MiFID II oheistoiminnallisuuden arviointi

Transkriptio

1 ENERGIAMARKKINAT 1(5) MiFID II oheistoiminnallisuuden arviointi Yleistä ohjeesta Tässä ohjeessa annetaan yleinen kuvaus, mikä lainsäädäntö koskee kaupankäyntiä hyödykejohdannaisilla (lähinnä sähköjohdannaisilla), mitkä ja millaiset instrumentit tulkitaan rahoitusvälineiksi sekä milloin yritys voi käydä kauppaa ja tarjota hyödykejohdannaisiin (lähinnä sähköjohdannaisiin) liittyviä sijoituspalveluita ilman, että yritystä tulisi pitää finanssiyhtiönä, jonka pitäisi hakea toimintaa varten sijoituspalvelutoimilupaa. Ohjeen lopussa kerrotaan, miten oheistoiminnallisuutta tulisi laskennallisesti arvioida ja miten ilmoitus oheistoimintapoikkeuksen tekemisestä tapahtuu. Lainsäädäntö Euroopan unionin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 2014/65/EU (MiFID II) täytäntöönpanon sekä Euroopan unionin rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen EU N:o 660/2014 (MiFIR) säännösten noudattamiseksi Suomessa vaatimukset on huomioitu sijoituspalvelulaissa, Finanssivalvonnasta annetussa laissa, joukkorahoituslaissa sekä uudessa laissa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä. Säännökset tulivat voimaan Rahoitusväline Sijoituspalvelulaki ja MiFID-lainsäädäntö koskevat kaupankäyntiä rahoitusvälineillä ja rahoitusvälineisiin liittyviä sijoituspalveluita. Rahoitusväline on määritelty Sijoituspalvelulain pykälässä 14, ja luettelo sisältää käytännössä erilaisia arvopapereita, johdannaisia, optiosopimuksia sekä päästöoikeudet. Rahoitusvälineen hinnan käyttäminen hyödykkeen referenssihintana ei tee hyödykkeen myynti- tai ostosopimuksesta rahoitusvälinettä. Tämä koskee esimerkiksi erilaisia hinnankiinnityssopimuksia. Sähkön hintakiinnityksiä voidaan tehdä esimerkiksi ilman rahoitusvälineiden tarjoamista asiakkaille, kun hintakiinnityksiä tehdään valittuun viitearvoon kiinnitettynä tietyille toimitusjaksoille Määräaikaisen tai toistaiseksi voimassa olevan myyntisopimuksen kautta sähkön ostaja voi myös saada sähköä kiinteään hintaan tietyin aikajaksoin. Toimitushinta voidaan tällöin kiinnittää vaiheittain hyödyntäen sähköjohdannaispörssin hintavaihteluita ja samalla pienentäen ajoitusriskiä hajauttamalla hankinnat useampaan hankintahetkeen. Viitehintoina voidaan tällöin käyttää mm. sähköjohdannaismarkkinoilla noteerattavien tuotteiden hintoja. Asiakkaan puolesta näitä määräaikaisia hintakiinnityksiä voi tehdä joko sähkön myyjä tai valtakirjalla joku toimitussopimuksen ulkopuolinen taho. Määräaikaisen tai toistaiseksi voimassa olevan sähkösopimuksen hinnoittelun voidaan tällöin katsoa olevan esim. indeksiehdon tai viitekoron mukaisella tavalla sidottu sähkön markkinahinnan kehitykseen ilman, että siinä käytettäisiin SipaL 4 :n mukaisia rahoitusvälineitä (sähköjohdannaisia), eikä tämä näin ollen edellytä toimilupaa. Mikä on sijoituspalvelua? Hyödykejohdannaiset ovat SipaL:n ja MiFIDin mukaan rahoitusvälineitä ja niihin liittyvät palvelut ovat yleensä sijoituspalveluja, joiden tarjoaminen edellyttää Finanssivalvonnan myöntämää toimilupaa. Lainsäädäntö kuitenkin tunnistaa, että hyödykejohdannaiset ovat tärkeitä monille finanssialan ulkopuolisille yrityksille, ja sisältää poikkeamismahdollisuuksia toimiluvan tarpeesta. Energiateollisuus ry Eteläranta 10, Helsinki

2 2(5) Oheistoimintapoikkeus MiFIDin artiklassa 2 on esitetty poikkeukset, jolloin direktiiviä ei sovelleta. Edelleen artiklan kohta 2.1.j sisältää ns. oheistoimintapoikkeuksen. Suomen sijoituspalvelulakiesitys mukailee direktiivin ja sen oheistoimintapoikkeuksen sisältöä. Sijoituspalvelulain kohdan 2.4. mukaan lakia ei sovelleta, jos: 4) liiketoiminnan harjoittaja pääasiallisen liiketoiminnan oheistoimintana käy kauppaa omaan lukuun hyödykejohdannaisilla, päästöoikeuksilla tai päästöoikeusjohdannaisilla, mukaan lukien markkinatakaajat, lukuun ottamatta henkilöitä, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa toteuttaessaan asiakastoimeksiantoja taikka jos liiketoiminnan harjoittaja tarjoaa muussa kuin omaan lukuun käytävässä kaupassa kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyviä sijoituspalveluja pääasiallisen liiketoiminnan kohteena oleville asiakkaille tai toimittajille edellyttäen, että: a) liiketoiminnan harjoittajan tai sen konsernin pääasiallisena liiketoimintana ei ole sijoituspalvelun tarjoaminen, luottolaitostoiminta tai hyödykejohdannaisiin liittyvä markkinatakaus; b) liiketoiminnan harjoittaja ei sovella huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää; ja c) liiketoiminnan harjoittaja ilmoittaa Finanssivalvonnalle vuosittain soveltavansa tässä kohdassa säädettyä poikkeusta ja Finanssivalvonnan pyynnöstä esittää perusteet toiminnan määrittelemisestä oheistoiminnaksi; Oheistoimintapoikkeuksen edellytykset hyödykejohdannaisten ja päästöoikeuksien osalta ovat siten seuraavat: toiminta on oheistoiminnallista (katso jäljempänä oheistoiminnallisuuden laskentaohje) kyseessä ei ole asiakastoimeksiannon toteuttaminen omaan lukuun yritys ei sovella algoritmista huippunopeaa kaupankäyntimenetelmää hyödykejohdannaiskaupassa ja yritys ilmoittaa oheistoimintapoikkeuksen soveltamisesta vuosittain Finanssivalvonnalle (katso jäljempänä kohta ilmoitusvelvollisuus) Asiakastoimeksiannon toteuttaminen omaan lukuun Toimeksiannon toteuttaminen viittaa käsitteenä SipaL:n 1 luvun 15 :n 2 kohdan mukaiseen sijoituspalveluun (toimeksiantojen toteuttaminen). Toimeksiantojen toteuttamista koskee mm. velvoite toteuttaa toimeksianto asiakkaan kannalta parhaalla tavalla. Milloin kaupankäynti omaan lukuun pitää sisällään myös tällaista toimeksiantojen toteuttamista, riippuu EU:n komission tulkinnan mukaan viime kädessä siitä, odottaako toinen osapuoli perustellusti, että vastapuoli pitää huolta myös toisen osapuolen intresseistä liiketoimen hinnoittelussa ja muissa ehdoissa. Arvioitavia kriteerejä asiakastoimeksiannon luonteisuuden kannalta ovat mm: aloitteellisuus; onko asiakkaana pidettävä osapuoli ollut itse aktiivinen, vai onko palveluntarjoajana pidettävä osapuoli markkinoinut palveluitaan sille, jolloin on todennäköisempää, että asiakas voi perustellusti vastapuolen huolehtivan myös muista kuin pelkästään omista intresseistään mitä osapuolten välillä on sovittu tai muussa dokumentaatiossa kerrottu liikesuhteen luonteesta; tämä ei ole kuitenkaan ainoa määräävä kriteeri, varsinkaan, jos se ei vastaa liikesuhteen todellista luonnetta markkinakäytäntö; hakevatko asiakkaana pidettävät osapuolet tarjouksia myös muilta markkinoilla toimivilta ja onko markkina yhtä lailla transparentti molemmille osapuolille ja tuotteiden hinnat markkinoilla molempien osapuolten vertailtavissa?

3 3(5) Oheistoiminnallisuuden laskentaohje Teknisessä sääntelystandardissa RTS 20 (komission delegoitu asetus 2017/592) määritetään perusteet, milloin toiminta voidaan tulkita pääasiallisen liiketoiminnan oheistoiminnaksi. Tämän ohjeen lisäksi on laadittu Excel-laskelmapohja, jonka avulla voi suorittaa oheistoiminnallisuuden laskennan. Ohjeeseen voi tulla muutoksia esim. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) Q&A -dokumenttien päivittymisen myötä. Yrityksen tulee läpäistä kaksi oheistoimintatestiä, markkinaosuustestin ja pääliiketoimintatestin, tai muutoin sen tulee hakea toimilupa sijoituspalvelujen tarjoamiseen. Seuraavassa kaaviossa on kuvattu testien raja-arvot ja tilanteet, joissa sijoituspalvelutoimilupa tarvitaan/ei tarvita. Ensin on tarkistettava markkinaosuus vasemmanpuoleisesta kaaviosta, jonka jälkeen tarkistetaan oikeanpuoleisesta kaaviosta, tarvitaanko sijoituspalvelutoimilupa. Käytännössä suomalaiset energiayhtiöt ovat niin pieniä, että markkinaosuustesti poikkeuksetta mahdollistaa poikkeusten soveltamisen, eikä pääliiketoimintatestin tuloksella ole merkitystä. Käytännössä on myös poikkeuksellista, että energiayhtiön johdannaispositiosta huomattava osa olisi muuta kuin suojaavaa. Markkinaosuustestin laskenta: Markkinaosuustesti lasketaan aina kunkin omaisuuseräluokan (esim. öljy, kaasu, sähkö, hiili, päästöt) osalta erikseen. Toimijan ei-suojaavan johdannaiskaupankäynnin volyymiin ei lasketa suojaustarkoituksessa tehtyjä kauppoja (RTS 20 Art. 5), konsernin sisäisiä kauppoja (EMIR Art. 3(2)), eikä erikseen määriteltyä markkinatakaustoimintaa (ks. ESMA Q&A, hyödykejohdannaiset, oheistoiminta, kysymys 8). Volyymit lasketaan bruttonimellisarvona ja kolmen kalenterivuoden keskiarvona. Koko markkinoiden (ETA) johdannaiskaupankäynnin volyymi voidaan perustaa ESMAn antamiin arvoihin.

4 4(5) Pääliiketoimintatestin laskenta: Pääliiketoimintatestiä ei tarvitse tehdä, mikäli jää markkinaosuustestissä alimpien raja-arvojen alle jokaisessa omaisuuseräluokassa (esim. sähkössä alle 1,2 %). Pääliiketoimintatestissä on kaksi keskenään vaihtoehtoista laskentamenetelmää. Toimija saa valita kumpaa menetelmää käyttää. Vaihtoehto 1: Laskelmat tehdään kaikista omaisuuseräluokista yhteensä. Toimijan ei-suojaavan johdannaiskaupankäynnin volyymiin ei lasketa suojaustarkoituksessa tehtyjä kauppoja (RTS 20 Art. 5), konsernin sisäisiä kauppoja (EMIR Art. 3(2)), eikä markkinatakaustarkoituksessa tehtyjä kauppoja (ks. ESMA Q&A, hyödykejohdannaiset, oheistoiminta, kysymys 8). Volyymit lasketaan bruttonimellisarvona ja kolmen kalenterivuoden keskiarvona. Vaihtoehto 2: 15 prosenttia jokaisesta pitkästä tai lyhyestä nettopositiosta kerrottuna hyödykejohdannaisen, päästöoikeuden tai päästöoikeusjohdannaisen hinnalla PLUS 3 prosenttia jokaisesta pitkästä ja lyhyestä bruttopositiosta kerrottuna hyödykejohdannaisen, päästöoikeuden tai päästöoikeusjohdannaisen hinnalla Konsernitaseen loppusumma vähennettynä konsernitilinpäätökseen vuotuisen laskentajakson päättyessä kirjatuilla lyhytaikaisilla veloilla (maturiteetti alle 12kk) Arvioitua pääomaa koskevaan laskelmaan ei lueta mukaan suojaustarkoituksessa tehtyjä kauppoja (RTS 20 Art. 5), konsernin sisäisiä kauppoja (EMIR Art. 3(2)), eikä erikseen määriteltyä markkinatakaustoimintaa (ks. ESMA Q&A, hyödykejohdannaiset, oheistoiminta, kysymys 8). Laskelmat tehdään kaikista omaisuuseräluokista yhteensä ja pääsääntöisesti kolmen kalenterivuoden keskiarvona. Arvioidun pääoman laskennan viitejaksona voidaan kuitenkin käyttää ainoastaan viimeisintä vuotuista laskentajaksoa tilanteessa, jossa i. päivittäinen kaupankäyntitoiminta tai tällaiseen kaupankäyntitoimintaan käytetty arvioitu pääoma on vähentynyt yli 10 prosenttia, kun aikaisinta kolmesta edeltävästä vuotuisesta laskentajaksosta verrataan viimeisimpään vuotuiseen laskentajaksoon; sekä ii. päivittäinen kaupankäyntitoiminta tai tällaiseen kaupankäyntitoimintaan käytetty arvioitu pääoma viimeisimmällä kolmesta vuotuisesta laskentajaksosta on kahta edeltävää laskentajaksoa vähäisempää.

5 5(5) Ilmoitusvelvollisuus Yrityksillä, jotka käyvät kauppaa omaan lukuun hyödykejohdannaisilla, päästöoikeuksilla tai päästöoikeusjohdannaisilla tai tarjoavat vain näihin liittyviä sijoituspalveluja pääasiallisen liiketoimintansa asiakkaille oheistoimintapoikkeukseen perustuen, on vuosittain velvollisuus ilmoittaa Finanssivalvonnalle hyödyntävänsä oheistoimintapoikkeusta 1.4. mennessä. Finanssivalvonnan ohjeet poikkeuksen hyödyntämisen ilmoittamisesta ovat Finanssivalvonnan www-sivuilla. Finanssivalvonnalla on oikeus pyytää yritystä toimittamaan laskelma oheistoiminnallisuuden ehtojen täyttymisestä, mutta ilmoituksen tekeminen ei edellytä laskelman toimittamista. Ilmoitusvelvollisuus oheistoimintapoikkeuksen hyödyntämisestä koskee kaikkia energiayhtiöitä, myös niitä, joiden ainoa Sipa-lain alainen toiminta olisi muutamienkin suojaavien hyödykejohdannaiskauppojen tekeminen. Ilmoituksen tekeminen on helppoa, ja laskelman tekeminen tarvittaessa on myös helppoa, erityisesti, jos kaikki hyödykejohdannaiskaupat ovat olleet suojaavia. Pienet yritykset, jotka tekevät vuosittain vain joitain suojaavia kauppoja, eivät ole kuitenkaan valvonnan kannalta merkittäviä, ja esimerkiksi UK:n finanssivalvoja ei edellytä ilmoitusta, jos toimija tekee oheistoimintapoikkeuksen nojalla kauppoja harvoin. Tällaisten pienten yritysten ei Suomessakaan ole välttämätöntä tehdä vuosittaista ilmoitusta. Käytännöt tältä osin ovat vielä muotoutumassa. On hyvä kuitenkin tiedostaa, että ilmoituksen tekeminen on suositeltavaa ja erittäin helppoa. Lisätietoja Petteri Haveri Asiantuntija, Energiamarkkinat Energiateollisuus ry