Mansen Mettät - Voimavara ja Mahdollisuus. Tampereen kaupungin metsien hoidon toimintamalli

Transkriptio

1 Mansen Mettät - Voimavara ja Mahdollisuus Tampereen kaupungin metsien hoidon toimintamalli Kiinteistötoimi 2009

2

3 TAMPEREEN KAUPUNGIN METSIEN HOIDON TOIMINTAMALLI

4 Tampereen kaupungin metsien hoidon toimintamalli Dnro TRE: 2558/ /2008 Tampereen kaupunki Kaupunkikehitysryhmä Kiinteistötoimi Tampere 2009 Toteutus: Tampereen kaupunki Kiinteistötoimi Kirjoittaja: Anne Tuominen Ulkoasu: Anne Tuominen Kuvat: Olavi Kalkko: s. 20 puukiipijä, s. 22 harmaapäätikka, s. 29 pikkutikka Laura Ahola Tommi Granholm Iris Havola Anne Tuominen Pohjakartat: Tampereen kaupunki/kaupunkimittaus

5 TIIVISTELMÄ Tampereen kaupungin metsien hoidon toimintamalli on tulevaisuuteen suuntaava, pitkän tähtäimen strategiatason linjaus. Toimintamalli ohjaa kaupungin omistamien metsien hoidon suunnittelua ja hoitotoimien toteutusta. Malli linjaa myös vuorovaikutuksen järjestämistä suunnitteluhankkeiden ja hoitotoimien toteutuksen yhteydessä. Toimintamalli koskee kaupungin omistamia metsiä kantakaupungissa ja Teisko-Aitolahti -alueella. Se koskee myös Tampereen omistamia metsiä muiden kaupunkien ja kuntien alueilla. Toimintamallin keskeinen tehtävä on varmistaa metsäsuunnitelmien sisällön laatua. Lisäksi toimintamalli kuvaa kaupungin omistamien metsien tilaa vuoden 2008 lopussa. Se tekee myös metsien hoidon toimintatavat tutuiksi kuntalaisille ja muille sidosryhmille. Toimintamallin tavoitteena on sovittaa yhteen metsiin kohdistuvia erilaisia tavoitteita ja löytää tasapaino niiden välille. Toimintamallilla varaudutaan kaupungin rakentamisen, väestömäärän kasvun ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin mahdollisiin muutoksiin. Toimintamalli on valmisteltu yhteistyössä eri hallintokuntien sekä järjestöjen ja yhdistysten kanssa. Valmistelutyö käynnistyi projektisuunnitelman nähtävillä ololla. Valmistelun tueksi kerättiin kuntalaisten mielipiteitä Valmavalmistelufoorumisssa. Toimintamalliluonnos oli nähtävillä ja kommentoitavana Palvelupiste Frenckellissä ja kaupungin internetsivuilla. Tampereen kaupungin metsäomaisuus Tampere omisti kaupungin metsäsuunnitelman mukaan vuoden 2008 lopussa metsää 7450 hehtaaria, josta 3610 hehtaaria sijaitsi kantakaupungin alueella. Teisko-Aitolahdessa kaupunki omisti metsää 3110 hehtaaria. Muiden kuntien ja kaupunkien alueilla metsäomaisuutta oli noin 730 hehtaaria. Tamperelaiset metsät ovat yleensä ottaen varsin reheviä ja kuusivaltaisia. Metsät ovat myös keskimääräistä puustoisempia, kuin mitä pirkanmaalaiset metsät ovat. Luonnonsuojelulailla, metsälailla tai esim. kaupungin omalla päätöksellä rauhoitettuja metsiä oli vuonna 2008 kaikkiaan noin 7 % metsäpinta-alasta. Tämän lisäksi metsänkäsittelyn ulkopuolella on merkittävä määrä alueita, jotka ovat metsäsuunnitelmassa tai esim. kaavassa määritelty säästettäviksi. Kaupungin metsiä ja metsiin liittyviä toimintatapoja on tarkasteltu toimintamallissa SWOT-analyysilla. Vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat on määritetty ohjaus- ja osallisryhmän työskentelyn pohjalta. Nelikenttää on hyödynnetty tavoitteiden, painopisteiden ja linjausten valmistelussa. Metsien hoidon ja käytön tavoitteet ja painopisteet Tampereen kaupungin metsien suunnittelussa ja hoidossa pyritään siihen, että käytettävät menetelmät ovat toimivia ja innovatiivisia. Oikeanlaisia menetelmiä apuna käyttäen pyritään sovittamaan yhteen erilaiset metsiin kohdistuvat tarpeet. Myös vuorovaikutusta ja yhteistyötä pyritään kehittämään siten, että ne palvelevat parhaalla tavalla tavoitteiden yhteensovittamista. Tavoitetilaksi vuodelle 2020 asetetaan kaupungin metsien monikäyttöisyys, monimuotoisuus ja muutokseen sopeutuminen. Tampereen kaupungin metsien hoidossa ja käytössä korostetaan kuutta eri osa-aluetta: 1. Metsien monikäyttöisyyttä, viihtyisyyttä, turvallisuutta ja terveyttä edistävyyttä 2. Metsien monimuotoisuutta ja toimivaa ekologista verkostoa 3. Metsämaiseman elämyksellisyyttä ja metsien kulttuuriarvoja 4. Metsien elinvoimaisuutta ja muutokseen sopeutumista 5. Metsien hoidon toimintatapojen avoimuutta, vuorovaikutusta ja erilaisten metsien käyttäjien tarpeiden huomioimista sekä 6. Metsien hoidon ja käytön perusteltua taloudellisuutta.

6 Metsien hoidon ja käytön linjaukset Tavoitetilan saavuttamiseksi on toimintamalliin määritelty kaikkia metsiä koskevat metsien hoidon ja käytön yleisperiaatteet sekä Viheralueiden hoitoluokituksen (2007) eri metsäluokkia koskevat linjaukset. Metsien hoidon ja käytön linjaukset ovat osittain jo käytössä olevia hyviä käytänteitä. Osittain ne sisältävät uusia toimintatapoja ja kehittämiskohteita. Linjausten lisäksi kaupungin metsien hoidossa ja käytössä otetaan huomioon mm. Hyvän metsänhoidon suositukset, metsäsertifiointi, lait ja asetukset sekä kaupunkistrategia ja muut kaupungin ohjelmat ja määräykset. Kaikkia metsiä koskevat yleisperiaatteet Metsien hoito perustuu metsäsuunnitelmiin, jotka valmistellaan tämän toimintamallin periaatteiden mukaisesti. Lisäksi hoitoa ja käyttöä ohjaa viheralueiden hoitoluokitus, jonka avulla määritetään eri metsäalueille pääkäyttötarkoitus, ja joka kertoo metsien hoitotasoa. Hoitoluokan määritykseen vaikuttavat merkittävästi maankäyttösuunnitelmat. Luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamista linjataan monin eri tavoin. Keskeisimpänä on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuus ohjelma Metson luonnontieteellisten valintaperusteiden mukaisten kohteiden selvittäminen sekä Suomen luontotyyppien uhanalaisuus selvityksen soveltaminen. Myös arvokkaat vanhat metsät sekä harvinaisten ja uhanalaisten lajien elinympäristöt otetaan huomioon. Lisäksi luonnonhoitotoimin pyritään säilyttämään ja lisäämään luonnon monimuotoisuutta. Kaikkia metsiä koskien on lisäksi linjattu metsien virkistyskäyttöön, maisemaan, vesistöön ja maaperään, kulttuuriarvoihin sekä toimenpiteiden toteutukseen liittyviä periaatteita. Metsänhoitoluokittaiset hoidon periaatteet Viheralueiden hoitoluokista lähi- ja ulkoilumetsille, retkeilymetsille, suojametsille, talousmetsille, arvometsille ja suojelualueille on esitetty hoitoluokitusopasta tarkentaen periaatteet, joita Tampereen metsien hoidossa ja käytössä noudatetaan. Viheralueiden hoitoluokitus toimii keskeisimpänä välineenä eri tavoitteiden yhteensovittamisessa. Lähi- ja ulkoilumetsien linjauksissa on otettu keskiöön metsien virkistyskäyttö, turvallisuus, maaperä, maisemaarvot, puuston jatkuvuus, kulttuuriarvot ja monimuotoisuus. Muiden metsäluokkien osalta hoitoluokitusopasta on täsmennetty vain muutamin määrityksin. Vuorovaikutus ja yhteistyö Vuorovaikutuksen ja yhteistyön lisäämistä metsäasioissa ehdotetaan kehitettäväksi usealla eri tavalla mm. eri hallintokuntien ja ulkoisten sidosryhmien kanssa. Viestinnän kehittämiseen tulisi myös kiinnittää huomiota enemmän mm. opastusmateriaalia lisäämällä. Toimintamallin toteutus Metsien hoidon toimintamallin toteutuksessa keskeistä on metsäsuunnitelmien valmistelu. Metsäsuunnitelmat pyritään pääsääntöisesti valmistelemaan alueellisten viheraluesuunnitelmien (VAS) aikataulun mukaisesti, jolloin pystytään hyödyntämään mm. VAS:n asukaspalautetta. Teisko-Aitolahti -alueelle tullaan kuitenkin valmistelemaan metsäsuunnitelmat erillisenä hankkeena. Suunnittelutyö kilpailutetaan ja tilataan ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Vuorovaikutus määritellään aluekohtaisesti toimintamallissa esitettyjen periaatteiden mukaan. Erillisille kehittämiskohteille on määritetty toteutusvuosi. Kehittämishankkeet pyritään toteuttamaan osittain opinnäytetöinä ja osittain muiden töiden ohessa ilman lisäresursseja. Toimintamallin toteutumisesta vastaa kiinteistötoimi. Toteutumista seurataan vuosittain ja toteumat kirjataan mm. toimintakertomukseen.

7 SISÄLLYS 1. JOHDANTO... 7 TOIMINTAMALLIN TARKOITUS... 7 VALMISTELUN VAIHEET JA VUOROVAIKUTUS TAMPEREEN KAUPUNGIN METSIEN TILA YLEISTÄ...10 METSIÄ KOSKEVAT KESKEISET LAIT JA METSIEN SERTIFIOINTI...10 METSIEN HOITO 2000-LUVUN ALKUPUOLELLA...12 PUUSTON NYKYTILA...13 KAUPUNGIN METSÄT SUURALUEITTAIN...14 MUISSA KUNNISSA SIJAITSEVAT METSÄT...17 METSIEN TULEVA KEHITYS...18 EKOLOGINEN VERKOSTO...19 METSIEN VIRKISTYSKÄYTTÖ...21 METSIEN MERKITYKSET...22 METSIEN SWOT-ANALYYSI METSIEN HOIDON JA KÄYTÖN TAVOITTEET JA PAINOPISTEET METSIEN HOIDON JA KÄYTÖN LINJAUKSET KAIKKIA METSIÄ KOSKEVAT YLEISPERIAATTEET...28 METSÄNHOITOLUOKITTAISET HOIDON PERIAATTEET...33 Lähi- ja ulkoilumetsät...33 Retkeilymetsät...37 Suojametsät...38 Talousmetsät...39 Arvometsät...40 Suojelualueet...40 VUOROVAIKUTUKSEN JA YHTEISTYÖN TAVOITTEET TOIMINTAMALLIN TOTEUTUS SUUNNITTELU...42 VUOROVAIKUTUS JA OSALLISTUMINEN...43 TOTEUTUS...44 SEURANTA...44 LIITTEET Metsien hoidon toimintamallin valmistelussa järjestetty osallistuminen ja yhteistyö Viheralueiden hoitoluokitus 2007 Toimintamallin valmistelun lähtökohdat ja lähteet Käytetyt käsitteet Mielipiteiden ja lausuntojen tiivistelmät ja vastineet Yleiskaavojen virkistys- ja maa- ja metsätalousalueet Aitolahti-Teisko alueella ja Kauppi-Niihamassa

8 1. Johdanto Toimintamallin tarkoitus Tamperelaiset metsät ovat mahdollisuus ja voimavara, joista halutaan pitää erityisen hyvää huolta. Kiinteistötoimi on valmistellut yhteistyössä muiden hallintokuntien ja ulkoisten sidosryhmien kanssa Tampereen kaupungin metsien hoidon toimintamallin , jonka tarkoituksena on täsmentää, mitä tämä hyvä huolenpito käytännössä tarkoittaa. Toimintamallin keskeisin tehtävä on ohjata metsäsuunnitelmien valmistelua ja toimenpiteiden toteutusta. Kun vuosina voimassa olevaa metsäsuunnitelmaa uusitaan, noudatetaan uusien metsäsuunnitelmien valmistelussa tämän toimintamallin linjauksia ja periaatteita. Metsäsuunnitelmia tullaan tilaamaan metsäsuunnittelupalveluita tuottavilta toimijoilta. Eri metsäalueilla voi suunnitelman valmistelusta vastata eri palveluntuottajat, joten suunnitteluperiaatteiden ylöskirjaaminen on tärkeää. Toimintamalli antaa myös suunnan suunnittelu- ja toteutusvaiheiden vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Varsinaisten toimenpiteiden toteutus perustuu toimintamallin mukaan valmisteltaviin metsäsuunnitelmiin. Toimintamalliin on kirjattu jo käytössä olevia metsien hoitoon liittyviä toimintatapoja ja periaatteita sekä linjaukset uusiksi toimintatavoiksi. Toimintamalli avaa metsien hoidon käytäntöjä asukkaille ja muille sidosryhmille. Se esittelee myös kaupungin metsien tilaa vuoden 2008 lopussa ja kuvaa mahdollisia tulevia metsiin kohdistuvia muutoksia. Erilaisten metsiin kohdistuvien tavoitteiden kuten näkymien avaamistarpeiden, luonnon monimuotoisuuden turvaamistavoitteiden tai jonkun harrastusmuodon toimintaedellytysten kehittämistavoitteiden yhteensovittaminen on keskeisessä asemassa toimintamallissa. Toimintamallissa on kiinnitetty erityistä huomiota tulevaisuuden haasteisiin. Rakentaminen, väestönkasvu ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat mahdolliset muutokset voivat vaikuttaa metsiin merkittävästi. Näihin muutoksiin on syytä pyrkiä varautumaan jo ennalta. Toimintamallin sisältö Metsien hoidon toimintamalli koskee kaikkia kaupungin omistuksessa olevia metsiä Tampereella ja muissa kunnissa. Toimintamalli esittelee kaupungin omistamien metsien tavoitetilan vuodelle 2020 ja siihen johtavat toimenpiteet vuosille Se määrittelee metsien hoidon strategiset painopisteet sekä hoidon ja käytön linjaukset. Toimintamalli on laadittu noudatettavaksi vuoteen 2020 asti. Toimintamalli on muotoutunut kaupungin eri asiantuntijatahojen sekä luonto- ja asukasyhdistysten näkemyksistä. Toimintamallin valmistelun aikana kerätty asukaspalaute ja aiemmin saatu asukaspalaute ovat olleet valmistelun lähtökohtana. Ajankohtaiset ohjelmat ja tutkimustulokset ovat myös osaltaan vaikuttaneet sisältöön.

9 Toimintamallin valmistelussa on otettu huomioon käyttäjien tarpeet metsien ominaisuuksien suhteen. Keskeistä on tarjota moninaiselle käyttäjäkunnalle vaihteleva ja elämyksellinen metsäluonto, joka antaa jokaiselle jotakin. Toimintamallilla pyritään lisäämään metsien monikäyttöisyyttä Tampereen kaupunkistrategian tavoitteen mukaisesti. Toimintamalli tukee osaltaan myös tasapainoisen ja kestävän kaupunkirakenteen tavoitetta. Valmistelun vaiheet ja vuorovaikutus Metsien hoidon toimintamallin valmistelu käynnistyi talvella 2008 kaupungin sisäisen ohjausryhmän perustamisella ja projektisuunnitelman laadinnalla. Projektisuunnitelma oli nähtävillä Palvelupiste Frenckellissä ja kaupungin sivuilla , jolloin oli myös mahdollista ilmoittautua perustettavaan osallisryhmään. Ohjausryhmässä olivat edustettuina keskeiset metsiin liittyvät hallintokunnat: kaupunkiympäristön kehitys, katu- ja vihertuotannon viheryksikkö, suunnittelupalvelut, ympäristöpalvelut ja liikuntapalvelut. Toimintamallin valmistelusta vastasi kiinteistötoimi. Toimintamallin valmistelussa osallistuminen oli pääasiallisesti edustuksellista. Osallisryhmä muodostettiin ilmoittautuneiden järjestöjen ja yhdistysten edustajista. (Ohjausryhmän ja osallisryhmän kokoonpano on liitteenä.) Osallisryhmä kokoontui neljä kertaa ja teki maastoretken Pirttijärven retkeilymetsään. Valmistelun tueksi kerättiin mielipiteitä keväällä 2008 Valma-valmistelufoorumissa. Palautteita saatiin yhteensä 15. (Yhteenveto palautteista on liitteenä.) Toimintamalliluonnos oli nähtävillä ja kommentoitavana Palvelupiste Frenckellissä ja kaupungin sivuilla Luonnoksesta lausuivat Tampereen kaupungin kaupunkiympäristökehittämisen maankäytön suunnittelu ja Pirkanmaan metsäkeskus. Yhden palautteen allekirjoittajina olivat Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja Luonto-Liiton Hämeen piiri ry. Yksi yksityinen henkilö ja yksi asunto-osakeyhtiö jättivät asiasta mielipiteensä. Toimintamalliluonnoksesta jätettiin eriävä mielipide Hervanta-verkoston ja Hervanta-Seura ry:n puolesta. Tiivistelmät mielipiteistä ja vastineet ovat toimintamallin liitteenä. Metsien hoidon toimintamalliin tehtiin vähäisiä teknisiä muutoksia ja tarkennuksia saadun palautteen pohjalta. Tekstiin lisättiin täsmennys kiinteistötoimen ja maankäytön suunnittelun yhteistyöstä liittyen metsäluokkien määrittelyyn. Kolmen luontojärjestön palautteen pohjalta tehtiin tekstiin useita lisäyksiä ja täsmennyksiä. Palautteen kohdat, joita ei huomioitu, esiintyy toimintamallissa muussa yhteydessä, kuin mihin palautteessa oli viitattu. Yksityisten jättämät mielipiteet eivät antaneet aihetta muutosten tekemiseen. Tampereen kaupungin metsien hoidon toimintamallista päättäminen kuuluu kaupunginhallituksen toimivaltaan.

10 Metsien hoidon toimintamalli Mikä se on? Toimintamalli on vuoteen 2020 voimassa oleva strateginen linjaus, jolla ohjataan kaupungin omistamien metsien suunnittelua ja metsien hoidon toteutusta. Toimintamallin mukaisesti valmistellaan 2010-luvun metsäsuunnitelmat, joiden mukaan kaupungin omistamia metsiä hoidetaan ja käytetään. Mitä se koskee? Toimintamalli koskee kaupungin omistamia metsiä kantakaupungissa ja Teisko-Aitolahti -alueella. Se koskee myös Tampereen omistamia metsiä muiden kaupunkien ja kuntien alueilla. Mitä se sisältää? Toimintamalli sisältää nykytilan kuvauksen kaupungin metsien tilasta vuonna 2008, tavoitetilan vuodelle 2020, strategiset painopisteet sekä metsien hoidon ja käytön linjaukset. Miten se on laadittu? Toimintamalli on laadittu vuorovaikutteisesti yhteistyössä kaupungin sisäisen ohjausryhmän sekä järjestöjen ja yhdistysten edustajien muodostaman osallisryhmän kanssa. Asukkaiden toiveita kartoitettiin Valma-valmistelufoorumissa. Miksi se on laadittu? Toimintamallin tavoitteena on sovittaa yhteen metsiin kohdistuvia erilaisia tavoitteita ja löytää tasapaino niiden välille. Toimintamallilla varaudutaan kaupungin rakentamisen, väestömäärän kasvun ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin mahdollisiin muutoksiin. Toimintamallin avulla pyritään tekemään kaupungin metsien hoidon periaatteet läpinäkyviksi. Mallissa esitellään käytössä olevat tavat, joilla metsiä hoidetaan ja käytetään sekä linjaukset toiminnan kehittämiseksi.

11 2. Tampereen kaupungin metsien tila Yleistä Tampereen kaupungin omistamien metsien pinta-ala oli vuoden 2008 lopussa 7450 hehtaaria, josta 3610 hehtaaria sijaitsee kantakaupungissa. Teisko-Aitolahdessa on kaupungin omistuksessa metsää 3110 hehtaaria. Muiden kuntien ja kaupunkien alueilla Tampere omistaa metsää 730 hehtaaria. Kantakaupungissa Tampere omistaa valtaosan metsätiloista. Kauppi-Niihamassa on merkittävä määrä metsää muussa kuin kaupungin omistuksessa. Muuten kantakaupungissa vain yksittäiset metsätilat ovat muiden omistuksessa (kartta kaupungin maanomistuksesta kantakaupungissa on sivulla 11). Teisko-Aitolahdessa kaupunki omistaa yksittäisiä metsätiloja (kartta kaupungin maanomistuksesta pohjoisella alueella on liitteenä). Vuonna 2002 Suomen kunnat omistivat keskimäärin metsää noin 1000 hehtaaria. Kuntametsänomistajien joukossa Tampere sijoittuu omistuksessaan olevan metsäpinta-alan suhteen korkealle. Etenkin pääkaupunkiseudun suuret kaupungit ohjaavat metsiensä hoitoa tätä toimintamallia vastaavilla strategisilla linjauksilla. Kaupungin omistamista metsistä vastaa kiinteistötoimi. Kiinteistötoimi vastaa metsäsuunnitelmien valmistelusta ja metsäsuunnitelman mukaisten hakkuiden ja hoitotöiden sekä asukkaiden toivomien puunkaatotöiden tilaamisesta. Vuonna 2009 kantakaupungissa tehtävät työt sekä Teisko-Aitolahdessa ja muissa kunnissa sijaitsevien metsien metsänhoitotyöt kuten taimikonhoito- ja metsänistutustyöt tilattiin kaupungin metsäpalveluita tuottavasta yksiköstä. Kantakaupungin ulkopuolisissa metsissä metsäsuunnitelman mukaisista hakkuutyömaista kertyvä puutavara kilpailutetaan metsäyhtiöillä ja työn toteuttaa tarjouskilpailun voittaneen yhtiön puunkorjuuorganisaatio. Erityiskohteiden työn voi toteuttaa kaupungin metsäpalveluita tuottava yksikkö tai yksityinen palveluntuottaja TAE Puunmyyntitulot/ Metsien hoidon menot/ Puutavara/m³ Metsänhoitotyöt/ha Metsiä koskevat keskeiset lait ja metsien sertifiointi Kaupungin omistamien metsien hoidossa ja käytössä noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä asetuksineen kuten perustuslakia, metsälakia, luonnonsuojelulakia, maankäyttö- ja rakennuslakia sekä ulkoilulakia. Alueilla, joilla metsälaki ei ole voimassa noudatetaan niitä metsälain määräyksiä, jotka koskevat metsän käsittelyä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Kaupungin talousmetsät kuuluvat Suomen metsäsertifioinnin piiriin. Ulkoilumetsien osalta sertifiointikriteerit ovat tietyiltä osin ristiriitaisia ulkoilumetsien hoitoperiaatteiden kanssa muun muassa maanmuokkauksen osalta. Sertifiointijärjestelmä on lähtökohtaisesti talousmetsiä varten laadittu järjestelmä, eikä siksi sovellu kaikilta osin ulkoilumetsiin. Ulkoilumetsissä toimitaan kuitenkin soveltuvin osin sertifiointikriteerien mukaisesti. Kaupungin omistamien metsien hoidossa noudatetaan myös Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion (2006) Hyvän metsänhoidon suosituksia, kun ne eivät ole ristiriidassa virkistyskäytön tarpeiden kanssa (esim. maanmuokkaus).

12 Suunnitelmallista metsien hoitoa vuodesta 1887 Kaupungin omistamia metsiä on hoidettu suunnitelmallisesti alkaen vuodesta 1887, jolloin kaupungin ensimmäinen metsäsuunnitelma valmistui. Kymmenvuotiskausiksi laadittuja metsäsuunnitelmia on tehty vuodesta 1924 lähtien. Sotien jälkeisinä vuosina kaupungilla ei ollut voimassa olevaa suunnitelmaa, mutta jo 1950 metsäsuunnitelmat saivat jatkoa. Viimeisin kaikkia metsiä koskeva suunnitelma on valmisteltu vuosina suunnitelmakaudeksi Tämä metsäsuunnitelma oli järjestyksessään kahdeksas perättäinen. Sen valmistelussa oli merkittävässä roolissa osallistaminen ja luontoarvojen selvittäminen. Kaikkien aiempien metsäsuunnitelmien valmistelusta on vastannut Pirkanmaan metsäkeskus (aiemmalta nimeltään mm. Pirkka-Hämeen piirimetsälautakunta). Kaupungin omistama metsäpinta-ala on kasvanut merkittävästi viimeisten 80 vuoden aikana. Kaupungin tavoite maanomistuksen lisäämisessä on ollut yhdyskuntarakentamiseen sopivien alueiden hankinta ja maanhankinta virkistystarpeisiin. Kaupungin päätöksillä maata on ostettu ensisijaisesti yleiskaava-alueilta myöhempää asemakaavoitusta varten. Metsäomaisuus on lisääntynyt myös tehtyjen alueliitosten myötä kuten Aitolahden liittämisen yhteydessä vuonna 1966 ja Teiskon vuonna Metsäpinta-alan kasvu on ollut 2000-luvun alussa aiempia vuosikymmeniä maltillisempaa. Kaupungin metsien luokittelu on muuttunut merkittävästi kaupungin metsäsuunnitteluhistorian aikana. Keskeisiä muutoksia ovat olleet talousmetsien osuuden merkittävä väheneminen, ulkoilumetsien osuuden huomattava kasvaminen ja retkeilymetsät -luokan perustaminen. Lisäksi vanhoissa suunnitelmissa oli käytössä varausmetsät -luokka. Nämä metsät olivat käytännössä varattu yhdyskuntarakentamisen alueiksi. Kuvapari. Vasemmalla Tampereen keskustaa Pyynikin näkötornista kuvattuna vuonna 1960 (Kuva Staf E.M.). Keskeiset kaupunkirakenteen piirteet, kuten Kalevanharju, Pyhäjärvi ja Iidesjärvi sekä vasemmalla horisontissa siintelevä Kauppi-Niihaman silhuetti ovat valitsevina piirteinä myös oikean puoleisessa 2000-luvun maisemassa.

13 Metsien hoito 2000-luvun alkupuolella Metsänhoitotyöt Taimikoiden ja nuorten metsien hoitoon on kohdistettu resursseja lisääntyvästi viime vuosina. Näitä töitä ja metsänistutusta onkin tehty kaupungin metsissä lähes metsäsuunnitelman ehdotusten mukaisesti. Myös pienpuuston hoitoa ja ennen koneellista metsän harvennusta tehtävää raivausta on toteutettu tavoitteiden mukaisesti. Säännöllistä hoitoa vaativat edustusmaisemat kuten Kalevanharju ovat vieneet työpanosta huomattavasti. Asukastoiveisiin perustuvat työt ja yleensä ottaen lähimetsien hoitotyöt ovat vaatineet paljon resursseja. Harvennushakkuut Nuorten ja varttuneiden metsien harvennushakkuita on toteutettu metsäsuunnitelman tavoitteita vähemmän. Huonot puunkorjuuolosuhteet sekä myrskytuhopuiden ja pystyyn kuivuneiden kuusien korjuu useina vuosina muun muassa reittien ja asutuksen läheisyydestä ovat vähentäneet harvennushakkuisiin käytettävissä olevaa työpanosta. Yksi syy siihen, että harvennushakkuutavoitteisiin ei ole päästy, on asukkaiden toivomien puunkaatotöiden lisääntyminen. Vuotuisten tavoitteiden asettaminen toteutusohjelmaan harvennushakkuiden osalta tulee olla jatkossa täsmällisempää sekä tavoitteiden toteutumista tulee seurata ja vuotuisia tavoitteita tarkistaa suunnitelmakaudella. Kuvapari. Kaupin vinttikoiraradan tuntumassa puustoa uudistettiin pienialaisesti 2000-luvun alkupuolella (ylempi kuva). Alemmassa kuvassa, vuonna 2008 taimikko on lähtenyt jo hyvään kasvuun. Metsän uudistaminen Metsän uudistamista on tehty kantakaupungissa varsin vähän. Kaupungin metsäsuunnitelman yhteenvedossa vuonna 2001 todettiin, että suunnittelutyön yhteydessä puuston terveydentila havaittiin kohtuullisen hyväksi kaupungin alueella. Siksi ei metsän uudistamista vielä tuolloin pidetty ajankohtaisena. Kuitenkin jo seuraavan kymmenvuotiskauden eli 2010-luvun haasteeksi asetettiin vanhojen kuusikoiden asteittainen muuttaminen lehtipuuvaltaisiksi sekametsiksi. Nyt kaupungin metsien terveydentilassa on havaittavissa paikoin merkittäviäkin muutoksia. Kuivat kesät ovat edesauttaneet puiden kuivumista pystyyn vanhoissa kuusimetsissä, ja paikoin puiden kuivuminen on muodostunut ongelmaksi. Kantakaupungin vilkkailla ulkoilualueilla pystyyn kuivaneet kuusikot saattavat aiheuttaa vaaraa käyttäjille ja olla maisemassa häiritseviä, mutta toisaalta ne voivat lisätä luonnon monimuotoisuutta tarjoten elinsijaa lahopuusta riippuvaisille lajeille. Uusia metsäsuunnitelmia valmisteltaessa tulee jatkossa tapauskohtaisesti harkittavaksi heikentyneiden puustojen uudistaminen. Muun muassa virkistyskäyttö ja luonnon monimuotoisuus ovat keskeisiä huomioon otettavia näkökulmia metsänuudistamisehdotuksia tehtäessä.

14 Puuston nykytila Kaupungin omistamien metsien yleisin kasvupaikkatyyppi on tuore kangasmetsä. Metsät ovat varsin reheviä, kun kaikkiaan yli 75 % metsämaasta on tuoretta tai ravinteikkaampaa kangasta tai suota. Keskimäärin metsät ovat kuitenkin vain hieman rehevämpiä kuin Pirkanmaan metsät yleensä. Kaupungin metsistä on noin 90 % kangasmaan metsiä ja 10 % suometsiä. Pirkanmaalla kangasmetsiä on noin 80 % ja suometsiä 20 %. Kaupungin metsien yleisin puulaji on kuusi, joka on pääpuulaji 45 %:lla pinta-alasta, mänty 39 %:lla. Metsätietojärjestelmän laskentojen mukaan puustoa on keskimäärin 185 m³ hehtaarilla. Pirkanmaan metsät on keskimäärin 144 m³/ha. Kasvupaikkatyypit Tampere* Pirkanmaa Lehdot 4,7 % 4 % Lehtomaiset 32 % 24 % Tuoreet 40 % 45 % Kuivahkot 19 % 20 % Kuivat 4,2 % 5 % Karukko 0,1 % Kalliot 0,3 % 2 % Yhteensä 100 % 100 % Taulukko. Tampereen omistamien metsien ja Pirkanmaan metsien kasvupaikkatyypit. (*Tampereen omistamat metsät Pirkanmaalla.) Kaupungin metsäsuunnitelmassa ulkoilumetsiksi ja retkeilymetsiksi luokiteltujen metsien pintaalasta on yli 80-vuotiaita metsiä 28 %. Yli 100-vuotiaita metsiä on etenkin ulkoilumetsissä huomattava määrä, noin 18 % koko pinta-alasta, kun Pirkanmaalla on keskimäärin yli 100-vuotiaita metsiä noin 12 %. Nuoria, alle 20-vuotiaita metsiä on kaupungin ulkoilu- ja retkeilymetsissä vähän. Talousmetsien ikäluokat poikkeavat virkistysmetsistä siten, että yli 60-vuotiaita metsiä on vähemmän ja alle 20-vuotiaita vastaavasti enemmän. Ikäluokat Ulkoilumetsät Retkeilymetsät Talousmetsät Aukea 0,4 % 1,4 % 1,3 % ,0 % 7,6 % 11,0 % ,6 % 17,4 % 30,9 % ,8 % 29,6 % 28,8 % ,4 % 16,2 % 9,8 % ,7 % 12,2 % 11,5 % ,9 % 7,5 % 3,4 % ,2 % 8,1 % 3,3 % Taulukko. Tampereen omistamien metsien ikäluokat kaupungin metsäsuunnitelman mukaan. Kuvat. Tyypillinen tamperelainen metsä on puustoltaan varttunutta kuusimetsää ja kasvillisuudeltaan varsin rehevää.

15 Kaupungin metsät suuralueittain Kuva. Kuvassa esitetään punaisella kaupungin metsäsuunnitelman mukaiset ulkoilu- ja retkeilymetsät (2008). Kaavojen mukaiset viheralueet ( ) kuvataan vihreällä. Virkistysalueista suuri osa on kaupungin omistuksessa olevaa metsää, mutta esimerkiksi Kauppi-Niihamassa on laajoja yksityisten ja seurakunnan omistuksessa olevia metsäalueita ja mm. kaupungin maalla olevia pelikenttiä ja golfkenttä. Keskisellä suuralueella korostuu myös mm. Iidesjärvi laajana virkistysalueena. Kantakaupungissa punavalkoiseksi muodostuville metsäalueille tulee kohdistumaan rakentamista. Osa näistä metsäalueista tulee kuitenkin olemaan virkistysmetsiä alueille laadittavissa uusissa kaavoissa. Lounainen suuralue Lounaisella suuralueella on metsiä 453 hehtaaria (140 m²/asukas). Alueen merkittävimpiä metsäkokonaisuuksia ovat Epilänharju, Tohloppi järven ja Tohlopin suon metsät, Tesomajärven sekä Mustavuoren metsät. Lounaisella suuralueella sijaitsevat myös Myllypuron ja Vaakkolammin luonnonsuojelualueet, Rasonhaan perintömetsä sekä Villilänsaaren ja Nokian puoleisen Hevoshaan lehtipuuvaltaiset arvokkaat rantametsät. Alue kytkeytyy Ylöjärvellä sijaitseviin, Tampereen omistamiin Teivaalanharjun hienoihin harjumetsiin. Lounaassa metsäala tulee vähenemään tulevaisuudessa maltillisesti. Alueen keskeisimmät metsiin kohdistuvat maankäyttötavan muutokset liittyvät täydennysrakentamiseen ja Myllypuron Kolmenkulman rakentamiseen. Luoteinen suuralue Luoteinen suuralue on pinta-alaltaan pienin ja alueella on myös vähiten metsää, vain 76 hehtaaria (70 m² / asukas). Tämä pinta-ala muodostuu kapeista asutukseen rajautuvista metsiköistä. Reuharinsaari, Suomensaari ja Lintulampi kuuluvat alueen hienoihin metsäalueisiin. Luoteiselta alueelta on kohtuullinen matka Ylöjärven puolella sijaitseviin Tampereen omistamiin Näsijärven rannan retkeilymetsiin, jotka on osin merkitty Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi. Luoteisella suuralueella kaupungin omistama metsäpinta-ala ei täydennysrakentamisesta huolimatta juuri vähene. Asukasmäärä ja metsiin kohdistuva käyttö tulevat kuitenkin kasvamaan lähivuosina M-realin alueen rakentuessa Niemenrantaan. Tampereen kaupungin metsien tila 14

16 Keskinen suuralue Keskisellä suuralueella on metsää 362 hehtaaria (57 m²/asukas). Alueella on hienoja metsäkokonaisuuksia: Pyynikin (kuva vieressä) ja Viikinsaaren luonnonsuojelualueet, Kalevanharju sekä Kaupin ulkoilumetsät. Nämä metsät ovat kokonaisuuksina suhteellisen laajoja, mutta ne ovat toisistaan erillisiä. Kaupin metsät liittyvät kiinteästi Niihaman laajaan ulkoilualueeseen. Kauppi-Niihamastakin yhteydet muihin metsiin ovat ongelmalliset liikenneväylien vuoksi. Suuralueelle ei ole tulossa monia muutoksia, Tampereen yliopistollisen sairaalan ja Toimelantie välisen alueen rakentuminen vaikuttaa metsien määrään merkittävimmin. Koillinen suuralue Koillinen suuralue on kantakaupungin suuralueista yksi metsäisimmistä. Metsiä on kaikkiaan 945 hehtaaria (275 m²/asukas). Alueella on useita laajoja metsäalueita kuten Niihaman ulkoilumetsät, Halimasjärven luonnonsuojelualue (kuva vieressä) ja sitä ympäröivät metsät, Ojalan alue ja Mannerheiminkallion läheiset metsät. Alueen metsäpinta-ala tulee rakentamisen vuoksi vähenemään merkittävimmin Ojalassa, Kumpulan pohjoispuolella ja Kangasalan rajan läheisyydessä Lahdentien varressa. Kaakkoinen suuralue Kaakkoinen suuralue on kantakaupungin suuralueista metsäisin: metsää on yhteensä 960 hehtaaria (236 m²/asukas). Suolijärven ympäristön, Hervantajärven ja Makkarajärven metsät (kuva vieressä) sekä Lahdesjärven pohjoispuolelta, Hervannan kanjonin ja Selkämäen kautta Ruskoon jatkuvat metsäalueet ovat laajoja kokonaisuuksia, jotka tarjoavat käyttäjille jopa erämaisia elämyksiä. Kaakkoisella suuralueella tulee metsäpinta-ala vähenemään merkittävästi tulevaisuudessa. Ruskontien ja Hervantajärven välinen alue, Ruskon alue Kangasalan rajan tuntumassa ja Kaukajärven Saarenmaantien varsien rakentaminen ovat keskeisimmät metsiin kohdistuvat tulevat muutokset.

17 Eteläinen suuralue Eteläisellä suuralueella on metsää 814 hehtaaria (427 m²/asukas). Tällä suuralueella on vielä vuonna 2008 eniten metsäpinta-alaa alueen yhtä asukasta kohden. Suuralueella on monia hienoja metsäkokonaisuuksia kuten Peltolammi-Pärrinkosken luonnonsuojelualue ja Härmälän kulttuurivaikutteiset rantametsät. Laajimpia metsäkokonaisuuksia ovat Vuoreksen ja Särkijärven lounaispuoliset metsät sekä Pirkkalan rajan ja rautatien välinen metsäalue Multisillassa. Vuorekseen, Lahdesjärvelle ja Multisillan Pirkkalan rajaan rajoittuville alueille tulee jatkossa kohdistumaan merkittävimmät muutokset. Metsäpinta-alan väheneminen sekä asukasmäärän kasvu tulevat olemaan huomattavat. Pohjoinen suuralue Pohjoisella suuralueella on kaupungin omistuksessa yksittäisiä metsätiloja yhteensä 3107 hehtaaria. Kintulammin läheisyydessä useat metsätilat muodostavat melko laajan kokonaisuuden. Tälle alueelle on tehty retkeilypalveluiden kehittämissuunnitelma. Suunnitelmaan on kirjattu myös alueen metsien hoidon periaatteet. Kintulammin lisäksi laajahkoja metsäkokonaisuuksia ovat Kulkkilan metsät Paarlahden pohjoispuolella ja Pirttijärven metsät Pohjois-Teiskossa. Luonnoltaan arvokkaita kohteita ovat Vattulan säästömetsä, Kintulammin läheiset metsät ja Kulkkilan Pikkuhaka. Myös pohjoisella suuralueella tulee metsäpinta-alaa siirtymään muuhun käyttötarkoitukseen etenkin Nurmi-Sorilan alueella ja mahdollisesti myös Terälahdessa. Pohjoinen suuralue on toisaalta tulevaisuudessa esimerkiksi mahdollisten virkistyskäytön tarpeisiin hankittavien metsien suhteen otollinen alue.

18 Suuralue tai muiden kuntien alueilla sijaitsevat metsät Lehtipuulajit pääpuulajina % metsäalasta Havupuulajit pääpuulajina % metsäalasta Yli 80-vuotiaiden metsien osuus % metsäalastsäalasta *% met Alueen yleisin kasvupaikkatyyppi, ja muut erityispiirteet Lounainen Lehtomainen kangas, esiintyy suuralueista eniten rämeitä Luoteinen Lehtomainen kangas, alueella vähiten metsiä Keskinen Lehtomainen kangas, esiintyy suuralueista eniten kuivahkoja, kuivia ja karukko kankaita Koillinen Lehtomainen kangas, esiintyy suuralueista eniten lehtomaisia kankaita Kaakkoinen Tuore kangas, kantakaupungin suuralueista metsäisin, esiintyy suuralueista eniten tuoretta kangasta Eteläinen Lehtomainen kangas, esiintyy suuralueista eniten lehtoja (17%) ja korpia (4,7 %). Pohjoinen Tuore kangas Muut kunnat Kuivahko kangas Ulkoilumetsät Lehtomainen kangas Retkeilymetsät Tuore kangas Talousmetsät Tuore kangas Taulukot. Ylemmässä taulukossa tietoja suuralueiden puuston ja metsien piirteistä ja alemmassa metsäsuunnitelmaan määritettyjen eri metsäluokkien vastaavat tiedot. Pääpuulajien osuudet ja yli 80-vuotiaiden metsien osuudet vuonna 2008 perustuvat metsäsuunnitelman tietoihin. *Arviot vuoden 2028 puuston ikärakenteesta perustuvat metsätietojärjestelmän laskentoihin, ja siihen, että metsäsuunnitelman ehdottamien toimenpiteiden jälkeen alueilla ei tehtäisi puuston ikärakennetta muuttavia toimia. Muissa kunnissa sijaitsevat metsät Tampere omistaa kaikkiaan kymmenen muun kaupungin tai kunnan alueella metsää yhteensä 730 hehtaaria. Metsänomistusta on eniten Ylöjärvellä, Kurussa, Hämeenkyrössä ja Posiolla, jossa sijaitsevat myös kaupungin kauimmaiset metsät. Ulkokuntien metsänomistus tulee vähenemään lähivuosina, kun Ylöjärven Metsäkylässä sijaitsevat metsät siirtyvät sopimuksen mukaisesti Ylöjärven kaupungin omistukseen. Muiden kuntien alueilla sijaitsevista metsistä 60 prosenttia on luokiteltu metsäsuunnitelmassa ulkoilu- ja retkeilymetsiksi ja noin neljännes on talousmetsiä. Metsistä on suojeltu eriasteisesti 15 %.

19 Metsien tuleva kehitys Rakentamisen vaikutukset Maankäyttösuunnitelmien mukaan metsiä on tulevaisuudessa siirtymässä kantakaupungin alueella ja Nurmi-Sorilassa merkittävä määrä rakentamiseen (Yleiskaavojen virkistys- ja maa- ja metsätalousalueet liitteenä). Asukasmäärän kasvu tulee lisäämään jäljelle jäävien metsien käyttöä. On todennäköistä, että metsän pohjan kuluminen tulee käytön myötä lisääntymään, mikä aiheuttaa myös kasvilajiston muutoksia. Rakentamisen seurauksena metsät pirstoutuvat pienemmiksi ja metsäalueiden väliset yhteydet voivat heikentyä. Reunametsien määrä tulee myös lisääntymään, minkä seurauksena reunavaikutukset tulevat koskemaan nykyistä suurempaa osaa metsistä. Kuluminen ja rakentamisen vaikutukset ovat keskeisiä asioita, joihin metsien hoidossa pitää varautua. Etelä-, Kaakkois- ja Koillis-Tampereella tulee erityisesti varautua rakentamisesta aiheutuviin muutoksiin. Keskeistä on metsien hoitotoimien toteutus riittävän ajoissa, jotta puustolla on tarpeeksi aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin. Tärkeää on myös huolehtia jo rakentuneiden alueiden heikentyneitten reunametsien hoidosta. Metsien kasvu ja kehitys Kantakaupungin metsien ikärakenne tulee painottumaan tulevaisuudessa voimakkaasti vanhoihin ikäluokkiin, jos puustoa ei ryhdytä uudistamaan vaiheittain ja suunnitelmallisesti. Lounaisella, luoteisella ja keskisellä suuralueella tulisi ilman toimenpiteitä olemaan 2020-luvun lopulla reilusti yli puolet metsäpinta-alasta yli 80-vuotiasta. Vaikka vanhat metsät ovat virkistysmetsinä hienoja ja tärkeitä vanhan metsän eliölajeille, voi metsien ikääntyminen pitkällä tähtäimellä aiheuttaa vilkkailla ulkoilualueilla ongelmia. Vanhoissa kuusikoissa esimerkiksi myrskytuhoriskit kasvavat. Samanaikaisesti ilmastomuutoksen ennustetaan lisäävän myrskyjä ja muita ääriolosuhteita. Keskeistä onkin selvittää, mitkä metsäalueet on perusteltua jättää kehittymään aarnialueiksi, jotka ylläpitävät vanhojen metsien monimuotoista lajistoa, ja toisaalta mitkä metsäalueet on tarkoituksen mukaista uudistaa muutoksiin paremmin sopeutuviksi sekametsiksi. Harvennushakkuiden ja metsänhoitotöiden oikeaaikainen toteutus edesauttaa puuston säilymistä pidempään elinvoimaisena, jolloin puuston on mahdollista saavuttaa korkea ikä myös taajamametsissä, jotka altistuvat monenlaiselle vaikutukselle kuten virkistyskäytölle ja ilmansaasteille. Kuvat. Ylimmän kuvan uusi reunametsä tulee olemaan altis mm. tuuli- ja kuivuustuhoille. Keskellä: Kulunutta metsänpohjaa vilkkaalla virkistysalueella. Alla: Heikentynyt, suojametsäksi ja ekologiseksi yhteydeksi varattu kaistale vanhoja kuusia.

20 Ekologinen verkosto Ekologinen verkosto mahdollistaa luonnossa ja myös kaupunkirakenteessa eliöstön liikkumisen ja levittäytymisen. Toimiva verkosto edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Kaupunkiympäristössä metsät, viheralueet, suojaviheralueet, puistot ja vesistöjen varret sekä tonttien viheralueet toimivat ekologisena verkostona. Ekologinen verkosto muodostuu luonnon ydinalueista ja niitä yhdistävistä ekologisista yhteyksistä. Parhaassa tapauksessa ekologinen yhteys ja toiminnallinen viheryhteys yhdistyvät. Luonnonsuojelualueet ja arvokkaat luontokohteet Tampereen kaupungin omistuksessa oli metsäisiä luonnonsuojelualueita 245 hehtaaria vuoden 2008 lopussa. Suojelualueita oli 11 kappaletta. Niiden pinta-alat vaihtelivat 0,4 61 hehtaariin ja keskimäärin alueet olivat 22 hehtaarin suuruisia. Kaikkiaan metsistä oli luonnonsuojelulain mukaisia luonnonsuojelualueita 3,3 %. Myllypuron luonnonsuojelualue kuuluu Natura verkostoon ja valtakunnalliseen lehtojen suojeluohjelmaan. Luonnonsuojelualueilla toimitaan hoito- ja käyttösuunnitelmien mukaan. Suunnitelmat vahvistaa Pirkanmaan ympäristökeskus. Uusimmille luonnonsuojelualueille kuten Ruovedellä sijaitsevalle Hirsisaarelle ja Vilppulan Nuijanniemelle ei oltu vielä vuoden 2008 loppuun mennessä laadittu hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Peltolammin-Pärrinkosken ja Halimasjärven luonnonsuojelualueiden suunnitelmat eivät ole ajan tasalla. Jatkossa luonnonsuojelualueiden suunnitelmien ajantasaisuuteen kiinnitetään huomiota. Lähitulevaisuudessa luonnonsuojelulain mukaisten luonnonsuojelualueiden määrä tulee Tampereella kasvamaan käynnissä olevien suojeluhankkeiden kuten Soukonvuoren luonnonsuojelualueen valmistelun edetessä. Metsälain 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä on metsäalasta 1,4 %. Muita arvokkaita elinympäristöjä on 2,2 % metsäpinta-alasta. Tampere on rauhoittanut 15 hehtaarin laajuisen Tohlopin kaupunginosassa sijaitsevan Rasonhaan perintömetsän. Yhteensä edellä mainittuja suojelualueita on kaupungin omistamasta metsäalasta noin 7 %.

21 Tampereen arvokkaat luontokohteet -julkaisun kohteet otetaan lähtökohtaisesti huomioon metsien käsittelyssä, samoin kaupungin paikkatietokannan luontotietoa hyödynnetään metsäsuunnittelussa ja toteutuksessa. Tampereen kaavoissa on suojelualueita (kaavamerkintä S) ja luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä alueita (kaavamerkintä luo), joissa mahdolliset metsänhoidolliset toimenpiteet tehdään alueen arvoja säilyttäen. Metsäsuunnitelmassa on lisäksi merkittävä määrä muita omaehtoisesti hakkuiden ja hoitotoimien ulkopuolelle jätettyjä metsiköitä kuten arvokkaita luontokokonaisuuksia, rantametsiä, peltosaarekkeita, riista- ja petolintujen sekä liito-oravan keskeisiä elinympäristöjä. Nämä epävirallisesti toimenpiteiden ulkopuolelle rajatut metsäalueet ovat tilastoinnin ulkopuolella. Jatkossa omaehtoiset toimenpiteiden ulkopuolelle säästettävät alueet merkitään suunnitelmiin viheralueiden hoitoluokituksen (2007) mukaisesti, jolloin tiedot eriasteisesti suojelluista alueista ovat paremmin tiedossa. Ekologiset yhteydet Tampereella ekologiset yhteydet ovat osin toimivia. Paikoin yhteydet ovat kapeita käytäviä, jotka ovat kokonaan reunavaikutuksen muuttamia. Ekologisten yhteyksien kannalta ongelmallisia kohteita ovat ainakin yhteydet Kauppi-Niihamasta Jyväskyläntien yli itään sekä etelässä Särkijärven ja Peltolammin välillä. Sen sijaan Tesomajärven ja Tohlopin alueella sekä Lahdesjärven-Hervannan-Ruskon alueilla viheralueet saavat selvitysten mukaan selvän verkostomuodon. Kaupungin omistamat suojelualueet sijaitsevat pääasiassa ulkoilumetsissä ja niistä on yhteydet laajoihin metsäalueisiin. Kaupunki omistaa runsaasti Näsijärven ja Pyhäjärven sekä pienempien järvien rantoja. Vesistöjen rannat ovat keskeinen osa ekologista verkostoa. Ne ovat myös tärkeitä virkistyskäytön kannalta. Rantojen hoidon suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota yhteyksien säilymiseen toimivina. Myös kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksessä osoitetut yhteydet ja viheryhteystarpeet otetaan lähtökohdaksi metsänhoidon suunnitteluun. Kuvat. Ekologinen verkosto turvaa lajien elinmahdollisuudet metsäluonnossa. Lahopuusto on yksi keskeinen rakennepiirre, jonka puuttuminen on vähentänyt metsien monimuotoisuutta. Vasemmalla metsissämme yleisesti esiintyvä vanamo, keskellä koivupökkelöllä kasvaa taulakääpiä, oikealla vanhassa metsässä viihtyvä puukiipijä.

22 Metsien virkistyskäyttö Toimintamallin valmistelun yhteydessä ei selvitetty metsien virkistyskäyttöä, koska sitä on selvitetty aiemmin muun muassa eri suunnitteluhankkeiden yhteydessä. Myös Viheralueohjelman valmistelun yhteydessä vuosina tehtiin kysely, jossa selvitettiin viheralueiden käyttöä. Viheraluekyselyyn vastanneista 1061 henkilöstä käyttää viheralueita päivittäin tai lähes päivittäin kesällä 65 % ja talvella 43 %. Vastaajat käyvät viheralueilla ensisijaisesti nauttimassa maisemasta ja luonnosta sekä sauvakävelemässä ja kävelemässä. Istuskelu, oleskelu ja auringonotto sekä pyöräily ja uinti ovat myös suosittuja. Eri metsäsuunnitteluhankkeiden yhteydessä on selvitetty asukkaiden mielipiteitä postikyselyiden avulla. Kyselyissä on selvinnyt, että yli puolet vastaajista käyttää metsiä ulkoiluun vähintään 2-3 kertaan viikossa. Vastauksissa on korostunut metsän merkitys mm. ulkoiluympäristönä ja asuinalueen viihtyisyyden luojana. Myös maisema-arvot on koettu tärkeiksi. Pääasiallisesti vastaajat käyvät metsissä ulkoilemassa ja virkistäytymässä. Selvästi suosituimmaksi kuntoilumuodoksi mainittiin kävely ja sauvakävely. Metsiltä odotetaan myös luonnon läheisyyttä, rauhaa ja monimuotoisuutta. Turvattomuus on noussut esiin joissakin kyselyissä. Yleisesti ottaen kävely on suosituin ulkoilumuoto kuntien virkistysmetsissä. Tutkimusten mukaan ulkoilijat ovat mieltyneitä valoisiin ja hoidettuihin metsiin ja miellyttävä metsämaisema arvostetaan korkeammalle kuin luontoarvot. Osa ulkoilijoista pitää luontoarvojen huomioon ottamista tärkeänä, ja kriittisimpien mielestä metsät tulisi jättää kokonaan toimenpiteiden ulkopuolelle. Näin on varmasti myös Tampereella, ja siksi on tärkeää, että metsien hoidossa keskitytään erilaisten näkökulmien yhteensovittamiseen. Osa metsäalueista voidaan hoitaa jopa puistomaisesti ja osa luonnonmukaisemmin. Osa metsistä on syytä jättää kokonaan toimenpiteiden ulkopuolelle, jolloin voidaan tarjota moninaiselle käyttäjäkunnalla riittävästi erilaisia ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia.

23 Metsien merkitykset Kaupungin metsillä on joukko erilaisia merkityksiä, joiden kautta voidaan määritellä tavoitteita metsien hoidolle ja käytölle. Tässä esitettävät Tampereen kaupungin metsien merkitykset kuvattiin toimintamallia valmistelleen ohjausryhmän ja osallisryhmän näkemysten pohjalta. Toiminnalliset merkitykset Metsässä voi ulkoilla, retkeillä, liikkua, marjastaa, sienestää, metsästää, ja se toimii myös monien muiden harrastusten toimintaympäristönä. Metsä on työpaikka ja leikkipaikka. Metsä auttaa ympäristökasvatuksessa ja se vaikuttaa luontosuhteen kehittymiseen. Luonnon monimuotoisuuteen liittyvät merkitykset Metsällä on paikallinen ja globaali merkitys monimuotoisuuteen. Se toimii lajien elinympäristönä. Metsäluonto on itseisarvo. Metsillä on vaikutus ilmanlaatuun ja ilmastoon, metsä on hiilivarasto ja -nielu. Metsät ylläpitävät monimuotoisuutta ja ekologista verkostoa. Monimuotoinen metsä helpottaa luonnon sopeutumista muutoksiin. Metsä on osa valuma-aluetta. Sosiaaliset merkitykset Metsän kautta syntyy vuorovaikutusta. Se voi olla yhteisöllisten tapahtumien paikka ja kohtaamispaikka. Metsä voi aiheuttaa konflikteja ja konsensusta. Terveydelliset merkitykset Metsillä on vaikutuksia mielenterveyteen. Metsä luo turvallisuuden tunnetta, lisää motivoitumista ja helpottaa rentoutumaan. Metsät tarjoavat elämyksiä ja niillä on parantava vaikutus. Metsissä ylläpidetään terveyttä liikkumalla ja virkistäytymällä. Taloudelliset merkitykset Metsällä on omaisuusarvo. Ne turvaavat puunhankintaa ja työllistävät. Metsästä saadaan keräilytuotteita, riistaa ja bioenergiaa. Kulttuuriset merkitykset Metsä on historiallinen tapahtumapaikka. Metsään liittyy tarinoita, perimätietoa, riittejä, alkuperäisyyttä ja mytologiaa. Metsä on kulttuurimaisema. Metsät innoittavat luomaan taidetta ja niissä esiintyy taidetta. Metsä liittyy uskonnollisuuteen. Suomalaiset perivät metsäläisyyden äidinmaidosta. Metsä on perintö sukupolvelta toiselle. Se on osa kansallista identiteettiä. Kaupunkirakenteelliset merkitykset Metsällä on kaupunkikuvallinen merkitys, se vaikuttaa maisemakuvaan. Metsällä on merkitystä lähi- ja kaukomaisemassa. Metsä on maankäyttötapoja erottava ja yhdistävä. Se voi toimia melu, pöly- ja näkösuojana. Metsä on kaupunkirakenteen tärkeä osa. Kuvat. Ylhäällä koululaiset suunnistamassa Kaupin metsässä. Keskellä harmaapäätikka haavan rungolla ja metsuri ensiharventamassa nuorta männikköä. Alla syysväreissä loistava lehtimetsä rajaamassa peltomaisemaa.

24 Metsien SWOT-analyysi Tampereen omistamia metsiä sekä niiden suunnittelua ja hoitoa on analysoitu nelikentän avulla. Nelikentän laatimiseen ovat osallistuneet ohjaus- ja osallisryhmän jäsenet. Metsien SWOT-analyysia on hyödynnetty lukujen 3. Toimintamallin tavoitteet ja painopisteet sekä 4. Metsien hoidon ja käytön linjaukset sisältöjen valmistelussa. Näissä luvuissa on pyritty hyödyntämään kaupungin metsien ja metsien hoidon vahvuuksia. Heikkouksia pyritään vähentämään toimintatapoja kehittämällä. Mahdollisuuksia on tulevaisuudessa kyettävä hyödyntämään laajasti ja mahdollisiin uhkiin on varauduttava jo hyvissä ajoin, jotta metsillä on riittävästi aikaa kehittyä muutoksia paremmin kestäviksi ympäristöiksi. Vahvuudet (Strengths) Kaupunkialueellakin on monipuolista metsäluontoa: harjut, rannat ja kalliot tuovat vaihtelua maisemarakenteeseen. Metsät ovat näkyvästi esillä kaupunkirakenteessa. Metsät tarjoavat monipuoliset harrastus-, ulkoilu- ja virkistysmahdollisuudet, joita tukevat hyvät reitit ja polut. Metsäpinta-alaa on paljon myös asutuksen läheisyydessä. Metsäomaisuuden tilasta on olemassa ajantasainen ja kattava tieto metsäsuunnitelmassa. Luontokartoituksia on tehty laajasti ja luontotieto on hyvin saatavilla. Metsiä hoidetaan ammattitaitoisesti ja suunnitelmallisesti. Vuorovaikutus asukkaiden kanssa on toimivaa. Metsät toimivat kaupungin keuhkoina. Metsät suojaavat pölyltä, melulta, tuulelta ja muilta ympäristön haitoilta. Vehreys imagotekijänä. Heikkoudet (Weaknesses) Yhteistyö maankäytön suunnittelussa metsien osalta ei ole aina riittävää. Riittävän ajoissa toteutetun metsän käsittelyn puute rakentamiseen siirtyvillä metsäalueilla (valmennushakkuut). Metsäalueiden pirstoutuminen eli yhteyksien katkeaminen rakentamisen seurauksena ja metsäalueiden pieneneminen. Huonokuntoisten ikääntyneiden metsien määrän kasvu virkistysmetsissä. Asukkaiden ja asiantuntijoiden näkemyserot siisteyskäsityksissä, toiveet ympäristön muokkaamiseksi. Rantametsien hoitotaso alhainen. Maisemien ja näkymien umpeenkasvu. Metsien liiallinen tiheys ja vesakoituminen. Mahdollisuudet (Opportunities) Ulkoilu-, virkistys- ja retkeilypalveluiden monipuolistaminen sekä niistä tiedottaminen. Aluetason suunnittelu ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Viherverkoston turvaaminen. Monimuotoisuuden turvaaminen Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa soveltaen. Elinvoimaisuuden turvaaminen riittävän tehokkailla ja oikein ajoitetuilla toimenpiteillä. Kaupungin sisäisen yhteistyön kehittäminen. Uusien menetelmien ja tutkimustiedon hyödyntäminen. Ympäristökasvatus; opetusta lapsille ja nuorille, elämyksiä kaikenikäisille. Metsäasioiden ymmärtämisen lisääminen. Pitkäntähtäimen tavoitteet metsien hoidossa ja käytössä. Uhat (Threats) Rakentaminen; metsien pirstaloituminen ja viheryhteyksien katkeaminen; metsien häviäminen kaupunkialueelta. Ilmastonmuutos ja metsien huono sopeutuminen muutoksiin. Puuston elinvoimaisuuden heikentyminen Monimuotoisuuden väheneminen. Liiallinen metsien hoito tai liiallinen museointi. Viherverkostoajattelun puute. Metsäkäsitteen ja hyvän metsänhoidon periaatteiden hämärtyminen. Ilkivalta, puutarhajätteet, roskaantuminen, kulumisen lisääntyminen ja vieraslajien leviäminen. Metsiin kohdistuu monia muutostarpeita esim. maankäytön suunnittelun ja tiesuunnittelun kautta. Kulttuurimaisemien häviäminen.