VENÄJÄLTÄ SUOMUSSALMELLE MUUTTANEIDEN NAISTEN VOIMAVAROJA JA KOTOUTUMISEN ONGELMAKOHTIA

Transkriptio

1 VENÄJÄLTÄ SUOMUSSALMELLE MUUTTANEIDEN NAISTEN VOIMAVAROJA JA KOTOUTUMISEN ONGELMAKOHTIA Aila Moilanen Opinnäytetyö, syksy 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK), diakoni

2 TIIVISTELMÄ Moilanen, Aila. Venäjältä Suomussalmelle muuttaneiden naisten voimavaroja ja kotoutumisen ongelmakohtia, Pieksämäki, syksy 2005, 57 s. 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK), diakoni. Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia Venäjältä Suomussalmelle muuttaneiden naisten kotoutumista. Tutkimuksessa pyritään löytämään kotoutumista auttavia voimavaroja ja vahvuuksia. Samalla kartoitetaan niitä ongelmia, joita naiset kohtaavat muuttaessaan Suomeen. Tutkimustulosten pohjalta nousevien tarpeiden myötä mietitään kehittämisideoita seurakunnan maahanmuuttajatyölle. Tutkimukseen haastateltiin kuutta Venäjältä muuttanutta naista. Aineisto rajattiin koskemaan työikäisiä naisia, koska heitä on suurin osa Suomussalmella asuvista naisista. Naisista kaksi on paluumuuttajan statuksella muuttanutta, yksi karjalainen ja kolme täysin venäläistä. Naiset olivat asuneet Suomessa 3-10 vuotta. Viidellä heistä oli maahan muuttaessaan suomalainen avo- tai aviomies, yhdellä venäläinen. Alussa useimpien naisten tärkein tuki oli suomalainen aviomies. Kulttuurierot eivät kovin paljon vaikeuttaneet avioliittoa. Myös omat ja miehen sukulaiset auttoivat kotoutumisessa. Ensimmäinen vuosi oli vaikein. Monen arkea helpottivat lukeminen, käsityöt, television katselu ja ulkoilu. Toisiin venäläisiin tutustuttiin usein maahanmuuttajille tarkoitetulla kurssilla. Oman etnisen ryhmän tuki muodostui sitten tärkeäksi. Kursseihin liittyvillä työjaksoilla tutustuttiin suomalaisiin. Siitä tunnettiin iloa. Kielitaidon karttuminen vahvisti myös naisen kotoutumista. Sen myötä pystyttiin asioimaan itsenäisesti ja tutustuminen suomalaisiin onnistui paremmin. Työssä olleet tai edelleen olevat pitivät työssä oloa merkittävänä kotoutumista auttavana tekijänä. Ystäväverkosto oli monella vielä venäläinen, mutta monet toivoivat ystävystyvänsä suomalaisiin. Huono kielitaito koettiin ongelmana syvälliselle tutustumiselle. Se vaikeutti myös työhön pääsyä ja opiskelemaan lähtemistä. Tutkintojen rinnastaminen suomalaisiin tutkintoihin oli hankalaa. Työhön ei päässyt ilman rinnastamista tai suomalaista tutkintoa. Syrjintä ei noussut tutkittavien pääongelmaksi. Sitä kuitenkin jonkin verran ilmeni. Vaikka seurakunnan ja uskonnon rooli ei venäläisille naisille ollut kovin merkittävä, silti uskottiin, että seurakunta voisi tukea heidän kotoutumistaan. Toivottiin tilaisuuksia, joissa voitaisiin tutustua suomalaisiin. Venäläisen naisen tilanne Suomussalmella näyttää melko valoisalta, jos vain työtä pystytään järjestämään. Asiasanat: maahanmuuttajat, venäläiset, voimavarat, seurakunta, syrjintä

3 ABSTRACT Moilanen, Aila. Russian Women s Recourses and Problems in Integration in Suomussalmi, Pieksämäki, Autumn 2005, Language: Finnish, 57 pages, 3 appendices. Diaconia Polytechnic, Pieksämäki Unit, Degree Programme in Social Services, Option in Diaconal Social Work, Bachelor of Social Services. The aim of this study is to research integration of women who have immigrated to Finland. In the research it is aimed to find strengths and recourses which can help the integration. At the same time the problems which women meet when they immigrate to Finland are surveyed. Based on the results of the research ideas for developing parish work with immigrants are speculated. Six Russian women were interviewed to the study. The data was limited to women of working age, because they are the biggest group of Russian women in Suomussalmi. Two women have the status of remigrant, one is Karelian and three quite Russian. Women had lived in Finland 3-10 years. Five of them had Finnish husband or common-law husband, one had a Russian husband. At first the most important aid for the women was the Finnish husbands. Differences between the cultures didn t much disturb the marriage. Also their own and husband s relatives helped in integration. The first year was the most difficult. Many of the women thought that reading, hand-work, watching TV and outdoor activities helped them. The course for immigrants was often place to get to know other Russians. Then the aid of the own ethnic group became important. On working periods of courses were become familiar with Finnish people. This was a source of joy. Integration of the women strengthened when knowledge of Finnish language increased. Because of this they could do things on their own and becoming familiar with Finns succeeded better. Those, who had had a job or still had, regarded this as helping them to integrate. Many of the women still have a Russian network of friends, but they hoped that they could become familiar with Finns. Weak knowledge of language was a problem in deeper orientation. This thing made it difficult to get work and start studying. Comparing Russian degrees with Finnish were difficult. You didn t get a job without comparing or a Finnish degree. Discrimination didn t arise as a major problem of these women. There was however some discrimination in Suomussalmi. Although parish and religion weren t central things for Russian women, they thought that the parish could aid their integration. They hoped for meetings where they could become familiar with Finns. The situation of the Russian woman looks rather positive in Suomusalmi, if workplaces could be arrange. Keywords: Immigrations, Russian People, Recourses, Parish, Discrimination Deposited: Diaconia Polytechnic Library, Pieksämäki Unit

4 SISÄLTÖ 1 MIKSI TUTKIMUSTA TARVITAAN? VENÄLÄISET MAAHANMUUTTAJAT SUOMESSA MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTUMINEN Kotouttamislainsäädäntö Akkulturaatio Syrjintä Kielitaito Venäläisten maahanmuuttajien kotoutumisprosessista Kotouttaminen Suomussalmella VENÄLÄISET NAISET SUOMESSA Venäjältä muuttaneet naiset tutkimusten valossa Nainen suomalais-venäläisessä avioliitossa Venäläisten naisten työllistyminen SEURAKUNTA MAAHANMUUTTAJAN TUKIJANA Kirkon maahanmuuttajatyön periaatteita Suomussalmen seurakuntien maahanmuuttajatyö TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuksen tavoitteet Tutkimusmenetelmä ja aineiston kuvaus Aineiston keruu ja analysointi Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus MITKÄ ASIAT AUTTAVAT KOTOUTUMISESSA? Kotoutumisprosessissa auttaneet omat ominaisuudet Sosiaalinen verkosto Viranomaisten tuki Uskonnon merkitys Harrastukset Kielitaito Työ ja opiskelu Oman kulttuurin säilyttäminen Käyttämättömiä voimavaroja...36

5 8 NAISTEN KOHTAAMIA ONGELMIA Alkuaikojen vaikeuksia Syrjintäkokemukset Ongelmat avioliitossa Kieliongelma Työttömyys MITEN KOTOUTUMISEEN VOIDAAN VAIKUTTAA? Naisten voimavaroja on tuettava Onnistunut avioliitto auttaa kotoutumaan Kontaktit suomalaisiin tärkeitä Suomen kielen pitkäjännitteistä opetusta tarvitaan Kotoutumisen ongelmiin on puututtava ajoissa Työelämään pääsy Syrjintää ilmenee myös Suomussalmella KEHITTÄMISIDEOITA SUOMUSSALMEN SEURAKUNNAN MAAHANMUUTTAJATYÖHÖN Seurakunnan rooli maahanmuuttajanaisten tukemisessa Käytännön ehdotuksia maahanmuuttajatyölle...49 LÄHTEET...52 LIITE 1: Haastattelun teemat ja kysymykset...55 LIITE 2: Saatekirje...56 LIITE 3: Taustakyselylomake...57

6 1 MIKSI TUTKIMUSTA TARVITAAN? Seison rautatieasemalla. Pyyhkäisen hikeä otsalta. Olen juuri saanut tehtyä päivän vaativimman työn. Olen saanut itse ostettua junalipun ensimmäistä kertaa tässä maassa. Takanani jonossa seisova paikkakuntalainen tuntuu katselevan hieman ivallisesti lipun ostoani. Muutenkin tunnen itseni kummajaiseksi paikallisten ihmisten joukossa, ihmisten vilkuilu häiritsee. Onko pukeutumisessani pahastikin vikaa? Korviini soljuu puhetta, josta ymmärrän vain sanan sieltä ja toisen täältä. Väsyttää jatkuva pinnistely, että ymmärtäisin puheesta jotain. Pian pääsen kuitenkin kotimaahan, jossa minua ymmärretään omalla kielelläni ja muutenkin tiedän, miten siellä pitää toimia. En ole onneksi maahanmuuttaja. Olen vain käymässä Venäjällä. Tilanne on kohdallani väliaikainen. Suorittaessani Monikulttuurisuus-opintojakson harjoittelua Venäjällä sain tuntumaa siihen, millaista on elää vieraan kulttuurin keskellä. Huono kielitaito vaikeuttaa toimimista paikallisen väestön kanssa. Se vaatii voimavaroja, jotka aika ajoin tuntuvat olevan vähissä. Ystävällinen kohtelu ja paikallisten ihmisten kannustus auttavat jaksamaan. Maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt Suomessa viime vuosikymmeninä, vaikka ei niin merkittävästi kuin monissa muissa Euroopan maissa. Maahanmuuttajien läsnäolo maassamme on asia, jonka kanssa on opittava elämään. Heitä on varmasti myös tulevaisuudessa Kainuussakin enemmän kuin aiemmin. Suomussalmelle maahanmuuttoa on tapahtunut pääasiassa Venäjältä ja entisen Neuvostoliiton alueelta. Osa maahanmuuttajista on inkerinsuomalaisia paluumuuttajia, mutta suuri osa heistä on venäläisiä naisia, jotka ovat tulleet maahan avioliiton kautta. Heillä on ainakin jossakin vaiheessa ollut suomalainen aviomies. Monet naiset ovat asuneet Suomussalmella jo kymmenkunta vuotta. Maahanmuuttajien kotoutumista ei vielä ole aiemmin Kainuussa tutkittu. Maahanmuuttajista on tehty paljon tutkimuksia, ja ne ovat pääsääntöisesti olleet kaikki ongelmalähtöisiä. Alun perin tämän tutkimuksen tavoite oli samansuuntainen ja motiivina suomussalmelaisten ennakkoluulot venäläisiä kohtaan. Aikani tutkimuksia lueskeltuani, halusin ottaa positiivisemman näkökulman. Lisäin-

7 7 noitus tähän näkökulmaan löytyi Diakonian käsikirjasta, jossa Irja Askola (2002, 167) kirjoittaa kansainvälisestä vastuusta. Askola korostaa, että maahanmuuttajien kielitaito, monikulttuuriset kokemukset, uskonto ja ammatillinen tausta ovat pääomaa, jota seurakuntien päättäjät voisivat käyttää. Varmasti näitä voidaan käyttää myös muun yhteiskunnan tasolla, ei vain seurakunnan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on löytää niitä voimavaroja, joiden turvin venäläiset naiset selviävät. Näitä vahvistamalla voidaan maahanmuuttajien kotoutumista parantaa. Tutkimuksessa nousee esille myös monia ongelmia ja tarpeita, joihin he tarvitsevat yhteiskunnan ja kaikkien suomalaisten tukea. Koska valmistun myös diakoniksi, tarkastelen asioita myös Suomussalmen luterilaisen seurakunnan maahanmuuttajatyötä ajatellen. Maahanmuuttajatyön kehittäminen seurakunnassa on ajankohtaista, sillä venäläisten maahanmuuttajien määrä on viime vuosina lisääntynyt. Kiinnostusta työn kehittämiseen myös ilmeni seurakunnassa. Näkökulma tässä tutkimuksessa onkin pitkälti diakoninen. Venäläiset maahanmuuttajanaiset ovat melko unohdettu ryhmä, eikä heidän kotoutumistaan ole Kainuussa selvitetty. Vaikka rajojen ylitse tapahtuu yhteistyötä, niin maahanmuuttajina venäläisiä ei juuri huomioida. Usein kai ajatellaan maiden kulttuurien olevan melko samanlaisia, ettei venäläisiä maahanmuuttajia tarvitse kovin paljon kotouttaa Suomeen. 2 VENÄLÄISET MAAHANMUUTTAJAT SUOMESSA Maahanmuutto Venäjältä ja muualta entisen Neuvostoliiton alueelta leimaa Suomen maahanmuuttoa, sillä neljännes maahanmuuttajista (yli ) on tältä alueelta tulevia paluumuuttajia eli yleensä inkerinsuomalaisia ja heidän sukulaisiaan. Inkerinsuomalaiset saivat paluumuuttajan statuksen vuonna 1990 presidentti Mauno Koiviston myötävaikutuksella. Tämän lakimuutoksen motiivina oli osittain työvoiman rekrytoiminen Venäjältä, mutta myös heidän raskaat kokemuksensa ja kärsimyksensä suomalaisuutensa vuoksi. Heillä katsottiin olevan oikeus palata isiensä maahan. (Lepola 2000, 48, 97.)

8 8 Vuodenvaihteessa venäjän kansalaisia oli maassamme , joista naisten osuus oli Venäjää äidinkielenään puhuvia oli kuitenkin ihmistä (kuvio 5.1). Monet venäjää äidinkielenään puhuvat ovat siis saaneet jo Suomen kansalaisuuden. Vuonna 2002 tehdyn maahanmuuttajien elinolotutkimuksen mukaan neljäsosa venäläisistä oli Suomen kansalaisia. Ulkomaalaisia Suomessa asui kaiken kaikkiaan (Andrew & Hartikainen 1999, 20; Pohjanpää ym. 2003, 57; Tilastokeskus 2004.) Kuvio 5.1. Suurimmat vieraskieliset ryhmät sekä väestö kielen mukaan (Tilastokeskus 2004). 3 MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTUMINEN Maahanmuuttajalla tarkoitetaan syntyperältään ulkomaan kansalaista, joka aikoo asua tai on asunut maassa vähintään vuoden ja jolla on tarvittava oleskelutai työlupa. Maahanmuuttajia ovat pakolaiset, turvapaikanhakijat, siirtolaiset, paluumuuttajat ja siirtotyöntekijät. Siirtolaisiksi luetaan myös avioliiton kautta maahan muuttaneet, joita venäläisistä maahanmuuttajanaisista suuri osa on. (Kirkko ja pakolaiset kasvokkain 1996; Pohjanpää, Paananen & Nieminen 2003, 8.)

9 9 Muutto uuteen maahan on jokaiselle ihmiselle yksilöllinen kokemus. Kuitenkin se yleensä aiheuttaa ainakin jossain määrin stressiä, jonka vuoksi maahanmuuttajan voimavarat voivat aika ajoin olla koetuksella. Muutto toiseen maahan on aina kulttuuri- ja psyyken shokki. Siihen sisältyy voimakkaita vastakkaisia tunteita: omia odotuksia, suuria toiveita ja haasteita, mutta samanaikaisesti luopumisia ja jäähyväisiä lapsuuden perheestä ja sukulaisista, ystäväpiiristä ja työpaikasta. Yksi hyvin keskeinen tekijä on, että joutuu luopumaan oman äidinkielensä käytöstä itseään ilmaistessa. (Oksi-Walter, 2004, 23.) Kotoutumisprosessia helpottaa, jos uusi ympäristö suhtautuu maahanmuuttajaan myönteisesti. Sen sijaan torjuva ja välinpitämätön suhtautuminen voivat hidastaa kotoutumista. (Räty 2002, 124.) 3.1 Kotouttamislainsäädäntö Jaakkolan (2000, 17) mukaan Suomen maahanmuuttopolitiikan pohjana on ollut angloamerikkalainen monikulttuurimalli. Jokainen etninen ryhmä saa siinä säilyttää kielensä ja kulttuurinsa. Maahanmuuttaja pyritään kuitenkin integroimaan yhteiskuntaan ja työelämään mahdollisimman nopeasti. Maahanmuuttajalla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin suomessa syntyneellä. Joskus tasapainon löytäminen näiden kahden osittain vastakkaisen tavoitteen välillä on vaikeaa. Miten maahanmuuttaja voi tasa-arvoisesti osallistua yhteiskuntaan ja säilyttää samalla oman kulttuurinsa (Räty 2000, 135)? Suomessa tärkein kotoutumista säätelevä laki on vuonna voimaan tullut laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta. Kotoutumisella laissa tarkoitetaan sitä, että maahanmuuttaja hankkii itselleen sellaisia tietoja ja taitoja, joiden avulla hän selviää Suomessa ja voi osallistua työelämään ja yhteiskunnan toimintaan säilyttäen kuitenkin samalla omaa kieltään ja kulttuuriaan. Kotouttamista eli integroimista ovat viranomaisten kotoutumista edistävät toimenpiteet ja voimavarat. (Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta 493/1999.)

10 10 Vuonna 1997 valmistuneessa hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittisessa ohjelmassa määritellään maahanmuuttajien kotouttamisen keskeiset periaatteet. Kotouttamispolitiikan pyrkimyksenä on saada maahanmuuttaja mukaan yhteiskunnan rakentamiseen. Maahanmuuttajalla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin syntyperäisellä suomalaisella. Kotouttamispolitiikan tavoitteena on tasavertaisuus taloudellisessa, poliittisessa ja sosiaalisessa elämässä. (Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta 493/1999.) Laki velvoittaa kuntia laatimaan kotouttamisohjelman yhdessä viranomaisten ja muiden viranomaisten sekä kansaneläkelaitoksen kanssa. Tämä ohjelma sisältää suunnitelman tavoitteista, toimenpiteistä, voimavaroista ja yhteistyöstä maahanmuuttajien kotouttamisessa. Työttömäksi ilmoittautuvilla tai toimeentulotukea hakevilla maahanmuuttajilla on oikeus henkilö- tai perhekohtaiseen kotoutumissuunnitelmaan. Kotoutumissuunnitelma tehdään yhteistyössä maahanmuuttajan, kunnan ja työvoimatoimiston kanssa. Tähän suunnitelmaan on oikeus kolmen vuoden ajan siitä päivästä lukien, kun maahanmuuttaja on merkitty kotikunnan väestörekisteriin. Suunnitelmassa sovitaan toimenpiteistä, jotka tukevat maahanmuuttajaa ja hänen perhettään yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimisessa. (Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta 493/1999.) Kansaneläkelaitos maksaa kotouttamistukena vuotiaille maahanmuuttajille työmarkkinatuen, mikäli kotouttamissuunnitelma on laadittu ja sitä noudatetaan ja työmarkkinatuen saamisen edellytykset täyttyvät eli on taloudellisen tuen tarve. Maahanmuuttajalla on oikeus työmarkkinatukeen ainoastaan kotoutumistukena kolmen ensimmäisen maassaolovuoden aikana. Se myönnetään kerrallaan enintään yhdeksi vuodeksi (Suomussalmen kotouttamisohjelma 2002,11.)

11 Akkulturaatio Kotoutumisprosessista on kehitelty erilaisia teorioita. Tunnetuin näistä on John Berryn (1986) nelikenttäteoria akkulturaatiosta. Siinä akkulturaatio kuvaa sitä kulttuurin muutosta, johon maahanmuuttajat joutuvat sopeutumaan muuttaessaan uuteen maahan. Akkulturaatio ei ole suoraviivainen prosessi, vaan siihen liittyy useita erilaisia tapoja, joilla maahanmuuttaja voi suhtautua valtakulttuuriin. Yksilö käy akkulturaatioprosessissaan läpi erilaisia vaiheita, joiden kautta hän parhaassa tapauksessa integroituu valtakulttuuriin. (Liebkind 1994, ) Berryn akkulturaatiomalli on kaksisuuntainen, jolloin maahanmuuttajan oletetaan säilyttävän jotain omasta kulttuuristaan ja samalla oppivan toimimaan uudessa yhteiskunnassa. (Liebkind, Mannila, Jasinskaja-Lahti, Jaakkola, Kyntäjä & Reuter 2004, 49.) Berryn mukaan maahanmuuttajan akkulturaatio voi johtaa neljään erilaiseen lopputulokseen. Ihanteellisimpana pidetään integraatiota eli sopeutumista, jossa maahanmuuttaja säilyttää omaa kulttuuriaan, mutta pystyy myös toimimaan valtakulttuurin täysvaltaisena jäsenenä. Jos maahanmuuttaja säilyttää omaa kulttuurinsa ja identiteettinsä, mutta ei kykene luomaan yhteyksiä valtakulttuuriin ja uuteen yhteiskuntaan, puhutaan separaatiosta eli eristäytymisestä. Assimilaatiossa eli sulautumisessa maahanmuuttaja omaksuu valtakulttuurin tavat nopeasti. Oma kulttuuri jää taka-alalle. Marginalisoitunut eli syrjäytynyt maahanmuuttaja on, kun hän ei pidä oman kulttuurin säilyttämistä tärkeänä, mutta ei pääse sisälle valtakulttuuriinkaan. (Räty 2002, ) 3.3 Syrjintä Sheininin (1996, 8, 11) mukaan syrjintä on ihmisten välisiin eroihin perustuvaa ei-hyväksyttävää erottelua. Välitön syrjintä merkitsee muodollisesti erilaista kohtelua jonkin ei-hyväksyttävän perusteen nojalla. Näitä syitä voivat olla esimerkiksi ihonväri, kansallisuus tai uskonto. Välillisessä syrjinnässä syrjivä kohtelu on muodollisesti tai näennäisesti samanlaista, mutta johtaa ihmisten erilaisuuden vuoksi kuitenkin syrjiviin vaikutuksiin. Tässä tilanteessa tarvittaisiin ihmisten

12 12 erilaisuuden hyväksyvää erityiskohtelua. Jasinskaja-Lahti, Liebkind ja Vesala (2002, 29) ovat sitä mieltä, että syrjinnän tietoisena tarkoituksena ei välttämättä ole vahingon tuottaminen. Sen motiivina toimii paremminkin halu suosia tiettyä ryhmää toisten ryhmien kustannuksella. Syrjinnän vaikutukset voivat olla räikeimmillään fyysisiä, mutta useimmiten ne ovat luonteeltaan psykologisia tai rakenteellisia. Psykologiset vaikutukset aiheuttavat leimautumista, kielteistä minäkuvaa ja heikkoa itsetuntoa. Rakenteellisesta syrjinnästä voidaan puhua, kun henkilön tiedonsaantia rajoitetaan perusteettomasti ja estetään näin hänen kehityksensä. (Pohjanpää ym. 2003, 65.) Suomalaisten asenteet venäläisiä kohtaan ovat usein kielteisiä, johtuen sodan aiheuttamasta pelosta ja muistoista. Suomen ja Venäjän välinen raja oli pitkään kiinni. Tietämättömyys rajan toisella puolella asuvien elämästä lisäsi pelkoa ja ennakkoluuloja. Varsinkin rajaseuduilla sodan muistot ovat olleet vahvasti läsnä ja pelko idästä hyökkäävästä vihollisesta siirtyi sukupolvelta toiselle. Tilannetta on pahentanut se, että asiasta ei ole puhuttu. Vasta viime vuosina sota-ajoista on enemmän alettu tiedottamaan ja puhumaan, jolloin sotatraumat pikkuhiljaa ehkä helpottavat. Kuitenkin tätä pelkoa ja ryssävihaa on yhä olemassa. Vuonna 2001 tehdyn asennetutkimuksen mukaan suomalaisten asenteet kaikkia ulkomaalaisia kohtaan ovat aikaisempaa hiukan myönteisempiä, mutta peruspenseitä edelleen (Pohjanpää ym. 2003, 77). Suomen kieltä taitaviin inkerinsuomalaisiin suhtaudutaan yhtä myönteisesti kuin muihin pohjoismaalaisiin. Vuonna 1998 venäläisten maahanmuuttoon suhtautui myönteisesti vain kolmasosa suomalaisista. (Jaakkola 1999, Liebkind ym. 2004, 106 mukaan.) Työssä olevista maahanmuuttajista valtaosa ei Maahanmuuttajien elinolotutkimuksen 2002 ja Työolotutkimuksen 2003 mukaan ole kohdannut eriarvoista kohtelua. Venäläisistä 33 % on kokenut kuitenkin syrjintää nykyisessä työpaikassa. Kun verrataan suomalaisten kokemaa syrjintää venäläisten kokemaan, niin näillä ei ole suurta eroa. Joillakin alueilla, kuten koulutukseen pääsemisessä ja tiedon saannissa suomalaiset kokevat tulleensa jopa enemmän syrjityksi kuin venäläiset. Palkkauksessa venäläiset kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi.

13 13 Syrjintäkokemukset työpaikoilla lienevät siten tyypillisiä yleisesti. Joka neljäs venäläinen maahanmuuttaja ei kuitenkaan ollut saanut hakemaansa työpaikkaa maahanmuuttajataustansa vuoksi. (Sutela 2005, 98, 99.) Jaakkolan (1999, 47) tutkimuksen mukaan ne, jotka eivät tunteneet yhtään Suomessa asuvaa ulkomaalaista, suhtautuivat kielteisimmin heihin. Hyvin koulutetut, kaupunkilaiset, ylemmät toimihenkilöt, koululaiset ja opiskelijat, naiset, vihreät, uskonnolliset ja ne, joilla on Suomessa asuvia ulkomaalaisia tuttavia, suhtautuivat vuonna 1998 myönteisimmin ulkomaalaisten maahanmuuttoon. Nuoret, miehet, vähän koulutusta saaneet, maaseudulla asuvat, työväestö, maanviljelijät, eläkeläiset ja työttömät sen sijaan suhtautuivat kielteisimmin pakolaisten ja ulkomaalaisten työntekijöiden vastaanottamiseen. 3.4 Kielitaito Tarnasen ja Sunin (2005, 9) mukaan kieliasiat lävistävät koko kotoutumisprosessin. Ne vaikuttavat koulutus- ja vaikuttamismahdollisuuksiin, työllistymiseen, palvelujen käyttöön, yhteyksiin suomalaisten kanssa ja näin myös viihtymiseen ja haluun jäädä Suomeen. Kielitaitoa voidaan syystä pitää maahanmuuttajan hyvinvoinnin edellytyksenä. Mitä aktiivisemmin maahanmuuttaja on mukana suomenkielisissä verkostoissa, sitä nopeammin ja monipuolisemmin hän kartuttaa kielitaitoaan. Valtakunnallisen Maahanmuuttajien elinolot tutkimuksen mukaan 28 prosentilla parisuhteessa elävistä venäläisistä on Suomessa syntynyt puoliso. Suomenkielisen puolison olemassaolo muovaa sosiaalisia verkostoja ja medioiden seuraamista suomenkieliseen suuntaan. Mitä pienempiä lapsia maahanmuuttajaperheissä on, sitä todennäköisemmin lapset tuovat maan valtakieltä kouluasioiden ja kavereiden myötä kotiin. (Tarnanen & Suni 2005, 9-16.) Liebkindin ym. (2004, 168) mukaan maaseudulla asuvat maahanmuuttajat puhuvat paremmin suomea kuin kaupunkilaiset. Erityisesti venäläisten maahanmuuttajien kohdalla tämä yhteys on havaittavissa. Tämän katsotaan olevan seurausta siitä, että maalla asuvat maahanmuuttajat ovat useammin avioliitossa suomalaisen kanssa.

14 14 Siirtolaisuustutkimuksissa on havaittu, että valtakielen taito lisääntyy asumisajan pidentyessä. Asumisajan alussa kielitaito kehittyy nopeimmin ja hidastuu asumisajan pidentyessä. Syynä tähän pidetään sitä, että kielikursseille osallistuminen on yleisempää siirtolaisuuden alkuaikoina. (Chiswick & Repetto 2000, Liebkindin ym. 2004, 83 mukaan.) Kielitaidon kehittymisen tukemisessa muodollinen kielenopetus on tärkeä tekijä. Vaikka jokapäiväinen elämä on täynnä mahdollisuuksia oppia kieltä, muodollinen kielen opetus tekee tietoiseksi kielen systeemistä ja siten edistää sopeutumista yhteisöön. Opiskelijoiden erot opiskeluvalmiuksissa ja lähtökohdissa puhuvat kielikoulutuksen eriyttämisen puolesta, jotta oppiminen olisi tehokasta sekä hitaasti oppivien että nopeasti oppivien tarpeiden mukaisesti. (Tarnanen & Suni 2005, 17, 18.) Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen sisältö koostuu kieliopinnoista, arjen taidoista ja elämänhallinasta, yhteiskuntatietoudesta, kulttuurintuntemuksesta, opiskelun ja työelämän valmiuksista sekä valinnaisista opinnoista. Käytännössä kieliopinnot jäävät melko irrallisiksi, vaikka ne sisällöllisesti lävistävät periaatteessa kaikki muut koulutuksen osa-alueet. Olisikin tärkeää nähdä suomen kielen taidon keskeinen rooli muun oppimisen työkaluna ja sen sosiokulttuurinen tehtävä maahanmuuttajien kotoutumisessa. (Tarnanen & Suni 2005, 21.) 3.5 Venäläisten maahanmuuttajien kotoutumisprosessista Venäläisten maahanmuuttajien on havaittu sitoutuvan voimakkaasti omaan kieleensä ja kulttuuriinsa, mikä saattaa aiheuttaa sosiokulttuurista segregaatiota. Suomen Akatemian Syreeni-hankkeeseen kuuluvan tutkimuksen perusjoukkoon kuuluivat vuonna 2001 Suomessa asuvat entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneet venäläiset, virolaisten ja inkerinsuomalaiset. Suurin osa maahanmuuttajista kuului ainakin yhteen suomalaiseen ja yhteen venäläiseen tai virolaiseen verkostoon. Heillä oli lähisukulaisia, ystäviä, työtovereita molemmista ryhmistä. Venäjänkielisistä 67 % oli integroitunut molempiin verkostoihin. Sen sijaan assimiloituminen valtaväestön verkostoihin oli harvinaisempaa, vain 8 %. Maa-

15 15 hanmuuttajien marginalisoituminen kaikista verkostoista oli harvinaisempaa. Vain yksi sadasta Neuvostoliitosta, Virosta tai Venäjältä muuttaneista oli jäänyt kaikkien verkostojen ulkopuolelle Suomessa. Heistäkin monella oli perhe tai ystäviä lähtömaassa tai muuten vilkkaat yhteydet ulkomaille. (Reuter 2005, ) Pienillä paikkakunnilla asuvilla maahanmuuttajilla oli suhteellisesti enemmän läheisiä suomalaisia ystäviä kuin pääkaupunkiseudulla. Venäjällä naapuruuteen kuuluvat tiiviit kontaktit ja vastavuoroinen auttaminen. Noin viidesosa maahanmuuttajista oli eristäytynyt omiin etnisiin verkostoihin, eikä heillä ollut yhtään läheistä suomalaista ystävää, perheenjäsentä tai työtoveria. Venäjänkielisten eristymisen syitä voidaan etsiä seuraavista: sosioekonominen asema, eri äidinkieli ja kulttuuri sekä syrjintä. Venäläiset ovat yleensä korkeasti koulutettuja, mutta silti moni on jäänyt työttömäksi. Venäläisiä on syrjitty enemmän kuin esim. virolaisia ja sen on havaittu olevan yhteydessä eristymiseen valtaväestöstä. (Reuter 2005, ) 3.6 Kotouttaminen Suomussalmella Suomussalmella on tehty vuonna 2002 ensimmäinen kotoutumisohjelma. Sen on laatinut moniammatillinen työryhmä, johon kuuluu jäseniä sosiaalitoimesta, Kansaneläkelaitoksesta, työvoimapalveluista, vuokrataloyhtiöistä, koulutoimesta ja kolmannen sektorin edustaja. (Kotouttamisohjelman seurantaraportti 2002, 1.) Suomussalmella asuvat ulkomaalaiset kuuluvat spontaaneihin eli omaehtoisesti maahan muuttaneisiin ulkomaalaisiin ja paluumuuttajiin, joilla on sukulaisuusside Suomeen. Suomussalmella asui väestörekisterin mukaan 83 ulkomaalaista. Maahanmuuttajien vähäisyys vaikuttaa työvoimatoimiston tarjontaan siten, että maahanmuuttajien kielikoulutusta ei voida järjestää usein. Tulkkaus on usein ongelma toimittaessa virastoissa, koska rahoitusta tulkkipalveluihin ei saada. Asioidessaan työvoimatoimistossa suomenkieltä osaamaton maahanmuuttaja on velvollinen itse järjestämään tulkkausavun joko

16 16 tuttavan tai virallisen tulkin välityksellä. Joissakin tapauksissa sosiaalitoimisto voi korvata tulkin kustannukset. (Suomussalmen kotouttamisohjelma 2002, 3-5.) Sosiaali-, terveys- ja hoivapalvelut järjestetään samansisältöisinä ja laajuisina kuin kunnan muille asukkaille ottaen huomioon, mitä laissa maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta (493/1999) säädetään kunnan tehtävistä ja maahanmuuttajien oikeudesta kotouttamissuunnitelmaan ja kotoutumistukeen. (Suomussalmen kotouttamisohjelma 2002, 5.) Paluu- ja maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi Suomussalmen työvoimatoimiston tehtävänä on yhdessä Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen työvoimaosaston kanssa huolehtia työvoimapoliittisten toimenpiteiden sekä työvoimapalvelujen järjestämisestä. Työvoimapoliittiset toimenpiteet ja työvoimapalvelut sisältävät mm. työnhakuun ja työhön tutustumiseen liittyviä palveluita, työvoimakoulutusta, ammatinvalinnanohjausta, tarvittaessa työttömyysturvaa sekä mahdollisia muita kotoutumista edistäviä toimenpiteitä. (Suomussalmen kotouttamisohjelma 2002, 6.) Vuoden 2002 seurantaraportissa todetaan, että palkkatyöhön ei ollut päässyt yhtään maahanmuuttajaa. Sen sijaan heitä on ollut työssä harjoittelurahalla ja tukityöllistymisen kautta. (Kotouttamisohjelman seurantaraportti 2002, 2.) Maahanmuuttajia pyritään rohkaisemaan ja ohjaamaan erilaisen vapaa-ajan toiminnan pariin. Monilla maahanmuuttajilla on ongelmana puutteellinen suomen kielen taito ja sosiaalisten kontaktien vähyys. Niin kielitaidon kohenemisen kuin viihtyvyyden ja sopeutumisenkin kannalta välttämätöntä olisi olla kosketuksissa myös muiden kuin kotiväen kanssa. (Suomussalmen kotouttamisohjelma 2002, 8.) Suomussalmella toimivista järjestöistä, yhdistyksistä, seuroista jne. on koottu luettelo yhteystietoineen. Sitä ylläpitää Ämmän kamarissa Suomut ry. Suomussalmella toimii kolme asukkaiden käyttöön tarkoitettua toimintakeskusta: Pitämän tupa järjestää erilaista toimintaa Pitämän ja Taivalalaisen alueen asukkaille, Suomussalmen kirkonkylällä toimii kirjaston alakerrassa Miitinki - kohtauspaikka ja Ämmänsaaren vapaaehtoistoiminnan keskus Ämmän kamari

17 17 tarjoaa kaikille kyläpaikan ja palvelee koko pitäjän järjestöjä. Ämmän kamari myös välittää vapaaehtoisapua ja tukihenkilöitä. Mikäli tarvetta on, voidaan aikaisemmin saapuneiden maahanmuuttajien joukosta etsiä tukihenkilöitä vasta muuttaneille. Toinen samanlaisen elämänmuutoksen kokenut henkilö on hyvä asiantuntija opastamaan ja tukemaan elämään uudessa kotimaassa. Kainuuseen on vuonna 2000 perustettu ETNIKA-KAINUU niminen yhdistys valvomaan maahanmuuttajien etuja ja edistämään heidän asioitaan. (Suomussalmen kotouttamisohjelma 2002, 11.) 4 VENÄLÄISET NAISET SUOMESSA 4.1 Venäjältä muuttaneet naiset tutkimusten valossa Pelkästään naisiin keskittyviä maahanmuuttajatutkimuksia ei ole kovin paljon tehty. Kuitenkin naisten tilannetta on tutkittu monien maahanmuuttajatutkimusten yhteydessä. Pakolais- ja siirtolaisuusasiain neuvottelukunta asetti vuonna 1996 työryhmän selvittämään maahanmuuttajanaisten asemaa Suomessa. Työryhmä julkaisi raportin aiheesta vuonna Raportissa painottuvat naisten kohtaamat ongelmat, mutta siinä myös halutaan ottaa esille maahanmuuttajanaisten monet vahvuudet, joita he itse kuin myös yhteiskunta voivat hyödyntää. Monet naiset ovat Suomeen muuttaessaan pitkälle koulutettuja ja ammattitaitoisia. Vaikka työkokemusta ei olisikaan, niin naiset ovat varsin monitaitoisia. Maahanmuuttajanaiset ovat myös halukkaita kouluttautumaan ja yleensäkin kotoutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. (Pakolais- ja siirtolaisuusasiain neuvottelukunta 1997, 3, 4.) Aiemmin tehtyjen maahanmuuttajatutkimusten valossa Venäjältä muuttaneen naisen tilanne ei vaikuta kovin rohkaisevalta. Yksistään venäläisistä naisista ei juuri ole tutkimuksia. Silvola tutki Venäjältä Suomeen muuttaneiden naisten sopeutumista diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä. Myös Silvolan (2000, 19 30) haastattelemat naiset kohtasivat integroitumisensa aikana monenlaisia ongelmia, joista hankalimpina koettiin sosiaalisten suhteiden vähäisyys, perhemallin erilaisuus, riippuvaisuus miehestä ja viranomaisten syrjivä