Laajennetun Hirvarin löydät osoitteesta

Transkriptio

1 2/2011 ~ 1 ~

2 Pääkirjoitus Kirjoittaessani tätä pääkirjoitusta, vietän viimeistä iltaa World Scout Jamboreella Ruotsissa. Kokemus on ollut huippuluokkaa ja tästä jää monet hienot muistot kerrottavaksi. Kansainväliset partioleirit ja tapahtumat ovat mielestäni parasta mitä partiolla on tarjota. Tuntuu ihmeelliseltä olla leirillä yksi noin :sta partiolaisesta, ja tietää, että kaikki siellä ovat ystäviä keskenään, tulivat he sitten mistä päin maailmaa tahansa. Kun leirillä laulettiin leirilaulua, jonka kertosäe meni seuraavasti: I m changing the world today, the world today, with a small step forward, and it s the simplest way, we can start today, crossing lines and borders, and the change in you, means the world is changing too, niin voitte vain kuvitella sitä henkeäsalpaavaa tunnetta ja tunnelmaa, mikä sillä hetkellä siellä vallitsi. Partio on ehdottomasti jokaisen ihmisen harrastus, ja elämä sen verran kokemisen arvoinen ettei yhtäkään päivää saisi hukata! Sen takia partiolaiset Ovat aina valmiita! -Jenni Louko- Hirvikärpänen, Partiolippukunta Hollolan Hirvenhiihtäjät ry:n lehti Numero 2 / 2011 Ilmestyy säännöllisen epäsäännöllisesti Laajennetun Hirvarin löydät osoitteesta ~ 2 ~

3 Hei kaikki lippukuntalaiset ja kotiväki! Syksy on alkanut aurinkoisesti. Pian alkaa myös reipas toimintavuotemme, joka tarjoaa monenmoista toimintaa kaikenikäisille. Vuosi aloitetaan yhdessä kämppämme Rankisen 20- vuotisjuhlilla Paras lahja, jonka pyöreitä täyttävä kämppämme voi toivoa, on talkoot, joihin ovat tervetulleita kaikki kokoon ja ikään katsomatta. Näytetään, että välitämme kämpästämme. Vuoden mittaan järjestämme itse useita eri ikäkausien tapahtumia ja osallistumme partiopiirin tapahtumiin. Yhteen kokoonnumme taas keväällä lippukuntaretken merkeissä. Viime vuonnahan paikalla oli yli puolet jäsenistämme! Ensi kesääkin on jo hahmoteltu, mutta siitä enemmän seuraavissa numeroissa. Jotta lippukuntamme voi tarjota monipuolista toimintaa myös jatkossa, tarvitaan innokkaiden johtajien lisäksi myös kahta muuta merkittävää tekijää. Jotta partiolaisten ja johtajien on mahdollista keskittyä omaan tekemiseen, tarvitaan vanhempia. Meiltä löytyy jokaiselle sopivaa tekemistä retkien vedenkannosta ryhmän apuvetäjänä toimimiseen. Tulkaa vanhemmat joskus lastenne mukaan katsomaan, mitä me oikein puuhaamme. Itse äitinä tiedän, että välillä on mukava nauttia rauhallisesta ajasta, kun lapset ovat harrastamassa muiden aikuisten johdolla, mutta vieläkin mukavampaa on nähdä lapsen hymyilevät kasvot hänen tehdessään sitä, mistä nauttii. Toinen edellytys toiminnallemme on raha. Tärkein varainkeruumuotomme on joulukalentereiden myynti ja lisäksi meillä on muutama muukin varainkeruutapa, mutta meiltä löytyisi innokkaita ja osaavia ihmisiä kaikenlaisiin talkoisiin. Jos kuulet talkooväen tarpeesta, ota rohkeasti yhteyttä allekirjoittaneeseen tai lapsesi omaan johtajaan. Jos taas sinua pyydetään mukaan talkoilemaan, lähde mukaan porukkaan ja opi tuntemaan ihmisiä, joiden kanssa lapsesi/nuoresi harrastaa. Meitä partiolaisia on lähes 40 miljoonaa 160 eri maassa. Tässä harrastuksessa on imua sadankin vuoden jälkeen. Tärkein motto on: jos se ei ole hauskaa, se ei ole partiota! Partiovasemmalla, Katri Kengu Ristolainen lippukunnanjohtaja Hollolan Hirvenhiihtäjien hallitus: Lippukunnanjohtaja Katri Ristolainen fi Lippukunnanapulaisjohtaja/Samoajaluotsi Janne Ristolainen janne. fi Sudenpentuluotsi Riikka Johansson fi Seikkailijaluotsi/web sivut Tuija Sirén fi Sihteeri /Jäsenrekisterinhoitaja / tarpojaluotsi Jenni Louko tiedottaja@hhh. fi, Vaeltajaluotsi Terhi Rekola vaeltajat@hhh. fi Hallitus on jokaisen jäsenen tuki ja turva. Otamme mielellämme vastaan risuja ja ruusuja, ja vastaamme kysymyksiin! ~ 3 ~

4 Osallistujia partiolaista ympäri maailmaa, Suomen joukkueen vahvuus n. 1400, joista Hirvenhiihtäjiä 5. Nyt 12 päivää kansainvälistä partioleiriä on takana päin ja sen aikana on karttunut loputon määrä kokemuksia ja uusia ystäviä muista maista. Suomi vei mukanaan Jamboreelle saunan, jossa työskentelin Ennin kanssa koko leirin ajan. Saunotimme yli 3000 ulkomaalaista IST:läistä, sekä muutaman suomalaisenkin siinä sivussa. Katri edusti Hirvenhiihtäjiä Suomi Expossa ja NHQ:ssa, joissa ulkomaalaiset partiolaiset pääsivät käymään katsomassa millaista partio on Suomessa. Lippukuntamme ainoat leiriläiset Essi ja Joona hiihtelivät Naava -nimisen savunsa kanssa lukuisissa leiriläisille suunnatuissa ohjelmissa ja aktiviteeteissa, lisäksi Joona kävi rikkomassa eukonkannon ennätyksen. Leirillä sai kokea kaiken maasta taivaaseen, ja upeat yhteiset avajaiset ja päättäjäiset tarjosivat unohtumattoman elämyksen. Mieleenpainuvimpia kokemuksia olivat yhteiset ohjelmat, vierailu Kristianstadissa ja itse kuningas Kaarle Kustaan ohjelmanumero päättäjäisissä. Vaikka suihkut olivat tietyssä osassa Adult townia jatkuvasti rikki, muuten vaan epäkunnossa tai suljetut, oli tunnelma korkealla leirin viimeisiin hetkiin asti. Ruoka IST:in Dining Hall:ssa oli keskimäärin hyvää, ja kohokohtia olivat ehdottomasti Cultural festival dayn kanelbullenit sekä viimeisen päivän suklaamuffinit. Leiriläiset valmistivat ruuat itse leirillä olleesta kaupasta ostetuista aineksista. Leirialueen Foodhouset ja kahvilat tarjosivat vatsalle lisätäytettä vapaa-ajalla. Jamboree päättyi massiivisesti Europen esiinnyttyä lavalla, sekä aivan lopuksi nähtiin henkeäsalpaava ilotulitus. Hirvenhiihtäjät ovat nauttineet olostaan Rinkabyn pellolla luonnonhelmassa. Seuraava World Scout Jamboree järjestetään Japanissa 2015 ja sinne on päästävä! -Jenni- Sanaselitystä: IST = International Service Team, eli toisin sanoen aikuiset työntekijät leirillä. Suomi Expo ja NHQ = Näyttely Suomesta ja partiotoiminnasta. Adult town = IST kylä, jossa kaikki yli 18 vuotiaat asustivat leirin ajan. Dining Hall = paikka jossa IST syö. Cultural festival day = Päivä jolloin annettiin oman maan näkyä ja kuulua! Foodhouse = Jonkin maan oma ravintola josta voi ostaa kyseisen maan perinne ruokia. Jamboree edustus! ~ 4 ~

5 Iskuryhmä hirvien jäljillä! Hollolaan oli tullut tieto, että Repoveden kansallispuistossa liikkuu Hollolan hirvi. Asiasta päätettiin ottaa selvä ja paikalle lähetettiin HHH:n ydinporukka varmistamaan hirvi Hollolan Hirveksi, josta kotikonnuilla joidenkin kodeissa on kaksi tarkkaa kopiota. Mukana oli myös aiheeseen perehtynyt koira. Ryhmä koottiin ja liikkeelle lähdettiin perjantaiaamuna tehtävään sopivalla ajoneuvolla, Nastolan Matkatoimiston linjaautolla. Kirkolla auto lastattiin tarvittavilla erikoisvarusteilla, olihan kyseessä ainutlaatuinen reissu tiedossa. Kuljettajalle annettiin Lapinsalmen koordinaatit josta tehtävä alkoi. Aurinko paistoi ja lämpötila hipoi sietorajoja, mutta ryhmä ei valittanut. Pipari kertasi ohjeita samalla kun huolehdittiin neste- ja ravintotasapainosta. Alue päätettiin haravoida neljässä eri ryhmässä. Reitit suunniteltiin ja sovittiin, että illaksi tullaan yhteen kokoamaan saatu tieto. Alkumatkan ryhmät harjoittelivat yhdessä, ylitettiin Lapinsalmi riippusiltaa pitkin, syötiin itse laitettua ruokaa, kuka minkin makuista, toinen toisen makuista. Ensimmäinen yö vietettiin Määkijässä jonne teltat pystytettiin järven rannalle. Ruuan laitto ja uiminen oli seuraavana ohjelmassa. Lauantaina ryhmät lähtivät haravoimaan aluetta tarkoin suunniteltuja reittejä pitkin. Yksi ryhmistä päätti tarkistaa Tervajärven takamaat läheltä armeijan alueita, toinen ryhmä seuloi saman järven länsirannan, yksi Katajajärven itäiset salot ja viimeinen ryhmä sai täydennystä Lapinsalmelta Katajavuoren vaikeiden maastojen käymiseen. Illaksi kokoonnuttiin Mustalammen kämpän maastoon kuulemaan raportit päivän tapahtumista, ja niitähän riitti! Oltiin uitu joka järvessä useaan kertaan, trangian käyttö sujui ja ruokakin oli syötävää, eikä itikatkaan haitanneet. Rakkoja oli hoidettu, toisia kannustettu jaksamaan tiukoissa paikoissa ja kuormia tasattu kantokyvyn mukaan. Iltaa istuttiin nuotion ääressä tarinoita kertoen. Sunnuntaiksi vaihdettiin suunnitelmia. Perusleiri jätettiin samoille sijoilleen ja ryhmät tekivät kevyemmällä varustuksella tiedusteluja lähimaastoon. Tarkempaan syyniin päätettiin ottaa Olhava ja Mustalampi. Kaikki ryhmät tarkistivat molemmat alueet. Olhavan pystysuorille seinille yksi ryhmä jäähdytti itseään pumppaamalla matkalla olleesta kaivosta jääkylmää vettä hattuunsa ja panemalla sen sitten päähän! Samalla reissulla itse luonto kääntyi meitä vastaan ja yritti häätää meidät pois mahtavalla ukkosella. säikähtämään se meidät sai mutta ei muuta! Mustavuoren tornista tehtiin yleishavainnot alueesta ennen vaativaa laskeutumista takaisin perusleiriin. Illalla paistettiin lettuja trangiolla. Lähes kaikki letut syötiin hillon kera. Yhteenveto raportissa päivän tapahtumiin kirjattiin laiturilta veteen hyppiminen, kallioilla kiipeily, tietenkin ruuan laitto ja paikalta poistumisväline saapui. Raportissa tuli myös maininta kuuden ydinporukan jäsenen kohdalle salaisen siirtymäriitin suorittamisesta, jatkossa he ovat mukana Adveturer-tiimissä. Maanantaina sää oli viilentynyt kymmenen astetta! 16 asteen lämpö tuntui todella kylmältä, mutta hyvillä varusteilla selvittiin siitäkin. Tavarat lastattiin huollon kahteen kanoottiin ja ryhmäläiset kirkkoveneeseen. Paluumatka alkoi. Löppösen luolan kohdalla katsottiin kalliomaalauksia, josko niissä olisi se hirvi, ei tunnistettu. Lapinsalmessa rantauduttiin ja syötiin. Riippusilta ylitettiin nyt toiseen suuntaan. Tavarat linja-autoon ja onnellinen porukka ryhmäkuvaan; Sudarivaellus oli päätynyt onnellisesti 19 sudarin ja 10 aikuisen osalta. Hollolan Hirveä ei löydetty. ~ 5 ~

6 HHH lippukuntaleiri REPO Repovesi Sunnuntai Klo 9:30 kokoonnuimme kololle odottelemaan bussia, joka saapui tilattuna klo 10. Tavaratilan täyttämisen jälkeen 23 iloista leiriläistä kapusi bussiin ja matka kohti Repoveden kansallispuistoa saattoi alkaa. Karavaanimme esitaistelija Veka oli lähtenyt jo aiemmin aamulla toimittamaan ensimmäistä kuormaa leirialueelle. Matka sujui rattoisissa tunnelmissa ja perille saavuttua bussi tyhjeni Saarijärven parkkipaikalle alta aikayksikön. Parkkipaikalta tavarat siirrettiin nopeasti paikalle, johon keittiö tulisi nousemaan. Koska leiripaikka oli vielä "kehitysvaiheessa", lähti osa leiriläisistä Karoliinan ja Minnan johdolla muokkaamaan telttapaikkoja kuokkien, lapioiden ja haravoiden avulla. Osa leiriläisistä pystytti Vekan ja Jantusen tiiminä lipputangon ja keittiökatoksen tukipaalun samaan aikaan kun Tuisku kokosi keittiön. Välillä syötiin välipala ja jatkettiin leirin rakentelua. Ettei leiri tuntuisi pelkästään työleiriltä, oli työläisten virkistykseksi järjestetty viihdettä. Kun teltat oli saatu pystyyn, olikin Heklen loistavan iltanuotion vuoro. Perinteisten laulujen ja huutojen lisäksi ohjelmassa oli mm. muotinäytös ja näytelmiä. Iltanuotion päätteeksi paistettiin makkaraa iltapalaksi ja sitten olikin lipunlaskun aika. Hiljaisuuden jälkeenkin kuului vielä pientä naputusta, kun keittiökatos nousi kuin itsekseen. Maanantai Keskiviikko Lapinsalmella heräiltiin kauniiseen kesäpäivään ja pian olivatkin trangiat puuroa porisemassa. Aamiaisen jälkeen suunnattiin haikin loppuosuudelle. Haikin vaativuudesta kertoo mm. se, että seikkailijaryhmästä kahden vaeltajan kengistä lähti pohjat pois. Eri reittejä pitkin päädyttiin Valkjärven rantaan, josta päästiin melomalla takaisin pohjoispäähän ja sitten olikin enää lyhyt kävely leiriin. Leiriin saavuttua matkalaisia odotti lämmin sauna ja ruoka. Keskiviikko oli myös odotettu ilta, sillä silloin oli Tervarummun kahvila Saarijärvellä auki. Se tarkoitti mahdollisuutta herkkujen ostoon! Illalla oli vuorossa seikkailijoiden ja tarpojien järjestämä loistava iltaohjelma. Torstai Torstaina olikin vuorossa talkoopäivä. Koska olimme saaneet Metsähallitukselta ja Tervarummun yrittäjiltä mahdollisuuden pitää leirimme kansallispuistossa, halusimme myös kantaa oman kortemme kekoon puiston ylläpidossa ja kehittämisessä. Yhdessä Metsähallituksen puistonhoitajan ja Tervarummun yrittäjäpariskunnan kanssa oli sovittu tämänkokoiselle leirille sopivia projekteja, joita alettiin toteuttaa aamupalan jälkeen. Projektit olivat: tienvierusrinteen maisemointi, valumauran eroosiosuojaus kiveämällä sekä maaportaiden rakentaminen rinteen kulku-uralle kulumisen vähentämiseksi. Talkoiden lomassa syötiin, leikittiin ja uitiin. Päivän päätteeksi voitiin todeta, että projektit olivat edenneet hienosti. Kiveystä ja maaportaita jatkettaisiin vielä, mutta rinnettä oli saatu maisemoitua hyvä pätkä. Uupuneet leiriläiset patistettiin telttoihin ja ensimmäistä kertaa hiljaisuus oli suunnitellusti klo 22. Maanantaina keittiö/ruokailukatos sai lopullisen muotonsa ja leirimme alkoi olla muodossaan. Maanantaipäivän aikana Veka haki 11 kanoottia Utin Pilvenveikoilta Kouvolasta ja muu porukka vietti aikaa rakentelun, uinnin ja rakentelupuiden hakemisen merkeissä. Kanoottien hakuretkellä korjailtiin välillä auton pakoputkea. Kun kaikki kanootit oli viimein saatu Saarijärven parkkipaikalle, oli aika kantaa kaneetit veden ääreen. Joukkovoima on joukkovoimaa, joten kaneetit kannettiin kaikki yhdes koos ja ne siirtyivätkin muutamien kommellusten ja pienen murinan säestämänä järven rantaan. Päivällisen jälkeen olikin sitten tilaisuus kokeilla kaneettien kantavuutta ja omaa melontataitoa. Hieman yli puolet leirin vahvuudesta halusikin heti päästä kokeilemaan melomista ja pian kaikuikin iloinen nauru ja huutelu xxxxxx järvellä. Melonnan jälkeen iltatoimet ja hiljaisuus. Tiistai Tiistaiaamuna leirinjohtajamme Jantunen ilmoitti aamiaisen jälkeen ilouutisen: kaneetit oli kannettu vasta harjoitusjärven rantaan ja haikkia varten ne tulee siirtää Valkjärven rantaan. Aamupäivä kuluikin eri tavoin vaellukseen valmistautuessa ja heti lounaan jälkeen lähdettiinkin haikille. Haikki starttasi melontaosuudella Valkjärven lounaispäähän, josta jatkettiin jalkaisin. Haikille ei ollut annettu varsinaista reittiohjeistusta, vaan haikkivartioiden tehtävänä oli käydä viiden eri nähtävyyden kautta haikin aikana. Reitin sai kukin vartio suunnitella omien mieltymysten ja kulkunopeuden mukaisesti. Tiistain tavoite oli Lapinsalmi, jossa yövyttiin. Tarpojia lukuun ottamatta kaikki vartiot saapuivat Lapinsalmelle määräajassa. Tarpojat saapuivat 10 min myöhässä, mutta syykin oli selvä: tarpojat olivat bonganneet viidestä nähtävyydestä neljä heti ensimmäisen päivän aikana eli matkaa oli taitettu vauhdilla. Kaikkien haikkivartioiden saavuttua Lapinsalmelle olikin aika illan erikoisohjelman: flengaus köyden varassa Lapinsalmen yli kalliolta toiselle. Flengauksessa nähtiin eri tyylejä varovaisesta yltiöpäiseen ja eleettömästä hurjiin huutoihin. Kuultiinpa myös hypyn aikana "Tuiki tuiki tähtönen", varmasti ensimmäistä kertaa ko. aktiviteetin historiassa Illan pimetessä uupuneet vaeltajat suuntasivat telttaan. ~ 6 ~ Yöllinen herätys yllätti leiriläiset: oli leirikasteen aika. Virvatulia seuraten löytyi luola, jonka salaisuutta emme voi paljastaa. Jännityksestä huolimatta kaikki leiriläiset pienimmästä lähtien suoriutuivat pimeästä taipaleesta loistavasti. Perjantai Perjantaiaamuna leiri nukkui hieman pitempään ja aamupalalla riitti juttua yöllisestä seikkailusta. Lippukunnan vastaperustettu naisjaosto oli lähtenyt aikaisemmin aamulla retkeilemään. Naiset meloivat Valkjärven päähän, kantoivat kanootin Olhavanlammelle ja kävivät ihailemassa Olhavanvuoren jylhiä maisemia sekä lammelta että ylhäältä vuorelta käsin. Retkeltä palasi iloinen ja rentoutunut naisryhmä, huolimatta siitä, että osa retkeilijöistä oli päättänyt kastautua Valkjärvessä vaatteet päällä. Naisten retkeillessä leiriläiset siivosivat ja järjestivät telttansa telttatarkastusta varten. Lounaan jälkeen ohjelmassa oli näpertelykisa. Kilpailussa näperreltiin leiristä ja leirin ympäristöstä löytyvistä luonnonmateriaaleista toimiva tuuliviiri. Tuuliviirissä sai luonnonmateriaalien lisäksi käyttää vain ruuveja ja nauloja sekä liukulaakerissa kierrätysmuovia. Illalla päivällisen jälkeen Tervarummun emäntä kertoi Saarijärven tukkikämpän historiasta ja elämästä tukkikämpällä sen aktiiviaikana 1950-luvulla. Mielenkiintoisen ja elävän esityksen jälkeen oli iltahartauden vuoro. Hiljainen kulkue suuntasi kohti Saarijärven niemeä, jossa Minna V. piti hartauden kauniissa maisemassa. Sisaruspiirin jälkeen olikin taas aika suunnata leiriin iltatoimia ja nukkumaanmenoa varten. Lauantai Viimeinen leiriaamu lähti käyntiin kuin lämmin Stihl. Itse asiassa tasan tarkkaan samalla tavalla: moottorisaha lauloi hyvän huomenen toivotuksen leirissä klo 7:30. Lipunnostossa nähtiinkin harvinaisen pirteä ryhmä. Aamiaisen jälkeen oli vielä hetki aikaa viimeistellä tuuliviiri ja sitten jury kokoontui arvioimaan tuotoksia. Koska viimeinen leiripäivä oli myös vierailupäivä, oli myös muutamia vanhempia ja sukulaisia saapunut seuraamaan leiriohjelmaa ja

7 ihastelemaan tuuliviirejä, jota pyörivät iloisesti tuulessa. Ennen lounasta saatiin viimeinenkin talkooprojekteista valmiiksi: maaportaiden viimeinen askelma lyötiin paikalleen. Portaiden yläpäähän jätettiin optio jatko-osalle, nähtäväksi jää tarttuuko kukaan leiripaikan mahdollisista myöhemmistä käyttäjistä mahdollisuuteen. Lounaan jälkeen oli vuorossa palkintojenjako. Koska tuuliviireja oli mahdoton asettaa paremmuusjärjestykseen, oli jury päätynyt jakamaan kunniamaininnat mm. luovimmalle ratkaisulle, tinkimättömimmälle tuotokselle, partiomaisimmalle viirille, tyttömäisimmälle tuuliviirille, pelkistetyimmälle ratkaisulle, parhaalle tarinalle sekä retkeilyratkaisulle. Kun varsinainen leiriohjelma oli näin saatu päätökseen, olikin aika purkaa leiri. Kamat rinkkaan, teltat nurin, katos alas ja puut pinoon. Lopuksi lipunlasku ja sisaruspiiri. Seuraaville tulijoille HHH:n Repoleiristä jäivät muistuttamaan lipputanko, tasatut telttapaikat, upea kivetys sekä hienot maaportaat. Näkemiin Repovesi Portaiden rakennusta. Leirillä testattiin flengausta! Kauppaosasto o o o o Ostetaan.. Lama agility opetus DVD Myydään.. Telttakaksion toinen yksiö Annetaan.. parittomat haisevat sukat jamboreelta Vaihdetaan.. kolon roskikset ~ 7 ~

8 Terveisiä Senegalista! Nimeni on Ari Siitonen ja olen vaikuttanut lippukunnassamme lähinnä kalustonhoitajana ja merkkisihteerinä tässä lähiaikoina. Olin Woomal 2011-leirimatkalla Senegalissa, Länsi-Afrikassa. Senegal oli mahtavaa yhdessäoloa, ympäristöongelmien tiedostamista, leireilyä, sekä kaupunkeihin ja nähtävyyksiin tutustumista. Kävimme kouluissa myös kertomassa ympäristöasioista, istutimme muutaman puun ja tutustuimme mm. mangroveistutuksiin. Matkamme Senegaliin Suomesta kesti päivän verran, joten olimme todella väsyneitä kun saavuimme maahan. Kun saavuimme myöhään illalla, meitä oli vastassa riemuisa joukko senegalilaisia partiolaisia, meidät pakattiin täpötäyteen partiobussiin, rinkat katolle ja menoksi. Myöhäisillan matka Dakarista eli pääkaupunkista läheiseen Rufisquen partiokeskukseen oli todellakin jännittävä. Tien pientareet olivat täynnä paikallisia, kaikenlaisia tavaroita kaupusteltiin autoihin jotka olivat matkalla, liikenne itsessään oli kaoottinen, tankkiautot ja prätkät suhasivat meidän bussimme kanssa samassa sumpussa. Kulttuurishokki iski päin kasvoja. Lisäksi valtaisa väsymys painoi. Kun saavuimme Rufisquen partiokeskukseen, vietimme rauhallisemman illan ja söimme ja kävimme nukkumaan. Seuraavana päivänä tanssittiin djemberumpujen tahdissa, tutustuttiin ohjelmaan, sekä toisiimme ja meininki oli riehakas. Olimme Rufisquessa muutaman päivän, jonka jälkeen lähdimme Mboron leirikeskukseen. Siellä vietimme 5 päivää. Pystytimme teltat ja jakauduimme kahteen alaleiriin, Sisu ja Leijona-alaleiriin. Mborossa tutustuimme toisiimme paremmin ja minä pääsin paremmin työtehtäviini käsiksi, olin leirin toinen intendentti, eli hankinta, kalusto ja muonitusvastaava osiltani. Kävin leirin pääintendentin Seydou Pietari Ndiayen kanssa ostoksilla päivittäin torilla ja sekatavarakaupoissa, jotka olivat pieniä putiikkeja. Liha leikattiin torilla ruhosta irti, joten se oli todella tuoretta ja kala haettiin torilta aamulla. Myös aamiaispatongit haettiin heti aamusta leipomosta. Vastasin myös suomijoukkueen vesihuollosta, lähinnä vedenpuhdistuksesta. Meidän teltat olivat myös minun vastuullani. Mborossa vietettyämme aikaa lähdimme kohti Diourbelia, jossa syötyämme jatkoimme Touban pyhään kaupunkiin. Kaikilla tytöillä piti olla olkapäät ja polvet peitossa, myös pää. Miehillä ei ollut niin tarkkaa, mutta pidin turbaania. Touban moskeija oli aika uusi, luvulla rakennettu moskeija. Toubassa maistoin ensimmäistä kertaa paikallista kahvia, café toubaa, vahvaa kahvia johon laitetaan paljon sokeria. Touban jälkeen lähdimme Fimelaan, jossa oli myös partiokeskus. Siellä kaverini Tamsir Mané opetti minulle kuinka tehdään senegalilaista teetä. Kävimme myös veneretkellä lintusaarella ja rannalla. Näimme mangrovea, jota oli istutettu. Siellä oli nuorta ja vanhaa mangrovea. Mutta koska oli kuiva kausi emme päässeet istuttamaan sitä itse. Fimelan jälkeen lähdimme Mboroon takaisin, olimme siellä muutaman päivän ja ajoimme St. Louisiin. Siellä oli Ranskan siirtomaavallan aikaisia rakennuksia, vähän erinäköinen kaupunki kuin muut. Siellä vierailimme koulussa kertomassa muovin haitoista. St. Louisin jälkeen kävimme kansallispuistossa piknikillä ja veneilemässä. Sen jälkeen menimme takaisin Rufisqueen ja vierailimme yhden päivän ajan paikallisissa perheissä pienissä ryhmissä. Tapasimme yhden senegalilaisen ystävämme koko perheen. Se oli todella hienoa. Pääsin keittämään teetä hänen kodissaan, joka oli kunniatehtävä. Sunnuntaina kävimme Dakarin, eli pääkaupungin ympäristössä kiertelemässä paikallisia nähtävyyksiä, ja nyttemmin turistisoituneella Goreen orjasaarella, jolla on todellakin raaka ja surullinen historia. Se oli todellakin silmiä avaava kokemus, ja reissu ylipäätään todisti sen että olemme todella etuoikeutettuja, kun elämme täällä yltäkylläisyyden keskellä koti- Suomessa. ~ 8 ~

9 Pian tämän jälkeen koitti viimeinen ilta, viimeinen päivä, ja maanantai-iltana oli lähtö. Jätimme jäähyväiset uusille ystävillemme ja haikeina matka kohti kotia alkoi. Väsymys painoi entisestään ja yölento Brysseliin meni horrostaessa. Järkyttävää oli taas huomata kuinka kallista lentokoneessa oli, sillä siellä oli jo eurooppalainen hintataso. Ihanaa lentokoneessa oli jo puhtaus ja hygieniatason korkeus. Mutta mikäs meillä leirillä karaistuneilla partiolaisilla on ongelmana jos menemme afrikkaan leirille? Käsidesiä voi ottaa mukaan ja vettä on käytettävissä myös. Eli ei ongelmaa! Kun saavuimme Helsinki-Vantaalle, oli siellä jo koivut lehdessä ja kevät oli pitkällä. Vielä jälkisanoiksi voisin suositella Afrikan leirimatkaa kaikille niille, jotka haluavat kokea jotain aivan erilaista ja jännittävää, sekä avartaa maailmankuvaansa ja rakentaa ystävyyttä yli rajojen. Taitava Sudenpentu Hämeen partiopiirin partiotaitokilpailu Taitava sudenpentu oli 7.5 Orimattilassa. Ketut laumasta kisailemaan lähti Tiitiäinen, Peppi, Posityyhtynen, Nasu ja Tirppu. Joukkueen nimi oli Pollet. Alkutehtävä oli tehdä linnunpönttö. Se onnistui yhteistyöllä. Seuraavalla rastilla piti tietää kuvista kumpi väistää, auto vai jalankulkija. Seuraava rasti oli maistelu rasti. Siinä piti tietää mikä vihannes on kyseessä. Ensiapu rasti oli seuraava rasti. Se oli aika helppo rasti. Seuraavalla rastilla piti tehdä herkullinen leipä ja keittää kanamuna. Kananmunamme jäi hiukan raaaksi. Sitten oli suunnistus rasti, leikki rasti, sieni rasti, heikkojen jäiden rasti ja viimeinen rasti oli myös leikki rasti. Palkintojen jaossa meitä jännitti. Kun oli sanottu jo toiseksi tulleet ajattelimme että emme voi ainakaan olla ensimmäisiä, mutta kuitenkin voitimme. Emilia Kejonen ja Iida Pulkkinen ~ 9 ~

10 kuvassa Emilia Kejonen, Ira Sarkama, Iida Pulkkinen, Essi Leikas ja Siiri Kejonen Vinkkinurkka Näin moneen eri tarkoitukseen voit käyttää Buffia! o Hiuspanta ( ja kaikki muut mukana tulevassa lätkässä näkyvät ehdotukset) o Hikinauha o Kiristysside o Niveltuki o Silmälappu tai unimaski o Pesusieni tai pesupussi o Käsilaukku o Tiskirätti o Peitä sillä naamasi, kun sinä et näe ketään niin kukaan ei näe sinua o Taskulampun himmennin o Suksien pidike o Suodatin o Tyynyliina o Toppi o Sukka o Viimeisimmäksi muttei vähäisimmäksi sienikori ~ 10 ~

11 Kierrätä roskia Jos et kierrätä roskia, maailmasta tulee kuin suuri roskis. Sitten ihmiset muuttavat avaruuteen ja lähettävät roskat avaruusaluksella maahan. Lopulta maapallo on vain arvoton roska, ja se myydään yhdellä dollarilla pummille joka haluaa olla maailman valtias. Sen jälkeen etsitään lisää planeettoja ihmisten valtaviksi kaatopaikoiksi. Kun näitä kaatopaikkoja on miljoonia, etsitään maailmankaikkeuden suurin planeetta ja heitetään muut roskaplaneetat sinne. Sitten kun näitäkin planeettoja on liikaa, ne työnnetään mustaan aukkoon. Monien miljoonien vuosien jälkeen kaikki planeetat on hävitetty. Jäljellä on ainoastaan ihmisten asuinpaikka. Ihmiset alkavat taas heittää roskia maahan, ja sitten ihmisillä on sama ongelma kuin 2000-luvulla. Roskaus kiertää siis ympyrää ikuisesti. Tämä saattaa olla joskus totta. Muista siis kierrättää roskasi, ellet halua että tulevaisuuden ihmiset asuvat likaisessa avaruusaluksessa. Teksti: Samu ja Veeti Kuvat: Vallu ~ 11 ~

12 -Haastiksessa LPKJ Kengu- Parasta partiossa? Partiossa parasta on ehdottomasti samanhenkiset ihmiset. Paljon tekemisen meininkiä, leikkimistä, rajojen testaamista ja ystävyyssuhteita. Aikuisena saa olla tarjoamassa elämyksiä ja toimintaa lapsille sekä kouluttaa uusia johtajia, mutta myös nauraa, leikkiä, valvoa, oppia uutta ja nauttia luonnosta. Ei tämä tässäkään iässä siis pelkkää työtä ole. Ällöttävin partiokokemus? Ällöttävintä on varmaan tiskata trangiaa, jonka joku on unohtanut tiskata, ja sitten se löytyy viikon päästä tavarakasasta. Ainahan se on joku muu, joka on sen jättänyt tekemättä... Hiiriin en myös ole tottunut. Rakkautesi Hirvenhiihtäjiin Hirvenhiihtäjät on kolmas lippukuntani tai oikeastaan neljäs. Olen kasvanut kiinni partioon ja siksi olen vaihtanut lippukuntaa muuttojen myötä. Harrastan siis partiota aatteen takia, ja aina olen löytänyt sitä myötä uusia partioystäviä. Hirvenhiihtäjissä olen uskaltanut pikkuhiljaa ottaa entistä enemmän vastuuta, ja hallituksessa on nyt menossa seitsemäs vuosi. En ole unohtanut edellisiä lippukuntiani, enkä niiden ihania ihmisiä, mutta sydämestäni olen nyt hirvenhiihtäjä. Yhtä köyttä vedetään! Mikä on lempi leiriruokasi? Leirillähän on aina nälkä, joten kaikki käy. Ruokapussissani on usein maustepurkki, koska leiriruokakin saa maistua :-) Mutta jos joku pitää valita... herkuttelijana valitsen nuotioletut sokerilla. Kai se on ruoka? Soutuvene vai donitsi? Donitsi (sekä syötynä, että kulkuvälineenä), koska kanootti ei ollut vaihtoehtona. Donitsi valmistetaan porukalla eli hauskaa riittää pidempään. Pieni jännitys uppoamisesta kuuluu asiaan! Mitä retkikohdetta suosittelisit? Yläasteella ja lukiossa vietimme lukuisia, lukuisia viikonloppuja Sipoossa, Hindsbyn metsissä. Sieltä löytyy laaja metsäalue, kallioita, puroja ja ennen kaikkea rauhaa. Laavu rinkkaan ja menoksi. Itse en ole tottunut nukkumaan puulaavuissa, vaan vaihtelevissa paikoissa keskellä metsää. Se on retkeilyä. Partiovasemmalla, Kengu ~ 12 ~

13 Kypä rä pä ä hä n Viisitoistavuotias Lasse Salminen ajoi pyörällä ilman kypärää Sovituksen kirkon pihassa. Kymmenenvuotias Justus otti mallia ja ei hänkään käyttänyt kypärää. Miksi??? Siinäpä kysymys. Miksi ihmiset eivät käytä kypärää? Se suojaa päätä joka suojaa aivoja jossa on äly Lasse mikset käyttänyt kypärää? EI OLE! Siinäpä aggressiivinen vastaus. Justus mikset käyttänyt kypärää? Oli kiire ja se unohtui. Kannattaako kiire kun on oma turvallisuus varassa. Teksti: Jerry ja Lauri Kuva: Niko ~ 13 ~

14 Partioripari 2011 Ripari alkoi lämpimissä tunnelmissa 34 partiolaisen voimin. Leiriläisiä tuli ympäri Suomen myös HOLLOLASTA. Oppitunnit sujuivat leppoisasti yli 30 asteen lämpötilassa keskellä peltoa tai meren rannassa. Suurin ero normiriparin ja partioriparin välillä on että kaikki nukkuvat teltassa ja kaikki osallistujat ovat partiolaisia. Suosittelemme partioriparia kaikille lippukuntamme jäsenille joilla ripari on vielä edessäpäin. Mukana kannattaa tuoda omia mukavia leikkejä ja pelejä. Riparimme suosituin vapaa-ajan viettotapa oli leikkiä skottilaista joukkomurhaa. Hyvänä plussana oli konfirmaatioasu joka oli tavallisen kirkkohameen eli alban sijasta virallinen partiopuku. Kirjoittanut: Joona Halinen ja Essi Lappalainen ps. Kaikki partioriparille!!! pss. Lisä infoo meiltä ~ 14 ~

15 1. Riihitys Hirvi aiheisen ietokilpailun kimpussa Tuija ja Essi. Janne ottaa rennosti rastimiehenä. Riihityksen johtaja Jenni ottaa myös rennosti. Riihityksessä käveltiin 45kilometriä ja suoritettiin 10 vaativaa rastia. Kaikki osanottajat läpäisivät 1. riihityksen! Onnittelut! Kuvat on ottanut Kirsi Sipilä ~ 15 ~

16 Vastaukset paperiversioisen lehden tehtäviin: Partiotietovisan vastaukset: 1. Maailmassa on partiolaisia 38 miljoonaa 2. Partiolaisten tervehdyksen kolme kohotettua sormea muistuttavat Jumalan, lähimmäisen, isänmaan ja ihmiskunnan rakastamisesta, muiden auttamisesta ja partioihanteiden toteuttamisesta elämässä. Myös pikkusormi ja peukalo kuvaavat jotain, ne kuvaavat ystävyyttä maailmanpartiolaisten välillä muodostamalla renkaan. 3. Sudenpentujen ohjelma koostuu jäljistä ja askeleista. 4. Seikkailijat ovat vuotiaita partiolaisia. 5. Lyhenne JOTT tulee sanoista Jamboree On The Trail. Suomeksi Jamboree polulla. JOTTin tarkoitus on saada partiolaisia liikkeelle luontoon kv-hengessä. JOTT järjestetään joka vuosi. 6. Suomessa on meripartiolaisia n Vertailun vuoksi maapartiolaisia on taas Ristikko vastaukset: 1. WAGGGS 2. WSJ 3. kolo 4. meripartio 5. tarpoja 6. rankinen 7. lupaus 8. väiski Vastaus: Swoppaus Kiitos kaikille lehden tekoon osallistujille! Seuraava numero toivottavasti joulukuussa. ~ 16 ~