KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2018) 377 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 27 artiklan ja Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan nojalla (maantieteellinen tasapaino) FI FI

2 JAKSO 1 TAUSTA JA YLEISPERIAATTEET 1. OIKEUSPERUSTA Tässä kertomuksessa tarkastellaan sitä, miten kunkin jäsenvaltion kansalaiset ovat edustettuina henkilöstösääntöjen alaisuuteen kuuluvassa toimielinten henkilöstössä. Kertomuksen antaminen perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt ) 27 artiklan kolmanteen kohtaan ja Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot ) 12 artiklan 1 kohdan neljänteen kohtaan. Jollei erikseen toisin mainita, kaikki viittaukset henkilöstösääntöjen 27 artiklaan ovat myös viittauksia palvelussuhteen ehtojen 12 artiklaan. Kansalaisuuteen perustuva syrjintä on pääsääntöisesti kielletty perussopimuksissa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja henkilöstösäännöissä. 1 Henkilöstösäännöissä edellytetään kuitenkin, että EU:n toimielimet ottavat palvelukseensa henkilöstöä maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta (henkilöstösääntöjen 27 artikla) 2. Varmistaakseen tasapainon näiden kahden vaatimuksen välillä toimielimet voivat ottaa huomioon hakijan kansalaisuuden, myös täyttäessään virkoja, joihin hakevilla henkilöillä on käytännössä sama pätevyys. 3 Henkilöstösääntöjä uudistettiin vuonna 2013, ja niihin sisältyy nykyään periaate, jonka mukaan kaikki unionin kansalaiset ovat yhdenvertaisia. Lainsäätäjät ovat tämän vuoksi antaneet kullekin toimielimelle uuden oikeusperustan, jonka nojalla nämä voivat toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet silloin kun virkamiesten kansalaisuusjakaumassa havaitaan merkittävä epätasapaino, jolle ei ole objektiivisia perusteita. Muutoksen tarkoituksena oli antaa toimielinten käyttöön merkittävien epätasapainojen korjaamiseksi tarvittavat keinot, koska tällaiset epätasapainot ovat vastoin unionin kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatetta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaan Unioni noudattaa kaikessa toiminnassaan kansalaistensa yhdenvertaisuuden periaatetta. Vastaavasti henkilöstösääntöjen 1 d artiklassa kielletään kaikenlainen syrjintä. Lisäksi henkilöstösääntöjen 27 artiklassa kielletään virkojen varaaminen tietyn jäsenvaltion kansalaisille. Tarkempi selvitys oikeudellisesta kehyksestä on liitteessä 1. Lainsäätäjä on antanut erityissäädöksiä tämän varmistamiseksi. Niissä asetetaan rajoituksia rekrytoinnille ja annetaan mahdollisuus varata virkoja yhden tai useamman jäsenvaltion kansalaisille. Näitä säädöksiä on annettu etenkin laajentumisten yhteydessä. Ks. esimerkiksi yhteisöjen tuomioistuimen tuomio , Schloh v. neuvosto, asia C-85/82, ECLI:EU:C:1983:179, s

3 2. KERTOMUKSEN SISÄLTÖ Henkilöstösääntöjen 27 artiklassa edellytetään, että komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kyseisen artiklan täytäntöönpanosta. Tässä kertomuksessa käytetään seuraavia määritelmiä: Toimielimet: Toimielimillä tarkoitetaan henkilöstösääntöjen alaan kuuluvia toimielimiä. Komissio on kehottanut kaikkia toimielimiä ja erillisvirastoja osallistumaan tämän kertomuksen laatimiseen. Laatimiseen osallistuneita toimielimiä ja erillisvirastoja käsitellään erillisessä jaksossa. Henkilöstön jäsenet: Oikeusperusta kattaa virkamiehet (henkilöstösääntöjen 27 artikla) ja väliaikaisen henkilöstön (palvelussuhteen ehtojen 12 artikla). Näitä kahta henkilöstöryhmää käsitellään yhdessä. Tehtäväryhmä: Oikeusperustassa ei edellytetä henkilöstön erittelyä tehtäväryhmittäin. Komissiota koskevassa analyysissä keskitytään kuitenkin kertomuksen tavoitteen mukaisesti AD-tehtäväryhmään. JAKSO 2 EUROOPAN KOMISSIO 1. MENETELMÄ 1.1. Tausta Ennen 27 artiklan nykyisen sanamuodon voimaantuloa maantieteellistä tasapainoa käsiteltiin lähinnä laajentumisten yhteydessä uusien jäsenvaltioiden liittyessä EU:hun. Kunkin laajentumisen yhteydessä tavoitteena oli varmistaa, että uusien jäsenvaltioiden kansalaiset ovat henkilöstössä riittävästi edustettuina tiettyyn määräaikaan mennessä. Riittävää edustusta arvioitaessa huomioon otettiin laajentumisen yhteydessä liittyneiden jäsenvaltioiden koko suhteessa kulloiseenkin lähtötilanteeseen. Komissio antoi useita tiedonantoja, joissa vahvistettiin menetelmät tavoitteiden määrittämiseksi. Näihin tavoitteisiin kuuluivat ennen vuotta sovelletut ohjeelliset prosenttiosuudet ja vuoden 2003 jälkeen 5 sovelletut suuntaa antavat rekrytointitavoitteet. Komissio raportoi säännöllisesti siitä, miten rekrytointitavoitteiden saavuttamisessa oli edistytty, ja toteutti tarvittaessa korjaavia toimia. 4 5 Ks. Karel Van Miertin 17. toukokuuta 1994 Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymisen yhteydessä komissiolle antama tiedonanto SEC(1994)844. Ks. Neil Kinnockin 14. helmikuuta 2003 antama tiedonanto C(2003)436/5, joka koskee komission virkamiesten rekrytointia uusista jäsenvaltioista ja joka hyväksyttiin 19. helmikuuta 2003; Siim Kallasin 24. marraskuuta 2006 antama tiedonanto C(2006)5778, joka koskee komission virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden rekrytointia Bulgariasta ja Romaniasta ja joka hyväksyttiin kirjallisessa menettelyssä 1. joulukuuta 2006 (SEC(2006)1574/5); varapuheenjohtaja Šefčovičin 12. heinäkuuta 2012 antama tiedonanto, joka koskee komission virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden rekrytointia Kroatiasta (SEC(2012)436 final). 2

4 Tarkemmat tiedot ennen vuotta 2003 sovellettujen ohjeellisten prosenttiosuuksien kehityksestä ovat liitteessä 2, joka sisältää myös taulukon vuodesta 2003 lähtien sovelletuista rekrytointitavoitteista. Ohjeellisten prosenttiosuuksien ja vuonna 2003 asetettujen suuntaa antavien rekrytointitavoitteiden määrittämismenetelmien oli tarkoitus olla voimassa vain siirtymäkauden ajan. Siirtymäkauden viimeinen vaihe päättyi Kroatian liittymisen jälkeen vuonna Jäsenvaltioiden ohjeelliset prosenttiosuudet voidaan tämän vuoksi nyt määrittää käyttämällä yhtä menetelmää Kansalaisuuksien prosenttiosuudet Kansalaisuus Henkilöstösääntöjen 28 artiklan a alakohdan mukaan virkamieheksi voidaan nimittää ainoastaan henkilö, joka on jonkin unionin jäsenvaltion kansalainen, paitsi jos nimittävä viranomainen myöntää tästä poikkeuksen. Jokaisen virkamiehen on tämän vuoksi ilmoitettava vähintään yksi kansalaisuus, kun hänet nimitetään virkaansa. Tämä kansalaisuus kirjataan tietojärjestelmään ensimmäisenä kansalaisuutena, ja sitä muutetaan ainoastaan virkamiehen pyynnöstä. Tämä kertomus perustuu ensimmäistä kansalaisuutta koskeviin tietoihin. Virkamiehet voivat 6 ilmoittaa myös muita kansalaisuuksia joko silloin kun heidät nimitetään virkaansa tai myöhemmin uransa aikana. Ensimmäisen kansalaisuuden lisäksi ilmoitetut kansalaisuudet kirjataan tietojärjestelmään nimikkeellä toinen kansalaisuus, kolmas kansalaisuus jne. Kun tarkastellaan tilannetta 1. tammikuuta 2018, yhteensä virkamiestä ja väliaikaista toimihenkilöä on ilmoittanut useamman kuin yhden kansalaisuuden. Yhteenveto ensimmäistä ja toista kansalaisuutta koskevista tiedoista on liitteessä 7 d Ohjeelliset prosenttiosuudet Yhdistynyt kuningaskunta Koska Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti neuvostolle 29. maaliskuuta 2017 aikovansa erota unionista, Yhdistyneelle kuningaskunnalle ei ole määritetty ohjeellista prosenttiosuutta. Tässä kertomuksessa esitetyn analyysin on itse asiassa tarkoitus toimia pohjana tuleville toimille. Tämän vuoksi on katsottu, ettei vaikka Yhdistynyt kuningaskunta on kertomuksen hyväksymisajankohtana edelleen EU:n jäsenvaltio, tässä vaiheessa ei ole aihetta määrittää ohjeellista prosenttiosuutta Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten tulevaa edustusta varten. 6 Henkilöstön jäsenen on myös aina ilmoitettava, onko hän tai onko hän ollut työpaikkansa sijaintivaltion kansalainen. 3

5 Jotta voitaisiin ottaa kaikilta osin huomioon se, että Yhdistynyt kuningaskunta on EU:n jäsenvaltio siihen asti, kun se eroaa unionista, ja jotta tässä yhteydessä toteutetuilla toimenpiteillä ei vaikutettaisi etukäteen neuvottelujen tulokseen, tässä ehdotetaan, että kaikki asianomaiset määrät lasketaan uudelleen ilman määriä, jotka koskevat Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Kertomus sisältää yksityiskohtaiset tiedot komission palveluksessa AD-virkamiehinä olevista Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten tämänhetkisistä määristä (ks. liite 7 c). Suurin osa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisista on AD9-palkkaluokkaa korkeammassa palkkaluokassa. Puolet heistä oli 1. tammikuuta 2017 yli 50,5-vuotiaita. Komissio on ottanut huomioon sen, että osa sen henkilöstöön kuuluvista Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisista on pyytänyt tai saattaa pyytää ensimmäisen kansalaisuutensa muuttamista. Koska nämä muutokset ovat poikkeuksellisia, niitä olisi käsiteltävä erityisellä tavalla. Tämän vuoksi katsotaan, että sellaisilla Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulevilla henkilöstön jäsenillä, jotka ovat ilmoittaneet kansalaisuuden muutoksesta 29. maaliskuuta 2017 jälkeen, on ensimmäisenä kansalaisuutena edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuus. 7 Näin on tarkoitus varmistaa kansalaisuuksien tasapainoinen edustus komissiossa ja etenkin sen keskijohdossa ja ylemmässä johdossa Ohjeellisten prosenttiosuuksien määrittäminen muita 27 jäsenvaltiota varten Tässä yhteydessä olisi määritettävä menetelmä, jolla yhdenmukaistetaan jäsenvaltioiden painotus. Suuntaa antavien rekrytointitavoitteiden asettamista varten vuonna 2003 hyväksytty indikaattori perustuu objektiivisiin kriteereihin. Sen avulla voidaan oikeudenmukaisesti tasapainottaa kaksi tarvetta, jotka ovat tarve varmistaa, että henkilöstön kansalaisuusjakauma vastaa EU:n väestöjakaumaa, ja tarve varmistaa, että pienemmillä jäsenvaltioilla on tietty vähimmäisedustus. Lisäksi indikaattoria on helppo soveltaa. 8 Komission yksiköt ovat käytännössä käyttäneet tätä indikaattoria vuodesta 2003 analysoidessaan tilannetta maantieteellisen tasapainon kannalta. Komissio ehdottaa, että indikaattoria käytetään myös tässä kertomuksessa siten, että siitä jätetään pois Yhdistynyt kuningaskunta. Indikaattoria päivitetään säännöllisesti sen osatekijöiden kehityksen huomioimiseksi. 7 8 Elleivät he osoita luopuneensa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuudesta lopullisesti. Tämä lähestymistapa poikkeaa aikaisemmin sovelletusta lähestymistavasta, jossa kolmella suurimmalla perustajajäsenvaltiolla (Saksa, Ranska, Italia) oli sama painoarvo. Se ei myöskään takaa ajallista vakautta. Kolmesta objektiivisesta kriteeristä yksi (väestö, ks. liite 4) on luonteeltaan vaihteleva, ja yhtä (äänten painotus neuvostossa) ei ole enää sovellettu vuoden 2017 huhtikuun jälkeen, vaikka se mainitaankin edelleen perussopimuksessa. Tästä huolimatta tämän lähestymistavan edut ovat sen haittoja huomattavasti suuremmat. 4

6 Indikaattoria soveltamalla saadaan nykyisin seuraavat ohjeelliset prosenttiosuudet (laskelma liitteessä 5): Jäsenvaltio Ohjeellinen prosenttiosuus Jäsenvaltio Ohjeellinen prosenttiosuus Malta 0,6 % Unkari 3,0 % Luxemburg 0,8 % Portugali 3,1 % Kypros 0,8 % Tšekki 3,1 % Viro 0,8 % Kreikka 3,1 % Latvia 1,0 % Belgia 3,1 % Slovenia 1,0 % Alankomaat 3,9 % Liettua 1,5 % Romania 4,5 % Kroatia 1,6 % Puola 8,2 % Irlanti 1,6 % Espanja 8,9 % Slovakia 1,8 % Italia 11,2 % Suomi 1,8 % Ranska 11,6 % Tanska 1,8 % Saksa 13,8 % Bulgaria 2,4 % Itävalta 2,6 % Ruotsi 2,7 % Yhteensä 100,0 % Kunkin jäsenvaltion kansalaisten vähimmäisosuuden määrittäminen Maantieteellistä tasapainoa koskevat voimassa olevat säännökset perustuvat kahteen keskeiseen vaatimukseen. Ensinnäkin valinta- ja rekrytointimenettelyt on suunniteltava siten, että vältetään kaikenlainen kansalaisuuteen perustuva puolueellisuus. Toiseksi komission on tarpeen varmistaa, että jäsenvaltiot ovat tasapuolisesti edustettuina sen henkilöstössä, jotta se voi olla lähellä kansalaisia ja ottaa huomioon jäsenvaltioiden monimuotoisuuden toiminnassaan ja näin saavuttaa yhden perimmäisistä tavoitteistaan. Komissio katsoo tämän vuoksi, että kutakin EU:n kansalaisuutta varten olisi määritettävä vähimmäisedustus (komission henkilöstössä); ohjeellisista prosenttiosuuksista voidaan poiketa jonkin verran, koska vähäisten poikkeamien ei katsota vaarantavan maantieteellistä tasapainoa ja koska ne ovat toisinaan tarpeen tehokkuuden varmistamiseksi. Käytännössä komissio katsoo, että merkittävä epätasapaino on olemassa silloin, kun yhden tai useamman jäsenvaltion kansalaisten osuus henkilöstöstä on alle 80 prosenttia kyseisen jäsenvaltion ohjeellisesta osuudesta. 5

7 1.3. Soveltamisala Tehtäväryhmä Jotta varmistetaan toimenpiteiden oikeasuhteisuus, tässä kertomuksessa käsitellään ainoastaan AD-tehtäväryhmää. Vaikka henkilöstösääntöjen 27 artiklaa sovelletaan koko henkilöstöön tehtäväryhmästä riippumatta, AST- ja AST-SC-tehtäväryhmissä sallitaan suurempia poikkeamia. Vaatimus, jonka mukaan henkilöstön kansalaisuusjakauman on vastattava Euroopan unionin kansallista monimuotoisuutta, on tiukempi silloin, kun on kyse johtamiseen, suunnitteluun, analysointiin, kielipalveluihin ja tieteen alaan liittyviä tehtäviä hoitavista virkamiehistä (eli AD-tehtäväryhmä), kuin silloin, kun on kyse täytäntöönpanotehtäviä ja teknisiä tehtäviä hoitavista virkamiehistä (AST-tehtäväryhmä) tai toimisto- ja sihteeritehtäviä hoitavista virkamiehistä (AST-SC-tehtäväryhmä). Lisäksi täytäntöönpanotehtäviä, teknisiä tehtäviä ja toimisto- ja sihteeritehtäviä hoitavat usein paikalta palkatut virkamiehet, koska kyseiset tehtävät eivät useinkaan houkuttele hakijoita asemapaikkajäsenvaltion ulkopuolelta. Henkilöstösääntöjen 27 artiklan toisen kohdan mukainen analyysi ja sen nojalla mahdolliset toteutettavat toimet koskevat sen vuoksi ainoastaan AD-tehtäväryhmää Tarkastelun kohteena olevat tehtävät Kertomuksessa tarkastellaan ainoastaan muita kuin johtotehtäviä hoitavan henkilöstön kansalaisuusjakaumaa. Johtohenkilöstön kansalaisuusjakaumaan sovelletaan komissiossa erillisiä sääntöjä ja käytäntöjä ja sitä seurataan erikseen Kielipalvelut Kansalaisuuksien tasapainoisen edustuksen tavoitetta ei kielipalveluyksiköissä voida noudattaa samaan tapaan kuin muissa yksiköissä. Kielipalvelujen henkilöstöön sovelletaan palvelujen luonteen ja tavoitteiden vuoksi erityistä lähestymistapaa. Ensinnäkin kohdekieltä osaavien henkilöstön jäsenten määrä on ennalta määrätty, eikä se riipu jäsenvaltion koosta. Toiseksi vaikka kielipalvelutehtäviin rekrytoitaessa määräävänä tekijänä ei ole kansalaisuus vaan kielitaito, nämä kaksi tekijää korreloivat vahvasti keskenään. Lisäksi eräät kielet ovat virallisen kielen asemassa useammassa jäsenvaltiossa. Tämän vuoksi kielipalveluyksiköiden henkilöstön kansalaisuusjakauma noudattaa eri periaatteita, jotka määräytyvät kulloisenkin kielen mukaan, eikä sitä voida verrata muiden yksiköiden kansalaisuusjakaumaan. 9 Esimerkiksi ylemmän johdon osalta komissio pitää toivottavana, että pääjohtajien joukossa kutakin kansalaisuutta edustaa vähintään yksi pääjohtaja. Henkilöstöstä ja hallinnosta vastaava komission jäsen antaa kahdesti vuodessa komission kollegiolle tiedot maantieteellisestä tasapainosta ylemmän johdon keskuudessa ( Compilation Document on Senior Officials Policy, SEC(2004)1352/2, hyväksytty , PV 1676). 6

8 Edellä jaksossa 2.1 kuvattujen ohjeellisten prosenttiosuuksien soveltaminen kielipalveluihin ei tämän vuoksi olisi tarkoituksenmukaista. Liitteessä 6 olevassa taulukossa on esitetty komission kielipalvelujen (käännöstoimen pääosasto DGT ja tulkkauksen pääosasto SCIC) koko henkilöstön (AD-tehtäväryhmään kuuluva muissa kuin johtotehtävissä toimiva henkilöstö) kansalaisuusjakauma. Taulukosta käy ilmi, että suurin osa suuremmista jäsenvaltioista sekä jäsenvaltioista, joilla on yhteinen virallinen kieli, ovat aliedustettuina. Epätasapainot korostuvat, kun tarkastellaan erikseen tehtäväryhmiä AD5 AD8 ja tehtäväryhmiä AD9 AD12. Epätasapainojen korjaamiseksi toteutettavalla aliedustettujen jäsenvaltioiden kansalaisten kohdennetulla rekrytoinnilla ei kuitenkaan vastattaisi mihinkään toiminnasta lähtevään tarpeeseen. Komissio on tämän vuoksi jättänyt kielipalvelut maantieteellistä tasapainoa koskevan analyysinsa ulkopuolelle niiden henkilöstöön liittyvien objektiivisesti perusteltavissa olevien vaatimusten vuoksi Palkkaluokat Henkilöstösääntöjen 27 artikla on ensimmäinen palvelukseen ottamista käsittelevään lukuun sisältyvistä artikloista. Kyseisen luvun 31 artiklan mukaan AD-virkamiehet voidaan ottaa palvelukseen ainoastaan palkkaluokkiin AD5 AD8 ja tapauksen mukaan palkkaluokkiin AD9, AD10 ja AD11 tai poikkeustapauksissa palkkaluokkaan AD12. Tässä kertomuksessa tarkastellaan tämän vuoksi erikseen palkkaluokkia AD9 AD12 (joihin nimitettävien AD-virkamiesten osuus saa olla enintään 20 prosenttia kaikista tiettynä vuonna nimitetyistä AD-virkamiehistä) AD5 AD8 (joihin suurin osa rekrytoiduista AD-virkamiehistä nimitetään). Olisi syytä huomata myös, että palkkaluokat AD13 AD14, jotka eivät siis ole käytössä rekrytointia varten (ja jotka eivät sen vuoksi kuulu tämän analyysin piiriin), on yleensä varattu johto- ja neuvontatehtäviä hoitaville virkamiehille vuonna 2014 toteutetun henkilöstösääntöjen tarkistamisen jälkeen. Näissä palkkaluokissa on yhä historiallisista syistä virkamiehiä, jotka eivät ole johtotehtävissä. Useimmat heistä ovat ennen vuotta 2004 unioniin liittyneiden jäsenvaltioiden kansalaisia. Heidän määränsä vähenee merkittävästi jatkossa, koska näihin palkkaluokkiin kuuluvien virkamiesten ikärakenteen perusteella suuri osa heistä jää eläkkeelle seuraavien vuoden aikana. Näin ollen lähiaikoina tapahtuvat eläköitymiset vaikuttavat ennen muuta joidenkin ennen vuotta 2004 liittyneiden jäsenvaltioiden kansalaisten osuuteen EU:n virkamieskunnasta. 2. HAVAINNOT JA ANALYYSI 2.1. Tilanne 1. tammikuuta Palkkaluokat AD9 AD12 Liitteessä 7 b on yhteenveto näiden palkkaluokkien tilanteesta 1. tammikuuta Tarkasteluajankohtaan mennessä on tehty seuraavat keskeiset havainnot: Huomattavasti aliedustettuina ovat seuraavien 14 jäsenvaltion kansalaiset: kaikki vuoden 2004 jälkeen liittyneet jäsenvaltiot ja Luxemburg. 7

9 Absoluuttisesti mitattuna suurimmat vajeet koskevat puolalaisia (160 henkilöä) ja romanialaisia (155 henkilöä). Suhteellisesti mitattuna suurimmat vajeet koskevat kroaatteja (joiden osuus on vain 5 prosenttia ohjeellisesta osuudesta), bulgarialaisia (8 prosenttia ohjeellisesta osuudesta) ja romanialaisia (13 prosenttia ohjeellisesta osuudesta). Vuoden 2004 jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden kansalaisten aliedustus palkkaluokissa AD9 AD12 oli jossain määrin ennustettavissa, sillä näissä palkkaluokissa ei laajentumiseen liittyvien erityisten poikkeustoimenpiteiden vuoksi järjestetty lainkaan kilpailuja (johtotehtäviä koskevia kilpailuja lukuun ottamatta). Tavoitteena oli, että virkamiehet ylenevät vähitellen alhaisimmista palkkaluokista ylempiin palkkaluokkiin. Kaikki vuoden 2004 jälkeen liittyneet jäsenvaltiot ovat tämän vuoksi aliedustettuina. Tilanne on kuitenkin kehittynyt odotusten mukaisesti. Kaikkien vuoden 2004 laajentumisessa unioniin liittyneiden valtioiden kansalaisuuksien tapauksessa on nyt saavutettu prosenttia asetetusta tavoitteesta. Vuosina 2007 ja 2013 tapahtuneista laajentumisista ei sen sijaan ole vielä kulunut riittävästi aikaa 10, jotta kyseisten jäsenvaltioiden kansalaiset olisivat merkittävästi edustettuina näissä palkkaluokissa. Näiden jäsenvaltioiden kansalaiset ovat kuitenkin hyvin edustettuina palkkaluokissa AD5 AD8 (palkkaluokassa AD5 osuus on yli 200 prosenttia ja palkkaluokassa AD8 yli 140 prosenttia tavoitteesta, ks. liite 7 a). Tämän perusteella voidaan kohtuullisella varmuudella päätellä, että prosessi etenee suunnitellusti. Komissio seuraa myös jatkossa tarkkaan sitä, miten näiden kansalaisuuksien edustus edellä mainituissa palkkaluokissa kehittyy, ja tarkistaa, jatkuuko kehitys nykyisen suuntauksen mukaisena. Ainoastaan Luxemburgin kansalaisten merkittävä aliedustus edellä mainituissa palkkaluokissa ei vaikuta perustellulta. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin otettava huomioon, että aliedustus saattaa olla yhteydessä maan pieneen väkilukuun: jos Luxemburgin kansalaisten määrä edellä mainituissa palkkaluokissa kasvaisi neljällä, Luxemburg ei enää kuuluisi aliedustettujen jäsenvaltioiden joukkoon Palkkaluokat AD5 AD8 Palkkaluokkia AD5 AD8 olisi tarkasteltava tarkemmin niiden dynaamisen kehityksen vuoksi. Henkilöstösääntöjen mukaan vähintään 80 prosenttia virkamiehistä on nimitettävä näihin palkkaluokkiin. Näiden palkkaluokkien kansalaisuusjakauma määrää sen, millainen palkkaluokkien AD9 AD12 kansalaisuusjakauma on kymmenen vuoden kuluttua. Johtotehtäviin (ja etenkin keskijohtoon) tällä jaksolla nimitettävät henkilöt valitaan palkkaluokkien AD5 AD8 virkamiehistä. Kansalaisuuksien tämänhetkinen tasapainoinen edustus palkkaluokissa AD5 AD8 on näin edellytys sille, että kansalaisuudet ovat tasapainoisesti edustettuina ylemmissä palkkaluokissa pitkällä aikavälillä. Liitteessä 7 a on yhteenveto näiden palkkaluokkien tilanteesta 1. tammikuuta Tarkasteluajankohtaan mennessä on tehty seuraavat keskeiset havainnot: 10 Yleneminen palkkaluokasta AD5 (yleisin rekrytointipalkkaluokka) palkkaluokkaan AD9 kestää keskimäärin 12 vuotta, ja henkilöstösääntöjen mukaan siihen tarvitaan vähintään 8 vuotta. 8

10 Huomattavasti aliedustettuina ovat seuraavien 10 jäsenvaltion (jotka ovat kaikki liittyneet ennen vuotta ) kansalaiset: Tanska, Saksa, Irlanti, Ranska, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Suomi ja Ruotsi. Absoluuttisesti mitattuna suurimmat vajeet koskevat saksalaisia (230 henkilöä) ja ranskalaisia (140 henkilöä). Suhteellisesti mitattuna suurimmat vajeet koskevat luxemburgilaisia (joita ei ollut lainkaan edellä mainituissa palkkaluokissa) sekä ruotsalaisia ja tanskalaisia (joiden osuus oli vain noin 30 prosenttia ohjeellisesta osuudesta). Se, että EU14-jäsenvaltioista 12 suurin osa on aliedustettuina palkkaluokissa AD5 AD8, on ainakin osittain seurausta vuoden 2004 jälkeisistä rekrytointisuuntauksista. Suurin osa viroista, jotka oli varattu vuoden 2004 jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden kansalaisia varten, oli palkkaluokissa AD5 AD8. Näihin alempiin palkkaluokkiin rekrytoitiin siis paljon virkamiehiä uusista jäsenvaltioista. Tämä johti lähes automaattisesti siihen, että ennen vuotta 2004 liittyneiden jäsenvaltioiden kansalaiset olivat näissä palkkaluokissa aliedustettuina. Vain neljän EU14-jäsenvaltion kansalaiset ovat riittävästi edustettuina palkkaluokissa AD5 AD8: espanjalaiset ja italialaiset, joiden osuudet ovat hieman alle ohjeellisten osuuksien, sekä belgialaiset ja kreikkalaiset, joiden osuudet vastaavat ohjeellisia osuuksia. Tämän vuoksi on toteutettava asianmukaisia kohdennettuja toimenpiteitä niiden kansalaisuuksien osuuksien kasvattamiseksi, joiden kohdalla on muutoin vaarana virkamiessukupolvien välisen kuilun muodostuminen. Nähtäväksi kuitenkin jää, riittävätkö tällaiset toimenpiteet turvaamaan kaikkien kansalaisuuksien tasapainoisen edustuksen pitkällä aikavälillä. Tässä yhteydessä olisi tarkasteltava kahta seuraavassa esitettyä näkökohtaa Syyt, joiden vuoksi tietyt kansalaisuudet ovat aliedustettuina palkkaluokissa AD5-AD EPSO:n varallaololuettelossa olevat kilpailun läpäisseet hakijat Se, että EU14-jäsenvaltioista neljällä on viimeksi kuluneiden 12 vuoden rekrytointisuuntauksista huolimatta riittävä edustus henkilöstössä, näyttäisi viittaavan siihen, että tiettyjen kansalaisuuksien aliedustukseen on myös muita syitä. Yksi aliedustusta selittävä tekijä on EPSOn kilpailun läpäisseiden kansalaisuusjakauma. Liitteissä 8 a ja 8 b olevista taulukoista käy ilmi, että kilpailun läpäisseiden kansalaisuusjakauma ei ole vuodesta 2010 vastannut ohjeellisia osuuksia. Poikkeama on erityisen suuri erikoisalojen AD-kilpailuissa, sillä 23 kansalaisuutta 27:stä on ohjeellisten osuuksien perusteella aliedustettuina. Vain neljän jäsenvaltion kansalaisten osuudet vastaavat ohjeellisia osuuksia: EU14:n kansalaisista belgialaisten, kreikkalaisten, Kaikki Euroopan unioniin ennen vuotta 2004 liittyneet jäsenvaltiot. Kaikki ennen vuotta 2004 liittyneet jäsenvaltiot Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta. 9

11 italialaisten ja espanjalaisten 13 edustus palkkaluokissa AD5 AD8 on riittävä, ks. edellä kohta Tässä yhteydessä on tärkeää korostaa, että tiettyjä kansalaisuuksia edustavien kilpailun läpäisseiden hakijoiden puute ei johdu pätevyyden puutteesta vaan pikemminkin siitä, että kilpailuihin osallistuu odotettua vähemmän kyseistä kansalaisuutta edustavia hakijoita. Liitteistä 8 a ja 8 b käy lisäksi ilmi, että usein silloin, kun tiettyjen jäsenvaltioiden on havaittu olevan merkittävässä määrin aliedustettuina, niistä osallistuu kilpailuun suhteessa keskimääräistä huomattavasti vähemmän hakijoita mutta kilpailun läpäisseiden hakijoiden suhteellinen osuus on niillä keskimääräistä suurempi (ks. esimerkiksi Alankomaiden, Ranskan ja Saksan osuudet yleisvirkamieskilpailuissa). Lisäksi EPSOn varallaololuetteloiden kansalaisuusjakauma vaikuttaa todennäköisesti maantieteelliseen tasapainoon myös tulevaisuudessa, jos toimenpiteitä ei toteuteta. Jos kahdeksan viime vuoden aikana havaitut suuntaukset jatkuvat, nykyiset epätasapainot eivät todennäköisesti poistu luonnollista kautta ja seuraavat kansalaisuusryhmät saattavat olla aliedustettuina myös tulevissa virkamiessukupolvissa 14 : tšekit, tanskalaiset, virolaiset, irlantilaiset, kyproslaiset, latvialaiset, liettualaiset, luxemburgilaiset, puolalaiset ja slovenialaiset Houkuttelevuus Toinen näkökohta liittyy siihen, pystyykö komissio houkuttelemaan riittävästi erittäin päteviä hakijoita kaikista jäsenvaltioista. Kun tarkastellaan AD5-kilpailuihin viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana osallistuneiden määriä suhteessa miljoonaan asukkaaseen (ks. liite 8 a), voidaan havaita, että eri jäsenvaltioiden määrät poikkeavat toisistaan merkittävästi. Kolmella jäsenvaltiolla (Saksa, Ranska ja Alankomaat) kilpailuihin osallistuneiden osuus on pienempi kuin puolet EU:n keskiarvosta. EPSO on jo pyrkinyt kannustamaan tällaisten heikosti edustettuina olevien jäsenvaltioiden kansalaisia osallistumaan AD-kilpailuihin. Nämä pyrkimykset eivät kuitenkaan näytä tähän mennessä tuottaneen toivottuja tuloksia. Tämä käy ilmi viimeksi järjestetyn ja edelleen käynnissä olevan AD-kilpailun hakijoiden kansalaisuusjakaumasta (ks. liite 8 c). Saksan ja Ranskan kansalaisten osuus hakijoista on edelleen alle puolet EU:n keskiarvosta. Tanskan kansalaisten osuus on kasvanut, mutta Ruotsin ja Puolan kansalaisten osuudet ovat supistuneet merkittävästi. Nämä havainnot osoittavat, että haasteena on tehdä komissiosta houkutteleva työpaikka aikana, jona sen tarjoamien työehtojen (palkan, sosiaalietujen, eläkeoikeuksien ja työn ja yksityiselämän yhteensovittamismahdollisuuksien muodostama kokonaisuus) saatetaan katsoa suhteellisesti heikentyneen aikaisempaan verrattuna Myös AD5-yleisvirkamieskilpailuihin näyttäisi liittyvän vastaavanlainen epätasapaino. Nämä kilpailut läpäisseiden joukossa riittävästi edustettuina ovat kuitenkin edellä mainittujen neljän kansalaisuusryhmän lisäksi tanskalaiset, unkarilaiset ja romanialaiset. Kun otetaan huomioon henkilöstösääntöjen vaatimus siitä, että varallaololuettelossa olisi oltava vähintään kaksi kertaa niin paljon hakijoita kuin kilpailussa on avoimia virkoja 14, olisi toivottavaa, että kunkin jäsenvaltion kansalaisten osuus on vähintään 50 prosenttia vastaavasta ohjeellisesta osuudesta. 10

12 3. PÄÄTELMÄT Edellä esitetystä analyysistä voidaan tehdä neljä päätelmää. Ensinnäkin palkkaluokkien AD5 AD8 tilanne poikkeaa merkittävästi palkkaluokkien AD9 AD12 tilanteesta. Molemmissa palkkaluokkaryhmissä on havaittavissa, että jotkin jäsenvaltiot ovat merkittävästi aliedustettuina. Kyseessä eivät kuitenkaan ole samat jäsenvaltiot eikä taustalla sama dynamiikka. Toiseksi voidaan todeta, että vaikka havaittujen epätasapainojen ja viimeksi kuluneiden vuoden rekrytointisuuntausten välillä on selkeä yhteys, näyttää siltä, että merkittävänä epätasapainojen aiheuttajana on myös EPSOn varallaololuetteloiden kansalaisuusjakauma. Varallaololuetteloihin liittyvälle epätasapainolle ei näyttäisi olevan objektiivisia eikä etenkään hakijoiden pätevyyteen liittyviä perusteita. Kolmanneksi EPSOn varallaololuetteloihin liittyvät epätasapainot aiheuttavat todennäköisesti uusia epätasapainoja tulevaisuudessa. Neljäntenä päätelmänä on, ettei EPSOn kilpailuihin osallistumiseen kannustavalla viestinnällä ole nykymuodossaan onnistuttu riittävästi lisäämään heikosti edustettuina olevien jäsenvaltioiden kansalaisten osallistumista. Samalla olisi jatkuvasti pyrittävä varmistamaan, että EU:n toimielimiä pidetään houkuttelevana työnantajana. Komissio pyrkii tämän vuoksi määrittelemään toimenpiteitä, joilla voitaisiin puuttua edellä kuvattuihin suuntauksiin ja jotka ovat täysin voimassa olevien säännösten mukaisia. Tämän jälkeen se aikoo laatia yleiset täytäntöönpanosäännökset henkilöstösääntöjen 27 artiklan toisen kohdan soveltamiseksi ja hyväksyä ne henkilöstösääntöjen 110 artiklan nojalla. Näillä säännöillä on tarkoitus saattaa varallaololuetteloissa olevien kilpailun läpäisseiden hakijoiden kansalaisuusjakauma vastaamaan paremmin ohjeellisia osuuksia, jotta voidaan varmistaa, että komission henkilöstön kansalaisuusjakauma vastaa riittävällä tavalla EU:n kansalaisten kansalaisuusjakaumaa. 11

13 JAKSO 3 MUUT EU:N TOIMIELIMET, JOIHIN SOVELLETAAN HENKILÖSTÖSÄÄNTÖJÄ 2. JOHDANTO Henkilöstösääntöjen 27 artiklassa edellytetään, että komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kyseisen artiklan toisen kohdan täytäntöönpanosta. Komissio keräsi tätä varten tarvitsemiaan tietoja asianomaisilta toimielimiltä. Toimielinten toimittamista tiedoista on yhteenveto liitteissä 9 ja 12 olevissa taulukoissa. Numerotiedot on esitetty liitteissä 10, 11, 13 ja 14. Tässä kertomuksessa esitetään ainoastaan yhteenveto toimielinten toimittamista tiedoista niitä kommentoimatta. 2. TOIMIELIMET JA HENKILÖSTÖSÄÄNTÖJEN 1 B ARTIKLAN NOJALLA TOIMIELIMIKSI KATSOTUT ELIMET (YHDESSÄ TOIMIELIMET ) Komissio sai tietoja kaikilta asianomaisilta toimielimiltä. Euroopan ulkosuhdehallintoa lukuun ottamatta mikään näistä toimielimistä ei ole virallisesti hyväksynyt maantieteellisen tasapainon, epätasapainon tai merkittävän epätasapainon määritelmää. Tästä huolimatta suurin osa niistä seuraa sitä, miten jäsenvaltiot ovat edustettuina niiden henkilöstössä, ja vertaa henkilöstönsä kansalaisuusjakauman mukaista osuutta asianomaisen jäsenvaltion väkilukuun tai komission vuoden 2004 jälkeen liittyneitä jäsenvaltioita varten laatimaan yhdistelmäindikaattoriin (joka on seuraavien osuuksien keskiarvo: jäsenvaltion osuus EU:n väestöstä, Euroopan parlamentin jäsenistä ja neuvoston äänimäärästä ennen Lissabonin sopimuksen voimaatuloa). Seuranta on suunniteltu siten, että se vastaa kyseisen toimielimen tarpeita ja vaatimuksia. Suurimmalla osalla toimielimistä on maantieteellisiä epätasapainoja henkilöstöjakaumassaan. Joissakin tapauksissa näiden epätasapainojen katsotaan olevan merkittäviä. Kaikki toimielimet katsoivat kuitenkin, että havaitut (merkittävät) epätasapainot olivat objektiivisesti perusteltavissa. Yleisimmin esitetyt perustelut olivat ns. sijaintipaikkavaikutus 15, EPSOn varallaololuetteloiden koostumus, mahdollisuudet houkutella henkilöstöä tietyistä jäsenvaltioista sekä kielipalvelujen suhteellinen koko. Koska toimielimet katsoivat, että kaikki epätasapainot olivat objektiivisesti perusteltavissa, yksikään niistä ei ole tehnyt aloitetta yleisten täytäntöönpanosäännösten hyväksymisestä henkilöstösääntöjen 27 artiklan toisen kohdan soveltamiseksi. Yksikään toimielimistä ei myöskään odota, että tulevaisuudessa syntyy merkittäviä epätasapainoja (ainakaan AD-tehtäväryhmässä), minkä vuoksi ne eivät ole lähteneet valmistelemaan yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä. 15 Yksikään jäsenvaltio ei ole esittänyt tästä tarkkaa määritelmää. 12

14 3. ERILLISVIRASTOT Komissio sai tarvittavia tietoja 19 erillisvirastolta. Erillisvirastot ovat kooltaan keskimäärin pienempiä kuin edellisessä kohdassa käsitellyt toimielimet. Ne sijaitsevat usein muissa jäsenvaltioissa olevissa kaupungeissa, jotka ovat kaukana EU:n suurimpien toimielinten päätoimipaikoista. Ne ovat erikoistuneet tiettyjen tehtävien hoitamiseen, ja ne poikkeavat huomattavasti toisistaan kokonsa, toimialansa ja sijaintinsa osalta. Tästä syystä sekä komissio että erillisvirastot katsovat, että erillisvirastojen ei ole tarkoituksenmukaista noudattaa maantieteellisen tasapainon osalta yhdenmukaista lähestymistapaa. Liitteessä 12 oleva taulukko osoittaa, ettei käytössä ole maantieteellisen tasapainon yhdenmukaista määritelmää. Suurin osa erillisvirastoista kuitenkin katsoi, ettei niillä ollut havaittavissa merkittävää maantieteellistä epätasapainoa, kun otetaan huomioon kulloisetkin erityisvaatimukset. Ne eivät tämän vuoksi ole aikeissa hyväksyä yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä henkilöstösääntöjen 27 artiklan soveltamiseksi. Erillisvirastoista kaksi havaitsi merkittäviä epätasapainoja. Molemmissa tapauksissa erillisvirastot katsovat, että epätasapainoon on useita syitä, kuten sovellettava korjauskerroin sekä se, että puolisoiden on vaikea löytää työtä paikallisilta työmarkkinoilta. Yksi erillisvirasto havaitsi kasvavan epätasapainon sijaintivaltionsa kansalaisten hyväksi. Kyseinen virasto harkitsee yleisten täytäntöönpanosäännösten laatimista henkilöstösääntöjen 27 artiklan soveltamiseksi, jos tämä epätasapaino kasvaa nykyisestä. 13

15 LIITE 1: Oikeusperusta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 9 artikla: Unioni noudattaa kaikessa toiminnassaan kansalaistensa yhdenvertaisuuden periaatetta [...]. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 18 artikla: Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä perussopimusten soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten erityismääräysten soveltamista. [ ]. Euroopan perusoikeuskirjan 21 artikla Syrjintäkielto: 1. Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan. 2. Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä perussopimusten soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten erityismääräysten soveltamista. Lisäksi olisi mainittava EU:n perussopimuksiin sisältyvät yleisperiaatteet, jotka koskevat institutionaalista riippumattomuutta ja vilpitöntä yhteistyötä. Henkilöstösääntöihin sisältyy vaatimuksia ja kieltoja, joiden tarkoituksena on ohjata nimittävän viranomaisen päätöksentekoa. Yleissääntönä on, että nimittävän viranomaisen on perustettava kaikki päätöksensä ainoastaan yksikön etuun ja hakijoiden ansioihin. Sen mukaan, mitä osa-aluetta päätös koskee, henkilöstösäännöissä on myös lueteltu kriteerit, joita nimittävä viranomainen ei saa käyttää. Kansalaisuuden käyttäminen kriteerinä on nimenomaisesti kielletty ainoastaan seuraavissa virkojen täyttämistä koskevissa tapauksissa: Yleisesti (kieltoa sovelletaan henkilöstösääntöihin kokonaisuutena): Henkilöstösääntöjen 1 d artiklassa kielletään kaikenlainen syrjintä ja esimerkiksi sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautuneisuuteen perustuva syrjintä 16. Rekrytointi: Henkilöstösääntöjen 27 artiklassa edellytetään, että virkamiehet otetaan palvelukseen unionin jäsenvaltioiden kansalaisten keskuudesta maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta. Vaikka säännöksessä ei nimenomaisesti mainita kansalaisuutta, ilmauksella maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta katsotaan viitattavan kansalaisuuteen. 16 Vuonna 1962 voimassa olleissa henkilöstösäännöissä syrjintäkielto sisältyi palvelukseen ottamista koskevaan artiklaan (27 artikla) ja koski ainoastaan rotua, uskontoa ja sukupuolta. Vuonna 1998 voimassa olleissa henkilöstösäännöissä puolestaan säädettiin yleisestä syrjintäkiellosta, joka kattoi rotuun, poliittiseen, aatteelliseen tai uskonnolliseen vakaumukseen, sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän. 14

16 Yksittäisten virkojen täyttäminen: Henkilöstösääntöjen 7 artiklassa säädetään, että nimittävä viranomainen määrää nimittämällä tai toisiin tehtäviin siirtämällä kunkin virkamiehen [...] virkaan [...] ainoastaan yksikön edun huomioon ottaen ja kansallisuudesta riippumatta. Henkilöstösääntöjen 27 artiklassa säädetään lisäksi, että virkaa ei saa varata tietyn jäsenvaltion kansalaisille. Oikeuskäytännössä on vahvistettu, että näissä säännöksissä kielletään tiettyjen virkojen varaaminen tiettyjen jäsenvaltioiden kansalaisille mutta ne eivät estä toimielimiä hyväksymästä toimenpiteitä kokonaistasapainon varmistamiseksi (ja etenkään ottamasta huomioon kansalaisuutta täytettäessä virkoja, joihin hakevilla henkilöillä on käytännössä sama pätevyys 17 ). Vuonna 2014 toteutetun henkilöstösääntöuudistuksen yhteydessä sääntöihin lisättiin rekrytointiin liittyvä viittaus kansalaisuuteen. Etenkin: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1023/ johdanto-osan 2 kappaleessa todetaan, että on tarpeen varmistaa sellainen sääntelykehys, jonka ansiosta voidaan houkutella, ottaa palvelukseen ja sitouttaa erittäin pätevää, monikielistä, [...] henkilöstöä jäsenvaltioiden kansalaisten keskuudesta maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta. Saman asetuksen johdanto-osan 5 kappaleessa todetaan lisäksi, että Unionin virkamieskunnan arvo on [...] sen kulttuurisessa ja kielellisessä moninaisuudessa, joka voidaan taata vain varmistamalla, että virkamiehet edustavat sopivassa suhteessa eri kansalaisuuksia. Nykyisin voimassa olevien henkilöstösääntöjen 27 artiklassa todetaan, että Unionin kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteen mukaisesti kukin toimielin voi hyväksyä asianmukaisia toimenpiteitä, jos virkamiesten kansalaisuuksien kesken on havaittu merkittävä epätasapaino, joka ei ole objektiivisesti perusteltavissa. Näiden (muutettujen) säännösten taustalla on oletus, jonka mukaan hakijoille tarjottava kokonaispaketti samoin kuin valinta- ja rekrytointimenettelyt suunnitellaan siten, että hakijoiden, kilpailun läpäisseiden ja palvelukseen otettujen virkamiesten (ts. palveluksessa olevan henkilöstön) kansalaisuusjakaumat vastaavat suurin piirtein unionin kansalaisuusjakaumaa, ellei tästä periaatteesta poikkeaminen ole objektiivisesti perusteltua. Jos objektiivisia perusteita ei ole, kaikkia havaittuja merkittäviä poikkeamia voidaan sen vuoksi pitää kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteen vastaisina, joten asiamukaiset toimenpiteet niiden korjaamiseksi ovat perusteltuja. Unionin muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot ja erityisesti niiden 12 artikla sisältävät väliaikaiseen henkilöstöön sovellettavia vastaavia säännöksiä. Henkilöstösääntöjen 27 artiklan täytäntöönpanemiseksi kunkin toimielimen olisi: määritettävä, miten ne tulkitsevat kansalaisuuksien tasapainon määritettävä, miten ne tulkitsevat merkittävän epätasapainon seurattava todellista tilannetta havainnoidakseen kansalaisuuksien tasapainoa Ks. esimerkiksi yhteisöjen tuomioistuimen tuomio , Schloh v. neuvosto, asia C-85/82, ECLI:EU:C:1983:179, s. 26, tai yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio , Séché v. komissio, yhdistetyt asiat T-112/96 ja T-115/96, ECLI:EU:T:1999:134. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1023/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta. 15

17 tarvittaessa selvitettävä merkittävän epätasapainon syyt ja määritettävä, onko epätasapaino niiden vuoksi objektiivisesti perusteltavissa tarvittaessa määriteltävä ja/tai hyväksyttävä asianmukaiset korjaavat toimenpiteet. Henkilöstösääntöjen 27 artiklassa säädetään lisäksi, että komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kyseisen artiklan toisen kohdan täytäntöönpanosta kolmen vuoden kuluttua 1 päivästä tammikuuta

18 LIITE 2: EU15-jäsenvaltioiden ohjeelliset prosenttiosuudet 19 Liite 1 MAANTIETEELLINEN TASAPAINO AIKAISEMMISSA LAAJENTUMISISSA Luvut on esitetty liitteessä 1 a Lähtötilanne (vuosi 1958): neuvoteltuihin osuuksiin perustuva maantieteellinen tasapaino Lähtötilanteessa, jossa jäsenvaltioita oli kuusi, pääperiaatteena oli, että suurilla jäsenvaltioilla oli yhtä suuret osuudet ja pienemmät jäsenvaltiot koottiin yhdeksi ryhmäksi, jolla oli oma osuutensa. Teoreettinen tavoiteosuus oli Ranskalla, Saksalla, Italialla ja oman ryhmänsä muodostaneilla Benelux-mailla kullakin 25 prosenttia. Epävirallisia viitearvoja sovellettiin joustavasti korkeammissa A- palkkaluokissa. Ensimmäinen laajentuminen (vuonna 1973): maantieteellinen tasapaino perustuu edelleen neuvoteltuihin osuuksiin Vuonna 1973 tapahtuneen laajentumisen yhteydessä katsottiin, että Yhdistyneen kuningaskunnan osuuden olisi oltava sama kuin kolmella muulla suurella jäsenvaltiolla (18 prosenttia mukauttamisen jälkeen) ja Tanskan, Irlannin ja Norjan yhteenlasketun osuuden 10 prosenttia. Viimeksi mainittua osuutta ei mukautettu sen jälkeen kun Norja päätti olla liittymättä, vaikka Tanskan ja Irlannin yhteenlasketuksi osuudeksi arvioitiin 7 8 prosenttia. Toinen laajentuminen (vuonna 1981): maantieteellinen tasapaino perustuu neuvoteltujen osuuksien ja objektiivisten kriteerien yhdistelmään (väkiluku ja BKT) Kreikan liittyessä säilytettiin periaate, jonka mukaan suurimmat jäsenvaltiot olivat edustettuina yhtä suurin osuuksin ja pienemmät jäsenvaltiot yliedustettuina. Vaikka laajentumisen vaikutuksia käsittelevässä asiakirjassa (COM(78)190) ehdotettiin, että Kreikalle annetaan Belgian ja Alankomaiden asemaa vastaava asema, Kreikan osuudeksi vahvistettiin lopulta 4,5 prosenttia, eli sen osuus oli pienempi kuin Belgialla ja Alankomailla (molemmilla 8,1 prosenttia). Väkilukua ja BKT:tä koskevat tiedot esitettiin samalla ensimmäistä kertaa valitun lähestymistavan perustaksi. Kolmas laajentuminen (vuonna 1986): maantieteellinen tasapaino perustuu edelleen neuvoteltujen osuuksien ja objektiivisten kriteerien yhdistelmään (väkiluku ja BKT) Iberian niemimaan valtioiden liittyessä vuonna 1986 täydennettiin epävirallisia viitearvoja, jotka koskivat ainoastaan palkkaluokkia A1 A3. Espanjan osuudeksi vahvistettiin nimenomaisia perusteita esittämättä mediaanin arvo Alankomaiden osuuden ja suuriin jäsenvaltioihin sovelletun osuuden väliltä. Portugalin osuus vahvistettiin samaksi kuin Kreikan. Neljäs laajentuminen (vuonna 1995): maantieteellinen tasapaino perustuu edelleen neuvoteltujen osuuksien ja objektiivisten kriteerien yhdistelmään (väkiluku ja BKT) 19 Tämän kertomuksen liite 2 on ote 28. tammikuuta 2003 annetusta tiedonannosta C(2003)436. Se vastaa kyseisen tiedonannon liitteitä 1, 1 a ja 1 b. 17

19 Komissiolle 17. toukokuuta 1994 annetussa tiedonannossa SEC 94/844 asetettiin viitearvot kolmelle uudelle jäsenvaltiolle sekä kuvailtiin käytetyt menetelmät. Maantieteellistä tasapainoa mukautettiin vertaamalla laajentuneeseen unioniin suhteutettuja uusien jäsenvaltioiden väestö- ja BKT-tietoja muiden jäsenvaltioiden vastaaviin tietoihin. Suomen suureet olivat verrattavissa Tanskan suureisiin, joten tavoitteeksi asetettiin, että Suomen kansalaisia rekrytoidaan tuolloin palveluksessa olleita Tanskan kansalaisia vastaava määrä. Itävallan ja Ruotsin suuret olivat puolitoistakertaiset Tanskan suureisiin verrattuna, ja rekrytointitavoitteet suhteutettiin tämän perusteella. Käytetty lähestymistapa on kuvattu liitteessä 1 b. Yhteenveto: tähän mennessä sovelletut kolme pääperiaatetta: Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että komission tulkinta maantieteellisestä tasapainosta sisältää kolme osatekijää. Maantieteelliseen tasapainoon on pyritty unionin perustamisesta lähtien, etenkin korkeammissa A-palkkaluokissa. Maatieteellisen tasapainon määrittämisessä on aina käytetty seuraavien kahden säännön yhdistelmää: a) neljän (alun perin kolmen) suurimman jäsenvaltion yhtäläinen edustus b) pienimpien jäsenvaltioiden yliedustus vähimmäisedustuksen varmistamiseksi. Vanhojen jäsenvaltioiden suhteellista painotusta ei ole koskaan muutettu laajentumisen yhteydessä. Tämä vuoksi a) vanhojen jäsenvaltioiden suhteelliset painot ovat aina säilyneet laajentumisten yhteydessä ennallaan (esimerkiksi vuosina 1981, 1986 ja 1995 tapahtuneiden laajentumisten yhteydessä Belgian paino säilyi samana kuin Alankomaiden paino, ts. se oli edelleen 45 prosenttia Saksan painosta). b) uusien jäsenvaltioiden paino määritettiin niiden kanssa mahdollisimman samankaltaisten jäsenvaltioiden painon perusteella (esimerkiksi Portugalille annettiin sama paino kuin Kreikalle ja Espanjalle paino, joka oli Alankomaiden ja Ranskan painojen väliltä). 18

20 Liite 1a Edelliset laajentumiset suuntaviivat (1) (2) (3) (4) (5) (6) (7) Benelux-maat: 25,0 % 18,0 % (17,7 %) (15,1 %) (13,5 %) LU Luxemburg 1,5 % 1,3 % 0,9 % IE Irlanti 3,5 4 % 3,5 % 3,0 % 2,7 % FI Suomi 2,7 % DK Tanska 3,5 4 % 3,5 % 3,0 % 2,7 % PT Portugali 3,8 % 3,6 % GR Kreikka 4,5 % 3,8 % 3,6 % AT Itävalta 4,0 % SE Ruotsi 4,0 % BE Belgia 8,1 % 6,9 % 6,3 % NL Alankomaat 8,1 % 6,9 % 6,3 % ES Espanja 11,0 % 9,8 % IT Italia 25,0 % 18,0 % 17,7 % 15,1 % 13,4 % UK Yhd. 18,0 % 17,7 % 15,1 % 13,4 % kuningaskunta FR Ranska 25,0 % 18,0 % 17,7 % 15,1 % 13,4 % DE Saksa 25,0 % 18,0 % 17,7 % 15,1 % 13,4 % 100,0 % % 100,0 % 100,1 % 100,2 % 19

21 Vertaileva lähestymistapa sellaisena kuin sitä sovellettiin vuoden 1995 laajentumiseen Liite 1b Asukasmäärä BKT Keskimäärä (asukasmäärä, BKT) Suuntaviivat 1995 (1) (2) (3) (4) (5) (6) (7) LU Luxemburg 0,4 0,1 % 21 0,2 % 0,2 % 0,9 % IE Irlanti 3,8 1,0 % 114 1,3 % 1,1 % 2,7 % FI Suomi 5,2 1,4 % 141 1,6 % 1,5 % 2,7 % DK Tanska 5,4 1,4 % 181 2,1 % 1,7 % 2,7 % PT Portugali 10,3 2,7 % 118 1,3 % 2,0 % 3,6 % GR Kreikka 10,6 2,8 % 128 1,5 % 2,1 % 3,6 % AT Itävalta 8,1 2,1 % 214 2,4 % 2,3 % 4,0 % SE Ruotsi 8,9 2,4 % 246 2,8 % 2,6 % 4,0 % BE Belgia 10,3 2,7 % 256 2,9 % 2,8 % 6,3 % NL Alankomaat 16,0 4,2 % 430 4,9 % 4,6 % 6,3 % ES Espanja 40,3 10,6 % 647 7,4 % 9,0 % 9,8 % IT Italia 57,9 15,3 % ,9 % 14,6 % 13,4 % UK Yhd. 60,0 15,8 % ,2 % 16,5 % 13,4 % kuningaskunta FR Ranska 59,2 15,6 % ,6 % 16,1 % 13,4 % DE Saksa 82,3 21,7 % ,0 % 22,9 % 13,4 % 378,7 100,0 % ,0 % 100,0 % 89,5 % 10,7 % (1) EUROSTAT: asukasmäärä vuonna 2001 (2) EUROSTAT: markkinahintainen BKT vuonna

22 LIITE 3: Uusien jäsenvaltioiden viitearvojen ja rekrytointitavoitteiden laskentamenetelmä Lähestymistapa Vuoden 2004 laajentumisen yhteydessä komissio hyväksyi sille 14. helmikuuta 2003 annetun tiedonannon, joka koskee komission virkamiesten rekrytointia uusista jäsenvaltioista 20 ( vuoden 2003 tiedonanto ). Tiedonannon mukaan vuoden 2004 laajentuminen on luonteeltaan sellainen, ettei aiempiin laajentumisiin sovellettuja kriteerejä voitaisi käyttää, koska ne eivät johtaisi oikeudenmukaiseen ja tasapainoiseen tulokseen. Tämä arvio piti erityisen hyvin paikkansa kun otetaan huomioon, että uusien jäsenvaltioiden painoarvon odotettiin nousevan huomattavasti seuraavien 10 vuoden aikana. Tältä pohjalta komissio laati uusiin jäsenvaltioihin ja tuleviin laajennuksiin sovellettavan menetelmän 21. Hyväksyessään tämän menetelmän komissio päätti, että rekrytointi uusista jäsenvaltioista pohjautuisi viitearvoihin ja suuntaa antaviin rekrytointitavoitteisiin ainoastaan siirtymäkauden aikana. Komissio laati kolmivaiheisen lähestymistavan: a) ensin määritetään se, kuinka monta virkaa olisi varattava kaikkia uusia jäsenvaltioita varten yhteensä b) toiseksi jokaiselle uudelle jäsenvaltiolle lasketaan viitearvo eli sille varattujen virkojen suuntaa antava määrä ilmaistuna prosentteina kaikille uusille jäsenvaltioille varattujen virkojen kokonaismäärästä c) kolmanneksi lasketaan kunkin uuden jäsenvaltion rekrytointitavoite eli a x b. Kaikille uusille jäsenvaltioille yhteensä varattavien virkojen määrän vahvistaminen Tämä määrä vahvistetaan kolmessa peräkkäisessä vaiheessa: Ensin lasketaan kaikkien uusien jäsenvaltioiden muodostaman ryhmän painoarvo suhteessa ns. vanhojen jäsenvaltioiden muodostamaan ryhmään seuraavien kolmen kriteerin pohjalta: väestö, Euroopan parlamentin jäsenet (MEPit) ja äänten painotus neuvostossa (näiden kolmen matemaattinen keskiarvo). Toiseksi tätä painoarvoa (prosenttiosuutta) sovelletaan laajentumisen jälkeiseen henkilöstötaulukkoon sisältyvien virkojen määrään. Kolmanneksi uusille jäsenvaltioille varattavien virkojen määrä vahvistetaan kahdeksi kolmasosaksi edellä mainitusta määrästä Neil Kinnockin 14. helmikuuta 2003 antama tiedonanto C(2003)436/5, joka koskee komission virkamiesten rekrytointia uusista jäsenvaltioista ja joka hyväksyttiin 19. helmikuuta Tiedonannossa täsmennettiin, että ehdotettua lähestymistapaa sovelletaan 10 uuteen jäsenvaltioon, jotka liittyvät unioniin 1. toukokuuta Sitä voidaan kuitenkin soveltaa vaikka kuinka moneen uuteen jäsenvaltioon. 21

23 Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto vuosien , ja laajentumisia varten tehdyistä laskelmista Uusien jäsenvaltioiden väestö (1) 75,0 milj. 29,5 milj. 4,4 milj. Vanhojen jäsenvaltioiden väestö (1) 378,7 milj. 459,3 milj. 502,5 milj. Uusien jäsenvaltioiden MEPit Vanhojen jäsenvaltioiden MEPit Uusien jäsenvaltioiden äänet neuvostossa Vanhojen jäsenvaltioiden äänet neuvostossa Uusien jäsenvaltioiden painoarvo 21,6 % 7 % 1,5 % Vanhojen jäsenvaltioiden painoarvo 78,4 % 93 % 98,5 % (1) luvut eri kolumneissa eivät täsmää, koska komissio käytti 10 uuden jäsenvaltion liittymisessä vuoden 2001 tietoja, ja 2 uuden jäsenvaltion liittymisessä vuoden 2005 tietoja ja Kroatian liittymisessä vuoden 2011 tietoja. Jäsenvaltiokohtaisen viitearvon laskeminen Laskentamenetelmä on sama kuin uusien jäsenvaltioiden yhteistä painoarvoa laskettaessa lukuun ottamatta sitä seikkaa, että uusia jäsenvaltioita verrataan vain toisiinsa. Niitä ei siis verrata vanhoihin jäsenvaltioihin. Menetelmän soveltaminen käytännössä Suuntaa antava viitearvo Rekrytointitavoite AD Rekrytointitavoite AST Tšekki 14,3 % Viro 3,4 % Kypros 3,2 % Latvia 4,5 % Liettua 7,0 % Unkari 14,2 % Malta 2,4 % Puola 39,0 % Slovenia 3,9 % Slovakia 8,1 % EU10 (1) 100,0 % Bulgaria 34,0 % Romania 66,0 % EU2 (2) 100,0 % Kroatia (3) (1): EU10 yhteensä: 21,6 % EU15 yhteensä: 78,4 % (2): EU2 yhteensä: 6,5 % EU25 yhteensä: 93,5 % (3): Kroatia: 1,5 % EU27 yhteensä: 98,5 % C(2003)436/5, 14. helmikuuta 2003, komission kokous C(2006)5778, kirjallinen menettely, 24. marraskuuta SEC(2012)436 final, kirjallinen viimeistelymenettely, 11. heinäkuuta