ASUMISHARJOITTELU, LAITOSNUOREN ENSIMMÄINEN ASKEL KOHTI ITSENÄISYYTTÄ

Transkriptio

1 ASUMISHARJOITTELU, LAITOSNUOREN ENSIMMÄINEN ASKEL KOHTI ITSENÄISYYTTÄ Riitta Harmaala Opinnäytetyö Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Harmaala, Riitta. Asumisharjoittelu laitosnuoren ensimmäinen askel kohti itsenäisyyttä. Helsinki 2004, 62 s., 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, sosiaali- terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Tässä opinnäytetyössä esitellään espoolaisessa nuorisokodissa syksyllä 2002 alkanutta itsenäistyvän nuoren asumisharjoittelua. Asumisharjoittelussa nuori opettelee nuorisokodin henkilökunnan tuen avulla itsenäiseen elämään ja asumiseen liittyviä arjen asioita. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa espoolaisessa nuorisokodissa syksyllä 2002 alkanutta itsenäistyvän nuoren asumisharjoittelua. Opinnäytetyössä selvitetään miten nuori on asumisharjoitteluajan kokenut ja oliko siitä nuorelle vastaavaa hyötyä. Opinnäytetyö tehdään nuorisokodin henkilökunnan pyynnöstä ja siitä toivotaan olevan hyötyä nuorisokodille sen henkilökunnan kehittäessä asumisharjoittelua nuorisokodissa. Opinnäytetyö suoritettiin laadullista eli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen, koska se soveltuu erinomaisesti ihmisten kokemusten tutkimiseen sekä pyrkii tutkimaan kohdettaan kokonaisvaltaisesti. Tämän työn aineisto koostuu kolmen asumisharjoittelussa asuneen käyneen nuoren haastatteluista. Aineiston keruu toteutettiin keväästä 2003 kevääseen 2004 puolistrukturoidusti avoimella haastattelulla. Asumisharjoittelussa oli asunut sinä aikana kolme nuorta, joista kaikki suostuivat haastatteluihin. Haastattelutilanteet olivat hyvin luontevia, lähinnä ne muistuttivat kahdenkeskisiä keskustelutilanteita. Haastattelut nauhoitettiin, jonka jälkeen haastatteluaineisto kirjoitettiin puhtaaksi. Lastensuojelulaitoksessa asuneelle nuorelle itsenäiseen elämään siirtyminen on ehkä isompi asia kuin normaalissa perheessä kasvaneelle. Tämän opinnäytetyön tulokset osoittivat, että asumisharjoittelu siihen liittyvine käytännön asioineen on nuorille erittäin tärkeä. Opinnäytetyössä esille tulleita tuloksia ei voi yleistää, koska kyseessä oli erittäin pieni tutkimuskohde, eikä näin ollen myöskään voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kaikki tutkimuksessa mukana olleet nuoret olivat kokeneet laitoksessa ja harjoitteluasumisessa olo aikansa pääpiirteittäin hyväksi. Haastattelujen perusteella vaikeimmiksi seikoiksi nuoret kokivat rahan, sen käytön ja riittävyyden sekä esille nousi epävarmuuden tunne omasta pärjäämisestä. Asiasanat: lastensuojelu; avohuollon tukitoimet; huostaanotto; nuorisokoti; itsenäistyminen; harjoitteluasuminen; raha; kvalitatiivinen

3 ABSTRACT Harmaala, Riitta. Practising to Live Independently: the first step towards independency for a youngster living in institutional care. Helsinki 2004, Language: Finnish. 62 pages, 5 appendices. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education: Bachelor of Social Services. The aim of this thesis is to find out how child-protected youngsters living in a sheltered-youth home in Espoo, Finland, experience their independency process by living in a practice apartment. The purpose of living in a practice apartment is to support the youth in learning to live an independent life. Three youth from the home took part in this qualitative research. The material was collected during 2003 and 2004 through 3 individual interviews with the youth who were starting their independent lives. This thesis shows that those youngsters nearing adulthood really needed a lot of support in their every day lives. The main problem in the youths lives was money and how to use it. They were also afraid of the loneliness that might appear as a result of moving away from the youth home area. The conclusions of this thesis are as follows: it is important to tell and show youngsters how to manage in their independent lives. It is also important that child-protected youngsters have some kind of social network around them. It was also very essential for those young people that they knew they could have help and support from the youth home personal 24 hours a day while living in the practice apartment. Keywords: child protection; community care; taking into care; youth home; independency; independent; practice; housing; money; qualitative

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 6 2 LASTENSUOJELU Lapsen etu lastensuojelun lähtökohtana Huostaanotto Sijaishuolto Jälkihuolto Jälkihuolto Espoossa 15 3 SIJOITETUN NUOREN OSALLISUUDESTA Nuoret osana laitoksen yhteisöä Sijoitetun nuoren syrjäytymisestä Sijoitetun nuoren verkostoa Sijoitetun nuoren itsenäistymisestä 20 4 LYSTIMÄEN NUORISOKOTI Nuorisokodin esittely Nuorisokodin toimintamenetelmiä Nuorisokodin asumisharjoittelu Asumisharjoittelusta syntyvät kustannukset Asumisharjoittelusopimus Nuorisokodin ohjeita itsenäistä elämää varten 28 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusmenetelmät Tutkimushenkilöt 32

5 5.4 Tutkimusaineiston keruu Tutkimusaineiston analysointi Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys 35 6 TUTKIMUKSEN TULOKSET Nuorten taustaa Nuorten omia mietteitä laitosajastaan Nuorten valmistelu asumisharjoittelua varten Asumisharjoitteluajan keston riittävyys Nuorisokodin henkilökunnan tuki asumisharjoitteluaikana Nuorten kokemuksia asumisharjoittelusta Nuorten rahatilanne ja rahan käyttö Valmius itsenäiseen elämään 45 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 46 8 POHDINTA 47 9 LÄHTEET LIITTEET Liite 1 Itsenäistyvän nuoren roolikartta 55 Liite 2 Itsenäistyvän nuoren ruksilista 56 Liite 3 Asumisharjoittelusopimus 58 Liite 4 Tutkimuslupa-anomus ja tutkimuslupa 60 Liite 5 Haastattelukysymykset nuorille 62

6 1 JOHDANTO Lastensuojelutyötä on kehitetty ja tutkittu monesta eri näkökulmasta, mutta jälkihuolto on jäänyt vähälle huomiolle. Kiinnostusta on ollut siihen, mitä nuorille tapahtuu, kun he siirtyvät sijaishuollosta jälkihuoltoon. Kysymys koskee usein sitä, miten nuoret pärjäävät kotiuduttuaan. Ovatko he töissä/koulussa, onko ongelmia päihteiden kanssa? Vähemmälle on jäänyt tarkastelu, miten nykyinen palvelujärjestelmämme pystyy tukemaan nuoria heidän siirtymisvaiheessaan sijaishuollosta jälkihuoltoon (Hietaniemi 2003, 13). Oma kiinnostukseni aiheeseen syntyi syksyllä 2002 ollessani Lapsuus ja nuoruus opintokokonaisuuden työharjoittelujaksolla espoolaisessa nuorisokodissa. Nuorisokodissa alkoi itsenäistyvän nuoren asumisharjoittelu työharjoitteluni aikana. Asumisharjoittelussa nuori opettelee itsenäiseen asumiseen ja elämiseen liittyviä asioita. Kiinnostukseni syveni kevään 2003 Osallisuus ja sosiaalinen tuki opintojaksolla, jolloin olin Espoon nuorisohuollon jälkihuollossa työharjoittelussa. Minulla oli myös erinomainen tilaisuus seurata ja havainnoida nuoria heidän itsenäisen elämän harjoittelussa tehdessäni nuorisodissa eripituisia sijaisuuksia syksystä 2004 alkaen. Nuorisokodin henkilökunnan pyynnöstä teen opintoihini kuuluvan opinnäytetyöni asumisharjoittelusta. Kartoitan nuorten omia kokemuksia asumisharjoittelusta sekä vastasiko asumisharjoittelu tarkoitustaan ja oliko asumisharjoitteluaika riittävän pitkä. Näiden seikkojen avulla pyrin auttamaan nuorisokodin henkilökuntaa kehittämään jatkossa kyseistä asumisharjoittelua toimivammaksi ja paremmaksi. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen ja aineisto on kerätty puolistrukturoidusti avoimilla, kahdenkeskisillä haastatteluilla. Haastateltavia oli kolme, kevääseen 2004 asumisharjoittelussa asuneita itsenäistyviä nuoria.

7 6 Nuoret kehittyvät ja aikuistuvat yksilöinä ja jokainen omassa tahdissaan. Täysi-ikäisyys ja sen myötä oman itsenäisen elämän aloittaminen eivät välttämättä automaattisesti tarkoita, että nuori olisi valmis omaan elämään harjoittelematta sitä ensin. Nuorella, joka aikuistuu lastensuojelulaitoksessa, saattaa olla hyvinkin erilaiset lähtökohdat kuin niin sanotusta normaalista perheestä tai normaaleissa perheolosuhteissa eläneellä nuorella. Syynä tähän on mahdollisesti esimerkiksi biologisen perheen tai jonkin muun sosiaalisen yhteisön tuen puutteellisuus tai jopa sen kokonaan puuttuminen. Nuoren olisi täysi-ikäisyyden kynnyksellä kyettävä tekemään ratkaisevia tulevaisuuttaan koskevia päätöksiä, esimerkiksi koulutuksen ja/tai työn suhteen. Myös oman itsenäisen elämisen aloittaminen ja oman kodin perustaminen ovat suuria ja mullistavia asioita nuoren elämässä. Näillä nuoren oman elämänsä ja tulevaisuutensa suhteen tekemillä ratkaisuilla saattaa olla hyvinkin kauaskantoiset vaikutukset ja epäonnistuminen jollakin näistä osa-alueista vaikuttaa melko varmasti negatiivisesti muuhun elämään. Tästä syystä laitosnuoren olisi hyvä saada riittävästi opastusta, neuvoa ja tukea jo laitossijoituksen aikana oman itsenäisen elämän suhteen. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen ja aineisto on kerätty puolistrukturoidusti avoimilla, kahdenkeskisillä haastatteluilla. Haastateltavia oli kolme, kevään 2004 loppuun mennessä asumisharjoittelussa asuneita itsenäistyviä nuoria. Uskon, että opinnäytetyöni auttaa nuorisokodin henkilökuntaa kehittämään ja tarvittaessa myös parantamaan heillä toimivaa asumisharjoittelua itsenäistyvien nuorten kanssa. Itselleni siitä on hyötyä, koska toivon tulevaisuudessa työskenteleväni lastensuojelussa omaa, itsenäistä elämää aloittavien ja harjoittelevien nuorten parissa.

8 7 2 LASTENSUOJELU 2.1 Lapsen etu lastensuojelun lähtökohtana Mutkan (2001, 95) mukaan lastensuojelutilastot osoittavat selvästi, miten erilaisten sosiaalietuuksien ja avohuollon tukipalveluiden kehittämisellä on voitu turvata lasten ja heidän perheidensä selviämistä. Niiden avulla vanhempien sairauteen, vammaisuuteen tai kasvatusvaikeuksiin liittyvät syyt huostaanoton perusteina on saatu tuona aikana selvästi vähenemään. Tämän kehityskulun kääntöpuolena Mikkola ja Helminen (1994, 101) osoittavat kuitenkin, miten samanaikaisesti vanhempien päihteiden käyttö huostaanoton ja kodin ulkopuolelle tapahtuneen sijoituksen syynä on noussut yli kaksinkertaiseksi. Mutka (2001, 95) toteaa vielä, että myös lapsen hoidon laiminlyönnit ja pahoinpitelyjen osuudet sijoituksen perusteina ovat jonkin verran lisääntyneet. Lastensuojelu on osa kunnallisen sosiaalitoimen lakisääteisiä palveluja. Lastensuojelulaissa mainitaan lapsen oikeudesta turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä lapsen erityiseen suojeluun (Lsl 683/83). Lastensuojelun tarkoituksena on turvata lapsen lastensuojelulain 1 :ssä mainitut oikeudet vaikuttamalla yleisiin kasvuoloihin, tukemalla huoltajia lasten kasvatuksessa sekä toteuttamalla perhe- ja yksilökeskeistä lastensuojelua (Lsl 683/83). Perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua ovat avohuollon tukitoimet, huostaanotto ja sijaishuolto sekä jälkihuolto (Lsl 683/83). Joiltakin lapsilta kuitenkin puuttuvat tällaiset kasvun ja kehityksen edellytykset, turvalliset aikuiset sekä turvallinen koti.

9 8 Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/83) on määritelty lapsen hyvä huolto, hoito ja kasvatus seuraavasti: Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle pyritään antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärrystä, turvaa ja hellyyttä. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää. On paljon vanhempia, jotka eivät syystä tai toisesta jaksa tai ole kykeneviä huolehtimaan lastensa välittömistä tarpeista. Silloin kun lapsi ei saa tarvitsemaansa hoitoa ja kasvatusta tai kun lapsen olosuhteet ovat turvattomat tai lapsi omalla käyttäytymisellään vahingoittaa terveyttään tai kehitystään, on sosiaalilautakunnan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin. Lastensuojelun avun ja tuen tarve voi tulla ilmi monin eri tavoin. Vanhemmat tai lapsi itse voivat kääntyä lastensuojeluviranomaisten puoleen ja pyytää apua ja tukea. Useimmiten kuitenkin lastensuojelun tarpeen ilmoittavat viranomaiset esim. päiväkodin, koulun tai terveydenhuollon edustajat tai joku tilanteesta huolestunut henkilö, joka voi olla sukulainen, tuttava tai naapuri. (Ahto & Mikkola 1999, 6-7; Johansson 1994, 3.) 12 vuotta täyttäneen lapsen omat toivomukset ja mielipiteet on huomioitava selvitettäessä lapsen etua. On myös perehdyttävä lapsen kasvuoloihin ja arvioitava, miten eri lastensuojelutoimet todennäköisesti vaikuttavat lapsen kehitykseen. Lasta on aina kuultava hänen ikänsä mukaisesti. Kaksitoista vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus käyttää puhevaltaa häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa. Lastensuojelussa lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta ja nuorella tarkoitetaan alle 21-vuotiasta. (Lsl 683/83.)

10 9 2.2 Huostaanotto Lastensuojelulain ensisijaisena tehtävänä on tukea vanhempia selviytymään lapsensa hoitajina. Toisinaan ongelmat voivat olla kuitenkin niin monimutkaisia ja pitkään kehittyneitä, ettei avohuollon keinoin pystytä turvaamaan lapsen hyvää hoitoa. Syinä voivat olla esimerkiksi vanhempien sairaus, heidän kokemuksensa ja taustansa tai päihde- ja mielenterveysongelmat. Tällöin kunnan sosiaaliviranomaisten tehtäväksi tulee huostaanottaa lapsi ja järjestää hänelle lastensuojelulain mukainen sijaishuolto. (Ahto & Mikkola 1999, 4-9). Lastensuolelulaissa (683/83) määritellään huostaanoton edellytykset seuraavasti: Sosiaalilautakunnan on otettava lapsi huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka jos lapsi vakavasti vaarantaa terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään, jos avohuollon tukitoimet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia taikka, jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Huostaanottoon voidaan ryhtyä vain kun kaikki kolme edellä mainittua edellytystä täyttyvät yhtäaikaa. Huostaanotto on radikaali interventio eli väliintulo perheyhteisöön. (Mikkola & Helminen, 1994, ) Huostaanotto edellyttää aina viranomaisen päätöstä. Huostaanotolla tarkoitetaan lapsen tai nuoren kasvatus- ja hoitovastuun siirtämistä kunnan sosiaalilautakunnalle, käytännössä lastensuojelulaitokselle tai perhekodille. (Johansson 1994, 4.)

11 10 Sosiaalilautakunnalla on oikeus päättää huostaanotetun lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta sekä olinpaikasta. Joka tapauksessa tulee pyrkiä yhteistyöhön lapsen vanhempien ja muiden huoltajien kanssa. Huostaanotonkin aikana lapsen huoltajuus ja holhous säilyvät lapsen vanhemmilla. (Ahto & Mikkola, 1999, 9.) Asianosaisten oikeusturva taataan kuulemismenettelyllä ennen päätöksentekoa. Lisäksi vastentahtoinen huostaanottopäätös alistetaan aina lääninoikeuden alistettavaksi. Lapsen biologisella vanhemmilla tai 12 vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus hakea muutosta huostaanottoa koskevassa asiassa. Kiireellinen huostaanotto voidaan tehdä silloin, jos lapsi tai nuori on edellä mainituista syistä välittömässä vaarassa. Kiireellinen huostaanotto on voimassa rajoitetun ajan eli 14 päivää, eikä sitä alisteta lääninoikeuden vahvistettavaksi. (Johansson 1994, 4.) Lastensuojelulain mukaan huostaanottto tulee purkaa, mikäli siihen johtaneet syyt ovat poistuneet ja vanhemmat saaneet esimerkiksi elämäntilanteensa kuntoon ja alkoholinkäyttönsä hallintaan. Huostassapidon ollessa lapsen edun mukaista sitä tulee edellä mainituista syistä huolimatta jatkaa. Asiaa harkittaessa otetaan huomioon muun muassa sijaishuollon kestoaika, perhehoitajan ja lapsen suhteen laatu sekä biologisten vanhempien ja lapsen yhteydenpito. Huostassapito lakkaa aina kun lapsi täyttää 18 vuotta tai solmii avioliiton. (Ahto & Mikkola 1999, 28). 2.3 Sijaishuolto Lastensuojelussa käytetään termiä sijaishuolto, jolla tarkoitetaan huostaanotetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijaishuoltoon voidaan sijoittaa vain sosiaalilautakunnan huostaanottama lapsi. Sijaishuolto voi olla joko tilapäistä tai jatkuvaa hoitoa. Sijaishuoltoa voidaan antaa joko laitoksissa tai perhehoitona yksityisperheissä sekä perhekodeissa. Sijaishuollon muoto määräytyy lapsen

12 11 tarpeiden ja edun mukaan. Päämääränä on hyvä hoito ja kasvatus sekä pysyvien ja turvallisten ihmissuhteiden luominen. Lapsella on oikeus tavata ja pitää yhteyttä vanhempiinsa sekä muihin hänelle läheisiin ihmisiin. Sosiaalilautakunnan on tuettava ja autettava lapsen ja hänen vanhempiensa sekä muiden lapselle läheisten ihmisten yhteydenpitoa. (Lsl 683/83; Mikkola & Helminen 1994, 113.) Sosiaalihuoltolain mukaan laitoshuollolla tarkoitetaan hoidon, ylläpidon ja kuntouttavan toiminnan järjestämistä jatkuvaa hoitoa antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä. Laitoshuoltoa annetaan henkilölle, joka tarvitsee apua, hoitoa tai muuta huolenpitoa, jota ei voida tai ole tarkoituksenmukaista järjestää hänen omassa kodissaan tai muita sosiaalipalveluja hyväksikäyttäen. Lastensuojelulaitoksia ovat lastenkodit, nuorisokodit ja koulukodit sekä muut näihin rinnastettavat lastensuojelulaitokset mm. ammatilliset perhekodit. (Lsl 683/83; Mikkola & Helminen 1994, 230). 2.4 Jälkihuolto Lastensuojelulaki määrittelee nuorten jälkihuollon seuraavasti: Sijaishuollon päättymisen jälkeen sosiaalilautakunnan on aina järjestettävä lapselle tai nuorelle jälkihuolto tukemalla sijaishuollossa ollutta lasta tai nuorta sekä hänen vanhempiaan ja huoltajiaan sekä henkilöä, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tai nuori on. Tämä velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy, kun nuori täyttää 21 vuotta. (Lsl 683/83.) Jälkihuollon päämääränä on saattaa lapsi takaisin kotiin tai nuori itsenäiseen elämään, itsenäisesti toimeen tulevaksi aikuiseksi, jolla oma sosiaalinen verkosto tukenaan. Kun lapsen elämään on puututtu raskaimmalla mahdollisella tavalla - otettu pois biologisesta perheestä hänen suojelemisekseen on yhteiskunnan velvollisuus myös kantaa vastuu, kunnes lapsen tai nuoren lähiverkosto ja omat siivet kantavat. (Puonti, Saarnio ja Hujala, 2004, 263.)

13 12 Tätä säännöstä voidaan Mikkola ja Helmisen (1994, 279) mukaan soveltaa kahteen eri tilanteeseen: 1) jälkihuollon on velvollinen järjestämään se kunta, jonka sosiaalilautakunnan huostassa lapsi/nuori on ollut, joten kustannus- ja järjestämisvastuun siirtyminen toiselle kunnalle ei nykyisin voimassaolevan lastensuojelulain mukaan ole mahdollista ja 2) vastuu jälkihuollosta ei yksinomaan rajoitu suoritettuun huostaanottoon, vaan perusteeksi riittää, että kunta olisi huostaanottovelvollisuutta koskevien säännösten mukaan ollut velvollinen järjestämään sijaishuollon. Vaikka kunta ei olisi ryhtynytkään ko. toimenpiteeseen, on sillä siitä huolimatta jälkihuoltovelvollisuus. Tähän viittaavat lain kohdan sanat: joka on ollut vastuussa. Jälkihuoltonuorelle annettavat sosiaalipalvelut ja muut tukitoimet perustellaan seuraavasti: kun lastensuojelun tarve oleellisilta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta. tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen tai sellaisen itsenäistymässä olevan nuoren kuntoutumiselle, joka ennen 18 vuottaan on ollut lastensuojelun asiakkaana, on kunnan viivytyksettä järjestettävä taloudellinen tuki sekä korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeenmukainen asunto. (Lsl, 683/83.) Lastensuojelulain 46 :n 2 momentti muutettiin heinäkuun alusta 1990 voimaan tulleella lainmuutoksella seuraavaksi: Kun lapsen tai nuoren hoito ja kasvatus on järjestetty tämän lain 14 :n tai 5 ja 6 lukujen mukaisesti kodin ulkopuolella tai 43 :n mukaisena jälkihuoltona, on hänen opintojaan, harrastuksiaan ja henkilökohtaisia tarpeitaan varten annettava käyttövaroja ja itsenäistymistä varten varattava riittävä määrä varoja sitten, kun asetuksella tarkemmin säädetään. Muutosta perusteltiin hallituksen esityksessä mm. seuraavasti: On tärkeätä, että kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten käyttövaroista annetaan yhtenäiset valtakunnalliset normit. Tämä on tärkeätä jo yksin lasten keskinäisen tasaarvon kannalta. Toisaalta yksityiskohtaisen sääntelyn vaikeus ja elämäntilanteiden nopea muuttuminen vaikeuttaa asian sääntelyä lain tasolla. (Mikkola & Helminen 1994, 205.)

14 13 Mikkolan ja Helmisen (1994, 235) mukaan jälkihuollon tavoitteena on turvata aikaisemman huollon kantavuus ja varmistaa riittävän pitkälle se, ettei nuori ajaudu liian vahain lopetetun tuen vuoksi yhteiskunnan muun huolto- ja hoitokoneiston varaan. Hyvin toteutettu jälkihuolto on myös ehkäisevää lastensuojelutyötä. Nuorten jälkihuollon tilaa pohtineen työryhmän mukaan jälkihuoltoon panostaminen on yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa sekä jo investoidun työmäärän ja taloudellisten resurssien, että mahdollisten tulevaisuudessa sosiaalimenoista koituvien säästöjen perusteella. Huostaanottamalla lapsen yhteiskunta sitoutuu myös tarjoamaan hänelle riittävän hyvät elinolosuhteet. Se, että nuorille opetetaan vastuuta toisesta ihmisestä, täytyy näkyä käytännössä myös hänestä itsestään huolehtimisena. (Muistio ) Laaksonen, Alho ja Luotoniemi (2000, 14) toteavat avohuollon tehostumisen johtaneen siihen, että nuoret sijoitetaan melko myöhäisessä vaiheessa lastensuojelulaitoksiin ja usein sijoitus päättyy nuoren suoritettua peruskoulunsa. Korjaava hoito jää näin etenkin moniongelmaisten nuorten kohdalla kesken ja nuori tarvitsee jälkihuoltoa joko laitoksessa tai jossakin tuetussa asumismuodossa. Huostaanotetun nuoren liian varhainen kotiuttaminen laitoksesta tai liian heikolle jälkihuollon tuelle jääminen on syynä monen nuoren asunnottomuuteen. Nuoren asumisvaikeudet ja asunnottomuus ovat yhteydessä elämäntilanteiden muutoksiin, kuten opiskelujen aloittamiseen, työpaikan saamiseen toiselta paikkakunnalta, työttömyyteen, taloudelliseen epävarmuuteen, päihde- ja mielenterveysongelmiin, ihmissuhdevaikeuksiin sekä alhaiseen koulutustasoon. (Laaksonen ym. 200, 14.) Kevyempää itsenäistymisasumista tarvitsevat vievät laitos- ja perhekotipaikkoja, koska asuntoja ei ole riittävästi jälkihuoltonuorille. (Muistio ).

15 14 Puonnin ym. (2004, 263) mukaan jälkihuolto päättyy valitettavasti tänä päivänä lastensuojelulain määräämään yläikärajaan (21 v.) riippumatta siitä, kantaako nuoren elämä vai ei. Lastensuojelun laatua kehittämällä saatetaan joissain tapauksissa saada aikaistettua elämän kantavuutta, mutta joka tapauksessa on toivottavaa, että käynnissä olevassa lastensuojelulain uudistamisessa tähän ikärajan tuomaan epäkohtaan yritetään saada parannusta. 2.5 Jälkihuolto Espoossa Tässä opinnäytetyössä perehdytään Espoon kaupungin järjestämään jälkihuoltomalliin, koska opinnäytetyön aihe koskee espoolaisten lastensuojelunuorten asumista ja elämää ennen kuin he siirtyvät 18 vuotta täytettyään jälkihuollon piiriin. Espoossa jälkihuoltotyöryhmä on osa Nuorisohuoltoa. Jälkihuoltotyöryhmässä on sekä sosiaalityöntekijöitä että ohjaajia. Jälkihuoltotyöryhmän työntekijät tekevät käytännössä samaa työtä koulutuksesta riippumatta. Työssä käytetään tukena Espoon jälkihuollon toimintamallia. Jälkihuoltotyöryhmän kehittämän toimintamallin tarkoitus on selventää ja yhtenäistää eri alueiden toimintaa jälkihuoltonuorten tukena. (Espoon kaupungin jälkihuollon toimintamalli 2002, 2.) Toimintamallin (2002, 2) mukaan jälkihuollolla pyritään vastaamaan nuoren elämänhallinnan haasteisiin. Tavoitteena on ohjata nuorta normaaliin elämään ja normaalipalvelujen piiriin, kun hänen huostaanottonsa loppuu. Jälkihuollon työntekijä tukee nuorta asumisessa, opiskelussa ja työelämään hakeutumisessa sekä talousasioiden hoidossa. Nuorta opetetaan myös kantamaan itse vastuuta. (Espoon kaupungin jälkihuollon toimintamalli 2002, 2-3.)

16 15 Espoossa nuori tekee itse asuntohakemuksen noin puoli vuotta ennen 18 ikävuotta ja jälkihuoltoon siirtymistä. Jos jälkihuoltotyöryhmä on työskentelyssä mukana, jälkihuollon työntekijä avustaa nuorta asuntohakemuksen tekemisessä ja puoltaa asunnon saantia kuukausittain kiinteistöpalvelukeskuksessa pidettävässä kokouksessa. tällöin nuori voi saada asunnon joko kaupungin normaalista asuntokannasta, Y-säätiön asunnoista tai jälkihuoltotyöryhmän hallinnassa olevista asunnoista. (Espoon jälkihuollon toimintamalli 2002, 3-4.) Jos nuoren aluesosiaalityöntekijä arvioi nuoren tarvitsevan jälkihuoltotyöryhmän tukea, hän tekee asiasta kirjallisen esityksen jälkihuoltotyöryhmän johtavalle sosiaalityöntekijälle noin puoli vuotta ennen kuin nuori täyttää 18 vuotta. Jälkihuoltotyöryhmä arvioi esityksen pohjalta mahdollisuutensa ottaa nuori asiakkaaksi. (Espoon kaupungin jälkihuollon toimintamalli 2002, 2.) Nuoren siirtyessä tuettuun tai itsenäiseen asumiseen, nuorelle maksetaan alkuavustusta (588 ) harkinnan ja tarpeen mukaan. Mikäli nuori saa omaisiltaan huonekaluja, astioita ym., tämä otetaan huomioon alkuavustuksen määrässä. Itsenäiseen asumiseen siirtyvällä perhe-eläkettä saaneella nuorella on oikeus saada kertyneet itsenäistymisvaransa käyttöönsä viimeistään jälkihuollon päättyessä. Itsenäistymisvarojen käytöstä tehdään nuoren kanssa suunnitelma. (Espoon jälkihuollon toimintamalli 2002, 4.) Nuoren tilanteeseen ja tuen tarpeeseen tulee kiinnittää huomiota; näin nuori voidaan ajoissa ohjata hänelle sopivien palveluiden piiriin. Nuorelle tehdyssä jälkihuollon palvelusuunnitelmassa määriteltyjä tavoitteita tulee tarkistaa aina ajoittain. Nuorta, jolla on hoitamaton (akuutti) päihdeongelma, ei tule sijoittaa tukiasuntoon ilman päihdeongelman kokonaisvaltaista arviointia ja hoitoa. Hoitamaton päihdeongelma johtaa usein häätöön. Päihdeongelmainen nuori ohjataan Espoon päihdepysäkille. (Espoon jälkihuollon toimintamalli 2002, 5.)

17 16 3 SIJOITETUN NUOREN OSALLISUUDESTA 3.1 Nuoret osana laitoksen yhteisöä Lastenkodin arkea tutkinut Törrönen (1999,102) toteaa, että sosiaaliset suhteet, vuorovaikutuksellisuus ja tunteet tuntuvat itsestään selvyyksiltä, mutta ilman niitä arki olisi vain irrallisia tapahtumia. Lastenkodissa yhteisöllisyys ja vertaisten tärkeys on selkeästi havaittavissa. Lastenkodin lasten ja nuorten ryhmä muistuttaa sisarusryhmää, jossa opastetaan toisia ja jaetaan ymmärrystä samankaltaisista elämäntilanteista. ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muualla tavoin loukkaavasti. Timonen-Kallion (2000, 14) mukaan aikuisten ja nuorten yhdessä luodessa ja muokatessa arkea eivät lapset ja nuoret silloin toimi pelkästään aikuisten ehdoilla tai noudata aikuisen tekemiä sääntöjä kyselemättä, vaan ovat refleksiivisiä ja itsereflektioon kykeneviä toimijoita. Timonen-Kallio lisää vielä, että lapset ja nuoret eivät näyttäydy irrallisena tai marginalisoituna ryhmänä laitoksen arjessa, vaan he osallistuvat oman arkensa rakentamiseen yhdessä aikuisten kanssa. 3.2 Sijoitetun nuoren syrjäytymisestä Sijaishuollon palvelujen piirissä ovat kasvamassa ne lapset ja nuoret, jotka ovat vaarassa syrjäytyä koulutus- ja työelämästä. Huostaanoton loputtua nuoret eivät enää välttämättä halua, että heidän elämäänsä kontrolloidaan ja puututaan. Koko itsenäinen elämä laitoksen ulkopuolella ja oman kodin perustaminen ovat kuitenkin melkoinen haaste. (Timonen-Kallio 2000, 1.) Itsenäiseen elämään lähtevä nuori on helposti vaarassa syrjäytyä ja kovin yksin. Nuoren itsenäisen elämän aloittaminen on helpompaa, kun hän on tietoinen taustastaan ja nykytilanteestaan. Lastenkodissa tai nuorisokodissa asuessa on tärkeää kartoittaa nuoren sosiaalisia verkostoja. (Timonen-Kallio 2000, 31.)

18 17 Epäonnistumisen kokemusten, ei-hyväksytyksi tulemisen, yhteisöjen ulkopuolelle joutumisen kertautuminen voi puolestaan johtaa sisäisen elämänhallinnan heikkenemiseen. Ulkoisen väylän tarkoittaessa ulkoisten resurssien ehtymistä. Niin ongelmien kasautumisen sisäinen väylä liittyy mielensisäisiin, kognitiivisiin prosesseihin. Ongelmien kasautumista edistävä sisäinen väylä sisältää ensinnäkin sellaisten itseä koskevien, negatiivisten ajattelutapojen omaksumista, joita ovat esimerkiksi heikko itsetunto, vähäinen hallinnantunne ja vähäinen usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin. (Rönkä 1997, 10.) 3.3 Sosiaalinen verkostoa Nuorisokodissa nuorella on omahoitaja, jonka on yhdessä nuoren kanssa luotava ja ylläpidettävä yhteyksiä nuoren perheeseen sekä muihin nuoren sosiaalisen verkoston henkilöihin. Verkoston kutojana ja ylläpitäjänä omahoitaja on tärkeä henkilö. Omahoitajan rooli on toimia nuoren ja hänen perheen välillä tulkkina ja puhemiehenä silloin kun keskusteluyhteys on huono tai se on kokonaan katkennut. (Timonen-Kallio 2000, 31.) Sosiaalisen verkoston käsitteellä tarkoitetaan yleensä niitä vuorovaikutussuhteita, joiden kautta yksilö pitää sosiaalista identiteettiään. Näistä vuorovaikutussuhteista hän saa henkistä tukea, materiaalista apua ja palveluja, tietoja sekä uusia ihmissuhteita. (Seikkula 1994, 16.) Verkostokartan piirtäminen auttaa hahmottamaan nuoren lähipiiriä. Kartta, jonka voi piirtää monella eri tavalla, aloitetaan listaamalla nuoren elämään kuuluvat henkilöt. Verkostokartta jakautuu aina viiteen eri alueeseen: perhe, suku, koulutoverit, ystävät ja naapurit sekä viranomaiset. Listaan sijoitetaan nuoren elämään kuuluvat henkilöt omiin alueisiinsa etäisyys huomioiden. Keskenään tutut henkilöt voidaan yhdistää viivoin, ristiriidat, lähenemiset, loittonemiset jne. voidaan merkitä verkostokarttaan erityisviivoin. (Timonen- Kallio 2000, 32.)

19 18 Perheensä ja sukunsa henkilöitä nuori ei voi valita vaan he ovat sukulaisuuden ja aikuisten valintojen kautta kuvaan tulleita. Vaikka sukulaisia ei tavattaisikaan usein, edustaa suku pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Sukulaisten kanssa voi useinkin olla riitoja, mutta kaikesta huolimatta sukulaisuus säilyy. Sukulaisista puhutaan sijoituksen aikana perhetapaamisissa ja sukupuuta piirrettäessä. Sukulaisten luona vierailut ovat tärkeitä lastensuojelulapselle lastenkodista käsin. (Timonen-Kallio 2000, 32.) Timonen-Kallion (2000, 32) mukaan viranomaisten paljous verkostossa kertoo sen, että tärkeät ihmiset ovat jostain syystä kadonneet ja tilalle on tullut viranomaisverkosto. Moniongelma-perheen kohdalla voi käydä niin, että suku kyllästyy loputtomaan avun tarpeeseen, tai että sukulaisilla ja ystävillä on itsellään paljon vaikeuksia eivätkä he jaksa ylläpitää suhteita. Erityisesti tällaisessa tilanteessa nuori tarvitsee kaiken mahdollisen tuen itsenäistä elämää opetellessaan. Lastensuojelulasten perheille on leimallista voimakas päihteiden ja huumeiden käyttö, elämänhallinnan järkkyminen, itsetuhoinen käyttäytyminen ja pirstoutuneet sosiaaliset verkostot. (Virtanen 1995, 51.) Timonen-Kallion (2000, 27) mukaan lastensuojelun piirissä olevien lasten ja nuorten ympärillä toimii monia auttajatahoja. Viranomaistoiminnan muodostuminen nuoren ympärille voi paljastua hankalaksi, jos esimerkiksi omahoitaja, sosiaalityöntekijä, työvoimahallinnon edustaja, terapeutti ja opettaja työskentelevät toisistaan tietämättä eri suuntiin. Ammattikuntien välille muodostuneet rajat sekä erilaiset säännöt ja määräykset saattavat ehkäistä yhteistyötä. Myös tiedon puute voi aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi joillakin viranomaisilla on varsin rajalliset tiedot jälkihuoltojärjestelmästä. (Nyyssölä & Pajala )

20 Sijoitetun nuoren itsenäistymisestä Lastensuojelulaitoksessa eläneen nuoren itsenäistymisen tukeminen on moninainen ja monivaiheinen prosessi. Monien ongelmien kanssa elävien nuorten kanssa tehtävä sosiaalinen kasvatustyö vaatii työntekijältä pitkää sitoutumista, ammatillisuutta ja aikuisuutta. Työntekijän riittämättömyyden tunteet ovat tämän tehtävän edessä yleisiä. Työntekijästä saattaa usein tuntua siltä, että nuori joutuu lähtemään raakileena, paljon olisi vielä pitänyt ehtiä opettaa. (Timonen-Kallio 2000, 24.) Timonen-Kallion (2000,8) mukaan itsenäisyyteen kasvattaminen on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä. On lapsi tai nuori minkä ikäinen tahansa laitokseen tullessaan, on hyvin tärkeätä hoitoa suunniteltaessa ottaa huomioon lapsen ja nuoren kasvaminen aikuiseksi asti. Tämän tähden on jo hyvin varhain tähdättävä sellaiseen hoitoon, kasvatukseen ja huolenpitoon, mikä tukee nuoren selviytymistä sijaishuollon ja laitoksen jälkeen. Yhteiskuntaan integroituminen; laitoksesta itsenäiseen elämään siirtyminen ja koulutuksesta työelämään siirtyminen on hoito- ja kasvatustyön perimmäinen tavoite. (Timonen-Kallio 2000, 8.) Yksi suurimmista nuoren itsenäisen elämän aloittamiseen liittyvistä asioista on muutto omaan asuntoon. Muuttamisesta seuraava vapaus saattaa houkutella kovasti itsenäisen elämän aloittamiseen, mutta on syytä muistaa, että vapaus on kuitenkin vain yksi puoli asiasta. Yksin asuessa tulee myös monta asiaa, joista pitää ottaa vastuu. Pitää varautua maksamaan laskut, kuten vuokra ja sähkölasku. Ruokaa ei ole jääkaapissa, ellei sitä itse osta. Huonekalujen, astioiden ja muiden tavaroiden hankkiminen vaatii melkoisesti rahaa. Kodinhoitoon liittyvät asiat, kuten vaatteiden pesu, siivous ja tiskaus täytyy hoitaa itse sekä hankkia niihin tarvittavat välineet. (Immonen, Suurkuukka & Särkkä 2002, 32.)