Espoon kaupungin ja Helsingin seudun väestöprojektiot Raportteja Espoosta 1/2019

Transkriptio

1 Espoon kaupungin ja Helsingin seudun väestöprojektiot Raportteja Espoosta 1/2019 Kaupunkitutkimus TA Oy Seppo Laakso

2 Kansikuva: Elido Oy Espoon kaupunki, Konsernihallinto, Tutkimus ja tilastot Osoite: Espoon kaupunki Konsernihallinto Tutkimus ja tilastot PL 631, ESPOON KAUPUNKI (postiosoite) tai Virastopiha 2 C, 3. krs, Espoon keskus (käyntiosoite) Sähköposti: tieto@espoo.fi Internet: Julkaisun jakelu: Puh ja ISSN Yksityiskohtaiset ennustetiedot on saatavissa Helsingin seudun Aluesarjat -tietokannasta: > Tilastokanta > Helsingin seutu > Väestö > Väestöennuste

3 Raportteja Espoosta 1/2019 Espoon kaupungin ja Helsingin seudun väestöprojektiot Tilaaja: Espoon kaupunki / Tutkimus ja tilastot Tekijä: Kaupunkitutkimus TA Oy Seppo Laakso 2019 ESPOON KAUPUNKI TUTKIMUS JA TILASTOT Esbo stad, Raporter Forskning och statistik City of Espoo, Reports Research and Statistics 2019

4 4 Sisältö Tiivistelmä Johdanto... 6 Väestökehitys ja sen ennakoinnin tarve... 6 Käsitteitä Helsingin seudun väestökehitys Väestökehityksen jaksot ja alue erot Väestökehitys Espoossa Espoon väestö ja väestönmuutokset Tulo ja lähtömuuton ikärakenne Väestökehitys aluetalouden osana Espoon väestökehityksen riippuvuudet Muuttoliike Asumisväljyys Väestönkasvu, asuntotuotanto ja asuntokuntien muodostus Helsingin seudun väestöprojektiot Espoon väestöprojektiot Projektiovaihtoehdot Projektioiden tulokset: Espoo Espoon perusvaihtoehto ikäryhmittäin Yhteenveto ja johtopäätöksiä Lähteet Liitteet. 29

5 5 Tiivistelmä Raportissa esitetään vaihtoehtoisia väestöprojektioita Espoon väestökehityksestä vuoteen 2060 asti. Laskelmat on laadittu väestöprojektiomallilla, joka kattaa koko Helsingin seudun ja sen osana Espoon kaupungin väestökehityksen osatekijät. Espoolle laadittiin kaksi varsinaista projektiovaihtoehtoa: (1) perusvaihtoehto ja (2) nopea vaihtoehto. Väestöprojektion perusvaihtoehto toimii perustana vuosittain laadittaville Espoon alueellisille väestöennusteille. Lisäksi laadittiin hidas vaihtoehto havainnollistamaan väestönkehityksen voimakkaan hidastumisen vaikutuksia. Espoossa oli asukasta vuoden 2018 alussa. Perusvaihtoehdon mukaisen väestöprojektion mukaan väestö kasvaa asukkaaseen vuonna 2030 ja asukkaaseen vuonna Nopeassa vaihtoehdossa Espoon väestö kasvaisi asukkaaseen vuonna 2030 ja asukkaaseen vuonna Espoon väestön ikärakenne tulee muuttumaan merkittävästi seuraavien vuosikymmenien aikana. Ikärakenteessa suurin muutos tulee olemaan ikääntyneiden asukkaiden määrän ja väestöosuuden kasvu. Väestönkasvun nopeus vaikuttaa ikärakenteeseen: mitä nopeammin väestö kasvaa, sitä korkeampana pysyy lasten, nuorten ja työikäisten osuus väestöstä. Sammandrag I rapporten presenteras alternativa befolkningsprojektioner över Esbos befolkningsutveckling till år Kalkylerna har utarbetats med en befolkningsprojektionsmodell som täcker hela Helsingforsregionen och delfaktorerna i Esbo stads befolkningsutveckling som en del av den. För Esbo utarbetades två egentliga projektionsalternativ: (1) ett grundalternativ och (2) ett snabbt alternativ. Befolkningsprojektionens grundalternativ fungerar som en grund för Esbos årliga regionala befolkningsprognoser. Dessutom utarbetades ett långsamt alternativ för att åskådliggöra effekterna av att befolkningsutvecklingen saktar ner kraftigt. Esbo hade invånare i början av Enligt befolkningsprojektionens grundalternativ ökar befolkningen till invånare till år 2030 och till invånare till år I det snabba alternativet skulle Esbos befolkning öka till invånare till år 2030 och till invånare till år Åldersstrukturen för Esbos befolkning kommer att förändras betydligt under de följande årtiondena. Den största förändringen i åldersstrukturen kommer att vara ökningen av antalet äldre invånare och deras befolkningsandel. Takten på befolkningsökningen påverkar åldersstrukturen: ju snabbare befolkningen ökar, desto högre förblir andelen barn, unga och personer i arbetsför ålder av befolkningen.

6 6 1. Johdanto Väestökehitys ja sen ennakoinnin tarve Väestökehitys on sekä laajemman toiminnallisen seudun aluetalouden että yksittäisen kunnan toimintojen ja talouden kannalta keskeinen ilmiö. Väestön määrä ja rakenne sekä väestönkasvu kytkeytyvät tiiviisti maankäyttöön, asumiseen, liikenteeseen, palveluihin ja elinkeinoihin Espoon kaupungin ja sen alueiden sekä koko toiminnallisen Helsingin seudun tasolla. Maankäytön ja asumisen näkökulmasta väestön määrä, demografinen ja sosioekonominen rakenne sekä sijoittumistarpeet luovat kysynnän asuntotonttimaalle ja asunnoille sekä niihin kytkeytyvälle kunnallistekniikalle ja peruspalveluille. Liikennejärjestelmä liittyy tiiviisti maankäyttöön, ja liikennepalveluiden kysynnästä merkittävä osa syntyy asukkaiden liikkumistarpeista. Palveluverkostot, jotka ovat läheisessä yhteydessä maankäyttöön ja liikennejärjestelmään, rakennetaan ja ylläpidetään asukkaita varten. Asukkaat kytkeytyvät myös elinkeinoihin, sillä työikäinen väestö muodostaa pohjan työvoiman tarjonnalle yrityksille, julkiselle sektorille ja muille työpanosta käyttäville organisaatioille. Toisaalta asukkaat muodostavat kaupallisten palveluiden asiakaskunnan, joten väestö ja sen ostovoima luo pääasiallisen kysynnän paikallisen ja seudullisen kysynnän varassa toimille palveluyrityksille. Asukkaat tuottavat kunnallisveron ja palvelumaksujen kautta pääosan kaupungin tuloista. Näin ollen väestön määrä, rakenne ja alueellinen sijoittuminen nyt ja tulevaisuudessa ovat kaupungin hallinnon, suunnittelun ja palveluiden tuottamisen keskeisintä tietopohjaa. Kaupungin talouden, palveluiden ja maankäytön suunnittelu edellyttävät nykytilanteen lisäksi perusteltuja arvioita siitä, miten väestön määrä ja rakenne kehittyvät tulevaisuudessa. Tätä varten Espoon kaupunki laatii joka vuosi alueittaisen ja ikäryhmittäisen väestöennusteen, jonka aikajänne on 10 vuotta. Maankäytön, liikennejärjestelmän ja palveluverkoston suunnittelussa näkökulma ulottuu väistämättä pitemmälle, useiden vuosikymmenien päähän. Suuret yhdyskunnan perusrakenneinvestoinnit tehdään pitkäksi ajaksi, keskeiset liikenneväylät ja muut perusverkostot voivat määrittää yhdyskuntarakenteen kehitystä kymmenien ja jopa satojen vuosien päähän. Väestökehityksen taustalla vaikuttavat monimutkaiset taloudelliset ja demografiset prosessit, joiden kehityksen ennustaminen on epävarmaa lyhyelläkin ajalla, puhumattakaan vuosista ja vuosikymmenistä. Näin ollen väestöennusteisiin liittyy erittäin paljon epävarmuutta. Silti väestökehityksen arvioiminen pitkän ajan päähän on erehtymisen uhallakin perusteltua, sillä vaihtoehtona on, että päätöksiä pitkävaikutteisista investoinneista ja kaavoitusratkaisuista tehtäisiin pelkästään nykytilannetta koskevan tiedon perusteella. Uudet väestöprojektiot laadittiin vuoteen 2060 asti, lähtökohtana vuoden 2018 alun väestö. Edellisen kerran Espoolle laadittiin pitkän ajan väestökehitysvaihtoehdot vuonna 2015 (vuoteen 2050). Sitä aikaisemmat pitkät projektiot laadittiin vuonna 2012 (vuoteen 2050), vuonna 2008 (vuoteen 2040) ja vuonna 2002 (vuoteen 2030). Toteutunut väestökehitys on 2010 luvulla noudattanut lähinnä niissä esitettyä nopeaa vaihtoehtoa koko väestön tasolla. Tässä raportissa esitellään keskeiset tulokset vuonna 2018 laadituista Espoon ja koko Helsingin seudun väestöprojektioista. Raportissa esitetään ja analysoidaan Espoolle ja koko seudulle kaksi väestökehitysvaihtoehtoa.

7 7 Käsitteitä Väestöprojektio: erityisellä laskentamallilla laadittava ja tehtyihin oletuksiin perustuva laskelma, joka kuvaa tulevaa väestökehitystä siinä tapauksessa, että tehdyt oletukset toteutuvat. Ennuste: suunnittelukäyttöön valittu väestöprojektio. Helsingin seutu: 14 kunnan muodostama alue, johon kuuluvat o o pääkaupunkiseudun kunnat Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa sekä kehyskunnat Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti. Kartta: Helsingin seutu (Lähde: Helsingin seudun suunnat)

8 8 2. Helsingin seudun väestökehitys Väestökehityksen jaksot ja alue erot Koko Helsingin seudulla (14 kuntaa) väestö kasvoi noin henkeä vuonna 2017 ja henkeä (1,3 %) vuonna 2018 (ennakkoarvio). Seutu on kasvanut vuodesta 2012 alkaen joka vuosi yli henkeä. Väestönkasvu on ollut syklistä, nopeamman ja hitaamman kasvun jaksot ovat vuorotelleet. Viime vuosikymmenellä vuosina 2003 ja 2004 seudun väestö kasvoi alle henkeä vuodessa. Kuluvalla vuosikymmenellä kasvu on kiihtynyt lisääntyneen muuttovoiton vuoksi, joka oli ennakkoarvion mukaan lähes henkeä vuonna Helsingin seudulla Espoon ja Vantaan väestönkasvu on kiihtynyt viime vuosina. Sen sijaan Helsingin väestönkasvu on hidastunut jonkin verran ja Kuuma kuntien pysynyt vakaana. Kuvio 2.1: Helsingin seudun väestönmuutos alueittain v (v ennakkoarvio) Henkeä Kuuma kunnat Vantaa Kauniainen Espoo Helsinki e Väestönmuutos jakautuu luonnolliseen muutokseen (syntymät ja kuolemat ja niiden erotus) sekä muuttoliikkeeseen (tulo ja lähtömuutto sekä nettomuutto). Luonnollinen muutos on ollut Helsingin seudulla suhteellisen vakaata ja muutokset ovat tapahtuneet hitaasti, vaikka vuosien välillä on vaihtelua. Helsingin seudun luonnollinen väestönmuutoksen trendi on kuitenkin ollut jyrkkenevästi aleneva vuodesta 2009 alkaen. Syntyneiden määrä on vähentynyt vuosikymmenen alusta alkaen, mutta erityisen voimakkaasti vuosina 2017 ja 2018 (ennakkoarvio). Kuolleiden määrä on kasvanut tasaisesti jo vuosien ajan. Luonnollinen kasvu Helsingin seudulla oli noin henkeä vuonna 2017 ja henkeä vuonna 2018 (ennakkoarvio). Muuttoliikkeessä näkyvät sekä maassamuuton että maahanmuuton nettomäärien vaihtelut. Maassamuutto (netto) on kasvanut vuodesta 2011 alkaen monikertaiseksi ja oli henkeä vuonna Ennakkoarvion mukaan kasvu kuitenkin taittui vuonna 2018.

9 9 Maahanmuutto (netto) kasvoi viime vuosikymmenellä voimakkaasti, mutta kuluvalla vuosikymmenellä vuosittainen muuttovoitto on vaihdellut välillä Vuonna 2017 ulkomainen muuttovoitto oli noin ja vuonna 2018 noin (ennakkoarvio). Kuvio 2.2: Väestönmuutos ja sen osatekijät Helsingin seudulla v (v ennakkoarvio) Henkeä Kokonaismuutos Kuntien välinen nettomuutto Ulkomainen nettomuutto Luonnollinen väestönmuutos 5 000

10 10 3. Väestökehitys Espoossa Espoon väestö ja väestönmuutokset Espoon väestö on kasvanut lähes lineaarisesti vuodesta 1960 vuoteen Asukasluku oli vuoden 1960 alussa ja ennakkoarvion mukaan vuoden 2019 alussa, jolloin se oli 5,5 kertainen 59 vuotta aikaisempaan verrattuna. Espoo on Suomen toiseksi nopeimmin kasvanut kunta nykyisten yli asukkaan kuntien (joihin ei ole liitetty muita kuntia) ryhmässä. Ainoa suhteellisesti vielä nopeammin kasvanut Suomen kunta on naapuri Kirkkonummi. Kuvio 3.1: Espoon väestö (v ennakkoarvio) Henkeä Espoon vuosittaiset väestönmuutoksen vaihtelut ovat olleet suuria vakaasta kasvutrendistä huolimatta. Vuoden 1960 jälkeen suurin kasvu toteutui vuonna 1972, jolloin väestömäärä lisääntyi henkeä. Pienin kasvu saman jakson aikana on ollut henkeä vuonna Vuodesta 2014 alkaen väestö on kasvanut joka vuosi yli henkeä. Väestö on kasvanut keskimäärin henkeä / vuosi viimeisen 39 vuoden aikana eikä minkään vuosikymmenen keskimääräinen kasvu ole poikennut merkittävästi tästä tasosta. Luonnollinen väestönmuutos (syntyneet kuolleet) kääntyi laskuun viime vuosikymmenen loppuvuosina. Kuluvalla vuosikymmenellä lasku on voimistunut. Ennakkoarvion mukaan luonnollinen kasvu oli vain henkeä vuonna 2018, kun se oli kymmenen vuotta aikaisemmin yli Luonnollisen kasvun hiipuminen on kompensoitunut sekä nettomaassamuuton että nettomaahanmuuton kasvulla. Espoon muuttovoitto on ollut hengen tasolla vuosina

11 11 Kuvio 3.2: Väestönmuutos ja sen osatekijät Espoossa (v ennakkoarvio) Henkeä e Kokonaismuutos Kuntien välinen nettomuutto Ulkomainen nettomuutto Luonnollinen väestönmuutos Syntyneiden määrä kasvoi Espoossa vakaasti viime vuosikymmenen alkupuolella. Vuodesta 2006 eteenpäin määrä pysytteli pitkään noin syntyneen tasolla, mutta vuodesta 2014 alkaen määrä on vähentynyt. Vuonna 2017 ja 2018 (ennakkoarvio) Espoossa syntyi alle lasta, selvästi vähemmän kuin edellisinä vuosina. Koska hedelmällisessä iässä olevien naisten määrä on kasvanut Espoossa jatkuvasti, syntyneiden väheneminen perustuu kokonaan hedelmällisyyden alenemiseen erityisesti alle 30 vuotiailla naisilla. Kuolleiden määrä on noussut vuosituhannen alun 1 000:sta noin 1 500:aan vuonna 2018 (ennakkoarvio). Kuolleiden määrän kasvu perustuu täysin väestön ikääntymiseen, jonka vaikutusta kompensoi se, että kaikissa ikäluokissa miesten ja naisten odotettavissa oleva elinikä on noussut Espoossa jatkuvasti, vastaavasti kuin koko maassa. Kuvio 3.3: Syntyneet, kuolleet ja luonnollinen väestönmuutos Espoossa Henkeä Syntyneet Luonnollinen muutos Kuolleet e

12 12 Espoon nettomuutto on jaettu seuraavassa kuvioissa osiin muuttoalueen mukaan seuraavasti: Espoon ja Helsingin välinen muutto Espoon ja muun Helsingin seudun välinen muutto muu maassamuutto maahan ja maastamuutto. Espoon nettomuutto on kehittynyt hyvin eri tavoin muuttoalueittain tarkasteltuna. Espoo on saanut 2000 luvulla muuttovoittoa Helsingistä, mutta kärsinyt muuttotappiota muualla Helsingin seudulle. Sen sijaan muusta maassamuutosta sekä maahanmuutosta Espoo on saanut muuttovoittoa. Muuttovoitto Espoon ja Helsingin välisessä muutossa oli huipputasolla, 2 300, vuonna 2002, mutta sen jälkeen se on vähitellen alentunut, ollen alimmillaan vain niukasti plussalla vuonna Vuonna 2017 muuttovoitto Helsingistä oli noin 200 henkeä. Muuttotappio muualle Helsingin seudulle on supistunut edellisestä vuosikymmenestä ja tasaantunut 2010 luvulla suunnilleen 500:n tasolle. Sekä muuttovoitto Helsingistä että muuttotappio muualle seudulle perustuvat ennen kaikkea lapsiperheiden muuttoon Helsingistä Espooseen ja vastaavasti Espoosta seudun ulompiin kuntiin. Muu maassamuutto sekä maahanmuutto tuottavat Espoolle muuttovoittoa, joka on kasvanut voimakkaasti 2010 luvulla. Vuonna 2017 kummankin muuttosuunnan muuttovoitto oli yli henkeä. Ennakkoarvion mukaan nettomaahanmuutto nousi yli henkeen vuonna Kuvio 3.4: Espoon nettomuutto muuttoalueittain Henkeä e Muutot yhteensä Muu Suomi Ulkomaat Helsinki Muu Hgin seutu Väestöprojektioita tehtäessä oli saatavissa ennakkotieto vuodelta 2018 muutoista yhteensä sekä ulkomaisesta muutosta, mutta ei maassamuuton erittelyä muuttoalueittain.

13 13 Tulo ja lähtömuuton ikärakenne Espoon väestökehitykseen vaikuttaa oleellisesti eri alueilta tulevan ja niihin lähtevän muuton ikärakenne. Seuraavissa kuvioissa verrataan Espoon tulo, lähtö ja nettomuuton ikäjakaumia vuosijaksoilta ja Sekä tulo että lähtömuutossa ikäryhmien väliset erot ovat erittäin suuria (kuvio 3.5). Vilkkaimmin muuttavat vuotiaat, joista vanhempien ikäryhmien muuttojen määrä alenee jyrkästi iän mukaan vuotiaiden osuus Espoon tulomuutosta oli 55 % ja lähtömuutosta suunnilleen saman verran (54 %) vuosina Näiden ikäryhmien yhteenlaskettu muuttovoitto oli 63 % Espoon koko muuttovoitosta. Lapsiperheiden muutto painottuu pieniin lapsiin, sillä 0 4 vuotiaiden tulo ja lähtömuuttojen määrä on suunnilleen kolminkertainen vuotiaisiin verrattuna. Kuvio 3.5: Espoon tulo, lähtö ja nettomuuton määrä iän mukaan v keskimäärin Henkeä Tulomuutto Lähtömuutto Nettomuutto Sekä tulomuuton että lähtömuuton ikäjakauma (kunkin ikäryhmän osuus muuttaneista erikseen tuloja lähtömuutossa) pysyi Espoossa lähes samana vuosista vuosiin , vaikka muuttoliikkeen rakenne muuttui huomattavasti jakson aikana. Suurin muutos oli 0 14 vuotiaiden lasten osuuden supistuminen lähtömuutossa jaksosta jaksoon (Kuvio 3.6). Sen sijaan eri ikäryhmien nettomuutto muuttui varsin paljon jaksosta jaksoon (kuvio 3.7). Vaikka tulo ja lähtömuuton ikäjakaumat muuttuivat vain vähän, muuttajien kokonaismäärä kumpaankin suuntaan muuttui paljon, ja sen seurauksena moni ikäryhmä siirtyi muuttotappiollista muuttovoitolliseksi tai toisin päin. Suurin muutos oli 0 14 vuotiaiden muuttosaldon muutos negatiivisesta huomattavan positiiviseksi ja vastaavasti vuotiaiden aikuisten suurelta osin lapsiperheiden vanhempien muuttovoiton kasvu. Vaikka lapsiperheiden muuttovoitto Helsingistä Espooseen supistui, se kompensoitui reilusti lapsiperheiden muuttotappion supistumisella muualle Helsingin seudulle ja osin etäämmällekin.

14 14 Kuvio 3.6: Espoon tulo ja lähtömuuton ikäjakauma v ja keskimäärin 25 Osuus (%) muuttajista Tulomuutto % ka. Tulomuutto % ka Osuus (%) muuttajista Lähtömuutto % ka. Lähtömuutto % ka Kuvio 3.7: Espoon nettomuutto iän mukaan v ja keskimäärin Henkeä Nettomuutto ka. Nettomuutto ka

15 15 4. Väestökehitys aluetalouden osana Aluetaloudella on keskeinen rooli seudun ja edelleen yksittäisten kuntien väestökehityksessä. Aluetalouden muutokset välittyvät väestökehitykseen ennen kaikkea alueiden välisen muuttoliikkeen kautta. Näitä yhteyksiä hahmotetaan kuviossa 4.1, joka on synteesi useista aluetalouden tutkimuksista (mm. Laakso & Loikkanen 2004). Kansainvälinen ja valtakunnallinen talouskehitys (vientikysyntä, kotimainen kysyntä, rahoitusmarkkinat, hinnat ym.) sekä seudun vetovoima ja kilpailukyky suhteessa muihin alueisiin (osatekijöitä mm. perusrakenne, työvoiman saatavuus ja osaamistaso, palvelut, kustannustaso, asuntomarkkinoiden toimivuus) vaikuttavat oleellisesti yritysten sijoittumiseen alueelle, investointeihin ja viime kädessä tuotannon määrään. Kansainvälisiin ja valtakunnallisiin tekijöihin liittyy lyhyelläkin ajalla suuria suhdannevaihteluita, sen sijaan seudun kilpailukykyyn ja vetovoimaan liittyvät tekijät muuttuvat yleensä hitaasti ja vaikuttavat ennen kaikkea pitkällä aikavälillä. Tuotannon määrä yhdessä tuotantorakenteen ja teknologian kanssa vaikuttavat puolestaan työvoiman kysyntään. Työvoiman kysyntä yhdessä kantaväestön työvoiman tarjonnan kanssa heijastuvat muuttoliikkeeseen ja sen ohella myös seudun ulkopuolella asuvan työvoiman halukkuuteen työskennellä seudun työmarkkinoilla eli pendelöintiin. Yrityksistä lähtevien kysyntätekijöiden ohella asuntojen tarjonta vaikuttaa oleellisesti muuttoliikkeen toteutumiseen. Asuntojen saatavuus, laatu ja ominaisuudet sekä asunalueiden viihtyisyys ja palvelutaso ovat vetovoimatekijöitä, asuntojen hinta ja vuokrataso toimivat rajoitteina. Asuntojen tarjonnalla on vaikutusta myös pendelöintiin, sillä Helsingin seudulla asuminen on osalle työllisistä vaihtoehto ulkopuolella asumiselle ja pendelöinnille. Asuntojen tarjonnan taustalla vaikuttaa tonttitarjonta uustuotannon tärkeimpänä edellytyksenä. Alueiden välinen muuttoliike vaikuttaa väestön määrään ja sen ikärakenteeseen. Mitä suurempaa on muuttovoitto sitä nopeammin myös väestö kasvaa. Muuttoliike on iän ja väestön muiden ominaisuuksien suhteen valikoivaa; suurin osa alueiden välillä muuttavista on nuoria aikuisia. Tästä syystä muuttoliikkeellä on suuri vaikutus myös väestön ikärakenteeseen. Työikäinen väestö muodostaa perustan alueen oman kantaväestön työvoiman tarjonnalle.

16 16 4.1: Seudun (asunto/työmarkkina alueen) väestökehityksen riippuvuudet 2 Seudun kilpailukyky ja vetovoima - perusrakenne, logistiikka - kustannustaso, verotus - palvelutaso, viihtyvyys, turvallisuus - imago -asuminen -työvoima Talouskehitys - kansainvälinen - valtakunnallinen Yritysten sijoittuminen Investoinnit Tuotanto Työvoiman kysyntä Työvoiman tarjonta - määrä -ikä - koulutus Asuntojen tarjonta - asuntokanta - asuntotuotanto - ominaisuudet, laatu -hinta Pendelöinti seudun ulkopuolelta Muuttoliike - maassamuutto - ulkomainen muutto Tonttitarjonta Hedelmällisyys Kuolevuus Luonnollinen väestönmuutos Väestö - määrä - ikärakenne 2 Kuvio perustuu useisiin aluetalouden tutkimuksiin ja on luonteeltaan tyylitelty ja pelkistetty keskeisten vaikutussuhteiden kuvaus. Nuolet kuvaavat kausaalista vaikutussuuntaa.

17 17 Espoon väestökehityksen riippuvuudet Espoon väestökehitys on pääasiassa muuttoliikkeen välityksellä yhteydessä koko Helsingin seutuun ja sen muiden alueisiin. Helsingin seudun ja muiden alueiden välinen muutto heijastuu Espooseen, koska osa Helsingin seudulle muuttavista sijoittuu asumaan Espooseen ja vastaavasti osa seudulta pois muuttavista lähtee Espoosta. Espoo on myös osallisena Helsingin seudun sisäisessä muuttoliikkeessä sekä tulo että lähtöalueena. Espoon vetovoiman osatekijöitä ovat mm. asuinalueiden sijainti, luonne ja laatu, asuntokannan rakenne ja ominaisuudet, perusrakenne ja liikenneyhteydet, julkiset ja yksityiset palvelut, verotus, Espoossa asuvan väestön taloudellinen, sosiaalinen ja demografinen rakenne sekä kaupungin imago. Espoon vetovoimatekijät vaikuttavat Helsingin seudun ulkopuolelta muuttavien samoin kuin muualta seudulta muuttavien halukkuuteen sijoittua asumaan Espooseen. Asuntojen tarjonta, joka koostuu olevan asuntokannan mahdollistamasta tarjonnasta sekä asuntojen uustuotannosta, vaikuttaa oleellisesti suuren määrä muuttajia Espoo voi ottaa vastaan. Asuntomarkkinoiden hintamekanismit toimivat kysynnän ja tarjonnan tasapainottajina ja vaikuttavat edelleen ihmisten valinnanmahdollisuuksiin ja muuttopäätöksiin. Vastaavasti samat asiat vaikuttavat espoolaisten päätöksiin muuttaa pois Espoosta. Lisäksi luonnollinen väestökehitys vaikuttaa väestön määrään ja ikärakenteeseen vastaavasti kuin koko seudun tasolla. Kuvio 4.2: Espoon väestökehityksen riippuvuudet

18 18 Muuttoliike Muuttoliike vaikuttaa pitkällä ajalla erittäin voimakkaasti sekä toiminnallisen seudun että kunkin yksittäisen kunnan väestörakenteeseen ja väestökehitykseen. Seutujen välisen (maan sisäisen ja kansainvälisen) muutolla ja seutujen sisäisellä muutolla on toisistaan poikkeavat vaikutusmekanismit. Seutujen välinen muuttoliike jaetaan yleensä maassamuuttoon ja maahan/maastamuuttoon. Seudun kokonaismuuttovirrat (tulo, lähtö ja nettomuutto) ovat viime kädessä aggregaatteja yksittäisten ihmisten muuttopäätöksistä ja asuinpaikan valinnasta. Muuttoliikkeen ja seudullisten työmarkkinoiden välillä on vahva keskinäinen riippuvuus. Se ei perustu siihen, että yksilötason muuttopäätökset olisivat aina välittömässä yhteydessä työnhakuun tai työpaikan saantiin. Ihmisten muuttopäätöksissä ihmissuhteisiin, opiskeluun ja ympäristön vaihtamisen haluun liittyvät syyt ovat yleisiä välittömästi työmarkkinoihin liittyvien tekijöiden rinnalla. Kuitenkin pitemmän ajan kuluessa työmahdollisuudet vaikuttavat merkittävästi siihen, jäävätkö alueelle muuttaneet ihmiset sinne vai muuttavatko takaisin lähtöalueelleen tai edelleen muualle. Henkilön ikä, sukupuoli, koulutus, asuntokunta, työllisyys ja tulotaso ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat muuttoalttiuteen ja muuttosuuntaan. Yksilötasolla on todettu (mm. Vuori & Nivalainen 2012), että Helsingin seudulle muualta maasta muuttavat ovat yleensä Helsingin seudun kantaväestöön verrattuna nuorempia (erityisesti nuoria aikuisia), yksinäisiä tai lapsettomia pareja, usein opiskelijoita, vastavalmistuneita tai työttömiä, pienituloisia ja yleisemmin maahanmuuttajataustaisia. Kun Helsingin seudulta pois muuttavia verrataan seudulle muuttaviin, niin poismuuttajat ovat myös yleisesti nuoria, mutta tulomuuttajiin verrattuna vähemmän koulutettuja, yleisemmin perheellisiä ja heillä on todennäköisemmin lapsia. Maahanmuuttajatausta on harvinaisempaa seudulta poismuuttajilla kuin seudulle muuttajilla. Poismuuttajat asuvat ennen muuttoa yleisesti vuokra asunnossa ja usein ahtaasti. Muuttoliike muun Suomen ja Helsingin seudun välillä on pitänyt ja pitää Helsingin seudun ikärakennetta nuorempana kuin se olisi ilman muuttoliikettä. Seutu saa varsin hyvin pidettyä tänne opiskelemaan tulleet alueella ja lisäksi seutu vetää koulutettua väestöä muualta maasta. Helsingin seudulle suuntautuvat muuttoliike kohottaa Helsingin seudun koulutustasoa ja tuo alueelle työvoimaa, joka on välttämätön edellytys seuduntyömarkkinoiden toiminnan kannalta. Helsingin seudun sisällä nettomuuttovirrat ovat pitemmällä ajalla yhteydessä asuntotuotantoon, vaikka yksittäisinä vuosina muutokset voivat olla vastakkaisiakin. Kun kunnan osuus koko seudun asuntotuotannosta nousee pitkäaikaisesti, vastaavasti myös kunnan muuttosaldo seudun sisäisessä muutossa kasvaa. Asumisväljyys Asumisväljyys on tärkeä tekijä väestönkasvun edellyttämän asuntotuotannon kannalta. Mitä suurempi asumisväljyys on, sitä suurempi asuntokanta ja sitä enemmän asuntotuotantoa tarvitaan. Tutkimusten mukaan asumisväljyyteen vaikuttavat kotitalouksien käytettävissä olevat tulot, väestön ikä ja asuntokuntarakenne, asumista koskevat arvostukset ja mieltymykset sekä asumisen hinta (käyttökustannukset). Reaalitulot vaikuttavat asumiskulutukseen. Kotitalouksien tuloista keskimäärin noin neljännes (Tilastokeskuksen kotitaloustiedustelut) käytetään asumiskulutukseen. Reaalitulojen kasvaessa myös asumiskulutus kasvaa. Tutkimusten mukaan asumiskulutuksen tulojousto on suuruusluokkaa 0,2 0,5. Asumiskulutuksen kasvu voi suuntautua henkeä kohti lasketun pinta alan lisäykseen, asunnon laadullisiin ominaisuuksiin tai sijaintitekijöihin, kuten saavutettavuus, palvelut, ympäristö ja sosiaalinen rakenne.

19 19 Väestön ikärakenne ja siihen yhteydessä oleva asuntokuntarakenne vaikuttavat asumisväljyyteen. Pienemmät asuntokunnat asuvat keskimäärin väljemmin kuin suuremmat asuntokunnat, mitattuna pintaalalla henkeä kohti. Väestön ikääntyminen johtaa asuntokuntien pienenemiseen. Toisaalta myös nuorten aikuisten itsenäisen asumisen aikaistuminen ja kaiken ikäisten perheettömien osuuden kasvu pienentävät asuntokuntien keskikokoa. Asuntojen reaalisten käyttökustannusten (vuokra asunnon vuokra tai omistusasunnon vastike ja rahoituskustannukset) muutokset vaikuttavat asumisväljyyteen. Jos käyttökustannukset nousevat, asumisväljyyden kasvattaminen tulee suhteellisesti kalliimmaksi. Toisaalta asuntojen markkinahinnat ja vuokrat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kun tarjonta on jäykkää, kysynnän muutokset (mm. tulotason muutokset tai väestönmuutokset) vaikuttavat hintoihin. Tästä syystä tulotason nousu ei välttämättä kanavoidu asumiskulutuksen ja väljyyden kasvuksi. Asumisväljyys kuvaa asuntomarkkinoilla toteutuvaa asumistasoa. Espoon asumisväljyys kasvoi nopeasti 1960 luvulta 2000 luvun alkuvuosiin asti, kuten Helsingin seudulla ja koko maassa yleisesti. Syynä olivat ennen kaikkea tulotason nousu ja kohtalaisen suuri asuntotuotanto suhteessa väestönkasvuun. Espoon asumisväljyyden kasvu kuitenkin pysähtyi viime vuosikymmenen puolivälistä alkaen, kuten koko Helsingin seudulla, vaikka muualla maassa väljyys kasvaa edelleen. Viimeaikaisesta väljyyskehityksestä antaa kuvan kuvion 4.3 bruttoväljyys (asuinrakennusten kokonaiskerrosala suhteessa koko väestöön) vuosina Helsingin seudulla kasvu hidastui voimakkaasti viime vuosikymmenellä ja kuluvalla vuosikymmenellä kasvo ollut hyvin vaatimatonta. Espoon bruttoväljyys pysyi muuttumattomana vuodesta 2013 vuoteen 2016, mutta kääntyi nousuun vuonna 2017, jolloin luku oli 46,4 kem 2 /henkilö. Nousua vuodesta 2006 oli vain 1,2 kem 2 /henkilö. Helsingissä bruttoväljyys ei ole kasvanut kuluvalla vuosikymmenellä, vaan väljyys on pysynyt alle vuoden 2008 tason ainakin vuoteen 2017 asti, jolloin se oli 45,7 kem 2 /henkilö. Sen sijaan koko maassa väljyys kasvoi 5 kem 2 /henkilö vuodesta 2006 vuoteen Kuvio 4.3: Bruttoasumisväljyys (asuinrakennusten kokonaiskerrosala suhteessa koko väestöön, kem 2 /henkilö) Kem2/asukas Suomi Helsingin seutu Espoo Helsinki

20 20 Väestönkasvu, asuntotuotanto ja asuntokuntien muodostus Espoon väestönkasvun edellytyksenä on riittävän suuri asuntotuotanto, joka mahdollistaa väestön mahtumisen alueen asuntokantaan. Muuttoliike väestönkasvun osatekijänä riippuu kuvion 4.2 mukaisesti koko seudun nettomuutosta, Espoon vetovoimasta suhteessa seudun muihin kuntiin sekä asuntojen tarjonnasta ja suhteellisesta hinta ja vuokratasosta. Asumisväljyyden kehitys on asuntokannan kasvutarpeen suhteen ratkaiseva tekijä. Mitä nopeammin asumisväljyys kasvaa, sitä suurempi osuus asuntotuotannosta tarvitaan väljyyskasvun tyydyttämiseen. Jos väljyys kasvaa hitaasti, kuten on tapahtunut 2010 luvulla, asuntotuotanto mahdollistaa suuremman väestönkasvun. Toisaalta asuntojen hintojen ja vuokrien nousu hidastaa osaltaan väljyyskasvua. Väestönkehityksen ja asuntotuotannon vuosittaisten muutosten välillä ei ole havaittavissa selvää yhteyttä. Sen sijaan, kun tarkastellaan valmistuneiden uusien asuntojen huoneistoalan (100 m 2 ) ja asuntokuntien määrän kumulatiivista muutosta 2000 luvulla (kuvio 4.4), ne kasvavat lähes tarkalleen samaa tahtia. Väestö on kasvanut Espoossa keskimäärin kaksinkertaisesti asuntokuntien määrän kasvuun verrattuna vuodesta 2000 vuoteen Helsingin seudun väestönkasvun kiihtyminen 2010 luvulla on heijastunut kasvupaineena Espooseen ja koska Espoon kaavoitus ja asuntotuotantopotentiaali ovat mahdollistaneet asuntotuotannon lisäämisen, seudullinen kasvu on kanavoitunut osaltaan Espoon väestönkasvuksi. Kuvio 4.4: Kumulatiivinen väestön, asuntokuntien ja uusien asuntojen huoneistoalan (100 m 2 ) muutos Espoossa v Henkeä/asuntokuntaa/100 huon. m Väestönmuutos kumul. Asuntokunnat kumul. Asuntotuot. 100 m2 kumul.

21 21 5. Helsingin seudun väestöprojektiot Espoon väestöprojektioiden lähtökohtana on Espoon väestökehitys osana Helsingin seutua. Koko seudun aluetalouden kehitysvaihtoehtoja ja eri skenaarioita analysoitiin Uusimaa kaavan taustaksi tehdyssä selvityksessä Uudenmaan aluetalouden skenaariot sekä väestö ja työpaikkaprojektiot (Laakso 2017). Raportissa esitetyistä viidestä väestöprojektiosta on valittu kolme vaihtoehtoa, jotka on päivitetty ja esitetään Helsingin seudun tasoilla Espoon projektioiden taustalla olevina skenaarioina. Vaihtoehto Ve0: Vahva keskittyvä kasvu Vaihtoehto perustuu oletukseen vahvasta taloudellisesta kasvusta, joka perustuu pääkaupunkiseudun vetovoimaan yritysten toiminta alueena ja kotitalouksien asuinalueena. Aluetalouden veturina on pääkaupunkiseudulle keskittyneiden palvelutoimialojen tuotannon ja työllisyyden kasvu. Väestönkasvu perustuu pääkaupunkiseudun muuttovoiton jatkumiseen edellisen viiden vuoden keskimääräisellä tasolla. Muuttovoitto tulee sekä maassamuutosta että maahanmuutosta. Vaihtoehdon toteutumisen edellytyksenä on pääkaupunkiseudun kaavoituksen ja asuntotuotannon joustava sopeutuminen kysynnän kasvuun ja asuntojen hinta ja vuokraeron kasvun pysähtyminen suhteessa muuhun maahan. Vaihtoehto Ve0 jatkaa 2010 luvun trendiä, jossa Helsingin seutu kasvaa nopeasti ja kasvu seudun sisällä painottuu pääkaupunkiseudulle. Seudun väestö kasvaa asukkaaseen vuonna Vuosittainen kasvu on jakson alkuvuosina henkeä vuodessa, mutta hidastuu vähitellen luonnollisen väestönkasvun supistuessa. Vaihtoehto Ve1: Vahva kasvu kaikkiin keskuksiin Myös tässä vaihtoehdossa oletuksena on vahva taloudellinen kasvu, mutta pääkaupunkiseudun rinnalla Uudenmaan muiden keskusten yritystoiminta kasvaa kunkin alueen omiin vahvuuksiin perustuen. Työpaikkojen ja väestön kasvu suuntautuu maakunnan kaikkiin keskuksiin. Muuttovoitto tulee sekä maassamuutosta että maahanmuutosta. Vaihtoehdon toteutumisen edellytyksenä ovat kaavoituksen, asuntotuotannon ja toimitilatarjonnan sopeutuminen kysynnän muutoksiin kaikissa keskuksissa. Liikenneyhteyksien kehittyminen tukee monikeskuksisen kasvun edellytyksiä. Tässä vaihtoehdossa pääkaupunkiseudun kasvu hidastuu jonkin verran vuosien vauhdista, mikä kompensoituu Kuuma kuntien ja Uudenmaan muiden keskusten kasvun nopeutumisella. Helsingin seudun väestö kasvaa asukkaaseen vuonna Vuosittainen kasvu on 2020 luvulla henkeä vuodessa hidastuen sen jälkeen vähitellen luonnollisen kasvun vähentyessä. Vaihtoehto Ve3: Kohtalainen hajautuva kasvu Koko maakunnan tasolla talous kasvaa hitaammin kuin edellisissä vaihtoehdoissa. Talouden hidastumisen taustalla voi olla yleinen taloudellinen kehitys ja/tai seudun vetovoiman suhteellinen heikkeneminen. Lisäksi pääkaupunkiseudulla oletetaan olevan pullonkauloja, jotka rajoittavat kasvun suuntautumista sinne. Pullonkaulat perustuvat liikennejärjestelmän ja kaavoituksen rajoitteisiin, jotka eivät mahdollista kysynnän edellyttämää asuntotuotantoa. Tämä heijastuu pääkaupunkiseudun asuntojen suhteellisten hintojen ja vuokrien nousuna, jonka seurauksena suuri osa väestönkasvusta ja paikallisten palveluiden työpaikkojen kasvusta suuntautuu pääkaupunkiseudun ulkopuolelle maakunnan muihin keskuksiin ja hajautuu osin myös keskusten ulkopuolelle. Tässä vaihtoehdossa koko seudun kasvu hidastuu huomattavasti vuosien vauhdista. Helsingin seudun väestö kasvaa asukkaaseen vuonna Vuosittainen kasvu on 2020 luvulla noin henkeä vuodessa, mutta hidastuu vähitellen alle henkeen vuodessa luonnollisen kasvun vähentyessä.

22 22 Kuvio 5.1: Helsingin seudun väestö ja projektiovaihtoehdot henkeä Ve 0 Ve 1 Ve 3 Tilasto Espoon väestöprojektiot Espoolle on laadittu kaksi varsinaista väestöprojektiovaihtoehtoa vuoteen Niiden lähtökohtana on näkemys Espoon kehityksestä osana Helsingin seutua. Lisäksi on laadittu hitaan kasvun vertailuvaihtoehto, jota ei kuitenkaan esitetä seuraavissa kuvioissa. Espoon väestöprojektioiden perusvaihtoehdon ja nopean vaihtoehdon taustalla ovat edellä kuvattujen vaihtoehtojen Ve 0 ja Ve 1 oletukset Helsingin seudun kehityksestä sekä Espoon kehityksestä osana Helsingin seutua. Projektiot ovat luonteeltaan tasaisen kasvun laskelmia, joissa ei pyritä ennakoimaan suhdannevaihteluiden ajoittumista ja suuruutta. Todellisuudessa sekä talouden että väestön kehitys tulee tulevaisuudessakin olemaan syklistä, kuten aikaisemmin. Laskelmat perustuvat toisistaan poikkeaviin aluetaloutta ja asuntomarkkinoita koskeviin oletuksiin. Maahanmuuton määrän ja vuosittaisten vaihteluiden ennustaminen on tunnetusti erittäin epävarmaa. Projektioissa myös maahanmuutosta tehdään yksinkertaistavia oletuksia, joiden mukaisesti maahanja maastamuutolle oletetaan kussakin vaihtoehdossa ja kullakin jaksolla tietty taso, joka pidetään vakiona koko jakson ajan. Sen sijaan syntyvyyttä ja kuolleisuutta koskevat oletukset ovat samat kaikissa vaihtoehdoissa. Espoon väestöprojektiomallin lähtökohtana on Espoon väestö sukupuolen mukaan 1 vuotisikäryhmittäin. Ennuste laaditaan siten, että väestöä projisoidaan vuosi kerrallaan eteenpäin laskemalla väestön vanhenemisen, muuttoliikkeen, syntymien ja kuolemien vaikutus. Ennustemalli tuottaa vuosittain laskelman projektioalueen väestöstä sukupuolen ja iän mukaan.

23 23 Projektiovaihtoehdot Vaihtoehdoille on annettu seuraavat nimitykset: 1. Perusvaihtoehto 2. Nopea vaihtoehto ( 3. Hidas vaihtoehto). Perusvaihtoehto perustuu lähinnä Helsingin seudun projektiovaihtoehtoon Ve1, jonka mukaan Helsingin seutu kasvaa nopeasti, mutta kasvuvauhti hidastuu etenkin pääkaupunkiseudulla hieman edellisten vuosien vauhdista. Espoo kasvun arvioidaan jatkuvan nopeana 2020 ja 2030 lukujen vaihteeseen asti, koska Länsimetron ja Rantaradan vyöhykkeiden kaavoitus ja rakentaminen mahdollistavat asuntotuotannon pysymisen korkealla tasolla ja mahdollistavan väestönkasvun. Sen sijaan 2030 luvulta alkaen kasvuvauhdin oletetaan hidastuvan, koska kaavoituksen painopisteen arvioidaan siirtyvän edellä mainittuihin ratavyöhykkeisiin verrattuna saavuttavuudeltaan heikompiin sijainteihin. Perusvaihtoehdossa Espoon muuttovoiton oletetaan pysyvän vuoteen 2030 asti vuosittain samalla tasolla kuin vuosina keskimäärin (2 800 henkeä vuodessa). Vuodesta 2031 lähtien jakson loppuun (v. 2060) asti muuttovoiton oletetaan hidastuvan henkeen vuodessa. Nopea vaihtoehto perustuu Helsingin seudun projektiovaihtoehtoon Ve0, jonka mukaan Helsingin seudun kasvu jatkuu kuluvan vuosikymmenen edellisten vuosien keskimääräisellä nopeudella, ja kasvu painottuu erityisesti pääkaupunkiseudulle. Espoon kasvun arvioidaan olevan jonkin verran nopeampaa kuin perusvaihtoehdossa vuoteen 2030 asti ja sen jälkeen kasvun oletetaan jatkuvan samaa tahtia koko jakson ajan vuoteen 2060 asti. Tämän edellytyksenä on, että Espoossa pystytään jatkuvasti kaavoittamaan ja tarjoamaan muut rakentamisedellytykset hyvin saavutettavissa ja muuten vetovoimaisissa sijainneissa koko jakson ajan. Nopeassa vaihtoehdossa Espoon muuttovoiton oletetaan pysyvän koko jakson ajan vuoteen 2060 asti vuosittain samalla tasolla henkeä vuodessa. Taulukko 6.1: Espoon nettomuutto jaksoittain eri projektiovaihtoehdoissa (henkeä) Vaihtoehto Toteutunut Projektio Projektio Perus Nopea Syntyneiden määrän laskenta perustuu hedelmällisyysikäisten (15 49 v.) naisten ikäkohtaisiin erikoishedelmällisyyslukuihin, joina pohjana ovat kolmen vuoden ( ) keskimääräiset luvut. Yleisen syntyvyyden alenemistrendin vuoksi hedelmällisyyslukuja on alennettu seuraavasti: vuotiaat: 5 % v keskitasosta vuotiaat: 2,5 % v keskitasosta yli 35 vuotiaat: v lukuja ei ole alennettu. Näitä lukuja käytetään muuttumattomina koko ennusteperiodin ajan. Kaikissa vaihtoehdoissa käytetään samoja lukuja.

24 24 Kuolleiden määrän laskenta perustuu ikä ja sukupuolikohtaisiin kuolemanvaaralukuihin. Projektioissa käytetään Tilastokeskuksen v alueelliseen väestöennusteen Espoon lukuja vuodelle Eliniän piteneminen huomioidaan käyttämällä Tilastokeskuksen v.2015 ennusteen kuolemanvaaraluvuista estimoituja ikä ja sukupuolikohtaisia kuolemanvaaran muutoskertoimia. Projektioiden tulokset: Espoo Espoon asukasluku oli henkeä vuoden 2018 alussa. Väestöprojektioiden (taulukko 6.2 ja kuvio 6.1) mukainen Espoon projektiohaarukka vuodelle 2030 on (perus) (nopea) asukasta. Vaihteluväli on henkeä. Vuodelle 2060 haarukka on , vaihteluvälin ollessa henkeä. Espoon väestö kasvaisi perusvaihtoehdossa noin henkeä eli 54 % vuoteen 2060 mennessä. Nopeassa vaihtoehdossa kasvu olisi henkeä (59 %). Keskimääräinen vuosittainen kasvu olisi 1,0 % (perus) 1,1 % (nopea). Taulukko 6.2: Espoon väestö ja väestöprojektiot 2030 ja 2060 Väestö 1.1. Muutos Vaihtoehto Yhteensä Keskim. /vuosi Yhteensä % Keskim. /vuosi % Perus , Nopea ,1 Kuvio 6.1: Espoon väestö ja projektiovaihtoehdot vuoteen 2060 Henkeä Tilasto Nopea Perus

25 25 Espoon perusvaihtoehto ikäryhmittäin Espoon väestön ikärakenne tulee muuttumaan merkittävästi seuraavien vuosikymmenien aikana. Ikärakenteessa 20 vuotisryhmittäin tarkasteltuna suurin muutos tulee olemaan ikääntyneiden asukkaiden määrän ja väestöosuuden kasvu vuotiaiden määrä on ollut jo useita vuosia voimakkaassa kasvussa, joka tulee hidastumaan kuluvan vuosikymmenen lopulla, mutta jatkuu kuitenkin koko jakson ajan. Yli 80 vuotiaiden määrän kasvu tulee kiihtymään vuosikymmenen lopulta alkaen. Vastaavasti alle 20 vuotiaiden lasten ja nuorten väestöosuus tulee jatkamaan supistumista. Kuvio 6.2: Espoon väestön ikäjakauma ja projektio vuoteen Osuus väestöstä, % Lasten määrä tulee Espoossa muuttumaan edelleen. Alle kouluikäisten 0 6 vuotiaiden kasvu pysähtyi kuluvan vuosikymmenen puolivälissä ja kääntyi laskuun, jonka ennakoidaan jatkuvan 2020 luvun alkuvuosiin asti. Syynä on jo toteutunut ja arvion mukaan muutaman vuoden jatkuva syntyneiden ikäluokkien pieneneminen, joka heijastuu pitkälle tuleviin vuosiin. Vuosikymmenen puolivälissä 0 6 vuotiaiden määrän arvioidaan kääntyvän uudelleen loivaan nousuun. Peruskouluikäisten 7 15 vuotiaiden määrän nousun jatkuu ensi vuosikymmenen puoliväliin asti, jolloin pienenevien ikäluokkien aikaansaama trendi kääntyy loivasti laskevaksi. Uusi nousukäänne on odotettavissa 2030 luvun alkupuolella vuotiaiden määrä kääntyy puolestaan 2030 luvun alussa laskuun, joka jatkuu vuosikymmenen jälkipuolelle asti, jonka jälkeen määrä kääntyy jälleen loivaan nousuun.

26 26 Kuvio 6.3: Espoon väestö ja perusvaihtoehto vuoteen 2060: lapset ja nuoret Henkeä Eläkeikäisessä väestössä ryhmään kuuluvien määrän kasvun ennakoidaan pysähtyvän ja kääntyvän tilapäisesti laskuun ensi vuosikymmenen alussa. Kasvu jatkuu uudelleen 2020 luvun jälkipuolella. Ikäryhmän kasvu kiihtyy seuraavina vuosina ja nopea kasvu jatkuu 2030 luvun alkuun asti, jolloin kasvu pysähtyy muutamaksi vuodeksi. Yli 85 vuotiaden määrä kasvaa tasaisesti vuoteen 2030 asti, jolloin kasvu nopeutuu huomattavasti. Eläkeikäisten kasvusyklit perustuvat vuodesta 1946 alkaen syntyneiden suurten ikäluokkien vanhenemiseen. Kuvio 6.4: Espoon väestö ja perusvaihtoehto vuoteen 2060: eläkeikäiset Henkeä

27 vuotiaiden työikäisten määrä kasvaa arvion mukaan vakaasti 2030 luvun puoliväliin asti, jonka jälkeen kasvu hidastuu selvästi. Vastaavasti vuotiaiden kasvu kiihtyy 2020 luvun alussa. Sen jälkeen tämän ikäryhmän määrä kasvaa vakaasti, kunnes kasvu hidastuu 2040 luvulla. Kuvio 6.5: Espoon väestö ja perusvaihtoehto vuoteen 2060: työikäiset Henkeä Yhteenveto ja johtopäätöksiä Helsingin seudun väestö on kasvanut vakaasti useiden vuosikymmenien ajan, vaikka kasvuvauhdissa on ollut vaihteluita. Seudun väestö on kasvanut 0,95 miljoonasta lähes 1,5 miljoonaan vuodesta 1980 vuoteen Kasvun arvioidaan jatkuvaan, ja seudun asukasluvun ennakoidaan olevan 1,85 2 miljoonaa vuonna Helsingin seudun toiseksi nopeimmin (Kirkkonummen jälkeen) kasvanut kunta on ollut Espoo, jonka väestö on kasvanut 2,1 kertaiseksi vuodesta 1980 ( ) vuoteen 2018 ( ). Espoolle on laadittu kaksi vaihtoehtoista väestöprojektiota: perus ja nopea. Vaihtoehdot poikkeavat toisistaan muuttoliikettä koskevien oletusten osalta. Espoon asukasluku oli henkeä vuoden 2018 alussa. Vaihtoehdoissa ei ole juuri eroa vuoteen 2030 asti, jolloin asukasluvun arvioinaan olevan (perus) (nopea). Vaihtoehdot erkaantuvat kasvunopeuden suhteen vuoden 2030 jälkeen, ja asukasluvun haarukka vuodelle 2060 on (perus) (nopea) henkeä. Kumpikin vaihtoehto perustuu oletukseen siitä, että Helsingin seutu pysyy toimivana ja kilpailukykyisenä alueena, joka hyödyntää kasautumis ja saavutettavuusetujaan ja on vetovoimainen sijoittumispaikka kilpailukykyiselle ja kasvavalle yritystoiminnalle.

28 28 Nopean kasvun vaihtoehto Espoossa perustuu oletukseen, että Espoossa pystytään jatkuvasti kaavoittamaan sekä tarjoamaan muut rakentamisedellytykset hyvin saavutettavissa ja muuten vetovoimaisissa sijainneissa koko jakson ajan. Tällöin kaupungin väestönkasvu voi jatkua vakaasti nopeana vuoden 2030 jälkeen vuoteen 2060 asti. Perusvaihtoehdossa oletetaan, että väestönkasvu jatkuu nopeana 2020 ja 2030 lukujen vaihteeseen asti, koska Länsimetron ja Rantaradan vyöhykkeiden kaavoitus ja rakentaminen mahdollistavat asuntotuotannon pysymisen korkealla tasolla ja mahdollistavan väestönkasvun. Sen sijaan 2030 luvulta alkaen kasvuvauhdin oletetaan hidastuvan, koska kaavoituksen painopisteen arvioidaan siirtyvän edellä mainittuihin ratavyöhykkeisiin verrattuna saavuttavuudeltaan heikompiin sijainteihin. Espoo kuuluu melko varmasti Helsingin seudun sisällä alueen nopeimmin kasvaviin kuntiin myös tulevaisuudessa kaikissa seudun kehitysvaihtoehdoissa. Espoossa on sekä urbaaneja että esikaupunkimaisia ja maaseutumaisia asuntorakentamismahdollisuuksia vuosikymmenien ajaksi. Lisäksi Espoossa on useita työpaikka ja palvelukeskittymiä, jotka osaltaan takaavat vetovoiman seudun sisällä. Mahdollinen nopea väestönkasvu edellyttää varautumista maankäytön tiivistymiseen ja laajentumiseen sekä tarvittavaan perusrakenteen ja palveluverkoston kasvuun. Väestönkasvun edellytyksenä on hyvän palveluverkoston ja toimivan liikennejärjestelmän ohella riittävän suuri tonttimaan tarjonta ja asuntotuotanto. Toisaalta tarvittavaan asuntotuotantoon vaikuttaa oleellisesti asumisväljyyden kehitys, joka on myös varsin epävarma tekijä. Lähteet Laakso, Seppo Uudenmaan aluetalouden skenaariot sekä väestö ja työpaikkaprojektiot. Taustaselvitys Uusimaa kaavan 2050 ja Uusimaa ohjelman valmisteluun. Uudenmaan liiton julkaisuja E 179. Laakso, Seppo. & Heikki A. Loikkanen Kaupunkitalous. Johdatus kaupungistumiseen, kaupunkien maankäyttöön sekä yritysten ja kotitalouksien sijoittumiseen. Gaudeamus. Vuori, Pekka & Satu Nivalainen Metropolialueen väestö ja muuttoliike. Kirjassa Loikkanen, H.A. & Laakso, S. & Susiluoto, I. (toim.) Metropolialueen talous. Näkökulmia kaupunkitalouden ajankohtaisiin aiheisiin. Helsingin kaupunki Tietokeskus sekä Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka ohjelma.

29 29 Liite 1: Väestöprojektion Perusvaihtoehto iän mukaan Espoossa Vuosi Yhteensä 0-6-vuotiaat 7-17-vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat Yli 65-vuotiaat

30 30 Liite 2: Espoon väestöprojektiovaihtoehdot Vaihtoehdot Ero Vuosi Perus Nopea Perus- Nopea