RAVINTEET HYÖTYKÄYTTÖÖN - BIOMASSAN HYÖDYNTÄMINEN ENERGIAKSI VAKKA-SUOMESSA PEKKA ALHO

Transkriptio

1 RAVINTEET HYÖTYKÄYTTÖÖN - BIOMASSAN HYÖDYNTÄMINEN ENERGIAKSI VAKKA-SUOMESSA PEKKA ALHO TURUNAMMATTIKORKEAKOULU 2008

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 2. Ravinteet hyötykäyttöön -hanke 2.1 Tavoitteet 2.2 Biomassan hyödyntäminen Vakka-Suomessa Yleistä Biokaasu Poltto Pelletöinti ja ruokopellettien poltto 2.3 Järviruoko energiakasvina 3. Toimenpiteet ja tavoitteet eri kohdealueilla 3.1 Taivassalo 3.2 Vehmaa 3.3 Mietoinen (Mynämäki) 4. Edellytykset Natura-alueella toimimiseen 4.1 Yleiset edellytykset Järviruo on suurimittaisen niiton vaatima lupaprosessi 4.2 Edellytykset Kolkanaukolla Natura -esiarvio Kartoitukset Vaikutusten seuranta 5. Energiakorjuu Kolkanaukon Natura-alueelta 5.1 Korjuun logistiikka ja kustannukset Alustavia kustannusarvioita Korjuun vaikutusten seurannan kustannukset 5.2 Urakoitsijan muistilista 6. Yhteenveto - Alueellinen malli ruovikon hyödyntämiseksi energiana

3 7. Kiitokset 8. Kirjallisuus 9. Liitteet Liite 1. Natura-esiarvio Liite 2. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunto Kolkanaukon Natura-alueen ruovikon hyödyntämisestä Liite 2. Kolkanaukon Natura-alueen linnustokartoitus 2008 Liite 3. Kolkanaukon Natura-alueen sudenkorentokartoitus 2008 Liite 4. Ruovikon luokittelu ja huomioita Kolkanaukon Natura-alueen kasvillisuudesta 2008 Liite 5. lomake 1. suostumus ruovikon käsittelyyn Karttaliite 1. Kohdealue ja maankäytön alustava suunnitelma

4 1. JOHDANTO Turun ammattikorkeakoulun hallinnoima Ravinteet hyötykäyttöön -hanke alkoi huhtikuussa 2007 ja päättyi 2008 tammikuussa. Hanke oli EU-osarahoitteinen EAKR hanke, jonka keskeinen tavoite oli luoda alueellinen malli viljelemättömien maiden biomassan hyödyntämiseksi bioenergiana Vakka-Suomessa. Käytännössä merkittävin rooli Vakka-Suomen alueella on järviruo olla. Ruokoa voidaan korjata talvella jääpeitteiseen aikaan, jolloin ruoko niitetään ja kuljetetaan polttolaitokselle. Kesällä niitetty tuoreruoko käytetään biokaasulaitoksilla. Tällöin ruokoa voidaan niittää vasta lintujen pesimäkauden jälkeen. Vaihtoehtoisesti ruoko voitaisiin myös pelletöidä. Potentiaalisia hyödynnettäviä ovat ruovikoiden lisäksi mm. viljelyalueiden suojakaistojen biomassa. Suojakaistojen vähäisyys ja toisaalta energiakorjuun kannattavuuden voimakas kytkeytyminen paikalliseen hyödyntämiseen korostavat ruokomateriaalin merkitystä Vakka- Suomen osalta. Tämän uusiutuvan energialähteen hyödyntäminen kestävällä tavalla sovitettiin hankkeessa pilotiksi valitun Natura-alueen suojelutarpeiden raameihin. Tavoitteena oli selvittää yleensäkin tämän tyyppisen toiminnan edellytyksiä Natura-alueella, sillä monet laajimmista ruovikoista sijaitsevat juuri vastaavan tyyppisillä suojelualueilla. Hankkeen pilottikohteeksi valikoitui Kolkanaukon Natura-alueen (FI ) laajat ruovikot Taivassalossa. Natura-arvojen säilyttämisen ja hyötykäytön välille pyrittiin löytämään paikallisesti optimaalisia ratkaisuja. Suuria ristiriitoja ei ollut odotettavissa, sillä suunnitelmallisesti oikein toteutettuna ruovikon korjuulla voidaan parantaa mm. alueen linnustollista arvoa, vesistön tilaa ja virkistyskäyttöarvoa. Ruovikkoa hyödynnettäessä saadaan samalla korjattua ravinteita pois alueen vesistöstä. Toteutuessaan biomassan energiakorjuulla olisi merkittäviä työllistäviä vaikutuksia pienten maaseutukuntien alueilla. Hankkeessa kohdealueille pyrittiin löytämään potentiaalisia viljelijöitä tai urakoitsijoita ruovikon korjuuseen. Varsin positiivisena voidaan pitää myös sitä, että kaikki pilottikohteen maanomistajat olivat yksimielisen myötämielisiä hankkeen suunnitelmille. Turun ammattikorkeakoulu oli vahvasti mukana Lounais-Suomen ympäristökeskuksen johtamassa laajassa Ruovikko Strategia Suomessa ja Virossa hankkeessa ( Hankkeessa, josta käytetään tässä raportissa myöhemmin nimitystä Ruoko hanke, selvitettiin monialaisesti ruo on käyttöä ja siinä tehtiin lukuisia kokeita, selvityksiä ja opinnäytetöitä joiden tuloksia käytettiin hyödyksi myös tässä hankkeessa. Hankkeessa hyödynnettiin myös Turun ammattikorkeakoulun Ruoko -hankkeessa teettämien oppilastöiden tuloksia (ks. kirjallisuusviitteet). Tässä Ravinteet hyötykäyttöön hankkeen loppuraportissa ei siten käydä enää yksityiskohtaisesti läpi ruo on ominaisuuksia tai muutakaan siihen liittyvää jo tutkittua tietoa, vaan keskitytään käytännön edellytysten selvittämiseen ruo on hyötykäytön aloittamiseksi Vakka-Suomen pilottialueella. Ruovikon korjuun toteutumista kohdealueella lähitulevaisuudessa voi pitää arviolta yhtä todennäköisenä kuin sitä, ettei korjuuta saada kannattavaksi. Kannattavuus riippuu paitsi ruokoa hyödyntävistä laitoksista, korjuu-urakoitsijoista, käytettävistä koneista jne., paljolti myös mm. maatalouden erityisympäristötukien ehdoista ja energiapoliittisista linjauksista. Yksi suurimmista pullonkauloista on korjuun kannattavuus (mm. Komulainen ym. 2008). Oleellista olisikin saada ruo on korjuu ympäristötuen piiriin tai lanseerata kansallinen ruovikon korjuutuki

5 Etelä-Suomen ruovikkostrategian esittämältä pohjalta (Ikonen & Hagelberg 2008). Paineet uusiutuvan energian lisäämiseksi ovat joka tapauksessa uunituoreiden EU velvoitteiden myötä edelleen kasvamassa. Hankealueen osalta näillä tavoitteilla on vahvat edellytykset konkretisoitua. 2. RAVINTEET HYÖTYKÄYTTÖÖN HANKE TAVOITTEET Alueellinen malli ruovikon bioenergiakorjuulle Hankkeen tavoitteena oli luoda alueellinen malli viljelemättömien maiden biomassan hyödyntämiseksi energiana Vakka-Suomen seutukunnassa. Käytännössä hankkeessa selvitettiin käytännön edellytykset ruovikon korjuuseen paikalliselta Natura-alueelta. Tavoitteena oli myös, että käytännön hyödyntämistyö voisi käynnistyä hankkeen pohjalta mahdollisimman pian hankkeen jälkeen ja että jatkossa biomassan hyödyntämismallia voitaisiin laajentaa vastaavalta pohjalta myös muualle Varsinais-Suomeen. Hyödyntäminen kytkeytyy samalla sekä Vakka- Suomen bioenergiastrategian (Riihimäki 2007), että Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Ruoko hankkeessa tuottaman Etelä-Suomen ruovikkostrategian (Ikonen & Hagelberg 2008) tavoitteisiin ja toteutukseen. Korjuu- ja energiayrittäjyyden tukeminen Hanke loi pohjaa ruokoenergian paikalliselle käytölle ja paransi lähtökohtia sen käytön lisäämiseksi. Yksi hankeen tärkeimmistä tavoitteista olikin, että tulevat korjuuyrittäjät pääsisivät mahdollisimman vaivattomasti ja selkeästi ohjeistettuna aloittamaan korjuutyön. Konkreettisen korjuutyön aloitusta hankaloittavat selvitykset ja byrokratia pureskeltiin tätä silmällä pitäen mahdollisimman pitkälle valmiiksi jo hankkeen puitteissa. Kustannukset ja logistiikka Edelliseen liittyen hankeen tavoitteena oli selvittää pilottikohteella paitsi edellytykset, pitkälti myös kustannukset biomassan paikalliselle energiakäytölle. Turun AMK:n Uudenkaupungin yksikössä tehtiin lopputyönä laskelmia hankeen logistiikkaan ja liiketoimintamalliin liittyen (Miia Kallioinen, luonnos 2008). Toimintaedellytysten selvittäminen Natura-alueilla Hankkeessa selvitettiin ruovikon energiakorjuutoiminnan käytännön edellytyksiä Naturakohteella. Miten erilaiset rajoitukset ja vaatimukset suojelualueilla vaikuttavat korjuuseen, logistiikkaan ja suojelutarpeen huomioimiseen, sekä miten liikkuminen ja korjuu voidaan kulloinkin parhaiten toteuttaa Vakka-Suomen olosuhteissa. Luontoarvojen parantaminen Ruovikon korjuun arvioidaan suunnitellusti oikein toteutettuna parantavan alueen luontoarvoja, sekä vähentävän vesistö- ja ilmastokuormitusta. Toteutuessa energiakorjuu köyhdyttää maaperää ja poistaa ruo on mukana ravinteita rehevöityneistä vesistöistä. Myös

6 hiilidioksidipäästöjä pystytään korjuun kautta vähentämään, sillä ylivuotinen ruoko ei silloin jää mätänemään aluskasvillisuuteen. Työllisyys vaikutukset Yksi hankkeen tavoitteista oli luoda edellytyksiä työllistymiseen bioenergian korjuussa ja tuotannossa, sekä samalla tukea maatalouden sivuelinkeinojen syntymistä. Hankkeen tuottaman suunnitelman täytäntöönpano työllistäisi useita henkilöitä kausiluontoisesti korjuussa, kuljetuksissa, materiaalin esikäsittelyssä ja varastoinnissa. Merkittävää on myös, että alueellisen bioenergiatuotantoketjun työllisyysvaikutukset tulisivat olemaan pitkäaikaiset ja jatkuvat. Paikallisen energiantuotannon lisääntyvän yrittäjyyden tarpeita silmällä pitäen on vastikään perustettu yhdistys nimeltä Suomen lähilämpöyhdistys. BIOMASSAN HYÖDYNTÄMINEN VAKKA-SUOMESSA Yleistä Vakka-Suomi on ollut bioenergian saralla askeleen edellä. Vehmaan biokaasulaitos, Biovakka Oy, on Suomen suurin ja suunnitelmien mukaan hyödynnettävissä tulevaisuudessa myös ruokomateriaalin osalta. Vakka-Suomen vahvuuksia biokaasun tuottamiseksi ovat mm. suuri sikalayksiköiden määrä ja jo saadut kokemukset biokaasun tuotannosta. Vakka-Suomessa on panostettu myös bioenergiakoulutukseen ja neuvontaan. Seutukuntaan valmistui vuonna 2007 Suomen ensimmäinen alueellinen bioenergiastrategia (Riihimäki 2007), jonka tavoitteita tämänkin hankkeen tuotokset hyvin palvelevat. Vakka-Suomessa on arvioitu olevan noin 3880 hehtaarin järviruokokasvustot (Vakka-Suomen bioenergiastrategia 2007). Korjattava biomassa on tarkoituksenmukaista hyödyntää energiaksi lähialueella kuljetuskustannusten minimoimiseksi ja siten korjuun kannattavuuden parantamiseksi. Vakka-Suomessa hyödyntäminen voi tapahtua lähialueella, mm. Vehmaan Biovakassa, tilakoon biokaasulaitoksissa, Taivassaloon suunnitteilla olevassa aluelämpölaitoksessa, sekä haluttaessa pelletöitynä tilakokoluokan kattiloissa. Taivassalossa on jo suunnitteilla sikalan yhteyteen rakennettava biokaasulaitosyksikkö, joka toteutuessaan on alustavasti ilmoittanut olevansa valmis ottamaan myös ruokomateriaalia Biokaasu Biokaasu on hyvin vanha keksintö, jota on yksinkertaistetussa muodossa käytetty jo vuosisatoja. Bioenergiamuodoista biokaasu on hyötysuhteeltaan paras tapa tuottaa energiaa. Tehokas tapa tuottaa biokaasua Vakka-Suomessa olisi lietelannan ja tuoreen ruokomateriaalin yhdistelmä. Biokaasutukseen tarkoitettu järviruoko on nykylaitteistoissa usein ensin silputtava mielellään alle 5 cm:n mittaiseksi. Toisaalta ratkaisut voitaisiin tulevissa laitoksissa mitoittaa sen perusteella missä muodossa ruokomateriaali olisi saatavissa. Esim. kanttipaali voisi monesti olla luonteva ja kuljetustehokas tapa. Laitoksen koko tietysti vaikuttaa myös ratkaisuihin. Petri Raution hankkeelle ja Biovakalle tekemässä opinnäytetyössä on koottu selkeään muotoon yksityiskohtaisemmin käytön problematiikkaa valottavaa tietoa, vertailevaa aineistoa ja mm. biokaasun tuotantoprosessin ja metaanikäymisen perusteita, sekä laitteistovaatimuksia. Vakka- Suomen osalta muiden vihermassojen, kuten suojakaistojen biomassojen, hyödyntäminen

7 biokaasuksi ei nykytilanteessa ole laajemmassa mittakaavassa mahdollista vähäisen potentiaalisen korjuualan vuoksi. Vehmaalle vuonna 2005 valmistunut biokaasulaitos, Biovakka, käsittelee 20 sikalaosakkaan lietelannat. Biovakan biokaasulaitoksen Laitoksella on käytössä jatkuvatoiminen mesofiilinen prosessi, jossa reaktorin lämpötila pidetään asteessa. Matalamman lämpötilan prosessi on stabiilimpi kuin korkean lämpötilan ja siten helpompi hallita. Biovakan anaerobisen reaktorin kuormitus on noin 270m3 / päivä ja viipymäaika 20 vrk. Yksikköön kuuluu voimalaitos, jossa kuivatusta biokaasusta tehdään sähköä valtakunnan verkkoon. Prosessissa syntyvä lämpöenergia hyödynnetään laitoksella lähiaikoina alkavaan lannoitteiden valmistukseen. Biokaasun raaka-aineeksi sopiva järviruoko tulee kerätä kesäaikaan vihreänä. Laajojen Naturaalueiden osalta rajoituksia biomassan hyödyntämiselle aiheuttavat luontoarvot. Korjuu voidaan aloittaa vasta linnuston pesimäkauden jälkeen ja aikaa korjuulle jää suhteellisen vähän, noin kuukausi. Myös suojelualueiden ulkopuolella tehtävien laajojen korjuiden osalta alkukesä tulisi rauhoittaa korjuulta samasta syystä Poltto Ruovikon polttoa energiaksi on selvitetty mm. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Ruokohankkeessa ja Turun ammattikorkeakoulun hankkeelle tekemissä kokeissa ja opinnäytetöissä. Talvella korjattua korsiintunutta ruokoa voidaan polttaa hakkeen seassa. Myös polttoa varten ruoko on ensin silputtava mielellään alle 5 cm:n silpuksi. Ruo on osuus polttoseoksessa esim. hakkeen kanssa voi olla noin 10 %. Lämpöarvoltaan ruokomateriaali vastaa lähes haketta (viite). Ongelmana ruo on pienpoltossa on ollut sen korkea tuhkapitoisuus. Nykymenetelmillä poltto esim. pienehköissä aluelämpölaitoksissa onnistuu kuitenkin varsin hyvin (Jalovaara, Aho, Hietamäki ja Hyytiä 2003). Taivassaloon suunniteltava aluelämpölaitosta ollaan suunnittelemassa siten, että se pystyy vastaanottamaan ruokoa. Lämpölaitos oli tammikuussa 2008 esiselvitys vaiheessa ja vahvasti toteutumassa. Alustavien laskelmien mukaan laitos pystyisi maksamaan silputusta ruo osta noin 15 / kuutio. Kolkanaukon ruovikosta on matkaa aluelämpölaitokselle vain noin viisi kilometriä, joten kuljetuskustannukset jäisivät melko pieniksi, eivätkä siten muodostuisi kynnyskysymykseksi hyödynnyksen kannattavuutta arvioitaessa. Myös Vehmassalmen ruovikoiden energiahyödyntäminen olisi mahdollista Taivassalon laitoksella, sillä kuljetuskustannuksia tulee vain noin km:n matkalta Pelletöinti ja ruokopellettien poltto Hankkeen selvitystyön myötä tavoitteena oli kannustaa, että alueelle syntyisi ruokoa hyödyntävä pellettilaitos. Ruotsissa pellettien käyttö kotitalouksien lämmön lähteenä on arkipäivää, mutta Suomessa markkinat ovat vielä melko kehittymättömät. Puupohjaisten pellettien hinnan nousu ja siten kilpailukyvyn heikkeneminen energiamarkkinoilla, eivät kannustaneet paikallisia tahoja investoimaan tähän sivuelinkeinoon, vaikka kiinnostustakin oli. Vain reilun puolen vuoden osa-aikainen hanke ei ollut riittävä lobbaamaan ruokopellettilaitosta, mutta asia jäi varmasti hautumaan ja sen toteutuminen odottamaan ruo on korjuun laajempaa käynnistymistä ja toimivia käytännön esimerkkejä. Yleinen energiapolitiikka ja siitä riippuva uusiutuvien energialähteiden kilpailukyky ovat omalta osaltaan avainasemassa pellettituotannon tulevaisuudessa kaikkiaan. Jalostusasteen kasvattaminen pellettien tai brikettien muotoon tuottaisi selvitysten perusteella ruo olle myös paremman katteen.

8 Pelletöintikoe Tavoitteena oli kannustaa paikallisia yrittäjiä ruokopellettien tuotantoon. Tästä syystä hankkeessa tehtiin mm. järviruo on pelletöintikoe Jämijärvellä, Bioottori Oy:n tiloissa Tilaisuudesta ilmoitettiin potentiaaliseksi tiedetyille tiloille ja tahoille. Mukaan lähti yksi asiasta kiinnostunut Taivassalolainen viljelijä. Koejärjestelyt olivat seuraavat: - peräkärryllinen alkukeväällä korjattua, hyvin kuivunutta ruokoa - esikäsittely vasarasilppurilla, silppuaminen ko. koneella hidasta ja työlästä käsityötä - tuloksena kuitenkin hyvälaatuista ja sopivan pientä jaetta - ruoko liiankin kuivaa ja vaati kosteuden lisäämistä (vesi, rypsilajittelujäte) - rypsiä lisäämällä pelletöinti onnistui heti hyvin - pelkkä veden lisäyskin auttoi, mutta rakenne ei ollut aivan yhtä kiinteä Kokeen jälkeen todettiin, että suoraan talvikorjuun jälkeen pelletöitynä ruoko olisi luultavasti kosteusprosentiltaan sopivaa ja siten heti paremmin työstettävissä. Ruokopellettien polttokoe Jämijärvellä pelletöityä ruokoa käytettiin myös polttokokeissa Uudenkaupungin Pyhämaalla. Paikallinen yrittäjä on kehittänyt sittemmin patentoidun takan, joka sopii mm. arinarakenteiltaan hyvin pellettien polttoon. Takkaversio on pitkälle kehitetty versio, jossa mm. savukaasujen jälkipoltto on toimivasti ja tehokkaasti suunniteltu. Polttokokeissa ruokopelletit paloivat moitteettomasti, eikä yrittäjän mukaan poikenneet mainittavasti puupelleteistä. Polttokokeet poikivat jatkokehitysprojektin takkavalmistajan ja Turun ammattikorkeakoulun välille. Järviruoko energiakasvina Jo mainitussa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vetämässä Ruoko-hankkeessa tutkittiin järviruo on ominaisuuksia energiakasvina. Aiheesta valmistui myös opinnäytetyö Järviruoko bioenergiana (Päivi Simi 2007). Keskimäärin eteläsuomalainen ruovikko tuottaa vuodessa vähintään 5 tonnia kuiva-ainetta hehtaaria kohti. Tämä tarkoittaa vähintään noin 20 MWh:n energiamäärää, joka taas vastaa yhden keskikokoisen omakotitalon vuotuista energiantarvetta (Motiva Oy 2006). Vertailun vuoksi voidaan todeta, että vastaava nykyaikainen öljylämmitteinen talo vaatii 2000 litraa kevyttä polttoöljyä vuodessa. Tämä tarkoittaa 6 tonnin suuruisia hiilidioksidipäästöjä vuodessa. (Öljyalan Palvelukeskus 2007) Paikoin ruovikon tuotto nousee vielä selvästi edellä mainittua suuremmaksi. Hollannissa on tehty ruovikon koeviljelyaltaita, joita käytetään samalla vedenpuhdistukseen. Näillä viljelmillä vuosituotto voi kohta jopa yli 30 tonniin hehtaarilta (Adrie Van Der Vert / esitelmä ruokoseminaarissa Virossa 2007). Myös Virossa parhailla luontaisilla kasvupaikoilla ruovikon hehtaarisato nousee pitkälti yli 10 tonnin / ha (viite) Ravinteet hyötykäyttöön -hankkeessa kohdealueelle tehtiin todellisiin lukuihin perustuvia laskelmia alueen energiapotentiaalista ja sen hyödyntämisen kustannuksista ja logistiikasta (ks. kappale 5).

9 3. TOIMENPITEET KOHDEALUEILLA Yleistä Hankkeen maastotyö painottui Taivassalon Kolkanaukon Kaustionaukon laajoihin ruovikoihin. Kohteella on selvitettiin alueen luontoarvoja, maa- ja vesialueiden omistusta, sekä maanomistajien kiinnostusta lähteä mukaan hankkeeseen. Maanomistajat osallistuivat kiitettävän aktiivisesti järjestettyihin tilaisuuksiin. Taivassalossa kaikki alueen maanomistajat suhtautuivat myötämielisesti hankkeeseen ja antoivat alustavat valtuudet korjata ruokoa omilta mailtaan. Nämä maanomistajat edustivat käytännössä miltei kaikkia alueen lohkoja, joskin osalla lohkoista on useampia osaomistajia joista aivan kaikki osakkaat eivät olleet mukana, eivätkä siten tulleet kuulluiksi. Kolkanaukon ja Kaustionaukon keskiosissa sijaitsee lisäksi Vehaksen kylän jakamattomat ja järjestäytymättömät vesialueet, joiden osalta ei virallista lupaa voitu tässä aikataulussa saada. Toisaalta alueet käsittävät pääasiassa vesialuetta, eivätkä juurikaan ruovikkoa. Vehaksen kyläyhdistyksen uuteen puheenjohtajistoon oltiin yhteydessä ja kannustettiin osakaskuntaa järjestäytymään. Hanketta ja sen asiasisältöä käytiin esittelemässä maanomistajakokousten lisäksi useissa eri tilaisuuksissa, mm. arvovaltaisessa Next Energy energiaseminaarissa Salossa syyskuussa TAIVASSALO Hankkeen pääkohteeksi valikoitui Taivassalon Kolkanaukon Natura-alue, joka käsittää Kolkanaukon ja Kaustionaukon, sekä niiden väliin jäävän umpeenkasvaneen Kaustionrauman muodostaman kokonaisuuden. Natura-alueeseen kuuluu lisäksi muitakin erillisiä osa-alueita, jotka eivät kuulu tämän tarkastelun piiriin. Kolkanaukon Natura-alue on sekä SCI- (Site of Community Importance), että SPA alue (Special Protected Area). SPA alue suojellaan lintudirektiivin mukaan, alueen muutonaikaisen merkityksen ja/tai pesimälinnuston perusteella. Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Kolkanaukko kuuluu myös lintuvesien suojeluohjelmaan ja Suomen IBA kohteisiin (tärkeät lintualueet). IBA -alueeksi se on valittu erityisesti pesivien viiksitimalien ja suurten kyhmyjoutsenkertymien perusteella. Alueen rannat ovat aikoinaan olleet avoimempia ja aukkojen välillä kulki sittemmin umpeen kasvanut veneväylä. Kaustionaukon yhdistää edelleen mereen ruopattu väylä. Yleisen rehevöitymisen ja laidunnuksen päättymisen vuoksi alue on voimakkaasti ruovikoitunut. Merestä jo osin irti kuroutuneen kokonaisuuden pesimälinnusto on yksipuolistunut ja avoimia rantoja hyödyntävä lajisto on ehtinyt hävitä umpeenkasvun myötä lähes kokonaan. Samoin on käynyt alueen kasvillisuudelle ja maisemalle. Vuoden 2007 kartoitusten aikaan, alueelta ei enää juurikaan löytynyt avoimia niittyjä, kosteikkopainanteita tai rantoja. Avoimet alueet ovat kooltaan olemattoman pienialaisia ja järviruoko on vallannut pitkälti koko alueen. Ainoat avoimet rannat ovat Kolkanaukon puolella sijaitsevat muutamat mökkirannat, joita omistajat ovat itse pitäneet avoimena. Hankeen selvitysten perusteella kohdealueella on mahdollisuus lähes 100 hehtaarin ruovikkokasvuston energiahyödyntämiseen. Tavoitteena oli selvittää tämän tyyppisen energiahyödyntämisen edellytykset Natura-alueella ja käydä valmiiksi läpi asian edellyttämää byrokratiaa. Kohteella tehtiin kesällä 2007 mm. linnustokartoitus, sudenkorentokartoitus, sekä

10 ruovikon luokittelu / kasvillisuuskartoitus. Alueen maanomistajien kanssa pidettiin yhteinen palaveri Taivassalon keskustassa. Paikalla olleet maanomistajat edustivat kattavasti alueen maanomistusta ja kaikki olivat myötämielisiä hankkeelle. Tulevaisuudessa Kolkanaukon ruovikkoa on tarkoitus polttaa energiaksi Taivassalossa suunnitteilla olevassa aluelämpökeskuksessa ja/tai mädättää biokaasuksi paikallisella tilalla ja/tai Biovakan laitoksella. Myös ruokopellettien valmistus olisi mahdollinen käyttövaihtoehto. 3.2 VEHMAA Vehmaa oli hankkeessa vahvasti mukana mm. Biovakan tunnetun biokaasulaitoksen myötä. Turun ammattikorkeakoulussa tehtiin hankkeeseen liittyen korkeamman asteen opinnäytetyö, jossa selvitettiin käytännön edellytyksiä hyödyntää ruovikkoa energiaksi yhdessä sianlantalietteen kanssa Vehmaan laitoksella (Rautio 2007). Myös ruovikkovarat Vehmaalla ovat mittavat erityisesti Vehmassalmen alueella. Vehmassalmi ei tosin kuulu Natura-2000 ohjelmaan, joten esiselvitysten tarve ei siellä ole yhtä suuri kuin Kolkanaukolla. Vehmaan Rautilakeskuksella, Vehmassalmen rannalla, pidettiin yleisötilaisuus asian tiimoilta. Paikalle kokoontui Taivassalon tilaisuutta vähemmän oman alueen viljelijöitä ja maanomistajia. Osin tämä johtui varmasti siitä, ettei Vehmassalmen alueella oltu tekemässä konkreettisesti kohdistettua suunnitelmaa tiettyjen maanomistajien maille, vaan puhuttiin Vehmassalmen ruovikoiden hyödyntämisestä yleisemmällä tasolla. Tilaisuudessa käytiin kuitenkin pitkään ansiokasta keskustelua bioenergian toteutumisvaihtoehdoista seudulla. Raution selvitys pureutui tärkeään kohtaan, sillä niin kauan kuin korjatulle ruo olle ei ole markkinoita, eikä hyödyntäjää, ei korjuuyrittäjyyttäkään synny. Selvityksessä käytiin läpi Biovakka Oy:n näkökulmasta edellytyksiä ruokomateriaalin käyttöön otolle. Biokaasulaitoksella ruokomateriaalia pidetään potentiaalisena voimavarana ja sen mukaan ottamista energiantuotantoon todennäköisenä. Raution työssä selvitettiin erityisesti ruokomateriaalin vastaanottamiseen, mutta myös korjuuseen liittyviä tekniikka- ja laitteistovaatimuksia MIETOINEN (Mynämäki) Mynämäen Mietoisissa, Tervoisten tilalla kokeiltiin suunnitelmien mukaan ruovikon hyötykäyttöä nautaeläinten rehuksi. Vastaavaa oli kokeiltu jo edellisenä vuonna, mutta aiemmassa kokeessa toteutuneet mahdolliset virhetekijät haluttiin nyt välttää. Tuolloin ruoko oli korjattu vasta loppukesästä ja hapotettu rehumateriaali oli ilmeisesti pakattu liian löyhästi ja/tai sitä oli ollut liian vähän. Nyt tehdyssä kokeessa korjuuajankohdaksi valittiin alkukesä, jolloin tuore ruokomateriaali ei ollut vielä korsiintunut. Ruoko on silloin pehmeämpää ja ravinteikkaampaa ja siten karjanrehukäyttöön paremmin sopivaa. Nyt tehdyssä kokeessa kokeiltiin myös uutta tehokkaampaa korjuumenetelmää. Tähän tarkoitukseen paikalle tuotiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimesta käytöstä poistettuja öljypuomeja. Korjuu toteutettiin siten, että öljypuomit asetettiin puolikaareen tuulen alapuolelle ja ruovikkoa leikattiin sen ulkopuolelta siten että puomi keräsi kelluvan ruokomateriaalin. Tämän jälkeen puomi vedettiin moottoriveneellä pussin muotoon, kiinnitettiin köysillä veneen perään ja pussia lähdettiin vetämään rantaan. Korjuutapa toimi periaatteessa suunnitelmien mukaan odotetulla tavalla. Ongelmaksi muodostui kuitenkin puomin + ruokomateriaalin yhteismassa. Myös veneen potkurin

11 aiheuttaman virran todettiin voivan muodostua ongelmaksi, vaikka sen vaikutus arvioitiin tässä kokeessa pieneksi. Suurin ongelma oli 50 hv:n perämoottorilla varustetun niittoveneen kyky vetää painavaa kuormaa joka aiheutui paljolti n. puolen metrin syvyydellä haraavan öljypuomin liepeiden vastuksesta. Ongelmaa aiheutti myös veneen ohjattavuuden häviäminen painavan kuorman myötä. Ruokoa leikattiin vielä lisää, mutta lähempää rantaa, josta se osin tuulen voimalla ajautui rantaan. Pienemmän perämoottoriveneen avustaessa köydellä vetoveneen ohjaamista saimme kuitenkin kuorman rantaa lähes suunnitelmien mukaan, joskin hitaasti ja polttoainetta kuluttavasti. Rannasta tilan traktori lastasi ruokokuorman hydraulisella kouralla toisen traktorin lavalle, joka kuljetti sen kovalle piha-alustalle kuivumaan. Tästä ruoko oli tarkoitus siirtää siiloihin säilöttäväksi. Sateiset kelit tekivät kuitenkin tepposet ja muutamaa viikkoa myöhemmin tilan isännät ilmoittivat että ruokomassa oli ehtinyt alkaa mädäntyä, eikä sitä siten oltu voitu ottaa käsittelyyn. Suunnitellut ravintoarvoanalyysit jäivät näin ollen tekemättä. Kaikkiaan kerääminen puomilla toimi periaatteessa suunnitellusti ja mm. sikäli hyvin, että ruokomateriaali pysyi hyvin puomin sisäpuolella sitä vedettäessä. Käytännössä kuorma muodostui kuitenkin liian painavaksi, eikä öljypuomi siten osoittautunut tarkoitukseen sopivaksi. Kuitenkin vastaavan mallinen, kevyempi ja tarkoitukseen modifioitu, osin esim. verkosta tehty korjuupuomi, voisi kokeen perusteella olla toimiva ratkaisu. 4. EDELLYTYKSET NATURA-ALUEILLA TOIMIMISEEN YLEISET EDELLYTYKSET Ruovikon korjuun juridisia ulottuvuuksia selvitettiin kattavasti Ruoko-hankkeessa, Turun ammattikorkeakoulun lopputyössä Järviruo on korjuumahdollisuudet bioenergia- ja rakennuskäyttöön Etelä-Suomen rannikkoalueella (Henna Silen 2007). Erinäisiä rajoituksia ruovikon niittoon antavat muun muassa vesi-, yhteisalue- ja luonnonsuojelulaki (ks. taulukko 1.). EDELLYTYKSET KOLKANAUKOLLA Natura-esiarvio Ruovikon hyödyntämisen ehtoja Kolkanukon Natura-alueella suunniteltiin ja niiden suuntaviivoista sovittiin yhteistyössä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Laajat toimenpiteet Natura-alueella edellyttävät vähintään Natura-esiarviota, jossa selvitetään onko tarvetta varsinaiseen Natura-arvioon. Lounais-Suomen ympäristökeskukselle esitettiin lausuntopyyntö Natura-esiarviosta. Lausunnon mukaan esiarvio on riittävä ja ruovikon hyödyntäminen alueella voidaan aloittaa esiarvion ja lausunnon mukaisin ehdoin (ks. liitteet 1. ja 2.). On huomattava, että tässä raportissa esitetyt rajaukset toimintoihin varatuista alueista (karttaliite 1.) ovat maankäytön suosituksia, jotka voivat tarpeen mukaan tai saatujen kokemusten myötä tarkentua ja/tai muuttua.

12 Oheisessa taulukossa 1. on esitetty ruo on suurimittaisen niiton vaatima ilmoitus- ja lupaprosessi kaavion muodossa.

13 Kolkanaukko Alueen linnustollisesti merkittävin pesimälajisto pesii Kolkanaukon puolella, sen länsireunan keskiosissa (ks. karttaliite 1, sininen rajaus). Tämä alue on neuvotteluissa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen kanssa rajattu kokonaan pois energiakäytöstä. Punaisella merkityillä alueilla ruovikon korjuu olisi mahdollista. Kaustionrauma - Kaustionaukko Kaustionrauman pohjoisosan kovempipohjainen ja ruovikoltaan harvakasvuinen osa ja riistalaidun ympäristöineen on suunnitelmassa varattu laidunnukseen (vihreä rajaus). Kaustionaukon ruovikot voidaan ottaa kokonaisuudessaan mukaan korjuuseen. Huom! Kaustionaukon kaikkein pohjoisin kulmaus jäi pois tästä selvityksestä (vrt. karttaliite 1) Kolkanaukolla tehdyt kartoitukset Pesimälinnustokartoitus Kolkanaukolla ei ole aiemmin tehty nykymuotoisia linnustoselvityksiä. Myös muuta havaintomateriaalia alueen linnustosta ja sen muutoksista on olemassa varsin niukasti, Kaustionaukon osalta ei käytännössä lainkaan. Hankkeen myötä alueella tehtiin pesimälinnustokartoitus (Alho 2007). Selvityksen mukaan lahden arvokkaimpia pesimälajeja olivat kaulushaikara (1 pari), merikotka (1 pari), ruskosuohaukka (1 pari), kurki (4 paria), luhtakana (2 paria), rastaskerttunen (1 pari) ja viiksitimali (vähintään 5 paria). Kahlaajista alueella pesii enää ainoastaan taivaanvuohi (5 paria) ja mökkirantojen turvin rantasipi (2 paria). Liitteenä olevista reviirikartoista selviää paitsi merkittävimpien pesimälajien reviirit, myös selkeä syy Kolkanaukon länsireunan rauhoittamiseen korjuutoiminnalta. Kaulushaikara vaihtoi reviiriä kesken kauden (pienempi piste kartalla kuvaa ensimmäistä huutelupaikkaa). Alue on myös pesimä- ja muutonaikaisen ravinnonhankinnan kannalta merkittävä monille lajeille mm. harmaahaikaralle, kalatiiralle ja räyskälle. Valintaa IBA -alueeksi kyhmyjoutsenen kerääntymisalueena tukee loppusyksyllä laskettu 162 lintua. Myös pesiviä pareja on paljon ja keväällä alueella tavattiin lisäksi runsaasti pesimättömiä kyhmyjoutsenia (mm yhteensä 56 yksilöä). Sudenkorentokartoitus Alueella tehtiin kauniin kesäpäivän mittainen sudenkorentokartoitus alan ammattilaisen (Sami Karjalainen) toimesta. Kartoituksessa löytyi 11 eri merenlahdille tavanomaista korentolajia. Kiinnostavimpana voidaan pitää jokseenkin harvinaisen rannikkoukonkorennon esiintymistä alueella. Uhanalaisia tai EU:n direktiivilajeja ei löytynyt. Kaikkien korentolajien löytyminen edellyttää yleensä useita kartoituskertoja kesän eri vaiheissa. Tästä syystä kartoittajan arvion mukaan on periaatteessa mahdollista että alueella saattaisi esiintyä täplälampikorento, joka on EU:n luontodirektiivin liitteen IV laji. Viitasammakko Lounais-Suomen ympäristökeskus kartoitti yhdessä Turun luonnonsuojelupiirin kanssa viitasammakon esiintymistä keväällä Erillisen viitasammakkokartoituksen jäädessä

14 toteutumatta, seurattiin lajin mahdollista esiintymistä linnustokartoituksen ohessa. Kolkanaukon koillisreunan yksityisen suojelualueen rannassa havaittiinkin runsas viitasammakkoesiintymä vapun aikoihin. Muualla lahden alueella lajia ei linnustokartoituksen ohessa havaittu. On kuitenkin huomattava että aivan koko alueella ei vielä liikuttu tuohon sammakoiden aktiivisimpaan soidinaikaan. Aiemmin on tiedossa, että laji on esiintynyt toisinaan runsaana Uudenkaupungintien varteen muodostuneella altaalta, Kolkanaukon eteläisimmässä (kaakkoisimmassa) päässä. (mm. Alho ja Sirkiä suull.). Ruovikon luokittelu ja kasvillisuus Ruovikon biomassan hyödyntämispotentiaalin arvioimiseksi alueella tehtiin ruovikon luokittelu (Suominen 2007). Luokittelu tehtiin Oesch n ja Räikkösen käyttämien luokituksen mukaisesti (Oesch 1994 ja Räikkönen 2007). Luokittelussa selviää mm. rakennusmateriaaliksi hyvin soveltuvan ruovikon määrä. Varsinaista kasvillisuusselvitystä ei tehty, mutta kasvibiologi Lassi Suominen teki ruovikon luokittelun ohessa havaintoja myös alueen kasvillisuudesta. Suomisen raportissa on hyvä yleiskuvaus alueen kasvillisuudesta ja joitain erityishuomioita, kuten jättipalsamin leviäminen, johon tulisi kiinnittää huomiota. Suomisen raportti on kokonaisuudessaan liitteenä (liite 4). Kolkanaukon Natura-alueella on tavattu uhanalaista hoikkavillaa. Sen kasvupaikka on kuitenkin sijainnut Kolkanaukon koillisreunan luonnonsuojelualueella ja siten suunnitellun ruovikonhyödyntämisalueen ulkopuolella Seuranta Mikäli biomassan korjuu alueella käynnistyy, tulee sen vaikutuksia Natura-alueen luontoon seurata. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen suosituksen perusteella vaikutuksia alueen linnustoon seurataan kartoittamalla linnusto viiden vuoden välein (lähtökartoitus on tehty tässä hankkeessa, seuraava kartoitus tehtävä viidentenä korjuuvuonna). Viitasammakoiden osalta seurantaa tehdään alkuvaiheessa kolmen vuoden välein jotta vaikutuksia voidaan arvioida. Kartoitusten kustannuksista vastaa lähtökohtaisesti urakoitsija tai materiaalia hyödyntävä laitos. Periaatteessa kartoitus voi joskus toteutua myös erilaisten viranomaistoimien tai hankkeiden yhteydessä / kustannuksella. Natura-alueet ja muut suojelukohteet ovat yksilöitä ja siksi toimintatavat ja mahdollisuudet vaihtelevat eri kohteilla. Tästä syytä jokainen Natura-alue vaatii omat selvityksensä ja seurantansa, ennen ja jälkeen bioenergiakorjuun Korjuun ajoitus Korjuun ajoitus on oleellinen asia erityisesti Natura-alueilla toimittaessa. Talvella ruokoa päästään korjaamaan vasta kunnollisen jääpeitteen aikana. Käytännössä talvet vaihtelevat Lounaisessa Suomessa huomattavasti ja onkin todennäköistä että toisinaan korjuu onnistuu vain osittain tai jää jopa kokonaan tekemättä. Useimmiten paras korjuuaika ajoittuu vasta lopputalveen, helmi-maaliskuulle. Kesäkorjuussa ajoitus on vielä talveakin tarkempaa. Korjuu voidaan käytännössä aloittaa vasta lintujen pesimäkauden jälkeen eli aikaisintaan 20.7., mutta mieluummin vasta elokuun alusta. Korjuuta voidaan jatkaa siitä vain noin kuukauden ajan. Tämän jälkeen ravinteet kulkeutuvat juureen, eikä ruoko kelpaa sen jälkeen biokaasutuotannon raaka-aineeksi. Kesäkorjuussa