Naisteologit r.y. Kvinnliga teologer r.f.

Transkriptio

1 Naisteologit r.y. Kvinnliga teologer r.f. Jäseninfo / medlemsinfo 2/2017 Sisältö: 1. Puheenjohtajan palsta - Ordförandes spalt 2. DU SIEHST MICH - Deutscher Evangelischer Kirhentag Berlin - Wittenberg Jaettu ilo, suuri ilo 4. Naisten pappisvihkimyksen 30-vuotisjuhlamessu Hallituksen yhteystiedot

2 Puheenjohtajan palsta PÄÄKIRJOITUS Lehdessä kerrottiin miehestä, joka rakasti niin paljon itseään, että hän jätti tuottavan työnsä, myi tavaransa ja siirtyi sivuun menestyneestä elämästä. Hän osti vähän metsää ja hankki pienen asunnon, pari suomenlehmää, pari lammasta ja kanaa sekä kissoja pitämään myyrät loitolla juurikasmaalta. Kaupasta hän tarvitsi vain pesuainetta ja kahvia. Luin myös kertomuksen naisesta, joka eli tyytyväisenä lampaidensa kanssa, kehräsi villaa värttinällä ja rukilla. Näiden ihmisten elämä voi olla hetkittäin hankalaa, mutta ainakaan ahneuden syntiin he eivät syyllisty. Haaveilen itse ajoittain eläväni kuin tuo aikakauslehden mies tai nainen. Erityisesti näin syksyllä valon vähentyessä, kaiken innostavankin keskellä, voi mieleen hiipiä hetkittäinen pakokauhu. Kuinka selviän lukuisista työkokouksista, tiiviistä aikatauluista, omista liikuntatavoitteista, lukuisista muistilapuille kerätyistä keskeneräisistä asioista, kotitöistä, laadukkaasta parisuhdeajasta ja lasten kuskaamisesta lukuisiin harrastuksiin tämän lisääntyvän hämäryyden keskellä. Kaipaan vapautusta valinnan vapaudesta, joka täyttää elämän hektisyydellä, tavaroilla ja tavoiteltavilla asioilla. Haluaminen vie helposti mennessään, ikinä ei ole tarpeeksi mitään. Iän myötä täytyy sentään hyväksyä itsensä; ei voi olla kovin paljon enempää kuin mitä on. Toisilta ihmisiltä en voi vaatia enempää kuin itseltäni. Jeesuksen toiminnassa tärkeintä oli rakkaus, Jumalan rakkaus ihmisiin ja ihmisten rakkaus toisiinsa. Tuo rakkaus toteutuu yhteydessä toisiin ihmisiin. Huolettoman tien kulkijan matkantekoa helpottaa se, että heille riittää kohtuus. Se on tahtoa nähdä kauneutta yksinkertaisuudessa ja elämäntavassa, jossa

3 tavarat ja niiden tarvitseminen eivät riistä tilaa hiljaisuudelta, ihmettelyltä ja kaiken luodun kunnioittamiselta, hämäränkin keskellä. En voi nähdä tuulta, mutta kuulen sen, kuinka tuuli kuiskaa, ulvoo pauhaten. Näkymätön on myös Henki Jumalan, mutta äänen kuulen, hiljaa huokaavan. Pyhä Henki on kuin tuuli hiljainen, saapuu ilon tuoden, pelon poistaen. (virrestä 946) Satu-Elina Ansas, Naisteologien puheenjohtaja Ordförandes spalt EDITORIAL Det stod i tidningen om en man som älskade sig själv så mycket, att han lämnade sig produktiva arbete, sålde sina saker och steg bort från ett framgångsrikt liv. Han köpte lite skog och skaffade sig en liten lägenhet, några finska kor, ett par får och hönor samt katter för att hålla marthalandet fritt från sorkar. Han köpte bara tvättmedel och kaffe från affären. Jag läste också en berättelse om en kvinna som levde lyckligt med sina får, spann ull med slända och spinnrock. Dessa människors liv kan stundvis vara besvärligt, men de faller inte för snålhetens synd. Jag drömmer själv ibland om att kunna leva som mannen eller kvinnan i tidningen. Särskilt så här på hösten då ljuset minskar kan jag drabbas av en stund av panik, fastän det är jag gör inspirerar mig. Hur skall jag klara av de många arbetsmaterial, bråda tidtabell, mina egna mål för motion, de många halvfärdiga sakerna som finns antecknade på minneslappar, hemarbete, kvalitetstid i parförhållandet och att skjutsa barnen till en massa hobbyverksamhet samtidigt som det skymmer allt mer. Jag saknar befrielse från den valfrihet som fyller livet av hets, prylar och mål. Viljan vilseleder någon så lätt, inget är tillräckligt. Med åldern måste man ändå godkänna sig själv; man kan inte vara så mycket mer än vad man är. Det går inte att kräva mer av andra än av sig själv.

4 I Jesu verksamhet var kärleken viktigast. Guds kärlek till människan och människans kärlek till varandra. Denna kärlek förverkligas tillsammans med andra människor. Den obekymrade vandrarens väg underlättas av att lagom är nog. Det är en vilja att se skönhet i enkelheten och sättet att leva, då prylarna och behovet av dem inte tar plats av tystnaden, förundrades och att respektera allt skapat, även i skymningen. Vinden ser vi inte, men dess röst vi hör viska eller brusa som en mäktig kör. Anden ser vi inte, men vi hör hans röst tala i vårt hjärta ord av ljus och tröst. Anden ser vi inte, men i Andens vind blir vår rädsla borta, strömmar glädjen in. Ur: Sv psb 54/ fi psb 946 Satu-Elina Ansas (Översättning: Maria Lindberg) DU SIEHST MICH Deutscher Evankelischer Kirhentag Berlin Wittenberg Minulla oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa tilaisuus osallistua Saksan evankelisille kirkkopäiville yhdessä kollegani kanssa. Matkustimme Suomesta noin 20 hengen ryhmän mukana. Ryhmää veli kirkkoherra Aulikki Mäkinen, joka on työskennellyt Saksassa ja niinpä hän osasi kertoa kokeneena kirkkopäiväkävijänä lisäinfoa ohjelmakirjasen lisäksi. Kirkkopäivät tapahtuvat Berliinissä ja viimeinen päivä sunnuntai oli Wittenbergissä. Päivien keskuksena toimi messukeskus, joka koostui useista valtavista messuhalleista sekä puistosta niiden keskellä. Suurempia tapahtumia oli kaupungin keskustassa ja monet paikallisseurakunnat järjestivät pienempiä tilanteita koko kaupungin alueella. Kirkkopäivät näkyi katukuvassa, mm. osallistujien oransseina kirkkopäivähuiveina. Päivät alkoivat ulkoilmamessulla

5 Parlamenttitalon puistossa ja jatkuivat katujuhlana, jotka täyttivät keskustan kadut ruokakojuilla ja monenlaisella ohjelmalla. Ilta päättyi Brandenburgin portin edustalla kuulemma perinteiseen kirkkopäivien yksinkertaiseen kynttilähartauteen. Juni 15. kadulla parin kilometrin matkalla väki hiljentyi kynttilöiden syttyessä pimeässä illassa. Seuraavana aamuna kymmenet tuhannet ihmiset kokoontuivat em. paikkaan kuuntelemaan presidentti Barak Obaman ja liittokansleri Angela Merkelin parituntista keskustelua maailman tilanteesta ja uskosta. Tässä, niin kuin muissakin ohjelmissa, suurin osa kuulijoista oli nuoria. Jatkuvasti ihmettelin tätä nuorten suurta määrää ja sitä kuinka rauhallisesti he osallistuivat kaikkiin ohjelmiin. Maailman johtavat poliitikot osasivat ottaa puheissaan arvostavasti huomioon nämä tulevaisuuden toivot: On tärkeää olla involved jo nuorena, olla mukana vaikuttamassa ja kantamassa vastuuta vaikka kuinka pienellä panoksella vaikka kuinka pieneltä näyttävässä asiassa. Kirkkopäivät oli vahvasti kiinni yhteiskunnassa. Kuulemma jokaisen itseään arvostavan poliitikon kuuluu näyttäytyä kirkkopäivillä. Useita poliitikkoja oli mukana ohjelmassa, mm. valtiovarainministeri Wolfgan Schäuble piti raamattutunnin aiheesta Jeesus ja Sakkeus. Yhtä maailman johtavaa taloutta ei rakenneta itsekkyyden periaatteen varassa, vaan jos jokin ratkaisu ei ole reilu kaikille maailman maille, se ei ole reilu Saksallekaan. Päiville osallistui ihmistä, joista oli ulkomaalaista vierasta. Kansainvälisyys olikin seikka, joka tuli esiin kaikessa. Esiintyjiä oli kaikkialta maailmasta. Myös joka aiheen kohdalla mietittiin automaattisesti koko maailman ja maailmanlaajan kirkon kysymyksiä, ei vain Saksan. Euroopan uskonnollinen tilanne aiheen äärellä keskusteltiin pakolaisista ja muista maahanmuuttajista sekä siitä kuinka kirkot kohtaavat näitä uusia asukkaita ja miten uudet tulijat muuttavat perinteisiä kirkkoja. Vierailimme lauantaina pienessä, arabiankielisessä Syyrian ortodoksisessa kirkossa. Kirkko on emigrantti kirkko Saksassa, uusi tulokas, mutta alkujaan vanhempi kuin Saksan kirkot. Saksan evankelisilla kirkkopäivillä olivat läsnä myös muut kirkkokunnat ja uskonnot. Erilaisuuden kohtaaminen ja dialogi tulivat vastaan usein. Vaikuttavimpia tilaisuuksia oli kolmen uskonnon messu suuressa messuhallissa, jossa uskontodialogi toteutui konkreettisesti. Rabbi, pappi ja

6 imaami toimittivat oman uskonsa mukaisesti messusta, sapattirukouksesta ja ramadanin aloitusrukouksesta osia sekä puhuivat oman uskontonsa dogman pohjalta, mihin ja miten he voivat liittyä toisten jumalanpalvelukseen. Kolmen eri uskonnon lauluja lauloi ja soitti kuoro ja orkesteri. Tuntui suunnattomalta luottamuksen osoittamiselta se, että eri uskontojen edustajat jakoivat oma sisimpänsä ja pyhimpänsä, yhteisen rukouksen, toisuskoisten kanssa, ja saattoivat kokea hyväksyntää ja kunnioitusta. Vaikka kaikki oli todella suurta, niin se koostui usein pienistä asioista. Musiikkia oli monenlaista. Esiintymään pääsivät kuuluisuuksien lisäksi myös paikallisseurakuntien kuorot ja orkesterit. Messukeskuksen puistossa soittivat melkein non-stopina bändit. Väkeä oli paljon, ihmisten piti usein jonottaa ja turvatarkastuksia oli jatkuvasti, mutta silti kaikki olivat iloisia, auttavaisia ja ystävällisiä. Saksan kirkkopäivistä jäi sellainen olo, että Saksan kirkko on reippaasti elämässä ja muutoksessa mukana. Muutos ei ole uhka vaan mahdollisuus. Elämä yritetään nähdä reaalisesti sellaisena kuin se on ja kirkko kysyy, miten se voisi kohdata erilaiset ihmiset? Mihin ne haastavat kirkkoa? Miten kirkon on muututtava, jotta se olisi uskottava ja uskollinen ydinsanomalleen? Auni Kaipia Kappalainen Kangasalan seurakunta Jaettu ilo, suuri ilo päivänavaus alakouluille Pekka oli tavallinen poika, joka asui tavallisessa kaupungissa. Hän oli pitkään haaveillut uudesta radio-ohjattavasta autosta ja niinpä hän kerran meni kaupungin ainoaan lelukauppaan. Tuossa kaupassa kaikki lelut olivat korkeilla hyllyillä myyjän selän takana. Pekka meni vuorollaan tiskille ja pyysi nähdä radio-ohjattavia autoja. Myyjä nosti esiin komean punaisen Ferrarin ja sanoi: Tämä maksaa 50 euroa. Pekka meni kotiin, laski rahansa ja totesi, että hänellä oli vain puolet tuosta summasta. Seuraavien viikkoja aikana Pekka säästi kaikki viikkorahansa ja kiersi naapureiden luona haravoimassa lehtiä, jotta saisi kerättyä auton hinnan.

7 Kun 50 euroa oli kasassa, Pekka meni niiden kanssa kauppaan ja pyysi myyjältä punaista Ferraria. Sen hinta on noussut, nyt se maksaa 60 euroa, myyjä vastasi. Pekka palasi pettyneenä kotiin. Hän keräsi pulloja katujen varsilta saadakseen lisää rahaa. Tuntui, että kaikki muut lapset olivat puistossa leikkimässä uusilla leluillaan. Pekka tuli vihaiseksi ja ajatteli: Kun saan sen radio-ohjattavan auton, en koskaan anna kenenkään muun leikkiä sillä. Kun Pekka oli saanut kokoon 60 euroa, hän meni taas lelukauppaan ja pyysi myyjältä punaista Ferraria. Voi, me nostimme hintoja juuri eilen, nyt tämä auto maksaa 70 euroa, myyjä sanoi. Pekka hämmästyi niin, ettei osannut sanoa mitään. Hän lähti hiljaa pois kaupasta kovin pettyneenä. Pari päivää myöhemmin Pekka käveli kaupungilla ja huomasi, että vanha lelukauppa oli kadonnut. Sen viereiselle tontille oli ilmestynyt aivan uusi kauppa, jonka katolla olevassa mainoksessa luki: Mahtavat avajaistarjoukset pysyvästi. Pekka astui varovaisesti sisään ja hämmästyi. Kauppa oli aivan täynnä leluja mutta lelut olivat suurissa laatikoissa kaikkien ulottuvilla. Pekka löysi kokonaisen huoneen täynnä erilaisia hienoja autoja. Siellä oli myös hänen unelma-autonsa, radio-ohjattava punainen Ferrari. Pekka otti auton käteensä ja käänteli sitä ympäri. Ystävällinen myyjä tuli hänen viereensä. Anteeksi, kuinka paljon tämä auto maksaa? En löydä siitä hintalappua, Pekka sanoi myyjälle. Ei se maksa mitään, myyjä sanoi hymyillen. Saat sen aivan ilmaiseksi ihan ikiomaksi. Pyydän vaan, että otat täältä mukaasi toisenkin auton ja annat sen jollekin toiselle lapselle. Pekka ei voinut uskoa korviaan. Hän kiitti myyjää kauniisti ja valitsi oman Ferrarinsa lisäksi kultaisen radio-ohjattavan Mustangin. Sitten hän käveli autojen kanssa puistoon. Puiston reunalla seisoi tyttö, joka katseli toisten lasten leikkiä. Pekka ojensi tytölle kultaisen Mustangin ja sanoi: Ole hyvä, saat sen ihan ikiomaksi. Tyttö vähän hämmästyi mutta hymyili sitten ja sanoi: Kiitos kovasti. Mennäänkö yhdessä leikkimään? He ottivat uudet autonsa ja lähtivät puistoon. Rakas Jumala, kiitos lahjoistasi, joita annat ihan ilmaiseksi. Kiitos rakkaudestasi, joka vapauttaa.

8 Auta minua jakamaan rakkautta eteenpäin, niin että ihmisillä lähelläni olisi helppo olla ja hengittää. Amen. Sini Honkanen pastori Tuusulan seurakunta Naisten pappisvihkimyksen 30- vuotisjuhlamessu Tervetuloa juhlistamaan naisten pappisvihkimyksen juhlavuotta kaikille avoimeen messuun Helsingin Tuomiokirkkoon sunnuntaina Messussa saarnaa Tuiran seurakunnan pastori Helena Paalanne. Messun jälkeen tarjoilemme kirkkokahvit sekä juhlaohjelmaa Tuomiokirkon kryptan tiloissa. Lämpimästi tervetuloa yhteiseen juhlaamme!

9 Hallituksen yhteystiedot Satu-Elina Ansas, puheenjohtaja seurakuntapastori, Pakilan , Helsingin hpk Pirkko Poisuo, sihteeri kappalainen, Malmin Helsingin hpk Maria Lindberg, rahastonhoitaja dövpräst, Kyrkostyrelsen, Borgå stift Maria Lindberg, rahastonhoitaja dövpräst, Kyrkostyrelsen, Borgå stift Kristina Kurtén, taittaja opiskelijajäsen, TK, Helsingin Maarit Hirvi kappalainen, Sammonlahden , Mikkelin hpk Auni Kaipia kappalainen, Kangasalan seurakunta, Tampereen hpk Meri Tirroniemi seurakuntapastori, Kurikan seurakunta, Lapuan hpk Sini Honkanen seurakuntapastori, Tuusulan seurakunta Espoon hpk