EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus NEUVOSTON ASETUS

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2003) 80 lopullinen Ehdotus NEUVOSTON ASETUS lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Egyptistä ja Venäjältä peräisin olevan kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen tuonnissa (komission esittämä)

2 PERUSTELUT Komissio pani 21. joulukuuta 2001 vireille Egyptistä ja Venäjältä peräisin olevan kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen tuontia yhteisöön koskevan polkumyyntitutkimuksen. Tutkimuksessa paljastui vahingollisen polkumyynnin olemassaolo. Koska oli tarpeen tarkastella edelleen tiettyjä syy-yhteyteen ja yhteisön etuun liittyviä näkökohtia, Egyptistä ja Venäjältä peräisin olevan kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen osalta ei otettu käyttöön väliaikaisia polkumyyntitoimenpiteitä. Oheinen ehdotus neuvoston asetukseksi perustuu lopullisiin päätelmiin, joissa vahvistetaan polkumyynnin ja vahingon olemassaolo ja tehdään se päätelmä, että polkumyynnin ja vahingon välillä on syy-yhteys. Kaikkien asiaan liittyvien etunäkökohtien, ennen kaikkea yhteisön tuotannonalan, etuyhteydettömien tuojien ja käyttäjien edun, tarkastelu johti siihen päätelmään, ettei ole yhteisön edun vastaista ottaa käyttöön lopullisia toimenpiteitä. Näin ollen ehdotetaan, että neuvosto hyväksyisi oheisen ehdotuksen asetukseksi, joka olisi julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään 20. maaliskuuta

3 Ehdotus NEUVOSTON ASETUS lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Egyptistä ja Venäjältä peräisin olevan kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen tuonnissa EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 1 ja erityisesti sen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan, ottaa huomioon komission ehdotuksen, joka on tehty komission kuultua neuvoa-antavaa komiteaa, sekä katsoo seuraavaa: 1. MENETTELY 1.1. Aloittaminen (1) Komissio ilmoitti 21 päivänä joulukuuta 2001 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella, jäljempänä 'menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus', Egyptistä ja Venäjältä peräisin olevan kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen tuontia yhteisöön koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta 2. (2) Menettely aloitettiin, koska marraskuussa 2001 teki valituksen Euroopan kemianteollisuutta edustava CEFIC (European Chemical Industry Council), jäljempänä 'valituksen tekijä', edustaen tuottajia, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 75 prosenttia 3 yhteisön koko kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen tuotannosta. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi oikeuttamaan polkumyyntimenettelyn aloittamisen. (3) Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta niille vientiä harjoittaville tuottajille ja tuojille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä niitä edustaville järjestöille, asianomaisten viejämaiden edustajille, valituksen tehneille yhteisön tuottajille ja muille yhteisön tuottajille sekä käyttäjille. Asianomaisille osapuolille annettiin EYVL L 56, , s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1972/2002 (EYVL L 305, , s. 1). EYVL C 367, , s. 16. Tarkempaa lukua ei luottamuksellisuussyistä voida ilmoittaa. 3

4 tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. (4) Useat asianomaisten maiden vientiä harjoittavat tuottajat sekä yhteisön tuottajat, yhteisön käyttäjät ja tuojat esittivät kantansa kirjallisesti. Kaikille osapuolille, jotka olivat sitä edellä mainitun määräajan kuluessa pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä, annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi Kyselylomakkeet (5) Jotta Venäjällä olevat vientiä harjoittavat tuottajat saisivat halutessaan mahdollisuuden esittää markkinatalousasemaa 4 tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti asiaa koskevat lomakkeet kaikille niille venäläisille yrityksille, joita asian tiedettiin koskevan. Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille yhteisön tuottajille, kaikille viejille/tuottajille, kaikille tuojille ja kaikille käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä kaikille muille osapuolille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kyselylomakkeet lähetettiin myös yhteisön ulkopuolisiin maihin sijoittautuneille kauppiaille, kun kävi selväksi, että niiden yhteistyö olisi hyödyllistä määritettäessä yhteisöön suuntautunutta tosiasiallista vientiä (määrä ja hinnat). (6) Vastaukset saatiin kolmelta valituksen tehneeltä yhteisön tuottajalta, yhdeltä yhteisön tuottajalta, joka ei tehnyt valitusta, seitsemältä asianomaisten maiden tuottajalta/viejältä, neljältä kauppiaalta EU:n ulkopuolisista maista sekä kahdelta etuyhteydessä yhteisön tuottajiin/viejiin olevalta tuojalta ja viideltä etuyhteydettömältä tuojalta. Komissio sai markkinatalousasemaa/yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt kahdelta venäläiseltä vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt tarkasteltavana olevan tuotteen kahdelta muulta venäläiseltä tuottajalta/viejältä. (7) Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, vahingon ja yhteisön edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin: Yhteisön tuottajat: Cabot Europe Ltd., Ranska, Columbian Chemicals Europa GmbH, Saksa, Degussa AG, Saksa, Deutsche Gasrusswerke GmbH & Co, Saksa. Etuyhteydettömät yhteisön tuojat: CIE s.r.l., Italia, C.D.M.A. S.A., Ranska, 4 Olisi pantava merkille, että tämä menettely aloitettiin ennen kuin 22 päivänä joulukuuta 1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 384/96 muutettiin 5 päivänä marraskuuta 2002 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1972/

5 Lehmann & Voss & Co, Saksa. Venäjällä toimivat viejät/tuottajat: Omsky Zavod Technicheskogo Ugleroda OJSC, Omsk, Jaroslavsky Technichesky Uglerod OJSC, Jaroslavl, Tuimasytechuglerod OJSC, Tuimasy, Ivanovsky Techuglerod I Resina OJSC, Mikhalevo, Techuglerodexport CJSC, Moskova, ja Jejune Trade Ltd., jotka hoitavat Tuimasytechuglerodin ja Ivanovsky Techuglerodin kaupankäyntitoimintaa. (Jejune Trade Ltd.:n tarkastaminen suoritettiin Moskovassa, vaikka yritys on merkitty kaupparekisteriin Kyproksella) Egyptiläinen viejä/ tuottaja: Alexandria carbon Black Co. S.A.E.(ACB), Aleksandria. Egyptiläiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä olevat tuojat: ACB (UK) Ltd., Wolverhampton, Yhdistynyt kuningaskunta, ACB Belgium BVBA, Rumst, Belgia. Kauppiaat: Taurus Carbonpack KFT, Unkari, Carbon Black Ltd., Unkari. Vertailumaa: Columbian Tiszai Carbon Ltd., Unkari. Käyttäjät: Goodyear Dunlop Tyres Europe B.V., Belgia, Nokian Renkaat Oyj., Suomi, Manufacture Française des Pneumatiques Michelin, Ranska, Continental AG, Saksa, Bridgestone / Firestone Europe S.A., Belgia, Pirelli Pneumatici S.p.A., Italia, Vredestein NV, Alankomaat, 5

6 Cooper-Avon Tyres Ltd, Cooper Standard Automotive France SA ja Cooper Standard Automotive UK sealing Ltd, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska Tutkimusajanjakso (8) Polkumyynti- ja vahinkotutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2000 ja 30 päivän syyskuuta 2001 välisen ajanjakson, jäljempänä 'tutkimusajanjakso'. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä 'tarkastelujakso' Tullikohtelu (9) Tarkasteltavana oleva tuote pääsee yhteisön alueelle tullittomana Väliaikaiset toimenpiteet (10) Koska oli tarpeen tarkastella edelleen tiettyjä syy-yhteyteen ja yhteisön etuun liittyviä näkökohtia, Egyptistä ja Venäjältä peräisin olevan kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen osalta ei otettu käyttöön väliaikaisia polkumyyntitoimenpiteitä Menettelyn jatko (11) Kaikille yhteistyössä toimiville osapuolille ilmoitettiin 20 päivänä syyskuuta 2002 komission suorittamasta tapauksen alustavasta arvioinnista, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomioita. Komission päätelmiä muutettiin tarpeen vaatiessa niiden mukaisesti. (12) Komissio pyysi lisätietoja käytännössä katsoen kaikilta yhteistyössä toimineilta osapuolilta ja jatkoi lopullisten päätelmiensä tekoon kaikkien tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Kaikkien yhteistyössä toimineiden käyttäjien tiloissa käytiin paikan päällä suorittamassa tarkastus, ja kahden käyttäjän toimitiloissa suoritettiin vielä lisätarkastukset. (13) Kaikille osapuolille ilmoitettiin keskeisistä tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisten polkumyyntitullien käyttöönottoa. Osapuolille asetettiin myös määräaika, jossa ne saattoivat tehdä huomautuksia kyseisen ilmoituksen johdosta. Asianomaisten osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja lopullisia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti. 2. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE 2.1. Tarkasteltavana oleva tuote (14) Tarkasteltavana oleva tuote on Egyptistä ja Venäjältä peräisin oleva kumituotteiden valmistukseen soveltuva noki, joka on hiileen perustuva kemikaali, jota käytetään kumituotteissa funktionaalisena täyteaineena lujiteominaisuuksiensa vuoksi. Tällä hetkellä se luokitellaan CN-koodeihin ex ja ex (15) Tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistetaan eri laatuina. Tutkimuksessa määritettiin, että kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen lujiteominaisuudet voivat vaihdella merkittävästi laadusta toiseen. Eräillä, ns. epäaktiivisilla laaduilla ei ole lujiteominaisuuksia ollenkaan eikä niitä käytetä funktionaalisina täyteaineina 6

7 kumiyhdisteissä. Kävi ilmi myös, että joitakin laatuja voidaan joskus käyttää myös muihin kuin kumituotteisiin, esimerkiksi muste- tai muovituotteisiin. Tehtiin se päätelmä, että sikäli kuin laadulla on lujiteominaisuuksia, jolloin se voi toimia funktionaalisena täyteaineena kumiyhdisteissä, sen olisi katsottava kuuluvan sen tosiasiallisesta käyttötarkoituksesta huolimatta tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään. Edellä mainittuja lujiteominaisuuksia omaamattomia epäaktiivisia laatuja lukuun ottamatta, kaikkia muita kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen laatuja olisi näin ollen pidettävä tässä menettelyssä tarkasteltavana olevana tuotteena. Lisäksi lujiteominaisuuksia omaavilla tuotteen eri valmistuslaaduilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet, ja tämän vuoksi niitä pidetään yhtenä tuotteena. (16) Tutkimuksessa ilmeni, että kolme perustekijää ovat sekä tarpeen että riittävät yksilöimään tuotteen lujiteominaisuuksia omaavaksi kumituotteiden valmistukseen soveltuvaksi noeksi: ominaispinta-ala, rakenne ja pelletin iskunkestävyys. Kyseisiä rakenneosia voidaan mitata erilaisilla testausmenetelmillä. Tässä menettelyssä on käytetty ASTM-testausmenetelmiä 5, koska kyseisiä standardeja käytetään kansainvälisesti eniten. Asianomaisten osapuolten esittämien näkökantojen tarkastelun jälken tutkimuksessa tehtiin se päätelmä, että asianmukaisin tapa määrittää, onko kumituotteiden valmistukseen soveltuvalla noella lujiteominaisuuksia ja voiko sitä tämän vuoksi pitää tässä menettelyssä tarkasteltavana olevana tuotteena, on viitata pinta-alaan soveltamalla jodin adsorption testausmenetelmää, tuotteen rakenteeseen soveltamalla dibutyyliftalaatin absorption testausmenetelmää ja pelletin iskunkestävyyteen soveltamalla automatisoitua yksittäisen pelletin kovuuden testausmenetelmää. (17) Jodin adsorptio, dibutyyliftalaatin absorptio ja yksittäisen pelletin kovuus mitataan ASTM:n julkaisemien standarditestimenetelmien mukaisesti. Kyseisten standardien nimikkeet ovat: ASTM D a jodin adsorptiolle, ASTM D a dibutyyliftalaatin absorptiolle ja ASTM D e1 automatisoidulle yksittäisen pelletin kovuudelle. (18) Tämän johdosta määritettiin, että kaikella kumituotteiden valmistukseen soveltuvalla noella, jonka jodin adsorptiota, dibutyyliftalaatin absorptiota ja automatisoitua yksilöllistä pelletin kovuutta koskevat arvot eivät alita vähimmäisrajoja ja dibutyyliftalaatin absorptiotestin osalta eivät ylitä kyseisten kolmen standardin enimmäisrajoja, on lujiteominaisuuksia, ja tämän vuoksi sitä olisi pidettävä tarkasteltavana olevana tuotteena. Kyseiset arvot ovat seuraavat: Menetelmät Vähimmäisarvo Enimmäisarvo Jodin adsorptio (mg/g) Dibutyyliftalaatin (ml/100 g) absorptio Yksillöllinen pelletin kovuus (g) ASTM on lyhenne sanoista American Society for Testing and Materials. 7

8 (19) Kaksi venäläistä tuottajaa väitti, etteivät niiden tuotteet kuulu menettelyn soveltamisalaan. Tutkimus osoitti, että toisen kyseisistä tuottajista viemä tuote ei todellakaan sijoittunut edellä mainittuihin rajoihin, ja tämän vuoksi sen katsottiin jäävän menettelyn soveltamisalan ulkopuolelle. Toisen tuottajan väite oli hylättävä, koska tuote kuului edellä esitettyyn tuotemääritelmään Samankaltainen tuote (20) Yhteisön tuottajien valmistama ja yhteisön markkinoilla myyty, edellä määritelty kumituotteiden valmistukseen soveltuva noki määritetään samankaltaiseksi tuotteeksi kuin Egyptissä ja Venäjällä valmistettu ja yhteisöön viety kumituotteiden valmistukseen soveltuva noki sekä asianomaisten maiden kotimarkkinoilla myydyt tuotteet, koska fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet ovat samanlaiset. Sama pätee yhteisöön vientiä varten valmistettuun ja myytyyn kumituotteiden valmistukseen soveltuvaan nokeen verrattuna Unkarissa valmistettuun ja myytyyn tuotteeseen; Unkari valittiin markkinataloutta toteuttavaksi kolmanneksi maaksi Venäjän osalta. Tämän vuoksi kaikkia kyseisiä tuotteita pidetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96, jäljempänä 'perusasetus', 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina. 3. POLKUMYYNTI 3.1. EGYPTI Normaaliarvo (21) Normaaliarvo oli muodostettava ainoan egyptiläisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, sillä sen samankaltaisen tuotteen kotimarkkinoiden kokonaismyynti tutkimusajanjaksolla oli alle 5 prosenttia yhteisöön suuntautuneesta vientimyynnistä. Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti normaaliarvo muodostettiin lisäämällä viejän tuotantokustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa. Koska tarkasteltavan olevan tuotteen kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa eikä muuta soveltuvaa perustetta ollut, polkumyynnin määrittämiseksi kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti unkarilaisen (Unkari valittiin vertailumaaksi Venäjän osalta) yhteistyössä toimineen tuottajan esittämien tietojen perusteella. (22) Egyptiläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission käyttämä voittomarginaali oli epätavallisen korkea ja ettei komissio ollut todentanut sitä voittoa, jonka muut viejät tai tuottajat yleensä tekevät saman yleisen tuoteluokan myynnistä Egyptissä. Voittomarginaalin tasosta on todettava, että viejän tuotantokustannuksiin lisätty määrä ei vastannut ainoastaan voittoa, vaan myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, ja siten se muodosti käyttökatteen molempien kirjauserien osalta. Voiton määrää ei voida analysoida erikseen, koska se riippuu muun muassa myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista. Kyseisen yrityksen osalta myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ovat vähäiset, koska kyseessä on suuremman yhtymän tuotannollinen tytäryhtiö. Lisäksi olisi pantava merkille, että vertailumaan tuottajan käyttökate on yhdenmukainen Yhdysvaltain johtavan noen tuottajan käyttökatteen kanssa. Viejän esittämä näyttö ei koskenut nokea tuottavia yrityksiä tai samaan yleiseen tuoteluokkaan kuuluvia hyödykkeitä. Edellä mainituista syistä väite hylättiin. 8

9 (23) Yhteisön tuotannonala väitti, että normaaliarvon laskemisessa olisi pitänyt käyttää kotimarkkinahintoja. Koska kuitenkin kotimarkkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneen myynnin määrät alittivat perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun raja-arvon eikä saatu näyttöä siitä, että kotimarkkinahinnat olivat edustavia asianomaisten markkinoiden osalta, normaaliarvo oli muodostettava Vientihinta (24) Joissakin tapauksissa tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin yhteisöön riippumattomille asiakkaille ja vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti, toisin sanoen tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella. (25) Muissa tapauksissa tarkasteltavana oleva tuote vietiin kahdelle etuyhteydessä olevalle yhteisön tuojalle (ns. täyttöasemat). Kyseisissä tapauksissa vientihinta muodostettiin laskennallisesti sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Luotettavan yhteisön rajalla -vientihinnan määrittämiseksi kaikkia tuonnin ja jälleenmyynnin välisenä aikana aiheutuneita kustannuksia oikaistiin. Erään etuyhteydessä olevan tuottajan osalta ilmoitetut kustannukset eivät kattaneet kaikkia aiheutuneita kustannuksia. Koska kyseinen tuoja ei ollut saattanut tietoon muita tekijöitä, oikaisu tehtiin käytettävissä olleiden tosiasioiden perusteella. Sovellettu voittoaste (5 prosenttia) perustui riippumattomia yhteisön kauppiaita koskeviin tietoihin Vertailu (26) Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti oikaisujen muodossa huomioon hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Vastaavasti oikaistiin alennuksissa, hyvityksissä, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäis-, pakkaus- sekä luottokustannuksissa olevat erot silloin, kun se oli mahdollista ja kun asiasta oli todennettua näyttöä Polkumyyntimarginaali (27) Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vientihintojen painotettuun keskiarvoon. (28) Tämä vertailu osoitti polkumyyntiä esiintyvän, ja polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin määrä, jolla normaaliarvo ylitti vientihinnan. Polkumyyntimarginaali on prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -tuontihinnasta ilmaistuna seuraava: Alexandria Carbon Black: 6,6 %. (29) Koska yhteistyössä toimiva vientiä harjoittava tuottaja on ainoa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja Egyptissä, jäännöspolkumyyntimarginaali on asianomaisen maan osalta vahvistettu kyseisen yrityksen tasolle. 9

10 3.2. VENÄJÄ Yhteistyössä toimimisen aste (30) Yhteistyössä toimimisen aste oli korkea. Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden tuotanto edusti yli 85 prosenttia yhteisön suuntautuneesta viennistä, toimivat menettelyssä yhteistyössä Markkinatalousasema (31) Koska Venäjää ei menettelyä aloitettaessa pidetty vielä markkinatalousmaana 6, normaaliarvo oli määritettävä perusasetuksen 7 2 artiklan 1-6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todettiin täyttävän 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt perusteet, eli että tarkasteltavana olevan tuotteen valmistus ja myynti tapahtuvat markkinatalousolosuhteissa. (32) Kaksi venäläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi markkinatalouskohtelua perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti tai yksilöllistä kohtelua, jos tutkimuksessa todetaan, että ne eivät täytä markkinatalouskohtelun edellytyksiä, ja vastasi vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelupyyntöä koskevaan lomakkeeseen. (33) Komissio hankki kaikki tarpeellisina pitämänsä tiedot ja todensi kaikki markkinatalouskohtelua koskevissa pyynnöissä esitetyt tiedot asianomaisten yritysten toimitiloissa. (34) Kummallakin yrityksellä havaittiin olevan yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Kummankaan yrityksen tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen ei kohdistunut aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä, ja kumpaankin yritykseen sovellettiin konkurssi- ja varallisuuslainsäädäntöä. Valuuttakurssien muuttaminen suoritettiin markkinahintaan. Kävi ilmi, että päätökset hinnoista, kustannuksista ja tuotantopanoksista oli tehty markkinoihin perustuvien viitteiden perusteella ilman merkittävää valtion puuttumista. Markkina-arvojen osalta pantiin merkille, että öljyn ja energian hintoja saatetaan tarvita oikaista asianmukaisemmille markkinatasoille, mikäli lisätutkimuksessa havaittaisiin, etteivät kyseiset hinnat olleet täysin luotettavia. (35) Edellä esitetyn perusteella tehtiin se päätelmä, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt arviointiperusteet täyttyvät, ja tämän vuoksi molemmille yrityksille olisi myönnettävä markkinatalousasema. (36) Kyseisille yrityksille ja valituksen tekijälle annettiin tilaisuus esittää huomautuksensa edellä mainituista päätelmistä. Valituksen tekijä väitti, ettei markkinatalousasemaa pitäisi myöntää, koska valtio puuttuu voimakkaasti energian hintoihin, eivätkä ne heijasta markkina-arvoja. Väite hylättiin, koska Venäjän yleistä energiahintatasoa ei sinänsä voida pitää osoituksena asiattomasta valtion puuttumisesta yritysten liikeasioista tekemiin päätöksiin siinä määrin, mistä tässä tapauksessa on kyse, että 6 7 Ks. neuvoston asetuksen (EY) N:o 1972/ artikla. Perusasetus ennen kuin sitä muutettin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1972/

11 vääristymät voidaan korjata normaaliarvoa määritettäessä asianmukaisesti oikaisemalla. Mahdollisten vääristymien olemassaolo normaaliarvoa ja kustannuksia määritettäessä voidaan aina ottaa huomioon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 5 kohdan nojalla Yksilöllinen kohtelu (37) Perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimielinten johdonmukaisena käytäntönä on laskea koko maata koskeva tulli niille maille, joihin sovelletaan 2 artiklan 7 kohtaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että niiden vientihinnat ja -määrät sekä myyntiolosuhteet ja -ehdot on vapaasti määritetty, valuuttakurssit muunnetaan markkinahinnoiksi ja että valtio ei pysty puuttumaan siten, että sallittaisiin toimenpiteiden kiertäminen, jos viejille säädetään eri tullit. Jos kyseiset edellytykset täyttyvät, tämä oikeuttaisi olemaan määrittämättä yhtä koko maata koskevaa tullia. (38) Kaksi etuyhteydessä olevaa venäläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi yksilöllistä kohtelua. Toisen pyynnön esittäjän osalta yksilöllinen kohtelu ei tullut kyseeseen, koska kävi ilmi, ettei se vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tutkimusajanjaksolla. Komissio hankki ja todensi kaikki tiedot, jotka se katsoi tarpeelliseksi sen määrittämiseksi, täyttikö toinen pyynnön esittäjä yksilöllistä kohtelua koskevat edellytykset. Kävi ilmi, että vientihinnat ja -määrät sekä myyntiolosuhteet ja -ehdot määritettiin vapaasti, valuuttakurssit muunnetaan markkinahinnoiksi ja yritys oli riittävän riippumaton valtiosta. Tehtiin se päätelmä, ettei ole olemassa toimenpiteiden kiertämisen riskiä, jos kyseiselle viejälle myönnetään tässä tapauksessa yksilöllinen kohtelu. Tämän vuoksi katsottiin, että yritykselle olisi myönnettävä yksilöllinen kohtelu Vertailumaa (39) Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti niille yrityksille, joille ei ole voitu myöntää tai jotka eivät pyytäneet markkinatalouskohtelua, normaaliarvo määritettiin vertailumaassa sovelletun hinnan tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella. (40) Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa komissio ilmaisi aikomuksensa käyttää Unkaria Venäjää koskevan normaaliarvon määrittämiseen soveltuvana vertailumaana ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa tästä aikomuksesta. (41) Jotkut venäläiset viejät ja muut asianomaiset osapuolet ehdottivat Puolaa soveltuvammaksi valinnaksi pääasiassa siksi, että Puolan markkinat olivat Unkarin markkinoita suuremmat ja kilpailu maassa laajempaa. Lisäksi väitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Unkariin oli vähäistä. Määritettiin kuitenkin, että Unkarin markkinat olivat tarpeeksi isot, jotta niitä voidaan pitää edustavina verrattuna tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin Venäjältä EU:hun. Kävi ilmi myös, että Unkarin markkinoilla oleva tuonnin määrä ja useat asiakkaat aiheuttivat riittävästi kilpailua, ei vähemmän kuin Puolassa. Katsottiin myös, että unkarilainen tuottaja oli kooltaan merkittävästi suurempi kuin kaksi puolalaista tuottajaa yhteensä ja paljon lähempänä venäläisiä yrityksiä, jotka edustivat suurinta osaa Venäjän yhteisöön suuntautuneesta viennistä. Tämä takasi soveltuvampien tietojen saatavuuden, esim. suurtuotannon etujen osalta. Tämän vuoksi komissio vahvisti Unkarin valinnan vertailumaaksi. 11

12 Polkumyynti Normaaliarvo vertailumaassa (42) Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo sen venäläisen tuottajan osalta, jolle myönnettiin yksilöllinen kohtelu, määritettiin vertailumaan tuottajalta saatujen todennettujen tietojen perusteella. (43) Kävi ilmi, että vertailumaan yhteistyössä toiminut tuottaja ei valmistanut eikä myynyt asianomaisen tuottajan viemää laatua. Tämän vuoksi normaaliarvo muodostettiin vertailumaan yhteistyössä toimineen yrityksen tuottamien samankaltaisimpien laatujen tuotantokustannusten perusteella. Valmistuskustannuksia oikaistiin niin, että niissä otetaan huomioon kahden laadun välillä jodin adsorptiossa olevan eron arvo. Edellä esitettyihin valmistuskustannuksiin lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittomarginaalia. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voittomarginaalin määrä perustui unkarilaiselta yritykseltä saatuihin sen kotimarkkinamyyntiä koskeviin keskiarvoihin Markkinatalousaseman saaneiden yritysten normaaliarvo (44) Molempien yritysten kotimarkkinamyynti oli yli 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuneen myynnin määrästä. (45) Sen jälkeen määritettiin, oliko kotimarkkinoiden myynti tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tässä yhteydessä olisi pantava merkille, että sähkön ja kaasun hinnat eivät osoittautuneet täysin luotettaviksi, ja tämän vuoksi katsottiin, etteivät ne mahdollista kaikkien tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvien kustannusten asianmukaista arviointia. Kyseisten kahden yrityksen näistä kustannuseristä maksamien hintojen vertailu vastaavien tuotteiden hintoihin OECDmaissa itse asiassa osoitti, että edelliset olivat olennaisesti alempia, eikä kyseiseen eroavaisuuteen saatu perusteltua selitystä. Tämän vuoksi molempien vientiä harjoittavien tuottajien tuotantokustannukset oikaistiin sähkön ja kaasun hintojen osalta. Kyseiset oikaisut perustuivat Kansainvälisen energiajärjestön julkistamaan unkarilaisen sähköä ja kaasua käyttävän teollisuuden maksamaan verottomaan hintaan. Kyseiset hinnat osoittautuivat lähes samanlaisiksi saman järjestön julkistaman venäläisten tuottajien vientihinnan kanssa. (46) Komissio ei oikaissut yritysten ilmoittamia öljykustannuksia. Koska Venäjän petrokemian teollisuuden käyttämän öljyn hinta oli lähes 80 prosenttia analyysissä käytetystä vertailuhinnasta, tuntui mahdolliselta, että 20 prosentin ero johtui suurelta osin niistä erityisetuuksista, joita Venäjällä on kyseisillä markkinoilla. Oikaisua ei tehty myöskään hiilikemianteollisuudessa käytetyn öljyn osalta, koska ei saatu sellaista näyttöä, jolla olisi määritetty epätavalliset erot Venäjällä ja muissa maissa veloitetuissa hinnoissa, ja katsottiin, että toisesta öljytuotantopanoksesta, petrokemian teollisuudessa käytetystä öljystä, maksettu hinta (jonka luotettavuudesta on näyttöä) oli hyväksyttävä. (47) Molemmat vientiä harjoittavat tuottajat vastustivat sähkön ja kaasun hintoihin tehtyjä oikaisuja ja esittivät asiasta huomautuksia. (48) Ensinnäkin ne väittivät, että Venäjän hintojen vertaaminen kansainvälisiin kaasun ja sähkön hintoihin olisi kohtuutonta, koska Venäjä hyötyy taloudellisesti merkittävistä 12

13 kaasu-, öljy- ja hiilivaroistaan. Väite oli hylättävä, sillä kävi ilmi, että kahden vientiä harjoittavan tuottajan sähköstä ja kaasusta maksamat hinnat olivat epätavallisen alhaiset, mistä on näyttönä se, että Venäjän kotimarkkinahinnat olivat prosenttia vastaavista Unkarin hinnoista. Mikä tärkeämpää, kävi ilmi, että viranomaiset säätelevät Venäjän energiamarkkinoita ja määräävät hinnat. (49) Kyseiset kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät lisäksi, että komissio ei ollut pyytänyt venäläisiä energiantuottajia toimimaan yhteistyössä sen määrittämiseksi, että tavarantoimittajat saivat voittoa myynnistään. Kyseinen väite hylättiin epäolennaisena. Vaikka kyseiset tavarantoimittajat saisivat voittoa kotimarkkinamyynnistään, se ei muuta sitä tosiasiaa, että viranomaiset määräävät hinnat, jotka ovat täysin suhteettomia verrattuina muualla veloitettuihin hintoihin, joten niitä ei kohtuudella voida pitää luotettavina. (50) Molemmat yritykset väittivät, että niiden kirjanpito vastaa moitteettomasti raakaaineista maksettuja hintoja. Väite hylättiin. Komissio oli todentanut, että tuottajat tosin maksoivat kirjanpitoon kaasun ja sähkön osalta viedyt määrät, mutta kyseiset hinnat eivät silti vastanneet edes summittaisesti markkina-arvoa. (51) Kyseiset kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät myös, että komission olisi tässä tapauksessa pitänyt panna vireille tukien vastainen tutkimus neuvoston asetuksen (EY) N:o 3284/94 7 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Komissio hylkäsi väitteen, koska tukien olemassaolosta johtuvia tilanteita voidaan tarkastella polkumyyntitutkimuksessa. Perusasetuksen nojalla saatetaan puuttua vientituen myöntämisestä aiheutuneisiin tilanteisiin, kuten sen 14 artiklan 1 kohdan viimeisestä lauseesta käy ilmi. (52) Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti myös, ettei komissio ollut kuullut niitä vertailumaata alustavasti tutkittaessa siitä mahdollisuudesta, että Unkarissa veloitettuja energianhintoja saatettaisiin käyttää niiden energiakustannusten oikaisemisessa. Komissio hylkäsi kyseisen väitteen, koska yrityksille oli myönnetty markkinatalousasema ja tämän vuoksi Unkaria ei käytetty vertailumaana normaaliarvon määrittämiseksi niiden osalta, vaan ainoastaan viitemaana, koska asianomaisia erityisiä Venäjällä veloitettuja hintoja ei voitu käyttää. (53) Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti lisäksi, että jos Unkarissa veloitettuja kaasunhintoja käytetään Venäjän hintojen oikaisemiseen, olisi otettava joka tapauksessa huomioon kuljetuskustannuksissa oleva ero. Kyseisen väitteen asiasisältö hyväksyttiin, mutta koska esitettyjä määriä ei oltu riittävästi perusteltu, komissio teki oman arvionsa tehdystä oikaisusta. Väitettiin myös, että kaasunhinnasta olisi vähennettävä määrä, joka vastaa kaasun vientihinnasta veloitettujen verojen ja kotimarkkinahintaan sovellettujen verojen erotusta. Väite hyväksyttiin, koska se oli asianmukaisesti perusteltu. (54) Eräs yritys vastusti niitä menetelmiä, joita oli käytetty tuotantokustannusten oikaisemisessa suhteessa kierrätettävien raaka-aineiden kustannuksiin. Väite hylättiin, koska yrityksen ehdottamia menetelmiä ei voitu todentaa. Sen sijaan toinen asianmukaisesti perusteltu väite sähkökustannusten oikaisun laskemisesta hyväksyttiin. (55) Erään yrityksen osalta kävi ilmi, että kunkin laadun edustava kotimarkkinamyynti oli tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä valmistuskustannusten oikaisemisen jälkeenkin, ja tämän vuoksi niitä voitiin käyttää normaaliarvon laskemisessa. Niiden 13

14 kahden laadun osalta, joiden kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa, normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti kunkin laadun (oikaistujen) tuotantokustannusten perusteella, joihin lisättiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten keskiarvo ja yrityksen tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynnin (oikaistu) voittomarginaali. (56) Toisen yrityksen kotimarkkinamyynti oli edustavaa ainoastaan yhden laadun osalta. Kotimarkkinoilla voitolla tehdyt liiketoimet edustivat kyseisen laadun osalta kuitenkin alle 10 prosenttia kyseisen laadun kotimarkkinoilla myydystä kokonaismäärästä. Tämän vuoksi kaikkien laatujen osalta normaaliarvo muodostettiin kunkin laadun (oikaistujen) tuotantokustannusten perusteella, joihin lisättiin sellainen kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa, joka vastasi samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin tavanomaisessa kaupankäynnissä tehtyjen liiketoimien keskimääräisiä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti Vientihinta (57) Yksilöllisen kohtelun saanut tuottaja möi tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön kahden Venäjällä toimivan, etuyhteydessä olevan kauppiaan välityksellä, joista toinen on kuitenkin merkitty kaupparekisteriin Kyproksella, ja Bulgariassa toimivan etuyhteydettömän ja yhteistyöstä kieltäytyneen kauppiaan välityksellä. (58) Yhden markkinatalousaseman saaneen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa tarkasteltavana oleva tuote vietiin yhteisöön joko suoraan yhteisössä sijoittautuneelle riippumattomalle asiakkaalle tai epäsuorasti Puolassa ja Unkarissa toimivien riippumattomien kauppiaiden välityksellä. Toisen markkinatalousaseman saaneen yrityksen tapauksessa tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin yhteisöön ainoastaan Sveitsissä ja Unkarissa sijaitsevien riippumattomien kauppiaiden välityksellä. (59) Kyseisten kolmen yrityksen osalta vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli niiden vientihintojen perusteella, jotka joko yhteisössä sijaitseva ensimmäinen riippumaton asiakas tai edellä mainituissa maissa toimivat riippumattomat kauppiaat tosiasiallisesti ovat maksaneet tai niiden olisi ollut maksettava. Viimeksi mainitussa tapauksessa sen määrittämiseksi, mikä kahden vientiä harjoittajan myynnistä oli lähetetty yhteisöön, käytettiin riippumattomien kauppiaiden esittämiä tietoja Vertailu (60) Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti oikaisujen muodossa huomioon hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Asianmukaiset oikaisut tehtiin kaikissa niissä tapauksissa, joissa ne katsottiin kohtuullisiksi, oikeiksi ja todennetun näytön tukemiksi. Vastaavasti oikaistiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäis-, pakkaus- sekä luottokustannuksissa olevat erot silloin, kun se oli mahdollista ja kun asiasta oli todennettua näyttöä. 14

15 Polkumyyntimarginaali (61) Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vientihintojen painotettuun keskiarvoon. (62) Tämä vertailu osoitti polkumyyntiä esiintyvän, ja polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin määrä, jolla normaaliarvo ylitti vientihinnan. Sen jälkeen polkumyyntimarginaali ilmaistiin prosenttina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla. Joissakin tapauksissa CIF-tuontihinta yhteisön rajalla oli määritettävä menettelyssä yhteistyössä toimineiden Sveitsissä, Puolassa ja Unkarissa toimivien riippumattomien kauppiaiden esittämien tietojen perusteella. Näin saadut polkumyyntimarginaalit ovat seuraavat: a) Markkinatalousaseman saaneet yritykset: Omsky Zavod Technicheskogo Ugleroda OJSC : 20,5 %, Jaroslavsky Technichesky Uglerod OJSC: 54,8 %. b) Yksilöllisen kohtelun saaneet yritykset: Tuimasytechuglerod OJSC: 35 %. (63) Koska yhteistyössä toimineiden venäläisten viejien/tuottajien viennin määrä edusti 85 prosenttia Eurostatin tutkimusajanjaksolla rekisteröidyistä tuontitiedoista, yhteistyössä toimimisen astetta pidetään riittävän korkeana, toisin sanoen kaikki vientiä harjoittavat tuottajat toimivat tutkimuksessa tosiasiallisesti yhteistyössä. Tämän vuoksi Venäjää koskeva jäännöspolkumyyntimarginaali määritetään yhteistyössä toimineelle tuottajalle lasketuksi korkeimmaksi polkumyyntimarginaaliksi eli 54,8 prosentiksi. 4. VAHINKO 4.1. Yhteisön tuotannonalan määritelmä (64) Kolme valituksen tehnyttä yhteisön tuottajaa vastasivat kyselyyn ja toimivat tutkimuksessa täysimääräisesti yhteistyössä. Ne edustivat tutkimusajanjaksolla yli 75 prosenttia yhteisön tuotannosta. (65) Neljäs yhteisön tuottaja, Deutsche Gasrusswerke GmbH & Co. (DGW), ei kuulunut valituksen tekijöihin, ei tukenut eikä vastustanut valitusta, mutta toimi tutkimuksessa yhteistyössä. Yritys edustaa jäljelle jäävää yhteisön tuotantoa, ja yksi valituksen tehnyt yhteisön tuottaja omistaa siitä 50 prosenttia ja tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjät, toisin sanoen kumitavaroiden valmistajat, omistavat siitä toiset 50 prosenttia. DGW:n katsotaan olevan erityisasemansa johdosta suojattu kilpailulta kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen vapailla markkinoilla olevien muiden yhteisön tuottajien tai tuojien kanssa. Mikä tärkeämpää, DGW on perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisessa etuyhteydessä käyttäjiin, jotka myös tuovat tarkasteltavana olevaa tuotetta asianomaisista maista. Kyseisistä syistä sen tuotannon ei voida katsoa kuuluvan yhteisön tuotannonalaan. 15

16 (66) Edellä esitetyn perusteella kolmen yhteisön tuottajan katsotaan muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä Yhteisön kulutus (67) Yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien määrien, neljännen yhteisön tuottajan yhteisön markkinoilla tapahtuneen ns. myynnin, egyptiläisen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan esittämien tietojen sekä Venäjältä ja muista yhteisön ulkopuolisista maista tullutta tuontia koskevien, tarvittaessa asianmukaisesti oikaistujen Eurostatin tietojen perusteella. (68) Tällä perusteella yhteisön kulutus kasvoi vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 6 prosenttia. (69) Kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen kulutus yhteisössä lisääntyi jyrkästi vuosina 1997 ja 1998, pysyi sitten suhteellisen tasaisena vuoteen 2000 saakka, kunnes vähentyi hieman - 2 prosenttia - tutkimusajanjaksolla. Vuonna 1998 tapahtunut voimakas lisääntyminen johtui silloin taloudessa yleensäkin ja varsinkin auto- ja rengasteollisuudessa vallinneesta hyvästä liiketoimintailmastosta. Olisi pantava merkille, että useat yhteisön markkinoilla olleet toimijat hyötyivät vuoden 1998 kehityksestä eri tavoin. Yhteisön tuotannonalan myynti lisääntyi 4 prosenttia, neljännen yhteisön tuottajan ns. myynti 5 prosenttia, tuonti Egyptistä ja Venäjältä 59 prosenttia ja tuonti muista maista 33 prosenttia IP EY:n kokonaiskulutus (tonnia) Indeksi (1997=100) (IP = tutkimusajanjakso) 4.3. Tuonti asianomaisista maista Tarkasteltavana olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi (70) Komissio tarkasteli, olisiko asianomaisista maista tulevaa tuontia arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädettyjen arviointiperusteiden mukaisesti. (71) Kunkin asianomaisen maan osalta todettu polkumyyntimarginaali ylitti vähimmäistason, tuontimäärä yhdestäkään kyseisestä maasta ei ollut vähäpätöinen, ja kumulatiivista arviointia pidettiin asianmukaisena ottaen huomioon asianomaisista maista tulleen tuonnin ja samankaltaisen yhteisön tuotteen välillä vallitsevat kilpailuolosuhteet. Samankaltaisista kilpailuolosuhteista on osoituksena se, että asianomaisista maista tuotu kumituotteiden valmistukseen soveltuva noki oli samankaltaista kuin yhteisön tuotannonalan tuottamat ja yhteisön markkinoilla myydyt tuotteet, ja sitä jaeltiin samojen kauppakanavien kautta. Lisäksi kaikki tuontimäärät olivat huomattavia, ja ne saivat merkittävän markkinaosuuden, joka kasvoi vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, ja tuonti tapahtui hintaan, joka alitti merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat. (72) Tämän vuoksi tehdään se päätelmä, että asianomaisista kahdesta maasta peräisin olevaa tuontia olisi arvioitava kumulatiivisesti. 16

17 Tarkasteltavana olevan tuonnin määrä ja markkinaosuus (73) Kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen tuonti yhteisöön asianomaisista maista lisääntyi määrällisesti vuoden tonnista tonniin tutkimusajanjaksolla eli 332 prosenttia. Vastaava markkinaosuus kasvoi vuoden ,1 prosentista 8,7 prosenttiin tutkimusajanjaksolla, toisin sanoen 6,6 prosenttiyksikköä, mikä vastaa noin 300 prosentin nousua IP Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä (t Indeksi i )(1997=100) Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus 2,1 % 3,2 % 5,0 % 7,8 % 8,7 % Indeksi (1997=100) (74) Egyptiläinen vientiä harjoittava tuottaja ja muut osapuolet väittivät, että Egyptistä tullutta tuontia olisi tarkasteltava yhdessä Thaimaasta tulleen tuonnin kanssa. Ne väittivät, että koska egyptiläisen vientiä harjoittavan tuottajan ja thaimaalaisen nokea valmistavan yrityksen intialainen emoyritys oli tehnyt kaupallisen päätöksen jälleenkohdentaa nokilähetykset läntiseen Eurooppaan egyptiläisen vientiä harjoittavan tuottajan ja thaimaalaisen yrityksen välillä, Egyptistä tulleilla tuontimäärillä ainoastaan korvattiin Thaimaasta tulleet tuontimäärät. (75) Vaikka kyseinen väite pitäisikin paikkansa, tosiasiat eivät tue sitä. Yhdessäkin tarkasteltuina Thaimaasta ja Egyptistä tulleen tuonnin kehistyssuuntaus vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä on itse asiassa samankaltainen kuin pelkästään Egyptistä tulleen tuonnin kehityssuuntaus. Tämän vuoksi tuonnin kehittyminen ei olisi merkittävästi erilaista, vaikka edellä mainittujen osapuolten väite hyväksyttäisiinkin Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat Hintojen kehitys (76) Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin painotettu keskihinta nousi 17 prosenttia tarkastelujaksolla, toisin sanoen vuoden eurosta tonnilta 516 euroon tonnilta tutkimusajanjaksolla. Tutkimus osoitti, että kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen hintakehitys on yhteydessä öljyn hintakehitykseen (katso jäljempänä johdanto-osan 88 kappale), ja yleensä se noudatti yhteisön markkinoilla yleisesti havaittavissa ollutta suuntausta. Vuosi 1998 oli poikkeus (katso edellä johdanto-osan 69 kappale). Tuona vuonna, kun öljynhinnat olivat alhaisia ja laskivat entisestään, asianomaisista maista peräisin olevan kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen hinnat nousivat, kun taas yhteisön tuotannonalan ja muiden yhteisön ulkopuolisten maiden hinnat laskivat (katso jäljempänä johdantoosan 104 kappale). Yhteisön tuotannonalan hinnat kuitenkin pysyivät korkeampina kuin asianomaisista maista tulleen tuonnin hinnat koko tarkastelujakson ajan IP Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat Indeksi (1997=100) Hinnan alittavuus (77) Komissio on tarkastellut, alittivatko asianomaisten maiden vientiä harjoittavat tuottajat yhteisön tuotannonalan hintoja tutkimusajanjakson aikana. Vientiä harjoittavien tuottajien CIF-hinnat oikaistiin tässä tarkastelussa asianmukaisesti tuonnin jälkeisten 17

18 kustannusten erojen mukaisesti ja niitä vertailtiin samassa kaupan portaassa yhteisön tuottajien noudettuna lähettäjältä -hintaan. Kaikkia hintoja verrattiin nettomääräisinä sen jälkeen, kun alennukset ja hyvitykset oli vähennetty. (78) Tällä perusteella todetut hinnan alittavuuden marginaalit prosenttiosuutena yhteisön tuottajien hinnoista ilmaistuna olivat 4 8 prosenttia egyptiläisen tuottajan ja 17,2 31,2 prosenttia venäläisten tuottajien osalta. (79) On syytä huomata, että nämä hinnan alittavuuden marginaalit eivät kuvasta täysimääräisesti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalan hintoihin, sillä tutkimuksessa todettiin sekä hintojen alenemista että hinnankorotusten estymistä. Tästä on osoituksena yhteisön tuotannonalan alhainen voittomarginaali tutkimusajanjaksolla (ks. jäljempänä johdanto-osan 90 kappale); se oli huomattavasti alhaisempi kuin tavanomainen voitto, jonka yhteisön tuotannonala olisi voinut saavuttaa, jos polkumyyntiä ei olisi esiintynyt Yhteisön tuotannonalan tilanne (80) Vahinkoa koskevassa tarkastelussa keskityttiin ainoastaan kolmeen valituksen tehneeseen yhteisön tuottajaan. Kuten edellä on jo todettu, neljännen yhteisön tuottajan (DGW) tuotannon ei voida katsoa kuuluvan yhteisön tuotannonalaan, joten sen tilannetta ei oteta huomioon arvioitaessa yhteisön tuotannonalan vahingollista tilannetta Tuotanto (81) Yhteisön tuotanto pysyi suhteellisen vakaana vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä. Se nousi noin 6 prosenttia vuodesta 1997 vuoteen 1998, eli noin tonnista noin tonniin, ja väheni sen jälkeen tasaisesti tutkimusajanjaksoon asti, jolloin se palasi vuoden 1997 tasolle. Vuonna 1998 tapahtunut lisäys johtui suotuisasta taloudellisesta tilanteesta, mikä johti myös korkeampaan kapasiteetin käyttöasteeseen (ks. jäljempänä johdanto-osan 82 kappale) IP Tuotanto (tonnia) Indeksi (1997=100) Kapasiteetti (82) Yhteisön tuotannonalan tosiasiallinen, pelkästään tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon suunnattu tuotantokapasiteetti supistui 2 prosenttia tarkastelujakson aikana. Se kasvoi ensin tasaisesti, saavutti huippunsa vuonna 2000 ja putosi sen jälkeen 7 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Tämä pudotus johtui siitä, että yksi yhteisön tuottaja sulki kaksi tuotantoyksikköään, toisen Ranskassa ja toisen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, heikkojen kysyntänäkymien ja kannattavuuden vuoksi. Tämä johti merkittävään työpaikkojen menetykseen IP Tuotantokapasiteetti (tonnia) Indeksi (1997=100)

19 Kapasiteetin käyttöaste (83) Kapasiteetin käyttöaste kehittyi varsin epätasaisesti. Se oli 85 prosenttia vuonna 1997, ylimmillään 90 prosenttia vuonna 1998 vahvan kysynnän ansiosta, laski sen jälkeen 84 prosenttiin vuosina 1999 ja 2000 ja kasvoi sitten taas 87 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Viimeisin kapasiteetin käyttöasteen kasvu johtuu kapasiteetin supistumisesta, kuten edellä selostettiin. On syytä panna merkille, että tämän pääomaintensiivisen tuotannonalan luonteen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää säilyttää korkea kapasiteetin käyttöaste IP Kapasiteetin käyttöaste 85 % 90 % 84 % 84 % 87 % Indeksi (1997=100) Myynnin määrä yhteisössä (84) Vaikka kulutus kasvoi, yhteisön tuotannonalan myynnin määrä väheni 2,7 prosenttia vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä, eli noin tonnista noin tonniin. Se kehittyi myönteisesti vuonna 1998 vuoteen 1997 verrattuna ja kasvoi 4 prosenttia (ks. edellä johdanto-osan 69 kappale), pysyi sen jälkeen vakaana vuosina 1999 ja 2000 ja väheni tutkimusajanjakson aikana. Tämä kehitys on päinvastainen kuin tuonnin kehitys, jota on kuvattu edellä johdanto-osan 73 kappaleessa IP Myynnin määrä EY:n markkinoilla (tonnia) Indeksi (1997=100) Varastot (85) Varastot eivät ole erityisen merkittäviä vahingon määrittämiseksi tässä tapauksessa, koska tuotannonalan toiminta perustuu sopimuksiin suurimpien asiakkaiden kanssa, jolloin ennakoitavuus on olennaisen tärkeää molemmille osapuolille. Sopimukset voivat olla neljännesvuosittaisia, vuosittaisia tai joskus monivuotisia. Varastojen määrä edustaa noin 7 prosenttia EY:n myyntimäärästä, ja ne muodostuvat lähinnä tilauksen perusteella tuotetuista tuotteista, joita ei ole vielä lähetetty. Varastojen kehitystä arvioidaan kuitenkin tietojen täydentämiseksi. Varastojen määrä laski noin 6 prosenttia vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana eli noin tonnista noin tonniin. Ensin niiden määrä kasvoi 2 prosenttia vuodesta 1997 vuoteen 1998, pieneni sen jälkeen tasaisesti ja kasvoi jälleen hiukan tutkimusajanjakson aikana IP Loppuvarasto (tonnia) Indeksi (1997=100) Markkinaosuus IP Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus 80,5 % 77,8 % 74,9 % 74,3 % 73,6 % Indeksi (86) Yhteisön tuotannonala menetti 6,9 prosenttiyksikköä markkinaosuudestaan vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana eli 80,5 prosentista 73,6 prosenttiin. Samaan aikaan tarkasteltavana olevat maat lisäsivät markkinaosuuttaan 6,6 19

20 prosenttiyksikköä (2,1 prosentista vuonna ,7 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana). Neljäs yhteisön tuottaja menetti osuuttaan 0,3 prosenttiyksikköä, ja muista yhteisön ulkopuolisista maista kuin tarkasteltavana olevista maista tulevan tuonnin osuus kasvoi 0,6 prosenttiyksikköä Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat (87) Yhteisön tuotannonalan keskimääräinen yksikkökohtainen myyntihinta nousi 11 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tarkemmin ilmaistuna se laski 7 prosenttia vuodesta 1997 vuoteen 1999 eli 528 eurosta tonnia kohti 492 euroon tonnia kohti. Sen jälkeen se nousi 12 prosenttia vuonna 2000 ja edelleen 6 prosenttia tutkimusajanjakson aikana IP Yksikköhinta EY:n markkinoilla (euroa/tonni) Indeksi (1997=100) (88) Tämä myyntihintojen kehitys selittyy sillä, että kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen hinta riippuu suuressa määrin öljyn hinnasta, joka tutkimusajanjakson aikana muodosti 45 prosenttia kokonaistuotantokustannuksista (kun se oli 32 prosenttia vuonna 1997). Kumituotteiden valmistukseen soveltuvan noen tärkein raaka-aine on raskas polttoöljy. Öljyn hinta nousi huomattavasti vuosina 1999 ja 2000 (kuukausitasolla se yli kolminkertaistui), millä oli suora vaikutus tuotantokustannuksiin ja myyntihintoihin vuodesta 1999 eteenpäin. Hintoja ei voitu kuitenkaan nostaa riittävästi kustannusten nousun kattamiseksi. On pantava merkille myös, että lukuun ottamatta vuotta 1998 hintakehitys vastasi asianomaisista maista tulevan tuonnin hintakehitystä. Yhteisön tuotannonala: raaka-aineöljyn kustannukset, noen yksikkökoht. tuotantokustannukset ja myyntihinta EUR/tonni nokea IP Öljykustannukset (EUR/tonni nokea) Yksikkökoht. myyntihinta (EUR/tonni nokea) Yks.koht. kokon.tuot.kust. (EUR/tonni nokea) (89) Tältä osin komissio tarkasteli myös, miksi toisin kuin joskus aikaisemmin yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kasvoivat hieman vaikka öljyn hinta puolestaan laski hiukan (ks. kuvio) vuodesta 2000 tutkimusajanjaksoon. Ensinnäkin öljyn hankinnan ja käytön välillä on noin kahden kuukauden viive. Toiseksi tiettyjen muiden kustannustekijöiden hinta kehittyi päinvastaisesti öljyyn nähden. Tämä koskee erityisesti maakaasua, jonka hinta seuraa öljynhintoja tavallisesti noin kuuden kuukauden viiveellä. Kaasun osuus kokonaistuotantokustannuksista oli noin 8 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. 20