Siperian maaoravan hoito-opas

Transkriptio

1 Siperian maaoravan hoito-opas Copyright Jonna Majava Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljittäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla, monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty.

2 Sisällysluettelo 1 Johdanto Lemmikin hankinta Siperian maaorava Yleistä Luonnollinen elinympäristö Levinneisyys Elintavat Tunnelit Hoito Terveys Käsittely Vapaana pito Häkki Häkin koko Häkin sisustus Oman oravan valitseminen Oravat yhdessä Ruokinta Hiilihydraatit Rasvat Proteiinit Vitamiinit ja mineraalit Lisääntyminen...14 Lähdeluettelo

3 1 Johdanto Oravat ovat kiehtovia eläimiä ja mukavia lemmikkejä. Maaoravat olivat vielä joitakin vuosia sitten harvinaisia lemmikkejä Suomessa, mutta ne ovat yleistyneet nopeasti ja uusia yksilöitä tuodaan Suomeen vähän väliä. Oravat kaipaavat parasta mahdollista hoitoa aivan kuten muutkin lemmikit, mutta toistaiseksi suomenkielisestä kirjallisuudesta ei ole löytynyt kovinkaan paljoa tietoa maaoravasta lemmikkinä. On todella ikävää, että suosiotaan kasvattavasta lemmikistä ei ole kunnollisia hoito-ohjeita, sillä läheskään kaikki ihmiset eivät ymmärrä mitä kaikkea orava tarvitsee, eivätkä oravia myyvät lemmikkieläinliikkeet läheskään aina osaa kertoa ostajalle kaikkea tarpeellista. 2 Lemmikin hankinta Kaikkien lemmikkien hankintaa tulee aina miettiä huolella. Tässä on muutamia kysymyksiä, joita ennen lemmikin hankintaa on hyvä miettiä: 1. Kuinka pitkäksi aikaa voin sitoutua lemmikin hoitoon? Mieti miten elämäntilanteesi mahdollisesti muuttuu seuraavien vuosien aikana. Voitko varmasti sitoutua hoitamaan lemmikkiä koko sen elinajan? Hamsterit elävät vain pari vuotta, kun taas esim. kanit ja oravat ovat pitkäikäisempiä lemmikkejä ja niiden hankintaa on harkittava tarkemmin. 2. Kuinka paljon minulla on tilaa uudelle lemmikille? Onko ympäristö hyvä? Hamsteri ei vie terraarionsa kanssa paljoa tilaa, mutta oravat tarvitsevat suuren häkin. Ison häkin lisäksi oravat, kuten myös esim. kanit tarvitsevat tilaa liikkua vapaana. Varmista, että tila jossa lemmikki pääasiallisesti ulkoilee, on lemmikille sopiva. 3. Kuinka paljon minulla on aikaa uudelle lemmikille? Mikä lemmikki sopii juuri minulle? Toiset lemmikit selviävät vähemmällä hoidolla ja huolenpidolla. Toiset ovat aktiivisia päivällä, toiset taas illalla ja yöllä. Mieti minkälainen tilanteesi on ja miten se saattaa muuttua. Uuteen kotiin muuttaessaan monet lemmikit tarvitsevat aluksi paljon enemmän aikaa, jotta ne tottuvat ihmiseen ja käsittelyyn. 4. Miten järjestän lemmikin hoidon ollessani lomalla/poissa kotoa? Mahdolliset hoitopaikat/hoitajat on hyvä miettiä valmiiksi, jos joudutkin olemaan yllättäen pidempään poissa kotoa. 5. Onko minulla varaa uuteen lemmikkiin? Lemmikkiin kuluva raha ei suinkaan jää sen hankintaan ja ensimmäisiin tarvikkeisiin. Kaikki lemmikit tarvitsevat niille sopivaa ruokaa, joskus tämä voi tulla oletettua kalliimmaksi. Muista myös varautua mahdollisiin eläinlääkäri kustannuksiin. Esimerkiksi jyrsijöillä on paljon hammasvikoja, joiden takia eläinlääkärissä saattaa joutua käymään oletettua useammin. Lemmikin hoitamatta jättäminen on aina 2

4 eläinsuojelurikos. Korkeat eläinlääkärikulut eivät siis missään nimessä voi olla syynä lemmikin hoitamatta jättämiseen. 6. Onko lähipiirissä allergisia ja mitä teen jos uusi allergia puhkeaa? Jotkut lemmikit ovat allergisoivampia kuin toiset. Jos jollakin tutullasi on laji, jonka olet ajatellut hankkia, olisi siihen hyvä käydä tutustumassa koko perheen voimin, muutenkin kuin vain allergian pois sulkemiseksi. 7. Selviääkö uusi lemmikki nykyisten lemmikkien/lasten kanssa? Häkkilemmikit ovat usein omissa tiloissaan, mutta kaikilla niilläkin on oltava oma aikansa ulkoiluun häkin ulkopuolella. Kissat tai koirat, jotka ovat liiankin kiinnostuneita häkissä elävästä lemmikistä, voivat stressata häkissä elävää eläintä kohtuuttomasti. Tällaisessa tapauksessa häkin olisi hyvä olla sellaisessa huoneessa, jonne kissat ja koirat eivät pääse. Vaikka lapsi haluaisi hankkia jonkin lemmikin ja sitoutuisi sitä hoitamaan, on lemmikki silti aina aikuisen vastuulla. Aikuisten tulee miettiä tarkkaan, minkälainen lemmikki heidän lapsellensa sopii ja osaavatko varmasti kaikki perheen lapset käsitellä kyseistä lemmikkiä oikein. 8. Onko minulla tarpeeksi tietoa lemmikin ruokinnasta ja muusta hoidosta? Etsi mahdollisimman paljon tietoa lemmikistä, jonka aiot hankkia. Harvinaisimmista lajeista voi olla vaikea löytää tietoa, mutta lajin kasvattajilta ja harrastajilta kannattaa kysyä jos jokin asia on jäänyt epäselväksi. Ota myös selvää miten laji elää luonnonoloissa. Tämä kertoo usein parhaiten niiden tarpeista. Kun lemmikille osataan antaa oikeanlainen elinympäristö, on sillä kaikin puolin paljon parempi olla. Jos olet epävarma lemmikin tilantarpeesta, elintavoista, sille sopivasta ympäristöstä, ruokinnasta tai muusta hoidosta, niin ota siitä selvää ennen lemmikin hankintaa. Vaikka jokin eläin näyttää suloiselta ja vaikuttaa helppohoitoiselta, voidaan väärällä hoidolla eläimestä tehdä sairas ja joskus jopa aggressiivinen. 3 Siperian maaorava 3.1 Yleistä Tieteellinen luokittelu Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Jyrsijät Rodentia Alalahko: Oravamaiset Sciuromorpha Heimo: Oravat Sciuridae 3

5 Alaheimo: Varsinaiset oravat Sciurinae Suku: Eutamias Laji: sibricus Maaoravat ovat eloisia, ystävällisiä ja vikkeliä olentoja. Näiden ominaisuuksien lisäksi niiden loputon uteliaisuus tekee niistä mielenkiintoisia lemmikkejä. Ne eivät kuitenkaan viihdy kovin pitkään sylissä, niitä ei pahemmin silitellä, vaan ne ovat todella aktiivisia eläimiä, jotka eivät paljoa malta pysyä paikallaan. Täysikasvuisen Siperian maaorava (Eutamias sibiricus tai Tamias sibiricus)on 13 19cm pitkä. Standardi värinen orava on vaaleanruskea ja sen selässä kulkee pituussuunnassa viisi tummanruskeaa raitaa. Sen mahassa on harmaata sekä hieman valkoista. Maaoravalla on sisäiset poskipussit ja tuuhea häntä, joka on lähes ruumiinmittainen. ( Aikuinen maaorava painaa n g. Lemmikkeinä pidettyjen oravien elinikä vaihtelee suuresti. Joidenkin lähteiden mukaan ne elävät 6-10 vuotta. ( Joidenkin mukaan urokset elävät 4-8 vuotta ja naaraat 5-12 vuotta. Tiettävästi vanhin lemmikkimaaorava oli yli 18- vuotias (USA:ssa), mutta myös Euroopasta huhutaan löytyneen useampia 15 ikävuoden ylittäneitä oravia( Myös Suomessa maaoravasta näkee jonkin verran valkoista värimuunnosta kermanvärisin raidoin. Valkoinen orava on siis värimuunnos, albiinot ovat hyvin harvinaisia. Ulkomailla maaoravista tunnetaan myös väri cinnamon eli kaneli. Tässä värimuunnoksessa turkin mustat osat ovat muuttuneet ruosteen ruskeiksi ja normaalin turkin ruskea on muuttunut oranssiksi. Valkoisen (ja kanelin) värimuunnoksen aiheuttava geeni on maaoravilla resessiivinen geeni. Jotta maaoravan poikanen olisi valkoinen, on sen saatava molemmilta vanhemmiltaan valkoista värimuunnosta aiheuttava geeni. Näin ollen kahden valkoisen oravan poikaset ovat aina valkoisia. Myös standardiruskeat oravat voivat saada valkoisia poikasia, jos molemmilla vanhemmilla on valkoista värimuunnosta aiheuttava geeni piilevänä. Jos toiselta oravan vanhemmista puuttuu kokonaan valkoista värimuunnosta aiheuttava geeni, tulee poikasista aina ruskeita. ( 4

6 3.2 Luonnollinen elinympäristö Levinneisyys Luonnonoloissa elävien Siperian maaoravien levinneisyys ulottuu Äänisen itäpuolelta tundran eteläpuoliseen Siperiaan, Japaniin ja Koreaan saakka. Tällä valtavalla alueella on arveltu olevan yhdeksän erilaista maaorava lajia ja alalajia. Alalajien suurimmat erot ovat hampaissa ja raitojen leveydessä. Lemmikkinä pidetyt oravat ovat ilmeisesti peräisin kahdesta alalajista (Eutamias sibiricus lineatus ja 5

7 Eutamias sibiricus barberi), jotka ovat peräisin Japanista ja Koreasta. Siperian maaorava viihtyy metsissä ja jokivarsien pensaikoissa. Havu- ja sekametsät ovat oraville parhaita, sillä niissä on runsas ruohokasvillisuus. ( Elintavat Siperian maaorava liikkuu päiväsaikaan. Se herää varhain aamulla ja touhuaa aktiivisesti koko päivän. Oravat ovat taitavia kiipeilemään ja voivat hypätä oksalta toiselle jopa 5-7 metrin välisiä matkoja. Nimensä mukaisesti maaoravat viihtyvät maassa ja puiden sekä pensaiden alimmilla oksilla. Ne seikkailevat harvoin yli kahden metrin korkeudessa maanpinnasta. Lämpiminä vuodenaikoina maaoravilla on pesiä puissa, mutta talveksi ne majoittuvat maan alle tunneleihin. Kesäaikaan oravat käpertyvät pesäkoloonsa nukkumaan illalla kello kuuden ja kahdeksan välillä. Iltojen pimetessä oravat nukkuvat joka päivä hieman enemmän. Hamsterien tapaan maaoravat keräävät varastoja ympäri vuoden. Ruokaa kerätään lähinnä tunneleihin, mutta joitakin kätköjä haudataan muualle reviirille. Ruuan hamstraaminen lisääntyy loppukesästä ja syksystä, jolloin maaoravat valmistautuvat talveen. Ruoka kuljetetaan tunneleihin poskipusseissa. Ruokavarastojen avulla maaoravat selviävät talvesta, jolloin ne pysyttelevät lähinnä maan alla. Talvella kylmimmillä alueilla maaoravat horrostavat, mutta eivät yhtäjaksoisesti. Talvihorros kestää vain muutaman päivän kerrallaan. Lämpimänä päivänä talvella oravat saattavat tulla maan pinnalle aurinkokylpyyn. Lemmikkeinä pidetyt oravat nukkuvat harvoin varsinaista talviunta lämmitetyssä sisätilassa. Usein ne vain nukkuvat talvella tavallista pidempiä aikoja. ( Tunnelit Maaoravat kaivavat kolonsa juuristoon tai kaatuneen puun alle. Sisäänkäynti on usein hyvin piilossa kasvien, kivien tai juurien takana. Maaoravilla on kahdenlaisia tunneleita. Ensimmäiseen kuuluu yksinkertainen tunneli ja pesäkammio, jota käytetään väliaikaisena kotina. Toinen on laajempi tunneliverkosto, johon kuuluu lukuisia sivukammioita ruuanvarastoimiseen ja käymälöiksi, sekä pesäkammio, joka on pehmustettu ruohoilla, lehdillä jne. Tunnelin syvyys vaihtelee maaperän mukaan cm välillä ja pituutta tunnelilla voi olla jopa 4 metriä. Kaivaessaan tunnelia maaorava kaivaa työtunnelin kautta, jonka eteen ylimääräinen maa-aines kerääntyy. Varsinainen sisäänkäynti kaivetaan alhaalta auki ja työtunneli suljetaan umpeen, jolloin tunnelin sisäänkäyntiä on vaikea löytää. Vaaran uhatessa maaoravat juoksevat harvoin suoraan tunneliinsa, vaan piiloutuvat muualle. (Henwood) 3.2 Hoito Maaoravan hoito on hyvin samanlaista kuin muidenkin jyrsijöiden, mutta on silti muutamia asioita, joihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Maaoravat tekevät usein tarpeensa johonkin tiettyyn paikkaan, joten häkkiä siivotessa ei välttämättä tarvitse siivota paljon muuta kuin vessapaikat. Maaoravien jätökset eivät useinkaan haise kovin voimakkaalle, mutta jos häkissä alkaa haista, on edellisestä siivouksesta kulunut liian pitkään. Kerätyt ruokavarastot tuovat oravalle turvallisuuden tunnetta, joten niihin ei kannata koskea. Oravat tekevät itselleen myös mielellään pesiä. Oravan tekemän pesän hajottamista kannattaa myös välttää, jottei aiheuta oravalle turhaa stressiä. Varsinkin jos pesässä on poikasia, ei siihen kannata koskea lainkaan. Oravat 6

8 kyllä usein vaihtavat pesäpaikkaa toiseen, jos edellinen on liian likainen. Oravalla on tietysti oltava häkissään tarpeeksi pesäpaikkoja, jotta se voi muuttaa pesäänsä tarpeen vaatiessa. Maaoravan kynsiä ei tarvitse leikata, sillä ne kuluvat oravien touhutessa. Terävät kynnet ovat jopa välttämätön apu oravan liikkumiselle, koska orava luottaa kynsiinsä ja siihen, että ne aina pitävät kiipeillessä ja hyppiessä paikasta toiseen. Kynsien kulumista voi kuitenkin tehostaa laittamalla häkkiin suuria kiviä. Häkissä tulisi myös olla jotakin kovaa purtavaa, esim. pajunoksia, jotta maaoravan hampaat eivät kasvaisi ylipitkiksi. Maaoravia ei tarvitse pestä, eikä niiden turkki vaadi muutenkaan hoitamista, sillä oravat pitävät itse huolta turkistaan ja sen puhdistuksesta. ( Terveys Oravien oudoista kuolemista nuorella iällä kuulee yllättävän paljon. Jotkut arvelevat tämän johtuvan sisäsiitoksesta, mutta mitään varsinaisia tutkimuksia oravien perinnöllisistä sairauksista tai niiden sisäsiittoisuudesta ei ole tehty. Oravien hoidosta ei ole ihmisillä paljoa tietoa, joten osa kuolemista johtuu varmasti vain vääränlaisesta hoidosta. Oravat ovat pääasiassa terveitä lemmikkejä, kunhan vain huolehdimme niistä parhaalla mahdollisella tavalla. Oravat ovat todella vauhdikkaita eläimiä ja saattavat välillä pudota korkeiltakin paikoilta. Yleensä putoaminen ei niitä haittaa, mutta harvoissa tapauksissa saattaa käydä niin, että orava loukkaantuu ja tarvitsee eläinlääkärin hoitoa Haavat Ikäviä tapaturmia sattuu kaikkein eniten kun oravat tappelevat keskenään. Väärissä olosuhteissa, esim. liian paljon oravia liian pienessä häkissä, oravat muuttuvat aggressiivisiksi tai stressaantuneiksi, jolloin oravien terveys on suurimmassa vaarassa. Jos oravalla on vain pieniä haavoja, on niiden usein hyvä antaa parantua itsestään. Haavojen aiheuttaja on kuitenkin selvitettävä ja varmistettava, ettei orava loukkaa itseään uudestaan. Haavan hoito tarvitsee eläinlääkärin apua, jos haava on suuri, eikä lakkaa vuotamasta tai jos haava aukeaa aina uudestaan oravan liikkuessa Ummetus ja ripuli Oravien ummetuksen aiheuttaa usein jokin, jota niiden ei ole tarkoitus syödä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi pehmikkeeksi annetut vanut ja villat. Ummetuksen hoidossa on tärkeää poistaa ummetuksen aiheuttaja. Tuoretta ruokaa on myös hyvä antaa tavallista enemmän. Kalanmaksaöljy saattaa auttaa joissakin tapauksissa. Ripulin yleisin syy on taas tuoreruuan liiallinen määrä ja ruokavalion nopea muutos. Imettävillä naarailla on usein löysempää ulostetta kuin normaalisti, joten siitä ei kannata huolestua. Kuten ummetuksen hoidossa, myös ripulin aiheuttaja on poistettava. Maissijauhon lisääminen ruokaan saattaa helpottaa ripulia, samoin kuin vadelman lehdet. Jotkut suosittelevat myös kuivaa leipää. On erittäin tärkeää, että ripuli ei jatku päiviä, sillä eläin voi menettää ripulissa liikaa nestettä ja jopa kuolla. (Henwood, 1998, 50) 7

9 Ylikasvaneet hampaat On harvinaista, että oravan hampaat kasvavat liian pitkiksi. On kuitenkin mahdollista että näin käy, jos oravalla on ruokavaliossaan liikaa pehmeitä ruokia tai sillä on vääränlainen purenta. Jos hampaat ovat päässeet kasvamaan liian pitkiksi, on orava vietävä eläinlääkäriin, jotta hampaita voidaan lyhentää. Ruokavaliota on myös muutettava välittömästi, jotta hampaat kuluvat jatkossa luonnollisesti. Kaikki kova ruoka, kuten kuorelliset pähkinät, tekevät hyvää oravan hampaille. Seuraavat oireet voivat olla seurausta ylikasvaneista hampaista: kuolaaminen, märkä leuka ja/tai rinta, huono ruokahalu, laihtuminen, leukojen toispuoleinen käyttö, tulehtunut leuka ja/tai apatia. (Henwood, 1998, 50 51) Iho-ongelmat Useimmat iho-ongelmat johtuvat vääränlaisesta ruokinnasta. Rasvat ovat erityisen tärkeitä ihon ja turkin hyvinvoinnin kannalta. Joskus iho-ongelmia aiheuttavat myös erilaiset loiset ja sienitulehdukset. Molemmat ovat sisällä pidettävillä maaoravilla harvinaisia, mutta mahdollisia. Molemmissa tapauksissa kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen. Oravalle saatetaan antaa jokin lääkitys, mutta tämän lisäksi häkki on syytä puhdistaa huolellisesti. Kaikki pesätarvikkeet ym. kannattaa hävittää ja häkin sisustuselementit desinfioida. Parhaiten osien puhdistaminen tapahtuu korkeassa lämpötilassa, esimerkiksi saunassa. Stressi saattaa altistaa krooniselle ihottumalle, jolloin karvat tippuvat kokonaan ihottuman alueelta, usein mahan alta ja kyljistä. Stressin lisäksi ihottumaa voi oravilla aiheuttaa vitamiinien puutos, joten mikäli oravalla ilmenee ihottumaa, kannattaa ostaa oravalle juomaveteen sekoitettavia vitamiinitippoja. Tällöin pitää vain muistaa vaihtaa oravan juomavesi tarpeeksi usein, koska vitamiinipitoinen vesi menee nopeammin huonoksi Stressi Liian vähäinen liikunta ja pienet tilat aiheuttavat stressiä, joka ilmenee toistuvina liikkeinä. Orava saattaa toistella samaa liikettä useita tunteja, kuten hyppelyä paikallaan puolelta toiselle. Stressi saattaa näkyä myös turkin kunnossa ja orava voi jopa syödä häntäänsä. Suuret muutokset oravan elämässä kuten muutto ja omistajan vaihdos aiheuttavat stressiä. Kun oravaperheessä syntyy jälkikasvua, uros halutaan joskus erottaa eri häkkiin naaraasta ja poikasista, mutta se voi olla kova paikka urokselle ja aiheuttaa voimakasta stressiä. Ihmisten flunssa voi tarttua myös maaoravalle ja se myös tarttuu herkemmin, jos orava kärsii stressistä. Flunssainen orava kyyhöttää usein yhdessä paikassa, sen turkki on pörhöllään ja se aivastelee, eikä se innostu vauhdikkaista leikeistä. Talvivarastonkeruustressin päällä ollessa voi olla hyvä tarjota oravalle myös sellaista syötävää, jota se ei voi varastoida, esimerkiksi pilttiä. Muutenkin on tarkkailtava oravan syömistä, sillä jos orava vain varastoi ja varastoi, se saattaa unohtaa syömisen ja pahimmassa tapauksessa kuolla nälkään, vaikka ruokaa olisi koko ajan yllin kyllin. Stressin välttämiseksi oravan on hyvä antaa kerätä itselleen suuret varastot. Tuoreruoka on kuitenkin pidettävä poissa varastoista, jottei se pilaannu. ( 8

10 Ennenaikainen kuolema Vaikka lemmikin kuolema on surullista ja herättää paljon tunteita, on silti pysyttävä järkevänä. Tämä on tärkeää varsinkin jos lemmikki kuolee ennenaikaisesti ja samassa taloudessa on muita lemmikkejä. On tärkeää selvittää, mihin lemmikki on kuollut, jotta toisia lemmikkejä voidaan suojella esimerkiksi mahdollisilta tarttuvilta taudeilta. Lemmikin kuolinsyyn selvittämiseksi kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai Eviraan. Säilytä kuollutta eläintä kuivassa ja viileässä paikassa, ellet pysty toimittamaan sitä heti tutkittavaksi. Mitä nopeammin eläin saadaan tutkittavaksi, sitä parempi Käsittely Usein oravat kesyyntyvät helposti, kun niille vain tarjoaa rauhallisesti kädestä ruokaa, eikä säikytä niitä missään vaiheessa. Toiset oravat ovat kuitenkin paljon arempia ja tarvitsevat omistajaltaan paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Jos orava ei ole heti pienestä pitäen tottunut ihmiseen, tai se on saanut huonoja kokemuksia ihmisestä, on sen kesyttäminen vaativampaa. Jos kotiin juuri tuotu orava on selvästi säikky ja peloissaan, kannattaa sen ehdottomasti antaa ensin rauhassa tutustua uuteen elinympäristöönsä. Kun orava löytää itselleen mahdollisen pesäpaikan tai muita hyviä piilopaikkoja häkistä, se tuntee olonsa turvallisemmaksi. Kun orava on kotiutunut, voi sille tarjota herkkuja häkin verkon läpi. Tämä ei ole oravalle läheskään yhtä pelottavaa kuin käsi sen häkissä. Vältä äkkinäisiä liikkeitä ja yllättäviä ääniä aran oravan lähellä. Oravaa ei saa missään vaiheessa pakottaa tulemaan ihmisen luo, vaan kesyyntymisen on tapahduttava oravan ehdoilla. Jos orava on tottunut saamaan herkkuja verkon läpi, ei sen läpi kannata työntää sormiaan. Oravat olettavat sormen olevan ruokaa ja saattavat näykkäistä. Siperian maaoravat purevat harvoin ihmistä tarkoituksella, usein ne luulevat sormia ruuaksi. Ruokaa lisätessä häkkiin voi käden jättää ruokakupin viereen. Kun oravat ovat tottuneet, että käsi on häkissä, eikä tee niille mitään pahaa, voi oravia hieman silitellä niiden syödessä. Ruokaillessaan orava keskittyy syömiseen niin täydellisesti, ettei paljon muusta välitä. Näin orava tottuu huomaamattaan ihmiseen ja saattaa lopulta tulla kädelle kun siinä on jotakin herkkuja tarjolla. Kesyimmät oravat käyttävät jo omistajaansa vaivattomasti kiipeilytelineenä. Joskus oravaa tarvitsee tutkia lähempää tai sille on tehtävä hoitotoimenpiteitä. On suositeltavaa käyttää hanskoja, sillä eläimen joutuessa ahdistavaan tilanteeseen se todennäköisesti puree päästäkseen pois. Liian paksut hanskat voivat vaikeuttaa oravan käsittelyä, ohuet puutarhahanskat käyvät oikein hyvin. Oravan kiinni saamiseen voi käyttää apuna esimerkiksi ohutta kangasta. Maaoravaa ei saa ikinä ottaa kiinni hännästä, sillä hännän nahka voi repeytyä irti. Tämä on lajin luonnollinen puolustuskeino petoja vastaan, jotka ovat saaneet otteen vain hännästä. Häntä paranee kyllä nopeasti. Paljaaksi jäänyt kohta surkastuu pois, jolloin jäljelle jää siisti tynkä. Jos orava on hyvin tottunut ihmiseen, on sen käsitteleminen paljon helpompaa. Jos eläin ei panikoi liikaa ihmisen kädessä, sitä on helppo pitää paikallaan. Etu- ja keskisormi kierretään oravan olkapäiden yli niin, että sormien nivelet hallitsevat pään liikkeitä. Toinen vaihtoehto on pitää peukaloa oravan leuan alla ja painaa oravan päätä hellästi taaksepäin, jolloin eläin ei pääse puremaan yhtä helposti. Tällöin on kuitenkin varottava painamasta oravan kurkkua. ( 9

11 3.2.3 Vapaana pito Vaikka maaoravilla on oltava iso häkki, on niiden silti hyvä päästä myös vapaaksi häkistään jaloittelemaan ja tutkimaan ympäristöään. Vapaana olevia oravia on kuitenkin hyvä valvoa, sillä ne saattavat keksiä vaikka mitä. Esimerkiksi kukkaruukut multineen tongitaan usein läpi. Ainakin aluksi vapaana pito kannattaa rajata vain yhteen huoneeseen, jotta oravia voi pitää paremmin silmällä. Ikkunat on pidettävänä kiinni ja kaikki pienet kolot kannattaa tukkia huolella. Aluksi on myös hyvä pitää vain yhtä oravaa kerrallaan vapaana, sillä nopeat oravat ehtivät vaikka minne kun hetkeksikin käännät selkäsi. Kun orava päästetään vapaaksi, ei sitä saa pakottaa ulos häkistä, vaan sen on annettava edetä omaa tahtiaan. Oravat harvoin ryntäävät ulos. Ne lähestyvät kaikkia uusia asioita hitaasti. Maaoravan varautunut olemus näkyy sen hännästä: se pörhistää häntänsä tai heiluttelee sitä edes takaisin selkänsä yllä. Verhot, sähköjohdot ja kaikki muu, mitä pitkin pääsee kiipeämään ylöspäin, on oravien mieleen. Ihmiseen totutetut oravat kiipeilevät myös mielellään olkapäille, varsinkin jos niille on ruokaa tarjolla. Maaoravan saaminen takaisin häkkiin voi viedä aikaa. Jotkut oravat oppivat tulemaan takaisin häkkiin ruuan avulla. Oravan on hyvä päästä helposti itse häkkiinsä. Kun orava menee itse takaisin, ei häkin ovea kannata rynnätä sulkemaan. Tällaiset äkilliset liikkeet saattavat säikyttää oravan pahasti ja vaikeuttaa häkkiin palaamisen opettamista. ( 3.3 Häkki Häkin koko Vaikka maaoravat ovatkin pieniä, ne tarvitsevat suuren häkin ja paljon tilaa liikkua. Eläinkaupoissa on harvoin tarpeeksi suuria häkkejä saatavilla, sillä useimmat kauppojen suurimmat häkit ovat aivan liian pieniä oravalle. Useimmat oravan omistajat ovatkin päätyneet rakentamaan häkin itse, mutta suuriakin häkkejä saa joistakin paikoista tilaamalla. Oleellista häkin valinnassa on korkeus, eli matalat ja leveät marsun tai kanin häkit eivät ole sopivia maaoravalle. Itse suosittelisin häkin korkeudeksi vähintään 150 cm ja pohjaksi vähintään 100 cm x 50 cm. Yksin elävä orava tarvitsee vähintään 0,5-1 m 3 ja pariskunta vähintään 2 m 3. Oravien häkkien koot vaihtelevat todella paljon, mutta yleinen ohje on, että mitä suurempi häkki, sitä parempi. Häkin verkon pinnojen väliä kannattaa myös miettiä. Jos häkissä on tarkoitus pitää vain täysikasvuisia oravia, voivat pinnojen välit olla jopa 20 mm. Usein suositeltu verkon pinnojen väli on kuitenkin mm. ( Häkin kokoa on myös hyvä miettiä sen mukaan, kuinka monta oravaa siinä tulee olemaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että toisinaan pienestäkin asti yhdessä eläneet oravat eivät enää jossakin vaiheessa tule toimeen keskenään. Jos siis aikomuksena on hankkia kaksi oravaa ja niille yhteinen häkki, olisi hyvä, että häkin saa jaettua kahteen erilliseen osaan, jotta oravat voidaan tarpeen vaatiessa erottaa toisistaan. Häkin paikkaa kannattaa myös miettiä tarkkaan. Siperian maaoravat ovat sopeutuneet monenlaiseen ilmastoon, joten oravalle voi tehdä myös ulkohäkin, jossa se on ainakin kesäisin. Sisällä häkki ei saa olla 10

12 paikassa, jossa vetää. Ulkohäkissä on myös oltava riittävästi suojaa tuulen ja sateen varalle. Maaoravat pitävät aurinkokylvyistä, mutta häkki ei saa olla kokonaan auringossa, sillä oravan on päästävä varjoon kuumina päivinä. Häkkiä suunnitellessa kannattaa myös muistaa riittävä ilmanvaihto Häkin sisustus Oravat kiipeilevät mielellään paljon ja niillä on muutenkin hyvä olla mahdollisimman paljon virikkeitä häkissään, sillä tylsistyneet oravat saattavat alkaa hajottaa itse häkkiä, varsinkin sen puisia osia. Luonnolliset, suuret oksat ovat hyviä häkin sisustuksessa. Kiipeilymahdollisuuksia voi lisätä myös paksulla köydellä. Oravilla on hyvä olla paljon pesäpaikkoja, sillä toisia ne saattavat käyttää vessoina, toisia ruokavarastoina ja vain joitain itse nukkumiseen. Pesiä kannattaa sijoitella eri korkeuksiin, sillä usein oravat nukkuvat mielellään korkeimmassa pesässä, mutta toiset saattavat valita pesän myös aivan lattiatasosta. Eläinkaupoista on saatavilla paljon erilaisia pesäkoppeja, mutta niitä voi tehdä myös itse puusta, pienistä pahvilaatikoista ja kookospähkinöistä. Puiset tai vaneriset pesämökit ovat kuitenkin painavia ja oravien tehdessä niihin tarpeitaan haju ei välttämättä enää lähde pois. Muoviset osat on helppo puhdistaa ja itse tehdyt pahvipesät voi kätevästi vaihtaa uusiin. Lisäksi muoviset ja pahviset kopit ovat kevyitä, jolloin niitä on helppo laittaa roikkumaan häkin ylempiin osiin. Kannattaa kokeilla monia erikokoisia ja -muotoisia pesäkoppia, sillä jokainen orava on yksilöllinen ja mieltyy erilaisiin pesiin. Esimerkkinä voin kertoa omista ensimmäisistä oravistani: Toinen rakasti kookokseen kaiverrettua pesää, kun taas toinen piti isosta laatikosta, jossa oli kaksi sisäänkäyntiä. Jälkimmäinen oli paljon arempi, ja sille oli varmasti turvallisemman tuntuista, kun se pääsi pesästään kahta eri reittiä ulos. Monet oravat kaivelevat mielellään maata, joten häkkiin olisi hyvä lisätä myös jokin laatikko, jossa orava saa rauhassa kaivella maata. Maa-aineksen laatikkoon voi tehdä sekoittamalla esimerkiksi puuhaketta, turvetta, sammalta ja heinää. Jos oravat kaivavat tunneleita, heinä auttaa ehkäisemään tunneleiden romahtamista. Sahanpurua voi käyttää häkissä, mutta liian hieno sahanpuru saattaa aiheuttaa silmätulehduksia. Jotkut oravat pitävät myös juoksupyöristä, mutta kannattaa varmistaa, että juoksupyörä on turvallinen ja sopivan kokoinen oravalle. Oravalle kannattaa yrittää keksiä mahdollisimman paljon tekemistä häkkiin. Erilaiset kiipeilytelineet, putket ja muut piilopaikat ovat todella hyviä. Virikkeitä keksiessä vain mielikuvitus on rajana, kunhan vain muistaa ajatella oravan turvallisuutta. Varsinkin naaraat tekevät mielellään kunnollista pesää, joten oravalle voi antaa esimerkiksi vessapaperia pesänrakennusta varten. Pesänrakennusmateriaaliksi saattavat kelvata myös kuivat lehdet, heinä ja silputtu paperi. Sukat ja muut kankaiset riippumatot ovat myös todella mukavia, mutta kannattaa muistaa, että purkautuessaan kankaat voivat olla oraville hengenvaarallisia. Fleece on oravaturvallinen kangas, sillä siitä ei voi irrota mitään lankoja, joihin oravat kuristuisivat. Kangaspalat voi myös leikata niin pieniksi, ettei niistä varmasti ole oravalle haittaa, mutta se saa silti käytettyä niitä pesänsä rakentamiseen. Kaikenlaista vanua kehotetaan välttämään, sillä suolistoon joutuessaan se on vaarallista. Lisäksi vanun sanotaan voivan jäädä kiinni esimerkiksi eläimen jalkaan lankojen tapaan. ( 11

13 3.4 Oman oravan valitseminen Harvat lemmikkieläinliikkeet myyvät maaoravia, koska ne vievät niin paljon tilaa. Jos päädyt hankkimaan oravan lemmikkiliikkeestä, kysy mistä se on peräisin. Monet liikkeissä myytävät oravat ovat kasvatettu kaupalliseen tarkoitukseen, joka tarkoittaa, että niitä on saatettua pitää suuria määriä pienissä häkeissä. Tällaiset eläimet eivät ole olleet paljoa ihmisen kanssa tekemisissä, jolloin niitä on vaikea kesyttää. Jotkut tällaiset oravat eivät välttämättä ikinä kesyynny täysin. Yksityisillä kasvattajilla on enemmän aikaa olla eläintensä kanssa, jolloin oravat tottuvat ihmiseen jo pienestä pitäen. Kasvattajia saattaa olla joskus vaikea löytää, mutta varsinkin keväisin internetistä löytää joidenkin poikueiden myynti-ilmoituksia. Mistä sitten lemmikki hankitakaan, pitää sen kunto aina tarkistaa. Terve eläin on eloisa ja sillä on kirkkaat silmät ja kiiltävä turkki. Huonoja merkkejä ovat haavat, epämuodostuvat ja huonot liikkeet Oravat yhdessä Oraville halutaan usein lajikumppani seuraksi, jotteivät ne olisi yksinäisiä. Oravat alkavat kuitenkin hyvin herkästi tapella keskenään, jolloin ne on pakko eristää omiin häkkeihinsä. Yleensä vastakkaiset sukupuolet tulevat parhaiten toimeen keskenään vielä aikuisenakin. Jos kaksi toisilleen ennestään vierasta maaoravaa halutaan asuttaa samaan häkkiin, on häkin hyvä olla molemmille osapuolille uusi. Uuden ympäristön tuoma epävarmuus saattaa ehkäistä tappeluita. Tämä kuitenkin pätee paremmin aikuisiin yksilöihin, kuin alle vuoden ikäisiin. Jos häkki kuitenkin on jo ennestään toisen koti ja sinne halutaan lisätä uusi orava, tulee oravien tutustuttaminen toisiinsa tehdä hyvin varovasti. Jos naaralla on aikaisemmin ollut uros seuranaan, se harvoin hyväksyy uutta urosta. Jos naaraalla kuitenkin sattuu olemaan poikue, voi naaras hyväksyä jonkun uroksen omista poikasistaan. Tällöin valittua urosta ei tule erottaa naaraasta muun poikueen mukana. Oravia on tarkkailtava huolella, sillä naaras ei välttämättä hyväksy toista oravaa lainkaan ja vakavan tappelun alkaessa oravat on erotettava toisistaan. Oravat voidaan tutustuttaa toisiinsa myös häkissä, jossa on väliseinä. On myös hyvä antaa oravien käydä toisen häkissä ennen kuin niitä esitellään toisilleen, jolloin oravat oppivat tuntemaan toistensa hajut ennen varsinaista tapaamista. Useamman kuin kahden oravan pitäminen samassa häkissä harvoin onnistuu. Tällöin tulee enemmän tappeluita ja useimmiten joku oravista on erotettava laumasta ennemmin tai myöhemmin. Jos kuitenkin useampaa oravaa halutaan yrittää pitää samassa häkissä, tulee häkin olla todella tilava. Häkissä on myös oltava paljon pesäkoppeja, jotta jokaiselle on varmasti oma paikkansa ja kaikille on piilopaikkoja ja tunneleita, jonne ne voivat paeta dominoivaa yksilöä. Jokaista häkissä olevaa urosta kohden kannattaisi olla kaksi naarasta. Usein kuitenkin vain yhteisön dominoivin naaras saa jälkikasvua. (Henwood, 1998, 43 46) 3.5 Ruokinta Maaoravat ovat lähinnä kasvissyöjiä, mutta niille maistuu myös eläinperäinen ravinto. Oravien sanotaan syövän munia ja jopa pieniä lintuja, mutta yleisimmät eläinperäisen ravinnon lähteet ovat etanat, madot, muurahaiset ja muut pienet hyönteiset. Luonnossa maaoravan ruokavalioon kuuluu lisäksi puiden versoja, juuria, lehtiä, siemeniä, pähkinöitä, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Siemensekoitukset ja tuoreruoka yhdessä ovat hyviä perusruokia maaoravalle. Kuivaruokaa valitessa ei kuitenkaan kannata ottaa mitä tahansa. Useimmat jyrsijöiden siemensekoitukset sisältävät pellettejä, joita läheskään kaikki oravat eivät syö. Lintujen siemensekoitukset kelpaavat usein hyvin, mutta nämä sisältävät paljon jyviä ja pähkinöitä, 12

14 jotka lihottavat oravaa eivätkä tarjoa kaikkia tarpeellisia ravintoaineita. Hamsterien ja gerbiilien ruokaseokset vastaavat parhaiten oravan tarpeita, mutta nykyään myös Suomessa myydään maaoraville omaa kuivaruokasekoitusta. Vaikka oravat rakastavat pähkinöitä, ei niitä missään nimessä tule antaa liikaa, sillä ne sisältävät paljon rasvaa. Oravat ovat harvoin nirsoja, mutta ne kyllä syövät ruuastaan ensin parhaat, eli pähkinät ja siemenet. Näitä ei tulisikaan antaa liikaa, jotta orava söisi myös muuta sille tarjottavaa ruokaa. Tuoreruuaksi kelpaavat kaikenlaiset kasvikset ja marjat. Tuoreruokaa ei kuitenkaan pidä antaa kerralla paljoa enempää kuin orava syö, jottei sitä jää häkkiin pilaantumaan. Oraville voi siis antaa vaikka mitä. Jos voit itse syödä sitä, kelpaa se varmasti myös oravalle. Muista kuitenkin, että ihmisten herkut, kuten suklaa, eivät ole hyväksi oraville. Oraville ei myöskään kannata antaa mitään, mihin on lisätty suolaa tai sokeria. Kaalia kannattaa välttää, sillä se ei ole kovin ravitsevaa ja voi aiheuttaa ongelmia ruuansulatuksessa. Jokainen orava syö päivässä vain n. 30 g ruokaa. Kaikki ylimääräinen ruoka viedään varastoihin. Varastot antavat oraville turvallisuuden tunteen, etenkin syksyllä. Jos samassa häkissä elävillä oravilla on liian vähän ruokaa, alkavat ne helposti tapella keskenään. Raskaana olevat ja imettävät naaraat tarvitsevat luonnollisesti enemmän ruokaa. Jos on epävarma tulevasta poikueesta, kannattaa ennemmin antaa liikaa, kuin liian vähän ruokaa. Tällöinkin pitää kuitenkin välttää antamasta liian lihottavaa ruokaa. Oravilla on aina oltava raikasta vettä saatavilla. Jos samassa häkissä on useampi orava, on suositeltavaa pitää jokaista oravaa kohden yhtä juomapulloa. Maaoravat juovat normaalisti noin 5 millilitraa päivässä. (Henwood, 1998, 14 23) Hiilihydraatit Hiilihydraateista eläin saa nopeasti energiaa. Ne ovat todella tärkeitä kaikille pienille eläimille, jotka hyppivät ja pomppivat suuren osan ajastaan. Orava saa hiilihydraatteja mm. kaurasta, vehnästä, ohrasta, maissista, hirssistä ja jopa koirankekseistä. Jos eläin saa hiilihydraatteja enemmän kuin tarvitsee, ylimääräiset hiilihydraatit varastoituvat rasvaksi. Liian vähäinen hiilihydraattien saanti aiheuttaa elimistössä rasvavarastoiden hajottamisen energiaksi. (Henwood, 1998, 15 16) Rasvat Rasvoista elimistö saa sille välttämättömiä rasvahappoja. Lisäksi elimistö tarvitsee rasvoja hyödyntääkseen rasvaliukoisia vitamiineja. Liika rasva on tietysti pahaksi, sillä se kertyy sisäelinten ympärille ja ihon alle. Rasvojen puute taas aiheuttaa ihon ja karvapeitteen ongelmia. Hyviä rasvan lähteitä ovat esimerkiksi maapähkinät, mantelit, hasselpähkinät, tammenterhot ja saksanpähkinät. Kovakuoriset pähkinät on ehkä hajotettava oravalle, mutta oravan yrittäessä avata niitä itse, saa se tekimistä ja sen hampaat pysyvät hyvässä kunnossa. Auringonkukan siemenet ovat varmasti myös oravien mieleen, mutta niitä ei pidä antaa liikaa, koska ne lihottavat ja sisältävät hyvin vähän kalsiumia. Myös maissi on hyvä rasvan lähde, tuoreena ja kuivattuna. (Henwood, 1998, 16 17) 13

15 3.5.3 Proteiinit Proteiineja tarvitaan kaikkien solujen rakennusaineeksi ja ne ovat välttämättömiä solujen aineenvaihdunnassa. Luonnossa orava saisi proteiineja sekä eläimistä että kasveista. Munat ovat hyvä ravinnon lähde oraville, sillä keltuaisesta ne saavat rasvoja ja valkuainen sisältää paljon proteiineja. Hyviä proteiinin lähteitä kasveista ovat mm. pähkinät, herneet, linssit, hedelmät ja vihannekset. (Henwood, 1998, 17 18) Vitamiinit ja mineraalit Tuoreet hedelmät ja vihannekset, kuten esimerkiksi appelsiinit, omenat, päärynät, viinirypäleet, banaani, porkkanat, tomaatit ja kaikenlaiset marjat, ovat ehdottomasti parhaita vitamiinin lähteitä. Hedelmiä syöttäessä niiden siemenet on hyvä poistaa, sillä ne saattavat sisältää myrkkyjä joita oravan elimistö ei pysty käsittelemään. Riittävä mineraalien saanti on hyvä varmistaa laittamalla häkkiin mineraalikivi. Sitä voi myös raaputtaa hieman ruuan päälle. (Henwood, 1998, 18 19) 3.6 Lisääntyminen Maaoravat tulevat sukukypsiksi 8-12 kuukauden ikäisinä. Naaraiden lisääntymiskyky säilyy noin kuuteen ikävuoteen asti, mutta jotkut saattavat tulla hedelmättömiksi jo neljän vuoden iässä. Koiraiden lisääntymiskyky säilyy koko niiden eliniän. Normaalisti yksi maaorava naaras tekee yhden poikueen vuodessa keväällä tai alkukesästä. Poikkeuksia tässäkin tapauksessa löytyy, sillä jotkin naaraat ovat tehneet jopa kolme poikuetta samana vuonna. Maaoravilla ensimmäinen kiimapäivä on yleensä tammi-maaliskuun välisenä aikana. Naaraan kiimapäivän lähestyessä sen sukuelimen ulkoinen osa voi hieman turvota ja punertua. Samassa häkissä elävät urokset alkavat myös lähennellä naarasta. Mikäli jälkikasvua ei haluta, erotetaan urosoravat kiimapäivien ajaksi toiseen häkkiin. Naaraan kiima kestää yleensä yhden vuorokauden, mutta tästäkin löytyy poikkeuksia. Jos naaras ei ole pariutunut, saattaa kiima toistua n. 10 vuorokauden päästä. Kiimassa naaras pitää korkeaa ja melko voimakasäänistä huutoa. Kiimapäivään kannattaa siis varautua korvatulpilla ja päänsärkylääkkeillä. Vaikka naaras tulisi kiimaan jopa kolmesti vuodessa, ei sillä kannata teettää poikasia niin usein. Naaraan on annettava toipua täydellisesti edellisestä poikueestaan, ennen kuin sillä voi teettää seuraavan. Liiallinen poikasten teettäminen on naaraalle erittäin stressaava ja johtaa helposti naaraan ennenaikaiseen kuolemaan. Maaorava kantaa poikasiaan noin kuukauden verran (28-35 vrk), jonka jälkeen emo saa kerralla 1-8 poikasta. Tavallisin poikue koko on 3-5 ja joidenkin lähteiden mukaan poikasia voi olla jopa 13. Kantoajan lopulla naaraan vatsa ja nisät turpoavat, mutta kaikista naaraista tätä ei välttämättä ihminen erota. Tiineyden aikana naaras sisustaa kunnon pesän poikuetta varten. Tätä varten naaraalla on oltava hyviä tarvikkeita pesän sisustamiseen. Naaras tarvitsee myös ylimääräistä ruokaa pesäänsä, jota se käyttää ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen. Naaras harvoin jättää poikasiaan ensimmäisten tunnin aikana. Naaraan on annettava synnyttää kaikessa rauhassa. Pesään ei kannata missään nimessä katsoa, mutta sitä voi kuunnella. Ennen synnytystä naaras saattaa liikkua levottomasti ja etsiä itselleen sopivaa asentoa. Naaras saattaa myös haluta pesäänsä lisää pehmikettä, joten on hyvä varmistaa, että sitä on saatavilla. 14

16 Vastasyntyneiden äänet voi kuulla, mutta pesään ei kannata katsoa edes kun emo poistuu pesältänsä. Häirittynä emo saattaa hylätä poikasensa tai jopa tuhota koko poikueen. Joskus naaras saattaa pitää jopa sille tuttua urosta uhkana sen poikasille. Jos naaras selvästi stressaantuu uroksen läsnäolosta, voi olla viisainta erottaa uros naaraasta kun sillä on poikaset. Monet kasvattajat haluavat tehdä näin varmuuden vuoksi. Jos uros kuitenkin saa jäädä samaan häkkiin naaraan kanssa, saattaa pariskunta jopa huolehtia poikueesta yhdessä. Poikaset kehittyvät nopeasti ja sukupuolen erottaa jo vastasyntyneestäkin oravasta. Naarailla peräaukon ja sukupuolielinten välinen välimatka on lyhyempi ja koirailla pidempi. Kolmen päivän ikäisillä oravilla alkavat tummemmat raidat jo selvästi kuultaa vaaleanpunaisella iholla. Varsinainen turkki alkaa kasvaa noin viikon iässä, jolloin erottuu myös, tuleeko poikasista valkoisia vai ruskeita. Poikasten silmät alkavat aueta noin kuukauden (26-28 vrk) ikäisinä, jonka jälkeen ne alkavat myös vähitellen ryömiä ulos pesästään. Tähän on hyvä varautua laittamalla pesän ulkopuolelle paljon kiipeily mahdollisuuksia. Jos pesä on korkealla, ulkopuolella kannattaa olla jonkinlainen taso sisäänkäynnin alla, jotteivät poikaset putoa kovin korkealta. Poikaset on hyvä totuttaa ihmiseen pienestä pitäen, mutta vanhemmille on silti annettava rauha hoitaa poikasiaan. Karvattomiin poikasiin ei kannata koskea lainkaan. Jos pieniin poikasiin tarvitsee koskea, hiero käsiisi pesämateriaalia, jotta poikasiin jää mahdollisimman vähän ihmisen hajua. Poikaset ovat luovutusiässä 7-9 viikon iässä, joidenkin mielestä 8-10 viikon iässä. Vaikka poikaset eivät enää viimeisten viikkojen aikana tarvitse emon maitoa, emo opettaa niille mitä syödä, kuinka tehdä pesää jne. ( Poikasten painon kehitys Ikä (vrk) Paino (g) (Henwood) 15

17 Lähdeluettelo Maaoravan häkin rakennus (viitattu ) Maaoravien taustaa (viitattu ) Maaoravan väriperintä (viitattu ) Maaoravien hoito (viitattu ) Maaoravan poikaset (viitattu ) Aran oravan kesytys (viitattu ) Maaoravien terveys (viitattu ) Maaoravien vapaana pito (viitattu ) Kurrefoorumi (viitattu ) Wikipedia (viitattu ) Faunatar (viitattu ) Henwood C The guide to owning chipmunks and similar species. T.F.H. Publications. United States of America. 16