Useimmat kuidut ovat niin lyhyitä, että ne on ennen kutomista punottava langaksi. Langan valmistus on ihmiskunnan vanhimpia keksintöjä.

Transkriptio

1 Tekstiiliteollisuusmuseon tekstejä/ Mari Lind, Vapriikki kesäkuu 2006 PROSESSITEKSTEJÄ KEHRUU Käsin kehruu Kivikausi Useimmat kuidut ovat niin lyhyitä, että ne on ennen kutomista punottava langaksi. Langan valmistus on ihmiskunnan vanhimpia keksintöjä. Värttinä Aluksi lankaa tehtiin sormin kiertämällä, mutta hyvin pian ihminen alkoi kehittää välineitä, jolla kierteen sai tehtyä helpommin. Näin syntyi ensimmäinen kehräysväline, värttinä. Värttinä tunnetaan kaikkialla maailmassa. Rukki Keskiaika Rukki lienee intialainen keksintö. Eurooppaan se tuli keskiajalla. Käsin pyöritettäviä rukkeja käytettiin Ranskassa jo 1200-luvulla. Rukki nopeutti huomattavasti lankatuotantoa. Uuden ajan alku Myöhäisellä keskiajalla kehiteltiin siipikehrällinen rukki, joka mahdollisti keskeytymättömän kehruun. Kuuluisa oli Leonardo da Vincin siipikehrä vuodelta Siitä sai saksalainen Johann Jürgens innoituksensa kehittäessään poljettavaa rukkia 1530-luvulla. Polkusrukki palveli ammattikäytössä yli 200 vuotta. Kehruukoneet 1700-luku Lewis Paul kehitti 1737 kehruukoneen, jossa kaksi eri tahtiin pyörivää valssia venytti kuitua ja puolasi siitä esilankaa kehruuta varten. Laite ei saavuttanut kaupallista menestystä, mutta edisti myöhempiä innovaatioita. Kehruu-Jenny James Hargreaves valmisti 1764 käsikäyttöisen kehruukoneen, jossa pyöri yhtäaikaisesti kahdeksan värttinää. Se nimettiin Kehruu-Jennyksi keksijän vaimon mukaan. Muutamaa vuotta myöhemmin koneen värttinäluku oli noussut jo sataan. Kehrätty lanka oli pehmeää ja sopi paremmin kude- kuin loimilangaksi. Richard Arkwright kehitti 1769 vesivoimalla toimivan kehruukoneen, jossa yhdistyivät Paulin koneen venytysvalssit ja polkusrukista tuttu siipikehräsysteemi. Koneella kehrätty puuvillalanka oli niin vahvaa, että se kesti myös loimilankana. Aiemmin loimena oli käytetty useimmiten pellavalankaa. Kehruumuuli Samuel Cromton yhdisti 1779 Hargreavesin ja Arkwrightin koneiden parhaat puolet. Kahden koneen risteytystä kutsuttiin kehruumuuliksi. Koneen liikkuva vaunu venytti hahtuvat ja piti langat kireällä niiden kiertyessä puolalle. Langasta tuli ohutta ja tasaista. 1

2 Rengaskehruukone 1800-luku Yhdysvaltalainen Alfred Jenks kehitti siipikehräkoneesta rengaskehruukoneen Kului kuitenkin puoli vuosisataa ennen kuin uutuus hyväksyttiin teollisuuskäyttöön. Myöhemmin rengaskehruu on ollut hyvin suosittua. Koneessa esikehruulangat kulkevat läpi valssien, joiden nopeus kasvaa asteittain. Tulokseksi saadaan ohutta lankaa. Roottorikehruukone 1900-luku Tshekkoslovakiassa kehiteltiin 1965 roottorikehruukone, joka nopeutti kehruuta huomattavasti. Siinä esilanka ohjataan nopeasti pyörivään roottoriin, jonka seinämän kourussa esilanka kiertyy ja tiivistyy langaksi. Roottorikehruukoneet yleistyivät sekä luonnon- että tekokuitujen kehruussa 1970-luvulla. Kehruun neljä englantilaista peruskeksintöä 1700-luvulta muodostivat nykyaikaisen kehruun perustan. Jo 1830 konekehruussa käytetyt laitteet olivat vakiintuneet. Kehruun periaatteet eivät ole muuttuneet vuosien kuluessa - vain automaation taso on lisääntynyt. 2

3 17A KEHRÄÄMINEN kehrääjiä.tif Värttinällä kehräämistä 1500-luvulla. 1. Kehrättävä kuitu (esim. pellava tai villa) kiinnitetään kehräpuuhun. Kuitukimpusta vedetään löysää hahtuvaa, joka kiinnitetään värttinään. Värttinää pyöritetään hyrrän tavoin, jolloin hahtuva kiertyy langaksi. Valmis lanka kelataan värttinän varrelle. Spinning using a spindle, the 1500s. The fibre to be spun (for example linen or wool) is attached to the distaff. Loose flock is drawn out from the bundle of fibre, which is attached to the spindle. The spindle is rotated as the flock is twisted into thread. This thread is then wound onto the stem of the spindle. Suomen kansanomaista kulttuuria II, käsirukki.tif Kehruuta pitkärukilla 1300-luvulla. 2. Käsirukilla kehruu on kaksivaiheista. Ensin lanka kierretään ja sitten kootaan. Toisella kädellä ohjataan kuidun venymistä, kiertymistä ja kokoamista värttinän ympärille. Toisella kädellä kierretään pyörää, joka liikuttaa värttinää. Spinning with a long spinning wheel, the 1300s. Spinning with a hand-operated spinning wheel involves two stages. First, the thread is twisted; then it is collected. Using one hand, the spinner directs the stretching, twisting and collecting of the fibre around the spindle. With the other, the spinner turns the wheel, which drives the spindle. Suomen kansanomaista kulttuuria II,

4 kuva 43.tif Siipikehrän rakenne. Siipikehrä mahdollisti keskeytyksettömän kehruun. Langan kierto ja kokoaminen hoituivat nyt samalla kertaa. Siten langan tuotanto tehostui. Menetelmä on ollut käytössä mm. polkusrukissa ja rengaskehruukoneissa. 3. The construction of a flyer. The invention of the flyer made it possible to spin without breaks. The twisting and collecting of the thread could be done at the same time, which made yarn production more efficient. Both peddle-operated spinning wheels and ring spinning machines use this method. Otavalan pellavanviljely- ja kehruukoulu, kuva54.tif James Hargreavesin Kehruu-Jenny. 4. Kehruu-Jenny oli ensimmäinen laite, jolla voitiin kehrätä useita lankoja samalla kertaa. Idea oli peräisin lattialle kaatuneesta rukista, jonka värttinöiden pystyasentoa ja toimintaa kone jäljitteli. James Hargreaves Spinning Jenny. The Spinning Jenny was the first machine to spin several threads at the same time. The idea arose when a spinning wheel fell on the floor. This machine imitated the vertical position and operation of the fallen machine s spindles. Kehruu- ja kutomateollisuus, ArkWrights spinnmaskin.jpg Richard Arkwrightin kehruukone. 5. Richard Arkwright oli ensimmäisiä massatuotantomenetelmien kehittäjiä. Hän kehitti kehruu- ja karstauskoneet, joiden voimanlähteenä hän käytti vesivoimaa rakentamansa ratas- ja hihnavälityksen avulla. 4

5 Richard Arkwright s spinning machine. Richard Arkwright was among the first to develop mass production methods. He developed spinning and carding machines which could be powered by water using a wheel with a belt drive. Cromptpns mule.tif Samuel Cromptonin kehruumuuli. 6. Samuel Cromptonin kehruumuuli oli yhdistelmä aiemmista kehruukoneista. Siinä toiminta oli jaksotettu hahtuvan venyttämiseen ja kiertämiseen sekä langan kokoamiseen. Saman periaatteen mukaisesti toimivat selfactor-kehruukoneet. Samuel Crompton s Spinning Mule. Samuel Crompton s Spinning Mule was a combination of earlier spinning machines. The function of the machine was divided into stages: stretching the flock, twisting it and then collecting it. Selfactor spinning machines use this principle. Encyclopedia of Textiles, s263.jpg Rengaskehruukone. 7. Rengaskehruukoneessa värttinät pyörivät hyvin nopeasti ja kehruu on jatkuvaa. Valssit ohentavat esilangan, jonka rengaskehrä kiertää langaksi ja pyörittää puolalle. The ring spinning machine. The spindles of the ring spinning machine turn rapidly and the spinning is continuous. The rollers thin the pre-spun thread, which is twisted into yarn and rolled onto a bobbin using a ring spindle. Illustrierter Katalog der Baumwollspinnereiund Webereimaschinen,

6 kuva 149.tif Märkäkehruukoneen poikkileikkaus. Märkäkehruussa esilanka johdetaan kuuman veden läpi, jolloin kuidun liima-aine pehmenee ja sen muokattavuus paranee. Märkäkehruuta käytetään valmistettaessa hienoa pellavalankaa. 8. A cross-section of a wet spinning machine. With wet spinning, the pre-spun yarn is fed through hot water and the natural glue in the fibre becomes softer and easier to handle. Wet spinning is used when producing fine linen thread. Textile Raw Materials, Puuvillalangan valmistus Puuvilla on lämpimän vyöhykkeen kasvi. Tekstiiliteollisuuden raaka-aineeksi käytetään kukinnon siemenhahtuvat. Suomessa puuvilla on tuontimateriaali. Avaus Puuvilla tulee tehtaaseen tiukaan pakattuina paaleina. Paalit avataan, ja puuvilla möyhennetään kuohkeaksi. Kuidusta poistetaan siemenkodat ja muut epäpuhtaudet. Puuvillalaadut eroavat huomattavasti toisistaan. Eri laatuja sekoitetaan sen mukaan, millaista lankaa on tarkoitus valmistaa. Alkukäsittelyn jälkeen kuidusta muodostuu vanumatto, joka kerätään rullalle ns. laapiksi. Karstaus, venytys ja kampaus Laappi syötetään karstakoneeseen. Se irrottaa kuidut toisistaan ja ohentaa materiaalin harsomaiseksi nauhaksi ns. karstahahtuvaksi. Venytyskoneessa useita hahtuvanauhoja liitetään yhteen ja niistä muokataan esilankaa. Esilanka sopii sellaisenaan karkeiden lankalaatujen kehräykseen. Hienompaa kampalankaa valmistettaessa puuvilla kammataan karstauksen jälkeen. Esikehruu Esikehruussa esilankaa venytetään ja kierretään ohuemmaksi ja tasaisemmaksi. Lankalaadusta riippuen esikehruu käsittää yhdestä kolmeen työvaihetta esi-, väli- ja hienokäämikoneilla. Kehruu Käämikoneilta esilanka tuodaan varsinaiseen kehruuseen. Pehmeästä esilangasta kehrätään kestävää lankaa. Nopeasti pyörivän värttinän avulla lanka saa kierteen ja se puolataan. Rullaus ja kertaus Puolattu lanka siirretään rullauskoneelle, jossa lanka juoksutetaan rullille. Näin lanka saadaan helposti käsiteltävään muotoon. Seuraavaksi kertauskone kiertää useita lankoja yhteen. Näin langasta tulee kestävämpää. Osa langoista menee suoraan myyntiin. Osa siirretään tehtaalla eteenpäin joko värjäämöön tai suoraan kutomoon. 6

7 Pellavalangan valmistus Pellava on kuitu- ja öljykasvi. Sitä viljellään etenkin lauhkealla ja lämpimällä vyöhykkeellä. Tekstiiliteollisuuden raaka-aine on kuitupellava. Suomen pellavateollisuus on käyttänyt sekä kotimaista että tuontipellavaa. Liotus Pellavan muokkaus alkaa liotuksella. Liotuksen aikana varsien puumaiset osat alkavat hajota ja kuidut irrota. Liotus voidaan tehdä monella tavalla, ja sillä on merkitystä pellavan laadulle. Liotuksen jälkeen pellavat kuivataan. Loukutus ja lihtaus Kuitujen irrottaminen runko-osasta ja puhdistaminen tapahtuu loukuttamalla ja lihtaamalla. Loukun uurteiset telat rikkovat pellavan puumaiset varret. Lihta poistaa kuiduista loput puumaiset osat eli päistäreet. Häkilöinti Seuraavaksi pellavat viedään häkilöintiin. Häkiläkoneen piikkipintaiset telat kampaavat pellavakimput eli sormaukset ja poistavat niistä loputkin epäpuhtaudet. Kuidut tulevat yhdensuuntaisiksi, ja pitkät aivinakuidut erotetaan karkeammista rohdinkuiduista. Kehruu Pellava on nyt valmis kehrättäväksi. Kehruu jakautuu esi- ja hienokehruuseen. Esikehruussa käämikone venyttää ja kiertää pellavanauhasta esilankaa. Hienokehruussa erotetaan märkäja kuivakehruu. Märkäkehruussa esilanka kostutetaan vedellä, joka pehmittää kasviliiman. Näin kuidun muokattavuus paranee ja langasta tulee tasaista ja sileää. Kuivakehruumenetelmällä valmistetaan karkeahkoja lankoja. Kertaus ja rullaus Kehruun jälkeen osa pellavalangoista kerrataan. Toimenpide ei ole kuitenkaan välttämätön, koska pellavalanka yksinkertaisenakin on hyvin kestävää. Seuraavaksi langat rullataan tai vyyhdetään. Tästä eteenpäin työvaiheet määräytyvät sen mukaan, millaista lankaa on tarkoitus valmistaa. Lanka voi mennä mm. valkaisuun tai värjäykseen. Lopuksi lanka jatkaa matkaansa joko tehtaan kutomoon tai suoraan myyntiin. Villalangan valmistus Yleisimpiä villan tuottajia ovat lampaat. Suomessa villateollisuus on käyttänyt raaka-aineena sekä kotimaista että tuontivillaa. Lajittelu ja pesu Raakavilla saapuu tehtaalle paalattuna tai säkitettynä. Paalit avataan ja villat lajitellaan. Lajittelu tapahtuu kuitujen hienouden, kiharuuden ja pituuden mukaan. Seuraavaksi villat pestään. Pesu poistaa villasta rasvaa, hiekkaa ja likaa. Pesun jälkeen villat kuivataan. Avaus ja sekoitus Pesusta villat siirretään avauskoneelle, joka rikkoo pesussa syntyneet villapaakut. Eri laatuja valitaan seokseen sen mukaan, millaista lankaa on tarkoitus valmistaa. Sekoituskoneessa ne sekoitetaan ja pöyhitään. Kehräyksen helpottamiseksi villat öljytään. Karstaus ja kampaus Karstaus tapahtuu useassa vaiheessa monella koneella. Ensimmäinen kone erottaa kuidut toisistaan ja muodostaa niistä vanumaton. Seuraavilla koneilla vanumattoa työstetään yhä 7

8 tasalaatuisemmaksi harsoksi. Viimeinen karsta jakaa harson nauhoiksi, jotka tiivistetään esilangoiksi. Esilangat rullataan. Karstauksen jälkeen osa villasta menee kampaukseen. Siinä villasta poistetaan lyhyet kuidut. Kuitunauhat kerrataan, venytetään, pestään ja tasoitetaan. Tuloksena syntyy kampahahtuva eli topsi. Kehruu Esilanka jatkaa matkaansa kehruuseen. Kehruukoneessa se venytetään ja kierretään halutun vahvuiseksi langaksi. Villasta kehrätään karsta- ja kampalankaa. Karstalankaa valmistetaan lyhyestä ja kiharasta villasta ja kampalankaa pitkästä villasta. Kehruujärjestelmiä on useita. Kehruutapa määrittää lankasäikeiden ominaisuudet. Kertaus ja rullaus Lopullisen vahvuuden lanka saa kertauskoneissa, joissa säikeet yhdistetään toisiinsa kiertämällä. Kierre lujittaa lankaa ja tekee sen tiiviiksi ja sileäpintaiseksi. Osa langoista lähtee suoraan myyntiin, ja osa jatkaa matkaansa tehtaan värjäämöön tai kutomoon. 8

9 KUTOMINEN Kivikausi Kutominen on ihmiskunnan vanhimpia käsityötaitoja. Se on tunnettu kaikilla mantereilla, mutta sen synty on hämärän peitossa. Ensimmäiset kudonnaiset olivat luultavasti koreja tai mattoja, joiden materiaalina käytettiin ruohoja tai oksia. Vanhimmat kangaslöydöt ovat noin vuoden takaa Mesopotamiasta ja Turkista. Kangaspuut Ensimmäiset kangaspuut olivat pystymallisia. Niissä kudetta pujoteltiin käsin pystysuorien loimilankojen lomitse. Ne tunnetaan useiden kulttuurien keskuudesta. Kangaspuiden peruskeksinnöstä kehitettiin monia variaatioita. Pikasukkula 1700-luku Teollisen vallankumouksen kynnyksellä syntyi ensimmäinen todellinen parannus perinteisiin kangaspuihin, kun englantilainen John Kay 1733 kehitti pikasukkulan. Kutoja ei enää lähettänyt syöstävää viriön läpi käsin, vaan käytti lyöntihihnaa. Näin kangaspuiden nopeus kasvoi. John Kayn poika, Robert, jatkoi isänsä työtä. Hän sai 1760 valmiiksi automaattisen syöstävänvaihtosysteemin. Näin kutoja saattoi samanaikaisesti käyttää useita syöstäviä ja vaihtaa kuteen väriä vaivatta. Ensimmäinen kutomakone Ensimmäiset koneelliset kangaspuut on saanut nimiinsä pappi Edmund Cartwright. Hän vieraili koneistetussa kehräämössä ja innostui näkemästään. Keksintönsä hän patentoi Cartwrightin kutomossa koneet kävivät aluksi härkävoimin, mutta niiden käyttövoimaksi sopivat niin hevoset, vesipyörä kuin höyrykonekin. Keksintö herätti kiinnostusta ja pelkoakin. Huhuttiin, että ammattitaidoton poikakin pystyi koneella kutomaan kangasta ja vielä ammattikutojaa nopeammin, kutojan tehtäväksi kun oli tullut valvoa koneen toimintaa ja solmia lankoja. Tehokkuutta ja laatua lisälaitteilla 1800-luku Kutomakoneiden kehitys jatkui usean keksijän voimin. Uudet keksinnöt estivät kankaan ja koneen vahingoittumista. Sukkulanvartija pysäytti koneen, jos sukkula pysähtyi ja kuteenvartija, jos kudelanka loppui tai katkesi. Loimilankojen katkeaminen oli pitkään suuri ongelma. Loimen vahvistaminen liisteröimällä oli hidasta, koska työ oli tehtävä osissa ja loimi oli kuivatettavakin. Ongelman ratkaisi 1802 yhdistetty loimen liisteröimis-, kuivattamis- ja tukillepanokone. Parannus avasi tien kutomakoneiden voittokululle. Aluksi kutomakoneilla voitiin kutoa vain kuvioimattomia kankaita, mutta pian kehitettiin koneita myös kuviollisten kankaiden kutomiseen. Tunnetuin näistä on ranskalaisen silkinkutoja Joseph-Maria Jacquardin 1805 suunnittelema kone. Sen kuvionmuodostusta ohjattiin reikäkorteilla. Puolan vaihtaminen syöstävään hidasti työtä, koska kutominen oli sitä varten keskeytettävä. Tämän ratkaisi James H. Northrop kehittämällä 1889 automaattisen puolanvaihtolaitteen. Vuoteen 1900 mennessä Nortropin automaattikoneita oli myyty jo yli Tekniikka kehittyy tietotekniikka käyttöön 1900-luku 1900-luvulla kutomakoneiden nopeutta ja kudontamenetelmiä kehitettiin. Syöstäväkoneista syntyi useita uusia versioita. Merkittävää oli syöstävättömien koneiden kehitystyö. Kuteen viemiseen vireen läpi otettiin käyttöön mm. paineilma. Nykyisin myös kankaankudontaan sovelletaan tietotekniikkaa. 9

10 24A KUTOMINEN väfstol.tif Islantilaiset pystykangaspuut. Ensimmäisissä kangaspuissa pystysuora loimi viritettiin kahden puun välille, ja kude pujotettiin käsin niiden välitse. Kuvan puissa tekniikkaa on jo paranneltu: painot pitävät loimilangat kireänä, viriötä vaihdetaan keppien avulla ja kudelanka kuljetetaan viriön läpi pulikan ympärille kiedottuna. 1. kirja2.jpg Vaakatasoiset kangaspuut. Methodik der Bindungslehre, Dekomposition und Kalkulation für Schaftweberei, Vaakatasoisten kangaspuiden kehittyminen paransi kutojan työasentoa ja tehosti tuotantoa. Roomalaisajalla kehitetyt loimi- ja kangastukit tekivät pitkien kankaiden kutomisesta aiempaa helpompaa. Samoihin aikoihin keksittiin sukkula kuljettamaan kudelanka viriön läpi. kirja3.jpg Mekaaninen kutomakone. Uppfinningarnas bok, Kutomakoneessa käsikutojan liikkeet korvattiin mekaanisilla ratkaisuilla. Voima siirrettiin koneelle hihnapyörällä (A), joka liikutti kampiakselia (C). Kampiakselilta liike välittyi kiertokampeen (D), joka liikutti luhaa (E) ja hammaspyöriin (F, F1), jotka liikuttivat alempaa kampiakselia (G) ja sen epäkeskolevyjä. Levyt saivat liikkeelle polkuset, jotka kiinnittyivät niisivarsiin. Kampiakselilta (G) voima välittyi myös lyöntikäpälään, joka laittoi syöstävän vauhtiin. kuva 230.tif 4. Yhdistetty liisteröimis-, kuivaus- ja tukillepanokone. Loimilankojen katkeaminen ja niiden käsin solmiminen hidasti kutojien työtä. Aluksi loimia vahvistettiin käsin liisteröimällä. Työ oli hidasta, koska liisteriä pystyttiin levittämään vain tietylle pituudelle kerrallaan ja lankojen oli kuivuttava ennen loimitukille kehimistä. Loimen liisteröimis-, kuivattamis- ja tukillepanokoneen keksiminen oli suuri edistysaskel koneellisen kutomisen historiassa. 10

11 Handväfstol med jacquardapparat.jpg Jacquard-kangaspuut. 5. Joseph Maria Jacquard kehitti 1805 puoliautomaattisen kutomakoneen. Se oli askel kohti kudonnan automatisointia ja merkitsi suurta parannusta moniväristen, kuviollisten kankaiden kudonnassa. Kutoja ei tarvinnut enää apulaisia loimilankojen liikuttamaan, kun loimilankojen liikettä voitiin ohjata reikäkorteilla. Myös virheet kankaissa vähenivät keksinnön myötä. isokone.tif Automaattinen puolanvaihtolaite. Skandinavisk månadsskrift för textilindustrie, Mekaaninen kutomakone kutoi itse, mutta aina kudelangan loputtua kutoja joutui pysäyttämään koneen ja vaihtamaan puolan. Jopa kertaa työvuoron aikana! Parannuksen toi automaattinen puolanvaihtaja, joka tiputti tyhjän puolan laatikkoon ja laittoi uuden syöstävään. Työ tehostui, ja kutomisen kustannukset alenivat. Franz Deutide.tif Varsikone. Der Webmeister für mechanische Weberei, Varsikoneella tarkoitetaan kutomakoneen mekanismia, joka nostaa ja laskee kutomakoneen varsia - ja niiden mukana loimilankoja - valitun sidoksen mukaan. Mutta sillä tarkoitetaan myös kyseisellä mekanismilla varustettua kutomakonetta. Varsikoneet ovat kutomateollisuuden peruskoneita, jotka soveltuvat monenlaisten kankaiden valmistukseen. 11

12 NEULOMINEN Kivikausi Neulomisen juuret ovat solmutekniikoissa, joilla jo kivikaudella valmistettiin verkkoja sekä myöhemmissä lankatekniikoissa, joita olivat mm. kinnasneulatekniikka, neulominen ja virkkaus. Näille menetelmille on yhteistä lankasilmukoiden yhteen punominen. Leen sukkakone 1500-luku Ensimmäisen neulekoneen keksi englantilaisen William Lee Tätä sukkakonetta pidettiin ihmeenä aikana, jolloin mekaaniset laitteet olivat vielä todellisia harvinaisuuksia. Konetyyppi levisi laajalti Eurooppaan ja oli käytössä paikoin 1900-luvulle saakka. Uudistusten aika 1700-luku Koneellinen neulominen kehittyi edelleen 1700-luvun jälkipuoliskolla. Jedediah Strutt rakensi 1758 Leen koneeseen lisälaitteen joustinneuleen tekoa varten. Joustavuus nosti koneella neulottujen sukkien käyttömukavuutta ja suosiota. Samuel Wisen patentoi 1769 neulekoneen, jonka akselia saattoi pyörittää mikä tahansa voimanlähde. Ensimmäisen käsikäyttöisen loimineulekoneen kehitti amerikkalainen Crane Pyöröneulekoneet 1800-luku Pyöröneulekoneen keksiminen 1700-luvun lopulla oli merkittävä tekninen parannus. Marc Brunel sai 1816 patentin pienelle käsikäyttöiselle neulekoneelle, jonka neulat eivät olleet enää suorassa rivissä, vaan ympyrän kehällä. Konetyyppiä paranteli mm. Peter Claussen Teknisiä parannuksia Matthew Townshendin 1849 patentoima läppäneula oli suuri edistysaskel neuletuotannolle. Keksintö paransi huomattavasti etenkin pyöröneulekoneiden toimivuutta. Kavennukset tehtiin käsin, kunnes 1850-luvulla kehitettiin kavennusmekanismit tasokoneisiin. Muotoon neulominen yleistyi sekä sukkien että muiden trikootuotteiden valmistuksessa. Konevoimaa neulomiseen Luke Barton kehitti neuletekniikkaa 1838 ottamalla tasoneulekoneen käyttöön höyryvoiman sekä 1854 rakentamalla koneen, jolla pystyi valmistamaan useita muotoon neulottuja sukkia yhtä aikaa. Arthut Paget patentoi 1857 konevoimalla toimivan Lee-tyyppisen neulekoneen. William Cotton teki neulekoneeseen merkittäviä parannuksia. Ne vähensivät työvaiheita ja lisäsivät nopeutta patentoidussa cotton-koneessa oli neljä neulovaa päätä, mutta niiden määrä lisääntyi nopeasti. Cotton-koneet palvelivat sata vuotta trikooteollisuuden avainkoneina. Tehokkuutta trikookoneisiin 1900-luku Trikookoneiden tehokkuus, automaation taso ja tuotannolliset mahdollisuudet ovat lisääntyneet luvulla kehitettiin ensimmäiset ns. kokosukkakoneet, jotka tekivät sukaan myös kantapään luvulla tuli mahdolliseksi valmistaa vaatteita saumattomasti. Sen seurauksena valmistuskustannukset alenivat, kun työvoimaa vaativat leikkuu- ja ompeluvaiheet jäivät pois. 12

13 28A NEULOMINEN kirja1.jpg Neulominen ja virkkaus. 1. Trikoo on teollisesti valmistettua neuletta eli neulosta. Vastaavat käsityötuotteet valmistetaan neuloen tai virkaten. Neulottaessa langasta muodostetaan silmukoita kahdella tai useammalla puikolla. Virkattaessa työ syntyy virkkuukoukulla lankaa silmukoimalla. Knitting and crocheting Tricot is an industrially manufactured knit in other words, a knitted fabric. Similar handicraft products are made by knitting or crocheting. With knitting, loops are formed from yarn with two or more knitting needles. With crocheting, the result is achieved by looping the thread with a crochet hook. kuva 291.tif Leen sukkakoneen poikkileikkaus. William Leen kehittämä sukkakone oli tyypiltään tasoneulekone, ja siinä oli yksi neulova pää. Koneessa oli 5-6 jousineulaa tuumalla, joten alkuun se soveltui vain villaisten sukkien neulomiseen. Sillä sai aikaan noin 600 silmukkaa minuutissa, kun käsin neuloja pystyi parhaimmillaan samassa ajassa neulomaan noin 100 silmukaa. 2. A cross-section of Lee s stocking frame The stocking frame developed by William Lee, was a flat knitting machine with one knitting end. The machine had 5-6 spring needles per inch, so at first it was only suitable for stockings made of wool. It made about 600 loops per minute, compared to the 100 loops a hand knitter could knit in the same time. piirretty2.jpg Struttin joustinneulemekanismi. Jedediah Strutt oivalsi, että oikeita ja nurjia silmukkarivejä vuorottelemalla syntyy joustavaa neulosta. Hän lisäsi Leen koneeseen toisen neulasarjan, joka neuloi nurjat silmukat. Strutt s rib stitching mechanism 13

14 Jedediah Strutt realized that alternating plain and purl rows of stitches achieved a ribbed effect. He added another row of needles to Lee s frame, which knitted purl stitches. Susanna Vähämäki, engelska rundstol.tif Ns. englantilainen pyöröneulekone. 4. Pyöröneulekoneet yksinkertaistivat ja nopeuttivat koneellista neulomista. Kun työn suuntaa ei tarvinnut vaihtaa, silmukan muodostuksesta tuli jatkuvaa ja nopeaa. Ensimmäiset koneet olivat halkaisijaltaan melko suuria, ja niiden neulokset soveltuivat mm. alusvaatteiden materiaaliksi. The so-called English circular machine Circular knitting machines simplified and sped up mechanised knitting. When there was no need to change the direction of the knitting, stitch-making became continuous and fast. The diameter of the first machines was rather large, and the knitting they produced was suitable for underwear among other items. piirretty1.jpg Läppäneulan rakenne. Matthew Townsendin keksimä läppäneula monipuolisti neuletuotannon mahdollisuuksia. Läppäneulan koukun avaa ja sulkee liikkuva salpa eli läppä. Neula ei tarvitse erillistä sulkijaa, vaan edellinen silmukka painaa läpän kiinni neulan kulkiessa sen läpi. Läppäneulaa käytetään erityisesti vahvojen materiaalien neulomiseen. The construction of the latch-needle. The latch-needle invented by Matthew Townsend added variety to knitting production. The hook of the latch-needle is opened and closed by a moving bolt or 14

15 5. a latch. The needle does not need a separate closer because the previous loop presses the latch closed as the needle passes through it. The latch-needle is used especially when knitting thick material. Susanna Vähämäki, Kuva 295.tif Kaksitoistapäinen cotton-kone. 6. William Cottonin patentoimassa saumasukkakoneessa oli automaatiset kavennus- ja levennysmekanismit. Cottonin kone loi perustan nykyaikaisille muotoon neuloville koneille. A cotton machine with twelve ends. The seam stocking machine patented by William Cotton had automatic narrowing and widening mechanisms. Cotton s machine provided the basis for modern machines which knit to the required shape. kirja4.jpg Sukkakone 1970-luvulta. Saumasukat jäivät historian 1960-luvulla, ja saumattomat sukat yleistyivät. Pyörökoneilla pystyttiin valmistamaan sukka valmiiksi kantapäätä ja kärkeä myöten. Kuvan 1970-luvun kaksisylinterisessä sukkakoneessa kuvion muodostusta ohjataan sähkömagnetiikan avulla. Stocking machine, the 1970s. 7. In the 1960s seamed stockings became history as seamless stockings grew increasingly common. With circular knitting machines it was possible to finish the sock complete with a heel and tip. In the picture, the two-cylinder stocking machine from the 1970s is creating a pattern guided by electromagnets. Neuleteknologia,