Sasin Aurinkopellon asemakaavan Natura-arviointi

Transkriptio

1 HÄMEENKYRÖ KUNTA Sasin Aurinkopellon asemakaavan Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P37527

2 Raportti I (II) Sisällysluettelo 1 Johdanto Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Lainsäädäntö Vaikutusarvioinnin kohdentaminen Arvioinnin kriteerit Käytetty lähtöaineisto Sasin aurinkopellon asemakaavan kuvaus Asemakaavan kuvaus Asemakaavan tavoitteet Asemakaava-alueen selvitykset Yleistä Hulevesiselvitys Muut lähialueen hankkeet ja suunnitelmat Yleistä Pirkanmaan maakuntakaava Hämeenkyrön kunnan strateginen yleiskaava Sasi-Laitila-Mahnala osayleiskaava Sasi-Mahnala-Laitila-Metsäkulma osayleiskaava (vireillä) Huutisuo-sasi (Fi , SAC) Natura-alueen kuvaus Yleiskuvaus Suojelun perusteena olevat luontotyypit Yleistä Vaihettumissuot ja rantasuot Boreaaliset lehdot Fennoskandian metsäluhdat Puustoiset suot Suojelun perusteena olevat lajit HUUTISUO - SASI (FI ) Natura-suojeluarvoihin kohdistuvat vaikutukset Vaikutusmekanismit ja vaikutusten tunnistaminen Vaikutukset Natura-luontotyyppeihin Vaihettumissuot ja rantasuot Boreaaliset lehdot Fennoskandian metsäluhdat Puustoiset suot Haitallisten vaikutusten ehkäisy ja lieventäminen Yhteisvaikutukset... 27

3 Raportti II (II) 10 Epävarmuustekijät Vaikutukset Natura-alueen eheyteen ja koskemattomuuteen Seuranta Yhteenveto, johtopäätökset ja suositukset Lähteet Pohjakartat MML 2019 Paikkatietoaineistot Metsähallitus 2019 Kansikuva: Huutisuo-Sasin Natura-alue ja Aurinkopellon asemakaava-alue.

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 (30) Sasin Aurinkopellon asemakaavan 1 JOHDANTO Tämä käsittelee Sasin Aurinkopellon asemakaavaehdotuksen mukaisen maankäytön vaikutuksia Huutisuo-Sasin Natura-alueelle (FI ). Kaava-alueen sijainti ja rajaus suhteessa Natura-alueeseen on esitetty kuvassa 1. Arviointi on laadittu luonnonsuojelulain 65 :n edellyttämällä tavalla luontotyyppija lajikohtaisena asiantuntija-arviona, ja siinä keskitytään niihin suojeluarvoihin eli luontotyyppeihin ja lajistoon, joiden perusteella Huutisuo-Sasin alue on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon. Arvion tuloksena on esitetty johtopäätös siitä, aiheuttavatko Aurinkopellon asemakaavan mukaiset ratkaisut Huutisuo-Sasin Natura-suojeluperusteille todennäköisesti merkittäviä haitallisia vaikutuksia vai ei. Natura-arvioinnin on laatinut Hämeenkyrön kunnan toimeksiannosta FM biologi Tiina Mäkelä :stä. Kuva 1. Hämeenkyrön Sasin Aurinkopellon asemakaavan rajaus ja sijainti suhteessa Huutisuo-Sasin kolmeosaiseen Natura-alueeseen.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 (30) 2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT 2.1 Lainsäädäntö Natura arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännöksissä. Ensimmäisen säännöksen (65 ) mukaan hanke tai suunnitelma ei saa yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Suomen Natura 2000-verkostoon. Luonnonsuojelulain mukainen vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy, mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä ja d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Kynnys arvioinnin suorittamiseksi voi ylittyä myös eri hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutusten vuoksi (Söderman 2003). Tämä velvoite koskee myös Naturaalueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Toinen mainittu säännös (66 ) koskee heikentämiskieltoa. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon. Lupa voidaan kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella esiintyy luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä (ns. priorisoitu luontotyyppi) tai liitteessä II tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia lajeja (ns. priorisoitu laji), noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava komission lausunto. Lupaviranomaisen on ennen lupapäätöstä varmistettava, että arvioinnit ovat asianmukaisia ja niissä esitetyt johtopäätökset ovat perusteltuja. Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on ympäristöministeriön kompensoitava heikennys. Heikentyvän alueen tilalle on esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteet, lajit ja luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta alueelta. Kompensaatioalue on käytännössä heikennyksen vuoksi poistuvaa aluetta laajempi alue. Kompensaatiotoimet on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettuna ennen toisen alueen suojeluarvojen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi. 2.2 Vaikutusarvioinnin kohdentaminen Natura-arvioinnissa keskitytään suojelun perustana oleviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Luonnonarvot, joita koskee, ilmenevät Naturatietolomakkeista ja ne ovat: SAC (Special Areas of Conservation) -alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä tai SAC alueilla luontodirektiivin liitteen II lajeja tai SPA (Special Protection Areas) -alueilla lintudirektiivin liitteen I lintulajeja tai

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (30) SPA-alueilla lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja. Heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen, millä tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Heikentyminen voi olla luontotyypin tai lajin elinympäristön fyysistä rappeutumista tai lajin kohdalla yksilöihin kohdistuvaa häiriövaikutusta tai yksilöiden menetyksiä. Merkittävyyden arvioinnissa keskitytään mahdollisen muutoksen laajuuteen, joka suhteutetaan alueen kokoon sekä luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Todennäköisyyttä harkittaessa arviointiin on ryhdyttävä, mikäli merkittävät heikentävät vaikutukset ovat todennäköisiä. Arviointivelvollisuus koskee valtioneuvoston päätöksissä lintudirektiivin mukaisiksi SPA-alueiksi ilmoitettuja tai ehdotettuja alueita, luontodirektiivin mukaisiksi SACalueiksi ilmoitettuja tai ehdotettuja alueita sekä Natura 2000-verkostoon jo sisällytettyjä alueita. Arvioinnin piiriin kuuluvat myös sellaiset alueet, joista komissio ilmoittaa käynnistävänsä neuvottelut alueen liittämisestä Natura-2000 verkostoon (LsL. 67 ). Arviointivelvollisuus kohdistuu vain alueen suojeluperusteissa mainittuihin luontotyyppeihin ja lajistoon. SPA-alueilla arviointivelvollisuus ei kohdistu luontotyyppeihin eikä luontodirektiivin liitteen II lajeihin, vaikka ne Natura-tietolomakkeella olisikin mainittu. Vastaavasti SAC-alueilla ei arvioida vaikutuksia lintudirektiivin mukaiseen lajistoon. Tarkka vaikutusarvio suoritetaan ainoastaan sillä osalla Natura-aluetta, johon hanke tai suunnitelma todennäköisesti vaikuttaa. Natura-arvioinnissa kuitenkin peilataan myös hankkeen merkitystä ja vaikutuksia koko Natura-alueen kannalta. Lisäksi arvioidaan vaikutusten lieventämismahdollisuuksia.

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (30) 2.3 Arvioinnin kriteerit Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritetty, milloin luonnonarvot heikentyvät tai merkittävästi heikentyvät. Euroopan komission julkaisemassa ohjeessa (Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset) todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos: Suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa. Olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista. Hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta. Luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta. Ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan. Vaikutusten suuruutta on arvioitu luontotyypin heikentyvän tai häviävän pinta-alan osuuden tai lajin heikentyvän tai häviävän yksilömäärän suhteessa Natura-alueen luontotyypin pinta-alaan tai lajimäärään sekä vaikutuksiin luontotyypin tai lajin populaation toimintaan ja elinvoimaisuuteen. Vaikutusten todennäköisyyttä on arvioitu seuraavan luokituksen mukaisesti: varma, erittäin todennäköinen, todennäköinen, odotettavissa, ennakoitavissa ja epätodennäköinen sekä erittäin epätodennäköinen. Vaikutusten arvioinnissa on käytetty myös apuna vaikutusten merkittävyyden luokitusta ja arviointia alueen luontoarvoille soveltuviin kriteereihin (Taulukko 1). Merkittävyyden arvioinnissa keskitytään mahdollisen muutoksen laajuuteen, joka suhteutetaan alueen kokoon sekä luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Vaikutusten merkittävyydestä voidaan todeta, että mikäli suunnitelma tai hanke tuottaa suuren merkittävän vaikutuksen luontotyypille tai lajille, niin vaikutukset ovat merkittävästi suojeluperusteita heikentäviä. Tällöin suunnitelma tai hanke heikentää luontotyyppiä tai lajia siten, että luontotyyppi tai laji häviää pitkällä tai lyhyellä aikavälillä. Yksittäisiin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi on arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueen eheyteen (koskemattomuus). Alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin, eikä se siten tarkoita koskemattomuutta sanan kirjaimellisessa tai fyysisessä merkityksessä. Taulukko 1. Vaikutusten merkittävyyden luokitus ja käytetty kriteeristö (Söderman 2003). Vaikutuksen merkittävyys Suuri merkittävyys Kohtalainen merkittävyys Kriteerit Hanke heikentää suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutasoa tai johtaa luontotyypin /lajin katoamiseen lyhyellä aikavälillä. Hanke heikentää kohtalaisesti suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutasoa tai johtaa luontotyypin/lajin katoamiseen pitkällä aikavälillä

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (30) Vähäinen merkittävyys Merkityksetön Hankkeella on vähäisiä vaikutuksia suojeltavaan lajiin tai luontotyyppiin eikä hanke uhkaa luontotyypin/lajin säilymistä alueella. Hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia suojeltavaan lajiin tai luontotyyppiin. Komission ohjeiden mukaan negatiivinen vaikutus alueen eheyteen on lopullinen kriteeri, jonka perusteella todetaan, ovatko vaikutukset merkittäviä. Luontodirektiivin 6 artiklan 3. kohta määrää, että viranomaiset saavat hyväksyä hankkeen tai suunnitelman vasta varmistuttuaan siitä, että se "ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen. Komission tulkintaohjeessa todetaan, että koskemattomuus tarkoittaa "ehjänä olemista". Tällöin on kyse siitä, että voiko alue hankkeesta tai suunnitelmasta huolimatta pitkälläkin tähtäyksellä säilyä sellaisena, että sen suojelutavoitteisiin kuuluvat luontotyypit eivät mainittavasti supistu ja suojeltavien lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan. Tämä korostaa, että hanke tai suunnitelma ei saa uhata alueen koskemattomuutta eli koko Natura alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan täytyy säilyä elinkelpoisena. Myös niiden luontotyyppien ja lajien kantojen täytyy säilyä elinvoimaisena, joiden vuoksi alue on valittu Naturaverkostoon. Eheyteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm.: elinpiirit ruokailu- ja pesimäalueet ravinne- ja hydrologiset suhteet ekologiset prosessit populaatiot Natura-alueen eheyden yhteydessä on huomioitavaa, että vaikka hankkeen tai suunnitelman vaikutukset eivät olisi mihinkään suojeluperusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa tätä kautta välillisesti suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja/tai lajeihin (Söderman 2003). Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta (Byron 2000; Department of Environment, Transport of Regions, mukaillen Södermanin 2003 mukaan). Vaikutuksen merkittävyys Merkittävä kielteinen vaikutus Kriteerit Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Kohtalaisen kielteinen vaikutus Vähäinen kielteinen vaikutus Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä.

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (30) Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan. Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan. 2.4 Käytetty lähtöaineisto Arviointi on laadittu päivätystä asemakaavaehdotuksesta. Arviointi perustuu Natura-tietolomakkeen tietoihin (Valtioneuvoston päätös tietojen tarkistamisesta 2018). Lisäksi on hyödynnetty Sasin Aurinkopellon asemakaavaalueelta laadittuja selvityksiä. Lisäksi arviointi perustuu muihin ohjeistuksiin ja aineistoihin. Arvioinnissa on tukeuduttu myös arvioinnin tekijän asiantuntemukseen ja kokemukseen vaikutuksista sekä suojeluperusteissa mainittujen luontotyyppien ekologiasta. Kaikki tässä arviossa käytetty lähtöaineisto on lueteltu lähdeluettelossa. Oleellisimpia lähteitä ovat olleet: Valtionneuvoston päätös 2018: Huutisuo-Sasin Natura-alueen (FI ) tietolomake Natura luontotyyppiopas (Airaksinen & Karttunen 2001) Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa (Ympäristöministeriö 2011) Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa (Söderman 2003) Hämeenkyrön kunta: Sasin Aurinkopellon asemakaava, kaavaehdotuskartta sekä merkinnät ja määräykset ( ) Hämeenkyrön kunta: Sasin Aurinkopellon asemakaava, valmisteluvaiheen kaavaselostus ( ). Metsähallituksen SutiGIS paikkatietoaineistot (Natura 2000 luontotyypit) Tämän raportin kohdassa 4. mainitut muut selvitykset

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (30) 3 SASIN AURINKOPELLON ASEMAKAAVAN KUVAUS 3.1 Asemakaavan kuvaus Kaava-alue sijaitsee Hämeenkyrön kunnan itäosassa Sasin kylässä noin 13 km etäisyydellä kirkonkylästä. Kaavan tarkoituksena on mahdollistaa viihtyisän asuinpientaloalueen rakentaminen Sasin ja Mahnalan kauniiden maisemien ja hyvien päivähoito- ja koulupalvelujen ääreen (Hämeenkyrön kunta 2018a). Asemakaavalla muodostuu asuinpientalojen korttelialuetta, katualuetta, suojaviheraluetta ja lähivirkistysaluetta. Kaavassa osoitetaan lisäksi pohjavesialueen rajaus sekä rasitteena vesihuollon runkolinjan sijainti (Hämeenkyrön kunta 2018a). Asuinpientalotonttien rakennusalat on suunniteltu asemakaavassa siten, että asuin- tai talousrakennuksen yksi kattolape on suoraan etelään, jolloin on mahdollista saada suurin mahdollinen hyöty aurinkosähkön tai aurinkolämmön tuottamiseen (Hämeenkyrön kunta 2018a). Alueen eteläreunaan rajautuu Sasin Murhaojan purolehto, joka on valtakunnallisen lehtojensuojeluohjelman kohde ja lukeutuu Huutisuo-Sasin Natura 2000 alueeseen (Hämeenkyrön kunta 2018a). 3.2 Asemakaavan tavoitteet Asemakaavan (kuva 2) keskeisimmiksi tavoitteiksi on kaavaselostuksessa (Hämeenkyrön kunta ) määritelty: Kunnan tavoitteena on osoittaa tontteja tavoitellulle Sasin alueelle. Asemakaavan laadullisena tavoitteena on luoda edellytykset MRL:n mukaiselle viihtyisälle, turvalliselle ja terveelliselle asuinympäristölle, ottaen huomioon alueen valtakunnalliset arvot, lähiympäristön toiminnalliset tavoitteet sekä kunnan HINKUtavoitteet (hiilineutraali kunta). Alue sijaitsee Hämeenkyrön strategisessa yleiskaavassa kehittämisen painopistealueella (Sasi-Mahnalan kehitettävien kylien alue), johon on tavoitteena mahdollistaa satojen uusien asukkaiden sijoittuminen vuoteen 2040 mennessä Tavoitteena on myös turvata palveluiden saatavuus ja kunnallisteknisten verkostojen ylläpito. Valokuidun toteuttamisen mahdollisuutta tutkitaan kaavan ehdotusvaiheeseen edettäessä. Tavoitteena on mahdollistaa pientalotonteillakin omassa pihapiirissä maaseutumainen elämäntapa. Uusien asukkaiden määrä on arviolta henkilöä. Natura-alueen suuntaan on jätetty m leveä rakentamaton vyöhyke, jota voidaan käyttää esimerkiksi ulkoiluun ja joka voidaan kaavassa osoittaa myös suojaviheralueeksi EV.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (30) Kuva 2. Sasin Aurinkopellon asemakaavaluonnos ( )(Hämeenkyrön kunta 2018a). 4 ASEMAKAAVA-ALUEEN SELVITYKSET 4.1 Yleistä Asemakaavoituksen ja alueen muun maankäytön suunnittelun yhteydessä on laadittu seuraavat selvitykset: Aurinkopellon asemakaavan hulevesisuunnitelma (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2019) Luontoselvitys Hämeenkyrön Sasin seudun osayleiskaavaa varten (Ympäristönsuunnittelu Oy Pirkanmaa, Vesa Salonen 2017)

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (30) 4.2 Hulevesiselvitys Asemakaava-alue on nykytilassa pääosin peltoa. Pellolla muodostuvat hulevedet saattavat sisältää lannoitteista peräisin olevia ravinteita, jotka voivat aiheuttaa rehevöitymistä vesistöissä. Hulevesien muut mahdolliset haitta-aineet voivat olla peräisin mm. kuiva- ja märkälaskeumista sekä suunnittelualuetta ympäröiviltä tiealueilta liikenteen pakokaasuista, ajoneuvojen ja rakennusmateriaalien korroosiosta, tiemateriaalien kulumisesta sekä liukkaudentorjuntaan käytetyistä aineista ( 2019). Hulevesiselvityksessä suunnittelualueen huippuvirtaaman määritykseen käytettiin sadetapahtumia, joiden toistuvuus on 1/10a. Suurin huippuvirtaama saatiin 1/10a toistuvalla 15 minuutin kestoisella sadetapahtumalla. Asemakaavan mukaisessa tilanteessa läpäisemättömän pinnan osuus kasvaa valitulla sadetapahtumalla tulevassa tilassa noin 40 prosentilla ja valumakerroin noin 50 prosentilla nykytilaan verrattuna. Hulevesiä hallitaan asemakaava-alueella tonttikohtaisesti ja alueellisesti. Toteuttamalla hulevesisuunnitelmassa esitettyjä rakentamisen aikaisia sekä lopullisen vaiheen hulevesien hallintamenetelmiä (mm. tonttien päällystemateriaalit, viivytyspainanne) saadaan asemakaava-alueelta Murhaojaan ja Huutisuo-Sasin Natura-alueelle johtuvien hulevesien huippuvirtaamat nykytilan tasolle mitoitussateella (14 mm, 15 min 1/10a) ja sitä useammin toistuvilla sadetapahtumilla. Tulevassa tilassa alueelle rakentuu erillispientalokortteleita ja katuja, jolloin peltoala pienenee. Tällöin myös hulevesien mahdollisesti sisältämien ravinteiden määrä todennäköisesti vähenee. Lisäksi rakennettujen alueiden kattopinnoilta muodostuvat hulevedet ovat laadultaan suhteellisen puhtaita. Näin ollen suunnittelualueen hulevesien laatu todennäköisesti pysyy vähintään nykytilan tasolla tai paranee asemakaava-alueen rakennuttua FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2019). Hulevesien hallintasuunnitelma on esitetty kuvassa 3.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 (30) Kuva 3. Hulevesiselvityksessä esitetty Aurinkopellon asemakaava-alueen huleveden hallintasuunnitelma ( 2019). 5 MUUT LÄHIALUEEN HANKKEET JA SUUNNITELMAT 5.1 Yleistä Natura-arvioinnissa täytyy huomioida myös eri hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutukset (Söderman 2003). Tämä velvoite koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Huutisuo-Sasin Natura-alueen läheisyyteen sijoittuvat mahdolliset yhteisvaikutuksia aiheuttavat hankkeet on esitelty seuraavissa kappaleissa. 5.2 Pirkanmaan maakuntakaava 2040 Alueella on voimassa Pirkanmaan maakuntakaava 2040, jonka Pirkanmaan maakuntavaltuusto on hyväksynyt Pirkanmaan maakuntahallitus on maankäyttö- ja rakennuslain 201 mukaisesti päättänyt

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 (30) maakuntakaavan voimaantulosta ennen kuin se on saanut lainvoiman. Maakuntakaava tuli voimaan, kun maakuntahallituksen päätöksestä kuulutettiin alueen kunnissa Asemakaavoitettavaa aluetta tai sen lähialuetta koskevat siinä seuraavat merkinnät: MERKINTÄ MÄÄRÄYS Kasvutaajamien kehittämisvyöhyke. Merkinnällä osoitetaan vyöhyke, jonka maaseutualueet sekä maa- ja metsätalousvaltaiset alueet ovat maakuntakaavan tavoitevuoden 2040 jälkeisiä potentiaalisia taajama-alueiden, väyläverkoston ja muun yhdyskuntarakenteen laajenemissuuntia ja joihin kohdistuu hajarakentamispainetta. Kasvuvyöhykkeeseen kuuluvat Akaan, Hämeenkyrön, Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Pirkkalan, Pälkäneen, Tampereen, Valkeakosken, Vesilahden ja Ylöjärven ne alueet, joiden saavutettavuus, väestökehitys ja aluerakenne täyttävät kasvuvyöhykkeen kriteerit. Merkintä ei rajoita maa- ja metsätalouden ja niitä tukevien maaseudun elinkeinojen kehittämistä ja näihin liittyvää rakentamista. Alueen maaseutualueet sekä maa- ja metsätalousvaltaiset alueet tulee turvata tulevaisuuden yhdyskuntarakenteen laajentumisalueeksi. Alueelle suuntautuvaa asuin- ja työpaikkarakentamista on ensisijaisesti ohjattava taajama-alueille ja kyliin. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee erityistä huomiota kiinnittää liikennejärjestelyihin, erityisesti joukkoliikenteen mahdollistavaan yhdyskuntarakenteeseen, infrastruktuuriin, palvelujen saavutettavuuteen, toimiviin virkistysalueisiin sekä luonto-, maisema- ja kulttuuriympäristöarvojen turvaamiseen. Matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealue. Merkinnällä osoitetaan maakunnallisesti merkittävät matkailuelinkeinojen, kulttuuri-, luonto- ja maisemamatkailun sekä ulkoilun ja virkistyskäytön kehittämisalueet. Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee edistää matkailuelinkeinojen ja yleisen virkistyksen palvelujen sijoittumista alueelle. Erityistä huomiota tulee kiinnittää palveluiden saavutettavuuteen sekä uusien toimintojen yhteensovittamiseen alueen luonto-, maisema- ja kulttuuriympäristöarvojen kanssa. Alueella tulee edistää virkistysreittien toteuttamista ja ylläpitoa. Luonnon monimuotoisuuden ydinalue. Merkinnällä osoitetaan maakunnallisesti merkittävät laajat, yhtenäiset ja luontoarvoiltaan maakunnallisesti edustavat luontokokonaisuudet. Alueet ovat osa maakunnan ekologista verkostoa. Merkintä ei rajoita alueen maa- ja metsätalouskäyttöä tai käyttöä haja-asutusluonteiseen rakentamiseen tai lomaasumiseen. Maankäytön suunnittelussa ja toteuttamisessa tulee ottaa huomioon luonnon monimuotoisuuden ja muiden luontoarvojen säilyminen sekä välttää luonnonympäristöjen pirstoutumista. Aluetta koskevissa suunnitelmissa ja päätöksissä tulee ottaa huomioon alueen luontoarvot. Teknisen huollon kehittämisen kohdealue, pohjavesialue. Merkinnällä osoitetaan pohjavesialueet, joilla tulee varautua seudulliseen vedenhankintaan. Maakuntakaavassa on kuvattu kaikki potentiaaliset Pirkanmaalla sijaitsevat tekopohjaveden tuotantoalueet. Alueiden käyttöönoton valmistelusta päätetään erikseen yksityiskohtaisemman suunnittelun, kuten kunnan kaavoituksen yhteydessä. Isokankaan-Syrjänharjun ja Vehoniemenharjun alueella tulee varautua mahdolliseen tekopohjaveden muodostamiseen. Miharin pohjavesialueella ja Ylöjärvenharjulla tulee varautua tekopohjaveden muodostamismahdollisuuksien selvittämiseen. Alueelle ei saa sijoittaa sellaista maankäyttöä, joka voi vaarantaa alueen vaihtoehtoisia käyttömahdollisuuksia vedenhankintaan.

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 (30) Virkistysalue. Merkinnällä osoitetaan seudullisesti merkittävät taajamiin liittyvät virkistysalueet ja/tai taajamien ekologisen verkoston kannalta erityisen tärkeät alueet. Alueella voi sijaita olemassa olevia vakituisia tai lomarakennuspaikkoja. Kohdemerkinnällä osoitetaan sellaisia seudullisesti merkittäviä virkistysalueita, joiden osoittamiseen ei maakuntakaavan mittakaavan vuoksi ole tarkoituksenmukaista käyttää aluevarausmerkintää. Alue varataan yleiseen virkistykseen ja ulkoiluun. Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on turvattava virkistyskäyttöedellytyksien säilyminen ja kehittäminen, alueen hyvä saavutettavuus sekä osoitettava maakuntakaavakartalle merkittyjen ulkoilureittien jatkuvuus virkistysalueella. Alueen suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota ympäristön laatuun, alueen ominaisuuksiin ekologisen verkoston osana sekä merkitykseen luonnon monimuotoisuuden kannalta. Tärkeä vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue. Merkinnällä osoitetaan vedenhankintaa varten tärkeät ja vedenhankintaan soveltuviksi luokitellut pohjavesialueet. Aluetta koskevat toimenpiteet on suunniteltava siten, etteivät ne vaaranna pohjaveden laatua, määrää tai vedenhankintakäyttöä. Vesienhoidon riskialueiksi todettujen pohjavesialueiden maankäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon vesienhoitosuunnitelma sekä pyrkiä pohjaveden laatua ja antoisuutta uhkaavien riskien vähentämiseen. Natura verkostoon kuuluva alue. Merkinnällä osoitetaan valtioneuvoston päätösten mukaiset Natura verkostoon kuuluvat alueet, joiden suojeluarvojen huomioon ottamisesta on säädetty luonnonsuojelulain 65 ja 66 :ssä. Valtakunnallisesti arvokkaaksi esitetty ja/tai maakunnallisesti arvokas maisemaalue. Merkinnällä osoitetaan valtakunnallisiksi esitetyt, maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (Ma). Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä tulee turvata ja edistää luonnon- ja kulttuuriympäristön arvojen säilymistä. Avointen maisematilojen säilymiseen ja uusien rakennuspaikkojen sijaintiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Valta- tai kantatie. Merkinnällä osoitetaan valta- ja kantatiet. Valtatiet palvelevat valtakunnallista ja maakuntien välistä pitkämatkaista liikennettä. Kantatiet täydentävät valtatieverk koa ja palvelevat maakunnan sisäistä liikennettä. Yhdysvesijohto. Merkinnällä osoitetaan veden johtamisen kannalta tärkeimmät seudullisesti merkittävät verkostoyhteydet. Valtakunnallisesti merkittävät historialliset tienlinjaukset osoitetaan vht-viivamerkinnällä

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 13 (30) Kuva 4. Ote Pirkanmaan maakuntakaava 2040:sta. Aurinkopellon asemakaava-alueen likimääräinen sijainti on osoitettu punaisella ympyrällä. 5.3 Hämeenkyrön kunnan strateginen yleiskaava 2040 Kunnanvaltuusto hyväksyi Hämeenkyrön kunnan strategisen yleiskaavan ja kaava sai lainvoiman Strategisessa yleiskaavassa on määritelty kunnan maankäytön, palveluiden ja asumisen kehittämisen painopistealueet vuoteen 2040 ja näiksi määriteltiin keskustaajama, Heinijärvi ja Sasi-Mahnala, johon Aurinkopellon asemakaavoitettava alue sijoittuu. Asemakaavoitettavaa aluetta tai sen lähialuetta koskevat siinä seuraavat merkinnät: MERKINTÄ MÄÄRÄYS Kehittämisen painopistealueet haja-asutusalueilla; Ensisijaisesti toteutettavat tai päivitettävät yleiskaava-alueet. Täydennysrakentaminen on suunniteltava huolellisesti ja kokonaisuutena huomioiden kulttuuri- ja luonnonympäristöjen, erityisesti Natura 2000 alueiden arvot sekä maiseman valtakunnalliset, maakunnalliset ja paikalliset arvot sekä maatalouselinkeinojen tarpeet. Tavoiteltavat täydennykset kevyen liikenteen verkostoon

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 14 (30) Valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokas maisema-alue; Alueen tarkemmassa suunnittelussa on edistettävä maisema-alueen sekä kulttuuriympäristöjen arvojen säilymistä. Natura 2000 alue. Alueet tulee jättää rakentamisen ulkopuolelle, niiden ympärille on jätettävä riittävä suoja-alue eikä vesistöihin saa kohdistaa kuormitusta. Pohjavesialue; Tarkemmassa suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota pohjaveden suojeluun. Kuva 5. Ote Hämeenkyrön strateginen yleiskaava 2040:sta. Aurinkopellon asemakaavaalueen likimääräinen sijainti on osoitettu punaisella ympyrällä. 5.4 Sasi-Laitila-Mahnala osayleiskaava Osayleiskaava on hyväksytty kunnanvaltuustossa ja vahvistettu Lääninhallituksessa Osayleiskaava on kuitenkin selvityksiltään ja tiedoiltaan osittain vanhentunut ja sen uudistaminen on käynnistetty vuonna Voimassa olevassa yleiskaavassa asemakaava-alueen pääosa on asuinpientalojen AP-1-aluetta. Puolet suunnittelualueesta on pohjavesialuetta (pohjoisosa). Eteläosa on MT-aluetta. Eteläpuolella on lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva alue SL-1 (nykyisin osa Huutisuo-Sasin Natura aluetta).

18 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 15 (30) MERKINTÄ MÄÄRÄYS Pientalovaltainen asuntoalue, jolla on ympäristöarvoja. Alue on varattu pääasiassa pientalomaisille asuinrakennuksille. Rakennukset saavat olla enintään kaksikerroksisia. Alue sisältää maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittäviä ympäristöarvoja, kuten rakennusryhmiä. Rakentaminen tulee sopeutua ympäröivään rakennustyyliin ja maisemaan. Maa- ja metsätalousalue Alue on tarkoitettu maatalouden harjoittamiseen. Alueella on kielletty muu kuin maatalouteen ja maatilamatkailuun liittyvä rakentaminen RakL:n 31 :n perusteella. Korjaus ja täydennysrakentaminen tulee toteuttaa nykyisten tilakeskusten ja asuntojen yhteyteen. Lehtojensuojelualue Alue on arvokasta lehtometsikköä. Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Alueella on rakentaminen kielletty RakL:n 135 :n perusteella. Alueella on maankamaran kaivaminen ja täyttäminen sekä puiden kaataminen kiellettyä ilman RakL:n 124a pykälän mukaista toimenpidelupaa. Tärkeä pohjavesialue Kuva 6. Ote Sasi-Laitila-Mahnala osayleiskaavasta (Hämeenkyrön kunta 1992). Aurinkopellon asemakaava-alueen sijainti on osoitettu punaisella rajauksella.

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 16 (30) 5.5 Sasi-Mahnala-Laitila-Metsäkulma osayleiskaava (vireillä) Sasi-Mahnala-Laitila-Metsäkulma osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma on asetettu nähtäville (päivitetty ). Kaavan valmisteluvaihe alkaa keväällä 2019 (Hämeenkyrön kunta 2019). Kaavan tavoitteena on mahdollistaa monipuolinen pientalorakentaminen ja vapaaajanasuminen viihtyisässä maaseutuympäristössä ja keskellä kansallismaisemaa samalla turvaten maiseman ja kulttuuriympäristön arvot sekä maaseutuelinkeinojen elinvoimaisuus. Uuden osayleiskaavan tärkeinä tavoitteina on myös huomioida luonnon ja kulttuuriympäristön arvot, sekä määritellä kevyen liikenteen yhteystarpeet (Hämeenkyrön kunta 2018b). 6 HUUTISUO-SASI (FI , SAC) NATURA-ALUEEN KUVAUS 6.1 Yleiskuvaus Sasin puronvarsilehto on noin tuhat metriä pitkä ja jyrkkärinteinen. Puro on lähdealkuinen ja koko osuudeltaan perkaamaton. Siinä on useita koskiosuuksia. Huutisuo on muodostunut laskettuun järveen. Suolla on vaihettumis- ja rantasoiden- sekä puustoisten soiden luontotyyppejä. Valtakunnallisesti arvokas luontotyyppien kokonaisuus. Suojelutavoitteen määrittely: Kaikki Natura-tietolomakkeen taulukossa mainitut luontotyypit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavaa tavoitetta: -alueella vallitseva luontotyyppien tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys. Sasin purolehto on valtakunnallisen lehtojensuojeluohjelman kohde. Suojelun toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Perustetut suojelualueet on esitetty taulukossa 3 ja kuvissa 7 ja 8. Huutisuo-Sasi on osa Sasi-Mahnala-Laitilan osayleiskaava-aluetta (hyväksytty ). Osayleiskaavassa Sasin purolehdot on merkitty luonnonsuojelualueeksi (SL-alue) ja Huutisuo maa- ja metsätalousalueeksi (M). Alueen eteläosassa olevan valtaojan kunnossapito on alueen länsipuolisten viljelysten kuivatusta varten mahdollista. Taulukko 3. Huutisuo-Sasin Natura-alueella sijaitsevat luonnonsuojelualueet. KOODI LUONNONSUOJELUALUE YSA Huutisuo-Sasi ( ) YSA Huutisuo ( ) YSA Huutisuo-Sasi ( ) YSA Huutisuo ( ) YSA Huutisuo ( ) YSA Murhaojan purolehto YSA Sasin purolehdot (4:119) YSA Sasin purolehdot (14:0) YSA Sasin purolehdot (Vanha Välimäki) YSA Sasin purolehdot (3:265) YSA Sasin purolehdot (3:7) YSA Sasin purolehdot (Välimäki)

20 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 17 (30) Kuva 7. Natura-alueelle (Sasin purolehdon osa-alue) perustetut luonnonsuojelualueet. Kuva 8. Natura-alueelle (Huutisuon osa-alue) perustetut luonnonsuojelualueet.

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 18 (30) Kuva 9. Huutisuo-Sasin Natura-alue ilmakuvalla (Sasin purovarsilehdon osa-alue). Kuva 10. Huutisuo-Sasin Natura-alue ilmakuvalla (Huutisuon osa-alue, joka sijoittuu noin 1,4 kilometrin etäisyydelle kaava-alueen länsipuolelle).

22 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 19 (30) 6.2 Suojelun perusteena olevat luontotyypit Yleistä Natura-alueen suojelu koskee neljää luontodirektiivin luontotyyppiä (taulukko 4, kuva 7) (Valtioneuvoston päätös 2018 tietojen tarkistamisesta ja verkoston täydentämisestä). Luontotyyppien rajaukset Sasin purolehdon osalta on esitetty kuvassa 11. Huutisuon alueelta ei ole saatavilla luontotyyppirajauksia (Metsähallitus 2019). Luontotyyppien tarkempi kuvaus on esitetty raportin kappaleissa Taulukko 4. Huutisuo-Sasin (FI ) Natura-alueen suojelun perusteena olevat luontotyypit ja niiden pinta-alat. Koodi Nimi Pinta-ala ha 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot Boreaaliset lehdot Fennoskandian metsäluhdat 0,3 91D0 Puustoiset suot 12 Kuva 11. Huutisuo-Sasin Natura-alueelta (Sasin purolehdon osa-alue ja erillinen pieni osaalue) inventoidut Natura 2000 luontotyypit (Metsähallitus 2019).

23 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 20 (30) Vaihettumissuot ja rantasuot Boreaaliset lehdot Vaihettumissuot ja rantasuot -luontotyypillä tarkoitetaan turvetta muodostavia, vähä- tai keskiravinteisia kasviyhdyskuntia. Laajoilla suoalueilla näkyvimmät yhdyskunnat koostuvat saraikoista, joissa kasvaa rahka- tai ruskosammalia. Niihin liittyy tavallisesti vesi- ja rantakasviyhdyskuntia. Tyyppiin kuuluvat myös avo- ja pensasluhdat, rantasuot sekä niukkaravinteiset veden ja maan väliset rajapinnat, joissa kasvaa pullosaraa. Rantasuot ovat pinnanmyötäisesti soistuvia, hyllyviä veden pinnalla kelluvia märkiä vesistöjen rantasoita (Airaksinen & Karttunen 2001). Vaihettumissuot ja rantasuot -luontotyyppiä esiintyy vain Huutisuon alueella. Lehdot on ravinteisilla multamailla esiintyvä metsäluontotyyppi. Lehtoihin luetaan kuuluviksi liki kaikki lehdot ja lehtokorvet. Lehdot ovat useiten sekapuustoisia ja lehtipuiden osuus on merkittävä, vaikka kuusi onkin lehtojen yleisin puulaji. Lehtokasvillisuus on monikerroksista ja lajisto monipuolista, mikä tarjoaa vaihtelevan ja lukuisille eliölajeille soveliaan ympäristön. Luonnontilan kannata keskeisiä piirteitä ovat monipuolinen ja vaatelias lehtolajisto, luonnontilainen puustorakenne sekä järeä, vanha puusto ja lahopuiden runsaus. Lehtojen määrä on vähentynyt etenkin Etelä-Suomessa pellonraivausten vuoksi ja metsätaloustoimet sekä ojitukset ovat heikentäneet ja heikentävät edelleen luontotyypin tilaa. Lehtokasvillisuus vaatii valoa, ja joitakin kohteita uhkaa liiallinen kuusettuminen. Ennallistamistoimin, kuten lahopuiden lisäämisellä ja lehtokorpiin tehtyjen ojien tukkimisella voidaan parantaa luontotyypin luonnontilaisuutta. (Ympäristöhallinnon www-sivut) Sasin purolehdon osa-alue edustaa lähes kokonaisuudessaan Boreaaliset lehdot - luontotyyppiä Fennoskandian metsäluhdat Puustoiset suot Metsäluhdat ovat pysyvän pintaveden vaikutuksen alaisia ja jäävät yleensä vuosittain tulvien alle. Ne ovat kosteita tai märkiä puustoisia kosteikkoja, joissa muodostuu turvetta, vaikka turvekerros on usein ohut. Puusto on tyypillisesti lehtipuustovaltaista. Hemiboreaalisella vyöhykkeellä saarni (Fraxinus excelsior) ja tervaleppä (Alnus glutinosa) keskiboreaaliselle vyöhykkeelle asti ovat puustossa yleisiä. Muualla boreaalista vyöhykettä ja karummilla paikoilla harmaaleppä (Alnus incana), isot puumaiset pajut (Salix spp.) ja hieskoivu (Betula pubescens) vallitsevia. Puiden runkojen ympärillä on pieniä mättäitä, mutta muuten märät rimpi- ja välipinnat vallitsevat (Airaksinen & Karttunen 2001). Fennoskandian metsäluhdat -luontotyyppiä esiintyy Sasin purolehdon osa-alueen eteläpuolelle sijoittuvalla erillisellä luonnonsuojelualueella. Havu- tai lehtipuumetsiä kosteilla tai märillä turv la, joilla vedenpinta on pysyvästi korkealla ja jopa korkeammalla kuin ympäristön vedenpinnantaso. Vesi on aina hyvin niukkaravinteista (ombro-mesotrofiset suot). Näissä yhdyskunnissa puustokerroksessa vallitsevat yleensä hieskoivu (Betula pubescens), paatsama (Rhamnus frangula), mänty (Pinus sylvestris) ja kuusi (Picea abies); kenttäkerroksessa soille tai yleisemmin niukkaravinteisille paikoille luonteenomaisia lajeja, kuten varpuja (Vaccinium spp.), rahkasammalia (Sphagnum spp.) ja saroja (Carex spp.). Boreaalisella alueella myös kuusta kasvavat korvet, jotka ovat minerotrofisia soita suoyhdistymien reunoilla, erillisinä

24 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 21 (30) juotteina laaksoissa tai painaumissa ja purojen varsilla (Airaksinen & Karttunen 2001). Puustoiset suot -luontotyyppiä esiintyy vain Huutisuon alueella. 6.3 Suojelun perusteena olevat lajit Natura-alueen suojelun perusteena ei ole mainittu luontodirektiivin liitteen II lajeja. Koska alueen suojelu ei perustu lintudirektiiviin (SAC), niin myöskään lintudirektiivin liitteen I lajit tai alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit eivät ole alueen suojeluperusteena. Luontotyyppien ohella on kuitenkin kohdistettu myös alueen luontotyypille ominaisiin lajeihin, joita ovat mm. alueella esiintyvät linnut ja hyönteiset. Muuna tärkeänä lajina alueen Natura-tietolomakkeella on mainittu alueella esiintyvä lehtonokkasammal (Eurhynchium angustirete). Lehtonokkasammal kuuluu suikerosammalten (Brachytheciaceae) heimoon. Lehtonokkasammal esiintyy lehdoissa humuksella, kivillä ja kannoilla ja joskus puiden tyvellä (Hämet-Ahti ym. 1984). 7 HUUTISUO - SASI (FI ) NATURA-SUOJELUARVOIHIN KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET 7.1 Vaikutusmekanismit ja vaikutusten tunnistaminen Rakentamisen suorat ja epäsuorat vaikutukset Asemakaavassa ei ole osoitettu sellaisia toimintoja tai sellaista uutta maankäyttöä, joka sijoittuisi suoraan Natura-alueelle. Natura-alueen pohjoisrajalta on etäisyyttä kaavassa osoitettuihin uusiin pientaloalueisiin noin 40 metriä. Asemakaavasta ei näin ollen aiheudu suoria pinta-alamenetyksiä suojelun perusteena olevissa luontotyypeissä. Myöskään uutta reunavaikutusta ei arvioida muodostuvan, sillä Sasin purolehdon alueet rajautuvat kaava-alueen kohdalla nykyiselläänkin avoimeen peltoalueeseen. Natura-alueeseen rajautuvilla osilla kaavassa on esitetty VL-aluetta, jotka on varattu lähivirkistysalueeksi. Asemakaava-alueen hulevedet purkautuvat valuma-aluetarkastelun perusteella valtaosin kaava-alueen eteläpuolella sijaitsevaan Murhaojaan (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2019). Sasin purolehdon alueella luontotyypeille asemakaavasta aiheutuvat mahdolliset vaikutukset voivatkin olla pintavalunnan kautta tapahtuvia, epäsuoria ja suurimmaksi osaksi pitkällä aikavälillä ilmeneviä. Alueella esiintyvä, Huutisuo-Sasin Natura-alueen suojelun perusteena oleva boreaaliset lehdot - luontotyyppi on suoraan tai epäsuorasti riippuvainen ympäristön vesitasapainosta eli pääasiassa mantereelta valuvista pintavesistä. Vaihtelut Natura-alueen pintavesien virtaamissa ja laadussa vaikuttavat luontotyyppiin sekä sen ominaislajiston elinympäristöihin. Poikkeustilanteet voivat aiheuttaa äkillisiäkin vaikutuksia. Natura-alueelle vaikutuksia aiheuttavista poikkeustilanteista todennäköisin on äkillisen rankkasateen aiheuttama voimakas tulvatilanne, jolla voi olla hetkellisesti merkittävä vaikutus Natura-alueille purkautuvan huleveden määrässä ja laadussa. Poikkeustilanteiden vaikutuksia on arvioitu luontotyypeittäin. Elinympäristöjen laatu voi toisinaan heikentyä välillisten vaikutusten johdosta huomattavasti laajemmalla alueella kuin mille varsinaiset maankäytön muutokset kohdistuvat. Virtaamien muutokset Murhaojassa voivat vaikuttaa uoman eroosioon ja sitä kautta Natura-alueelle kertyvän ravinne- ja kiintoaineshuuhtouman

25 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 22 (30) määrään. Veden laadun muutokset voivat vaikuttaa myös luontotyypeille ominaisten eläinlajien elinympäristöjen laatuun lyhyellä ja/tai pitkällä aikavälillä. Vastaavia vaikutuksia aiheutuu myös nykytilanteessa Murhaojan valuma-alueella harjoitettavien maa-ja metsätalouden ravinne- ja kiintoainekuormituksesta, jotka tulevat vaikuttamaan alueella lähes nykyisen kaltaisena kaavahankkeen toteutumisesta riippumatta. Koska kaavassa osoitettu rakentaminen ei ulotu Natura-alueelle tai aivan sen välittömään läheisyyteen, ei Natura-alueen suojelun perusteena olevien luontotyyppien ominaislajien (mm. linnusto ja hyönteislajisto) elinympäristöille arvioida aiheutuvan suoria elinympäristövaikutuksia tai uutta reunavaikutusta. Mikäli Natura-alueen luontotyypeille ominaisia lajeja ruokailee tai pesii myös Natura-alueen ulkopuolella, voivat kaava-alueella tapahtuvat maankäytön muutokset heijastua myös Natura-alueella esiintyviin populaatioihin. Näin voi tapahtua, mikäli sopivien ruokailu-, pesimä- tai levähdysalueiden vähentyminen kaava-alueella pienentää myös Natura-alueella pesiviä tai muutoin tavattavia populaatioita. Aurinkopellon kaava-alueelle osoitettu rakentaminen ja sen vaikutukset kohdistuvat kuitenkin lähes yksinomaan peltoelinympäristöihin ja niitä hyödyntävään lajistoon. Koska boreaalisten lehtojen ominaislajit ovat pääosin sidoksissa puustoisiin elinympäristöihinsä, ei kaavasta arvioida muodostuvan niille vähäistä suurempia elinympäristövaikutuksia Natura-alueen ulkopuolella. Myös rakentamisalueilta kantautuva melu tai muu häiriö voi kantautua vähäisenä Naturaalueelle ominaisten lintulajien elinympäristöihin, mutta vaikutus arvioidaan lyhytaikaiseksi ja rakentamisen luonne huomioiden niin vähäiseksi (pientalorakentamista), ettei vaikutusta ole tarkemmin käsitelty tässä Naturaarviossa. Rakentamisen ja liikenteen pölyvaikutukset Rakennustyöt ja uuden asutuksen myötä lisääntyvä liikenne lisäävät ilmanpäästöjä ja pölyä, jotka voivat heikentää tai jopa hävittää alueella esiintyviä luontotyyppejä ja lajeja, mikäli pölyvaikutukset ilmenevät Natura-alueelle saakka merkittävinä. Liikenne tuottaa jarru- ja rengaspölyä ja renkaiden alle jäävä hiekoitushiekka kuluttaa asfalttia. Näistä lähteistä syntyy pääasiassa karkeita hengitettäviä hiukkasia. Karkeita hiukkasia syntyy myös maanrakennustöissä sekä tielle levitettyjen suolan ja hiekan jäädessä renkaiden alle. Liikenteessä vapautuu lisäksi pienhiukkasia. Virkistyskäytön vaikutukset Asukasmäärän lisääntyminen kaava-alueilla lisää niillä tapahtuvaa virkistyskäyttöä ja luonnollisesti myös virkistyskäytön aiheuttamia haittavaikutuksia. Erityisesti Sasin purolaakson boreaalisten lehtojen kannalta alueen asukasmäärän kasvu voi lisätä kasvillisuuden kulumisriskin kasvua sekä roskaantumista, mikäli virkistyskäyttö suuntautuu Natura-alueelle. Lehtojen kasvillisuus arvioidaan yleisesti melko kulutusherkäksi. Toisaalta lehtokasvillisuuden uudistumiskyky on melko hyvä. Kulumisriskin kasvua on arvioitu alueen asukasmäärän kasvun ja alueen nykyisen virkistyskäytön perusteella. Vieraslajit Vieraslajit ovat ihmisen joko tahallisesti tai tahattomasti uusiin paikkoihin levittämiä eliöitä, kuten puutarhakasveja, riistaeläimiä, vesieliöitä tai tuholaisia. Osa vieraslajeista häviää luonnossa itsestään, mutta osa asettuu uusille alueille kilpaillen alkuperäisen lajiston kanssa ja jopa syrjäyttäen sitä. Luontoon joutuessaan tietyt puutarhakasvit voivat voimakkaina kilpailijoina levitä tehokkaasti sekä muuttaa kasvuolosuhteita niin, että alueen luontainen kasvillisuuden kehitys

26 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 23 (30) hidastuu tai muuttuu täysin (Vieraslajiportaali 2019). Haitalliset vieraslajit ovat toiseksi merkittävin luonnon monimuotoisuutta uhkaava tekijä maailmassa elinympäristöjen häviämisen ja pirstoutumisen jälkeen (Vieraslajiportaali 2019). Aurinkopellon asemakaavassa osoitettu rakentaminen on erillispientalorakentamista, joihin liittyy yleisesti myös puutarhojen perustaminen. Tämä lisää riskiä etenkin vieraiden kasvilajien leviämisestä Natura-alueelle, mikäli alueelle istutetaan herkästi leviäviä lajeja ja/tai puutarhajätteitä käsitellään huolimattomasti. Ravinteisella lehtoalueella vieraslajien leviämisen riski on melko suuri. Edellä esitetyn pohjalta tässä Natura-arvioinnissa on keskitytty arvioimaan Naturasuojeluarvoille kohdistuvia pintavesivaikutuksia, pölyvaikutuksia, kasvillisuuden kulumisriskiä ja vieraslajien leviämisriskiä. 7.2 Vaikutukset Natura-luontotyyppeihin Vaihettumissuot ja rantasuot Boreaaliset lehdot Vaihettumissoita ja rantasoita esiintyy Natura-alueella Huutisuon alueella, joka sijoittuu noin 1,4 metrin päähän asemakaava-alueesta. Riittävän pitkän etäisyyden vuoksi kaavan hulevesivaikutusten ei arvioida ulottuvan Huutisuon alueelle. Vaikutuksia ei aiheudu myöskään poikkeustilanteissa. Rakentamisesta ja liikenteestä aiheutuva melu ja pöly eivät kantaudu luontotyypin alueelle merkitsevänä. Luontotyyppi on ominaisuuksiltaan hyvin märkää ja vaikeakulkuista eikä yleisesti houkuttele virkistyskäyttäjiä ilman erillisiä virkistyskäyttörakenteita (mm. pitkospuut). Pitkän etäisyyden vuoksi Aurinkopellon asemakaava-alueen uusien asukkaiden aiheuttama virkistyskäyttöpaine ei myöskään todennäköisesti kohdistu Huutisuon alueelle. Luontotyypille ei todennäköisesti aiheudu merkittäviä heikennyksiä. Virtaamien vaikutukset Nykytilanteessa Aurinkopellon asemakaavan suunnittelualueen hulevesistä merkittävä osa purkautuu kahden eri purkupisteen kautta Natura-alueeseen sisältyvään Murhaojaan. Hulevesiselvityksen perusteella asemakaavan mukaisessa tilanteessa kaava-alueen läpäisemättömän pinnan osuus kasvaa valitulla sadetapahtumalla (14 mm, 1/10a toistuva 15 min sade) tulevassa tilassa noin 40 prosentilla ja valumakerroin noin 50 prosentilla nykytilaan verrattuna (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2019). Aurinkopellon asemakaavan mukainen rakentamisen aiheuttama hulevesivirtaamien kasvu lisäisi ilman hulevesien hallintatoimia myös Murhaojan virtaamia ja tämä puolestaan vaikuttaisi Murhaojan pinnan korkeuden vaihteluihin sekä virtausnopeuteen. Nopeutunut virtaama voi aiheuttaa uoman reunoilla eroosiota sekä sortumia ja vyörymiä. Tämä puolestaan voi muuntaa uomaa reunustavien luontotyyppien pinta-alaa ja lajisto voi muuttua. Eroosion seurauksen lehtokasvillisuuden levinneisyydessä voisi tapahtua muutoksia. Alajuoksulla, mihin veden irrottama kiintoaines pääasiassa kasaantuu,

27 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 24 (30) syntyy uutta kasvualustaa suuruohotyyppiselle lehtokasvillisuudelle. Puron ylä- ja keskijuoksulla uoman erodoituminen vähentäisi tuoreen lehdon levinneisyyttä. Luontotyypin kokonaislevinneisyys ei välttämättä juurikaan muuttuisi, vaan muutokset tapahtuisivat kasvillisuustyyppien levinneisyyssuhteissa. Joen ja aivan uoman reunan kasvistorakenteessa tapahtuisi muutoksia ja uoman kasvisto voi pitkällä aikavälillä yksipuolistua. Toteuttamalla asemakaavan hulevesisuunnitelmassa osoitetut hulevesien hallintatoimet, voidaan luontotyypille kohdistuvat virtaamien kasvun aiheuttamat vaikutukset todennäköisesti välttää. Suunnitelman mukaisilla toimenpiteillä Murhaojaan asemakaava-alueelta valuvien hulevesien määrän on arvioitu pysyvän nykytilan kaltaisena ( 2019). Veden laadun vaikutukset Ilman hulevesien hallintatoimia Murhaojaan voisi johtua enemmän myös aiempaa huonolaatuisempaa vettä etenkin rakentamisvaiheessa, kun alueen maaperää kaivetaan ja hulevesien mukana voi kulkeutua runsaammin kiintoainesta. Asemakaava-alue on nykytilassa pääosin peltoa ja pellolla muodostuvat hulevedet saattavat sisältää lannoitteista peräisin olevia ravinteita, jotka voivat aiheuttaa rehevöitymistä vesistöissä myös nykytilanteessa. Ravinnekuormituksen kasvulla ei ole lehtokasvillisuuteen lyhyellä aikavälillä olennaista vaikutusta, mutta pitkällä aikavälillä lehtokasvillisuuden koostumuksessa ja lajien runsaussuhteissa voi ilmetä muutoksia erityisesti puron alajuoksulla ja tulvatasanteilla, mihin kiintoaines muodostaa uusia kasvupaikkoja. Tästä tilanteesta hyötyvät mm. isot saniaiset, mesiangervo, vadelma ja kastikkaat. Kokonaisuudessaan ravinnekuormituksen kasvu ei kuitenkaan todennäköisesti olennaisesti muuttaisi Murhaojan lehtokasvien lajistollista koostumusta tai runsautta. Alueen rakennuttua peltoalaa poistuu ja alueen hulevesien mahdollisesti sisältämien ravinteiden määrä todennäköisesti vähenee ( 2019). Lisäksi rakennettujen alueiden kattopinnoilta muodostuvat hulevedet ovat laadultaan suhteellisen puhtaita (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2019). Hulevesien hallinnalla (mm. pihojen pintamateriaalit, viivytyspainanne) pystytään pienentämään hulevesivirtaamien kasvua ja pidättämään ravinteita ja epäpuhtauksia, jolloin boreaaliset lehdot -luontotyypille aiheutuu todennäköisesti vain enintään lievää vaikutusta, jonka merkittävyys on vähäinen. Natura-alueen ja rakennettavien tonttien väliin jää myös noin 40 metrin levyinen, virkistyskäyttöön (VL) varattu alue, joka osaltaan pidättää hulevesiä ja mahdollisia kiinto- ja haittaaineita. Alueen kykyä pidättää esimerkiksi ravinteita voidaan parantaa istuttamalla nykyisin avoimena peltona olevalle alueelle mm. puita ja pensaita. Virkistyskäytön kasvu Natura-alueen ympäristön asukasmäärän kasvu voi aiheuttaa lehtokasvillisuuden kulumista, mikäli asukkaiden ulkoilu suuntautuu puronvarsilehdon alueelle. Mekaaninen kulutus voi aiheuttaa sekä lehtokasvillisuuden tuhoutumista, taantumista että korvautumista muilla, kulutusta paremmin kestävillä lajeilla. Lehtokasvillisuuden palautuvuus ja uudistumispotentiaali ovat toisaalta melko hyviä, mutta pitkäkestoinen voimakas kuluminen vaatii myös pitkän palautumisajan. Mikäli alueella ulkoilutetaan koiria, niiden jätökset lisäävät lehdon ravinteisuutta, minkä myötä typensuosijalajisto kuten vuohenputki ja nokkonen runsastuvat ja tämä taannuttaa muuta kilpailukyvyltään heikompaa lehtolajistoa. Virkistyskäyttö voi lisätä myös alueen roskaantumista. Huutisuo-Sasin Natura-alueeseen sisältyvän Sasin purolehdon alueella ei lähtötietojen perusteella ole nykyisellään erityisen merkittävää