ASUMISPOLIITTISET TAVOITTEET 2023

Transkriptio

1 Suomen Omakotiliiton ASUMISPOLIITTISET TAVOITTEET 23 Omakotiliitto on 1,1 miljoonan kotitalouden ja 2,7 miljoonan perheenjäsenen asialla sekä 5oo vapaa-ajan asunnon omistajan asialla.

2 Asumiskustannuksia on leikattava Faktaa omakotiasumisesta Suomessa on 1,1 miljoonaa pientaloa, joissa asuu liki puolet suomalaisista.1 Asuminen on ihmisille perustarve ja perustuslainkin (19 ) mukaan jokaisella on oikeus asuntoon. Julkisen vallan tulee tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Kansalaiset tarvitsevat erilaisia asumisratkaisuja elämänsä eri vaiheissa, ja ihmisten tulee saada valita asumismuotonsa ja asuinpaikkansa vapaasti. Sääntelyn tulee olla kohtuullista, kannustavaa ja mahdollistavaa Asumista koskettaa noin 75 lakia ihmisen elämän eri vaiheissa. Sääntelyä tulee edelleen purkaa ja sektorikohtaista lainsäädäntöä tulee tarkastella laajempina kokonaisuuksina poistaen päällekkäisyydet. Sääntelyn sijaan tarvitaan neuvontaa ja kannusteita. (Eri tutkimuksia) Asuntovelallisilla asuntokunnilla oli vuonna 17 velkaa keskimäärin (219 % käytettävissä olevista rahatuloistaan).1 Eri asumismuotojen tulee olla yhdenvertaisia Omistusasunnossa asui 1,77 miljoonaa kotitaloutta (66,3 % kaikista kotitalouksista) vuonna % suomalaisista haluaa asua pientalossa. Uudet pientalot ovat lähes nollaenergiataloja ja niiden lämmitykseen käytetään pääosin uusiutuvaa energiaa.3 Omakoti- ja paritaloja korjattiin 2,9 miljardilla eurolla vuonna 17.1 Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinkerrostalot Vapaa-ajan asunnot Rakennuksia Asuntoja Henkilöitä (ns. asuinväestö) Mökkeilyyn käytettiin vuonna 14 yhteensä noin 6,2 miljardia euroa, ja tämän työllisyysvaikutus oli noin 6 työpaikkaa.4 (Tilastokeskus 18; luvut vuodelta 17) Asukkaista (%) asuu pientalossa 6 59,9 % 54,9 % 1 46,2 % ,6 % 3 Norja Tanska Suomi EU Saksa Espanja Valtaosa suomalaisten varallisuudesta on kiinni asuntokannassa Merkittävä osa Suomen kansallisvarallisuudesta sitoutuu rakennettuun ympäristöön, erityisesti rakennuksiin (5 mrd ), joista asuinrakennusten osuus on 56 % (3 mrd ). Erillisten pientalojen ja rivitalojen osuus on 27 % (175 mrd ). Kotitalouksilla oli vuonna 16 nettovarallisuutta keskimäärin 6 6. Pääasiallisen asunnon asuntovarallisuuden arvo vuonna 16 oli keskimäärin (ROTI 19, Tilastokeskus 18) 71,5 % 69,2 % 65,2 % 62,1 % 51,7 % 4 12, % 1 82,7% 6 26,1 % Asukkaista (%) asuu omistusasunnossa Norja Suomi EU Ruotsi Tanska Saksa Vuonna 16 EU:n väestöstä useampi kuin neljä kymmenestä (41,8 %) asui asuinkerrostaloissa, lähes neljännes (23,9 %) rivi- ja ketjutaloissa ja hiukan yli kolmannes (33,6 %) erillisissä pientaloissa. Yli puolet väestöstä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa asui omistusasunnossa. Osuus vaihteli Saksan 51,7 %:sta Romanian 96, %:iin. (Eurostat 18) Kotitalouksien menojen kehitys5 % Asumisen ja energian kustannukset ovat kasvaneet jyrkästi 199-luvulta alkaen. ja Asuminen energia 29 % 3 25 Liikenne 11,9 % 15 1 Kulttuuri ja vapaa-aika 1,5 % Muut tavarat ja palvelut (kuin alla) 9,8 % Hotellit, kahvilat ja ravintolat 6,6 % Kodin kalusteet, koneet ja tarvikkeet 4,7 % Terveys 4,7 % Alkoholijuomat ja tupakka 4,3 % Vaatteet ja jalkineet 4,2 % Tietoliikenne 2,3 % Koulutus,4 % Elintarvikkeet 11,6 % Lähde: 1Tilastokeskus 18, tiedot koskevat vuotta 17. 2Tilastokeskus 18. 3Pientaloteollisuus PTT 19. 4Saaristoasiain neuvottelukunta, Mökkibarometri 16. 5Tilastokeskus 18, vuosi 17 ennakkotieto.

3 Asumismenot Omakotiliitto on selvittänyt kunta-/aluekohtaisesti päätettäviä maksuja, joita ovat kiinteistövero, lämmityssähkö, käyttösähkö, vesimaksut ja jätemaksu (KTI Kiinteistötieto 19). Vertailussa tarkastellaan tyyppiomakotitaloa: 1 m2:n suuruinen, 3 vuotta vanha puurakenteinen, sähkölämmitteinen omakotitalo (lämmityksen kulutus 14 kwh/v), 1 m2:n omalla tontilla. Kunta-/aluekohtaisesti päätettävissä asumismenoissa ei ole huomioitu asuntolainaa, lainan korkokuluja, asunnon vakuutuksia, vartiointia eikä korjauskustannuksia. Kunnalliset maksut kalleinta ja 1 huokeinta kuntaa. Suluissa kunnan tuloveroprosentti. Kemiönsaari (19,75 %) Parainen (19,75 %) Raisio (19,75 %) Järvenpää (19,75 %) Sastamala (,75 %) Lappeenranta (21 %) Pieksämäki (22 %) Siilinjärvi (21,25 %) Varkaus (21 %) Paimio (,75 %) Pori (,25 %) Sodankylä ( %) Tornio (21 %) Kittilä (,25 %) Rauma ( %) Kokkola (21,75 %) Seinäjoki (21 %) Keminmaa (21,25 %) Pietarsaari (21,25 %) Kempele (,5 %) Kiinteistövero (rakennus + tontti) 3 7,6 % Käyttösähkö ,8 % Vesimaksut 812,5 % Kiinteistövero (rakennus + tontti) Lämmitys (sähkö) Käyttösähkö Vesimaksut Jätemaksut /vuosi Omakotitalon kuntakohtaisten maksujen keskiarvot 19 (yht /vuosi, +6,2 %) Jätemaksut 6 5,2 % Lämmitys (sähkö) ,9 % Omakotitalon sähkökustannukset jaoteltuna kalleinta ja 1 huokeinta kuntaa. Iisalmi Siilinjärvi Leppävirta Pieksämäki Varkaus Lappeenranta Hyvinkää Järvenpää Kaarina Kurikka Parikkala Keminmaa Rauma Tampere Tornio Rovaniemi Kokkola Kempele Seinäjoki Pietarsaari Pientaloista noin puolet eli 5 taloa lämpenee sähköllä. Sähköenergia on yksi merkittävimmistä asumiskuluista. Energian perusmaksu Energian hinta Siirron perusmaksu Siirron hinta Sähkövero Alv yhteensä /vuosi Kuluttajat kokevat, että sähkön kilpailutuksella saatava hyöty menetetään jatkuvasti kasvavien siirtomaksujen ja verotuksen takia. Espoo Helsinki Vantaa Tampere Porvoo Turku Jyväskylä Seinäjoki Hämeenlinna Oulu Kuopio Lahti Mikkeli Joensuu Rovaniemi Vaasa Lappeenranta Rauma Pori Kotka Kouvola VERTAILUN KUNNAT Kustannukset yhteensä Kaupunkivertailu 18, omakotitalo (sähkö), 1 m2 Asunnon korjaus Sähkö Kiinteistövero Vesimaksu Jätemaksu Lyhennys Korko /kk Omakotitalossa yksinelävä eläkeläinen käyttää tuloistaan jopa 4-5 % asumiseen. Laskelmien tyyppiomakotitalo on 1 m2:n suuruinen, 3 vuotta vanha puurakenteinen, sähkölämmitteinen omakotitalo (lämmityksen kulutus 14 kwh/v), 1 m2:n omalla tontilla. Pellervon Taloustutkimus 18 Asumismenojen kehitys, osuus tuloista (%) Kun asumismenoissa huomioidaan laina ja lainan korkokulut, pääkaupunkiseudun asumiskulut ovat huomattavasti muuta maata suuremmat. Osuus tuloista (%) 1 18 * Keskituloinen, kerrostalo, omistus 34,3 36,2 36,5 Lapsiperhe, kerrostalo, omistus 24,5 25,8 26,1 Lapsiperhe, omakotitalo, (öljy) 24,3 24,3 24,7 Lapsiperhe, omakotitalo, (sähkö) 22,7 22,6 22,8 Eläkeläiset, kerrostalo, omistus 16,4 18,2 18,5 Eläkeläiset, omakotitalo, (öljy) 18,7,8 21,4 Eläkeläiset, omakotitalo (sähkö) 15,4 17,2 17,4 Eläkeläinen, nainen, omakotitalo (sähkö) 35, 39,1 39,7 Eläkeläinen, nainen, omakotitalo (öljy) - 47,4 48,8 Energiaköyhyyden uhka koskee erityisesti ikääntyviä. Energiaköyhyyden riski Suomessa 12,4 % kokee, ettei heillä ole varaa muuhun kuin perustarpeisiin kuten ruokaan, sähköön ja lämmitykseen. 1,9 % kokee, ettei heillä ole varaa edes perustarpeisiin. 14,6 % kertoo energiakustannusten olevan yli 1 % kotitalouden käytettävistä tuloista.* 3,1 % kertoo energiakustannusten olevan yli % kotitalouden käytettävistä tuloista* 4,7 % vastaajista kokee, etteivät he pysty ylläpitämään riittävää lämpötilaa koko asunnossaan. *Suomessa ei ole virallista määritelmää energiaköyhyydelle. Isossa-Britanniassa kotitalouden katsotaan olevan energiaköyhä, jos kotitalous käyttää enemmän kuin 1 % käytettävissä olevista tuloistaan riittävän lämpötilan ylläpitämiseen kodissaan. (VaasaETT, ASSIST-projekti) Pellervon Taloustutkimus 18, *ennuste

4 Omakotiliiton asumispoliittiset tavoitteet ASUMISKUSTANNUKSIA ON LEIKATTAVA Asuminen on ihmisille perustarve, ja perustuslainkin (19 ) mukaan jokaisella on oikeus asuntoon. Julkisen vallan tulee tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Asumisen ja energian kustannukset ovat kasvaneet jyrkästi 199-luvulta alkaen, kun muut kotitalouden menot ovat pysyneet tasaisina. Asumismenojen osuus kotitalouden käytettävissä olevista tuloista on keskimäärin reilu neljännes, mutta esimerkiksi sähkölämmitteisessä omakotitalossa yksinasuvalla ikääntyvällä jo liki 4 %, öljylämmittäjällä jopa 5 %. Energiaköyhyys on siten myös Suomessa tunnistettu ongelma (VaasaETT ja IEA). Asumismenot jatkavat kasvuaan, väestöstä 15 % ei pysty tuloillaan selviämään asumismenoista. Asumistukia maksetaan yhteensä jo 2,1 miljardia euroa. Asumismenoissa on merkittävät alueelliset erot, jopa 1 5 vuodessa. Kotitaloudet voivat vaikuttaa asumismenoihin muun muassa kulutustottumuksillaan, korjausrakentamisella ja kilpailuttamisella, mutta kuluttajilla ei ole neuvotteluvaltaa suhteessa valtioon, kuntaan tai suureen palveluntarjoajaan, esimerkiksi sähkön jakeluverkkoyhtiöön. Kustannusten erot selittyvät pääosin lämmityskuluilla, ja suurimmat eroavaisuudet löytyvät sähkön siirtomaksuista. Siirtomaksut ovat kasvaneet erittäin suuriksi sähköverkon toimitusvarmuuteen, verkon parannukseen ja uusintaan tehtyjen investointien (arvio jo 9,5 mrd. ) takia, ja kasvun ennustetaan jatkuvan. Ongelmallista on, että sähköverkkoyhtiöt ovat luonnollisia monopoleja, eikä kuluttajilla ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa sähkön siirtomaksuihin. Erityisesti sähkön siirron kiinteät perusmaksut ovat kohtuuttomat, jopa useita satoja euroja vuodessa. SÄHKÖN SIIRTOMAKSUT Verkkoyhtiöiden valvontamallia tulee kehittää kuluttajalle kohtuullisemmaksi (toimitusvarmuusinvestointien toteutustavat, sallittu tuotto, komponenttien hinnat) ja yhtiöiden verosuunnitteluun ja velkavivutukseen tulee asettaa selkeät rajat ja säännöt. Suhteellista sähköveroa ei tule ottaa missään tapauksessa käyttöön, koska kaikki kotitaloudet eivät pysty suojautumaan sähkön kasvavilta kustannuksilta. Kotitalouksia kannustetaan vahvasti osallistumaan kulutuksenjoustoon sekä hajautetun uusiutuvan energian tuottamiseen. Suhteellisen sähköveron ja tehomaksun käyttöönotto heikentäisivät hajautetun uusiutuvan energiatuotannon kannattavuutta. Sähkön siirtomaksun kiinteälle perusmaksulle tulee asettaa katto, ja perusmaksu saa olla enintään 1 /kk. KIINTEISTÖVERO Kiinteistöverotuksessa tulee huomioida kotitalouksien käytettävissä olevat tulot, ja veron määrälle on asettava leikkuri ERI ASUMISMUOTOJEN TULEE OLLA YHDENVERTAISIA Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä perustuslain (6 ) mukaan. Kansalaiset tarvitsevat erilaisia asumisratkaisuja elämänsä eri vaiheissa, ja ihmisten tulee saada valita asumismuotonsa ja asuinpaikkansa vapaasti. Kuitenkin sääntelyssä eri asumismuodot asetetaan eriarvoiseen asemaan. KIINTEISTÖVERO Kiinteistöverouudistusta on Suomessa valmisteltu vuoden 11 lopusta lähtien, ja uusi lainsäädäntö muuttaisi kotien kiinteistöverotusta vuonna 22. Uudistuksessa kiinteistöverotuksen painopiste ehdotetaan siirrettäväksi pientaloille: omakoti-, pari- ja rivitaloille. Tällä hetkellä rakennuksen verotusarvo on kaikille asuinrakennuksille sama, 638,28 euroa/m². Esityksen mukaan asuinpientalojen neliömetrikohtainen yksikköhinta 1 4 /m² asettuisi yli 3 prosenttia asuinkerrostalojen hintaa (1 6 /m²) korkeammalle. Eri asumismuotoja tulee kohdella yhdenvertaisesti, ja kiinteistöverotuksen verotusarvojen tulee olla yhdenmukaiset eri asumismuodoille uudessakin kiinteistöverotuksessa. VARAINSIIRTOVERO Kiinteistön, asunto-osakkeen tai muun arvopaperin ostosta tulee maksaa varainsiirtoveroa. Veroprosentit ovat eri kohteille erilaiset. Kiinteistöjen ja rakennusten, kuten omakotitalojen, varainsiirtovero on 4 prosenttia, kun taas asunto-osake- ja kiinteistöyhtiöiden, kuten kerrostalo- tai rivitalo-osakkeiden, varainsiirtovero on 2 prosenttia. Eri asumismuotoja tulee kohdella yhdenvertaisesti, ja varainsiirtoveroprosentit tulee yhtenäistää kaikille asumismuodoille. LAPSIPERHEET Suomen väestö on ikääntynyt, ja nuorten aikuisten mahdollisuudet perheen perustamiseen ovat kaventuneet. Perheet haluavat lapsille turvallisen ja terveellisen asumisympäristön, mutta erityisesti kasvukeskusten tonttitarjonta on vähäistä ja omakotitontit ovat kohtuuttoman kalliita tavallisille perheille. Suomessa tarvitaan väestörakenteen tasapainottamista. Nuorten aikuisten tulee pystyä perustamaan perheitä, ja lapsiperheille tarvitaan erilaisia asuinmahdollisuuksia. Valtion tulee ohjata esimerkiksi *MAL-sopimusten (maankäyttö, asuminen ja liikenne) kautta, että kunnat tarjoavat tasapuolisesti kohtuuhintaisia omistus- ja vuokratontteja eri asumismuodoille, erityisesti pientalorakentamiseen. Ympäristöministeriö: *Maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimukset (MAL) ovat sopimuksia, jotka valtio solmii suurimpien kaupunkiseutujen kanssa. Sopimuksilla tuetaan kaupunkiseudun kuntien sekä kuntien ja valtion yhteistyötä yhdyskuntarakenteen ohjauksessa sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisessa. KOTITALOUSVÄHENNYS Kotitalousvähennystä voi saada kotitaloustyöstä, jota tehdään kotona tai vapaa-ajan asunnossa. Kotitalousvähennys on enintään 2 4 euroa vuodessa. Kotitalousvähennys on henkilökohtainen, joten kahden aikuisen kotitalous voi saada yhteensä 4 8 euron vähennyksen. Kotitalouksia tulee kohdella yhdenvertaisesti: yksineläjän osalta kotitalousvähennyksen määrä tulee kaksinkertaistaa. MONIPAIKKAISUUS, LIIKKUMI- NEN JA VERKKOYHTEYDET Yhä useampi kansalainen asuu, elää ja työskentelee monipaikkaisesti. Vapaa-ajan asuminen, etätyöt, teknologia ja perhesiteet mahdollistavat ja edellyttävät ihmisiltä liikkumista ja erilaisia asumismuotoja. Lainsäädäntö ei kuitenkaan takaa monipaikka-asujille yhdenvertaisia palveluita samalla tapaa kuin kunnan asukkaille. Sektorikohtaisten lainsäädännön tulee tunnistaa monipaikkaisuus ja taata yhdenvertaiset palvelut kaikille suomalaisille. Kansalaisten tulee yhdenvertaisesti päästä liikkumaan ja osallistumaan. Teiden kunto on rapautunut, eikä kaikilla ole edelleenkään mahdollisuuksia kiinteään/nopeaan laajakaistaiseen verkkoyhteyteen. Teiden ja laajakaistayhteyksien rakentamiseen tulee varata merkittävästi enemmän resursseja. OMAKOTITALKKARITOIMINTA Yhteiskunnan pitkäaikaisena tavoitteena on, että ikääntyvät asuvat mahdollisimman pitkään kotona, jolloin laitoshoitopaikat jäävät huonokuntoisille ikääntyville. Omakotiliiton omakotitalkkaripalvelut tukevat erityisesti iäkkäiden ihmisten kotona asumista tarjoamalla naapuriaputyyppisesti esimerkiksi siivousta, pihatöitä, lumitöitä, pientä kiinteistön kunnostusta ja asiointia. Palveluilla vähennetään myös yhteiskunnan kustannuksia. Talkkaritoiminta mahdollistaa ikääntyvien kotona asumisen. Kolmannen sektorin tuottamien asumispalveluiden järjestämiseen, kuten omakotitalkkaritoimintaan, tarvitaan pitkäjänteistä valtiovallan ja kuntien sitoutumista sekä taloudellista tukea. SÄÄNTELYN TULEE OLLA KOHTUULLISTA, KANNUSTA- VAA JA MAHDOLLISTAVAA Kansalaisilla on oikeus turvalliseen ja terveelliseen asumiseen sekä terveelliseen ympäristöön. KANSALLINEN SÄÄNTELY Asumista koskettaa noin 75 lakia ihmisen elämän eri vaiheissa. Sääntelyä tulee edelleen purkaa ja sektorikohtaista lainsäädäntöä tulee tarkastella laajempina kokonaisuuksina poistaen päällekkäisyydet. Sääntelyn sijaan tarvitaan neuvontaa ja kannusteita. Kansalaisjärjestöt saavuttavat kansalaiset usein viranomaisia paremmin ja pystyvät vuoropuhelussa viestimään uusista normeista, jolloin järjestöjen tekemään viestintäja neuvontatyöhön tulee varata enemmän rahoitusta. Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa (18 21) tulee vahvasti puuttua rakentamisen laatuun ja rakennusten kosteus- ja homeongelmaan. Rakennushankkeeseen ryhtyvän kertarakennuttajan vastuuta tulee erityisesti jakaa ja pääurakoitsijan vastuuta tulee kasvattaa. Lisäksi demokraattisessa kansalaisyhteiskunnassa ihmisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon tulee parantaa eikä valitusoikeutta tule rajata. EU-SÄÄNTELY EU:n päämäärä hillitä ilmastonmuutosta vaikuttaa Suomenkin asumista ja rakentamista koskevaan sääntelyyn. Vaikka kansalaiset ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja sen vuoksi jo muuttaneet kulutustottumuksiaan ja toteuttaneet yhden energiavallankumouksen yli 9 lämpöpumppua omilla ratkaisuillaan, kotitaloudet ovat hyvin erilaisessa taloudellisessa tilanteessa keskenään. Asumismenojen osuus kotitalouden käytettävissä olevista tuloista on keskimäärin reilu neljännes, mutta esimerkiksi sähkölämmitteisessä omakotitalossa yksinasuvalla ikääntyvällä jo liki 4 %, öljylämmittäjällä jopa 5 %. Energiaköyhyys on siten myös Suomessa tunnistettu ongelma (VaasaETT ja IEA). Asumismenot jatkavat kasvuaan, ja samaan aikaan asumistukia maksetaan jo 2,1 miljardia euroa. Kaikkien kotitalouksien tulot eivät riitä kiinteistöstä huolehtimiseen, jolloin EU-sääntelyn lisävaatimukset muodostuvat kohtuuttomiksi osalle kansalaisista. EU-sääntelyn kansallisessa soveltamisessa tulee huomioida kotitalouksien tosiasiallinen taloudellinen tilanne. Kotitalousvähennyskorvausta tulee kasvattaa sekä ilmastonmuutoksen hillintään ja rakennusten energiaremontteihin tulee lisätä rahoitusta.

5 Omakotiliitto miljoonien omakotiasujien asialla Suomen Omakotiliitto on maamme pientaloasukkaiden ja vapaa-ajan asunnon omistajien valtakunnallinen edunvalvonta- ja palvelujärjestö. Omakotiliittoon kuuluu 25 vapaaehtoisvoimin toimivaa omakotiyhdistystä ja vapaa-ajan asukkaiden yhdistystä, joiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on 74 jäsentä. Omakotiliitto on maamme 1,1 miljoonan pienkiinteistön omistajan ja 2,7 miljoonan asukkaan asialla. Lisäksi liitto ajaa maamme lähes puolen miljoonan vapaa-ajan asunnon omistajan etua. Asiantuntijat pientaloasukkaiden apuna Omakotiliitto tarjoaa jäsenilleen monipuolista neuvontaa pientaloasumista koskevissa kysymyksissä: Lakineuvonta vastaa pientaloasumiseen ja -rakentamiseen liittyviin oikeusturvakysymyksiin. Rakennusneuvonta neuvoo pientaloasumiseen liittyvissä rakennusteknisissä kysymyksissä. Energianeuvonta antaa vastaukset erilaisten lämmitysjärjestelmien valintaan ja käyttöön sekä investointi- ja käyttökustannuksiin liittyviin kysymyksiin erityisesti saneerauskohteissa, mutta myös uudisrakentamisessa. Lisäksi jäsenet saavat asumisterveysneuvontaa, piha- ja puutarhaneuvontaa sekä jätevesineuvontaa. Suomen Omakotilehti kirjoittaa asumisesta Suomen Omakotilehti on Omakotiliiton jäsenlehti, jonka jäsenet saavat neljä kertaa vuodessa. Lehti tarjoaa kiinnostavaa lukemista ja ajankohtaista tietoa monipuolisesti asumisen eri osa-alueilta. Omakotilehden juttuaiheet liittyvät läheisesti arkiseen asumiseen, omakotitalon kunnossapitoon ja remontointiin, pihanhoitoon sekä sisustamiseen. Lehdessä on myös sopivasti tietoa omakotiasukkaan edunvalvonnasta, lakiasioista ja järjestötoiminnasta. Omakotitalkkarit auttavat arjessa Omakotiliitossa toimii useita yhdistyksiä, joiden omakotitalkkareilta jäsen saa edullista apua arjen askareisiin. Omakotitalkkarit avustavat ikääntyvää väestöä asumiseen liittyvissä asioissa kuten siivouksessa, pihanhoidossa ja pienimuotoisissa kunnostustöissä. Näin tuodaan ikääntyville omakotiasukkaille niitä palveluja, jotka eniten auttavat kotona asumista. Ammattiosaamista vaativaa työtä ei tehdä, vain niin sanottua jokamiestyötä. Talkkaritoiminnan kautta yhdistykset hoitavat osaltaan yhteiskuntavastuuta: toiminta edistää työllisyyttä ja auttaa ikääntyvää väestöä asumaan omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään. Pientalon huoltokirja ohjaa kunnossapitoa Omakotiliiton pientalon huoltokirja on työkalu talon suunnitelmalliseen käyttöön ja huoltoon. Huoltokirja toimii pientaloasukkaan kiinteistön ja yksityisen omaisuuden hyvän kunnossapidon työkaluna. Huoltokirjassa on muun muassa ohjeita kodin oman huoltokirjamapin tekemiseen sekä siihen mitä tehdä, jos poikkeustilanteet yllättävät. Sen käyttö on helppoa ja yksinkertaista. Huoltokirjaa voi käyttää myös sähköisesti osoitteessa Asemapäällikönkatu 12 B, 5 Helsinki, puh. (9) toimisto@omakotiliitto.fi omakotiliitto.fi facebook.com/omakotiliitto instagram.com/omakotiliitto ONNI JA EKOTEKO ASUVAT OMAKOTITALOSSA Omaehtoinen pientaloasuminen on yhä suomalaisten suosituin asumismuoto. Omakotitalossa saa tilaa, vapautta ja mahdollisuuden toteuttaa luovuuttaan. Perinteinen omakotiasumisen ihanne luonnonläheisestä asumisesta elää yhä ja on voimistumassa, kun uudet sukupolvet kiinnostuvat esimerkiksi lähiruuan tuottamisesta. Juurevat omakotiasujat haluavat päättää asioistaan itse ja ovat usein aktiivisia asuinalueensa vaikuttajia. Vaikka asuminen on erittäin kallista, omakotiasuminen on neliöhinnaltaan ja asumiskustannuksiltaan edullisin asumismuoto. Se on osoitettu uusissa tutkimuksissa myös ekologisimmaksi tavaksi asua: uudessa pientalossa asuvan hiilijalanjälki on pienempi kuin kaupunkikeskustan asukkaalla. Pientalot ovat edelläkävijöitä uusiutuvan energian käytössä, ja uudet innovaatiot kuten lämpöpumput otetaan ensimmäisenä käyttöön omakotitaloissa. Lähiympäristöönsä sitoutuneet pientaloasujat eivät kasvata hiilijalanjälkeään esimerkiksi lomamatkoilla ja palveluilla niin paljon kuin keskusta-asujat.