Eurooppalainen interkulttuurinen työpaikka: SUOMI

Transkriptio

1 Eurooppalainen interkulttuurinen työpaikka: SUOMI Radu Szekely Case studies conducted by Sanna Antola Västra Nylands folkhögskola Karjaa, Finland

2 KIITOKSET Västra Nylands Folkhögskola kiitollisena tunnustaa tähän julkaisuun saadun avun ja tuen. Haluaisimme laajentaa kiitokset koskemaan myös yhtiöitä ja instituutioita, jotka sallivat meidän tutkia tarkoin heidän tekemäänsä työtä osana tapaustutkimuksia; luottamussyistä näitä yhtiöitä ja instituutioita ei voida mainita nimeltä. Tämä julkaisu on lyhyt katsaus Suomen tämänhetkiseen tilanteeseen, instituutioiden julkaisujen, median ja hallinnon perusteella, sekä suorittamiemme empiiristen tutkimusten avulla. Julkaisu muodostaa osan Euroopan tasolla tuotetuista tapaustutkimusten ja kansallistenraporttien paketista, ja joka osaltaan edisti DVD-sarjaan pohjautuvan koulutusmateriaalin valmistamista, turvautuen Eurooppalaisen Interkulttuurisen työpaikka -projektin (EWI) kansainvälisen jäsenyyden tuomaan asiantuntemukseen. Päivitykset ja lisämateriaali ovat tervetulleita, ja mahdolliset väärät tulkinnat ja ominaisuudet korjataan online versioon ( heti niistä tiedon saadessamme. Projektin yhteistyökumpppanuus Eurooppalainen interkulttuurinen työpaikka projekti 2004 IE/04/C/F/TH Projektin koordinaattori Dublin City University (Irlanti) Yhteistyökumppanit European Centre for Education and training ECET (Bulgaria) Intertrain (Bulgaria) Institut für Projektbegleitung und Kompetenzentwicklung (Saksa) Human Resource Development Centre HRDC (Kreikka) Västra Nylands Folkhögskola (Suomi) Consorzio Formazione Managerieale Collina Liguorini (Italia) Mangfold I Arbeidslivet (Norja) Academy of Humanities & Economics in Łódz (Puola) Göteborgs Universitet (Ruotsi) University of Westminster (Iso-Britannia) Västra Nylands Folkhögskola Tämän julkaisun sisältö ei edusta Västra Nylands Folkhögskolan virallista politiikkaa, eikä vastuuta sen omistajia millään tavalla. EIW projektitiimi (Västra Nylands Folkhögskola) Suomennos Kannen kuva Radu Szekely Sanna Antola Emmi Tervo Yksityinen kokoelma Yhteystiedot: Radu Szekely Västra Nylands Folkhögskola Strandpromenaden KARJAA Suomi radu.szekely@vnf.fi II

3 EIW projektin yhteistyökumppanit. Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun minkään osan luvaton kopiointi tai jakelu on kielletty, paitsi mainostarkoituksissa, mikäli EIW projektin yhteistyökumppanit mainitaan lähteeksi. Tämä julkaisu on tehty Euroopan yhteisöjen tuella. Tämän julkaisun sisältö ei välttämättä heijasta Euroopan yhteisöjen asemaa, eikä siihen myöskään liity mitään vastuuta Euroopan komission osalta. III

4 SISÄLLYSLUETTELO KIITOKSET TAULUKKOLUETTELO II VI JOHDANTO 1 OSA 1: TILANNEANALYYSI 1. YLEISTÄ TAUSTAA KANSALLINEN KONTEKSTI Kulttuurien monimuotoisuuden taustat Suomessa Hallituksen reaktiot Siviiliyhteiskunnan reaktiot Liikemaailman reaktiot Akateemisen yhteisön reaktiot Median reaktiot KULTTUURIEN MONIMUOTOISUUS YKSITYISELLÄ, JULKISELLA JA KOULUTUSSEKTORILLA 2.1 Yksityinen sektori Julkinen sektori Koulutussektori YHTEENVETO JA TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT 72 OSA 2: TAPAUSTUTKIMUKSET 1. Johdanto: Tapaustutkimusten tavoitteet ja käytetyt metodit TAPAUSTUTKIMUS: Työvoimatoimisto 2.1 Johdanto Kysymykset ja haasteet Johtopäätökset ja suositukset TAPAUSTUTKIMUS: Kulttuurikeskus 3.1 Johdanto Kysymykset ja haasteet Johtopäätökset ja suositukset 101 IV

5 4. TAPAUSTUTKIMUS: Sairaala hoitohenkilökunta 4.1 Johdanto Kysymykset ja haasteet Johtopäätökset ja suositukset TAPAUSTUTKIMUS: Teollisuusyritys 5.1 Johdanto Kysymyksiä ja haasteita Johtopäätökset ja suositukset TAPAUSTUTKIMUS: Poliisi 6.1 Johdanto Kysymyksiä ja haasteita Johtopäätökset ja suositukset TAPAUSTUTKIMUS: Sairaala terveydenhoito 7.1 Johdanto Kysymyksiä ja haasteita Johtopäätökset ja suositukset 146 YLEISIÄ JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JA SUOSITUKSIA 149 LÄHDELUETTELO 155 V

6 List of tables and figures Taulukko 1: Immigration, emigration and net migration, Taulukko 2: Ulkomaalaiset Suomessa, Taulukko 3: Ulkomaiden kansalaiset Suomessa Taulukko 4: Inkerinsuomalaisten maahanmuutto, Taulukko 5: Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrä, Taulukko 6: Vuonna 2005 myönnettyjen työlupien kokonaismäärä 22 Taulukko 7: Vuonna 2005 myönnettyjen työlupien määrä, ensiluvat 22 Taulukko 8: Vuonna 2005 myönnettyjen työlupien määrä, jatkoluvat 23 Taulukko 9: Ulkomaalaisten työttömyysaste vuosina Taulukko 10: Suomen koulutusjärjestelmän rakenne 65 Taulukko 11: Tilastotietoa peruskoulutuksesta opetuskielen mukaan vuonna VI

7 JOHDANTO Eurooppalaiset työpaikat ovat kokemassa suuria muutoksia. Taloudelliset ja poliittiset muutokset Euroopassa viimevuosikymmenten aikana ovat vaikuttaneet alueella elävien, työskentelevien ja koulutettujen kulttuurisen monimuotoisuuden lisääntymiseen. Euroopan unionin laajentuminen yhdessä mantereen monissa osissa olevaan työvoimapulaan, on luonut tasaisen kasvun liikkuvuudessa niin ETA-maiden välillä, ja niiden ulkopuolelta. Tämä suuntaus todennäköisesti jatkuu ja laajenee, työpaikkojen kasvaessa kulttuurisesti monimuotoiseksi yhteiskunnan mikrokosmokseksi. Kulttuurien monimuotoisuudesta on nopeasti tulossa normi useimmilla alueilla Euroopassa. Jopa heille, joilla on vain vähän kiinnostusta vieraita kulttuureita kohtaan tai seurustelemaan muiden kulttuureiden edustajien kuin omansa kanssa, monet jokapäiväiset tilanteet vaativat nyt interkulttuurista kanssakäymistä, niin työpaikalla, julkisissa palveluissa kuin koulutuslaitoksissa. Tässä uudessa yhteydessä, ihmiset kaikilta työvoiman tasoilta johtajat, työntekijät, asiakkaat niin isäntä-, kuin maahanmuuttajayhteisöstä, löytävät itsensä uudesta tilanteesta, uusien haasteiden edessä, joita varten he eivät välttämättä ole valmiita, eivätkä ole saaneet valmennusta. Nämä kanssakäymiset vaativat uutta ajattelutapaa ja taitoja, jotka vaativat enemmän, kuin mitä riitti oman kulttuurin edustajien kanssa seurusteluun. Organisaatioiden tulee usein miettiä uudestaan nykyiset politiikat ja käytännöt, jotta voitaisiin vastata paremmin uuden kulttuurisesti monimuotoisen työvoiman tarpeet, ja hyötyä paremmin sen tarjoamista mahdollisuuksista. Tasa-arvo ja rasismi, identiteetti ja arvot ovat kysymyksiä, jotka vaativat uudenlaista huomiota ja kiireellisyyttä, kun interkulttuurisesta kommunikointitaidosta tulee ensisijaisen tärkeää kaikilla elämän osa-alueilla. Kuinka hyvin eurooppalaiset työpaikat ovat vastaamassa tähän uuteen todellisuuteen? Kuinka samankaltaisia ovat eri sektoreiden ja valtioiden esittämät haasteet ja mahdollisuudet? Mitä sudenkuoppia tulee välttää, ja mitä esimerkkejä hyvästä käytännöstä voidaan jakaa EU-maiden välillä? Millainen tarve interkulttuuriselle koulutukselle on, ja miten tähän tarpeeseen voitaisiin parhaiten vastata? Nämä ovat eräitä keskeisiä kysymyksiä, jotka innoittivat kehittämään Eurooppalainen interkulttuurinen työpaikka projektin (EWI, ). Alun perin käsite otettiin käyttöön Irlannissa, DCU:ssa, EIW kehittyi ja laajeni 1

8 kymmenen eurooppalaisen yhteistyökumppanin verkostoksi, ja sen toteuttaminen oli mahdollista EU:n Leonardo da Vinci ohjelman myöntämän rahoituksen myötä. Projektin keskeinen lopputulos on Euroopan kattavan, työpaikkakäytäntöjä koskevan yleiskatsauksen muodostaminen, joka perustuu kansallisiin tilanneanalyyseihin ja työpaikkojen tapaustutkimuksiin. Interkulttuurisen koulutuksen tarpeiden tunnistaminen ja hyvää käytäntöä osoittavat reaktiot, antavat tietoa tehokkaan interkulttuurisen koulutuksen materiaalien tuottamiseen yleiselle eurooppalaiselle tasolle. Eurooppalainen interkulttuurinen työpaikka (EIW) yhteistyö tuo yhteen kymmenen instituuttia Euroopan pohjois- ja eteläosista, EU:n perustajajäsenistä ja uudemmista jäsenvaltioista, maista, joilla on pitkä kokemus ulkomaalaisten integroimisesta työvoimaan, ja maista, joille tämä on uusi tilanne. Tämä monipuolisuus antaa meille mahdollisuuden tutkia aiheeseen liittyviä kysymyksiä laaja-alaisen näkökulman kautta, jossa on mukana sekä kokemusta, että tuoreita ajatuksia. Tämä kyseinen julkaisu on jaettu kahteen osaan: (1) Kansallinen tilanneanalyysi ja (2) Tapaustutkimukset. Tilanneanalyysi tutkii nykyistä interkulttuurista työpaikkaa Suomessa, keskittyen asioihin kuten kulttuurisen monimuotoisuuden konteksti Suomessa, alat, joille maahanmuuttajat ja vähemmistöt luultavimmin työllistyvät, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden asema sekä hallituksen, liikemaailman ja siviiliväestön reaktioita näihin muutoksiin. Tapaustutkimukset suunniteltiin tilanteen ja olojen arvioimiseksi. Suomessa olemme tutkineet kulttuurikeskusta, kahta eri sairaalaa (eri näkökulma), teollisuusyritystä, poliisia ja työvoimatoimistoa. Olemme pyrkineet arvioimaan tilannetta niin johdon, työntekijöiden ja asiakkaiden näkökulmista. Tämän raportin ensisijainen tavoite on löytää esimerkkejä hyvästä käytännöstä ja tehdä suosituksia, jotka voivat avustaa päättäjiä ja harjoittajia heidän yrityksissään luoda harmoninen interkulttuurinen työpaikka ja edistää oppimisen kulttuuria. Raportti tähtää myös tuottamaan informaatiota työntekijöille, jotka suunnittelevat Suomeen muuttamista sekä antamaan tietoja ulkomaalaisen työvoiman tarpeessa oleville paikallisille työnantajille politiikasta ja suoritettavista vaiheista, jotta varmistettaisiin helpompi ja tehokkaampi integraatio työpaikalle. 2

9 Tämä raportti ei ole millään tavoin kaiken kattava; välttämätön valitsemisprosessi pakotti meidät jättämään paljon materiaalia ulkopuolelle. EIW projektin yhteistyökumppanit haluaisivat kuulla palautetta sinulta, lukija ja lopullinen käyttäjä, tässä raportissa esitetystä tiedosta. Vierailkaa EIW:n verkkosivuilla jatkokeskusteluja ja konsultaatiota varten ( 3

10 OSA 1: TILANNEANALYYSI 1. Yleistä taustaa - kansallinen konteksti Suomi on yksi niistä Euroopan unionin reunavaltioista, joissa siirtolaisvirta on vasta hiljattain vaihtunut maastamuutosta maahanmuuttoon. Tämä muutos on heijastunut väkevästi suomalaiseen yhteiskuntaan, osittain muutoksen nopean tapahtumisen ja perinteisesti homogeenisen kansallisen identiteetin takia. Homogeenisyydestään huolimatta, tämä kansallinen identiteetti sallii odottamattomat kaavasta poikkeavuudet. Vaikkakin ruotsinkielisten määrä koko väestöstä on vain 6%, Suomi toteuttaa kaksikielisyyttä onnistuneesti, sekä suomen että ruotsin ollessa virallisia kieliä. Suomessa on myös muita perinteisiä, vaikkakin pieniä vähemmistöjä, kuten romaanit, juutalaiset, tataarit, venäläiset ja saamelaiset, alkuperäiskansa, jonka jäsenet asuvat nykyään lähinnä maan pohjoisosissa. Näiden perinteisten vähemmistöjen lisäksi Suomessa on muita etnisiä ryhmiä, jotka muodostavat alle 2% maan väestöstä. Tämä tuntuukin heijastelevan melko hyvin suomalaisten pitkäikäistä oletusta siitä, että on monta syytä lähteä Suomesta, mutta vain muutama riittävän hyvä syy muuttaa sinne (SITRA s.7). Ymmärtääkseen tämän näkökannan, on ensin oltava tietoinen maan laajemmasta sosiohistoriallisesta taustasta. 1.1 Kulttuurien monimuotoisuuden taustat Suomessa "Kiilavaltiosta siltavaltioon" Suomen työministeriön julkaiseman, maahanmuuttajatyöntekijöille suunnatun tiedotus materiaalin mukaan 1, Suomi on länsimainen valtio, jonka geopoliittinen sijainti idän ja lännen välillä on vaikuttanut suuresti maan elämään. Sijainti on myös perustana rikkaalle kulttuuriperimälle, joka yhdessä yksilöllisten pohjoisten olojen kanssa toimii voimanlähteenä elämässä ja työnteossa. 1 Dokumentti on saatavilla (englanniksi) osoitteessa: 4

11 Suomen maantieteellinen sijainti sekä idän että lännen reunalla on aina muovannut Suomen sosiaalisia ja kulttuurisia puitteita. Suomi on vuosisatojen ajan nähty joko puskurivaltiona tai siltana idän ja lännen välillä. Pitkä historia vieraiden valtojen alaisena, kuten tulemme myöhemmin tässä raportissa huomaamaan, näyttää vaikuttaneen kansalliseen itsetietoisuuteen, sekä asenteisiin uusia tulokkaita kohtaan. Historian merkitys näkyy myös selvästi maahanmuuttajia koskevissa kansallisissa strategioissa, ja tästä johtuen Suomi on ollut etnisesti varsin homogeeninen ensimmäisestä maailmansodasta aina 1990-luvulle saakka. Tämän lisäksi Suomi pysyi maaseutuyhteiskuntana pitkän aikaa, kaupungistumisen alkaessa Suomessa myöhemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Vuosikausia kestänyt "pakotettu neutraalius" ennen vuotta 1990, vaikutti ihmisten tietoisuuteen niin, että jopa tänäkin päivänä monet suomalaiset kokevat poliittisesti aroista asioista (esim. toinen maailmansota, Karjalan menettäminen Neuvostoliitolle, jne.) julkisesti puhumisen vaikeana. Suomen pikainen kansainvälistyminen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on ollut toisen maailmansodan jälkeisen nopean teollistumisen ja kaupungistumisen prosessin lisäksi olennainen jakso maan yhteiskunnan kehittymisen historiassa. Rautaesiripun laskeutumisen ja globalisaation viimeaikaisen kiihtymisen myötä, Suomi on ottanut takaisin paikkansa siltana idän ja lännen välillä. Tämän asenteen vaikutukset alkavat jo näkyä kulttuurirelativismin ja suvaitsevaisuuden saralla, eikä vain poliittisessa mielessä (Suomen painottaessa läheisempien suhteiden luomista Aasiaan, Venäjälle ja Eurooppaan tärkeänä kaikilla rintamilla), mutta myös kulttuurin alalla (lukuisat yhteistyöprojektit aasialaisten ja eurooppalaisten organisaatioiden kanssa ovat rahoitettu suomalaisten antamilla lahjoituksilla). Vaikutukset näkyvät myös liikesektorilla (esim. Suomen valtiollinen lentoyhtiö, FINNAIR, on saavuttanut eurooppalaisten keskuudessa maineen porttina Venäjälle ja Aasiaan, sekä päinvastoin, työllistäen useita aasialaistaustaisia henkilöitä palvelemaan näillä reiteillä) Nykyiseen tilanteeseen johtaneet historialliset kehitysvaiheet Suomen itsenäistyessä vuonna 1917, suomalaiset olivat asuneet maassa jo useita tuhansia vuosia. Suurimman osan tuosta ajasta kohtalolla tuntui olevan kieroutuneita suunnitelmia heidän varalleen. Suomalaiset olivat henkilökohtaisen itsenäisyyden kiihkeitä kannattajia, mutta valtiollinen itsenäisyys antoi odottaa itseään aina viimevuosisadan alkuun saakka. He olivat kansaa, joka ei kohdistanut vaatimuksia naapurimaitaan kohtaan, mutta olivat 5

12 rajanaapureidensa vallan alaisina lähes 700 vuoden ajan. He olivat rauhaa rakastava kansa, mutta joutuivat lukuisiin sotiin, joista hyötyivät vähän, menetysten ollessa suuria. Maa, kaikesta kauneudestaan huolimatta oli karu ja ankara, usein jättäen ihmiset vain niukan toimeentulon varaan, silti he tarrautuivat maahansa ennennäkemättömän omistautuneesti. Eristäytyneisyys lisäsi sekä suomalaisten omia koettelemuksia että vuosisatoja ulkopuolisten mielissä vallinnutta salaperäisyyden tunnetta tuosta pohjoisesta valtiosta. Suomi oli pitkän aikaa vailla mitään yhtenäistä poliittista tai sosiaalista järjestöä, joka olisi yhdistänyt vähälukuiset ja laajalle alueelle hajautuneet asumukset, niinpä Ruotsin valtakunnan oli helppo ottaa Suomi haltuunsa keskiajalla, ja pitää suomalaiset vallan alaisina vuoteen 1809 asti. Tänä aikana ruotsista tuli miltei kaikkien virallisten asioiden, koulutuksen ja kirjallisuuden kieli, suomen säilyttäessä asemansa kansankielenä. Alueesta tuli niin pelinappula kuin taistelutannerkin toistuvissa Ruotsin ja Venäjän välisissä sodissa, Ruotsin lopulta luovuttaessa sen Venäjälle 1800-luvun alussa. Vuodesta 1809 vuoteen 1917 Suomi oli autonominen suurruhtinaskunta osana Venäjän imperiumia. Ruotsi säilytti asemansa yleiskielenä läpi Venäjän vallan ajan, suomen vähitellen vallatessa alaa, ja 1930-luvulta lähtien voimmekin seurata nationalismin hengen kiteytymistä suomen noustessa kommunikaation kieleksi. Suomen itsenäistyttyä Venäjästä vuonna 1917, maasta tuli kaksikielinen. Vuoden 1919 perustuslain mukaan sekä suomi että ruotsi ovat Suomen tasavallan virallisia kieliä. Ruotsinkieliseen vähemmistöön kuuluvien määrä on nykyisin vain alle 6% väestöstä, kun vielä vuonna 1920 se oli noin 11% (Hannikainen 1996). Ruotsalaisuudella on ollut merkityksellinen osa Suomen historiassa, ja siksi nykypäivän ruotsinsuomalaiset ovat ambivalentissa asemassa. Ruotsin vallan ajasta lähtien, aina luvun viimeisille vuosikymmenille asti, yläluokka Suomessa oli ruotsinkielinen. Enemmistö suomalaisista, kuten talonpojat, kalastajat ja muut maaseudun asukkaat omasivat kuitenkin vain vähän, jos ollenkaan yhteyksiä poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin. Huomionarvoinen yksityiskohta on myös se, että Suomalaiskansallinen liike, joka alkoi 1800-luvun alkupuoliskolla, oli suurimmilta osin ruotsinkielisen yläluokan edustajien muodostama ja johtama. Suomenruotsalaisten kuuluminen väestön yläluokkaan on stereotypia, jonka syntyminen ja ylläpitäminen on vaikuttanut suomenkielisen väestön ryhmäajatteluun, ja nämä 6

13 kysymykset ovat julkisen keskustelun puheenaiheita vielä tänäkin päivänä (Liebkind 1995). Vastikään Turkuun avattu yökerho antaa merkityksettömältä vaikuttavan esimerkin suomenruotsalaisiin yhä yhdistetystä elitistisestä imagosta. Uudessa mainoksessaan yökerho (jonka ruotsinkielinen nimikin, Åbo Diskotek, tukee stereotypiaa) kuuluttaa olevansa paikka "paremmalle väelle" (alkuperäisesti "bättre folk ). Termi "bättre folk" yhdistetään yhä vahvasti ruotsinkieliseen vähemmistöön, vaikka sen jäsenet eivät enää muodosta Suomen yläluokkaa, eivätkä maan poliittista eliittiä. Verrattuna suomenruotsalaisiin, muut "vanhat" vähemmistöt ovat pieniä; saamelaisia on n. 7000, romaneja ja juutalaisia sekä tataareja n kumpaisiakin. Vähäisemmästä painoarvosta politiikassa johtuen, saamelaisten asema Suomessa ei ole aivan yhtä etuoikeutettu kuin mitä se on naapurimaissa Ruotsissa ja Norjassa. Vuonna 1991 saamen kieli sai puolivirallisen aseman saamelaisten asuinalueella Pohjois-Suomessa. Toinen tärkeä parannus vuodesta 1991 lähtien on eduskuntalain perustuslaissa oleva saamelaisia koskeva lisäys (pykälä 52a), jonka mukaan Suomen eduskunta kuulee saamelaisten edustajia (ainakin saamelaiskäräjiä), ennen saamelaisten asioihin vaikuttavien päätösten tekemistä. Suomen perustuslakiin tehtiin alkuperäisvähemmistöjä koskeva lisäys vuonna Tämä lisäys antoi saamelaisille, romaneille, juutalaisille ja tataareille oikeuden harjoittaa ja kehittää omaa kulttuuriaan ja uskontoaan. Samaan aikaan Suomen parlamentti hyväksyi lait, jotka määrittelevät kulttuurisen autonomian sisällön, järjestävät positiivisella tavalla uudelleen saamelaiskäräjät ja parantavat saamelaisten asemaa päätöksenteossa (Hannikainen 1996). Käytännössä tämä tarkoittaa lisää lähetysaikaa valtakunnallisilla radio- ja televisiokanavilla, julkaisujen ja aikakauslehtien tukemista, valtionavun myöntämistä kulttuurija koulutustapahtumiin, jne. Tämä ei ole johtanut positiiviseen diskriminointiin eikä vähemmistöjä suosivaan käyttäytymiseen työ- ja opiskelumaailmassa. Kuitenkin niin saamelaiset kuin Ahvenanmaan saariston ruotsinkieliset asukkaat nauttivat erikoisasemasta EU:n lainsäädännön suhteen, mitä tulee positiiviseen diskriminointiin ja erivapauksien myöntämiseen (lisätietoja osoitteesta Autonomian aikana kymmenet tuhannet venäläiset (pääosin sotilaita, kauppiaita, valtion virkamiehiä ja turisteja) asuivat Suomessa joko pysyvästi tai väliaikaisesti. Erityisesti 7

14 Venäläisten joukkojen tukikohdat lisäsivät Suomessa asuvien venäläisten lukumäärää huomattavasti. Rauhanaikana sotilaiden lukumäärä oli arviolta , sodan ja levottomuuksien aikana lukumäärä oli luonnollisesti suurempi. Jotkut venäläissotilaat ja merijalkaväessä palvelleet päättivät eläkkeelle siirtymisen koittaessa, jäädä Suomeen. (Nylund-Oja et al. 1995). Suomessa asui noin 6000 venäläistä Suomen itsenäistyessä vuonna Ensimmäistä maailmansotaa ja Venäjän vallankumousta seuranneina muutamina vuosina Suomi vastaanotti yli pakolaista Itä-Euroopan maista. Puolet pakolaisista oli Venäjältä. Vuodesta 1922 lähtien maahanmuuttajien määrä kasvoi entisten venäläissotilaiden muuttaessa venäläisten emigranttien siirtokuntiin Pariisiin, Brysseliin ja Berliiniin luvun lopulla Suomen venäläisyhteisöön kuului noin henkilöä (Nylund- Oja et al. 1995). Nykyään tähän vanhaan venäjänkieliseen vähemmistöön kuuluu vain noin 3000 edustajaa, mutta suuri määrä "uusia" venäläisiä maahanmuuttajia on asettunut asumaan Suomeen vuoden 1990 jälkeen. Maastamuutosta maahanmuuttoon Kautta maan historian ulkomaalaiset ovat muuttaneet Suomeen asumaan. Vaikkei tätä voida perustella ensisijaisesti työvoiman muuttona, monet asettuivat Suomeen kaupankäynnin tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi. Tähän joukkoon kuuluivat Saksalaiset ja muut Keskieurooppalaiset sekä skandinaaviset kauppiaat ja käsityöläiset. Useissa tapauksissa näiden maahanmuuttajien perustamat yritykset ovat kasvaneet suuryrityksiksi, jotka ovat voimissaan vielä tänäkin päivänä (esim. Fazer Oy, Iittala Oy), ja jotka nähdään osana suomalaista kulttuuri-identiteettiä ja -perintöä. Venäjän vallan aikana ( ), Suomeen muutti pysyvästi venäläisiä ja muita imperiumin alueella asuvia eurooppalaisia etnisten tai uskonnollisten ryhmien jäseniä (esim. tataarit ja juutalaiset). Suomessa on ollut pakolaisia 1500-luvulta lähtien, jolloin ensimmäiset romanit karkotettiin Ruotsista valtakunnan syrjäseudulle, Suomeen. Kaikista näistä näkökohdista huolimatta, Suomi on pitkään ollut maastanmuuttovaltio. Maastamuuttajien lukumäärä oli ennen huomattavasti suurempi verrattuna maahanmuuttajien määrään, käännekohta muuttoliikkeen suunnassa tapahtui 1980-luvun lopulla, jolloin liike oli 8

15 ensimmäistä kertaa pysyvästi päinvastainen. Maastamuutto Viimeisen sadan vuoden aikana yli miljoona suomalaista on muuttanut ulkomaille, lähes 500,000 ennen toista maailmansotaa, ja 700,000 sen jälkeen. Suurin osa ennen sotaa lähteneistä muuttivat Pohjois-Amerikkaan, kun taas sodan jälkeen 75% maastamuuttajista suuntasi kulkunsa Ruotsiin. Lähes puolet muuttaneista on palannut takaisin Suomeen. Maastamuutto on yleisesti ottaen seurannut talouden kehitystä kohdemaissa siten, että noususuhdanteen aikana se on lisääntynyt ja laskusuhdanteen aikana vastaavasti vähentynyt (Korkiasaari 1992 ja 1993). Viiden vuosikymmenen ajan Pohjoismaat (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja ja Islanti) ovat olleet yhtenäinen työmarkkina-alue ja passiunioni, jossa on vallinnut sopimus syrjimisen estämisestä yhdessä laaja-alaisten sosiaalisten oikeuksien takaamisesta henkilön muuttaessa yhdestä Pohjoismaasta toiseen. Vuodesta 1954, pohjoismaisen yhtenäisen työmarkkina alueen perustamisesta lähtien, yli miljoona pohjoismaalaista on tarttunut tilaisuuteen liikkua vapaasti pohjoismaiden alueella. Huomionarvoinen piirre Pohjoismaiden välisessä muuttoliikkeessä on alkuperäiseen kotimaahansa muuttaneiden suuri määrä luvun alkupuolelta lähtien siirtolaisvirta Pohjoismaiden välillä on ollut suhteellisen pieni ja on tavannut tasoittua. Myös muuttoliike Pohjoismaiden ja muiden länsieurooppalaisten valtioiden välillä on pysynyt varsin vähäisenä. Muuttoliike Ruotsiin, ja sitä ennen Pohjois-Amerikkaan, on ollut lähinnä työn perään muuttamista etenkin 60- ja 70-luvuilla, jolloin useimmat siirtolaiset etsivät työtä taatakseen perustoimeentulonsa. Tärkeimmät syyt muuttoon olivat Suomen huono työllisyystilanne ja Ruotsissa saatavat suuremmat palkat. Taloudellisista syistä muuttoliike vähentyi huomattavasti 1980-luvulla. Suurimmat vaikuttajat olivat Ruotsin talouden lama ja rakennemuutokset, sekä Suomen taloudellisen tilanteen ja elintason lähentyminen Ruotsin tasolle. Kuten muihin Euroopan maihin suuntautuneen muuttoliikkeen vaikuttimet, ovat nykyisin Ruotsiin muuton syyt ensisijaisesti henkilökohtaisia ja taloudellisesta tilanteesta riippumattomia (Korkiasaari&Söderling 1998). 9

16 Sodan jälkeen maasta muuttaneet suuntasivat useimmiten Ruotsiin, ja vain 25% valitsi toisin. Useimmat näistä olivat naisia, etenkin Länsi- ja Etelä-Eurooppaan muuttaneita tarkasteltaessa. Verrattuna Ruotsiin muuttaneisiin, nämä siirtolaiset olivat hieman vanhempia ja omasivat paremman koulutuksen. Lisäksi muuton syyt ovat olleet varsin erilaiset luvulla avioliitto oli kaikkein tärkein yksittäinen syy Skandinavian ulkopuolelle suuntautuneessa maastamuutossa. Yli puolet naisista muutti maasta avioliiton takia, kun taas miesten keskuudessa yleisimmät syyt olivat määräaikaiset työprojektit, uralla etenemismahdollisuudet sekä kokeilemisen halu ja monipuolisuuden kaipuu (Korkiasaari 1992). Tämän päivän siirtolaiset ovat aikaisempaan verrattuna koulutetumpia, ja suunnittelevat oleskelevansa ulkomailla vain rajoitetun ajan. Muuton syyt ovat nykyisin halu parantaa vieraiden kielien osaamista, mahdollisuudet urakehitykseen ja uusiin elämänkokemuksiin tai tulos henkilökohtaisista ihmissuhteista (Korkiasaari 1992). Maahanmuutto Toisesta maailmansodasta aina 1970-luvun alkupuolelle, Suomi oli varsin suljettu yhteiskunta, eikä ollut houkutteleva vaihtoehto maahanmuuttajille ja Suomeen tulevien ulkomaalaisten määrä oli näin ollen merkityksetön. Lisäksi ne jotka tulivat maahan, tapasivat oleskella siellä vain lyhyen aikaa. Tärkeimmät Suomeen muuttamisen syyt olivat opiskelu, väliaikaiset työprojektit ja avioliitto suomalaisen kanssa. Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrä pysyi pitkän aikaa kohtalaisen tasaisesti hieman yli asukkaan tienoilla. Tarkka lukumäärä vuonna 1950 oli (0.3% koko väestöstä) ja vielä vuonna 1976 vain luvulla tilanne alkoi vähitellen muuttua, ja 1990-luvun alussa maahanmuuttajien aalto iski Suomeen. Vuodesta 1981 lähtien Suomeen muuttaneiden lukumäärä on ollut suurempi kuin poismuuttaneiden. Tämä johtui osittain pienempien ikäluokkien astuessa työmarkkinoille, jolloin maahanmuuttajien integraatio työelämään onnistui työvoiman kysynnän ansiosta paremmin. Myös työllissyystilanteen yleinen kohentuminen vaikutti maahanmuuttajien määrään yhdessä Ruotsin ja Suomen välisten elinja palkkatasojen eroavaisuuksien tasaantuessa. Taloudellisista syistä Ruotsiin muuttavien 10

17 määrä alkoi laskea, mutta ruotsalaisten maahanmuuttajien määrä Suomessa kasvoi luvun taloudellisen nousukauden aikoihin. Ruotsiin muuttavien määrä väheni tuntuvasti läpi 1990-luvun alun. Kaikkien aikojen ennätys vuosittaisessa kasvussa tehtiin vuonna 1991, kun muuttovoitto oli Maahanmuuttajia oli tuona vuonna enemmän kuin koskaan sitä ennen, tai sen jälkeen. Lisäksi suuri osa maahanmuuttajista oli muita kuin suomalaisia. Suurimmat ryhmät (5500 henkilöä) koostuivat entisten neuvostomaiden kansalaisista, joista suurin osa inkeriläisiä, paluumuuttajien aseman vuonna 1990 saavuttaneita henkilöitä, joista tuhannet muuttivat Suomeen seuraavana vuonna. Suomi otti vastaan myös 1300 turvapaikan hakijaa Somaliasta. (Suomen tilastokeskus) 1990-luvulta 2000-luvulle asti Suomi on ollut muuttovoittoinen maa. Tosin vuoteen 1991 verrattuna nettosiirtolaisuus pieneni, luvun ollessa alle 3000 vuoteen 2000 mennessä. Tämän jälkeen nettosiirtolaisuus on kasvanut noin 5000 asukkaaseen vuodessa. 11

18 Seitsemän vuotta kestänyt kasvu maahanmuuttajien lukumäärässä tuntui vaihtavan suuntaa vuonna 2002, muuttovoiton tippuessa lähes 5000:een henkilöön vuodessa. Nettosiirtolaisuus vuonna 2002 oli 5222, joista 1993 oli suomalaisia ja maahanmuuttajien määrä väheni vielä vuonna 2004, kun Suomen väestörekisteriin kirjautuneiden ulkomaalaisten määrä oli alle Yllättävä nousu muuttovoiton suhteen koettiin vuonna 2005, kun vuosittainen kasvu oli jälleen yli Syyt tähän nousuun ovat vielä epäselvät, eikä vaikutusta yleiseen suuntaukseen voida vielä ennustaa. Maastamuuton lisääntyi neljän vuoden ajan, kunnes muutos toiseen suuntaan tapahtui jo vuonna 2001, eikä suuria muutoksia ole odotettavissa ellei hallitus kehitä uutta strategiaa maahanmuuton rohkaisemiseksi vuoden 2007 jälkeen, jotta työmarkkinoiden vaatimukset voitaisiin täyttää. 12

19 1.1.2 Maahanmuuttajaväestön koostumus Suomessa Suomen viranomaiset käyttävät yhä suuressa määrin sanaa "muukalainen" ulkomailla syntyneisiin ja vierasmaalaisiin kansalaisiin viitatessaan. Valtion virkamiehet ja päättäjät ovat vasta hiljattain alkaneet käyttämään sanaa "maahanmuuttaja" entisten vallalla olleiden termien "muukalainen" tai "ulkomaalainen" sijaan, ollessaan tekemisissä Suomessa pysyvästi oleskelevien, mutta ulkomaisten juurien omaavien henkilöiden kanssa. Mitä tahansa termiä sitten käytetäänkin, sillä viitataan uusiin maahanmuuttajiin, jotka eivät ole vielä saaneet suomen kansallisuutta, ja ovat ainoat, jotka ilmenevät tilastoista. Toisen polven maahanmuuttajia ja maahanmuuttajien lapsia koskevat kysymykset eivät vielä ole ilmestyneet suomalaisen yhteiskunnan esityslistalle, eikä näistä ole vielä tilastotietoja. Julkista keskustelua käydään ennemminkin vasta muutamia vuosia sitten vanhempiensa kanssa maahan muuttaneiden teini-ikäisten usein ongelmallisesta sopeutumisesta yhteiskuntaan. Ottaen huomioon ennen vuotta 1990 maahan muuttaneiden vähäisen lukumäärän, toisen polven maahanmuuttajien määrä on todennäköisesti melko pieni ja ryhmän jäsenet luultavimmin varsin nuoria. Suomen tilastokeskus alkoi tuottaa erityisiä tilastoja maahanmuuttajista vasta 1980-luvun alussa, ja nykyään onkin mahdollista löytää tietoja Suomessa pysyvästi asuvista henkilöistä kansallisuuden, syntymämaan, äidinkielen, iän ja sukupuolen perusteella. Maahanmuuttajien kansalaisoikeuksien saamisesta, työllisyydestä, avioeroista ja seka-avioliitoista on myös tilastotietoja. Tilastot maahanmuuttajien koulutustaustasta ja ammatillisesta pätevyydestä ovat vielä riittämättömiä, sillä maahanmuuttajien ammatti- ja koulutustutkintojen luokittelu on tuottanut ongelmia. Vielä 1980-luvulla tyypillinen maahanmuuttaja oli Ruotsista takaisin Suomeen palaava henkilö, mutta vuodesta 1990 lähtien enemmistö on tullut entisen Neuvostoliiton alueelta, pääosin Venäjältä ja Virosta, suurimman yksittäisen ryhmän ollessa inkeriläiset. Ruotsista tulleiden paluumuuttajien määrä on ollut huomattavasti pienempi, ja suuruusjärjestyksessä seuraavat ryhmät ovat tulleet Somaliasta ja entisestä Jugoslaviasta. Lähes kaikki näiden kahden ryhmän edustajista ovat olleet pakolaisia. Alla oleva taulukko kertoo vuosittaisen kasvun maahanmuuttajien lukumäärässä, sekä maahanmuuttajien jakautumisen 13

20 alkuperämaan perusteella. Ulkomaiden kansalaiset Suomessa Maa, jonka kansalaisuus: Venäjä Viro Ruotsi Somalia Kiina Ent. Serbia ja Montenegro Irak Thaimaa Saksa Britannia Turkki Iran Yhdysvallat Afganistan Intia Vietnam Bosnia ja Hertsegovina Muut Yhteensä Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot Suomessa asuvien ulkomaalaisten lukumäärä oli1980-luvulla noin 13000, mutta ylitti vuonna Samana aikajaksona ulkomaalaistaustaisten henkilöiden (mukaan luettuna suomen kansalaiset) määrä kasvoi :sta noin :een. Viidentoista vuoden aikana, vuodesta 1990 vuoteen 2004, ulkomaalaisten lukumäärä Suomessa nelinkertaistui. Ulkomaalaisten määrä Suomessa on silti vielä varsin vähäinen, alle 2% koko väestöstä (5 milj.). Luku on alhaisempi Suomessa kuin suuressa osassa muuta Eurooppaa (Suomen tilastokeskus). Nopea kasvu on aiheuttanut tietyn asteisia sosiaalisia ongelmia, etenkin luvun alun taloudellisen kriisin aikoihin. Vaikutukset ovat heijastuneet vahvasti myös Suomen 14