Ympäristölautakunta Ysp/

Transkriptio

1 1 (5) Asia tulisi käsitellä 9 Ympäristölautakunnan vastine Vaasan hallinto-oikeudelle Rudus Oy:n ympäristölupa-asiassa HEL T /14/5107 Lausuntoehdotus, joka on Helsingin kaupungin ympäristösuojelu- ja terveydensuojeluviranomainen, antaa Vaasan hallinto-oikeudelle seuraavan vastineen Rudus Oy:n Konalan betonimurskauslaitoksen ympäristölupa-asiassa. Vastine koskee Rudus Oy:n vastinetta ja aluehallintoviraston lausuntoa. Rudus Oy:n murskaamo sijaitsee vain noin 150 metrin etäisyydellä lähimmästä asuinrakennuksesta ja Honkasuolle kaavoitetun lähimmillään noin 200 metrin päässä sijaitsevan asuinalueen välittömässä läheisyydessä. Asuinalueen ja laitoksen välissä oleva metsäalue on myös maakuntakaavaan merkitty seudullisesti tärkeä viherreitti. Rudus Oy:n murskaamo toimii samalla paikalla useiden vuosien ajan ja vuosittain jopa 7 kuukautta. Kuten ympäristölautakunnan valituksessa todetaan, Helsingin kaupungin ympäristönsuojelumääräykset (21 ) edellyttävät tilapäisten, enintään 49 päivää toimivien murskauslaitosten sijoittamista tiiviin suojarakennelman sisään, jos murskaamo sijaitsee alle 200 metrin etäisyydellä pölylle herkistä kohteista. Sen lisäksi ympäristönsuojelumääräyksissä on tarkasti säädetty murskaamon katteista ja kastelupisteistä. Ympäristönsuojelumääräysten pölyntorjuntavaatimukset perustuvat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan ja niistä on säädetty yksityiskohtaisesti, koska ne ovat ympäristölautakunnan tietojen mukaan murskaamojen ainoita olemassa olevia pölyntorjuntatekniikoita. Vaihtoehtoisia, luotettavia pölyntorjuntatekniikoita ei ole olemassa. Nämä ympäristönsuojelumääräyksissä säädetyt pölyntorjuntatekniikat ovat yleisesti käytössä Helsingissä ja ne ovat mahdollistaneet murskaamojen toiminnan tiiviissä kaupunkiympäristössä ilman merkittävää pölyhaitan aiheutumista. Rudus Oy:n murskaamon pölykuormitus tulee olemaan huomattavasti suurempi kuin tilapäisten murskaamojen. Siksi Rudus Oy:n murskaamon pölyntorjuntatoimenpiteiden tulee olla vähintään samantasoisia kuin Helsingissä toimivien tilapäisten murskaamojen

2 2 (5) pölyntorjuntatoimenpiteet, mitä myös toiminnanharjoittajien tasapuolinen kohtelu edellyttää. Jos ympäristölupaa edellyttävän toiminnan pölyntorjuntavaatimukset olisivat vähäisemmät, voisi tilanne johtaa äärimmäisessä tapauksessa jopa pölyntorjuntavelvoitteiden kiertämiseen ympäristöluvan avulla. Alla olevissa kuvissa on esimerkkejä kahdelta murskaustyömaalta, joissa ympäristönsuojelumääräysten mukainen tiivis suojarakennelma on toteutettu kahdella eri tavalla. Kuvassa 1 on Kivikontien ja Kehä I:n eritasoliittymän työmaalla toiminut kivenmurskaamo. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsivat noin 150 etäisyydellä murskaamosta. Murskaamon (esi- ja jälkimurskausyksiköt) pölyntorjuntatoimenpiteet olivat ympäristönsuojelumääräysten 21 :n mukaisia: kuljettimet oli katettu, murskaamossa oli vaaditut kastelupisteet ja lisäksi murskaamo oli sijoitettu syöttösuppiloa ja kuljettimien purkukohtia lukuun ottamatta tiiviin, kevytrakenteisen suojahallin sisään. Kuva 1. Suojarakennus murskaamon ympärillä Kuvassa 2 on Kyläsaaressa Arcada 2 -esirakentamistyömaalta toiminut kivenmurskaamo. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsivat noin 130 metrin etäisyydellä murskaamosta. Murskaamon (esimurskausyksikkö) pölyntorjuntatoimenpiteet olivat Helsingin

3 3 (5) ympäristönsuojelumääräysten 21 :n mukaisia. Tämän murskaamon ympärillä oli tiivis suojarakennelma, joka oli kiinnitetty suoraan murskausyksikköön Kuva 2. Murskaamoon kiinnitetty suojarakennelma toteaa, että toiminnanharjoittajalle voidaan jättää päästöjen vähentämismenetelmien valinta vain sellaisessa tapauksessa, että päästöjen estämiseksi käytännössä olisi erilaisia tehokkaita vaihtoehtoja, kuten on esimerkiksi monien ilmapäästöjen ja jätevesipäästöjen kohdalla. Päästö tulee tällaisissa vaihtoehtotapauksissa olla mitattavissa, jolloin vaihtoehtoisten vähentämismenetelmien teho voitaisiin osoittaa mittauksin. Murskaamon pölypäästöä ei kuitenkaan voida käytännössä luotettavasti mitata eikä sitä koskevaa päästöraja-arvoakaan voida näin ollen asettaa. Samasta syystä ei voida mallinnuksin määrittää pölypitoisuutta toiminta-alueen ympäristössä. Valvontaviranomaiselle ei olisi mitään perusteita arvioida, käytetäänkö pölyntorjunnassa parasta käyttökelpoista tekniikkaa. toteaa pölyhaittojen vähentämistekniikoiden vertailun vuoksi, että Tielaitoksen luokituksen (Asfalttiasemien ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelu; Tielaitos, Helsinki 1994) mukaan B-luokan murskaamon, jonka pölyntorjunta perustuu kasteluun

4 4 (5) ja kotelointeihin, hiukkasten kokonaisleijuma toiminta-aikana määritettyjen kahden tunnin ajanjaksojen keskiarvona alittaa 400 μg/m3 vasta 300 metrin päässä murskaamosta. B-luokan murskaamon pöly voi siten ylittää vielä 300 metrin etäisyydellä hiukkasten kokonaisleijuman (TSP) ohjearvon (480/1996), joka on 120 μg/m³ vuoden 98. prosenttipisteenä määritettynä tai 50 μg/m³ vuosikeskiarvona määritettynä. Suojarakennuksen sisään sijoitettu murskaamo on Tielaitoksen luokituksen mukaan pölyntorjunnan osalta paras, A-luokan murskaamo, jonka suojaetäisyys on pienempi kuin Bluokan murskaamon. Se edustaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa. katsoo, että pysyvän betoninmurskauslaitoksen toiminta asutuksen välittömässä läheisyydessä edellyttää sellaisia rakenteita, jotka ehkäisevät ympäristön pilaantumisen ennakolta. Torjuntatoimiin ryhtyminen vasta haitan ilmetessä aiheuttaisi säännöllisesti läheiselle asutukselle paitsi mahdollista terveyshaittaa myös ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentymistä. Aluehallintoviraston lausunnossaan esittämä pölynrajoittamistoimintojen riittävyyden varmistamiseksi annettu määräys suorittaa kokonaisleijumamittaus (TSP) kahdessa kohteessa vuonna 2014 on ympäristölautakunnan mielestä täysin riittämätön laitoksen pölyntorjunnan toimivuuden toteamiseksi. Tuloksiin voivat vaikuttaa huomattavasti erilaiset satunnaistekijät. Tuloksesta ei voi myöskään suoraan päätellä hiukkasten alkuperää, eikä sitä, mikä on terveydelle haitallisimpien hiukkasten osuus. Mittaus pitäisi myös uusia mahdollisten korjaustoimenpiteiden jälkeen. Kokonaisleijumamittauksella ei pysty arvioimaan laitoksen aiheuttamaa terveys- tai ympäristöhaittaa. Mittaustulosta ei voida verrata taustapitoisuuksiin, sillä kokonaisleijumamittausten käyttö ilmanlaadun seurannassa on lopetettu pääkaupunkiseudulla jo vuonna Terveys- tai viihtyvyysvaikutusten arvioimiseksi pitäisi Konalassa mitata jatkuvatoimisesti vähintään puolen vuoden ajan hengitettävän kokoluokan hiukkasten (PM10) pitoisuutta (µg/m³) ilmassa. Näitä tuloksia voitaisiin verrata pääkaupunkiseudulla suoritettavan lakisääteisen ilmanlaaduntarkkailun mittausverkoston tuloksiin laitoksen aiheuttaman pölyhaitan arvioimiseksi. katsoo, että viranomaisen on tällaisessa tapauksessa itse määritettävä ne yksityiskohtaiset sinänsä jo tavanomaista tekniikkaa edustavat pölyntorjuntakeinot, jotka myös edustavat parasta käyttökelpoista tekniikkaa kyseisissä olosuhteissa. Koska ympäristölupamääräysten on lähtökohtaisesti perustuttava parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan, pölyntorjunnan riittävyyttä ei

5 5 (5) voida myöskään arvioida sen perusteella onko toiminnasta tullut valituksia vai ei. Valvontaviranomainen ei pysty tarkastuksissa tai vuosiraporttien perusteella arviomaan täyttyykö pölyntorjunnassa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus, ellei sitä ole päätöksessä määritelty. Kokemusten mukaan harkinnanvaran jättäminen työmaalle pölyntorjuntatoimenpiteisiin ryhtymisen tarpeellisuudesta johtaa pääsääntöisesti riittämättömään pölyntorjuntaan. Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisella on tässä suhteessa erittäin laaja kokemus. Laajimmillaan Helsingissä toimi yli 40 tilapäistä kivi- tai betonimurskaamoa yhden vuoden aikana. Tiivistelmä Vaasan hallinto-oikeus pyytää Helsingin ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisen vastinetta liitteenä olevista vastineista. Muut vastineiden antajat ovat yhtyneet ympäristölautakunnan valituksessaan esittämiin vaatimuksiin, joten niihin ei ole tarpeen ottaa kantaa. Vastineen antamiseen osa saatu lisäaikaa asti. Esittelijä ympäristönsuojelupäällikkö Päivi Kippo-Edlund Lisätiedot Hannu Arovaara, ympäristötarkastaja, puhelin: hannu.arovaara(a)hel.fi Harri Pasanen, ympäristötarkastaja, puhelin: harri.pasanen(a)hel.fi Liitteet 1 2 VHAOn vastinepyyntö VHAOn vastinepyynnön asiakirjat Otteet Ote Vaasan hallinto-oikeus Otteen liitteet Muutoksenhakukielto, valmistelu Tiedoksi Ympäristönsuojeluosasto