Teimme pihitoksen tahtomme ja ehimamme Wiantamisesta Jumalan haltuun, niin kuin Jumalan ymmarsimme 3 Avun vastaanottaminen Ensimmainenja toinen askel

Transkriptio

1 / Teimme pihitoksen tahtomme ja ehimamme Wiantamisesta Jumalan haltuun, niin kuin Jumalan ymmarsimme 3 Avun vastaanottaminen Ensimmainenja toinen askel auttavat meita tunnistamaan seksiriippuvuutemme ja my5s sen, etta apua on saatavilla. Monille meista avun vastaanottaminen oli paljon vaikeampaa, kuin riippuvuutemme tunnistaminenja sen my5ntaminen, etta apua on saatavissa. Niin kauan aikaa riippuvuusajattelumme oli tolkuttanut meille, etta meidan pitaisi pystya itse ratkaisemaan omat ongelmamme ja etta meidan pitaisi ja me pystymme toipumaan omillamme. Kolmas askel itse asiassa pyytaa meita tekemaan ratkaisevan paat5ksen: Haluammeko todella sita mita ohjelma tarjoaa? Perheemme, ystavamme, lakimiehemme, tera-peuttimme, tukihenki15mme, viranomaiset, sosiaality5ntekijat tai ehdollisen valvojamme eivat voi paattaa tata meidan puolestamme. Meidan taytyy tehda tama paat5s itse omasta puolestamme perustaen sen vapaaseen valinnanoikeuteen. Mutta pelkka lujan paat5ksen tekeminen ei muuttanut meita; toimenpiteet, joihin ryhdyimme paatoksemme seurauksena, muuttivat tapaamme ajatellaja kayttiiytya. Kolmas askel pyytaa meita "kaantamaan tahtomme Jumalan haltuun." Niin kauan olimme olleet todella voimakastahtoisia ihmisia. Monet meista uskoivat, etta pelkastaan tahdonvoimamme avulla pystyisimme lopettamaan minka tahansa ajattelutavan tai kayt5ksen tai vapauttamaan itsemme mista tahansa tilanteestao Mutta ty5staessamme kolmea ensimmaista askelta saatoimme itse havaita miten jopa kai)d<:einvoimakkainja kurinalaisin tahdonvoima ei pystynyt vastustamaan addiktiomme voimaa. Useimmat meista olivat tottuneet kayttamaanjarkeaanja kekseliaisyyttaan selittaakseen ajatuksiaanja tekojaan muille ja itselleen. Kuten Iso Kirja sanoo, addiktin elama on "itsepaisyyden riemujuhlaa" (so62)6 Ohjelma opetti meita kayttamaan kaikkia taitojamme enemminkin toipumisemme edistamiseen kuin riippuvuutemme jatkamiseen. Emme koskaan asettaneet paamafuaksemme sita, etta lopettaisimme seksin ajattelun tykkanaan, koska se olisi merkinnyt seksuaalisuutemme kieltamista kokonaano Aikaa my5ten havaitsimme, ettei suurin ongelmamme ollut se, etta meilla ou seksuaalisia ajatuksia, vaan se, etta jaimme kiinni pakonomaisiin seksia koskeviin ajatuksiin piiloutuaksemme todellisuudelta tai paetaksemme tai kieltaaksemme tunteemme. Toipuessamme aloimme aluksi ajatella seksia terveillaja itsetuntoa vahvistavilla tavoilla. Esimerkiksi sen sijaan, etta olisimme kelanneet menneisyytemme tekoja tai ajatelleet pakonomaisesti tulevaisuutta, opimme keskittymaan nykyhetkeen. Tietysti meilla oli edelleenkin normaaleja seksuaalisia yllykkeitaja halujajajotkut naista olivat terveella tavalla toteutettavissa. Mutta tiesimme toimivamme todella kolmannen askeleen paris sa, kun lopultakin vapauduimme pakonomaisista seksuaalisista ajatuksistamme. Ennen toipumistamme mielemme oli varattu jopa silloin, kun emme olleet toteuttamassa jotain kayttaytymistapaamme, silla annoimme aina mielemme ajelehtia takaisin menneisiin tekoihimme tai riensimme suunnittelemaan seuraavia juhlia. Kun aloimme todella ty5skennella ohjelman parissa emmeka enaa askarrelleet tamantapaisten kysymysten parissa, itsekeskeisyytemme vaheni ja aloimme

2 kiinnittllii huomiota siihen, miten tekomme vaikuttivat meihinja myos Hiheisiimme. Pian huomasimme pystyvamme ajatte1emaan tekojamme ja niiden mahdollisia seuraamuksia ja valitsemaan huolellisesti sellaisen etenemistavan, joka pitaisi meidat hengellisella polulla. Kun lopulta kaansimme tahtomme ja elamamme Korkeamman Voimamme haltuun, teimme tietoisen plliitoksen siita, ettii tayttaisimme mielemme ennemminkin hengellisilla ajatuksilla kuin pakonomaisilla seksuaalisilla ajatuksilla. Tama paatos merkitsi tietysti, ettemme enllii pystyneet piiloutumaan seksinja vallan haavemaailmaan. Kolmas askel viittaa elamamme kaantamiseen Jumalan haltuun. Olemme oppineet ymmartamaan, etta itseasiassa tiima ilmaus viittaa tarpeeseen muuttaa kdytoksemme ja ajatuksemme. Aikanaan kdytoksemme muuttui. Opimme nakemlliin, etta teimme tietoisen plliitoksenelamamme kaantamisesta Jumalan haltuun joka kerta, kun valitsimme sen, ettemme tarttuneet pomografiaan, emme ajaneet vie1a kerran kortte1in ympari nahdaksemme vilauksen kadulla nakemastamme viehattiivasta henkilosta tai valitsimme ettemme jaaneet ikkunaan odottamaan nahdaksemme jonkun riisuutuvan. Jopa silloin, kun uudet kayttaytymistapamme tuntuivat meista merkityksettomilta, luotimme edellakavijoihimme ohjelman parissaja yritimme parhaamme "ikaan kuin" todella uskoisimme sen tarkeyteen, mita olimme tekemassa. Tietysti jokainen uusi taito, jonka opimme, vaatii harjoitte1ua; eika toipuminen ole tassa suhteessa poikkeus. Oltuamme jonkun aikaa ohjelman paris sa, aloimme todella kokea muutoksia toimissamme ja ajattelussamme. Esimerkiksi, kun naimme kiinnostavan henkilon, annoimme itsemme tiedostaa omat tuntemuksemme ja sen tosiasian, ettii tunsimme vetoa hanta kohtaan, mutta paatimme olla antautumatta seksuaalisiin kuvitelmiin tuon henkilon suhteen. Jotkut meista pitivat hyodyllisena "kolmen sekunnin saantoa" - annoimme itsemme arvostaa toisen henkilon viehatysvoimaa kolmen sekunnin ajan ja klliinsimme sen jalkeen harkitusti ajatuksemme muihin asioihin. Aikanaan meille selvisi, etta vaikka pidimme eraita ihmisia erityisen viehatysvoimaisina, meidan ei ollut pakko ajatella noita ihmisia seksuaalisesti. Opimme, ettii hakemalla apua toisilta addikteilta tai Korkeammalta Voimaltamme, pystyimme todella eristamaan riippuvuuskierteemme, ennen kuin meille tarjoutui mahdollisuus toteuttaa pakonomaiset ajatuksemme. Kun taman kaltaiset ajatukset nousivat tietoisuuteemme, emme jaaneet marehtimaan niita emmeka myoskaan yrittaneet kaunistella niita. Sen sijaan, em olisimme yrittaneet epatoivoisesti oua ajattelematta riippuvuuttamme, me keskityimme toipumiseemme. Itse asiassa havaitsimme, em riippuvuutemme aiheuttamat ajatukset tulivat voimakkaammiksi, kun kuritimme tai rankaisimme itseamme niiden vuoksi tai yritimme taistella niita vastaan. Kaantaessamme "tahtomme ja e1amamme Jumalan haltuun" olimme itseasiassa kaantamassa kaiken mita teimme ja mita olimme. Tiesimme, etta taman kaltainen perustavanlaatuinen muutos vaatisi suurta sitoutumista meidan puoleltamme ja olimme luonnollisestikin peloissamme. Meilla ei ollut mitaan kasitysta siita, mita meille tapahtuisi, jos luopuisimme perususkomuksestamme, em tilanne on hallinnassamme. Kuka tai mika olisi sitten meita suojelemassa? Monet meista olivat kasvaneet ilman vanhempien tukea tai ohjausta; sen seurauksena vie1a aikuisinaja toipuvina pelkasimme, etta Jumalajattaisi meidat samaan epamaaraisyyteen, tyhjyyteen ja yksinaisyyteen, joka oli tullut meille niin tutuksi lapsena. Addikteina olimme jo tutustuneet perusteellisesti eraaseen itseamme suurempaan

3 voimaan: riippuvuuteemme. Olimrne monella tavalla suhtautuneet siihen kuin jumalaanja olimrne oppineet uskomaan, etta se oli vastaus kaikkeen. Monet meista olivat kokonaan antaneet elamansa riippuvuutensa haltuun. Mutta kun aloimme tyaskennella ohjelman paris sa, meille kavi taysin selvaksi, etta luottamuksemrne paneminen riippuvuuteemrne ei ollut hyva ratkaisu. Meille selvisi lopulta se tosiasia, ettei riippuvuutemrne ainoastaan painanut meita alas, vaan se myos tuhosi meidat Ei sen vuoksi ollut hamrniistyttavaa, etta pelkasimrne samankaltaista kokemusta, jos antaisimme itsemrne toiselle itseamrne suuremmalle voimalle. Mutta kolmas askel tekee hyvin tarkeanja tunnusomaisen, kun se viittaa "Jumalan haltuun" ennemrninkin kuin Jumalan valvontaan. Aikanaan saimrne nahda kolmannen askeleen ennemrninkin lupauksena tuesta ja ohjauksesta kuin valvonnasta ja jaykkyydesta. Tulimrne uskomaan, etta tama Jumala ei kaantyisi meita vastaan. Taaksepain vilkaistessarnme naemrne, etta monet meista olivat epaluuloisia ohjelman hengellisen puolen suhteen, koska meilla oli kielteisia kokemuksia uskonnosta. Mutta toisten avustamana huomasimrne kykenevamme tekemaan eron hengellisyyden ja Jumalan ja uskonnon nimessa suoritettujen tekojen ja rituaalien valilla. Tama selvennys ei ainoastaan auttanut meita vahentiimaan puolustusasennettamme ja kielteisyyttamme, vaan se auttoi meita myas avaamaan itsemme kahdentoista askeleen todelliselle tarkoitukselle ja merkitykselle. Toisaalta ne, jotka tulivat ohjelman pariin pitkaan hellityin uskonnollisin uskomuksin, pelkasivat, etta ohjelmajollain tavalla vaatisi heita valitsemaan toipumisenja uskonnollisten nakemysten valilla. Olimrne suuresti helpottuneita havaitessarnme, ettei kahdentoista askeleen ohjelma - hengellisina ehdotuksina - millaan tavoin ollut ristiriidassa uskonnollisten katsomustemrne kanssa. Toinen perinne sisaltaa seuraavan ilmauksen: "rakastava Jumala sellaisena kuin hiin saattaa ilmaista itsensa ryhmamrne omassatunnossa." Huomasimrne taman perinteen itseasiassa kertovan meille, ettei ole valttamat6nta, etta ryhman kalkki jasenet tunnustavat samaa uskoa. Tosiasiassa kolmas perinne muistuttaa meita, erta "ainoajaseneksi paasyn vaatimus on halu lopettaa pakonomainen kayttaytyminen." Me huomasimme myas, etta ohjelma antoi meidan vapaasti uskoa mihin tahansa, mika oli totta ja mielekasta meille. Huomasimrne, etta saimrne luoda Jumalastarnme sellaisen mielikuvan, joka toimi meidan tapauksessarnme. "Niin kuin Jumalan ymrnarsimrne" tuli tarkoittamaan, etta ryhma voimineenja ohjauksineen saattoi toimia Korkeampana Voimana, jos tuo nakemys toimi parhaiten meidan tapauksessamrne. Ne asiat, jotka opimrne tyastaessamme toista askelta, ja turvallisuuden tunne, jonka saimrne ryhmassa, antoivat yhdessa meille rohkeutta tarttua kolmanteen askeleeseen taysin voiminja tehokkaasti. Heti alusta lahtien meista oli erityisen helpottavaa useasti muistuttaa itseamme siita, etta ohjelma toimii "paiva kerrallaan" -periaatteella, ja etta meidan tarvitsi paattaa "tahtomrne ja elamamme kaantamisesta Jumalan haltuun 11 vain kahdenkymmenen neljan tunnin ajaksi kerrallaan. Meidan ei tarvitse ajatella asiaa loppuelamaamme koskevana paat6ksena. Tosiasiassa me olemme joka aamu vapaita valitsemaan: voimrne tuona nimenomaisena paivana turvata Jumalan huolenpitoon tai voimme yrittaa toipua yksin. Kun lopulta paatimme tulla toipuviksi addikteiksi, opimrne pyytamaan apua muilta. addikteilta samoin kuin Korkeamrnalta Voimaltamrne. Ennemmin tai myahemmin me kaikki opimrne ymmartiimiiiinja uskomaan, kuinka elintarkeaa on saada apua Korkearnmalta Voimalta voidaksemme kehittya pidattyvaisyydesta (emrne enaa

4 antautuneet riippuvuudellemme) todelliseen raittiuteen (pidattyvaisyys yhdistettyna hengelliseen kasvuun). Iso Kirja opastaa meita viisaasti sanoen "Puolinaiset toimenpiteet eivat auttaneet meita vahaakaan" (s. 59)7. Kolmas askel ei todellisuudessa kohdistu pelkastaan riippuvuuskayttaytymiseemme, vaan elamaamme kokonaisuutena. Meille selvisi, em jos toipumisen tuli muodostua elamantavaksemme, sen piti koskettaa paljon muutakin kuin vain riippuvuuskayttaytymisen poissaoloa. Tata tarkeaa periaatetta vahvistaa soveltamamme kahdestoista askel ("harjoittaa naita periaatteita kaikissa toimissamme"). Kaikissa elamamme asioissa - tyossamme ja suhteissamme ystaviimme ja perheisiimme - aloimme toistaa mielessamme tata kysymysta: MUm on mielekkain ja tehokkain hengellinen suunta, jonka voin valita tassa tilanteessa. Kavi ilmi, em muutamat addiktit olivat taysin haluttomia menemaan eteenpain kahdesta ensimmilisesta askeleesta. Vaikka he myonsivat olevansa voimattomia ja uskoivat, etta apua heidan addiktioonsa oli saatavilla, he kieltaytyivat luottamasta ohjelmaan ja siihen kehityskulkuun, joka auttaisi heita hyvaksymaan tarvitsemansa avun. Nama addiktit tahtoivat toipua, mutta he halusivat toipua omilla ehdoillaanja he halusivat tehda sen ilman ponnisteluja ja kipua. Ainoa asia, mita saatoimme tehda naille ihmisille, oli jatkaa oman ohjelmamme tyostamista ja tarjota muistutuksen siita, etta askeleet lupaavat "hengellisen heraamisen", mutta vain "niliden askelten tuloksena." Toipuminen ei tullut helpolla kenellekaan meista. Monet meista olivat itseasiassa "rystyset valkoisina" toipumisensa alkuaikoina. Pidimme tiukasti kiinni ja yritimme hallita elamaamme paattavilisyytemme ja tahdonvoimamme avulla. Monet meista kieltaytyivat itsepaisesti muuttamasta mitaan itsessaan tai elamassaan lukuunottamatta kaikkein ilmeisinta ja tuhoisinta pakonomaistatapaansa. Mutta pelkkaan tahdonvoimaamme turvaaminen saattoi meidat ja lahiymparistomme ihmiset muutamiin hyvin tuskallisiin ja epamukaviin tilanteisiin; itse asiassa se tekijoidenkin addiktiystaviemme ja perheenjasentemme olon niin epamukavaksi, etta he tosiasiassa kehottivat meita kiirehtimaan retkahdukseemme ja paasemaan siita sitten eroon. Painvastoin kuin useimmat meista aluksi uskoivat, toipuminen ei ole kestavyystesti. Toipuminen opettaa meille miten paasta elamanvirtaan, ei miten taistella elamaa vastaan. Kun aloimme toteuttaa ohjelman ehdottamia toimenpiteita, teimme yleensa niin melko myonteisessa hengessa. Kerroimme itsellemme, em meidan tulee osallistua kokouksiinja soitella toisille. Jaoimme toiveemme toipua, mutta useimmat meista pidattyivat niista ponnistuksistaja henkilokohtaisista muutoksista, joita toipuminen naytti edellyttavan. Kuinka nopeasti unohdimmekaan miten paljon aikaaja energiaa olimme aina kayttaneet yllapitaaksemme riippuvuuskayttaytymistamme. Mutta mita enemman tutustuimme ja kaytimme kolmatta askelta, sita vahemman tunsimme hankaluutta tai mielipahaa sen tai koko ohjelman suhteen. Kun opimme luottamaan ohjelmaan ilman ehtoja, aloimme antautua sille. Tiesimme, em valinnanvapaus sililyisi aina meilla. Meidan ei ollut pakko tehda mitaan, mutta me valitsimme kokouksiin osallistumisen. Tunsimme itsemme hyvin kiitollisiksi mahdollisuudesta toipua, kun lopulta aloimme nahda toipumisen lahjana, joka muodostui addiktiomme raunioista. Aloimme nahda, em rukous, mietiskely, kokouksiin osallistuminen, yhteydenpito toisiin addikteihinja kahdennentoista askeleen tyo ovat kaikki selvia merkkeja siita, etta teemme aktiivista tyota kolmannen askeleen parissa. Ne meista, jotka nykyisin toimivat toisten toipuvien addiktien tukihenki16ina, rohkaisevat naita kirjoittamaan oman

5 ohjelmansa ja tarkastelemaan sita yhii uudelleen niihdiikseen tasmiilleen, miten he kiiiintiiviiteliimiinsiija muuttavat sita. Me kehoitamme myos noita ihmisiii olemaan niin tasmiillisiii kuin mahdollista kuvatessaan ohjelmansa eri osia - alkaen siitii, miten usein he kunakin piiiviinii rukoilevat, miten moneen kokoukseen he viikottain osallistuvat ja kuinka monta soittoa he soittavat muille addikteille. Osana kymmenenteen askeleeseen kuuluvana inventaariona monet meista pitiiviit piiiviikirjaa siita, miten kunakin piiiviinii ovat kiiiintaneet asiat Jumalan haltuun. Kiiytimme yksinkertaisia rukouksia kuten "Tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun" ja iskulausetta "Piiiista irti ja anna Jumalan" (Let Go And Let God) samoin kuin yhdennentoista askeleen sanoja - rukoilimme "ainoastaan tietoa Jumalan tahdosta meidiin suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen." Me olemme huomanneet, etta mitii enemmiin ponnistelemme niihdiiksemme hengellisiii asioita, sita enemmiin me niita niiemme. Aikanaan opimme uskomaan, ettii toipumisen myonteiset puolet ovat paljon suuremmat kuin sen hinta.