Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus tienrakentamisessa

Transkriptio

1 Hanna Kauppila Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 51/2007

2

3 Hanna Kauppila Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 51/2007 Tiehallinto Vaasa 2007

4 Verkkojulkaisu pdf ( ISSN TIEH v Vaasan tiepiiri PL 93 Korsholmanpuistikko Vaasa Puhelin

5 Hanna Kauppila: Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus. Vaasa Tiehallinto, Vaasan tiepiiri. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 51/ s. + liitt. 6 s. ISSN , TIEH v. Asiasanat: tienrakennus, jätteet, uusiokäyttö, ympäristöluvat, lainsäädäntö, opinnäytteet, Vaasan tiepiiri Aiheluokka: U502/504 TIIVISTELMÄ Tämä opinnäytetyö käsittelee tienrakennushankkeiden alta purettavien talojen, putkisiltojen, tievalaistuksen, kaiteiden, vanhan asfaltin ja kaadetun metsän materiaalien lajittelua ja niiden mahdollisia uusiokäyttökohteita sekä uusiokäyttöön tarvittavia ympäristölupia ja ympäristönsuojelulain mukaisia ilmoituksia. Työhön on koottu lisäksi Vaasan tiepiirin alueelta näihin liittyviä toimijoita. Opinnäytetyö on kirjoitettu aiheeseen liittyvien lakien ja muun lähdekirjallisuuden sekä alan asiantuntijoilta ja viranomaisilta saatujen tietojen perusteella. Luonnosta saatavan kiviaineksen määrä on rajallinen. Tienrakennushankkeiden yhteydessä tehdyissä raivauksissa syntyy betonia, tiiltä, vanhaa asfalttia sekä kantoja ja hakkuutähteitä, jotka teknisten ominaisuuksiensa perusteella sopisivat uusiokäyttöön tierakenteissa ja näin korvaisivat luonnon kiviaineksia. Jätelain mukaan käytöstä poistettu aine tai esine on kuitenkin jätettä ja ympäristönsuojelulain 28 :n 4 kohdan mukaan jätteen laitos- tai ammattimainen hyödyntäminen vaatii ympäristöluvan. Näistä syntyvistä materiaaleista ainoastaan betonia voidaan uusiokäyttää ilman lupaa Valtioneuvoston asetuksen eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa perusteella. Tästä on kuitenkin tehtävä ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Lainsäädäntö ei kuitenkaan anna suoria vastauksia kaikkiin lupa-asioihin, vaan luvanvaraisuus saattaa riippua ympäristöviranomaisen tulkinnoista. Luvanvaraisuudessa on myös alueellisia ja tapauskohtaisia eroja.

6 Hanna Kauppila: Hantering av rivnings- och röjningsmaterial samt krav på tillstånd för återvinning inom vägbyggnad. Vasa Vägförvaltningen, Vasa vägdistrikt. Vägförvaltningens interna publikationer 51/ s. + liitt. 6 s. ISSN , TIEH v. Ämnesord: vägbyggnad, avfall, återvinning, miljötillstånd, lagstiftning, lärdomsprov, Vasa vägdistrikt SAMMANFATTNING Detta lärdomsprov behandlar sortering av material från hus, rörbroar, vägbelysning, räcken, gammal asfalt och skog som rivs och fälls undan vägbyggnadsprojekt samt eventuella objekt där detta material kan återanvändas. Dessutom behandlas också miljötillstånd som behövs för återvinningen samt medelanden i enlighet med miljöskyddslagen. I arbetet har också sammanställts aktörerna i anknytning till detta inom Vasa vägdistrikt. Lärdomsprovet har skrivits på basis av lagar i anknytning till ämnet och annan källitteratur samt utgående från uppgifter som fåtts av experter inom branschen samt myndigheter. Den mängd stenmaterial som fås från naturen är begränsad. Vid röjningarna i samband med vägbyggnadsprojekt fås betong, tegel, gammal asfalt samt stubbar och avverkningsavfall, som på grund av sina tekniska egenskaper skulle lämpa sig för återvinning i vägkonstruktioner och således ersätta stenmaterial från naturen. Enligt avfallslagen räknas material eller föremål som tagits ur bruk som avfall, och enligt miljöskyddslagens 28 4 punkt kräver återanvändning av avfall som sker i en anläggning eller yrkesmässigt miljötillstånd. Av de material som uppkommer kan endast betong återanvändas utan tillstånd på basis av statsrådets förordning om återanvändning av vissa avfall inom jordbyggnad. Meddelande om detta ska dock skickas till miljöskyddets datasystem. Lagstiftningen ger dock inte direkta svar på alla tillståndsfrågor, utan kravet på tillstånd kan bero på miljömyndighetens tolkningar. Det finns också skillnader i kravet på tillstånd regionalt och från fall till fall.

7 Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus 5 Sisältö 1 JOHDANTO 9 2 TYÖN TARKOITUS JA TAVOITE 10 3 JÄTEDIREKTIIVI 11 4 JÄTELAKI 1072/ Jätelakiin liittyviä säädöksiä Määritelmiä ja tavoitteet Soveltamisala Jätteen haltijan velvollisuudet Jätehuolto Viranomaiset 13 5 VALTIONEUVOSTON ASETUS ERÄIDEN JÄTTEIDEN HYÖDYNTÄMISESTÄ MAARAKENTAMISESTA 591/ Asetuksen tavoitteet ja tarkoitus Asetuksen soveltamisala Jätteen hyödyntämistä koskevat vaatimukset Soveltamisalaan kuuluvat jätteet ja niiden laadunhallinta Laadunvarmistusjärjestelmä Perus- ja laadunvalvontatutkimukset Ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään 17 6 VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS KAATOPAIKOISTA 861/ Päätöksen tavoite ja kaatopaikan määritelmä Pysyvän jätteen kaatopaikat Tavanomaisten jätteiden kaatopaikat Ongelmajätteiden kaatopaikat Jätteestä annettavat tiedot 19 7 JÄTEVEROLAKI 495/ YMPÄRISTÖNSUOJELULAKI 86/ Lain tavoite ja soveltamisala Yleiset periaatteet Selvilläolovelvollisuus Ympäristönsuojeluasetus 22

8 6 Purku- ja raipuuvausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus 9 YMPÄRISTÖLUPA Ympäristöluvan tarve Lupaviranomaiset Ympäristölupavirastot Ympäristökeskukset Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Lupaprosessi Luvan hakeminen Lupahakemuksesta tiedottaminen Lupaharkinta ja päätös Luvan voimassaolo Ympäristölupien käsittelyaika Ympäristölupien käsittelymaksut YMPÄRISTÖNSUOJELULAIN MUKAINEN ILMOITUS Ilmoitusvelvolliset toiminnot Viranomaiset Ilmoituksen sisältö Ympäristönsuojelulain mukainen ilmoitus Ilmoitus jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa Ilmoitusajat Ilmoituksista perittävät maksut LUPASÄÄNTELYN ONGELMIA JA KEHITTÄMISMAHDOLLISUUKSIA RAKENNUSJÄTTEIDEN LAJITTELU Lajitteluvelvollisuus Lajitteleva purku Miksi kannattaa lajitella jätteet Jätteiden lajittelu ja kuljetus työmaalla MAARAKENTAMISEEEN SOVELTUVAT PURKUMATERIAALIT Asfaltti Asfalttirouhe ja -murske Asfaltin ominaisuudet Asfaltti ja ympäristö Käyttökohteet Varastointi Uusiokäytön luvanvaraisuus Urakoitsijoiden työmaakäytäntöjä 40

9 Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus Betoni Betonimurskeen valmistus Betonimurskeen luokitus Betonimurskeen ominaisuudet Betonimurske ja ympäristö Käyttökohteet Uusiokäytön luvanvaraisuus Urakoitsijoiden työmaakäytäntöjä Tiili Tiilimurske Tiilimurskeen ominaisuudet Käyttökohteet Uusiokäytön luvanvaraisuus KIERRÄTYKSEEN MENEVÄT MATERIAALIT Puu Purkupuu Kannot ja hakkuutähteet Metalli Kierrätysmetalli Kaiteet, teräsputkisillat ja teräksiset valaisinpylväät Ongelmajätteet Rakennustyömaan ongelmajätteet Kyllästetty puu Puiset valaisinpylväät ja lamput Muu kierrätyskelpoinen rakennusjäte ja sekajäte ALUEELLISIA TOIMIJOITA Alueelliset jätehuoltoyhtiöt Ab Stormossen Oy Ab Ekorosk Oy Oy Botniarosk Ab Millespakka Oy Lakeuden Etappi Oy Vestia Oy Kuljetusyhtiöitä Lassila & Tikanoja Oyj SITA Findland Oy Ab Metallin kerääjiä Kuusakoski Jylhän Metalliromu Oy Stena Metalli Oy 57

10 8 Purku- ja raipuuvausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus tierakentamisessa 15.4 Kantojen ja hakkuutähteiden vastaanottajia L & T Biowatti Oy UPM Kymmene Oyj Lohja Rudus Oy Ab YHTEENVETO LÄHTEET LIITTEET 66

11 Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus JOHDANTO 9 1 JOHDANTO Luonnosta otettua kiviainesta käytetään Suomessa noin 100 miljoonaa tonnia vuodessa ja tästä kivimäärästä menee lähes puolet väylärakentamiseen. 20 % kiviaineksesta saadaan rakentamispaikalta, mutta loput 80 % joudutaan kuljettamaan paikalle muualta. Kiviainesta tarvittaisiin etenkin kasvavien asutuskeskusten lähistöllä, minne on toisaalta koko ajan vaikeampi saada ympäristölupia uusia ottamoita varten. Siksi kuljetusmatkat ottamolta työmaalle pitenevät ja samalla kiviaineksen hinta nousee (Mroueh, Mäkelä, Nousiainen & Valkeisenmäki 2007). Tienrakennushankkeiden yhteydessä joudutaan kaatamaan metsää, purkamaan taloja ja muita tielinjalla olevia esteitä, kuten tievalaistusta ja kaiteita. Näistä raivaustöistä syntyvät materiaalit voidaan suurelta osin kierrättää, kun ne lajitellaan oikein. Osa materiaaleista voidaan käyttää hyödyksi maarakentamisessa, ja korvata näin luonnosta otettavia kiviaineksia. Ongelmana on, että raivauksessa syntyvät materiaalit määritellään jätelain mukaan jätteeksi. Jätelain mukaan jätteet tulisi hyödyntää, jos se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Ensisijaisesti jätteet tulisi käyttää hyödyksi aineena ja toissijaisesti energiana. Raivauksessa syntyviä materiaaleja uusiokäytettäessä on tiedettävä materiaalin ominaisuudet, mihin käyttöön se soveltuu ja edellyttääkö toiminta ympäristölupaa tai ilmoituksen tekemistä.

12 10 Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus TYÖN TARKOITUS JA TAVOITE 2 TYÖN TARKOITUS JA TAVOITE Tiehallinnon urakoissa rakennetaan uusia teitä ja korjataan vanhoja, jolloin saatetaan joutua myös purkamaan rakennuksia, kaatamaan puita tai kaivamaan ylös asfalttia. Puretuista rakennuksista jää tiiliä ja betonia, jotka teknisiltä ominaisuuksiltaan soveltuisivat uusiokäyttöön maarakentamisessa. Samoin kannot ja hakkuutähteet voitaisiin hakettaa ja käyttää hyödyksi. Ongelmana on, ettei tarkasti tiedetä, mitä lupia tai ilmoituksia materiaalien uusiokäyttöön vaaditaan, tai voidaanko materiaaleja hyödyntää joissain kohteissa ilman lupaa. Tiehallinnon vuoteen 2010 tähtäävässä ympäristöohjelmassa Kohti ekotehokasta liikennejärjestelmää puhutaan ekotehokkaasta materiaalien käytöstä. Tiehallinto pyrkii estämään jätteiden syntyä mm. lisäämällä luonnonmateriaalien korvaamista muutoin jätteeksi joutuvilla materiaaleilla ja tähän kaivataan ohjeistusta. Työn tavoitteena on selvittää purkukohteissa syntyvien materiaalien hyödyntämiseen tarvittavat luvat ja ilmoitukset. Lisäksi työssä selvitetään, mitä tulee tehdä niille materiaaleille, joita syntyy raivauksessa, mutta jotka eivät sovellu uusiokäyttöön maarakentamisessa, esimerkiksi metallit ja ongelmajätteet. Tarkoituksena on luoda selkeä ohje, josta selviää, miten materiaalit tulee lajitella, minne ne tulee viedä, tarvitaanko mahdolliseen uusiokäyttöön lupa tai ilmoitus ja mihin tällöin tulee ottaa yhteyttä. Näistä tiedoista kootaan vielä työn loppuun yhteenvetomaisesti materiaaliohjekortit. Työhön on tarkoitus kerätä myös tietoja alueellisista toimijoista. Työssä käsitellään esimerkkeinä rakennusten purussa syntyvää tiiltä ja betonia, päällysteiden purussa syntyvää asfalttia, metsien kaadossa jäljelle jääviä kantoja ja hakkuutähteitä sekä vanhaa tievalaistusta, tiekaiteita ja käytöstä poistettavia teräsputkirumpuja. Alueellisesti työ on rajattu käsittelemään Vaasan tiepiirin eli entisen Vaasan läänin aluetta ja sen alueen lupakäytäntöjä sekä alueellisia toimijoita. Lupakäytännöt vaihtelevat jonkin verran eri ympäristökeskusten alueilla sekä ympäristökeskusten ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten kesken. Työ toteutetaan tutkimalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja lakeja. Näiden lähteiden tueksi kerätään tietoja Tiehallinnon käyttämiltä alueen suurimmilta urakoitsijoilta sekä lupaviranomaisilta ja muilta asiantuntijoilta.

13 Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus JÄTEDIREKTIIVI 11 3 JÄTEDIREKTIIVI Ensimmäinen direktiivi jätteistä (75/442/ETY) on annettu Vuoden 1975 direktiivi uudistettiin täysin vuonna 1991, ja viimeisin päivitetty versio (2006/12/EY) on annettu Direktiivin alussa määritellään, ettei direktiiviä sovelleta ilmakehään päästettyihin kaasumaisiin päästöihin eikä jätteisiin, jotka kuuluvat muun lainsäädännön alaan, kuten radioaktiiviset jätteet ja jätevedet. Direktiivissä vaaditaan jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteet, joilla ensisijaisesti pyritään estämään ja vähentämään jätteiden tuottamista ja toissijaisesti hyödyntämään jätteitä, esimerkiksi kierrättämällä tai käyttämällä jätettä energialähteenä. Jätteiden hyödyntämisessä tulee kiinnittää huomiota siihen, ettei hyödyntämistoiminnoista aiheudu vaaraa tai haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Jäsenvaltiot velvoitetaan perustamaan yhtenäinen ja riittävä käsittelyverkosto niin, että yhteisö on omavarainen jätteenkäsittelyn suhteen. Jäsenvaltioiden tulee myös laatia jätehuoltosuunnitelma. Sen tulee sisältää seuraavat asiat: käsiteltävien ja hyödynnettävien jätteiden alkuperä, laji ja määrä, yleiset tekniset vaatimukset, tiettyjä jätteitä varten tarvittavat erityisjärjestely, sekä jätteiden huolehtimiseen sopivat laitokset ja paikat. Jätehuoltosuunnitelman tekevät jäsenvaltion nimeämät toimivaltaiset viranomaiset, jotka huolehtivat direktiivin toimeenpanosta jäsenmaassa. Direktiivin mukaan kaikki jätteiden huolehtimis- ja hyödyntämistoimet, jotka on listattuna direktiivin liitteissä II A ja B ovat luvanvaraisia. Huolehtimistoimia ovat esimerkiksi jätteen sijoittaminen maahan tai maan päälle ja pysyvä varastointi. Hyödyntämistoimiksi luetaan esimerkiksi jätteen käyttö polttoaineena tai muutoin energian tuottamiseksi sekä metallien ja metalliyhdisteiden kierrätys ja talteenotto. Direktiivi velvoittaa rekisteröimään sellaiset laitokset ja yritykset, joiden toiminta ei ole luvanvaraista, mutta jotka keräilevät tai kuljettavat jätteitä ammattimaisesti tai jotka järjestävät jätteistä huolehtimista tai hyödyntämistä muitten puolesta. Laitosten ja yritysten on myös pidettävä kirjaa jätteiden laadusta, määrästä ja alkuperästä sekä tarvittaessa lisäksi määränpäästä, keräilytiheydestä, kuljetustavasta ja käsittelymenetelmistä. Kirjanpito tulee pyydettäessä luovuttaa viranomaisille. Viranomaisten on myös tehtävä tarkastuksia sekä luvanvaraisissa että vain rekisteröidyissä yrityksissä ja laitoksissa. Jätteen huolehtimiskustannuksista vastataan saastuttaja maksaa -periaatteella. Ensisijaisesti maksaja on jätteen haltija, joka antaa jätteen keräilijän tms. yrityksen haltuun tai jätteen aikaisemmat haltijat tai valmistaja, jonka tuotteesta jäte on peräisin. Komissio valvoo direktiivin määräysten sisällyttämistä jäsenmaakohtaisiin lakeihin vaatimalla joka kolmas vuosi sektorikohtaisen kertomuksen, joka kattaa myös muut asiaankuuluvat direktiivit. (2006/12/EY)

14 12 Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus JÄTELAKI 1072/ JÄTELAKI 1072/ Jätelakiin liittyviä säädöksiä Ensimmäinen jätelaki on annettu ja viimeisimmät muutokset siihen on tehty Jätelakia ohjaa Euroopan Unionin Neuvoston antama direktiivi jätteistä. Jätelaki on kansallinen sovellus direktiivissä annetuista määräyksistä. Jätelakia tarkentaa jäteasetus (1390/1993), sekä erinäiset muut valtioneuvoston asetukset ja päätökset, kuten valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (591/2006) ja valtioneuvoston päätös rakennusjätteistä (294/1997) sekä jäteverolaki (495/1996). 4.2 Määritelmiä ja tavoitteet Jätelaissa jätteellä tarkoitetaan "ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä". Jäteasetuksen liitteeseen 1 on listattu jäteluokat, eli ne tuotteet ja materiaalit, jotka määritellään jätteeksi. Jätteiden hyödyntämisellä tarkoitetaan "toimintaa, jonka tarkoituksena on ottaa talteen ja käyttöön jätteen sisältämä aine tai energia" (JäteL 3 :n 10 kohta), myös kierrätys luetaan hyödyntämiseksi. Käsittely on määritelty toiminnaksi, "jonka tarkoitus on jätteen vaarattomaksi tekeminen tai lopullinen sijoittaminen" (JäteL 3 :n 11 kohta). Hyödyntämisja käsittelytoiminnot on listattu jäteasetuksen liitteisiin 5 ja 6. (L1072/1993, HE 77/1993, 1390/1993.) Jätelain tavoitteena on tukea kestävää kehitystä eli edistää luonnonvarojen järkevää käyttöä ja estää jätteistä aiheutuvia vaaroja tai haittoja terveydelle ja ympäristölle. (L1072/1993) 4.3 Soveltamisala Jätelakia sovelletaan koskemaan jätettä, sen synnyn ehkäisemistä ja sen haitallisten tai vaarallisten ominaisuuksien vähentämistä. Lisäksi jätelaki koskee jätteen hyödyntämisen edistämistä, jätehuollon muuta järjestämistä sekä roskaantumista ja tällaisen alueen puhdistamista. Jätelaki ei koske jätteitä, joista on säädetty muussa lainsäädännössä. Jätteistä aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen kuuluu ympäristösuojelulakiin. (L1072/1993) 4.4 Jätteen haltijan velvollisuudet Selvilläolovelvollisuus tarkoittaa, että jätteen haltijan on oltava selvillä hallussaan olevasta jätteestä: mitä jäte on, paljonko sitä on, mistä se on peräisin, mitkä ovat sen jätehuollon kannalta merkittävimmät ominaisuudet ja onko jätteellä terveys- tai ympäristövaikutuksia. Jätteen haltijalla on myös kirjanpitovelvollisuus, mikäli toiminnalla on ympäristölupa tai toimija on ongelmajätteen tuottaja tai sen ammattimainen kuljettaja. Kirjaa on pidettävä mm. syntyneen, kerätyn, varastoidun, kuljetetun, hyödynnetyn, käsitellyn, myydyn ja välitetyn jätteen määrästä, lajista, laadusta ja alkuperästä.

15 Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus JÄTELAKI 1072/ Yleisellä huolehtimisvelvollisuudella laissa tarkoitetaan sitä, että kaikessa toiminnassa on pyrittävä siihen, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Lisäksi on huolehdittava, ettei jätteestä aiheudu merkityksellistä haittaa tai vaikeutta jätehuollon järjestämiselle, eikä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. (L1072/1993) 4.5 Jätehuolto Jätehuollolla tarkoitetaan jätelaissa seuraavaa "jätteen keräystä, kuljetusta, hyödyntämistä ja käsittelyä sekä näiden toimintojen tarkkailua ja käsittelypaikan jälkihoitoa" (JäteL 3 :n 8 kohta). Jätelain perustelujen mukaan velvollisuus erotella jäte, pyrkiä hyödyntämään se ja järjestämään jätehuolto niin, ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle koskee kaikkia jätteen haltijoita. Jätelain hierarkian mukaan jätteen syntyä on pyrittävä ehkäisemään. Kun jätettä kuitenkin syntyy, on se ensisijaisesti pyrittävä käyttämään uudelleen tai hyödyntämään sen sisältämä aine. Toissijaisesi jätteestä pyritään ottamaan talteen sen sisältämä energia. Viimeisenä käsittelyvaihtoehtona on jätteen poltto ilman energian talteenottoa tai sijoittaminen kaatopaikalle. Jätehuollosta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, eikä jätettä saa hylätä tai käsitellä hallitsemattomasti. Jätteet on myös kerättävä ja pidettävä toisistaan erillään, mikäli se on terveydelle tai ympäristölle hyödyllistä tai aiheellista jätehuollon asianmukaisen järjestämisen kannalta sekä teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Erilaatuiset ongelmajätteen on myös pidettävä toisistaan ja muista jätteistä erillään. Jätteestä aiheutuvista kustannuksista vastaa jätteen haltija tai edellinen haltija. Jätemaksut määrittelee kunta, jolla on jätelain nojalla mahdollisuus periä korkeampi maksu lajittelemattomasta kuin lajitellusta jätteestä, myös kierrätyskelpoisesta jätteestä voidaan periä pienempi maksu kuin hyödyntämiseen kelpaamattomasta jätteestä, joka joutuu kaatopaikalle. Määritellyistä jätetaksoista voidaan poiketa yksittäistapauksessa. (L1072/1993, HE 77/1993) 4.6 Viranomaiset Jätelain viranomaisina toimivat ympäristöministeriö, ympäristökeskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Ympäristöministeriö toimii johtavana, kehittävänä ja ohjaavana viranomaisena, sekä valvoo jätteen maastavientiä, maahantuontia ja jätelain alaisia siirtoja Suomen alueen kautta. Alueelliset ympäristökeskukset kehittävät ja ohjaavat laissa annettuja säännöksiä alueellaan, sekä toimivat valvovana virnaomaisena. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävä on valvoa laissa määrättyjä säännöksiä kunnissa. Jätteen kansainvälisiä siirtoja valvoo tullilaitos yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. (L1072/1993)

16 14 Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus VALTIONEUVOSTON ASETUS ERÄIDEN JÄTTEIDEN HYÖDYNTÄMISESTÄ MAARAKENTAMISESTA 591/ VALTIONEUVOSTON ASETUS ERÄIDEN JÄTTEIDEN HYÖDYNTÄMISESTÄ MAARAKENTAMISESTA 591/ Asetuksen tavoitteet ja tarkoitus Valtioneuvoston asetuksen eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa tarkoituksena on edistää jätteiden hyödyntämistä määrittelemällä ne edellytykset, joiden täyttyessä asetuksessa määriteltyjen jätteiden käyttöön maarakentamisessa ei tarvita ympäristölupaa. Kevennetty ja selkeytetty ilmoitusmenettely lupamenettelyn sijaan parantaa jätteiden kilpailuasemaa luonnonmateriaaleihin verrattuna. Asetuksella pyritään kuitenkin varmistamaan, että ympäristösuojelun korkea taso säilyy. (VNa 591/2006) 5.2 Asetuksen soveltamisala Asetusta sovelletaan tällä hetkellä jätteenä pidettävän betonimurskeen sekä kivihiilen, turpeen ja puuperäisen aineksen polton lento- ja pohjatuhkien laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen seuraavissa maarakentamiskohteissa: - yleiset tiet, kadut, pyörätiet ja jalkakäytävät sekä niihin välittömästi liittyvät tienpitoa tai liikennettä varten tarpeelliset alueet, pois lukien meluesteet - pysäköintialueet - urheilukentät, virkistys- ja urheilualueiden reitit - ratapihat sekä teollisuus-, jätteenkäsittely- ja lentoliikenteen alueiden varastointikentät ja tiet. Toteutuksen tulee kuitenkin noudattaa maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) tarkoitettua katusuunnitelmaa, yleisen alueen toteuttamissuunnitelman, luvan tai ilmoituksen mukaisesti taikka yleisistä teistä annetussa laissa (243/1954) tai maantielaissa (503/2005) tarkoitettua tiesuunnitelmaa. Asetusta ei sovelleta tärkeillä tai muilla vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla (luokat I-II), eikä kaivojen läheisyydessä, vaan tällöin toimintaan tarvitaan edelleen lupa. Asetuksen soveltamisalat on tarkasti määritelty siksi, ettei todellisuudessa loppusijoittamiseksi tarkoitettua toimintaa naamioitaisi jätteen hyödyntämiseksi ilman ympäristölupaa. (VNa 591/2006) 5.3 Jätteen hyödyntämistä koskevat vaatimukset Asetuksen mukaisessa jätteiden hyödyntämisessä on ympäristösuojelulain ja jätelain lisäksi noudatettava seuraavia vaatimuksia: - haitallisten aineiden liukoisuus ja pitoisuus eivät saa ylittää VNa:n liitteen 2 mukaisesti mitattuna liitteessä 1 esitettyjä raja-arvoja - haitallisten aineiden liukoisuus ei saa lisääntyä sekoitettaessa keskenään asetuksen soveltamisalaan kuuluvia jätteitä tai lisättäessä kalkkia, sementtiä tai muita vastaavia aineita

17 Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus VALTIONEUVOSTON ASETUS ERÄIDEN JÄTTEIDEN HYÖDYNTÄMISESTÄ MAARAKENTAMISESTA 591/ käytetään vain rakenteen vaatima määrä jätettä, enintään 150 senttimetriä - jäte ei saa joutua kosketuksiin pohjaveden kanssa ja etäisyys talousvesikaivoihin on oltava yli 30 metriä - jätettä sisältävä rakenne on peitettävä tai päällystettävä - jätteen varastointi ja muu toiminta järjestetään niin, että jätteen joutuminen ympäristöön estetään, eikä toiminnasta saa aiheutua muutakaan haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle - varastointi hyödyntämispaikalla voidaan aloittaa aikaisintaan neljä viikkoa tai peitettynä kymmenen kuukautta ennen hyödyntämistä. Peittämisellä tarkoitetaan jätettä sisältävän rakenteen suojausta vähintään 10 senttimetrin paksuisella kerroksella luonnon kiviainesta, esimerkiksi soraa, hiekkaa tai kalliomursketta. Tällä pyritään estämään jätteen leviäminen ympäristöön. Päällystämisellä tarkoitetaan jätettä sisältävän rakenteen suojaamista vettä läpäisemättömällä materiaalilla, esimerkiksi asfaltilla. Päällysteen tyhjätila saa olla enintään 5 prosenttia. (VNa 591/2006) 5.4 Soveltamisalaan kuuluvat jätteet ja niiden laadunhallinta Asetuksen soveltamisalaan kuuluville jätteille tulee tehdä perustutkimukset ja laadunvarmistustutkimuksia. Perustutkimuksissa selvitetään jätteen ominaisuudet sen haitattomuuden osoittamiseksi. Laadunvarmistustutkimuksilla tarkkaillaan, että jätteen ominaisuudet pysyvät annettujen raja-arvojen mukaisina. Laadunhallintaa kuuluu laadunvarmistustutkimusten lisäksi laadunvarmistusjärjestelmä. (VNa 591/2006) Laadunvarmistusjärjestelmä Jätteen luovuttajalla tulee olla laadunvarmistusjärjestelmä, jonka on sisällettävä ainakin seuraavat kohdat: - laadunvalvontatutkimukset, joka sisältää mm. näytteenottosuunnitelman, tutkittavien aineiden raja-arvot, poikkeamien käsittelyn ja seuranta-asiakirjat - nimetyt vastuuhenkilöt ja näiden pätevyydet - ohjeet jätteen vastaanotosta, varastoinnista, käsittelystä ja toimittamisesta hyödyntämispaikkaan - laadunvarmistusjärjestelmän arviointi- tai auditointisuunnitelma - tarvittaessa puhtausvaatimukset, esimerkiksi jätteeseen kuulumattoman aineksen osuus - seuranta ja raportointi, joka pitää sisällään laadunvalvontapöytäkirjat, laatupoikkeamat ja niihin liittyvät toimenpiteet sekä hyödynnettäväksi toimitetun jätteen määrät, laatu ja toimituskohteet. (VNa 591/2006)

18 16 Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus VALTIONEUVOSTON ASETUS ERÄIDEN JÄTTEIDEN HYÖDYNTÄMISESTÄ MAARAKENTAMISESTA 591/ Perus- ja laadunvalvontatutkimukset Perustutkimuksissa selvitetään vakioiduin analyysi- ja testausmenetelmin ainakin jätteen koostumus ja haitallisten aineiden liukoisuus. Vähintään viiden vuoden välein tai mikäli toiminnassa tapahtuu muutoksia, on tehtävä lisätutkimuksia, joiden tarkoituksena on osoittaa että jäte vastaa edelleen perustutkimusten arvoja. Samalla on tarkistettava myös laadunvarmistusjärjestelmän ajantasaisuus. Betonimurskeen osalta perustutkimukset voidaan tehdä luovuttajakohtaisesti. (VNa 591/2006) Jätteen laatua tulee seurata laadunvalvontatutkimuksilla riittävän pitkästi, vähintään viidellä perättäisellä näytteenottosuunnitelman mukaisen tutkimuskerralla. Mikäli laatua ei ole seurattu, voidaan asetuksen mukaista käyttöä arvioida jäte-erittäin tehtävillä perustutkimuksilla. Laadunvarmistustutkimuksissa tarkastetaan vain kullekin jätteelle ns. kriittisiksi määritellyt aineet. Laadunvalvonnan tulokset saavat yksittäistapauksessa ylittää 30 %:lla rajaarvon, mikäli kahden vuoden aikana tehtyjen kokeiden keskiarvo ei ylitä rajaarvoa. (VNa 591/2006) Asetuksen liitteessä 1 on määritelty soveltamisalaan kuuluvat jätteet ja niiden sisältämien haitallisten aineiden pitoisuuksien ja liukoisuuksien rajaarvot. Liitteeseen on taulukoitu erikseen perustutkimusten ja laadunvarmistustutkimusten raja-arvot. Soveltamisalaan kuuluvia jätteitä voidaan lisätä asetukseen liitteitä lisäämällä. (VNa 591/2006) Näytteenottajalla tulee olla riittävä asiantuntemus jätenäytteiden ottamisesta ja näytteet tulee ottaa ensisijaisesti jatkuvasta jätevirrasta. Näytteenotossa ja näytteiden valmistuksessa on noudatettava seuraavia standardeja SFS-EN ja SFS-EN sekä standardiluonnosta pren Standardien vaatimuksista voidaan poiketa, mikäli niiden noudattaminen ei jätteen laadun vuoksi ole teknisesti tai taloudellisesti kohtuullisesti toteutettavissa. Asetuksen liitteen 2 kohdassa 2.2 on määritetty minkä standardin mukaan mikin määritys on tehtävä. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen mukaan näytteenotossa ja analysoinnissa tulee noudattaa myös soveltuvin osin kaatopaikkoja koskevia päätöksiä ja asetuksia. (VNa 591/2006, Lindroos 2007.) Lainsäädännön vaatimukset täyttäneitä selvityksiä ovat tehneet ainakin VTT ja Pirkanmaan ympäristökeskus. Muitakin asiantuntijalaitoksia voidaan käyttää, mikäli selvitykset täyttävät lainsäädännön vaatimukset. Mikäli vaatimukset eivät täyty, selvityksiä ei hyväksytä. (Lindroos 2007)

19 Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus VALTIONEUVOSTON ASETUS ERÄIDEN JÄTTEIDEN HYÖDYNTÄMISESTÄ MAARAKENTAMISESTA 591/ Ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään Vaikka jätteen hyödyntäminen ei vaadi ympäristölupaa, on siitä kuitenkin tehtävä ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään, kuten jätedirektiivissä ja jätelaissa velvoitetaan. Ilmoitus tehdään ympäristöhallinnon verkkosivuilta tulostettavalla lomakkeella, joka toimitetaan alueelliseen ympäristökeskukseen. Ilmoituksella halutaan varmistaa, ettei jätteiden todellista hautaamista maahan naamioitaisi maarakentamisen yhteydessä tapahtuvaksi hyödyntämiseksi. (VNa 591/2006) Ilmoituksen teosta kerrotaan tarkemmin luvussa 10. Seuraavasta kaaviokuvasta (Kuva 2) voi tarkistaa, riittääkö jätteen hyödyntämiseen ilmoituksen tekeminen vai tarvitaanko lupa. Jäte mukana asetuksen liitteessä Kyllä Käyttö asetuksen mukaista? Ei Ei Kyllä Laadunhallinta asetuksen mukaista? Ei Kyllä Kokonaispitoisuudet ja liukoisuudet raja-arvojen mukaiset? Ei Kyllä Ilmoitusmenettely Lupahakemus Kuva 1. Ilmoitusmenettelyn käytön ehdot (Kilpeläinen, Ojanen & Reinikainen 2006)

20 18 Purku- ja raivausmateriaalien käsittely ja uusiokäytön luvanvaraisuus VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS KAATOPAIKOISTA 861/ VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS KAATOPAIKOISTA 861/ Päätöksen tavoite ja kaatopaikan määritelmä Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista on annettu , ja viimeisimmät muutokset siihen on tehty Päätöksen tavoitteena on suojella pinta- ja pohjavettä, maaperää ja ilmaa sekä torjua ilmastonmuutosta ja muita vastaavia laaja-alaisia ympäristövaikutuksia. Päätöksellä ohjataan kaatopaikkojen suunnittelua, perustamista, rakentamista, käyttöä, hoitoa, käytöstä poistamista ja jälkihoitoa, sekä jätteiden sijoittamista niille siten, ettei niistä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. (VNp 861/1997) Päätöksessä kaatopaikalla tarkoitetaan "jätteiden käsittelypaikkaa, jossa jätettä sijoitetaan maan päälle tai maahan, mukaan lukien - tuotantopaikan yhteydessä oleva paikka, jonne jätteen tuottaja sijoittaa omaa jätettään ja - yli vuoden käytössä oleva paikka, jossa jätettä varastoidaan väliaikaisesti; kaatopaikkana ei kuitenkaan pidetä - paikkaa, jossa jätettä puretaan sekä lajitellaan, yhdistettään tai valmistellaan muulla tavoin siirrettäväksi muualle esikäsiteltäväksi, käsiteltäväksi tai hyödynnettäväksi, - alle kolmen vuoden pituista jätteen varastointia ennen sen hyödyntämistä tai esikäsittelyä eikä - alle yhden vuoden pituista jätteen varastointia ennen sen käsittelyä" (VNp861/ :n 1 kohta). Kaatopaikat luokitellaan kolmeen eri luokkaan: ongelmajätteiden, tavanomaisten jätteiden ja pysyvien jätteiden kaatopaikat. Ympäristönsuojelulain ja -asetuksen nojalla kaatopaikoille on haettava ympäristölupa. Tästä luvasta ilmenee myös minkä kaatopaikkaluokan kaatopaikalle lupa on myönnetty. Lupaviranomaisen tullee tarkastaa, että kaatopaikka vastaa lupahakemusta ja lupamääräyksiä, ennen kuin se otetaan käyttöön tai poistetaan käytöstä. (VNp 861/1997) 6.2 Pysyvän jätteen kaatopaikat Pysyvällä jätteellä on määritelty tarkoitettavan päätöksessä seuraavaa "jätettä, joka ei liukene, pala tai reagoi muutoin fysikaalisesti tai kemiallisesti eikä hajoa biologisesti tai reagoi muiden aineiden kanssa aiheuttaen vaaraa terveydelle tai ympäristölle ja jossa ei pitkänkään ajan kuluessa tapahdu olennaisia muita fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia muutoksia sekä jonka sisältämien haitallisten aineiden kokonaishuuhtoutuminen ja -pitoisuus samoin kuin jätteestä muodostuvan kaatopaikkaveden myrkyllisyys ympäristölle on merkityksetön eikä siitä ennen kaikkea aiheudu vaaraa pinta- ja pohjavesien laadulle".