LINNOITUKSET ALAS! Anne-Mari Manninen Sana valmistaa tietä Herralle

Transkriptio

1 1 Anne-Mari Manninen LINNOITUKSET ALAS! Sana valmistaa tietä Herralle On mahtavaa kun profetaalinen sana nousee, koska ilman profetaalista sanaa ei kansa nouse, eikö niin? Siis aina ennen kuin Jumala tekee jotain niin profetaalisen sanan pitää ensin nousta. Loogisesti tästä pääteltynä, jos profetaalinen sana on noussut, niin siinä tapauksessa Herra on tulossa. Jos ei kuulu profetaalista sanaa, niin Herra ei sillä hetkellä ole ehkä niin isoja asioita tekemässä. Mutta kun se sana kuuluu ja sinä ikään kuin kuulet sen äänen, jossain kuuluu ääni, joku huutaa jossain: Herra on tulossa pian, valmistakaa Hänelle tie! Niin silloin me tiedetään, että sen profetaalisen sanan jälkeen, pian Herra on tulossa. Minä puhun nyt koko tästä sanomasta mitä täällä seurakunnassa julistetaan, lauletaan, rukoillaan. Se on profetaalinen sana, joka valmistaa Herralle tietä ja me voidaan olla uskonhengessä sen takia, että jos tämä kerran on noussut, niin Herra on pian tulossa sen jälkeen, Hän vahvistaa sen profetaalisen sanan ihmein ja merkein. Mahtava kun tässä viimeisessä laulussa jota laulettiin, niin tämä oli Sanaa melkein kokonaan. Koska mitkään pomppimiset, tanssimiset, hyppimiset, huivin heilutukset eivät voi valmistaa itsessään tietä Herralle, vaan ainoastaan tämä Sana. Se on taivaissa syntynyt ja vain se voi valmistaa tietä Herralle, kun sitä rukoillaan ilmestyksen hengessä, niin kuin tässä rukoiltiin. Kun sitä lauletaan, kun sitä nyt julistetaan, niin se raivaa tietä. Ja sitten siihen voidaan liittää pomppimiset ja tanssimiset, mutta jos tämä Sana puuttuu, niin vaikka sinä hyppisit itsesi hulluksi niin se ei raivaa tietä Herralle. Vaan ainoastaan jos tämä Sana vapautetaan, koska se on se minkä Pyhä Henki kokee ikään kuin, että Hän viihtyy sen luona, Hän kokee sen kotoisaksi; että täällä on kotoisaa. Kun Sana vapautuu ilmapiiriin, niin minä uskon ja tiedän, että tämä Sana voi olla ainoa joka valmistaa tietä Herralle, ja sen takia me kohotetaan tämä Sana ylimmäksi auktoriteetiksi, ja minä olen nostamassa tämän Sanan arvoa. Sana on se jolla me tehdään suuria tekoja, tämä on se; tässä on voima. Sanalla on kyky muuttaa meidän koko elämä. Jos ajatellaan herätystä, niin jos se on vaan sitä pomppimista, hyppimistä, nauramista, kierimistä, kirkumista ja niin edelleen, niin 3-4 kuukautta ja se on sielullista toimintaa. Jos tämä Sana kutsuu Herran Hengen paikalle, niin tämä Sana pitää myös Herran Hengen tyytyväisenä paikalla. Eli kun me tajutaan tämä, niin sen takia se ei ole mikään tyhjänpäiväinen juttu, kun me kuunnellaan Jumalan Sanaa, rukoillaan sitä, lauletaan sitä. Se on hyvin oleellista sille, että Pyhä Henki viihtyy meidän keskellä. Okei. Uskonnollinen kierre Kaikki eivät ota vastaan Jumalan Sanaa koskaan, jotkut tulevat aina hylkäämään sen. On niitä jotka hylkäävät Sanan aina, mutta maan nöyrien tähden täytyy Sanaa julistaa. Nöyrät ovat sellaisia jotka

2 2 kokevat jotain pikkuista puutetta ilman Jumalaa. Ne ovat maan nöyriä ja maan nälkäisiä, ja niiden tähden täytyy Sanaa julistaa, että he nousisivat sieltä ja kokisivat että Jumala ilmestyy heille. Ja tällaiset maan nöyrät ja nälkäiset eivät halua kyllä kuulla sitä, että sinä hengellisesti pärjäät ihan ok, kun he kuitenkin sisimmässään nöyrät ja nälkäiset kokevat, ettei tässä ihan kaikki ole kunnossa; kun minä yritän kertoa itselleni että hyvät fiilikset riittää, eikä anneta sitä sanaa, että sinun kuuluu kadota. Sinun iankaikkinen kutsumuksesi on kadota Kristukseen, ikään kuin sinut on kutsuttu olemaan osa Häntä; olemaan Hänessä. Ja sitten kun sanotaan vaan että se on sellainen uskonnollinen kierre jos nostetaan vain ihmisen egoa. Se on vähän niin kuin minulle kävi kaksi päivää sitten, kun menin metsään. Minun päämääräni oli päästä sen metsän toiselle puolelle yksi ihana reitti, mutta lunta oli satanut ja minä en nähnyt polkua. Minä lähdin kävelemään ja päädyin kiertämään ympyrää ja palaamaan samaan paikkaan. No, se oli kaunis metsä ja ihan kiva, mutta minä olin vähän pettynyt kun minä päädyin samaan paikkaan kuin mistä minä olin lähtenyt. Ja vaikka siellä oli ihanan kaunis metsä, niin se ei oikein tyydyttänyt minua sitten lopulta, kun minä en päässyt päämäärään. Minulle jäi vähän sellainen olo että tämä kiertäminen ei ollut niin hauskaa, kun minä päädyin samaan pisteen kuin mistä minä lähdin. Ja silloin jos meidän päämäärä ei ole kadota Kristukseen, niin silloinhan me kierretään kehää ja aina löydetään itsemme lopulta siitä samasta pisteestä. Oli kaunis kehä, hienot laulut oli, upeita kokouksia mutta me ollaan samassa pisteessä pettyneenä jälleen kerran. Ja se on niin, että jos sille tielle lähdetään ihmisen egoa nostamaan ja sitten sanotaan, että kyllä se Jeesus täällä jossain on kulisseissa, kyllä Hän tuolla on jossain, niin silloin se on sellainen kierre johon minä en ainakaan halua lähteä. Me ei kertakaikkiaan vaan Herran palvelijoina tässäkään paikassa voida tehdä sitä, että me nostetaan ihmistä Kristuksen tunteiden kustannuksella, että Jeesus tuntee ettei Hän viihdy. Me ei kertakaikkiaan voida tehdä sitä, koska silloin me kierretään kehää. Pyöritään ja kaikki me päädytään samaan pisteeseen eikä mennä yhtään eteenpäin. Mutta jos me kohotetaan Kristusta, niin sivutuotteena sivutuotteena, ihmisen sielu paranee. Sivutuotteena ihmisen sielu paranee, jos me korotetaan Kristusta. Kun kysymys on siitä, jos me korotetaan Kristusta niin taivaan ilmapiiri tulee alas ja Karitsa alkaa pyyhkiä pois kyyneleitä ihmisten silmistä, eikö vaan. Ja se on se kaikista paras juttu. Ja silloin me voidaan sanoa: Vihdoin jotain uutta auringon alla, koska maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai; sinä kuulet kaupoissa, töissä, kouluissa, kotona puhetta vaan itsestäsi. Lauletaan vaan sinusta, kerrotaan vaan sinusta, kerrotaan vaan minusta, niin sunnuntaina viimeistään minulle tulee sellainen fiilis, että voisimmeko vaihtaa puheenaihetta edes pariksi tunniksi. Kaikki kyllästyy puhumaan jatkuvasti vaan meistä, niin sitten tänään sunnuntaina, puhutaan Hänestä, että olisi edes jotain uutta auringon alla. Niin tänään tämän kahden tunnin ajan ja tämän kokouksen ajan, vaihdetaan vähän puheenaihetta ja se tuo sellaisen ihanan raikkaan tuulahduksen meihin.

3 3 Taistelu Jumalan tuntemista vastaan Ja tänään me puhutaan Jumalan tuntemisesta, 2. korinttolaiskirje 10:3 eteenpäin. Tämä on aivan ihana paikka, ei sellainen pehmopaikka, mutta hyvä paikka. Vaikka elämmekin lihassa, emme kuitenkaan sodi lihan mukaan, sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimallisia Jumalan avulla kukistamaan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen ajatuksen joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan. Me vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle. Siis tämä on minun agendani minun elämässäni; hajottaa maahan kaikki mikä nousee Jumalan tuntemista vastaan, koska siitähän kiikastaa suurin osa asioista. Vihollisen päätavoitehan on nostaa asioita Jumalan tuntemista vastaan. Kaikki mitä tapahtuu sinulle viikon aikana ikäviä asioita, kaikki mitä tapahtuu, on nostettu Jumalan tuntemista vastaan. On ne onnettomuudet, sairaudet, tyhjä auton rengas että et pääse kokoukseen, masennuksen henki joka tulee sinun päällesi. Mitä tahansa tapahtuukaan, ne ovat kaikki nostettu Jumalan tuntemista vastaan, ne ovat isku Jumalalle. Täällä on taistelu menossa Jumalan ja vihollisen välillä, ja kaikki mitä tapahtuu täällä maanpäällä, niiden tarkoitus on nousta Jumalan tuntemista vastaan. Se on se päätavoite mikä vihollisella on. Hän tekee kaikenlaista jotta ihmiset eivät tuntisi Jumalaa. Se on kaikki hyökkäystä Jumalaa kohtaan, jotta ihmiset sanoisivat ettei Hän ole hyvä, kun minulle tapahtuu tällaista, ja he kiroaisivat Jumalaa vasten kasvoja, että ihmiset päättäisivät, etteivät he halua palvella tuollaista Jumalaa. Kaikki on nostettu Jumalan tuntemista vastaan, kaikki mitä meille käy. Ja useimmiten ne tiivistyy ennen kokousta, tulee sellaisia juttuja, näitä asioita jotka on nostettu Jumalan tuntemista vastaan, jotta me emme pääsisi Herran huoneeseen. Ja sitten kun vihollinen nostaa näitä linnoituksia, niin täällähän sanotaan, että meidän sotaaseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimallisia Jumalan avulla hajottamaan linnoituksia. Eli ei tarvitse ajatella ettei meillä ole mitään aseita, vaan tässä sanotaan että me kyetään hajottamaan kaikki linnoitukset, jotka meidän eteen käy. Meillä on kyky, meillä on Jumalan avulla hajottaa aivan kaikki mitkä on nostettu Isän tuntemista vastaan. Ja se ei auta että me työnnetään pää pensaaseen ja sanotaan: Ei ole taistelua, ei ole taistelua kun taistelu on, mutta meidän aseemme ovat voimalliset! Aabrahamin esimerkki Kun ihmiset haluavat nähdä Isän, he siellä syvällä sydämessään haluavat nähdä Isän ja sitten julistetaan; tällainen on Isä ja tällainen on Isä. Ja monesti niistä ei löydy apua, kun minä olen huomannut sen, että vaikka sinä sanoisit kaksikymmentä tai kolmekymmentä kertaa nykyajan ihmisille: Jeesus rakastaa sinua. Jeesus rakastaa sinua...niin se ei uppoa niihin syvälle. Se ei mene mihinkään, koska ne eivät halua kuulla yhtä uutta hyvää saarnaa siitä miten Jeesus rakastaa ja Isä rakastaa. Vaan ne haluaa katsoa sinua ja nähdä millainen on Isä, ja katsoa minua ja nähdä millainen on Isä. Ihmiset eivät halua kuulla hienoja saarnoja, vaan he haluavat nähdä jotain. Ne haluaa nähdä sen, että kun sinä tulet huoneeseen, niin ilmapiiri muuttuu. Se on täysin mahdollista jos me kannetaan sitä taivaallista Isän luonnetta meidän sisällä, jota Hän kasvattaa meissä. Ne eivät halua kuulla mitä hienoa sinä olet saavuttanut, kuinka korkealle sinä olet

4 4 noussut, mitä mahtavia tekoja sinä olet tehnyt. Sitä kuinka ihmiset huutaa hurraat ja hallelujat ja kaikki, kun sinä saavut lavalle tai jotain muuta, vaan ne haluaa nähdä Isän. Minä olen huomannut sen, ettei kannata lähteä sille tielle että sinä fraasinomaisesti jankutat ihmisille: Jeesus rakastaa sinua, vaan tule niiden ihmisten eteen ja sano kuinka paljon minä rakastan Jeesusta. Tämä on se Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin tie. Katsele minua, ja minä näytän sinulle Isän. Katso kuinka minä antaudun Hänelle, kuinka minä kumarran Häntä, kuinka minä elän Hänelle. Kuinka minä valitsen laittaa Hänet ehdottomalle ykkössijalle. Siis tämä toimii takuuvarmasti aina; tämä toimii aina. Ihmiset katsovat sinua: Mikä on se kuningas, joka saa tuon käyttäytymään tuolla tavalla? Mikä on se herra, joka saa tuon kumartamaan noin alas? Kuka on hän, joka saa tuon tulemaan joka viikko seurakuntaan? Kuka on se kuningas?! Yhtäkkiä huomaat, että mielenkiinto siirtyy Jumalaan. Mielenkiinto ei enää siirry; että mitä minä saan jos minä tulen uskoon, mitä kaikkia hienoja siunauksia. Minkälainen minusta tulee? Kaikkea sellaista, vaan mielenkiinto siirtyy Jumalaan, millainen on Hän. Ja sitten he alkavat olla, että minä haluaisin nähdä vaikka vilauksen, mikä se on joka saa sinut noin palvelemaan Häntä, ja sitten ne ovat matkalla kohti valtaistuinta; ne ovat matkalla kohti valtaistuinta! Ja sitten siinä on hyvä pohja uskolle, että taivaan todellisuus on heidän elämässään, kun se pohja on kunnossa, se ei ole niin kuin vinkurassa, vaan se on: Jeesus, Jumala, minä haluan nähdä Sinut, niin silloin pohja on kunnossa. Ja roomalaiskirjeessä sanotaan, että jos juuri on pyhä, niin myös oksat ovat pyhät. Ja tässä puhuttiin siitä Israelin juuresta johon meidät on liitetty oksina, pakanakansat on liitetty. Ja Aabraham mitä Aabraham teki kun hän lähti Kaldean Urista Luvattuun maahan? Hän joka askeleella todennäköisesti ajatteli: Katsokaa! Katsokaa mitä minä teen, mitä Hän sai aikaan minussa, että minä menen. Katsokaa niin te näette Hänet. Katsokaa, tällä askeleella minä osoitan. Ja ihmiset katsoivat että mikä se kuningas, joka saa tuon noin menemään ja menestymään kaikessa. Kuka on hän? Näyttäkää minullekin hänet, ehkä minäkin haluan tuntea hänet. Ja tämä on sellainen tapa jolla me voidaan hajottaa linnoituksia, yksi tapa jolla me voidaan näyttää ihmisille miten tämä Isä saa meidät reagoimaan, minkälaisen reaktion Hän saa meissä aikaan, miten Hän vaikuttaa meissä. Ja tämä on yksi tapa millä me hajotetaan maahan kaikkea mikä on noussut Jumalan tuntemista vastaan, koska se on se mihin meillä on voimalliset aseet. Sehän ei riitä että sinä vaan tiedät Jumalasta tai olet kuullut Jumalasta. Silloin sinä olet riivaajien tasolla, Jaakobin kirjeessä sanotaan näin. Se ei ole kovin hyvä seura, koska siellä sanotaan, että riivaajatkin tietävät että Jumala on yksi, ja ne vapisevat. Silloin kun sinä vaan tiedät Jumalasta, mutta miten sitten nousta vähän eri tasolle siitä? Sillä tavalla pääset nousemaan, että sinä seuraat Hänen tietään niin kuin Aabraham. Kun sinä alat seurata Hänen askeleissaan, niin sinä siirryt Hänen seuraajakseen, kun sinä seuraat Häntä Hänen teillään. Ja niin Hän erottaa meidät itselleen, kun me seurataan Hänen teillään. Jeesus on arvokkain ja Hänen ristinsä määrittelee meidän arvomme Tämä on ihana totuus joka on vapauttanut minua valtavasti, että meitä ei vanhurskauteta tuloksista; meidät vanhurskautetaan uskosta uskosta. Katsos, se ei ole tärkeintä kuinka monta sairasta sinun kauttasi parani, kuinka mahtavat läpimurrot tuli, se ei ole se oleellisin osa. On mahtavaa jos

5 5 tapahtuu niin, mutta jos sinä vaellat sen koko tien näytti miltä näytti, niin sinä vaellat uskossa. Sinä vaellat uskossa, niin Jumala sanoo kyllä, että sinä olet vanhurskas koska sinä vaelsit uskossa. Usko on se päämäärä. Usko on päämäärä, eivät näkyvät teot sinänsä. Jumala saa niitä kyllä aikaan, mutta usko on se päämäärä, että sinä vaellat uskossa. Ja tämä vapauttaa valtavasti ja tuo sen oikeanlaisen asenteen kulkea ja seurata Kristusta. Ja minä ainakin haluan opettaa kaikkia ja itseäni, että sinun ei tarvitse tuntea oloasi niin hirveän hyväksi, suureksi ja ihmeelliseksi ollaksesi kelvollinen Jumalalle, ollaksesi hyvä Jeesuksen seuraaja. Sinun ei tarvitse tuntea niin hyviä fiiliksiä jatkuvasti. Vaan koska siis yhdessä sydämessä on tilaa vain yhdelle arvokkaalle; yhdelle arvokkaalle. Muut ovat kakkosarvokkaita, kolmosarvokkaita, ihan hyviä arvokkaita, mutta yhdelle todella arvokkaalle. Ja jos sinä itse valitset, että sinä et halua olla ihan niin arvokas, niin sitten Jeesuksesta tulee se ykkösarvokas, ja Hänen arvokkuutensa ja Hänen arvonsa alkaa määritellä sinun arvoasi. Ja sitä ei voi kukaan horjuttaa, sitä ei voi kukaan ottaa pois, ja sinä olet juuri ottanut ristin ja sen tuoman ihanan arvon sinun päällesi. Mitä Hän teki ristillä, niin se määrittelee sinun identiteettisi se risti, ja mitä siellä tapahtui, eikä se oletko sinä hyvä tänä päivänä. Eilen sinä teit huonosti olet arvoton, tänään sinä teit hyvin sinä olet arvokas. Ei näin, vaan risti määrittelee sinun arvosi. Risti määrittelee sen oletko sinä arvokas vai et. Kun sinä otat sen Jeesuksen antaman arvon sinun päällesi, ja sitten sinun ei tarvitse olla jokaisen tuulen ja kaiken maailman ajatusten ja tunteiden heiteltävänä päivät pitkät; se on kauhean raskasta uskovalle. Herra ei etsi niitä jotka mahdollisimman pitkään pärjäävät ilman Häntä. Mahdollisimman pitkään sinnittelee eteenpäin: Kyllä minä tässä pärjään. Kyllä minä vielä pärjään. Vielä kaksi päivää, kolme päivää nyt minä en enää pärjää. Nyt minä tarvitsen Sinua! Ei Hän etsi sellaisia, vaan niitä jotka ainakin joka kymmenes aamu, jos nyt ei joka aamu, herää ja sanoo: Apua! Apua! Mayday! Tarvitsen apua, tarvitsen pelastajaa, minä en pärjää täällä yksin. Kun Hän on se arvokas ja Hänen ristinsä on se, joka määrittelee sinun ja minun arvon, niin silloin me hajotetaan maahan jälleen kerran yksi järjenpäätelmä, että meidän täytyy olla niin hirveän hyviä. Hajotetaan taas yksi linnoitus joka oli nostettu Jumalan tuntemista vastaan. Taas meni alas yksi linnoitus. Ja se on tämä päämäärä, hajottaa maahan kaikki mitkä on nostettu Isän tuntemista vastaan. Niin kuin Itämaan tietäjät silloin kauan aikaa sitten, he etsivät jotain. Tänäkin päivänä maan viisaat etsivät jotain; ne etsii jotain enemmän. Ne etsii että ne saisivat kumartua, ne etsii että ne saisivat palvoa. Ne etsii, että ne saisivat tehdä jostain muusta arvokkaan kuin heistä itsestään. He etsii että saisivat löytää jonkun joka olisi se kaikista arvokkain maanpiirissä; heittää kaikki Hänen eteensä ja antaa sen määritellä koska sittenhän he saivat kokea kaikenlaista ihanaa, saivat kokea yliluonnollisen avun ja kaiken, kun he olivat tuoneet lahjansa Jeesuksen jalkojen juureen. Minä uskon ja tiedän, että tänä aikana on niitä jotka ovat valinneet tämän tien, että he ovat maan viisaita, jotka etsivät että he saisivat tehdä Jeesuksesta kaikkein arvokkaimman heidän elämässään. Ja tällä tavalla hajottaa maahan kaikkia järjenpäätelmiä, jotka ovat nousseet Jumalan tuntemista vastaan. Ja Jumalahan rakastaa meitä sillä ihanalla agape-rakkaudella. Ja millainen on tämä agape-rakkaus. Miten sen sanoisi, ehdotonta täysin ehdotonta rakkautta, mutta se on samalla myös hyvin päämäärätietoista rakkautta. Se ei siedä kaikkea eikä se mitenkään voi rakastaa kaikkea, koska ei

6 6 Jumala voi rakastaa syntiä. Hän ei voi rakastaa pimeyttä, Hän ei voi rakastaa sellaista mikä on nostettu Hänen tuntemistaan vastaan. Hänen tahtonsa on hyvä ja vakaa Monilla on se ongelma, että he eivät uskalla rukoilla että tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa. Koska he ajattelevat että onkohan se vakaa se Jumalan tahto, onko se varmasti vakaa? Koska on kerrottu kaikenlaista ikävää Jumalasta; puhutaan että Hän koetteli minua kauhealla sairaudella. Minä jouduin koko elämäni olemaan kauhean sairauden alla ja minä kuolin siihen, ja Herra antoi se minulle. Ja sitten toinen sanoo: Jeesuksen haavain kautta minä olen parannettu. Hän parantaa kaikki. Sitten sinä katsot: Huh, kumpikohan se nyt on; kumpikohan se nyt on? Mutta siis Herran tahto on todella vakaa. Hän antaa aina vain hyvää, Hän ei tuo pahaa, Hän ei tuo pimeyttä, Hänestä ei lähde sairaus, Hänestä ei lähde mikään paha. Mutta koska me ollaan täällä vihollisalueella vielä, niin kauan kun me tässä ruumiissa ollaan, niin täällä on taistelu menossa. Kaikki hyvä mitä tänne maanpäälle tulee, niin se tulee valkeuksien Isältä. Kaikki hyvä mitä sinä olet tänään kokenut, viime viikolla kokenut, se on tullut Jumalalta; kaikki hyvä! Kaikki fiilikset, hyvä ruoka, vaatteet, talo, terveys kaikki hyvä mitä sinulla on, se on tullut Isältä. Nyt sitten saattaa olla, kun täällä maanpäällä ollaan, niin saattaa tulla välillä hyökkäyksiä jostain, kun vihollisvyöhykkeellä ollaan. Niin siinä tapauksessa kun tulee niitä hyökkäyksiä, niin muistetaan se, että ei kesken niitä hyökkäyksiä kirota Jumalaa. Sanotaan, että minun Pelastajani seisoo viimeisenä multien päällä, niin kuin Job; mennään Jobin asenteella läpi kaikista näistä. Ja että Herra on lopulta, jos mennään tässä oikeassa asenteessa läpi, niin kääntävä voitoksi kaiken, ja kaksinkertaiseksi voitoksi vielä kaiken lisäksi, ja silloin me mennään oikealla asenteella sen kaiken koetuksen läpi, koska siis kaikenlaista tulee. Ja jos Jumala vetäytyisi kokonaan pois tästä maanpiiristä, niin huhhuh meitä parkoja. Ei olisi kovin hauskaa kyllä kellään. Hän on se joka tuo kaiken hyvyyden. Ilmapiiri Hänen ympärillään on agape-rakkaus Mutta Jumalan rakkaus ei ole sellaista: Hali-hali, pusi-pusi. Me keskitytään nyt sinuun olet niin ihana, niin kuin puhutaan pienelle koiralle tai vauvalle. Jos Hän joskus alentuu puhumaan minulle jotain pientäkään, niin me emme puhu minusta koskaan; me puhutaan aina Hänen unelmistaan aina! Me puhutaan aina Hänen unelmistaan, ne liittyvät jotenkin minuun. Koska jos minä haluan viedä Hänen unelmiaan, niin jos Hän puhuu minulle, niin Hän kertoo miten minä voin viedä Hänen unelmiaan eteenpäin. Minua ei haittaa se että Hän ei puhu minusta, koska se ilmapiiri Hänen ympärillään on rakkaus, ja se riittää. Hänen ei tarvitse puhua minusta, Hänen ei tarvitse mainita minun nimeäni. Hänen ei tarvitse keskittää minkäänlaista huomiota minuun, Hän voi puhua vaan itsestään ihan rauhassa. Ja kun minä olen siinä ilmapiirissä Hänen ympärillään, niin ei minulla ole sellainen olo että minä olisin jotenkin syrjitty, tai kärsisin kauheata rakkausvajetta.

7 7 Kyllä se on niin, että jos sinä siihen pääset että puhutaan Hänen unelmistaan, niin silloin sinä voit olla: Halleluja, halleluja! Kerro lisää kiitos! Koska se ilmapiiri Hänen ympärillään on agaperakkaus. Hänen ei tarvitse edes vilkasta meihin, Hän voi vaan tulla siihen ikään kuin meidän keskelle ja sanoa: Minä tykkään tästä. Minä tykkään tästä ja minä tykkään tästä. Minä en tykkää tästä. Minä en tykkää tästä ja minä en tykkää tästä. Ja kaikki tuntevat olonsa aivan älyttömän rakastetuksi! Se on vaan niin. Se on sellainen juttu kun ollaan Hänen kanssaan tekemisissä. Mitä minä nyt sanon, niin kerron tämän vain kerskuakseni Herran suuresta armosta, ja kerron tämän niin kuin faktana, että minä olen useamman vuoden ajan kokenut joka ikinen päivä, kun minä herään ylös Jumalan rakkautta. Joka ikinen aamu kun minä nousen, minä koen Hänen rakkautensa. Kun minä kävelen kauppaan, minä koen Hänen rakkautensa. Mitä ikinä minä teen, minä koen jatkuvasti Hänen läsnäolonsa ylläni. Ja se ei ole sellainen että minä olisin tehnyt jotain ihan superihmeellistä, mutta minä vaan sanon tämän faktana, että minä koen jatkuvasti Jumalan rakkauden. Olkoon se todistuksena siitä ettei aina tarvita; okei, että nyt parani sairas, nyt tapahtui tuota ja tuota. Mutta olkoon se ihme ja merkki, koska ehkä jollekin se voisi olla ihme ja merkki, että sinä kokisit jatkuvasti Jumalan rakkauden. Olkoon tämä ihme ja merkki sinulle siitä, että tämä sanoma ja tämä sana ja tämä elämäntyyli saa aikaan sitä, että sinä koet jatkuvasti Jumalan rakkauden. Tämä on vaan ikään kuin sellainen fakta elämässä eikä mikään sellainen, että minun täytyy hirveästi pinnistellä sitä rakkauden tunnetta, vaan se valahtaa; se valahtaa vaan ylle! Minä sanon sen takia, että minä haluan kerskua siitä suuresta armosta ja siitä reitistä jonka Jeesus avasi taivaallisiin. Ja Hänen ei tarvitse tehdä minulle päivän aikana minkään näköistä ihmeellistä juttua, että minä kokisin sitä. Hänen ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä; risti riittää minulle ihan täysin. Risti riittää, kunhan Hän vaan ei vaan vedä Henkeään pois, niin I m happy. Mutta joskus Hän tekee nimittäin aivan hullujakin asioita kuten: Kuules Anne-Mari, nyt painutaan erämaahan ja äkkiä! Ja sitten minä olen: Miksi, Herra?! Minä en halua! Ja sitten Hän joskus sanoo: Kuule Anne-Mari, nyt noiden unelmien pitää kuolla! Annas kuolla, mitä sinä pidät kiinni. Ja sitten meillä on sellainen kissa-hiiri: Anne-Mari: Anna vielä pikkuisen. Jeesus: Ei. Ei! Anne-Mari: Joo. Jeesus: Ei. Anne-Mari: Okei menköön! Ja sitten minä tajuan että eihän ne unelmat olleet edes sen arvoisia. Eivät ne olleet mitään verrattuna sen rinnalla mitä Hän antaa. Että minä en siis ymmärrä Hänen teitään, eikä minun onneksi kuulukaan ymmärtää, ne ovat niin paljon korkeammalla kuin minun tieni. Ja Hän tekee joskus sellaisia asioita mistä minä en ymmärrä alkuunkaan mitään. Mutta se tunnesuhde Jumalaan on seurausta siitä, että minä otan Hänet ja Hänen Valtakuntansa hyvin tosissaan. Hyvin tosissaan, enemmän tosissaan kuin minkään muun asian täällä maanpäällä; Hänet ja Hänen valtakuntansa. Se avaa tunnesuhteen. Jollain voi olla sellainen ikään kuin pakkoliitto Jumalan kanssa, että sinä olet orja että sinä vaan palvelet Häntä eikä ole minkäänlaista tunnesuhdetta. Silloin se liitto ei ole ihan terve, koska Hän tuo

8 8 kyllä tämän tunnesuhteen siihen liittoon, ja Hän haluaa sen jokaiselle antaa. Henkilökohtaisesti tämä tunnesuhde saa aikaan, että minä en siedä syntiä sisälläni, minä en anna sen asua täällä. Jos minä tajuan sen, niin minä en anna. Elämän kadottaminen Kristuksen tähden Sydänhän on aina petollinen, siellä voi olla vaikka mitä olla. Todennäköisesti huomenna tulee esille taas joku juttu Herra paljastaa. Mutta minä en voi sietää syntiä ja pimeyttä sisälläni, minä vihaan sitä tosi paljon palavasti melkein vihaan sitä, koska me ollaan liittosuhteessa Jumalan kanssa. Hän antaa oman voimansa, minä annan oman voimani; ja me ollaan liittosuhteessa, ja minä en voi sietää sellaista mitä Hän ei siedä. Ja sitten jos Hän laskee Henkensä minun ylleni jossain tilanteessa vaikka, niin pois tieltä oksat ja männynkävyt, sillä silloin minä teen just mitä Hän sanoo. Se on sellainen asenne. Minä en ota sitä riskiä että Hän vetää Henkensä pois. Ja lihallinen käytöshän on tällaista: Suhtaudutaan kevyesti Jumalaan ja painavasti kaikkiin omiin asioihin, se on lihallista. Sitten pidetään itseämme tärkeänä, siedetään paljon syntiä sisällä, mutta osoitetaan tuomitsevalla sormella kaikkia muita; se on lihallista käytöstä. Hirveästi armoa itselle ja muille ei yhtään. Koska minä tiedän henk.koht. että minä en ole hirveän hyvä ihminen. Todennäköisesti monet teistä ovat paljon parempia ihmisiä käytökseltään kuin minä. Se on Hengen asenne, mikä tulee meidän päälle, että me ei ajatella suuria itsestämme. Ja minäkin voisin tässä puhua lihassa nyt vaan, kertoa joitain asioita, mutta sitähän te olette kuulleet maanantaista lauantaihin. Ja jotta olisi jotain uutta auringon alla tälläkin viikolla, niin nyt puhutaan Hengen tiestä, joka on korkeampi tie. Tämä ei ole ikään kuin sellaista marttyyriuden ihannointia; okei, minä kadotan elämäni, minusta tulee marttyyri. Vaan tämä on sitä, että sinä vaan elät niin, että sinä kadotat elämäsi Kristuksen tähden. Minä tarkoitan sitä, ettei ole sellaista että sinä niin kuin haluat ristille, fyysisesti kuolla Jeesukselle, vaan sinä vaan kadotat sen elämäsi. Ja sitten sinusta tulee sellainen sold out, eli sinä olet täysin myyty Hänelle, täysin myyty minä olen myyty! Totta kai meidän täytyy nauttia kaikesta hyvästä mitä Isä antaa, mutta ollaan valmiita olemaan tyytyväisiä vaikka Hän ei antaisi yhtään mitään, ja meillä olisi vaan Hänet. Se on se asenne, että vaikka meillä olisi vain Hänet, niin ollaan yhtä onnellisia, niin silloin sinä et ole kiinni missään maallisessa, mutta nauti ihmeessä kaikesta mitä Hän antaa. Minä aion ainakin ihan tästä hetkestä lähtien heti kotona jo nauttia kaikesta hyvästä, on se sitten vaikka piparkakkua tai jotain. No niin, mutta kuitenkin! Ettei tarvitse tulla sellaiseksi että säkkipuku päällä ja näin edelleen. Mutta me tajutaan tästä että Hän ei viihdy kaikenlaisessa ilmapiirissä, koska muutenhan Hänen silmänsä eivät kiertäisi ympäri maata ja etsisi ketä Hän voisi voimallisesti auttaa, niin kuin sanotaan Aikakirjassa, jos Hän viihtyisi joka paikassa. Mutta kun Hän ei viihdy joka paikassa, koska Hän ei voi tuoda sitä ristinvoimaa häväistäväksi sellaiseen paikkaan missä sitä ei arvosteta, ja jossa on jotain muuta voimaa saatavilla joka kilpailee sen ristinvoiman kanssa. Mutta sitten kun sanotaan: Ei kiitos! Minä olen löytänyt voimani rististä, minä en tarvitse muita voimanlähteitä, niin sitten se ristin voima lisääntyy meillä, kun me otetaan se meidän lähteeksemme. Koska Hän ei kuninkaiden Kuninkaana alennu samalle tasolle kilpailuun epäjumalien kanssa, kuten mammonan ja humanismin esimerkiksi. Ne epäjumalat ja kuninkaat täytyy kyllä kaataa.

9 9 Ja yksi hyvä juttu on, että Jumalalla on hyvä huumorintaju, mutta puolisydämisyys on tosi huono vitsi Hänen edessään. Tosi huono, se ei saa Häntä nauramaan ei alkuunkaan. Sen minä olen huomannut ettei se saa: Niin, pointtisi on? kun yritän selittää miksi minä haluan vähän enemmän maailmaa ja vähän vähemmän Jumalaa. Mutta mitä Jumala odottaa meiltä? Niin kuin sanotaan Raamatussa, että Jumalan silmät etsivät niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet Hänelle. Hän odottaa siis ehyttä sydäntä; sydäntä joka on valinnut että sinä seuraat Häntä. Ja toinen asia mitä Hän odottaa; uskollisuutta Jumalalle. Vaikka tulisi minkälainen katastrofi, tapahtuma, vaikka tulisi mitä. Vaikka tulisi hyvä elokuva telkkarista, niin silti sinä olet valinnut olla uskollinen Hänelle. Ja se on se mitä Hän odottaa: Ehyt sydän ja uskollisuus Hänelle. Armolla on kaksi puolta Ja sitten tulee heti kysymys, että miten minä voin olla uskollinen Hänelle, kun minä elän tässä lihallisessa luonnossani, jossa on kaikenlaisia houkutuksia, koetuksia ja tällaista näin. Sitten tullaan tähän armoon. Armolla on kaksi puolta; sama armo ja siinä on kaksi puolta. Ne ovat molemmat ihan yhtä tärkeitä ja yhtä oleellisia ja ne molemmat otetaan samalla tavalla vastaan. Armolla on kaksi puolta. Armon tämä puoli on, että sinä tule lunta valkeammaksi kun sinä otat vastaan Jeesuksen puhdistavan voiman, Sinä tulet kelvolliseksi Isälle. Se on vähän niin kuin, että kun Jeesus sanoi niille monille Raamatussa: Sinun syntisi ovat anteeksiannetut, sanottiin monelle: Sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Ja se on armo. Okei, sinä tule lunta valkeammaksi, puhtaaksi. Mutta armon toinen puoli on tämä: Mene, äläkä enää syntiä tee, se on toinen puoli. Ne ovat kaksi puolta armossa. Ja se tietoisuus ja voima tulla lunta valkeammaksi otetaan vastaan uskossa. Voima juosta loppuun asti juoksunsa ja olla tekemättä syntiä, otetaan vastaan uskon kautta myöskin. Armon molemmat puolet, se että sinä pystyt olemaan lunta valkeampi, puhdas; sinun syntisi on pyyhitty niin kauaksi kuin itä on lännestä sinusta. Ja se armon toinen puoli on, että sinä pystyt juoksemaan juoksusi kestävänä loppuun. Nämä molemmat otetaan uskon kautta vastaan, molemmat armon puolet, sinä otat ne molemmat puolet vastaan samalla tavalla. Jos sinä kieltäydyt ottamatta toista armon puolta vastaan, niin sitten sinä olet tällainen uskova. Sinä hypit koko ajan yhdellä jalalla ja meinaat kaatua joka välissä, koska ei kukaan jaksa hyppiä näin yhdellä jalalla kauhean pitkään ja olla tehokas. Ei jaksa! Sinä olet kuin yhdellä jalalla hyppivä uskova, kun tähän armoon tarvitaan ne molemmat puolet. Kun Paavali sanoo 1. korinttilaiskirje 15:10: Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä, vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani. Siellä sanotaan näin, että Jumalan armo, joka oli hänen kanssaan, se teki työtä ja sai aikaan tuloksia. Sitten taas heprealaiskirjeessä puhutaan siitä armosta joka puhdistaa meidät. Heprealaiskirje 10:10 sanoo tällä tavalla: Tämän tahdon perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrin perusteella kertakaikkisesti.

10 10 Tässä tulivat ne molemmat armot. Armo saa aikaan tekoja, asioita Jumalalle. Armo saa aikaan puhtautta ja sen tekee armo, jolla on kaksi puolta. Ja sitten jos jompikumpi näistä armon puolista poistetaan, niin se on nostettu Jumalan tuntemista vastaan. Jos ei täyttä armoa julisteta, niin se on nostettu Jumalan tuntemista vastaan. Koska sitten sinusta tulee sellainen, että sinä olet orjapiiskurin alla ja sinä hylkäät lapseuden-hengen, jos sinä et ota vastaan sitä puhdistumista ja verellä pesemistä. Mutta sitten taas jos sinä et ota vastaan sitä armoa, jolla sinä juokset kestävänä, niin sitten sinä olet sellainen laiska, hedelmätön ja itsekäs kristitty. Siinä on kaksi puolta ja ne pitää ottaa molemmat samalla tavalla vastaan. Minulle henkilökohtaisesti ei ole auennut yhtään mitään hengellistä lahjaa ja hyvää ilman sitä, että minä olen kokosydämisesti sitä etsinyt, ei mitään. Minun on täytynyt etsiä ihan kokosydämisesti Jumalaa. Ja sitten joku sanoo näin: Älä nyt, älä nyt vaan yritä ansaita sitä Jumalan armoa. Ei sun tarvitse tehdä noin paljon, ei sun tarvitse ansaita sitä. Niin sitten minä katson sitä vähän niin kuin vierasta lehmää, että mistä sinä oikein puhut. Katsos, kun asia on näin: Okei. Sinä istut kotona, avaat lehden ja siinä lukee: Kakkukahvit tarjolla siellä ja siellä keskuksessa. Kun tulee siihen ja siihen aikaan paikalle, niin sinä saat kaupungin parasta kakkua! Ja sinä luet: Ilmaiset kakkukahvit aha. Kello 12 pitää olla siellä. Ja sinä menet sinne paikkaan ja siellä on ihana kakkukahvi tarjolla, ja joku tulee sanomaan sinulle: Älä nyt vaan luule että sinä ansaitsit tätä. Älä vain luule että sinä olet jotain tehnyt, että sinä ansaitsit tämän! Sinulle tulee vähän näin: Minä nousin ylös kotona, uskoin mitä lehdessä luki, minä kävelin tänne, ja tein mitä lehdessä käskettiin tehdä ja minä sain kakkukahvit. Mitä sinä oikein puhut? Se on vähän tällainen fiilis. Kysymys on siitä, että sinä uskot mitä Kirja sanoo ja sinä teet mitä Kirja käskee tehdä, ja sinä saat niitä tuloksia joita Kirja kertoo että sitten sinä saat. Se ei ole monimutkaista, ei alkuunkaan. Sinä katsot vähän ettei puhuta ihan samaa kieltä. Mutta jos meidät istutetaan vaan passiivisesti penkkeihin eikä anneta etsiä Jumalaa aktiivisesti, ja sanotaan: Ei sinun tarvitse etsiä, niin sitten se ainoa Hengen aktiviteetti, joka tapahtuu sellaisissa paikoissa joissa etsintä tukahdutetaan, on se että kruunuja ryöstetään ihmisiltä; vihollinen ryöstää kruunuja. Armo voi olla uusi joka aamu, mutta joka aamu uudelleen ja uudelleen palkkio ja kruunu ryöstetään sinulta. Päivän saldo taivaallisessa aarrearkussa: Nolla. Koska se palkkio tulee vain siitä että sinä aktiivisesti etsit Jumalaa. Ja sen takia minä en halua olla tällainen kruununryöstäjä keneltäkään; minä en halua ryöstää kenenkään kruunuja. Minä en halua yhtyä sellaiseen että kruunuja ryöstetään. Minä haluan, että jokainen saa sen palkan siitä vaelluksesta sen armon mukaan, joka sinulle annetaan. Juoksu kohti voittopalkintoa Paavali kertoi tästä, että on juoksu. Meillähän on siis juoksu menossa. Hän kertoo tästä filippiläiskirjeen 3. luvussa. Paavali sanoo, että minä juoksen kohti sitä voittopalkintoa. Ja sitten siinä kerrotaan mitä hän oli tehnyt ennen sitä: Lukenut roskaksi asioita, valinnut etsiä Jeesusta, lukea tappioksi asioita ja niin edelleen. Jos meillä on juoksu menossa okei, niin jos sinä olet valinnut lukea roskaksi jotain Jeesuksen tähden, tappioksi jotain Jeesuksen tähden. Sinä koet että et ole vielä saavuttanut jotain ja sinä haluat

11 11 tuntea Kristusta enemmän. Sinä ikään kuin juokset eteenpäin ja riennät jotain kohti, niin silloin me ollaan menossa samaan suuntaan. Vaikka et olisikaan, niin kuin siellä filippiläiskirjeessä sanotaan, 3:16: "Kunhan vain, mihin saakka olemmekin ehtineet, vaellamme samaa tietä", juoksemme samaan suuntaan. Mutta sitten jos sinä et lue mitään roskaksi, et valitse etsiä Kristusta alkuunkaan, elät vaan sellaista humanistista itsekeskeistä elämää, ajattelet vain itseäsi, nostat itsetuntoasi ja tällaista näin. Niin vaikka minä haluaisin sanoa, että me juostaan samaan suuntaan, niin minä en totuuden nimissä voi sitä sanoa, koska meidän päämäärä ei ole silloin sama. Minä voin kehua sinun juoksukenkiäsi, että ne ovat ihanat, tosi modernit ja hienot, mutta minä en voi sanoa että me juostaan samaan suuntaan, jos sinä et ole edes jotain lukemassa roskaksi Kristuksen tähden; jotain edes. Se voi jäädä sille tasolle, että minä kehun sinun juoksukenkiäsi. Meillä on tämä juoksu menossa, okei. Nyt me hajotettiin taas maahan järjenpäätelmiä ja kaikkea mikä on nostettu Jumalan tuntemista vastaan, kun me luotiin tämä ymmärrys, että Jumala tykkää siitä että me juostaan ja me etsitään Häntä; me etsitään Häntä. Uskontekoja Minä olen sen huomannut, että jos ajatellaan esimerkiksi uskontekoja, niin niiden päämäärähän on kirkastaa Kristusta. Päämäärä, että Kristuksen nimi kirkastuu niissä. Ja ne tehdään sillä asenteella että Jumala on olemassa, ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät. Ei palkkiota ihmisiltä vaan Jumalalta. Se ei tarkoita että täytyy olla vain ihmeitä ja merkkejä, että ne ovat vaan niitä uskontekoja. Uskontekoja voi olla uskollinen seurakunnassa käynti, uskollinen antaminen, uskollinen ystävyys, uskollinen työssä käyminen, kuuliaisuus johtajille ja kaikki tällaiset asiat, ylistäminen seurakunnassa. Nämä ovat uskontekoja jos sinä teet ne sillä asenteella, että Jumala on ja Hän palkitsee ne jotka Häntä etsivät, niin silloin se on uskonteko. Jaakobin kirjeessä sanotaan, että Aabraham vanhurskautettiin teoista ja sitten sanotaan, että se oli se teko, kun hän uhrasi Iisakin. Minä rupesin miettimään sitä, että miksiköhän se teko otettiin siinä esille, miksi ei lueteltu että Aabraham lähti sieltä Mesopotamiasta pois, hän ympärileikkautti ensimmäistä kertaa kaikki sukunsa miespuoliset. Hän kieltäytyi ottamasta niiden viiden kuninkaan antamaa palkkiota, joka oli merkittävä rahasumma. Ja Aabraham antoi Lootin ottaa parhaat maapalat ja jäi itse jämäpaloille siellä maassa. Niin miksi ei näitä nostettu, kun nämä olivat kanssa aika isoja juttuja. Ja se oli kuitenkin ihan lyhyt sellainen vuorelle meno, kun hän meni uhraamaan Iisakin. Miksi se nostetaan, että se on erityisesti se uskonteko. Ja vielä siinä kävi niin, että Aabraham ei edes uhrannut Iisakia, vaan Jumala järjesti niin että hän pääsi vapaaksi. Että miksi sitten sitä niin korotetaan uskontekona? Niin minä tulin siihen tulokseen, että nämä muut teot olivat ihan hyviä tekoja, niin voidaan tästä vetää johtopäätös ja johtopäätelmä on se: Köyhien vaatetus, nälkäisten ruokkiminen, ne ovat hyviä tekoja ja ehdottomasti tekemisen arvoisia ehdottomasti. Ja nehän tehdään ylivuodosta useimmiten, ylivuodosta. Mutta erityisesti Jumalalle kelpaava teko on sellainen teko, jolloin sinä annat ainoasi, viimeisesi, kaikkesi peruuttamattomasti Hänelle, ei jää mitään jäljelle.

12 12 Se on erityisesti uskonteko kun sinä annat aivan kaiken. Kun sinä annat sen parhaimpasi, arvokkaimpasi uhrimielellä Hänelle; se on erityisen mieluinen teko Isälle. Ja sillä samalla tavalla antoivat esimerkiksi Sadrak, Meesak ja Abed-Nego, kun ne hyppäsivät sinne tuliseen pätsiin, suostuivat menemään. Tai se Sarpatin leski, joka teki sen viimeisen leipäpalasen Elialle. Tai se uhriarkun luokse tullut nainen, joka tiputti viimeiset kolikkonsa sinne, niin nehän tekivät samalla tasolla kuin Aabraham uhrasi Iisakin. Ettei se tarkoita nyt vaan, että sinun täytyy tehdä tällainen teko kuin Aabraham teki, vaan sinä teet sillä asenteella ja sillä mielellä, että niin kuin Ilmestyskirjassakin sanotaan, 12:11: "He ovat voittaneet hänet Karitsan veren ja todistuksensa sanan kautta eivätkä ole rakastaneet elämäänsä, vaan ovat olleet kuuliaisia ja uskollisia aina kuolemaan asti." He ovat tehneet näitä pyhien vanhurskaita uskontekoja, ja ne ovat erityisen mieluisia Isälle. Ja minua aina kiinnostaa se että mikä miellyttää Isää. Mitä Hän ajattelee, mitä Hän ajattelee minun teoista, mitä Hän ajattelee siitä hedelmästä, mitä Hän ajattelee minun vaelluksesta. Minulle se on hyvin tärkeää mitä Hän ajattelee, tosi tärkeää mitä Hän minusta ajattelee. Ja sen minä tiedän, että se miksi sinua kutsutaan taivaallisissa, niin se on joskus jopa paljon tärkeämpää kuin se onko sinulla joku titteli täällä maanpäällä, miksi sinua kutsutaankaan täällä. Siellä nimityksiä tulee pikkuisen eri perusteella. Esimerkiksi, niitä jotka täällä maanpäällä ovat Kristuksen palvelijoita, kuuluvat Hänelle ikään kuin vankeina Kristuksen vankeja, niin niitä kutsutaan kyllä taivaallisissa Jumalan ystäviksi ja ruhtinaiksi. Niitä kutsutaan, jotka oikein antaa kaikkensa, niitä kutsutaan siellä ystäviksi ja ruhtinaiksi. Ja sitten ne jotka puhuvat totuutta, vaikka kukaan muu ei puhuisi, jotka kovettavat otsansa piikiven kaltaiseksi, pitää sydämensä murtuneena jatkuvasti Jumalansa edessä ja puhuu totuutta Jumalan Valtakunnan eteenpäin menoksi, niin niitä kutsutaan profeetoiksi. Niitä jotka erämaan keskellä, vaikka kukaan muu ei menisi, niin ne lähtevät keskelle erämaata tai haastavaa tilannetta ja alkaa raivata tietä sinne, niitä kutsutaan apostoleiksi. Ja vaikka sinä et itse kokisi olevasi ehkä mikään näistä, niin Raamatussa sanotaan että sinä saat profeetan palkan, jos sinä ole ikään kuin back up olet profeetan takana, ja vahvistat sitä mitä hän tekee. Sinä saat profeetan palkan, sinä tulet samaan kategoriaan. Ja niin minä ainakin haluan tehdä aina, jos minä näen että Jumala on tekemässä jotain suurta ja profetaalista sanaa, niin minä menen sen taakse, minä haluan sen profeetan palkan siitä, vaikka se ei tulisi minun kautta vaan se tulisi jonkun muun kautta. Mutta se on hirveän tärkeää miksi meitä taivaallisissa kutsutaan, koska se on se todellisuus josta me ollaan lähdetty, johon me olemme menossa, joka on meidän todellinen kotimaamme. Ja kun me nostetaan katseemme taivaallisiin, niin silloin me taas hajotetaan maahan järjenpäätelmiä ja jokaista varustusta joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, sillä me ei sodita lihan mukaan. Hengellinen jano Kun minulle kävi se, että minä paranin ja pelastuin kuolemasta, tai koin taloudellisen ihmeen, niin minä muistan sen että se oli mahtavaa sillä hetkellä, mutta viiden vuoden kuluttua siitä, se on pelkkä tarina. Pelkkä muistelo vaan, ellei se saa aikaan ihmisessä syvää janoa Jumalan puoleen, niin se siirtyy muistelokategoriaan. Jos se saa aikaan syvän janon Jumalan puoleen Jumalan etsimisen,

13 13 niin siinä tapauksessa se on elämää muuttava juttu, mutta muuten se siirtyy vaan muisteloksi, jos se ei saa syvää janoa aikaan, koska se on kristinuskon ydinasia jano. Koska luonnollisessa elämässä meidän elämäähän ohjaa jano ja nälkä. Ne ohjaavat fyysisesti joka päivä, mutta ne ohjaa meidän valintoja myös; miten paljon aikaa me annetaan harrastuksiimme, mitä me annetaan mihinkin. Halutaanko me tuota ja tuota ja tuota, se ohjaa meidän askeleitamme jano. Ja nälkä puhuu voimakasta kieltä ja jano puhuu vielä voimakkaampaa kieltä. Ja siitä me voidaan ymmärtää se, että hengellinen jano on kaikista voimakkain ja eteenpäin vievin voima mitä on. Hengellinen nälkä ja jano ja kuivuus ei voi olla paikoillaan. Se lähtee työntämään sinua eteenpäin, se saa aikaan tekoja, se saa aikaan liikettä, se jano vaan työntää sinua eteenpäin. Ja siinä tulee olemaan tekoja, siinä tulee olemaan etsintää, joka vie lähemmäksi Jumalaa. Jumalan elävät vedet ovat tarjolla jatkuvasti. Ne virtaa, mutta kyse on siitä kun ei ole janoa; kun ei ole janoa. Kun tulee jano, niin elämänvirrat vahvistuu ja lisääntyy ja sen janon määrän mukaan tulee enemmän ja enemmän, ja ne aukeaa, kun jano lisääntyy. Tuli mieleen, kun oltiin tällaisessa tapaamisessa ja eräs henkilö siellä sanoi tällä tavalla, tämä oli se ydinasia mitä hän tarkoitti, en muista ihan sanatarkasti: Ehkä Suomen kristinuskon tulevaisuus on pakolaisissa ja maahanmuuttajissa. Ja kun minä kuulin sen, niin minä aistin hengessä, kun hän sanoi vielä: Kun suomalaisilla on kaikki niin hyvin. Sillä sekunnilla kun minä kuulin sen, niin minun henkeni sanoi: Aah! Tuo oli isku suoraan Jumalan kasvoihin. Jos hän olisi tiennyt miten hän loukkasi Isää valtaistuimella, niin hän ei olisi sanonut tuota ikinä. Hän just iski löi, Isää Jumalaa kasvoihin: Me ei tarvita Sinua. Suomalaiset eivät tarvitse Sinua. Ja siitä lähtien kun minä sen kuulin, niin aina kun minä olen rukoillut ja muistanut sen lauseen, niin minä olen kumonnut sitä hengenmaailmassa. Kun se tuli minun korviini niin se leijuu tuolla ja minä aion kumota sen ja sanoa: Ei! Minulla on jano. Me tarvitaan Sinua. Me tarvitaan Sinua. Tämä ei ole totta, tämä oli valhe. Tämä ei ollut totuus. Mutta siinä tuli näkyviin kuinka ei ollut janoa, ei ollut minkäänlaista janoa Jumalan puoleen. Ja tällä tavalla minä teen sitä, vaikka elämmekin lihassa emme kuitenkaan lihan mukaan sodi, sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimallisia Jumalan avulla hajottamaan maahan.. Ja tämä oli järjenpäätelmä. Hän ajatteli loogisesti että suomalaisilla on kaikki niin hyvin ja he eivät tarvitse Jumalaa, ja näin edelleen. Ja minä sanoin: Ei. Tämä on järjenpäätelmä alas! Minä en ainakaan anna sen hallita yhtään mitään ilmapiiriä minun ylläni. Koska kaikki tällaiset lauseet, ajatukset, asenteet on nostettu ainoastaan Jumalan tuntemista vastaan. Kaikki mitä me kohdataan viikon aikana elämässämme, ne on Jumalan tuntemista vastaan nostettu. Kaikki pahuus on suoraan suunnattu Jumalaan, vaikka se tapahtuu ihmislihalle. Vihollinen suoraan haluaa iskeä Jumalaan, jotta ihmiset kiroaisivat Jumalaa, jotta ihmiset eivät tuntisi Jumalaa, eivät tuntisi Isää, niin kaikki on suoraan suunnattu Häneen joka valtaistuimella istuu. Ja silloin siihen tulee, että meidän sota-aseemme ovat voimallisia hajottamaan niitä alas. Ja jos me lähdetään hajottamaan jotain alas, niin se on varma voitto, koska Jumala on meidän kanssamme, kun me lähdetään ei lihan aseilla, vaan Jumalan aseilla sotimaan. Syyttäjähenki Yksi asia nyt josta tänäänkin jo puhuttiin on se, että mikä on nostettu vieläkin Jumalan tuntemista vastaan. Käydään nyt tosi monia alueita läpi koska minä haluan hajottaa paljon linnoituksia alas,

14 14 niin se on just tämä syyttäjähenki. Se nostaa ilkeää päätään kun yritetään lähestyä Jumalaa. Ja muistatte varmaan sen naisen, joka tavattiin aviorikoksesta ja tuotiin Jeesuksen eteen. Hirveät syytökset tulee fariseusten puolelta. Siinä oli tilanne josta voidaan vähän päätellä miten Jeesus suhtautuu tähän syyttäjähenkeen. Koska varsinkin, kun aletaan puhumaan leikkaavaa Jumalan Sanaa muuttavaa Jumalan Sanaa, niin syyttäjähenki nostaa päänsä. Ja syyttäjähenki on nostettu Isän tuntemista vastaan. Se perustuu valheeseen vaikka se perustuisi faktoihin kristittyjen kohdalla, koska Raamatussa sanotaan roomalaiskirje 8:1: "Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Silloin kaikki syytös pohjautuu valheeseen, vaikka se pohjautuisi sinun faktoihisi siitä mitä sinä olet tehnyt väärin, mutta se silti on valhetta, ja se on nostettu Jumalan tuntemista vastaan. Me tunnetaan se tuomio, kun tulee se tuomion tunne ikään kuin sisälle. Joskus sinun tunnemaailmasi ja persoonallisuutesi on ympäröity sinne. Kadotushan ei ole vaan helvetti, vaan kadotus on sitä, että sinä olet kaukana Jumalasta: Sinä olet hukassa, sinä olet kadonnut, sinä olet kaukana, niin se on kadotusta että sinä et ole lähellä, vaan sinä olet kaukana. Ja kun me ollaan ikään kuin kaukana, niin se on este meille myös kokea Jumalan synnintuntoa. Joka taas on vastakkainen voima, joka vetää meitä lähelle; se vetää meitä lähelle. Okei. Jeesus oli tämän naisen kanssa siinä ja silloin Hän sanoi leikkaavan sanan, joka iski niihin fariseuksiin: Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Ne kokivat piston sydämessään ja ne lähti pois; Hän ajoi syyttäjät pois. Nainen ja Jeesus ovat siinä. Hän hiljensi syyttäjien äänen. Koska niin kauan kun se syyttäjien ääni kuului, niin sillä naisella ei ollut mitään mahdollisuuksia kokea synnintuntoa, koska se syyttäjän ääni on niin kova. Se pitää hiljentää että sinä voit kokea elämän muuttavan synnintunnon, äänen joka vetää sinua valtaistuimelle. Jeesuksen piti ajaa ne pois. Sitten tuli tilanne, jolloin Jeesus kysyy naiselta: No, missäs ovat ne sinun syyttäjäsi. Nyt ei kuulu enää mitään ääntä. Sitten nainen sanoo: Tässä ei ole ketään kuka minua enää syyttää, ja hän ymmärsi sen mitä Jeesus teki. Ja sitten Jeesus sanoo: En minäkään sinua syytä, mutta älä enää syntiä tee. Hänelle tuli se tietoisuus siitä ja yhtäkkiä se veti naista lähemmäksi ja lähemmäksi Jeesusta. Jos sinä koet sitä syyttäjähengen ääntä, niin se työntää sinua kauemmaksi ja kauemmaksi Jumalasta. Synnintunto vetää lähemmäksi ja lähemmäksi, ja siitä tiedetään mistä hengestä se on, mihin se suunta on, mihin se on menossa. Siitä tiedetään onko se syyttäjästä vai onko se Jumalasta, mutta se syyttäjän ääni pitää hiljentää, ja se pystytään hiljentämään. Kun minulla tuli näitä syyttäjä-ääniä ja miten minä hiljensin sen, kun minä tajusin ettei se ole totuus minulle. Niin minä sitten sanoin: Tämä ei ole totta. Minä en ota tätä vastaan, minä vedän maton pois sen syyttäjähengen alta. Minä en ota tätä vastaan, tämä ei kuulu minulle. Minun ei kuulu ottaa tätä vastaan. Kun sinä vastustat sitä, niin sinä näet sen pakenevan. Kun sinä vastustat sitä Sanalla, niin sinä näet sen kyllä lähtevän. Mutta jos sinä et vastusta, vaan sinä annat sen mennä ja tulla ja hallita, niin sinä et kuule sitä synnintunnon ääntä, joka vetää sinua valtaistuimelle. Koska ilman synnintuntoa sinä et

15 15 voi lähestyä Jumalaa, sinä et voi päästä sinne lähelle Jumalaa. Sinä et voi päästä kaikkein pyhimpään ilman sitä, että sinä koet sitä Pyhän Hengen vetoa sinne. Pyhä Henki vetää meitä valtaistuimen luo Synnintunto on tärkeä uskovan eteenpäin vievä kokemus ja Pyhän Hengen vaikutus, se houkuttelee meitä Isän luokse, lähemmäksi valtaistuinta. Se riisuu meitä aseista, taakoista. Se riisuu meitä kaikesta mikä on nostettu Jumalan tuntemista vastaan meidän elämässä. Ja mitä lähemmäksi sinä menet valtaistuinta, sitä kevyempi askel, sitä kirkkaampi mieli, sitä selkeämpi ajatus, sitä viisaampi sinä jopa olet mitä lähemmäksi sinä sinne menet. Sitä viisaampi sinusta tulee. Jumalasta tulee suuri ja ihminen on pieni, kun mennään lähemmäksi valtaistuinta. Eikä sinusta tarvitse tulla sellaista hullua, kun sinä menet sinne lähemmäksi, vaan sinä vaan pienenet ja pienenet ja Jumala suurenee sinussa. Henki meissä jatkuvasti, koko ajan pyrkii lähemmäksi valtaistuinta, sillä on draivi sinne. Se dna hengessä vetää, se vetää koko ajan valtaistuinta kohti, henki koko ajan haluaa sinne. Henki koko ajan haluaa valtaistuimen lähelle, se on päämäärätietoinen ja hyvin aktiivinen, jos henki saa vaan olla sitä. Hän ei itseasiassa tiedä mitään muuta suuntaa, uudestisyntyneellä hengellä ei ole mitään muuta suuntaa. Lihahan haluaa Jumalan käden liikkeelle: Liikuta kättäsi Herra, jotta minun olosuhteeni paranevat. Jotta asioita tapahtuu minun ympärilläni ja minun elämäni on parempaa! Mutta uudestisyntynyt henki sanoo: Hällä väliä, Sinun kädestäsi. Näytä minulle Sinun kasvosi. Päästä minut valtaistuimelle. Minä tiedän että Sinun kätesi tulee sitten siellä, mutta se ei ole se ensisijainen asia jonka perässä minä juoksen. Me ymmärretään se, että se uudestisyntynyt henki halajamalla halajaa Herran pyhiin esikartanoihin. Se halajamalla halajaa Isän läsnäoloon ja läheisyyteen, henki halajamalla halajaa sinne. Ja sitten kun esimerkiksi tulee tilanne, jossa puhutaan vaan siitä mitä Herra teki, mitä tekoja me odotetaan, mihin tarvitaan Jumalan tekoja ja etsitään vaan Hänen kättään puheilla ja sanoilla ja kaikella, pelkästään Hänen kättään. Minä pystyn hetken aikaa puhumaan siitä, mutta jos se jatkuu kovin pitkään, niin minun henkeni ahdistuu, käy levottomaksi, käy murheelliseksi minussa ja se alkaa ikään kuin huutaa sieltä: Oi, miksi, oi miksi minun täytyy puhua vaan Hänen kädestään, kun kaikki minussa huutaa valtaistuimelle, kaikki minussa huutaa Hänen kasvojansa. Antakaa minun kertoa siitä Persoonasta, jonka kanssa minä tulen viettämään iankaikkisuuden. Antakaa minun kertoa Hänestä. Miksi minun täytyy puhua vain Hänen kädestään. Miksi minä en voi kertoa Hänestä! Koska ennemmin tai myöhemmin me jokainen seistään Hänen edessään yksin ja kohdataan Hänet. Se on mahtava tapa elää kun Henki saa vetää meitä. Meillähän on se liha-henki kamppailu, ja siitä oikeastaan voiton voi saada vaan yhdellä ainoalla tavalla. Ja se on, että Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta me saamme voiton, niin kuin roomalaiskirjeen 7. luvussa sanotaan, että Jeesuksen kautta me voidaan saada voitto siitä taistelusta hengen ja lihan välillä, sillä että me antaudutaan aivan täysin Hänelle. Mutta niin kauan kun se antautuminen ei tapahdu, niin se vääntö on tosi kova. Se on tosi kova vääntö jatkuva, päivittäinen jopa. Mutta sitten kun tulee se täydellinen Jeesukselle antautuminen,

16 16 hallintavalta Hänelle täysin joka alueella, niin sitten alkaa helpottaa. Se Hengen veto tulee voimakkaammaksi ja voimakkaammaksi meidän elämässä. Niin kuin minä sanoin, minua ei ainakaan kiinnosta kuulla ihmisten suurista saavutuksista. Anna mulle numeroita kuinka paljon sinä olet tehnyt ja listoja, mitä sieltä löytyy ja kaikenlaista mitä sinä olet saavuttanut. Ja sitten minä seison sen ihmisen vieressä, kun minä haluaisin aistia edes tämän verran (1-2 cm peukku-etusormimitalla) Isää siitä henkilöstä, mutta kun minä saan vaan niitä kuivia listoja. Mitä minä haluaisin aistia on se, että kun sinä avaat suusi, niin tulisi edes jotain Isältä, joitain edes Isästä, jotain Isän persoonasta. Kun puhuisimme Hänestä, niin se voisi saada minut ehkä rakastumaan Häneen enemmän. Minä voisin kokea ehkä, kun Hänestä puhutaan, että nyt Hän tuli huoneeseen, kun joku puhuu Hänestä aivan kuin Hän olisi läsnä tässä, niin ehkä Hänen läsnäolonsa todella voisi tulla minun ylleni. Ja ehkä kun minä kuulen, kun joku kertoo miten hän antautuu Isälle ja kumartaa Häntä, miten hän palvelee Häntä täysillä, niin ehkä se saa aikaan minussa janoa antaa enemmän Isälle. Ehkä se saisi minussa aikaan sitä, että minä voisin etsiä Häntä enemmän ja enemmän, koska Hänen kätensä ei kerta kaikkiaan riitä minulle minä haluan Hänen sydämensä! Jumalalla on sydän, sanotaan Sanassa. Hänen kätensä ei riitä, ei alkuunkaan, minä haluan Hänen sydämensä. Jumalan läsnäolon siunaus Ja Jeesuksesta sanotaan, että Jeesuksen kautta me, jotka kerran olimme kaukana, meidät on vedetty nyt lähelle (Ef. 2:13). Hän on vetänyt meidät lähelle, sanotaan Raamatussa. Ja minä haluan olla lähellä, minä haluan olla Hänen tekonsa. En ainoastaan tehdä ainoastaan hyviä tekoja Hänelle, vaan minä haluan olla Hänen tekonsa. Minut on luotu, minä olen Hänen tekonsa, sitten minut on luotu hyviä töitä varten kakkosena, mutta minä olen Hänen tekonsa. Tämä on meidän kutsumme, ja sitten me voidaan vaeltaa niissä ennalta valmistetuissa teoissa ja vaeltaa sen armon mukaan. Täällä Vanhassa Testamentissa kerrottiin Aabrahamista ihan mielenkiintoinen juttu. Hän käski palvelijansa mennä hakemaan Iisakille vaimo. Ja palvelija lähtee kiltisti hakemaan vaimoa ja Herra ihmeellisesti johdattaa Rebekan sinne. Palvelija matkustaa pitkän matkan, tulee sinne paikkaan ja on yhden yön siellä ja sanoo: Päästäkää minut takaisin, minä haluan lähteä jo pois! Minä sanon, että hän on ihan hullu. Hän on matkustanut sellaisessa ihmeellisessä kamelikyydissä; minä olen kerran ollut kamelin kyydissä ja se on ihan kauheaa menoa. Mutta palvelija oli matkustanut monta päivää ja hän haluaa yhden yön nukkua ja heti lähteä takaisin. Että mikä ihme saa hänet haluamaan sitä, että päästäkää minut Herrani Aabrahamin luokse. Hän haluaa lähteä sieltä nopeasti heti! Niin voiko olla, että Aabrahamin yllä oli sellainen voitelu; häntä ympäröi Isän läsnäolo, että hänen palvelijansa ei kerta kaikkiaan halunnut olla missään muualla kuin herransa Aabrahamin luona: Päästäkää minut äkkiä sinne. Minä en missään nimessä halua olla täällä Mesopotamiassa enää yhtään päivää. Päästäkää minut äkkiä takaisin täyttämään isäntäni Aabrahamin Jumalan tahto! Kun Aabraham kielsi: Älä vaan vie Iisakia sinne Mesopotamiaan, täällä vaan on Jumalan tahto, täällä! Ja minä haluan täyttää sen Jumalan tahdon, minä haluan mennä siihen ilmapiiriin. Hän oli

17 17 ollut pisimmän aikaa Aabrahamin palveluksessa, se tyyppi. Minä haluan siihen ilmapiiriin Aabrahamin ympärillä. Jos oli tällainen ilmapiiri Aabrahamin ympärillä, joka saa palvelijan nukkumaan vain yhden yön, kun hän oli kulkenut sen hullun kamelimatkan, tulemaan perille, ei ajattelemaan itseään kauheasti, vaan sitä läsnäoloa ja sitä, että hän saa toteutettua sen mitä Aabraham pyysi. Niin siinä tapauksessa, koska Hän on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, niin olisikohan Iisakin yllä ollut samanlainen läsnäolo. Eesau piti halpana läsnäolon siunauksen Koska silloin, kun oli tämä Eesau / Jaakob -konflikti ja Eesau möi esikoisoikeutensa, niin mitä hän oikeastaan möi? Hän möi sen läsnäolon, hän möi sen voitelun; hän piti sitä halpana. Raamatussa sanotaan, että näin halpana Eesau piti esikoisoikeutta. Hän piti halpana Kaikkivaltiaan läsnäoloa: Kupillinen keittoa, anna tänne. Mulla on kiire! Minulla on elämän kiireitä. Hän piti halpana sitä läsnäoloa, joka oli levännyt Aabrahamin yllä ja joka ilmeisesti lepäsi myös Iisakin yllä. Eesau piti sitä halpana ja hän möi sen. Kun minä rukoilen minun lasteni puolesta, niin okei, minä voin rukoilla useampia siunauksia ja näin. Mutta miksi se yksi siunaus Iisakin kautta oli niin oleellisen tärkeä? Miksi Hän ei voinut antaa kahta samanlaista siunausta? Katsos, kun hän laski kätensä, vaikka hän oli petturi-jaakob siinä, joka ikään kuin ryösti sitä esikoisoikeutta, kun Iisak laski kätensä, niin Isän voitelu lankesi, ja ne sanat olivat niin täynnä Jumalaa. Sinulla ei ole kahta sellaista siunausta; se oli vaan se läsnäolo ja se siunaus. Sitten kun Eesau olisi halunnut sen uudestaan, niin kyllähän Iisak olisi voinut sanoja vaan tuottaa, mutta kun ei ollut enää sitä voitelusiunausta, ei ollut tarjota toista. Se oli vaan se yksi siunaus ja sen Eesau oli pitänyt halpana, ja sen takia Raamatussa sanotaan, että Jumala vihasi Eesauta ja rakasti Jaakobia. Ja minkä takia Hän rakasti Jaakobia, niin hän ajatteli varmaan sydämessään: Hinnalla millä hyvänsä, minun täytyy saada tuo läsnäolo, joka Iisakin yllä on hinnalla millä hyvänsä! Hinta on kova; en näe äitiäni enää koskaan, kun joudun lähtemään sinne toiseen paikkaan pakoon, ja niin edelleen, mutta minun täytyy saada se voitelu, joka lepäsi Aabrahamin yllä, lepää Iisakin yllä. Ja se oli se mikä sai heidät menestymään kaikkien ihmisten edessä. Kukaan ihminen ei voi tuottaa sitä, että sinä menestyt kaikkien ihmisten edessä ja kaikki sinun kättesi työt menestyy. Siis minä sanon, että jos sinä vaellat lihassa, niin ihmiset eivät halua kaataa aarteita sinun jalkoihisi. Ei todellakaan halua lihallisen ihmisen iloksi tuoda mitään, mutta jos sinun ylläsi on se Jumalan mielisuosio, ja se Henki lepää sinun yllä ja sinä vaellat hengessä, niin sanotaan, että ihmiset kaatavat aarteita sinun yllesi; kaataa aarteita sinun ylle. Ja näin me taas hajotetaan maahan kaikkia niitä ajatuksia, jotka nousevat Jumalan tuntemista vastaan, että me ei haluta pitää halpana sitä läsnäoloa. Se on kallisarvoista, se on kaikkein arvokkainta mitä voi antaa, se on kaikista tärkeintä. Se saa aikaan menestyksen työssä, menestyksen ihmissuhteissa, menestyksen elämässä; se läsnäolo, sitä me vaalitaan täällä.

18 18 Pyhitys Ja se herätys jota Jumala on tuomassa tähän maahan, niin se todennäköisesti on pyhityksen herätys. En tiedä kuinka moni meistä on valmis, koska monet eivät koe että he tarvitsevat pyhitystä. Ulkoista siistimistä kaikki varmaan kokee että vähän tarvitsee, kielen käytössä ja tällaista, ulkoista siistimistä. Mutta useimmat kuitenkin ajattelee, että en minä niin kauhean paha ole. Koska tähän pyhitykseen ei tulla vahingossa. Siihen ei tulla ups, minä tulin pyhitetyksi astiaksi upsista, mites tässä nyt näin kävikään; minä olen pyhä, yhtäkkiä hirveän pyhä käytökseltäni. Ei, kyllä siihen tullaan tietoisilla valinnoilla ja askeleilla. Sitten kun ajatellaan: Minä olen peruskiltti luonne. Mulla ei siis ole muita suuria syntejä tehtynä, kuin että minä olen valehdellut, varastanut. Olen ollut epäkunnioittava vanhemmille, olen ollut katkera, rakastanut pahaa enemmän kuin hyvää. Olen vastustanut Pyhää Henkeä ja tällaisia pikku syntejä, en siis mitään hirveen sellaista suurta. Minä en koe tarvitsevani niin kauheasti pyhitystä. Ja sitten tulee joku tyyppi juuri uskoon ja hän kamppailee vielä tupakanpolton kanssa. Niin kaikki kerääntyy hänen ympärilleen, tämä on melkein huvittavaa, pyhittämään häntä siitä tupakan poltosta. Oikein pyhittämään ja kertomaan siitä miten tästä pääsee nopeasti, kun yritetään saada hänet ulkoisesti tosi mahtavan hyvään kuntoon. Minä kyllä henkilökohtaisesti istun mieluummin sellaisen ihmisen vieressä, joka vaikka polttaisi tupakkaa, mutta hän on ainakin sydämeltään pehmeä Jumalaa kohtaan ja haluaa muuttua, kuin sellaisen uskovan vieressä, joka on ulkoisesti täydellinen, mutta kantaa sydämessään anteeksiantamattomuutta, katkeruutta ja kapinaa. Minä en ainakaan halua sellaista. Nyt joku sitten ajattelee varmaan: Tuo kannattaa tupakoimista! Mutta jos minä kannattaisin tupakoimista, niin tiedättekö mitä minä tekisin? Minulla olisi sikari kädessä, kaksi plakaattia tässä jossa mainostettaisiin tiettyä merkkiä, ja minä muistaisin kymmenen minuutin välein varmasti mainostaa kuinka mahtava merkki tämä on. Minä saarnaisin kaikki saarnat sikari suussa jos minä kannattaisin tupakoimista, ettei varmasti kenellekään jäisi epäselväksi se juttu. On joitain asioita jotka syövät meitä sisältä päin, tuhoaa meidän elämäämme vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin joku tällainen ulkoinen aine. Ja niitä ovat katkeruus, anteeksiantamattomuus ja se ettei kunnioita vanhempia. Ne ovat asioita jotka lyhentävät elinikää ja ne syövät sisältä meitä jatkuvasti aivan niin kuin tupakansavu. Mutta tästä näkee taas sen kuinka me ulkoistetaan pyhitys eikä mennä sinne meidän sydämeen ja haluta pyhitystä salatuimpaan saakka, niin kuin Jumala haluaa. Ja se ei ole mikään sellainen kauhea, vaan tämä synnintunto; tämä ihana voima, joka vetää meitä lähemmäksi Jumalaa ja saa aikaan sitä, että me pyhitytään ja muututaan Jumalan kaltaiseksi. Vanhempien kunnioittaminen Ja se vielä sanottakoon, että jos halutaan menestystä, minä otan tämän nimittäin tosi tosissani, kun Raamatussa sanotaan, että kunnioita isääsi ja äitiäsi että kauan eläisit ja menestyisit. Minä otan tämän ihan tosissani, minä otan tämän että se on niin totta kuin ikinä voi olla. Se tarkoittaa kaikkia auktoriteetteja. Sinä et voi menestyä jos sinä et kunnioita vanhempiasi, se on täysin mahdotonta.

19 19 Siis jos katsotaan ihan maailmassakin menestyneitä johtajia, niin sieltä löytyy syvältä taustalta, että he ovat kunnioittaneet vanhempiaan jossain vaiheessa, vaikka ne eivät olisi uskossa. Mutta sinä et voi menestyä jos sinulla ei ole kunnioitusta auktoriteetteja ja vanhempia kohtaan, se ei tule toimimaan. Ja elinikä on sitä paitsi lyhyt sellaisille, Raamatun mukaan. Ja sen takia minä olen ottanut sen ihan tosissani, minä haluan kunnioittaa. Ja sitten okei, jos sinun vanhempasi olivat surkeita, sovitaan että sinulla oli surkeat vanhemmat okei. Ne eivät kasvattaneet sinua hyvin, ne elivät elämäntyyliä ja sinä et todellakaan halua seurata niitten esimerkkiä. Niin kysymys kuuluu, miten sinä voit kunnioittaa sellaisia vanhempia? No koska tämä on jumalallinen periaate ja tässä ei varsinaisesti ole kyse ihmisestä, niin miten sinä teet tämän kunnioituksen jotta sinä voit menestyä ja elää pitkään? Niin sinä teet sen Jumalan kautta. Sinä sanot: Jumala, koska Sinä sanoit, että kunnioita vanhempiasi, niin minä valitsen kunnioittaa vanhempiani; sitä luotua, jonka Sinä loit, sitä persoonaa. Minä kuvittelen mielessäni millainen hän olisi jos pahuudella ei koskaan olisi ollut minkäänlaista otetta hänestä. Ja minä kunnioita sitä Sinun luotuasi; sitä minkä Sinä loit, minä kunnioitan sitä. Minä tajuan jos pahuudella ei olisi ollut mitään otetta hänestä, niin hän olisi ollut paljon parempi vanhempi. Mutta kun me eletään maailmassa ja on kaikenlaista, niin jotkut eivät voi kunnioittaa että on mahtavia tekoja joita vanhemmat tekee, ja sitten kunnioittaa niitä. Mutta kunnioita sitä valintaa, sitä että he eivät abortoineet sinua; he eivät tappaneet sinua. Sinä sait elää, joku piti sinusta huolen että sinä olet tässä pisteessä nyt. Kunnioita sen tähden että sinä olet elossa. Sinä saat palvella Jumalaa, sinulla on päämäärä kutsu, sinulla on jotain, kunnioita sen tähden jos ei tekoja voi kunnioittaa. Nämä ajatukset joita minä olen nyt jakanut, niiden tarkoitus on ollut hajottaa maahan järjenpäätelmiä.