teos: Rotan vuosi merenneito 1-2

Transkriptio

1 LiikKUVAT videotaidetta hoitolaitoksiin videotekniikka: Mikko Marjamäki, Antti Sompinmäki videoteosten kuratorointi: Henrietta Lehtonen teos: Rotan vuosi merenneito 1-2 taiteilija: Annette Arlander vuosi: 2009 kesto: 2 x 34 min Teos esillä Kaupin sairaalassa 3. kerroksen porrastasanteella ja viriketila Virkussa Oikeanpuoleinen kuva: Istun lilan värinen huivi harteillani kivellä Helsingissä Harakan saaren pohjoisrannalla noin kerran viikossa ennen auringonlaskua rotan vuonna Vasemmanpuoleinen kuva: Istun rantakivellä kauempana kamerasta samoina ajankohtina. Annette Arlanderin Rotan vuosi - merenneito 1-2 installoituna Kaupin sairaalan 3 kerroksen porrastasanteella

2 teosesittelyteksti virikehoitajille ja yleisölle: tekijä: Annette Arlander Annette Arlander on taiteilija, esitystaiteen ja teorian professori Teatterikorkeakoulussa, teatteritaiteen tohtori (1999), teatteriohjaaja (1981). Hänen teoksensa liittyvät maiseman esityksellistämiseen videon tai äänitetyn puheen avulla. Arlander on tehnyt sarjan videoteoksia, joihin liittyy kiinalaisen kalenterin vuosien nimitykset. Esimerkiksi rotan vuonna 2008 kuvattu teos kantaa rotan vuotta myös nimessään. Hänellä on teoksia, joiden nimeen liittyy myös esim härän vuosi, jäniksen vuosi, lohikäärmeen vuosi jne. Arlander on kuvannut itseään erilaisissa paikoissa, usein meren rannalla, eri puolilla maailmaa vaihtelevissa maisemissa. teoksen kokeminen Teosta ei tarvitse katsoa alusta loppuun vaan sen äärellä voi jutella ja muistella asioita, jotka tulevat mieleen. Vuodenaikojen vaihtelua kannattaa tarkkailla! ajan kuluminen Teoksessa Rotan vuosi - merenneito 1-2 ajan kuluminen syntyy vuoden aikana viikoittain tapahtuvasta toistosta; taiteilija on kuvannut itseään joka viikko istumassa samassa kohdassa Harakan saaressa rannalla katsomassa merelle samaan suuntaan. Vuodenaikojen vaihtuminen näkyy, välillä rannassa on jäistä hyhmää ja välillä kesäinen auringonpaiste värittää koko kuvan lämpimäksi. mikä on tärkeää? Kaikki tilanteet eivät ole visuaalisesti yhtä kiinnostavia; ne ovat sarja dokumentoituja hetkiä, joiden toistuminen synnyttää ajan kulumisen kuvan. Dokumenttina ne tuntuvat kuitenkin arvokkailta, pienetkin tapahtumat saavat merkityksen kun ne on taltioitu taideteokseen. Lokin hyppelehtiminen rantakivillä tuntuu ehkä taideteoksessa merkityksellisemmältä kuin tositilanteessa. Lintujen äänet tuntuvat talvella sisätiloissa kuultuna ihanan kesäisiltä. ihminen maisemassa Teoksessa Rotan vuosi merenneito 1-2 naishahmo katsoo merelle ja me, jotka katsomme tätä naishahmoa voimme samaistua häneen. Maisema tuntuu ehkä olevan voimakkaammin läsnä kun voimme seurata esikatsojaa joka johdattaa meidät maisematilaan. Naisesta saattaa tulla mieleen myös Kööpenhaminan Pieni merenneito -patsas. Hahmo tuntuu odottavan jotakin, mutta ehkä se, mitä odotetaan tapahtuukin koko ajan, tässä ja nyt. lyhyt katsaus videotaiteeseen Ensimmäisenä videotaiteilijana pidetään korealaissyntyistä Nam June Paikia ( ) Hän käytti Sonyn Portapak videokameraa jo 1965, heti ensimmäisten kokeilijoiden joukossa. Toisaalta kaikkea liikkuvaa kuvaa elokuvan alkuajoista lähtien voidaan pitää videotaiteen esimuotona, videotaiteen alku ei siis rajoitu hetkeen, jolloin ensimmäinen videokamera oli ensimmäisellä videotaiteilijalla käytössä. Koko

3 kuvataiteen historia ja erilaisten sähköisten medioiden kieli vaikuttavat myös videotaiteeseen. Videotaiteesta saatetaan puhua myös mediataiteena. Videotaide on hyvin monimuotoista. Se voi tarkoittaa kokeellista elokuvaa tai lyhytelokuvia. Taiteilija saattaa muokata samasta kuvamateriaalista sekä videoinstallaation että lyhytelokuvan. Jos teos on elokuvamainen, sitä voidaan katsoa sekä valkokankaalle heijastettuna että näyttöruudusta, kuten elokuviakin katsotaan sekä elokuvateatterissa että tv ruudulta. Yleensä videotaidetta esitettään ja katsotaan samoissa paikoissa kuin nykytaidetta esitetään; gallerioissa ja museoissa. Jos videotaideteos on installaatio eli tilaan rakennettu taideteos, on tärkeää, miten teos on esillä. Taiteilija saattaa tarkoittaa teoksensa katsottavaksi vain videoprojektorilla projisoituna ja tv monitorin käyttö on kielletty. Tai taiteilija saattaa suunnitella teoksensa katsottavaksi yhdestä tai useammasta tv ruudusta. Yhtäaikaa kuvia voi olla esillä yksi tai useampia. Kuvakerronta saattaa muodostaa juonellisen tarinan tai kuvat eivät ole kuvia lainkaan vaan ne ovat valoilmiöitä ja abstrakteja värialueita. Teoksen esillepanoon saattaa liittyä esineitä, valokuvia, veistoksia jne. Lyhytelokuvamaista videoteosta voisi verrata kirjaan. Se voidaan julkaista kovakantisena painoksena tai pokkarina, teos on kuitenkin aina sama. Installaatiomainen videoteos on niin kuin maalaus tai veistos, se on aina uniikki ja suhteessa siihen tilaan, johon se on rakennettu tai installoitu. Lyhytelokuvamainen videoteos katsotaan yleensä alusta loppuun, installaatiomaisten teosten materiaali esiintyy usein luuppimaisesti, useaan kertaan peräkkäin. Olemme tottuneet katsomaan liikkuvaa kuvaa televisiossa ja tämä tottumus saattaa hämmentää meitä installaatiomuotoisen videoteoksen äärellä. Tällaisiin teoksiin kannattaa suhtautua niin kuin ne olisivat seinämaalauksia. Videoinstallaatioissa ajan ja juonen eteneminen eivät ole välttämättä tärkeitä tai ne eivät tapahdu televisiosta tutulla tavalla. Jos tilaan on installoitu videotaideteos, on turha odottaa uuden ohjelman ilmestymistä näkyviin, seinämaalauksessakaan kuva tai kanava eivät vaihdu. palaute Arlanderin teoksesta: Arlanderin teoksesta ei ole palautetta Virkusta. Ilmeisesti Virkun palautteet on kirjoitettu irtopapereille jotka ovat kadonneet. Osa portaan vieraskirjan sivuista oli revitty pois. 3 krs vieraskirja

4 3. krs vieraskirja teos: Elämän puu, mediataideanimaatio taiteilija: Vappu Rossi vuosi: 2009 kesto: 1 min 55 sek Teos esillä Kaupin sairaalassa 3. kerroksen porrastasanteella ja viriketila Virkussa Hiilipiirustustekniikalla tehty mediataideanimaatio rinnastaa puun kasvun ja sikiön kehityksen. Teos näyttää piirustusprosessin: kuva muodostuu ja kasvaa, sitten katoaa ja muuttuu toiseksi piirustukseksi.

5 Vappu Rossin Elämän puu installoituna Kaupin sairaalan 3. kerroksen porrastasanteella. Vieressä Allan Salon ( ) maalaus Vanha puu vuodelta 1952 (kuva: Antti Sompinmäki) Vappu Rossin Elämän puu installoituna Kaupin sairaalan viriketila Virkkuun (kuva: Antti Sompinmäki)

6 teosesittelyteksti virikehoitajille ja yleisölle: Elämän puu Aino Multanen, Tuusulan taidemuseo: Elämän puu on suhteellisen lyhytkestoinen animaatio, joka paljastaa itsensä ja elämän suuren kertomuksen. Puu kasvaa esille valkoisuudesta kuin tyhjyydestä tummenee pois näkyvistä ja vaihtuu äidin kohdussa olevaksi sikiöksi, joka hiljalleen kasvaa ja häviää näkyvistä. Elämän kiertokulku toteutuu teoksessa ja animaation uudelleen käynnistyessä tarina alkaa uudestaan. Puu synnyttää ja ylläpitää elämää se tuottaa elämälle välttämätöntä happea ja eläinkunnalle ravintoa. Ihminenkään ei olisi maapallolla ilman kasvikuntaa. Puu symboloi elämää, monissa kulttuureissa puu tunnetaan myös elollisen luonnon tai koko maailman vertauskuvana. Vappu Rossin tuotannossa puu on toistuva aihe, jonka tutkimiseen taiteilija palaa yhä uudelleen. Vappu Rossi avaa teostaan seuraavalla tavalla: Mediataideanimaatio Elämän puu on jatkoa aiemmille animaatioilleni: se avaa taidepiirtämisen prosessia tehden näkyväksi kuvan asteittaisen synnyn, katoamisen ja uudelleensyntymisen. Viiva kehrää kuvaa esiin: tunnelma on samankaltainen kuin intervalli-kameralla kuvatuissa otoksissa, jossa aamun valjetessa huurre hiljaa sulaa ja kasvien käpertyneet varret kohottautuvat jälleen kohti valoa. Hiilenjäljet piirtyvät ja pyyhkiytyvät, kerryttävät kuvan ja täyttävät lopulta paperin kokonaan vain järjestäytyäkseen uudelleen ja antaakseen tilaa seuraavalle näylle. Mielenkiintoisen lisän teoksen tulkintaan tuo Vappu Rossin tapa samaistaa oksat, juuret ja verisuonet toisiinsa. Oksat ja juuret ovat kuin puun verisuonia. Suonia, joiden kautta ravinteet, happi ja muut elämälle välttämättömät ainesosat kulkeutuvat eteenpäin. tekijä: Vappu Rossi Vappu Rossi (1976) on kuvataiteilija, mediataiteilija ja taidegraafikko. Hänen tuotantonsa on tekniikaltaan monipuolista, mutta pitkälti piirustuslähtoista: mediataideanimaatioiden lisäksi hän tekee valokaappiteoksia, maalauksia ja litografioita. Hänen työhönsä kuuluvat myös paikkasidonnaiset, performatiiviset ja yhteisölliset teokset. Rossi käsittelee piirtämistä erittäin laajasti: kohtaamisen tai tallentamisen välineenä; prosessiluontoisena, tilallisena tai ajallisena tapahtumana, aina salamannopeista liikecroquiseista jättiläismäisiin anamorfisiin seinäpiirustuksiin. Hän rakentaa kuvaa viivamassoin: jäljet kertyvät kudelmaksi, josta hahmot pikku hiljaa saavat muodon. Teemoiltaan teokset käsittelevät eksistentialistisia peruskysymyksiä, avainsanoina ovat läsnä- ja poissaolo, kontemplaatio ja ekspressio, uuden syntymä ja elinvoima, rakkaus ja ihme ja toisaalta kaiken elollisen hauraus ja katoavaisuus, siitä kumpuava merkityksellisyys ja varjelemisen tahto. Pääaiheena on ihmisen kuva. Visuaalisena punaisena lankana toistuvat viivojen verkosto, askeettinen väriajattelu, läpikuultavuus, valo ja hämärä. Rossin töitä on ollut esillä koti- ja ulkomaisissa gallerioissa, museoissa ja festivaaleilla. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta ja taiteen kandidaatiksi Taideteollisesta korkeakoulusta. LiikKUVAT LiikKUVAT on Kaupin sairaalassa Tampereella toteutettava hanke, jonka tarkoituksena on tutkia video-, media- ja elokuvataiteen keinoin toteutettujen teosten esitysmahdollisuuksia hoitolaitoksissa. Se tarjoaa mahdollisuuksia tuottaa uudenlaisia elämyksiä myös niille ihmiselle, joiden elämä on erilaisten fyysisten tai henkisten rajoitteiden kahlitsemaa. LiikKUVAT -projekti haluaa tuoda sisällöllisiä ja esitysteknisiä vaihtoehtoja televisiolle, joka hoitolaitoksissa on yleensä ainoa liikkuvan kuvan esitysmuoto. LiikKUVAT -projekti alkoi 2010 yhteistyöprojektina, jossa tuottajana on Tampereen Nykytaiteen museo ja kumppaneina Taiteen edistämiskeskus Pirkanmaan toimipiste, Tampereen kaupungin laitoshoito sekä Tampereen kaupungin museopalveluiden Kulttuurikasvatusyksikkö TAITEn Konkarit -toiminta. Videoteoksia esitettäväksi on lainannut suomalaisen mediataiteen levityskeskus AV-arkki ja kuvataiteilijat.

7 palaute Rossin teoksesta: Rossin teoksesta ei ole paljoa palautetta portaan osalta, koska vieraskirjasta oli kadonnut kynä teoksen 3 kk esilläoloaikana. (Myös teoksen nimikyltit oli revitty ja teosesittelyteksti muovitaskuineen oli kadonnut) 3. krs vieraskirja 3. krs vieraskirja

8 Virkun vieraskirja Virkun vieraskirja

9 Virkun vieraskirja teos: Menossa jonnekin? - Going Somewhere? animaatio taiteilija: Shachindra Kumar Dass vuosi: 2012 kesto: 4 min 33 sek Teos esillä Kaupin sairaalassa 3. kerroksen porrastasanteella ja viriketila Virkussa sekä Koukkuniemen vanhainkodin Juhlatalossa Sillalle voi mennä vain edestä tai takaa. On kiehtova kokemus tarkastella Intian siltaa maaseudulla. - Shachindra Kumar Dass

10 teosesittelyteksti virikehoitajille ja yleisölle: Shachindra Kumar Das (s.1970) on intialaissyntyinen, Suomessa asuva mediataiteilija. Menossa jonnekin? on animaatiomuotoinen videoteos, joka avautuu katsojalleen hetken seuraamisen jälkeen. Katsoja tuudittautuu seuraamaan varjokuvamaisesti näkyvää siltaa, jota pitkin kulkee edestakaisin autoja ja polkupyöräilijöitä. Kuvan poikki kulkee myös joitakin odottamattomia sillanylittäjiä, jotka sekä yllättävät että tuntuvat kuitenkin kuuluvan paikalliseen maisemaan. Yksinkertaisin visuaalisin keinoin Shachindra Kumar Dass tuo realistiseen kuvaan surrealistisia elementtejä, jotka kertovat enemmän intialaisen sillan sielusta kuin tosiasioihin pitäytyvä dokumentti olisi tehnyt. Menossa jonnekin? sulattaa itseensä perinteisen aasialaisen varjokuvateatterin ja Jacques Tatin huumorin hykerryttävällä tavalla. Video on melko lyhyt, vain 4 ja puoli minuuttia. Sen voi katsoa pienenä elokuvana alusta loppuun tai se voi toimia eräänlaisena liikkuvana maalauksena, joka riippuu seinällä itsekseen ja jota voi vilkaista silloin tällöin ohimennessään. Voidaan myös ajatella, että teos on eräänlainen ikkuna, josta avautuu näkymä intialaiselle sillalle. Katsovatko videossa näkyvät kiireiset ihmiset tänne puolelle? Miltä me näytämme heidän mielestään? Shachindra Kumar Dass animaatio Menossa jonnekin? installoituna Koukkuniemen vanhainkodin Juhlataloon (kuva: Antti Sompinmäki)

11 Menossa jonnekin? - Kaupin sairaala, viriketila Virkku (kuva: Antti Sompinmäki) Menossa jonnekin? - Kaupin sairaala, 3. kerroksen porrastasanne (kuva: Antti Sompinmäki) palaute Shachindra Kumar Dassin teoksesta: 3. krs vieraskirja

12 3. krs vieraskirja Virkun vieraskirja Virkun vieraskirja

13 Koukkuniemen vieraskirja Koukkuniemen vieraskirja

14 teos: Oi ihana etelä - Oh South so Wonderful, videoanimaatio taiteilija: Merja Heino vuosi: 2010 kesto: 8 min Teos esillä Kaupin sairaalassa 3. kerroksen porrastasanteella ja viriketila Virkussa sekä Koukkuniemen vanhainkodin Juhlatalossa teosesittelyteksti virikehoitajille ja yleisölle: Videoteos OI IHANA ETELÄ - OH, SOUTH SO WONDERFUL koostuu hitaasti liikkuvista kasviaiheisista kuvista. Video esitetään suurikokoisena projektiona. Video koostuu 65 illusorisesta näkymästä, joista jokainen on rakennettu useasta, keskimäärin kymmenestä eri kuvasta. Kasveja Heino on kuvannut esimerkiksi kasvitieteellisissä puutarhoissa Suomessa ja ulkomailla, omalla kasvimaallaan Herttoniemen palstalla, orkideanäyttelyissä ja erilaisissa puutarhoissa. Video luo tilan paratiisimaisen tunnelman, johon ihminen voi ikään kuin astua sisään. Tunnelma on rauhoittava ja näkymät kauniita. Video on valmistunut vuonna 2010, ja se on kiertänyt useissa suomalaisissa ja ulkomaisissa näyttelyissä: Suomessa Malmitalon galleriassa 2010, ja vuonna 2011 Rantakasarmin galleriassa Helsingissä, Galleria Beckerissä Jyväskylässä ja Promenadigalleriassa Hyvinkäällä. Saksassa Büdelsdorfissa NortArt 2011nykytaidetapahtumassa se oli mukana koko kesän 2011, lisäksi se on ollut esillä GalleriaZerossa Barcelonassa sekä Pietarissa Loft Etagissa Suomi Asema -kulttuuritapahtumassa (tuottajna Agma ry ja Sillanrakentajat-ESR-hanke). Vuonna 2012 Heinon käynnistämässä 'KESKELLE KESÄÄ' -projektissa video oli esillä Helsingissä Kustaankartanon vanhainkodin muistisairaiden osastolla, Sofianlehdon kehitysvammaisten laitoksen eri osastoilla ja Myllypuron vanhustentalon 'Onnen oleminen' -näyttelyssä. Projektin tavoitteena on kerätä tietoa videotaiteeseen kohdistuvista vaatimuksista erilaisissa laitosympäristöissä. Kerätyn tiedon

15 perusteella Heino tulee myöhemmin koostamaan laitoskäyttöön soveltuvia, erilaisten käyttäjäryhmien mukaan räätälöityjä videopaketteja. Projekti tuo piristystä vanhusten ja kehistysvammaisten hoitoympäristöihin, joissa asukkailla ja henkilökunnalla on heikommat mahdollisuudet päästä virkistäytymään asuinympäristön ulkopuolelle. Merja Heino on helsinkiläinen kuvataiteilija, toiminut ammatissa vuodesta Heinon pääala on maalaustaide, lisäksi hän on tehnyt näyttelyihin liittyviä kasviaiheisia videoteoksia vuodesta Heino opiskeli arkkitehtuuria Teknillisessä korkeakouussa Otaniemessä ennen siirtymistään kuvataiteen kentälle. Monissa Heinon maalauksissa näkyvätkin arkkitehtuurin historiaan - renenssanssin ja barokin muotokieleen ja ornamentiikkaan - liittyvät teemat. Vuosikausia jatkunut puutarhaharrastus toi 2000-luvun jälkipuolikolla erilaiset kasviaiheet sekä Heinon videoteoksiin että maalauksiin. Sittemmin sekä arkkitehtoniset että kasvimaailmaan liittyvät teemat ovat tasapainoisesti vuorotelleet Heinon työskentelyssä. Merja Heino: Oi ihana etelä -Oh South so Wonderful installoituna Kaupin sairaalan 3 kerroksen porrastasanteelle (kuva: HL)

16 Merja Heino: Oi ihana etelä - Oh South so Wonderful installoituna Kaupin sairaalan viriketila Virkkuun (kuva: HL) Merja Heino: Oi ihana etelä -Oh South so Wonderful Koukkuniemen vanhainkoti, Juhlatalo (kuva: HL)