KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel KOM(2011) 847 lopullinen KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten perustetun eurooppalaisen rahaston täytäntöönpanosta saavutetuista tuloksista sekä täytäntöönpanoa koskevista laadullisista ja määrällisistä seikoista kaudelta (25 päivänä kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/435/EY 48 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukainen kertomus)

2 KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten perustetun eurooppalaisen rahaston täytäntöönpanosta saavutetuista tuloksista sekä täytäntöönpanoa koskevista laadullisista ja määrällisistä seikoista kaudelta (25 päivänä kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/435/EY 48 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukainen kertomus) FI 2 FI

3 1. JOHDANTO Euroopan unioni käynnisti yhteisvastuuta ja maahanmuuttajavirtojen hallintaa koskevan yleisohjelman vuosiksi Hankkeen kokonaismäärärahat ovat miljoonaa euroa tämänhetkisen tilanteen mukaan 1. Ohjelma koostuu neljästä rahastosta, ja sen tavoitteena on jäsenvaltioiden vastuiden tasapuolinen jakaminen yhdennetyn ulkorajaturvallisuuden käyttöönotosta sekä yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpanosta syntyvien taloudellisen kuormitteiden osalta 2. Yksi neljästä rahastosta on kaudelle perustettu eurooppalainen rahasto kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten 3 (kotouttamisrahasto, jäljempänä rahasto), jonka viitteelliset määrärahat ovat 825 miljoonaa euroa. Perussäädöksessä, jolla rahasto on perustettu (eli edellä mainittu neuvoston päätös), edellytetään, että komissio antaa välikertomuksen saavutetuista tuloksista sekä rahaston täytäntöönpanoa koskevista laadullisista ja määrällisistä seikoista 4. Tässä kertomuksessa esitellään vuosien 2007, 2008 ja 2009 ohjelmista saavutettuja tuloksia, jotka on kerätty jäsenvaltioiden vuoden 2010 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana toimittamista kertomuksista 5. Näitä tuloksia on täydennetty vuoden 2011 ensimmäisellä vuosineljänneksellä komission käytettävissä olleilla tiedoilla. 2. RAHASTON TAVOITE, SOVELTAMISALA, TARKOITUS JA PAINOPISTEET Rahaston yleisenä tavoitteena on tukea jäsenvaltioiden toimia, joilla autetaan taloudelliselta, sosiaaliselta, kulttuuriselta, uskonnolliselta, kielelliseltä ja etniseltä taustaltaan erilaisia kolmansien maiden kansalaisia täyttämään oleskelun edellytykset, ja helpottaa heidän kotoutumistaan eurooppalaiseen yhteiskuntaan. Rahaston toteuttamisessa keskitytään ensisijaisesti toimiin, jotka liittyvät vasta maahan saapuneiden kolmansien maiden kansalaisten kotoutumiseen. Tämän tavoitteen edistämiseksi rahastosta tuetaan jäsenvaltioita, kun ne kehittävät ja panevat täytäntöön strategioita kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseksi kaikilla yhteiskunnan eri aloilla. Huomioon otetaan erityisesti periaate, jonka mukaan kotouttaminen on kaksisuuntainen dynaaminen prosessi, jossa sekä maahanmuuttajat että jäsenvaltioiden asukkaat joutuvat joustamaan. Rahaston soveltamisala kattaa laillisesti maassa oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset, eli kaikki henkilöt, jotka eivät ole unionin kansalaisia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn Ellei muuta ole mainittu, kaikki tässä kertomuksessa esitetyt talousarvioluvut perustuvat todellisiin määrärahoihin, joista budjettivallan käyttäjä on tehnyt päätöksen tähän saakka. KOM(2005)123 lopullinen. Päätös 2007/435/EY, EUVL L 168, , s.18. Perussäädöksen 48 artiklan 3 kohdan b alakohta. Yhteenveto ja jäsenvaltioiden kertomukset ovat saatavana osoitteessa FI 3 FI

4 sopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Euroopan pakolaisrahaston kohderyhmä ei kuulu tämän rahaston soveltamisalaan. Rahasto edistää seuraavien erityistavoitteiden saavuttamista: a) helpotetaan kolmansien maiden kansalaisten kotoutumisprosessin kannalta merkityksellisten ja sitä tukevien maahanpääsymenettelyjen kehittämistä ja täytäntöönpanoa b) kehitetään ja pannaan täytäntöön vasta maahan saapuneiden kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisprosessia jäsenvaltioissa c) parannetaan jäsenvaltioiden kykyä kehittää, panna täytäntöön, seurata ja arvioida kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevia politiikkoja ja toimenpiteitä d) vaihdetaan tietoja ja parhaita käytänteitä ja tehdään yhteistyötä jäsenvaltioissa ja niiden välillä kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevien politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanossa, seuraamisessa ja arvioimisessa. Rahastosta tuettavien toimien toteuttamisesta vastaavat pääosin jäsenvaltiot jaettua hallinnointia noudattaen. Jäsenvaltioiden laatimien vuosittaisten ohjelmien kautta Euroopan unionin talousarviosta pyritään tukemaan jäsenvaltioiden toimia, jotka liittyvät tiettyihin kansallisiin tai paikallisiin olosuhteisiin kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisessa sekä valmiuksien lisäämiseen kolmansien maiden kansalaisia koskevien julkisten ja yksityisten palvelujden osalta. Toimien yhteisrahoituksessa noudatetaan komission strategisia suuntaviivoja 6, joissa on neljä painopistettä: 1) toimet, joilla maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa koskevat Euroopan unionin yleiset perusperiaatteet toteutetaan käytännössä; 2) indikaattoreiden ja arviointimenetelmien kehittäminen edistymisen arvioimista, politiikkojen ja toimenpiteiden mukauttamista sekä vertailevan oppimisen koordinoinnin helpottamista varten; 3) politiikan valmiuksien parantaminen sekä koordinoinnin ja kulttuurienvälisten valmiuksien parantaminen jäsenvaltioissa eri hallintotasoilla ja 4) kotouttamista koskevien kokemusten, parhaiden käytänteiden ja tietojen vaihto jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltioiden on toteutettava vähintään kolme edellä mainittua painopistettä, joista painopisteet 1 ja 2 ovat pakollisia. Monet jäsenvaltiot ovat kuitenkin päättäneet toteuttaa kaikki neljä painopistettä. Lisäksi strategisissa suuntaviivoissa määritetään viisi erityistavoitetta, joita voidaan soveltaa kaikkiin edellä mainittuihin painopisteisiin. Unionin rahoitusosuutta voidaan korottaa sellaisissa hankkeissa, joissa toteutetaan yhtä tai useampaa erityistavoitetta. Erityistavoitteet ovat seuraavat: - Erityistavoite 1: Osallistuminen keinona edistetään kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista yhteiskuntaan (toimet, joihin sisältyy kolmansien maiden kansalaisten osallistuminen kotouttamispolitiikkojen ja -toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen) - Erityistavoite 2: Erityiset kohderyhmät (toimet, myös tutustuttamisohjelmat ja -toiminnot, joiden päätavoitteena on vastata tiettyjen ryhmien, kuten naisten, nuorten ja lasten, vanhusten, lukutaidottomien ja vajaakuntoisten tarpeisiin) - Erityistavoite 3: Innovatiiviset tutustuttamisohjelmat ja -toiminnot (toimet, joilla kehitetään innovatiivisia tutustuttamisohjelmia ja -toimintoja, kuten ohjelmia, joita kolmansien maiden 6 Komission päätös C(2007) 3926 lopullinen, tehty FI 4 FI

5 kansalaiset voivat suorittaa työskentelyn ohella, esimerkiksi osa-aikaiset kurssit, pikakurssit, etä- ja verkko-opiskelu) - Erityistavoite 4: Kulttuurienvälinen vuorovaikutus (toimet, joiden tavoitteena on edistää vastavuoroista kanssakäymistä ja vaihtoa, kuten kehittää kulttuurienvälistä vuorovaikutusta ja erityisesti ratkaista kulttuurieroihin tai uskonnollisten tapojen eroihin liittyvät mahdolliset ristiriidat, ja joilla pyritään näin parantamaan kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista jäsenvaltioiden yhteiskuntaan, arvoihin ja elämäntapaan) - Erityistavoite 5: Vastaanottavan yhteiskunnan osallistuminen kotouttamisprosessiin (toimet, joilla tarjotaan tehokkaita keinoja yleisen tietoisuuden parantamiseen ja edistetään vastaanottavan yhteiskunnan aktiivista osallistumista kotouttamisprosessiin). Jäsenvaltioiden ohjelmien lisäksi komissio voi osoittaa enintään seitsemän prosenttia vuosittain käytettävissä olevista EU-varoista valtioidenvälisiin hankkeisiin, tutkimuksiin tai muuntyyppisiin toimiin, jotka ovat unionin edun mukaisia, yhteisön toimien kautta. Varainhoitovuosina unioni osoitti määrärahoja kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisen valmistelutoimia varten (INTI). Tästä välineestä saatiin tärkeää käytännön kokemusta valtioidenvälisistä hankkeista, ja sen avulla jäsenvaltioiden erilaiset organisaatiot saattoivat valmistautua rahaston toiminnan käynnistämiseen vuonna TALOUSARVIOMÄÄRÄRAHAT Kotouttamisrahaston määrärahat vuosille on esitetty seuraavassa taulukossa. Taulukko 1 Kotouttamisrahastolle osoitetut yhteisön talousarviomäärärahat, Summat euroina Euroa ( * ) 2013 ( * ) Yhteensä Jäsenvaltiot yhteensä Yhteisön toimet YHTEENSÄ (*) Todelliset määrärahat Vuotta 2012 koskevat summat talousarvioesityksen mukaisesti. Vuotta 2013 koskevat luvut ovat alustavia. Kaikki jäsenvaltiot osallistuvat rahaston täytäntöönpanoon Tanskaa lukuun ottamatta Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti. Pöytäkirja on liitetty Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen. Jäsenvaltioiden ohjelmia varten käytettävissä olevat määrärahat jaetaan vuosittain 26 muun jäsenvaltion kesken kahden kriteerin perusteella: i) kussakin jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten keskimäärä kolmen 7 INTI-valmistelutoimien arviointi on saatavana osoitteessa FI 5 FI

6 edeltävän vuoden aikana ja ii) niiden kolmansien valtioiden kansalaisten keskimäärä (pois luettuina muutamat tietyt ryhmät), jotka ovat kolmen edeltävän vuoden aikana saaneet jäsenvaltiolta luvan oleskella jäsenvaltion alueella, soveltuvien painotuskertoimien mukaisesti. Rahaston rahoitusosuus jäsenvaltioiden hankkeille on enintään 50 prosenttia yksittäisen toimen kokonaiskustannuksista. Jos jäsenvaltio saa tukea koheesiorahastosta tai jos toimet kohdistuvat strategisissa suuntaviivoissa määritettyihin painopisteisiin, rahoitusosuus on enintään 75 prosenttia. 4. TÄYTÄNTÖÖNPANON VALMISTELU JÄSENVALTIOISSA Komissio antoi rahaston täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä 8, jotka koskevat kaikkia neljää rahastoa muutamin poikkeuksin. Sääntöjen avulla varmistetaan soveltamisen yhtenäisyys ja laaditaan yhteiset perusteet toimille ja raportoinnille. Säännöissä määrätään esimerkiksi valintamenettelyistä ja rahastosta tuetuista toimista aiheutuneiden kustannusten tukikelpoisuuden perusteista. Toinen tärkeä osa ohjeistusta, tukikelpoisuutta koskeva käsikirja, laadittiin valmisteluvaiheessa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Käsikirja, jota on ajantasaistettu säännöllisesti, sisältää käytännön esimerkkejä ja hankkeen hallinnointia koskevia parhaita käytänteitä. Kustannusten tukikelpoisuutta koskevista säännöistä järjestettiin myös tiedotustilaisuuksia. Yleistä ohjeistusta annettiin lisäksi SOLIDkomitean kokouksissa sekä kolmessa rahastoa käsitelleessä konferenssissa (vuonna 2008 aiheena oli rahasto yleensä, vuonna 2009 järjestettiin tarkastusviranomaisille tarkoitettu konferenssi sekä toimia ja arviointia koskeva konferenssi). Vaikka jäsenvaltiot vastaavat määrärahojen hallinnoinnista jaetun hallinnoinnin alaisten ohjelmien osalta, viimesijainen vastuu unionin talousarvion toteuttamisesta on kuitenkin komissiolla. Sen vuoksi jäsenvaltioilla on velvollisuus kehittää rahastoa varten kansallinen hallinnointi- ja valvontajärjestelmä. Siihen on nimettävä vastuuviranomainen, joka vastaa toimien hallinnoinnista ja jonka tukena on tarvittaessa valtuutettu viranomainen, sekä tarkastusviranomainen, joka puolestaan vastaa hallinnon ja valvontajärjestelmän tehokkaan toiminnan varmistamisesta. Lisäksi on nimettävä todentamisviranomainen, joka todentaa menotositteet ennen niiden lähettämistä komissiolle. Yhdessä nämä viranomaiset ovat vastuussa jäsenvaltiolle osoitettujen määrärahojen moitteettoman varainhoidon varmistamisesta. Kukin jäsenvaltio toimitti komissiolle kuvauksen hallinnointi- ja valvontajärjestelmästään, jotta komissio saattoi tarkastaa, että sovellettavia määräyksiä noudatetaan. Vuoden 2010 loppuun mennessä miltei kaikki jäsenvaltiot olivat saaneet hallinto- ja valvontajärjestelmänsä kuvauksesta komissiolta lausunnon, johon ei sisältynyt huomautuksia. Lisäksi rahaston hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä (jotka voivat olla yhteisiä muiden yleisohjelmaan kuuluvien rahastojen kanssa) oli tarkastettu paikan päällä 17 jäsenvaltiossa vuoden 2010 loppuun mennessä. Seitsemässä jäsenvaltiossa tarkastukset tehdään vuonna Useimmat järjestelmät vaikuttivat toimivan asianmukaisesti, joskin joissakin tapauksissa tarvittiin tiettyjä parannuksia. Tarkastuksissa, jotka jatkuvat koko ohjelmakauden , on keskitytty tässä vaiheessa etenkin valintamenettelyihin, viranomaisten käytettävissä oleviin 8 Päätös N:o 2008/457/EY, EUVL L 167, , s. 69. FI 6 FI

7 henkilöresursseihin sekä toteutettujen menettelyjen ja tehtävien dokumentointiin. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useimmissa jäsenvaltioissa on toimivat järjestelmät käytössä. 5. MONIVUOTISET OHJELMAT Rahastosta tuettavien monivuotisten ohjelmien hyväksyntä saatiin useimpien jäsenvaltioiden osalta päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä ja loppujen osalta vuoden 2009 alussa. Jotta täytäntöönpano vuosittaisten ohjelmien kautta ei viivästyisi, komissio hyväksyi yhtä aikaa monivuotisen ohjelman ja kaksi ensimmäistä vuosittaista ohjelmaa, vuosille 2007 ja Monivuotiset ohjelmat, joihin ei liity taloudellisia päätöksiä, kuuluvat strategiakehykseen, josta komissio ja kukin jäsenvaltio ovat sopineet jäsenvaltion ja rahaston määrärahojen yhteisen käytön osalta koko ohjelmakauden ajaksi. EU:n tasolla ne tukevat huomattavan monia kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista tukevia toimia, ja niiden kokonaissumma on lähes miljoonaa euroa kaudella Taulukko 2: Monivuotisten ohjelmien kokonaiskustannukset ja rahoituslähteet (Yhteenveto kaikkien jäsenvaltioiden monivuotisia ohjelmia koskevista rahoitussuunnitelmista seitsenvuotiselta kaudelta) Kaikki luvut ovat miljoonia euroja, ja ne ovat viitteellisiä. Rahoituslähde Viitteelliset summat % Eurooppalainen rahasto kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten A 769 miljoonaa euroa (*) 55,6 % Jäsenvaltioiden julkiset määrärahat B 456 miljoonaa euroa 32,9 % Julkinen rahoitus yhteensä C = A + B miljoonaa euroa 88,5 % Yksityiset määrärahat D 159 miljoonaa euroa 11,5 % Monivuotisten kokonaiskustannukset ohjelmien E = C + D miljoonaa euroa 100 % (*) Rahaston määrärahat jäsenvaltioiden monivuotisiin ohjelmiin, jotka luonnosteltiin vuonna 2008, perustuivat budjettivallan käyttäjän päättämiin talousarviomäärärahoihin vuosille 2007 ja 2008 sekä ohjelmakauden jäljellä olevia vuosia koskeviin ennakkoarvioihin. Tästä syystä kokonaissumma 769 miljoonaa euroa poikkeaa hieman taulukon 1 kokonaissummasta, joka oli miljoonaa euroa. Se puolestaan perustuu rahaston todellisiin talousarviomäärärahoihin vuosiksi ja vuosia 2012 ja 2013 koskeviin ennusteisiin. Jäsenvaltioiden kotouttamislakien voimaantuloa ja jäsenvaltioiden kotouttamisohjelmien täytäntöönpanoa koskevien tietojen sekä jäsenvaltioiden monivuotisissa ohjelmissa ilmoittamien tietojen perusteella on ilmeistä, että joiltakin jäsenvaltioilta puuttui ohjelmien 9 Yhteenveto koko monivuotisesta ohjelmasta on osoitteessa FI 7 FI

8 käynnistämisvaiheessa kokemusta erityisesti kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseen tarkoitetuista toimista. Tämä koski esimerkiksi Irlantia, Kreikkaa, Liettuaa, Romaniaa ja Unkaria. Toisaalta useat jäsenvaltiot, kuten Alankomaat, Espanja, Itävalta ja Ranska, pystyivät toimimaan jo kertyneen kansallisen kokemuksen ja merkittävien rahoitusohjelmien varassa. Kolmansien maiden kansalaisten tehokkaan kotouttamisen painopistealat vaihtelivat jäsenvaltioittain, ja niihin vaikuttivat kunkin jäsenvaltion maahanmuuttohistoria, kolmansien maiden kansalaisten osuus kokonaisväestöstä, tämänhetkiset maahanmuuttovirrat, taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne ja olosuhteet, kotouttamista tukevien rakenteiden ja palveluiden saatavuus sekä institutionaalinen rakenne. Näistä eroista huolimatta useimmat jäsenvaltiot painottivat monia samoja tukitoimia. Ensimmäisenä mainittakoon kaksisuuntainen lähestymistapa, jonka mukaan sekä vastatulleiden maahanmuuttajien että vastaanottavan yhteiskunnan olisi osallistuttava kotouttamisprosessiin (tämä oli yhteistä 21 jäsenvaltiolle). Tähän lähestymistapaan kuuluu myös suvaitsevuuden ja tietoisuuden lisääminen, maahanmuuttajien syrjinnän torjuminen sekä kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistäminen. Toinen keskeinen painopiste (15 jäsenvaltiota) oli kansalaistiedon sekä vastaanottajamaan historiaa, instituutioita sekä perusnormeja ja -arvoja koskevan tiedon tarjoaminen kolmansien maiden kansalaisille. Kolmas keskeinen haaste (13 jäsenvaltiota) oli julkisten ja yksityisten palveluiden mukauttaminen monikulttuuriseen yhteiskuntaan sekä kolmansien maiden kansalaisten kanssa vuorovaikutuksessa olevien organisaatioiden valmiuksien lisääminen. Myös kielitaidon parantaminen oli selvä painopisteala (12 jäsenvaltiota). Painopisteen 1 (ks. luku 2) osuus rahaston määrärahoista kaudella on ehdottomasti suurin (suunniteltu 75 prosentin osuus EU-tasolla, vaihtelee 94 prosentista (Tšekki) 41 prosenttiin (Suomi)), ja sen osuus on selvästi suurempi kuin painopisteiden 2 (12 prosenttia EU-tasolla), 3 (9 prosenttia) ja 4 (4 prosenttia). Suomi on korostanut painopistettä 2 suhteellisesti enemmän, ja se on ainoa jäsenvaltio, jonka odotetaan saavan rahastosta alle 50 prosentin tuen painopisteen 1 mukaisille toimilleen. FI 8 FI

9 Kuva 1: EU-määrärahojen jakauma neljän painopisteen välillä monivuotisissa ohjelmissa Alankomaat Belgia Bulgaria Espanja Irlanti Italia Itävalta Kreikka Kypros Latvia Liettua Luxemburg Malta Portugali Puola Ranska Romania Ruotsi Saksa Slovakia Slovenia Suomi Tšekki Unkari Viro Yhdistynyt kuningaskunta Painopiste 1 Painopiste 2 Painopiste 3 Painopiste 4 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Rahaston perussäädöksessä edellytetään, että kunkin jäsenvaltion on hoidettava voimassa olevien kansallisten sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti niiden viranomaisten ja elinten väliset kumppanuusjärjestelyt, jotka osallistuvat monivuotisen ohjelman täytäntöönpanoon tai jotka voisivat osallistua ohjelman kehittämiseen hyödyllisellä tavalla. Rahaston kumppanuusjärjestelyjen piiriin on otettava viranomaisia, jotka vastaavat Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan pakolaisrahaston tukitoimien hallinnoinnista. Monivuotisissa ohjelmissa on kuvaus kumppanuusjärjestelyjen organisatorisesta rakenteesta kussakin jäsenvaltiossa. Kumppanuuskomiteat koostuvat usein monista ministeriöistä, edellä mainituista Euroopan sosiaalirahastosta ja Euroopan pakolaisrahastosta rahoitettavien toimien täytäntöönpanosta vastaavista viranomaisista, sekä vähemmässä määrin myös paikallisviranomaisista ja kansalaisjärjestöistä. Joissakin jäsenvaltioissa kumppanuuskomiteat toimivat kahdella tasolla, eli on esimerkiksi yleinen komitea ja sen lisäksi erityistyöryhmiä tai asiantuntijaryhmiä. Virallisten komiteoiden lisäksi useimmat jäsenvaltiot ovat pitäneet kaikkien hankkeen toteuttamiseen osallistuvien organisaatioiden kanssa säännöllisiä kokouksia (esimerkiksi kerran tai kahdesti vuodessa) arvioidakseen tuloksia ja epäkohtia ja keskustellakseen seuraavien vuosittaisten ohjelmien rahoituksen painopisteistä. Rahastosta myönnettyjen määrärahojen täydentäminen muista EU:n rahoitusvälineistä varmistetaan ensisijaisesti jäsenvaltioissa eri rahastojen hallinnoinnista vastaavien FI 9 FI

10 viranomaisten tiiviin yhteistyön avulla kumppanuuden puitteissa. Yleensä tähän kuuluu asianomaisten viranomaisten kuuleminen suunnittelu- ja ohjelmasuunnitteluvaiheessa sekä rahoitettaviksi valittuja konkreettisia hankkeita koskevan luettelon osalta. Tämä on yksinkertaista, jos sama viranomainen vastaa useista yleisohjelman alaisista rahastoista (esimerkiksi Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Kreikassa, Romaniassa, Slovakiassa, Sloveniassa, Saksassa, Suomessa, Tšekissä, Unkarissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa rahaston vastuuviranomainen on sama kuin Euroopan pakolaisrahaston vastuuviranomainen). Lisäksi monissa jäsenvaltioissa rahoituksen hakijoiden on ilmoitettava mahdolliset muut EU:n tai jäsenvaltion rahoituslähteet tai perusteltava rahaston merkitys muihin käytettävissä oleviin EU-rahastoihin nähden tai sitouduttava olemaan käyttämättä muuta EU-rahoitusta rahaston tukemissa hankkeissa. Rahaston ja muiden EU-rahoitusvälineiden päällekkäisyyden välttämiseksi monet jäsenvaltiot ovat sopineet, että rahasto täydentää Euroopan sosiaalirahastosta tuettavia toimia. Tämä toteutetaan esimerkiksi siten, että rahastosta tuetaan toimia, joiden tarkoituksena on nostaa kolmansien maiden kansalaisten taidot sille tasolle, jota Euroopan sosiaalirahastosta tuettavien, työmarkkinoille pääsemiseen tarkoitettuihin toimiin osallistuminen edellyttää. Monissa jäsenvaltioissa rahaston ja Euroopan sosiaalirahaston välille on syntynyt todellisia yhteisvaikutuksia etenkin silloin, kun rahaston vastuuviranomainen on sama kuin Euroopan sosiaalirahaston vastuuviranomainen. Näin on esimerkiksi Belgiassa, Espanjassa ja Ruotsissa. Tämän lisäksi rahaston vastuuviranomainen on myös Euroopan sosiaalirahaston kumppanuusjäsen useissa jäsenvaltioissa. Tämä koskee esimerkiksi Irlantia, Itävaltaa ja Unkaria. 6. KOLMANSIEN MAIDEN KANSALAISTEN KOTOUTTAMISTA VARTEN TARKOITETUN EUROOPPALAISEN RAHASTON TALOUSARVION TOTEUTUMINEN KAUDELLA Kertomuskausi kattaa 29 prosenttia rahaston kokonaisviitemäärästä, ja jaetusti ja suoraan hallinnoitaviin toimiin käytettävissä olevat EU-määrärahat ovat yhteensä 239,9 miljoonaa euroa. FI 10 FI

11 6.1. Jäsenvaltioissa toteutetut ohjelmat (jaettu hallinnointi) Rahaston täytäntöönpanon kolmelle ensimmäiselle vuodelle hyväksyttiin 78 vuosittaista ohjelmaa, joihin osoitetut määrärahat olivat yhteensä noin 223,1 miljoonaa euroa. Rahaston määrärahojen jakauma jäsenvaltioittain oikeusperustan mukaista jakoperustetta soveltaen on esitetty kuvassa 2. Kuva 2: Jäsenvaltioiden ohjelmille osoitettujen EU-määrärahojen jakauma, Summat miljoonina euroina (luvut pyöristetty) Unkari 3,75 Tšekki Suomi 5,39 2,55 Slovenia 2,14 Slovakia 1,79 Yhdistynyt kuningaskunta 34,27 Viro 2,69 Alankomaat 5,55 Belgia 4,67 Bulgaria 1,87 Espanja 34,71 Irlanti 2,65 Saksa 33,59 Ruotsi 4,48 Romania 2,35 Ranska 18,21 Puola 5,10 Portugali 5,05 Malta 1,59 Luxemburg 1,61 Latvia 3,54 Italia 29,97 Itävalta 4,87 Kreikka 6,24 Liettua 2,03 Kypros 2,47 Kaudella viisi suurinta tuensaajaa olivat Espanja (34,7 miljoonaa euroa), Yhdistynyt kuningaskunta (34,3 miljoonaa euroa), Saksa (33,6 miljoonaa euroa) ja Italia (30 miljoonaa euroa) (kunkin osuus prosenttia jäsenvaltioiden ohjelmille myönnetyistä EUmäärärahoista). Kuudennella sijalla oli Ranska (18,2 miljoonaa euroa eli kahdeksan prosenttia kokonaissummasta). Yhteensä nämä valtiot saivat noin 68 prosenttia kertomuskaudella jäsenvaltioiden ohjelmille jaetuista kokonaismäärärahoista. Seuraavilla sijoilla, joskin pienen välimatkan päässä, on kahdeksan jäsenvaltiota, joista kukin sai 2 3 prosenttia kaudella 2007 jaetuista määrärahoista, eli 4,5 5 miljoonaa euroa (Alankomaat, Belgia, Itävalta, Kreikka, Portugali, Puola, Ruotsi ja Tšekki). Kaikki muut jäsenvaltiot saivat 0,7 1,7 prosenttia käytettävissä olevista rahaston määrärahoista. Kaudella näiden 13 jäsenvaltion määrärahat vaihtelivat 1,59 miljoonasta eurosta (Malta) 3,75 miljoonaan euroon (Unkari). FI 11 FI

12 Kaudella viisi suurinta tuensaajajäsenvaltiota ovat pysyneet samoina, mutta niiden järjestys on hieman muuttunut: vuodesta 2011 alkaen ensimmäisellä sijalla on Italia, jonka jälkeen tulevat Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja, Saksa ja Ranska tässä järjestyksessä. Tämä kuvastaa jäsenvaltioiden maahanmuuttovirtoja ja jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten määrää rahaston määrärahojen jakamisessa jäsenvaltioiden kesken käytetyllä viitekaudella 10. Kun jäsenvaltioiden talousarvioista vuosittaisiin ohjelmiin myönnetyt ja tuensaajien myöntämät määrärahat lisätään rahaston rahoitusosuuteen, kaikkien rahoitettavien toimien kokonaiskustannukset ovat noin 371 miljoonaa euroa kolmivuotiskaudella Rahaston rahoitusosuus tästä summasta oli noin 60 prosenttia, jäsenvaltioiden kansallinen julkinen rahoitus oli hieman alle 35 prosenttia (128,7 miljoonaa euroa) ja tuensaajien rahoittama osuus oli likimain viisi prosenttia (19,5 miljoonaa euroa) suunnitelluista kokonaiskustannuksista. Nämä prosenttiosuudet ovat pitkälti monivuotisissa ohjelmissa asetettujen osuuksien mukaisia (ks. taulukko 2 luvussa 5) ottaen huomioon, että lähtökohtaisesti tuensaajien odotettua rahoitusosuutta voitiin ainoastaan suunnitella ohjelmakauden alussa. Jäsenvaltiot pystyivät käyttämään kutakin vuosittaista ohjelmaa varten enintään seitsemän prosenttia vuosittaisesta määrärahastaan, minkä lisäksi käytettävissä oli euroa rahaston hallinnoinnin teknisen tuen rahoittamiseen. Tekniseen tukeen osoitetut määrärahat jäsenvaltioissa olivat yhteensä viisi miljoonaa euroa (2007), 5,8 miljoonaa euroa (2008) ja 7,1 miljoonaa euroa (2009). Vuoden 2010 loppuun mennessä ilmoitetun käyttöasteen mukaan jäsenvaltioiden maksusitoumukset ovat olleet melko suuret vuonna 2007 (82 prosenttia määrärahoista) ja vuonna 2008 (83 prosenttia), ja vuonna 2009 ne olivat miltei sata prosenttia. Vuodelta 2007 kuusi jäsenvaltiota ilmoitti lähes sadan prosentin maksusitoumuksista, ja neljässä muussa jäsenvaltiossa vastaava luku oli 90 prosenttia tai enemmän. Vuonna 2008 neljä jäsenvaltiota saavutti melkein sadan prosentin maksusitoumusasteen, ja seitsemän muuta jäsenvaltiota käytti lähes 90 prosenttia niille osoitetuista määrärahoista. Kauden maksusitoumukset kuvastavat jäsenvaltioiden ohjelmien yleistä täytäntöönpanomallia. Useimmissa jäsenvaltioissa ohjelmien aloitusvaiheessa ilmeni viivästyksiä vuosina 2007 ja 2008 (ks. luku 7.4). Monissa jäsenvaltioissa nämä ongelmat on saatu kuitenkin ratkaistua ajan myötä, minkä vuoksi vuoden 2009 vuosittaiset ohjelmat on voitu panna täytäntöön suhteellisen sujuvasti useimmissa jäsenvaltioissa Yhteisön toimet Komissio hyväksyi vuosille 2007, 2008, 2009, 2010 ja 2011 vuosittaiset työohjelmat, joissa määritetään rahastosta rahoitettavien yhteisön toimien painopisteet ja tavoitteet sekä tukitoimia varten suunnitellut toimet. Yhteisön toimet kohdistuvat aina valtioidenvälisiin hankkeisiin ja toimiin, jotka ovat unionin edun mukaisia kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisessa. 10 Lisätietoja määrärahojen jakamista koskevien perusteiden soveltamisesta jäsenvaltioittain ulkorajarahaston, kotouttamisrahaston sekä Euroopan paluurahaston osalta on asiakirjoissa KOM(2011) 448 ja SEC(2011) 940. FI 12 FI

13 Edellä mainitulla kaudella avustuksia myönnettiin ehdotuspyyntöjen perusteella. Ne olivat avoimia kaikenlaisille organisaatioille sillä ehdolla, että kussakin hankkeessa on osallistujia vähintään 3 5 jäsenvaltiosta. Ehdotuspyyntöjen painopisteitä olivat muun muassa seuraavat: tiettyjä ryhmiä, esimerkiksi naisia ja lapsia, koskevien kotouttamisstrategioiden ja -toimien edistäminen, paikallistason kotouttamistoimet, kuten asuinalueiden monimuotoisuuden hallinta, kotouttamisprosessia koskevien julkisten ja maahanmuuttajien näkemysten kerääminen sekä maahanpääsypolitiikkojen ja kotouttamisprosessien välisten yhteyksien tutkiminen. Vuosina komissio rahoitti avustuksin yhteensä 37:ää valtioidenvälistä hanketta, ja avustusten yhteissumma oli 17,85 miljoonaa euroa. Avustukset veivät suurimman osan käytettävissä olevista EU-määrärahoista. Niiden lisäksi yhteisön toimista rahoitettiin useita julkisia hankintoja. Tältä osin erityisen kiinnostavia ovat seuraavat hankkeet: Euroopan kotouttamisfoorumille 11 myönnetty tuki: kyseessä on komission perustama foorumi, jolla voidaan vaihtaa kokemuksia ja keskustella kotouttamisesta kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa ja joka on kokoontunut kahdesti vuodessa vuodesta 2008 alkaen. Kotouttamisen eurooppalainen verkkosivusto 12 : kyseessä on vuorovaikutteinen verkkosivusto, joka on kaikkien kotouttamiseen liittyvien sidosryhmien käytettävissä. Sivustolla on tarjolla paljon dokumentaatiota, uutisia ja hyviä käytänteitä kaikista EU:n jäsenvaltioista, ja se palvelee myös tiedonvaihtoa. Kotouttamiskäsikirja päättäjille ja käytännön toimijoille 13 : käsikirjasta on julkaistu jo kolme laitosta, ja sen tarkoituksena on koota yhteen ja levittää hyviä käytänteitä kotouttamiseen liittyviltä eri aihealoilta, joita ovat esimerkiksi tiedotusvälineet ja kotoutuminen, tietoisuuden lisääminen ja maahanmuuttajien voimaannuttaminen, kansalaisuuden saaminen ja aktiivinen kansalaisuus ja maahanmuuttajanuoret, koulutus ja työmarkkinat. 7. VUOSIEN 2007, 2008 JA 2009 OHJELMIEN TÄYTÄNTÖÖNPANO JÄSENVALTIOISSA Perussäädöksen 14 mukaisesti jäsenvaltioiden oli toimitettava komissiolle 30. kesäkuuta 2010 mennessä arviointikertomus rahastosta tuettujen toimien toteuttamisesta. Kaikki jäsenvaltiot käyttivät kertomuksen laatimisessa komission toimittamaa yhteistä mallia. Näin varhaisessa vaiheessa monivuotisten ohjelmien täytäntöönpanoa (kesäkuussa 2010 jäsenvaltioiden käytettävissä oli vain vuoden 2007 ohjelmaa koskevat lopulliset tiedot, vuoden 2008 ohjelman täytäntöönpano oli juuri päättynyt ja vuoden 2009 ohjelma oli vielä meneillään) jäsenvaltioiden kertomuksissa käsitellään olosuhteiden pakosta lähinnä täytäntöönpanoa koskevia seikkoja tulosten ja vaikutusten sijasta. Niitä puolestaan käsitellään rahastosta kaudella tuettujen toimien tuloksia ja vaikutusta käsittelevissä jäsenvaltioiden Katso lisätietoja Euroopan kotouttamisfoorumista osoitteesta Päätöksen 2007/435/EY 48 artiklan 2 kohdan a alakohta. FI 13 FI

14 arviointikertomuksissa, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 30. kesäkuuta 2012 mennessä. Tässä luvussa esitellään ja vertaillaan vuosien 2007, 2008 ja 2009 ohjelmien täytäntöönpanoa koskevia tietoja ja lukuja jäsenvaltioiden kertomuksien perusteella. On syytä korostaa, että kerätyt luvut ovat keskiarvoja, jotka eivät aina kuvasta poikkeamia suuntauksista. Keskiarvotuloksista poikkeavat tai eroavat tulokset on merkitty mahdollisuuksien mukaan Yleiskatsaus Kolmen ensimmäisen vuosittaisen ohjelman (2007, 2008 ja 2009) myötä rahastosta oli rahoitettu jäsenvaltioissa yhteensä hanketta 30. kesäkuuta 2010 mennessä. EU:n tasolla tämä vastaa keskimäärin 75:tä rahoitettua hanketta kussakin jäsenvaltiossa kolmen vuosittaisen ohjelman osalta, joskin jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja (ks. jäljempänä oleva taulukko 4). Taulukko 4: Kolmessa vuosittaisessa ohjelmassa (2007, 2008 ja 2009) rahoitetut hankkeet Jäsenvaltiot Vuoden 2007 ohjelma Vuoden 2008 ohjelma Vuoden 2009 ohjelma* Yhteensä Alankomaat Belgia Bulgaria Espanja Irlanti Italia Itävalta Kreikka Kypros Latvia Liettua Luxemburg Malta Portugali Puola Ranska Romania Ruotsi Saksa Slovakia Slovenia Suomi Tšekki Unkari Viro Yhdistynyt kuningaskunta EU yhteensä * Vuoden 2009 ohjelman osalta hankkeiden valinta ja rahoitus oli 30. kesäkuuta 2010 vielä meneillään. Vaikka eniten määrärahoja saaneissa jäsenvaltioissa on yleensä myös eniten rahoitettuja hankkeita (Espanja 530, Saksa 369, Italia 161) ja vaikka toisaalta vähiten määrärahoja FI 14 FI

15 saaneissa jäsenvaltioissa on vähiten rahoitettuja hankkeita (Malta 4, Slovenia 5 ja Irlanti 8), hankkeiden määrä ei aina vastaa myönnettyjen määrärahojen suuruutta. Esimerkiksi Viro sai verrattain vähän määrärahoja, mutta se rahoitti likimain yhtä montaa hanketta kuin Italia. Yhdistynyt kuningaskunta, yksi rahaston suurimmista tuensaajista, puolestaan keskitti määrärahansa suurempiin hankkeisiin, joiden määrä oli suhteellisen pieni (noin 30). Näin ollen jäsenvaltioiden hankkeiden määrä kuvastaa niiden rahoitusstrategiaa (tuetaanko monia hankkeita vai keskitytäänkö harvempiin), mikä näkyy myös hankekohtaisen EU-rahoituksen keskimääräisessä summassa. Jäsenvaltioiden ohjelmissa rahoitetut hankkeet olivat yleensä pieniä tai keskikokoisia, ja EU-rahoituksen osuus oli keskimäärin euroa hanketta kohti. Kuudessatoista jäsenvaltiossa (Belgia, Bulgaria, Espanja, Itävalta, Latvia, Liettua, Luxemburg, Portugali, Puola, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Suomi, Tšekki, Unkari ja Viro) se oli jopa tätä pienempi ( euroa). Jäsenvaltioista Virossa, Bulgariassa, Luxemburgissa ja Puolassa hankekohtainen EU-rahoitus oli pienin (ks. jäljempänä oleva taulukko 5). Sen sijaan kymmenessä jäsenvaltiossa keskimääräinen EU-rahoitus hanketta kohti oli suurempi kuin koko EU:n keskiarvo (Alankomaat, Irlanti, Italia, Kreikka, Kypros, Malta, Ranska, Romania, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta). Jäsenvaltio, jonka keskimääräinen hankekohtainen EU-rahoitus oli suurin, oli selkeästi Ranska. Seuraavilla sijoilla ja jonkin matkan päässä olivat Yhdistynyt kuningaskunta, Slovenia ja Alankomaat. FI 15 FI

16 Taulukko 5: Euroopan kotouttamisrahaston hankekohtaisen rahoituksen keskiarvo ohjelmavuosina Kotouttamisrahaston maksusitoumukset jäsenvaltioittain (2007 ja 2008) Hankkeiden lkm (2007 ja 2008) Kotouttamisrahaston hankekohtaisen rahoituksen keskimäärä Alankomaat , ,46 Belgia , ,27 Bulgaria , ,53 Espanja , ,39 Irlanti , ,38 Italia , ,89 Itävalta , ,50 Kreikka , ,52 Kypros , ,59 Latvia , ,16 Liettua , ,36 Luxemburg , ,32 Malta , ,20 Portugali , ,08 Puola , ,22 Ranska , ,00 Romania , ,54 Ruotsi , ,30 Saksa , ,09 Slovakia , ,27 Slovenia , ,52 Suomi , ,14 Tšekki , ,15 Unkari , ,54 Viro , ,35 Yhdistynyt kuningaskunta , ,96 Euroopan unioni , ,89 * Koska hankkeiden valinta ja rahoitus vuoden 2009 osalta oli 30. kesäkuuta 2010 vielä kesken, keskimääräinen hankekohtainen EU-rahoitus on laskettu kahden ensimmäisen vuosittaisen ohjelman perusteella. FI 16 FI

17 7.2. Toteuttamistavat, hankkeiden valinta ja rahoitus Yleisohjelmassa jäsenvaltioilla on valittavanaan kaksi toteuttamistapaa: vastuuviranomainen toimii tuen myöntäjänä, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että hankkeet toteutetaan avoimien ehdotuspyyntöjen perusteella (perustelluissa tapauksissa avustuksia voidaan myöntää ilman ehdotuspyyntöjä) vastuuviranomainen toimii toimeenpanijana, mikä tarkoittaa sitä, että vastuuviranomainen päättää hankkeiden toteuttamisesta suoraan, yksin tai yhdessä jäsenvaltion jonkin viranomaisen kanssa teknisen asiantuntemuksensa, laajan erikoistumisensa tai hallinnollisen päätöksentekovaltansa perusteella, koska hankkeiden luonteen vuoksi muunlainen täytäntöönpano ei ole mahdollista esimerkiksi lakiin perustuvassa monopolitilanteessa tai turvallisuuteen liittyvistä syistä. Rahaston tarkoituksen ja tällä alalla toimivien sidosryhmien moninaisuuden vuoksi yleisin toteuttamistapa oli odotetusti tuen myöntäminen. Sitä käytettiin 95 prosentissa kaikista rahoitetuista hankkeista (yhteensä hanketta). Itse asiassa kaikki jäsenvaltiot toteuttivat ohjelmansa kokonaan tai osittain myöntämällä tukea. Vain yhdeksän jäsenvaltiota (Espanja, Italia, Kypros, Latvia, Ranska, Slovakia, Slovenia, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta) käytti toimeenpanomenetelmää yhteensä 97 hankkeseen. Lisäksi useimpia toimeenpanomenetelmällä toteutettuja hankkeita rahoitettiin monivuotisen ohjelmakauden alussa, ja myöhemmin niiden määrä väheni. Tukimenetelmää käyttäneistä jäsenvaltioista vain kahdeksan (Alankomaat, Irlanti, Itävalta, Latvia, Liettua, Luxemburg, Ranska ja Slovenia) järjesti ainoastaan yhden ehdotuspyynnön kutakin vuosittaista ohjelmaa kohti. Kaikissa muissa jäsenvaltiossa vähintään yhden vuosittaisen ohjelman osalta tarvittiin useita ehdotuspyyntöjä, sillä yksi pyyntö ei riittänyt määrärahojen täysimääräiseen käyttämiseen tai niitä tarvittiin ohjelman eri osa-alueiden kattamiseen. Ehdotuspyyntöihin saatiin runsaasti vastauksia, yhteensä ehdotusta kolmivuotiselle kaudelle. Ehdotuksia toimittivat kaikenlaiset organisaatiot kuten kansalliset, alueelliset tai paikalliset viranomaiset, kaikentyyppiset kansalaisjärjestöt sekä koulutus- ja tutkimuslaitokset. Pelkästään vuoden 2009 ohjelmaa varten toimitettiin yhteensä miltei ehdotusta (ks. taulukko 6). Koska ehdotuksia saatiin paljon, niistä voitiin valita vain 47 prosenttia, ja niistä 73 prosentille myönnettiin rahoitusta. Muutamat jäsenvaltiot ilmoittivat käytettävissä olevan rahoituksen olleen rajoittava tekijä (esimerkiksi Bulgaria, Italia, Liettua ja Viro), mutta se ei ollut ainoa syy ehdotusten hylkäämiselle tai sille, ettei valittuja ehdotuksia lopulta rahoitettu. Kun vastuuviranomaiset analysoivat valittuja ehdotuksia tarkemmin, saattoi esimerkiksi käydä niin, ettei ehdotukselle myönnetty rahoitusta, koska täytäntöönpanevan organisaation tilanne oli heikentynyt tai koska se ei voinut enää järjestää siltä itseltään odotettua rahoitusosuutta tai koska tärkeitä teknisiä yksityiskohtia ei voitu toimittaa avustuksen myöntämistä varten. Tämä osoittaa, että vastuuviranomaiset suhtautuivat hankkeiden rahoittamista rahaston määrärahoilla koskevaan tehtäväänsä vakavasti. FI 17 FI

18 Taulukko 6: Ehdotetut, valitut ja rahoitetut hankkeet vuosina tukimenetelmän mukaisesti ehdotuspyyntöjen perusteella Jäsenvaltiot Vastaanotetut ehdotukset Vuoden 2007 ohjelma Vuoden 2008 ohjelma Vuoden 2009 ohjelma Yhteensä Valitut hankkeet Rahoitetut hankkeet Vastaanotetut ehdotukset Valitut hankkeet Rahoitetut hankkeet Vastaanotetut ehdotukset Valitut hankkeet Rahoitetut hankkeet Vastaanotetut ehdotukset Alankomaat Belgia Bulgaria Espanja Irlanti Italia Itävalta Kreikka Kypros Latvia Liettua Luxemburg Malta Portugali Puola Ranska Romania Ruotsi Saksa Slovakia Slovenia Suomi Tšekki Unkari Viro Yhdistynyt kuningaskunta EU yhteensä Huomio: Taulukko koskee vain ehdotuksia/hankkeita, jotka on toimitettu, valittu ja rahoitettu tukimenetelmällä ehdotuspyyntöjen perusteella (taulukko ei siis koske hankkeita, joita on rahoitettu poikkeuksellisesti ilman ehdotuspyyntöjä, tai joita on rahoitettu toimeenpano menetelmällä). Jos yhtä vuosittaista ohjelmaa kohti järjestettiin useampi kuin yksi ehdotuspyyntö, luvut koskevat vastaanotettujen ehdotusten, valittujen hankkeiden ja rahoitettujen hankkeiden kokonaismäärää kaikkien kyseiseen vuosittaiseen ohjelmaan liittyvien pyyntöjen osalta. Valitut hankkeet Rahoitetut hankkeet FI 18 FI

19 7.3. Hankealat painopisteiden ja erityistavoitteiden toteuttaminen Rahoitettujen hankkeiden suuren määrän ja hankkeita toteuttavien organisaatioiden moninaisuuden vuoksi tarkasteltavana oleva kausi kattoi laajan kirjon erilaisia aiheita. Rahoitetut hankkeet voidaan luokitella niiden päätavoitteen perusteella yleisesti ottaen kolmeen luokkaan, eli hankkeisiin, joiden kohteina olivat ensisijaisesti kolmansien maiden kansalaiset tai vastaanottava yhteiskunta sekä kolmansien maiden kansalaisille tarkoitetut julkiset ja yksityiset palvelut (ks. taulukko 7). Rahoitettuja toimintatyyppejä kuvataan yksityiskohtaisesti seuraavilla sivuilla. Yleisimmät rahastosta tuetut toimet jäsenvaltioissa kohdistuivat ensisijaisesti kolmansien maiden kansalaisiin, ja hankkeissa tähdättiin erityisesti tiedon lisäämiseen ja koulutukseen kielitaidon, käytännön tietojen ja kansalaistiedon osalta. Kaksisuuntainen lähestymistapa oli melkein yhtä tärkeä. Useimmissa jäsenvaltioissa toiseksi yleisintä ja yhtä tärkeää oli rahoittaa yleisesti valmiuksien lisäämiseen tähdänneitä toimia (julkisten ja yksityisten palveluiden mukauttaminen sekä niiden yhteensovittaminen), jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä vastaanottavaan yhteiskuntaan kohdistettuja toimia kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistämiseksi. On kiintoisaa, että jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäksi myös tutkimus, selvitykset, seuranta ja valvonta ovat kehittyneet ohjelmakauden alussa ennakoitua enemmän. Painopisteen 1 toteuttamista koskevien hankkeiden osuus oli noin 80 prosenttia kaikista hankkeista, eli huomattavasti enemmän kuin painopisteeseen 3 (10 prosenttia), painopisteeseen 2 (kuusi prosenttia) ja painopisteeseen 4 (neljä prosenttia) liittyvien hankkeiden osuus. Painopisteiden osuudet vastaavat ohjelmakauden alussa suunniteltuja kokonaismääriä. Rahaston neljästä erityistavoitteesta (ks. luku 2) selvästi suurin on hiljattain saapuneiden kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisprosessin kehittämistä ja toteuttamista jäsenvaltioissa koskeva tavoite. Lähes 70 prosenttia kaikista rahoitetuista hankkeista liittyi tähän tavoitteeseen. Tämä vastaa perussäädöksen määräystä, jonka mukaan rahaston toteuttamisessa keskitytään ensisijaisesti toimiin, jotka liittyvät vasta maahan saapuneiden kolmansien maiden kansalaisten kotoutumiseen. Jäsenvaltiot hyödynsivät laajasti mahdollisuutta saada enemmän EU-rahoitusta hankkeille, joissa toteutetaan yhtä tai useampaa erityistavoitetta; tämä koski 62:ta prosenttia kaikista hankkeista. Eniten oli hankkeita, joissa toteutettiin useita erityistavoitteita. Seuraavaksi eniten oli hankkeita, joissa toteutettiin erityistavoitteita 2 ja 5. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja. Esimerkiksi Espanjassa, Italiassa ja Latviassa toteutettiin kaikkien viiden erityistavoitteen alaisia hankkeita. Toisaalta Itävallassa, Kyproksella ja Sloveniassa toteutettiin vain yhteen erityistavoitteeseen liittyviä hankkeita (erityistavoite 4), kuten myös Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (erityistavoite 2). Espanjassa, Maltalla ja Ruotsissa kaikissa tukimenetelmän mukaisesti rahoitetuissa hankkeissa toteutettiin yhtä tai useampaa erityistavoitetta. Kaiken kaikkiaan monivuotisten ohjelmien suunnitteluvaiheessa määritellyt ensisijaiset tarpeet ovat pääsääntöisesti osoittautuneet paikkansa pitäviksi, ja keskeiset muutokset johtuivat vain varsinaisista ehdotuksista, joita hankkeita toteuttavat organisaatiot toimittivat ehdotuspyyntöjen perusteella. FI 19 FI

20 Taulukko 7: Yhteenveto jäsenvaltioiden rahoittamista toimista vuosittaisissa ohjelmissa kaudella Kohderyhmä Toimen tyyppi Painopiste 1: Painopiste 2: Painopiste 3: Painopiste 4: Jäsenvaltiot yhteensä Kielitaidon parantaminen (ja valmiuksien lisääminen tältä osin) 20: AT, BE, CY, CZ, DE, EE, FR, EL, HU, IE, IT, LV, LT, LU, PL, RO, SK, SI, ES, UK 2: BE, CY 1: MT 21: AT, BE, CY, CZ, DE, EE, FR, EL, HU, IE, IT, LV, LT, LU, MT, PL, RO, SK, SI, ES, UK Yleisen ja käytännöllisen tiedon levittäminen (oikeudet ja velvollisuudet, käytettävissä olevat palvelut jne.) sekä kansalaistieto (vastaanottavan jäsenvaltion kulttuuri, historia ja instituutiot) 22: AT, BE, BG, CY, CZ, EE, FI, EL, HU, IE, IT, LV, LT, LU, PL, PT, RO, SK, SI, ES, SE, UK 1: IT 6: BE, EE, FI, HU, IT, LV 2: BE, MT 23: AT, BE, BG, CY, CZ, EE, FI, EL, HU, IE, IT, LV, LT, LU, MT, PL, PT, RO, SK, SI, ES, SE, UK Kolmansien maiden kansalaiset Pääsy muihin koulutuksen muotoihin 6: BE, EE, EL, LV, SE, UK 1: CZ Valmistavat toimet työmarkkinoille pääsyn sekä työ- ja elinkeinoelämään osallistumisen helpottamiseksi ja omatoimisuuden lisääminen Sosiaalinen ja oikeudellinen ohjaus ja neuvonta Kaksisuuntainen lähestymistapa: kolmansien maiden kansalaisten vastaanottavan yhteiskunnan kansalaisten elämään, palveluihin ja vaihtoon osallistumisen helpottaminen tai edistäminen 12: AT, BG, DE, EL, LT, MT, PL, PT, RO, SK, ES, SE 11: BE, CZ, FI, FR, HU, LV, PL, PT, RO, SK, ES 14: AT, CY, DE, EE, EL, HU, IE, IT, LU, MT, NL, SK, ES, SE 1: CZ 3: FI, LV, LT 3: CZ, FI, LV 3: FI, LV, SK 1: MT 7: BE, CZ, EE, EL, LV, SE, UK 15: AT, BG, CZ, DE, FI, EL, LV, LT, MT, PL, PT, RO, SK, ES, SE 11: BE, CZ, FI, FR, HU, LV, PL, PT, RO, SK, ES 15: AT, CY, DE, EE, FI, EL, HU, IE, IT, LU, MT, NL, SK, ES, SE Terveys 3: CZ, ES, SE 2: CZ, PL 4: CZ, PL, ES, SE Erityisryhmille tarkoitetut toimet 10: AT, BE, DE, CZ, FI, FR, IT, ES, SE, UK 1: IT 10: AT, BE, CZ, DE, FI, FR, IT, ES, SE, UK Vastaanottopalveluiden sekä laitosten ja lainsäädännön kehittäminen 5: BE, CZ, IE, LV, UK 1: BE 5: BE, CZ, IE, LV, UK Asuminen 2: PL, ES 2: PL, ES Maastamuuttoa edeltävät toimet kotimaassa (kolmansien maiden kansalaisille tarkoitetut toimet ennen heidän 3: BE, FI, EL 3: BE, FI, EL saapumistaan vastaanottavaan jäsenvaltioon) FI 20 FI

21 Taulukko 7: Yhteenveto jäsenvaltioiden rahoittamista toimista vuosittaisissa ohjelmissa kaudella (jatkuu) Toimen tyyppi Painopiste 1: Painopiste 2: Painopiste 3: Painopiste 4: Jäsenvaltiot yhteensä Kohderyhmä Politiikantekijät, kotouttamisen parissa työskentelevien julkisten ja yksityisten tahojen työntekijät sekä muut kolmansien maiden kansalaisten tai kotouttamisasioiden kanssa tekemisissä olevat henkilöt Vastaanottava yhteiskunta Julkisten ja yksityisten palvelujen mukauttaminen monikulttuuriseen yhteiskuntaan koulutuksen, valmiuksien lisäämisen sekä tiedottamisen avulla Tutkimus kolmansien maiden kansalaisten tilanteesta jäsenvaltiossa ja yhteiskunnassa vallitsevista asenteista kolmansien maiden kansalaisiin kotouttamistoimien ja menettelyjen räätälöimiseksi paremmin heidän tarpeidensa mukaisiksi Aiempien ja nykyisten kotouttamistoimien ja -menettelyjen analyysi ja arviointi yleensä ja etenkin jäsenvaltioissa tehokkuuden parantamiseksi Seurantaa ja arviointia koskevien menetelmien, välineiden ja indikaattorien kehittäminen Palveluiden, politiikkojen ja vaihtojen koordinointi jäsenvaltion eri toimijoiden välillä 10: AT, CZ, EE, FR, HU, IT, LV, LT, PT, RO 6: BG, HU, IT, LV, RO, SE 4: MT, NL, SK, SE 3: EL, IT, PT 1: EE 15: AT, BE, BG, CY, CZ, FI, EL, HU, IT, LT, LU, PL, RO, SK, UK 12: BG, CY, CZ, EE, FI, EL, IT, LV, LU, PL, PT, ES 13: AT, BG, CY, DE, EE, FI, EL, HU, IT, LU, PL, SK, UK 6: LV, LT, PT, RO, SK, ES 16: AT, BG, CY, CZ, EE, FI, EL, HU, LV, LT, LU, MT, PT, RO, SK, ES 1: HU 4: AT, IT, PT, RO 1: IT 2: IT, RO 1: IT 1: IT 1: SK 11: AT, BG, CY, DE, EL, HU, LT, LU, PL, PT, ES Koordinointi ja yhteistyö jäsenvaltioiden välillä 1: LT 2: LT, SK Median osallisuus 5: CZ, EL, HU, LT, SK 1: CY Suvaitsevuuden, tietämyksen ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen parantaminen 12: AT, CZ, DE, EE, EL, HU, IT, LT, LU, MT, PT, SK 2: BG, PT 6: AT, BG, CY, DE, LU, MT 6: HU, LV, LU, NL, SK, ES 11: AT, CY, CZ, EE, EL, HU, IT, LU, MT, NL, SE 1: MT 18: AT, BG, CY, CZ, EE, FI, FR, EL, HU, IT, LV, LT, LU, MT, PT, RO, SK, ES 18: AT, BE, BG, CY, CZ, FI, EL, HU, IT, LV, LT, LU, PL, PT, RO, SK, SE, UK 17: BG, CY, CZ, EE, FI, EL, IT, LV, LU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, ES, SE 13: AT, BG, CY, DE, EE, FI, EL, HU, IT, LU, PL, SK, UK 16: AT, BG, CY, DE, EL, HU, IT, LV, LT, LU, NL, PL, PT, RO, SK, ES 13: AT, CY, CZ, EE, EL, HU, IT, LT, LU, MT, NL, SK, SE 6: CY, CZ, EL, HU, LT, SK 14: AT, BG, CY, CZ, DE, EE, EL, HU, IT, LT, LU, MT, PT, SK FI 21 FI

22 Useimmissa jäsenvaltioissa rahoitetut painopistettä 1 (toimet, joilla maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa koskevat Euroopan unionin yleiset perusperiaatteet toteutetaan käytännössä) koskevat hankkeet liittyivät pääasiassa yleisen ja käytännöllisen tiedon sekä kansalaistiedon tarjoamiseen kolmansien maiden kansalaisille. Hankkeisiin kuului esimerkiksi seuraavia aiheita: - tiedotusaineiston jakaminen painotuotteina, sähköisesti (verkkoportaalit jne.) tai e- oppimisen avulla - kansalaistiedon perusteet muun muassa johdantokurssien, työpajojen ja seminaarien avulla - tiedotuskeskusverkostojen tai vastaanottopalvelujen kehittäminen - kolmansien maiden kansalaisille tarkoitettujen tutustumiskäyntien järjestäminen esimerkiksi valtion laitoksiin, historiallisiin paikkoihin ja museoihin - paikallisen väestön tarjoama mentorointi tai valmennus, jolla kolmansien maiden kansalaisia opastetaan vastaanottavaan yhteiskuntaan kotoutumisvaiheensa aikana. Toisella sijalla oli kielikoulutus kurssien tai muun kolmansien maiden kansalaisille tarkoitetun oppimateriaalin ja e-oppimisen avulla tai erityisesti kolmansien maiden kansalaisille muokattujen kielenopetustekniikoiden kehittäminen. Kotouttamista koskevan kaksisuuntaisen lähestymistavan edistämistä rahoitettiin monenlaisilla, usein innovatiivisillakin toimilla, kuten järjestämällä festivaaleja, taidekilpailuja ja näyttelyitä, esittelemällä kolmansien maiden kansalaisten vanhemmille kouluja tai järjestämällä kolmansista maista kotoisin oleville lapsille ja paikallisille lapsille yhteisiä kesäleirejä. Suvaitsevuuden, tietämyksen ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen lisäämiseen tähtääviin hankkeisiin kuului esimerkiksi urheilu- ja kulttuuritapahtumia ja yksi vastaanottavalle yhteiskunnalle tarkoitettu TV-sarja. Työmarkkinoille pääsyn helpottamiseen ja elinkeinoelämään osallistumiseen tähtääviä alustavia toimia olivat esimerkiksi muuhun kuin kieli- tai ammattikoulutukseen pääseminen tai taitojen arvioinnin sekä uudelleenkoulutuksen järjestäminen. Toimia, joiden avulla oli määrä mukauttaa julkisia ja yksityisiä palveluja monikulttuuriseen yhteiskuntaan tietoa ja valmiuksia lisäämällä, olivat erityisten koulutustilaisuuksien, työpajojen ja seminaarien järjestäminen sekä tiedotusaineiston jakaminen. Erityisille ryhmille tarkoitettujen toimien kohteena olivat naiset ja lapset. Hankkeissa tarjottiin erityistukea vastaanottokeskuksesta lähtemisen yhteydessä, järjestettiin asuntoja ja annettiin alkuvaiheen tukea työnhaussa. Lisäksi autettiin esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalvelujen saamisessa. FI 22 FI