Kertomus liputuspäivähankkeesta

Transkriptio

1 LIPUTUSPÄIVÄ KANSALLISSÄVELTÄJÄ JEAN SIBELIUKSELLE JA SUOMEN SÄVELTAITEELLE Kertomus liputuspäivähankkeesta

2 JULKAISIJA: Hämeenlinnan Kansallinen Kulttuuriyhdistys ry Teoksen julkaisukustannuksista ja taitosta on vastannut Hämeenlinnan kaupunki Kannen valokuva Bertil Dahlgren, 1950-luku Paino: Kopijyvä Oy, Hämeenlinna

3 KERTOMUS LIPUTUS- JA JUHLAPÄIVÄHANKKEESTA KANSALLISSÄVELTÄJÄ, PROFESSORI JEAN SIBELIUKSEN JA SUOMALAISEN SÄVELTAITEEN KUNNIAKSI Historiikin on toimittanut Hämeenlinnan Kansallisen Kulttuuriyhdistys ry:n pyynnöstä ja dosentti Kaija Lehmuskallion kokoaman arkistomateriaalin ja eri lähteistä saadun tiedon pohjalta agrologi Mikko von Weissenberg. Julkistettu Hämeenlinnan Kansallisen Kulttuuriyhdistys ry:n järjestämässä Kansallissäveltäjä Jean Sibeliuksen ensimmäisen vakiintuneeksi tulevan liputuspäivän kunniaksi järjestetyssä juhlamatineassa, Jean Sibeliuksen opinahjon, Hämeenlinnan lyseon juhlasalissa, joulukuun 4. päivänä v ja luovutettu Jean Sibeliuksen syntymäkotimuseoon Hämeenlinnassa 8. joulukuuta

4 Prologi Usein hämmästyy kulttuurihistorian ja eri kulttuurien äärellä. Ihmisen luovuus on mykistävä. Luovuus ja sen lähteet ovat monikuvaisia, mutta aina ainutkertaisia. Niistä voi täysin käyttää musiikin paljon puhuvaa termiä polyfoninen, moniääninen maailma, jossa eri äänillä on yhtäaikaisesti itsenäinen sävelkulkunsa. Ihmisen musisointi on yhtä vanha kuin ihmisen historia. Itse Darwin aikanaan suuresti ihmetteli ihmisen lauluääntä, kykyä luoda säveliä ja laulaa! Musiikin luominen on syvältä lähtevä emotionaalinen ilmaisun ja ajattelemisen muoto, lisäksi teoreettis-fysikaalinen maailma. Orfeuksen muistamme, mutta vielä lähemmin oman Kalevalamme Väinämöisen, jonka soitto lumosi koko luomakunnan. Koska musiikki ei edellytä ihmisten ja kansojen kulttuurisessa kohtaamisessa puhuttua tai kirjoitettua kieltä, on suomalainen hengen maailma, suomalainen sielu ja suomalainen ajattelu saanut suomalaisten säveltäjien ja esittäjien musiikkitaiteessa yleispätevän kansallisen ja universaalin ekspressionsa. Suomalaisella säveltaiteella, suomalaisilla säveltäjillä, laulujen sanoittajilla ja esittävillä taiteilijoilla on historiassamme ollut ja on tulevaisuudessakin aina oleva hyvin oleellinen merkitys suomalaisten identiteetin, suomalaisuuden synnyssä ja kehittymisessä. (Ote dosentti Kaija Lehmuskallion puheesta sisäasiainministeriössä ) 4

5 Liputuspäiväesityksen perusteet Suomalaisen musiikin juuret ovat 3000 vuoden takana. Kanteleen ääni kaukaisin. Sen jälkeen ilmaantuivat jouhikot, jousisoittimet, torvet ja klarinetti. Mutta ilman säveltaiteellista traditiota verrattuna keskieurooppalaiseen pitkään traditioon vasta Jean Sibelius loi Suomen säveltaiteen perustan ja astui teoksillaan kansainväliseen kuuluisuuteen. Suomalainen musiikki ja säveltaide ovat Jean Sibeliuksen ansiosta lunastaneet paikan maailman musiikkitaiteen olympolla. Voidaan sanoa, että Sibeliuksen musiikki on, kaikessa universaalisuudessaan, vahva suomalaisen identiteetin, suomalaisten psykofyysinen ja sosiaalinen inkarnaatio. Sibelius on täyttänyt suomalaisuuden syvällisen todentumistarpeen. Jean Sibelius ja Suomen säveltaide kantavat syvää kokonaisuutta ihmisestä, elämän olemuksesta aina avaruuden kosmisiin näkyihin asti. Oman kulttuurimme tiedostamisessa integroituvassa maailmassamme nousee yhä voimakkaammin äänikerroin tarve kunnioittaa suomalaisen musiikin säveltäjämestaria, kansallissäveltäjäämme Jean Sibeliusta ja suomalaisen säveltaiteen luovaa jatkumoa. Suomen musiikkitaiteen ikonien pitkästä saatosta voidaan esimerkkeinä poimia Henrik Crusell, Fredrik Pacius, Karl Collán, Robert Cajanus, Jean Sibelius, Aarre Merikanto, Toivo Kuula, Erik Bergman, Joonas Kokkonen, Einojuhani Rautavaara, Kaija Saariaho, Aulis Sallinen, Esa-Pekka Salonen, Leif Segerstam, Ralf Gothoni, Martti Talvela, Jorma Hynninen, Karita Mattila, Soile Isokoski, moni muu unohtumaton taiteilija sekä kymmeniä nimiä viihdemusiikin säveltäjien, sanoittajien ja esittäjien pitkästä jatkumosta. Säveltaiteessa ilmenevä luova nerous, sen suoma khatarsis ovat yksittäisen kansan ja kansojen elonjäämisulottuvuutta, rikkaus, yhteys ja toivo. 5

6 Jean Sibeliuksen ja Suomen säveltaide ovat suomalaisten kansallinen omaisuus, joka on kulumattomana jaettu ja otettu vastaan missä ikinä, lähellä ja kaukana, sen sävelet ovat helähtäneet. Dosentti Lehmuskallio on pohtinut Jean Sibeliuksen suuruutta samaan tapaan kuin valtiotieteiden tohtori Jukka Tarkka kolumnissaan Hämeen Sanomissa , jossa hän kommentoi YLE:n äänestysohjelmaa suurimmasta suomalaisesta. (Liite 8.) Jos suuruudella tarkoitetaan vuosisatoja kestävää maailmanhistoriallista ja kulttuurifilosofista näkyvyyttä, listalla on vain yksi todelliseen suuruuteen yltävä nimi. Kahdeksannelle sijalle jäänyt Jean Sibelius on suomalaisuuden kruununjalokivi, maailmanhistoriallinen poikkeusilmiö. Hänen sävellystyönsä on musiikinhistorian kvanttihyppy, johon vertautuvia ilmiöitä ei taida olla muita kuin Beethoven. Arvostettu yhdysvaltalainen musiikkiarvostelija Olin Downes ( ) on sanonut, arvioidessaan Sibeliuksen I sinfoniaa Tätä perustunnelmaa on niin paljon, että vaikkei siinä olisi ainoatakaan omaperäisesti keksittyä tahtia, se siitä huolimatta kuuluttaisi säveltaiteeseen saapuneen uuden, kooltaan ja merkitykseltään jättiläismäisen hahmon. Edellä mainitut dosentti Kaija Lehmuskallion esiin nostamat huomiot ja perusteet olivat vaikuttimina siihen, että hän ryhtyi kehittämään ajatusta kansallisesta juhlapäivästä, joka osoittaisi kansakunnan arvostuksen kansallissäveltäjä Jean Sibeliukselle ja Suomen korkeatasoiselle ja monipuoliselle säveltaiteelle. Lehmuskallio toteaa, että kansakunnan muistin tehtävä on olla elävä organismi menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden yhdistämisessä. Sibelius ja Suomen musiikkimaailma ovat tämän muistin ehdoton toteuttamisen ja ylläpitämisen kohde kan- 6

7 sallisen liputus- ja juhlapäivän muodossa. Syntyi päätös tehdä asialle kaikki voitava. Esityksen valmistelu Dosentti Kaija Lehmuskallio esitti ajatuksensa Hämeenlinnan Kansallisen Kulttuuriyhdistys ry:n hallitukselle, jonka jäsen hän tuolloin oli. (Liite 1.) Hallitus yhtyi ajatukseen innostuneesti ja yksimielisesti ja päätti kokouksessaan , että Lehmuskallio julkistaa liputuspäivähankkeen juhlapuheensa yhteydessä yhdistyksen 30-vuotisjuhlassa. Juhla pidettiin Jean Sibeliuksen opinahjon, Hämeenlinnan Lyseon, juhlasalissa Aleksis Kiven päivänä Lehmuskallion puheen aiheena oli Arvojen maailma. Hän päätti puheensa sanoihin: Olemme viettämässä Hämeenlinnan Kansallisen Kulttuuriyhdistyksen 30-vuotisjuhlaa täällä Hämeenlinnassa, säveltäjämestari Jean Sibeliuksen syntymä- ja koulukaupungissa. Minulla on ilo tänä juhlapäivänä julkistaa yhdistyksen hanke Jean Sibeliuksen ja Suomen säveltaiteen kansalliseksi liputuspäiväksi. Meiltä puuttuu säveltaiteelle omistettu liputuspäivä. Vuonna 1899 huhtikuun 26. päivänä soi Sibeliuksen 1. sinfonia. Mittavan kansainvälisen arvion mukaan se merkitsi todella suurta sinfonista teosta Pohjolassa. Sanottiin: siitä kaikuu Suomen soitto ja edelleen: Suomalaiset olivat itse yllättyneitä siitä niin kuin muu maailma. Mutta Sibeliuksen maanmiehet ymmärsivät varsin pian hänen säveltaiteensa kansallisen merkityksen. Mitä merkitsee varsin pian? On kulunut 105 vuotta tuosta ajasta. On aika lipun liehua säveltäjämestari Jean Sibeliukselle ja Suomen säveltaiteelle. Tämän julkistuksen jälkeen oltiin aktiivisessa yhteydessä eri tahoihin. Aloitteen tueksi Hämeenlinnan Kulttuuriyhdistys päätti pyytää 7

8 lausunnot Hämeenlinnan Sibelius-seuralta ja Sibelius-opistolta. Hämeenlinnan Sibelius-seura ry liittyi välittömästi kulttuuriyhdistyksen esitykseen. Samoin teki Sibelius-opiston nimeä kantava Hämeenlinnan musiikkiopisto. Hanke-esityksen aikana keskusteltiin paljon päivämääristä. Yhtenä ajatuksena oli, että liputuspäiväksi voitaisiin ehdottaa syyskuun 25. päivää. Tämä päivä ja erityisesti syyskuu sijoittuvat Sibeliuksen elämänkaaren ja säveltaiteen merkittäviin vaiheisiin. Syyskuun 24. päivänä 1904 Sibelius muutti perheineen Ainolaan, josta tuli hänen säveltaiteensa lopullinen ahjo ja hänen kotinsa. Syyskuun 25. päivänä 1907 Sibelius johti III sinfoniansa kantaesityksen. Sinfonia oli käänteentekevä Sibeliuksen säveltaiteessa. Sibeliuksen Andante festivo esitettiin myös syyskuussa (1922). Syyskuun 25. päivän soveltuvuutta olisi puoltamassa myös Kullervon päivä, joka loisi ulottuvuuden Kullervosinfoniaan, josta Sibelius itse koki sinfoniataiteen alkaneeksi. Syyskuun 25. päivä voisi myös luonnehtia konserttikauden alkamisajankohdaksi. Jean Sibeliuksen elämä päättyi myös syyskuussa Ainolassa, syyskuun 20. päivänä (Liite 2.) Koska kansalliset liputuspäivät ovat merkityksenantoja ja niiden ajankohdissa on otettu huomioon mahdollisimman häiriötön omintakeisuus, on perusteltua, että Sibeliuksen ja Suomen säveltaiteen liputuspäivä voisi olla syyskuun päivien tuntumassa, esimerkiksi syyskuun 25. päivä. Pohdittiin myös Finlandia-sävelrunon ensiesityspäivää, heinäkuun 2. päivää. Katsottiin kuitenkin, että Jean Sibeliuksen syntymäpäivä joulukuun 8. päivänä olisi luonnollisin vaihtoehto. Esityksen valmisteluvaiheen aikana käytiin alustavia keskusteluja liputuspäivän aikaansaamisesta sisäasiainministeriön hallinto-osaston ja mm. Suomalaisuuden liiton kanssa. Kulttuuriyhdistyksen hallitus päätti 8

9 kokouksessaan , että yhdistys tekee sisäasiainministeriölle yhdistyksen syyskokouksen hyväksymän esityksen nimeämisestä Jean Sibeliuksen ja Suomalaisen säveltaiteen päiväksi ja kansalliseksi liputuspäiväksi. Jatkovalmistelussa esitys päivämääristä muuttui siten, että liputuspäiväksi esitettiin Sibeliuksen syntymäpäivää 8. joulukuuta ja vaihtoehtoisiksi päiviksi syyskuun 20. tai 25. päivää. Aloitekirjelmän luovutus Hämeenlinnan Kansallinen Kulttuuriyhdistys ry:n syyskokous merkitsi hyväksyen tiedoksi hallituksen esityksen Jean Sibeliuksen liputuspäivästä. Liputuspäiväesitys allekirjoitettiin Jean Sibeliuksen syntymäkodissa Hämeenlinnassa hänen syntymäpäivänään Kulttuuriyhdistyksen hallituksen jäsenen Mikko von Weissenbergin laatiman kansalaisaloitekirjelmän allekirjoittajina olivat yhdistyksen puheenjohtaja Heimo Kaukiainen, sihteeri Olavi Mäntysaari ja aloitteen tekijä Kaija Lehmuskallio, Sibelius-seuran puolesta puheenjohtaja Vesa-Heikki Mikkola ja sihteeri Marke Vornanen sekä Sibelius-opiston puolesta johtokunnan puheenjohtaja Harri Laine ja opiston rehtori Tapio Hurri. (Liite 3.) Aloitteen allekirjoittajia edustanut lähetystö, Heimo Kaukiainen, Olavi Mäntysaari ja Kaija Lehmuskallio, luovuttivat kansalaisaloitteen muotoon laaditun aloitekirjelmän Sisäasiainministeriössä neuvotteleva virkamies Ismo Atosuolle , ja sen esitteli dosentti Kaija Lehmuskallio. Toukokuussa v Kulttuuriyhdistys esitti Hämeenlinnan kaupungille pyynnön, että kaupunki esittäisi sisäasiainministeriölle aloitetta puoltavan lausunnon. Hämeenlinnan kaupunki teki 9

10 asiassa myönteisen päätöksen elokuussa 2005 ja antoi sen ministeriölle tiedoksi. Saman vuoden aikana Järvenpään kaupunki teki esityksen liputuspäivästä Sibeliuksen kunniaksi. Tähän esitykseen olivat yhtyneet Ainola-säätiö, Sibelius-seura ry, Järvenpään Sibelius-seura ry, Järvenpään Sibelius-viikot ry, Järvenpää-seura ry, Suomen sinfoniaorkesterit ry, Suomen Säveltäjät ry ja Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry. Merkittävää tässä liputuspäivähankkeessa oli tiivis kanssakäyminen sisäasiainministeriön hallinto-osaston kanssa. Aktiivisena osapuolena oli Kaija Lehmuskallio ja toisena osapuolena oli hallintoosaston neuvotteleva virkamies, sittemmin hallitusneuvos Ismo Atosuo. Viraston asenne hankkeen edistämiseen oli koko prosessin ajan positiivinen. Atosuo ja Lehmuskallio sopivat siitä, että Lehmuskallio pitää tiivistä yhteyttä ja tiedustelee tilanteen kehittymistä. Päätösprosessi Liputuspäivistä yleensä voidaan todeta, että viralliset liputuspäivät on määrätty Suomen lipulla liputtamisesta annetussa asetuksessa. Jokavuotisia virallisia liputuspäiviä on kuusi. Lisäksi virallisia liputuspäiviä ovat vaalipäivät sekä päivä, jolloin tasavallan presidentti astuu virkaansa. Virallisina liputuspäivinä valtion virastot ja laitokset on velvoitettu liputtamaan. Vakiintuneet liputuspäivät ovat päiviä, joista ei säädetä laissa tai asetuksessa, mutta joina liputtamista suositellaan. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto ylläpitää tiedostoa virallisista ja vakiintuneista liputuspäivistä ja julkaisee tiedot vuosittain Valtiokalenterissa. Sisäasiainministeriön ohjeistuksen mukaan hyvään liputuskulttuuriin kuuluu liputtaa vakiintuneina liputuspäivinä Suomen lipulla samaan 10

11 tapaan kuin virallisinakin liputuspäivinä. Vakiintuneita liputuspäiviä on kolmetoista. Sekä viralliset että vakiintuneet liputuspäivät merkitään yleensä almanakkoihin pienellä Suomen lipun kuvalla. Virallisten liputuspäivien ryhmään kuuluu yksi kulttuurialaan liittyvä juhlaliputus, Kalevalan päivä eli Suomalaisen kulttuurin päivä. Voidaan siis pitää loogisena, että Jean Sibeliuksen ja suomalaisen säveltaiteen päivä samoin kuin esimerkiksi Eino Leinon ja suomalaisen runon päivä kuuluvat ryhmään vakiintuneet liputuspäivät. Ryhmiin kuuluvista liputuspäivistä päätetään eri tavalla. Viralliset liputuspäivät päätetään valtioneuvoston asetuksella, kun taas vakiintuneista liputuspäivistä annetaan sisäasiainministeriön harkinnan perusteella suositus siitä, että ko. päivä merkitään Valtiokalenteriin ja Almanakkaan vakiintuneeksi liputuspäiväksi. Helsingin Yliopiston almanakkatoimistolla on saamansa suosituksen jälkeen toimivaltaa harkita ehdotetun päivän soveltuvuutta ja esityksen toteutusta. Jean Sibeliuksen liputuspäivähankkeen päätösprosessi eteni sen käytännön mukaisesti, jota sovellettiin Minna Canthin ja tasa-arvon päivän liputuspäivähankkeessa. Hallitusneuvos Ismo Atosuo laati ministeriölle kaikista Sibeliuksen kunniaksi esitetyistä liputuspäiväehdotuksista koostuneen muistion ja esitteli sen ministeriön johdolle (Liite 4.) Muistiossa viitataan siihen erityiseen vetoomukseen, jonka Kaija Lehmuskallio oli esittänyt, että juhlaliputus toteutettaisiin valtion laitoksissa ainakin vuoden 2005 joulukuun 8. päivänä, jolloin tulisi kuluneeksi 140 vuotta Sibeliuksen syntymästä. Tällä seikalla lienee ollut merkittävä osuus päätöksenteossa. Samoin sillä, että kuluneen loppuvuoden aikana aloitteeseen olivat yhtyneet Hämeenlinnan kaupungin lisäksi mm. Järvenpään kaupunki ja muita Sibeliukseen liittyviä organisaatioita. Sisäasiainministeriö antoikin ministeri Hannes Mannisen ja 11

12 kansliapäällikkö Ritva Viljasen allekirjoittamalla päätöksellä valtion virastoille määräyksen sekä kuntien virastoille ja yksityisille kehotuksen juhlaliputuksesta Jean Sibeliuksen syntymän 140-juhlavuoden kunniaksi joulukuun 8. päivänä sen mukaisesti kuin Hämeenlinnan Kansallisen Kulttuuriyhdistyksen ym. aloitteessa oli esitetty. (Liite 5.) Tieto levisi ja kehotusta noudatettiin huomattavan hyvin. Päätökseen sisältyi hallitusneuvos Atosuon esityksen mukaisesti toimenpiteet sen selvittämiseksi, kuinka tähän liputuspäiväesitykseen yleisön ja eri tahojen piirissä suhtauduttiin. Ministeriö hankki ja analysoi liputuspäiväesityksestä saamaansa kansalais- ja viranomaispalautetta kuluneiden seuraavien vuosien ( ) aikana. Loppuvuoden 2005 aikana välineenä käytettiin Internetissä julkaistua tiedotetta ja palautelomaketta. Ote sisäasiainministeriön tiedotteesta ministeriön verkkosivuilla: Jean Sibeliuksen syntymäpäivästä yleinen liputuspäivä? Sisäasiainministeriö suosittaa yleistä liputusta Jean Sibeliuksen 140-vuotisjuhlapäivän johdosta 8. joulukuuta Yleisen liputussuosituksen lisäksi sisäasiainministeriö määrää valtion virastot ja laitokset liputtamaan Jean Sibeliuksen syntymäpäivän johdosta. Liputus alkaa klo 8 ja päättyy auringon laskiessa. Sisäasiainministeriölle on viime vuosina tehty useita liputusta koskevia esityksiä. Jean Sibeliuksen syntymäpäivää liputuspäiväksi ovat ehdottaneet muun muassa Hämeenlinnan Kansallinen Kulttuuriyhdistys ry, Hämeenlinnan Sibelius-seura ry, Sibelius-opisto ja Hämeenlinnan kaupunki. Myös Järvenpään kaupunki on esittänyt 12

13 Sibeliuksen syntymäpäivän saamista yleiseksi liputuspäiväksi. Järvenpään kaupungin esitykseen ovat yhtyneet useat yhteisöt ja yhdistykset. Edellytyksenä uuden liputuspäivän hyväksymiselle on, että se saa kansalaisten yleisen hyväksynnän. Kansalaisjärjestöillä, yrityksillä, yhteisöillä ja kansalaisilla onkin mahdollisuus antaa palautetta oheisella lomakkeella Jean Sibeliuksen syntymäpäivän saamisesta yleiseksi liputuspäiväksi. Palautetta voi antaa saakka. Yleisöpalautus oli mahdollista antaa sivulle liitetyllä lomakkeella ja ensimmäiset vastaukset saatiin jo seuraavan päivän aikana. Kaiken kaikkiaan asiassa annettiin lähes 200 vastausta, joista 23 oli kielteisiä. Muutamassa vastauksessa liputuspäivää puollettiin, mutta ajankohtaa ei pidetty sopivana. Kuitenkin ylivoimainen osa, n. 85 %, kannatti liputtamista Jean Sibeliuksen syntymäpäivänä. Palaute oli siis hyvin myönteinen, jopa ihmeteltiin, ettei Sibeliuksella ollut jo liputuspäivää. Hallitusneuvos Atosuo pyysi Kaija Lehmuskalliota olemaan yhteydessä häneen syksyisin sen varmistamiseksi, että ministeriön liputusmääräys toistetaan lähivuosien aikana. Tämä toteutui suunnitelman mukaan vuosina Tänä aikana seurattiin liputuksen toteutumista. Saatuaan riittävät näytöt siitä, että liputus Jean Sibeliuksen kunniaksi 8. päivänä joulukuuta on saanut yleisen ja riittävän laajan hyväksynnän kuluneiden kolmen vuoden aikana, sisäasiainministeriö antoi päätöksen esityksestä, että Helsingin Yliopiston almanakkatoimisto ryhtyisi toimiin joulukuun 8. päivän merkitsemisestä kalenteriin liputuspäiväksi Jean Sibeliuksen syntymäpäivän johdosta. (Liite 6.) Kulttuuriyhdistys sai tästä päätöksestä asianmukaisen tiedon. (Liite 7.) Sisäasiainministeriön päätös ei sisältänyt kulttuuriyhdistyksen 13

14 esityksessä ollutta määritettä ja Suomalaiselle säveltaiteelle. Ministeriön antaman selonteon mukaan lisämääre jäi epähuomiossa pois siitä syystä, että ministeriön antamat vuosittaiset suositukset olivat koskeneet vain Sibeliuksen syntymäpäivää. Kulttuuriyhdistys sai Lehmuskallion välityksellä sisäasiainministeriöstä optimistiseksi osoittautuneen viestin, että liputuspäivä merkittäisiin almanakkoihin vuonna Almanakkamerkintöjä ei kuitenkaan tullut. Niinpä Kulttuuriyhdistys päätti joulukuussa 2008 lähettää sisäasiainministeri Anne Holmlundille liputushanketta koskevan kirjeen, jossa yhdistys ilmaisi huolestuneisuutensa hankkeen viivästymisestä sekä toivomuksen, että ministeri vauhdittaisi hankkeen päätöksentekoa. Asko Paavilainen Helsingin Yliopiston almanakkatoimistosta antoi pyynnöstä seuraavan selonteon asian käsittelystä ja päätöksestä: Suomalaiselle musiikille on esitetty liputuspäivää jo aikaisemmin. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa tilanne oli asian suhteen vielä sekava, koska liputuspäiväksi oli ehdolla Sibeliuksen syntymäpäivän lisäksi myös Helsinginfors Musikförening -yhdistyksen perustamispäivä Yhdistys perusti musiikkiopiston, josta sittemmin kehittyi Sibeliusakatemia. Musiikkipiirit olivat sitä mieltä, ettei musiikin päivää saisi kytkeä yhteen henkilöön. Tilanteen sekavuudesta johtuen jäi almanakkatoimisto asian suhteen odottavalle kannalle. Sittemmin sisäasianministeriö oli aloitteentekijänä Sibeliuksen päivän suhteen. Ministeriö määräsi useana vuonna valtion virastot ja laitokset liputtamaan 8.12 ja suositteli muillekin yleistä liputusta. Sisäasiainministeriö lähetti almanakkatoimistolle ehdotuksen Sibeliuksen päivän saamiseksi almanakkaan liputuspäiväksi. 14

15 Almanakkatoimisto ei kuitenkaan lämmennyt suoraan ajatukselle, koska liputuspäivien lisäämistä pidettiin ongelmallisena. Epäiltiin liputuksen kärsivän inflaation liikojen liputuspäivien takia. Tekemiensä selvitysten perusteella päätti almanakkatoimiston hallitus hyväksyä esityksen vuoden 2011 liputuspäiviksi. Tämä esitys sisälsi kahden uuden liputuspäivän tuloa kalenteriin: almanakassa vuodesta 2003 ollut Eurooppa-päivä sai lipunkuvan ja uutena tuli Sibeliuksen päivä 8.12., joka samalla merkittiin suoraan liputuspäiväksi. Sisäasiainministeriön esitystä täydentäen, almanakkatoimisto lisäsi päätökseensä lisämääritteen Suomalaisen musiikin päivä, liputuspäivästä aiemmin tehtyjen esitysten johdosta. Jean Sibelius ja suomalainen musiikki sai näin vihdoinkin kansallisen arvonsa mukaisesti oman liputus- ja juhlapäivänsä. Epilogi Jean Sibeliuksen liputuspäivän hanke osoittaa, että suomalainen liputuskulttuuri on hyvän ohjauksen piirissä. Harkinta on perusteellista, loogista ja ottaa oikealla tavalla huomioon yhteisömme merkittävimmän kansallistunnuksen arvon sekä liputuksesta aiheutuvat käytännön toiminnot. Kuvatun hankkeen kesto oli lähes seitsemän vuotta. Jälkikäteen arvioituna ajan käyttö tässä määrin oli suhteellisen pitkä, mutta kuitenkin perusteltu. Lehdistö kiinnitti asiaan ja sen etenemisen eri vaiheisiin aktiivisesti huomiota (Liitteet 9-13). 15

16 Suomalainen säveltaide kaikissa eri muodoissaan, teosten maailmanmainetta niittäneet säveltäjät, sanoittajat, tekijät ja lukemattomat esittäjät yksilöinä ja ryhminä sekä musiikin korkeatasoinen opetus ja sen ammattikunta kokonaisuudessaan soiva Suomi, saa nyt kansakunnan huomiota ja muistia ylläpitävän vakiintuneen liputus- ja juhlapäivänsä. Kansakunnan muistin tehtävä on olla elävä organismi menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden yhdistämisessä. Jean Sibelius ja Suomen musiikkimaailma on tämän muistin ehdoton toteuttamisen ja ylläpitämisen kohde kansallisen liputus- ja juhlapäivän muodossa. (Kaija Lehmuskallio) Aloitteen tekijät ja siihen yhtyneet tahot ovat luonnollisesti hyvin kiitollisia siitä, että hanke-esitys johti toivottuun lopputulokseen. Hämeenlinnan Kansallinen Kulttuuriyhdistys ry. esittää tässä yhteydessä aloitteiden puolesta olleiden organisaatioiden nimissä kiitoksensa ensinnäkin toteutumiseen johtaneen esityksen äidille dosentti Kaija Lehmuskalliolle sekä hallitusneuvos Ismo Atosuolle, ministeri Hannes Manniselle, Helsingin Yliopiston almanakkatoimistolle sekä kaikille niille tahoille ja henkilöille jotka ovat eri yhteyksissä ja eri tavoin vaikuttaneet tämän kansallisen liputus- ja juhlapäivän toteutumiseen. 16

17 Liitteet

18

19 Liite 1

20 Liite 2

21 Liite 3

22

23

24 Liite 4

25

26 Liite 5

27 Liite 6

28 Liite 7

29 Liite 8

30 Liite 9

31 Liite 10

32 Liite 11

33 Liite 12

34 Liite 13

35

36