasin souvlakin 8 ja Mythos oluen 3. Annos ei ollut kovin iso eikä muutenkaan mitenkään häävi. Nälkä siirtyi kyllä, mutta eipähän tarvinnut pyöriä hotellille. Olin etukäteen katsellut kaikenmaailman ravintolasuosituksia, kehuja ja haukkuja netistä. Olen kuitenkin niin laiska, etten jaksa moisia kirjoitella ylös, vaan menen ennemmin ihan pöljän tuurilla syömään sinne minne milloinkin satun eksymään. En jaksa juosta jonkun erinomaisen ruokapaikan perässä. Ihan jokaisessa paikassa ruoka on ollut syötävää, vaikka ihan kaikkia aterioita ei ole voinut suuremmin kehua. Ehkä joku toinen annos niissäkin paikoissa on aivan toisenlainen. Näkymä öiseltä rantakadulta. Nafsika oli siitä hyvällä paikalla, että lähti mihin suuntaan tahansa, niin törmäsi aina supermarkettiin. Kävin ennen hotelliin palaamista rantatien varrella olevassa supermarketissa. Siinäkin niitä oli kaksin kappalein aivan lähellä toisiaan. Ostin 1,5 litran veden 0,60. Loppuilta meni hotellilla töllöä katsellen ja netin kautta maailmalle yhteyksiä pidellen. Yksin reissatessa arvostan kovasti toimivaa nettiä, vaikka se sitten maksaisikin jotain. 7

8 2.päivä Torstai Heräilin ensimmäiseen kokonaiseen Rodoksen päivääni seitsemän jälkeen. Nukuin todella hyvin kahdeksan tuntia. Aamusuihku oli mielenkiintoinen, sillä vessan suihku oli postimerkin kokoinen pienellä korokkeella eristetty alue. Kyllä, kastelin vessan aika totaalisesti siinä vedellä läträtessäni. Oli suihkussa jotain positiivistakin, nimittäin vesi oli lämmintä. Vessan lattiaa varten oli myös oma lattiapyyhe, joten nou hätä senkään suhteen. Hotelli Nafsikan aamiainen. Menin ensimmäiselle aamiaiselle kahdeksan jälkeen. Aamiaistila ei ole mitenkään suuren suuri, mutta löysin itselle vapaan kahden hengen pöydän. Aamiaisella oli tarjolla mm. kahvia, teetä, mehua, munia, munakasta, leipää, sämpylöitä, croisantteja, makeaa kahvileipää, kurkkua, tomaattia, oliiveja, makkaraleikkelettä, kahta juustoa, jogurttia, muroja ja hunajaa. Mielestäni aamiainen oli monipuolinen ja maittava, vaikka jotkut olivat sitä netissä kritisoineetkin samanlaiseksi joka aamu. Jos syön yleensä pelkkää puuroa kotona aamiaiseksi, niin tuohan oli siihen verrattuna jo loistoaamiainen, ainakin minun mielestä. Aamiaisen jälkeen tein suunnitelmia päiväohjelman suhteen. Minulla oli ajatus tutustua kaupunkiin hop on hop off bussilla. Koska bussin pysäkki oli ihan hotellin vieressä, lähdin matkaan muutamaa minuuttia vaille bussin pysäkiltä lähtöajan. Olin pysäkillä hyvissä ajoin ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa, todetakseni bussin lähtevän nenäni edestä. Olisin juossut, jos olisin tiennyt 8

9 kreikkalaisten olevan joskus edellä aikataulusta. Täytyy sanoa, että siinä kulttuurishokissa oli pureskelemista. Toisaalta, nekin rahat säästyivät ja lähdin pienen pähkäilyn jälkeen kävellen matkaan. En jaksanut jäädä odottelemaan seuraavaa bussia. Suuntasin nenän kohti Akropolista, jossa olisi antiikin aikainen stadioni, teatteri ja temppelin rauniot. Aikaisesta aamusta johtuen ajattelin selviäväni kukkulalle noususta kohtuullisen helposti. Nyt menin suosiolla tietä pitkin. Vuosi takaperin tuli Turkissa mentyä turhankin suoraa reittiä ylös. Antiikin stadioni. Totesin perillä, että kun avaan hotellilla netissä Google mapsin, niin pääsen sillä navigoimaan offlinessa. Juu, minulla ei ole puhelimessa navigaattorisoftaa, jossa olisi Kreikan kartat. Kännykkä on siitä kätevä, ettei tarvitse levitellä paperikarttaa. Ylös oli menossa muitakin turisteja, joten en ollut ainoa aikainen kulkija. Paikka löytyi helposti, en eksynyt kertaakaan enkä edes valehtele. Antiikin teatteri. Noustessa tuli kyllä lämmin, mutta vesipullosta ryypiskellen matka joutui ihan kivasti. Pidän kävelemisestä, eikä mäkien nouseminenkaan tuota ongelmaa. Ylhäällä oli jo useita turistibusseja ja laumoittain turisteja. Minua eivät kuitenkaan bussit eivätkä aikataulut pidätelleet, joten kuljin niin sanotusti omia polkujani. 9

10 Kukka ja taustalla temppelin rauniot. Otan aika paljon kuvia matkoilla. Yritän korvata määrällä laadun, tosin aina siinä onnistumatta. Tällä kertaa tuo epäselvä kuva raunioista on ihan tarkoituksenmukainen. Temppelin raunioista on kuvia netissä vaikka kuinka, mutta noista kukista vähemmän. Ihan ylhäällä oli rauhallista, siellä oli minun lisäksi vain puolenkymmentä henkilöä. Kaikki taisivat olla samanlaisia oman tiensä kulkijoita. Näin siellä ylhäällä bussin josta olin myöhästynyt (tai sen lajitoverin). Alaspäin tulin tietä pitkin, sillä portaat eivät houkutelleet. Matkalla alas bongasin noita kuvan kukkia ja pitihän niistäkin ottaa muutama kuva. Kuuluisien eläimien katu. Kävelin alaspäin välillä karttaa katsellen. Törmäsin matkalla liikennepuistoon, jossa paikalliset juniorit nähtävästi hakevat ajo-oppinsa. Sen jälkeen eteeni tuli paikallinen ja toiminnassa oleva stadioni. Sen sivuitse kävellessäni eteen tuli torstain katutori. 10

11 Torstain katutori. Opas oli kertonut bussissa jotain toreista, mutta eipä jäänyt minulle mieleen, että koska ja missä? No, nyt törmäsin ihan vahingossa tähän stadionin vieressä olevaan toriin. Sillä ei ollut tarjota minulle muuta kuin nähtävää. Kävelin sen läpi ja ostin torialueen toisessa päässä olevasta kioskista kaksi pulloa vettä. 0,5 litran pullo maksoi 0,50. Yhdellä pullolla ei kolmessakymmenessä asteessa kovin pitkälle pärjännyt. Yellow submarine. Olin eilen päättänyt, että käyn myös vesillä katsomassa mitä veden alla näkyy, siis ihan kuivin jaloin veneestä käsin. En halua itse leikkiä kalojen kanssa, enkä juuri välitä uimisesta. Ostin siis Yellow submarinen tiketin 10 eurolla ja jäin läheiselle penkille odottelemaan seuraavaa risteilyä. Kyseinen paatti teki tunnin välein 45 minuutin risteilyn lähistölle. Vieressä oli myös Orca lasipohjavene, mutta valitsin tämän, koska Orcan risteily oli kestoltaan lyhyempi. Lisäksi tämän veneen esite mainosti sukeltajashowta. Puolisen tuntia odoteltuani vene palasi satamaan ja edellisten matkustajien poistuttua me uudet pääsimme nousemaan alukseen. Veneessä soi poppi ja henkilökunnan fiilis tuntui muutenkin olevan hyvin kohdallaan. Olivat erittäin iloista sakkia ja sukeltaja vaikutti aika velmulta tyypiltä. 11

12 Vedenalainen katselupaikka. Sukeltajan show. Vene ajoi Mandrakin satamasta viereiseen satamaan ja pääsimme alas katselemaan mitä vedenalaiseen maailmaan kuuluu. Odotin näkeväni kaloja. No, kyllähän niitä pikku sinttejä siellä jonkin verran näkyi, mutta sen suhteen odotukseni eivät täyttyneet. Tilanteen onneksi korjasi sukeltajan show. Mies puuhasteli veden alla kaikenlaista pientä, taiteili veitsellä simpukkaa auki, esitti vedenalaista humalaista ja laittoi ikkunaan merisiilin. Sitä oli ihan kiva katsella ja se pelasti koko risteilyn. Risteilyn jälkeen kulutin aikaa kaupungilla ja kävin syömässä Chinese Burger nimisessä paikassa gyrospitan 2 hintaan. Se oli myös erinomaisen hyvä. Hotellille palattuani tutustuin Aurinkomatkojen lomakansioihin. Pitää jälleen kerran todeta, että heillä on loistavat ja monipuoliset kansiot. Krääsää ja rihkamaa. Illemmalla tuli tehtyä toinen kävelylenkki kaupungille. Vanhaa kaupunkia tuli tutkailtua tuliaisostokset mielessä. Mitä nopeammin ne vähät tuliaiset saa ostettua, niin sitä huolettomampaa loppuloma on. Krääsää oli tarjolla vaikka kuinka, mutta olen aika valikoiva ostaja. Jotain pientä ja mielellään sellaista jota voi käyttää tai nauttia. Shoppailukierroksen jälkeen menin lounaalle hotellin vieressä olevaan Artemis nimiseen ruokapaikkaan. 12

13 Hotellin viereinen ruokapaikka. Otin ruokapaikan kuvan seuraavana päivänä kun en illalla huomannut sitä kuvata. Söin siinä souvlaki portionin 8 ja join oluen 3,60. Loppulasku pyöristettiin minulle huomaavaisesti 0,10 pienemmäksi. Annos oli erittäin hyvä ja iso. Se hakkasi eilisen irvikuvansa ihan kuusi nolla. Lisäksi palvelu oli paljon ystävällisempää ja nopeampaa. Jätin reilut tipit siitä hyvästä. Jälkeenpäin harmitti, etten mennyt toista kertaa syömään samaan paikkaan. Se oli mielessä, mutta kun ruokapaikkoja on Rodoksella kuin riisiä riisipellolla. Ruokailun jälkeen oli vuorossa pakollinen piipahdus supermarketissa, sillä pitäähän hotellihuoneessakin olla jotain janon sammuttajaa ja pientä naposteltavaa. Puoli kahdeksan aikoihin lähdin Mandrakin satamassa olevaan yökerho Elliin. Yökerho Elli. 13

14 No niin, nyt minä sitten olin siellä minne minun ei pitänyt mennä, tai tässä tapauksessa tulla. Olin paikalla siksi, että siellä oli Aurinkomatkojen 50-vuotisbileet. Olin yökerhon ovella hieman ennen sen avautumista ja siellä oli jo porukkaa odottelemassa sisäänpääsyä. Se oli ihan fiksua, sillä vähän myöhemmin paikka oli täynnä porukkaa. Meidänkin pöytään ahdettiin porukkaa niin paljon, että alkoi olla jo tukalaa. Yökerho Elli. Solistina ja show-miehenä paikalla oli Ossi Ahlapuro. Hän hoiti homman tyylikkäästi ja huumorilla. Aurinkomatkojen puolesta käytiin läpi 50-vuotista historiaa ja saimme katsella matkaoppaiden esittämän muotinäytöksen oppaiden puvuista eri aikakausina. Se oli aika mielenkiintoinen historiapläjäys. Meille myös tarjottiin yhdet kuohuvat ja saimme jokainen arvan illan arpajaisiin. Oma arpatuuri ei toiminut. Molemmin puolin minua istuneet voittivat arvalla jotain, mutta jotenkin minä vain jäin välistä. Itse asiassa se ei harmittanut, sillä molemmat palkinnot olivat niitä retkiä, jotka olin jo maksanut matkaa varatessani. Ellissä maksoi 0,33 olut 5. Omalta kohdalta juominen jäi yhteen, sillä en ollut tullut sinne kännäämään. Tapahtuma kiinnosti enemmän. Aurinkomatkojen juhlatilaisuuden päätyttyä poistuin paikalta hotellille, jossa oli yhdentoista kieppeillä. Minulla oli ajatus piipahtaa kotimatkalla ravintola Demisissä, mutta siellä parhaillaan esitettävä karaokenumero sai minut skippaamaan kyseisen paikan. Yllättäen Rodoksen ja Korson ero ei olekaan kovin iso, jos se mitataan laulutaidossa. 14

15 3.päivä Perjantai Heräilin seitsemän kieppeillä ja olin aamiaisella samoihin aikoihin kun se alkoi, eli puoli kahdeksalta. En ollut edes ensimmäinen, vaan siellä oli jo porukkaa nauttimassa antimista. Mitään ruuhkaa tuohon aikaan ei ollut, vaan aamiaisesta sai nauttia kohtalaisen rauhassa. Aamiainen oli samanlainen kuin eilen, eli mielestäni hyvä. Liikkeelle lähdin yhdeksän kieppeillä. Tänään minulla oli suunnitelmissa juna-ajelu. Rodoksen kaupungin minijuna. Kävelin satamaan ja menin minijunan pysäkille. Juna seisoi siellä tyhjänä, joten jäin istuskelemaan lähettyville ja odottelemaan lähtöajan lähenemistä. Vähän ennen lähtöaikaa junalle alkoi kertyä porukkaa ja menin muiden perässä sen luokse ja istahdin kyytiin. Jonkin ajan päästä junan kuljettaja tuli paikalle. Ensimmäisenä hän tuli sanomaan, että lippuja sai ostaa viereisen rakennuksen terassilta. Menin sinne ja siellähän oli lipunmyyjänainen, jolta ostin 5 hintaisen tiketin. En ollut ainoa turisti, joka meni samaan halpaan, ettei ollut ostanut lippua. Suurin osa kävi ostamassa perässäni lipun, ennen kuin matka pääsi alkamaan. Onnekseni sain valloitettua kokonaisen penkin itselleni, joten pääsin räpsimään kuvia niin oikealta kuin vasemmaltakin matkan aikana. 15

16 Näkymä minijunasta saaren kärkeen. Olin etukäteen katsonut minijunan reitin ja todennut, ettei sillä reitillä tule kovin paljon uusia maisemia vastaan. Koska lomalla oli aikaa ja junailu kohtalaisen edullista, niin päätin katsoa mitä reitillä olisi minulle tarjottavaa. Akropolis-kukkulan jälkeisessä alamäessä oli oikeastaan parhaimmat maisemat. Sieltä näkyi saaren kärki lintuperspektiivistä. Tuota reittiä en ollut kävellyt, joten ne näkymät olivat uusia. Muuten junailu meni ajan tappamiseksi ja vauhdittoman hurman nauttimiseksi. Juna pysähteli muutamassa kohtaa, että sai otettua kuvia. Kuski selosti matkan aikana nähtävyyksistä, mutta heikkolaatuisen äänentoiston vuoksi suurin osa hänen puheestaan jäi ainakin minulta ymmärtämättä. Ei siinä varmaan isoa vahinkoa tullut. Paikallisia tipuja. 16

17 Juna-ajelun jälkeen menin kiertelemään taksiaseman luona olevalle ostosalueelle. Löysin sieltä parit tuliaiset. Kyttäilin sen jälkeen paikallisia tipuja, mutta en onnistunut saamaan yhtään hyvää lentokuvaa niistä. Jatkoin sieltä vanhaan kaupunkiin. Vanhassa kaupungissa tein lisää ostoksia. Minun piti ostaa yksi t-paita tuliaisiksi ja itselle nahkavyö. Totesin aika pian, että vähänkin laadukkaampi t-paita maksaa reilun kympin, eli millään muutamalla eurolla sellaista ei saa. Lopulta löysin hienon t-paidan 12 hintaan. Vöitä oli tarjolla muistaakseni 4 eurosta alkaen. En sortunut sellaiseen, vaan ostin paremman 15 eurolla. Kyltin ja myyjän mukaan se oli yhdestä nahkakappaleesta tehty. Vanhasta kokemuksesta tiesin, että halvat nahkavyöt ovat tavallaan pinnoitettuja ja niiden pinta menee aina nopeasti rikki ja vyö rispaantuu ihan hirveän näköiseksi. Juu ei kiitos sellaiselle. Nyt vyö on ollut käytössä jo vajaat 2 kuukautta ja on vielä kuin uusi, eli ostos oli siltä osin onnistunut. Myöhemmin ennen hotellille paluuta kävin taas nauttimassa gyros pitan ja oluen taksiaseman lähellä olevalla ostosalueella. Siinä on myös useita ruokapaikkoja. Gyros pita ei ollut kovin häävi tuttavuus tällä kertaa. Hintaa sillä oli 2,50 + iso VAP olut 2. Olut oli todella halpaa, halvin tällä viikolla juomani. VAP oli muutenkin halvin olutmerkki. Itse asiassa halvin näkemäni 0,5 litran VAP oli mainoskyltin mukaan 1,90 euroa. Etukäteen luin foorumeilta valitusta, että olut on Rodoksella kallista. No enpä tiedä, ei minusta. Paikallinen blondi oli juomaseurana hotellin terassilla. 17

18 Hotellilla otin kirjan käteen ja menin lukemaan sitä terassille kera oluen. Tällä lomalla tuli pitkästä aikaa luettua enemmän kuin pitkiin aikoihin. Vaikka kirjoittelen, niin lukeminen tuppaa jäämään turhan vähiin, lähinnä ammatti- ja harrastelehtiin. Aika ei muka riitä, mutta kait se on lähinnä vain selittelyä. Terassilla sain seurakseni useammankin kerran valkoisen kissan. Se makasi eri pöytien välissä. Kerrankin sen makuupaikkana olevassa pöydässä oli liikaa hälinää, niin katti tuli minun seuraksi. Onhan se tapa tuokin viettää kissanpäiviä. Tässä kohtaa kuulin kun joku suomalainen puhui passista ja samalla muistin oman passin olevan vielä respassa. Poistuessani terassilta kävin pyytämässä passini takaisin ja laitoin sen tallelokeroon, joka puolestaan oli respan takana. Iltasuihku Myöhemmin illalla lähdin taas liikkeelle. Menin rannalle kuvaamaan tyrskyjä, jotka olivat läheisellä laiturilla usein aika hienoja. Siinä sai samalla iltasuihkun, mikäli meni noin lähelle mitä kuvan ihmiset ovat. Itse en halunnut kastella kameraa menemällä liian lähelle. Välillä kun vesi tuli tuulen kanssa tielle saakka. Tuossa kannattaa ehdottomasti käydä kuvaamassa omat tyrskykuvat, mikäli tykkää kuvailla sellaisia juttuja. Kävelin ja kiertelin tovin, kunnes olin suomaisen ravintola Demisin luona. Nyt siellä ei raikunut epävireinen härmäläiskaraoke, joten astuin sisälle ja tilasin itselle stifadon ja oluen (10,50 + 3,20 ). Ruoka oli hyvää, vaikka onnistuin varomattomuuttani polttamaan sillä suuni. Se ei ollut ruoan vika. Olisi pitänyt vain tajuta sen olevan hiton kuumaa. Annos oli lisäksi hyvän kokoinen. Sen sijaan tässä oli ainoa ravintola, jossa oli selvästi juopuneita ja pelkkiä kännääjiä. Kaikki eivät olleet suomea puhuvia, vaan osa puhui jotain muuta skandinaavista kieltä. Ihan yhtä kännissä nekin olivat. Eivät he minua häirinneet, hieman vain huvitti kun puhutaan aina suomalaisista ja heidän käyttäytymisestä maailmalla. Osaltaan ehkä totta? 18

19 Evangelismos-kirkko Matkani jatkui rannalle ja kuvailin jälleen eri kohteita. Pimeässä kuvatessa tulee aina mieleen, että vanhan Canonin PowerShot SX 220HS kameran voisi vaihtaa parempaan, mutta saahan tuollakin jonkinlaisia kuvia manuaalisäätöjen avulla. Kiertelin vielä tovin vanhassa kaupungissa yökuvia ottaen ja leppoisasta ilmasta nauttien. Tsekkasin lämpötilan illalla vähän ennen kymmentä ja se oli 28 astetta. Kyllä tarkeni. 19

20 4.päivä Lauantai Aamurutiinit olivat aika tavalla edellisten aamujen toisinto, kuten hotellin aamiainen. Heräsin yöllä kerran ääniin, mutta nukahdin heti uudelleen. Tässä hotellissa äänet kyllä kuuluvat selvästi, mikäli sattuu öykkäreitä naapureiksi. Onneksi korvatulpat on keksitty, mikäli meno äityisi jossain huoneessa liian kovaksi. Paikallinen vähän isompi supermarket stadionin takana. Puoli kymmenen aikaan lähdin tekemään päivän ensimmäisen lenkin. Tälle päivälle ei ollut mitään ihmeitä suunnitelmia. Lähiseutujen katselu ja oleminen oli lähinnä suunnitelmissa. Kävelin ensin stadionin ohi rantaa kohti. Kävelin stadionin takaa rantaa kohti ja löysin enemmän paikallisten käytössä olevan isomman supermarketin. En käynyt sisällä, kun ei ollut minkään tarvetta. Prätkäliike kaupungin laitapuolella. Jatkoin matkaani ja päädyin kävelemään läpi alueen, jossa oli autokorjaamoja, moottoripyöräliike ja kaikenlaisia muita pikkupajoja. Oli siellä myös joku autoliikekin, mutta ei mitään isoa lasipalatsia. Lopulta olin merenrannalla, josta lähdin kohti keskustaa. Kävelin vanhan kaupungin ja uudemman keskustan läpi Blue Sky hotellin vieressä olevaan gyros pita paikkaan ja nautin siellä tutuksi tulleen 20

21 lounaan. Iltapäivä menikin lähes kokonaan hotellin terassilla kirjan parissa kera yhden huurteisen. Kerrankin oli aikaa lukea hyvää kirjaa ilman paineita siitä, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Jes, se on juuri sitä lomaa! Ravintola Helenan lampaankyljykset. En jaksanut lähteä tänään merta edemmäksi ruokaa etsimään, vaan suunnistin rantakadulla olevaan ravintola Helenaan ja söin siellä lampaankyljykset. Jostain syystä en ollut kirjannut hintaa ylös, joten enpä muista mitä maksoi. Hyviä olivat ja sain jälkkäriksi hedelmiä ilman pyytämistä. Piipahdin samalla reissulla viereisessä supermarketissa. Sticky Fingers club. Lähdin illalla liikkeelle yhdeksän kieppeillä. Viereisellä Sticky Fingers Clubilla oli kyltin mukaan tänään joku live-esiintyjä. Kävelin sen luo, mutta paikka oli täysin pimeä. Ihmettelin asiaa, että onko paikka edes auki. Menin viereiseen kauppaan ja siellä oli tiskin takana noin viisikymppinen pitkätukkainen rock-henkiseltä vaikuttava mies. Tiedustelin häneltä clubin aukioloa. Se avattaisiin kuulemma yhdeltätoista. Tiedustelin livemusan alkamisajankohtaa. Se alkaisi vasta puoli yhdeltä. Tuumasin, että liian myöhään minulle. Hän vastasi hymyillen, että parhaimmat asiat tapahtuvat myöhään. 21

22 Eli ei clubi-iltaa minulle tänään. Lähdin summamutikassa kiertelemään kaupunkia. Löysin jälleen käymättömiltä kaduilta monen monta uutta ravintolaa ja juottolaa. En kuitenkaan mennyt yhteenkään niistä. Etsin oikeanlaisen fiiliksen omaavaa paikkaa, mielellään hieman rauhallisempaa sellaista. Pub Kojak ulkoa. Pub Kojak sisältä. Rantatietä kävellessä olin katselut pub Kojakia ja miettinyt, että mitähän tuo vaatimattoman näköinen rakennus pitää sisällään. Aikani kierreltyä päätin käydä ottamassa selville mitä se tosiaan pitää sisällään. Menin Kojakiin, joka oli lähes tyhjä. Siellä oli vain kaksi miestä yhdessä pöydässä. Tilasin 0,5 litran Mythoksen 3 korvausta vastaan. Sitä ikkunapöydässä nauttiessani paikalle tuli suomalaisia asiakkaita. Pubi oli hieman tuulinen juomapaikka, sillä pöytäni vieressä oleva ikkuna oli täysin auki. Lämmin tuuli ei haitannut, vaan nautin olueni ja poistuin sen jälkeen hotellille ja unten maille. 22

23 5.päivä Sunnuntai Matkakertomus on sunnuntaissa ja sivuja on takana reilut parikymmentä. Herää jälleen epäilys, että tuleekohan tästä liian raskassoutuinen romaani? Palautettakin saa antaa sivujen tai Facebookin Rutinoff-ryhmän kautta. Mutta, takaisin Kreikkaan ja Rodoksen auringon alle. Aamu sujui tuttuun tapaan ja aikatauluun. Olin ottanut tavaksi mennä aamiaiselle heti kun se avautui ja näin tein tänäänkin. Sen jälkeen oli taas edessä täydellinen lomapäivä, ilman mitään suunnitelmia tekemisten suhteen. Lähdin heti aamusta katselemaan mitä ihmeellistä päivä toisi tullessaan. Suurmestarin palatsi. Tallailin vanhaan kaupunkiin ja satuin Suurmestarin palatsin luo. Ihmettelin hetken rakennusta, kunnes tajusin mikä se on. Tämä paikka oli jäänyt täysin noteeraamatta aikaisemmin. Menin peremmälle ja totesin lipun maksavan 6. Ostin sen ja painuin porttien läpi palatsin sisäpihalle. Pyörin siellä hetken ja mietin, että näinköhän muka maksoin tuon rahan siitä hyvästä, että pääsin sisäpihalle. Hetken tilannetta tarkkailtuani tajusin, että lipunmyynnin takaa pääsi sisätiloihin, sinne siis. Löytyihän sieltä toisesta kerroksesta vaikka kuinka monta huonetta, joissa riitti pällisteltävää kyllä kuuden euron edestä. Historian mukaan mm. Johanniittain ritarikunnan ritarit asuivat aikoinaan Suurmestarin palatsissa. 23

24 Palatsista lähdön jälkeen totesin, ettei puhelimeni Google-kartta näytä karttakuvaa. Olin eilen jossain vaiheessa sulkenut into piukkana ylimääräisiä sovelluksia ja karttaohjelma sai mennä samalla kertaa. Tiesin miten asia korjataan, joten painelin Koufos nimiseen kuppilaan nauttimaan 0,5 litran oluen muodolliseen 2 hintaan. Samaan rahaan sain käyttää ilmaista langatonta verkkoa. Avasin kartan wifissä ja sen jälkeen paikannus toimi hyvin off-linessakin. Rentoutumisen mallia meille ihmisille! Jatkoin matkaa kierrellen ja kaarrellen vanhan kaupungin syrjäisimpiä katuja, niitä missä asui lähinnä paikallisia. Kohdalle sattui todella rento katti, josta piti ehdottomasti ottaa kuva. Siinä meille hyvä esimerkki miten otetaan rennosti. Lounaspaikka vanhassa kaupungissa. Kello alkoi olla taas sen verran, että piti saada syötävää. Koska gyros pita oli osoittautunut hyväksi lounaaksi, päätin etsiä sellaisen. Vanhassa kaupungissa huudeltiin siellä sun täällä syömään. Yksi tyyppi mainosti kovasti, että miten heillä pääsee ylös syömään ja sieltä on huikea näköala. Olisi ollut, mutta kun hänen listaltaan ei löytynyt gyros pitaa. Sen mentyä miehelle jakeluun, hän ohjasi minut viereiseen Eros ravintolaan, jossa nautin gyros pitan 2,90 eurolla. Puolen litran olut maksoi saman verran. Koska minulla ei ollut mitään kiirettä, istuin pitkän tovin ohikulkijoita katsellen. Aika rauhassa sain istuskellakin, ravintolassa ei ollut muita asiakkaita. 24

25 Myöhemmin iltapäivällä kiertelin takaisin hotellille, jossa kuluttelin aikaa hotellin terassilla kirjaa lukien ja matkapäiväkirjaa kirjoitellen. Pyrin kirjoittamaan matkapäiväkirjaa aina kun siihen on aikaa, niin asiat tulee kirjattua ylös tuoreeltaan. Ravintola La Casa. Illalla päädyin ruokailemaan La Casa nimiseen ravintolaan, jolla oli aika vehreät puitteet. Pääsin ruokailemaan toiseen kerrokseen. Tilasin mixed grillin. Se + 0,5 litran olut maksoi 15 euroa. Se ei kyllä ollut ihan paras syömäni mixed grill, mutta menetteli. Minulla oli tarkoituksena nauttia aterian jälkeen vielä jälkiruokajuotavaa, mutta ne suunnitelmat muuttuivat kun viereiseen pöytään tuli suomalaispariskunta. Varsinkin pariskunnan nainen veti röökiä kuin korsteeni ja kaikki savut tulivat päälleni. Oli aika lähellä etten käynyt huomauttamassa, mutta mitäpä siitä olisi ollut apua kun siellä kerran sai polttaa. Jännä kyllä, ettei kukaan muu paikalla olleista asiakkaista polttanut koko siellä oloaikana. Ratkaisin savuongelman pyytämällä tarjoilijalta laskun ja lähtemällä pois. Ilta jatkui täysin savuttomissa merkeissä hotellilla. 25

26 6.päivä Maanantai Tälle päivälle olikin jo aivan toisenlaista ohjelmaa mitä edellisille lomapäiville. Tänään oli vuorossa Lindoksen puolipäiväretki Aurinkomatkojen järjestämänä. Herätys koitti sen vuoksi 6:20. En pidä kiireistä aamuista ellei ole pakko, joten heräsin ajoissa, kävin aamiaisella ja menin hyvissä ajoin odottelemaan bussia retkipysäkille, joka oli Blue Sky hotellin edessä. Lindos Bussi tuli retkipysäkille etuajassa. Emme kuitenkaan päässeet lähtemään ajoissa, sillä eräs retkeläinen tuli pysäkille reilut 5 minuuttia ilmoitetun lähtöajan jälkeen. On se hienoa olla niin tärkeä, että kaikki muut joutuvat odottelemaan. Noukimme vielä lisää matkalaisia yhdestä Rodoksen kaupungissa olevasta hotellista. Sen jälkeen ajoimme Falirakiin, jossa oli hieman ylellisempiä hotelleja. Sieltä tuli kyytiin muutamia retkeläisiä. Oppaanamme oli kreikkalainen, mutta hyvin suomea puhuva Isabel. Hänellä oli myös poika mukana. Matka Lindokseen sujui hyvin. Olimme siellä noin 9:45 kieppeillä. Ei mikään pahan pitkä bussimatka. Autojen päätepysäkki Lindoksessa. 26

27 Retkibussi jätti meidät ylös kahviloiden luokse. Se lähti jatkamaan matkaa, joten mitään tavaroita ei voinut jättää autoon. Iltapäivällä meitä tulisi hakemaan toinen bussi. Nousimme seuraavaksi toiseen bussiin, joka ajoi alas varsinaiseen Lindoksen kaupunkiin. Tai no, siihen kohtaan missä turistialue alkaa. Varsinaiset asunnot ovat hieman toisaalla. Tuosta päätepysäkistä, missä myös takseja päivysti, pääsisi bussilla myös ylös. Tosin myöhemmin kävi ilmi, ettei se bussin kulkeminen ollutkaan mitenkään varmaa, joten siihen luottaminen täytyy ottaa pienellä varauksella. Aasiparkki Ylös Akropolikselle olisi päässyt kävelemisen lisäksi aasitaksilla. Aasikyyti maksoi 5 suuntaansa. Vain yksi perhe otti aasit, muiden kävellessä oppaan perässä ylös. Päivä oli kyllä aivan hiton kuuma, joten kyllä aasikyydilläkin oli puolensa. Ylös oli nimittäin todella monta porrasta, eli huonojalkaisen kannattaa ottaa aasia pehvansa alle ja kiivetä vasta pakollinen loppumatka omin jaloin. Akropoliksen raunioita. Opas johdatteli meidät lipunmyynnin ohitse. Lippu maksoi aikuiselta 6 ja se piti maksaa itse. Ihastelimme kiveen hakattua veneen mallia ja nousimme sen jälkeen jyrkät portaat seuraavalle tasanteelle, jossa opas kertoili paikasta ja jätti meidät sen jälkeen omaan rauhaan. Omaa aikaa jäi yli 27

28 kolme tuntia, mikä oli mielestäni aivan riittävästi. Toki jos olisi halunnut mennä makaamaan biitsille, niin siinä tapauksessa paikalle olisi kannattanut tulla vuokra-autolla. Ylhäällä oli raunioita ja erittäin hyvät näköalat niin merelle kuin Lindoksen kaupunkiinkin. Sinällään alue oli aika pieni, eli se oli kävelty ja katseltu läpi suhteellisen nopeasti. Minulla kun ei ole muutenkaan tapana huokailla jokaisen historiallisen kiven luona, niin olin suhteellisen nopeasti matkalla alaspäin. Eräs Lindoksen ostoskuja. Laskeuduin alaspäin ajatuksena löytää joku paikka missä voisin istahtaa ja syödä jotain pientä. Lindoksen kujilla oli tarjolla vaikka mitä turistikrääsää. Kävin muutamassa liikkeessä, mutta en ostanut mitään. Lassun lounas. Sen sijaan menin Lassu nimiseen baariin nauttimaan lounaaksi voileivän 3,90 eurolla + oluen 3,5 eurolla. Samaan hintaan tuli hieman perunalastuja. Serviisi pelasi nopeasti ja palvelu oli ystävällistä, tosin asiakkaitakin oli aika vähän. Paikassa oli tarjolla myös ilmainen WIFI, jota käytin jälleen hyväksi. Kevyen lounastamisen jälkeen kävin kurkkaamassa oppaan kovasti mainostamaan kirkkoon. Olihan se hieno, mutta kuvallista todistetta siitä ei saanut sisältä ottaa. Jotkut turistit kuvasivat surutta kirkkoa sisältä ja paikallinen nainen tuli sanomaan aika tiukasti, että no photo. 28

29 Lindoksen kylän uimarannat. Minulla oli vielä aikaa melkoisen paljon tuhlattavaksi, joten jatkoin matkaa. Kävelin ensin ristiin rastiin ostoskujia. Eksyin välillä niiden ulkopuolellekin. Viimein tuli mieleen, että mitähän rannalla on. Ei kun matkaan samaa reittiä pitkin jota aasit kulkivat. Heti alkumatkasta kävi selville, että reitti oli hieman tuoksahtava ja piti katsella mihin astui. Siellä oli kyllä miehiä lapioiden kanssa keräämässä jätöksiä, mutta siitä huolimatta reitti oli välillä hiukkasen sotkuinen. Alaspäin oli helppo mennä ja aika pian olin rannalla. Noin kymmenessä minuutissa kävelin taksien luota rannalle veneiden luo. Näkymä Lindoksen rannalta. Alhaalla oli uimarannan ja veneiden lisäksi ravintoloita. Olisi varmaan ihan kiva paikka viettää vaikka koko päivä. Lindokseen pääsee myös veneellä. Siitä minulla ei tosin ole aavistustakaan, että tulevatko reittiveneet paikkaan jossa kävin vai jonnekin muualle. Oma visiittini rannalla ei kestänyt kovin pitkään, vaan lähdin tovin hohhailun jälkeen kipuamaan ylöspäin. Nyt matka ei ollutkaan enää niin helppo. Olisin saanut aasikyydin alhaalta, mutta pyrin kävelemään niin pitkään kuin vain se on mahdollista. Nousin takaisin taksien luo. Siellä ei näkynyt ylös menevää bussia, joten jatkoin matkaa. Ylhäällä oli pari - kolme ravintolaa. Menin niistä lähimpään ja tilasin Fantan 2,50 hintaan. 29

30 Kuluttelin aikaani sekä ravintolassa, että parkkipaikan seutua kierrellen. Siellä oli myös kauppoja, josta saattoi käydä ostamassa syötävää ja juotavaa. Eli ei tarvitse mennä ravintolaan juomia nauttimaan. Kello 14:00 aikaan meidän bussi tuli. Se oli vaihtunut toiseksi, kuten opas oli kertonut. Hän oli kertonut myös bussin numeron. Siinä oli lisäksi Aurinkomatkojen tunnus. Osa retkeläisistä tuli hieman viime tipassa bussille. Valittelivat, ettei alhaalta ollut päässytkään bussilla ylös. He olivat odotelleet sitä ja lähteneet lopulta kävellen ylös. Viimein kaikki olivat autossa ja palasimme samaa reittiä hotelleille. Paluumatkaan meni aikaa noin tunti. Olin hotellillani noin 15:00 aikaan. Lähdin vielä illalla etsimään ruokaa itselle. Bongasin nyt ensimmäistä kertaa Mäkkärin Rodoksen kaupungissa. Ei, en mennyt syömään sinne. Kyseiset ruokapaikat eivät ole Suomessakaan kovin usein käyntikohteina. Joskus kyllä, mutta yleensä syön jotain muuta. Ravintola Napoleon. Jälleen kerran tuli eteen se, että ruokapaikkoja on aivan tolkuton määrä. Miten niistä löytäisi sen missä on hyvää ruokaa ja ystävällinen palvelu? Parempi mennä vaan intuition johdattamana johonkin ja maistella, sillähän se selviää. Päädyin itse Napoleon nimiseen ravintolaan. Kysyin isoa ruoka-annosta ja tarjoilija suositteli minulle mixed grill lautasta. No, otin sen koska edellinen vastaava annos oli ollut hieman pettymys. Maksoin ateriasta 14 euroa ja oluesta 3,70 euroa. Pitää kyllä myöntää, että tämä mixed grill hakkasi komeasti sen La Casan annoksen. Sen kummemmin en ala suosittelemaan mitään ravintolaa, sillä en ole ruokakriitikko ja laatuhan voi vaihdella monista syistä. Palailin myöhemmin hotellille ja kävin ostamassa Sticky Fingers clubin viereistä ruokakaupasta pussin sipsejä aikaisemmin tapaamaltani pitkätukalta. Sain yllättäen sipsipussista 0,50 euroa alennusta. Ihmettelin hintaa hänelle, johon hän totesi, että se maksaa sen. Hyllyssä oli toinen hinta, mutta miksipä minä olisin alkanut väittää vastaankaan. Maksoin nimittäin aikaisemmalla kerralla samasta tortillasipsipussista hyllyssä olevan hinnan. 30

31 7.päivä Tiistai Tänä aamuna herätys koitti jälleen 6:20. Nyt se ei tapahtunut omasta halusta, eikä herätyskellon toimesta. Aamuinen herättäjä. Herätyksen järjesti parvekkeen oveen kytketty ovihälytin / palovaroitin yhdistelmä. Anturi putosi nähtävästi tuulen vaikutuksesta ovesta ja meikäläinen pomppasi vuoteesta kuin paahtoleipä paahtimesta. Huoneen käytävän ovessa oli toinen hälytin, tosin ilman palovaroitinta oleva ja pienempi kooltaan. Nuo molemmat aparaatit pitävät aivan hitonmoisen mekkalan jos ovea meinaa avata. Ne on hankittu Clas Ohlsonilta. Järkyttävästä äänestä toivuttuani hoidin aamutoimet. Menin nyt alakertaan hieman normaalia aikaisemmin. Meillä oli huomenna lähtöpäivä ja jostain syystä lentomme oli siirretty myöhäiseksi. Se tulisi lähtemään vasta 22:00. Halusin tietää, että saanko huoneelle jatkoaikaa. Respassa oli mies, joka ei osannut sanoa asiaan mitään, vaan pyysi minua tulemaan paikalle myöhemmin. Aamiainen ei ollut vielä valmis kun kävin kurkkaamassa aamiaistilaan, joten menin terassille istuskelemaan ja odottelemaan, että respaan tulisi joku toinen. Ei tullut, mutta tarjoilijatyttö tuli ilmoittamaan minulle, että voin mennä nyt aamiaiselle. Loistavaa palvelua tässä hotellissa. Hotelli onkin saanut booking.comin sivuilla pistemääräksi 8,6/10 (tätä kirjoittaessa). Aamiaisen jälkeen respassa istui sama mies joka oli siellä kun kirjauduin sisälle. Hän sanoi, että huoneen pitäminen onnistuu klo 19:00 asti ja se maksaa 25 euroa lisää. Jostain katselin, että sesongin lopulla hotellissa maksoi vuorokausi 30 euroa, joten ihan kelpo lisätienesti tuo 25 euroa seitsemästä tunnista. No, siivoaminen venyy, joten voihan siinä tulla lisäkustannuksia henkilökunnan päivän venymisen vuoksi tai jotain. Maksoin pyydetyn hinnan ja homma oli sillä selvä. 31

32 Aamun tyrskyjä. Minulla oli tänään toinen retkipäivä. Ohjelmassa oli Aurinkomatkojen saarikierros. Bussin lähtöaika oli 8:55 Blue Sky hotellin edestä. Olin siinä hyvissä ajoin. Käytin odotteluajan hyödyksi ja kuvasin rannan tyrskyjä tien yli. Retkibussi tuli ajastaan ja oli melko täynnä retkeläisiä. Se oli yllättävää ja positiivista, sillä usein retkillä on ollut todella vähän porukkaa. Joskus niitä oli jopa peruutettu vähäisen osallistujamäärän vuoksi ja se jos joku harmittaa. Filerimos-kukkulan kirkko. Tällä kertaa retki siis toteutui. Bussi vei meidät ensimmäisenä Filerimos-kukkulalle. Siellä oli vanha luostari, kirkko ja iso risti. Pääsymaksu sinne oli aikuisilta 3, eikä se sisältynyt matkan hintaan. Tällä matkalla meillä oli oppaana kreikkalais-suomalainen Hannele. Hänellä riitti juttua oikein kunnolla. Oikeastaan liiankin paljon, sillä täällä kukkulalla hän puhui niin pitkään, että omaa aikaa jäi harmittavan vähän. Koska kuvailin ensin luostarin ja kirkon, niin minun piti mennä melkein juoksujalkaa, että kerkesin käydä vielä ristin juurella. 32

33 Filerimos-kukkulan risti. Ristille olisi ollut myös kiva kiivetä, sillä sinne pääsi ylös sisällä kulkevia erittäin ahtaita portaita pitkin. Opas kyllä varoitteli, että mikäli edes luulee potevansa ahtaanpaikan tai korkeanpaikan kammoa tai molempia, niin ristille ei pidä lähteä kiipeämään. Minä kammosin lähinnä liian tiukkaa aikataulua tässä retkikohteessa. Tyydyin ottamaan pikaisesti muutaman kuvan rististä ja taas juoksujalkaa kohti linja-autoa. Kukkulan kingi! Paluumatkalla linja-autolle kerkesin pysähtyä ja ottaa pari kuvaa kukkulan kingeistä, eli riikinkukoista. Niitä oli siellä aika paljon. Parkkipaikan luona olevassa kahvilassa saimme vielä maisteltavaksi kahvilanpitäjän valmistamaa 7 yrtin likööriä. Sitä olisi saanut ostaa sieltä pulloittain, mutta ainakin omalta kohdalta jäi ostamatta. Ei se pahaa ollut. Viimeistenkin retkeläisten saavuttua bussille, lähdimme jatkamaan matkaa. Ajoimme nyt Rodoksen lentokenttien ohi. Siinä on uusi ja vanha lentokenttä ihan toistensa vieressä. Saimme kuulla myös historiaa siitä miten suomalaiset olivat valloittaneet ammoisina aikoina Rodoksen turisteina ja miten uusi kenttä oli aikoinaan tehty todella nopeasti. 33

34 Perhoslaakson perhonen ja laakson käyttäytymisohjeet. Seuraava etappi oli perhoslaakso, jossa on lievästi sanottuna hillitön määrä perhosia nimeltä vasamasiilikäs. Laaksossa pitää käyttäytyä rauhallisesti, etteivät perhoset häiriinny. Sen vuoksi siellä on ohjeet miten käyttäydytään. Puunrungolla muutama vasamasiilikäs. Opas kertoi meille ensin perhoslaaksosta ja perhosista. Juu, täällä ei keskusteltu kukista ja mehiläisistä, vaikka perhoset tulevatkin laaksoon lisääntymään. Mikäli halusi mennä laaksoon syvemmälle, niin piti ostaa 5 hintainen lippu. Nyt tiukalla budjetilla matkaaville tiedoksi, että kyllä 34

35 niitä perhosia pääsi näkemään ilman lipun ostamistakin. Minä ostin lipun ja lähdin kiipeämään laaksoa ylöspäin. Siellä on erittäin paljon portaita, joten jälleen kerran huonojalkaiset joutuvat jättämään sen välistä. Lisäksi portailla oli aika paljon muitakin turisteja, sillä laakso on erittäin suosittu matkakohde. Perhoslaakso Laakso oli erittäin kaunis paikka. Harmi kyllä, Aurinkomatkojen retkiohjelma oli jälleen kerran sen verran tiukka, etten kerinnyt käydä ihan ylhäällä saakka. Kävin niin kaukana kuin vain ikinä kerkesin. Noilla portailla kävellessä kun pitää varata aikaa myös paluumatkaan. Ihmiset ottavat kuvia ja katselevat perhosia, joten tuolta ei tulla mitenkään nopeasti edes alas. Sattumoisin vähän ylempänä joku laakson työntekijöihin kuuluva mies käveli ämpärin kanssa metsään, niin valtavat määrät perhosia lehahti lentoon. Harmi vaan, etten onnistunut saamaan kamerallani yhtään kunnon kuvaa lentävistä perhosista. Tilanne tuli eteen hieman yllättäen. Perhoslaakso Perhoslaaksossa oli kyltin mukaan vessat, kioskeja, ravintola ja museo. Enpäs kerinnyt tutustua mihinkään niistä. Aikaa siellä saisi menemään paljon enemmän mitä meillä oli käytettävissä, mikä hieman harmitti minua. 35

36 Swedco-farmin ravintola. Perhosteluiden jälkeen oli vuorossa odotettu ohjelmanumero, eli lounas Swedco-farmin ravintolassa Salako nimisessä kylässä. Lounas oli omakustanteinen ja maksoi 13 euroa. Siihen hintaan sai ruokajuoman sekä jälkkäriksi vesimelonia. Kahvista olisi pitänyt maksaa lisämaksu 1. Pääruokaa oli tarjolla 4 eri vaihtoehtoa (sianliharullia, moussakaa, kasvislasagnea ja täytettyjä paprikoita). Otin sianliharullia, jotka eivät kyllä olleet mitenkään erikoisia. Ravintola oli iso ja palvelu nopeaa. Olimme tosin ainoa asiakasryhmä siellä. Swedco-farmin ravintola. Ruokailuun oli hyvin aikaa. Kerkesin lounaan jälkeen pällistellä tovin ulkona polttavan kuumassa auringossa. Seuraavaksi jälleen bussiin ja auton nokka kohti kylää nimeltä Emponas. Siellä olisi viinitila ja sen myymälä. 36

37 Viinitila ja sen myymälä. Viinitilalla oli kaksikerroksinen rakennus. Tilan nimi ei jäänyt mieleen. Yläkerrassa oli myymälä, jossa oli myytävänä kaikenlaista syötävää, juotavaa ja hieman muutakin. Myös maistiaisia oli tarjolla sekä syömisen, että juomisen saralla. Viinitilan maistiaisia. Jätin omalta kohdalta syötävät maistiaiset maistelematta, sillä en ole suuri oliivien ystävä, vaikka jonkin verran niitä syönkin. Sen sijaan paikallinen pontikka ja sen eri maustetut variaatiot piti maistella läpi. Osa maustetuista oli hyviä ja maustamaton vähemmän hyvää. Opas kertoi, että alakerrassa on mäskitynnyreitä ja pitihän minun käydä niitä katsomassa. Siellä puuhasteli vanha mies, joka tälläsi heti pontikkamukin nenän eteen ja pyysi juomaan. Eihän siinä mitään, kertahörpyllä pontikka naamariin ja irvistys peliin. Mies oli pelkkää hymyä, kun näytin peukalolla, että hyvää oli. Taatusti toimivaa tavaraa, siitä ei jäänyt epäilystäkään. Palasin yläkerran myymälään ja ostin sieltä tuliaisnameja. Juotavapuolen jätin ostamatta. Myös viinejä olisi saanut maistella, mutta en välittänyt niistä tällä kertaa. Kaupasta olisi voinut ostaa lisäksi hunajaa, mausteita ja kaikenlaista pikkusälää. Hintatasosta en osaa sanoa, kun en pahemmin vertaillut hintoja siellä enkä muualla. 37

38 Retken seuraava pysähdyspaikka oli komealta kuulostava profeetta Eliaan vuori. Siellä oli tirolilaistyylinen hotelli. Oikeastaan niitä samantyylisiä rakennuksia oli kaksi, mutta vain toinen oli entisöity ja toiminnassa hotellina. Tirolilaistyylinen hotelli. Hotellin respa. Hotelli oli upean näköinen, niin sisältä kuin ulkoa. Rakennus oli ollut täysin rappiolla pitkän aikaa, mutta se oli entisöity ja nyt käytössä. Sieltä voi varata huoneen ja mennä vaikka lomailemaan sinne. Se on kuulemma kreikkalaisten suuressa suosiossa loma-aikoina. Ei mikään ihme, onhan se aika erilainen paikka ja rakennus mitä muut saarella olevat. Siellä on myös erittäin hyvät ulkoilumaastot, tosin vuoresta johtuen mäkiset. Meillä oli sen verran aikaa, että kerkesin hyvin kiertää hotellin sekä sisältä että ulkoa ja piipahtaa katsomassa ränsistynyttä sisarrakennusta sekä hotellin vieressä olevaa pientä kappelia. Juuri kun olimme lähdössä matkaan, niin joku onneton turisti ajoi bussiamme päin vuokra-autollaan. Jotain siitä henkilöautosta hajosi, mutta bussiin ei tullut mitään vaurioita. Matkaan lähtö hidastui vain hieman. 38

39 Vuorelta ajoimme pois toista reittiä. Pysähdyimme alhaalla muutamaksi minuutiksi pienen bysanttilaisen kirkon luona. Halukkaat saivat nousta autosta ja käydä kuvaamassa sitä. Tulipahan sekin käytyä katsomassa ja kuvaamassa. Kirkon luota ajoimme itärannikolle ja aloimme tiputella porukkaa hotelleille. Matkaopas jäi pois ensimmäisen hotellin luona, sillä hänen autonsa oli siellä. Kuski tiputteli loput retkeläiset omien hotellien luo. Bussi oli Blu Sky hotellin luona klo 17:00 aikoihin. 39

40 8.päivä Keskiviikko Jotenkin tuo aikaisin herääminen jää päälle, jopa lomallakin. Huomasin sen tänään, kun unet loppuivat vähän kuuden jälkeen. Aamiaisella olin totuttuun tapaani puoli kahdeksalta, sillä silloin siellä oli mukavan rauhallista. Vanha totuushan on se, että ahneimmat ja nopeimmat syövät eniten. Aamiaisen jälkeen istuskelin hotellin terassilla ja käytin ilmaista nettiä. Yhteys katkesi kuitenkin jonkin ajan päästä, joten menin huoneeseen jatkamaan kesken jäänyttä surffailuani. Huoneessa netti toimi moitteetta. Seuraava projekti oli käydä läpi mukana oleva maallinen omaisuus + Rodoksella tehdyt ostokset. Pieniä muovipussukoita oli vaikka kuinka, vaikka en muka ollut ostanut mitään. Pakkailin kaikki mahdollisimman valmiiksi, ettei mokomaa hommaa tarvitse miettiä enää myöhemmin päivällä. Meriakvaario & museo Lähdin liikkeelle vasta lähempänä puolta päivää. Tämä päivä kun olisi vain kotiinlähdön odottelemista. Tosin päivästä tulisi pitkä, sillä bussi tulisi vasta 19:30. Lähdin kävelemään ilman mitään tarkoituksellista päämäärää. Kävelin saaren kärkeen ja siellä olevan rakennuksen luo. Kiersin sen oikealle sivulle ja silmiini sattui kyltti meriakvaariosta ja museosta. Hitto, tuohan oli ihan käymätön paikka. Ja ei kun sisälle, sanoi köyhä ja kaiveli lantteja. 40

41 Hirmuinen meripeto! Lippu merenelävien museoon maksoi 5,50 euroa. Museossa sai kuvata, mutta huoneessa jossa oli eläviä kaloja, ei saanut käyttää salamavaloa. Tosin aika moni viis veisasi siitä kiellosta. Itse pyrin noudattamaan aina ohjeita. Museon ensimmäisessä huoneessa oli esillä lähinnä elottomia meren antimia. Meriakvaarion rausku. Seuraavaksi suuntasin kiertelemään toisen huoneen eläviä mereneläviä. Siellä oli kaloja, äyriäisiä ja mitä lievätkin loput olleet. Oma tietämys noista ei ole mitenkään laaja. Kivahan niitä oli käydä katselemassa, varsinkin kun akvaariossa oli todella mukavan vilpoisaa ulkoilmaan verrattuna. Suosittelen paikkaa käymiskohteeksi kuumaan aikaan. Lisäksi siellä oli kohtalaisen vähän 41

42 asiakkaita, joten kaloja saattoi katsella melko rauhassa. Käytävät olivat kapeat, joten jos porukkaa on enemmän, on liikkuminen hidasta. Akvaarioon tutustumisen jälkeen lähdin kävelemään kohti Mandrakin satamaa. Hetken käveltyäni ihmettelin, että polttaapa aurinko kuumasti. Sitten muistin, että jäipäs aurinkorasvat laittamatta tänä aamuna. Ajatukset olivat olleet tavaroiden pakkaamisessa ja kotimatkassa. Niinpä suuntasinkin suorinta tietä takaisin hotellille laittamaan aurinkorasvaa. Palan aika herkästi, joten aurinkorasvaa on todella laitettava joka päivä. Pidin samalla pienen tauon huoneessa, ennen kuin lähdin uudelleen kaupungille. Tein kierroksen vanhassa kaupungissa. Päädyin sieltä poistuessani syömään taksiaseman luona olevalle basaarialueelle. Menin ihan summassa yhteen ravintolaan, joka osoittautui lähinnä kalaravintolassa. Kala ei kuitenkaan houkutellut, joten tilasin chicken souvlaki portionin. Se maksoi 9,50 euroa ja 0,5 litran olut 2,50 euroa. Annos oli kyllä virhe, se oli pieni eikä kovinkaan kummoinen. Viereisessä pöydässä söivät kalaa ja ne annokset olivat huomattavasti paremman näköisiä ja isompia. Tämä oli ainoa ravintola, jossa minulle tarjottu ilmainen netti ei saaduista salasanoista huolimatta toiminut. Sitä ei saanut toimimaan läheisen pöydän englesmannitkaan, kun kuuntelin heidän tuskailuja netin parissa. Lounaan jälkeen palasin hotellille kuluttamaan aikaa. En jaksanut ravata enää yhtään missään. Pakkailin loppuja tavaroita ja istuskelin parvekkeella nauttien viimeisistä Rodoksen lämmöistä. Loman viimeinen auringonlasku. Seitsemältä ajoin hissillä alakertaan. Se oli vasta toinen kerta kun käytin hotellin hissiä. Kävelin yleensä ne kolme kerrosta. Jätin avaimet respaan ja istuin hetkeksi ravintolan puolelle odottelemaan puolta kahdeksaa. Hieman ennen lähdin Blue Sky hotellin eteen odottelemaan bussia. Samalla pääsin kuvaamaan vielä viimeisen auringonlaskun. Bussi tuli ihan ajallaan ja pääsimme aikataulun mukaan matkaan. Opas tuli mukaan ja selitti erittäin yksityiskohtaisesti miten lentokentällä toimitaan. Ensin piti mennä lähtöselvitykseen, jossa ruumaan menevä matkalaukku punnittiin ja 42

43 siihen laitettiin osoitetarra. Seuraavaksi matkalaukku vietiin oikealla kädellä olevaan läpivalaisupisteeseen, jossa sitä oli vastaanottamassa turvatarkastaja. Tämän jälkeen piti kävellä lähtöselvityksestä vasemmalle vanhaan terminaaliin ja vasta siellä oli henkilökohtainen turvatarkastus. Saimme kaikkiin näihin erittäin hyvät ohjeet ja oppaita oli paikalla neuvomassa. Aurinkomatkat palvelee kyllä hyvin. Kaikki meni nopeasti ihan alkua lukuun ottamatta. Finnairin lennolle oli kolme lähtöselvityspistettä ja vain yhden pisteen virkailija oli tullut ajoissa töihin. Olin tietenkin sellaisessa jonossa, jonka virkailija tuli myöhässä. Sinällään mitään kiirettä ei ollut eikä tullut, sillä bussit olivat kentällä hyvissä ajoin ja lähtöselvityksen jälkeen kaikki sujui nopeasti. Rodoksen lentoasema. Itse lentoasemalla oli aika vähän palveluita. Käytännössä siellä oli yksi isompi myymälä ja pari kahvilaa. Tein vielä pieniä tuliaisostoksia. Pääsimme koneeseen hyvissä ajoin. Sain koneeseen pitkästä aikaa ikkunapaikan. Tosin iloa himmensi se, että viereen istui noin 80-vuotias viikon ryypännyt naisihminen, joka haisi enemmän kuin viinitilan rankkitynnyrit. Laitoin luurit korville ja keskityin omaan elämään ja toivoin hänenkin tekevän niin. Kone oli ajallaan Helsinki - Vantaalla. Siellä piti odotella jonkin aikaa laukkuja. Seuraavaksi menin Lentoparkin bussin kyydissä hakemaan autoa. Lomaviikon pysäköinti maksoi Aurinkomatkojen alennuslipun avulla 36,70 euroa. Kotona olin vähän ennen kolmea yöllä. Se oli siinä ja ei kun petiin uneksimaan tulevista lomista. 43