Ei ihan suorinta tietä miten ymmärtää nuorten koulutuspolkuja ja poikkeamia? Tyttö- ja poikatyön seminaari Tampere,

Transkriptio

1 Ei ihan suorinta tietä miten ymmärtää nuorten koulutuspolkuja ja poikkeamia? Tyttö- ja poikatyön Tampere, Sanna Aaltonen VTT, Erikoistutkija Nuorisotutkimusseura ry / Nuorisotutkimusverkosto

2 Siirtymät ja opintopolut koulutustilastoissa (Tilastokeskus) Koulupudokkuus lukuvuonna 2011/2012 Peruskoulun kesken jättäneitä 298. Ilman peruskoulun päättötodistusta eronneita 212. Vuonna 2011 peruskoulun 9. luokan päättäneistä 50 % (N 58 %, M 42 %) jatkoi opintoja lukiossa 41 % (N 33 %, M 49 %) jatkoi opintoja toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa 9 % ei jatkanut välittömästi tutkintotavoitteista opiskelua tutkintoon johtamaton koulutus (kymppiluokka, ammattistartti). Koulutuksen keskeyttäminen lukuvuonna 2011/2012 Lukio 4 % Nuorille suunnattu ammatillinen koulutus 9,1 % Ammattikorkeakoulukoulutus 8,8 % Yliopistokoulutus 6,5 %

3 Siirtymät ja opintopolut yhteiskunnallisessa keskustelussa Putoaminen koulusta ennustaa heikkoa kiinnittymistä työmarkkinoille erityisesti niiden nuorten kohdalla, joiden vanhemmilla alhainen koulutustaso (Järvinen & Vanttaja 2006, 18; Sipilä ym. 2011, 131) Yhteiskunta odottaa nuorten kouluttautuvan työelämää varten suorinta tietä ilman katkoksia Korkean koulutuksen ja hyvien oppimistulosten maassa koulutukseen ladataan poikkeuksellisen positiivisia merkityksiä (Julkunen 2008)

4 Koulukiinnittyminen vs. irrallisuus Koulukiinnittyminen kouluun kuulumisen tunne, koulun toimintoihin osallistuminen kouluun kiinnittyneellä nuorella on hyvät suhteet koulun henkilökuntaan ja muihin oppilaisiin, hän pitää koulunkäyntiä merkityksellisenä sekä nykyhetken että tulevaisuuden valossa ja hän osallistuu opetukseen koulun eetoksen mukaisesti. (Willms 2003, 8.) Irrallisuus koulusta mitkä tekijät erottavat koulunkäynnistä, vetävät tai työntävät koulusta pois ja mihin muuhun kuin kouluun nuoret kokevat kuuluvansa? Miten nuoret kokevat koulun kulttuurin? aggressiivinen, passiivinen ja aktiivinen koulu (Smyth et al. 2004)

5 Koulukiinnittyminen vs. irrallisuus Tyttö: Mut ku en mä oo niin ku, joillaki tunneilla nii mul ei mitään tavaroit ollu mukan' koskaa. Et mä vaa istuin siel just sillee niin ku selkä opettajaan päin ja jalat roikku siit selkänojalta, ihan väärin päin siin. Poika: Mä en lintsannu koskaan, mä tulin aina kouluun. Mut sit mul meni täällä ihan päin persettä. Mä vaan maleskelin jossain käytävil tai jossain. Mut ikinä mä en lintsannu. SA: No millast se koulunkäynti oli, tai tykkäsit sä [perus]koulusta? Poika: No en mä siel oikeestaan tykänny, ku mul oli vissiin neljä paikallaanolotuntii toissa vuonna. Siitki voi päätellä, kuin paljo mä tykkäsin siitä.

6 Koulukiinnittyminen vs. irrallisuus Koulusta paossa Poika: Joo, siis mul oli enimmäkseen silleen, et kyl mä, mä jaksoin joka aamu tulla, mut sit tota tietty aamul saatto myöhästyy jonku minuutin ja siitä sattu tulee jälkkää, ja sit tota, sit jossain puolesväliss päivää ku oli saanu jo kolme tuntii jälkkää, niin sit palo hermot ja lähti menee. Et kyl mä, joka aamu mä kouluun tulin, mut sit mä lähin pari tuntii liian aikasin.

7 Koulukiinnittyminen vs. irrallisuus Tyttö: Mä oisin kaivannu [koulussa] sitä, et niin ku ois oikeesti huomattu se paha olo, joka nuorel on, paljon aikasemmin. Tyttö: Kyl mä siel seiskal aluks kävin kouluu, mut sit mä aloin sillee vähän aina välil lintsaamaan. Ja sitte kasilla mua ei näkyny siel melkee ollenkaa. [ ] SA: Tuntuuks sust sitte, että jonku ois pitäny puuttua aikasemmin siihen? Tyttö: Joo. SA: Kenen? Tyttö: No en mä tiedä, varmaan joku luokanvalvoja tai kuraattori tietää kaikista eniten mun asioista siel koulussa. Niitten ois pitäny ilmottaa äitille siitä. [ ] Yhes vaihees mul oli kuukaudes 25 tai 52 niitä poissaoloja [Wilma järjestelmässä]. Sit kyl äiti soitti niinku koululle siitä. Et kuraattori vaan sano joo, että se on ihan normaalia näin alussa.

8 Koulukiinnittyminen vs. irrallisuus Vapaa-ajan imu Poika: [Y]leensä se oli aina, et kaverit aina yllytti, ett juu, ettei jaksa mennä, just mentiin jonneki kauppaan käymään [ ]. Sit se oli vähä tyhmää niin, ku me jäätiin aina sinne, ku ei menty kouluun takasi ja niit sit aina kerty kauheesti [poissaoloja]. Että en mä enää, mut jos ne sanoo, et joo, ei jaksa mennä kouluun, niin sit kuitenki meen vaik yksin, jos ei ne tuu.

9 Koulun ulkopuolinen tuki SA: Onks sit joskus ollu, ett sä oot joutunu hakeen apua jostain, tai että sua on huolettanu? TYTTÖ: On, on mua huolettanu siis joskus, ett mä oon tosi niin ku ollu peloissani ja mä oon tota Tyttöjen talon - tiedät sä? [Joo] Niin siellä mul on niin ku sellanen nainen, kenen kaa mä joskus puhun siitä, ett sen kaa mä oon puhunu, niin se auttaa tosi paljon kyl. SA: Koska sä oot löytäny sinne tai menny sinne Tyttöjen talolle? TYTTÖ: Siit' on tosi kauan, joku 5-, 6 vuotta sitte, ja mun siskot kävi siellä, [ ] mä aloin käydä siellä sitte, ku mä sain käydä. Ja sit meil oli oma ryhmä siellä, ja me tehtiin kaikkee kivaa. [ ] Tykkään [ ] kyl mä tosi usein käyn, ett siel on niit kokkisryhmii, mihin mä osallistun tosi paljo ihan siellä. SA: Millanen siis on se nainen, minkä alan ihminen se on? TYTTÖ: Se on nuorisotyöntekijä kanssa. SA: Nuorisotyöntekijä? No minkälaisista asioista sä oot jutellu sen kanssa? TYTTÖ: Siis aina kouluasioista. Ennen tätä Omauraa ni mul meni niin ku koulus tosi huonosti, ja sit tota ku se kans ehdotti mulle tätä, ett se oli kuullu tästä, ja sit koulukuraattori ehdotti mulle. Ja sit mä päädyin tänne. Puhuttiin sen kaa aina kaikesta [ ] ett se sano, ett niin ku tietenki jos se [väkivalta] menee vakavammaks, niin pitäis ilmottaa niin ku jolleki sosiaali-, tai jolleki. Mut sit ei se menny enää vakavammaks.

10 Nuorten kiinnittyminen kouluun Omauran näkökulmasta Omauran nuorisotyöntekijä: Ja tiivistä yhteydenpitoa vanhempiin, perheisiin päin, että täällä ollaan heti yhteydessä, jos ollaan se yks päivä poissa tai myöhästyy, niin siitä ilmotellaan kotiin ja pidetään niitä ohjaksia sillä tavalla kädessä, ettei pääse sillä tavalla luistamaan, vedättämään aikuisia sieltä täältä. Tiivis rinki ja se nuori oppii siihen, että hänestä huolehditaan ja pidetään huolta eikä jätetä heitteille.

11 Siirtymä peruskoulusta toisen asteen koulutukseen Vanhempi: Mä oon koko ajan sanonu niin selkeesti, että se joku pitää opiskella, kiinnosti se tai ei, sen jälkeen voi tehä ihan mitä vaan, mut joku paperi pitää olla, koska me eletään Suomessa ja tääl ei ilman paperii pärjää. Vanhempi: Jotenki mä nyt tällä hetkellä mietin sitä, et oisko kuitenki tämmönen oppisopimus sitte se keino millä se sais sen jatkokoulutuksen, et ku mä mietin, et kolme vuotta vielä jossain ammattikoulussa niin tuntuu vaikeelta yhtälöltä. Vanhempi: Niin mä olen sanonu siihen selkeen kantani, että ei missään tapauksessa mitään välivuosia, sehän on ihan naurettavaa. [ ] Mut että sit se menis kesällä kesätöihin ja sitten syksyllä työpajalle Vanhempi: Hän haluu pitää nyt vähän taukoo koulusta ja ilmeisesti en tiedä haluaako mitä sit, mut mä sanoin, et ei siit tuu mitään, et sit sun täytyy niin ku mennä töihin, että et sä voi vaan jäädä

12 Siirtymä peruskoulusta toisen asteen koulutukseen Poika: No oppisopimuksee mä periaattees voisin mennä. Ni sit ei tarvi siäl koulun penkil istuu niin paljoo. SA: Okei eli se koulu on nyt se mitä sä et haluu? Poika: Joo. SA: Eli voiks sanoo, että sä et mee ammattikouluun? Poika: No periaattees voi sanoo suoraa. SA: Nii nii no saaks sellasta sanoo siel työkkärissä, et sä oot nyt päättäny, et sä et halua? Poika: Oon mä sanonu mont kertaa. SA: Joo okei no mitä ne sanoo sit siellä? Poika: Ei ne haluu uskoo. SA: Ai jaa no nii no tarjooks ne sit jotain niin ku, että miten just niin ku tää oppisopimus ni pystyyks ne auttaa sit sellasissa? Poika: Ööö mä en oikee tiiä, et pystyyks ne auttaa. Se on vähä semmonen mikä pitäs ite sit löytää. SA: Iha yksin? Poika: Joo ainaki näin mä oon ymmärtäny.

13 Siirtymä peruskoulusta toisen asteen koulutukseen Nuoret eivät peruskoulun yhdeksännellä luokalla samalla viivalla jatkokoulutuksen suhteen Erilaiset perheen kautta tulevat resurssit antavat erilaisia eväitä koulutukseen hakeutumiseen Peruskoulukokemukset värittävät suhdetta jatkokoulutukseen Käsitys koulutuksesta ja itsestä oppijana voi muotoutua takkuisen peruskoulu-uran aikana kielteiseksi vaikea ajatella jatkavansa formaalin koulutuksen parissa

14 Syrjäytymispuhe Yksinkertaistava puhe syrjäytyneistä nuorista Syrjäytyminen ei ole tila, johon joutuu, jos lintsaa vuoden - pitkäaikainen prosessi Poikkeamat yhtenäiseltä koulutuspolulta eivät sinetöi kenenkään elämää lopullisesti. Nuorista puhumisen dilemma Miten otamme nuorten elämän riskitekijät vakavasti ilman että demonisoimme nuoria, ja miten vältämme demonisoimasta nuoria ilman että vähättelemme heidän ongelmiaan (Dwyer & Wyn 2001) Huoli syrjäytyvistä nuorista kohdistuu tällä hetkellä paljolti peruskoulun päättäneisiin nuoriin (esim. Nuorisotakuu) Huomio jo peruskouluaikaan, nuorten tavoittaminen myös nuorisotyön kautta

15 Kiitos! Sanna Aaltonen