SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

Transkriptio

1 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA III

2 ROOMALAISKATOLINEN MORAALIFILOSOFIA Oppikirjan tehtävät sivulta 81 Kertaa 1 Miten ihminen voi tulla onnelliseksi Tuomas Akvinolaisen mukaan? 2 Selitä, mitä roomalaiskatolisen kirkon opetuksessa tarkoittaa a) persoonaperiaate b) kaksoisvaikutusperiaate c) läheisyysperiaate. 3 Mikä merkitys roomalaiskatolisen uskon mukaan on a) pyhimyksillä b) hyvillä teoilla? 4 Miten roomalaiskatolinen moraaliteologia on vaikuttanut Euroopan unionin lainsäädäntöön? Syvennä ja pohdi 5 Hyvästä tavasta kasvaa hyvä tottumus ja hyvästä tottumuksesta hyvä luonne ja Hoida sinä tapaa, niin tapa hoitaa sinua, sanotaan sananlaskuissa. a) Miten tavat ja tottumukset vaikuttavat ihmisen luonteeseen? b) Millä tavalla ihmisen luonne vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen? Omat kyvyt Roomalaiskatolisen moraaliteologian mukaan ihmisen tulee jatkuvasti kehittää hänelle luomisessa annettuja kykyjä niin, että hän palvelee kyvyillään Jumalaa ja lähimmäistä. Opiskelijoille annetaan seuraava tehtävä (kalvo 27): a) Pohdi, - mitä kykyjä olet itse saanut - miten voisit käyttää kykyjäsi hyvään - miten voisit kehittää kykyjäsi. b) Kerro kyvyistäsi parillesi. c) Laatikaa parisi kanssa toisillenne kuvitteelliset 50-vuotisonnittelupuheet, joissa näkyy kykyjenne tapahtunut kehitys ja käyttö hyvään. SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 125

3 Hyvät ja pahat ihmiset Tehtävä auttaa hahmottamaan roomalaiskatolista ajatusta hyveellisestä ihmisestä. Tehtävä voidaan toteuttaa eri tavoilla. a) Opiskelijat lukevat Raamatusta Luuk.6:43 45 ja pohtivat, miten vertausta voi soveltaa ihmisiin: - Onko olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä? - Tekeekö hyvä ihminen aina hyviä tekoja ja paha ihminen aina pahoja tekoja? - Millainen olisi hyvä ihminen? b) Vaihtoehtoisesti pohdinnan lähtökohtana voidaan käyttää seuraavaa esimerkkiä: Vaikka kaikki tosiasiat puhuivat sen puolesta, että Martti oli ottanut Pentin sukeltajankellon, Pentti kieltäytyi uskomasta Marttia varkaaksi. Martti, hänen vanha ystävänsä oli aina osoittautunut reiluksi ja luotettavaksi. Paljon ennemmin Pentti olisi todennut varkaaksi Jounin. Tätä hän itse asiassa oli koko ajan epäillyt, varastaminen olisi ollut juuri Jounin tyyliin sopivaa. Jouni tuntui ajoittain käyttävän huumeita, ja niiden ostamiseen Pentti tiesi tarvittavan varastetun tavaran myymisestä saatavia tuloja. Olisiko Jouni ovelasti lavastanut Martin syylliseksi? c) Opiskelijoita pyydetään muistelemaan, millaisena pahat ihmiset ja hyvät ihmiset on usein kuvattu elokuvissa. Entä miten hyvät ihmiset niissä käyttäytyvät? Miltä pahat ihmiset elokuvissa näyttävät? Entä hyvät? Pohdintaa voidaan jatkaa a-kohdan kysymyksillä. Opettajalle lisätietoa hyve-eettisestä ajattelusta kirkkokunnissa löytyy tekstistä 36. Kuolemansynnit patsaina Roomalaiskatolisessa teologiassa on määritelty niin kutsutut kuolemansynnit, joihin ihmisen katsotaan syyllistyvän silloin, kun hän kääntyy tietoisesti pois Jumalasta. Niiden vaikutuksesta Jumalan kuvan nähdään vääristyvän ihmisessä irvikuvaksi. Kuolemansyntejä ovat ylpeys, ahneus, siveettömyys, kateus, kohtuuttomuus, viha ja laiskuus. Nämä kuolemansynnit on esitelty myös kuvatekstissä kirjan sivulla 149. Luokka jaetaan seitsemään ryhmään. Kukin ryhmä saa opettajalta lapun, jossa on mainittu yksi kuolemansynti. Ryhmän tehtävänä on muodostaa patsas, joka kuvaa kyseistä kuolemansyntiä. Muiden tehtävänä on arvata, mikä kuolemansynti on kyseessä. Sen jälkeen pohditaan yhdessä, miten onnistunut paheiden luettelo kuolemansynnit on ja mitkä olisivat vastakohtaisesti seitsemän arvokkainta hyvettä. Lopuksi opettaja näyttää kalvolta 28 listan klassisista hyveistä ja kardinaalihyveistä. 126 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

4 Kuolemansynnit uutisissa Opettaja varaa tunnille sanomalehtiä. Ensin opettaja näyttää kalvon 28 sarakkeen, jossa on listattu seitsemän kuolemansyntiä ja selittää opiskelijoille, mitä niillä tarkoitetaan. Sen jälkeen opiskelijat jaetaan pareihin, ja kukin pari saa yhden kuolemansynnin. Sitten parit saavat tarkasteltavakseen sanomalehden, josta he etsivät uutisia, joissa ilmenee kyseinen kuolemansynti. Parit valitsevat löytämistään artikkeleista parhaiten aihetta kuvaavan ja esittelevät muulle ryhmälle. Artikkeleita esitellessä voi herättää keskustelua siitä, onko kysymyksessä vain tietty kuolemansynti vai kuvastaako uutinen muitakin kuolemansyntejä: esimerkiksi ympäristötuhouutinen voi kuvastaa sekä ahneutta että laiskuutta, jne. Tehtävää voidaan jatkaa siten, että parit saavat vastaavasti yhden kalvolla 28 mainitusta seitsemästä kardinaalihyveestä, jota kuvastavia uutisia he etsivät samasta lehdestä. Lopuksi voidaan verrata löytyykö parien tutkimasta sanomalehdestä enemmän syntejä vai hyveitä. Roomalaiskatolinen kirkko ja hedelmöityshoidot Opiskelijat saavat tehtäväkseen lukea otteen katolisen kirkon katekismuksesta (teksti 37) ja vastata seuraaviin kysymyksiin: - Miten roomalaiskatolinen kirkko suhtautuu hedelmöityshoitoihin? Miksi? - Miten katkelmassa tulee esille luonnollisen lain ja kirkon hedelmöityshoitokannan välinen yhteys? Taustatietona voi käyttää oppikirjan sivun tekstiä (Kirkko opettaa kaikkia). Tehtävää voidaan jatkaa keskustelemalla siitä, mitä mieltä opiskelijat ovat roomalaiskatolisen kirkon näkemyksestä. Teksti voidaan käsitellä myös kappaleen Lähisuhteiden etiikka yhteydessä. Roomalaiskatolinen moraalifilosofia kalvo Kalvon 29 avulla voi käydä läpi keskeiset piirteet roomalaiskatolisesta moraalifilosofiasta. SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 127

5 KALVO 27 OMAT KYVYT a) Pohdi, - mitä kykyjä olet itse saanut - miten voisit käyttää kykyjäsi hyvään - miten voisit kehittää kykyjäsi. b) Kerro kyvyistäsi parillesi. c) Laatikaa parisi kanssa toisillenne kuvitteelliset 50- vuotisonnittelupuheet, joissa näkyy kykyjenne tapahtunut kehitys ja käyttö hyvään. 128 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

6 KALVO 28 SEITSEMÄN KUOLEMANSYNTIÄ JA HYVETTÄ SEITSEMÄN KUOLEMANSYNTIÄ ylpeys ahneus siveettömyys kateus kohtuuttomuus viha laiskuus SEITSEMÄN HYVETTÄ kohtuullisuus rohkeus viisaus oikeamielisyys usko toivo rakkaus SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 129

7 KALVO 29 ROOMALAISKATOLINEN MORAALIFILOSOFIA ROOMALAISKATOLINEN MORAALIFILOSOFIA perustuu Tuomas Akvinolaisen ( ) ajatteluun = tomismi: - kaikki luotu on hyvää ja pyrkii kohti Jumalaa ^ pyrkimys tulla onnelliseksi - vasta ikuisuudessa voidaan saavuttaa täydellinen onnellisuus - luotu todellisuus muodostaa hierarkian - synnin seurauksena ihminen: - tavoittelee sellaista, mikä ei johda onnellisuuteen - valitsee moraalin vastaiset keinot onnellisuuden tavoittelemiseen - luonnollisen lain mukainen elämä = ihminen toteuttaa luomisessa saamiaan kykyjä palvellakseen Jumalaa ja lähimmäisiä - ihminen vastuussa kehityksestään = persoonaperiaate 130 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

8 KALVO 29 pyhimykset esikuvia hyvät teot eivät pelasta vaan ovat uskon seurausta moraalinen edistyminen = toimintaa ohjaavat luonteen hyveet luonnolliseen lakiin perustuva moraali on universaali - kirkolla keskeinen merkitys luonnollisen lain tulkinnassa läheisyys- eli subsidiaarisuusperiaate: - kaikilla oma tehtävä yhteiskunnassa ^ hierarkisuus ^ tehtäviään ei voi siirtää muille ^ asiat on hoidettava mahdollisimman lähellä elinpiiriä ^ vaikutus EU:n sosiaalilainsäädäntöön kaksoisvaikutusperiaate: - pahaa ei saa valita päämääräksi, mutta joskus teolla voi olla pahoja sivuvaikutuksia pyrittäessä hyvään SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 131

9 TEKSTI 36 HYVE-ETIIKKA JA KIRKKOKUNTIEN IHMISKÄSITYKSET Lisätietoa opettajalle Monissa raamatunteksteissä voidaan nähdä hyve-etiikan mukainen ajattelutapa. Esimerkiksi Snl. 4:23, 10:20, 10:32, 11:23, 15:13; Mt. 6:22 23; 7:16 18; Lk. 11:39 41 ovat tällaisia tekstejä. Myös vuorisaarnan autuaaksi julistukset Mt. 5:3 11 tulkitaan ortodoksisessa perinteessä jumalallistumisessa edistyneille hyveellisille annetuiksi lupauksiksi. 1. Johanneksen kirje korostaa sekin, että pelastus näkyy rakkauden tekoina, ja jos näitä ei ole, ei myöskään pelastusta voi olla. Hyve-eettisen ajattelutavan mukaan ihmisen sydän, se millainen hän on, kuvastuu hänen puheestaan ja teoistaan. Toisaalta ulkonainen hyvyys tai käskyjen noudattaminen ei ole minkään arvoista, jos sydän on väärä. Erityisesti roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko ovat liittyneet tähän opetukseen ja näissä perinteissä korostetaankin hyveissä kehittymistä kristityn elämän osana. Tämä ei kuitenkaan ole ihmisen omaa ansiota, vaan Jumalan vaikutusta. Myös reformoidussa perinteessä korostetaan Pyhän Hengen aikaansaaman kilvoittelun tuottamaa moraalista edistymistä, vaikka toisaalta syntisyys säilyykin myös pelastetuissa. Luterilaisessa perinteessä hyveitä korostava ajattelutapa ei ole vakiinnuttanut asemaansa, koska luterilaisuudessa ajatellaan Kristuksen olevan hyvien töiden subjekti. Kristitty ei itse edisty moraalisesti vaan säilyy syntisenä, ja uskon tuottamat hyvät teot ovat Kristuksen tekoja. Kirkkokuntien ihmiskäsitysten ero näkyy myös siinä, mitä ne opettavat pyhistä. Roomalaiskatolisen ja ortodoksisen käsityksen mukaan on olemassa erityisiä pyhiä ihmisiä, pyhimyksiä, jotka ovat uskonnollisesti ja moraalisesti muita edistyneempiä, esikuviksi kelpaavia henkilöitä, ja joiden kautta Jumala saattaa aikaan myös ihmeitä. Luterilaisessa perinteessä ihmisen pyhyys on aina vain Jumalan pyhyyttä ja tässä mielessä jokainen ihminen on samassa määrin pelastettu pyhä ja syntinen. 132 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

10 TEKSTI 37 LAPSET OVAT LAHJA Katolisen kirkon katekismus, Tutkimuksissa lapsettomuuden korjaamiseksi on päästy rohkaiseviin tuloksiin. Niiden käyttäminen edellyttää kuitenkin, että ne ovat ihmispersoonan, hänen luovuttamattomien oikeuksiensa ja hänen todellisen ja täyden hyvänsä palveluksessa Jumalan suunnitelman ja tahdon mukaisesti Tekniset keinot, jotka hajottavat vanhempien ykseyden liittämällä mukaan kolmannen osapuolen (munasolujen tai sperman luovuttaminen, kohdun vuokraus), ovat ehdottoman hylättäviä. Nämä tekniset keinot (heterologinen keinotekoinen inseminaatio ja hedelmöitys) loukkaavat lapsen oikeutta olla peräisin isästä ja äidistä, jotka lapsi tuntee ja jotka ovat keskenään avioliitossa. Se loukkaa samoin kummankin aviopuolison oikeutta tulla isäksi tai äidiksi vain toistensa kautta Jos näitä keinoja käytetään aviopuolisoiden kesken (homologinen keinotekoinen inseminaatio ja hedelmöitys), ne ovat ehkä vähemmän tuomittavia, mutta niitä ei voida kuitenkaan hyväksyä moraalisesti, sillä ne erottavat sukupuoliaktin siittämisestä. Akti, johon lapsen olemassaolo perustuu, ei olekaan enää akti, jossa kaksi persoonaa antaa itsensä toisilleen, vaan silloin alkion elämä ja identiteetti jätetään lääkärien ja biologien valtaan ja tekniikan ylivalta pääsee hallitsemaan ihmispersoonan alkuperää ja kohtaloa. Tällainen hallitsemissuhde on itsessään ristiriidassa sen arvokkuuden ja tasavertaisuuden kanssa, jonka tulee olla vanhemmille ja lapsille yhteistä. Moraaliselta kannalta katsoen ihmisen lisääntymiseltä riistetään sille kuuluva täydellisyys, jos tarkoitus ei ole saavuttaa sitä aviollisen aktin hedelmänä, siis sen teon hedelmänä, joka on aviolliselle yhteydelle ominainen Vain aviollisen aktin tarkoitusten ja ihmisen ykseyden välisen yhteyden kunnioittaminen tekee mahdolliseksi suvunjatkamisen sopusoinnussa ihmispersoonan arvokkuuden kanssa. SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 133

11 LUTERILAINEN OPETUS Oppikirjan tehtävät sivulta 86 Kertaa 1 Mitä tarkoittaa autuas vaihtokauppa? Mikä osa sillä on luterilaisessa opetuksessa hyvästä elämästä? 2 Miten moraalikysymykset tulee ratkaista luterilaisen opetuksen mukaan? 3 Miten ihminen voi palvella Jumalaa Lutherin mielestä? Syvennä ja pohdi 4 Mitä tarkoittaa oppi kahdesta regimentistä? Miten sen soveltaminen näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa? 5 Vertaa roomalaiskatolista ja luterilaista näkemystä moraalin ja uskonnon suhteesta. 6 Keksi esimerkkejä tilanteista, joissa ihmisen hoitaman viran asettamat tehtävät voivat johtaa ristiriitaan persoonan omien arvojen ja ihanteiden kanssa. Kumpi on ristiriitatilanteessa ensisijaisempi, virka vai persoona? Luterilainen etiikka Teksti 38 ja 39 sekä kalvot 30 ja 31 avaavat luterilaisen etiikan olemuksen opiskelijoille. Oppiin kahdesta regimentistä kiteytyy luterilainen näkemys uskon ja moraalin suhteesta. Laki ja evankeliumi ovat maallisessa maailmassa erilliset asiat, koska - lain työt eli moraali ei pelasta - usko ei tuo lisätietoa siihen, minkä ihminen tietää oikeaksi - ihminen pyrkii omaan etuunsa eikä halua ottaa huomioon lähimmäisen tarpeita - ihminen on pakotettava ottamaan lähimmäinen huomioon - yhteiselämän turvaamiseksi on äärimmäisissä oloissa turvauduttava väkivaltaan - maallinen vallankäyttö ei saa puuttua evankeliumin julistukseen - ihmisen omantunnonvapautta on suojeltava. Tehtävän purkamisessa voidaan käyttää myös kalvoa SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

12 Lutherin kaksi rakkautta Luther toteaa, että Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on toisenlaista kuin ihmisen rakkaus toiseen ihmiseen. Ihminen valitsee rakkautensa kohteeksi vain sellaisen, mitä hän pitää rakastettavana, hyvänä ja kauniina. Jumalan rakkaus kohdistuu siihen, mikä ei ole rakastettavaa: syntiseen ihmiseen. Tästä aiheesta kirjoittaa Tuomo Mannermaa teoksessaan Kaksi rakkautta. Johdatus Lutherin uskonmaailmaan (teksti 40). Opiskelijat lukevat tekstin ja pohtivat, mitä mieltä he ovat Lutherin näkemyksestä. Johnny Lingon kahdeksan lehmän vaimo Johnny Lingon kahdeksan lehmän vaimo (teksti 41) on kertomus siitä, miten rakkaus tekee kohteestaan arvokkaan. Kertomus auttaa ymmärtämään Jumalan rakkautta, joka ei löydä, vaan luo rakastettavansa. Tarinan pohjalta voidaan pohtia seuraavia kysymyksiä: - Miksi Johnny Lingo maksoi vaimostaan kahdeksan lehmää? - Toimiko hän mielestäsi viisaasti? Perustele. - Muuttaako rakastettuna oleminen ihmisen? Perustele. - Vertaa Johnny Lingon toimintaa Lutherin näkemyksiin kahdesta erilaisesta rakkaudesta. Kumpaan rakkauskäsitykseen hänen toimintansa sopii? - Onko ihmisen mahdollista rakastaa ei mitään tai arvotonta? Perustele. Virka ja persoona Opiskelijat pohtivat oppikirjan sivun 86 tehtävää 6: Keksi esimerkkejä tilanteista, joissa ihmisen hoitaman viran asettamat tehtävät voivat johtaa ristiriitaan persoonan omien arvojen ja ihanteiden kanssa. Kumpi on ristiriitatilanteessa ensisijaisempi, virka vai persoona? Opiskelijoille voi antaa taustatiedoksi tekstin 42 Viran ja persoonan erot. Opettajalle lisätietoa on tekstissä 43. SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 135

13 Kutsumus Luterilaisen etiikan mukaan jokaisella ihmisellä on maailmassa oma kutsumuksensa. Ihminen on kutsuttu toimimaan muiden hyväksi omalla paikallaan arjen keskellä. Opiskelijat pohtivat seuraavia kysymyksiä. Johdatteluna voi käyttää myös tekstiä 44. 1) Pohdi, - mikä on sinun kutsumuksesi tällä hetkellä - minkälaisena näet kutsumuksesi tulevaisuudessa. 2) Lutherin mukaan jokaisen kutsumus on yhtä arvokas. Oletko samaa mieltä? Perustele. 3) Millaisia kutsumuksia suomalaisessa yhteiskunnassa arvostetaan? Miten se ilmenee? Voivatko uskonnolliset auktoriteetit tietää paremmin oikean ja väärän? Roomalaiskatolisissa maissa paavilla on vahva auktoriteettiasema moraalisissa kysymyksissä. Katoliseen näkemykseen todellisuuden hierarkkisesta luonteesta liittyy ajatus siitä, että uskonnolliset auktoriteetit tietävät tavallista ihmistä paremmin, mikä on oikein. Luterilaisenkin kirkon piispoilta pyydetään Suomessa moraalisia kannanottoja erilaisiin ajankohtaisiin moraalisiin kysymyksiin. Opiskelijat pohtivat luterilaisen perinteen valossa, a) miten piispojen tulisi suhtautua näihin pyyntöihin b) mikä merkitys piispojen eettisillä kannanotoilla on tavallisille suomalaisille. Tekstianalyysi: Luterilaisen kirkon näkökulma moraalisiin kysymyksiin Luterilaisen kirkon näkökulmaa moraalisiin kysymyksiin syventää Helsingin Sanomien ( ) artikkeli Jeesus ei ottanut kantaa ydinvoimaan (teksti 45). Opiskelijoille annetaan tehtäväksi lukea kyseinen artikkeli ja vastata seuraaviin kysymyksiin. a) Millaiseksi artikkelissa luonnehditaan Suomen luterilaisen kirkon tapaa suhtautua moraalisiin kysymyksiin? b) Mistä luterilaisen perinteen piirteistä kyseinen suhtautumistapa johtuu? c) Miten kirkon tulisi mielestäsi ottaa kantaa yhteiskunnassa puhuttaviin moraalisiin kysymyksiin? 136 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

14 KALVO 30 LUTERILAINEN ETIIKKA 1. MORAALI EI PELASTA Suhteessa Jumalaan ihminen on aina syntinen. autuas vaihtokauppa synti LAIN ALTA ARMON ALLE 2. MORAALI KUULUU JÄRJEN ALUEELLE Mikähän olisi tuolle parhaaksi? Kristityillä ei ole erityistä Jumalalta saatua tietoa moraalista. SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 137

15 KALVO 30 LUTERILAINEN ETIIKKA synti 138 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

16 KALVO 31 LUTHERIN OPPI KAHDESTA REGIMENTISTÄ Hengellinen regimentti Maallinen regimentti julistaa evankeliumia muistuttaa oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta armahtaa syntisiä varjelee kirkon itsenäisyyttä puolustaa omantunnon vapautta pakottaa lailla oikeudenmukaisuuteen pitää yllä järjestystä rankaisee rikollisia suojelee viattomia ei saa pakottaa ihmisen omaatuntoa SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 139

17 KALVO 31 LUTHERIN OPPI KAHDESTA REGIMENTISTÄ 140 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

18 KALVO 32 LUTERILAINEN OPETUS Martti Luther ( ) Jumala otti kantaakseen ihmisen vajavuudet ja lahjoitti rakkautensa ja hyvyytensä ihmiselle Jeesuksen sovittaessa ihmisen synnit (autuas vaihtokauppa) ^ kristitty on Jumalan vapahtama ja osallinen Jumalan lahjoista ^ kristitty on vapaa vaatimuksista ^ kristitty on kaikkien palvelija = tehtävänä välittää Jumalan rakkautta lähimmäisille Ihminen on kokonaan Jumalalle kelpaava, mutta samalla kokonaan syntinen = haluton ottamaan lähimmäisen tarpeet huomioon ^ tarvitsee jatkuvasti Jumalan armoa hyvien tekojen tekijä ei ole ihminen vaan hänen kauttaan toimiva Jumala kaikki on lahjaa ^lahjat tulee jakaa SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 141

19 KALVO 32 Moraali ei pelasta - moraali kuuluu järjen alueelle Lutherin oppi kahdesta regimentistä (hallintavallasta): 1) Maallinen regimentti - uskonnon avulla ei tule ratkaista moraalisia, yhteiskunnallisia, poliittisia ongelmia ^ kuuluvat maallisen regimentin piiriin ^ ratkaistava järjen avulla 2) Hengellinen regimentti - uskonnon alue on itsenäinen ^ keskeisenä evankeliumin julistaminen ^ maallinen vallanpitäjä ei saa puuttua Jumala ei tarvitse ihmisen palveluksia, mutta lähimmäiset tarvitsevat m ihmisen kutsumuksena on toimia muiden hyväksi omalla paikallaan arjen keskellä 142 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

20 TEKSTI 38 MAALLINEN JA HENGELLINEN REGIMENTTI Lähde: Antti Raunio: Tämän maailman lait ja rakkauden vaatimus yhteiskuntakäsitykset saksalaisessa ja pohjoismaisessa luterilaisuudessa. Teoksessa Rahan teologia ja Euroopan kirkot. Lopun ajan sosiaalietiikka (toim. Jaana Hallamaa). Atena Kustannus Oy, Jyväskylä Alkuperäisen luomistarkoituksen palauttamiseksi ja toteuttamiseksi on kaksi tapaa, joita on luterilaisessa teologiassa usein kutsuttu maalliseksi ja hengelliseksi regimentiksi. Kysymys on Jumalan kahdesta tavasta toimia ja käyttää valtaansa maailmassa. Kummankin regimentin päämäärä on rakkauden toteutuminen. Hengellisessä regimentissä Jumala vaikuttaa sisäisesti tekemällä ihmisen osalliseksi lahjoittavasta rakkaudestaan. Maallisessa regimentissä Jumala kätkeytyy naamioiden taakse, joita ovat esimerkiksi isä ja äiti, poliisi ja pormestari, esimies ja europarlamentaarikko, kuningas ja kansanedustaja. Naamioidensa välityksellä Jumala vaikuttaa ulkoisesti, ruokkii ja hoitaa, asettaa rajoja, säätää lakeja, valvoo liiketoimien laillisuutta, kehittää ratkaisuja sosiaaliturvasta huolehtimiseksi, toimittaa kadulle uupuneen suojaan, etsii keinoja kansojen ja valtioiden välisten konfliktien estämiseksi ja ihmisten turvallisuuden takaamiseksi ynnä paljon muuta. Asettamalla ihmiset tällaisiin virkoihin ja tehtäviin, Jumala oikeastaan pakottaa heidät toimimaan toisten hyväksi, etsimään oman etunsa sijasta toisten hyvää ja käyttämään järkeään toisten hyvää edistävien keinojen keksimiseksi. Lähtökohtana on juuri kultaisen säännön mukainen paneutuminen ihmisten olosuhteisiin ja tarpeisiin. Lutherin mukaan yhteiskunta tai valtio instituutioineen ja virkoineen on osa Jumalan luomaa lahjoittavan rakkauden järjestystä, sen tehtäviin kuuluu ihmisten tarpeista huolehtiminen, toimeentulon turvaaminen, sairaanhoito, koulutus ja niin edelleen. Yhteiskunnallisten instituutioiden ja virkojen olennainen piirre onkin, että niihin kuuluvia tehtäviä hoitaessaan kukaan ei ole omalla alallaan. Tuomari, lääkäri, sotilas, aviopuoliso ja isä tai äiti joutuu tehtävässään osaksi rakkauden järjestystä, jonka päämääränä on toisten tarpeista huolehtiminen. SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 143

21 TEKSTI 39 USKO ON ILOINEN VAIHTOKAUPPA Lähde: Simo Peura: usko ja rakkaus. Puheenvuoro vanhurskauttamisesta. Suomen kirkon seurakuntatoiminnan keskusliitto. Kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana uskon salaisuutta kutsuttiin iloiseksi vaihtokaupaksi. Iloinen vaihtokauppa on verrattavissa avioliiton solmimiseen. Puolisot jakavat kaiken yhdessä: he antavat omaisuutensa toisilleen niin, että kaikki toisen oma on myös toisen ja päinvastoin. Vastaava iloinen vaihtokauppa toteutuu Kristuksen ja syntisen kesken. Kristus lahjoittaa syntiselle rakkautensa, hyvyytensä ja vanhurskautensa. Syntinen puolestaan antaa Kristukselle syntinsä ja jumalattomuutensa. Vaihtokauppa on tyystin epäsuhtainen. Sen tuloksena kaikesta tulee kuitenkin yhteistä: Kristuksen vanhurskaus, ylösnousemus ja voitto kuolemasta annetaan kristitylle. Kristuksen kuolema merkitsee kuolemaa kristityn synnille ja itserakkaudelle. Kristuksen ylösnousemus on kristityn voitto kuolemasta ja lopulta hänen uusi elämänsä (Room. 6:4 14). Iloisen vaihtokaupan vuoksi Kristuksen vanhurskaudesta tulee kristityn vanhurskautta. Tällä vanhurskaudella on kaksi puolta ja merkitystä. Tavallisesti puhutaan sekä vanhurskaaksi julistamisesta että vanhurskaaksi tekemisestä. Kristuksen suojaamana Kristuksen vanhurskauden ansiosta Jumala julistaa syntisen vanhurskaaksi tämän syntisyydestä huolimatta. Jumala siis pitää ihmistä aivan toisenlaisena kuin mitä hän on (Room. 4:2 6). Ihmistä voi verrata kananpoikaan, jonka kanaemo sulkee siipiensä suojaan torjuen ulkoapäin tulevan vaaran. Koska kristitty on turvassa Kristuksen suojaavien siipien alla, Jumalan leppymätön viha syntiä kohtaan ei tuhoa kristittyä. Vanhurskaaksi julistaminen merkitsee sitä, että Kristuksen suojaamana kristitty on vihan sijasta pelkästään Jumalan suosion kohteena. Kristitty ei siis ole kuin jänis, joka vain pistää päänsä pensaaseen ja kuvittelee olevansa turvassa. Kristitty on kuin kananpoika, joka kätkeytyy viimeistä untuvahaiventaan myöten Kristuksen suojiin. Vanhurskaaksi julistaminen ulottuu näin koko ihmiseen. Jumala katsoo kristittyä uusin silmin ja näkee yksinomaan Kristuksen täydellisen vanhurskauden. Samalla Jumala tahtoo uudistaa ihmistä. Elämää tuhoavan itserakkauden on väistyttävä, kun Kristus alkaa muuttaa ihmistä. Iloinen vaihtokauppa merkitsee myös sitä, että Kristus alkaa tehdä syntisestä vanhurskasta. Muutos ei tapahdu hetkessä, vaan se kestää ihmisen koko elämän ajan. Ihminen ei tämän elämän aikana tule milloinkaan täysin vanhurskaaksi. Synti on pinttynyt häneen niin syvään, että siitä päästään lopullisesti eroon vasta kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Luterilaisen uskon perusajatus onkin: kristitty on samalla kertaa vanhurskas ja syntinen (Room. 8:9 11). 144 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

22 TEKSTI 40 KAKSI RAKKAUTTA Tuomo Mannermaa. Kaksi rakkautta. Johdatus Lutherin uskonmaailmaan. 2. p. Gummerus Huhtikuun 26. päivänä 1518 pidettiin Heidelbergissa väitöstilaisuus, jossa Luther luonnosteli oman teologiansa perusrakenteen väitöslauseiden muodossa. Hän kutsuu niiden sisältää paradoksien teologiaksi (theologia paradoxa). Sen kantava idea avautuu viimeisestä väitöslauseesta 28, jonka sisältämään paradoksiin edeltävien väitteiden ajatuskulku johdonmukaisesti huipentuu, mutta joka myös avaa niiden lopullisen merkityksen. Väitöslauseiden mukaan on olemassa kahdenlaista rakkautta: rakkautta, jolla Jumala rakastaa ja rakkautta, jolla ihminen rakastaa. Luther lausuu niiden eron seuraavasti: Jumalan rakkaus ei löydä, vaan luo rakastettavansa; ihmisen rakkaus syntyy rakastettavastaan. Tämä tarkoittaa tiivistäen, että Jumalan rakkaus kohdistuu siihen, mikä on tyhjää ja ei-mitään, luodakseen siitä jotakin ja saattaakseen sen olemaan. Se ei löydä kohteestaan valmiina sitä, mikä on rakastettavaa, vaan luo sen. Ihmisen rakkaus kohdistuu sen sijaan jo olemassa olevaan, hyvään ja kauniiseen. Se syntyy kohteen arvosta ja loistosta. Koska ihmisen rakkaus syntyy kohteestaan, se pikemminkin vastaanottaa kuin jakaa hyvää. Toisin sanoen ihminen etsii rakkauden kohteessa aina myös omaansa eli omaa hyväänsä. Samalla tämä rakkaus arvostaa luonteensa mukaisesti sellaista, mikä on sekä rakastavan itsensä että muiden ihmisten silmissä jotakin eli arvokasta ja näyttävää. Tästä puolestaan seuraa, että ihmisen rakkaus arvioi kasvojen mukaan ja siten valikoi ne henkilöt, joihin se kohdistuu: toiset se hyväksyy, toiset hylkää. Ihmisen rakkaus ei luonnostaan voi kohdistua tyhjään ja pahaan, mutta Jumalan rakkaus on olemukseltaan päinvastaista. Se ei suuntaudu olevaan, vaan ei-olevaan. Siksi se ei tavoittele hyvää kohteestaan, vaan vuodattaa ja jakaa sille hyvää. Jumalan rakkauden syy ei siis ole rakastavan ulkopuolella itse kohteessa oleva arvokas ominaisuus, rakastettava, vaan rakkauden itsensä puhdas, luova ja lahjoittava hyvyys. Jumalan olemus on itse ehtymättömästi kumpuava ja ulospäin pulppuava rakkaus. Niin kuin Jumala on luonut kaiken tyhjästä ja saattanut olemattoman olemaan, samalla tavalla hänen rakkautensa kutsuu esiin rakastettavansa ei-mistään ja ympäröi kohteensa hyvyyksillään. Näitä hyvyyksiä ovat kaikki Jumalan hyvät luomakunnan annit ihmiselle. Erityisen selvästi luova rakkaus ilmenee siinä, että Jumala ja sellainen ihminen, jossa Jumalan rakkaus elää, rakastavat syntisiä, pahoja, tyhmiä ja heikkoja tehdäkseen vanhurskaita, hyviä, viisaita ja vahvoja. Luther kiteyttää luovan rakkauden ajatuksen tästä näkökulmasta seuraavasti: Syntiset ovat kauniita, koska heitä rakastetaan; heitä ei rakasteta se tähden, että he ovat kauniita. Luther ei suinkaan kiellä, etteikö rakkaus olisi hyvää ja etteivätkö ne rakkauden kohteet, joihin se suuntautuu, olisi Jumalan hyviä anteja, joista ihmisen tulisi ylistää Jumalaa. Luther ei esimerkiksi väheksy miehen ja naisen välistä rakkautta (hän puhuu myös sen fyysisestä puolesta Jumalan lahjana selvemmin kuin kukaan teologi ennen häntä, kuten H. Oberman toteaa). Luther ei myöskään kiellä ystävyysrakkauden arvoa; onhan ihminen hänen mukaansa luotu ystävällistä seurustelua ja yhteiselämää varten. Eikä hän myöskään kiellä vanhempien ja lasten välistä rakkautta, rakkautta eläimiin jne. Ne arvokkaat asiat, joita ihminen luonnostaan rakastaa, ovat todella Jumalan hyviä lahjoja: pahaa on vain niiden paha käyttö. Ihmisen rakkauden käsite kuvaa sitä, että sinänsä hyvässä inhimillisessä rakkaudessa vaikuttaa kieroutunut oman hyvän etsiminen. Ihminen etsii omaansa sekä rakastaessaan Jumalaa että toisia ihmisiä. Jumalan rakkaus taas avaa ihmisen sydämen rakastamaan Jumalaa pyyteettömästi ja se avaa samalla silmät havaitsemaan lähimmäisen todellisen tarpeen ja etsimään hänen hyväänsä. Toisin sanoen Jumalan rakkaus opettaa ihmistä rakastamaan toisaalta Jumalaa itseään eikä vain häneltä saatavaa hyvää ja toisaalta toista ihmistä itseään ja hänen persoonaansa eikä hänen arvokkaita ominaisuuksiaan rakastavan itsensä hyväksi ja hyödyksi. SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 145

23 TEKSTI 41 JOHNNY LINGON KAHDEKSAN LEHMÄN VAIMO Kertomus on lyhentäen käännetty ja muokattu Valittujen Palojen artikkelista helmikuulta Alkuperäinen kertomus on Patricia McGerriltä vuodelta Matkallaan Tyynen valtameren Kiniwatan saarilla matkailija törmäsi jatkuvasti Johnny Lingon nimeen. Kerrottiin, että mies oli joka puolella arvostettu taidoistaan ja älykkyydestään. Hän oli myös ikäluokkansa varakkain. Nyt ihmiset olivat kuitenkin saaneet syyn naureskella hänelle: Johnny oli antanut huijata itseään naimakaupassa viisi kuukautta sitten. Hän oli avioitunut köyhän, aran ja mitäänsanomattoman oloisen Saritan kanssa. Normaalihinta, joka vaimosta kuului maksaa tämän isälle, oli kaksi tai kolme lehmää. Saritan olisi saanut yhdellä, sillä tämän isä pelkäsi tytön jäävän naimattomana hänelle taakaksi. Johnny Lingo maksoi Saritasta kuitenkin kahdeksan lehmää. Matkailijan uteliaisuus voitti, ja hän päätti mennä tapaamaan Johnny Lingoa ja Saritaa Nurabandin saarelle. Myös naapureita huvitti mainittuani Johnnyn nimen kysyessäni suuntaa hänen talolleen. Kun tapasin hänet, hoikan ja vakavan nuoren miehen, ei jäänyt epäilystä siitä, miksi hänen taitojaan arvostetaan. Tämä vain vahvisti hämmennystäni asian suhteen. Kun istuimme hänen talossaan, hän kysyi: - Tuletko Kiniwatasta? - Tulen. - Puhuvatko he siellä minusta? - He sanovat, että voit auttaa minua kaiken tarvittavan kanssa. Että olet älykäs, kekseliäs ja terävin kauppias näillä saarilla. Hän hymyili lempeästi. Vaimoni on Kiniwatasta. - Tiedän. - Puhuivatko he hänestä? - Hieman. - Mitä he sanoivat? - Miksi, juuri Kysymys sai minut pois tasapainosta. - He sanoivat, että menit naimisiin juhlien aikaan. - Eivät muuta? Hänen kulmakarvojensa kohotus viesti, että asiassa täytyi olla enemmän kuin kerroin. - He myös sanoivat, että avioliittosopimus oli kahdeksan lehmää. Pidin tauon. - He ihmettelivät miksi. - Kysyivätkö he sitä? Hänen silmänsä tuikahtivat nautinnollisesti. - Tietääkö jokainen Kiniwatassa kahdeksasta lehmästä? Nyökkäsin. - Ja Nurabandissa kaikki tietävät sen myös? Hänen rintansa pullistui tyytyväisyydestä. - Aina ja ikuisesti kun he puhuvat avioliittosopimuksesta, he muistavat, että Johnny Lingo maksoi Saritasta kahdeksan lehmää. Siinä on siis vastaus, ajattelin: turhamaisuus. Juuri silloin Sarita saapui huoneeseen asettamaan kukkia pöydälle. Hän pysähtyi hetkeksi hymyilemään miehelleen ja poistui. Hän oli kaunein nainen, minkä olen ikinä nähnyt. Hänen hartioidensa ryhti, leukansa asento ja silmiensä säihke viestivät lumoavasta itsetunnosta ja loistosta. Se ei ollut ylimielistä ylpeyttä, vaan tasapainoista sisäistä kauneutta, joka säteili hänestä joka hetki. Käännyin Johnnyyn päin ja näin hänen katselevan minua. - Sinä ihailet häntä?, hän mumisi. - Hän hän on upea, sanoin. Ilmeisesti nainen ei voi olla hän, josta kaikki puhuvat. Hän ei voi olla se Sarita, jonka kanssa menit naimisiin Kiniwatalla. - On vain yksi Sarita. Ehkä hän ei näytä siltä kuin odotit. - Ei. Kuulin, että hän on vaatimaton. Kaikki pilkkaavat sinua, koska annoit hänen isänsä Sam Karoon petkuttaa itseäsi. - Onko kahdeksan lehmää mielestäsi liikaa? 146 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

24 TEKSTI 41 Hymy valahti hänen kasvoiltaan. - Ei, mutta miten hän voi olla niin erilainen kuin miksi hänet kuvattiin. Johnny sanoi Ajattele, miltä tytöstä mahtaa tuntua kuulla, että hänen aviomiehensä maksaa hänestä hyvin pienet myötäjäiset. Sen täytyy olla loukkaavaa tietää, että mies asettaa hänet niin vähän arvoiseksi. Ajattele, miltä hänestä tuntuu toisten vaimojen kehuessa korkeista hinnoista, jota heidän miehensä ovat heistä maksaneet. Sen täytyy olla naiselle noloa. En halunnut Saritalleni tapahtuvan tätä. - Maksoit siis kahdeksan lehmää tehdäksesi vaimosi onnelliseksi? - Tietysti halusin Saritan olevan onnellinen, mutta asiassa on muutakin kuin se. Sanoit, että hän on erilainen kuin odotit. Se on totta. Monet asiat voivat muuttaa naisen. On asioita, jota tapahtuvat ihmisen sisällä ja asioita, jotka tapahtuvat ihmisen ulkopuolella. Kuitenkin se, joka merkitsee eniten, on miten nainen näkee itsensä. Kiniwatassa Sarita uskoi, ettei hän ollut minkään arvoinen. Hän myös lopulta näytti yhtä arvottomalta. Nyt hän tietää, että hän on arvokkaampi kuin kukaan muu nainen tällä saarella. Se näkyy, eikö vaan? - Sinä siis halusit - Halusin mennä naimisiin Saritan kanssa. Hän on ainoa nainen, jota rakastan. - Mutta. Olin lähellä ymmärtää asian. - Mutta, hän lopetti pehmeästi, - halusin kahdeksan lehmän vaimon. SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 147

25 TEKSTI 42 VIRAN JA PERSOONAN EROT Lähde: Jämsä, Ketola, Nissinen, Vappula: Uskonnon Arkki painos. Edita, Helsinki Tuomari voi tuntea suurta sääliä henkilöä kohtaan, joka hänen on tuomittava rikollisena. Hän voi nähdä, että onnettomat yhteensattumat ovat johtaneet rikokseen. Mutta vaikka hän ihmisenä ymmärtäisikin rikollista ja tämän tekoa, hänen on kuitenkin tuomarina langetettava lainmukainen rangaistus. Ristiriitaa, joka syntyy ihmisen työn antaman roolin ja hänen oman ajattelunsa välille, kutsutaan viran ja persoonan väliseksi jännitteeksi. Lutherin mukaan Jumala ylläpitää elämän mahdollistavaa järjestystä erityisten virkojen välityksellä. Ihmisellä voi olla useita virkoja. Antti on isä, aviopuoliso ja opettaja, eli hänellä on isän, puolison ja opettajan virka. Isänä hänen tehtävänsä on huolehtia lastensa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Puolisona Antti on vaimonsa toveri ja seksuaalipartneri, joka jakaa tämän kanssa perhe-elämän ilot ja velvollisuudet. Opettaja-Antti puolestaan ajattelee oppilaittensa edistymistä. Persoonana Antti on ehkä erittäin lempeä ja haluaa välttää yhteenottoja. Opettajana ja isänä hän ei aina voi olla lempeä, vaan hänen on ajoittain oltava myös vaativa, riitaan joutumisen uhallakin. Viran ja persoonan ihanteet voivat joutua ristiriitaan keskenään. Tuomarin työ on tuomita lain mukaan, vaikka hän ei henkilönä haluaisikaan langettaa tuomiota. Tuomari saattaa myös joutua sellaiseen tilanteeseen, että hän ei voi hyväksyä lakeja, joiden mukaan hänen olisi jaettava tuomioita. Äärimmäisessä tapauksessa hänen on tällöin erottava virastaan voidakseen säilyttää ihanteet, jotka hänellä persoonana on. 148 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

26 TEKSTI 43 VIRKA JA PERSOONA Jaana Hallamaa: Virka ja persoona. Teologinen Aikakauskirja 99/1994 no: 3, Viran hoitajaa ja virkaa on vaikea erottaa Virat eivät ole mitä tahansa tehtäviä. Jo hallintokielessä ja säädöksissä tehtävä ero esimerkiksi virkojen ja toimien välillä osoittaa, että virat mielletään pysyviksi, ne on perustettu joidenkin keskeisten tehtävien hoitamiseen. Virat ovat paitsi tehtäviltään myös luonteeltaan erilaisia. Toiset tehtävät värittävät hoitajaansa syvemmin kuin toiset. Perinteisesti esimerkiksi lääkärin, papin tai tuomarin virka on lyönyt voimakkaasti leimansa hoitajaansa niin, että viran hoitajaa ja virkaa on vaikea erottaa toisistaan. Tämä näkyy toisaalta siitä, että ihmiset odottavat tällaisen viran hoitajalta viran ja sen tehtävien mukaista käytöstä. Papin epäsovinnaiseen tai tuomarin lainvastaiseen käytökseen reagoidaan jyrkemmin kuin jos samaan olisi syyllistynyt joku "tavallinen" ihminen. Joskus virka merkitsee persoonan väistymistä On virkoja, joihin valituksi tuleminen merkitsee vääjäämättä persoonan väistymistä. Tällaiset virat ovat instituutioita, joita hoitamaan tarvitaan kyllä joku henkilö, mutta joiden hoidon kannalta on tärkeää, että virka on etualalla, ei sen hoitaja. Näihin virkoihin liittyy joitakin paradoksaalista piirteitä. Merkittävään virkaan valittavalta henkilöltä vaaditaan poikkeuksellisen paljon paitsi koulutusta ja kokemusta myös henkilökohtaisia avuja. Vaikka henkilö valitaan virkaan juuri siksi, että hän on juuri sellainen kuin on (mikäli valintaa ei tehdä esimerkiksi puhtaasti puoluepoliittisin perustein), hänen oletetaan useimmiten toimivan tavalla, joka hyödyntää kyllä hänen ominaisuuksiaan, mutta jättää hänen persoonansa varjoon. Tällaisten virkojen haltijat joutuvat panemaan itsensä syrjään tai unohtamaan itsensä. Heidän on usein luovuttava ilmaisemasta omimmiksi tuntemiaan mielipiteitä tai käyttäytymästä tavalla, jota he muissa oloissa pitäisivät itselleen luonteenomaisena. Viran paino voi musertaa Virat, joihin liittyy näkyvä asema ja valtaa, ovat tavoiteltavia, mutta saavutettuaan haluamansa päämäärän, henkilö voi joutua havaitsemaan, että himoitun viran paino onkin musertava. Viran hoitaja jää väenpaljoudessa ja sosiaalisten kontaktien runsaudessakin yksin, koska ihmiset, jotka ovat hänen kanssaan tekemisissä, eivät enää osaa suhtautua häneen persoonana. He näkevät ainoastaan viran ja toimivat ja kommunikoivat vain viran, eivät persoonan kanssa. Virka on julkinen Viran luovuttamiseen tai vastaanottamiseen liittyvät menot osoittavat, että virat ovat julkisia. Ne liittävät viranhaltijan yhteisön palvelukseen, hoitamaan jotakin yhteisön kannalta keskeistä tehtävää. Initiaatio on kahdensuuntainen merkki: toisaalta viran vastaanottaja saa konkreettisella tavalla kokea, että hänen asemansa yhteisössä muuttuu. Toisaalta tämä toimii merkkinä yhteisölle. Viranhaltijoiden ymmärretään olevan yhteisön valtuuttamia ja siksi yhteisön palveluksessa. Yksityissektorilla työskentelevää ei paheksuta, jos hänen työssä olonsa ilmeinen tarkoitus on oman aseman jatkuva parantaminen ja taloudellisen tilanteen kohentaminen, mutta hyvällä viranhaltijalla on oltava työssään toisenlaiset palkinnot ja vaikuttimet. Hänen on ainakin jossain määrin pantava omat tavoitteensa syrjään ja asetuttava välineeksi virkansa sanelemille tavoitteille. Luterilainen käsitys virasta Edellä esitetyt näkökulmat vastaavat lähinnä perinteistä käsitystä viran ja persoonan suhteesta. Ajatteluumme juurtuneen luterilaisen näkemyksen mukaan Jumala toimii maailmassa SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 149

27 TEKSTI 43 muun muassa moninaisten virkojen välityksellä. Virat on asetettu langenneeseen maailmaan takaamaan maallisen oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden toteutuminen. Virat toimivat lähimmäisten parhaaksi sekä niiden positiivisen että negatiivisen funktion kautta: niitä tarvitaan sekä auttamaan heikkoja ja sorrettuja että estämään ja rankaisemaan pahantekijöitä. Tämän ajattelutavan mukaisesti virassa toimiva ihminen toteuttaa Jumalan hänelle antamaa kutsumusta ja arkista jumalanpalvelusta lähimmäistensä parhaaksi, onpa hänen lähimmäistä palveleva tehtävänsä mikä hyvänsä. Sitä mukaa kun taju siitä, mitä kutsumuksella tarkoitetaan, on kadonnut, on väistynyt myös tämäntyyppinen käsitys viran ja persoonan suhteesta. Sen sijaan, että virka käsitettäisiin ennen muuta lähimmäisen palvelemisena se nähdään ihmisen itsensä toteuttamisen välineenä. Viranhoito ja praksis Tasapainoista viran ja persoonan suhdetta voi ehkä parhaiten kuvata käyttämällä apuna Aristoteleen etiikasta peräisin olevaa käsitettä praksis. Ihmisen elämä koostuu monentyyppisistä aktiviteeteista, jotka voidaan jakaa kahteen ryhmään sen nojalla, millaisessa suhteessa toiminnan päämäärä on tekemiseen nähden. Tekemisessä (poiesis) toiminnan päämäärä on siitä erillinen, toisin sanoen henkilö tekee jotain saavuttaakseen jonkin haluamansa asian. Toiminnassa (praxis) päämäärä sen sijaan sisältyy jo itse toimintaan. Hyvä inhimillinen elämä, joka on samalla eettisesti korkeatasoista, rakentuu suurelta osin hyvien praksisten varaan. Hyvät ihmiset osallistuvat yhteisöä ja toisia ihmisiä palveleviin toimintamuotoihin. Yhteisön ja sen jäsenten tästä toiminnasta saaman välittämän hyödyn lisäksi tällaiset praksikset palvelevat yhteisöä myös epäsuorasti lisäämällä sen sosiaalista ja kulttuurista koheesiota. Näiden muiden hyväksi koituvien piirteiden lisäksi praksikset palvelevat myös niihin osallistuvaa itseään, sillä juuri hyviin, yhteisön ja sen jäsenten kannalta rakentaviin toimintamuotoihin osallistuminen takaa myös henkilön oman hyvän elämän toteutumisen. Yhteisön hyvää edistävät sosiaaliset toimintamuodot mahdollistavat myös henkilön oman hyvän elämän. Virat ja niihin liittyvät tehtävät voidaan ajatella praksiksiksi, joita toteuttaessaan ihminen toteuttaa myös omaa persoonaansa, elää hyvää inhimillistä elämää, jossa on mahdollista tulla myös onnelliseksi. Edellä esitetty kuva on luonnollisesti ihanne, malli, joka ei toteudu missään inhimillisessä todellisuudessa. Praksiksen käsitteen avulla on kuitenkin mahdollista ymmärtää, että virka ja persoona eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään. Virka tarjoaa muodon, jonka avulla tietyt asiat toteutuvat yhteisössä. Tämä usein vakiintunut muoto toimii parhaassa tapauksessa viranhoitajan tukena: monet virkaan kuuluvat tehtävät tulevat myönteisessä mielessä rutiiniksi, koska virka on jo antanut niille jonkin mallin. Virka myös suojelee persoonaa. Vaikeat tehtävät ja tapaukset koskevat ensisijaisesti virkaa, ja ne on annettu viran kannettaviksi. Persoona voidaan pitää taustalla ja syrjässä myös silloin kun viranhoitaja on kelvoton, kunnioitusta voi osoittaa viralle, vaikka ei sen hoitajaa ja hänen toimintaansa hyväksyisikään. Mutta myös virka on riippuvainen persoonasta. Virka ei palvele, jos sitä hoitamassa ei ole elävä persoona. Aina on kuitenkin kelvottomia viranhoitajia eikä viran palveluluonne pääse toteutumaan. - - Ihminen itsekin voi musertua viran painon alle, eivät vain hänen läheisensä. Viran ja persoonan väliin jää aina jännite. Teologista kieltä käyttäen sen voi sanoa johtuvan siitä, että virat on asetettu nimenomaan langenneeseen maailmaan takaamaan, että elämän jatkumisen kannalta välttämätön tapahtuisi. Silti virka ja persoona aina myös hiertävät toisiaan, niiden suhde vääristyy ja kieroutuu niin kuin kaikki synnin alainen. 150 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

28 TEKSTI 44 KUTSUMUS VAI LUTERILAINEN TYÖHULLUUS? Jorma Laulaja: Elämän oikea ja väärä. Eettiset valinnat tänään. Kirjapaja, Helsinki Kutsumus tulee todeksi arjessa Lutherin mukaan Jumala kutsuu ihmisen elämäntehtävään, mikä ei tarkoita vain palkkatyötä. Kristityllä saattaa olla useita kutsumustehtäviä. Päätyönsä lisäksi hän voi toimia yhteiskunnallisessa luottamustehtävässä tai jonkin harrastuksen piirissä. Vanhempien tehtävä on sekin kutsumusta. Kutsumus eletään todeksi arkielämässä. Liikkeelle panevana voimana on luonnollinen laki, joka vaatii rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään ja elämään toista varten. Miten ihminen voi rakastaa toista ihmistä? - Eikö juuri arkityössä? Millä tavalla? - Huolehtimalla omasta työstään, perheestään ja muista vastuulle annetuista tehtävistä. Jumalan työtoveruus Kutsumukseen sisältyy ajatus Jumalan työtoveruudesta. Jumala ylläpitää luotujensa elämää myös ihmisen työn kautta. Tähän perustuu monen työn mielekkyys. Jumalan luomistarkoituksen toteutuessa ihminen ymmärtää tekevänsä kutsumustyötä ja kokee tyydytystä. Hän asettuu toisen ihmisen ja yhteisen hyvän palvelukseen; hän tekee työtään toinen ihminen näköpiirissä. Luther saattoi nimittää kristityn kutsumustyötä jopa "ristin kantamiseksi": meidät on kutsuttu kulumaan toisen ihmisen elämän hyväksi. Oma paikka yhteiskunnassa Työn käsittäminen kutsumukseksi merkitsee omaa, tarpeellista paikkaa yhteiskunnan toiminnan verkostossa. Ihminen voi toteuttaa kutsumustaan myös palkkatyön ulkopuolella. Hänet julistetaan täysiarvoiseksi jo ennen "työhön ottoa". Samalla tavalla kuin hänet luotiin ensin Jumalan kuvaksi ja hän vasta sen jälkeen sai tehtävän vallita, viljellä ja varjella luomakuntaa, samalla tavalla hänellä on täysi ihmisarvo ennen työsuoritusta. Työ ei vaikuta ihmisen arvoon, mutta työt voidaan punnita sen mukaan, miten ne palvelevat toista ihmistä. Ei ole syytä arvioida vain tulosta tai työsuoritusta. On katsottava myös työn tarkoitusta ja ajateltava työtä tekevän ihmisen kannalta. Kuluttamisen ja kasvavien tarpeiden asemesta tulee tavoitella kohtuullista elämää. SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 151

29 TEKSTI 45 JEESUS EI OTTANUT KANTAA YDINVOIMAAN Tukkimäki, Paavo: Jeesus ei ottanut kantaa ydinvoimaan. Helsingin Sanomat Jeesus ei ottanut kantaa energiamuotoihin, ja Suomen luterilainen kirkko seurasi Mestarinsa esimerkkiä. Se pysyi vaiti, kun Suomi valitsi lisäydinvoiman viime keväänä. Ydinvoiman kanssa samoihin aikoihin olivat esillä myös hedelmöityshoidot sekä parisuhdelaki. Näistä kirkko keskusteli, tosin hedelmöityksestäkin niukalti. Parisuhdekeskustelu sen sijaan jatkuu. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija, teologian tohtori Maarit Hytönen käyttää muun muassa tämänkaltaisia esimerkkejä tekeillä olevassa Kirkko ja nykyajan eettiset kysymykset kirjassaan. Tutkijan mielestä kirkon päätöksenteko on jo viritetty niin, että kannanotot syntyvät hitaasti, sattumanvaraisesti ja usein julkisuuden paineesta. Pikkuasioista kirkonkin on helpompi lausua painava sanansa kuin isoista. Tutkija on myös huomannut, että kirkko vetoaa kannanotoissaan yhä harvemmin Raamattuun. Hytönen on kirjaansa varten selvittänyt, miten kirkko ottaa kantaa ja miten kannanotot ovat muuttuneet ekologian, lääketieteen, talouden ja perhe-elämän alueilla. Hänen johtopäätöksensä on, että perhe on kirkossa ollut huomattavasti kiinnostavampi pohdiskeltava kuin muut, mikä on ihan hyvä asia. Olisihan onnetonta, jos kirkko puhuisi vain luonnon ja teknologian etiikan, muttei ihmisten puolesta. Perhe-etiikasta esillä ovat olleet etenkin avoliitot, eronneiden vihkiminen, homot ja parisuhteen rekisteröinti. Kirkon kanta avioliitosta ja perheestä terveen yhteiskunnan ytimenä ei ole vuosien myötä muuksi muuttunut, mutta ajan hammas on syönyt kannanottojen ulkoasua: Vanhahtavat sanonnat ja perustelut saavat Hytösen mielestä lukijan epäilemään, ettei lausunto voi edustaa kirkon nykyistä näkemystä, vaikka sisältö yhä kertoisikin kirkon linjan. Hytösen mukaan kirkolle ei ole edes ihan selvää, pitäisikö sen ottaa kantaa vai ei. Kirkossa on näet vahvistunut niin sanotun luonnollisen lain korostus: ihminen tietää jo oman järkensä varassa, mikä on totta ja hyvää. Siksi kirkon ei kannata kovin paljon investoida kannanottoihinsa, kun kansa jo tietää oikean ja väärän eikä kirkolla tai Raamatulla ole siihen paljon uutta annettavaa. Luterilaisen käsityksen mukaan joka kristitty on kutsumuksessaan systeemisuunnittelijana, suutarina tai sotilaana Jumalan puutarhuri ja tuo kirkon sanomaa arkeen. Vastuu on jäsenellä, eikä kirkko voi elää hänen puolestaan. Kirkolla on tässä kuviossa kuitenkin tärkeä kutsumuksen vahvistajan rooli, johon Hytösen mielestä tulisi panostaa toden teolla. 152 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA

30 TEKSTI 45 Varhaisemmissa kannanotoissaan kirkko kertoi tarkemmin, mitä Raamattu asiasta opettaa. Esimerkiksi vielä 1950-luvun kannanotoissa se vetosi nykyistä useammin Pyhän kirjan sanoihin ja niistä nousevaan toimintalinjaan hyvän elämän ohjeena. Tämän päivän kannanotot korostavat ennen muuta ihmisen vastuuta lähimmäisistään sekä luonnosta Jumalan lahjana. Uusi linja on tutkijan mielestä keskustelevampi: se opastaa kirkon jäseniä Raamatun ääreen itse etsimään vastauksia mutta ennen kaikkea se ohjaa heitä käyttämään järkeään. Tätä linjaa Hytönen myös kyseenalaistaa. Tuota ihmisen sisimpään jo luonnostaan kirjattua toisen huomioon ottamista ei nykyisessä, yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissa kovin helposti aina huomaa, mutta tätä ääntä kirkon pitäisi vahvistaa. Hytösen mielestä kirkolla ei ole kannanottojen tehtailijan roolia, eivätkä lausunnot saa jäädä sen ainoaksi osuudeksi oikean ja väärän etsinnässä. Kirkon olisi ennen muuta satsattava kasvatustyöhönsä ja keskustelukykyynsä. PAHEKSUNNASTA HILJAISEEN HYVÄKSYNTÄÄN Luterilainen kirkko sopeutuu eettisissä kysymyksissä yleiseen mielipiteeseen ja valtiovallan ratkaisuihin, katsoo tutkija Maarit Hytönen. Muutos ei ole yhtäkkinen, vaan se vaatii kirkolta aikaa ja sulattelua. Otetaanpa esimerkiksi vaikka avioliitto. Kirkko pitää yhä tiukasti kiinni elinikäisen liiton ihanteesta, ja eroja estääkseen se pyrkii esimerkiksi perheneuvonnallaan tukemaan ihmisiä ehjään liittoon. Silti muutoksia on tapahtunut: luterilainen kirkko vihkii eronneita ja hyväksyy eron elämään kuuluvana epäonnistumisena. Vastaavanlaisesta sopeutumisesta kertoo avoliittokin, tai avosuhde, kuten kirkko aikanaan korosti. Kirkko ei sitä periaatteessa hyväksy, vaan parempi ratkaisu on avioliitto, jolle löytyy Raamatun tukikin. Käytännössä kirkko suhtautuu kuitenkin yhtäläisesti niin avio- kuin avoliittoonkin: kastaa lapset ja siunaa kodit. Lasten ja vastuullisen yhteiselämän tukeminen on ajanut avoliiton paheksunnan ohi. Homoliittojen kohdalla tätä kehitystä paheksunnasta hiljaiseen hyväksyntään ja ihmisten tukemiseen ei vielä ole tapahtunut. Asia on liian tuore. Jotkut asiat eivät muutu kirkossakaan. Arkkipiispa Jukka Paarma kantoi marraskuussa huolta pyhäpäivistä, jotka uhkaavat muuttua silkaksi shoppailuksi. Huoli pyhäpäivän ja kolmannen käskyn (pyhitä lepopäivä) kunnioituksesta ei ole uusi. Esimerkiksi 1924 piispankokous oli huolissaan siitä, kun kansa käyttää väärin lepopäivää ja panee toimeen huveja jos jonkinlaisia, jotka vierottavat väen Jumalasta. Sunnuntaihuveja ei enää juuri paheksuta ja Hytönen epäilee, että muutaman vuosikymmenen kuluttua kirkon väki shoppailee sunnuntaisin siinä kuin muutkin. Sen osoittaa jo kirkollisen mukautumisen historia. SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA 153

31 REFORMOITU OPETUS Oppikirjan tehtävät sivulta 92 Kertaa 1 Miten ihmisen tulee ratkaista moraalikysymykset reformoidun opetuksen mukaan? 2 Mikä on reformoidun ajattelun mukaan kristittyjen tehtävä yhteiskunnassa? 3 Mitä predestinaatio-oppi tarkoittaa? 4 Miten reformoitu perinne on vaikuttanut a) demokratian b) markkinatalousjärjestelmän ja kapitalismin kehittymiseen? Syvennä ja pohdi 5 Tuleeko hengellinen toiminta ja politiikka pitää mielestäsi erillään, kuten luterilaisuudessa ajatellaan, vai onko kristityillä reformoidun ajattelun mukaisesti myös poliittinen tehtävä muovata yhteiskuntaa Jumalan tahdon mukaiseksi? Perustele. Raamattu moraalisena ohjenuorana Opiskelijoille annetaan pohdittavaksi seuraava tehtävä: Reformoidun opin mukaan moraalisesti oikea on ilmoitettu Raamatussa. a) Pohdi, millaisia haasteita ajatteluun liittyy nykypäivänä. Sitten opiskelijat saavat luettavakseen tekstin 45 (Jeesus ei ottanut kantaa ydinvoimaan) ja tehtäväkseen verrata luterilaista ja reformoitua näkemystä toisiinsa. b) Vertaa reformoitua näkemystä luterilaiseen näkökulmaan. Tehtävän purkamisessa voidaan käyttää kalvoja 32 ja 33. Menestys Tehtävä voidaan aloittaa katsomalla oppikirjan sivun 89 kuvaa Tiger Woodsista ja lukemalla siihen liittyvä kuvateksti. Lisäksi voidaan keskustella siitä, millaisia muita menestystarinoita opiskelijat tietävät. Sen jälkeen pohditaan alla olevia kysymyksiä: 154 SUURTEN KIRKKOKUNTIEN OPPI JA ETIIKKA