Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2011

Transkriptio

1 Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2011 KIRKKO- HALLITUS

2 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE 1. Kirkon ulkoasiain neuvoston tehtävä Toimintaympäristö ja tapahtumat Maailman uskontotilanne Muuttoliike ja monikulttuuristuminen Ekumeeniset yhteydet...11 Kirkkojen maailmanneuvosto...11 Euroopan kirkkojen konferenssi...13 Luterilainen Maailmanliitto...14 Suomen Ekumeeninen neuvosto...15 Porvoon kirkkoyhteisö...15 Ekumenia Pohjolassa Ekumeeniset tapahtumat Neuvoston kokoukset Kirkon edustaminen Kansainvälisten ja ekumeenisten yhteyksien rahasto Jäsenmaksut ja erityisavustukset ekumeenisille järjestöille Ulkoasiain osaston toimintakertomusten ja -suunnitelmien käsittely Selvitystyö kirkon kansainvälisen toiminnan kentästä Työalat ja toimikunnat Teologiset asiat...26 Valmistellut lausunnot...26 Viestintä...27 Stipenditoiminta...27 Ystävyysseurakuntatyö...28

3 4.2. Ulkosuomalaistyö...29 Yhteistyö sisarkirkkojen kanssa...29 Henkilöstö Suomessa ja ulkomailla...32 Turistityö...33 Koulutus...33 Viestintä...34 Yhteistyö ja verkostoituminen...35 Kirkon ulkosuomalaistyön strategia...36 Työ Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa Lähetystyö...37 Kirkon lähetysstrategia...37 Seurakuntien ja hiippakuntien tukeminen...38 Julkaisutoiminta...40 Ekumeenisia ja uskontojenvälisiä yhteyksiä kotimaassa ja ulkomailla...40 Kirkon lähetysjärjestöjen toiminta Kirkon Ulkomaanapu...41 Tehtävä...41 Strateginen työskentely Neuvoston asettamat neuvottelukunnat ja työryhmät Neuvottelukunta Suomen helluntaiherätyksen kanssa Neuvottelukunta Suomen Vapaakirkon kanssa Yhteistyöryhmä Suomen Metodistikirkon sekä Finlands svenska metodistkyrkanin kanssa Ekumeenisten yhteyksien työryhmä Itä-Euroopan työryhmä Kirkko ja islam -työryhmä Lähetys- ja uskontoteologinen työryhmä Kirkko ja juutalaisuus -työryhmä...49 Liitteet...50 Kirkon ulkoasiain neuvoston kokoonpano Kirkon ulkoasiain neuvoston työjaoston kokoonpano Teologisten asiain toimikunta...51 Kirkon ulkosuomalaistyön toimikunta...51

4 Kirkon lähetystyön toimikunta...52 Kirkon Ulkomaanavun säätiön hallitus...52 Neuvottelukunta Suomen helluntaiherätyksen kanssa...53 Neuvottelukunta Suomen Vapaakirkon kanssa...53 Ekumeenisten yhteyksien työryhmä...53 Itä-Euroopan työryhmä...54 Kirkko ja islam -työryhmä...54 Lähetys- ja uskontoteologinen työryhmä...54 Kirkko ja juutalaisuus -työryhmä...55 Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston henkilökunta...56 Johtajan toimisto...56 Teologisten asiain yksikkö...56 Ulkosuomalaistyön yksikkö...56 Kirkon lähetystyön keskus...56 Ulkosuomalaistyön työntekijät...57 Kirkkomme edustajat ekumeenisissa järjestöissä ja muissa yhteyksissä Kirkon edustaminen vuonna

5 ESIPUHE Ekumenia on kirkkojen välistä yhteistyötä ja kirkon näkyvän ykseyden edistämistä. Suomen evankelis-luterilainen kirkko toimii avoimesti ja aktiivisesti yhteistyössä toisten kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja ekumeenisten järjestöjen kanssa. Yhteisinä ekumeenisina aiheina ovat sekä periaatteelliset teologiset kysymykset että käytännön asiat. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on Luterilaisen maailmanliiton, Kirkkojen maailmanneuvoston ja Euroopan kirkkojen konferenssin perustajajäsen. Merkittävä osa kirkon kansainvälisestä ekumeenisesta toiminnasta toteutuu näiden järjestöjen puitteissa. Lisäksi kirkkomme osallistuu alueellisiin kirkkojenvälisiin verkostoihin, kuten Porvoon kirkkoyhteisöön ja Ekumenia Pohjolassa -verkostoon sekä käy kahdenvälisiä oppineuvotteluja muiden kirkkojen kanssa. Keskeinen asema kirkkomme kansainvälisessä työssä on myös kirkollisilla järjestöillä, erityisesti kirkon lähetysjärjestöillä ja Kirkon ulkomaanavulla. Ekumenialla on pitkät perinteet myös kotimaassa ja sen merkitys kasvaa eri tunnustuskuntiin kuuluvien kristittyjen määrän lisääntyessä nopeasti maahanmuuton seurauksena. Kirkkomme on ekumeenisesti aktiivinen myös kotimaassa. Keskeinen yhteistyöverkosto kirkkojen välillä on Suomen Ekumeeninen Neuvosto. Myös kotimaassa käydään oppineuvotteluja useiden kirkkojen kanssa. Tavoitteena on oppia toisiltaan, etsiä sitä mikä yhdistää ja toimia yhteisten kristillisten päämäärien hyväksi. Muiden uskontojen läsnäolo Suomessa on huomattavasti lisääntynyt. Samalla uskontojen välisen vuoropuhelun (uskontodialogin) ja yhteistyön merkitys on kasvanut ja tämän kehityksen voidaan ennakoida jatkuvan. Kirkon suhteista muihin kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojenvälisiin järjestöihin päättää kirkolliskokous. Näiden asioiden valmistelua ja hoitoa varten kirkolliskokous on asettanut Kirkon ulkoasiain neuvoston. Kirkon ulkoasiain neuvosto esittää seuraavilla sivuilla kirkolliskokoukselle kertomuksen toiminnastaan vuonna Sen ohjauksessa toimivan Kirkon ulkoasiain osaston suppea toimintakertomus sisältyy Kirkkohallituksen toimintakertomukseen, tässä kertomuksessa käsitellään laajemmin myös Kirkon ulkoasiain osaston toimintaa. Helsingissä 2. huhtikuuta 2012 Kari Mäkinen Turun ja Suomen arkkipiispa Kirkon ulkoasiain neuvoston puheenjohtaja Kimmo Kääriäinen kirkkoneuvos Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston johtaja

6 1. KIRKON ULKOASIAIN NEUVOSTON TEHTÄVÄ Kirkon ulkoasiain neuvoston tehtävänä on hoitaa kirkon suhteita muihin kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojenvälisiin järjestöihin ja päättää yhdessä arkkipiispan kanssa kirkon edustamisesta näissä asioissa ja johtaa ulkoasiain osaston toimintaa. Kirkolliskokous valitsee arkkipiispan puheenjohdolla toimivan kirkon ulkoasiain neuvoston, johon valitaan neljäksi vuodeksi kymmenen jäsentä sekä kullekin henkilökohtainen varajäsen. Kirkkohallituksen ohjesäännön mukaan kirkon ulkoasiain neuvoston tehtävänä on: 1. hoitaa kirkon suhteita muihin kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojenvälisiin järjestöihin ja päättää yhdessä arkkipiispan kanssa kirkkojärjestyksen 20 luvun 7. :n 2 momentin mukaisesti kirkon edustamisesta näissä asioissa; 2. johtaa ulkoasiain osaston toimintaa; ja 3. valita Kirkon Ulkomaanavun Säätiön hallituksen puheenjohtaja ja jäsenet. (Kirkkohallituksen ohjesääntö 19. ) Kirkon ulkoasiain neuvosto asettaa keskuudestaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan työjaoston, johon se valitsee puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä kolme muuta jäsentä. Näiden varajäseninä toimivat heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. (21. ) Työjaoston tehtävänä on: 1. kiireellisissä tapauksissa päättää kirkon edustamisesta yhdessä arkkipiispan kanssa; 2. päättää muista neuvoston työjaostolle siirtämistä ja neuvostolle muutoin kuuluvista kiireellisistä asioista; sekä 3. valmistella tarvittaessa neuvostolle kuuluvia asioita. Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston tehtävänä on hoitaa kirkon ekumeenisia suhteita ja niihin liittyviä teologisia asioita, vastata ulkomailla asuvien suomalaisten ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa tehtävästä kirkollisesta työstä, edistää kirkon ulkomaista ja kirkkojenvälistä avustustyötä sekä kirkon lähetystyötä ja kirkon lähetysjärjestöjen yhteistyötä. (20. ) Ulkoasiain osastossa on kolme yksikköä: teologiset asiat, ulkosuomalaistyö ja lähetystyön keskus sekä osastonjohtajan toimisto. Yksiköiden työtä ohjaavat ja tukevat neuvoston asettamat toimikunnat, jotka myös valmistelevat asioita neuvostolle. Ulkoasiain neuvoston alaisuudessa työskentelee lisäksi useita neuvottelukuntia ja työryhmiä. 6

7 2. TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA TAPAHTUMAT Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa tarkastellaan usein paikallisena kansankirkkona. Viime vuosina monet kirkon kannalta kielteiset tunnusluvut, kuten jäsenmäärän lasku, ovat olleet huomion kohteena. Samalla on esitetty ennusteita kristinuskon aseman jatkuvasta heikkenemisestä. Kehitys Suomessa, muissa pohjoismaissa ja eräissä muissa Euroopan valtiossa on kuitenkin vain osa kristinuskon piirissä tapahtuvasta muutoksesta. Kun kristikunnan kehitystä tarkastellaan maailmanlaajuisesti, kuva muuttuu: kristittyjen määrä on kasvanut ja kasvun ennustetaan jatkuvan edelleen. Kristinuskon painopiste on kuitenkin siirtynyt eteläiselle pallonpuoliskolle. Globalisaatio (maapalloistuminen) on termi, jolla kuvataan viime vuosikymmenten aikana tapahtunutta maailmanlaajaa keskinäisen riippuvuuden ja keskinäisten yhteyksien lisääntymistä. Prosessilla on monia ulottuvuuksia: riippuvuus lisääntyy talouden, kulttuurin, informaation ja ympäristökysymysten alueella. Tämä kehitys vaikuttaa monin tavoin kirkkomme toimintaympäristöön. Yksi merkittävä ulottuvuus on muuttoliikkeen vilkastuminen ja siinä tapahtuneet painopisteiden muutokset. Suomesta muutetaan aiempaa harvemmin pysyvästi uuteen maahan; ulkomaille muutto on aiempaa lyhytkestoisempaa ja asuinmaat saattavat vaihtua tiheään tahtiin. Toinen muutos on siinä, että Suomi on muuttunut maahanmuuttomaaksi ja ulkomaan kansalaisten määrä on lyhyessä ajassa moninkertaistunut. Tämä on lisännyt muihin kristillisiin kirkkoihin ja muihin uskontoihin kuuluvien määrää Suomessa. Kirkkomme on pitkään ollut aktiivinen kansainvälisissä suhteissaan. Viime vuosikymmenten muutokset uuden teknologian mukanaan tuomine mahdollisuuksineen ovat tuoneet maailman eri kolkilla asuvia ihmisiä lähemmäksi toisiaan. Tieto eri puolilla tapahtuvasta kehityksestä niin hyvässä kuin pahassakin välittyy reaaliajassa. Tämä haastaa kirkkoamme aktiiviseen kansainväliseen toimintaan ja vastuuseen sekä yhteistyöhön ja dialogiin muiden kirkkojen ja ekumeenisten järjestöjen kanssa voidaksemme yhdessä toteuttaa kirkon maailmanlaajaa tehtävää Maailman uskontotilanne Maapallon noin seitsemästä miljardista ihmisestä joka kolmas on kristitty: kristittyjä on 2,3 miljardia. Toiseksi suurin uskonto on islam, muslimeja on 1,5 miljardia. Seuraavaksi eniten on hinduja 969 miljoonaa, buddhalaisia 473 miljoonaa, kiinalaisperäisten uskomusten kannattajia 7

8 Suurten kristillisten yhteisöjen jäsenmäärät ja osuus maailman kaikista kristityistä Maailman uskonnot vuonna 2012 Lähteet: International Bulletin of Missionary Research Vol. 36, No. 1 Jan. 2012, Suomen lähetysneuvoston tilastot. Toimittanut lähetysteologi Timo Vasko, KLK. 8

9 467 miljoonaa, kansanuskontojen kannattajia 264 miljoonaa, uusien uskontojen kannattajia 63 miljoonaa, sikhejä 24 miljoonaa, juutalaisia 15 miljoonaa ja muiden uskontojen kannattajia yhteensä 72 miljoonaa. Uskonnottomien kokonaismääräksi arvioidaan 661 miljoonaa ja ateistien 136 miljoonaa. Kristittyjen määrä on kasvanut ja kasvun odotetaan edelleen jatkuvan. Maanosista eniten kristittyjä jäseninä yhteisöissään on edelleen Euroopassa (sisältää Venäjän), 562 miljoonaa, seuraavina Latinalainen Amerikka 549 miljoonaa, Afrikka 486 miljoonaa, Aasia 359 miljoonaa, Pohjois-Amerikka 225 miljoonaa ja Oseania 24 miljoonaa. Kristittyjen määrällinen kasvu on voimakkainta Afrikassa. Kristinuskon painopiste on siirtynyt eteläiselle pallonpuoliskolle: jo kaksi kolmasosaa kristityistä on päiväntasaajan eteläpuolisissa maissa. Kristittyjen keskuudessa voimakkain määrällinen kasvu tapahtuu edelleen sekä helluntailaisiin, karismaattisiin ja uuskarismaattisiin yhteisöihin kuuluvissa liikkeissä (näihin kuuluu myös jäseniä päällekkäisesti suurista kristillisistä yhteisöistä), joissa arvioidaan olevan mukana yhteensä 612 miljoonaa kristittyä että ns. riippumattomissa kirkoissa, joihin kuuluu 358 miljoonaa kristittyä. Evankelikaalisia (evangelical) kristittyjä arvioidaan olevan 298 miljoonaa. Seuraavina kasvussa ovat protestantit, anglikaanit ja roomalaiskatolinen kirkko. Hitaimmin kasvaa ortodoksinen kristillisyys Muuttoliike ja monikulttuuristuminen Suomi on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut lähtevän siirtolaisuuden maasta maahanmuuttomaaksi. Samalla monikulttuurisuus on lisääntynyt. Maahanmuuttajien koulutus-, identiteetti- ja sopeutumiskysymykset ovat tulleet osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Suomeen muuttaa vuosittain keskimäärin noin henkilöä, joista noin on Suomen kansalaisia. Viron kansalaisia maahanmuuttajista on noin 3 500, Ruotsin ja Venäjän Monikulttuurisia perheitä Suomessa on noin Ulkomaiden kansalaisia on Suomessa noin ja määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan kymmenessä vuodessa. Kasvu on ollut erittäin nopeaa, sillä vuonna 1990 ulkomaalaisia oli vain Ulkomaalaiset saapuvat Suomeen pääsääntöisesti perhesyistä, opiskelemaan, työn tähden tai humanitaarisin perustein. Ulkomaalaisia asuu kaikkialla Suomessa, mutta erityisen paljon heitä on pääkaupunkiseudulla (45 prosenttia ulkomaalaisista). Tilastokeskuksen väestöennusteiden mukaan joka neljäs pääkaupunkiseudulla asuva on ulkomaalainen runsaan kymmenen vuoden kuluttua. Pääosa maahanmuuttajista tulee Suomea lähellä olevista maista. Suurimmat ulkomaalaisryhmät ovat venäläiset, virolaiset, ruotsalaiset ja somalit. Lähes neljä prosenttia Suomessa asuvista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Vieraskielisten määrä on 9

10 kaksinkertaistunut alle kymmenessä vuodessa. Maahanmuuttajaväestön kasvua lisää myös se, että he ovat keskiväestöä selvästi nuorempia: joka kolmas maahanmuuttaja on vuotias. Kun maahanmuuttajien lapsimäärä on kantasuomalaisia suurempi, tulee ulkomaalaistaustaisten määrä kasvamaan nopeasti myös syntyvyyden myötä. Maahanmuutto on lisännyt eri uskontojen vaikutusta Suomessa. Erityisen nopeasti on kasvanut islaminuskoisten määrä. Heitä on yli Noin kolme neljästä maahanmuuttajasta on kuitenkin kristittyjä. Tällä hetkellä maahanmuuttajista vain murto-osa päätyy kirkkomme jäseniksi: Suomessa asuvista vieraskielisistä ainoastaan runsaat seitsemän prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Valtaosa maahanmuuttajista jättäytyy kokonaan rekisteröityneiden uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolelle. Vaikka Suomi on edelleen yksi maailman luterilaisimpia maita, uskonnollinen kenttä on muuttunut nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirkkoon kuuluvien osuus on laskenut. Muihin rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien osuudessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, sen sijaan rekisteröityihin uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut. Tässä joukossa on kuitenkin huomattava määrä niitä, jotka kuuluvat erityyppisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Suomen uskonnollista tarjontaa voidaan pitää hyvin laajana. Kirkon tutkimuskeskuksen ylläpitämän uskonnot.fi -tietokannan mukaan Suomessa oli vuoden 2011 lopussa yli 970 uskonnollista liikettä. Uskontojen välisen vuoropuhelun ja yhteistyön merkitys on lisääntynyt ja tämän kehityksen voidaan ennakoida jatkuvan. Tässä kontekstissa USKOT -foorumin perustaminen tammikuussa 2011 oli merkityksellistä. Perustajajäseninä olivat kolmen monoteistisen uskonnon, kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden yhteisöt. Sääntöjensä mukaan foorumi toimii yhteiskuntarauhan vaalimiseksi ja tarvittaessa yhteistyössä myös muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Muuttoliike on vilkasta myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Väestörekisterikeskuksen poissaolevaa väestöä koskevan rekisterin mukaan ulkomailla asuvien äänioikeutettujen Suomen kansalaisten määrä vuonna 2011 oli noin Heistä kirkon jäseniä on 82 prosenttia. Siirtolaisuusinstituutin arvioiden mukaan ulkomailla asuu Suomessa syntyneitä ensimmäisen polven ulkosuomalaisia noin Kun mukaan lasketaan arviot toisen, kolmannen ja sitä useamman polven ulkosuomalaisista, ulkosuomalaisten määrä nousee noin 1,4 miljoonaan. Ulkosuomalaisia yhdistävä piirre on tietoisuus suomalaisesta taustasta ja juurista sekä sitoutuminen suomalaisen identiteetin säilyttämiseen. Käytännössä tämä ilmenee muun muassa tarpeena vaalia yhteyksiä Suomeen. Suomalaisia on aikojen kuluessa siirtynyt lähes kaikkiin maailman kolkkiin. Siirtolaisuudessa on ollut kaksi päävirtaa. Sotaa edeltänyt maastamuutto suuntautui etupäässä Pohjois-Amerikkaan, kun taas sodan jälkeen valtaosa muuttajista on lähtenyt Ruotsiin. Nykyään Suomesta muutetaan eniten Ruotsiin, Isoon-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Ruotsin suurin maahanmuut- 10

11 tajaryhmä on suomalaiset. Yhteensä suomalaistaustaisia on Ruotsissa , mutta Suomen kansalaisuuden omaavia noin Oleskelu ulkomailla on usein aiempaa lyhytkestoisempaa ja maastamuutto on nykyään useimmiten väliaikaiseksi tarkoitettua. Ulkomaille muuttavat erityisesti nuoret aikuiset, vuotiaat, joista suurimman yksittäisen ikäluokan muodostavat vuotiaat. Maastamuuttajat ovat nykyisin enimmäkseen pitkälle koulutettua väkeä, jotka ainakin aluksi lähtevät ulkomaille vain määräajaksi. Opiskelu, kielitaidon kartuttaminen, urakehitys, uusien elämänkokemusten hankkiminen ja ihmissuhteet ovat muuton syinä ohittaneet toimeentuloon liittyvät motiivit. Eläkeläiset ovat uudehko maastamuuttajaryhmä. Heistä kaikki eivät asu ulkomailla pysyvästi, vaan osa asuu toisessa maassa vain osan vuodesta. He ovat niin sanottuja kausisiirtolaisia. Esimerkiksi Espanjassa kausisiirtolaisia on vuosittain arviolta Elintason nousun ja eläkeläisten määrän kasvun myötä kausisiirtolaisten määrä tulee lisääntymään Ekumeeniset yhteydet Suomen evankelis-luterilainen kirkko on Luterilaisen maailmanliiton, Kirkkojen maailmanneuvoston ja Euroopan kirkkojen konferenssin perustajajäsen. Merkittävä osa kirkon kansainvälisestä ekumeenisesta toiminnasta toteutuu näiden järjestöjen puitteissa. Lisäksi kirkkomme osallistuu alueellisiin kirkkojenvälisiin verkostoihin. Kirkkojen maailmanneuvosto Kansainvälisistä ekumeenisista järjestöistä kattavin ja tärkein on Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN). Se on perustettu vuonna Baasiksensa eli jäsenyysperustansa mukaan KMN on niiden kirkkojen yhteys, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi. KMN käsittää yli 110 maassa 349 ortodoksista, anglikaanista, luterilaista, reformoitua, metodistista, baptistista, yhdistynyttä ja yhdistyvää kirkkoa ja kristillistä yhteisöä, jotka edustavat 560 miljoonaa kristittyä eli vajaat 25 prosenttia kristityistä. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on yksi KMN:n perustajajäsenistä ja edelleen yksi sen aktiivisimmista jäsenkirkoista. KMN:n keskuskomiteassa on neljä suomalaista. Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa edustavat piispa Simo Peura ja Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön johtaja Aaro Rytkönen. Suomen ortodoksisen kirkon edustajat ovat isä Heikki Huttunen ja teo- 11

12 logian maisteri Outi Vasko, joka on myös eksekutiivikomitean jäsen. KMN:n keskuskomitean puheenjohtajana toimii Brasilian evankelis-luterilaisen kirkon presidentti Walter Altmann. Monet ortodoksiset kirkot ovat KMN:n aktiivisia jäsenkirkkoja joskin suurin eli Venäjän ortodoksinen kirkko on viime vuosina vähentänyt aktiivisuuttaan. Vuosina toiminut erityiskomissio ei pystynyt täysin palauttamaan luottamusta ortodoksisten jäsenkirkkojen ja KMN:n välille. Porto Alegressa 2006 komission esityksestä käyttöön otettu konsensusmenetelmä keskeisissä päätöksentekoasioissa näyttää joka tapauksessa toimineen varsin hyvin. Kirkkojen maailmanneuvoston keskeisin tapahtuma kuluneena vuonna oli Jamaikan Kingstonissa toukokuussa järjestetty rauhankokous teemalla Kunnia Jumalalle ja maassa rauha, joka huipensi KMN:n väkivallan vastaisen vuosikymmenen ( ) vieton. Kirkostamme oli kolmen hengen delegaatio: tuomiorovasti Matti Pikkarainen, projektisihteeri Kati Jääskeläinen ja kansainvälisen työn sihteeri Laura Hytti. Delegaatio valmistautui kokoukseen ekumeenisesti yhdessä Suomen Ekumeenisen Neuvoston ja Suomen ortodoksisen kirkon sekä Kirkon Ulkomaanavun edustajien kanssa. Kingstonin kokous oli osa valmistautumista Busanissa Etelä-Koreassa lokakuussa 2013 järjestettävää KMN:n yleiskokousta varten, jonka teemana on God of life, lead us to justice and peace. Huomionarvoista oli myös KMN:n, Maailman evankelisen allianssin ja Paavillisen uskontojenvälisen dialogin neuvoston kesäkuussa julkaisema Code of Conduct on conversion. Se liittyy osaltaan KMN:n valmistelemaan uuteen lähetystä ja evankelioimista käsittelevän dokumentin valmisteluun Busanin yleiskokoukseen mennessä. Siihen mennessä valmistuu myös Faith and Order-komission laatima uusi kirkko-opillinen ekumeeninen asiakirja The Nature and Mission of the Church. KMN:n tukeman Global Christian Forumin (GCF) kokoukseen Indonesiaan osallistui kirkkomme edustajana piispainkokouksen teologinen sihteeri Jyri Komulainen. Foorumi etsii nykyisessä postinstitutionaalisessa ekumeenisessa tilanteessa aiempaa vapaamuotoisempaa ja entistä laajempaa kristittyjen joukkoa kokoavaa ekumeenisen kohtaamisen mallia. Monien ekumeenisten järjestöjen talous on vaikeuksissa. KMN:n tilanne on kuitenkin erityisen vaikea. Keskeisimmän ongelman muodostaa eläkerahaston huomattava vaje. Sen syntyyn ovat vaikuttaneet Sveitsin frangin vahvistuminen, tappiot sijoitustoiminnassa finanssikriisin aikana sekä se, että eläkerahastomaksuja kartuttavan henkilöstön määrä on jyrkästi vähentynyt. KMN:n on kyettävä kattamaan noin 30 miljoonan Sveitsin frangin vaje. Lähes ainoana keinona näyttäisi olevan omaisuuden realisointi. Talouden tervehdyttäminen pidemmällä aikavälillä edellyttäisi myös sitä että kaikki jäsenkirkot maksaisivat jäsenmaksunsa ja että jäsenmaksujen määräytymisperusteita tarkistettaisiin. 12

13 Euroopan kirkkojen konferenssi Euroopan kirkkojen konferenssi (EKK) on vuonna 1959 perustettu Euroopan ortodoksisten, anglikaanisten, luterilaisten ja protestanttisten kirkkojen ekumeeninen yhteistyöelin, jolla on 126 jäsenkirkkoa ja 43 assosioitunutta jäsentä. Se on yksi kahdeksasta alueellisesta kirkkojen konferenssista maailmassa: Euroopan kirkkojen konferenssi (EKK) on niiden kirkkojen ekumeeninen yhteys Euroopassa, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi. Etenkin suomalaisesta näkökulmasta merkittävää oli kuluneena vuonna, että Kirkon ulkoasiain osaston työalasihteeri Kaisamari Hintikka aloitti syyskuussa dialogikomission johtajana. Tehtävä jatkuu vuoden 2014 helmikuun loppuun asti. Geneven toimiston tiedottajan paikka on edelleen ollut täyttämättä, ja dialogikomission eläkkeelle siirtynyt johtaja Viorel Ionita hoiti oman toimensa ohella myös pääsihteerin tehtäviä marraskuun alkuun asti. Lokakuussa hän kävi myös Suomessa ja osallistui Suomen Ekumeenisen Neuvoston syyskokouksen seminaariin Kirkon näkyvä ykseys. Kirkkomme antama huomattava taloudellinen tuki EKK:lle on auttanut talouden tasapainottamisessa joskin osittain toiminnan kustannuksella. Ionitan jälkeen väliaikaisena pääsihteerinä toimii kesäkuuhun 2012 Arne Kasten. Kirkkomme edustajana EKK:n keskuskomiteassa on rehtori Tapani Rantala. EKK:n uudistuskomiteassa sekä vuoden 2013 Budapestin yleiskokouksen suunnittelutyöryhmässä toimi elokuun loppuun asti työalasihteeri Kaisamari Hintikka. Kirkko ja yhteiskunta -komissiossa edustajamme on dekaani Aila Lauha, dialogikomissiossa piispa Matti Repo ja siirtolaiskomissiossa Marja-Liisa Laihia. Kirkko ja yhteiskunta -komission toimistossa Brysselissä kirkkomme ja Ruotsin kirkon yhteisenä projektityöntekijänä toimineen Elina Elorannan projekti päättyi kesäkuussa Suomen ortodoksista kirkkoa edustaa keskuskomiteassa rovasti Rauno Pietarinen. EKK:n uudistuskomitea viimeisteli syksyn kuluessa kirkkojen lausuntokierrosta varten mietinnön EKK:n uudesta visiosta, strategiasta ja tiiviimmästä, helpommin johdettavasta sekä kustannustehokkaammasta organisaatiosta. Uudistuskomitean ehdotukset on määrä viimeistellä kirkoilta saadun palautteen pohjalta vuoden 2013 yleiskokousta varten. Kaiken kaikkiaan kirkkoliitto on tällä hetkellä siirtymävaiheessa, ja uudistusten toivotaan luovan pohjan selkeämmälle visiolle ja organisaatiorakenteelle. 13

14 Luterilainen Maailmanliitto Luterilaisia kristittyjä on maailmassa tällä hetkellä vajaat 75 miljoonaa. Suurin osa heistä kuuluu Luterilaisen maailmanliiton (LML) jäsenkirkkoihin, joita on 145 ja joissa on yli 70 miljoonaa jäsentä. Vuonna 1947 Lundissa perustetun LML:n jäsenkirkot tunnustavat kolmiyhteisen Jumalan, ovat yksimielisiä Jumalan sanan julistuksesta ja ovat alttarin ja saarnatuolin yhteydessä keskenään. LML tunnustaa yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkon ja on sitoutunut palvelemaan kristittyjen ykseyttä kautta maailman. LML:n virallinen nimi korostaa kirkkoliiton läheistä keskinäistä yhteyttä: Luterilainen maailmanliitto kirkkojen kommuunio. LML:n suurin jäsenkirkko on jäsenmenetyksistään huolimatta Ruotsin kirkko (6,5 miljoonaa jäsentä 2011). Nopeasti kasvavia ovat seuraavaksi suurimmat jäsenkirkot eli Tansanian evankelis-luterilainen kirkko ja Etiopian Mekane Yesus -kirkko, joilla kummallakin oli 5,8 miljoonaa jäsentä. Muita suuria jäsenkirkkoja ovat mm. Amerikan evankelis-luterilainen kirkko, Tanskan kirkko, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Norjan kirkko. Kirkkomme edustaja LML:n neuvostossa on Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöpäällikkö Maria Immonen. LML:n neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2011 uuden strategian vuosille Sen mukaan LML:n visio on: Jumalan armon vapauttama yhteisö Kristuksessa, elää ja työskentelee yhdessä oikeudenmukaisen, rauhanomaisen ja sovitetun maailman puolesta. Uuden strategian mukaiset strategiset prioriteetit ovat: 1) yhteisö, joka vahvistuu jumalanpalveluksessa ja jatkuvassa teologisessa työskentelyssä, ekumeenisessa dialogissa ja uskontojenvälisessä yhteistoiminnassa; 2) jäsenkirkkojen kapasiteetti kasvaa holistisessa missiossa ja keskinäisten suhteiden hoitamisessa; 3) tehokas ja voimaannuttava diakonia, joka kohtaa ihmisen kärsimyksen, epäoikeudenmukaisuuden ja katastrofit. Neljä läpäisevää strategista periaatetta kaikilla toimialueilla ovat: 1) teologinen työskentely ja koulutus; 2) vaikuttamistoiminta ja julkinen todistus; 3) sukupuolien välinen oikeudenmukaisuus; 4) nuorten osallistuminen. Lisäksi on kaksi organisatorista prioriteettia: tehokas kommunikaatio ja taloudellinen kestävyys. Toinen luterilaisten kirkkojen kansainvälinen yhteenliittymä on Kansainvälinen luterilainen neuvosto (International Lutheran Council, ILC). Se on vuonna 1993 organisoitu tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen yhteenliittymä. Siihen kuuluu 30 jäsenkirkkoa eri puolilta maailmaa. Suurin ja vaikutusvaltaisin jäsenkirkko on amerikkalainen luterilainen kirkko Missouri-synodi, jolla on noin 2,5 miljoonaa jäsentä. ILC:n jäsenkirkoista 12 on myös LML:n jäseniä. LML ja ILC pitävät keskenään yhteyttä ja vaihtavat informaatiota. 14

15 Suomen Ekumeeninen Neuvosto KMN:n jäsenyysperusta eli baasis on teologis-ekumeenisena lähtökohtana myös Suomen Ekumeenisen Neuvoston itseymmärrykselle: Suomen Ekumeeninen Neuvosto (SEN) on kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen yhteistyöelin. Jäseniksi voidaan hyväksyä yhteisöjä, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi. Neuvostoon kuuluu tällä hetkellä 11 jäsenkirkkoa ja viisi tarkkailijakirkkoa sekä 17 kumppanuusjärjestöä. Neuvoston puheenjohtaja on Helsingin katolinen piispa Teemu Sippo ja pääsihteeri ortodoksi-isä Heikki Huttunen. Huttunen valittiin toiselle viisivuotiskaudelle SEN:n kevätkokouksessa Suomen Ekumeeninen Neuvosto koordinoi ekumeenisen rukousviikon viettoa sekä suunnittelee, koordinoi ja tuottaa materiaalia ekumeenisen vastuuviikon toteuttamista varten eri kirkoissa ja niiden seurakunnissa. Neuvoston jaostot järjestävät ekumeenisia tapahtumia ja tuottavat materiaalia yleisesti käytettäväksi. Neuvosto on jäsenkirkkojensa toimeksiannosta esittänyt kirkkojen ääntä kokoavia kannanottoja mm. turvapaikka-asioissa ja koulujen uskonnonopetuksen puolesta. Merkittävä ekumeeninen elin on myös vuonna 1919 perustettu Suomen lähetysneuvosto (SLN), jossa on 31 jäsenyhteisöä. Sen puheenjohtaja on lähetysjärjestö Sanansaattajien ulkomaisen työn johtaja Timo Reuhkala. SLN:n tarkoituksena on edistää lähetystyötä tekevien yhteisöjen keskinäistä yhteyttä ja lähetysasiaa Suomessa. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi neuvosto: 1) hoitaa yhteyksiä jäsentensä kesken, 2) järjestää ajankohtaispäiviä ja seminaareja, 3) osallistuu Euroopan lähetysneuvostojen ja -allianssien yhteistyöhön, 4) hoitaa tarvittaessa jäsenjärjestöjensä yhteisiä asioita viranomaisten kanssa sekä 5) kokoaa ja julkaisee Suomen lähetystyötä koskevia tilastoja ja muuta sitä valaisevaa aineistoa. Porvoon kirkkoyhteisö Syksyllä 1992 valmistui ekumeeninen asiakirja Porvoon yhteinen julkilausuma, jonka tarkoituksena oli luoda kirkollinen yhteys Britannian ja Irlannin anglikaanisten kirkkojen sekä Pohjoismaiden ja Baltian luterilaisten kirkkojen välille. Lukuun ottamatta Tanskan ja Latvian luterilaisia kirkkoja mainittujen alueiden muut kirkot hyväksyivät julkilausumaan sisältyvän Porvoon julistuksen, jonka ne allekirjoittivat kolmessa juhlallisessa jumalanpalveluksessa syksyllä Myös Tanskan kirkko liittyi täysjäseneksi lokakuussa Porvoon yhteinen julkilausuma luo kirkkojen välille hyvin läheisen kirkollisen yhteyden, jonka sisältö käy ilmi Porvoon julistukseen sisältyvistä sitoumuksista. Porvoon julistuksen täy- 15

16 täntöönpanoprosessi on useissa kirkoissa vielä kuitenkin kesken. Julistus menee pitemmälle kuin mikään muu ekumeeninen sopimuksemme, koska siinä sitoudutaan pitämään kaikkien kirkkojemme kastettuja jäseniä myös oman kirkkomme jäseninä. Porvoon yhteisössä kehitetään erilaisia toimintamuotoja, joita koordinoi vuosittain kokoontuva Porvoon yhteydenpitoryhmä, jossa kirkkoamme edustaa teologisten asiain sihteeri Tomi Karttunen. Ryhmä organisoi konsultaatioita eri teemoista (esimerkiksi avioliittokonsultaatio Turussa marraskuussa 2011), teologisia konferensseja, joka toinen vuosi järjestettävän priimasten ja johtavien piispojen kokouksen (Walesin Cardiffissa 2011) sekä yhteisön toiminnalle nelivuotiskauden suuntaviivat vahvistavan kirkonjohtajien kokouksen, joka oli viimeksi Ruotsin Sigtunassa vuonna Konsultaatioiden pitäminen kirkkojen sisällä ja kirkkojen kesken hankausta aiheuttavista teemoista osoittaa, että kirkkoyhteisön kirkkojen keskinäinen luottamus ja avoimuus ovat kehittyneet varsin pitkälle. Käytännön tasolla yhteistyö näkyy Suomessa ehtoollisyhteyden ja jäsenyyden sekä viran vastavuoroisen tunnustamisen pohjalta vaikkapa siinä, että luterilaiset papit ovat voineet osaltaan vastata anglikaanisista jumalanpalveluksista eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Tampereella yhteistyö on jo varsin vakiintunutta ja kytkeytyy myös ystävyyshiippakuntasuhteeseen Manchesterin hiippakuntaan. Ekumenia Pohjolassa Ekumenik i Norden (EIN) oli vuoden 2011 loppuun asti Ruotsin kristillisen neuvoston alainen ohjelma, jonka palkattuna koordinaattorina toimi vuoden lopulla eläkkeelle siirtynyt Gunnel Borgegård. Pohjoismainen kirkollis-institutionaalinen yhteistyö palautuu vuonna 1940 perustettuun, Sigtuna-säätiön tiloihin sijoitettuun Pohjolan ekumeeniseen instituuttiin. Vuonna 2003 päätti toimintansa yhteistoimintaa koordinoinut ja organisoinut Pohjolan ekumeeninen neuvosto Tanskan ja Norjan luterilaisten kirkkojen vetäydyttyä toiminnasta. Toimintansa vakiinnuttaneita ekumeenisia verkostoja sekä Pohjolan kirkkojen Faith and Order-työtä koordinoimaan, ja osittain myös työtä organisoimaan, perustettiin EIN vuonna Ruotsin kirkon päätettyä vähentää rahoituksensa EIN:sta murto-osaan vuoden 2012 alusta lukien arkkipiispamme kutsui yhdessä ortodoksi- ja katolisen kirkon piispojen kanssa koolle kokouksen lokakuuksi 2011 Helsinkiin käsittelemään Pohjolan ekumenian tulevaisuutta. Pohjoismaiden kansallisten ekumeenisten neuvostojen pääsihteerit saivat valtuutuksen valmistella ehdotusta aiempaa vielä kevyemmästä verkostorakenteesta, joka tekisi mahdolliseksi tasapuolisesti rahoitetun yhteispohjoismaisen ekumenian mallin. Vuonna 2012 toimitaan vielä jokseenkin entiseen tapaan Ruotsin kristillisen neuvoston ja kirkkomme taloudellisen tuen avulla. 16

17 2.4. Ekumeeniset tapahtumat Tammikuun perinteiselle pyhän Henrikin päivän vaellukselle Roomaan osallistuivat piispojen Matti Revon ja Teemu Sipon (SCJ) kanssa teologisten asiain sihteeri Tomi Karttunen ja isä Zenon Strykowski (SCJ) sekä pääsihteeri, isä Heikki Huttunen SEN:sta. Mukana olivat myös pastori Päivi Repo sekä Solenne-kuoro Tampereelta. Ohjelman keskeisimpiin osiin kuuluivat perinteiseen tapaan yksityisaudienssi paavi Benedictus XVI:n kanssa ja työtapaaminen Kristittyjen ykseyden edistämisen neuvostossa sekä tutustuminen neuvoston uuteen johtajaan kardinaali Kurt Kochiin. Piispat tapasivat myös Oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvoston johtajan kardinaali Peter Turksonin. Luterilainen eurooppalainen kirkko ja juutalaisuus-komissio (LEKKJ) piti vuosikokouksensa Helsingissä toukokuussa. Järjestö toimii luterilaisten kirkkojen keskustelufoorumina ja luterilaisten ja juutalaisten välisten suhteiden asiantuntijana Euroopassa. Kokoukseen osallistui edustajia viidestä maasta: Saksasta, Unkarista, Slovakiasta, Norjasta ja Suomesta. Mukana oli myös edustus Luterilaisesta maailmanliitosta ja Saksan yhdistyneistä evankelisista kirkoista (VELKD). Osallistujina oli myös juutalaisia. Suomalaisena erityispiirteenä oli avajaispäivän ekumeeninen tapaaminen myös katolisen ja ortodoksisen juutalaisuuden tuntijan kanssa. LEKKJ:n hallituksen suomalaisjäsen on dosentti Anni Maria Laato. Kokouksen aiheena oli Vanhan testamentin kristologinen tulkinta. Teema on ajankohtainen useasta syystä. Saksassa on keskusteltu siitä, vaikuttiko Lutherin tapa tulkita Vanhaa testamenttia hänen joissakin kirjoituksissaan näkyvään juutalaisvastaisuuteen. Toiseksi, Saksassa on käynnissä jumalanpalveluksissa luettavien lukukappaleiden uudistus; VT:n osuutta halutaan lisätä, mutta käytännön sovelluksista keskustellaan. Kolmanneksi, dialogi juutalaisuuden kanssa nostaa esiin kysymyksen VT:n legitiimeistä tulkintatavoista. Kokous julkaisi lausuman Martti Luther ja juutalaisuus. Haasteita kirkoille tänään. Siinä nostettiin esille kolme asiaa. (1) Luther korosti koko Raamatun, Vanhan ja Uuden testamentin, merkitystä kirkon ja yksittäisten kristittyjen elämässä. Lutheria seuraten LEKKJ kehottaa kirkkoja ja kristittyjä lisäämään VT:n käyttöä ja tuo esiin sen, että dialogi juutalaisten kanssa rikastuttaa ymmärtämystämme VT:sta. (2) Lutherista ja juutalaisuudesta ei voida puhua muistamatta hänen juutalaisvastaisia kirjoituksiaan. Julkilausumassa lainataan LML:n ja LEKKJ:n vanhoja julkilausumia tästä aiheesta. (3) Lutherin juutalaisvastaisuutta on tutkittu paljon. LEKKJ toivoo, että tutkimustulokset saadaan laajemmin tunnetuiksi. Kokouksessa esitettiin maaraportit juutalaisten tilanteesta ja kristittyjen ja juutalaisten suhteista eri maissa. Ne osoittivat, että antisemitismi ei ole kadonnut Euroopasta; varsinkin Itä-Euroopassa sitä esiintyy edelleen avoimesti. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Saksan evankelisen kirkon (EKD) välinen, säännöllisin väliajoin järjestettävä konsultaatio pidettiin kesäkuussa Helsingissä arkkipiispa Kari Mä- 17

18 kisen ja EKD:n neuvoston varapuheenjohtajan, maapiispa Jochen Bohlin johdolla. Tapaamisen pääteemana oli Kirkon näkyvä ykseys. Keskustelut palvelivat kirkkojen välisen sopimuksen mukaista ajatustenvaihtoa ja jatkoivat sovitulla tavalla Ratzeburgissa (2008) järjestettyä edellistä konsultaatiota ja Heidelbergin syventäviä teologisia keskusteluja (2010). Teologisissa esitelmissään piispa Matti Repo ja piispa Martin Schindehütte esittelivät yhteisiä näköaloja ja samanaikaisesti erilaisia painotuksia kirkkojen riittävän ja/tai välttämättömän näkyvän ykseyden suhteen. Katsaukset kirkolliseen elämään osoittivat, että molemmat kirkot ovat samanlaisten suurten yhteiskunnallisten haasteiden edessä: sekä Suomessa että Saksassa kirkon jäsenmäärän lasku vaikuttaa negatiivisesti kirkkojen taloudelliseen tilanteeseen. Vanhemman väestön osuuden lisääntyminen yhteiskunnassa ja nuoremman sukupolven siirtyminen maaseudulta kaupunkeihin vaikeuttavat alueellisesti kattavien pastoraalisten palvelujen järjestämistä. Perinteiden merkityksen väheneminen kyseenalaistaa enenevässä määrin paikallisen kirkollisen työn itsestään selvyyttä, mikä samalla edellyttää missionaarisuuden vahvistamista kirkollisessa työssä. Tärkeä haaste molempien kirkkojen työssä on lisäksi erityisesti niistä vanhuksista huolehtiminen, jotka ovat eläneet kauan ulkomailla eivätkä voi palata takaisin kotimaahan. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Saksan evankelisen kirkon delegaatiot Johanneksen kirkon portailla. 18

19 Konsultaation toinen painopiste oli ekumeenisia kirkkoliittoja koskevan toiminnan esittelemisessä ja sen pohjalta nousevassa ajatusten vaihdossa. Kirkkomme edustajat painottivat erityisesti toimintaa Porvoon kirkkoyhteisössä, kun taas EKD:n edustajat kertoivat Euroopan evankelisten kirkkojen yhteisön (GEKE) ja Meißen-komission työstä. Molemmat kirkot arvostavat toisiaan lisäksi Kirkkojen maailmanneuvoston ja Euroopan kirkkojen konferenssin aktiivisina jäseninä. Näiden organisaatioiden tämänhetkisissä rakenteen muutosprosesseissa on EKD:lla ja kirkollamme samansuuntaiset tavoitteet, erityisesti mitä tulee ekumeenisen yhteistyön parantamiseen ja syventämiseen selkeän organisaatiorakenteen pohjalta. Seuraava tapaaminen on Saksassa Luterilaisen maailmanliiton ja Paavillisen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston ykseyskomissio kokoontui puheenjohtajiensa piispa Gerhard Ludwig Müllerin ja piispa emeritus Eero Huovisen johdolla Vuosaaren Sofiassa heinäkuussa. Komission oli alun perin määrä kokoontua Japanissa, mutta kokous jouduttiin siirtämään. Ykseyskomissio viimeisteli dokumenttia From Conflict to Communion, jossa lähestytään ekumeenisesti 1500-luvun reformaatiota sekä reformaation 500-vuotismerkkivuotta Myöhemmin komissio käsittelee myös kasteen sakramenttia kasvavan yhteyden perustana. Kirkkohallituksen, Suomen Vapaakristillisen neuvoston ja Frikyrklig samverkan in vuositapaaminen oli Vapaakirkon Helsingin seurakunnan tiloissa elokuussa. Tapaamisessa käsiteltiin ajankohtaisia asioita, kuten kirkkomme tulevaisuusselontekoa, ekumeenista yhteistyötä sairaalasielunhoidon koulutuksessa ja maahanmuuttajatyön haasteita. Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvottelukunnan kokous oli piispojen Aarre Kuukaupin ja Seppo Häkkisen johdolla Lappeenrannassa syyskuussa. Neuvottelujen aiheena olivat kirkkojemme suhteet muihin kirkkoihin, Inkerin kirkon toiminta Suomessa sekä kirkkojemme keskinäiset sopimukset. Tapaamisen yhteydessä oli myös Inkerin kirkon 400-vuotisjuhlan paikallinen pääjuhla. Juhlaesitelmän piti professori Jouko Sihvo. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon 15. oppikeskustelut käytiin Lahden seurakuntien Hollolan kurssikeskuksessa syyskuussa aiheenaan Kirkko yhteisönä. Kristillinen identiteetti ja kirkon jäsenyys. Valtuuskuntien johtajina olivat arkkipiispa Kari Mäkinen sekä Astanan ja Kazakstanin metropoliitta Alexander. Neuvottelujen tulokset koottiin 16 teesiksi. Neuvottelut olivat yhteenvetoa ja johtopäätösten tekemistä aiempien keskustelujen ja ekumeenisen kehityksen pohjalta. Neuvotteluissa myös tarkasteltiin kirkkojen nykytilannetta ja yhteisiä käytännön haasteita. Neuvottelut osoittivat, että molemmilla kirkoilla on monia yhteisiä haasteita, vaikka kontekstit, joissa viime vuosikymmeninä on eletty, ovat hyvin erilaiset. Tämän nähtiin luovan perustaa keskinäiseen tukemiseen yhteisen kristillisen uskon ja perinteen pohjalta. Neuvottelut loivat pohjaa tuleville teologisille keskusteluille ja yhteydenpidon kehittämiselle. Erityisesti stipendivaihdon kehittäminen Pietarin teologiseen akatemiaan 19

20 20

21 Vas. ylh. Jouko Sihvo, Viljam Huopanen ja Aarre Kuukauppi Inkerin kirkon 400-vuotisjuhlissa Lappeenrannassa. Vas. alh.. SELK:n ja VOK:n delegaatiot Hollolan keskiaikaisessa kirkossa. Alla. Onnitteluvuorossa vanha työtoveri teologisten asiain sihteerinä Lorenz Grönvik. Kuvat: Heikki Jääskeläinen. oli myönteisesti esillä. Arkkipiispa emeritus John Vikströmin 80-vuotispäivän kunniaksi julkistettiin lokakuussa hänen keskeisimmät ekumeeniset kirjoituksensa englanniksi juhla-reseptiossa otsakkeella The Same Church in all Directions. Lutheran Identity and Ecumenism. Saksalaisessa kirkossa järjestettyyn kutsuseminaariin osallistui noin sata henkilöä. Kiitospuheessaan arkkipiispa Vikström totesi kirkkomme ekumeenista työtä arvioidessaan mm: Olemme saaneet opetuksia ja oivalluksia, jotka ovat auttaneet meitä paremmin ymmärtämään ja arvostamaan toista osapuolta. Olemme tehneet löytöretkiä myös toiseen suuntaan, löytöretkiä sisäänpäin kohti omaa uskonperintöämme ja identiteettiämme. Tällöinkin olemme saaneet tehdä uusia löytöjä. Erityisesti Suomen uudemman Luther-tutkimuksen avulla olemme päässeet kaivamaan entistä syvemmälle vanhakirkolliseen uskonperintöömme ja siellä löytäneet aarteita, jotka jatkuvasti muodostavat äärimmäisen tärkeän ekumeenisen pääoman kirkollemme. Tällä pääomalla on sitten myös pystytty tukemaan ekumeenista liikettä eri ilmansuunnissa. 21

22 Porvoon kirkkoyhteisön konsultaatio avioliitosta järjestettiin Turun kristillisellä opistolla marraskuussa. Kokouksen kommunikean mukaan on selvää, että eroavuudet käsityksissä samaa sukupuolta olevien avioliitosta vaativat edelleen selvittämistä. Yhteisön sisällä on asiasta erilaisia näkemyksiä ja erilaisia pastoraalisia käytäntöjä. Toiset näkevät samaa sukupuolta olevien avioliiton kristillisen tradition legitiiminä kehityksenä, kun taas toiset näkevät sen potentiaalisesti merkitsevän vakavaa eroamista vastaanotetusta traditiosta. Anglikaanit ovat edelleen kanonisen avioliittokäsityksen kannalla, vaikka asiasta on erilaisia mielipiteitä. Luterilaisten kesken hajonta on suurempaa. Joka tapauksessa konsultaation nähtiin vahvistaneen yhteen kuulumisen edut. Rehellinen kohtaaminen ja jo vuosien saatossa vahvistunut ystävyys tarjoavat lähtökohdan keskustelulle ongelmiakin aiheuttavien asioiden parissa. Luterilainen maailmanliitto järjesti Järvenpäässä yhteistyössä DIAK:n ja kirkkomme kanssa joulukuussa konsultaation yhteisödiakonian kehittämiseksi erityisesti itäisen Euroopan luterilaisissa kirkoissa teemalla Community Diakonia in European Contexts of Marginalization. Konsultaation tuloksia on määrä esitellä LML:n kirkonjohtajien kokouksessa Ostravassa toukokuussa Porvoon kirkkoyhteisön priimasten ja johtavien piispojen kokous Cardiffissa. Kuva: Church in Wales. 22

23 3. NEUVOSTON KOKOUKSET Kirkon ulkoasiain neuvosto piti vuonna 2011 kuusi kokousta. Neuvosto hyväksyi ulkoasian osaston toimintaan liittyviä keskeisiä asiakirjoja, päätti kirkkomme edustamisesta lukuisissa kansainvälisissä toimielimissä ja tapahtumissa, sekä linjasi ulkoasiain osaston toimintaa. Kokousten alussa ulkoasiain osaston johtaja esitti katsauksen ajankohtaisista asioista, jotka käsittelivät pohjoismaista ekumeenista yhteistyötä, Amerikan luterilaisen kirkon toimintaa, Venäjän ortodoksisen kirkon kehitystä ja Porvoon kirkkoyhteisön tilannetta. Ulkoasiain neuvoston kesäseminaari pidettiin Turun kristillisellä opistolla elokuussa. Seminaariin osallistui neuvoston jäsenten ja varajäsenten lisäksi ulkoasiain osaston henkilökunta ja neuvoston asettamien työryhmien jäseniä sekä Kirkon Ulkomaanavun säätiön hallituksen jäseniä. Seminaarin teemana oli maahanmuuttajatyö ja uskontojen kohtaaminen. Ensimmäisenä seminaaripäivänä dosentti Tuomas Martikainen piti esityksen maahanmuuttajatyöstä uskonnollisissa yhteisöissä Suomessa. Hän totesi, että noin viidennes maahanmuuttajista on liittynyt uskonnollisen yhteisön jäseneksi. Jäsenyys on suhteellisesti korkeinta kristittyjen ja juutalaisten parissa. Uskontokuntien ulkopuolella on myös mittavaa, pääosin järjestäytymätöntä uskonnollista toimintaa. Kirkolla on paljon mahdollisuuksia kristittyjen, erityisesti protestanttisten, maahanmuuttajien parissa: uusien jäsenien saaminen sekä elinvoimaisuuden lisääntyminen. Haasteina Martikainen näki mm. sopivan seurakunnan löytymisen, pienryhmätoiminnan tukemisen, johtajien kouluttamisen, sekä seurakuntalaisten asenteet. Diakoni Taina Viljanen kertoi maahanmuuttajatyön ratkaisuista Turussa ja maahanmuuttajien arkipäivän kohtaamisista. Kirkon ulkoasiain neuvoston asettamat työryhmät (Kirkko ja islam, Kirkko ja juutalaisuus, sekä Lähetys- ja uskontoteologinen työryhmä) esittäytyivät ja kertoivat tehtävistään. Lisäksi uskontokasvatussihteeri Pekka Hiltunen kertoi USKOT -foorumin toiminnasta. Toisena seminaaripäivänä ulkosuomalaistyön sihteeri Ilkka Mäkelä esitteli Kansainvälistä seurakuntaa ja integraatiota, sekä kertoi maahanmuuttajatyön taustoista. Lisäksi seminaarissa esiteltiin ehdotus kirkon kansainvälisten ja ekumeenisten yhteyksien rahaston jakokriteereiksi ja pelisäännöiksi. Lopuksi kuultiin teologisten asian sihteeri Tomi Karttusen ja turistityön koordinaattori Leena Märsylän esitykset kirkkomme kahdenvälisistä sopimuksista ja eteläisen Afrikan luterilaisen kirkon kanssa valmisteille olevasta sopimuksesta. 23

24 3.1. Kirkon edustaminen Neuvosto päätti toimintavuoden aikana lukuisista kirkon edustamiseen liittyvistä tehtävistä. Näitä päätöksiä koskevat yksityiskohtaisemmat tiedot on esitetty liiteosassa sivuilla Kansainvälisten ja ekumeenisten yhteyksien rahasto Kirkon kansainvälisten ja ekumeenisten yhteyksien rahaston tarkoituksena on erityisestä syystä tukea Luterilaisen maailmanliiton ja muiden ekumeenisten järjestöjen sekä niiden jäsenkirkkojen, kirkkomme sisarkirkkojen ja muiden yhteistyökumppaneiden 1) tärkeiden ekumeenisten hankkeiden toteuttamista, sekä 2) työtä taloudellisin perustein. Rahastoa kartutetaan kolehdeilla ja muilla rahastolle annetuilla varoilla sekä korkotuotoilla. Rahaston tuottojen käytöstä päättää Kirkon ulkoasiain neuvosto, peruspääoman käytöstä kirkolliskokous. Vuonna 2011 rahastosta ei myönnetty yhtään avustusta, sillä vuoden 2010 runsaiden myöntöjen ja sijoitusten arvon laskun vuoksi rahaston tuottoja ei ollut käytettävissä. Aiemmin tehtyjen päätösten mukaisesti vuodelle 2011 kohdentuvat avustukset kuitenkin maksettiin. Avustusten jakokriteereistä ja -käytänteistä sekä myönnettyjen avustusten raportoinnin periaatteista keskusteltiin ulkoasiain neuvoston kesäseminaarissa elokuussa Neuvoston sisäinen linjaus tulee ajankohtaiseksi kun tuottoja on uudelleen käytettävissä Jäsenmaksut ja erityisavustukset ekumeenisille järjestöille Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kansainvälisten ekumeenisten järjestöjen merkittävä rahoittaja. Toukokuussa ulkoasiain neuvosto päätti esityksestä ekumeenisille järjestöille myönnettävistä avustuksista. Jäsenmaksujen ja avustusten yhteissummaksi esitettiin euroa. Suurimmat jäsenmaksut maksettiin Luterilaiselle maailmanliitolle, Kirkkojen maailmanneuvostolle ja Euroopan kirkkojen konferenssille. Suurimmat erityisavustukset myönnettiin kirkkoliittojen yleiskokousten järjestämiseen. Jäsenmaksut ja erityisavustukset pidettiin muutoin samalla tasolla kuin millä ne ovat olleet vuodesta 2008 lähtien lukuun ottamatta Ekumenia Pohjolassa -verkostoa. Sen jäsenmaksua vuodelle 2012 päätettiin alentaa, sillä järjestön toimintarakenne oli joka tapauksessa muuttumassa kun Ruotsin kirkko päätti pudottaa rahoituksensa kuudesosaan aiemmasta. Neuvosto katsoi, ettei kirkkomme voi olla yhteispohjoismaisen ekumeenisen järjestön ainoa merkittävä rahoittaja tilanteessa, jossa Norjan ja Tanskan kirkot eivät ole muutenkaan osallistuneet rahoitukseen. Tällä rahoituksen leikkauksella oli mahdollista saa- 24

25 vuttaa budjettikehysten edellyttämä säästö myös jäsenmaksuissa ekumeenisille järjestöille. Useiden järjestöjen ja kirkkojen taloudellinen asema heikentyi merkittävästi taantuman vuoksi, mikä lisäsi kirkkomme taloudellisen tuen merkitystä kansainvälisten yhteistyöjärjestöjen rahoittamisessa Ulkoasiain osaston toimintakertomusten ja -suunnitelmien käsittely Tammikuussa ulkoasiain neuvosto käsitteli ulkoasiain osaston ja sen yksiköiden toimintakertomuksia. Käydyn keskustelun jälkeen neuvosto hyväksyi toimintakertomukset ja päätti lähettää ne kirkkohallitukselle. Ulkoasiain osaston ja sen yksiköiden toimintaa käsiteltiin myös ulkoasiain neuvoston toimintakertomuksen käsittelyn yhteydessä maaliskuussa. Neuvosto toivoi osaston ja sen yksiköiden tavoitteiden arviointeihin myös itsekriittistä paneutumista. Neuvosto katsoi, että pitäisi selkeämmin tuoda esille se, mitä on tehty hyvin ja missä on parantamisen varaa. Toimintasuunnitelmien tavoitteiden asettamista päätettiin kehittää konkreettisemmaksi ja yksilöidymmäksi. Toukokuussa ulkoasiain neuvosto käsitteli ulkoasiain osaston ja sen yksiköiden toimintasuunnitelmia vuodelle 2012 sekä toiminta- ja taloussuunnitelmaa vuosille Toiminta- ja taloussuunnitelman laatiminen miinusmerkkisellä budjettikehyksellä oli haastavaa. Neuvosto käsitteli myös määrärahan myöntämistä Suomessa asuvien ulkomaalaisten parissa tehtävää työtä varten. Keskustelussa todettiin, että maahanmuuttajatyön koordinointi Kirkkohallituksessa tapahtuu tällä hetkellä sekä ulkoasiain osastolla että toiminnallisella osastolla. Jatkossa rakenteet olisi hyvä saada yksinkertaisemmiksi. Keskustelussa tuotiin esille myös maahanmuuttajatyön pääkaupunkikeskeisyys ja englanninkielisen työn valta-asema. Ulkomaalaiset ovat suuri kasvava haaste kaikkialla Suomessa Selvitystyö kirkon kansainvälisen toiminnan kentästä Ulkoasiain neuvosto päätti lokakuussa, että tehdään selvitys siitä mitä suomalaiset kirkolliset toimijat tekevät kansainvälisesti. Selvityksen tekeminen aloitetaan kartoittamalla nykytilanne. Kaikki suomalaiset kirkolliset toimijat pyritään saamaan mukaan kartoitukseen ja selvityksen tekemiseen, jotta saadaan yhteinen tietoisuus kentän toiminnasta. Kartoituksen kohteena ovat kokonaiskirkollinen, hiippakuntien, seurakuntien, lähetysjärjestöjen ja kirkollisten järjestöjen kansainvälinen toiminta. Nykytilanteen kartoituksen jälkeen arvioidaan toiminnan vaikuttavuutta ja tehdään johtopäätökset. Selvitystyö käynnistyi vuoden 2012 alussa. 25