NAAPURINVAARAN YLEISKAAVA-ALUEEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2010

Transkriptio

1 Sotkamon kunta NAAPURINVAARAN YLEISKAAVA-ALUEEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2010 Luontotutkimus Rajamäki

2 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO TYÖN TARKOITUS SELVITYSALUEEN SIJAINTI TYÖN SUORITTAMINEN JA MENETELMÄT ESISELVITYS MAASTOINVENTOINTI ANALYYSIVAIHE JA RAPORTIN LAADINTA LUONNON JA MAISEMAN YLEISPIIRTEET KALLIOPERÄ JA MAAPERÄ SEKÄ MAASTON MUODOT MAISEMAKUVA ELÄIMISTÖ Linnut Nisäkkäät Hyönteiset KASVILLISUUS JA KASVISTO Metsät Suot UHANALAISET JA HARVINAISET KASVIT JA ELÄIMET Vaarantuneet (VU) lajit Silmälläpidettävät (NT) lajit Harvinaiset ja rauhoitetut lajit Direktiivilajit MAISEMAEKOLOGINEN ALUEJAKO RAJAUSPERUSTEET MAISEMAN KESTÄVYYS MAISEMAEKOLOGINEN MAANKÄYTTÖMALLI ARVOKKAAT JA UHANALAISET LUONTOTYYPIT Luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltavat luontotyypit Metsälain ja metsäasetuksen mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt Vesilain mukaisesti suojeltavat luontotyypit Uhanalaiset luontotyypit Muut arvokkaat luontotyypit LUONNON- JA MAISEMANSUOJELUN KANNALTA MERKITTÄVÄT ALUEET Valtakunnallisesti arvokkaat alueet Paikallisesti arvokkaat alueet LÄHTEET LIITTEET

3 1. JOHDANTO 1.1 Työn tarkoitus Työn tarkoitus on selvittää Sotkamon kunnan -alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonolosuhteiltaan ja maisemaltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet ja kohteet. Uuden luonnonsuojelulain (astui voimaan ) myötä tuli myös rakennuslakiin muutoksia. Muutetun maankäyttö- ja rakennuslain (annettu ) mukaan kaavoituksessa on edistettävä luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien säilymistä. Samoin on edistettävä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden ominaispiirteiden säilymistä. Luonto- ja maisemaselvityksen teki fil. yo Raimo Rajamäki Luontotutkimus Rajamäki Tmi:stä Sotkamon kunnan toimeksiannosta. Sama henkilö otti myös valokuvat. 1.2 Selvitysalueen sijainti Yleiskaava-alue sijaitsee Oulun läänissä Sotkamon kunnassa Vuokatinvaaran pohjoispuolella. Seudun vesistöt kuuluvat Oulujoen vesistön Sotkamon reittiin. Suunnittelualue kuuluu keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeeseen ja Kainuun eliömaakuntaan. Maisemamaakuntajaossa selvitysalue kuuluu Kainuun vaaraseutuun. (Kalliola 1973, Meriluoto ja Soininen 1998). -alue kuuluu Naapurinvaaran valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen (Haapanen ja Heikkilä 1992). 2. TYÖN SUORITTAMINEN JA MENETELMÄT Luonnonympäristön nykytila selvitettiin karttamateriaalin ja kirjallisuuden perusteella sekä maastokäynneillä. Maastotyöt tehtiin heinä-elokuussa 2010 ja selvitys työstettiin kartoille ja raportiksi elo-syyskuussa Luonto- ja maisemaselvitys jakaantui seuraaviin työvaiheisiin: esiselvitys, maastotyö, analyysivaihe ja raportin teko. 2.1 Esiselvitys Esiselvitystyö aloitettiin heti toimeksiannon jälkeen. Tässä vaiheessa haettiin eri lähteistä tai saatiin kunnasta lähtötiedot, jotka olivat I. Asiakirjalähteet - Kirjallisuusselvitykset ja tutkimukset - Kaavoituksen taustatiedot - Suomen ympäristökeskus, uhanalaisrekisteritiedot II. Tulkintalähteet 3

4 - Peruskartta (1:10 000) - Vääräväri-ilmakuva (kuvausvuosi 2004) III. Haastattelut/Tiedustelut - Kainuun ympäristökeskus, ylitarkastaja Jouko Saastamoinen, suunnittelija Mariko Lindgren ja suunnittelija Reima Leinonen - Sotkamon kunta, kaavoittaja Juha Kaaresvirta ja mittausteknikko Markku Kemppainen - Kainuun lintutieteellinen yhdistys, Teppo Helo ja Pekka Helo 2.2 Maastoinventointi Kasvillisuus- ja maisemainventoinnin maastotyöt tehtiin , valokuvausta vielä Maastossa käytiin lähes kaikilla kasvillisuustyypeillä. Tarkemmin tutkittiin kohteet, joilla arveltiin olevan ekologisesti merkittäviä arvoja. Näitä kohteita ovat eritoten vanhan metsän alueet, lehtimetsät, puronvarret ja suonotkot. Maastossa tarkkailtiin alueiden kasvillisuutta, eläimistöä sekä maiseman, maaperän ja kallioperän ominaisuuksia. 2.3 Analyysivaihe ja raportin laadinta Maisemaekologinen analyysi Alueelta laadittiin aineiston pohjalta maisemaekologinen analyysi, jossa ensimmäiseksi suoritettiin maisemaekologinen aluejako. Kaava-alue jaettiin vallitsevan maiseman ominaisuuksien perusteella osa-alueisiin. Osaaluejako on perustana maisemaekologiselle maankäyttömallille, jossa otetaan huomioon luonnon ja maiseman asettamat peruslähtökohdat sekä maankäytön tavoitteet. Maisemaekologisessa maankäyttömallissa osoitetaan: I Luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet ja alueet II Maisemansuojelun kannalta arvokkaat kohteet ja alueet III Historialliset kohteet IV Annetaan suositus rakentamisen ja virkistystoimintojen sekä muiden maankäyttömuotojen sijoittumiseen siten, että toiminnat vähiten vaikuttaisivat kaava-alueen maisemaan ja luontoon. Luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden alueiden erottaminen inventointien pohjalta Tässä työssä käytettiin seuraavia arvotuskriteereitä luokittelemaan kohteiden ja alueiden luonnonsuojelullista arvoa: - edustavuus - luonnontilaisuus - harvinaisuus ja uhanalaisuus - luonnon monimuotoisuus alue- ja lajitasolla - toiminnallinen merkitys lajistolle - maisemallinen arvo 4

5 Luonnon monimuotoisuutta arvioitiin seuraavasti: lajistollista monimuotoisuutta kohdetasolla ja alueellisesti eri luonnontyyppien vaihtelevuutta (alueellinen monimuotoisuus). Edustavuudella tarkoitetaan alueen tai kohteen kykyä kuvastaa tietyn luontotyypin tai -ilmiön erikoispiirteitä. Edustava alue edustaa eliömaantieteellistä luontoa parhaimmillaan. Alueen arvoa nostaa, jos alueella esiintyy harvinainen tai uhanalainen laji tai biotooppi. Alueen arvoa nostaa myös, jos se toimii eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmista ja uhanalaisemmista lajeista on kyse, sitä arvokkaammasta alueesta on kyse. Maisemansuojelun kannalta arvokkaiden alueiden erottaminen inventointien pohjalta Maisemassa kiinnitettiin huomiota kulttuuri- ja luonnonmaisematilaan, maaston vaihtelevuuteen ja siihen, eroaako kohde selvästi ympäröivästä maisemasta sekä yksittäisiin maisematekijöihin. Kohteiden merkittävyyden arvostus Kasvillisuus- ja lajistoinventoinnin sekä maisemakartoituksen pohjalta arvioitiin kohteiden ja aluekokonaisuuksien luonnon- ja maisemansuojeluarvo. Luokitus tehtiin vakiintuneella tavalla seuraavasti: Valtakunnallisesti merkittäviin Näihin kuuluvat valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvat sekä suojeluarvoiltaan niiden tasoiset kohteet. Maakunnallisesti merkittäviin Näihin kuuluvat monipuoliset, arvokkaat luontokohteet, joilla on huomattava alueellinen merkitys maiseman, kasvillisuuden, eläimistön tai uhanalaisten lajien kannalta. Paikallisesti merkittäviin Näillä kohteilla on huomattava paikallinen merkitys maiseman, kasvillisuutensa, eläimistönsä tai lajistonsa (mm. uhanalaiset tai harvinaiset lajit) kannalta. Raportin laadinta - Luonnon- ja maisemasuojelun kannalta arvokkaiden alueiden yksilöinti - Karttaesitykset ja kaavasuositukset 3. LUONNON JA MAISEMAN YLEISPIIRTEET 3.1 Kallioperä ja maaperä sekä maaston muodot Naapurinvaaran maisema-alueelle luonteenomaisen leiman antavat 274,4 metrin korkeuteen kohoava Naapurinvaara ja sen eteläpuolella 137,9 metrin korkeudessa merenpinnasta kimmeltävä Nuasjärvi. Vaaran suhteellinen korkeus järven pinnasta on 109,1 metriä. 5

6 Peruskartan mukaan vaaran korkein kohta sijaitsee Naapurinvaaran huvikeskuksen luoteispuolella kumpareella, mutta alueelle on kolme lähes saman korkuista huippua. (Seitapuro 2005, 2.) Suunnittelualueen kallioperä sijaitsee Kainuun liuskealueella. Kallioperä koostuu pääosin happamista kivilajeista kuten kiille- ja mustaliuskeista sekä Naapurinvaaran kylän alueella yleisestä kvartsiitista, jonka lomassa on kuitenkin dolomiittiesiintymiä. Vaaran päältä lomakylän rantaan kulkee emäksinen amfiboliliuskeinen juoni, jossa esiintyy korukivenäkin tunnettua granaattia (Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartta. Lehti 3433 Sotkamo. Geologinen tutkimuslaitos). Erityisesti kvartsiitti on kova kivilaji ja siitä muodostuneet kallioalueet ovat uhmanneet vuosimiljoonien eroosiota kohoten yhä ympäristöään korkeammalle uljaina jäänteinä muinaisesta vuorijonosta Karelideista. (Seitapuro 2005, 2.) Eri kivilajien erilainen vaikutus maan viljavuuteen perustuu ensi sijassa kivilajien kalkkipitoisuuteen ja rapautuvuuteen eli niin sanottuun kalkkivaikutukseen. Kalkkivaikutuksen voimakkuuden ja eräiden muiden seikkojen perusteella kivilajit voidaan summittaisesti jakaa kasvillisuuden kannalta seuraaviin paremmuusluokkiin (Kalliola 1973): I II III IV kalkkikivi, dolomiitti, nefeliinisyeniitti fylliitti, kiilleliuske, diabaasi, gabro, amfiboliitti, dioriitti graniitti, gneissi, leptiitti, granuliitti porfyyri, rapakivi, hiekkakivi, kvartsiitti Suunnittelualueen maaperä on viime jääkauden synnyttämää moreenia, joka peittää allaan olevan peruskallion. Vaarojen lakialueilla moreenipeite ohenee ja paljastaa paikoin vanhan peruskallion. Suunnittelualueen pellot on lähes kokonaan raivattu siltistä muodostuneelle maaperälle, mutta Huuskonniemen eteläosassa myös hiekalle. (Seitapuro 2005, 2.) Suunnittelualueeseen kuuluu kaksi Kainuun luonnon- ja maisemansuojelun kannalta tärkeää kallioaluetta (Husa ym. 2000). Naapurinvaaran lounaisrinteellä sijaitsee Naapurinlouhen kallio. Alue erottuu lounaispuolella kulkevalle maantielle jyrkkänä metsäisenä rinteenä, jonka laelta on komeat näköalat alapuolisten kylien yli Nuasjärvelle ja sen takaisille vaaroille. Naapurinlouhen kallion suhteellinen korkeus juurelta huipuille on peräti 80 metriä. Jyrkin kallio on lounaisosassa, missä korkea, osin jyrkänteinenkin rinne kohoaa 45 metriä. Suomen kallioalueiden inventoinnissa Naapurinlouhen kallio on arvioitu kuuluvaksi luokkaan kolme, johon kuuluvat hyvin merkittävät kallioalueet. (Seitapuro 2005, 2.). 6

7 Valokuva 1. Näkymä Naapurinlouhen kalliolta luoteeseen, etualalla kalliota. Naapurinvaaran maisema-alueen itäosassa sijaitsee Rieskavaaran metsäinen selänne, jonka suhteellinen korkeus on 25 metriä. Rinteet ovat varsinkin eteläosassa melko jyrkät ja vaaran päältä avautuvat näkymät ympäröiville kyläalueille ja Vuokatinvaaralle. Rieskavaara on valtakunnallisesti tärkeä geologinen avain- ja retkeilykohde, ja se on kallioalueinventoinnissa arvioitu kuuluvaksi luokkaan kaksi eli luonnon- ja maisemansuojelun kannalta erittäin arvokkaat kallioalueet (Husa ym. 2000, Seitapuro 2005, 2.). Rieskavaara on avohakattu lähes kokonaan kallioalueinventoinnin jälkeen. Soita on Naapurinvaaran alueella melko vähän ja ne ovat enimmäkseen pienialaisia painanteiden suojuotteja tai puronorojen alkulähteitä. Nämä pienialaiset suot ovat ohutturpeisia, joten turpeen osuus maalajeista jää vähäiseksi. Savisuo ja sen luoteispuoliset suot ovat isoimpia selvitysalueen soita. Ne ovat lähinnä ojitettuja isovarpurämemuuttumia (IRmu) ja kangasrämemuuttumia (Kgmu), joissa kasvaa varttuvaa mäntymetsää (Eurola ym. 1995). 3.2 Maisemakuva Naapurinvaara on vanha kainuulainen asuinpaikka, josta ensimmäiset asumisen merkit ovat kivikaudelta. Pysyvä asutus on peräisin luvuilta. Naapurinvaara on kuuluisa leppäniityistään, jotka ovat tyypillisiä perinnebiotooppeja Kainuussa. Kaskeamisen jälkeen rinteitä on laidunnettu pitkään ja ne ovat aiemmin olleet yhtämittaista leppäniittyä latoineen. Muualla Suomessa leppähakoja ei juuri ole tavattavissa. (Leinonen ja Itämies 2001). 7

8 Naapurinvaara on maisema-aluetyöryhmän mietinnössä luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Se sijaitsee Vuokatin vaarajonon pohjoispäässä liuskealueella. Nuasjärven pohjoisrannalla kohoavan Naapurinvaaran vehmaat rinteet ovat osa Vuokatin pohjoispään selänteeltä avautuvaa suurenmoista näköalaa. (Haapanen ja Heikkilä 1992). Naapurinvaaran eteläpuolitse kulkevalta tieltä voi lähemmin ihailla vaaran pehmeän harmaanvihreitä lepikkorinteitä ja etelään rantapeltojen ja asutuksen ylitse aukeavaa järvimaisemaa. Näkymiä elävöittävät rehevät laidunhaat ja niityt. Naapurinvaaran päältä avautuu vaikuttava maisema vesistöjen yli Vuokatin ja Sotkamon kirkon suuntaan. Pohjoisessa näkyy loputtomiin metsäisiä vaaroja. (Haapanen ja Heikkilä 1992). Naapurinvaara kuuluu Kainuun letto- ja lehtokeskukseen. Erityisesti vaaran lounaisrinteitä verhoavat poikkeuksellisen laajat, kulttuurivaikutteiset harmaaleppälehdot. Tuomea on myös hyvin runsaasti, ja alkukesällä tuomien kukkiessa Naapurinvaara onkin unohtumaton näky. Rinteiden lehtipuuvaltaisuus on alunperin seurausta kaskeamisesta, minkä loputtua rinteet olivat pitkään niittyinä ja sen jälkeen hakamaina. Kerrotaan, että ennen lepikoita harvennettiin ruohonkasvun edistämiseksi samaan tapaan kuin Ahvenanmaan tai Pohjanlahden rannikon lehtoniityillä. Naapurinvaaran rinteet olivat aikaisemmin yhtämittaista leppäniittyä pikkulatoineen luvulla Naapurinvaaralla on raivattu ja aidattu vanhoja hakoja uudelleen laidunnuskuntoon. (Haapanen ja Heikkilä 1992, Vainio ym. 2000). Naapurinvaaran kylä sijaitsee vaaran laella ja edustaa tyypillistä kainuulaista vaara-asutusta, jossa asutus on keskittynyt vaaran lakiosiin. Tilakeskusten ympärillä ovat pellot ja alempana vaaran rinteillä sijaitsevat metsäiset laidunmaat. Naapurinvaaran eteläpuolella, Nuasjärven rannalla on Rannankylä, joka luonnonpiirteiltään sijoittuu Naapurinvaaran ja Huuskonniemen väliin. Nuasjärveen laskevan Tenetinvirran suulla sijaitsee Tikkalansalmi. Kylät sijaitsevat lähellä toisiaan ja varsinkin Nuasjärven rannalla talot seuraavat toisiaan yhtenäisenä nauhana kylien sulautuessa yhteen. (Seitapuro 2005, 2.). Naapurinvaaralla on useita melko laajojakin perinnemaisemabiotooppeja, joiden lajistoa on inventoitu useampaan kertaan ja niistä on laadittu useampia julkaisuja (Aronpää ym. 1996, Vainio ym. 2000, Seitapuro 2005 a ja Seitapuro 2005 b). Biologi Mariko Lindgren on tarkastanut perinnemaisemabiotooppien nykytilaa kesällä 2010, mutta hän ei ole vielä raportoinut tietojaan. Tässä selvityksessä perinnemaisemakohteita ei inventoitu, mutta ne tulee tietysti ottaa huomioon yleiskaavaa laadittaessa. Naapurinvaaran kylässä on säilynyt vanhaa rakennuskantaa ja alue on valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen ympäristö, jolle on laadittu myös kylämaisemasuunnitelma (Aronpää ym. 1996). Nuasjärven rannalta on kahdesta kohdasta löytynyt piisiruja peltoa raivatessa, ja kohteet on merkitty muinaismuistoalueiksi (arkeologi Esa Suominen, suullinen tiedonanto ). (Seitapuro 2005, 2.). Parhaita näköalapaikkoja ovat mm. Naapurinlouhen kalliojyrkänteen päältä kodan vierestä, josta näkee Nuasjärvelle ja sen takana oleviin vaaroihin (kansikuva). Etualalla näkyy maalaismaisemaa. Kontiomäelle menevältä maantieltä Naapurinvaaran päältä avautuu kaunis näköala Vuokatinvaaralle päin (valokuva 1.). Myös koululta lähtevän Lepikon luontopolun varrelta voi korkeimmilta kohdilta nähdä kauas Vuokatinvaaralle päin. Samoin muilta perinnebiotooppikohteilta, esim. Peltolan kuusimetsälaitumelta avautuu vaikuttavat näkymät Vuokatinvaaralle päin. 8

9 Valokuva 2. Näkymä Naapurinvaaran päältä Vuokatinvaaralle päin. 3.3 Eläimistö Linnut Linnustoselvityksen kannalta maastoinventointiajankohta oli turhan myöhäinen. Joitakin hajahavaintoja linnuista kuitenkin tehtiin kasvillisuusinventoinnin yhteydessä. Havaittuja lajeja olivat Naapurinvaaran alueella mm. peippo, pajulintu, tali- ja hömötiainen, räkättirastas, punatulkku, tilhi, pikkukäpylintu, sepelkyyhky, närhi, tiltaltti (VU), lehtokerttu, tavi (EUvastuulaji), korppi, varis, pyy (direktiivilaji), käpytikka, palokärki (direktiivilaji, vanhan metsän indikaattorilaji, syöntijälkiä), metso (NT, direktiivilaji, EU-vastuulaji, vanhan metsän indikaattorilaji, ulosteita) ja joutsen (direktiivilaji, EU-vastuulaji). 9

10 Valokuva 3. Aamu-usvaa Tikkalansalmella, oikealla joutsen. Teppo Helon mukaan linnustollisesti arvokkaimpia alueita ovat mm. Rannankylän pellot, Naapurinlammen pohjois-, itä- ja kaakkoispuolen metsäalueet, Rauhalan seutu kaava-alueen etelärajalla, koulun eteläpuoliset alueet, Korholan seutu Naapurinvaaran päällä ja Paavolan seutu kaavarajauksen koilliskulmalla. (Teppo Helo, suull. ilm. 2010). Naapurinlammen eteläpuolinen peltoaukea on muuttolintujen tärkeä levähdys- ja ruokailupaikka, jossa voi muuttoaikoina tavata jopa 1500 kapustarintaa (direktiivilaji) ja satoja suokukkoja (NT, direktiivilaji). Rannankylä on myös hyvä yölaulajapaikka, jossa on kuultu mm. viita- ja luhtakerttusia sekä pensassirkkalintuja. Aiemmin siellä lauloivat myös satakielet, mutta ei enää. Harjulan tilan länsilaidalla huvikeskuksen länsipuolella on kuultu mustapäätaskua v Ruisrääkkää (NT, direktiivilaji, EU-vastuulaji) on havaittu useana vuonna Rannankylän pohjoispuolella, mutta ei viime vuosina. (Teppo Helo, suull. ilm. 2010). Naapurinvaaran parhaat yölaulaja-alueet ovat Rannankylän lisäksi Rauhalan tienvarsi ja lähiseutu kaavarajauksen eteläreunalla, Hiltulan seutu koulun eteläpuolella ja Korholan seutu Naapurinvaaran päällä. Viitakerttusia on kuultu Rannankylän lisäksi Määttälän pihapiirissä ja Korholan ympäristössä. (Teppo Helo, suull. ilm. 2010). Nokkavarpunen (NT) pesii Naapurinlammen itä- tai koillispuolella, mutta pesää ei ole löydetty, sillä se on erittäin vaikea löytää. Meriharakka pesii Huuskonniemen ja Naapurinlammen välisellä alueella. Meriharakan sisämaapesinnät ovat harvinaisia. Pikkutikkoja (VU) pesii useita pareja Naapurinlammen itä- ja kaakkoispuolella. Naapurinlouhella tai sen luoteispuolella on huuhkajan (direktiivilaji, EU-vastuulaji) reviiri. (Teppo Helo, suull. ilm. 2010) yksilön varpusparvia (NT) pyörii varsinkin Naapurinvaaran päällä Korholan, Osmolan ja Heikkilän tilojen ympäristöissä. Tiltaltteja (VU), lehtokerttuja ja rautiaisia Naapurinvaaralla on paljon, mustarastaita ja kuusitiaisia keskimääräistä enemmän, peukaloisiakin on tavattu 10

11 muutamia. Kirjosiipikäpylintuja on nähty Paavolan seudulla kaava-alueen koilliskulmalla. Suopöllöjä (direktiivilaji) saalistelee usein Naapurinvaaran etelä- ja itäosan pelloilla myyrätilanteesta riippuen. (Teppo Helo, suull. ilm. 2010). Uhanalaisista, silmälläpidettävistä sekä harvinaisista tai rauhoitetuista lintulajeista on kuvaukset kohdassa 3.5 Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit ja eläimet Nisäkkäät Selvitysalueella tehtiin inventoinnin yhteydessä havaintoja tai löydettiin merkkejä liitooravista, piisamista, hirvistä ja metsäjäniksistä. Näköhavaintoja tehtiin piisamista, muista lajeista löydettiin ulosteita. Liito-oravan (VU, ensisijaisen tärkeä luontodirektiivilaji, EU-vastuulaji) jätöksiä löydettiin Naapurinvaaran alueelta monesta kohdasta isojen kuusien ja haapojen tyviltä. Liitooravan papanapuista on kartta liitteenä 3. Liito-oravasta on tarkempi kuvaus kohdassa 3.5 Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit ja eläimet Hyönteiset Naapurinvaaran yö- ja päiväperhosista sekä pölyttäjähyönteisistä on tehty selvitys kuuden vuoden aikana v Merkittävimmät löydetyt lajit olivat alueellisesti uhanalainen (RT) kulmaneilikkayökkönen sekä harvinaiset naavamittari ja tumma ruskoyökkönen. (Leinonen ja Itämies 2001). Niistä on kuvaukset kohdassa 3.5 Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit ja eläimet. 3.4 Kasvillisuus ja kasvisto Metsät Naapurinvaaran alueen metsätyypeistä yleisin metsätyyppi on lehtomainen metsäkurjenpolvikäenkaali-mustikkatyypin (GOMT) kangas (Kuusipalo 1996), jota on lähes joka puolella suunnittelualuetta. Lehtomaiset kankaat ovat enimmäkseen harmaaleppävaltaisia. Myös kuusivaltaisia lehtomaisia kankaita on paljon. Vähäisempi osa lehtomaisista kankaista on koivuvaltaisia ja hyvin pieni osa mäntyvaltaisia. Puolukka-mustikkatyypin (VMT) tuore kangas on toiseksi yleisin metsätyypeistä. Tuoreet kankaat ovat enimmäkseen kuusivaltaisia, mutta pieni osa tuoreista kankaista on mäntyvaltaisia tai sekahavumetsiä. Tuoreita kankaita on mm. rajauksen pohjois- ja itäosissa. Naapurinvaaran alueella kuivahkoa mäntyvaltaista variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kangasta esiintyy mm. Naapurinlouhen seudulla ja muuallakin rinteiden korkeammilla kohdilla. Kuivaa mäntyvaltaista variksenmarja-kanervatyypin (ECT) kangasta ja jäkälätyypin (ClT) karukkokangasta on pienialaisesti mm. Naapurinlouhen kallioilla. (Kuusipalo 1996). Erilaisia lehtoja on huomattavan paljon tutkimusalueella. Alueella esiintyy mm. metsäkurjenpolvi-käenkaali-lillukkatyypin (GORT) tuoretta lehtoa, kurjenpolvi-käenkaalioravanmarjatyypin (GOMaT) lehtoa, hiirenporras-isoalvejuurityypin (AthAssT) kosteaa saniaislehtoa, hiirenporras-käenkaalityypin (AthOT) saniaslehtoa ja metsäkurjenpolvikäenkaali-mesiangervotyypin GOFiT-suurruoholehtoja. Enimmäkseen lehdot ovat harmaaleppävaltaisia, mutta myös kuusi- ja koivuvaltaisia lehtoja löytyy. 11

12 Luonnonsuojelullisesti arvokkaita vanhoja tai melko vanhoja metsiä on selvitysalueella mm. kohteella 2-K,KM/III, 6-E,K/III, 11-E,K/III ja 14-E,K/III. Vanhan metsän alueet ovat melko pienialaisia, sillä Naapurinvaaran metsiä on hyödynnetty pitkään mm. kaskeamalla. Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset vanhat metsät (kuusi-, mänty- tai lehtipuuvaltaiset, havupuusekametsät ja havu-lehtipuusekametsät) ovat EU:n luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä (Airaksinen 1996). Parhaimmat pienialaiset Naapurinvaaran vanhat metsät ovat lähes luonnontilaisen kaltaisia Suot Naapurinvaaran alueella on melko vähän soita ja ne ovat jokseenkin pienialaisia. Lähes kaikki suot ovat ojitettuja, vain aivan pienialaisia soistuneita painanteita on saattanut säästyä ojituksilta. Alueen isoimmat suot sijaitsevat kaava-alueen itärajan tuntumassa. Savisuo ja sen luoteispuoliset suot ovat enimmäkseen varttuvaa männikköä kasvavia isovarpuräme (IRmu)- ja kangasrämemuuttumia (Kgmu). Kaavarajauksen pohjoisosassa on pienialaisesti metsäkortekorpea (MkK). (Eurola ym. 1995). 3.5 Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit ja eläimet Luokitukset perustuvat ympäristöministeriön v julkaistuun uhanalaisluokitukseen (Rassi ym. 2001). Taulukko 1. Naapurinvaaran selvitysalueella esiintyvien lajien uhanalaisuus Rassin ym. (2001) mukaan (CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, RT = alueellisesti uhanalainen, LC = säilyvä). Taulukkoon on merkitty myös direktiivilajit ja EU-erityisvastuulajit (EVA). Laji EU:n direktiivilaji Uhanalaisuus EVA Liito-orava X VU X Pikkutikka VU Palokärki X Metso X NT X Pyy X Laulujoutsen X X Huuhkaja X X Suopöllö X Tavi X Tiltaltti VU Suokukko X NT Kapustarinta X Ruisrääkkä X NT X Varpunen NT Nokkavarpunen NT Kivitasku NT Kulmaneilikkayökkönen RT Ketonoidanlukko NT 12

13 Valkovuokko Mäkihorsma Punakonnanmarja Kaiheorvokki Turrisammal Lehtopalmikkosammal Silokääpä Yhteensä 25 lajia alueelta on löydetty eri yhteyksissä yhteensä 16 valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia, 10 direktiivilajia ja 8 EUerityisvastuulajia Vaarantuneet (VU) lajit Liito-orava (Pteromys volans) Liito-orava on Siperian taigavyöhykkeen laji. Sen levinneisyysalue ulottuu Suomesta halki Venäjän Tyynellemerelle ja Japaniin. Suomessa liito-oravakannan runsauden painopiste on etelässä, ja levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Oulun Kuusamon tienoilla. (Hanski 2001). Liito-orava asustaa mieluiten lehtipuuvaltaisissa sekä sekametsissä, mistä löytyy sopivia kolopuita. Se on yöeläin, jota ei löydä ellei sitä osaa etsiä. Suomen liito-oravakannan koosta ei ole olemassa luotettavaa tietoa. Hokkanen (1996) arvioi liito-orava-atlaksen kartoituksiin perustuen Suomen eteläpuoliskolla olevan n pesivää liito-oravanaarasta. Tämän arvion tulkittiin vastaavan liito-oravan kokonaisparimäärää Suomessa. Pääosin 1990-luvulla toteutettu liito-orava-atlas perustui varsin pieneen aineistoon, jonka virhemahdollisuudet ovat suuret. Toistaiseksi Suomen liito-oravakannan arvio on hyvin summittainen eikä esitettyjä lukuja tule pitää tarkkoina arvoina. (Hanski 2001). Liito-orava on Suomen EU-vastuulaji. Suomi on Viron ohella ainoa Euroopan Unionin liitooravamaa. Erityisvastuulajimme suojelun taso on kuitenkin selvästi epäsuotuisa. Laji on voimakkaasti vähentynyt ja vaarantunut. Siksi laji kuuluu sekä Suomen että EU:n lainsäädännössä tiukimmin suojeltujen joukkoon. (Veistola 2001). Liito-orava on EU:n luontodirektiivissä määritelty ensisijaisen tärkeäksi lajiksi (Airaksinen 1996). Suojelualueidensa vähyyden takia liito-oravan elinympäristöjä tulee suojella niiden ulkopuolellakin. Suomen luonnonsuojelulain 49 säätää: Luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymisja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Lakimme sanamuoto ei ole aivan luontodirektiivin tasalla. Direktiivi suojelee nimittäin lajin kaikki lisääntymis- ja levähdyspaikat, ei pelkästään selvästi luonnossa havaittavia. Eurooppa-oikeuden ensisijaisuusperiaatteen mukaisesti direktiivi menee kotimaisen säännöksen yli. (Veistola 2001). Luonnonsuojelulain 49 vaatimusta ei ole kuitenkaan otettu huomioon käytännön metsätaloudessa, muutamia yksityistapauksia lukuun ottamatta juuri lainkaan ja siksi liitooravakanta edelleen taantuu. (Mäkelä 2001). RT RT NT RT NT X X 13

14 Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallisessa uhanalaisrekisterissä (UHEX) oli syyskuussa 2001 vain 863 liito-oravaesiintymän tiedot. Kannanarviosta riippuen jopa % liitooravistamme voi tuhoutua pelkästään siitä syystä, ettei niiden elinpaikkaa tunneta, ja laki jää tästä syystä noudattamatta. (Veistola 2001). Liito-oravan jätöksiä löytyi lukuisten isojen kuusten ja haapojen juurelta mm. kohteilta 6- E,K/III, 9-E,K,KM/III, 11-E,K/III ja 14-E,K/III. Yhtään varmaa pesäpuuta ei löytynyt, mutta selvää liito-oravareviiriä suunnittelualueella on monin paikoin jätösten runsaan määrän perusteella. Osa papanapuista on merkitty liitekarttaan 3. Aiemmin liito-oravasta on tehty havaintoja mm. Heikkilän metsälaitumelta, joka on perinnebiotooppikohteena (Seitapuro 2005 b). Alueilla, missä on paljon muurahaisia, liito-oravan papanat voivat hävitä melko pian, sillä muurahaiset kuljettavat niitä pesäänsä. Valokuva 4. Muurahainen kuljettaa liito-oravan papanaa pesäänsä kohteella 6-E,K/III. Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Tiltaltin pesimäalue käsittää suuren osan Eurooppaa ja jatkuu halki Aasian Tyynellemerelle. Tiltaltti suosii valoisia ja tuoreita, vanhoja tai keski-ikäisiä kuusikoita ja kuusi-lehtisekametsiä. Vuotuisseurantojen mukaan tiltalttikanta taantui selvästi 1980-luvulla. Nykykanta vaihdellee ja parin välillä. (Väisänen 1998). Tiltaltin on epäilty jääneen kokonsa ja saalistustapansa takia eräänlaiseksi lajien välisen kilpailun väliinputoajaksi : pienikokoisempana se ei ole pystynyt kilpailemaan esim. pajulinnun kanssa, mutta se ei ole myöskään menestynyt kilpailussa paljon pienemmän ja ketterämmän hippiäisen kanssa. Toisaalta lajille ei ole hyötyä metsien pirstoutumisesta ja nuorentumisesta toisin kuin useimmille muille havumetsien varpuslinnuille. Lounais-Lapissa tiltaltti on selvästi vähentynyt vanhojen kuusimetsien hakkuiden vuoksi. Reunoja karttavalle tiltaltille metsien pirstoutuminen saattaa olla tärkein elinympäristöjä huonontava tekijä. (Väisänen 1998). Tiltaltti lauloi kohteilla 2-K,KM/III ja 6-E,K/III. Pikkutikka (Dendrocopos minor) 14

15 Pikkutikkoja pesii useita pareja Naapurinlammen itä- ja kaakkoispuolella kohteella 7-E,K/III. (Teppo Helo, suull. ilm. 2010) Silmälläpidettävät (NT) lajit Silmälläpidettävät lajit eivät ole vielä uhanalaisia, mutta niiden kanta on taantunut niin, että jos suunta jatkuu samanlaisena, niistä voi tulla uhanalaisia. Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) Ketonoidanlukko on yleisin Suomen seitsemästä noidanlukkolajista. Laji esiintyy koko maassa, runsaimpana Etelä- ja Keski-Suomessa. Keski-Suomessa havaintoja on tehty melko tasaisesti ympäri maakuntaa. Ketonoidanlukko on silmälläpidettävä laji. Se ei ole siis uhanalainen, mutta kanta on kuitenkin huolestuttavasti taantunut viime vuosikymmenien aikana. Suurimpana syynä lajin vähentymiseen on sopivien kasvupaikkojen kuten avointen laidunmaiden ja ketojen katoaminen. (Suomen ympäristökeskus 2004). Ketonoidanlukko on 5 25 cm korkea ja puolivälistään haarautunut. Ruosteenruskeat itiöpesäkkeet sijaitsevat pitkäperäisessä ja haarovassa itiöpesäkeosassa. Kasvin vihreä osa eli lapa on lyhytruotinen tai ruoditon. Siinä olevat lehdykät ovat viuhkanmuotoisia, pyöreäkärkisiä, pituuttaan leveämpiä ja keskisuonettomia. Puolikuun muotoisten lehdyköiden perusteella laji on helppo erottaa muista noidanlukkolajeista. (Suomen ympäristökeskus 2004). Ketonoidanlukko kasvaa tyypillisesti matalakasvuisilla ja avoimilla niittymailla, kuivilla hiekkaisilla kedoilla, rantaniityillä ja tienpientareilla. Luonnonympäristöistä kasvia saattaa löytää esimerkiksi kalliopengermiltä. Kasvi saattaa hyvinkin löytyä maaseudun kuivalta ketomaiselta pihamaalta tai pihatien pientareelta, mutta tuuheakasvuista nurmikkoa ketonoidanlukko ei siedä. (Suomen ympäristökeskus 2004). Ketonoidanlukkoa on tavattu mm. Naapurinvaaran ja Aholan niityillä, jotka ovat perinnemaisemakohteena (Seitapuro 2005 a ja b). Aiemmin sitä on löytynyt mm. Naapurinvaaran päältä Keskitalon laitumelta (Vainio ym. 2000) sekä Korholan talon koillispuolelta (Mariko Lindgren, suullinen ilmoitus 2010). Turrisammal (Oxystegus tenuirostris) Turrisammalta löytyi kallioalueinventoinnin yhteydessä Rieskavaarasta (kohde 13-KA/I) (Husa ym. 2000). Silokääpä (Gelatoporia pannocincta) Pekka Helo löysi silokääpää Rannankylän itäpuolelta kohteelta 7-E,K/III v (Pekka Helo, suull. ilm. 2010). Suokukko (Philomachus pugnax) Suokukkoja levähtää ja ruokailee muuttoaikoina Naapurinlammen eteläpuolisella peltoaukealla (kohde 7-E,K/III) jopa tuhatmäärin (Teppo Helo, suull. ilm. 2010). Ruisrääkkä (Crex crex) 15

16 Ruisrääkkää on kuultu useana vuonna Rannankylän pohjoispuolella kohteella 7-E,K/III, mutta ei viime vuosina (Teppo Helo, suull. ilm. 2010). Varpunen (Passer domesticus) yksilön varpusparvia liikkuu Naapurinvaaran päällä Korholan, Osmolan ja Heikkilän tilojen ympäristöissä (Teppo Helo, suull. ilm. 2010). Nokkavarpunen (Coccothraustes coccothraustes) Nokkavarpunen pesii Naapurinlammen itä- tai koillispuolella kohteella 7-E,K/III, mutta pesää ei ole löydetty, sillä se on erittäin vaikea löytää (Teppo Helo, suull. ilm. 2010). Metso (Tetrao urogallus) Metson jätöksiä löydettiin mm. Rieskavaaran koillispuolen vanhasta VMT-kuusikosta (kohde 13-KA/I). Kivitasku (Oenanthe oenanthe) Kivitasku havaittiin Tuhkalan talon eteläpuolella monimuotoisuusselvityksen yhteydessä Kauniston kiviaidan luona, joka on luonnon monimuotoisuuskohteena (Seitapuro 2005 b) Alueellisesti uhanalaiset (RT) lajit Valkovuokko (Anemone nemorosa) Valkovuokkoa on tavattu Naapurinvaaran koulun lounaispuolen Niskalan lepikkohaan perinnebiotoopilta (Mariko Lindgren, suullinen ilmoitus 2010). Mäkihorsma (Epilobium collinum) Mäkihorsmaa löytyi v Naapurinvaaran koulun lounaispuolen perinnebiotoopilta (Mariko Lindgren, suullinen ilmoitus 2010). Lehtopalmikkosammal (Hypnum pratense) Lehtopalmikkosammalta löytyi kallioalueinventoinnin yhteydessä Rieskavaarasta (kohde 13- KA/I) (Husa ym. 2000). Kulmaneilikkayökkönen (Hadena rivularis) Kulmaneilikkayökköstä tavattiin Naapurinvaaralta valorysästä hyönteisselvityksen yhteydessä (Leinonen ja Itämies 2001) Harvinaiset ja rauhoitetut lajit Näsiä (Daphne mezereum) 16

17 Lehdoissa, lehto- ja lettokorvissa kasvava rauhoitettu näsiä on kalkinsuosija (Hämet-Ahti ym. 1998). Näsiää kasvaa mm. kohteilla 8-K/III ja 12-K/III. Mustaherukka (Ribes nigrum) Lehtokorvissa, puronvarsilehdoissa, jokien ja purojen varsilla sekä merenrantapensaikoissa ja kivikoissa kasvava mustaherukka on Retkeilykasvion mukaan Kainuussa harvinainen (Hämet-Ahti ym. 1998). Se on helppo tunnistaa tuoksun perusteella. Mustaherukkaa tavattiin Hevosahon länsipuolisessa lehdossa (kohde 15-K/III) kaava-alueen kaakkoiskärjessä. Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris) Rehevissä puronvarsissa, saniaislehdoissa ja lehtokorvissa kasvava kotkansiipi on Retkeilykasvion mukaan Kainuussa harvinainen (Hämet-Ahti ym. 1998). Kotkansiipeä löytyi mm. kohteen 2-K,KM/III koillispuoliselta perinnebiotooppikohteelta ja puron varresta Hiekkapellon talon lounaispuolelta perinnebiotooppikohteelta (Mariko Lindgren, suull. ilm. 2010). Kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas) Kivikkoalvejuuri on alueellisesti uhanalainen esim. Lapin kolmiossa, mutta ei Kainuussa. Aiemmin se luokiteltiin Kainuussa silmälläpidettäväksi (Vainio 2000). Lajia löytyi mm. Naapurinlammen itäpuolen nuoresta lepikosta. Sitä on tavattu myös Heikkilän talon kaakkoispuolen ja koulun pohjoispuolen perinnebiotoopeilta (Mariko Lindgren, suull. ilm. 2010). Kaiheorvokki (Viola selkirkii) Kaiheorvokkia (EU-vastuulaji) on tavattu Naapurinvaaran päältä Peltolan talon luoteispuolelta v (Mariko Lindgren, suull. ilm. 2010). Aiemmin kaiheorvokki oli luokiteltu silmälläpidettäväksi Kainuussa (Jäkäläniemi ja Ulvinen 1992). Lehto-orvokki (Viola mirabilis) Lehto-orvokkia löytyi huvikeskuksen koillispuolisen pikkulammen rantalehdosta (kohde 2- K,KM/III). Lehto-orvokkia on tavattu myös Naapurinvaaran päältä Peltolan talon luoteispuolelta v (Mariko Lindgren, suull. ilm. 2010). Aiemmin lehto-orvokki oli luokiteltu silmälläpidettäväksi Kainuussa (Jäkäläniemi ja Ulvinen 1992). Punakonnanmarja (Actaea erythrocarpa) Punakonnanmarjaa (EU-vastuulaji) on löytynyt Talvinotkon länsipuoliselta perinnebiotooppikohteelta kohteen 2-K,KM/III koillispuolelta (Mariko Lindgren, suull. ilm. 2010). Ruiskattara (Bromus secalinus) Vuoden 1991 uhanalaisluokituksessa ruiskattara oli luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, mutta v uhanalaisluokituksessa laji on poistettu uhanalaisten listalta (Rassi 1991, Rassi ym. 17

18 2001). Ruiskattaraa on tavattu aiemmin Tikkalanniemestä, mutta se on sittemmin hävinnyt kasvupaikaltaan (Jäkäläniemi ja Ulvinen 1992). Rautanokkonen (Urtica urens) Rautanokkosesta on vanha esiintymistieto Naapurinvaaralta, mutta se on hävinnyt kasvupaikaltaan. Aiemmin rautanokkonen oli luokiteltu alueellisesti vaarantuneeksi Kainuussa, mutta uudemmassa luokituksessa se on poistettu uhanalaisten lajien listalta. (Jäkäläniemi ja Ulvinen 1992). Aholeinikki (Ranunculus polyanthemos) Aholeinikistä on vanha esiintymistieto Naapurinvaaralta, mutta se on hävinnyt kasvupaikaltaan. Aiemmin aholeinikki oli luokiteltu alueellisesti vaarantuneeksi Kainuussa, mutta uudemmassa luokituksessa se on poistettu uhanalaisten lajien listalta. (Jäkäläniemi ja Ulvinen 1992). Karjalanruusu (Rosa acicularis) Karjalanruususta on vanha esiintymistieto Naapurinvaaralta, mutta se on hävinnyt kasvupaikaltaan (Jäkäläniemi ja Ulvinen 1992). Aiemmin karjalanruusu oli luokiteltu alueellisesti vaarantuneeksi Kainuussa. Uudemmassa luokituksessa se on alueellisesti uhanalainen Pohjanmaalla, mutta ei Kainuussa. (Rassi 1991, 2001). Pohjanruttojuuri (Petasites frigidus) Pohjanruttojuuri luokiteltiin aiemmin Kainuussa alueellisesti silmälläpidettäväksi (Vainio ym. 2000). Nykyisin se on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi Järvi-Suomessa, mutta ei Kainuussa. Pohjanruttojuurta on löydetty Schroderuksen haasta Talvinotkon talon länsipuolelta perinnemaisemainventoinnin yhteydessä (Vainio ym. 2000). Tammi (Quercus robur) Tammen taimia kasvaa Talvinotkon talon itäpuolisella perinnebiotoopilla (Mariko Lindgren, suull. ilm. 2010). Naavamittari (Alcis jubatus) Harvinaista naavamittaria löytyi Naapurinvaaran Aherruksen lepikkohaan valorysästä (Leinonen ja Itämies 2001). Vuoden 1990 uhanalaisluokittelun mukaan se oli vaarantunut uhanalainen laji, mutta v luokittelussa se on luokiteltu valtakunnallisesti säilyväksi (LC) lajiksi (Rassi ym. 2001). Pohjanmaalla laji on alueellisesti uhanalainen (RT), mutta ei Kainuussa (Suomen ympäristökeskus 2004). Tumma ruskoyökkönen (Mniotype bathensis) Tummaa ruskoyökköstä tavattiin Naapurinvaaran hyönteisselvityksen yhteydessä (Leinonen ja Itämies 2001). Laji on Kainuussa elinalueensa pohjoisrajalla. Se on luokiteltu Pohjanmaalla alueellisesti uhanalaiseksi (RT), mutta ei Kainuussa. (Suomen ympäristökeskus 2004). 18

19 Direktiivilajit Palokärki (Dryoscopus martius) Palokärjen tekemiä koloja oli kuusen tyvellä mm. Naapurinlammen itäpuolen kuusikkorinteessä (kohde 6-E,K/III) ja halkaisijaltaan 80 cm kaadetun kuusen kannon tyvellä kohteen 8-K/III koillispuolella. Pyy (Tetrastes bonasia) Pyitä nähtiin Rieskavaaran itäpuolella, pohjoisosassa Tuhkalan talon itäpuolella ja Hiltulan talon luoteispuolisen liito-oravametsikön (kohde 11-E,K/III) lounaispuolella. Em. metsiköstä löytyi myös pyyn jätöksiä kuusten alta. Pyyn ulosteita löytyi myös mm. Naapurinlammen koillispuolisesta vanhasta kuusikosta (kohde 6-E,K/III) kuusien alta. Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Joutsenpari havaittiin Tikkalansalmella maastotöiden yhteydessä. 4. MAISEMAEKOLOGINEN ALUEJAKO 4.1 Rajausperusteet Maisema on luonnonolosuhteiden perusteella jaettavissa vyöhykkeisiin, jotka kapasiteetiltaan ja siten sietokyvyltään mm. rakennustarkoituksiin eroavat toisistaan. Tämä jako on peruslähtökohtana ekologiselle maankäyttömallille. (Lyytikäinen 1990). 4.2 Maiseman kestävyys Avoimeen vyöhykkeeseen kuuluvat mm. pellot, niityt ja vesipinnat. Herkimmät kohteet ovat avoimia tiloja reunustavilla rajavyöhykkeillä. Reunavyöhykkeeseen kuuluvat mm. rannat, metsänreunat, peltojen reunat ja peltoon rajautuvat pihat. Erityisesti avoimeen tilaan suuntautuvat ulkonemat ovat maisemallisesti herkkiä, kuten niemet tai yksittäiset saaret ja esim. keskellä peltoaukeata sijaitsevat pienet metsäsaarekkeet. Tärkeä vyöhyke on myös peltojen ja asutuksen puoleiset, korkeat ja metsäiset rinteet. (Lyytikäinen 1990 ja 1993). Kallioisuus, maisemavyöhykkeen jyrkkyys, alueen soistuneisuus, puuston harvuus ja kalliokasvillisuuden vähäinen kulutuskestävyys ovat maiseman kapasiteettiä alentavia tekijöitä. Myös edustava ranta-, metsä-, suo- ja vesikasvillisuus sekä uhanalaisten lajien esiintyminen vaikuttavat maisemakapasiteettiin. (Lyytikäinen 1990 ja 1993). 19

20 5. MAISEMAEKOLOGINEN MAANKÄYTTÖMALLI Luonnon ja maiseman elementtien ja arvojen perusteella esitetään maisemaekologinen maankäyttömalli (Lyytikäinen 1990 ja 1993). Siinä osoitetaan luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaimmat aluekokonaisuudet ja suppeat kohteet. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaimmat alueet ja kohteet ovat maisemakapasiteetiltaan erittäin heikkoja tai heikkoja, eivätkä kestä rakentamista ilman, että alueen luonne muuttuisi merkittävästi. Rakentamiseen heikosti soveltuvat alueet ovat maisemaekologiselta kapasiteetiltään jokseenkin heikkoja tai kohtalaisia. Näille alueille täytyisi rakentamismitoituksen olla alhainen. Tällaisia alueita on -alueella eläimistöltään ja kasvillisuudeltaan arvokkaiden kohteiden sekä perinnemaisemakohteiden ulkopuolella varsinkin alueen länsipuoliskolla. Rakentamismitoituksen pitäisi olla alhainen, koska alue on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta ja myös kulttuurimaisemallisesti merkittävää. Kohtalaisen kestävät tai kestävät alueet, joiden maisemakapasiteetti on hyvä tai kohtalainen, soveltuvat parhaiten rakentamiseen ja muuhun ihmistoimintaan. Rakentaminen soveltuu yleensä paremmin alueille, jotka ovat jo ennestään rakennettuja. Tällaista parhaiten rakentamiseen soveltuvaa aluetta kaava-alueella on varsinkin alueen itäpuoliskolla teiden varsilla ja olemassa olevien rakennusten lähettyvillä. Liitekartassa 1 esitetään luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaimmat alueet ja kohteet. Luonnonsuojelun kannalta (eläimistöltään tai kasvillisuudeltaan) arvokkaimmille alueille, jotka sijaitsevat enimmäkseen suunnittelualueen länsipuoliskossa, ei tule rakentaa. Maisemantai kulttuurimaisemansuojelun kannalta arvokkailla alueilla rakentamismitoituksen tulee olla mahdollisimman alhainen. 5.1 Arvokkaat ja uhanalaiset luontotyypit Luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltavat luontotyypit Mm. avointa maisemaa hallitsevat yksittäiset puut ja enintään viiden puun puuryhmät ovat luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltavia. Tämä koskee järeärunkoisia puita, jotka ovat usein monihaaraisia ja laajalatvuksisia. Männyllä, kuusella, koivulla ja tammella rungon läpimitan on oltava 1,3 m korkeudella vähintään 60 cm ja muiden puiden 40 cm. (Meriluoto ja Soininen 1998). Isoja puita on mm. halkaisijaltaan 90 cm mänty Aholan talon koillispuolella mäennyppylän päällä (kohde 5-K/III), 60 cm raita huvikeskuksen mäen pohjoispuolella (kohde 2-K,KM/III), 55 cm haapa kaava-alueen itäisimmän kärjen liito-oravametsässä (kohde 14-E,K/III) ja toinen samankokoinen haapa Hiltulan talon luoteispuolen liito-oravametsässä (kohde 11-E,K/III), mutta ne eivät sijaitse avoimella paikalla. Isoja kuusia (halkaisija noin 60 cm) on mm. Annalan talojen lounaispuolella kaava-alueen eteläkärjessä (kohteen 15-K/III länsipuolella), Naapurinlammen koillispuolen vanhassa liito-oravakuusikossa (kohde 6-E,K/III), Aholan talon koillispuolella ja huvikeskuksen pohjoispuolisessa vanhassa kuusikossa. Isot kuusetkaan eivät sijaitse avoimella paikalla, joten ne eivät ole luonnonsuojelulakikohteita. 20

21 Valokuva 5. Halkaisijaltaan 90 cm mänty ja vieressä kasvavan pihlajan lehtiä Metsälain ja metsäasetuksen mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälaissa ( /1093) on säädetty velvoite säilyttää metsien hoidossa ja käytössä metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt (MeL 10 ). Nämä elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Niitä ei saa hävittää metsänkäytöllä ja niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Metsäasetuksessa ( /1200) on kuvattu erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteet tarkemmin. Lain noudattamista valvoo Metsäkeskus. Metsälain 10.1 mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat mm. lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen ja pienten lampien välittömät lähiympäristöt (Meriluoto ja Soininen 1998). Selvitysalueen pohjoisosassa Tuhkalan talon koillispuolella on ainakin osittain luonnontilainen korpipuro (kohde 1-K/III), jota voidaan pitää metsälakikohteena. Pieniä lampia (alle 1 ha) selvitysalueella on Aholan koillispuolinen lampi (kohde 4-K/III), jota voidaan pitää metsälakikohteena. Muut tutkimusalueen pikkulammet eivät ole luonnontilaisia vaan osin kaivettuja kalalammikoita, joten niitä ei voida pitää metsälakikohteena. 21

22 Metsälain 10.3 mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat lehtolaikut, jotka erottuvat selvästi ympäristöstään vaateliaan kasvillisuuden vuoksi (Meriluoto ja Soininen 1998). Tutkimusalueella lehtoja on monin paikoin, sillä alue on varsin rehevää. Lehtoja on mm. seuraavilla kohteilla: 2-K/III, 3-KA,LM/I, 5-K/III, 6-K/III, 8-K/III, 10-K/III, 12-K/III, 15-K/III ja 16-K/III. Myös monissa kohdin perinnebiotooppikohteilla on lehtoja, mutta ne on inventoitu jo aiemmin, joten niitä ei inventoitu tällä kertaa. Myös muualla tutkimusalueella voi olla lehtoja, sillä joka paikassa ei ollut mahdollista käydä rajallisen maastotyöajan vuoksi. Metsälain 10.6 mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät. Metsäasetuksen mukaan näillä tarkoitetaan vähintään kymmenen metriä korkeita kalliojyrkänteitä ja niiden varjostamia välittömiä alusmetsiä. Naapurinlouhen pystyseinämien korkeus on jyrkimmässä paikassa 7-8 metriä (Husa ym. 2000), joten niitä ei voida pitää metsälain tarkoittamina jyrkänteinä. Metsälain 10.7 mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat lisäksi mm. karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat, jos niiden ominaispiirteitä ovat erityiset kosteusolot, ravinnetilanne sekä luonnontilaisen kaltaisena säilynyt puusto vanhoine ylispuineen tai kelopuineen ja lahopuineen. (Meriluoto ja Soininen 1998). Kallioita on mm. Naapurinlouhella (kohde 3- KA,LM,E /I). Rieskavaaran kalliota (kohde 13-KA/I) ei voida enää pitää metsälakikohteena, koska se on lähes kokonaan avohakattu kallioinventoinnin jälkeen Vesilain mukaisesti suojeltavat luontotyypit Vesilaki määrää, että muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven ja luonnontilaisen vesiuoman sekä lähteen luonnontilaa ei saa muuttaa. Vesilain mukaisesti suojeltava pikkulampi on Aholan lampi (kohde 4-K/III). Lähteitä kaava-alueelta ei löytynyt. Vesilain mukainen luonnontilainen vesiuoma on Tuhkalan talon koillispuolinen korpipuro (kohde 1-K/III) Uhanalaiset luontotyypit Kosteat runsasravinteiset lehdot, joihin metsäkurjenpolvi-käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehto (GOFiT) kuuluu, on luokiteltu keskiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä vaarantuneeksi uhanalaiseksi luontotyypiksi (VU) (Raunio ym. 2008). GOFiT-lehtoa on kohteilla 8-K/III ja 12-K/III. Kosteat keskiravinteiset lehdot, joihin hiirenporras-isoalvejuurityypin saniaislehto (AthAssT) ja hiirenporras-käenkaalityypin saniaislehto AthOT-lehto kuuluvat, on luokiteltu keskiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä silmälläpidettäväksi luontotyypiksi (NT) (Raunio ym. 2008). AthAssT-lehtoa on mm. kohteella 2-K,KM/III. AthOT-lehtoa on mm. kohteella 6- E,K/III. Tuoreet runsasravinteiset lehdot, joihin metsäkurjenpolvi-käenkaali-lillukkatyypin GORTlehto kuuluu, on luokiteltu Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) luontotyypiksi. Tuoreet keskiravinteiset lehdot, joihin metsäkurjenpolvi-käenkaali-oravanmarjatyypin GOMaT-lehto kuuluu, on luokiteltu Etelä-Suomessa vaarantuneeksi uhanalaiseksi (VU) 22

23 luontotyypiksi. (Raunio ym. 2008). GORT-lehtoa on mm. kohteella 2-K,KM/III. GOMaTlehtoa on mm. kohteilla 3-KA,LM,E/I, 2-K,KM/III, 10-K/III, 15-K/III ja 16-K/III. Tuoreet suurruohoniityt on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) luontotyypeiksi Etelä- Suomessa (Raunio ym. 2008). Suurruohoniittyä on mm. kohteella 2-K,KM/III. Taulukko 2. Naapurinvaaran selvitysalueella esiintyvien kasvillisuustyyppien uhanalaisuus Raunion ym. (2008) mukaan (CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, LC = säilyvä). Luontotyyppi Etelä-Suomi Pohjois-Suomi Koko maa Lehdot Keskiravinteiset tuoreet lehdot (GOMaT) VU NT VU Runsasravinteiset tuoreet lehdot (GORT) CR VU CR Keskiravinteiset kosteat lehdot (AthAssT, AthOT) NT LC NT Runsasravinteiset kosteat lehdot (GOFiT) VU NT VU Lehtomaiset kankaat (GOMT) Nuoret (alle 40 v.) lehtomaiset kankaat VU EN VU Keski-ikäiset kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat NT EN NT Keski-ikäiset lehtipuuvaltaiset lehtomaiset kankaat EN VU EN Keski-ikäiset mäntyvaltaiset lehtomaiset kankaat NT VU NT Keski-ikäiset sekapuustoiset lehtomaiset kankaat NT VU NT Isovarpurämeet NT LC LC Kangasrämeet NT LC NT Korvet Metsäkortekorvet EN VU EN Perinnebiotoopit Karut kalliokedot EN - EN Kangaskedot CR CR CR Karut pienruohokedot CR DD CR Tuoreet heinäniityt EN CR EN Tuoreet suurruohoniityt CR CR CR Tuoreet pienruohoniityt CR CR CR Lehtipuuhaat CR CR CR Havupuuhaat CR CR CR Sekapuuhaat CR CR CR Lehtimetsälaitumet CR CR CR Havumetsälaitumet EN CR EN Sekametsälaitumet CR CR CR Kalliot Karut varjoisat kalliojyrkänteet NT LC NT Muut arvokkaat luontotyypit Vanhat metsät ovat myös luonnonsuojelullisesti arvokkaita. Naapurinvaaran kaava-alueen länsiosan muutamilla kohteilla on melko arvokkaita järeäpuustoisia metsiköitä, joissa on lahopuutakin paikoin kohtalaisesti. Vanhat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset boreaaliset luonnonmetsät ovat EU:n luontodirektiivin luontotyyppejä (Airaksinen 1996). Selvitysalueen muutamat vanhat metsät ovat lähes luonnontilaisen kaltaisia. 23

24 5.2 Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta merkittävät alueet K E LM KM KA = Kasvillisuudeltaan arvokas alue tai kohde = Eläimistöltään arvokas alue tai kohde = Luonnonmaisema-alue = Kulttuurimaisemaltaan arvokas tai historiallinen kohde = Arvokas kallioalue Loppuosa (III) ilmaisee kohteen suojeluarvon: I II III = Valtakunnallisesti arvokas = Maakunnallisesti arvokas = Paikallisesti arvokas Valtakunnallisesti arvokkaat alueet 3- KA,LM,E /I Naapurinlouhi. Naapurinlouhi on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi ja arvoluokaltaan merkittäväksi. Seuraava kuvaus on lainattu "Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Kainuussa" julkaisusta (Husa ym. 2000): Naapurinlammen itäreunalla jyrkänteisenä kohoavan Naapurinlouhen kallioalueen tärkeimmät arvot ovat maisemallisia ja alue kuuluu kokonaan Naapurinvaaran maisema-alueeseen. Naapurinlouhi erottuu korkeana metsäisenä vaarana esimerkiksi lounaasta maantieltä katsottaessa. Lähimaisemassa näkyy myös puustoisia jyrkänteitä. Noin 45 metriä korkean jyrkänteisen kalliorinteen päältä näkee esteettä Nuasjärvelle ja sen takana oleviin vaaroihin. Etualalla näkyy metsäsaarekkeita ja maalaismaisemaa. Muussa osassa jyrkännettä rinnepuusto haittaa jonkin verran näkyvyyttä. Mäntyä, kuusta ja koivua kasvaa rinteellä lähes kauttaaltaan. Naapurinlouhen päällä kulkee luontopolku ja siellä on kota. (Husa ym. 2000). Kallioperä on kivilajiltaan punertavaa, hienorakeista ja liuskeista Kainuun liuskealueen kvartsiittia, joka kuuluu Sotkamon Naapurivaaran muodostumaan (Gehör ja Havola 1988). Stratigrafisesti se sijaitsee Ala-Kalevan kivien päällä, mutta sen suhde Ylä-Kalevaan voi olla tektoninen (Laajoki 1998). Pystyseinämien korkeus on jyrkimmässä paikassa 7-8 metriä, mutta useimmiten vain 3-4 metriä. (Husa ym. 2000). Kalliopintojen sammal- ja jäkäläkasvillisuus on oligotrofista. Mesotrofiaa ilmentää ainoastaan alueelta löydetty kalliohiippasammal. Pystyseinämiä peittää mm. kantolaakasammal-, kiviturkkisammal-, kynsisammal- ja torasammalkasvustot. Kallion tyvionkaloissa vallitsevan hohtovarstasammalen lisäksi kasvaa mäyränsammalta, sirosuikerosammalta ja pikkunokkasammalta. Kallion tyvellä on tuoretta kangasta (VMT), joka muuttuu ylärinteessä kuivaksi kankaaksi (EVT ja 24

25 ECT) ja laella paikoin karukkokankaaksi (ClT). Kallioalueen kaakkoisrinteessä on järeää lahopuustoista kuusikkoa. Kaakkoisosassa on myös pienialainen lehto (GOMaT). Järeitä haapoja kasvaa kallioalueen luoteispuolen sekametsässä. (Husa ym. 2000). Naapurinlouhella tai sen luoteispuolella on huuhkajan (direktiivilaji, EU-vastuulaji) reviiri (Teppo Helo, suull. ilm. 2010). Tuoreet keskiravinteiset lehdot, joihin GOMaT-lehto kuuluu, on luokiteltu Etelä- Suomessa vaarantuneeksi uhanalaiseksi (VU) luontotyypiksi. Karut varjoisat kalliojyrkänteet on luokiteltu Etelä-Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) luontotyypiksi. (Raunio ym. 2008). Metsälain määrittelemät erityisen tärkeät elinympäristöt (rehevät lehtolaikut, kalliot) (Meriluoto ja Soininen 1998). Valokuva 6. Naapurinlouhen kalliomännikköä pohjoiseen päin. 13-KA/I Rieskavaara. Rieskavaara on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi (Husa ym. 2000). Se on lähes kokonaan avohakattu kallioinventoinnin jälkeen. Seuraava kuvaus on lainattu "Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Kainuussa" julkaisusta (Husa ym. 2000): Rieskavaara on valtakunnallisesti tärkeä geologinen avain- ja retkeilykohde, jolla on myös merkittäviä biologisia arvoja. Alue kuuluu lisäksi Naapurinvaaran maisemaalueeseen. Kallioalue rajautuu kohtalaisen jyrkin rintein ympäristöön. Vaaralta avautuu edustavia maisemia laajalti Vuokatinvaaralle ja Naapurinvaaralle sekä asuttuun ympäristöön. (Husa ym. 2000). 25