Alueiden palveluksessa

Transkriptio

1 2004 fi Alueiden palveluksessa

2 Sisällys 3 Alkusanat Miksi? 8 Kenelle? 12 Kuinka? Tärkeimmät lyhenteet Keskeisiä vuosilukuja Mitä vaiheita? Mitä tavoitteita? Mitä tuloksia? 26 Tulevaisuus? Alue- ja paikallisyhteisöjen ääni: alueiden komitea Tiedottaminen ja avoimuus Aluepolitiikka ja muut unionin politiikat 33 Julkaisuja 34 Rakennerahastoihin ja koheesiorahastoon liittyvät asetukset sekä varainhoitoasetukset Valokuvat: useimpien esitteen valokuvien aiheena on rakennerahastojen ja rakennepoliittisten välineiden tuella toteutettuja hankkeita. Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä Internetissä Europa-palvelimen kautta ( Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa. Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2004 ISBN Euroopan yhteisöt, 2004 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Printed in Belgium PAINETTU KLOORIVALKAISEMATTOMALLE PAPERILLE Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset EU:hun liittyviin kysymyksiisi. Uusi yhteinen maksuton palvelunumero:

3 Alueiden palveluksessa 3 Alkusanat Euroopan unionin aluepolitiikka on yhteisvastuullisuutta edistävää politiikkaa. Yli kolmannes Euroopan unionin talousarviosta käytetään alueiden välisten kehityserojen kuromiseen umpeen ja kansalaisten välisten hyvinvointierojen vähentämiseen. Unioni pyrkii aluepolitiikan avulla auttamaan kehityksessä jälkeenjääneitä alueita saavuttamaan muita, edistämään taantuvien teollisuusalueiden rakennemuutosta, monipuolistamaan maataloustuotannon vähentymisestä kärsivien maaseutualueiden elinkeinoja sekä elvyttämään taantuvia kaupunginosia. Sen ensisijaisena tavoitteena on työpaikkojen luominen. Lyhyesti sanottuna se pyrkii lisäämään unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta eli koheesiota. Yhteisvastuullisuuspolitiikka ei ole vain puhetta. Ihmiset saavat työtä ja viihtyvät yhä paremmin maassaan, alueellaan, kaupunginosassaan tai kylässään aluepolitiikan ansiosta. Aluepolitiikan ansiota ovat myös valtatiet, pikajunat ja lentoasemat, jotka tuovat syrjäseudut yhä lähemmäs suuria taloudellisen kehityksen keskuksia. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä perustetaan kehityksessä jälkeenjääneille alueille. Ympäristön tilaa vanhojen teollisuusalueiden joutomailla kohennetaan. Tietoyhteiskunta levittäytyy maaseudulle. Koulutus- ja harrastuspalveluja luodaan lähiöihin. Aluepolitiikalla on vuodesta 2000 lähtien tuettu merkittävällä tavalla myös Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden taloudellista kehitystä. Kymmenen niistä liittyi suureen eurooppalaiseen perheeseen 1. toukokuuta Tämä tärkeä tapahtuma on historiallinen tilaisuus Euroopalle ja haaste aluepolitiikalle: unionin sisäiset erot kasvoivat yhdellä iskulla. Unionin on pystyttävä vastaamaan sekä uusien jäsenvaltioiden valtaviin tarpeisiin että muualla unionissa edelleen ilmeneviin vaikeuksiin. Tämän vuoksi eurooppalainen aluepolitiikka on nyt tarpeellisempaa kuin koskaan ennen. Se ei ole vanhanaikaista eikä vanhentunutta. Se ei ole hyväntekeväisyyttä, eikä siinä ole kyse pelkästään voimavarojen uudelleenjakamisesta, vaan sen avulla pyritään ennen kaikkea luomaan uusia resursseja. Se ei ole ylhäältäpäin saneltua politiikkaa vaan hajautettua toimintaa, joka perustuu yhteistyöhön, vastuun jakamiseen ja käytännön hankkeisiin, joita hallinnoidaan paikan päällä. Se on politiikkaa, jossa vaihdetaan tietoa, teknologiaa ja hyviä toimintatapoja sekä kehitetään koko Euroopan kattavia yhteistyöverkostoja. Se on koordinoitua politiikkaa, jossa on tilaa aloitteille ja jossa vieläpä kannustetaan niiden tekemiseen sekä vahvistetaan niitä. Sitä ei voida korvata pelkällä Euroopan tason tarjouspyyntöpolitiikalla. Tämä on noussut selvästi esiin keskustelussa, jota aluepolitiikan tulevaisuudesta on käyty kaikkialla unionissa vuodesta Tuloksiakin on saatu: aluepolitiikan merkitystä on nyt voitu kokeilla käytännössä noin 15 vuoden ajan. Sen avulla pystytään vastaamaan tuleviin haasteisiin, jos sen tavoitteita, resursseja ja menetelmiä mukautetaan niin, että ne soveltuvat laajentumisen myötä syntyneisiin uusiin tehtäviin ja taloudellisesta globalisaatiosta aiheutuviin kasvaviin haasteisiin. Tämä on tavoitteena 1. tammikuuta 2007 alkavaa ohjelmakautta koskevassa uudistusehdotuksessa, jonka Euroopan komissio on äskettäin esittänyt kolmen vuoden keskustelujen jälkeen. Tässä esitteessä kerrotaan tämän ennen kaikkea alueiden ja niiden asukkaiden palveluksessa olevan politiikan tarjoamista mahdollisuuksista.

4 4 Alueiden palveluksessa Tärkeimmät lyhenteet AK: BKT: BKTL: EAKR: EIP: EMOTR: ESR: EU: EUSR: ISPA: KIE-maat: KOR: Phare: alueiden komitea bruttokansantuote bruttokansantulo Euroopan aluekehitysrahasto Euroopan investointipankki Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto Euroopan sosiaalirahasto Euroopan unioni Euroopan unionin solidaarisuusrahasto liittymistä edeltävä rakennepolitiikan väline Keski- ja Itä-Euroopan maat kalatalouden ohjauksen rahoitusväline liittymistä edeltävän strategian yleinen rahoitusväline pk-yritykset: pienet ja keskisuuret yritykset Sapard: T&K: maatalouden ja maaseudun kehittämisen erityinen liittymisohjelma tutkimus ja kehitys

5 Alueiden palveluksessa 5 Keskeisiä vuosilukuja 1957 Rooman sopimuksen allekirjoittaneet valtiot mainitsevat sopimuksen johdanto-osassa, että ne pyrkivät lujittamaan talouksiensa ykseyttä ja takaamaan niiden sopusointuisen kehityksen vähentämällä eri alueiden välisiä eroavuuksia ja muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä Kaksi sektorirahastoa Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (EMOTR) perustetaan Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) perustetaan, jotta osa jäsenvaltioiden osuuksista saataisiin jaettua muita köyhempien alueiden käyttöön Euroopan yhtenäisasiakirjassa luodaan perusta todelliselle koheesiopolitiikalle, jonka tarkoituksena on tasapainottaa yhtenäismarkkinoiden rajoitusten vaikutuksia eteläisissä jäsenvaltioissa ja muilla muita heikommassa asemassa olevilla alueilla Brysselissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto (helmikuu 1988) uudistaa solidaarisuusrahastojen toimintatapaa ja myöntää tästä lähtien rakennerahastoiksi kutsuttaville rahastoille 68 miljardia ecua (vuoden 1997 hintoina) Vuonna 1993 voimaan tulleessa Euroopan unionista tehdyssä perustamissopimuksessa koheesio mainitaan yhtenä unionin ensisijaisista tavoitteista talous- ja rahaliiton sekä yhtenäismarkkinoiden rinnalla. Siinä määrätään myös koheesiorahaston perustamisesta liikenteen ja ympäristöalan infrastruktuurihankkeiden tukemiseksi köyhimmissä jäsenvaltioissa Edinburghissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto (joulukuu 1992) päättää varata koheesiopolitiikkaan lähes 200 miljardia ecua (vuoden 1999 hintoina) eli kolmanneksen yhteisön talousarviosta. Rakennerahastoja täydennetään uudella kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineellä (KOR). Berliinissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto (maaliskuu 1999) uudistaa rakennerahastoja ja muuttaa koheesiorahaston toimintatapaa osittain. Rakennerahastot saavat vuosittain yli 30 miljardia euroa vuosina eli 213 miljardia euroa seitsenvuotisen ohjelmakauden aikana. Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasmaiden taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen kehittämiseksi ja ympäristönsuojelun edistämiseksi seitsemän vuotta sitten perustettua Phare-ohjelmaa täydennetään liittymistä edeltävällä rakennepolitiikan välineellä (ISPA) sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen erityisellä liittymisohjelmalla (Sapard) Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto (maaliskuu 2000) hyväksyy työllisyyteen keskittyvän strategian, jonka tavoitteena on tehdä unionista maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous vuoteen 2010 mennessä. Göteborgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto (kesäkuu 2001) täydentää strategiaa liittämällä siihen kestävän kehityksen Kööpenhaminassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto (joulukuu 2002) sopii kymmenen uuden jäsenvaltion Euroopan unioniin liittymisen ehdoista Euroopan komissio esittää 18. helmikuuta ehdotuksensa koheesiopolitiikan uudistamiseksi kaudella : Uusi koheesiokumppanuus: lähentyminen, kilpailukyky, yhteistyö. Toukokuun 1. päivänä Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro liittyvät Euroopan unioniin.

6 6 Alueiden palveluksessa Miksi? Euroopan unioni on yksi maailman vauraimmista talousalueista. Kymmenen uuden jäsenvaltion liityttyä siihen 1. toukokuuta 2004 unionissa on yli 450 miljoonan ihmisen sisämarkkinat ja inhimillinen potentiaali. Taloudelliset ja sosiaaliset erot jäsenvaltioiden ja alueiden välillä heikentävät kuitenkin sen yleistä dynamiikkaa. Erot ovat kaksi kertaa suurempia 25 jäsenvaltion ja 254 alueen unionissa kuin ne olivat 15 jäsenvaltion unionissa. Erot Tulo- ja työllisyyserot ovat vähentyneet koko Euroopan unionissa viimeisten kymmenen vuoden aikana ja erityisesti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuosina BKT:n kasvu henkeä kohden on niin sanotuissa koheesiomaissa (katso sivu 8) ylittänyt yhdellä prosentilla unionin keskiarvon, vaikka Irlantia, jonka kehitysvauhti on ollut poikkeuksellinen, ei luettaisi mukaan. Kaikissa näissä maissa Kreikkaa lukuun ottamatta työssä käyvän työikäisen väestön osuus on kasvanut selvästi keskimääräistä nopeammin. Erot ovat kuitenkin kasvaneet kymmenen uuden jäsenvaltion liityttyä unioniin. Kahdenkymmenenviiden jäsenvaltion unionin BKT on kasvanut vain viisi prosenttia verrattuna viidentoista jäsenvaltion unioniin. Tulevissa unionin jäsenvaltioissa keskimääräinen BKT henkeä kohden on alle puolet unionin nykyisestä keskiarvosta, ja niissä vain 56 prosenttia työikäisestä väestöstä käy työssä, kun viidentoista jäsenvaltion unionissa osuus on 64 prosenttia. kohden on alle puolet 25 jäsenvaltion unionin keskiarvosta. Työttömyysaste (vuoden 2002 tiedot) vaihtelee suuresti 25 jäsenvaltion unionissa: Tirolin (Itävalta) kahdesta prosentista ja Kyproksen 3,3 prosentista Réunionin (Ranska) 29 prosenttiin ja Lubuskien alueen (Puola) 26,3 prosenttiin. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien alueiden lisäksi monet alueet ja kaupungit ovat hankalassa tilanteessa, koska myös niihin kuuluu alueita, joihin vakavat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikeudet kasaantuvat. Eurooppalaisten mahdollisuudet hyötyä globalisaation eduista siis vaihtelevat riippuen siitä, asuvatko he vauraalla alueella vai kehityksessä jälkeenjääneellä alueella, dynaamisella alueella vai työttömyysalueella, kaupungissa vai maalla, syrjäisellä tai eristyksissä olevalla alueella vai unionin keskeisissä talouskeskuksissa. Rakennerahastojen tavoite 1 (kehityksessä jälkeenjääneiden alueiden taloudellinen kehitys) kattaa uudet jäsenvaltiot kokonaisuudessaan ja lähes 98 prosenttia niiden asukkaista; heistä kaksi kolmasosaa asuu alueilla, joiden BKT henkeä PIB BKT par asukasta habitant, kohti 2002 vuonna 2002 Indice Indeksi, UE25=100 EU-25 = , Moyenne EU-25:n keskiarvo UE LU IE DK NL AT UK BE FR SE FI DE IT ES CY EL PT MT SI CZ HU SK PL EE LT LV RO BG Source: Lähde: Eurostat, kansantalouden Comptes régionaux tilinpito. 0

7 Alueiden palveluksessa 7 Miksi? Yhteisvastuullisuus Työllisyys, koulutus, yritysten kilpailukyky, infrastruktuuriinvestoinnit, tietoyhteiskunta, tutkimus ja ympäristön laatu ovat ensisijaisesti kunkin jäsenvaltion ja alueen viranomaisten ja taloudellisten toimijoiden vastuulla olevia asioita. Eivät kuitenkaan ainoastaan näiden. Eurooppalainen yhteisvastuullisuus mainitaan jo Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osassa. Sopimuksessa todetaan, että yhteisön tavoitteena on lujittaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä erityisesti vähentää alueiden välisiä kehityseroja. Jäsenvaltiot harjoittavat tätä varten Euroopan unionin aluepolitiikkaa, joka rahoitetaan osaksi yhteisön varoin eli yhteisön solidaarisuuden välineinä toimivista rakennerahastoista ja koheesiorahastosta. Politiikassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään rahoituksesta. Sen tavoitteena on paitsi jakaa resursseja uudelleen myös luoda uusia resursseja investoimalla alueiden ja niiden yhteisöjen mahdollisuuksiin. Sillä pyritään myös tarjoamaan kehitystoiminnalle lisäarvoa eli eurooppalaista ulottuvuutta. Yhteisen suunnittelun ja toiminnan tukeminen sekä eurooppalaisen aluekehitysmallin edistäminen antavat Euroopan alueille ainutlaatuisen tilaisuuden menestyä globaalistuvassa maailmassa. Yhtäläiset mahdollisuudet kaikille PIB BKT par asukasta habitant kohti, par maa- pays et ja extrêmes aluekohtaiset régionaux, ääriarvot 2001vuonna 2001 Indice Indeksi UE25 UE-25=100 = 300 Inner London Bruxelles Brussels Antwerpen Hainaut Hamburg Oberbayern Madrid Sterea Ellada Île de France Southern and Eastern Bolzano Bozen Border, Midland and Dessau Calabria Dytiki Extremadura Western Ellada Guyane Wien Utrecht Lisboa e Vale do Salzburg Tejo Åland Stockholm Berkshire, Bucks & Oxfordshire Jihozápad Közép-Magyarország Norra Flevoland Mellansverige Burgenland Itä- Suomi Cornwall & Isles Açores of Scilly Yugozapaden Severozápad Észak- Yuzhen Tsentralen Magyarország BE DK DE EL ES FR IE IT LU NL AT PT FI SE UK BG CY CZ EE HU LT LV MT PL RO SI SK Praha Bratislavsky Západné Mazowieckie Slovensko Bucuresti Lubelskie Vychodné Slovensko Nord-Est Lähde: Source: Eurostat, alueiden Comptes tilinpito. régionaux

8 8 Alueiden palveluksessa Kenelle? Saadun kokemuksen perusteella aluepolitiikka on tehokasta vain silloin, kun toimet keskitetään muutamille suhteellisen suurille alueille. Tästä syystä vuoden 1999 rakennerahastoasetuksissa vähennettiin tukiohjelmien määrää ja selkiytettiin julkista kehittämistukea eniten tarvitsevien alueiden valintaperusteita. Lisäksi osa rakennerahastovaroista on varattu muita heikommassa asemassa olevien väestöryhmien tukemiseen kaikkialla unionissa ilman erityisiä maantieteellisiä perusteita. Alue- ja koheesiopolitiikan tuensaajat voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin: Muita heikommassa asemassa olevat alueet Muita heikommassa asemassa olevilla alueilla (tavoitteet 1 ja 2) asuu yhteensä noin 225 miljoonaa ihmistä eli noin 50 prosenttia 25 jäsenvaltion unionin väestöstä. Kehityksessä jälkeenjääneet alueet (tavoite 1) Tavoite 1 kattaa alueet, joilla BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia unionin keskiarvosta. Alueet, jotka kuuluvat tavoite 1 -ohjelman piiriin 15 jäsenvaltion unionissa, ylittävät 25 jäsenvaltion unionissa kyseisen 75 prosentin raja-arvon pelkän tilastovaikutuksen vuoksi. Ne säilyttävät kuitenkin täyden oikeutensa tukeen ohjelmakaudella Näiden alueiden lisäksi tavoite 1 kattaa uudet jäsenvaltiot kokonaisuudessaan lukuun ottamatta Bratislavaa, Kyprosta ja Prahaa, jotka saavat tukea tavoite 2- ja tavoite 3 -ohjelmista. Se kattaa myös Suomen ja Ruotsin erittäin harvaan asutut alueet (alle kahdeksan asukasta neliökilometriä kohti) sekä unionin syrjäisimmät alueet (Ranskan merentakaiset departementit, Azorit, Madeira ja Kanariansaaret). Tavoite 1 -ohjelmaan kuuluvat lisäksi tietyt Ruotsin rannikkoalueet, joilla toteutetaan erityisohjelmia. Pohjois- Irlanti ja Irlannin tasavallan raja-alueen kreivikunnat saivat tukea vuoteen 2003 asti rauhaan ja sovintoon tähtäävää erityisohjelmaa varten. Suurimmat kehityksen esteet tavoite 1 -alueilla ovat seuraavat: alhainen yleinen investointiaste usein keskimääräistä korkeampi työttömyysaste yrityksille ja yhteisöille tarjottavien palvelujen puute taloudellisten toimintojen edellyttämien perusrakenteiden puuttuminen. Taloudellisen ja sosiaalisen rakennemuutoksen alueet (tavoite 2) Tavoite 2 -ohjelmaan kuuluu neljänlaisia alueita, joilla esiintyy seuraavia ongelmia: muutokset keskeisillä toimialoilla sekä työllisyystilanteen heikentyminen teollisuus- ja palvelualoilla taloudellinen ja sosiaalinen kriisitilanne sekä kaupunginosien taantuminen perinteisten maaseutuelinkeinojen vähentyminen ja maaltapako kalastusalan työllisyystilanteen heikentymisestä johtuva kriisi alueilla, jotka ovat taloudellisesti riippuvaisia kalastuksesta. Koheesiorahaston piiriin kuuluvat maat Niitä ovat köyhimmät maat, joiden bruttokansantulo (BKTL) on alle 90 prosenttia unionin keskiarvosta ja joissa ympäristöja liikenneinfrastruktuurit edellyttävät huomattavia investointeja. Kreikan, Espanjan ja Portugalin lisäksi koheesiorahaston piiriin kuuluvat nyt kaikki uudet jäsenvaltiot, joiden tarpeet kyseisillä kahdella alalla ovat erityisen suuret. Pehmeä lasku siirtymäkauden tuella Joidenkin alueiden taloudellinen ja sosiaalinen tilanne vuonna 1999 oli niin hyvä, että niille ei ole enää perusteltua maksaa unionin aluetukia kaudella Jotta tuet näillä alueilla eivät loppuisi liian äkkinäisesti, on otettu käyttöön seuraavanlainen siirtymäkauden järjestelmä: Tavoite 1 -tukea kaudella saaneet alueet saavat edelleen tukea vuoden 2005 loppuun asti. Jos näillä alueilla on seutuja, jotka täyttävät uuden tavoitteen 2 tukikelpoisuusperusteet, ne saavat edelleen neljän rakennerahaston tukea vuoden 2006 loppuun asti. Muut seudut saavat vuoden 2006 loppuun asti tukea ESR:sta (tavoite 3) ja mahdollisesti EMOTR:n ohjausosastosta (maaseudun kehittäminen) sekä KOR:stä (kalastus), mutta ne eivät saa tukea EAKR:sta. Tavoite 2 -alueisiin (teollisuuden uudelleenjärjestely) ja tavoite 5b -alueisiin (maaseudun kehittäminen) kaudella kuuluneet alueet saavat vuoden 2005 loppuun asti siirtymäkauden tukea EAKR:sta. Tämän lisäksi ne saavat kaudeksi tavoitteeseen 3 sekä maaseudun kehittämiseen tai kalastusalalle mahdollisesti varattuja tukia.

9 Alueiden palveluksessa 9 Kenelle? Laajentunut Euroopan unioni Rakennerahastot : tavoite 1- ja tavoite 2 -tukeen oikeutetut alueet Tavoite 1 Tavoite 1 Siirtymäkausi ( saakka) Siirtymäkausi ( saakka) Erityisohjelma Tavoite 2 Tavoite 2 Tavoite 2 (osittain) Siirtymäkausi ( saakka) Siirtymäkausi (osittain) ( saakka) Rajat Valtioiden rajat NUTS 2 -rajat

10 10 Alueiden palveluksessa Kenelle? Työmarkkinoilla heikossa asemassa olevat henkilöt (tavoite 3) Työllisyyden ja henkilöresurssien alalla myönnettävän Euroopan yhteisön tuen kohteena ovat työttömät nuoret, epäpätevät työntekijät, pitkäaikaistyöttömät ja kaikki sellaiset henkilöt, joilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia saada työtä eikä ammatillista koulutusta. Huomioon otetaan kaikki väestöryhmät, jotka ovat työmarkkinoilla muita heikommassa asemassa sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon, henkiseen tai fyysiseen vammaan, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään liittyvien syiden vuoksi. Tukea saavia henkilöitä on yhtä hyvin kehityksessä jälkeenjääneillä alueilla kuin vauraillakin alueilla. Yhteistyöalueet ja -verkostot Lukuisat alueelliset yhteisöt osallistuvat Interreg III -yhteisöaloitteesta rahoitettuun rajatylittävään, valtioiden väliseen ja alueiden väliseen yhteistyöhön. Rajatylittävään yhteistyöhön osallistuu alueita, jotka sijaitsevat valtioiden maa- tai merirajan molemmin puolin. Ne voivat olla erilaisessa tilanteessa: jotkin ovat vauraita, toiset kuuluvat kaikkein köyhimpiin alueisiin, joissa on vähiten infrastruktuureja. Niille on yhteistä se, että ne ovat olleet pitkään tekemättä yhteistyötä tiettyjen naapurialueiden kanssa. Tämä on johtanut resurssien tuhlaukseen, koska esimerkiksi infrastruktuurit on rakennettu kahteen kertaan, koska liikenne- ja energiajärjestelyt ovat yhteensopimattomia ja koska sosiaalinen liikkuvuus on vähäistä. Rajatylittävän yhteistyön merkitys kasvaa Euroopan yhdentymisen myötä. Se on tärkeässä asemassa myös unionin ulkorajoilla. Valtioiden väliseen yhteistyöhön osallistuu suuria alueryhmiä, joilla on yhteisiä alueellisia ongelmia ja jotka saattavat sijaita myös unionin ulkopuolella. Ryhmäjaot voivat olla päällekkäisiä. Yhteistyötä varten on määritelty 13 alueryhmää, joita ovat muun muassa Välimeren alueen läntiset osat, Alppien alue, Cadses-ohjelman maat (Euroopan keskiosat, Adrianmeren alue, Tonava ja Kaakkois- Eurooppa) sekä Karibian alue. Kaikki Euroopan alueet voivat osallistua tällaiseen yhteistyöhön. Alueiden välinen yhteistyö yhdistää monenlaisia alueellisia yhteisöjä riippumatta siitä, millä unionin alueella tai unionin ulkopuolisella alueella ne sijaitsevat. Alueiden ei tarvitse sijaita vierekkäin. Myös muissa yhteisöaloitteissa luodaan yhteistyöverkostoja: Urban II -ohjelmaan (taantuvat kaupungit ja kaupunkiympäristöt) osallistuu 70 kaupunkia, Equal-ohjelmassa (tasa-arvo työmarkkinoilla) on luotu noin kehityskump panuutta ja Leader+-ohjelmassa (maaseudun kehitys) on perustettu noin 700 paikallista toimintaryhmää. Yhteistyötä tehdään myös innovatiivisiin toimiin liittyvissä noin 130 alueellisessa ohjelmassa. Interreg III B Itämeri

11 Alueiden palveluksessa 11 Kenelle? Tämänhetkiset ehdokasmaat Unioniin vuonna 2004 liittyneiden kahdeksan Keski- ja Itä- Euroopan maan (KIE-maat) (Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro) tapaan myös Bulgaria ja Romania ovat jääneet taloudellisessa kehityksessään kauas entisen 15 jäsenvaltion Euroopan unionin kehityksestä. Niillä on suuria puutteita kaikilla aloilla: infrastruktuurissa, teollisuudessa, palveluissa, pk-yritystoiminnassa, maataloudessa ja ympäristönsuojelun alalla. Niiden on myös muutettava lainsäädäntöään unionin lainsäädännön mukaiseksi ja perustettava aivan uudenlaisia aluepoliittisia hallintorakenteita. tehtiin radikaaleja uudelleenjärjestelyjä, jotka johtivat työpaikkojen vähentymiseen ja huolestuttavan korkeaan työttömyysasteeseen. Talouskasvu keskittyi tietyille harvoille alueille. Toisaalta kauppasuhteet muun maailman kanssa sekä ulkomaiset investoinnit lisääntyivät selvästi. Samaan aikaan keskimääräistä suurempi osa väestöstä suoritti ylemmän keskiasteen tutkinnon. Bulgaria ja Romania saavat liittymistä edeltävää tukea Phare-, ISPA- ja Sapard-ohjelmista (katso Liittymistä edeltävä tuki, sivu 16) vuodeksi 2007 kaavailtuun liittymiseensä asti. Turkki saa erityistukea odotettaessa päätöstä liittymisneuvottelujen aloittamisesta. Bulgaria ja Romania aloittivat 1990-luvulla kaikkien muiden KIE-maiden kanssa mittavat poliittiset ja taloudelliset uudistukset, jotka hakevat vertaansa koko Euroopan historiassa. Uudistuksilla maat pyrkivät helpottamaan siirtymistä keskusjohtoisen suunnitelmatalouden puristuksesta markkinatalouteen ja avaamaan markkinansa kansainväliselle kaupalle. Maiden elinkeinorakenteessa

12 12 Alueiden palveluksessa Kuinka? EAKR ESR Rakennerahastot Tavoite 1 Tavoite 2 Tavoite 3 Interreg Leader Equal Urban 37 prosenttia EU:n talousarviosta vuoteen 2006 asti. Suurin osa rahoituksesta käytetään monivuotisissa kehitysohjelmissa, joita hallinnoidaan yhteisesti komission, jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten kesken. Euroopan yhteisön tuki ei korvaa kansallista tukea vaan täydentää sitä. EMOTR-ohjaus KOR Rakennerahastot Yli kolmannes unionin talousarviosta käytetään aluekehityksen sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen erilaisten Euroopan yhteisön rahastojen kautta. Käytettävissä olevat varat Ohjelmakaudeksi on varattu 213 miljardia euroa 15 jäsenvaltion kaikkia rakennepolitiikan välineitä varten. Lisäksi liittymistä valmistelevaa tukea käytetään noin 22 miljardia euroa; unionin mukautetuissa rahoitusnäkymissä on varattu saman verran uusien jäsenvaltioiden rakennetoimiin vuosiksi Kokonaismäärä, jotakuinkin 257 miljardia euroa, on noin Jokaisella nykyisestä neljästä rakennerahastosta on oma erityinen aihealueensa. Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) rahoitetaan perusrakenteita, työpaikkoja luovia investointeja, paikallisia kehityshankkeita sekä pk-yritysten tukea. Euroopan sosiaalirahasto (ESR) edistää työttömien ja muita huonommassa asemassa olevien väestöryhmien paluuta työelämään pääasiassa koulutustoimien ja työllistämisen tukijärjestelmien rahoittamisen kautta. Kalatalouden rahoituksen ohjausvälineellä (KOR) autetaan mukauttamaan ja nykyaikaistamaan kalastusalaa. Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosastosta (EMOTR-ohjaus) rahoitetaan maaseudun kehitystoimia ja myönnetään tukea maatalousväestölle pääasiassa kehityksestä jälkeenjääneillä alueilla. Näiden rakennerahastojen lisäksi on muitakin rahoitusvälineitä, etenkin koheesiorahasto (katso sivu 15). Hajautettu hallinto ja tehostettu valvonta Euroopan komissio ei siirrä unionin varoja jäsenvaltioille varmistamatta, että sen hyväksymät kehitysohjelmat todella toteutetaan käytännössä (katso Vaiheet, sivu 18). Uuden ohjelman käynnistyksen helpottamiseksi komissio maksaa seitsemän prosentin suuruisen ennakon, kun ohjelma hyväksytään virallisesti. Tämän jälkeen jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle maksupyyntöjä, joiden perusteella komissio korvaa varmennetut menot. Jäsenvaltioiden on nimettävä jokaiselle ohjelmalle hankkeiden valinnasta vastaava hallintoviranomainen sekä menojen varmentamisesta ja komissiolle esitettävistä maksupyynnöistä vastaava maksuviranomainen. Maksuviranomaisten on taattava, että kaikki rahastoille ilmoitetut menot on käytetty toimiin, jotka täyttävät yhteisön asettamat kriteerit ja jotka ovat yhteisön tukikelpoisuussääntöjen ja yhteisön politiikkojen mukaisia esimerkiksi ympäristön, tasa-arvon sekä valtiontukien osalta. Jos komissio toteaa kansalliset valvontatoimet riittämättömiksi tai jos se havaitsee väärinkäytöksiä, se voi keskeyttää maksatuksen ja periä tarvittaessa jo maksetut summat takaisin. Suoritusvaraus Uusi väline, suoritusvaraus, otettiin käyttöön vuonna 1999 rakennerahastojen tehokkaan käytön varmistamiseksi. Periaate on yksinkertainen: kullekin jäsenvaltiolle myönnetyistä määrärahoista osa (neljä prosenttia) jätettiin vuoteen 2003 asti varaukseen parhaiten eteneville ohjelmille jaettavaksi. Etenemistä arvioidaan tehokkuutta, hallintoa ja varainhoitoa koskevien indikaattoreiden avulla. Komissio perusti varauksen 31. maaliskuuta 2004 jäsenvaltioiden tekemien ehdotusten pohjalta arvioituaan yli 200 ohjelmaa. Sen määrä on 8 miljardia euroa eli neljä prosenttia kokonaisvaroista. Suoritusvaraus on kannustanut merkittävällä tavalla ohjelmien vetäjiä käyttämään käytössään olevat julkiset varat parhaalla mahdollisella tavalla.

13 Alueiden palveluksessa 13 Kuinka? Rakennerahastojen talousarvio (miljardia euroa, sitoumukset vuoden 1999 hintoina) Tavoite 1 Tavoite 2 Tavoite 3 Interreg Urban Equal Leader Kalastus Koheesio rahasto Yhteensä EU EU EU Rakennerahastot ja rakennepoliittiset välineet EU-15:ssä ( 1 ) (miljoonaa euroa, sitoumukset vuoden 2004 hintoina) Jäsenvaltio Tavoite 1 (*) Tavoite 2 Tavoite 3 KOR (**) Tavoite 1- ja % maan Koheesio- Yhteisö - tavoite 2 Yhteensä väkirahasto aloitteet -alueiden väestö luvusta (miljoonaa) Belgia ,269 12,5 Tanska ,538 10,2 Saksa ,447 29,8 Kreikka , ,0 Espanja ,027 80,7 Ranska ,412 34,0 Irlanti ,965 26,6 Italia ,704 46,5 Luxemburg ,117 28,2 Alankomaat ,324 15,0 Itävalta ,270 28,2 Portugali ,616 66,6 Suomi ,650 51,7 Ruotsi ,674 18,9 Yhdistynyt kuningas kunta ,909 32,2 EU ,40 40,3 *(*) Mukaan lukien siirtymäaika. (**) Tavoite 1:n ulkopuolella. Uudet jäsenvaltiot sekä rakennerahastot ja rakennepoliittiset välineet ( 1 ) (miljoonaa euroa, nykyhintoina) Maa Tavoite 1 Tavoite 2 Tavoite 3 Interreg Equal Tavoite 1- ja % maan tavoite 2 Yhteensä väki- -alueiden väestö luvusta (miljoonaa) Koheesiorahasto (*) Kypros (**) 0 28,02 21,95 4,30 1,81 53,94 113,44 0,212 30,9 Latvia 625, ,26 8,03 515, ,29 2, ,0 Liettua 895, ,49 11,87 608, ,70 3, ,0 Malta 63, ,37 1,24 21,94 88,74 0, ,0 Puola 8 275, ,36 133, , ,70 38, ,0 Slovakia 1 041,04 37,17 44,94 41,47 22,27 570, ,39 4,957 91,9 Slovenia 237, ,65 6,44 188,71 456,31 1, ,0 Tšekki 1 454,27 71,30 58,79 68,68 32,10 936, ,19 9, Unkari 1 995, ,68 30, , ,36 10, ,0 Viro 371, ,60 4,07 309,03 695,06 1, ,0 Yhteensä ,64 136,49 125,68 478,86 252, , ,18 73,195 97,7 *(*) Keskiarvo. (**) Sisältää kalatalouden ohjausrahaston. ( 1 ) EU-15:n ja kymmenen uuden jäsenvaltion ohjelmakaudet ovat eripituisia (seitsemän vuotta ja kolme vuotta), joten maaryhmiä koskevia summia ei voida laskea yhteen.

14 14 Alueiden palveluksessa Kuinka? Ensisijaiset tavoitteet Maksimaalisten vaikutusten ja tulosten takaamiseksi 94 prosenttia kauden rakennerahastovaroista keskitetään kolmeen ensisijaisiksi määriteltyyn tavoitteeseen: työmarkkinoilla. Yhteisöaloitteisiin käytetään 5,35 prosenttia rakennerahastojen määrärahoista. Lisäksi innovatiivisten toimien ohjelmista myönnetään rahoitusta muita heikommassa asemassa olevien alueiden hyväksi toteutettaville kokeiluhankkeille. tavoite 1: kehityksessä jälkeenjääneiden alueiden kehityksen edistäminen tavoite 2: rakenteellisissa vaikeuksissa olevien teollisten, kalastuksesta riippuvaisten, maaseutu- tai kaupunkialueiden taloudellisen ja sosiaalisen uudelleenjärjestelyn tukeminen tavoite 3: koulutusjärjestelmien nykyaikaistaminen ja työllisyyden lisääminen; tavoite 3 kattaa koko unionin alueen lukuun ottamatta tavoite 1 -alueita, joilla koulutus- ja työllistämistoimenpiteet sisältyvät kehitysohjelmiin. Yhteisöaloitteet ja innovatiiviset toimet Neljän yhteisöaloitteen avulla pyritään löytämään ratkaisuja joillekin tai kaikille jäsenvaltioille ja alueille yhteisiin ongelmiin: Interreg III edistää rajatylittävää, valtioiden välistä ja alueiden välistä yhteistyötä; Urban II tukee innovatiivisia strategioita kaupunkien ja kriisilähiöiden elvyttämiseksi; Leader+ edistää maaseudun kehittämistä koskevia aloitteita; Equal torjuu syrjintää Yhteisöaloitteet EU-15:ssä (miljoonaa euroa, sitoumukset vuoden 2004 hintoina) Jäsenvaltio Interreg Urban Equal Leader Yhteensä Belgia 114,82 21,52 77,29 16,56 230,19 Tanska 37,54 5,38 30,91 17,67 91,50 Saksa 813,71 150,95 534,38 272, ,74 Kreikka 627,12 25,89 108,20 189,90 951,11 Espanja 993,67 114,30 535,48 515, ,06 Ranska 438,32 103,54 332,33 278, ,42 Irlanti 92,74 5,38 35,33 49,68 183,14 Italia 470,34 116,54 409,61 294, ,28 Luxemburg 7,73 0 4,42 2,21 14,35 Alankomaat 385,32 30,25 216,40 86,12 718,09 Itävalta 202,05 8,53 105,99 78,39 394,96 Portugali 435,01 19,49 118,14 167,82 740,45 Suomi 142,43 5,38 75,08 57,41 280,30 Ruotsi 170,03 5,38 89,43 41,96 306,79 Yhdistynyt kuningaskunta 399,68 126,18 415,13 117, ,02 Verkot 51,89 18,03 55,20 44,16 169,29 EU ,39 756, , , ,70

15 Alueiden palveluksessa 15 Kuinka? Koheesiorahasto Erityinen koheesiorahasto on perustettu tukemaan köyhimpiä jäsenvaltioita eli kymmentä uutta jäsenvaltiota sekä Kreikkaa, Espanjaa, Irlantia (vuoden 2003 loppuun asti) ja Portugalia. Tukikelpoisuuskriteerinä on aluksi se, että maan bruttokansantulo (BKTL) on korkeintaan 90 prosenttia unionin keskiarvosta. Koheesiorahastosta tuetaan näiden maiden kaikilla alueilla toteutettavia ympäristöön ja Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyviä suurhankkeita eikä varsinaisia ohjelmia. Näin voidaan välttää se, että tällaisista hankkeista aiheutuvat kustannukset heikentävät maiden julkisen talouden ponnisteluja talous- ja rahaliiton vaatimusten täyttämiseksi. Lisäksi rahasto auttaa näitä maita mukautumaan yhteisön lainsäädäntöön kyseisillä aloilla. Kolmannes koheesiorahaston määrärahoista on varattu uusille jäsenvaltioille vuosina Euroopan investointipankki Euroopan investointipankin (EIP) tärkein tehtävä on edistää unionin sisämarkkinoiden tasapainoista kehitystä. Tämän perusteella se auttaa esimerkiksi rakennerahastoihin liittyvien investointihankkeiden rahoittamisessa. Koska EIP ei tavoittele voittoa, se voi myöntää matalakorkoisia lainoja, joiden avulla voidaan parantaa esimerkiksi liikenne-, energia- ja televiestintäinfrastruktuureja, tukea pk-yritysten investointeja, suojella ympäristöä sekä kehittää henkilöresursseja ja tutkimusta. Euroopan unionin solidaarisuusrahasto Vuonna 2002 perustettu Euroopan unionin solidaarisuusrahasto (EUSR) ei ole rakennepoliittinen väline, vaan se tarjoaa nopeaa taloudellista apua suurkatastrofin sattuessa esimerkiksi tilapäisten suojien rakentamista ja välttämättömän infrastruktuurin väliaikaista korjaamista varten. EUSR:sta ei rahoiteta pitkäaikaisia toimia, joihin voidaan saada tukea muista välineistä, kuten rakennerahastoista. Solidaarisuus tällä alalla ja ennen kaikkea ennaltaehkäisy ovat sitäkin tärkeämpiä, kun otetaan huomioon, että suurkatastrofi voi pyyhkiä kehitysohjelmien tulokset olemattomiin.

16 16 Alueiden palveluksessa Kuinka? Liittymistä edeltävä tuki Ensimmäistä kertaa asteittain etenevän laajentumisensa aikana Euroopan unioni on vaatinut liittymistä edeltävää tukea kymmenelle Keski- ja Itä-Euroopan maalle (KIE), joista kahdeksan liittyi unioniin vuonna 2004 (Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro). Tukea käytetään edelleen Bulgariassa ja Romaniassa. Liittymistä edeltävä tuki maksetaan pääasiassa kolmen yhteisön välineen kautta: Vanhin niistä on Phare-ohjelma, joka käynnistettiin vuonna Sillä pyritään toisaalta vahvistamaan instituutioita, hallintoa ja julkisvirastoja yhteisön lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi sekä toisaalta tukemaan uusia investointeja niitä eniten kaipaavilla yhteiskunta- ja talouselämän aloilla (infrastruktuurit, yritykset ja sosiaaliset toimenpiteet). Phare-CBC (rajatylittävä yhteistyö) täydentää Interregohjelman toimintaa rahoittamalla rajatylittäviä toimia ehdokasmaiden alueella. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen erityinen liittymisohjelma (Sapard), joka käynnistettiin vuonna 1999, tukee ehdokasmaita unionin yhteisen maatalouspolitiikan soveltamiseen valmistautumisessa. Siihen kuuluu monenlaisia toimenpiteitä, jotka liittyvät maatalouden rakenteiden mukauttamiseen, maaseudun kehittämiseen, kuluttajansuojaan ja ympäristönsuojeluun sekä tekniseen apuun. ISPAsta rahoitettu jätevedenkäsittelyhanke Romaniassa Myös vuonna 1999 käyttöön otettu liittymistä edeltävä rakennepolitiikan väline (ISPA) toimii koheesiorahaston tapaan ympäristönsuojeluun ja Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyvien suurhankkeiden rahoittajana, Euroopan ympäristölainsäädännön soveltamisen edistäjänä ja teknisen avun antajana. Toiminnan rahoittamisen lisäksi liittymistä edeltävällä tuella pyritään lisäämään kansallisten elinten valmiuksia hallinnoida rakennerahastoja ja koheesiorahastoa. Liittymisen jälkeen Phare-ohjelmasta myönnetyt tuet siirtyvät EAKR:n ja ESR:n vastuulle, ISPAsta myönnetyt tuet koheesiorahaston vastuulle ja Sapard-tuet EMOTR-ohjausrahaston vastuulle. Liittymistä edeltävä rahoitustuki Bulgarialle ja Romanialle (miljoonaa euroa, vuoden 2004 hintoina) Yhteensä Bulgaria Phare ISPA Sapard Yhteensä Romania Phare ISPA Sapard Yhteensä Yhteensä Phare ISPA Sapard Yhteensä Lähde: Bulgariaa ja Romaniaa koskevaan etenemissuunnitelmaan liitetty rahoitusarvio. Välineiden arvioitu suhteellinen osuus on seuraava: Phare 1/2, ISPA 1/3 ja Sapard 1/6. Bulgarian ja Romanian määrärahat jaetaan suhteessa 30:70. ISPAan liittyvät luvut edustavat vaihteluvälin puoliväliä: prosenttia Bulgariassa, prosenttia Romaniassa (neuvoston päätöstä odotetaan). BULGARIA Pinta-ala: km 2 Asukasluku: BKT-indeksi asukasta kohti (2002): 26 (EU-15 = 100) ROMANIA Pinta-ala: km 2 Asukasluku: BKT-indeksi asukasta kohti (2002): 27 (EU-15 = 100)

17 Alueiden palveluksessa 17 Kuinka? Rakennerahastojen ja rakennepoliittisten välineiden jakautuminen menoaloittain (*) 33,5 % 50 % 50 % 8,0 % 8,2 % 1,4 % 28,1 % 38,8 % 10,0 % 50 % 50 % 24,4 % 16,5 % 5,9 % 23,2 % 7,3 21,7 1,9 % 18,0 97,5 % 8,0 137,8 25,0 2,5 % 23,1 46,8 % 10,7 % 16,6 % 10,1 % 11,3 % 4,4 % Tuotantoympäristö (yritystuki, maaseudun kehittäminen, matkailu) Infrastruktuuri (liikenne, televiestintä, energia) Ympäristö (infrastruktuuri, kaavoitus/kunnostaminen) Tutkimus, teknologian kehittäminen ja innovaatio Koulutus, työpaikkojen luominen, sosiaalinen osallisuus Muut Tavoite 1 (EU-15) Tavoite 2 (EU-15) Tavoite 3 (EU-15) Yhteisöaloitteet (EU-15) Koheesiorahasto (EU-15) Liittymistä edeltävä väline (ISPA) Rakennepoliittinen tuki uusille jäsenvaltioille ( ) (**) Lähde: Aluepolitiikan pääosasto (*) Miljardia euroa, vuoden 1999 hintoina, suunnitellut menot. (**) Yksi kolmannes summasta on varattu koheesiorahastolle; loppuosa vastaa suunnilleen tavoite 1 -määrärahojen jakoa (EU-15).

18 18 Alueiden palveluksessa Mitä vaiheita? 1 Rakennerahastojen talousarviosta ja määrärahojen käyttöä koskevista perussäännöistä päättää Eurooppaneuvosto eli unionin jäsenvaltiot Euroopan komission ehdotuksen perusteella ja neuvoteltuaan Euroopan parlamentin kanssa. Rakennerahastovarat jaetaan maittain ja tavoitteittain. Komissio päättää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, mitkä alueet voivat saada tukea rahastoista. Komissio ehdottaa yhteiset aihekohtaiset suuntaviivat. Enemmän kuin tukea: yhteisön tuen lisä 9 Vastuuviranomaiset seuraavat säännöllisesti ohjelmien etenemistä apunaan seurantakomiteat, joissa eri kumppanit (talouselämän, yhteiskunnan ja ympäristöalan toimijat) ovat edustettuina. Ne ilmoittavat etenemisestä Euroopan komissiolle toimittamalla sille tositteet siitä, että rahat on käytetty parhaalla mahdollisella tavalla (menojen varmentaminen). Komissio valvoo käyttöön otettuja valvontajärjestelmiä ja maksaa menoilmoituksia vastaan jäljellä olevan rakennerahastojen rahoitusosuuden. Se tarkastelee seurantaindikaattoreita ja arviointitutkimuksia sekä järjestää erilaisia aihekohtaisia tapahtumia. Komissio ilmoittaa ohjelmavastaaville aluekehitykseen vaikuttavista uusista yhteisön toimintalinjoista. Rakennerahastovaroja ei myönnetä suoraan Euroopan komission valitsemille hankkeille. Komissio neuvottelee kehitysohjelmien päälinjoista jäsenvaltioiden kanssa kaudeksi laatimiensa aihekohtaisten suuntaviivojen pohjalta (katso sivu 20) sekä hyväksyy suunnitelmat ja ohjelmat. Hankkeiden valinnasta ja niiden hallinnosta vastaavat kuitenkin yksinomaan kansalliset ja alueelliset viranomaiset. Tätä hajautettua hallintoa on laajennettu vuodesta 2000 lähtien, ja se on yksi nykyisen ohjelmakauden tärkeimmistä ominaispiirteistä. Lisäksi rakennerahastoja koskevia säännöksiä on yksinkertaistettu jälleen vuonna Kun hankkeet on valittu, ne saavat rahoitusta sekä kansallisista varoista että yhteisön varoista, koska 8 Valituksi tulleet voivat tämän jälkeen aloittaa hankkeensa toteutuksen. Hanke on ehdottomasti saatava päätökseen ohjelmassa määritettyyn määräaikaan mennessä, koska eurooppalaisille tuille vahvistetaan aikataulu heti alusta alkaen. Koheesiorahasto ja ISPA-hankkeet Rakennerahastoista poiketen koheesiorahastosta ja ISPAsta ei rahoiteta ohjelmia vaan tarkkaan määriteltyjä hankkeita tai hankevaiheita. Jäsenvaltiot esittävät hankkeita komissiolle. Kansalliset viranomaiset hallinnoivat ja seurantakomitea valvoo niitä. 7 Kunkin ohjelman hallinnosta vastaavat viranomaiset valitsevat ne hankkeet, jotka parhaiten vastaavat ohjelman tavoitteita, ja ilmoittavat hakijoille valinnasta.

19 Alueiden palveluksessa 19 Mitä vaiheita? 2 Näiden päätösten jälkeen kukin jäsenvaltio tai alue laatii suunnitelman, johon kootaan vaikeuksissa olevia alueita tai haavoittuvia väestöryhmiä hyödyttävät ehdotukset ottaen huomioon komission laatimat suuntaviivat. Suunnitelman laatimiseen osallistuvat myös talouselämän toimijat, työmarkkinaosapuolet ja muut asiantuntijaelimet. arvo ohjelmien talousarviot muodostuvat aina osittain yhteisön varoista ja osittain kansallisista (julkisista tai yksityisistä) varoista. Yhteisrahoituksen tarkoituksena on se, että unionin varoilla täydennetään tarvittaessa jäsenvaltioiden omia varoja niiden rahoitusvalmiuden turvaamiseksi. Tarkoituksena ei sen sijaan ole, että jäsenvaltiot pystyisivät yhteisön varojen avulla säästämään kansallisissa talousarvioissaan. Jäsenvaltiot ovat edelleen päävastuussa ongelma-alueidensa kehittämisestä. Myöntämällä tukea ohjelmille, joissa otetaan huomioon Euroopan etu sekä muissa maissa ja muilla alueilla saadut kokemukset, unioni auttaa pääsemään parempiin tuloksiin kuin silloin, jos kaikki pitäisi saavuttaa yksin. Tämä on unionin osallistumisesta saatava lisäarvo. 5 3 Valmiit suunnitelmat esitetään Euroopan komissiolle. 4 Kukin jäsenvaltio keskustelee komission kanssa asiakirjojen sisällöstä ja niiden toteutukseen tarvittavista kansallisista ja yhteisön varoista. Kun osapuolet pääsevät yhteisymmärrykseen kaikista kysymyksistä, komissio hyväksyy suunnitelmat ( 1 ) ja niihin perustuvat ohjelmat. Komissio maksaa jäsenvaltioille ennakon, jonka avulla ohjelma voidaan käynnistää. 6 Ohjelmien yksityiskohdista, jotka kirjataan ohjelmaasiakirjan täydennyksiin, päättävät kansalliset tai alueviranomaiset itsenäisesti. Niistä ei neuvotella komission kanssa, mutta niistä tiedotetaan komissiolle. Kun nämä asiakirjat on hyväksytty, viranomaiset voivat käynnistää projektit niiden toimintamuotojen mukaan (hankepyynnöt tai tarjouskilpailut infrastruktuurien rakentamiseksi jne.). Ohjelmissa on näin siirrytty toiminnalliseen vaiheeseen. ( 1 ) Niitä kutsutaan joko yhteisön tukikehyksiksi (YTK) tai yhtenäisiksi ohjelma-asiakirjoiksi (YOA) riippuen siitä, tarvitaanko ohjelmien täytäntöönpanoa varten komission lisäpäätös vai ei.

20 20 Alueiden palveluksessa Mitä tavoitteita? Mitä Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden aluekehitystä varten myöntämillä varoilla tarkalleen ottaen tehdään? Yleiskuvan aiheesta saa tarkastelemalla asiakirjaa, jossa komissio esittelee yhteiset aihekohtaiset suuntaviivansa kautta varten. ( 1 ) Kansalliset viranomaiset ja alueviranomaiset ottavat huomioon nämä suuntaviivat laatiessaan omia toimintalinjojaan komission kanssa ja valitessaan konkreettisia hankkeita. Hankkeet voivat olla hyvin erilaisia riippuen kunkin alueen taloudellisista, yhteiskunnallisista ja alueellisista oloista, joiden perusteella määritellään rakennerahastoista maksettavan tuen muoto. Komission suuntaviivat on ryhmitelty seuraavassa esitettyihin kolmeen päätoimintalinjaan. Alueiden kilpailukyvyn parantaminen Rakennerahastoista myönnetyn tuen tavoitteena on parantaa alueiden kilpailukykyä auttamalla yrityksiä laajentamaan toimintaansa, luomaan työpaikkoja ja lisäämään tuottavuuttaan. Tästä syystä on ensisijaisen tärkeää, että yrityksillä ja kansalaisilla on käytössään nykyaikainen, nopea ja yhteyksiltään hyvä liikenneinfrastruktuuri, jossa erilaiset rahdin ja matkustajien kuljetusmuodot yhdistyvät tasapainoisesti. Tuotantoon tarvitaan energiaa. Liian suuri riippuvuus yhdestä energiamuodosta tai yhdestä energian toimittajasta rajoittaa kuitenkin yritysten toimintamahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden ja alueiden olisikin pyrittävä monipuolistamaan hankintalähteitään ja luomaan todellisia yhteyksiä jakeluverkkojen välille. Energiaa säästävän teknologian ja uusiutuvien energialähteiden, kuten tuuli-, vesi- ja aurinkoenergian, käyttöön liittyviä investointeja olisi suosittava. Tavoitteen 1 erityispiirteet Kehityksessä jälkeenjääneillä alueilla tavoitteena on kuroa umpeen kehityserot unionin muihin alueisiin nähden. Tämä edellyttää ennen kaikkea perusrakenteiden (esimerkiksi liikenne, vedenjakelu, jätehuolto, televiestintä, terveydenhuolto ja opetus) puutteiden korjaamista. Suurin osa käytettävissä olevista varoista käytetäänkin infrastruktuurien rakentamiseen unohtamatta kuitenkaan palveluja, joilla vahvistetaan usein erittäin heikkoja tuotantosuhteita. Yhteisö osarahoittaa terveydenhuollon ja opetuksen infrastruktuureiden investointeja ainoastaan näillä alueilla. Tavoitteen 2 erityispiirteet Rakennemuutosalueilla suurimpana ongelmana ei ole infrastruktuurien puuttuminen vaan perinteisten elinkeinotoimintojen taantuminen. Näillä alueilla on välttämätöntä kehittää vaihtoehtoisia toimintoja. Rakennerahastoista voidaan kuitenkin myöntää yhteisrahoitusta sellaisten lisäinfrastruktuurien rakentamiseen, jotka lisäävät alueiden houkuttelevuutta ja työllisyyttä. ( 1 ) Asiakirja on saatavilla Inforegio-sivuilta osoitteesta

21 Alueiden palveluksessa 21 Mitä tavoitteita? Tietoyhteiskunnan Internet-pohjainen teknologia avaa muita heikommassa asemassa oleville alueille ja erityisesti syrjässä sijaitseville alueille ja reuna-alueille mahdollisuuden houkutella ja ylläpitää taloudellista toimintaa. Alueiden on kannustettava yrityksiä ja yhteisöjä käyttämään teknologiaa sähköiseen kaupankäyntiin, tietojenvaihtoon, etätyöhön ja kansalaisille tiedottamiseen digitaalisen kuilun kaventamiseksi. Televiestintäverkkoihin tehtävistä investoinneista vastaavat yleensä teletoiminnan harjoittajat, mutta yhteisön varoilla voidaan esimerkiksi varmistaa, että yleishyödyllisten palvelujen periaatetta noudatetaan eli että näihin verkkoihin on pääsy myös siellä, missä kysyntä ei vielä ole markkinoiden kannalta riittävää. Myös johtoon ja markkinointiin liittyvien tuotantoprosessien kehittäminen on keskeisen tärkeää. Alueiden ja niillä sijaitsevien yritysten kannattaa panostaa innovaatioihin tällä alalla ja laatia alueellisia strategioita innovaation tukemiseksi. Se edellyttää tutkimuksen, teknologian ja osaamisen siirron sekä jatkokoulutuksen tukemista. Tähän tarvitaan puolestaan julkisten ja yksityisten tahojen, kuten yliopistojen, tutkimuskeskusten ja kehitysvirastojen, välistä yhteistoimintaa. Tavoitteeksi on asetettava se, että tutkimuksella ja innovaatiolla on todellisia vaikutuksia alueen taloudelliseen kehitykseen. Yritysten ja erityisesti pk-yritysten perustaminen tai laajentaminen edellyttää sitä, että yrittäjien käytössä on rahoituslaitoksia. Rakennerahastot voivat auttaa tässä sillä edellytyksellä, että perinteisen pääomarahoituksen osuus vähenee ja muiden rahoitusjärjestelymuotojen osuus kasvaa. Pääasiassa yksityisellä pääomalla rahoitettujen palvelujen olisi perustuttava pk-yritysten erityistarpeisiin sekä mahdollistettava korkean erikoistumisasteen ja kaupallisen hyödyn saavuttaminen. Matkailu, kulttuuri ja kulttuuriperintö, ympäristö sekä osuus- ja yhteisötalous ovat alue- ja paikallistason kehityksen ja työllistämisen kannalta lupaavia aloja. Laadukas ympäristö parantaa alueen kuvaa ja lisää sen taloudellista houkuttelevuutta, mutta se on ratkaiseva myös ekologisten riskien torjunnassa. Rakennerahastoista tuetaan tarpeellisen ympäristöinfrastruktuurin, kuten vedenpuhdistus- tai jätteenkäsittelylaitosten, sekä entistä parempilaatuisen veden toimittamiseen ja hävikin vähentämiseen jakeluverkossa tarkoitettujen kanavointijärjestelmien rakentamista. Tärkeitä toimia ovat myös jätteiden talteenotto ja kierrätys, kaatopaikkojen aiheuttaman pilaantumisen vähentäminen sekä puhtaan teknologian valitseminen unohtamatta ympäristöalan työpaikkojen luomista.

22 22 Alueiden palveluksessa Mitä tavoitteita? Työllisyyden lisääminen ja parantaminen Työllisyydestä on tullut suurin yhteiskunnallinen huolenaihe. Unioni on laatinut siihen vastaamiseksi Euroopan työllisyysstrategian, jossa kannustetaan yhteiseen toimintaan työllisyyden hyväksi kaikkialla Euroopassa. Henkilöresursseja on kehitettävä niin työttömyyden vähentämiseksi kuin sen estämiseksikin. Koulutus on edelleen keskeinen tekijä työmarkkinoille pääsemisessä, joten koulutuspolitiikkoja ja -järjestelmiä on kehitettävä. Siihen liittyy myös se, ettei nuoria jätetä yksin selviytymään työmarkkinoilla ja että työttömiä varsinkin pitkäaikaistyöttömiä autetaan löytämään tie takaisin työelämään. Unioni tukee työvalmiusjärjestelmien kehittämistä ja erityisesti henkilökohtaista työnhakijoiden ohjausta, palkattomaan työhön pääsyä helpottavia toimenpiteitä, perus- ja jatkokoulutuksen monipuolistamista sekä elinikäisen oppimisen edistämistä. Unioni pyrkii torjumaan sosiaalista syrjäytymistä ja kiinnittää siksi erityistä huomiota uusiin sosiaalisen ja ammatillisen integraation menetelmiin, joita julkiset tai yksityiset kumppanit sekä yhdistykset soveltavat ja jotka toteutetaan esimerkiksi koulutuslaitosten ja yritysten välisen kumppanuuden muodossa. Tietoyhteiskunta on luonnollisesti keskeisessä asemassa työllisyyden ja koulutuksen kannalta, ja sen merkitys korostuu kaikkialla. Muita aloja, jotka tarjoavat paljon työllistymismahdollisuuksia, ovat aluekehitys sekä osuus- ja yhteisötalous. Perustavanlaatuinen miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien periaate on etusijalla kaikissa työllisyyttä edistävissä toimissa sekä myös muissa rakennerahastojen ohjelmissa. Se toteutuu monenlaisissa toimissa, joilla esimerkiksi torjutaan syrjintää, helpotetaan naisten urakehitystä ja mahdollisuuksia päästä johtotehtäviin, tasapainotetaan naisten osuutta tietyissä ammattiryhmissä sekä autetaan yhdistämään työ- ja perhe-elämä. Muiden syrjinnän muotojen vastaiset toimet kohdistuvat työmarkkinoilla esimerkiksi etniseen alkuperään, vammaan tai ikään perustuvan syrjinnän kohteeksi joutuviin henkilöihin. ESR:sta rahoitetaan tällaisia ja muitakin toimia kaikkialla unionissa ja Equal-yhteisöaloitteen ohjelmien piirissä. Tavoitteen 3 erityispiirteet Tavoite 3 on pikemminkin aihekohtainen kuin alueellinen ohjelma. Se voi kattaa millä tahansa alueella asuvia henkilöitä. Se muodostaa viitekehyksen kaikille henkilöresursseja ja työllisyyttä unionissa edistäville toimenpiteille, ja jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan ne huomioon omissa kansallisissa työllisyyssuunnitelmissaan. Nämä toimenpiteet sisältyvät automaattisesti tavoite 1 -alueiden ohjelmiin, jotta ne voidaan sulauttaa yhä paremmin yhteen kyseisten alueiden kehitystoimien kanssa.

23 Alueiden palveluksessa 23 Mitä tavoitteita? Kaupunki- ja maaseutualueiden tasapainoinen kehitys Yksi tärkeimmistä edellytyksistä koheesion luomiseksi Eurooppaan on kaupunki- ja maaseutualueiden täydentävyyden ja tasapainon varmistaminen. Sitä varten näiden alueiden erityisongelmat on otettava huomioon. tasapainoiseen kaupunkirakenteeseen, arkkitehtuuriperinnön kunnioittamiseen, kriisilähiöiden taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elvyttämiseen sekä asukkaille tarjottaviin palveluihin. Tavoitteena on kehittää kaupunkien asemaa tasapainoisen alueellisen kasvun keskuksina. Monet maaseutualueet ovat unionin dynaamisimpia alueita. Toisilla ongelmina ovat harva asutus (etenkin vuoristoalueilla), peruspalvelujen puuttuminen ja riittämättömät työmarkkinat. Nämä ongelmat johtuvat suurelta osin maatalousalan taantumisesta. Maatalous onkin edelleen merkittävin ala maankäytön kannalta ja usein myös keskeinen taloudellinen sektori. Jotta maaseutu säilyy elinvoimaisena, maanviljelijöitä on autettava nykyaikaistamaan tilojaan, kehittämään uusia tuotanto- ja markkinointimenetelmiä sekä takaamaan tuotteidensa korkea laatu. Maaseutualueiden kilpailukyky riippuu myös monipuolisista, luovista työllisyyden muodoista, joiden avulla maaltapakoa voidaan torjua. Lisäksi on tärkeää kehittää maaseutua harrastus- ja luontomatkailualueena, tukea kylien kunnostamista, painottaa maa- ja metsätalouden tehtävää maiseman säilyttäjänä sekä suojella ympäristöä ja luonnonvaroja. Kaupunkien ja maaseudun välinen tasapaino edellyttää esimerkiksi sellaisia toimia, joiden avulla maaseudun asukkaat voivat käyttää kaupunkikeskusten erikoistuneita palveluja ja kaupunkilaiset taas hyödyntää maaseudun resursseja. Keskikokoiset kaupungit ovat tärkeässä asemassa maaseudun talouden kehittämisen kannalta, mutta on tärkeää varmistaa, että kasvu on tasapainoista, jotta ympäröivien luonnonalueiden tila ei heikkene. Kaupunkien etuna on se, että ne ovat viestinnän, kaupan, innovaation ja kulttuurin keskuksia. Toisaalta ne kuluttavat valtavasti energiaa, tuottavat huomattavia jätemääriä ja aiheuttavat ympäristön pilaantumista. Niissä on usein teiden ruuhkautumisesta ja epätasaisesta kehityksestä johtuvia suuria ongelmia. Kaupunkiväkivaltaa synnyttävät vakavat sosiaaliset ongelmat kasaantuvat moniin muita heikommassa asemassa oleviin kriisikaupunginosiin. Rakennerahastoista tuetaan monenlaisia toimia, jotka liittyvät esimerkiksi asianmukaiseen energia- ja jätehuoltoon, julkisen liikenteen kehittämiseen, yhä puhtaampiin liikennejärjestelyihin, Kalastus on puolestaan tärkeä elinkeino lukuisilla rannikkoalueilla. Silläkin on tosin vaikeutensa. Alalla on tehtävä rakenneuudistus, jotta kalavarojen suojelun ja käytön välille löydetään tasapaino. Rationalisoitujen ja valikoivien kalastusmenetelmien kehittäminen, alusten ja satamien uudenaikaistaminen, vesiviljelyn tukeminen sekä laatutuotteiden myynninedistäminen kuuluvat niihin keinoihin, joilla kalastuksesta riippuvaisia kaupunkeja ja kyliä voidaan elvyttää. Ala tutuksi Rakennerahastoihin voi tutustua tarkemmin Inforegio-sivuilla, joille on koottu yhteenvetoja kauden aluekehitysohjelmista maittain ja alueittain, ohjelmaryhmittäin ja aiheittain sekä lukuisia esimerkkejä Euroopan unionin rahoittamista hankkeista. Sivujen osoite on

24 24 Alueiden palveluksessa Mitä tuloksia? Viidentoista jäsenvaltion Euroopan unionin taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevien viimeaikaisten kertomusten ja eri tutkimusten ( 1 ) mukaan erot alueiden ja vielä selvemmin jäsenvaltioiden välillä ovat vähentyneet huomattavasti. Niistä käy ilmi myös, että kehitystä ovat tukeneet suuressa määrin sekä Euroopan taloudellinen yhdentymisprosessi että rakennerahastojen ja koheesiorahaston toiminta. Köyhimmät maat ja alueet Rakennerahastoista ja koheesiorahastosta, jotka muodostavat vain noin 0,4 prosenttia Euroopan unionin BKT:stä, tuetaan ensisijaisesti unionin köyhimpiä osia. Kaudella tavoite 1 -alueille maksettiin summa, joka nosti Espanjan BKT:tä 0,8 prosenttia sekä Kreikan ja Portugalin BKT:tä yli 2,5 prosenttia. Vieläkin tärkeämpää on se, että tuki lisää investointeja arvioiden mukaan noin 8 9 prosentilla Kreikassa ja Portugalissa, seitsemällä prosentilla Italian Mezzogiornossa, neljällä prosentilla Saksan uusissa osavaltioissa ja kolmella prosentilla Espanjassa. Ohjelmakaudella tavoite 1 -alueilla rakennettiin tai kunnostettiin kilometriä valtateitä ja kilometriä maanteitä, toteutettiin rakennemuutos yhteispinta-alaltaan hehtaarin suuruisella teollisuusalueella, annettiin tukea yritykselle, koulutettiin 8,15 miljoonaa ihmistä ja luotiin noin Perusrakenteita työpaikkaa rakennerahastojen tuella. Koulutusalan investointien ansiosta opetuksen ja koulutuksen laatu parani etenkin Portugalissa. Ympäristöalan infrastruktuurihankkeet saivat aikaan merkittävää edistystä kyseisellä alalla Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa. Niissäkin unionin rahoituksella oli tärkeä asema, sillä unioni rahoitti kokonaiskustannuksiltaan 210 miljardin euron ohjelmista 114 miljardia euroa. Tavoitteen 2 rakennemuutosalueet Tavoite 2 -alueiden keskimääräinen työttömyysaste laski neljä prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2001, kun se muualla 15 jäsenvaltion unionissa laski kolme prosenttia. Kaupunkien tehokkaan joutomaiden kehittämispolitiikan ansiosta ympäristöä kohennettiin ja uusia tuotantotiloja luotiin yhteensä 115 miljoonan neliömetrin alueella. Rakennerahastojen tuella avustettiin yli :ta pkyritystä ja luotiin työpaikkaa. Rakennerahastot edistivät merkittävästi myös tutkimus- ja kehitystyötä, innovaatiota sekä tietoyhteiskunnan leviämistä. ja inhimillistä pääomaa ( 1 ) Asiakirjat ovat saatavilla Inforegio-sivuilta osoitteesta

25 Alueiden palveluksessa 25 Mitä tuloksia? Tuloksena dynaamisuutta Muita heikommassa asemassa olevien alueiden edistys on todellista mutta hidasta, ja se vie vielä useita vuosia. Näin on erityisesti 25 jäsenvaltion unionissa. Tilastojen taustalta löytyy kuitenkin myös muita aluepolitiikan saavutuksia: eurooppalaisen yhteistyön, kumppanuuksien ja verkostojen aikaansaamaa työntekijöiden dynaamisuutta, innovatiivisten vaihtoehtojen kokeilemista, paikallisten mahdollisuuksien kehittämistä sekä tärkeitä edistysaskelia esimerkiksi ympäristönsuojelun ja yhtäläisten mahdollisuuksien alalla. Joissakin tapauksissa on nimenomaan Euroopan unionin aluepolitiikan ansiota, että paikalliset toimijat työskentelevät yhdessä. Myönteisiä tuloksia muilla alueilla Rakennepoliittiset tukitoimet edistivät myös kauppavaihdon lisääntymistä niin sanottujen koheesiomaiden ja muiden unionin osien välillä kauppavaihto yli kaksinkertaistui viime vuosikymmenen aikana ja loivat entistä tiiviimpää yhtenäisyyttä. Empiiristen tutkimustietojen mukaan keskimäärin noin neljäsosa rakennepoliittisista menoista palaa takaisin muualle unioniin erityisesti koneiden ja laitteiden tuonnin lisääntymisen myötä. Tämä kierto on erityisen merkittävää Kreikassa (42 prosenttia menoista) ja Portugalissa (35 prosenttia). Työllisyys huomion keskipisteenä Näistä rohkaisevista tuloksista huolimatta monilla aloilla on edelleen suuria ongelmia. Esimerkiksi tutkimuslaitosten tarjoamiin mahdollisuuksiin ja patenttihakemusten määrään liittyvät erot jäsenvaltioiden ja alueiden välillä ovat valtavia. Erityistä huomiota on kuitenkin kiinnitettävä sosiaaliseen koheesioon: samalla kun työttömyysluvut ovat edelleen huolenaiheena tietyillä alueilla (katso taulukko sivulla 9), huomattava osuus uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden väestöstä uhkaa pudota sen köyhyysrajan alapuolelle, joka on määritelty 60 prosentiksi jäsenvaltioiden keskimääräisestä kansantulosta. Näin on käynyt jo 20 prosentille kotitalouksista Kreikassa, Espanjassa, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä prosentille kotitalouksista uusissa jäsenvaltioissa Sloveniaa lukuun ottamatta. Tämä korostaa entisestään työllisyyden ja sen laadun merkitystä. Matkailuala on suuri työllistäjä.

26 26 Alueiden palveluksessa Tulevaisuus? 2. Unionin painopisteiden vahvistaminen Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontuneet unionin valtion- ja hallitusten päämiehet laativat EU:n talouden suorituskyvyn parantamiseksi strategian, jonka avulla Euroopasta on tarkoitus tehdä maailman menestyvin ja kilpailukykyisin tietoon perustuva talous vuoteen 2010 mennessä. Joulukuussa 2000 kokoontunut Nizzan Eurooppa-neuvosto laati köyhyyden vähentämistä koskevien Lissabonin tavoitteiden pohjalta sosiaalista osallisuutta koskevan, koordinoidun EU:n strategian. Kesäkuussa 2001 Göteborgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto laajensi Lissabonin strategiaa ja korosti erityisesti ympäristönsuojelua ja yhä kestävämmän kehitysmallin saavuttamista. Koheesiopolitiikka on tarpeellista myös silloin, kun muilla yhteisön politiikoilla saadaan aikaan hyviä tuloksia rajallisin kustannuksin, mutta vain paikallisesti. Koheesiopolitiikka auttaa levittämään saavutuksia. Koheesiopolitiikan on ennakoitava muutokset, helpotettava sopeutumista ja otettava näin huomioon Lissabonin ja Göteborgin tavoitteet; koheesiopolitiikasta on tultava keskeinen väline näiden kehittämiseen kansallisten ja alueellisten kehitysohjelmien kautta. Euroopan unionin alue- ja koheesiopolitiikan on ohjelmakaudella vastattava neljään haasteeseen: 1. Koheesion lisääminen laajentuneessa unionissa Unionin laajentuminen 25 jäsenvaltioksi ja myöhemmin ainakin 27 jäsenvaltioksi on ennennäkemätön haaste unionin kilpailukyvylle ja sisäiselle koheesiolle. Kuten tässä kertomuksessa on todettu, laajentuminen johtaa talouskehitykseen liittyvien erojen syvenemiseen, eriarvoisuusongelman maantieteelliseen siirtymiseen kohti itää sekä yhä vaikeampaan työllisyystilanteeseen: yhteiskunnalliset ja taloudelliset erot kaksinkertaistuvat, ja unionin keskimääräinen BKT laskee 12,5 prosenttia. 3. Laadun parantaminen kestävän ja yhä tasapainoisemman kehityksen edistämiseksi Alueellisen kilpailukyvyn vahvistaminen tarkasti kohdennettujen investointien avulla kaikkialla unionissa ja sellaisten taloudellisten mahdollisuuksien tarjoaminen, joiden avulla ihmiset voivat hyödyntää valmiuksiaan, tukevat koko EU:n talouden kasvumahdollisuuksia kaikkien eduksi. Aluepolitiikalla varmistetaan taloudellisen toiminnan yhä tasaisempi jakautuminen unionissa ja autetaan näin vähentämään liiallisesta keskittämisestä, ruuhkautumisesta ja pullonkauloista syntyviä paineita. Samanaikaisesti koko unioni joutuu vastaamaan haasteisiin, jotka johtuvat talouden rakennemuutoksen todennäköisestä nopeutumisesta globalisaation seurauksena, kaupan avautumisesta, teknologisesta vallankumouksesta, tietoon perustuvan talouden ja yhteiskunnan kehittymisestä, ikääntyvästä väestöstä sekä maahanmuuton lisääntymisestä. Unionin tulisi käyttää tämänhetkisen elpymissuuntauksen tarjoamia mahdollisuuksia ponnahduslautana tulevaisuuteen.

27 Alueiden palveluksessa 27 Tulevaisuus? Sitä varten on ennen kaikkea määriteltävä strateginen lähestymistapa politiikkaan selkiyttämällä sen painopisteet, varmistamalla koordinaatio taloudellisen ja sosiaalisen hallintojärjestelmän kanssa sekä arvioimalla säännöllisesti ja avoimesti saavutettua edistystä. Tästä seuraa tarve vahvistaa hallinnollisia valmiuksia kaikilla hallinnon tasoilla ja kaikkialla unionissa hyödyntäen koheesiopolitiikan keskeistä vahvuutta. 4. Uudenlaiseen kumppanuuteen perustuvan koheesiopolitiikan luominen Koheesiopolitiikan uudistuksen tulisi samalla tarjota tilaisuus lisätä tehokkuutta, avoimuutta ja poliittista vastuullisuutta. Lissabonin... Lissabonin strategiassa, jonka maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi, määritellään unionille uusi strateginen päämäärä työllisyyden, talousuudistusten ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi osana tietoon perustuvaa taloutta. Strategian usein lainattua keskeistä tavoitetta, jonka mukaan EU:sta on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja sekä lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta, täydennettiin vuotta myöhemmin kestävää kehitystä käsitelleessä Göteborgin Eurooppa-neuvostossa. Strategia perustuu kolmeen pilariin: taloudelliseen ja sosiaaliseen uudistukseen sekä ympäristöulottuvuuteen.... ja Göteborgin strategiat Kestävä kehitys voidaan määritellä kehitykseksi, joka vastaa nykyisen sukupolven tarpeita kyseenalaistamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia täyttää omiaan. Ympäristönsuojelun sisällyttämistä muihin yhteisön politiikkoihin on edellytetty vuodesta 1993, ja Amsterdamin sopimuksen hyväksymisen jälkeen eli vuodesta 1997 yhtenä unionin päämääränä on ollut edistää taloudellisen toiminnan sopusointuista, tasapainoista ja kestävää kehitystä. Komission kestävästä kehityksestä vuoden 2001 toukokuussa antaman tiedonannon perusteella Göteborgin Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2001 ympäristöulottuvuuden lisäämisen osaksi Lissabonin prosessia.

28 28 Alueiden palveluksessa Tulevaisuus? ympäristönsuojelu, hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen, työmarkkinainstituutioiden ja opetus- ja koulutusjärjestelmien laadun parantaminen sekä henkilöresurssien kehittäminen ovat tärkeimpiä kohteita, joihin myönnetään yhteisrahoitusta kansallisten ja alueellisten ohjelmien puitteissa. Lisäksi jäsenvaltiot, joiden bruttokansantuote on alle 90 prosenttia yhteisön keskiarvosta, saavat tukea koheesiorahastosta, josta rahoitetaan jatkossakin liikenne- ja ympäristöalan hankkeita. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys: muutoksen ennakoiminen ja edistäminen Tulevaisuuden painopisteet: lähentyminen, kilpailukyky, yhteistyö Koheesiopolitiikalla, jota sovelletaan muihin kuin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin jäsenvaltioihin ja alueisiin, on kaksi keskeistä tavoitetta. Ensinnäkin koheesiopolitiikalla autetaan alueellisten ohjelmien kautta alueita ja alueviranomaisia ennakoimaan ja edistämään taloudellista muutosta teollisuus-, kaupunki- ja maaseutualueilla sekä vahvistamaan kilpailukykyään ja houkuttelevuuttaan ottaen huomioon vallitsevat taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset erot. Toiseksi koheesiopolitiikalla autetaan kansallisten ohjelmien kautta kansalaisia valmistautumaan ja mukautumaan talouden kehitykseen sekä pyritään Euroopan työllisyysstrategiassa asetettuihin tavoitteisiin tukemalla toimintatapoja, joiden tavoitteena on täystyöllisyys, työn laatu ja tuottavuus sekä sosiaalinen osallisuus. Euroopan komissio antoi 18. helmikuuta 2004 kolmannen taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevän kertomuksen A new partnership for cohesion in the enlarged Union: convergence, competitiveness, cooperation (uudenlaiseen kumppanuuteen perustuva koheesiopolitiikka laajentuneessa unionissa: lähentyminen, kilpailukyky, yhteistyö), jossa se kuvailee näkemystään koheesiopolitiikasta kaudella Komission 10. helmikuuta 2004 esittämän talousarvioehdotuksen mukaan koheesiopolitiikkaan varataan uudella kaudella hieman yli 336 miljardia euroa, ja sen painopisteet ovat seuraavat: Lähentyminen: työllisyyden kasvun ja työpaikkojen luomisen tukeminen jäsenvaltioissa ja kehityksessä jälkeenjääneillä alueilla Tämä tavoite kattaa ensisijaisesti sellaiset alueet, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta. Samanaikaisesti väliaikaista tukea ehdotetaan laajentumisen aiheuttaman tilastollisen vaikutuksen tähden alueille, joiden BKT asukasta kohti olisi ollut alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta viidentoista jäsenvaltion Euroopan unionissa. Talousrakenteen nykyaikaistaminen ja monipuolistaminen, perusrakenteiden kehittäminen ja nykyaikaistaminen,

29 Alueiden palveluksessa 29 Tulevaisuus? Alueellinen yhteistyö Euroopassa: sopusointuisen ja tasapainoisen kehityksen varmistaminen kaikkialla unionissa Kertomuksessa kehotetaan Interreg-aloitteesta saatujen kokemusten valossa jatkamaan politiikkaa, jolla edistetään sopusointuista ja tasapainoista yhdentymistä koko unionissa tukemalla rajatylittävää ja valtioiden välistä yhteistyötä. Rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvat periaatteessa kaikki alueet, jotka sijaitsevat sisä- tai ulkorajojen, maa- tai merirajojen vieressä. Tarkoituksena on ennen kaikkea löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin siten, että esimerkiksi kaupunki-, maaseutu- tai rannikkoalueiden kehittämisestä, taloudellisten suhteiden lujittamisesta sekä pienten ja keskisuurten yritysten verkottamisesta vastaavat naapurimaiden viranomaiset tekevät yhteistyötä. Koheesiopolitiikan täytäntöönpanojärjestelmän tukena on tiettyjä tärkeitä, kiistattomia periaatteita, joita ovat strateginen suunnittelu, hajautettu hallinto sekä jatkuva valvonta ja arviointi. Kertomuksessa ehdotetaan kuitenkin suuria muutoksia, joita ovat erityisesti uudenlaisen vuoropuhelun aloittaminen neuvoston kanssa koheesiopolitiikan mukauttamiseksi Lissabonissa ja Göteborgissa asetettuihin tavoitteisiin. Toinen ehdotus on se, että Euroopan unionin toimielimet tarkastelevat joka vuosi strategisten painopisteiden suhteen saavutettua edistystä komission kansallisten raporttien pohjalta laatiman kertomuksen valossa. Alue- ja koheesiopolitiikka on siis tulevaisuudessa tärkeämmässä asemassa kuin koskaan. Politiikka kohdistuu kaikkiin kansalaisiin ja unionin kaikkiin alueisiin. Se perustuu todelliseen yhteisvastuullisuuteen, jossa keskitytään muita heikommassa asemassa oleviin mutta jossa myös otetaan huomioon kunkin erityinen tilanne. Rakennerahastot: välineet ja tavoitteet Tavoitteet Rahoitusvälineet Tavoitteet Rahoitusvälineet Koheesiorahasto Koheesiorahasto Lähentyminen ja kilpailukyky Koheesiorahasto Tavoite 1 EAKR EAKR ESR ESR EMOTR-ohjaus KOR Tavoite 2 EAKR Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys: ESR aluetaso EAKR Tavoite 3 ESR valtion taso: Euroopan työllisyysstrategia ESR Interreg EAKR Alueellinen yhteistyö Euroopassa EAKR Urban EAKR Equal ESR Leader+ EMOTR-ohjaus Maaseudun kehittäminen ja EMOTR-tuki kalastusalan rakennemuutos KOR muilla kuin tavoite 1 -alueilla Yhdeksän tavoitetta Kuusi välinettä Kolme tavoitetta Kolme välinettä

30 30 Alueiden palveluksessa Alue- ja paikallisyhteisöjen ääni: alueiden komitea Alueiden komitea (AK) on vuodesta 1994 asti edustanut alueja paikallisviranomaisia Euroopan unionissa. Se on edistänyt yhteisön politiikkojen sujuvaa toteuttamista ja yhteydenpitoa unionin ja kansalaisten välillä. Komitea antaa säännöllisesti oma-aloitteisia lausuntoja aluepolitiikan täytäntöönpanosta ja muista aiheista, joista se haluaa herättää keskustelua unionissa. Neuvoston ja komission on lisäksi pyydettävä sen lausuntoa seuraavia kymmentä alaa koskevissa asioissa: taloudellinen ja sosiaalinen koheesio Euroopan laajuiset infrastruktuuriverkot kansanterveys koulutus kulttuuri työllisyyspolitiikka sosiaalipolitiikka ympäristö ammatillinen koulutus liikenne. Euroopan unionin neuvosto nimittää AK:n jäsenet jäsenvaltioiden esittämien suositusten pohjalta. Jäsenten on joko oltava alue- tai paikallistason valtuutettuja tai toiminnastaan vastuuvelvollisia vaaleilla valitulle edustajakokoukselle. Vuoden 2004 laajentumisen aattona AK:hon kuului 222 jäsentä. Nizzan sopimuksessa sen enimmäisjäsenmääräksi 25 jäsenvaltion unionissa vahvistettiin 350. Lisätietoja: Alueiden komitea Rue Belliard 101 B-1040 Bruxelles/Brussel P. (32-2) F. (32-2) Sähköposti: Internet:

31 Alueiden palveluksessa 31 Tiedottaminen ja avoimuus Koska määrärahat ovat niin suuret, Euroopan komissio on halunnut turvata veronmaksajien oikeuden saada tietoja. Komissio on yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden kanssa vahvistanut joukon velvoitteita, joiden ansiosta varojen myöntämismekanismit ovat avoimia ja joiden ansiosta kansalaiset tietävät, mihin tarkoitukseen, kuinka ja minkälaisin tuloksin varat on käytetty. Se on myös hyödyllinen keino levittää mahdollisille tuleville tuensaajille tietoa käytössä olevista rahastoista ja siitä, miten rahoitusta haetaan. Kaikkialla unionissa sovellettavassa yhteisön lainsäädännössä on siten määritelty tuesta vastaavien julkisviranomaisten ja hankkeiden rahoittajien velvollisuudet. Euroopan komissio valvoo lainsäädännön täytäntöönpanoa. Tiedotustoimet edellyttävät huolellista valmistelua, ja niitä on toteutettava rakennetukea saavan ohjelman kaikissa toteutusvaiheissa. Tästä syystä komissio on pyytänyt jäsenvaltioita laatimaan ja ottamaan käyttöön monivuotiset viestintäsuunnitelmat yksittäisten tiedotteiden sijaan. Johdonmukaisen tiedotustoiminnan edellyttämien muodollisuuksien lisäksi on tärkeää tiedottaa kansalaisille, että Euroopan unionin aluepolitiikka on olemassa, että se tuottaa tuloksia, että kansalaiset voivat osallistua siihen ja että se on keskeinen tekijä unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion kannalta. Rakennerahastojen ja koheesiorahaston 257 miljardin euron määrärahat ovat peräisin eurooppalaisten veronmaksajien rahoista. Kuten julkisiin varoihin yleensä, myös yhteisön rahastoihin sovelletaan periaatetta, jonka mukaan varainhoito on tehokasta ja avointa ja jossa ei ajeta kenenkään omaa etua.

32 32 Alueiden palveluksessa Aluepolitiikka ja muut unionin politiikat Ympäristöpolitiikka on kiistatta keskeinen tekijä kestävän kehityksen edistämisen kannalta, ja se liittyy siten aluepolitiikkaan suoraan: rakennetoimiin liittyvässä ohjelmatyössä ei voida unohtaa ympäristönsuojelua eikä ympäristönsuojelua voida arvioida pelkästään välittömänä kustannustekijänä. Ympäristökysymysten ottaminen huomioon vaikuttaa myönteisesti talouteen ja yhteiskuntaan, sillä näin suojellaan luonnon tasapainoa, luonnonvaroja, elämänlaatua ja kansanterveyttä sekä luodaan alan työpaikkoja. Muut unionin politiikat vaikuttavat aluepolitiikan onnistumiseen, ja ne on otettava rakennepoliittisissa toimissa huomioon. Seuraavassa on esimerkkejä tästä: Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP), johon käytetään lähes puolet unionin talousarviosta, kattaa maataloustuotteiden markkinajärjestelyt ja tuen maaseudun kehittämiseen, joka on myös yksi rakennerahastojen päätavoitteista. YMP:stä rahoitetaan maaseudun kehittämistoimia pääasiassa muilla kuin tavoite 1 -alueilla. Rakennerahastojen tuella toteutettujen maaseudun kehittämistoimien on oltava sopusoinnussa YMP:n kanssa esimerkiksi maaperän hoidon ja maatiloille maksettavien tukien osalta. Tietoyhteiskuntaa koskevassa politiikassa korostetaan tietotekniikan ratkaisevaa asemaa yritysten kilpailukyvyn, palvelujen tehokkuuden, työllisyyden sekä taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistämisessä. Euroopan unionin eeurope-aloitteen avulla pyritään saattamaan tietoyhteiskunnan edut kaikkien jäsenvaltioiden ja alueiden saataville. Rakennerahastot osallistuvat tähän toimintaan korjaamalla puutteellisia rakenteita ja vähentämällä uuden teknologian saatavuuteen ja käyttöön liittyvää eriarvoisuutta. Kilpailupolitiikassa valvotaan ja rajoitetaan yrityksille maksettavaa julkista tukea riippumatta siitä, onko tuki peräisin valtiolta vai rakennerahastoista. Kaikkien rakennerahastoista rahoitettujen toimien on siksi oltava yhteisön kilpailusääntöjen mukaisia. Alue- ja kilpailupolitiikassa pyritään keskittämään julkinen tuki unionin heikoimmassa asemassa oleville alueille. Liikenne-, televiestintä- ja energiapolitiikka kattaa Euroopan laajuisten verkkojen luomisen. Verkoilla on huomattavia vaikutuksia erityisesti unionin syrjäisimpiin alueisiin, joista useimmat sijaitsevat samalla kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla alueilla. Koska investointikustannukset ovat korkeat, on välttämätöntä, että unionin politiikoilla ohjataan jäsenvaltioiden tällä alalla esittämiä ehdotuksia. Toinen tärkeä seikka on eri liikennemuotojen yhdistäminen. Tutkimus- ja kehityspolitiikalla (T&K) edistetään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien alueiden taloudellista nousua ja yritystoiminnan käynnistämistä rakennemuutosalueilla ohjaamalla näille alueille niiltä usein puuttuvia T&K-investointeja. T&K-politiikan ja aluepolitiikan toimet yhdistetään näin koko unionin teknologisen kehityksen edistämiseksi ja sen kilpailukyvyn parantamiseksi maailmanlaajuisella tasolla.

33 Alueiden palveluksessa 33 Julkaisuja Inforegio-sivut: Kuukausittain ilmestyvä tiedotuslehti Inforegio News Neljännesvuosijulkaisu Inforegio Panorama Kolmas taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus Rajatylittävä yhteistyö Kilpailukyky, kestävä kehitys ja yhteenkuuluvuus Euroopassa Kaupunkien kumppanina Kreikassa toteutettuja menestyksekkäitä hankkeita Inforegio-sivuilla on kattava yleiskatsaus Euroopan unionin aluepolitiikasta. Ajankohtaisimmat tiedot löytyvät Newsroom -osiosta osoitteesta