KIRJEI KEISARI ROOMA

Transkriptio

1 KIRJEI KEISARI ROOMA

2 Tämä Plinius nuoremman kirjeiden suomennosvalikpima on syntynyt yhteistyön pohjalta: Helsingin yliopistossa käynnistyi lukuvuonna Rooman kirjallisuuden opiskelijoille tarkoitettu suomentamisen kurssi, joka valitsi työkohteekseen noin v. 61 jkr. syntyneen Plinius nuoremman, roomalaisen kirjailijan, virkamiehen ja maaherran, latinankielisten kirjeiden suomentamisen e Kirjevalikoima jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisen muodostavat Pliniuksen kirjeet omaisille, ystäville ja tuttaville, joiden joukossa oli aikansa huomattavimpia edustajia, mm. historiankirjoittajat Tacitus ja Suetonius sekä Pliniuksen opettaja Quintilianus. Yksityiskirjeissään Plinius käsittelee paitsi henkilökohtaisia asioitaan myös Rooman poliittisia ja sosiaalisia oloja, kuten senaatin istuntoja, oikeudenkäyntejä, orjien asemaa ja koulujen perustamisen tarpeellisuutta. Onpa kirjeiden joukossa näytteitä myös siitä, että Plinius, monien aikalajstensa ja nykyajan ihmistenkin tavoin, tunsi kiinnostusta yliluonnolliseen: kummitustarinat ja ennusunetkin ovat saaneet niissä sijansa. Merkittävimpiä lienevät kuitenkin ne kaksi kirjettä, joissa hän silminnäkijänä kuvaa Vesuviuksen purkausta e Kirjekokoelman toinen osa käsittää Rooman keisarin Trajanuksen ja Pliniuksen välisen kirjeenvaihdon, jota käytiin Pliniuksen ollessa Bithynian ja Pontoksen provinssien maaherrana. Kirjeet ovat enimmäkseen lyhyitä virkakirjeitä, joihin liittyy keisarin vastaus Ne koskettelevat pääasiassa paikallisia ongelmia, mutta niiden joukossa on myös kirje, jossa Plinius pyytää keisarilta ohjeita kristittyjen kohtelemisesta. Tämä on vanhin säilynyt kristittyjen asemaa kosketteleva ei-kristillinen dokumentti e Vaikkakaan Plinius ei suorittanut suurtekoja Rooman historiassa, hän on silti ansioitunut kirjailija ja virkamies. Siitä huolimatta, että hän silloin tällöin moitti aikalaistensa kevytmielisyyttä, kilpaajohulluutta ja tanssityttöpäivällisiä, hän katselee kirjeissään maailmaa paljon optimistisemmin kuin aikalaiskirjailijansa Tacitus tai satiirikko Juvenalis. ISBN 95i-662-0tn 7 (sid.) ISBN ()80-9 (nid.)

3 Kirjeitä keisariajan Roomasta Valikoima Plinius nuoremman kirjetuotannosta toimittanut Marja Itkonen-Kailn OY GAUDEAMUS AB KUSTANNUSOSASTO HELSINKI 1974

4 Oy Weilin+Gööa Ab:n kirjapaino Tapiola 1974 ISBN (nid.) ISBN (sid.)

5 LUKUALLE Tämä Plinius nuoremman kirjeiden suomennosvalikoima on syntynyt yhteistyön pohjalta. Syksyllä 1972 sain kiimostavan tehtävän käymistää Helsingin yliopistossa Rooman kirjallisuuden opiskelijoille tarkoitetun suomentamisen kurssin. Sopivalta työkohteelta tuntuivat Pliniuksen kirjeet, jotka antavat elävän kuvan keisari Trajanuksen aikakaudesta sekä kirjoittajansa persoonallisuudesta ja harrastuksista. Valinaessa käännenäviä oneita Pliniuksen laajasta kirjetuotannosta on yritelly pitää silmällä sitä, että saataisiin aikaan mahdollisimman monipuolinen ja nykylukijaa kiinnostava valikoima. Niinpä esimerkiksi pitkät ja yksityiskohtaiset oikeudenkäyntiselostukset, jotka olisivat vaatineet laajaa taustan selvittämistä, on jäteny syrjään. Kurssille osallistuivat lukuvuoden ajan opiskelijat Tuulikki Elo, Maarit Jyrhämä, Ritva Järvinen, Marja Liisa Matilainen, Vuokko Palonen, Mirja Ristola ja Terttu Saastamoinen sekä yhden lukukauden ajan Paula Alajärvi, Alpo Collanus, Klau.'i Karttunen ja Sirkka Vilen. Jokainen osanottaja sai käännettäväkseen 2--4 kirjettä. Käännöksiä puitiin sillen koko ryhmän voimalla viikoinaisissa istuoooissa, ja keskustelua käytiin sekä yksityiskohdista enä yleisistä periaatteista. Usein jouduttiin toteamaan, kuinka kielten rakenne-erojen lisäksi myös kulttuurien väliset erot vaikeunavat käämämistä. Tyylikysymyksissä mielipiteet eivät aina käyneet yksiin; mikä yhden mielestä "sopi tyyliin'', ei toisen mielestä ehkä opinutkaan. Käännöksen kohdalla tuskin voidaankaan puhua yhdestä ainoasta ehdottoman oikeasta tyylistä. Kääntäjän oma tyyli jättää siihen joka tapauksessa leimansa, ja on varmaa, että kaksi tottunuttakaan kääntäjää ei toisistaan r'iippwnatta saisi samasta tekstistä tulokseksi samanlaista käännöstä. Siitä oltiin kuitenkin yhtä mieltä, että Pliniuksen suosirnai retoriset koristeet ovat suomennokusein pelkästään haitaksi, ja niitä onkin sopivassa määrin

6 karsinu pois. 'rbleisloiminla jatkui vielä varsinaisen kurssin päätyttyäldn, kun suomermosvalikoimaamme ryhdyniin valmislelemaan jujkaisukunroon. Vapaaehtoisesli käänneniin vielä eräitä kirjeitä. Vuokko Palonen on kirjoinanul antiikin kirjetraditiota ja Pliniuksen elämää ja ruorantoa käsinelevän johdannon, Ritva Järvinen on suunnilellut kuviruksen. Kirjeiden esinelyjen laatimisessa olen saanul apua Terttu Saastamoisella, Maarit Jyrhämältä ja Vuokko Paloselta. Lopuksi olen vielä viimeistellyt kaikki soomennokset. Tållä tavoin niiden tyyli on tietysti jonkin verran yhdenmukaistunut, muna uskoisin enä niistä voi erottaa alkuperäisten kääntäjien omiakin äänenpainoja. Kaikkien valikoimamme kirjeiden latinankieliset alkutekstit sisähyvär nun. A. Hoffmannin toimittamaan kokoelmaan Ausgewählte Briefe des jiingeren Plinius (Aschendorffs Sammlung lateinischer und griechischer K.lassiker). Marja Itkonen-Kaila

7 SIS Äll YS Lukijalle Johdanto PLI!'<IUKSEN KIRJEET Omistuskirje (I 1) 21 Villisian metsästys (1 6) 22 Kaupungin touhut ja maaseudun rauha (1 9) 23 Yleisön välinpitämättömyys luentatilaisuuksissa (1 13) 25 Kiittämätön päivällisvieras (1 15) 27 Suetoniuksen unen tulkinta (1 18) 29 Saiturin kutsut (II 6) 31 Pliniuksen huvila Laurentwnissa (U 17) 33 Plinius suosittelee ystävänsä pojalle openajaa (ill 3) 39 Plinius vanhemman tuotanto ja elämäntavat (ill 5) 41 Erään roomanaren sankaruus (ill 16) 45 Siirtyminen salaisiin äänesryksiin senaatissa (lli 20) 48 Plinius Laurenrumin huvilajiaan (IV 6) 51 Orjalie tehty testamenttilahjoitus (IV 10) 52 Koulun perustaminen Comoon (IV 13) 54 Pliniuksen vaimo Calpumia (IV 19) 57 Väärinkäytöksiä salaisissa äänestyksissä (IV 25) 59 Plinius huolehtii vapauterun orjansa terveydestä (V 19) 60 Kirje Calpurnialle (VI 7) 62 Vesuviuksen purkaus ja Plinius vanhemman kuolema (VI 16) 63 Luentatilaisuuksista (VI 17) 67 Pliniuksen omat kokemukset Vesuviuksen purkauksen aikana (VI 20) 69

8 Pliniuksen silmäsairaus (VII 21) 73 Kummitustarinoita (VII 27) 74 Clitumnuksen lähde (VIII 8) Pliniuksen suhde orjiinsa (VIII 16) 80 Tiberin tulva (VIII 17) 82 Vadimo-järven kelluvat saaret (VIII 20) 84 Kirje Akhaian roomalaiselle maaherralle (VIII 24) 87 Pliniuksen mielipide kilpa-ajoista (lx 6) 90 Pliniuksen huvilat Como-järven ramalla OX 7) 92 Poika ja kesy lfiini (lx 33) 94 Pliniuksen päiväjärjestys Etrurian huvilalla (lx 36) 'T1 Cereksen temppelin korjaus (lx 39) 99 Palokunnan perustaminen Nikomedeiaan (X 3.>-34) 103 Nikomedeian vesijohto (X 37-38) 105 Prusan kylpylä (X ) 107 Bithynian maaherra ja kristityt (X ) Kirjevalikoimassa esiintyvien erisnimien luettelo 114

9 Johdanto A TIIKJN KIRJEPERIN!'>o'E JA PLISIUKSEN KIRJEET Kirje voi olla viestintäkeino, sewllsteluväline tai taidetta. Jo Egyptistä löytyneet kreikkalaiset pap)'j'wkirjeet välittivät ihmiseltä toiselle amamapaisia asioita kuin nykyään. Kirjeen muotoinen taidekirjallisuus sen sijaan poikkesi melkoisesti myöhemmistä taidekirjeistä, jotka useimmiten ovat kirjailijoiden tai muiden tunnettujen henkilöiden intiimejä päiväkirjaan tai omaelämäkenaan verrattavia kirjekokoelmia tai kriittisesti ajan oloja tarkastelevia "persialaiskirjeitä". Antiikissa kirje kattoi laajemman alueen: Kreikassa filosofit, puhujat ja muiden alojen oppineet saattoivat pukea sanottavansa kirjeen muotoon. Sisällöltään tällaiset kirjeet olivat tieteellissävyisiä ja ne muistuttavat lähinnä nykyisiä esseitä. Roomassa ns. tavallisten ihmisten kirjoiltamat kirjeet ovat kokonaan hävinneet. Kirjeperinne alkaa siellä kuuluisan valtiomiehen ja kirjailijan Ciceron yksityiskirjeistä. Niitä on julkaistu neljä kokoelmaa, jotka on osoitettu hänen sukulaisilleen ja ystävilleen. Kirjeissään Cicero käsittelee aikakautensa kulltuuria ja poliittisia tapahtumia ja kertoo myös itsestään ja omasta elämästään. Ciceron jälkeen suosittiin Roomassakin toisentyyppisiä kirjeitä. Augw;tuksen ajan runoilijat kirjoittivat nmomittaisia kirjeitä: Ovidius sepini mytologisten naishahmojen rakkauskirjeitä ja valituskirjeitä maanpakopaikastaan, Horatius taas käsineli kirjallisuuden ongelmia kirjeen muotoisissa esseissään. Kreikkalaista esseeperinnettä jatkoi Roomassa stoajainen filosofi Seneca. Hänen lähinnä eettisiä kysymyksiä käsittelevät kirjeensäevai tulleet varsin tunnetuiksi. Vielä kuuluisampi proosakirjeiden kirjoittaja oli ensimmäisen vuosisadan alkupuolella apostoli Paavali ja hänen jälkeensä muutkin kristinuskon

10 johtohenkiläl:, erikoisesti kirkkoisät. Vasta ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteessa Ciceron tyyppiset kirjeet saivat seuraajan. Tällöin ilmestyneet Plinius nuoremman kirjeet poikkeavat tosin melko paljon esikuvastaan. Kun Cicero on aito ja välitön, Plinius kirjoittaa erittäin huolitelluun ja hieman juhlalliseen tyyliin. Hänellä jokainen kirje muodostaa itsenäisen kokonaisuuden, johon sisältyy yleensä vain yksi aihe. Kirjeen alussa Plinius usein selittää kirjoitustilannettaan ja kirjeen syytä niin tarkkaan, enä luulisi hänen osoittavan sanansa ulkopuoliselle lukijalle. Onkin epäilty, enä Pliniuksen kirjeet tai ainakin suuri osa niistä on, toisin kuin Ciceron kirjeet, kirjoitettu alunperin julkaisemista varten eikä aitoina yksityiskirjeinä. Kirjailija itse sanoo johdantokirjeessään valinneensa kokoelmaan huolellisemmin kirjoitettuja kirjeitään, muna näiden todellista luonnetta on vaikea selvittää. vaikka tutkijat ovat laajalti pohtineet ongelmaa. Paitsi Ciceroon voidaan Pliniuksen kirjeet osittain liittää muuhunkin antiikin kirjetraditioon: yhden aiheen periaate viinaa esseekirjeisiin ja muutamien kirjeiden aiheet esimerkiksi Horatiukseen. Nykyisessä kirjekirjallisuudessa ei Pliniuksella liene vastinetta; lähinnä tulevat mieleen aikakaus- ja sanomalehtikirjoitukset. Tållä alalla Plinius on jopa monipuolinen. Osaa kirjeistä voidaan verrata populaareihin esimerkiksi luonnontieteitä käsineleviin artikkeleihin, mutta lisäksi Plinius kirjoittaa poliittisia pakinoita, laatii muistokirjoituksia ja esittää mielipiteitään aikansa ilmiöistä. PLII"IUS!\l.:OREMPJ Elämänvaiheet Plinius nuorempi tunnetaan Rooman historiassa paitsi kirjailijana myös menestyvänä virkamiehenä. Tarkempia tietoja hänen elämästään on saatu hänen kirjeistään ja muutamasta piirtokirjoituksesta, jotka on löydetty hänen kotikaupungistaan Comosta, antiikin aikaisesta Comumista, Pohjois-Italiasta. Plinius syntyi vuonna 61 tai 62 jkr. Tantä ilmenee hänen ehkä 10

11 tunnetuimmasta kirjcestään, jossa hän kuvaa Vesuviuksen purkautumista. Kuuluisana onnenomuuspäivänä, 24. elokuuta vuonna 79, Plinius mainitsee olleensa 17-vuotias. Pliniuksen isä oli ilmeisesti nimeltään Lucius Caecilius Secundus. Hän oli Comossa melko huomanavassa asemassa, muna hän lienee kuollut varhain, koska Pliniuk.sella oli myöhemmin holhooja, konsuli Verginius Rufus. Suuri vaikutus Pliniuk.sen kasvatukseen oli todennäköisesti myös hänen enollaan, luonnontieteilijä-kirjailija Plinius vanhemmajia. T8mä adoptoi sisarensa pojan, ja adoption yhteydessä Pliniuk.sen alkuperäinen nimi Gaius tai Lucius Caecilius Secundus vaihtui jälkimaailman paremmin tuntemaan nimeen Gaius Plinius Caecilius Secundm. Kirjailijana häntä erotukseksi enostaan kutsutaan nimellä Plinim nuorempi. AJkeisopintojen jälkeen Plinius ajan tavan mukaisesti läheteniin opiskelemaan Roomaan. Hän perehtyi täällä erityisesti retoriikkaan ja filosofiaan. Openajinaan hänellä oli aikansa parhaat kyvyt, mm. kuuluisa puhetaidon opettaja ja kirjailija Quintilianm. Avioliiton Plinim solmi hyvin nuorena. Emimmäisen vaimon nimeä ei tiedetä. Toinen vaimo oli rikkaan roomanaren Pompeia Celerinan tytär, joka kuoli Pliniuksen ollessa 35-vuotias. Myöhemmissä kirjeissä mainitaan kolmas vaimo, nuori Calpurnia, joka oli kotoisin Pliniuksen kotikaupungista. Hänen vanhempansa olivat kuolleet varhain ja hänen k.asvanajinaan olivat olleet hänen tätinsä ja hänen isoisänsä Calpwnim Fabatus. Tamä oli korkeassa asemassa Comossa -ja vanhastaan Pliniuksen yslävä. Avioliino Calpumian kanssa oli tienävästi hyvin onnellinen. Ainoa suru oli, enä se niin kuin aikaisemmatkin avioliitot oli lapseton. Pliniuksen kuolinvuona ei tiedetä vannasri. Kirjalliset todisteet hänen elämästään loppuvat vuoden 113 alkupuolelle. Todennäköisiä on. enä hän on kuollut ruona tai seuraavana vuonna. Virlcoura Kun Plinim oli 18-vuotia... hän esiintyi ensimmäisen kerran jujkisuudessa oikeuspuhujana. Hänellä oli hoidenavanaan visainen II

12 oikeusjuttu, mutta hän saavutti menestystä ja avasi tiensä maineeseen. Samoihin aikoihin hän pääsi vahion alimpiin virkoihin Roomassa. Vuonna 81 hän lähti suorittamaan sotapalvelusta Syyriaan. Siellä hän käytti vapaa-aikansa hyödykseen harrastamalja kirjallisuutta ja kuuntelemalla Iuennoivia filosofeja, mm. Anernidorosta, jonka keisari Dornitianus oli karkottanut Roomasta. Palattuaan pääkaupwlkiin Plinius alkoi uudelleen innokkaasti osallisiua valtiolliseen toimintaan. Hän eteni virkaurallaan pientä keskeytystä lukuunottamatta normaaliin tapaan siten kuin hänen ikänsä perusteella oli mahdollista. 25-vuotiaana hänestä tuli kvestori; hänen virkanimensä quaestor Caesaris osoittaa, että hän nautti silloisen keisarin, Domitianuksen, suosiota. Kvestorikautensa päätyttyä Plinius pääsi senaatin jäseneksi. 90-luvun alussa hän hoiti kansantribuunin virkaa, vuonna 93 hänestä tuli preetori ja sen jälkeen hänet nimitettiin sotarahaston hoitajaksi. T8.ssä vaiheessa Pliniuksen eteneminen yhä korkeampiin virkoihin pysähtyi vähäksi aikaa. Ilmeisesti hänkin lopulla joutui keisarin epäsuosioon. Domitianuksen kuoleman jälkeen keisari Nervan hallituskaudella Plinius pääsi valtion kassan ja arkiston johtoon, ja Trajanuksen aikana vuonna JOO hänestä IU!i konsuli. Tämän jälkeen hän sai hoitaakseen augurin viran, johon häntä oli suositellut mm. hänen entinen holhoojansa Verginius Rufus. Pliniuksen viimeinen julkinen virka Roomassa oli kunnioitettu muna rasittava: hänen huolenaan oli Tiber-joen tulvien tarkkailu sekä kaupungin vesijohtojen ja viemäreiden valvonta. Pitkähkön palveluksensa valtiollisissa tehtävissä Plinius päätti maaherrana. Hänen toimialueenaan olivat etäiset Bithynian ja Pontoksen provinssit. Virkaansa hän hoiti todennäköisesti kuolemaan a asti. Kirjatlinen ruoranto Kirjallisuus kiinnosti Pliniusta jo varhain. Eräässä kirjeessään hän kertoo 14-vuotiaana kirjoittaneensa kreikkalaisen tragedian ja 12

13 Jalinalaisia elegioita. Myöhemminkin hän silloin tällöin mainitsee runoharrastuksensa, hän kirjoittaa runojensa luentatilaisuuksista ja \'aimonsa tavasta säestää lyyralla hänen säkeitään. Säilyneistä \"ähäisistä näytteistä päätellen hänen runonsa olivat kuitenkin melko \'aatimanomia. Runojensa ohella Plinius itse piti tuotantonsa tärkeämpänä osana oikeuspuheitaan. Hänen kirjeistään käy ilmi, että hän luki ja korjaili niitä jatkuvasti. Kaikki oikeuspuheet ovat hävinneet, mutta sen sijaan on säilynyt keisari Trajanukselle osoitettu laaja ylistyspuhe, Panegyricus. Sen tyyli on erittäin kaunopuheista. Kirjallisuuden historias a teos on ollut merkittävä sikäli, että siitä tuli esikuva uudelle kirjallisuuden lajille, keisarin ylistyspuheille, jotka olivat muodissa 200- ja 300-luvuilla. Jälkimaailma tuntee Pliniuksen parhaiten hänen kirjeittensä ansiosta. Niitä on julkaistu kaikkiaan kymmenen kirjaa, joista viimeinen, Pliniuksen ja Trajanuksen kirjeenvaihto, on erillinen kokonaisuus. Kirjeiden tarkkaa ilmestymisajankohtaa ei tiedetä. Plinius itse sanoo kokoelmansa alussa, ettei hän ole järjestänyt kirjeitään aikajärjestykseen - koska ei ole kysymys historian kirjoittamisesta -, vaan on ottanut ne kokoelmaansa sitä mukaa kuin ne tulivat hänen käteensä. Tutkijat ovat olleet eri mieltä siitä, kuinka kirjaimellisesti hänen sanojaan on uskottava, sillä ilmeisesti jonkinlainen aikajärjestys on olemassa. Yhdeksän ensimmäistä kirjaa kirjeitään Plinius julkaisi todennäköisesti kolmessa tai neljässä osassa, ensimmäisen 90-luvun loppupuolella ja viimeisen ennen maaherrakauttaan. Kymmenes kirja, Trajanus.kirjeet, on koottu ja julkaistu vasta Pliniuksen kuoleman jälkeen. Kirjeet sukulaisille ja ystäville Pliniuksen yhdeksään ensimmäiseen kirjaan sisältyy yhteensä 247 kirjettä. Ne on osoitettu Pliniuksen sukulaisille ja kirjavalle joukolle "

14 ystäviä ja tuttavia Roomasta, Comosta ja muualtakin. Tunnetuimpia vastaanollajia ovat mm. historiankirjoittajat Tacitus ja Suetonius sekä Pliniuk.sen openaja Quintilianus. Vaikka Plinius käsinelee yhdessä kirjeessä vain yhtä aihetta, ei hänen aihevalikoimansa kokonaisuutena katsoen ole suinkaan pieni. Kun Cicero kirjoittaa kirjeissään sekä yksityisistä että valtiollisista asioista, Plinius suosii yleisluonteisuutta. Normaahkirjeiden aineksia, ''laneita arkipäiväisyyksiä ja pelkästään omia yksityisasioitamme'', hän väheksyy. Silloin tällöin hän kuitenkin kuvaa ystävilleen omia olojaan: silmäsairauttaan, päivää maatilallaan, metsästysretkeään tai huvilansa rakennetta. Sukulaisilleen hän kirjoittaa vielä henkilökohtaisemmin mm. ylistellen vaimoaan, jolle kokoelmassa on osoitettu yhteensä kolme kirjettä. Joskus Pliniuksen perhepiiriin liittyvät aiheet saanavat heränää yleistäkin mielenkiintoa. Tållaisia ovat erikoisesti Vesuviuksen purkausta kuvaavat kirjeet, joista toinen on samalla kertomus Plinius vanhemman kuolemasta. Myös muiden tunnettujen henkilöiden kuolemasta Plinius kirjoittaa kirjeissään. Muistokirjoitusten lisäksi hän muutenkin kuvailee ansioitwleita henkilöitä ja kirjoittaa suositus- ja kehotuskirjeitä. Poliittisista asioista kirjeet käsittelevät sekä ajankohtaisia että historiallisia tapahtumia. Suuri joukko kirjeitä keskittyy merkittäviin oikeudenkäynteihin, mutta Plinius kirjoittaa mielellään myös senaatin istumoista, äänestystavoista jne. Jonkin verran hän käsittelee sosiaalisia kysymyksiä kuten orjien asemaa ja koulujen tarpeellisuutta maaseutukaupungeissa. Hän esittää mielipiteitään julkisista tilaisuuksista, kilpa-ajoista ja kirjallisuuden luentatilaisuuksista. Myös kirjallisuus sinänsä kuuluu Pliniuksen aiheisiin; tällöin on kysymys lähinnä hänen omastaan tai hänen ystäviensä tuotannosta. Ilmeisesti enonsa vaikutuksesta Plinius oli kiinnostunut myös luonnontieteestä. Kirjeissään hän kuvaa outoja ilmiöitä, tulivuoren purkausta, tulvaa, kelluvia saaria ja kununajlisesti käyttäytyvää delfiiniä. Kaikki yliluonnollinen herätti hänen uteliaisuuttaan, kuten käy ilmi kirjeestä, jossa hän kenoo kolme kununirustarinaa. Kokonaisuutena katsoen Pliniuksen kirjeissä ystäville ja sukulaisille paljastuu selkeä kuva roomalaisesta elämäntyylistä kirjailijan 14

15 elinaikana. Kun tällaista tietoa keisariajalta on muuten säilynyt hyvin vähän. on Pliniuksen kirjeistä tullut tärkeä ja monipuolinen lähde aikakautta tutkiville kulttuurihistorioitsijoille. Pliniuksen ja Trajanuksen kirjeenvaihto Pliniuksen kirjeenvaihto Rooman keisarin Trajanuksen ( jkr.) kanssa käytiin sinä aikana, jolloin Plinius hoiti maaherran virkaa Bithynian ja Pontolesen provinsseissa. Osa kymmenennen kirjan kirjeistä on Pliniuksen yksityiskirjeitä Trajanukselle, muttaenemmistö on virkakirjeitä, joissa Plinius pyytää keisarilla ohjeita maakuntaa koskevissa asioissa. Näihin liittyvät Trajanuksen lyhyet vastaukset. Bithynia ja Pontos olivat aikaisemmin olleet ns. senaatin provinsseja, mutta Plinius sai ne hallittavakseen suoraan keisarilta. Lähettämällä pitkäaikaisen tuttavaosa Pliniuksen maaherraksi Trajanus ehkä arveli saavansa asiat paremmin järjestykseen provinsseissa, joissa erityisesti poliittiset salaseurat olivat jo kauan aiheuttaneet selkkauksia. Valtuuksiensa oojalla Plinius olisi saattanut hallita provinsseja melko itsenäisesti. Hänen kirjeistään voidaan kuitenkin nähdä, että hän kaikessa kääntyi mielellään keisarin puoleen. Trajanus taas on kirjeissään joskus hieman ärtynytkin siitä, että maaherra vaivasi häntä senkaltaisilla pikkuseikoilla kuin passin uusimisella tai räystään korjaamisella. Toisaalta Pliniuksen huolet ovat ynunärrettäviä, sillä keisarin ja senaatin maaherroille säätämät ohjeet olivat usein vaikeaselkoisia eivätkä kattaneet läheskään kaikkea näiden toimia1aan kuuluvaa. Pliniuksen kirjeistä suuri osa käsittelee nimenomaan pieniä erilyisongelmia, joihin ei ollut olemassa tarkkoja menenelyohjeita. Luonteenomainen piirre Bithynian ja Pontolesen provinsseille oli eri kaupunkien keskinäinen kilpailu. Kun niiden edut saattoivat huomattavastikin poiketa toisistaan ja kun kunkin kaupungin ongelmat oli ratkaistava erikseen, Plinius joutuu kirjeissään usein kyselemään Trajanuksen mielipidettä paikallisista kysymyksistä, kylpylän perusta- 15

16 misesta Prusaan, palokunnan tmpeellisuudesla Nikomedeiassa jne. Vain harvoin Trajanuksen ja Pliniuksen kirjeenvaihdossa käsitellään laajempia, koko valtakuntaan liittyviä aiheita. Poikkeuksena on kuuluisa kirje, jossa Plinius pyytää keisarilla neuvoja kristittyjä vastaan käytäviä oikeudenkäyntejä varten. Trajanus-kirjeet eroavat melkoisesti Pliniuksen muista kirjeistä. Virkakirjeiden tapaan ne ovat yleensä suhteellisen lyhyitä. Niiden tyyli on huomattavasti karwnpi kuin toisten, mikä varmaan osaksi johtuu siitä, ellei Plinius itse ole viimeistellyt eikä julkaissut näitä kirjeitään. Pfiniuksen persoonallisuus kirjeiden valossa Pliniusta on pidetty kunnioitetun ja hyvinvoivan roomalaisen perikuvana ja hänen kirjeistään ilmenee, että hänellä oli kaikki edellytykset tulla menestyväksi mieheksi: hän oli kunnianhimoinen ja eteni nopeasli virkaurallaan niin pitkälle kuin normaajisti oli mahdollista, hänellä oli runsaasti ystäviä ja kannattajia kaikissa yhteiskuntaluokissa aina keisariin asti, hän oli onnellinen avioliitossaan, paitsi enei saanut perillisiä, ja lisäksi hän oli suunnanoman rikas. Rikkaudet olivat ennen kaikkea maaomaisuutta, jota Plinius oli saanut perinnöksi sekä isänsä että äitinsä suvulla. Kirjeissään hän kertoo mm. lukuisista huviloista, joita hänellä oli eri puolilla Italiaa, useita esimerkiksi Como-järven rannalla. Rahanahneeksi ja saidaksi ei varakasta kirjailijaa pahimmallakaan tahdolla voida väittää. Päinvastoin hän oli antelias ja awsti mielellään ystäviään, kun nämä olivat taloudellisissa vaikeuksissa. Lisäksi hän käytti varojaan yleishyödyllisiin tarkoituksiin varsinkin kotikaupungissaan, jonne hänen tukemanaan ja ilmeisesti hänen aloitteestaan perusteniin mm. koulu ja kirjasto. Paitsi rahallisesti Plinius auttoi ystäviään myös muilla tavoin. Hän hoiti heidän oikeusjuttujaan ja saattoi jopa ryhtyä hankkimaan 16

17 openajaa heidän pojilleen. Alempiaan kuten talonpoikiaan, orjiaa:n ja vapautenujaan kohtaan hän oli ystävällinen ja huolehtivainen. Korkeammassa asemassa olevien kanssa hän samoin ruli toimeen erinomaisesti. sillä vaikka keisarit ja näiden suosikit tuohon aikaan vaihtuivat tiheään, hän pystyi sopeutwnaan kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen. Pliniuksen mukautuvaisuus ei kuitenkaan ollut selkäranganomuutta, vaan hän oli ankaran moraalinen ja vaali samaa myös muilta. Hänellä oli rautainen itsekuri, joka pani hänet kehittämään itseään jatkuvasti esimerkiksi kirjallisilla harrastuksilla ja jonka mukaan joutilaisuudenkin oli oltava hedelmällistä. Pliniuksen monet aikaan saannokset olisivat IUskin olleetkaan mahdollisia, ellei hän olisi ollut niin sitkeä, ahkera ja twmollinen. Pliniuksen lukijaa huvittava tai ärsyttävälrin piirre kirjailijassa on tämän omahyväisyys, joka toistuvasti paistaa esiin kirjeistä. Turhamaiseksiltin Pliniusta voidaan sanoa, sillä hän kuuli mielellään itseään kiitettävän ja iloitsi mm. sötä, että hänen vaimonsa läheni orjia oikeussahen oville saadalcseen tietää, millaisia suosionosoituksia hän oli hankkinut puheillaan. TaciiUs-k:irjeissään Plinius tyypillisesti vähändee itseään ja tekstiään, muna vihjaisee samalla melko suoraan, enä kuujuisa historiankirjainaja voisi mainita hänetkin teoksissaan. Mitään suw-tekoja Rooman historiassa Plinius ei telmyt, muna sekä kirjailijana enä kwmon virkamiehenä hän on ansioitunut. Hänen edullinen taustansa ja hyväntahtoinen luonteensa saivat hänet suhtaurumaan ympäristöönsä myönteisesti. Vaikka hän silloin tällöin moinii aikalaistensa kevytmielisyyttä, kilpa-ajohulluuna ja lanssilytl päivällisiä, hän katselee kirjeissään maailmaa paljon optimistisemmin kuin aikalaiskirjailijansa, esimerkiksi Tacitus tai satiirikko Juvenalis. Vwoöo Palonen 17

18

19 Pliniuksen kirjeitä omaisille, ystäville ja tuttaville

20 17 Misenum Capreaef::::) 20

21 Omistuskirje 11 Kirjeen saaja, roomalainen ritari Septicius Clarus, on luultovasti sama henkilö, jolle Suetonius omisti teoksensa Rooman keisarien elämiikenoja. Pliniuksen kirjeiden mahdollisesta aikajärjestyksestä ks. johdanroa, s. 13. PUNIUS TERVEHTII SEPTICIUS CLARUSTA Olet usein kehonanut minua keräämään ja julkaisemaan kirjeistäni ne jotka olen kirjoinanut hiukankaan huolellisenunin. Olen nyt koonnut kirjeet, en kuitenkaan aikajärjestyksessä, sillä enhän ole laatimassa historiateosta, vaan sen mukaan kuin ne osuivat käsiini. Toivonavasti sinun ei tarvitse katua kehotuslasi eikä minun sitä enä noudarin neuvoasi. Siinä tapauksessa voin nimittäin hakea esiin nekin jotka ovat toistaiseksi jääneet syrjään, ja jos kirjeitä tu1ee vielä lisää, otan myös ne mukaan. Voi hyvin! 21

22 Villisian metsästys 1 6 Pliniw on kirjoit«mut kirjeen il isesti Etrurian maotilallaon, jokil sijaitsi Tiberin looksossa TIJemum Tiberinumissa (nyk. Ovild di Casrello). Kuvauksessa esiintyvä verkkopyynti oli yleistii villisikojen ja muun suurriisran metsäsryksessä. Metsästii erotettiin verlcoiiig tieny alue, jonka sisään saalis ajettiin koirien avulig. Osa tsästiijistii odotti verkkojen luom ja surmasi ansaan joutuneen eliimen. PUNIUS lervehtll CORNEUUS TACTruSTA Naurat varmaan ja saat nawaakin. Minä, PlinilLS, jonka tunnet, olen pyydystänyt kolme villisikaa, muhkeita kaiken lisäksi. "ltsekö1" kysyt. Itse, muna en kuitenkaan kokonaan luopunut toimettomuudeslani ja rauhastani. Ishlin metsästysverkkojen äärellä, vieressäni oli metsästysaseiden sijasta kirjoituspuikko ja vahataulut. Merkitsin muistiin mietteitäni, niin että vaikka palaisinkin kotiin ryhjin käsin, saaliinani olisivat ainakin täydel vahataulut. Sinun ei ole syytä halveksia tällaista työskentelytapaa. On ituneellislä, miten loiminta ja liikunta elvyttävä! mieliä, ja joka taholra ympäröivät yksinäiset metsät ja metsästykseen tarvittava hiljaisuus ovat hyviä ajatuksen kiihonajia. Niinpä neuvon sinuakin metsästysretkelle lähtiessäsi ottamaan leipäkorin ja viinipullon lisäksi mukaan myös vahataulut. Saat havaita Dianan lisäksi Minervankin vaeltelevan vuorilla. Voi hyvin! 22

23 Kaupungin touhut ja maaseudun rauha 1 9 Kirje ylistää maaseudun rauhaa ja joutilaisuutta vastakohtana pääkaupungin kiireiselle elämiinrytmilfe. Pliniuksen ajan Rooma oliki11 todellinen muurahaispesä. Väestö koostui eri roduista, toreilla ja sokkeloisifla kaduilla ja kujilla vaflitsi etelämaalais-crientaalinen meno ja hälinä. Pliniuksen luenelo yhden päiviin velvollisuuksista on varmasti liioiteltu, muna tosiasia on, että hyvää syntyperää olevaa roomalaista rasittivai monenlaiset sosiaaliset velvollisuudet; pidettiin jopa ihanteena, että näitä velvoffisuuksia oli mahdollisimman paljon. Tämiin vuoksi Plinius esittiiäkin maaseudun rauhan ylistyksen osittain puolustelevassa sävyssä. PUNIUS TERVEHTII MINICJUS FUNDANUST A Merkillisiä, mi1en Roomassa voi yhdestä päivästä kerranaan 1ehdä liliä - siltä ainakin näynää-muna ei voikaan, jos otetaan lukuun useila perilläisiä päiviä. Jos kysyt joltakulta: "Mitä olet tehnyt tänään?'', hän saattaa vastata: ''Osallistuin täysi-ikäisyysjuhlaan, olin häissä, olin kih1ajaisissa, yksi pyysi teslamentin todistajaksi, eräs toinen asianajajakseen, kolmas neuvonantajakseen." Sinä päivänä nämä touhut tuntuvat välttämättömiltä, mutta jos ajattelet kuinka olet puuhamoi samaa joka päivä, ne näyttävät jälkeenpäin turhilta. Varsinkin Roomasta poistuessaan tulee ajate11eeksi, miten paljon aikaa oikeastaan on kuluttanut ryhjänpäiväisiin toimiin. Näin käy itselleni aina kun maatilallani Laurentumissa luen tai kirjoitan tai vaikkapa vain huolehdin ruwniini kunnosta, mikä pitää mielenkin virkeänä. En joudu kuulemaan enkä puhumaan mitään mitä saisin myöhemmin katua. Minun ei tarvitse kuulla kenestäkään paneneluja, 23

24 enkä itse moiti ketään paitsi itseäni silloin kun kirjoittaminen käy vaivalloisesti. Minua ei huolestuta mikään toivo tai pelko, huhupuheet eivät tee minua rauhattomaksi, keskustelen vain itseni ja kirjojeni kanssa. Kuinka nautinkaan tästii aidosta, yksinkertaisesta elämästä, sujoisesta ja hedelmällisestä joutilaisuudesta, joka on melkein kaikkea toimintaa arvokkaampaa! Oi meri ja ranta, todellinen salainen muusien temppelini, kuinka paljon annaneleaan minujie virikkeitä ja uusia ajatuksia! Jätä siis sinäkin tuo hälinä, turha hyöriminen ja typerät touhut heti kun sinulla vain on tilaisuus. Antaudu harrastuksillesi tai ole jouten! Ystävämme Atiliuskin sanoi viisaasti ja sukkelasti, että on parempi olla joutilaana kuin tyhjäntoiminajana. Voi hyvin! 24

25 Villisian metsästys. Miehet nujerta1 at villisian koirien, keihäiden ja kivenjärkäleiden avulla. Osa Piazza Annerinan (Sisilia) keisarinhuvilan mersästysail!eisesta lartiamosaiikista 200-luvwr lopulta jkr.

26 P1wkapuloillen ympärille kiedottuja papyruskiiäröjä ja niiden säilytyskotelo. (Entistys; kuva yllä). Kolme yhteen sidottua valwtaulua, joihin kirjaimet piirrettiin terä1 äl/ä kirjoimspuikolla. Puiko11 toinerr pää oli litteä ja sillä roitiin tasoittaa 1 alrapima!mtta kiiyttöä I'Q/"ten. {Entistys: kln a alla).

27 mna/ai11en perlw me* :iltl. Mies lepää \'IlO*. 1/a nojaten rasempcum 1 :niir1h.iiihii1!sii. 1 aimo j W/issään isiiw fllo* 11 _kilkopiiässä, isom* r.'ujiset seiso\'ot. flau* t An t'11 reliefi 100-lrti'Ulta ' Pliuiukse11 Ltwrenttmrin lruvilmr pohja* piirms (H.,.V, Mc1g01min mukaan): J atrium- 2.3 pyll iiskäytäl'iit- 4 piha -5 sisäpiha- 6 wokasali- 7 tilm a sali - 8 pienempi sali - 9 oleskelu* nurkkaus - 10 puoliympyräu muotoi* 11e11 lwone - J 1 makwthuone - 12 kiiytä1 ii - /3 orjie11 ja l'apaweuujen huoneita- 14 seumsrelul111one- 15 pienempi ruokasali - 16 lmone- J 7 etei11e11 - /8 toinen huone - 19 kylmien kyfpyjen lm011e - 20 I'Oitelu* huone - 21 Jiimpölnwne - 22 hikoiluhuone - 23,24 pieniä liuolleita - 25 fämmim esiallas - 26 palloilu* l1alli asuinkamareita- 3/ nmkasafi - 32 huone- 33 viinisäilä - 34 wtrastolwone- 35 ruokasali- 36 fmistokiiytä, ii - 37 ruokasali kamareiw - 40 huvilan sisään* kä1 mi - 41 keittiökas1 itarha !0/, ikiiytiil ä - 43 terassi - 44 cwrinkoine11 hrwne - 45 toinen lmone - 46 l'llodekomero- 47 makuuhuone -48 käytä1 ii - 49 lämmityskammio -50 eteinen -51 huone. U keittiö (?).. V 1 arasto/mone (?), W käymälä r:'), X. Y siiilytystiloja (?). Z talli (?).

28 Holvikäytävä (cryptoporticus). Villa dei Misteri. Pompeji. Pliniuksen Laurellt!mlill huvilan Ilolvikäytävässä oli ikkunat molemmin puoli11; kirjeestä VII 21 käy lisäksi ilmi, että l1änen käytävässään oli ikku11oita kahdessa kerroksessa. Jälkimmäisessä tapauksessa saauaa kuitenki11 olla pulle hiinen Etmricm lwvilastaan.

29 Yleisön välinpitämättömyys luentotilaisuuksissa 1 13 Tapa pitää julkisia luenuuifaisuuksia (recitatio) tuli RoonuUJn Kreikasta Augustuksen aikana. Pian siitä tufi Rooman sivistyneistön keskuudessa suoranainen muoti. Tärkeänä syynä tavan yleistymiseen ofi amiikin aikainen kirjankustannustoiminta. Henkilöt, jotka kustansivat kirjailijoiden teoksia, eivät maksaneet julkaisemisesta edes kuuluisiffe kirjailijoiffe; kirjailija joutui päinvastoin usein maksamaan kustantajatie saadakseen teoksensa julkisuuteen. Jos kirjaifijatla ei ollut varakasta mesenaania, hänen oli pakko turvautua luentatifaisuuksiin. Varsinkin uransa alussa olevien kirjailijoiden oli välträmätönrä kutsua koolle suuri kuulijakunta tehdäkseen teoksensa tunnetuiksi. Ajan mittaan tilaisuuksien taso alkoi laskea ja yleisö menetti mielenkiintonsa niitä kohtaan. Plinius yrittää puolustella luemarifaisuuksia, vaikka jo hänen aikanaan niiden hedelmänömyys oli ilmeistä. PLIN1US TERVEHTII SOSIUS SENECIUfA Tamä vuosi on tuottanut komean määrän runoilijoita; koko huhtikuussakaan on ollut tuskin yhtään päivää, enei joku olisi esittänyt omaa tuotantoaan. Minua ilalxlunaa tämä kirjallinen toimeliaisuus, se että lahjakkuudet tulevat esiin ja julkisuuteen, vaikka kuulijat ovatkin laiskoja saapwnaan paikalle. Useimmat kokoontuvat muualle istumaan ja käyttävät kuuntelemisen ajan jutusteluun. He käskevät vähän väliä ilmoittamaan itselleen, onko lausuja jo paikalla, joko hän on esittänyt johdamon, joko joutunut esityksensä loppupoolelle. Silloin he vihdoin viimein ja edelleenkin yhtä vastahakoisesti 25

30 maleksivat paikalle. Mutta he eivät pysy alallaan vaan lähtevät jo ennen esityksen päättymistä matkoihinsa, toiset vähin äänin ja huomaamatta, toiset muina miehinä, turhia kursailematta. Näin ei totisesti ollut ennen. Kerrotaan, että keisari Oatxlius kuuli kerran Palatinuksella kävellessään suosionhuutoja. Hän tiedusteli syytä, ja kun hänelle kerrottiin Nonianuksen siellä esittävän tuotantoaan, Clatxlius ilmestyi esiintyjän hämmästykseksi yllättäen paikalle. Mutta nykyisin! Vaikka toisella olisi kuinka hyvää aikaa tahansa ja olet kutsunut hänet hyvissä ajoin ja lisäksi muistuttanut monta kertaa, hän ei tule, tai jos tulee, valittaa tuhlanneensa päivän vaikka sitä kerrankaan ei ole tehnyt. Siksi ne, jotka eivät anna kuulijoiden välinpitämänömyyden tai röyhkeyden estää kirjoittamistaan tai esinämistään, ansaitsevat aivan erityisen kiitoksen ja tunnustuksen. Minä taas en ole ollut juuri koskaan poissa toisten kirjailijoiden luentatilaisuuksista. Heistä tosin useimmat ovat ystäviäni - ruskin onkaan ketään kirjallisuuden harrastajaa, joka ei samalla olisi minun ystäväni. Näistä syistä olen viipynyt kaupungissa pitempään kuin olin suunnitellut. Nyt voin palata maaseudun rauhaan ja kirjoittaa jotakin, mitä en aio esitettäväksi - ettei näyttäisi siltä, että olisin ollut luentatilaisuuksissa enemmän vastapalvelusten toivossa kuin vain kuuli jana. Sillä niiden kuuntelosta ei samoin kuin mistään muustakaan pidä odottaa kiitollisuutla, jos siitä vaatii vastapalvelusta. Voi hyvin! 26

31 KiittämätörJ päivällisvieras 1 15 Varakkaan roomalaisen pidoista ei puuttunut mitään. Ä äriesimerkkinä tästä ovat Trimalchion pidot. Sen sijaan tavallinen kansa aterioi h) vinkin vaatimanomasti. Myös Plinius oli ruokapöydässä kohtuuden kannattaja; hänen tässä esittämiinsä ruokalista oli tarkoitettu vaatimatonta mutta herkullista ateriaa varten. Roomaloiseen tapoon hän ofi varannut päivällisifleen myös muuto ohjelmao, joko toisin kuin Trimalchion ja monen muun kutsuiilo pysytteli samoin kohtuuden ja hyvän moun puineissa. PLINIUS TERVEHTII SEPTICIUS CLARUSTA Kuulehan, lupaa! tulla päivä1liselle etkä tu1ekaan. Siitä langetetaan tuomio. Saat korvata kustamukset viimeistä pemiä myöten, eikä sununa vaatimaton olekaan. Yksi salaatinkerä, kolme kotiloa ja kaksi munaa oli varattu henkeä kohti. Lisäksi oli hunajaviiniin sekoitettua ja lumella kylmennenyä spelttijuomaa (tämän saat myös ottaa huomioon, koska lumi sulaa tarjottimelta), oliiveja, juurikkaita, kurpitsoja, sipuleita ja lukemanomia muita yhtä hienoja ruokalajeja. Sinulla olisi ollut tilaisuus kuulla otteita huvinäytelmistä, luentaa, lyyransoittoa tai kaikkia näitä, tunnetaanhan anteliaisuuteni. Mutta sinä pidit parempana jonkun toisen päivä1lisiä - ostereita, siankohtua, merisiilejä ja espanjalaisten tanssityttöjen esityksiä. Saat rangaistuksen, mutta en kerro millaisen. Teit tylysti, pilasit ilon ainakin minulta, luultavasli myös itseltäsi. Kuinka olisinunekaan pitäneet hauskaa, nauraneet ja nauttineet sivistyneistä keskusteluista! Monien muiden luona voit kyllä aterioida ylellisemmin, mutta et missään niin hilpeästi, aidosti ja huolettomasti kuin minun luonani. 27

32 Lyhyesti sanoen: kokeile päivälliskulsujani, ja jollei sen jälkeen mieluummin kieltäydy muiden kutsuista, saat luvan kieltäytyä aina minun kutsuslani. Voi hyvin! 28

33 Suetoniuksen unen tulkinta 1 18 Antiikin aikana uskottiin yleisesti kaikenlaisiin enteisiin. Tule11ia tapahtumia pyrittiin ottam4!ln selville ennuspappien ja sibyllain välityksellä tai yrittiimiillii itse tulkita outojen tapahtumien ja erikoisten unien merkityksiä. Pliniuksen ystävä, kirjailija Suetonius, jolle tämii kirje on osoitettu, tiettiiviisti uskoi uniin. Plinius nuorempi oli itsekin kiinnostunut aiheesta. Tässä hän tuo esiin ajatuksen, että todellisuudessa voi tapahtua juuri päinvastoin kuin unessa. Siihen aikaan kun Plinius itse näki pelottavan unensa, hänellä oli ajellavanaan vaativa oikeusjuttu monikymmenmiehisen tuomariston edessä ns. nelikamarioikeudessa. Hän oli vielä uransa alussa, joten epäonnistuminen olisi voinut olla kohtalokasta. Suetoniuksen tapauksessa uws oli kysymys tavalfisesra yhden tuomarin edessä käsiteltävästä oikeusjutusta, jota hän hoiti ilmeisesti yhdessä Pfiniuksen kanssa. Niinpä Plinius lupaa yrittää saada oikeudenkäyntipäivän muutetuksi, ellei Suetonius tule sitä ennen toisiin ajatuksiin. PLINJUS TERVEHTII SUETONlUS TRANQUJLLUSTA Kirjoitat, että erään unesi takia pelkäät saavasi vastoinkäymisiä oikeusjutussa, ja pyydät, enä anoisin sinulle lykkäystä muutamiksi päiviksi tai ainakin seuraavaan päivään asti. Se on kyllä vaikeaa, muna yritän, sillä kuten Homeros saooo: "Zeun luotapa myös unet saapuu''. Ratkaisevaa on kuitenkin, käyvätkö unesi tavallisesti toteen vai tapahtuuko todellisuudessa juuri päinvastoin. Kun ajattelen erästä omaa untani, sinun pelottava unesi näyttää minusta ennustavan, että oikeudenkäynti päättyy hyvin. Kun minä olin ottanut hoitaakseni 29

34 Junius Pastorin jutun, näin unta, että anoppini heittäytyi jalkojc:ni juureen ja rukoili, enen ryhtyisi ajamaan sitä. Tuon oikeusjunm aikaan olin vielä aivan nuori, ajoin asiaa nelilcamarioikeudessa ja vaswsani oli vajtion mahtimiehiä ja keisarin suosikkejakin. Pahaenteisen uneni jälkeen jokainen näislä seikoista olisi yksinäänkin voinut horjunaa rohk:eunani. Kuitenkin jatkoin asian ajamista muistaen jälleen Homeroksen sanoja: "Yks ylin ennusmerldd on: puoltaa synlylllä maata '. Lupaamani palveluksen suorittaminen vastasi minusta "syntymämaata" ja oli jos mahdouista vieläkin tärkeämpi. Oikeudenkäynti päänyi toiveineni mukaisesti; lisäksi se pani ihmiset kuuntelemaan minua ja avasi minulle tien maineeseen. Harkitsepa, voisitko sinäkin esimerkkini mukaisesti tulleita tuoo unen parhain päin. Jos kuitenkin rurvaudut mieluwnmin varovaisaen ohjeeseen "parempi katsoa kuin katua", kirjoita sötä uudeueen. Keksin varmaan jonkin keinon ja ajan asiasi niin, että sinä voit ajaa oman asiasi silloin kun haluat. Onhan sinun tilanteesi tosiaan toisenlainen kuin omani oli. Neilkamarioikeuden istuntoa ei toki mitenkään voida siirtää, sinun tapauksessasi lykkääminen on samoin vaikeaa, muna kuitenkin mahdollista. Voi hyvin! 30

35 Saiturin kutsut 116 Plinius kertoo varoittavan esimerkin saidtjsta isännästä ja kuvaa 1 uorostaan, miten hän itse kohtelee päiväflisvieraitoon. Saituri on kutsunut suuren määrän vieraita munei halua tarjota heille kunnollista aterioo, vaan luokittelee vieroonsa ja torjoaa joillekuille l'oin rippeitä. Myös mm. Juvenalis ja Martialis ovat arvostelleet tämänkaltaisia isäntiä. PLINIUS TERVEJfJll JUNIUS AVITUSTA Kävisi pitkäksi selittää tarkasti eikä sillä ole niin väliäkään, miten jouduin aterialle erään miehen luo, jota tunnen tuskin ollenkaan. Omasta mielestään hän oli antelias ja kuitenkin säästäväinen, minusta hän oli yhtä aikaa saita ja tuhlaavainen. Hän nimittäin tarjosi itselleen ja muutamille valituille runsaita herkkuja, muille halpoja ja vähäisiä rippeitä. Viiniäkin hän oli jakanut pikkuruisiin pujioihin kolmea eri lajia, ei siksi että vierailla olisi tilaisuus valita vaan jottei heillä olisi mahdollisuutta kieltäytyä. Yksi osa oli tarkoitettu hänelle itselleen ja meille, toinen vähäpätöisemmille ystäville (hän on nimittäin luokitellut ystävänsä), kolmas hänen omilleen ja meidän vapautetuillemme. Pöytänaapurini huomasi tämän ja kysyi, oliko se mielestäni oikein. Vastasin kieltävästi. Hän kysyi: "Miten sinä sitten tavallisesti teet?" - Tarjoan kaikille samanlaisen aterian, sillä en kutsu vieraita nöyryyttääkseni heitä vaan kestitäkseni. Pidän heitä joka suhteessa tasa-arvoisina ja kohtelen saman pöydän ääressä olevia samanveroisina. - Vapautettujakin? 31

36 - Heiräkin, sillä aterialla en pidä heitä vapautenuina vaan pöytätovereina. - Tuohan maksaa sinulle paljon. - Päinvastoin. - Kuinka niin? - Koska vapautetturu eivät juo samaa viiniä kuin minä vaan minä juon samaa kuin he. Todellakin, jos hillitsee ahneutensa, ei ole vaikea jakaa ateriaansa muiden kanssa. Juuri tällainen ahneus on tukahdutenava ja pantava kuriin, jos aikoo säästää tannuksia. On paljon parempi tehdä tämä hillitsemällä itsensä kuin Ioukkaamalla toisia. Mikä on tämän kertomuksen ydin? Sinun k.altaislasi kelpo nuorukaista ei saa pettää säästäväisyydeksi naamioitu ylellisyys, jota jolkut harrastavat aterioillaan. Muna jos tällaista tapahtuu, minä haluan - koska pidän sinmta - varoittaa esimerkin avulla siitä mitä sinun on kartenava. Muista siis, enei mitään pidä välttää enemmän kuin ruota uuna ylellisyyden ja kitsauden yhdistelmää. Ne ovat jo kyllin häpeällisiä erikseen, muna vielä häpeällisempiä yhdessä. Voi hyvin! 32

37 Pliniuksen huvila Laurentumissa II 17 Varakkaiden roomalaisten tapaan Plinius omisti monta huvilaa. Pelkästään Como-järven rannalla niitä oli useita (ks. IX 7). Etruriassa ja Laurentumissa sijaitsevia huvilaitaan Pliniw kuvaa kirjeissään yksityiskohtaisesti. Laurenrumin huvila sijaitsi meren rannalla Rooman satamakaupungin Ostian eteläpuolella noin 25 km:n päässä Roomasta, luultavasti nykyisen Castel Fusanon tienoilla. Tarkkaa sijaintip<jikkaa ei ole kuitenkaan pystylly määrittelemään. Pliniuksen kuvauksen perusteella huvilasta on tehty lukuisia erilaisia rekonstruktioita. Vanhin niistä on peräisin vuodelta 1615, uusia tehtäneen edelleenkin. Täydellistä ja varmasti oikeaa piirrosta lienee pelkän kuvauksen perusteella mahdotonta laatia. Huvilaku11aukset ovat Rooman kirjaffisuudessa suhteellisen harvinaisia. Tämii Pli11iuksen kirje on lajissaan täydellisin. Siinäkään ei kuitenkaan ku1 ata kaikkia taloon kuuluvia huoneita, sillä esimerkiksi vaimon huoneista ei mainita sanaakaan, orjien ja vapautenujen oleskelutiloihin vain viitataan. PUNIUS TERVEJ rtii GAU..USTA Sinä ihmenelet, miksi huvilani Laurentinwn -tai Laurens, kuten sinä ehkä sanoisit - on minulle niin rakas. Et ihmettele enää, kun saat tietää kuinka viehättävä se on, miten edullisella paikalla se sijaitsee ja kuinka laaja ranta-alue siihen kuuluu. Huvilalle on matkaa Roomasta seitsemäntoista peninkulmaa, 1 niin enä siellä voi viettää aikaansa sitten kun on hoitanut asiansa ja tehnyt 1 Roomalainen peninkulma "' n. 1.5 km. 33

38 täyden työpäivän kaupungissa. Sinne pääsee kahta tietä, Laurenrumin ja Ostian; edelliseltä on käännyttävä syrjään neljännentoista ja jälkimmäiseltä yhdennentoista peninkulmakiven kohdalla. Kummas!<.akin tapauksessa loppumatka on osaksi hiekkaista taivalta, joka on hiukan hidaskulkuista ja hankalaa vaunuille mutta ratsastettaessa taiuuu kevyesti lyhyessä ajassa. Molempien teiden varsilla maisemat vaihtelevat: metsäisillä paikoilla tie kapenee, mutta laajoilla niityillä se avartuu ja levenee, lammaslaumoja näkyy eri puolilla, ja hevosia ja härkiä on laumoittain laskeutunut vuorilta talvea pakoon länunittele mään keväisessä säässä ja nauttimaan laidunten ruohosta. Huvila on tarpeeksi tilava, mutta sen ylläpito ei tule kalliiksi. Ensimmäisenä sisään tultaessa on atrium, yksinkertainen muna miellyttävä. Sen takana on D-kirjaimen muotoiset pylväskäytävät, joiden sisään jää pieni sievä piha. Pylväiköt ovat erinomainen suoja rajuilmoja vastaan. sillä niissä on lasiruudut ja ennen kaikkea ulkonevat katot. Sisempänä pylväskäytävien keskiosan kohdalla on valoisa sisäpiha ja sen jälkeen kaunis ruokasali, joka ulottuu rantaan asti, niin että lounaistuulen myllertäessä merta mainingit huuhtelevai kevyesti sen seinää. Joka seinällä on ovia tai oven kokoisia ikkunoita; saa sellaisen vaikutelman kuin sivuilta ja edestä näkyisi kolme eri merta. Takaosasta taas näkyy sisäpiha, pylväskäytävät pikkupihoinee n ja atrium, sen jälkeen metsää ja kaukaisia vuoria. Ruokasalin vasemmalla puolella vähän kauempana rannasta on tilava sali ja sen takana toinen vähän pienempi. T8m än toisesta ikkunasta voi katsoa auringon nousua ja toisesta laskua, alhaalla oleva merikin näkyy läntisestä ikkunasta ja täältä katsellen se on turval lisen etäällä. Pienemmän salin ja ruokasalin muodostamaan nurkkauksee n paistaa keskipäivän polttavin aurinko. T8m ä nurkkaus on talvella oleskelutilana, ja lisäksi palvelusväkeni käyttää sitä voimistelukenttä nään. Sinne eivät tunnu mitkään tuulet paitsi ne jotka keräävät pilviä, ja sään huononnuttuakin täällä voi vielä oleskella. Nurkkauksen vasemmalla puolella on puoliympyrän muotoinen huone; siellä voi kaikista ikkunoista vuorotellen seurata auringon kiertoa. Yhteen seinään on kiinniteny kirjakaappi, jonka kirjoja tosiaan luetaan eikä vain lueskella. Tästä huoneesta päästään makuuhuoneeseen, välissä 34

39 on käylävä ja sen alla kulkee länunitysputkia, joita pitkin sopiva lämpömäärä ohjautuu eri 1ahoille. Loppuosa rakemuksen tälä siipeä on orjien ja vapaulettujen käytössä; useimma1 huoneista ovat niin siislejä. että ne käyvät vierashuoneiksikin. Oikeassa siivessä on kaunis seurus1eluhuone, sitten toinen suuri huone. niin sanottu pienempi ruokasali, johon aurinko ja meri säleileväl kirkkaimmin. Ruokasalin lakana on huone ja eteinen. Tåm ä huone on korkea ja siksi miellyttävä kesällä, mutta sitä voi käyttää myös lalvella, koska se on suojassa kaikilta tuulilta. Yhleinen seinä liinää siihen loisen huonee n eleisinee n. Tti stä pääslään kylpylän laajaan ja lilavaan kylmien kylpyjen huoneeseen, jossa vastakkaisilta seinillä kaar1uu esiin kaksi sammi01a. Ne ova1 hyvin suuria, varsinkin kun onaa huomioon enä meri on aivan lähellä. Vieressä on voileluhuone ja lämpöhuone, sitten hikoiluhuone ja kaksi varsin viehän ävää vaikkakin yksinken aista pikku huonetta. Näiden yhleydessä on erinomainen länuninvesiallas, josla voi uidessaan katsella merelle. Lähellä on myös palloiluhalli, johon aurinko paistaa kuumimmin iltapäivällä. Ta ällä kohoaa myös torni. Sen alakerrassa on kaksi asuinkamaria, yläkerrassa saman verran ja lisäksi ruokasali, josta on laajat näköala! merelle, kauas pitkin ramikkoa ja viehättäviin naapurihuviloihin. Huvilaan kuuluu 1oinenkin torni: siinä on huone johon paistaa sekä nouseva enä laskeva aurinko, sen lakana viinisäilä ja loinen \'arastohuone ja lämän alapuolella ruokasali, johon rnyrskyävän meren pauhina kuuluu korkeinlaan heikosli ja vaimeasli. Tornis1a voi nähdä puuiarhan ja silä kier tävän puistokäytävän. Käytävän reunoilla kasvaa puksipuuta tai rosmar iinia niissä kohdin joissa puksipuu ei menes1y: sehän kasvaa hyvin rakennus1en suojassa, muna auringonpaiste, luuli ja eläähäkin 1uleva1 meriveden roiskeet näivenäväl sen. Puislokäytä \'än sisäreunalla on nuori varjoisa viinitarha, jonka maa tuntuu paljaisiinkin jalkoihin pehmeällä ja joustavalta. Puutarhassa kasvaa runsaas1i silkkiäis- ja viikunapuita; nämä puulajit viihtyvät mainiosti tässä maaperässä, vaikka muut menesryväl heikommin. Kauimpana merestä on ruokasali, josta avautuva näkymä vetää hyvinkin ver toja merinäköalalle. Ruokasalin takana on kaksi kamaria, joiden 35

40 ikkunoisla voi nähdä alhaalla huvilan sisäänkäynnin ja loisen puularhan, rehevän keiniökasvirarhan. Täällä lählee niin leveä holvanu käylävä, enä se voisi melkein kuulua johonkin julkiseen rakennukseen. Molemmin puolin käytävää on ikkunoila, meren puolella enemmän kuin puularhan puolella. SelkeäJiä ja ryynellä sää11ä kaikki ikkuna! voivai olla avoinna, ja luulisenakio päivänä voi hyvin pilää ikkunoila auki suojaisella puolella. Holvikäylävän edessä on rerassi jossa luoksuval orvokil. Se saa lisälämpöä holvikäyläväsrä joka heijaslaa auringon säleel rerassille. Käylävä yhlä aikaa kokoaa lämpösäleel ja eslää pohjaluulen puhalluksen, ja näin on lerassin puolella yhtii lämminlä kuin vasrakkaisella puolella on viileää. Se pysäyttää myös lounaisluulen, ja siten se murlaa ja hiljentää aivan vastakkaisel tuulet, toisen oikealla ja toisen vasemmalla seinämällään. Ta.mä on miellyttävää talvella, mutta vielä parempaa kesällä. Sillä auringon noustessa korkeammalle ja alkaessa jälleen laskea käylävän varjo lankeaa vasraavasti lyhyempänä ja pitempänä lähemmäs ja kauemmas, aamupäivällä terassille ja iltapäivällä puistokäytävän ja puutarhan lähimpään osaan. Itse holvikäytävä on varjoisin silloin kun aurinko on korkeimmillaan ja paistaa suoraan sen kanoon. Länsituulel puhallavai sisään ja ulos käytävän avoimista ikkunoista, niin ellei ilma lule sen sisällä koskaan raskaaksi ja painostavaksi. Terassin, holvikäytävän ja puutarhan päässä on huvimaja, joka on minun mielipaikkani; tosiaan mielipaikkani, olen itse sen pystyttänylkin. Siinä on ensimäkin huone, jonka molemmat ikkunat ovar aurinkoon päin; loisesta näkee terassille, toisesla merelle. Toisen huoneen ovi on holvikäylävään päin ja ikkuna meren suuntaan. Näiden välistä seinää vastapäätä on ryylikäs vuodekomero, joka voidaan lasien ja vedellävien verhojen avulla liinää huoneeseen tai erottaa siitä. Sisällä on lepovuode ja kaksi tuolia. Vuoteessa Joikoillessaan voi jalkapäästä nähdä meren, takaansa muita huviloita ja edestä päin melsää. Kaikki nämä maisema! voi nähdä ikktmoista sekä erikseen euä yhtä aikaa. Vieressä on makuuhuone, jossa nukun öisin. Sinne eivä! kantaudu palvelijoiden äänet eikä meren pauhina, ielrä ei huomaa myrskyn riehwnista eikä sajamoiden leimahtelua, 36

41 päiväkään ei sinne paista, elleivät ikkunat ole avoinna. Näin täydellisen hiljaisuuden saa aikaan makuuhuoneen seinän ja puutarhan muurin välinen käytävä, joka eristää kaikki äänet. Makuuhuoneen hteydessä on aivan pieni lämmityskammio; lämpöä, joka kohoaa sen lattian alta. pääsee pienen säätäluukun kautta makuuhuoneeseen sen verran kuin on tarpeen. Vieressä on eteinen ja sitten huone, johon aurinko paistaa nousuheikestään alkaen iltapäivään saakka, välillä tosin vain vinosti. Kun minä vetäydyn tähän huvimajaan, tunnen olevani kaukana huvilastani. Erikoisesti viihdyn siellä Satumalia-juhlan aikaan, jolloin muualla talossa kaikuu hillitön juhlariemu; siellä en häiritse palvelijoideni ilonpitoa eivätkä he minun kirjallisia töitäni. Vaikka huvilani on muuten näin monipuolinen ja viehättävä, siitä puuttuu suihkukaivo. Kaivoja siellä kyllä on, tai pikemminkin lähteitä, sillä ne ovat aivan lähellä maan pintaa. Ylipäänsä koko ranta on erikoislaatuinen, sillä missä tahansa kaivaa maata, heti tulee vastaan pimassa oleva vesi; se on puhdasta ja aivan juomakelpoista, vaikka meri on niin lähellä. Läheiset metsät tuottavat polttopuuta niin paljon kuin huvilallani tarvitaan. Muita tarvikkeita tuodaan Ostiasta. Lähimmän huvilan tuolla puolen on lisäksi kylä, joka hyvin täynää säästäväisen miehen tarpeet. Kylässä on kolme yleistä kylpylää, mikä on erinomainen asia silloin kun saavun ilmoittamatta tai viivyn niin vähän aikaa, ettei omaa kylpylääni ehditä lämmittää. Mereltä tai rannasta katsellen voisi luulla, että rannalla on useita kaupunkeja, sillä sitä koristavat hauskasti vaihdellen yhtenäiset ja väliin keskeytyvät huvilarivit. Jos on pitkään tyyntä, ranta on petuneä jalkojen alla, mutta tavallisesti voimakas merenkäynti kovettaa sitä. Arvokkaita kaloja ei meressä tosiaan ole paljon, muna siitä saadaan kuitenkin kampeloita ja herkullisia katkarapuja. Huvilassani on omasta takaa myös sisämaan tuotteita, varsinkin maitoa, sillä karjalaomat etsiytyvät laitwnilta sinne varjoon ja veden äärelle. Uskotko nyt, että minulla on syytä asua maalla ja nauttia siellä olostani? Jollet sinäkin kaipaa tällaista, olet liian kaupunkilainen. 37